Kirkko, Konsertti, Matkakertomus, Matkustaminen, Nähtävyys

Geokätköilyä ja urkukonsertteja Pyhän Marian kirkossa

Houtskärin Pyhän Marian kirkko on ollut jo yli 300 vuoden ajan osa paikkakuntalaisten elämää. Sitä se on yhä vieläkin.

Houtskärissä on kirkko keskellä kylää tai ainakin siltä se tuntui minusta, Luovien ladyjen lomaviikon viettäjästä. Majoituspaikkani oli Saaristokoulussa ja kun oli asiaa vierasvenesatamaan tai kauppaan, kuljin aina kirkkomaan halki. Pyhän Marian kirkossakin vierailin useamman kerran.

Puukirkko 1700-luvulta

Punainen puukirkko Houtskärissä

Sankta Maria kyrka on Pyhän Andreaksen kulttuuripolun lähtöpiste. Polun varrella on kirkon ja seurakuntatalon lisäksi muun muassa höyrylaivalaituri, lapsenmurhasta syytetyn maanviljelijän tyttären Wallborg Hansdotterin mestauspaikka vuodelta 1778, juhannussalko ja tuulimylly.

Houtskärin Näsbyn kirkonkylässä, Hålax-lahden rannalla, osoitteessa Pyhän Andreaksen tie 18, sijaitseva kirkko on vihitty Neitsyt Marialle, joten se on nimeltään Sankta Maria kyrka ja suomeksi Pyhän Marian kirkko.

Pyhän Marian kirkko on tiettävästi kolmas samalla paikalla sijainnut kirkko. Houtskäristä löytyy maininta jo vuodelta 1554 Korppoon kappeliseurakuntana. Pohjanmaalainen Erik Nilsson johti nykyisen kirkon rakentamista vuosina 1703–1704. Kirkossa on istumapaikkoja 450 kuulijalle.

Sankta Maria kyrka on tasavartinen ristikirkko ja rakennettu puusta kattoa myöten; kirkolla on aumattu paanukatto. Sen ristikeskuksesta nousee viiritanko.

Houtskärin kirkko on väriltään punamullansävyinen. Kirkko sai uuden maalipinnan juuri vierailuviikollamme heinäkuun alussa; silloin sitä viimeisteltiin. Suojuksia ja telineitä oli esillä vielä alkuviikosta, mutta sen jälkeen ne siivottiin pois. Käytössä näkyy olleen paraislaisen Virtasen Maalitehdas Oy:n 4 Öljyn Maali.

Kirkon alttaritaulu kuvaa Kristusta Getsemanessa ja sen on maalannut taidemaalari Viktor Westerholm vuonna 1887. Oivaltavana yksityiskohtana alttaritaulussa on Houtskärin pitäjänkukka Adam och Eve (Dactylorhiza sambucina), joka on suomeksi seljakämmekkä. En olisi osannut sitä tunnistaa, mutta seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund mainitsi asian.

Alttaritaulu, Kristus Getsemanessa

Viktor Westerholmin Getsemanessa kasvaa seljäkämmekkää.

Tamminen saarnastuoli saattaa olla peräisin aiemmasta kirkosta ja sen on tehnyt Göran-niminen puuseppä 1600-luvun puolivälissä. Samainen puuseppä on rakentanut myös Korppoon kirkon saarnastuolin.

Kirkoissa kuvataan elämän lyhyyttä ja katoavaisuutta tiimalasin avulla. Sellainen löytyy myös Houtskärin kirkosta saarnastuolin läheltä. Sen tehtävänä oli mitata saarnan kestoa. Kun kaikki hiekka valui lasin alaosaan, se oli merkki tunnin saarna-ajan täyttymisestä.

Houtskärin kirkko sisältä

Saarnastuoli on peräisin 1600-luuvn puolivälistä Houtskärin edellisestä kirkosta.

Saarnastuoli 

Tiimalasi

Tiimalasi muistuttaa elämän lyhyydestä ja katoavaisuudesta, mutta havainnollistaa myös saarnan pituutta.

Kirkkomaalla sijaitsee kellotapuli sekä hautauskappeli. Kirkon läheisyydessä on myös vuonna 1874 rakennettu Pyhän Andreaksen pappila monine rakennuksineen uimakopista ja venevajasta maanvuokraajaan asuntoon ja navettaan. Pappila toimii Houtskärin kappeliseurakunnan toimistona ja aiemmin myös papin perheen asuntona. Nykyisin tilaa käytetään seurakunnan tilaisuuksiin.

Pappila, peltoa, hiekkatie

Vasemmalla näkyvä rakennus on Pyhän Andreaksen pappila, pienempi rakennus on maanvuokraajan asunto. Kuva on otettu kirkolta päin. Museovirasto on määritellyt Houtskärin kirkkoympäristön valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kirkko on myös geokätköilijöiden kohde

Houtskärin kirkon liepeillä käyvät myös geokätköilijät, sillä sinne on merkitty yksi kätkö. Olin kahden harrastajan seurassa, kun he etsivät piiloa.

Geokätköä ei ollut ihan helppo löytää. Toisen etsijän käteen jäi hiukan tuoretta maalia ja käsi näytti pahasti kylmäverisen murhaajan kädeltä. No, kätkö kirjattiin ja se piilotettiin takaisin löytöpaikkaan.

Punamultainen käsi

Ei niin paha tilanne, miltä näyttää. Geokätköilijän piti vain tutkia kivijalan piiloja ja tuoretta maalia tarttui etsijän käteen.

Geokätköpurkki

Löytyihän se!

Urkuhetkiä Brayan Jääskeläisen seurassa

Urut

Houtskärin kirkon tanskalaisvalmisteiset urut hankittiin vuonna 1954 Marcussen & Sønilta. Aiemmat urut oli rakentanut Jens Alexander Zachariassen vuonna 1895, alkujaan tanskalaisia hänkin. Ne myytiin Korppoon Norrskatan kirkkoon, jossa ne ovat käytössä edelleen.

Luovien ladyjen lomaviikon kulttuuriannin kohokohdaksi muodostui urkuhetki. Kesähoutskärilainen, 16-vuotias Brayan Jääskeläinen, järjesti Pyhän Marian kirkossa neljä urkuhetkeä erilaisin ohjelmistoin.

Brayan Jääskeläinen

Brayan Jääskeläinen soitti ensin pianoa, mutta aloitti jo 8-vuotiaana urkujensoiton opiskelun ensin itse ja myöhemmin musiikkiopistossa.

Me kuulimme torstaina 2.7.2020 muun muassa Johann Sebastian Bachin Preludin g-mollissa, Giovanni Battista Martinin Toccatan G-duurin, Jean Gaignetin Ave Maria di Lourdesin, Marko Hakanpään Trumpettisävelmän sekä kaksi häämarssia, joista toinen on Ilkka Talasrannan Häämarssi ja toinen Erkki Melartinin satunäytelmään Prinsessa Ruusunen säveltämä Juhlamarssi. Lisäksi ohjelmistossa oli urkurin oma sävellys Improvisaatio.

Brayan Jääskeläisellä on oma YouTube-kanava, josta löytyy muutamia konserttitaltiointeja. Hän kuvailee itseään näin:
– Olen 16-vuotias urkujensoiton opiskelija Mäntsälästä. Suoritan tällä hetkellä ammatillista perustutkintoa Helsingin Konservatoriossa. Aloitin urkujen soiton opiskelun 7-vuotiaana opiskelemalla sitä itse. Nyt olen käynyt 3 vuotta tunneilla. Pianoa olen opiskellut 12 vuotta. Olen kuulemma sanonut noin 3-vuotiaana, että minusta tulee urkuri. Edelleenkin tähtään siihen. Nauttikaa musiikista!

Niin me teimmekin. Osa ladyistä kävi kuuntelemassa myös perjantaisen urkuhetken.

Jotenkin on hämmästyttävää tavata ihminen, joka on jo hyvin nuorena löytänyt kiinnostuksenkohteensa ja elämäntehtävänsä. En ole ollenkaan musiikin asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, ettei urkujen soitto ole ihan simppeli juttu.

Olen ollut kerran katselemassa tšekkiläisen urkurin työskentelyä St Wenceslas -katedraalissa Olomoucissa ja siinä kyllä tarvittiin käsien ja jalkojen yhteispeliä ja koordinaatiota. Urkuri vaihtoi jalkaansa nahkaiset soittokengät ennen aloittamista.

