Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

Tuhansien ristien kukkula

Vaikuttava Ristikukkula on nähtävyys noin 12 kilometriä pohjoiseen Šiauliain kaupungista Liettuassa.

Kukkulalle on pystytetty niin pieniä kuin isojakin ristejä. Suurimmat ovat usean metrin korkuisia.

Kävin Ristikukkulalla ((liettuaksi Kryžių kalnas, englanniksi Hill of Crosses) heinäkuussa Exlibris Aboensiksen järjestämän matkan yhteydessä. Paikka oli vaikuttava ja hyvin kuvauksellinen. Tulin ottaneeksi noin 80 valokuvaa. Olisin voinut vaeltaa ristien keskellä paljon pidempäänkin, mutta bussimme lähti kohti Vilnaa, eikä siitä voinut jäädä pois.

Ristit ovat vieri vieressä, jopa kasoissa. Jossain kohtaa kukkulaa ristien välissä on pieniä polkuja.

Ristit nousivat aina uudestaan

Kukkula on ollut merkittävä paikka jo vuosisatoja. Siellä sijaitsi ennen Kula-niminen linna. Liivinmaan armeija tuhosi sen vuonna 1348.

Kukkula seisoi paljaana, kunnes sille pysytytettiin ristejä 1800-luvun puolivälistä alkaen ‒ yhden tarinan mukaan Venäjän tsaarin vastaisessa sodassa menetettyjen muistoksi. Paikkaa pidettiin pyhänä ja ristien avulla ihmiset rukoilivat onnea ja terveyttä.

Vallassa olijat tuhosivat ristit kerta toisensa jälkeen. Neuvostoliiton aikana ristit hävitettiin neljä kertaa. Kiviset ristit haudattiin tai niitä käytettiin tienrakennusaineena, puiset poltettiin ja metalliset ristit hyödynnettiin teollisuuden raaka-aineena.

Ristejä on kuitenkin aina ilmaantunut kukkulalle uudestaan ja paikasta on tullut Liettuan vastarinnan ja vapauden symboli. Arvioiden mukaan ristejä on jo noin 57 000‒100 000.

Ristejä pystytetään kuolleiden muistoksi, mutta myös hääparit jättävät sinne oman ristinsä ja toivovat siunausta avioliitolleen. Risti voidaan tuoda kukkulalle myös vaikkapa syntymäpäiväsankarille.

Ristikukkula sai kansainvälistä mainetta, kun paavi Johannes Paavali II vieraili siellä vuonna 1993. Hän siunasi Ristikukkulan läheisyyteen rakennetun kappelin.

Paavi Johannes Paavali II:n lahjoittama risti.

Jalustaan on kaiverrettu paavin kiitokset.

Meripihkaa ja matkamuistoja

Vierailijat jättävät autonsa ristikukkulan läheisyyteen rakennetulle parkkipaikalle. Sen yhteydessä on myös meripihkamyymälä, maksulliset wc:t sekä ristien ja matkamuistojen myyjiä. Kahvilaa ei ollut, virvokkeita sai ostaa automaatista.

Matkailijoita palvelee myymälärakennus, josta voi ostaa tuliaisia, virvokkeita ja käydä vessassa.

Lisää kuvia risteistä täällä.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Valokuva

Ristikukkula Liettuassa

Galleria
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Tapahtuma

Suuret purjelaivat ihasteltavina Turussa

Turkulaiset ja turistit saivat ihailla jälleen purjelaivoja Aurajoessa ja Airistolla. Euroopan suurin kansainvälinen purjehdustapahtuma ja Suomen kesän suurin yleisötapahtuma  The Tall Ships Races järjestettiin Kotkassa 13.–16.7. ja Turussa 20.–23.7.

The Tall Ships Races -tapahtuma starttasi Ruotsin Halmstadista 30.6.2017, josta alukset purjehtivat Kotkaan. Sieltä ne saapuvat Turkuun, josta matka jatkui Liettuan Klaipedaan. Kilpailun päätesatamaan Puolan Szczeciniin laivat saapuvat 8.8.2017.

The Tall Ships Races on koko perheen tapahtuma, mutta myös purjehduskisa, johon osallistuu purjehtijoita eri puolilta maailmaa. Kilpailu järjestetään kerran vuodessa. Joka neljäs vuosi kisataan Itämerellä.

