Juomakulttuuri, Kaupunki, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Teatteri

Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.

Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.

Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.

Kairo since 1932

Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.

Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.

Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.

Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.

Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.
Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.
Mielenkiintoinen installaatio Kairon portaiden ylätasanteella.

Teetä ja pirtua rantaporukalle

Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.

Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.

S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.
Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.
Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.

Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria

Kairo – kaikille rauhan etsijöille.

Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.

Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.

Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.

Kotka Jazzin East Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.

Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”

Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.

Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.

Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.

Tutustu kairoamisen sääntöihin

Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.

Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.

Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret

Lava odottaa vielä soittajia.
Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.

Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.

Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.

Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.

Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.

Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.

Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”

Yhteystiedot, pöytävaraukset ja tilaukset:
Ravintola Kairo
Satamakatu 7, 48100 Kotka
Puh. 0400 507 188
kairo@kymp.net

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Taiteilija

Lomanen Lappeenrannassa

Syyskuussa tutustuin parin päivän aikana Lappeenrantaan. Kuljeskelin kaupungilla, satamassa ja Linnoituksella.

Lappeenranta lienee yksi niistä monista kaupungeista, jotka ovat parhaimmillaan kesällä. Suomen suurin järvi Saimaa veneineen, risteilyaluksineen ja ravintolalaivoineen, Hiekkalinnan alue sekä puistot ja tori ovat lehmusten kaupungin tapaamispaikkoja.

Mihin suuntaan tästä lähtisi?
Syksyn värejä Saimaalla.

Poikkesin kaupungissa syyskuun lopussa, eikä sekään ollut hullumpi aika. Sää oli vielä mukavan leppoisa ja puolipilvinen, välillä aurinkoinenkin.

Lappeenrannan perusti vuonna 1649 Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vuonna 1649. Nimeksi tuli Villmanstrand eli Villimiehenranta – kuningatar Kristiinan kaupungille antamassa sinetissä oli villi metsäläinen; hän esiintyy edelleen kaupungin vaakunassa.

Lappeenranta on nykyisin Suomen 13. suurin kaupunki, jossa on asukkaita 73 000. Lisäksi kaupungissa on suuri joukko opiskelijoita Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT), LAB-ammattikorkeakoulussa, Saimaan ammattiopistossa (Sampo) sekä Maasotakoulussa.

Lehmusten vihreä kaupunki

Lehmusten kaupunki? Sellaisen nimen Lappeenranta on saanut Laila Hirvisaaren kirjoittamassa seitsenosaisessa romaanisarjassa, jonka vuonna 1972 ilmestyneen ensimmäisen osan nimi oli juuri Lehmusten kaupunki. Nimelle on perusteita, sillä kaupungin keskustassa ja rannoilla kerrotaan olevan yli 10 000 lehmusta. Niistä osa on vanhoja, muun muassa sataman lehmukset ovat peräisin Viipurin lähistöltä ennen sotia.

Lappeenrannan mainitaan olevan yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Se viettää parhaillaan voittovuotta European Green Leaf -palkinnon myötä. Kyseessä on Euroopan komission myöntämästä palkinnosta, jolla nostetaan esiin vihreitä edelläkävijäkaupunkeja Euroopassa: ”European Green Leaf Award on Euroopan Komission vuosittain järjestämä kilpailu alle 100 000 asukkaan kaupungeille, joiden ilmastotoimet ovat esimerkillisiä ja edistyksellisiä ja jotka panostavat vihreään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen.”

Lappeenrannassa vuoden 2021 pääteemoina ovat luonto, vesi, vihreä sähköistyminen ja ilmastonmuutos. Se on nimetty myös Suomen ilmastopääkaupungiksi.

Lappeenrannan suosituimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Linnoitus, Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, satamatori, Saimaan kanava ja Suomen suurin hiekkalinna, joka rakennetaan kesäisin sataman alueelle.

Linnoitukselle Viipurin portin kautta.

Flaneerausta ja hiukan harhailua

Vierailupaikkani ja tukikohtani oli Tirilänkadulla, noin kolme kilometrin päässä keskustasta. Pääsin sinne mukavasti Joukolla eli lappeenrantalaisella joukkoliikennebussilla. Hauskasti keksitty nimi. Turussahan ovat Föli-bussit ja Tampereella Nysset. Mitä lie muita nimiä olemassa busseille?