Urut Olomoucissa, koskettimet

St Wenceslas -katedraalin urut Olomoucissa.

Antti Virtalaine kuvaa opinnäytetyössään Pianotuolilta urkupenkille hauskasti soittamisen vaatimuksia: ”Urkurin tulee valmistautua siihen, että joutuu soittamaan kaikilla raajoillaan, käsillään ja jaloillaan, toisistaan riippumattomia kuvioita. Vaikeutta soittajalle lisää se, että toisinaan kädet ja jalat voivat mennä ristiin. Tämä kuulostaa hyvältä ehkä teologisessa mielessä, mutta soittajan aivoja ja koordinaatiokykyä se kuormittaa välillä paljonkin. Pelkästään jo se liike, missä esimerkiksi jalat menevät ylöspäin jalkiolla ja kädet alaspäin koskettimistolla, tuottaa pianistin aivoille lisäkuormitusta.”

Koskettimien ja jalkioiden lisäksi on hallittava äänikerrat, jotka mahdollistavat uruista saatavan äänen. Niitä hallitaan urkupöydästä ulospäin työntyvillä rekisteritapeilla tai -kytkimillä.

Uskon kyllä, että Brayan Jääskeläisestä tulee urkuri, ehkä peräti urkutaiteilija ja säveltäjä. Laittakaa siis nimi muistiin.

Urut

Vanha kyltti; Kollekten tillfäller orgeltrampalren

Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund näytti sakastissa olevan ja kirkon aiempiin urkuihin liittyvän kyltin, jonka mukaan kolehti annetaan urkujenpolkijalle, joka avusti urkuria.

Pyhän Marian kappeli keskusteluihin

 Yksi kirkon ristisakaroista on otettu uuteen käyttöön. Seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund esitteli sisustamansa pienen, tunnelmallisen tilan, jossa on Neitsyt Marian kipsireliefi, pieni alttaripöytä risteineen, pitsiliinoineen ja kynttilöineen, valoineen sekä kaislamaljakoineen. Seinät ja penkit on maalattu siniseksi.

Tila on intiimimpi kuin kirkkosali ja sitä voidaan käyttää vaikka papin ja seurakuntalaisen sielunhoidollisiin keskusteluihin.

Pienessä tunnelmallisesti valaistussa tilassa lienee helppo keskustella luottamuksellisesti.

Kirkkomaalla on tällainen muistomerkki teksteineen: Se, mitä muistamme, on kaikki se, mitä emme ole unohtaneet.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Geokätköilijöiden matkassa Houtskärissä

Silta, kaksi naista kaiteen molemmin puolin

Mikä saa ihmisen ryömimään sillan alla, kiipeämään puuhun tai työntämään kätensä kirkon laudoituksen alle? Vastaus on geokätköily. Se on ulkoiluharrastus, joka kuljettaa usein sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi muuten mentyä. Houtskäristä löytyy toistakymmentä kätköä.

Luovat ladyt eli joukko naisia eri puolelta Suomea kokoontui tällä kertaa Houtskäriin viettämään teemaviikkoa. Sen tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Moni haluaa tehdä jotain käsillään, mutta ladyt osaavat olla myös luovasti laiskoja.

Olemme aiemmin viettäneet heinäkuun ensimmäisen viikon Kesäkoti Toivonniemessä Ruissalossa, mutta sen remontin vuoksi haimme uutta paikkaa ja se löytyi Saaristokoulusta Houtskärissä.

Luovien ladyjen harrastusten kirjo on laaja huovutuksesta maalaamiseen ja virkkaamisesta valokuvaamiseen. Eräät ladyt harrastavat geokätköilyä, jonka avulla tutustuu aivan eri tavalla uusiin paikkakuntiin.

Etsivä löytää

Silta, nainen polvillaan etsimässä jotain

Jossain täällä se on, tuumii Marza69.

Geokätköilyssä (engl. geocaching) piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätköjä etsitään usein GPS-satelliittipaikannuksen avulla. Laite voi olla erillinen GPS-laite tai tavallinen älypuhelin.

Kätkö on vedenpitävä rasia tai purkki, jonka sisällä on lyijykynä ja lokikirja. Kätkön löytäjät lisäävät nimensä tai nimimerkkinsä sekä käyntipäivän.

Kätkökuvauksessa julkaistaan geokätkön koordinaatit ja muut tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi. Joidenkin kätköjen koordinaatit voidaan joutua hakemaan tietyn tehtävän, ns. mysteerin, ratkaisemisen avulla. Kätkökuvaus julkaistaan harrastukseen liittyvällä verkkosivustolla.

Alan suosituin sivusto on Groundspeak Inc -omisteinen geocaching.com-sivusto. Geokätköjä on yli kolme miljoonaa yli 190 maassa. Kyseessä ei ole mikään aivan uusi harrastus, sillä geokätköilyllä on jo 20-vuotinen historia.

Wikipedian mukaan Suomessa geokätköjä on noin 100 000, joista aktiivisia on noin 65 000. Harrastajien määrä on noin 35 500.

Joskus sitä joutuu ryömimään tai kiipeilemään löytääkseen kätkön. Kuva: Moccamaster64.

Takapenkin tarkkailijana

Houtskarin saarelta löytyy reilusti yli toistakymmentä geokätköä. Niistä osa sopii hyvin myös vasta-alkajille. Olin parina päivänä kahden geokätköilijän matkassa, kun he ajoivat ympäri Houtskäriä. Olin siis jästi, harrastuksen ulkopuolinen.

Kätköjen etsijät ovat nimimerkeiltään Moccamaster64 ja Marza69. Moccamaster64 on tehnyt itselleen nimimerkin jo syksyllä 2013, mutta ensimmäisen kätkön hän on löytänyt huhtikuussa 2015. Hän on kirjannut löydöikseen 1 692 geokätköä.

Marza69 on tehnyt profiilin jo vuonna 2008, mutta hän on etsinyt aktiivisemmin kätköjä vuodesta 2015 alkaen. Löytöjä hänelle on kertynyt 643.

Geokätköjä löytyi muun muassa erään koivun kolosta, lauttarannan odotustilasta, sillan alta, näköalapaikan lähellä olevan kiven takaa, kirkon kivijalasta sekä näkötornin rakenteista. Oli hämmästyttävää, miten nämä kokeneet harrastajat löysivät piiloja, ja mitä kaikkea joutuukaan tekemään löytääkseen kätköjä. Moccamaster64 kävi etsimässä yhden kätkön erään sillan alta hankalasta paikasta.

Joskus kätkö jää löytämättä eli silloin sitä kutsutaan denariksi. Joku jästi saattaa kiusantekona tuhota kätkön ja toisinaan ne kokevat muutakin ilkivaltaa.

Punainen seinä, käsi, jossa on punaista maalia

Houtskärin kirkko oli vastamaalattu ja Moccamaster64 sai kätensä punaiseksi etsiessään geokätköä kivijalasta.

Jään jästiksi

Kaksi naista

Marza69 ja Moccamaster64 uuden löytönsä äärellä.

Onnittelut! Olet löytänyt kätkön.

Moccamaster64 ja Marza69 löysivät lähes kaikki Houtskärin kätköt. Korppoon ja Iniön kätköt jäivät kuitenkin seuraavaan kertaan.

10 000 askeleen tavoite täyttyi helposti noina päivinä ja yhtenäkin päivänä kiivettiin kahteen näkötorniin. Muutama hieno paikka tuli nähtyä geokätköilyn ansiosta.

Houtskärin kartta, näköalatorni, merimaisemaa

Geokätköilijoiden ansiosta pääsin ihailemaan saaristomaisemaa Mossala Island Resortin alueella olevasta näköalatornista. Se ulottui 56 metriä merenpinnan yläpuolelle.

En tästä kuitenkaan löytänyt itselleni harrastusta, mutta kuljen tilaisuuden tullen mielelläni mukana. Toinen kyydissä ollut lady sai matkalta sen verran kipinää, että kirjautui sivustolle nimimerkillä Pyy74. Pian hänkin löytänee ensimmäisen kätkönsä.

Kaksi naista metsässä

Tästä kirjautuu taas uusi löytö kummankin geokätköilijän tilille.