Tapahtuman pääpaino ei ole kuitenkaan kilpailussa, vaan nuorisotoiminnassa, kansainvälisyydessä ja ympäristönsuojelussa. Vähintään puolet alusten miehistöstä tulee olla nuoria, 15‒25-vuotiaita.

Kaikkiaan 96 alusta

Aluksia oli tapahtumassa kaikkiaan 96 ja 21 eri maasta, mm. Englannista, Belgiasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Venäjältä ja Puolasta. Suurin Turkuun saapuneista laivoista oli 122,3 metriä pitkä venäläinen Sedov, jonka kotisatama on Murmanskissa.

Muita suuria Turussa nähtyjä aluksia olivat nelimastoparkki Kruzenshtern (Venäjä, 113 m), Dar Mlodziezy (Puola, 109 m) ja Mir (Venäjä, 109 m). Aluksista vanhin oli 15-metrinen englantilainen kahvelikutteri Leila, jonka rakennusvuosi on 1892.

Turussa kävijöitä oli ensimmäisten arvioiden mukaan ennätykselliset 544 000 henkilöä. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin Turussa vuosina 1996, 2003, 2009 ja 2011. Turusta tuli viidennen tapahtuman myötä koko Itämeren alueella eniten isännyyksiä saanut kaupunki.

Purjelaivoja aamun valossa

Romanian laivaston käyttöön valmistunut 96,29 metrinen Mircea.

Turussa oli Aurajoen varrella varmaan tunnelmaa laivojen saavuttua laituripaikoilleen. Ohjelmaakin oli järjetetty konserteista ilotulotukseen.

Facebook-seinäni täyttyi kavereiden purjelaivapäivityksistä samalla kun olin itse matkalla Vilnassa ja lauantaina kotimatkalla Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. Kotiuduin viimeiseltä bussimatkaosuudelta puolenyön maissa.

Koska en erityisemmin pidä suurista ihmismassoista ja tungoksesta, oli ainut mahdollisuus nähdä laivakaunottaria sunnuntaiaamuna. Puoli kahdeksan jälkeen sai kuljeskella ja kuvailla laivoja lähes omassa rauhassaan. Muutamia muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä ja katselijat lisääntyivät parin tunnin aikana. Tunnelma oli silti hyvin rauhallinen. Laivoillakin päivä käynnistyi ja miehistö nautti aamupalaansa, kokoontui yhteen tai nosti lipun salkoon.

Jos olisi ollut nuori ja vailla erityistä tekemistä heinä-elokuussa, olisi voinut liittyä purjelaivan miehistöön ‒ pari laivaa ilmoitteli vapaasta paikasta.

Purjeiden paraati Airistolla

Purjelaivat matkasivat kohti Airistoa ja Utötä.

Suuret purjelaivat irrottivat ankkurinsa sunnuntaina iltapäivällä ja luvassa oli purjeiden paraati eli Parade of Sails Airistolla noin  kello 14.30‒18. Sepä sai turkulaiset liikkeelle ja Ruissalo oli suosittu kohde. Siellä kun voi ihastella ohi lipuvia laivoja saaren rannoilta Kansanpuistosta tai Kuuvasta. Liikenne ruuhkautui Patterihaassa, Ruissalon sillalla ja Ruissalon puistotiellä.

Meillä pääränpäänä oli Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkoti Toivonniemi, jonka ohi purjelaivat matkasivat kohti etelää. Saman paikan oli keksinyt moni muukin ja tuolit oli aseteltu riviin rannalle. Parkkipaikoista alkoi olla pulaa ja myynnissä olevat grillimakkarat tekivät kauppansa.

Toivonniemestä löytyi oivallinen kisakatsomo.

Airistolta alukset suuntasivat kohti Utötä. Kilpailun lähtö kohti Liettuan Klaipedaa alkoi maanantaina 24.7. kello 12.

Meneekin tovi ennen kuin suuria purjelaivoja nähdään seuraavan kerran Turussa ‒ mahdollisesti vasta vuonna 2025 tai sitäkin myöhemmin vuonna 2029, kun Turku täyttää 800 vuotta.

