Ajanjakso, Matkakertomus

Missä kuljin kerran vuonna 2021?

Kuva: Markus Winkler/Unsplash.

Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.

Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.

Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa Silmäklinikalle Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.

Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.

Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.

Kirjoitin helmikuussa vietettävästä Teen päivästä otsikolla Kuppi kuumaa Teen Päivänä 6.2.

Käytin jonkin verran myös aikaisemmista matkoista kertynyttä aineistoa kuten jutuissa Miten ennen tehtiin paperia? ja Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa. Molemmat jutut ovat peräisin TBEX-konferenssimatkalta Ostravaan, Tšekkiin vuonna 2018. Samaan vanhaa aineistoa hyödyntäviin juttuihin kuuluu postaus William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa.

Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.

Tammikuu kuorrutti Tähkäpuiston lumeen ja jäähän.

Talviset tarinat jatkuivat maaliskuussa Taalintehtaalta. Pääsin asumaan Norpas ry:n residenssiin, vanhaan puutaloon. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Oli hauskaa etätöiden ohessa tutustua uuteen ympäristöön, joskin rauhaiseloahan siinä vaiheessa vietettiin. Postauksiani olivat Residenssielämää Taalintehtaalla, Tarinoita talvisesta Taalintehtaasta sekä Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.

Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.

Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.

Nauvon vierasvenesatama odotteli tulevaa kesää.

Turun museotarjonnasta blogiteksteiksi nousivat jutut Täti Vihreä Turun taidemuseossa, Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa ja Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny! Molemmat ovat kevään lapsia.

Syksyllä merkkipäiväänsä vietti Logomo, juttu löytyy otsikolla Onnea Logomo, 10 vuotta! Onnitteluni sai myös vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi valittu Oulu postauksessa Onnea, Oulu! Merkkivuosijuhla oli aiheena myös postauksessa Postikortin juhlaa: 150 vuotta.

Oikean matkan tuntua oli toukokuisessa parin päivän reissussa Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle. Se antoi aihetta useampaankin postaukseen: Korona-aikaan laivalla, Ajelulla Ahvenanmaalla, Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana, Kulinaristin Ahvenanmaa, Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla sekä Juhliva Ahvenanmaa on loistava lomakohde. Viimeisin postaus oli tehty 100-vuotista itsehallintoaan juhlivasta maakunnasta. Varsinainen merkkipäivä on tämän vuoden kesäkuussa, mutta juhlinta aloitettiin jo vuotta ennen.

Ahvenanmaa juhlii 100-vuotiasta itsehallintoaan kesäkuusta 2021 kesäkuuhun 2022.

Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.

Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.

Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.

Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.

Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.

Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.

Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.

Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessa Luovat ladyt Nauvossa.

Niin ikään vakio-ohjelmaani kuuluva Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteen sijasta heinäkuun lopussa, mutta onneksi niin. Edellisenä kesänä ne peruttiin. Poikkeusajan Kirjapäivät -postaus kertoo tunnelmista Sastamalassa ja lisää paikkakunnan annista tuo esiin juttu Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin; tässä retkikohteena on hattutehdas.

Heinäkuussa lähimatkakohteena oli Taivassalo ja Järppilän kartano, jonka yleisöpäivä antoi mahdollisuuden tutustumiseen ilman ryhmää. Monipuolista ohjelmaa sisältävästä päivästä voi lukea postauksessa Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa.

Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.

Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.

Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.

Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyä Ateneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.

Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinki ja josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”

Kesällä kävimme myös ottamassa löylyt Turun Seudun Hengitysyhdistyksen Kesäkoti Toivonniemen mainiossa rantasaunassa. Merivesi tuntui aina kylmältä.

Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.

Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.

Teatteriinkin pääsi välillä ja kävin katsomassa esityksiä niin Turun kuin Helsingin kaupunginteattereissa. Postaukset Puolukkapäivistä mummotautiin – Kysy siskoilta ja Niin kuin taivaassa – teatterin lavalla ja katsomossa. Joulukuussa vuorossa oli Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa.

Syyskuussa keksin hyödyntää majoitusmahdollisuuden Juha-veljen luona ja vietin muutaman päivän Lappeenrannassa. Nähtävää riitti sielläkin ja kokemuksistani voi lukea jutuissa Lomanen Lappeenrannassa ja Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Syyskuinen Lappeenranta valmistautui jo rauhallisempaan sesonkiin. Laivaravintolat olivat kiinni.

Lokakuun merkkitapahtumana oli Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021, josta tein myös postaukset Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun sekä Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa. Tapahtuman järjestäjän Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Hotelli Korpilammella Espoossa. Taas nähtiin paljon hienoja valokuvaesityksiä.

Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.

Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking Linen Amorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.

Loka- ja marraskuussa pääsin mukaan Päivi Arvosen Cursor Oy:lle järjestämille pressimatkoille, jotka antoivat aihetta moniin juttuihin. Tein postaukset Puistot Kotkan nähtävyyksinä, Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa, Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom, Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa, Pellon antimia luomuna Malmgårdista ja Seppänä Strömforsin ruukin alueella. Vielä riittää kirjoitettavaa muun muassa Merikeskus Vellamosta ja Akvaariotalo Maretariumista.

Ravintola Kairo on maankuulu merimieskapakka ja nykyisellään myös keikkapaikka ja teatteriestradi.

Joulukuun alussa olin päivystäjänä Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n osastolla Tampereen Kirjafestareilla. Siellä oli esillä myös Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely. Tapasin muutamia vanhoja tuttuja ja sain pari uutta. Reissu tarjosi mahdollisuuden käydä katsomassa Kinky Boots -musikaalia Tampereen Työväen Teatterissa.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.
Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.

Minne matka vuonna 2022?

Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEXorganisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.

Seppä-Lassilantie Kurejoella, Alajärvellä.
Normaali
Bloggaus, Matka vuosien takaa, Tapahtuma, Teemapäivä

Sitä kokemusta en unohda

#Blogiperjantai21-teemapäivän kunniaksi kerron sanoin ja kuvin bloggaamisen mahdollistamista unohtumattomista kokemuksista. Minulla ne liittyvät matkabloggaajien kansainvälisiin konferensseihin Irlannissa ja Tšekissä.

Tänään perjantaina 4.6.2021 vietetään järjestyksessä viidettä valtakunnallista blogin ja bloggaamisen teemapäivää, virtuaalista #Blogiperjantaita. Sen järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Tänä vuonna teemapäivän aiheena on ”Sitä kokemusta en unohda”.

Valtakunnallisen #Blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä sekä kiinnittää huomiota kirjallisen ilmaisutaidon merkitykseen.

Rouva Sana johdattelee aiheeseen muun muassa näillä kysymyksillä: ”Mitä bloggaaminen on tuonut mukanaan? Millaiseen kokemukseen se on sinut johdattanut? Minkä tavoitteen olet blogisi avulla saavuttanut? Mitä hyötyä bloggaamisesta on sinulle ollut? Oletko tavannut uusia ihmisiä, joiden kohtaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman blogia? Millaista muistoa et unohda koskaan?”

Osallistuin tähän tapahtumaan viime vuonna ja kirjoitin bloggaamisen iloista ja vähän suruistakin otsikolla Bloggaaminen avaa maailmoja. Jo tuolloin mainitsin saman asian kuin tässäkin postauksessa eli matkabloggaajien konferenssit, jotka ovat minua eniten ilahduttaneet näiden reilun kuuden vuoden bloggaajaurani aikana.

Killarney ja Ostrava muistoissani

Aamusumua Killarneyn vuorilla kuvattuna The Gleneagle -hotellin ikkunasta.

Nautin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta. Olen saanut siihen tuntumaa jo ennen bloggaustakin sekä työn että harrastusten mukanaan tuomissa kansainvälisissä konferensseissa. Niissäkin on voinut tuntea yhteenkuuluvuutta, saman heimon jäsenyyttä.

Erityisen vahvaa heimotunne on ollut niissä kahdessa matkabloggaajien konferenssissa, joihin olen tähän mennessä saanut osallistua. TBEX-organisaation järjestämät matkabloggaajien konferenssit Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018 olivat upeita ja unohtumattomia kokemuksia. Vieläkin harmittaa, että huomasin Tukholmassa vuonna 2016 pidetyn konferenssin liian myöhään sinne olisi ollut helppo Turusta lähteä.

Näissä kahdessa TBEX-konferenssissa tuli selvästi esiin, että matkabloggaajiakaan ei voi karsinoida stereotyyppiseen muottiin. Joukossa ei ole vain 20–30-vuotiaita diginatiiveja kaunokaisia, vaan meissä on eri-ikäisiä teineistä ikäihmisiin, miehiä, pariskuntia, naisia ja muunsukupuolisia, heteroita ja homoseksuaaleja, pyörätuolilla liikkuvia, näkövammaisia, harrastajia ja ammattilaisia, eri maista, kielialueilta ja eri uskontokuntaan kuuluvia.

