Matkakertomus, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitänäytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kirjasto, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin

Lontoossa riittää nähtävää ja katsottavaa, mutta kirjanystävälle yksi erityisen sykähdyttävä kohde on British Library. Sinne voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

British Library on sen verran vaikuttava rakennus, että siellä voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa.

British Library suo Lontoon-kävijälle rauhallisen, mutta silti elävän tyyssijan suurkaupungin hälinässä. Kirjastoon voi mennä, vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut kirjoista. Olen käynyt siellä useamman kerran, viimeksi huhti-toukokuussa 2019.

Eräässä kirjaston seinätekstissä toivotetaankin tervetulleeksi muun muassa lievästi uteliaat ihmiset, yrittäjät, turistit, jotka luulevat tulleensa British Museumiin sekä näyttelyihin tulevat perheet.

Tekstin lopussa todetaan: tervetuloa Iso-Britannia, tervetuloa maailma, tervetuloa British Libraryyn. Vaikka vieraita kutsutaan avosylin, ei turvallisuusasioita ole unohdettu: sisään pääsee vain turvatarkastuksen läpi.

British Libraryn kansainvälisen ja monenkirjavan asiakaskunnan katseleminen käy myös hauskasta ajanvietteestä.

British Library toivottaa tervetulleeksi.

Ison-Britannian kansalliskirjasto

British Library on Ison-Britannian kansalliskirjasto. Se on kokoelmiltaan ja kävijämääriltään maailman suurin – tai toiseksi suurin – kirjasto yhdysvaltalaisen Library of Congressin kanssa.

British Libraryn kokoelmissa on 150 miljoonaa nidettä, joihin sisältyy noin 25 miljoonaa kirjaa. Kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä käsikirjoituksia, joista vanhimmat ovat 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kokoelma kattaa kaikki sivilisaation vaiheet ja useimmat tunnetut kielet. Kirjasto kertookin pitävänsä hallussaan ”maailman tietoa.”

British Library on yksi Ison-Britannian vapaakappalekirjastoista, joten se saa lakisääteisesti jokaisen kirjan, joka julkaistaan tai jota levitetään Isossa-Britanniassa tai Irlannissa. Kirjasto hankkii kokoelmiinsa myös ulkomailla julkaistua materiaalia. Vuosittain kirjaston kokoelma kasvaa noin kolmella miljoonalla niteellä.

Mielenkiintoisia näyttelyitä

British Libraryn avaraa aulatilaa.

Itse rakennuksessa on paljon nähtävää ja näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta. Kirjastossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, tilaisuuksia ja kursseja.

Kirjaston aarteita on nähtävillä pysyvässä Treasures of the British Library -näyttelyssä The Sir John Ribblat -galleriassa, muun muassa Magna Carta, kaksi Gutenbergin painamaa Raamattua, Leonardo da Vincin muistikirja, Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -käsikirjoitus ja Beatlesien I Want to Hold Your Hand -laulun käsinkirjoitetut sanat. Tähän näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kirjastossa on myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kartoista James Cookiin ja kirjoittamisen historiaan – mainitakseni muutamia menneistä näyttelyistä.

Parhaillaan esillä on Buddhism-näyttely. Se on avoinna sunnuntaihin 23.2.2020 saakka. Kuinka 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Intiassa syntynyt buddhalaisuus on kehittynyt nykyiseen tilaansa, uskonnoksi tai elämänfilosofiaksi, jolla on yli 500 miljoonaa seuraajaa? Mitä tiedetään Buddhan elämästä?

Esillä on upeita buddhalaisia käsikirjoituksia, kääröjä, kirjoja ja taideteoksia yli 2 000 vuoden ajalta ja 20 maasta British Libraryn laajimmassa aihepiirin näyttelyssä.

Buddhan elämää esittelevä teos. © British Library.

Toisena ajankohtaisena näyttelynä on naisten oikeuksiin liittyvä Unfinished Business: The Fight for Women’s Rights. Se on esillä vielä ensi kesän loppupuolelle sunnuntaihin 23.8.2020 asti.

Englannin historiasta kiinnostuneet voivat innostua jo tulossa olevasta näyttelystä, joka esittelee kaksi kuningatarta, serkusta ja kilpailijaa 1500-luvun Englannissa. Elizabeth and Mary -näyttely aukeaa ensi vuoden syksyllä 23.10.2020 ja on esillä sunnuntaihin 21.2.2021 saakka.

Arkkitehtuuri – sekoitus monesta inspiraation lähteestä

British Library sijaitsi aiemmin useissa eri rakennuksissa, kunnes se sai käyttöönsä uudisrakennuksen St Pancrasin alueelle. Arkkitehtinä toimi professori, Sir Colin St. John Wilson. Kirjaston suunnittelu alkoi vuonna 1962 ja rakennus valmistui vuonna 1998 – projekti kesti siis lähemmäs 40 vuotta.