Tämä bussi tuli kuljettamaan matkustajia rautatieasemalta keskustaan.

Olen käynyt Lappeenrannassa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta silloin on ollut kuljetus paikasta toiseen, joten ei ole itse tarvinnut huolehtia katujen nimistä ja reiteistä.

Lähdin ensimmäisenä päivänä matkaan vain kännykän kartan avulla ja olin vähän aikaa hiukkasen hukassa. Pienestä ruudusta ei näe kunnolla kokonaisuutta. Flaneerasin muun muassa Rakuunamäellä, joka onkin kuulemma kehittyvä alue myös matkailuun. Lappeenrannan Upseerikerho houkutteli lounaalle, mutta jatkoin vielä matkaa.

Löysin onneksi Lappeenrannan matkailuneuvonnan Kauppakeskus IsoKristiinasta, josta sain karttoja ja opaslehtisiä. Paperikartalla pystyin paremmin orientoitumaan kaupunkiin ja sen suuntiin.

Sisäänheitto sushibuffettiin

Tutkailin hiukan kauppakeskusta ja päädyin terhakkaan sisäänheittäjärouvan avustuksella LuckieFun´s-nimisen ravintolan sushibuffetiin, jossa oli tarjolla myös aasialaisen keittiön lämpimiä ruokia. Ajattelin antaa sushille mahdollisuuden. En ole riisin ystävä, joten sushi ei ole mielestäni erityisen herkullista ruokaa.

Muutamia LuckieFun´sin susheja.

Ravintolassa oli mukavan väljää. No, söin niin kevätrullia sekä muita lämpimiä ruokia ja maistelin muutamia sushilajeja: nigirejä, makeja sekä gunkaneita. Ei meistä nytkään ystäviä tullut, mutta vatsa tuli kyllä täyteen. Ateriaan kuului buffetin lisäksi vielä kahvi tai tee ja jäätelöä. Buffetin hinta oli 12,90 euroa.

LuckieFun´s näyttääkin olevan ketjuravintola, jolla on toimipaikkoja 14 kaupungissa Espoosta Ouluun. Turussa ravintola sijaitsee kauppakeskus Skanssissa. Enpä muista, koska olen siellä käynyt, joten eipä ihme, että ketju on jäänyt minulle tuntemattomaksi.

Monipuolinen Linnoitusalue

Kapusin ylös Linnoitukselle sataman suunnasta. Linnoitusalue näyttää mielenkiintoiselta ja sieltä löytyy muun muassa museoita, kahviloita, putiikkeja, taidegalleria ja käsityömyymälä. Linnoituksessa näkyi olevan myös asuntoja ja pieniä palveluyrityksiä.

Lisäksi sieltä löytyvät Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo sekä Järvimaailma Saimaarium, joka kertoo olevansa ”Suomen kattavin ja kaunein järviluontonäyttely.”

Etelä-Karjalan museo.

Linnoituksen juurella sijaitsee Täky-Galleria, joka on Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry:n ylläpitämä. Siellä oli keraamikko ja kuvataitelija Kerttu Horilan näyttely Satuja – kun kaikki ei mene niin kuin on kirjoitettu (4.–27.9.2021).

Tuttujen satujen hahmot olivat ikääntyneet. Oletko koskaan miettinyt, miltä Peppi Pitkätossu näyttäisi vanhana? No, Kerttu Horila on ja tulos oli nähtävissä näyttelyssä – vanhentunut Peppi istui lattialla jalat suorina ja katsoi kohti kirkkain silmin. Kypsään ikään varttunut Prinsessa Ruusunen istui silmät kiinni ikiunessaan.

Kerttu Horila: Maailman vahvin mummo.

Lounas Kehruuhuoneella

Kehruuhuone palvelee nykyisin lounas- ja tilausravintolana.

Kehruuhuone on lounaspaikka, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on perustettu vuonna 1816, mutta aloitti toimintansa maan ainoana naisvankien työ- ja ojennuslaitokseksena kolme vuotta myöhemmin. Vanhimmat nykyistä Kehruuhuonetta koskevat arkkitehti C. A. Gustavssonin piirustukset ovat vuodelta 1838.