Jaettu kiinnostus matkailuun ja bloggaamiseen yhdistää, ja jokin sama ydinolemus meissä matkabloggaajissa on. Siksi olikin niin helppoa tutustua ihmisiin TBEX-tilaisuuksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

Killarneyssä vietimme avajaisiltaa raviradalla, jonne oli luotu pienimuotoiset paikallisen ruoan ja juoman messut. Maisteltavana oli muun muassa juustoja, ostereita sekä paikallista vodkaa ja giniä. Saimme seurata myös Riverdance-tanssiryhmän tunnetuksi tekemää irlantilaista tanssia, rummutus- ja tulishowta sekä hevosesitystä sekä kengitysnäytöstä.

Muina iltoina paikallisissa pubeissa ja ravintoloissa oli erikoisohjelmaa. Opettelin tekemään oikeaoppisen Irish Coffeen sekä kaatamaan hanasta Guinnessia.

Irlantilaisten musikaalisuus tuli matkan aikana hyvin esille. Elävää musiikkia oli tarjolla pienissäkin pubeissa erityisesti Dublinissa, jossa vietin yhden yön ennen ja jälkeen konferenssin.

Iltatilaisuus Killarneyn raviradalla.

Osallistuimme myös iltamyöhään järjestettyyn kummitusretkeen hautausmaakäynteineen. Retki West Corkiin tutustutti paikalliseen ruokakulttuuriin ja raaka-aineisiin – jopa niin, että bussimme sai odotella tiellä, kunnes lehmälauma oli siirtynyt laitumelleen.

Tšekin matka oli kahden viikon pituinen, sillä saimme mahdollisuuden osallistua Ostravassa ennen konferenssia järjestettyyn Colours of Ostrava -festivaaliin. Mukana oli parikymmentä bloggaaja ja pidimme toisillemme seuraa ohjelman lomassa.

Yksi Colours of Ostrava -festivaalin lukuisista lavoista. Nimekkäin esiintyjä oli Grace Jones.

Ennen konferenssia oli monia retkiä Ostravassa ja lähistöllä ja usean päivän retkiä konferenssin jälkeen. Hienoja tutustumiskohteita Itä-Tšekissä ja kiva kymmenen hengen porukka, jonka jäsenet tulivat Tšekin ja Suomen lisäksi Irlannista, Ranskasta, Yhdysvalloista ja Australiasta.

Käytössämme oli opas ja pikkubussi. Kävimme muun muassa linnoissa, kullanhuuhdontapaikassa, tippukiviluolassa, urkuparvella, kaivosmuseossa ja sen kaivoksessa, fine dining -ravintolassa, kuulapelipaikassa, kylpylässä tai oikeastaan vesihoitoihin erikoistuneessa parantolassa, paperimuseossa ja oopperassa.

Konferenssipäivät olivat uuden oppimisen aikaa ja väliajoilla tutustuttiin toisiimme.

Konferenssi pidettiin Dolní Vítkovicen entisellä kaivos- ja teollisuusalueella. Pyöreä rakennus oli saneetattu konferenssitiloiksi.
Tiivisohjeimaisen konferenssin tauoilla pääsi hetkeksi hengähtämään.
Tutustuimme tšekkiläiseen ruokakulttuuriin.
Sidonie-hotellin allasosasto. Tämä ylellinen kylpylähotelli löytyy Sobotínin kunnasta Šumperkin alueella Olomoucissa.
Javoříčkon luolien tippukiviä. Luolat sijaitsevat Tšekin itäosassa Lukán kunnassa olevalla Špraněkin luonnonsuojelualueella.
Illallinen vuoden 2018 parhaaksi ravintolalso valitussa Entréessä, Ostravassa.

Seuraavaksi Cataniaan, Sisiliaan?

Aion osallistua säännöllisesti ainakin Euroopassa järjestettäviin konferensseihin, ellei jokin sen estä. Viime vuonna, juuri Cataniassa, Sisiliassa, järjestettävän konferenssin alla koronapandemia alkoi jyllätä Italiassa. Se oli jo niin lähellä, mutta päivä päivältä kävi ilmeisemmäksi, ettei matkaan voi lähteä.

Tein ikävän päätöksen melko varhaisessa vaiheessa ja sittemmin konferenssi peruutettiin tai oikeastaan siirrettiin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tuoreen tiedon mukaan uudesta ajankohdasta neuvotellaan, mutta ilmeisesti vuoteen 2022 on suunnitelmissa jokin muu alue.

Bloggaaminen rikastaa elämää

Bloggaaminen on tuonut elämääni uusia tuttavuuksia ympäri maailman ja hienoja kokemuksia, joita vailla olisin ilman blogiani. Ihan helposti en tästä harrastukseni luovu.

Killarneyn konferenssiin liittyvät jutut:

Pitkä matka Killarneyyn

Vuorien ja järvien Killarney

Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa

Kuinka tavallisesta marketkäynnistä tehtiin bloggaritapahtuma?

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Kun maito muuttuu giniksi – Bertha´s Revenge

Oluen ystävänä Irlannissa

Ostravan konferenssiin liittyvät jutut:

Täältä tullaan, Ostrava

Ostrava!!!

Kuinka täällä kuljetaan?

Värikäs festari Ostravassa

Ostravan unikeot

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa

Olutnautintoja Tšekissä

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Miten ennen tehtiin paperia?

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Museo, Tapahtuma

Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa

Bloggaaja voi päästä tutustumaan sellaiseen paikkoihin, joihin muuten ei tulisi mentyä. Sain yksityisopastuksen Ostravan palo- ja pelastustoimintaan osana TBEX-konferenssia.

Nyt kun ei voi matkustaa, voi muistella aikaisempia kokemuksia maailmalta. Olen iloinen matkoistani, enkä vaihtaisi yhtään niistä pois. Hienojen muistojen joukossa on muun muassa kaksi reissua matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, toinen Killarneyyn, Irlantiin ja toinen Ostravaan, Tšekkiin.

Kahden varsinaisen konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa on paljon sekä etukäteen että konferenssin jälkeen tehtäviä retkiä, joista voi valita itselleen mieluisimmat.

Retken ainut osallistuja

Tänään Kansainvälisen palomiesten päivän kunniaksi palaan aiheeseen liittyvään kokemukseeni. Olin hiukan myöhässä Ostravan retkivarausten suhteen, joten valinnanvaraa ei ollut enää kovin paljoa. Niinpä valitsin myös Firefighters in Action! -retken ihan aikaisempaan työtehtävääni liittyvästä mielenkiinnosta. Luvassa oli tutustumista paikalliseen palo- ja pelastustoimintaan, palomuseoon ja hätäkeskukseen.

Minun oli määrä mennä aamuyhdeksältä tapaamispaikkaan Ostravan kaupungintalon aulaan 25.7.2018. Mukaan mahtuisi 20 henkilöä. Kuulin infopisteestä, että olin ainut tälle retkelle ilmoittautunut.

Mietin jo hiukan toiselle retkelle menemistä – ei nyt yhden ihmisen takia kannata järjestää kierrosta – mutta paikalla oli jo Adam Hrbáč tummassa palomiehen virkapuvussaan. Hän sanoi ystävällisesti ja sujuvalla englanninkielellä, että kuljettaisi mielihyvin minua; auto odottaa pihassa ja kaikki on valmiina.

No, ei ollut varsinaisesti mitään syytä jättää tällaista yksityisopastusta väliin. Niinpä vietin puoli päivää tutustuen ohjelman mukaisesti tarjolla oleviin kohteisiin Adamin opastuksella.

Tällä ajoneuvolla Adam Hrbáč kuljetti minua Ostravan kaupungintalolta kohteesta toiseen ja takaisin lähtöpisteeseen.

Museo havainnollisti pelastustoimintaa

Ostravan palomuseossa (The Ostrava City Fire Brigade Museum; Hasičské muzeum města Ostravy) oli esillä palotoimintaan liittyvää esineistöä lipuista palomiesten pukuihin ja pelastuskalustoon eri vuosikymmeniltä. Museo on avattu vuonna 2005, mutta saksalaiset vapaapalokuntalaiset toimivat samassa rakennuksessa jo vuodesta 1905.

Ostravan kaupungin hallinnoiman museon kehityksessä oli sittemmin erilaisia vaiheita, mutta se on sikäli ainutlaatuinen, että kaikki muut tšekkiläiset palomuseot kertovat vapaapalokuntien toiminnasta ja perustuvat yksityisiin kokoelmiin.