Kirjastossa on kaikkiaan kuusi kerrosta ja sen pinta-ala on 200 000 m². Osa tiloista on maan alla. Vertailukohteena mainittakoon, että Oodin kokonaispinta-ala on noin 17 000 m². Rakennuksen sisutusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, marmoria, nahkaa ja pronssia.

Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Kiinasta, 400-luvun Roomasta, keskiajan Italiasta ja englantilaisesta vapaasta koulukunnasta kuin myös 1900-luvun arkkitehtuurin vaikuttajilta Le Corbusierilta, Louis Kahnilta ja – Alvar Aallolta.

British Libraryn rakennetta havainnollista pienoismalli.

Piirroskuva näyttää myös British Libraryn maanalaiset kerrokset.

Tarjolla myös tuliaisia

Kirjaston oma myymälä on täynnä jos jonkinlaista kirjaa, kassia, kippoa ja kuppia. Tarjolla on asusteita, koruja, postikortteja, ruokaa ja juomaa, pelejä, kirjoitustarvikkeita ja paperitavaraa ja tekniikkaa. Tähän aikaan vuodesta valikoimissa on myös jouluisia tuotteita.

Tuliaisiksi voi ostaa vaikka Lontoon postinumeroalueita kuvaavan palapelin tai British Libraryn omaa teetä. Kirjastosta löytyy myös erillinen kirjakauppa.

British Libraryn kirjakaupan valikoimaa.

Lepoa ja virkistystä

King´s Libraryn vieressä on kahvilatiloja kahdessa kerroksessa.

British Library toimii myös turistin levähdyspaikkana. Siellä on tarjolla langaton verkko, maksutonta säilytystä niin narikassa kujin lokeroissa sekä WC-tilat.

Kirjaston kahvilat niin sisällä kuin ulkona ja ravintola ovat mainioita taukopaikkoja niin metropoliin tutustujille kuin tutkimuksen parissa ahkeroiville.

Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni kahvionurkkaus ja kirjaston keskellä olevan mustan lasitornin, King´s Libraryn, takana on kahvila kahdessa kerroksessa. Sieltä saa kahvin, teen, leivonnaisten ja pikkusuolaisten lisäksi myös lounasta ainakin keittojen ja salaatin muodossa. Tilaakin oli väljemmin kuin alakerran kahviossa.

Ylemmän kerroksen takaosassa on Terrace Restaurant. Ulkoterassi on lämpiminä päivinä mukava paikka virkistystaukoon.

Kirjaston jäsenille on oma yksityinen ravintolansa. Jäsenyyden saa edullisimmillaan 80 punnalla vuodessa.

Terrace Restaurant on mukavan valoisa paikka. Tässä ravintolassa on pöytiintarjoilu.

Kirjaston aineistoja voi tutkia lukusalissa

Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, jotka tarvitsevat tietoa tutkimuksiinsa, niin akateemisiin, henkilökohtaisiin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjasto ei lainaa aineistojaan, vaan niitä voi tutkia ja lukea lukusaleissa. Kirjaston kirjoista vain murto-osa on hyllyissä ja valtaosa on varastossa, josta aineisto tilataan etukäteen.

Pääsy lukusaliin edellyttää lukijapassia, jonka saa rekisteröitymällä toimistosta melko tiukan tuntuisin ehdoin. Henkilöllisyys ja osoite tulee voida osoittaa dokumentein. Lukijapassi voidaan myöntää yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Lukusaliin mentäessä on jätettävä kaikki ylimääräiset tavarat pohjakerroksen lukittaviin lokeroihin ja sallitut tavat kuljetetaan lukusaliin läpinäkyvässä muovipussissa. Mukaan saliin voi viedä lukijapassin, lyijykyniä, kannettavan tietokoneen, kuulokkeet ja matkapuhelimen. Käsien tulee olla kuivat ja puhtaat.

Kirjaston digitaalisia aineistoja voi käyttää kotoa käsin.

Ohjeita lukusaliin menijälle. Sisäänpääsyyn tarvitaan lupa.

Haluaisitko adoptoida kirjan?

Tässä tulee lyömätön joululahjaidea, jos lähipiirissäsi on kirjanystäviä: voi adoptoida hänelle tai itsellesi kirjan. Lahjoittamalla British Libraryn konservointityöhän 25 puntaa, voit adoptoida itsellesi kirjan klassikkokirjojen listalta. Kuinka olisi vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut? Adoptoitavien kirjojen lista on aika suppea, joten tietyllä kirjalla lienee monta adoptoijaa.