Noudata ohjeita

Aloitukseen tarvitaan vain ilmainen geocaching-tili ja joko virallisen Geocaching-ohjelman lataaminen tai GPS-laitteen käyttäminen.

Moccamaster64 toivoo, että uudet harrastajat tutustuisivat ohjeisiin ja etikettiin heti alusta lähtien.  Lisätietoja löytyy muun muassa sivustolta www.6123tampere.com. Se on muutaman harrastajan blogi, josta löytyy myös aloittelijan opas ja tosi paljon asiaa ja vinkkejä geokätköilystä. Tietoa uusille harrastajille löytyy myös sivustolta Geokätköt.fi.

YouTubesta löytyy myös runsaasti aiheeseen liittyviä videoita.

 

 

 

Normaali
Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde

Kolmen lautan taktiikalla Houtskäriin

Turunmaan saaristo on monipuolinen ja omaleimainen tutustumiskohde. Nyt vuorossa on Houtskär eli Houtskari.

Turkulaisena saaristo on aivan helposti ulottuvillani, mutta en ole tutustunut siihen kunnolla lukuun ottamatta muutamia matkoja Ahvenanmaalle ja pariin muuhun paikkaan, mukaan luettuna Kökar.

Nyt vuorossa on viikko Houtskärissä eli suomeksi Houtskarissa – jostain syystä ruotsinkielinen nimi on minulle tutumpi. Käytän sitä tässä tekstissäkin.

Kyseessä on kesälomareissu ja Luovien ladyjen viikko nyt uudessa paikassa. Olemme aiemmin viettäneet leirimme Ruissalossa, Turussa, mutta remonttiin menossa oleva majoituspaikkamme Kesäkoti Toivonniemi ei tarjonnut enää huoneita lomanviettäjille.

Sadoittain saaria

Houtskärin vaakuna

Houtskärin vaakunan hansalaiva viittaa sekä paikkakunnan vanhoihin merenkulkuperinteisiin että tarinaan saaren asutuksen alkuperästä. Kalat viittaavat merikalastukseen. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se oli käytössä vuosina 1951–2008.

Houtskär on entinen kunta Turun saaristossa, noin 100 kilometriä Turusta ja aivan Ahvenanmaan rajalla. Siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Paraisten saaristokaupunkia. Houtskär koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta, kuuluu Saaristomeren biosfäärialueeseen ja on osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella.

Houtskärissä on yli 500 asukasta, mutta runsaasti myös mökkiläisiä, jotka viettävät siellä vapaa-aikaansa tai asuvat osan vuotta. Asukkaista noin 83 % on ruotsinkielisiä, 15 % suomenkielisiä ja 2 % puhuu muita kieliä.

Houtskärissa on enää vain muutama ammattikalastaja ja lypsylehmätkin ovat kaikonneet saarilta. Siellä viljellään muun muassa perunaa, tomaatteja ja omenoita. Maatalous on täydentynyt kasvihuoneviljelyllä. Tärkeitä elinkeinoja ovat myös matkailu ja liikenne.

Tilamyymälä, paprikoita, itsepalvelu

Isaksson´sin tilamyynnin valikoimassa on tomaatteja, kurkkua paprikaa, perunaa ja monia muita sesonkituotteita. Tarjonta vaihtelee satokauden mukaan. Itsepalvelulla toimiva viihtyisä myyntipaikka löytyy osoitteesta Houtskarintie 535.

Houtskarissa on myös useita elinvoimaisia kyliä. Niillä on hauskankuuloisia nimiä: Näsby (Houtskarin kirkonkylä), Storpensar, Saverkeit, Kittuis, Medelby, Hönsnäs, Berghamn, Träsk, Jervis, Hyppeis, Roslax, Kivimo, Björkö, Mossala, Äpplö ja Nåtö. Etenkin Hyppeis ja Björkö ovat tunnettuja kauniista venevajoistaan.

Houtskärin naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Houtskärissä on oma murteensa, jota paikkakuntalaiset käyttävät puhuessaan keskenään. Sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Murre muistuttaa germaanisia kieliä; siinä on kolme sukua kuten saksan kielessä ja verbit taivutetaan samankaltaisesti kuin saksassa.

Seljakämmekkä on pitäjäkukka

Seljakämmekän kukka on keltainen tai punainen. Kuva on ruotsalaisen kasvitieteilijän C.A.M. Lindmanin (1856–1928) kirjasta Bilder ur Nordens Flora (1901–1905) (Wikimedia Commons).

Saarilta löytyy runsaasti kasvilajeja muun muassa kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta. Orkideojen heimoon kuuluva seljakämmekkä (dactylorhiza latifolia) on harvinaisuus ja siten myös rauhoitettu. Ruotsiksi se on nimeltään Adam och Eva.

Touko- ja kesäkuussa punaisena tai keltaisena kukkivaa kasvia löytyy myös Ahvenanmaalla, mutta muualla maassamme se on harvinainen.

Matkalle monenlaisilla menopeleillä

Houtskäriin pääsee tietysti henkilöautolla. Matkan varrella on kolme lauttamatkaa: ensimmäinen Paraisilta Nauvoon, toinen Nauvosta Korppooseen ja kolmas Korppoosta Houtskäriin. Viimeisin lauttamatka kestää noin 40 minuuttia. Odotusajan voi viettää autossa tai matkustajatiloissa.

Olimme liikkeellä maanantaina puolenpäivän aikaan, ja pääsimme hyvin kaikille lautoille. Viikonloppuisin autot joutuvat jonottamaan, koska mökille menijöitä on paljon.

Houtskäriin pääsee myös ilman omaa autoa. Saaristobussin reittinä on Turku–Parainen–Nauvo–Korppoo–Houtskari linjoilla 901–904.

Houtskär on myös suosittu pyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden retkikohde sekä veneilijöiden tukikohta. Näsbystä löytyy vierasvenesatama ravintoloineen, Näsby Gästhamn.

opastekyltti, Saariston Rengastie

Saariston Rengastie kulkee Houtskärin kautta.

Ladyt Saaristokoulun suojissa

Löysimme uuden paikan Luovien ladyjen viikolla Saaristokoulusta. Se tarjoaa Bed & Breakfast -majoitusta koulun tilavissa asuntoloissa 1–2 hengen huoneissa tai suuremmissa perhehuoneissa. Saaristokoulu on myös kurssi- ja majoituskeskus, jossa järjestetään myös leiri- ja rippikouluja sekä erilaisia kursseja. Tänä kesänä ja syksynä tarjolla on muun muassa sekatekniikkamaalauksen kursseja.

Valtasimme koko keltaisen talon, ns. tyttöjen talon. Alakerrassa on tilava luokkahuone, jota olemme käyttäneet muun muassa maalaustilana ja keittiökin on käytössämme. Rantasauna ja grilli lämpenee joka ilta.

Mukana on tusina naisia. Olemme tämän alkuviikon aikana ehtineet lepäämisen ja rentoutumisen lisäksi geokätköilemään, tutustumaan kirkonkylään, käymään urkukonsertissa, maalaamaan, lukemaan, valokuvamaan, joogaamaan, bloggaamaan sekä tekemään kanava- ja kontaktitöitä. Vielä on päiviä jäljellä.

Luovat ladyt saunovat joka ilta pari tuntia. Välillä voi vilvoitella terassilla tai uida meressä.

auringonlasku, meri

Laskevan aurinko sävyttää maiseman punaiseen.

Normaali
Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Puisto, Tutkija

Gerald Durrellin eläintarha Jerseyssä

Villiinny eläintarhassa!

Jerseyn saarelta löytyy maailmankuulun luonnonystävän ja -tutkijan Gerald Durrellin perustama eläintarha Jersey Zoo. Durrellin perimmäisenä ajatuksena oli pelastaa maapallon eläinlajeja kuolemasta sukupuuttoon.

Onko Gerald Durrellin nimi sinulle tuttu? Olet ehkä nähnyt televisiossa Korfulle sijoittuvan televisiosarjan Durrellin perheestä?