Museossa kerrotaan palomiesten arjesta, johon voi kuulua myös juna- ja auto-onnettomuuksien uhrien pelastamista – aina ei ole kyse tulipaloista. Työtehtävänä voi olla myös ihmisten tai eläinten pelastamista korkeista, syvistä tai muuten hankalista paikoista tai öljyntorjunnasta.

Vitriiniin rakennettu pienoismalli kertoo elokuussa 2008 sattuneesta junaonnettomuudesta. EC 108 Comenius -juna Krakovasta Prahaan oli törmännyt siltatyömaalta pudonneeseen rautapalkkiin lähellä Studénkaa Tšekin itäosissa.

Wikipedian antamien tietojen mukaan ensimmäiset palomiehet olivat paikalla jo seitsemän minuuttia hälytyksestä. Onnettomuuden laajuudesta kertovat numerot: pelastustöihin osallistui 20 pelastusyksikköä, yhteensä 100 palomiestä, 40 paloautoa, 20 ambulanssia ja helikoptereita. Onnettomuudessa tai siinä saamiinsa vammoihin kuoli kahdeksan ja 64 ihmistä loukkaantui.

Pienoismalli vuoden 2008 junaonnettomuudesta.
Museoon on myös lavastettu tilanne auto-onnettomuudesta, jossa palomies antaa ensiapua kolarin uhrille. Katto on jo leikattu auki ja uhrilla on happilaite kasvoillaan.

Kävimme myös paloasemalla, jossa sain tutustua kymmeniin palo- ja pelastusautoihin. Niitä on eri tarkoituksiin ja eri tavoin varustettuna.

Kuulin, että paloautoja ja niiden varusteita huolletaan tiuhaan: kaiken pitää olla valmiina ja kunnossa, kun hälytys tulee.

Yksi lukuisista paloautoista, joihin tutustuimme paloasemalla.

Integroitu hätäkeskus

Kuva:©Integrované bezpečnostní centrum.

Kävimme myös alueen hätäkeskuksessa (Integrované bezpečnostní centrum, IBC, Integrated Safety Centre), joka on perustettu vuonna 2011. Paikalla oli myös yksikön päällikkö.

Keskus on ainutlaatuinen paitsi Tšekissä, myös muualla Euroopassa. Keskuksessa toimii niin palo- ja pelastustoiminta ja kaksi poliisilaitosta, valtakunnallinen ja kaupungin. Se palvelee 1, 2 miljoonaa asukasta 5 500 nelikilometrin alueella ja välittää viestejä muutamassa sekunnissa yhteen 30 alueellisesta keskuksesta siten, että viive avun lähettämiseen on mahdollisimman lyhyt.

Emme käyneet itse hätäpuheluita vastaanottavassa tilassa, mutta sain katsoa toimintaa kokoushuoneesta, jonka suurista ikkunoista avautui näkymä toimintahuoneeseen. Hätäkeskuspäivystäjät ottivat vastaan puheluita ja välittivät ambulansseja, poliiseja ja paloautoja kohteisiin.

Ostravan pelastuslaitoksen erityistehtävät ovat liittyneet aikaisemmin hiilikaivoksiin. Tulipalo maan alla tiesi katastrofia. Kaivostoiminta Ostravassa päättyi vuonna 1994, mutta se tulee esiin kaupungilla monin tavoin. Kävin toisella retkellä myös itse maan alla kaivosmuseossa Landek Parkissa (The Mining Museum Landek Park).

Kuva:©Integrované bezpečnostní centrum.

Pyhä Florianus suojelee palomiehiä

Kansainvälistä palomiesten päivää ryhdyttiin viettämään työssään menehtyneiden palomiesten muistoksi sen jälkeen, kun viisi palomiestä kuoli maastopaloissa Australiassa vuonna 1999.

Muistopäiväksi valittiin toukokuun neljäs, joka on palomiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Florianuksen muistopäivä. Tämä noin vuonna 304 kuollut kristillinen pyhimys on myös nuohoojien ja saippuantekijöiden sekä Linzin ja Krakovan kaupunkien suojelija. Häntä kunnioitetaan laajalti Keski-Euroopassa.

Palomuseossa oli paikalla myös Pyhä Florianus. palomiesten suojeluspyhimys.

Suomessakin on palomuseoita

Jos haluat tutustua Suomessa palomuseoihin, niin niitä löytyy useasta kaupungista kuten Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Porissa, Kuusankoskella, Kokkolassa, Tammisaaressa, Kuopiossa ja Turussa.

Viimeksi mainittu ei ole nimeltään palomuseo, mutta keskuspaloaseman väestönsuojelutiloista löytyvässä Museotila Kellarissa on esillä vuonna 1869 perustetun Turun vakinaisen palokunnan käytössä ollutta kalustoa.

Ehkä joku näistä palomuseoista osuu kesälomamatkan varrelle – erityisesti lapsille nämä lienevät jännittäviä paikkoja.

Toisena vaihtoehtona on tutustua paloaseman toimintaan lauantaina 27.11.2021, jolloin järjestetään Päivä Paloasemalla -tapahtuma niin perinteiseen kuin virtuaaliseenkin tapaan, mikäli koronatilanne sen salli.

Normaali
Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2020?

Kalenteri 2020, kamera, teekuppi

Kuva: My Luu Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Teen nyt samantapaisen matkaraportin viime vuodesta kuin vuoden 2019 menoista. Kerrottavaa ei luonnollisestikaan ole paljon.

Tänä vuonna en matkustanut kertaakaan ulkomaille. Vuonna 2019 kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa.

Matkamessuilla mukavaa antia

Matkamessut 2020 banneri

Vuoden alku oli perinteinen: Matkamessut Helsingissä. Intoni riitti vain kahteen messupäivään, vaikka olin varautunut useampaan. Innostumattomuuteni ei ollut mitenkään tapahtuman vika, vaan enemmän omasta mielialasta johtuva.

Messujen anti oli kuitenkin mukava, sillä tein sieltä kaksi postausta. Sain myös hiukan vinkkejä tulevaan matkaani Cataniaan, Sisiliaan. Sittemmin kävi niin, että peruutin osallistumiseni maaliskuun alussa, juuri silloin kun huonot uutiset Pohjois-Italiasta valtasivat mediaa.

Valon päivänä Luonnontieteellisessä museossa

Helmikuun alussa koronan vielä varjostamatta kokoonnuimme Suomen tiedetoimittajien kanssa perinteiseen Valon päivän juhlaan Luonnontieteelliseen museoon Helsinkiin. Siellä en ole käynytkään muutamaan vuoteen. Tuli mieleen, että pitäisi tutustua paikkaan paremmalla ajalla.

Kotiloita Luonnontieteellisessä museossa

Luonnontieteellisessä museossa on esillä jos jonkinlaista kokoelmaa.

Kuulimme asiaa hyönteisten tilanteesta ja saimme vinkkejä, miten aihetta voisi käsitellä jutuissa. Hyönteisten merkitys on valtava: lähes 90 % maapallon kukkakasveista ja 75 % ihmisten ravintokasveista on riippuvainen pölyttäjistä.

Saimme myös vinkiksi Suomen Lajitietokeskuksen verkkopalvelun Laji.fi:n, joka kerää ja yhdistää suomalaisen lajitiedon avoimeksi kokonaisuudeksi. Palvelussa voi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista luontohavainnoista.

Hyönteisistä kiinnostuneet voivat ladata verkkopalvelusta keväällä valmistuneen Suomen hyönteiset – Lahkojen tunnistusoppaan, joka sisältää tietoa jokaisesta Suomessa esiintyvästä 23 hyönteislahkosta. Niitä ovat esimerkiksi koppakuoriaiset ja kärpäset.

Samalla reissulla ehdin käydä katsomassa myös Oodia, Helsingin keskustakirjastoa. Panin merkille myös muutoksen Helsingin rautatieasemalla, joss VR:n lippumyymälä oli muuttanut pienempii tiloihin.

Kierreportaat Oodissa

Oodin portaikko.

Oodin portaita.

VR:n myymälä Helsingin rautatieasemalla lasiseinän takaa

VR:n lipputoimisto löytyi uudesta paikasta.

Ehdin osallistua maaliskuun alussa Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Gustavelundissa, Tuusulassa 6.–8.3.2020. Nämä päivät ovat aina yhtä mukavia, katsotaan paljon valokuvia ja tavataan tuttuja. Saman yhdistyksen ständillä olin Kuva & Ääni -tapahtumassa maaliskuussa.

Palmuja Gustavelundin talvipuutarhassa.

Gustavelundissa on komea talvipuutarha palmuineen.

Heinäkuussa Houtskärissä

Venevajoja ja vene Houskärissä

Houtskärissä riittää saaristolaistunnelmaa. Tämä on Hyppeisistä.