Jos sinulle on kertynyt lahjoitettavaa 1 000 puntaa tai enemmän, niin voit valita vapaasti kirjaston kokoelmista ja saat tiettyjä etuja ja huomionosoituksia.

British Library konservoi vuoden mittaan noin 1 500 teosta, joten lahjoitusvaroille on käyttöä.

Avoinna kaikkina arkipäivinä

Kirjasto on avoinna kaikkina arkipäivinä; sunnuntaisin ja juhlapyhinä kirjasto on suljettu. Kirjaston ovet yleisölle avoimiin tiloihin eli näyttelyihin ja myymälään aukeavat arkipäivisin klo 9.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11.00 ja sulkeutuvat maanataisin klo 18.00, tiistaisin klo 20.00 ja lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 17.00.

Lukusalien ja rekisteröintitoimiston aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivuilta osoitteesta www.bl.uk.

British Library sijaitsee Ossulston Streetin, Euston Roadin ja Midland Roadin rajaamalla alueella osoitteessa St Pancras, 96 Euston Road.

Yksi lähellä sijaitsevista metro- ja rautatieasemista on Euston ja myös monet bussireitit kulkevat kirjaston vierestä.

 

Normaali

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Tšekkiläiset poutapilvet

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde

MUJI – merkittömiä laatutuotteita Kampissa

 

Helsingissä kuvatuissa lanseerausmateriaaleissa MUJIn tuotteet yhdistyvät suomalaiseen ympäristöön. Kuva; © Muji.

Kun nouset helsinkiläisen Kampin kauppakeskuksen neljänteen kerrokseen joko hissillä tai liukuportaita, saavut japanilaisen lifestyle-ketju MUJIn myymälään.

MUJI täyttää koko kerroksen. Se on pinta-alaltaan 3 500 neliömetriä ja ketjun Euroopan myymälöistä suurin.

Valikoimassa on lasten, miesten ja naisten vaatteita ja asusteita, kodintavaraa, ruokatarvikkeita sekä lasten leikkipaikka ja Open MUJI -galleria ja -tapahtumatila.

Myymälästä löytyy myös Euroopan ensimmäinen MUJI-ravintola ja -kahvila. Myynnissä on ruokatuotteita liki sadalta suomalaiselta tuottajalta ja lisäksi japanilaisia herkkuja.

Helmeilevää juhlajuomaa Suomesta.

MUJIsta löytyy niin kahvila kuin lounasravintolakin.

Mujirushi Ryohin

MUJI on perustettu Japanissa vuonna 1980. Ketjulla on maailmassa yli 900 myymälää ja yli 7 000 tuotteen valikoima.

MUJI on lyhenne japanilaisesta ilmaisusta Mujirushi Ryohin, joka tarkoittaa merkittömiä laatutuotteita. MUJIn on kolme pääperiaatetta ovat pysyneet samoina tähän päivään asti. Ne ovat:

  1. Materiaalien valinta
  2. Prosessien virtaviivaistaminen
  3. Pakkausten yksinkertaistaminen.

Tossuissa on valinnanvaraa.

MUJUlla on paljon matkustamista helpottavia tuotteita.

Lastenvaatteiden tyyli on samaa hillittyä ja luonnonmukaista kuin aikuistenkin.

Äänimaailmana suomalainen kansanmusiikki

Myymälän taustamusiikki oli suomalaista kansanmusiikkia. Myyjältä sain tietää, että kussakin maassa soi sen oma musiikki. Jännä yhdistelmä, japanilaista estetiikkaa ja suomalaista musiikkia.

Myös kirjojen sijoittelu oli mielenkiintoista. Ne eivät olleet missään yhdessä kirjaosastossa, vaan ripoteltuna omiin hyllyihinsä ympäri liikettä teemoittain. Osa kirjoista sijaitsi kattoon kiinnitetyissä hyllyissä, mutta ne olivat siellä lähinnä koristeina.

Myymälässä oli ilahduttavan paljon henkilökuntaa. joilla riitti tehtävää tavaroiden esillepanossa, järjestämisessä ja asiakkaiden neuvomisessa.

Tarjolla oli myös pari istuskeluryhmää, jossa voi pitää taukoa sekä lapsille oma viihdykettä tarjoava paikkansa elektronisine liitutauluineen.

MUJIn hintataso on kohtuullinen. Tuotteet ovat kestäviä. Olen ostanut Abu Dhabin liikkeestä jo vuosia sitten muutamia penaaleja, meikkipussukoita ja matkatavaroiden pakkauspusseja, jotka ovat edelleen ehjiä. Nyt onnistuin tutkimaan koko liikkeen ostamatta mitään. Mieleen jäi kyllä muutamia hankintaideoita.