Kyseessä on Gerald Durrellin kirjoihin perustuva sarja, jossa kuvataan hänen perheensä, äidin ja kolmen sisaruksen, asumista Korfulla Kreikassa, jossa tuolloin 10-vuotiaan Geraldin eläinharrastus alkoi – ja joka jatkui hänen loppuelämänsä ajan varsin huomattavin tuloksin. Perhe vietti Korfulla muutaman vuoden ennen palaamistaan Isoon-Britanniaan toisen maailmasodan aikoihin.

Eläimet ja muu kotiväkeni

Gerald Durrell eläinystävineen on patsaana läsnä perustamassaan Jersey Zoossa.

Gerald (Gerry) Durrell (7.1.1925–30.1.1995) oli brittiläinen luonnontutkija ja -suojelija sekä kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lukuisista eläinaiheisista kirjoistaan, kuten Eläimet ja muu kotiväkeni, Arkillinen eläimiä ja Vyötiäisten maassa. Suomennettuja kirjoja on paljon muitakin ja lisäksi paljon suomentamattomia. Eläimet ja muu kotiväkeni -kirja julkaistiin jo vuonna 1956, mutta suomeksi se ilmestyi vuonna 1972.

Kirjan esittelytekstissä kerrotaan värikkäästä elämästä Korfulla: ”Muun vilinän keskellä Gerry ja Roger-koira kulkevat omia teitään, joka aina vie eläinten luo. Myös Gerryn eläinystävät ovat persoonallisuuksia: kilpikonna Akilles rakastaa mansikoita, Quasimodo ei tiedä olevansa kyyhkynen, kääpiösarvipöllö Odysseus ei pelkää mitään ja Hararakat kunnostautuvat rikollisina. Yhtä läheisiä Gerrylle ovat pihtihännät ja rantakäärmeet, rupikonnat ja merivuokot – kaikki ryömivät, juoksevat, lentävät ja uivat luontokappaleet, joiden lähelle tämä innokas pieni poika pääsee.”

Olen joskus nuoruudessani epäilemättä lukenut varmaan juuri tuon suurimman suosion saaneen Durrellin kirjan. Kun päädyin Jerseyn saarelle opiskelemaan englantia vuoden 2018 syksyllä, en tiennyt, että juuri sieltä löytyy maineikkaan Gerald Durrellin eläintarha.

Jersey Zoo

Eläintarhan sisäänkäynti on tämän simpanssipatsaan takana. Rakennuksessa on myös Cafe Firefly sekä myymälä.

Jersey Zoo on perustettu vuonna 1959 ja nykyisin siellä on yli 1 000 eläintä noin 13 hehtaarin alueella. Durrellin perimmäisenä ajatuksena on pelastaa maapallon eläinlajeja kuolemasta sukupuuttoon. Hän perusti sitä varten hyväntekeväisyysjärjestön, joka on nykyisin nimeltään Durrell Wildlife Conservation Trust.

Villieläinten suojelusäätiöllä on monenlaisia uhanalaisten eläinlajien suojeluun keskittyviä projekteja eri puolilla maailmaa, kaikkiaan 50 hanketta 18 maassa. Kohteissa on monia saaria uhanalaisine eläimineen muun muassa Mauritiuksella, Madagaskarissa, Tyynenmeren ja Karibian saarilla. Yhteistyökumppaneina ovat alueen viranomaiset ja järjestöt.

Gerald Durrellilla olikin jo varhain näkemys siitä, että ihmislajin säilyminen on riippuvainen luonnon hyvinvoinnista – hyvin ajankohtaista juuri tämän kevään pandemia-aikana.

Suojelusäätiöllä on uusi strategia, joka on nimeltään Rewild Our World. Sen tavoitteet ovat rohkeita ja kunnianhimoisia, jotka pyritään toteuttamaan vuoteen 2025 mennessä, jolloin Gerald Durrellin syntymästä tulee sata vuotta. Rewild Our World -video maailman lasten ja nuorten kertomana löytyy täältä.

Monipuolinen käyntikohde koko perheelle

Jersey Zoo on mainio päiväretken kohde ja siellä kuluu muutama tunti tai vaikka koko päiväkin aluetta kierrellen ja eläimiä seuraten. Paikka on hyvin puistomainen ja viihtyisä.

Eläintarhasta löytyy muun muassa lukemattomia eläinten asuinalueita sekä lasten leikkipaikka, kaksi kahvila-ravintolaa, Cafė Dodo ja Cafe Firefly, jonka yhteydessä on myös myymälä.

Gerald Durrell Story -museossa esitellään Durrellin elämänvaiheita alkaen lapsuudesta Korfulla ja päätyen viimeiseen vuosikymmeneen, jolloin hän teki luontovideoita eri puolilla maailmaa. Tarinaa kerrotaan valokuvin, lehtileikkein ja esinein. Joukossa on muun muassa Eläimet ja muu kotiväkeni -kirjan käsikirjoitus. Museo on avoinna päivittäin klo 11.30–16.30.

Prinsessa Anne avasi Gerald Durrell -museon vuonna 2015.

Pizzaa ja italialaista olutta Cafė Dodon terassilla.

Nuolimyrkkysammakoista gorilloihin

Jersey Zoon asukkaita ovat muun muassa eteläamerikkalaiset silmälasikarhut, samalta alueelta tulevat mölyapinat ja koatit eli nenäkarhut, monet aasialaiset metsälinnut sekä monet sammakkolajit – muun muassa vuorikanasammakko, hyppysammakko sekä maailman myrkyllisimpiin eläimiin kuuluva nuolimyrkkysammakko.

Eläintarhassa on myös erilaisia matelijoita liskoista käärmeisiin ja kilpikonniin, mangusteja, tamariineja, Sumatran orankeja, makakeja, gorilloja, flamingoja ja paljon muita lajeja, kaikkiaan yli 130.

Jersey Zoossa asuu myös gorillaperhe.

Chilenflamingot ja muut lintulammen asukkaat kerääntyivät ryhmäkuvaan ruokinta-aikaan.

Burmanpytonia sai tarkastella turvallisesti lasin takaa.

Rengashäntämaki, vanhalta nimeltään kissamaki, on kotoisin Madagaskarista.

Iguaani paistattelemassa päivää. Ei ehkä luomakunnan kauneimpia eläimiä?

Yö eläintarhassa?

Jersey Zoo -vierailun voi suunnitella niin, että pääsee kuulemaan eläintenhoitajia, jotka kertovat työstään ja huollettavana olevista lajeista. Eläintarhassa on myös luentoja, tapahtumia ja varainhankintatilaisuuksia.

Alueelta löytyy myös pieni mökki, joka toimii itsepalveluantikvariaattina – sieltä voi ostaa lahjoitettuja kirjoja muutamilla kolikoilla. Minunkin kirjastoni taisi karttua muutamalla kirjalla.

Eläintarhaa ja sen eläintensuojelutyötä voi tukea myös ostamalla sille lahjoitettuja kirjoja.

Eläintarhan alueella voi myös majoittua. Vaihtoehtoina ovat Durrell Wildlife Camp -teltat tai Durrell Wildlife -hostelli.

Bussi vie eläintarhaan

Bussi 23 vie perille Jerseyn eläintarhaan.

Jersey Zoo sijaitsee saaren koillisosassa lähellä Bouley Bayta. Sinne pääsee kätevästi bussilla 23 Liberation-linja-autoasemalta. Matka kestää noin puoli tuntia ja vuoroja ajetaan puolen tunnin välein (huhtikuu 2020). Linjan päätepysäkki on eläintarhan pihassa.

Koronaviruspandemia ei ole säästänyt Jerseyn eläintarhaakaan, vaan se suljettiin 23.3.2020. Tilanteen voi tarkistaa verkkosivuilta www.durrell.org

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Valokuva

Kulttuurimatka Viroon: Tartto ja Tallinna

Exlibris Aboensiksen Viron kulttuurimatkalla vuorossa ovat Tartto ja Tallinna. Kohokohtia ovat Viron kansallismuseo Tartossa ja Fotografiska Tallinnassa.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä ja Olustveresta ja Viljandista täältä.

Elokuisen bussimatkamme reitti kulki Tallinnasta Haapsalun, Pärnun, Viljandin ja Tarton kautta takaisin Tallinnaan.

Tartossa virolaisten makujen festivaali

Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tarttoa. Se on väkiluvultaan hiukan isompi kaupunki lähes 100 000 asukkaallaan. Majoituspaikkamme oli Hotell Tartu Emajoen rannalla.

