Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Lenina Rautonen käy lomalla paikoissa, joita ovat koetelleet kuolema, katastrofit, sota, vankeus, taloudellinen murros tai nälkä.‒ ‒

Rautonen, 56, harrastaa synkkää turismia eli matkustaa traagisten tapahtumien paikoille. Entiset vankilat ja keskitysleirit ovat genren vakiokohteita.

”Minua kiinnostavat paikat, joissa on jännite. Niissä on omanlaisensa outo tunnelma.”

Esimerkiksi Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) kuoli piiritykseen nykyarvion mukaan yli miljoona ihmistä. ”Kyllä sen vieläkin vaistoaa”, hän sanoo.

Rautonen on käynyt muun muassa Auschwitzissa kahdesti, Moldovan separistialue Transnistriassa, hylätyssä sotilaskylässä Irbenessä Latviassa, Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla, Siperiassa ja entisessä kaivoskylässä Pyramidenissa Huippuvuorilla.

Hän ei kuitenkaan halua leimata niitä vain synkiksi.

”Vaikka Siperiassa on useana ajanjaksona ollut vankileirejä, se on yllättävän upea. Voimakas tuuli puhaltaa suuren lakeuden yli, joten taivas on aina kirkas.”

Tiiamari Pennanen: Lenina Rautonen kiertää yksin hylättyjä kyliä ja vankilöita. Helsingin Sanomat 3.3.2018. S. D7.

Synkkää turismia

Lainaus
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkustaminen, Tapahtuma

Runoutta linja-autossa

Runoja voi löytäää mistä vaan, vaikka linja-autosta. Ja tällä viikolla 2.‒11.11.2018 Turusta Runoviikko-festivaalin tapahtumista.

Turussa ja muuallakin Varsinais-Suomessa vietetään tällä viikolla Runoviikko-festivaalia. Kymmenen päivää runoja ajalla 2.‒11.11.2018.  Yli 30 tapahtumaa, yli sata esiintyjää. Lähes kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Koko ohjelma löytyy verkkosivuilla. Festivaalin teemana on runo & eläin.

Tapahtumajärjestäjä on Runoviikko ry. Festivaalin ovat mahdollistaneet Turun kaupunki ja Taiteen edistämiskeskus.

Minne haluan mennä?

Linja-autolla voi matkustaa Guernseyn saaren ympäri.

En ole osallistunut Runoviikkoon, mutta se inspiroi minua miettimään, mikä runo on minua viimeksi puhutellut. Muistinkin helposti runon, jonka tapasin Guernseyn bussissa.

Ai kuinka runon voi tavata linja-autossa? Helpostikin; se löytyi seinältä. Kyseessä oli Guernseyn saarella järjestettävään kirjallisuustapahtumaan liittyvän runokilpailun parhaimmistoa: Alex Soulsbyn runo Where I want to go.

Runo kuvasi niin hyvin tuntojani, kun lähdin kiertämään Guernseyn saarta bussilla. Tiesin vain, että bussi kiertää saaren ympäri myötäpäivään. Minunkin mielestäni oli hauskaa, etten tiennyt reittiä ja ajattelin, että pysähdyn sopivan paikan tullen.

Tässä runo alkuperäiskielellään.

”Where I want to go

The bus is going where I want to go
Though where that is I don´t exactly know
Though I know I´ll know when I get where I am going
And in a sense it´s more fun not knowing
Where exactly the bus is going
Though perhaps if it´s just toing and froing
I might be better off just knowing
And it´s hard to know if where I want to go
Is where the bus driver is going to go
When where that is I don´t exactly know
So perhaps we´ll just go to and fro
Until I know where I want to go.”

Alex Soulsby

Mikä runo on puhutellut sinua viimeksi tai jäänyt mieleesi?

Kirjallisuusfestivaali Guernseyssä toukokuus

The Guernsey Literary Festival järjestetään toukokuussa. Tänä vuonna se oli 10.‒13.5.2018. Tapahtuman sivuilta löytyy ilahduttavasti neljän seuraavan vuoden ajankohdat. Kirjallisuuden ystävät voivat suunnata reittinsä ensi vuonna Guernseyhin 1.‒6.5.2019.

Mutta sitä ennen voi nauttia runoudesta ja kansainvälisistä esiintyjistä Turussa.