MUJI keräsi avajaispäivänään 8.11.2019 yli tuhat ihmistä jonottamaan liikkeen aukeamista yhdeksältä aamulla.

Tanakan miniatyyritaidetta

Avajaisten kunniaksi galleriassa on nähtävillä Tatsuya Tanakan näyttely, joka on nimeltään Small MUJI vol. 1 “Miniature”. Hänen taiteeseensa voi tutustua 29.2.2020 saakka.

Tatsuya Tanaka on vuonna 1981 syntynyt miniatyyritaiteeseen keskittynyt valokuvaaja ja taiteilija. Hän aloitti uransa vuonna 2011 esittämällä jokapäiväisiä asioita miniatyyrinäkökulmasta MINIATURE CALENDAR –verkkosivuillaan. Siitä lähtien hän on julkaissut päivittäin taidettaan Instagramissa sekä julkaissut kolme taidekirjaa.

Normaali
Kirja, Kulkuneuvot, Matka, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen, Nostalgiaa

Täältä tullaan, Eurooppa!

Kirja saatu kustantajalta.

Perhe pakkaa Peugeotin ja ajaa Euroopan halki kohti Italiaa. Matkaa suunnitellaan jo keväällä ja reissun jälkeen valokuvat, liput ja laput taltioidaan tarkasti albumeihin.

Miten matkustettiin ennen edullisia pakettimatkoja? Miten koko perhe reissasi? Omissa muistoissani ovat auto- ja telttailureissut kotimaan teillä ja yöpymiset teltassa leirintäalueilla.

Perhematkoja pikkuautolla Euroopassa

Helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija Ilpo Salonen on kokenut perhematkoja Peugeot-pikkuautossa Euroopan teillä. Hän on koonnut vanhempiensa värikkäistä matkaselostuksista, kuvista ja omista muistoistaan kirjan Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971.

Vanhempien mielestä matkailu oli hyvä investointi ja samaa mieltä on Salonenkin. ”Hauskuus alkaa suunnittelusta, sitten tulee itse matka, ja jälkeenpäin matkaan voi palata muistoissa, valokuvissa ja ruokaelämyksissä.”

Perhe oli tien päällä kolmella vuosikymmenellä kaikkiaan yksitoista kertaa. Kolmeen osaan jaetussa kirjan perustana ovat Ilpon isän Paavo Salosen tunnolliset matkapäiväkirjat ja filmikameralla otetut kuvat sekä Ilpon äidin Kaisa Salosen alkuvuosien tapahtuma- ja tunnelmakuvaukset.

Kirjassa on runsas kuvitus: valokuvia, postikortteja, lippuja, kirjeitä, piirroksia, lehtileikkeitä. Kun Salosten lapset kävivät läpi vanhempiensa jäämistöä, kävi ilmi, etteivät he olleet heittäneet mitään pois. Näin ollen Ilpo Salosella oli käytössään runsaasti materiaalia.

Ensimmäisessä osassa Ilpo Salonen kertoo vuosien 1963–71 matkoista, joiden pääasiallisena kohteena oli Italia. Siellä kirjoittaja kävi perheensä kanssa kaikkiaan yhdeksän kertaa ja matkat kestivät noin kuukauden.

Toinen osa kertoo autoilun teknisistä puolista ja 1960-luvun matkaoppaiden ja lehtijuttujen neuvoista ja vinkeistä.

Kolmannessa osassa on kerrottu matkoista vuosina 1954 ja 1956 ennen Ilpo Salosen syntymää, jolloin mukana oli perheen kolme vanhinta lasta.

Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka

Matkoilla sattui kaikenlaista: äidin vakava sairastuminen, ryöstö ja sadekelejä. Jos hankaluuksia olikin, niistä syntyvät parhaimmat tarinat ja ”tuloksena on erilaisia tarinoita kuin täydellisistä matkoista, joilla aurinko paistoi koko ajan.”

Äiti on summasi erään reissun lopputulosta: ”Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka: ei mitään muita vastoinkäymisiä kuin sateet. Palasimme reippaina ja hyvinvoivina.”

Kirja on myös nostalgiaa. Matkat tehtiin aikana ennen internetiä, sosiaalista mediaa ja digikameroita. Matkavalmistelut olivat oma taiteenlajinsa. Matkoilta lähetettiin vielä postikortteja, eivätkä pizza ja pasta olleet vielä valloittaneet Pohjolaa.

Sain Ilpo Saloselta omistuskirjoituksen Turun kirjamessuilla: ”Päiville antoisaa matkaa menneen ajan Eurooppaan.” Kiitos, historian havinaa riitti.