Tartossa oli juuri menossa Tarton ruoka- ja viinifestivaali (Tartu toidu- ja veinifestivalil), joka täytti keskustan myyntikojuilla ja ihmismerellä. Tarjolla oli aitoja virolaisia makuja Etelä-Viron pientuottajilta ja pop-up -ravintoloilta sekä runsas viinivalikoima.

Raatihuoneen torin suutelevat nuoret olivat yhtä intohimoisia kuin ennenkin.

Sää ei ollut paras mahdollinen, joten pakenimme kosteutta ensin Chez Andrėn terassin varjojen alle nauttimaan yhdet oluet, kunnes siirryimme sisälle lähelle leivosvitriiniä. Puhelias miestarjoilija palveli meitä auliisti. Värikäs hääseurue oli kokoontunut juhlaillalliselle viereiseen saliin.

Iäkäs Kansallismuseo modernissa rakennuksessa

Viron kansallismuseo on valmistunut vuonna 2016. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Rakennuksen nimi on Muistojen kenttä.

Lyhyeen vierailuumme mahtui vain käynti uudessa vuonna 2016 avatussa Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum, ERM). Modernista rakennuksesta on tullut kansallismuseon erottamaton vertauskuva.

Koko museon historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1909, jolloin se perustettiin kansalaisaloitteesta. Viime vuonna museo juhlikin 110-vuotista taivaltaan.

Kansallismuseo on ”virolaisuuden tulkitsija, kansan perusarvojen kantaja ja jatkuvuuden haltija. Vieraille avautuu sekä esineellinen että virtuaalinen maailma, joka kutsuu löytämään, tietämään ja osallistumaan itse kaikkeen.”

Museossa hyödynnetään tekniikkaa oivaltavasti: kävijän lippu toimii myös avaimena informaatiotauluihin; niiden teksti vaihtuu lippua näyttämällä siihen syötetyn kielikoodin mukaisesti.

Museossa on kaikkiaan 6 000 neliömetriä näyttelytilaa. Siitä suurin osa on omistettu Kohtaamisia-näyttelylle, joka esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää nykyisyydestä jääkauteen.

Toiseksi suurin pysyvä näyttely on nimeltään Uralin kaiku, joka tarjoaa tietoa suomalais-ugrilaisten kansojen elämästä ja maapallon pohjoisen osan asuttamisesta.

Kansallismuseon vaihtuvien näyttelyiden salissa on alkamassa Olipa kerran -näyttely 8. helmikuuta 2020 alkaen. Se kertoo, mistäpä muusta, kuin saduista.

Museo on saanut paljon huomiota ja tunnustusta: vuonna 2018 Viron kansallismuseo sai eurooppalaisten museopalkintojen Kenneth Hudson -erikoispalkinnon. Myös Suomen matkailutoimittajien kilta palkitsi Viron kansallismuseon vuoden 2017 parhaana ulkomaisena matkakohteena Helsingin Matkamessuilla.

Söimme museossa lounaan Ravintola Pööripäevin runsaasta buffetpöydästä hintaan 7 euroa.

Tartossa on paljon muutakin nähtävää, muun muassa Tiedekeskus Ahhaa (SA Teaduskeskus AHHAA), kasvitieteellinen puutarha sekä KGB- ja lelumuseot.

Suomalais-virolaista exlibrisvaihtoa

Illan ohjelmassa oli tapaaminen ja illallinen hotellin ravintolassa Tartu Eksliibriseklubin edustajien kanssa. Virossakin harrastajat ovat pääosin varttuneita ja iäkkäitä. Monet heistä olivat entuudestaan tuttuja meille yhdistyksen kiinteiden Viro-yhteyksien vuoksi.

Toisen sukupolven exlibrisharrastajana mukana oli Margus Annuk, joka aikoo laittaa äitinsä exlibriskokoelman verkkoon kaikkien keräilijöiden ja asiasta kiinnostuneiden nähtäville.

Põltsamaalta Paideen

Sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Põltsamaan kautta. Kävimme vuodelta 1552 peräisin olevan Lustiveren kartanon pihapiirissä. Se toimii nykyisin vanhainkotina.

Paidessa kävimme Vallitornissa, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1265. Sieltä löytyy historiakeskus Wittenstein (SA Ajakeskus Wittenstein) ja ”tornin eri kerroksissa voi perehtyä muinaisaikaan, Liivinmaan ritarikunnan aikaan, kuninkaiden ja keisarien aikaan, ensimmäiseen itsenäisyysaikaan, miehityksiin ja itsenäisyyden palauttamisen aikaan.”

Nyt kävimme vain tornin huipulla katselemassa maisemia ja jatkoimme matkaamme.

Valokuvataidetta Fotografiskassa

Iltapäivällä olimme Tallinnassa. Kun aikaa tuntui olevan, kävimme viime vuoden kesäkuussa Telliskiven alueelle avatussa Valokuvataidekeskus Fotografiskassa. Katsoimme siellä Jimmy Nelsonin, Anja Niemen ja Pentti Sammallahden näyttelyt.

Olin nyt toista kertaa Fotografiskassa. Se on hieno kokonaisuus näyttelyineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Kyllä ruotsalaiset osaavat!

Fotografiska-museoita on Tukholman ja Tallinnan lisäksi myös New Yorkissa. Lontoon museo on myös tulossa.

Fotografiskan ylimmässä kerroksessa oli ravintola terasseineen.

Näkymiä Fotografiskan ravintolan terassilta.

Katutaidetta Telliskivessä.

Illaksi kotiin

Satamaterminaalissa tuli pienenä yllätyksenä, että laivan aikataulussa oli sekaannusta. Viking XPRS porhalsi jo merellä ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Vaihdoimme sitten kulkupeliksemme Tallink Siljan laivan.

Pääsimme aloittamaan kotimatkamme jonkin verran suunniteltua myöhemmin, mutta mikä tärkeintä, ainakin suurin osa ryhmästä pääsi suunnitellusti illaksi kotiin.

Monet porukastamme ovat käynyt usein Virossa, mutta saatoimme vain todeta, että kaunis ja monipuolinen on eteläinen naapurimaamme.

Neljän päivän reissu laiva- ja bussimatkoineen sekä majoituksineen maksoi 326 euroa.

Baltian matka vuosittain – toukokuussa Pietariin

Exlibris Aboensiksella on pitkät perinteet kesäisten bussimatkojen järjestämisessä. Olen ollut mukana monilla. Etuna on se, että kaiken saa valmiina: matkajärjestelyt mielenkiintoisine tutustumiskohteineen ja tuttua seuraa. Hintakin jää yleensä edulliseksi.

Tämän vuoden matkaksi suunniteltiin käyntiä Pietarissa, mutta sille ei saatu tarpeeksi osallistujia eli kymmentä matkustajaa.

Vaihtoehtona on suositella osallistumista Turun Neva Toursin bussimatkalle Helsingin, Karjalankannaksen ja Viipurin kautta Pietariin 21.–24.5.2020. Kyseessä on helatorstaista alkava loppuviikko. Pietarissa ollaan kolme hotelliyötä. Matkan hinta on 275 euroa/2 hh. Perillä voi osallistua lisämaksusta retkiin ja mennä vaikka oopperaan tai balettiin.

Matka alkaa Turusta, mutta bussi pysähtyy muun muassa Kiasman edessä Helsingissä, josta voi liittyä seuraan.

Matkasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua; yhteystiedot: Saija, Turun Neva Tours, Eerikinkatu 20, 20100 Turku, p. 02 27 67 065, omatoimimatkat@nevatours.fi. Lisätietoja matkasta löytyy Neva Toursin sivuilta.

Kerro ilmoittautumisestasi myös Exlibris Aboensis -yhdistykselle (info@exl.fi), jos olet kiinnostunut osallistumaan mahdolliseen taiteilijatapaamiseen ateljeevierailuna tai muuhun vastaavaan.

En ole itse lähdössä tälle matkalle, mutta kerron vain tästä mahdollisuudesta Pietarista kiinnostuneille.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Kulttuurimatka Viroon: Olustvere ja Viljandi

Exlibris Aboensiksen kulttuurimatka Viroon jatkuu Olustveresta Viljandiin.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä.

Häiden aattona Olustveressä

Kaunis ruusupuutarha koristaa Olustveren kartanon edustaa.