Koko kesän ja oikeastaan koko vuodenkin valopilkku oli Luovien ladyjen lomaviikko Houtskärissa, Turun saaristossa. Majapaikkana on Saaristokoulu. Paikalla oli toistakymmentä ladya. Saimme aikamme hyvin kulumaan tutustumalla paikkakuntaan, saunomalla, seurustelemalla ja taiteilemalla. Kirjoitin muutaman postauksen kesäisestä saaristoelämästä.

Kovan onnen kesäreissu

Fiskars, joki, silta, vanha rakennusFiskars, joki, vanha rakennus

Kukkia kahvilan edustalla Fiskarsissa

Heinäkuun toisella viikolla oli tarkoitus hyvin pienelle kesälomareissulle miehen kanssa. Suuntana oli rengasmatka Fiskarsin, Vantaan ja Kouvolan kautta Riihimäelle. Kohteena oli muun muassa Suomen lasimuseo. Olisin saanut reissulla myös hyödynnettyä Scandic Friends -pieteeni yhteen hotelliyöpymiseen.

Tytär oli mukana ja hänet oli tarkoitus jättää kyläilemään tätinsä luokse Vantaalle. Kävelimme Fiskarsissa monien muiden turistien kanssa. Lounastimme Cafe Bar Pesulassa. Annoksena oli kukkakaalikeittoa, pari ohutta patonginpalasta ja vettä. Café Antiquessa nautimme iltapäiväkahvit kakkuannosten kanssa. Matka jatkui yhden kirppispysähdyksen jälkeen. Siskon kanssa sovittiin, että hän tarjoaa ruokaa tultuamme.

Mies pysäytti auton Espoon Ikean parkkipaikalle. Ihmettelin olinpaikkaamme ja mies totesi, ettei ehkä olekaan syytä jatkaa tämän pidemmälle. Hänen kurkkunsa oli hiukan kipeä ja tuntemus oli lisääntynyt matkan aikana – olisikohan se koronaa? No, sitähän ei testaamatta tiedä, joten päätimme aikamme asiaa pähkäiltyämme palata Turkuun. Siskolle ilmoitimme, ettemme pääsekään nauttimaan hänen puuhaamastaan ateriasta.

Huomasimme ennen parkkipaikalta lähtöä, että tien toisella puolella oli McDonald´sin drive in -ravintola. Ostimme sieltä hampurilaisannokset juomineen kolmelle suurimman nälän taltuttajaksi. Nautimme aterian sivutien pientareella.

Näköalaravintolamme.

Sitten auton nokka kohti tulosuuntaa ja Turkua. Illalla mies sai varattua ajan koronatestiin seuraavaksi päiväksi. Tulos tuli kohtalaisen nopeasti ja negatiivinenhan se oli.

Syyskuun ilona Hanko

Hangon Casinon uimarannalla oli jo syksyinen tunnelma.

Syyskuussa lähdin Hankoon yhdeksi viikonlopuksi, vaikkei siellä ollutkaan tarjolla Fotofestivalia, peruttu sekin. Hotellivaraus oli edellisestä vuodesta voimassa, joten käytin sen. Paljon mukavaa ehdin nähdä ja kokea tälläkin matkalla.

Muutoin liikuin lähinnä Turussa, Naantalissa ja lähiympäristössä, taisi kulkusäde olla noin 20 kilometriä.

Naantalin kirkko ja vierasvenesatamaa

Naantalissa kävin kesän aikana parikin kertaa.

Luontokuvia lokakuussa

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali ja Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma toteutui suunnitellusti lauantaina 17.10.2020 Logomossa, Turussa, poikkeusajasta huolimatta. Luontokuvatapahtuma päätettiin toteuttaa korostaen viranomaisten turvaohjeita ja Logomon erityisjärjestelyjä.

Tapahtuman järjestäjän, Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Linnasmäellä, Kristillisellä opistolla. Tämäkin oli virkistävä viikonloppu, vaikkei matkustusta oman kaupungin ulkopuolelle ollutkaan.

Minne matka vuonna 2021?

Mutta mitä tuo vuosi 2021 tullessaan? Toivoakseni ainakin keväältä peruutetun matkan Cataniaan, Sisiliaan matkabloggaajien TBEX-konferenssiin. Tästä vuodesta oppineena voi ennakoida, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Matkamessut toukokuussa, Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, saadaanko nämä tapahtumat järjestettyä.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena, sitten kun tilanne ja viranomaiset sen sallivat? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2021.

Kuva: Pixabay.

Normaali
Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Paperin historiaan voi tutustua Velké Losinyssa

Velké Losinyn paperimuseo.

Paperimme tulee nykyisin isoista, automatisoiduista tehtaista, mutta ennen sitä valmistettiin käsin pienissä paperimyllyissä. Sain tutustua sellaiseen Velké Losinyn paperimuseossa Tšekissä pari vuotta sitten.

Paperi on mukana arjessamme monin tavoin: sanoma- ja aikakauslehtinä, kirjoina, kortteina, kirjeinä, muistilehtiöinä, pakkausmateriaalina, vessa- ja talouspaperina, lippuina ja kuitteina jne.

Paperin tuhansien vuosien historia

Harvoin tulee ajatelleeksi, miten paperi on syntynyt ja millainen historia sillä on – ja se on tuhansien vuosien pituinen ja ainakin minun mielestäni mielenkiintoinen.

Paperin keksijänä pidetään kiinalaista virkamiestä Ts`ai Lunia, joka teki paperia vuonna 105 puun kuoresta, hampusta, kankaista ja kalaverkoista. Myöhemmin paperia on löytynyt jo ennen ajanlaskumme alkua.

Paperin edeltäjiä ovat olleet kivet, luut, savitaulut, puunkuoret ja -lehdet, eläinten nahat, metallit, kankaat ja kangasmaiset valmisteet, puu, puiden lehdet ja kaarna, pergamentti, vellumi, vahataulut, mayojen huun- ja amatl-paperit, tapa-paperi Tyynenmeren alueella sekä riisipaperi. Paperille nimensä antaneen papyruksen historia Egyptissä ulottuu lähes 5 000 vuoden taakse.

Yli 400 vuotta paperia Velké Losinystä

Sain tutustua osaan tuosta historiasta Velké Losinyn paperimuseossa (Ruční papírna Velké Losiny) Olomoucin alueella Tšekissä vuoden 2018 heinäkuussa. Osallistuin tuolloin matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, joka järjestettiin Ostravassa.

Varsinaisen konferenssin jälkeen me osallistujat saimme olla mukana muutaman päivän retkillä. Valitsin Olomoucin alueelle suuntautuvan retken nimenomaan siksi, että mukana oli mahdollisuus tutustua tähän paperimuseoon – paperin ystävä kun olen.

Viehättävä Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Velké Losiny on kunta Olomoucin alueella. Sen asukasluku on noin 2 600. Se sijaitsee noin 10 kilometriä koilliseen Šumperkista, 52 kilometriä pohjoiseen Olomoucista ja 188 kilometriä itään Prahasta.

Paperia vuodesta 1596 Velké Losinyn paperimyllyssä.

Velké Losinyn paperimuseon historia ulottuu 1500-luvun loppupuolelle ja se on yksi vanhimmista yhä paperia valmistavista paperimyllyistä. Vanhimpana todisteena sen toiminnasta on säilynyt vesileimallinen paperi vuodelta 1596. Vastaavia myllyjä ei löydy Keski-Euroopasta ja alue on julistettu Tšekin kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2002. Se on myös ehdolla Unescon Maailmanperintöluetteloon.

Velké Losinyn paperimuseossa on valmistettu paperia yhtäjaksoisesti sen perustamisestaan lähtien. Nyt siellä voi sekä tutustua paperin historiaan että seurata paperinvalmistusta perinteisellä tavalla puuvillasta ja pellavasta. Tärkeänä raaka-aineena on myös vesi.

Paperin raaka-aineina voidaan käyttää erilaisia kuituja.

Massa-altaassa on valmista seosta, josta muotoutuu monien työvaiheiden jälkeen paperia.

Prässin avulla paperiarkkikasa puristettiin kuivaksi kahteen kertaan, ensin huopien välissä ja sitten ilman niitä.

Voith-merkkisen paperikoneen malli (1:20) vuodelta 1925 Velké Losinyn paperimuseossa.

Paperiarkkeja kuivumassa.

Paperinvalmistuksessa on paljon käsityötä.