Laitokseen tuotiin rikoksista tuomittuja naisia sekä pahatapaisia ja joutilaita irtolaisnaisia. Kehruuhuone-nimi tulee siitä, että siellä tehtävät työt olivat karstausta, langan kehräystä, höyhenien riivintää sekä sukkien ja kankaan kudontaa. Työ oli sekä rangaistus- että kasvatuskeino ja päivät olivat kymmentuntisia.

Myöhemmin Kehruuhuone muuttui miespuolisia irtolaisia varten tarkoitetuksi työvankilaksi, sittemmin Lappeenrannan keskusvankilaksi ja sotavankilaksi.

Ruokailutilaa on vielä isossa salissa seinän toisella puolella.

Kehruuhuone toimii nykyisin lounas- ja tilausravintolana, jossa voi järjestää myös konsertteja ja näyttelyitä. Se mainostaa lounaitaan Lappeenrannan parhaiksi. Annoksena tarjottavan lounasruoan lisäksi ruokailijan käytössä on salaattibuffet ja jälkiruoaksi kahvi/tee ja pieni makea. Valittavissa on joko keittolounas hintaan 10,80 euroa ja pääruokalounas 13,50 euroa maanantaista perjantaihin klo 11–14.

Aterian nautin veljenpoikani ja hänen avovaimonsa kanssa. Kiitokset heille paikan vinkkaamisesta. Tiedän mennä toistekin.

Lehmus Roastery ja Makea Coffee – parhaiksi paahtimoiksi ja kahviloiksi valitut

Kahviosta voi kurkata paahtimon puolelle. Pavut tulevat paahtimoon juuttisäkeissä.

Ruokailun jälkeen jatkoin matkaani Linnoitusalueelle ja tavoitteenani oli löytää Lehmus Roastery, jonka maine on kiirinyt perhepiiriimme. Paahtimon verkkokaupasta on tilattu muutama papupussi ja teepakkaus. Halusin nähdä omin silmin tämän paikan sekä myös hankkia kahvia lahjaksi syksyn synttärisankareille.

Paahtimon yhteydessä oli mukava kahvio, jossa nautin talon kahvia ja valkosuklaamustikkaisen raakakakun. Kahvila kuten paahtimokin on pokannut Suomen paras -mainintoja Helsinki Coffee Festivalin kisassa. Paahtimokäynnistäni olen kertonut postauksessa Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Toinen lappeenrantalaispaahtimo Makea Coffee on rankattu paahtimoista kolmannelle sijalle ja sen samoin sen Kahvilounge kahviloiden kolmannelle sijalle. Tuotteita voi ostaa joko verkosta tai paikan päältä. Makea Coffee järjestää myös kahvikursseja eri teemoista.

Makea Coffeen tuotevalikoimaa.
Makea Coffeen Kahvilounge sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 29-31.

Lappeenrannasta on siis muodostunut vahva kahvikaupunki.

Kaunis Veera ja Prinsessa Armaada

Lappeenrantaan liitetään Kaunis Veera, kaunis kahvinkeittäjä elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta. Ville Salmisen vuonna 1950 ohjaama elokuva perustuu Tatu Pekkarisen laulelmaan. Kaunis Veera -patsas katselee satamaan päin lehmuskujalla Rantapuistossa. Sen toteutti kotkalainen kuvanveistäjä Markku Hirvelä lappeenrantalaisen liikemiehen Ossi Vilhun tilauksesta vuonna 2020.

Kaunis Veera -patsas silmäilee sataman suuntaan.

Prinsessa Armaadakin löytyy edelleen Lappeenrannan satamasta osoitteesta Satamatori 10, nyt ravintolalaivana. Nimi on sama kuin elokuvan laivalla, mutta kyseessä on sisaralus, joka oli aluksi nimeltään S/s Suomi, sittemmin Pikisaari 4. Se on rakennettu Joroisissa vuonna 1902.

Prinsessa Armaada on laivatyypiltään höyrylotja, jota kutsutaan myös tervahöyryksi. Sillä on ollut monivaiheinen elämä: rahdinkuljetusta Saimaalla aina Viipuriin ja Pietariin asti, upotus Turun Aurajokeen vuonna 1918, omistajan- ja nimenmuutoksia ja lopulta eläkevirka ravintolalaivana. Se on lajissaan Suomen vanhin: se aloitti toimintansa Lappeenrannan Halkosaaressa jo vuonna 1967.

Lappeenrannassa käydessäni Prinsessa Armaada valmisteltiin jo talvikauteen.