Matkan varrella poikkesimme myös Olustveren kartanossa (Olustvere mõis). Talon historiasta kerrotaan, että kartano perustettiin jo ritarikunnan aikoihin Vanamoisan kylään. Nykyiseen paikkaansa Olustveren kylään, Põhja-Sakalan kuntaan kartano rakennettiin vuonna 1632.

Kartanon väki puuhasi häitä ja saleihin oli katettuna pöydät juhlaillallisia varten. Olustveressa voikin järjestää erilaisia tilaisuuksia kokouksista perhejuhliin ympäri vuoden.

Yläkerrassa kerrottiin kartanon historiasta sanoin ja kuvin. Yhdessä huoneessa oli rakukeramiikan näyttely.

Kartanon alueelta löytyy monenlaista käsityöpuodista sepänpajaan ja olutpanimosta ja hevostalleihin.

Rakennuksia ympäröivä puisto oli aikaisemmin ranskalaistyylinen, mutta vuonna 1903 se uusittiin englantilaisen malliseksi. Puiston vanhin tammi on yli 300-vuotias.

Päytä on katettu hääjuhlaa varten.

Raunioita ja riippusiltoja

Perjantaina aamiaisen jälkeen otimme taas paikkamme bussissa ja lähdimme ajamaan kohti Viljandia. Se väkiluku on hiukan alle 18 000. Matkan varrella kävimme katsastamassa ulkopuolelta vuonna 1847 rakennetun Suure-Kõpun kartanon (Suure-Kõpu mõis).

Suure-Kõpun kartanon kivinen kaksikerroksinen myöhäisklassinen päärakennus valmistui vuonna 1847.

Majoituimme Grand Hotel Viljandiin (Tartu 11). Pienen elpymishetken jälkeen lähdimme kävelemään Ritarilinnan raunioille (Lossimäed linnapuisto). Siellä täällä on pystyssä aikoinaan epäilemättä mahtavan linnan seiniä. Korkealta mäeltä on näköala alhaalla välkkyvälle Viljandin järvelle.

Mahtavasta linnasta on jäljellä on vain osia seinistä.

Vuonna 1879 valmistettua ja vuonna 1931 linnan mäelle asennettua riippusiltaa pitkin pääsee kulkemaan noin 15 metriä korkean syvänteen yli. Tarvastun kartanonherran Karl von Mensenkampfin kaupungille lahjoittama noin 50 metriä pitkä silta on sekä viljandilaisten että Viljandissa kävijöiden lempikohde ja Viljandin tärkeimpiä symboleja.

Rippsild.

Viljandissa voi käydä myös vuonna 2003 vanhaan pappilarakennukseen avatussa Kondasen keskus -taidekeskuksessa. Sinne on koottu naivisti Paul Kondasin (1900-1985) maalauksia sekä outsidertaidetta.

Kondas on Viron tunnetuin naivisti, jonka kuuluisin maalaus on nimeltään Mansikansyöjät. Viljandin kaupunkikuvassa olevat suuret betoniset mansikat – kaikkiaan kahdeksan – näyttävät tietä Kondasen keskukseen.

Kulinarismia ja kansanmusiikkia

Turistikierroksen aiheuttama nälkä talttui Kahvila-ravintola Fellinissä osoitteessa Kauba 11. Se oli lähes täynnä, mutta onnistuimme saamaan paikat huonekaverini Ullan kanssa. Fellin suositteleekin varaamaan pöydän etukäteen erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin.

Viljandin kansanmusiikkifestivaali kerää kaupunkiin tuhansia kävijöitä – peräti 25 000 kävijää neljän päivän aikana. Tapahtumassa on noin 100 konserttia ja 800 artistia. Tarjolla on ”mahdollisuus kuulla sekä maailmankuuluja ulkomaalaisia artisteja, muusikoita todella eksoottisista paikoista sekä runsaasti virolaisen kansanmusiikin alan legendaarisia tekijöitä ja uutta verta.”

Ensi kesänä kansanmusiikkifestivaalien ajankohta on 23.7.–26.7.2020.

Kansanmusiikki soi Viljandissa heinäkuussa.

Matkamme jatkui Tarttoon ja Tallinnaan.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kulttuurimatka Viroon: Haapsalu ja Pärnu

Yksi bussi, kaksitoista matkustajaa ja neljä päivää Virossa reitillä Tallinna–Haapsalu–Pärnu–Viljandi–Paide–Tallinna. Matkalla nähtiin museoita, kartanoita, raunioita, rantoja, taidetta, kahviloita ja antikvariaatteja.

Exlibris Aboensis järjestää vuosittain kesäisen bussimatkan. Usein kohteena on Viro, eteläinen naapurimaamme, joka tulee monelle tutuksi lähinnä Tallinnan käynneillä. Kannattaa lähteä tutkimusmatkalle muuallekin, sillä nähtävää ja koettavaa Virossa riittää.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Tämä on ensimmäinen postaus.

Tusina matkalaisia

Osallistuin Exlibris Aboensiksen kulttuurimatkalle 31.7.–4.8.2019. Mukana oli 12 hengen matkailijajoukko, joka oli sopivan kokoinen ja ketterä kulkemaan matkanjohtaja Tauno Piiroisen laatiman ohjelman mukaan Viron kulttuurikohteesta ja kaupungista toiseen.

Matkamme tehtiin hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti: lähtö keskiviikkoiltana ja paluu sunnuntaina. Suuri osa ryhmästämme tuli Katajanokan terminaaliin Turun suunnalta, osa Keski-Suomesta tai pääkaupunkiseudulta.

Matkanjohtajamme oli selvittänyt, että Viron kuntauudistuksen 2017 jälkeen maassa on 15 kaupunkia ja 37 epäitsenäistä kaupunkia, joista pienin on 789 asukkaan Mõisaküla.
– Alkuperäinen tarkoitus oli kiertää näitä lilliputteja, mutta se olisi merkinnyt pieniä teitä ilman nähtävyyksiä, kertoi Piiroinen ohjelmakirjeessään.

Tauno Piiroinen kertoi myös, että Virossa on 128 linnoitusta, 17 ritarilinnaa, 14 piispanlinnaa ja 23 vasallilinnaa. Ohjelmaan oli poimittu muutama kartano, museo ja muu kulttuurikohde osittain yhteisenä ohjelmana ja muutoin mahdollisuuksina omatoimiseen tutustumiseen.

Tallinnasta Laikmaan taiteilijakotiin

Ensimmäisen yön vietimme Viking XPRS -laivassa. Aamu oli ankean aikainen: aamiainen klo 6.15 ja poistuminen laivasta klo 7. Söin kuitenkin tukevasti laivan runsaasta buffetaamiaispöydästä, sillä lounastaukoon oli aikaa monta tuntia.

Satamassa vastassamme oli Motorbus24 OÜ:n 16-paikkainen bussi, jolla lähdimme kiertämään ensin hiukan Tallinnaa. Ohjelmassa luki: ”Kierros Kalamajan ja Telliskiven boheemilla alueella.”

Matkasimme bussissa Sauen kartanon (Saue mõis), korjattavana olevan Padisen luostarin (Padise klooster) ja Riisiperen kartanon (Riisipere mõis) kautta kohti Haapsalua.

Vigalassa vierailimme virolaisen taidemaalarin ja impressionismin keskeisen vaikuttajan Ants Laikmaan (1866–1942) kotimuseossa (Ants Laikmaa majamuuseum). Pääsymaksu museoon oli4 euroa.

Erikoisen muotoista taloa ympäröi viehättävä puutarha, jossa oli vielä muistona ”taideteoksia” luonnonantimista taidekurssien jäljiltä. Kuulimme myös taiteilijan tyttären, näyttelijä Anu Kilpiön (Aino Maria Kilpiö 1927–1969) karusta kohtalosta.

Haapsalun rautatieasemalta Kuursaaliin

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Pohjolan Venetsiaksi mainittu viehättävä Haapsalu. Poikkesimme myös komealla rautatieasemalla. Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun 1904 ja viimeinen lähti sieltä vuonna 1995.

Kylpyläkaupunki oli Venäjän tsaarien suosima lomailupaikka, joten se tarvitsi arvovaltaisen rakennuksen. Niinpä Haapsalun rautatieasema onkin neliosainen: siellä on matkustajasali, keisaria varten rakennettu imperaattoripaviljonki, niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 metrin pituinen katettu laituri.