Lisää kuvia laivoista kuvagalleriassa.

Normaali
Matkakertomus, Tapahtuma

Luovat ladyt Toivonniemessä

Luovat ladyt -viikko järjestettiin tänä vuonna kuudetta kertaa Ruissalossa.

Tällainen merinäköala aukeaa Toivonniemen saunarannasta.

Noin tusinan verran naisia kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin Ruissaloon. Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään.

Mukana oli niin vanhoja konkareita kuin uusiakin jäsenä. Täytimme Valkoisen ja Punaisen talon huoneet ja pari meistä majoittui myös päärakennukseen.

Viikon tarkoituksena oli, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Mukana oli neule- tai virkkaustöitä, kamera, kirjoja ja muita viihdykkeitä. Uutena luovuuslajina oli bujo eli bullet journalin täyttely. Nautimme myös oleskelusta ja seurustelusta.

Säänmukaista pukeutumista

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli Ruissalossa vilpoinen. Kerrospukeutuminen ja villa-asusteet olivat käytössä. Nähtiinpä joidenkin ladyjen garderoobissa myös untuvatakki, pipo ja Aino-tossut.

Valkoisen talon edustalle koottu iso pöytä ei nyt soveltunutkaan ateriointiin ja askarteluun. Istuimet laitettiin aina sinne, missä kulloinkin oli lämpimintä ja aurinkoisinta. Parhaat paikat varsinkin iltapäivisin olivat päätalon edustalla.

Ruissalon luonto on rehevää.

Tarjolla oli myös iltajumppia Toivonniemen emännän Minnan Kuusiston johdolla: joogaa, kahvakuulaa ja asahia.

Kesäinen Ruissalo tarjosi jälleen mielenvirkistystä monin tavoin. Nautimme saunomisesta, uimisesta ja retkeilystä Ruissalon rehevällä saarella. Osa ladyistä teki myös retken Naantaliin ja Rymättylään.

Krottilanlahden joutsenpari oli nyt surullisesti ilman poikasia, joita aikaisempina vuosina on nähty jopa puoli tusinaa. Onkohan pesintä jotenkin epäonnistunut tai poikaset joutuneet saaliiksi aivan elämänsä alkuvaiheessa? Toivonniemeen johtavan hiekkatien varren ”tukkalehmät”, ylämaankarjan edustajat, oli nähtävästi siirretty jonnekin muualle laiduntamaan.

Saunailtoja sisältyi viikkoon neljä Toivonniemen aikataulun mukaan. Taas täyttyivät lauteet naisista. Kiuas antoi lempeät ja pehmeät löylyt. Välillä käytiin uimassa ja vilvoittelemassa laiturilla. Vesi oli tosin kylmää, joten useimmilla uiminen jäi vain lähinnä kastautumiseksi ja taisi joukossa olla muutama sellaisenkin lady, joka jätti vielä talviturkin päälleen.

Ruotsinlaivojen mennessä ohi piti pysytellä saunassa tai laiturilla, sillä niiden nostattamat aallot ja pyörteet ovat uimareille vaarallisia. Viking Linen Grace ja Tallink Siljan Baltic Princess lipuivat ohi matkallaan kohti  Turun satamaa ja sieltä taas Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Baltic Princess matkalla Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Viking Grace pääsee ihan pian perille Turun satamaan.

Ulkoruokintaa ja omia eväitä

Grilli oli käytössä melkein joka ilta.

Fish and chips Turun Pursiseuran tapaan.

IIltaisin grillasimme leipiä, makkaroita, kanaa ja kasviksia. Uutuutena olivat paahdetut vaahtokarkit.

Muutoin ruokahuolto sujui Valkoisen talon yhteiskeittiössä omin eväin tai Ruissalon ravintoloissa, muun muassa Turun Pursiseuran ravintolassa, Honkapirtissä sekä Wanhan Tammen Kahvilassa Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ladyt kävivät myös Ruissalon upeissa kahviloissa, muun muassa Villa Kuuvassa ja Kesäkahvila Paratiisissa, joka on aivan Toivonniemen naapurissa, entisessä Ulapassa.

Ullanpäivää juhlittiin kuten aina ennenkin. Nyt tarjolla oli prinsessakakkua, kahvia ja kuohuviiniä.