Satoja vuosia paperin raaka-aineena oli lumppu. Vasta 1800-luvulla ryhdyttiin käyttämään puumassaa. Idean isänä oli ranskalainen luonnontieteilijä René Antoinen Ferchault de Réaumur. Hän oli tutkinut ampiaisten paperimaisia pesiä, jotka ovat syntyneet syljestä ja puun hitusista. Tutkija esitti tuloksensa Ranskan kuninkaalliselle akatemialle vuonna 1719, mutta käytäntöön tämä tutkimustulos pääsi vasta yli sadan vuoden kuluttua.

Paperintekijän tärkein työväline on viira, joka on arkkien valmistuksessa käytettävä kudottu tai punottu siivilämäinen taso. Paperimassa nostetaan sille ja vesi siivilöityy sen läpi. Alussa verkko oli kangasta tai kaislaa. Myöhemmin taso oli metallia ja kehikko puuta: tällainen oli käytössä jo 1200-luvun Espanjassa ja Italiassa.

Viiroja hyllyssään. Osassa on mukana vesileiman tekemiseksi tarvittava kuvio. Vesileiman tekemiseen tarvitaan viiraverkkoon kiinnitetty metallilangasta taivutettu kuvio.

Tuliaisiksi paperia

Velké Losinyn paperimuseoon voi tutustua opastetulla kierroksella, joka kestää noin tunnin. Tarjolla on myös tarkempaa teknistä tietoa sisältävä kierros.

Kierros päättyy pieneen myymälään, josta voi ostaa monenlaisia paperituotteita. Ostin matkamuistoksi ainakin muutaman käsintehdystä paperista valmistetun muistivihon.

Erilaisia Velké Losinyssa valmistettuja paperilaatuja. Mukaan voidaan laittaa koristeeksi kukkia.

Myymälästä voi ostaa tuliaisia kotiin.

Lisätietoja Velké Losinyn paperimuseosta aukioloaikoineen ja reittiohjeineen löytyy verkkosivuilta.

Olomoucin aluetta voin suositella matkailukohteeksi – sitten joskus kun se on taas mahdollista. Tšekissä on paljon muutakin nähtävää kuin turistien suosima ja ajoittain ruuhkauttama Praha.

Normaali
Epidemia, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Unelmia aivoille

Ilotulitus

Aivot kaipaavat juhlia, jotain josta unelmoida ja jota odottaa. Kuva http://www.picjumbo.com Pixabaystä.

Matkojen suunnitteleminen ja niistä unelmoiminen on meille hyväksi. Mikä onkaan oma unelmalistauksesi ja siitä muokattu koronakelpoinen lista? Antakaamme aivojemme juhlia.

Sanna Wallenius kirjoitti Walleni.us-blogissaan lokakuussa aiheesta Saako matkoista unelmoida näin vakavana aikana? Hän oli saanut negatiivista palautetta kerrottuaan pettymyksistään peruuntuneista matkoista. Facebookin kommentoijien mukaan nyt ”Meillä on kuule nyt vähän suurempiakin murheita kuin matkoista luopuminen!” ja ”Miten kukaan voi edes haaveilla matkustamisesta näin vakavana aikana!”

Ajattelun ääretön avaruus

Näinkö on? Tähän en suostu uskomaan. Jokainen voi mielestäni täysin vapaasti haaveilla ja unelmoida millaisista matkoista tahansa kansallispuistoretkestä maailmanympärimatkaan. Tai vaikka Marsiin. Ajattelun avaruus on ääretön ja rajoittamaton.

Ihan maalaisjärjelläkin voi päätellä, että positiiviset mielikuvat ja suunnitelmat kantavat meitä ja auttavat selviämään yli vaikeiden aikojen. Niinhän sitä tehdään kesälomienkin suhteen. Pitkien työkuukausien aikana herkutellaan kesäloma-ajatuksilla. Kyllä sitten lomalla teen sitä ja sitä….Sitten kun olen vapaalla. Tai työaikana herisytetään eläkeläispäivien leppoisuudella ja sillä, että ajankäyttö on omassa vallassa.

Toisaalta puhutaan tietysti siitäkin, kuinka pitäisi elää hetkessä sitku-elämän sijasta.

Avaruus, maailmankaikkeus

Ainakin ajatuksissaan voi matkustaa avaruudessa. Kuva deselect Pixabaystä.

Mukavien asioiden odottaminen hyväksi terveydellemme

Aivotutkimus antaa vahvistusta: hauskojen asioiden ja tapahtumien odottaminen on keskeistä hyvinvoinnillemme. Asiasta kirjoittaa vapaa toimittaja ja entinen aivotutkija Dana G. Smith Elementalverkkojulkaisussa jutussaan Your Brain Needs a Party. Hän siteeraa neurotutkija Kiyohito Iigayaa, jonka mukaan tietyn tapahtuman odottaminen saa meidät valmistautumaan paremmin, jotta saamme siitä kaiken irti.

Iigayan mukaan on terveytemme, erityisesti mielenterveytemme kannalta hyväksi, jos meillä on jotakin odotettavaa erityisesti näinä vaikeina aikoina. Palkkiomme ei ole fyysisesti ulottuvillamme, mutta aivomme osaavat jollakin tavoin luoda sen mieleemme.

Aikuinen poikani Tatu toteutti tätä ideaa ilmoittautuessaan Himos Winter Trail -lumipolkujuoksutapahtumaan Jämsään 29.-30.1.2021. Hän iloitsee siitä, että on jotain mukavaa odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Iloitaan arjessakin

Jos koronatilanne pakotti sinut luopumaan odotetusta matkastasi tai muista suunnitelmista, niin kannattaa kehittää joitain pienempiä mukavia juttuja tulevaisuuteen. Mitähän se voisi olla?

Olen nykyisin paljon kotona olevana etätyöläisenä huomannut, että jo aamuinen vesijumppahetki naapurissa olevassa uimahallissa tai kirjastossa käynti ovat virkistäviä ja mieltä kohottavia. Puhumattakaan kesäisestä viikostani Turun saaristossa, Houtskärissä tai viikonloppuretkestäni Hankoon.

Haaveilenko matkoista? Kyllä, ehdottomasti. Ykkösenä listallani on maaliskuussa peruuntunut TBEX-konferenssimatka Cataniaan, Sisiliaan tapaamaan matkabloggaajia ympäri maailman. Se oli juuri ulottuvillani, mutta sitten alkoi tämä pandemiapainajainen.

Elättelen vielä myös toiveita päästä käyttämään yhtä Tjäreborgin matkalahjakorttiani. Yhdysvaltojen matkan tässä hiljattain mainitsinkin, mutta se ei toteutune vielä ensi vuonnakaan.

Matkaunelmia ja korona-ajan muunnelmia

Tienviittoja

Minne suunnittelet matkaa? Kuva Juampi69 Pixabaystä.

Ja kaikki Kymmenen matkaunelmaani -postauksessa mainitut kohteet ovat edelleen listalla:

  1. Paikka ‒ Wakefield, Michigan.
  2. Tapahtuma ‒ exlibriskonferenssi Bodio Lomnagossa, Italiassa.
  3. Kotimaan kohde ‒ Hotelli Punkaharju ja Taidekartano.
  4. Kaupunki ‒ Pariisi.
  5. Maa ‒ Australia.
  6. Saari ‒ Irlanti.
  7. Extreme ‒ lentomatka Australiaan.
  8. Majoitusmuoto ‒ luksushotelli.
  9. Luonnonkohde ‒ hanami Japanissa.
  10. Ruoka & juoma ‒ samppanjaa Champagnessa.

Kirsikankukkia Tähkäpuistossa, Turussa.

Lisäsin sattumoisin kunkin unelmani kohdalle ilmastoystävällisen/köyhän naisen tai miehen version. Vaihtoehdon voi valita, jos haluaa minimoida matkustamista ja joutuu odottamaan varsinaisen unelman toteutumista. Nyt olemme siinä tilanteessa, että tämä lista on toteuttamiskelpoisempi:

  1. Paikka ‒ Pääsen juurilleni Kurejoella, Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla.
  2. Tapahtuma ‒ Exlibris Aboensiksen järjestämä Exlibrisilta Turussa joka kuukauden ensimmäisenä torstaina.
  3. Kotimaan kohde ‒ Iltapäiväkahvit Kesäkahvila Paratiisissa, Ruissalossa, Turussa.
  4. Kaupunki ‒ Varför Paris vi har ju Åbo.
  5. Maa ‒ Aussie Bar, Turku/Tampere/Helsinki.
  6. Saari ‒ Meren ihastelua Kolkassa, Ruissalossa. Ulkoilun jälkeen Guinness-olutta The Old Irish Pubissa Aurakadulla.
  7. Extreme ‒ Junamatka Helsingistä Kittilään.
  8. Majoitusmuoto ‒ Vuorokausi Kämpissä tai St. Georgessa, Helsingissä.
  9. Luonnonkohde ‒ Roihuvuoren hanami taikka kirsikkapuut Aurajoen rannalla.
  10. Ruoka & juoma ‒ Samppanjamessut Turussa tai Grand Champagne Helsingissä.