Paviljongissa toimii Viron rautatie- ja viestintämuseo eli Raudtee- ja Sidemuuseum.

Lounaan söimme Kuursaalin eli kasinon kahvilassa, joka sijaitsee rantakadulla, Rannapromenaadilla. Vuonna 1898 valmistunut kaunis puurakennus oli 1900-luvulla Haapsalun kesänviettokulttuurin keskipiste.

Haapsalun Kuursaalin käyntikortissa on piirros siivekkäästä merenneidosta ja slogan ”Kaunis naine on alati oodatud külaline/A pretty woman is a welcome guest.” No, saimme me muutkin ruokaa.

Jääkaru laineilla

Kuursaalin edustalla meressä oli vaikuttava jääkarhupatsas, Jääkaru. Se on muovinen kopio vuodelta 2010 samalla paikalla olleesta alkuperäisestä vuonna 1923 valmistuneesta puuveistoksesta.

Neuvostosotilaat polttivat Roman Haavamägin tekemän jääkarhun ja muut promenaadilla olleet puiset veistokset 1930-luvulla.

Ilman tätä tietoa olisi voinut ajatella, että kyseessä on moderni kannanotto ilmastonmuutokseen.

Jääkaru-veistos näkyy melkein keskellä kuvaa.

Piispanlinnasta taiteilijamuseoihin

Haapsalun nähtävyyksiin kuuluu myös 1200-luvulla perustettu piispanlinna (Haapsalu linnus), joka on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa. Päälinnoituksessa on keskiajan historiaa käsittelevä museo. Linnan eteläsiivessä on katedraali, joka on mainittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1279.

Evald Okas -museossa (Evald Okase Muuseum) voi tutustua Viron taidehistorian merkkihenkilön ja Firenzen taideakatemian kunniajäsenen tuotantoon.

Iloni on Astrid Lindgrenin kuvittajan Ilon Wiklandin lapsuudenkoti Linda- ja Rüütli-katujen kulmassa. Se on nähtävissä vain ulkopuolelta.

Taiteilijan mukaan nimetty ja hänen piirustuksiinsa perustuva lasten teemapuisto Ilonin Imedemaa on kolmikerroksinen talo, jossa on galleria, elokuva- ja näyttelysali, Karlssonin huone, Ilonin keittiö sekä leikkihuone. Kesäisin toimintaa on myös pihalla lisärakennuksineen.

Kesäpääkaupunki Pärnu

Lydia Koidulan patsas hänen nimikkopuistossaan.

Matkamme toisen yön vietimme Pärnussa, jota kutsutaan myös Viron kesäpääkaupungiksi. Tämä vajaan 52 000 asukkaan kaupunki on suosittu matkailukohde erityisesti upean hiekkarantansa vuoksi.

Majapaikkanamme oli Pärnu Hotel osoitteessa Rüütli 44, joka sijaitsi keskeisellä paikalla aukion laidalla. Huoneeseen asettautumisen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantaa kohti.

Matkan varrella katselimme kahviloita ja Pärnun Jumalan muuttamisen apostolista ortodoksikirkkoa (Pärnu Issanda muutmise katedraalkirik) sekä Lydia Koidula -puistoa kauniine kukkaistutuksineen. Koidula (1843–1886) oli Viron kansallisrunoilija, näytelmäkirjailija ja maan sanomalehtityön uranuurtaja.

Poikkesimme myös Lonkava konna -antikvariaattiin. Siellä oli kirjojen ja lehtien lisäksi myynnissä myös muun muassa astioita ja ruokailuvälineitä runsaina asetelmina.

Päivä oli jo illassa, aurinko pilvessä ja tuuli puhalteli, joten meillä ei ollut rantakeliä. Varalta mukaan otetut uimapuvut jäivät reppujen uumeniin. Voi vain kuvitella, miten hieno ranta on kuumalla kesäkelillä. Kelpaa siellä ottaa aurinkotuoleissa lämpösäteitä, pulahtaa välillä mereen tai vain kuljeskella pitkin hiekkarantaa.

Tuli mieleen, että miksi lähteä kesällä Välimeren rannoilla, jos lähempääkin löytyy paikka rantalomalle? Tiedä sitten, millaista rannalla on heinä- ja elokuun mahdollisilla helteillä?

Jäimme istuskelemaan rantabaariin kuten monet muutkin. Oranssit Aperol Spritz -cocktailit näyttivät olevan vielä suosiossa paikallisen oluen ohella.

Kävimme myös Hotel Victorian Café Grand -ravintolassa. Siellä oli hienostunut tunnelma flyygeleineen, valkoisine liljoineen ja taidenäyttelyineen. Sikareille oli oma menunsa, jolta löytyy näitä tupakkatuotteita hintaan 12–25 euroa.

Café Grand jatkaa brittiläistä kello viiden teen perinnettä. Sitä on tarjolla joka päivä alkaen klo 17.00 ja siihen sisältyy teen ja kahvin lisäksi erilaisia maukkaita suolaisia ja makeita herkkuja hintaan 10 €/henkilö. Nyt tyydyimme vain kakkukahveihin.

Hotel Victoria Pärnussa.

Grand Cafessa on menneen maailman tyyliä.

Pärnussa voi tutustua myös nykytaiteeseen Uue kunsti muuseumissa. Sen kokoelmissa on yli 600 esittävän taiteen teosta ja videoteekissä yli 2 000 dokumenttielokuvaa. Nykytaiteen museossa järjestetään kesäisin perinteisesti kansainvälinen alastontutkielmanäyttely Mies ja nainen (Mees ja naine).

Nykytaiteen museossa järjestetään myös Pärnun elokuvafestivaali, johon kuuluu myös kansainvälinen dokumenttielokuvien kilpailu (Pärnu rahvusvaheline dokumentaal- ja teadusfilmide festival). Ensi kesänä festivaalin ajankohta on 13.-26.7.2020.

Matkamme jatkuu Olustvereen ja Viljandiin.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitänäytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kirjasto, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin

Lontoossa riittää nähtävää ja katsottavaa, mutta kirjanystävälle yksi erityisen sykähdyttävä kohde on British Library. Sinne voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

British Library on sen verran vaikuttava rakennus, että siellä voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa.

British Library suo Lontoon-kävijälle rauhallisen, mutta silti elävän tyyssijan suurkaupungin hälinässä. Kirjastoon voi mennä, vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut kirjoista. Olen käynyt siellä useamman kerran, viimeksi huhti-toukokuussa 2019.

Eräässä kirjaston seinätekstissä toivotetaankin tervetulleeksi muun muassa lievästi uteliaat ihmiset, yrittäjät, turistit, jotka luulevat tulleensa British Museumiin sekä näyttelyihin tulevat perheet.

Tekstin lopussa todetaan: tervetuloa Iso-Britannia, tervetuloa maailma, tervetuloa British Libraryyn. Vaikka vieraita kutsutaan avosylin, ei turvallisuusasioita ole unohdettu: sisään pääsee vain turvatarkastuksen läpi.

British Libraryn kansainvälisen ja monenkirjavan asiakaskunnan katseleminen käy myös hauskasta ajanvietteestä.

British Library toivottaa tervetulleeksi.

Ison-Britannian kansalliskirjasto

British Library on Ison-Britannian kansalliskirjasto. Se on kokoelmiltaan ja kävijämääriltään maailman suurin – tai toiseksi suurin – kirjasto yhdysvaltalaisen Library of Congressin kanssa.

British Libraryn kokoelmissa on 150 miljoonaa nidettä, joihin sisältyy noin 25 miljoonaa kirjaa. Kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä käsikirjoituksia, joista vanhimmat ovat 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kokoelma kattaa kaikki sivilisaation vaiheet ja useimmat tunnetut kielet. Kirjasto kertookin pitävänsä hallussaan ”maailman tietoa.”

British Library on yksi Ison-Britannian vapaakappalekirjastoista, joten se saa lakisääteisesti jokaisen kirjan, joka julkaistaan tai jota levitetään Isossa-Britanniassa tai Irlannissa. Kirjasto hankkii kokoelmiinsa myös ulkomailla julkaistua materiaalia. Vuosittain kirjaston kokoelma kasvaa noin kolmella miljoonalla niteellä.