Kesäteatteria ja rockia

Illallinen kaupungilla ja Samppalinnan kesäteatteri kuuluvat jo viikon perinteisiin. Ruokapaikaksi valikoitui tänäkin vuonna Ravintolalaiva Cindy (osin teatterilipun kääntöpuolelta löytyneen ilmaisen kuohuviinitarjouksen vuoksi).

Teatterin ohjelmistossa oli Heli Laaksosen ja Heikki Sankarin käsikirjoitukseen perustuva EloHeinäKesä-näytelmä. Se on suhteellinen suvikomedia suurista ikäluokista. Osa ladyistä piti näytelmästä, osa ei. Kylmääkin katsomossa oli, vaikka viileyteen oli varauduttu. Väliajalla nautimme virvokkeita omassa nimikkopöydässä.

Luovat ladyt -viikko osui jälleen Ruisrockin kanssa samaan viikkoon. Olemme jo tottuneet rockfestivaalin aiheuttamiin muutoksiin saaren elämässä: liikenteen tarkkkailuun ja siihen, että osa kahviloista ja ruokapaikoista on suljettuna.

Heinäkuussa 2018 tavataan

Moni lady oli lomaviikkoonsa tyytyväinen. Osa meistä ehti muiden kesärientojen vuoksi olemaan vain osan viikosta, mutta parempi hiukan ladyseuraa kuin olla kokonaan ilman sitä. Hyvä ruoka ja juoma, liikkuminen luonnonkauniissa ympäristössä ja erinomainen naisjoukko antoivat voimia syksyn ja talven varalle.

Toivottavasti tapaamme taas ensi heinäkuussa Toivonniemessä. Jos viikko ladyjen seurassa kiinnostaa, niin ota yhteyttä minuun vaikka kommenttien kautta tai paiviseppalassila(at)gmail.com.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Maalaiselämää Lapinjärvellä

Tällaisen haasteen sain sähköpostiini huhtikuussa ja tartuin heti mahdollisuuteen.

Katsoin maalaismaisemaa ja ymmärrän
kuinka onnellinen voikaan olla hän
joka täällä vain saa asustaa…

Tämä Petri & Pettersson Brassin Maalaismaisema-hitti vuodelta 1971 soi radiossa yhtenä Lapinjärven päivänäni. Pitääkö se paikkansa?

Pienimuotoinen ihmiskoe oli käynnissä heinäkuisena viikkona, kun asustelin aivan erilaisessa ympäristössä kuin yleensä. Kotikaupunkini Turun asukasmäärä on noin 188 000 ja Lapinjärvellä asuu noin 2 700 ihmistä.

Viikko maalaisresidenssissä Lapinjärvellä oli tietysti vain lyhytaikainen otos ja häivähdys elämästä pienellä paikkakunnalla, mutta jonkinmoista kokemusta se antoi tämän elämänmuodon hyvistä ja huonoista puolista.

Mökki järven rannalla

Asuin Husulanmäen maalaisresidenssissä parin kilometrin päässä kirkonkylältä. Mökki sijaitsee niemellä, joka jatkuu vielä jonkin matkaa kapeana ja metsäisenä kohti Lapinjärveä. Pieni polku johdattaa niemen kärkeen.

Keväällä paikka on varmaan erityisen upea silloin, kuin kielot ovat kukassa; lehtiä näkyi runsaasti puiden juuressa. Voin kuvitella niiden hurmaavan tuoksun.

Niemen rannat ovat kivikkoiset ja ruohottuneet, joten uimaan ei päässyt. Vesikään ei taida olla uimalämpöistä kylmän kesän jälkeen, joskin meriveteen verrattuna lämpimämpää.

Soutuvene oli käytettävissä, mutta tällainen citybloggari on kuivan maan eläjä; en yrittänytkään saada sitä vesille.

Mökki on sijoitettu niin, että sekä keittiön että olohuoneen ikkunoista avautuu järvimaisema. Keittiön ikkunasta oli lähes esteetön näköala järvelle lumpeenkukkineen. Olohuoneen ikkunasta näkyi ensin komeita puunrunkoja, joiden takaa pilkisti järvi. Kaunista luontoa oli siis ympärillä.