Matkat, elämäni rikkaus

Kirja päättyy Ilpo Salosen isän tekstiin otsikolla Matkat, elämäni rikkaus. Hänelle kertyi kaikkiaan yli 70 matkaa mukaan luettuna opintomatkat ja vierailut lasten ja tuttavien luo. Perheen automatkat vaihtuivat myöhemmin  senioreiden Interrail -matkoihin ja pitempiin oleskeluihin Espanjassa.

Ilpo Salonen on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut mm. matkaoppaan Lontoon mitalla sekä matkailu-, ympäristö-, terveys- ja tiedejuttuja. Hänen ykkösharrastuksenaan on edelleen matkailu Euroopassa.

Ilpo Salonen: Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971. Avain. 2019.

Kuva Pexels Pixabaystä.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Rakennus, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Everstin linnasta Rakkauden kahvilaan

Loviisa, Lovisa, kirkkoineen ja puutaloineen kuvattuna seinämaalaukseen.

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Toinen päivämme tutkimassa Loviisan taloja jäi lyhyeksi, mutta se oli antoisa. Aurinko paistoi, kaupunki oli täynnä ihmisiä ja päivässä oli paljon mukavia kohtaamisia.

Sunnuntaina 26.8. nautimme ystäväni Marjan kanssa hyvän aamupalan majapaikassamme Ulrikanhovissa ennen lähtöä tutustumaan Loviisan Wanhat Talot -kohteisiin.

Herkkujen puistosta chilituotteita tuliaisiksi

Meidän piti ottaa mukaan matkatavaramme ja niille piti ensin löytää väliaikainen säilytyspaikka. Se olisikin ollut pulma, mutta ratkaisuna oli jättää ne blogiystäväni Märthan ja hänen puolisonsa Berntin autoon. Heillä oli myyntipiste Herkkujen puistossa Karlskronabulevardilla ja auto oli siinä lähellä.

Märtha kirjoittaa OrdOdlaren-blogia ja olemme tavanneet ensin verkossa kommentoinnin merkeissä.

Puistossa oli paikallisia ruokatuottajia ja käsityöläisiä myymässä tuotteitaan molempina päivinä. Märtha ja Bernt myivät omaa tuotantoaan olevia Baccatum´sin chilillä maustettuja hilloja, hyytelöitä ja kastikkeita.

Marja Luttinen-Kuisma maistelee chilillä terästettyjä hilloja ja hyyteloitä. Märtha Vesterback ja Bernt Olin seuraavat tuotteidensa saamaa vastaanottoa.

Kaupunginjohtajan kivitalo

Tuliaisin varustautuneina, mutta tavaramme säilytykseen saaneina jatkoimme kohti ensimmäistä talokohdettamme Laivurinkujalla, jonne oli jonkin verran kävelymatkaa.

Kyseessä ei ollutkaan nyt puutalo, vaan vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo nimeltään Everstin linna. Se on saanut nimensä laivanvarustajan ja jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Hän osti rakennuksen aikoinaan kodiksi itselleen ja perheelleen.

Talo eli lähes Ruususen unta useita vuosikymmeniä, kunnes Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna.

Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus, jota kävijät pääsivät katsomaan. Yleisön kulkureitti oli hyvin ohjattu ja paikalla oli oppaita kertomassa talon vaiheista ja korjauksista.

Everstin linnan katto kiiltelee ja uusi pinta komeilee auringossa.

Musiikillisesta annista huolehti Arno Kantola, joka soitti talon vanhaa flyygeliä. Lisäksi oli myös ikkunoiden, ovien ja paneeleiden kunnostusnäytöksiä.

Talon lasimaalauksia korjaava Liisa Heimo-Elonen porvoolaisesta X-Glass Oy:stä oli myös esittelemässä työtään, jossa välineinä ovat muun muassa pumpulipuikot ja tislattu vesi.

Talosta tulee upea, kunhan kaikki sisustustyöt saadaan tehtyä. Nyt esillä olivat paljaat pinnat ja siellä täällä nähtävillä myös lukuisia tapettikerroksia. Pariin seinään oli upotettu kassakaappi.

Paikkakin on hulppea merenrantatontti; talon edustalla aukeaa Loviisanlahti. Ensi kesänä kaupunginjohtaja päässee vaikka nauttimaan aamukahvit parvekkeelta.

Everstin linnan seinissä on ehtinyt olla monta tapettikerrosta vuosikymmenten saatossa.

Dunderfeltin talosta Villa Hannaan

Everstin linnasta suuntasimme kaupungin suuntaan. Matkalla oli monia pihakirppiksiä. Niiden anteihin ehdimme tutustua valitettavan hätäisesti, mutta yhden seinäkellon tulin ostaneeksi. Jos olisi tarvetta kamelin hätistelyyn, niin siihenkin tarkoitettu väline olisi ollut myynnissä.