 

 

Normaali
Kulkuneuvot, Luonto, Matkakertomus, Matkakohde

Guernseyn saaren ympäriajo

Mikähän siinä on, että jos on saaressa, tekee mieli kiertää ympäri? Että voisi elää siinä harhaluulossa, että on nähnyt koko saaren? Matkustin Guernseyn ympäri paikallisliikenteen bussilla.

Pembroke Bayn kivikkoista rantaa.

Guernseyn saarella ‒ kuten Jerseyssäkin ‒ on hyvin toimiva bussiliikenne. Sain aikatauluvihon karttoineen lentoaseman infopisteestä. Kuulin sieltä myös, että kahden päivän lippu maksaa 7,50 puntaa. Niinpä ostin lipun bussista jo ensimmäisen matkan yhteydessä lentokentältä St. Peter Portiin, Guernseyn pääkaupunkiin.

Aloitin saarikierrokseni Bus Terminuksesta eli bussien lähtö- ja päätepysäkiltä lauantaina iltapäivällä. Valitsin linjan 91, joka kiertää saaren myötäpäivään; linja 92 ajaa saarta vastapäivään. Katsoin kartasta bussin reitin, mutta pysähdyspaikkojen nimet eivät sanoneet minulle paljoakaan.

Aikataulun mukainen saaren kiertämisaika olisi ollut noin yksi tunti ja 40 minuuttia. Sama linja ajaa saarta tunnin välein, joten jokainen pysähdys olisi pidentänyt matkaa vastaavasti. En ollut tutustunut etukäteen saareen, joten valitsin jälleen intuitiivisen taktiikan ja suunnittelin pysähtyväni näkemäni mukaan.

Alkuvaiheen reitti kulki sisämaassa kylien läpi. Lentoseman ympäristö olikin jo kertaalleen nähty tulomatkalla.

Guernsey on vehreä saari ja suurta osaa alueesta käytetään viljelyyn. Siellä täällä näin myös lehmiä, joiden maito on arvossaan jerseyläisten lajitovereiden tavoin; erityisesti jäätelö tuntuu olevan jotain parempaa saaren omien eläinten tuottamana ‒ainakin jos mainoksiin on uskomista.

Alkuvaiheen reitti kulki sisämaassa kylien läpi. Lentoseman ympäristö olikin jo kertaalleen nähty tulomatkalla.

Etappeina olivat muun muassa Sausmarez Manor, joka on historiallinen kartano. Ensimmäinen maininta Sausmarez-suvun jäsenestä löytyy vuodelta 1117 Valen kirkon vihkiäisten yhteydestä. Kartanossa olisi ollut kaikenlaista nähtävää, kuten veistopuisto, maineikas puutarha (The Sub Tropical Gardens) ja lauantaina Farmers Market -markkinat. Talo itsessään olisi mielenkiintoinen opastuksineen; tarjolla on myös erityinen kummituskierros. Harmittaa, ettei ollut aikaa tutustua tähän paikkaan.

Reitin varrella oli myös St. Martin´s Village, jossa suuri osa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanin päähenkilöistä asui. Guernseyssä voi osallistua teemaopastuksiin, joilla pääsee tutustumaan kirjassa mainittuihin paikkoihin.

Ensimmäinen rantakohde oli Pleinmont, jossa oli näkyvissä laskuveden paljastamaa, ruskeaa kivikkoa ja hiekkaa. Rannalla oli The Imperial Hotel ravintoloineen ja paljon ihmisiä. Päätin jatkaa matkaa.

Bussin reitti kulki pitkän matkaa aivan rantaa myöten Pleinmontista kohti saaren pohjoisosaa.

Rocquaine Bay -rannalla olisi ollut Fort Grey, vuonna 1804 puolustusta varten rakennettu Martello-torni museoineen. Guernseyssä on kaikkiaan kolme tällaista tornia sekä lisäksi lukuisia Martello-tornien edeltäjiä.

Saarta kiertävä bussi Pembroke Bayn pysäkillä.

Saarella on kaikkiaan 27 rantaa, jotka ovat keskenään erilaisia. Pysähdyin vasta pohjoisrannalla sijaitsevassa Pembroke Bayssä. Kävelin sen länsipuolella olevaa niemenkärkeä, jonka päässä oli ilmeisesti sodanaikainen talo tai tukikohta, josta käsin pidettiin silmällä merellä liikkujia.