Auringonlaskut olivat joka ilta erilaisia. Komeimmat niistä olivat heti oleskelun alussa, enkä tullut silloin lähteneeksi niemen kärkeen, josta olisi parhaiten saanut näkyviin vaaleanpunaisen ja violetin sävyisen Lapinjärveen kuvastuvan taivaan.

Auringonlasku näkyi mökkiin isokokoisten puiden takaa. Niemenkärjestä olisi ollut paremmat näkyvät värikkääseen maisemaan.

Maaseudulla omassa pihapiirissä ja varsinkin mökissä metsän keskellä voi halutessaan liikkua vähemmänkin tyylikkäissä vaatteissa, uimapuvussa tai vaikka ilman vaatteita. Auringonottovaihtoehto jäi lähinnä teoreettiseksi mahdollisuudeksi osittain välillä pilvisen ja kylmän sään ja osittain tiiviin ohjelman vuoksi.

Siunattu ja pelottava hiljaisuus

Hiljaisuus ympäröi maalaisresidenssin ja siellä asujan. Onhan se rauhoittavaa ja nautinkin siitä.

Jossain vaiheessa aloin kaivata ihmisääniä ja kuuntelin paljon radiota, välillä ruotsinkielistä kanavaa ja välillä Radio Suomea. Kaakkois-Suomen alueradiossa tuli vahvasti esiin Kotkan Meripäivät Tall Ships Race -purjelaivoineen. Kotkaan ne pysähtyvät muutamaksi päiväksi ennen tuloaan Turkuun 20.-23.7.

lllan ja yön hiljaisuus on erilaista. Valojen vähetessä mökki kietoutuu hämärään. Kerrostalossa asuja on tottunut sieltä tääältä kantautuviin ääniin. Hän on myös tietoinen siitä, että ympärillä on ihmisiä, joista suuri osa on ainakin hyvänpäivän tuttuja.

Mökissä metsän keskellä asuessaan kaupunkilainen kuulostelee metsän suhinaa ja satunnaisia ääniä. Jotenkin sitä herkistyy ja höristää korviaan: kuuluuko mitään outoa, uhkaavaa? Onneksi en ollut ottanut mukaan iltalukemiseksi dekkareita ‒ mielikuvitus laukkasi nytkin jo tarpeeksi vilkkaasti ilman lisävirikkeitä.

Citybloggareita luotsannut suunnittelija Inka Hell kertoi myös, että mökin lähistöllä saattaa liikkua liito-oravien kartoittaja mahdollisesti myös yöaikaan. Onneksi en havainnut luontotutkijaa mökin lähistöllä ‒ henkilö hiippailemassa pimeyden keskellä olisi ollut pelottava kokemus.

Maalaisresidenssin asukkaita tässäkin pesässä.

Grillausta ja saunomista

Tatu teki tulen ulkogrilliin ja paistoi lounasmakkarat.

Vain perjantai jäi kokonaiseksi mökkipäiväksi. Nautimme maalaisresidenssiin torstaina saapuneen poikani Tatun kanssa joutilaasta päivästä, jonka ainoaksi ponnistukseksi jäi tulen tekeminen ja makkaroiden grillaaminen.

Tatu lämmitti saunan torstai-iltana. En olisi ehkä itsekseni ryhtynyt siihen puuhaan. Puulämmitteisen saunan kiuas antaa lempeämmän ja kosteamman lämmön kuin taloyhtiömme sähkökiuas. Kyllähän sekin löyly hyvää tekee, mutta kyllä kroppa ja sielu nauttivat aidon tulen tuottamasta lämmöstä.

Uiminen järvessä olisi täydentänyt kesäisen nautinnon, mutta se jäi nyt toteutumatta. Kävimme vilvoittelemassa mökin kuistilla.

Autoton citybloggari vaikeuksissa

Maalaiselämässä pärjää paremmin, jos on käytettävissä auto. Nyt olin sovittujen kyytien, omien jalkojeni ja taksien varassa. Onhan se hyvä, että päivään sisältyy hyötyliikuntaa, mutta pitkien välimatkojen päässä olevat kohteet karsiutuvat pois.