Kurejoki, Alajärvi on lähempänä kuin Wakefield, Michigan. Kurejoella on Seppä-Lassilantie, Wakefieldissä Seppa Road.

Tee matkaunelmalistaus ja korona-ajan vastine

Haastan sinut tekemään ensin tuon kymmenen kohdan matkaunelmalistauksen ja sitten keksimään sille koronakelpoisen vastineen. Saat listoja, joilla voit hemmotella aivojasi, antaa niille eliksiiriä. Aivosi kaipaavat juhlia!

Laita jälkimmäinen listasi kommentteihin, niin annat muille lukijoille inspiraatiota ja ideoita.

Punainen auto kartalla

Kartat ja matkakirjat esiin. Kuva Ernesto Rodriguez Pixabaystä.

Normaali
Bloggaus, Tapahtuma, Teemapäivä

Bloggaaminen avaa maailmoja

karttapallo,

#Blogiperjantai-teemapäivän kunniaksi kerron matkabloggaajan isoista iloista ja surujen muruista.

Mainio idea Rouva Sanalta järjestää jälleen blogin ja bloggaamisen teemapäivä 5.6.2020. Tämä on kuulemma neljäs järjestyksessään, mutta ensimmäinen, johon osallistun.

Haaste on heitetty kaikille bloggaajille tai bloggaamisesta kiinnostuneille. Tavoitteena on viedä eteenpäin kirjoittamisen ja bloggaamisen iloista sanomaa. Rouva Sanan sanoin: ”Valtakunnallisen #blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä sekä kiinnittää huomiota kirjallisen ilmaisutaidon merkitykseen. Blogi on uusien sisältökanavien ristiaallokossa edelleen tehokas ja merkityksellinen käyttöliittymä.”

#Blogiperjantai-teemapäivän järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Käsikirja on kirjahyllyssäni kuten kymmenkunta muutakin bloggausaiheista kirjaa.

Nimi blogille löytyi Pekka Haaviston Interrail-oppaasta vuodelta 1978.

Hitaasti haudutettu

Oman blogini tarina alkaa 8.2.2015. Oikeastaan se alkaa jo paljon aikaisemmin. Pohdiskelin ja kypsyttelisin blogin aloittamista pitkään, saattoi siinä mennä vuosikin. Lähtökohtana oli kiinnostus kirjoittamiseen ja valokuvaukseen, ja blogissahan nämä kaksi yhdistyvät mainiosti toisiaan täydentäen. Halusin tehdä jotain ”omaa.”

Mutta sitten piti pohtia: Haluanko? Ehdinkö? Jaksanko? Innostun helposti uusista asioista, joista saattaa sittemmin tulla rasite.

Suunnittelin blogiaiheita ja tavoittelin jotain, mikä ei olisi vallan tavallinen. Löysinkin yhden vaihtoehdon – jonka pidän edelleen varalla ja omana tietonani – mutta valitsin kuitenkin matkailun. Sain siis kahden kiinnostuksen kohteeni rinnalle kolmannen.

Matkablogeja tosin on runsaasti, muun muassa blogit.fi-sivuston 5 000 blogista noin 500 käsittelee matkailua ja Suomalaiset matkablogit -sivustolle on listattu 324 blogia.

Blogi avaa maailmoja

Eniten bloggaamisessa ilahduttaa mahdollisuus toteuttaa omia ideoita, luoda tekstistä ja kuvista kokonaisuus, etsiä tietoja ja oppia uutta. Postauksen tekeminen on itsellistä puuhaa, mutta blogi avaa maailmoja.

Bloggaajana olen:

  • omakätisesti kaatanut itselleni Guinness-tuopillisen irlantilaisessa pubissa maksutta – laulua vastaan (yleensä en ikinä laula julkisesti; laulu oli Kalliolle, kukkulalle).
  • viettänyt puoli päivää ostravalaisen palomiehen kanssa tutustuen paikalliseen palo- ja pelastustoimintaan palomuseosta 112-hälytyskeskukseen.
  • osallistunut myöhäisillan kummitusretkeen raunioituneessa luostarissa ja sen hautausmaalla Killarneyssä, Irlannissa.
  • tutustunut tšekkiläisen pyöräilyseuran yöpukuajon osallistujiin Ostravassa – Unikeonpäivänä.
  • osallistunut VIP-bloggaajana Loviisan Wanhat Talot -päiville.
  • viettänyt viikon citybloggaajana asuen järvenrantamökissä Lapinjärven kunnan kutsumana.
  • osallistunut vuosittain bloggaajapassilla Matkamessuille sekä Turun ja Helsingin Kirjamessuille.
  • ollut haastateltavana Uusimaa-lehdessä ja Loviisan Sanomissa, Ilta-Sanomien soolomatkailujutussa sekä suositellut kotimaan matkakohteita Kotivinkki-lehteen.
  • ollut esittelyssä viikon bloggaajana ja kirjoittanut pari juttua Turusta Blogger Voice -sivustolle (sittemmin lakkautettu).
  • pitänyt matkabloggaamisesta esityksen Mynämäen Iltakoulussa.
  • osallistunut viisi kertaa marraskuussa järjestettävään National Blog Posting Month (NaBloPoMo) -tapahtumaan, jossa postataan joka päivä.
  • osallistunut kahteen TBEX-matkabloggaajakonferenssiin (Killarney, Irlanti ja Ostrava, Tšekki); kolmas odottaa Cataniassa, Sisiliassa, sitten kun korona suo.
  • saanut lukuisia matkabloggaajakavereita niin Suomesta kuin maailmaltakin. Yhteyksiä pidetään muun muassa Facebookissa.
  • ollut vapaaehtoisena avoimet puutarhat -tapahtumassa Lontoossa (Open Garden Squares Weekend).
  • osallistunut neljän päivän bloggaajamatkaan Tšekin itäosassa (Olomouc, Jeseniky-vuoristo).
  • kulkenut kyynärsauvan kanssa Kökarissa ja Lontoossa.
  • kirjoittanut 538 postausta reilun viiden vuoden aikana; osa niistä on lainauksia matkailuaiheisista teksteistä ja osa valokuvia.

Ostravalaiset pyöräilijät tekivät kierroksen kaupungilla yöpuvuissaan sopivasti Unikeonpäivänä.

Bloggaaminen rikastaa elämää

Jos kysytään, kuinka bloggaaminen rikastaa elämää, niin vastauksessa ei ole euromäärää, vaan muun muassa:

  • Rikkaus kokemuksina, ei euroina.
  • Kiva harrastus, ei ”vapaa-ajan ongelmia”.
  • Uusia ystäviä, verkostoja niin kotimaassa kuin ulkomailla.
  • Laajentaa omia tietoja ja yleissivistystä.
  • Kehittää kirjoittamista ja kielitaitoa.
  • Tapa perehtyä somemaailmaan. Blogin lisäksi myös somekanavat tarpeen.
  • Bloggaajapasseja, -matkoja, -kutsuja ja -konferensseja.
  • Vierailuja erilaisissa kuplissa, laajentaa elämänpiiriä.
  • Mediajulkisuutta (joka tuo lisää lukijoita).
  • Mahdollisuus osallistua erilaisiin kilpailuihin ja kampanjoihin (Vuosi Clarionissa, Taivastelija Seinäjoella, Citybloggarit Lapinjärvellä).

kesämökki

Lapinjärvi majoittu citybloggarin viikon ajaksi tähän järvenrantamökkiin.

Unohtumattomia kokemuksia konferensseissa

Eniten minua on ilahduttanut matkabloggaajille niin luonteva kansainvälinen toiminta. Tutustuin jossain vaiheessa TBEX-organisaatioon, joka järjestää vuosittain kaksi tai kolme konferenssia.

Nautin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta ja niinpä Killarneyssä 2017 ja Ostravassa 2018 järjestetyt matkabloggaajien konferenssit olivat upeita ja unohtumattomia kokemuksia. Aion osallistua säännöllisesti Euroopassa järjestettäviin konferensseihin, ellei jokin sen estä. Tänä keväänä se oli juuri konferenssiajan alla puhjennut pandemia.

Näissä kahdessa TBEX-konferenssissa tuli selvästi esiin, että matkabloggaajiakaan ei voi karsinoida stereotyyppiseen muottiin, vaan meissä on eri-ikäisiä teineistä ikäihmisiin, miehiä, pariskuntia, naisia ja muunsukupuolisia, heteroita ja homoseksuaaleja, pyörätuolilla liikkuvia, näkövammaisia, harrastajia ja ammattilaisia, eri maista, kielialueilta ja eri uskontokuntaan kuuluvia, mutta yhteinen kiinnostus yhdistää.