Hyvällä näköalapaikalla meren suuntaan oli puinen penkki, joka oli siihen kiinnitetyn laatan mukaan omistettu Mavis ja Derek de Carteretille. Vuonna 1995 kuolleen Mavisin ja kahdeksan vuotta myöhemmin kuolleen Derekin muistolaatta kertoi, että heidän lomaromanssissa oli kestänyt eliniän: ”A holiday romance that lasted a lifetime.”

Olikohan Mavisin ja Derekin tarina alkanut juuri Pembroke Bayssä vai olivatko päätyneet asumaan sittemmin rantaseudulle jatkamaan jossain muualla alkunsa saanutta rakkaustarinaa? Laatassa todettiin vielä runollisesti: Together again; yhdessä jälleen.

Jos istuu tällä Mavisin ja Derekin penkillä, voi katsella merimaisemaa.

Rannalla oli myös the Royal Guernsey Golf Clubin kenttä klubirakennuksineen. Saarella on kaikkiaan kolme golfkenttää.

Pembroke Bayssä oli kuvauksellisia, terävähuippuisia rantakallioita, hiekkaa ja vähän jo lakastunutta kasvillisuutta. Meri valkohuippuisine aaltoineen ympäröi niemeä.

Hiekkaa, kiveä ja kuivunutta kasvillisuutta Pembroke Bayssä.

Pembroke Bay laskuveden aikaan.

Pembroke Bayn jälkeen matka jatkui pitkin saaren itärantaa ja kohti St. Peter Portia.

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Viikonlopuksi Guernseyn saarelle

Matkustin Englannin Kanaalissa olevasta Jerseystä Guernseyhyn viettämään viikonloppua. Mennessä matkasin lentäen ja palasin laivalla.

Kanaalisaarille ja sieltä muualle matkustetaan vain, jos sää niin sallii. Laivavuoro peruutetaan, mikäli ilma on myrskyinen. Kovan tuulen lisäksi lentoliikenteen haittana on toisinaan sumu.

Ketterästi kentällä

Olisin halunnut matkustaa Guernseyhyn (virallisesti Guernseyn voutikunta, Bailiwick of Guernsey) jo edellisenä viikonloppuna, mutta silloin sinne ei mennyt ainakaan Condor Ferriesin laivoja.

Ostin laivaliput viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin 28.‒30.9.2018. Lähtöä edellisenä päivänä Condor Ferries ilmoitti tekstiviestillä, että vuoro oli peruttu teknisten syiden vuoksi.

Koska tuo viikonloppu oli osaltani viimeinen mahdollisuus Guernseyn matkaan Jerseyssä oleskeluni aikana, ostin perjantain menomatkan Flyben lennolle puolenpäivän aikaan perjantaina. Ostaminen verkossa oli helppoa, samoin lähtöselvityksen teko. Matka maksoi 68 puntaa.

Sujuvaa oli myös lentokentälle meno. Isäntäperheeni au pair kyyditsi minut Jerseyn kentälle, jossa olimme jo noin 10 minuutin päästä.

Matkalaukun jättäminen ja turvatarkastuskin sujui pienellä kentällä ripeästi, vaikka päädynkin aina erikseen tarkastukseen. Polvissa oleva rauta hälyttää ja sitten joudunkin kopeloitavaksi. Matka majapaikasta kentälle ja pakolliset muodollisuudet hoituivat puolessa tunnissa. Se oli ilahduttavaa.

Ryhdyinkin jo ideoimaan, että jatkossa valitsisin matkakohteeni siten, että sen kenttä olisi pieni ja yksinkertainen. Sellainen on kotikaupunkini Turun lentoasema, mutta sen kohdevalikoima on vielä suhteellisen vaatimaton.

Jerseystä lennetään muun muassa Alderneyn ja Guernseyn naapurisaarille sekä Isoon-Britanniaan.

Lyhyt lento Guernseyn saarelle

Flybe lensi Guernseyhyn Blue Islands -yhtiön potkuriturbiinikoneella. Lento kesti noin 20 minuuttia. Koneessa ei tarjoiltu eikä myyty mitään.

Guernseyn oma lentoyhtiö Aurigny lentää 13 kohteeseen, mutta ei Jerseyhin.