Poikkesimme myös Dunderfeltin talossa Puutarhakadulla. Talon historia ulottuu 1700-luvulle. Talosta jäivät mieleen värikkäät tapetit ja matot sekä kirjojen ja maalausten peittämät seinät.

Kävimme vielä vaaleasävyisessä Villa Hannassa, jolla myös on historiaa aina 1700-luvulle.

Villa Engelissä Rakkauden kahvila

Yhtenä kohteenamme oli Itäisellä Harjukadulla oleva Villa Engel, kauniin siniseksi maalattu vuonna 1912 rakennettu jugendhirsitalo. Isäntäväki on remontoinut talon kuorien esiin alkuperäiset lautalattiat ja helmipaneelit. Isokuvioiset tapetit, kristallikruunut ja vaaleat kalusteet muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Talon isäntä esitteli meille ystävällisesti myös yläkerran, vaikka se ei ollut yleisölle avoinna.

Villa Engelin pihalla toimi Rakkauden kahvila.

Villa Engelin emännän ja hänen ystävänsä tekemät leivonnaiset kävivät kaupaksi.

Pihalla toimi Rakkauden kahvila, jossa oli tarjolla Villa Engelissä valmistettuja suolaisia ja makeita leivonnaisia sitruuna-lakritsapalloista puolukkaleipään ja pekaanikakusta omena-toscapiiraaseen sekä kylmiä ja kuumia juomia. Väkeä riitti pihan pikku pöydissä.

Paljon oli kävijöitä sisälläkin ja valokuvaaminen oli hankalaa kuten monessa muussakin talossa.

Bellan lounaalta kotimatkalle

Haimme matkatavaramme Märthan ja Berntin hoivista ja suuntasimme lounaalle Bellaan. Se on linja-autoaseman rakennuksessa toimiva kasvisravintola. Marja nautti brunssin ja minä Talon BBQ Seitania. Yritimme mennä Bellaan jo lauantaina, mutta siellä oli kadulle asti ulottuva jono.

Bellan toisen ravintolasalin yhtä seinää koristaa Senni Koskenvesan kaunis maalaus.

Aterian jälkeen oli vuorossa kotimatka bussilla Helsingin kautta Turkuun.

Olisimme viihtyneet Loviisassa pitempäänkin. Monta taloa jäi tutkimatta ja muun muassa Loviisan Kappeli ja Bongan linna käymättä puhumattakaan kaikista kirppareista ja myyjäisistä, joita olisi ollut tarjolla.

Myös kauempana olevat kohteet Ruotsinpyhtäällä ja Pernajassa jäivät käymättä ajanpuutteen ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.

Päivystävä loviisalainenkin jäi jututtamatta, mutta puhuimme monien taloaan esittelevien sekä kirppis- ja kahvilamyyjien ynnä muiden kävijöiden kanssa.

Ennätysmäärä kävijöitä

Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana ollut noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita. Tämä vuosi onnistui yli odotusten kävijämäärän ja myytyjen rannekkeiden suhteen.

Tunnelma Loviisassa oli kotoisa ja ystävällinen. Huomaa kyllä, että koko kaupunki on asialla hyvässä yhteishengessä. Pihakirppikset ja -kahvilat olivat oivallinen ja kävijöitä palveleva ja ilahduttava lisä. Tietoa tapahtumasta oli tarjolla hyvin niin Instagrammissa, Facebookissa, julkaisussa, verkkosivuilla kuin kartoissa.

Jos jotain voisi toivoa, niin pari muuta bussia kuljettamaan talojen katselijoita nyt liikennöineen museobussin lisäksi sekä matkatavarasäilytys; sellaista emme onnistuneet löytämään muualta kuin ystäviemme auton takaluukusta. Muutama lisävessakin olisi voinut olla tarpeen käytössä olleiden lisäksi.

Ensi vuonna tapahtuma järjestetään viikkoa myöhemmin eli 29.–30.8.2020.

VIP-bloggari kiittää ja kumartaa.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Kylässä Loviisassa

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Iso LWT-merkki opasti avoimiin taloihin.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma lauantaina ja sunnuntaina 25.–26.8.2019 oli varsinainen runsaudensarvi. Ohjelmaa ja tekemistä riitti koko viikonlopuksi niin, että piti vain valita parhaat päältä.  

Tapahtuman aikana Loviisassa oli avoinna 31 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Nikkarin torpasta Everstin linnaan.

Olen ollut kerran aikaisemmin LWT-tapahtumassa ja suunnittelin ystävälleni Marjalle ja minulle reitityksen talojen sijainnin mukaan. Liikuimme kävellen, joten etäisyydet piti ottaa huomioon. Apuna meillä oli tapahtuman kartta, johon oli merkitty talokohteet. Lisätietoja oli hyvin tapahtumalehdessä ja verkkosivuilla.