Jokin sama ydinolemus meissä matkabloggaajissa on ja siksi olikin niin helppoa tutustua ihmisiin TBEX-tilaisuuksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

TBEX Ireland -konferenssin avajaisiltaa vietettiin Killarneyn raviradalla. Illan ohjelmassa on tutustumista paikallisiin ruoka- ja juomatuotteisiin, hevosiin ja irlantilaiseen tanssiin.

Kateutta ja kustannuksia

Entä ne huonot hetket? Niitäkin tietenkin on, kuten:

  • Teenkö turhaa työtä? Lukeeko kukaan blogia? Miksi teen tätä? Miksi käytän tähän aikaani?
  • Matkakustannukset maksettava pääosin itse.
  • Kustannuksia myös blogialustasta, laitteista, mahdollisesta webhotellista ja markkinoinnista.
  • Osa kommenteista voi olla ilkeitä (en ole kokenut).
  • Voi saada osakseen kateutta. Ulkopuolinen/lukija näkee lopputuloksen, ei kaikkea työtä ja vaivaa. Pilkoin kerran yhtä esitystä varten blogipostauksen vaiheet ja löysin niitä 18 ideasta julkaisemiseen.

Bloggauksen hieno hetki on silloin, kun saa postauksen valmiiksi ja voi julkaista sen – saa kokea aikaansaamisen iloa. Yllättävän monivaiheinen työ on takana ja juttu on luettavana. Kommenttien saaminen on ilahduttavaa, joskin niitä tulee nykyisin harvakseltaan muutamaa blogikaveria lukuun ottamatta.

Matkabloggaamista ilman matkoja?

Tämän kevään aikana on tarvittu aikaisempaa enemmän motivaatiota matka-aiheisen blogin ylläpitoon, koska omat uudet reissut on täytynyt unohtaa ja yleisön mielenkiinto on suuntautunut jonnekin muualle kuin reissaamiseen.

Ideani, aiheeni ja aineistoni eivät kuitenkaan tyhjene. Olen jo alusta saakka luonut blogilleni sellaisen konseptin, että ylenpalttinen ja kauas matkustaminen ei ole tarpeen: Parasta lähteä nyt –matkoja lähelle ja kauas. Kotikaupungistani Turusta riittää kirjoitettavaa ja esiteltävää.

Kirjoitan myös nojatuolimatkailusta eli esittelen matka-aiheisia kirjoja. Olen tehnyt postauksia myös passin uusimisesta, lähtökatumuksesta, matkasuunnitelmista ja -unelmista, tulevista tapahtumista sekä matkustusilmoituksen tekemisestä.

Kesän aikana aiheitani löytynee muun muassa Houtskäristä, Alajärveltä ja tietysti Turusta. Twitterissä joku kysyi parasta kesäkaupunkia ja vastaushan oli selvä: ”Varför Paris vi har ju Åbo. Turku. Kaikkea on: historiaa, tulevaisuutta, kulttuuria, kulinarismia, taidetta, museoita, musiikkia, hieno kirjasto, urheilua, jokiranta, jokilauttoja, ravintoloita, Ruissalo, Föli, föri, funikulaari, merta, saaristoa och samma på svenska.

Pysy siis matkassani!

Normaali
Matka, Matkakohde, Matkavalmistelut

Sitku Sisiliaan

Kauan odotettu matka Cataniaan, Sisiliaan, peruuntui koronavirustilanteen vuoksi. Sinne pääsee sitten kun epidemiasta on päästy eroon. Ehkä sitku syksyllä?

”When life gives you lemons make lemonade.” Elämä antoi maailmalle sitruunana koronaviruksen. Eipä tästä pääse yli, ali tai kiertämään: puolitoista viikkoa matkabloggaajien TBEX-konferenssissa retkineen Cataniassa ja muualla Sisiliassa oli peruttava.

Tein sen ensin itse, koska matkasta oli hävinnyt kaikki ilo ja hauskuus koronaviruksen levitessä Kiinan jälkeen ensin pääosin Pohjois-Italiassa ja hiukan myöhemmin koko maassa. Sittemmin yhdysvaltalainen TBEX-organisaatio ilmoitti siirtävänsä koko konferenssin.

Rekisteröidyin konferenssiin elokuussa; eipä silloin vielä ollut tietoa tällaisesta epidemiasta. Maksoin tuolloin alle 200 euron hintaisen osallistumismaksun. Konferenssimaksu on käytettävissä myöhemmin, joten siinä ei tullut taloudellista tappiota.

Lentolippujen ostamisen ja majoituspaikan varaamisen jätin myöhäiseen ajankohtaan lähinnä työtilanteeseen liittyvistä syistä. Tässä kohtaa vetkuttelu tai olisiko peräti vatuloiminen olikin viisasta.

Maailman yhteinen ongelma

Oman ja muiden TBEX-ryhmään kuuluvien matkan siirtyminen on tietysti vain pieni pisara suuressa valtameressä. Kaikki altistuneet, sairastuneet ja kuolleet sekä heidän läheisensä ovat saaneet osansa inhimillisestä tyhmyydestä ja piittaamattomuudesta. Puhumattakaan maailmantaloudesta. Pörssikurssitkin romahtivat ja tämä oli kuulemma Musta maanantai.

Suomikaan ei ole tartunnoilta välttynyt. Seuraamme päivä päivältä tapausten ja karanteeniin joutuneiden kasvavia määriä. Meiltä odotetaan nyt vastuuta: matkustamisen välttämistä koronapesäkkeisiin, hyvää yskimistekniikkaa ja käsihygieniaa sekä oireiden ilmaantuessa nopeaa yhteyttä terveysviranomaisiin ja heidän antamiensa ohjeiden noudattamista.

Myös ulkoministerion matkustustiedotteita kannattaa seurata; nyt muun muassa juuri tarpeetonta menoa Italiaan pitää välttää.

Cataniasta Palermoon

Ilman koronavirusta olisin juuri nyt nyt saaren itäosassa sijaitsevassa Cataniassa tutustumassa muihin hyvissä ajoin tulleisiin. Aika ja paikkakin oli jo sovittu.

Alkuviikosta luvassa oli lyhyitä retkiä Cataniassa, loppuviikkona olisi ollut varsinaisen konferenssin vuoro ja sen jälkeen monilla niin sanottuja FAM-retkiä, tutustumista pienissä ryhmissä Sisilian eri osiin. Minä olisin päässyt neljän päivän retkelle merellisissä merkeissä Cataniasta Palermoon rantakaupunkeihin tutustuen.

Pysy kanavalla

Matkustaminen on kadottanut viehätystään. Jotain muuta on keksittävä sen tilalle. Ehkä tanskalaisperäinen hyggeily, kotoilu, nousee tilalle. Ja karanteeniin määrätyt saavatkin nauttia siitä oikein virallisesti.

Nyt täytyy vain odotella aikoja parempia, seurata uutisia ja ohjeita ja nauttia koti-iltojen iloista. Tällä matkabloggaajalla eivät jutut ihan heti lopu. Aineistoa on tallessa moniin postauksiin ja muutama matkakirjakin on esittelemättä.

Joten: Keep calm and carry on. Ja pysy kanavalla.

Normaali
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Messut, Tapahtuma

Matkamessuilta mukaan tarttunutta I

Kuva: © Matkamessut.

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Matka 2020

Tämän vuoden Matkamessuilla esillä olivat niin vastuullisuus, Viro, maata pitkin matkustaminen kuin monet houkuttelevat matkakohteet ympäri maailman.

Matkailusta innostuneen yksi vuoden kohokohdista, Matkamessut, olivat ja menivät. Mukana oli 1 000 matkanjärjestäjää ja matkailualan yrittäjää 90 eri maasta.

Olin varautunut olemaan messuilla tunnelmien ja jaksamisen mukaan jopa neljä päivää, torstain 16.1. ammattilaispäivästä sunnuntaihin saakka. Nyt kävi niin, että jotenkin innostus ei noussut ensimmäisenä päivänä. Se ei tokikaan ollut messujen vika, ehkä omassa mielialassani oli jotain nuivaa.

Toisena päivänä, perjantaina, pääsin jo hiukan paremmin vauhtiin. Turnauskestävyys kuitenkin petti ja olin messuilla vain kaksi päivää, tosin aika tiiviisti ne molemmat. Mutta nyt kun kirjoitan tästä aiheesta, juttua riittää. Teen siis kaksi postausta, osat I ja II.