Blue Islandsin kone on valmiina saarihyppelyyn.

Guernseyn oman lentoyhtiön kohteet ovat Isossa-Britanniassa ja Euroopassa.

Lentokentällä oli infopiste, josta sain bussiaikataulun ja esitteitä. Kuulin myös tiedon siitä, että voin ostaa bussista kahden päivän lipun 7,50 puntalla. Sen voimassaoloaikana voi kiertää saarta niin paljon kuin ehtii.

Tälläkin Kanaalisaarella on Jerseyn tapaan hyvin organisoitu julkinen linja-autoliikenne. Myös takseja oli runsaasti lentoaseman ulkopuolella.

Guernseyssä saarten luonne muistutti itsestään. Tuuli oli puuskaista ja piti varoa jättämästä matkalaukkua itsekseen; se olisi lähtenyt rullaamaan pyörillään tuulen voimasta.

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa bussia, kunnes paikalle tuli sellainen, joka menee St. Peter Portiin, saaren pääkaupunkiin ja sen pääteasemalle, josta käytettiin nimitystä Bus Terminus. Kyse ei ollut linja-autoasemasta, vaan kadunpätkästä, jonne kaikki bussit päätyvät ja josta ne taas lähtevät uudelle vuorolle.

Vietin Guernseyssä perjantai-iltapäivästä puoleen päivään sunnuntaina. Kirjoitan siellä vierailusta erilliset postaukset.

Tervetuloa, toivottaa Guernsey.

Bussikatos suojasi tuulelta, joka oli saapumispäivänäni aika navakkaa.

Paluu Liberation-laivalla

Condor Ferries liikennöi muun muassa Guernseyn ja Jerseyn välilä sekä Jerseyn ja Sarkin sekä Jerseyn ja ranskalaisen satamakaupungin St. Malon välillä.

Condor Ferries ei onneksi lähettänyt peruutusviestiä sunnuntain paluuvuorosta, joten suunnistin kohti matkustajasatamaa St. Peter Portissa. Kaupungin edustalla on laaja satama-alue yksityisine moottori- ja purjeveneineen sekä matkustajaliikenteen laivoineen.

Samaan hallintoalueeseen kuuluvat myös pienemmät saaret Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou ja Burhou. Guernseystä voi matkata Jerseyn lisäksi ainakin kolmeen ensiksi mainittuun saareen.

Löysin helposti terminaaliin kartan ja viitoitusten avulla. Laivayhtiön ohjeiden mukaan ilman autoa tulevien matkustajien mukaan piti olla paikalla viimeistään 40 minuuttia ennen laivan lähtöä.

Maihinnousukortin sai matka-asiakirjoja vastaan asiakaspalvelutiskiltä. Isommat laukut piti jättää laitettavaksi erillisiin kuljetusvaunuihin.

Liberation-laivaan käveltiin autokannen kautta. Jokaisen matkustajan maihinnousukorttiin oli merkitty istumapaikan numero. Maksamalla noin kymmenen puntaa enemmän olisi päässyt laivan etuosan näköalapaikoille. Peruslipun hinta oli 32,50 puntaa.

Isommat matkalaukut kuljetettiin erikseen laivaan.

Libaration-laivaan kuljettiin autokannen kautta.

St. Peter Portin maalauksellinen satama jäii taaksemme.

Näkemiin, Guernsey.

Laivassa oli pieni tax free -myymälä, kahvio ja eräänlainen kanttiini, josta sai ostaa lämpimiä aterioita. Minulle jäi epäselväksi, missä ruoka oli tarkoitus syödä, ilmeisesti istumapaikoilla, sillä pöytiä ei ollut käytettävissä.

Matka kesti Guernseystä Jerseyhin vain tunnin. Se kului nopeasti aluksi kannella maisemia ihaillen ja valokuvaten. Lähisaari Sark oli hyvin näkyvissä ja Jerseyn saari häämötti ylös kohoavana tasaisena laattana hiukan kauempana.

Kävin katsomassa kaupan valikoimat, mutta vältin sinnikkäästi kaikki ostohoukutukset. Hetken ajan ehdin istua paikallani, kunnes lähdin taas kannelle katselemaan satamaan saapumista. Jerseyn sataman lähistöllä olevaa Elisabeth Castlea pääsi nyt katselemaan eri suunnasta kuin aikaisemmin.