Kyläkummini Kirsti Karhu oli lainannut sinisen Terässsiipi-polkupyöränsä mökille citybloggareiden käyttöön. Kun en ole pyöräillyt moniin vuosiin, en halunnut lähteä kokeilemaan sitä nytkään. Toki pyöräily olisi helpottanut liikkumista.

Lapinjärven nuoriso huristeli polkupyörien lisäksi mopoilla, mopoautoilla ja autoilla. Maaseudulla menopeli on  välttämätön itsenäiselle liikkumiselle.

Uskallanko muuttaa landelle?

Entä mitä vastaisin alkuperäiseen kysymykseen: Citybloggari, uskallatko muuttaa landelle?

Vastaisin, että kysymys on kokonaisarviosta ja asioiden punnitsemisesta. Kysymys on työstä, asumisesta ja arkisen elämän asettumisesta. Plussista ja miinuksista.

Ja sehän on jo moneen kertaan todettu, että koskaan ei kannata sanoa ehdottomasti ei koskaan.

Normaali
Matkakohde, Matkakertomus, Teatteri

Seuramatkalla Lurensissa

Mikäs sen sopivampi kesäteatteriesitys matkabloggarille kun Sällskapsresan? Lurensin kesäteatteri Hardomin kylässä Loviisassa vei tälle seuramatkalle.

Matkalaukku ja kamera mukaan ja sitten matkaan!

En olisi tullut lähteneeksi viettämään teatteri-iltaa ilman bloggariystävääni Märtha Vesterbackaa. Hän vinkkasi minulle, citybloggarille, Lurensista ja antoi esityksessä mukana olevan lapinjärveläisen Christina Mickosin yhteystiedot.

Niinpä Christina tuli hakemaan minut maalaisresidenssistäni yhdessä Nellyn, toisen näyttelijän kanssa. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä näyttelijöiden työt alkoivat tietysti jo paljon ennen esitystä. Minulla oli mukavasti aikaa ostaa lippu ja tutustua avoinna olleeseen Lurensin kartanoon.

Kovan onnen Lurens gård

Vasemmalla kartanon päärakennus ja oikealla vuonna 2000 valmistunut Löjtnantsgården kesäteatterin ja Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön.

Lurens gård mainitaan jo 1500-luvulla. Nimi tulee omistajan Luhr– tai Luur-nimestä. 1700-luvulta kartanon omistajaksi tuli Lindforsin suku. Vuonna 1933 Elise Lindforsin testamenttilahjoituksen myötä kartanon sai Pernajan kunta.

Lindforsit olivat menettäneet molemmat poikansa ‒ toisen pienenä ja toisen merimiehenä toimineena nuorukaisena ‒ ja Elise Lindforsin toiveena oli saada kartano vähäosaisten lasten hyödyksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen tila tuli Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön ja kesäteatteritoimintaan.

Tuli mieleen, että perhetragedian myötä paikallinen kulttuurielämä on saanut hienon tukikohdan. Pihapiirin rakennukset luovat tunnelmallisen tausta näytelmälle ja isojen vaahteroiden alle katetut pitkät pöydät toimivat mainiosti väliaikatarjoiluista nauttimiseen. Kevyen salaattilounaan jälkeen pari knackkorvia maistui herkulliselta.

Näytelmiä jo 1950-luvulla

Lurens on perinteikäs ulkoilmateatteri, jossa on näytelty vuodesta 1958 saakka. Esitykset ovat vaihdelleet lastennäytelmistä musikaaleihin ja yleisömäärät teatterin historian aikana tuhannesta noin 13 000 katsojaan. Joka kesä on aina luvassa jotain uutta ja erilaista.

Lurensissa on pyörivä katsomo, ei tosin katettua. Se on toiminut jo vuodesta 1966, jolloin se oli toinen laatuaan Suomessa.

Kesäkauden jälkeen uuden näytelmän valinta alkaa jo syksyllä ja harjoitukset kevättalvella, kertoi Östra Nylands Ungdomsförbundetin puheenjohtaja Kim Svensksberg. Täytyy ihailla ja kunnioittaa harrastajanäyttelijöitä ja muita teatterin puuhaihmisiä, jotka jaksavat antaa aikaansa ja energiaansa näytelmän luomiseen ja esittämiseen.