Villa Limpusta Garduelikseen

Majapaikkamme oli Ulrikanhovissa Kuhlefeltinkadulla, Loviisan linnoituksesta eteenpäin Ulrikan alueella. Lauantaina kävimme ensin läpi Garnisonin alueen talot, kohteet 1–6.

Väkeä oli liikkeellä heti aamukymmeneltä. Pihoilla oli kirppiksiä ja pop-up-kahviloita. Tarjolla olisi ollut muun muassa vanha Remington-kirjoituskone ja iso ja käyttämätön pellavaliina; kovetin sydämeni ja pidin lompakkoni kiinni.

Kaikkea vanhaa oli kannettu pihakirppiksille myyntiin. Etualalla pari koukkua. joilla on kuulemma kannettu kahvisäkkejä.

Tämä kirjottu taulu erään talon eteisessä kuvastaa Loviiisan henkeä.

Jo ensimmäisissä taloissa tuli sellainen olo, että olemme tulleet kyläilemään. On kuin koko Loviisa olisi kutsunut vierailulle vanhoista rakennuksista ja sisustuksista kiinnostuneet ulkopaikkakuntalaiset. Varmaan mukana oli myös oman kaupungin väkeä, nyt kun oli jälleen mahdollisuus käydä katsomassa, millaisia koteja muilla on.

Osa taloista oli meille tuttuja edellisestä käynnistä. Kuninkaanlampi oli yhtä kaunis kuin ennenkin niin talon kuin puutarhankin osalta. Kahvilassa olisi ollut mahdollisuus nauttia juomista ja leivonnaisista, mutta säästimme tauon myöhempään.

Pihagalleriassa oli esillä Tarja Heikkilän risutöitä ja tekijäkin oli paikalla viimeistelemässä näyttelynsä esillepanoa.

Tarja Heikkilan Risun taipuva taika -näyttely oli esillä Kuninkaanlammen pihagalleriassa.

Talon puutarha rajoittuu tummavetiseen Kuninkaan lampeen, joka on syntynyt Kaarle Kustaan aikaisten linnoitustöiden ohessa 1700-luvulla.

Villa Limpussa oli myynnissä, kuinkas muuten, isännän leipomia limppuja. Pikantteina aineksina ovat appelsiinimehu ja kaljamaltaat. Ohje löytyy taloesittelystä.

Vuonna 1920 rakennetun talon maalaisromanttisesta sisustuksesta jäi erityisesti mieleen muumimukikokoelma. Niin, voihan ne laittaa esillekin; meillä on ihan suotta piilossa kaapinoven takana.

Värikäs muumimukikokoelma on esillä keittiössä.

Vanha Viinatorni oli yhtä originelli kuin aikaisemminkin, mutta muutoksiakin on tapahtunut. Talon omistanut taiteilija Kai Nissinen maalailee nykyisin pilvenreunalla, ja talon on perinyt tyttären pojan 4-vuotias Minttu. Hänen vanhempansa pystyttävät talon torniin pysyvän muistonäyttelyn Kai-vaarin kunniaksi.

Vanhassa Viinatorni -rakennuksessa on toiminut aikoinaan viinatehdas. Sittemmin se on ollut taiteilijan ateljee ja koti.

Huset vid ån eli Talo joen varrella saattaa olla peräisin jo 1700-luvulta. Siellä oli komea vihreä kaakeliuuni ja vahvoja värejä tapeteista lattiapintoihin.

Talon emäntä on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa. Talon kuusitoista-askelmaisten sisärappusten takalautoihin hän on maalannut nelihenkisen perheensä lempikirjojen selät, muun muassa Sinuhe Egyptiläistä, Harry Potteria ja Ronja Ryövärintytärtä.

Talon ulkorakennus vaikuttaa täydelliseltä miesluolalta, mutta siellä kuulemma puuhailee myös emäntä tekemässä tiffanytöitä. Pihan koristeena oli kaunis kasvihuone karjalanneitoineen ja kurkkuineen.

Kirjalliset portaat tai romaanirappuset. Talon emännän taidonnäyte.

Kakkosasuntona toimivaa Nikkarintorppaa remontoidaan kiireettä. Sielläkin oli komea kaakeliuuni. Talvella on valmistunut lasiverannan laajennus.

Gardueliksessa oli kauniit tapetit ja rautasänky, sinisävyisiä kaikki. Talon emäntä korostaa, että talon lisäksi on suojeltava myös pihan vanhoja kasveja ja pieneliöstöä.

Gardueliksen kaunista pihapiiriä. Täälläkin oli kirpputori monine kauniine tekstiileineen ja astioineen.