Satamasta ei lähde paikallisliikenteen busseja, joten kävelin kohti Liberation Stationin linja-autoasemaa.

Normaali
Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Rakennus

Elizabeth Castle, Jerseyn puolustaja

Yksi Jerseyn nähtävyyksistä on Elisabeth Castle, Elisabethin linna. Se on rakennettu pienelle saarelle St. Aubinin lahteen.

Linna kuvattuna aallonmurtajalta. Ylhäällä tornissa liehuu Jerseyn lippu.

Elisabethin linna on puolustanut Jerseytä yli 300 vuoden ajan. Linna on nimetty sen rakennusaikana hallinneen Englannin kuningatar Elisabeth I:n mukaan.

Kulku linnaan vuoroveden ehdoilla

Elisabethin linnaan pääsee joko kävellen hiekkarantaa ja betonista pengertietä tai käyttämällä linnan ja rannan väliä kulkevaa ajoneuvoa, joka pystyy kulkemaan sekä maalla että vedessä. Se on siis joko lautta tai bussi.

Pääsylippuja linnaan ja ajoneuvoon voi ostaa West Parkin rannalta tai linnan myymälästä. Ajoneuvo kulkee puolen tunnin välein.

Kulku linnaan saattaa estyä kokonaan joinakin aikoina joko sään tai vuoroveden vuoksi. Linnan myymälässä on kyltti, joka ilmoittaa, milloin pengertie peittyy nousuveteen.

Linnan muurit ovat 1590-luvulta. Linnoituksen keskivaiheilla on aukio, Parade Ground. Puolenpäivän aikaan on keskipäivän paraati ja kello yhden maissa kuulee kanuunan laukauksia. Musketilla ammutaan kello 14.

Linnan järeää puolustuskalustoa.

Ajanmukaiseen asuun pukeutunut muskettisoturi esitteli 1700-luvulla käytössä ollutta asetta.

Parade Groundia reunustavissa rakennuksissa on näyttelyitä ja lähistoltä löytyy kahvila.

Jos haluat ihastella näkäaloja St. Aubinin lahdelle ja St. Helieriin, voit kiivetä linnan korkeimmalle kohdalle, torniin.

Kierreportaat vievät linnan korkwimpaan kohtaan, torniin. Rannalla St. Helierin rakennuksia.

Helier-erakon kotisaari

Elisabeth Castlessa on nähtävissä myös saarella 500-luvulla eläneen Helier-erakon luola. Hän oli tullut nykyisen Belgian suunnalta etsien rauhallista paikkaa, jossa voisi rukoilla ja paastota. Hän asui saarella 15 vuotta. Merirosvot surmasivat Helierin vuonna 555 jKr.

Helier julistettiin myöhemmin pyhimykseksi ja hänen mukaansa on nimetty Jerseyn pääkaupunki, St. Helier.

Helierin asumus on myöhemmin rakennetun pienen kappelin sisällä.

Kivessä oleva onkalo oli Helierin suojapaikka.

Linnoituksesta löytyy myös toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita saksalaisten miehityksen jäljiltä.

Saaren jatkeeksi on rakennettu aallonmurtaja.

Elisabeth Caslessa on paljon portaita, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille henkilöille.

Vasemmalla Helierin asuinpaikka. Aallonmurtaja jatkuu pitkälle sen jälkeen.

Saaren kivikoista löytyy monenlaista kasvillisuutta kuten nämä keltaiset kukat.

Pienistälin kivenkoloista nousee esiin kasvillisuutta. Nämä vaaleanpunaiset kukat koristivat tornia.

Tämä kulkuneuvo vei takaisin St. Helierin rannalle.

 

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Tapahtuma

Valkoista, punaista ja sinistä taivaalla

Red Arrows -taitolentoryhmä piirteli taivaalle kuvioita St. Aubin´s -lahden yläpuolella.

Jerseyssä on järjestetty lentonäytöksiä jo yli 60 vuoden ajan. Tapahtuma tunnetaan nimellä Jersey International Air Display.

Lentonäytös järjestettiin tänä vuonna torstaina 13.9.2018 klo 12.45‒17 St. Aubin´s Bayssa. Päivää pidetään niin merkittävänä, että koululaiset saavat sen vapaaksi.