Aamiaisella ympäri maailman

Torstai alkoi tuttuun tapaan Destination Breakfastilla, jossa toimittajilla ja bloggaajilla on mahdollisuus tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Mukana oli kotimaisten kohteiden lisäksi 33 maan väkeä Valko-Venäjältä Madagaskariin ja Malediiveilta Ugandaan.

Tänä vuonna en jäänyt tutkimaan pitkäksi aikaa eksoottisten maiden ständeja ja osastoja, sillä reissusuunnitelmat kohdistuvat pääosin lähimatkailuun ja mahdollisesti pariin eurooppalaiseen kohteeseen.

Juttelin muun muassa Romanian, Italian ja Viron edustajien kanssa ja otin muutaman esitteen mukaan. Romaniassa olisi tarjolla muun muassa Bucharestin nähtävyyksiä, Transilvanian kiertomatkaa Branin linnoineen Brasovin alueella. Linna on romanialainen kansallismonumentti ja maamerkki. Sitä markkinoidaan irlantilaisen kirjailija Bram Stokerin luoman kreivi Draculan linnana.

Italian edustaja vinkkasi Sisilian kysymykseeni liittyen, että löytäisin maan messuosastolta saarta tuntevia henkilöitä. Tapasinkin heidät myöhemmin ja sain heidän yhteystietonsa. Suunnittelen sinne matkaa maaliskuussa.

Viro messujen partnerimaana

Viron edustajan kanssa otin puheeksi viimekesäisen käyntini Pärnussa ja sen upeilla hiekkarannoilla. Hän vinkkasi, että Narvan edustalta löytyy vielä mahtavammat sannat Narva-Jõesuun kylpyläkaupungista, joka sijaitsee Koillis-Virossa Itä-Virumaan maakunnassa. Mäntymetsän reunustama hienohiekkainen ranta on kuulemma pisin koko Virossa: 7,5 kilometriä Suomenlahden etelärantaa.

Viro oli muutoinkin hyvin esillä messuilla, sillä se oli Matkamessujen partnerimaa. Keräsin lukuisilta osastoilta esitteitä mahdollisia tulevia matkoja varten.

Kohteenahan Viro on oivallinen: lähellä, monipuolinen ja edullinen. Olen käynyt siellä Tallinnan lisäksi myös monilla Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien järjestämillä bussimatkoilla ja aina on löytynyt uutta katseltavaa ja koettavaa.

Ainutlaatuinen saaristo

Suomen saaristolla oli messuilla tuttuun tapaan iso osasto. Sieltä saattoi bongata niin raumalaisen pitsinnyplääjän kuin naantalilaisia sukankutojia. Ihastelin hetken aikaa käsityön taitajia ja otin mukaani Rauman pitsiviikkojen ohjelman.

Tänä vuonna on juhlan aika, sillä Rauman pitsiviikkoa vietetään 50. kerran 18.–26.7. Esitteen mukaan ”juhlavuoden ohjelma on ainutlaatuinen kokonaisuus perinteitä, paikalliskulttuuria ja modernia festivaalitarjontaa”. Mustan pitsin yötä vietetään elävän musiikin ja katutaiteen siivittämänä perjantaina 24.7.2020. Asu on vapaa, kunhan se on mustaa pitsiä.

Viikon aikana pääsee tutustumaan myös yli 40 yksityiseen pihaan Vanhassa Raumassa. Talojen omistajat kertovat pihapiirinsä historiasta sekä siitä, millaista on asua Unescon maailmanperintökohteessa.

Näin syntyy perinteinen raumalainen pitsi.

Seilin infopisteelläkin kävin juttelemassa. Houkuttaisi viettää viikon retriitti Seilin saarella joskus kevättalven tai keväänkin aikana.

Mukana oli luonnollisesti myös Ahvenanmaa, joka on myös viehättävä käyntikohde. Ja mukana oli tietysti Turun saariston kuntia ja itse Suomen kulttuurin kehto, Turku.

Perinnemestari kertoo menneen maailman matkakohteista

Juttelin tovin myös Perinnemestarin osastolla päivystäneen Jaana Rinteen kanssa. Hän ja miehensä Hannu Rinne rakastavat vanhoja taloja ja ovat kunnostaneet Kiviniemen kartanon Pyhtäällä. Työ antoi heille uuden ammatin: he jakavat tietojaan Perinnemestari-kirjoissaan, verkkosivullaan ja Ylen aikoinaan esittämässä 10-osaisessa televisiosarjassa.

Perinnemestarin Matka-sivulle Rinteet kokoavat kaikki Suomen mielenkiintoiset matkakohteet, jotka liittyvät vanhoihin paikkoihin ja rakennuksiin. Mukana ovat huolella valitut ravintolat, museot, yöpymispaikat, pursiseurat, näkötornit ja muut lumoavat matkakohteet. Sivustolta löytyvät myös yllättävät ja pienet kohteet, joita ei mainita muissa matkaoppaissa –kuten kesäkahvilat ja yhden huoneen majatalot.

Palvelu on vielä demokäytössä, mutta kerättävänä on kohteita matkailukesää 2020 varten.

Perinnemestarin Matka -sivusto tekee kulttuurimatkailun helpoksi kokoamalla mielenkiintoiset kohteet yhteen osoitteeseen.

Onnenpyöriä ja tarjouksia

Messuilla oli silmiinpistävää, että osastojen kiinnostavuutta yritettiin varmistaa erilaisin tarjouksin, arvonnoin ja kilpailuin. Tallink Siljan osasto keräsi pitkät jonot onnenpyörällään, liekö ollut hyvät palkinnot. Sooloiluja-blogin ja Facebookin Tallinnatärppien ”äiti” Henna Mikkilä oli myös paikalla jakamassa vinkkejä. Kävin moikkaamassa, kun ollaan somesta tuttuja.

Vähän jäi askarruttamaan, olisiko voitto osunut kohdalleni Turkish Airlinesin osastolla. Jätin lappuni arvontaan, mutta voittajan olisi pitänyt olla paikalla tiettyyn aikaan ja sen unohdin.

Ämpäreitä ei messuilla tänä vuonna jaettu omien havaintojeni mukaan.

Tapaamisia ja kohtaamisia

Parasta messuantia olikin ihmisten tapaaminen niin osastoilla kuin pressihuoneessakin sovitusti tai yllättäen: bloggaaja- ja tiedetoimittajatuttuja sekä näytteilleasettajien edustajia.

Italian osastolla tapasin kaksi naista Sisiliasta. He edustivat Ulisse-matkanjärjestäjää. Sain heidän yhteystietonsa mahdollisten tiedustelujen varalta sekä saaren kartan. Maaliskuisessa TBEX-konferenssimatkassa on vielä paljon järjesteltävää.

Yksi sovituista tapaamisesta oli OrdOdlaren-blogin Märthan kanssa. Ostin häneltä Loviisassa viime kesänä pari pientä purkillista maukasta appelsiini-chilimarmeladia, jota Märtha tekee yhdessä miehensä Berntin kanssa Baccatum´s-tuotemerkillä. Se oli niin hyvää, että marmeladi loppui nopeasti. Tilasin viisi purkillista ja sain ne messuille. Käytän marmeladia hiukan erikoisella tavalla: koristelen ohuella nauhalla aamuviilini. Se antaa mukavan kirpakan säväyksen.

Baccatum´sin Hot orange -marmeladi on kirpeää ja makeaa.

Yksi hilpeistä kohtaamisista oli tiedetoimittajista tutun Osmo Pekosen kanssa. Hän on tutkija ja tietokirjailija, kahden oppiaineen tohtorismies ja tripladosentti erityisaloinaan elämäkerrat, esseistiikka, historia, kirjallisuustiede, matematiikka ja matkakirjallisuus. Osmolla on aina hauskat jutut. Pysähdyimme tarinoimaan, mutta kun juttu vain jatkui, valtasimme lähellä olleen lähes tyhjän osaston ja sen kaksi tuolia.

Tämän monitoimimiehen voi tavata luennoitsijavieraana Cristina Linesin toukokuisella Seinen risteilyllä. Hän kertoo matkan aikana muun muassa Notre Damen vuosisadoista sekä 1700-luvulla eläneestä kreivi Gustav Philip Creutzista, suomalaismiehestä Versaillesin hovissa ja tähdestä Pariisin seuraelämässä. Turun akatemiassa opiskellut Creutz oli paitsi kansliapresidentti ja diplomaatti, myös runoilija.

Lisää messuasiaa ja vinkkejä myöhemmin julkaistavassa Matkamessuilta mukaan tarttunutta II -postauksessa.

⁎ Sain Matkamessulta bloggaajapassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitänäytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Normaali