Välitankkauksia ja lounastauko

Kotikahvilat olivat tervetulleita virkistyspaikkoja, sillä välillä piti päästä hetkeksi istumaan ja lepuuttamaan jalkoja. Garnisoninkadun yhden talon pihalla nautimme teetä ja tonnikalapiirakkaa. Meitä ja muita asiakkaita palveli koko talon väki nuoriso mukaan luettuna. Piha oli rauhallinen istuskelupaikka, koska se ei ollut talokohteena.

Lounastimme Locale-ravintolassa Mannerheimintiellä. Onnistuimme saamaan kahden hengen pöydän täydestä salista. Päivän kala, kirjolohi, seuranaan kanttarellignocchit sekä kanankoipi salaatin kanssa katosivat nopeasti vatsoihin viinin ja oluen ryydittämänä.

Oma koti kullan kallis

Tori oli täynnä kauppiaita ja väkeä, mutta jatkoimme päämäärätietoisesti loppupäivän kohteiden suuntaan Mannerheimintien toisella puolella. Olihan meidän nähtävä Suomen kolmanneksi kauneimmaksi kodiksi viime vuonna valittu Lilla Ljuva, jonka omistajatar on Loviisan Wanhat Talot ry:n puheenjohtaja Nina Wiklund.

Nina on viidessä vuodessa kunnostanut ja sisustanut vuonna 1902 rakennetun kotinsa vähitellen ja ihan omaan tyyliinsä. Kylpyhuoneessa on tietysti leijonantassuamme, kristallikruunu ja viherkasveja, ovi on päällystetty vanhoilla kirjan sivuilla ja kiiltokuvilla decoupage-tekniikalla ja olohuoneen seinässä on kokoelma kehystettyjä eroottisia postikortteja. Emäntä on maalannut keittiön lattian ruudulliseksi ja pieniä virkattuja mattoja on siellä täällä.

Lilla Ljuva tulee sanonnasta Hem ljuva hem eli Oma koti kullan kallis.

Lilla Ljuvan tunnelmallinen olohuone.

Kylpyhuoneenkin ovi kukkii. On siinä ollut liimaamista!

Vähäpukeiset keimailijat koristavat olohuoneen seinää.

Villat Linnea, Elma ja Armas

Villa Linneassa on hirsiseinää ja näyttäviä tapetteja, maalaisromanttista tyyliä, kaakeliuuni ja yläkerrassa lasten oma maailma kiipeilyseinineen ja prinsessakatoksineen. Talon esittelysivulta löytyy myös emännän luomuliisterin ohje.

Villa Elman vanhin osa on rakennettu jo 1800-luvulla. Talo on ehtinyt toimia myös vuokrakasarmina. Tyyli on maalaisromanttista kauniine tapetteineen ja kaakeliuuneineen. Sisältä löytyy myös vanha ulkoseinä ja monia kivoja yksityiskohtia.

Tämän ovikoristeen emäntä löysi Loviisan joulumarkkinoilta.

Villa Armas jäi päivän viimeiseksi kohteeksemme. Ihastelimme emännän työhuonetta ja esillä olevia käsitöitä, muun muassa upeita tilkkutöitä. Marja löysi korista myynnissä olevat villasukat ja lapaset. Hän kehui tekijän täydellistä värisilmää.

Tilkkutöitä oli laitettu esille yläkerran makuuhuoneen sängylle.

Tapasimme ulkona kirpputoria pitävän emännän, jolla on myös floristin koulutus. Pihakin oli kaunis kärhöineen ja katettuine oleskelutiloineen.

Kelpaa täällä viettää kesäpäivää.

Ilta terassilla – huopia ja kuumia juomia

Vaikka jalat olivat väsyneet, jatkoimme matkaa kohti Loviisanlahden Rantatietä. Päädyimme edellisestä käyntikerrastamme tuttuun paikkaan, Ölvin-ravintolan terassille.

Illan jo viilentyessä nautimme teetä ja rommitoteja. Otimme käyttöön tarjolla olevia huopia ja Marja laittoi uudet villasukat jalkaansa. Seuraksemme saimme loviisalaisen vanhemman pariskunnan, rouva on 85-vuotias ja herra parikymmentä vuotta nuorempi. Yhdeksältä soiton aloitti Hans Murobacka ja Ratsupoliisit. Musiikki ja juttelu siivittivät illan aiottua pidemmäksi.

Kävelimme jo pimentyneessä illassa seuralaistemme neuvomaa reittiä eli kävelytietä Loviisanlahden rantamilla. Loppumatkasta kuljimme Loviisan linnoitusten ohi, mikä oli hivenen aavemaista. Selvisimme urheasti Ulrikanhoviin ja sen kutsuviin vuoteisiin.

Loviisan Wanhat Talot -juttu jatkuu seuraavassa postauksessa.

 

Normaali