Väkeä oli kerääntynyt runsaasti eteläistä ranta-aluetta kiertävälle kadulle St. Aubinista St. Helieriin. Paikalla näytti olevan perheitä isovanhempineen ja koirineen; ilmassa oli suuren kansanjuhlan tuntua. Monilla oli mukanaan telttatuolit, piknikvarusteet, kiikarit ja kamerat. Osa kuunteli selostusta radiosta. Koko ranta oli suljettu näytöksen ajaksi.

Merenrantatalojen asukkaat olivat perustaneet parvekkeille kisakatsomoita perheilleen ja ystävilleen. Yrityksillä oli omia katsomoita vierailleen. Rannan kioskit, kahvilat ja ravintolat olivat varustautuneet erityisellä Air Display -menulla.

Lentonäytöksen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa taistelussa Britanniasta (The Battle of Britain). Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat (Royal Air Force eli RAF) ja natsi-Saksan Luftwaffe sotivat heinäkuun alkupuolelta lokakuun loppuun 1940. Taistelu Britanniasta päättyi brittien voittoon. Sen virallinen muistopäivä on 15. syyskuuta.

Lentonäytöksen yksi ohjelmanumero olikin tuon taistelun muistolento.

Näytöksessä oli mukana paljon lentokoneita Thunderbolteista, Viggeneistä, Drakeneista ja Spitfireista lähtien. Yksittäiset sotalentokoneet eivät sinänsä minua kiinnostaneet.

Näytöksen paras osuus oli lopussa, jolloin oli Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien Red Arrows -taitolentoryhmän vuoro (The Royal Air Force Aerobatic Team). Paikalliset kehuivat keitä jo etukäteen:”They are the best.”

Yhdeksän koneen muodostelma lensi ajoittain hyvin lähellä toisiaan jakaantuen sitten etäämmälle ja piirtäen kauniita valkoisia vanoja taakseen. Taivaalle piirtyi myös numero 100 ja sydän. Välillä osalla koneista oli valkoinen, osalla punainen ja osalla sininen vana tai oikeammin sanottuna tiivistymisjuova.

Jerseyn näytös oli osa kuninkaallisten ilmavoimien 100-vuotisjuhlavuotta.

Red Arrows -koneet nähtiin myös Helsingissä Suomen Ilmailumuseon järjestämässä Kaivopuiston lentonäytöksessä 9.6.2017, jolloin he onnittelivat 100-vuotiasta itsenäistä Suomea.

Red Arrows. Kaivopuisto Air Show Press Photos. Kuvaaja: Tuomo Salonen /SIM.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

London Science Museumin videon avulla pääset seuraamaan näkymiä Red Arrow -koneen ohjaamosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkalla Jerseyn saarelle

Jersey, virallisesti englanniksi Bailiwick of Jersey, on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut erillisalue.

Jersey on yksi Kanaalisaarista. Se on pieni, mutta monipuolinen. Merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjoavat mahdollisuuksia kiehtovaan lomaan. Nyt tulin kuitenkin saarelle pääasiassa parantamaan englannin kielen taitoani.

Olet ehkä kuullut brittiläisestä tv-sarjasta Bergerac, jota esitettiin 1980-luvulla? Jos, niin muistat varmaan, että se on kuvattu Jerseyssä. Tämä on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen pienestä saaresta Kanaalissa lähellä Ranskaa.

Sarja on minullekin tuttu ainakin nimeltä ja ehkä olen sitä joskus tullut katsoneeksikin. Bergerac ei kuitenkaan innoittanut minua matkustamaan saarelle. Tarinani on hiukan monimutkaisempi, mutta yritän kertoa lyhyesti.

Guernseyn kirjallinen piiri

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja mietin monenlaisia vaihtoehtoja digitaalisesta markkinonnista valokuvaukseen. Olen kuitenkin jo nuoresta pitäen tuntenut lukkarinrakkautta englannin kieleen ja tämä yhdistyneenä tietoon siitä, että nykyisin monissä tehtävissä vaaditaan hyvää, sujuvaa tai erinomaista englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa, sai minut päätymään kielikoulutukseen.

Ja miksi juuri Jerseyhin? Tämäkin osuus on hiukan erikoinen. Olen aina pitänyt jostain kummallisesta syystä saarista ja merenrantakaupungeista.