Mielenkiintoisia näyttelyitä

British Libraryn avaraa aulatilaa.

Itse rakennuksessa on paljon nähtävää ja näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta. Kirjastossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, tilaisuuksia ja kursseja.

Kirjaston aarteita on nähtävillä pysyvässä Treasures of the British Library -näyttelyssä The Sir John Ribblat -galleriassa, muun muassa Magna Carta, kaksi Gutenbergin painamaa Raamattua, Leonardo da Vincin muistikirja, Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -käsikirjoitus ja Beatlesien I Want to Hold Your Hand -laulun käsinkirjoitetut sanat. Tähän näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kirjastossa on myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kartoista James Cookiin ja kirjoittamisen historiaan – mainitakseni muutamia menneistä näyttelyistä.

Parhaillaan esillä on Buddhism-näyttely. Se on avoinna sunnuntaihin 23.2.2020 saakka. Kuinka 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Intiassa syntynyt buddhalaisuus on kehittynyt nykyiseen tilaansa, uskonnoksi tai elämänfilosofiaksi, jolla on yli 500 miljoonaa seuraajaa? Mitä tiedetään Buddhan elämästä?

Esillä on upeita buddhalaisia käsikirjoituksia, kääröjä, kirjoja ja taideteoksia yli 2 000 vuoden ajalta ja 20 maasta British Libraryn laajimmassa aihepiirin näyttelyssä.

Buddhan elämää esittelevä teos. © British Library.

Toisena ajankohtaisena näyttelynä on naisten oikeuksiin liittyvä Unfinished Business: The Fight for Women’s Rights. Se on esillä vielä ensi kesän loppupuolelle sunnuntaihin 23.8.2020 asti.

Englannin historiasta kiinnostuneet voivat innostua jo tulossa olevasta näyttelystä, joka esittelee kaksi kuningatarta, serkusta ja kilpailijaa 1500-luvun Englannissa. Elizabeth and Mary -näyttely aukeaa ensi vuoden syksyllä 23.10.2020 ja on esillä sunnuntaihin 21.2.2021 saakka.

Arkkitehtuuri – sekoitus monesta inspiraation lähteestä

British Library sijaitsi aiemmin useissa eri rakennuksissa, kunnes se sai käyttöönsä uudisrakennuksen St Pancrasin alueelle. Arkkitehtinä toimi professori, Sir Colin St. John Wilson. Kirjaston suunnittelu alkoi vuonna 1962 ja rakennus valmistui vuonna 1998 – projekti kesti siis lähemmäs 40 vuotta.

Kirjastossa on kaikkiaan kuusi kerrosta ja sen pinta-ala on 200 000 m². Osa tiloista on maan alla. Vertailukohteena mainittakoon, että Oodin kokonaispinta-ala on noin 17 000 m². Rakennuksen sisutusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, marmoria, nahkaa ja pronssia.

Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Kiinasta, 400-luvun Roomasta, keskiajan Italiasta ja englantilaisesta vapaasta koulukunnasta kuin myös 1900-luvun arkkitehtuurin vaikuttajilta Le Corbusierilta, Louis Kahnilta ja – Alvar Aallolta.

British Libraryn rakennetta havainnollista pienoismalli.

Piirroskuva näyttää myös British Libraryn maanalaiset kerrokset.

Tarjolla myös tuliaisia

Kirjaston oma myymälä on täynnä jos jonkinlaista kirjaa, kassia, kippoa ja kuppia. Tarjolla on asusteita, koruja, postikortteja, ruokaa ja juomaa, pelejä, kirjoitustarvikkeita ja paperitavaraa ja tekniikkaa. Tähän aikaan vuodesta valikoimissa on myös jouluisia tuotteita.

Tuliaisiksi voi ostaa vaikka Lontoon postinumeroalueita kuvaavan palapelin tai British Libraryn omaa teetä. Kirjastosta löytyy myös erillinen kirjakauppa.

British Libraryn kirjakaupan valikoimaa.

Lepoa ja virkistystä

King´s Libraryn vieressä on kahvilatiloja kahdessa kerroksessa.

British Library toimii myös turistin levähdyspaikkana. Siellä on tarjolla langaton verkko, maksutonta säilytystä niin narikassa kujin lokeroissa sekä WC-tilat.

Kirjaston kahvilat niin sisällä kuin ulkona ja ravintola ovat mainioita taukopaikkoja niin metropoliin tutustujille kuin tutkimuksen parissa ahkeroiville.

Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni kahvionurkkaus ja kirjaston keskellä olevan mustan lasitornin, King´s Libraryn, takana on kahvila kahdessa kerroksessa. Sieltä saa kahvin, teen, leivonnaisten ja pikkusuolaisten lisäksi myös lounasta ainakin keittojen ja salaatin muodossa. Tilaakin oli väljemmin kuin alakerran kahviossa.

Ylemmän kerroksen takaosassa on Terrace Restaurant. Ulkoterassi on lämpiminä päivinä mukava paikka virkistystaukoon.

Kirjaston jäsenille on oma yksityinen ravintolansa. Jäsenyyden saa edullisimmillaan 80 punnalla vuodessa.

Terrace Restaurant on mukavan valoisa paikka. Tässä ravintolassa on pöytiintarjoilu.

Kirjaston aineistoja voi tutkia lukusalissa

Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, jotka tarvitsevat tietoa tutkimuksiinsa, niin akateemisiin, henkilökohtaisiin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjasto ei lainaa aineistojaan, vaan niitä voi tutkia ja lukea lukusaleissa. Kirjaston kirjoista vain murto-osa on hyllyissä ja valtaosa on varastossa, josta aineisto tilataan etukäteen.

Pääsy lukusaliin edellyttää lukijapassia, jonka saa rekisteröitymällä toimistosta melko tiukan tuntuisin ehdoin. Henkilöllisyys ja osoite tulee voida osoittaa dokumentein. Lukijapassi voidaan myöntää yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Lukusaliin mentäessä on jätettävä kaikki ylimääräiset tavarat pohjakerroksen lukittaviin lokeroihin ja sallitut tavat kuljetetaan lukusaliin läpinäkyvässä muovipussissa. Mukaan saliin voi viedä lukijapassin, lyijykyniä, kannettavan tietokoneen, kuulokkeet ja matkapuhelimen. Käsien tulee olla kuivat ja puhtaat.

Kirjaston digitaalisia aineistoja voi käyttää kotoa käsin.

Ohjeita lukusaliin menijälle. Sisäänpääsyyn tarvitaan lupa.

Haluaisitko adoptoida kirjan?

Tässä tulee lyömätön joululahjaidea, jos lähipiirissäsi on kirjanystäviä: voi adoptoida hänelle tai itsellesi kirjan. Lahjoittamalla British Libraryn konservointityöhän 25 puntaa, voit adoptoida itsellesi kirjan klassikkokirjojen listalta. Kuinka olisi vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut? Adoptoitavien kirjojen lista on aika suppea, joten tietyllä kirjalla lienee monta adoptoijaa.

Jos sinulle on kertynyt lahjoitettavaa 1 000 puntaa tai enemmän, niin voit valita vapaasti kirjaston kokoelmista ja saat tiettyjä etuja ja huomionosoituksia.

British Library konservoi vuoden mittaan noin 1 500 teosta, joten lahjoitusvaroille on käyttöä.

Avoinna kaikkina arkipäivinä

Kirjasto on avoinna kaikkina arkipäivinä; sunnuntaisin ja juhlapyhinä kirjasto on suljettu. Kirjaston ovet yleisölle avoimiin tiloihin eli näyttelyihin ja myymälään aukeavat arkipäivisin klo 9.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11.00 ja sulkeutuvat maanataisin klo 18.00, tiistaisin klo 20.00 ja lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 17.00.

Lukusalien ja rekisteröintitoimiston aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivuilta osoitteesta www.bl.uk.

British Library sijaitsee Ossulston Streetin, Euston Roadin ja Midland Roadin rajaamalla alueella osoitteessa St Pancras, 96 Euston Road.

Yksi lähellä sijaitsevista metro- ja rautatieasemista on Euston ja myös monet bussireitit kulkevat kirjaston vierestä.

 

Normaali