Klassikkoelokuvasta musikaaliksi

Sällskapsresan pohjautuu Lasse Åbergin suosittuun elokuvaan vuodelta 1980. Musiikista vastaa Bengt Palmers. Elokuva on saanut Ruotsissa klassikon maineen. Sen pohjalta on tehty musikaali vuonna 2015; mukana oli myös Jacob Skarin. Suomen ensi-ilta näytelmällä oli Lurensissa 30.6.2017. Ohjaajana toimii Oskar Silén.

Stig-Helmer saa terapiaa lääkäri Levanderin lentopelkoklinikalla: ”Jag kan flyga, jag är inte rädd.”

Hotel Flamenco Nueva Estocolmossa Kanariansaariila odottaa jouluturisteja.

Lentokone valmiina matkaan kohti Gran Canariaa.

Suntripin henkilökuntaa paikallisen rantapojan seurassa.

Tarinassa hymyillään lempeästi valmismatkoille. Mukana on tietysti myös rakkaustarina, rikos ja pari viinaanmenevää turistia, joiden matkasta suurin osa menee Pepes Bodega -nimisen baarin etsimiseen.

Pääosassa on leivänpaahdintehtaalla työskentelevä mammanpoika Stig-Helmer Olsson, jota näyttelee Kim Snygg. Naispääosissa ovat Ilona Wiksten Majsanina ja Mirella Pendolin-Katz Sivanin roolissa.

Näyttelijöissä on mukana niin vanhoja konkareita kuin aivan nuoriakin. Uusille näyttelijöille halutaan antaa vastuuta ja onnistumisen iloa. Kokenein lienee 1980-luvulta asti mukana ollut Frej Lindfors viinalle person Robban Söderbergin roolissa

Osa harrastajateatteritoiminnan viehätystä lieneekin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Upeaa heittäytymistä sekä näyttelemisen ja laulamisen iloa.

Täytyy tunnustaa, että jäisi kyllä minulta väliin, vaikka olenkin aikoinaan ollut kiinnostunut näyttelemisestä ja kansakouluikäisenä pari näytelmää kirjoittanut ja ohjannutkin. Yksi näytelmä taisi kertoa joulupukin lottovoitosta.

Kurkistus naapurikuplaan

Esitys on tietysti ruotsiksi, mutta teatteri toivottaa myös muunkieliset tervetulleiksi. Ohjelmalehtisestä löytyy suomenkielinen juoniselostus. Ja teatterin sanoin: ”Ja musiikki sekä tanssi, jotka ovat tärkeitä osia teatterin näytöksiä, eivät vaadi niin perusteellista kielitaitoa.”

Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava ja rikastuttava kokemus. Minulle se oli kurkistus omasta kuplastani naapuriin. Suomenruotsalaisessa kulttuurissa on jotain ilahduttavaa ja lämmittävää.

Olen iloinen siitä, että olen saanut senkin verran kouluopetusta ruotsinkielessä kuin olen ja sittemmin myös opiskeluvuosina. Pysyin kärryillä enimmän osan aikaa ‒ joitakin sanaleikkejä ja vitsejä en ehkä huomannut. Nueva Estocolmon kuulin ensin Nueva Stockholmiksi. Tuli mieleen, että voisi olla hauskaa kerrata ruotsia ja tehdä useamminkin tällaisia kulttuuriretkiä på svenska.

Tack så mycket, Märtha och Christina!

Normaali
Matkakertomus

Lapinjärven nopean toiminnan joukot – Taitopaikka

Taitopaikka Lapinjärven Porlammilla tarjoaa valmennusta työnhakijoille. Työnantajat hyötyvät palvelusta saamalla työntekijän ilman valtavaa rekrytointioperaatiota.

Vierailin citybloggarin ominaisuudessa Taitopaikassa. Toimintaa esittelivät työelämävalmentajina toimivat emäntä Sari Holopainen, isäntä Kai Nurminen ja yritysyhteistyöstä vastaava luotsi Tapio Liljeqvist. Neljäntenä tiimin jäsenenä on pehtoori Joel Rosenberg, jonka vastuualueena on Taitopaikan hallinto ja valmennuksen kehittäminen.