Toisena syynä on yksi kirja ja siitä tehty elokuva. Tarinan takana on yhdysvaltalaisen kirjailija Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Teoksen on viimeistellyt Shafferin sairauden vuoksi hänen sisarentyttärensä Anne Barrows.

Kävin katsomassa elokuvan kesäkuussa, jolloin juuri pohdiskelin koulutusvaihtoehtoja.

Elokuva oli koskettava. Tässä tarina lyhyesti kuten se on kerrottu kirjan esittelyssä:

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista.

Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kielikurssille St. Brelade`s Collegeen

Etsin siis englannin kielen opiskelupaikkaa ja löysin googlaamalla International Language Schoolin. Se on eräänlainen markkinointiorganisaatio tai ympäri maailmaa olevien kielikoulujen välitystoimisto.

Kyselin mahdollisuuksista opiskella Guernseyssä, mutta siellä saattoi saada vain yksityisopetusta. Minulle tarjottiin naapurisaarta Jerseytä, joka kuulosti hyvästä vaihtoehdolta. Voisinhan tutustua Guernseyhin sieltä käsin.

Monenlaisten mutkien kautta sain varattua itselleni neljän viikon intensiivikurssin St. Brelade´s Collegesta. Olisin halunnut asuntolaan, mutta siellä ei ollut enää vapaita huoneita. Sain perhemajoituksen, joka antaa majoituksen ja päivän ateriat. Lisänä on tietysti mahdollisuus olla osa jerseyläisten arkea ja käyttää kieltä myös tuntien ulkopuolella.

Helsinki-Gatwick, Gatwick-Jersey

Helsingistä Gatwickiin pääsee muun muassa Norwegianin lennoilla.

Saarelle pääseminen tuntui ensin vaikealta. Lentäisinkö Pariisiin, sieltä junalla St. Maloon ja edelleen lautalla Jerseyhin? Tai Helsingistä Lontoon Heathrowiin, sieltä junalla tai bussilla Gatwickiin ja lentäen Jerseyn saarelle?

Onneksi löytyi yksinkertaisempi vaihtoehto: Norwegianin lento Helsingistä Gatwickiin sunnuntaina klo 8.45 ja sieltä  easyJetin lento Jerseyhin. Yhtiö lentää saarelle neljästi päivässä. Olin Gatwickissa klo 9.50 paikallista aikaa; aikaeroa on kaksi tuntia.

Aamupäivän toinen lähtö klo 11.15 olisi mahdollisesti sopinut jatkoyhteydeksi. En ollut kuitenkaan varma, ehtisinkö saamaan laukkuni, viemään sen toiselle lennolle ja menemään uuden turva- ja passintarkastuksen läpi tuossa ajassa, joten jäin suosiolla lentokentälle muutamaksi tunniksi. Laukut olisi saanut jatkolentolle suoraan kentältä, jos lentojen välissä olisi ollut vain kolme tuntia aikaa. Jätin ison matkalaukkuni säilytykseen.

Sain iltapäivän seurakseni ystäväni Suen Lontoosta, joten aika kului mukavasti ravintolassa istuen.

Jätin matkatavaraani säilytykseen, jotta kentällä olisi mukavampi liikkua ja viettää odotusaikaa.

Automaatio valtaa yhä enemmän matkailualaa. Hoidat itse myös matkalaukun lähettämisen lentokoneen ruumaan. Onneksi paikalla on yleensä joku henkilökunnasta neuvomassa.

Gatwickin lentokentällä on maailman suurin itsepalvelupiste matkalaukkujen jättöä varten. Onnistuin saamaan laukkuni asianmukaisin tarroin hihnalle ja mukaan lennolleni.

Gatwickissa on kaksi teminaalia, eteläinen ja pohjoinen. Niitä yhdistää lyhyt juna-/ratikkalinja. Kannattaa siis tarkistaa ajoissa, kummasta terminaalista jatkolento lähtee.

EasyJet on yksi Jerseyhin lentävistä yhtiöistä.

EasyJet palveli hyvin ja lento oli mukavan lyhyt.

Lento Gatwickista Jerseyhin kesti vain alle tunnin. Perillä minua odotti majapaikkani emäntä kahden lapsensa kanssa ja sain kyydin tulevaan ”kotiini”.

 

 

Normaali