Emäntä Sari Holopainen, isäntä Kai Nurminen ja yritysyhteistyöstä vastaava luotsi Tapio Liljeqvist kertoivat Taitopaikan toimnnasta.

Taitopaikka on ollut toiminnassa vuoden 2016 alusta. Tuloksiakin on saatu: Lapinjärvellä työttömyys laski vuodessa eniten Uudenmaan kunnista. Lasku oli peräti 25 prosenttia, kertoo ELY-keskuksen kesäkuussa julkaistu työllisyyskatsaus.

Taitopaikka-valmennus on työnhakijoille suunnattu Lapinjärven kunnan tarjoama palvelu, jonka tavoitteena on löytää ihmislähtöisiä työllistymiseen ja työllistämiseen. Taitopaikka-toiminnassa alueen työttömät kutsutaan mukaan vapaaehtoiseen valmennusohjelmaan. Sen aikana heidän tilanteensa kartoitetaan ja heille etsitään yksilöllisesti työ-, koulutus- tai työkokeilupaikka.

Taitopaikassa työnhakija voi muun muassa syventää ja uudistaa osaamistaan, saada henkilökohtaista tukea työllistymiseen, kokeilla jotain ihan uutta, saada varmuutta työntekijänä ja -hakijana, suorittaa työturvallisuus- ja ensiapukortin sekä hygieniapassin ja jakaa osaamistaan muiden kanssa.

Taitopaikka toimii Taitotalossa Porlammilla. Käytössä on monipuoliset laitteet muun muassa puu- ja metallitöihin.

Työnantajille Taitopaikka tekee työllistämisen helpommaksi. Yritys voi löytää Taitopaikan kautta sopivan työntekijän ja työllistää tarvittaessa työkokeilun, palkkatuen tai oppisopimuksen kautta. Työnantaja saa myös tukea palkkatuki- tai työkokeilupapereiden täyttämiseen. Yrityksilla on myös mahdollisuus kouluttaa Taitopaikan tiloissa työnhakijaa tiettyyn työtehtävään.

Leikillisesti mainittu nopean toiminnan joukot viittaavat siihen, että työnhakijoiden kanssa tehdään sopimus valmennuksesta kuukaudeksi – aikaa voidaan pidentääkin tarvittaessa. Työelämävalmentajat toimivat työnhakijan kanssa tämän yksilöllisten tarpeiden mukaan ja luotsi on yhteydessä alueen työnantajiin kartoittaen heidän tarpeitaan ja yrittäen löytää niitä vastaavan työntekijän. Tämä prosessi yritetään saada joutuisasti päätökseen.

Taitopaikan projekteja ovat olleet muun muassa Lapinjärven jättipotkukelkan kunnostus ja ulkokalusteryhmän sekä kanakopin tekeminen. Lisäksi on valmistunut pienempiä esineitä. Myös kiinteistön hoitaminen ja pienkoneiden kunnostus on ollut valmennettavien vastuulla.

Taitopaikkalaiset olivat mukana myös järjestelemässä työllisyyteen ja yrittäjyyteen liittyviä Näköalapaikka-messuja. Yrityksille ja yhteistyökumppaneille on pidetty avointen ovien tilaisuuksia sekä yritysiltoja ja -vierailuja.

Suomen – ellei maailman – suurimman potkukelkan päälle kiipeävät Karkauspäivän kosinnat -tapahtumaan osallistuvat kosittavat.

Muutama maatiais- ja helmiäiskana on saanut uuden kopin asuttavakseen Taitopaikan valmennettavien työn tuloksena.

Tässä syntyy makkaratikku kesätyöntekijälle muistoksi Taitopaikasta.

Valmentautujat ovat myös tehneet virkistysluonteisia retkiä ohjaustiimin kanssa. Kerran viikossa koko porukka kokoontuu keittiöön tekemään yhdessä ruokaa. Joskus on käynyt niinkin, että valmentautujissa on ollut mukana kokki, jolloin hänen osaamisensa on hyödyttänyt koko porukkaa ja työelämävalmentajatkin ovat olleet oppimassa ammattimaisen ruoanlaiton niksejä.

Vierailuni aikana valmistui lohisalaatti, joka sitten nautittiin saman pöydän ääressä.

 

Normaali