Prinsessa Armaada odottelee jo ensi kesää. Sen edessä on Maalaistenlaituri.
Pappilanniemen satamassa näkyi jo syksyisiä sävyjä.

Voisi olla hauskaa vierailla Lappeenrannassa kesällä, ei ehkä vilkkaimpaan turistiaikaan, mutta vaikka ennen juhannusta. Nyt jäivät lappeenrantalaiset grilliruoat vety ja atomikin maistamatta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Pukeutuminen ja muoti

Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin

Tämä postaus käsittelee päähineitä ja niiden valmistamista. Heinäkuussa sattui Sastamalassa retkikohteeksi Salon Lakkitehdas, joka oli minulle ennestään tuttu. Tarina alkaa kuitenkin jo kahden vuoden takaa.

En ole missään määrin hattuihminen – talvellakin suojaan pääni mieluiten hupulla tai huivilla, mutta joskus tulee akuutti hatuntarve. Näin kävi toukokuussa 2019.

Hattu Hélènelle

Alustus hattuihin on pitkähkö, mutta näin se menee: ystäväni Tuire And sai suostuteltua minut teosofi ja konsulinna Hélène Jacobssonin (1854–1928) rooliin esittämään monologia, joka oli Tuire kirjoittama, hänen uskontotieteen opintoihinsa liittyvä ”ote Hélènen päiväkirjasta levottomana syksynä 1917”.

Teksti oli määrä esittää suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi Ett Hem -museon portailla osana esoteerista kävelykierrosta. Esoteerisuus tarkoittaa salaista ja piilotettua tietoa. Ensin vuorossa oli kaikille avoin kenraaliharjoitus, johon osallistui yli 40 Turun esoteerisesta historiasta kiinnostunutta henkilöä.

Varsinaisen kävelykierroksen yleisönä oli kansainvälinen uskontotieteilijöiden väki. Kyseessä oli Approaching Esotericism and Mysticism -symposium, joka toteutettiin Uuden etsijät -hankkeen ja Donner-instituutin yhteistyönä.

Kurssin vetäjänä ja kävelykierroksen ohjaajana oli uskontotieteen yliopistonlehtori, FT, dosentti Tiina Mahlamäki. Hän kuvaa blogitekstissään kävelykierroksen syntyä ja toteutumista: Paras projekti ikinä: Esoteerinen kävelykierros.

Hattu tulee mukaan, kun piti miettiä rooliasua. Hélène Jacobssonin asuksi löytyi vaatekaapeistani musta pliseerattu hame vuodelta 1989, musta pusero, hiekanvärinen pliseerattu jakku, kirjailtu ruskea käsilaukku ja pitsikäsineet. Lisäksi hankin pilailukaupasta ohuesta metallista tehdyt pyöreät silmälasit.

Hienon rouvan asusteisiin kuuluivat Hélènen aikaan käsilaukun ja käsineiden lisäksi hattu, jolla ratkaisee kätevästi myös hiusten tilanteen; ei tarvitse värkätä ajanmukaista kampausta.

Mutta hattu – millainen ja mistä sen saisin? Noudatin teinien mainitsemaa KVG-menetelmää ja päädyin Salon Lakkitehtaan sivuille. Taisin soittaakin asiakaspalveluun. Tutkin valikoimaa ja valitsin mustan Franca-nimiseen naisten juhlahatun. Se maksoi 23,50 euroa ja paketti tuli nopeasti postitse. Tämä oli siis ensikontaktini Salon Lakkitehtaaseen.

”Yritän itse aina muistaa teosofian kaksi tärkeää sanaa: Theos – Jumala – ja Sophia – viisaus, sillä ne pitävät sisällään totuuden Jumalan viisaudesta.Voi, kunpa tuon jumalаllisen viisauden avulla maahan taas tulisi rauha ja ihmisten välille hyvä tahto! Riitely ja vihanpito eivät vie asioita eteenpäin, vaan vain mustaavat ihmisen sisältäpäin.” Ote Hélène Jacobssonin ”päiväkirjasta”.
Kuva: Tuire And.
Reino K. Salon lakkitehtaalla on pitkät perinteet.

Hauskana yhteensattumana oli, että minulle tuli mahdollisuus käydä tehtaassa ja sen myymälässä heinäkuisella Sastamalan matkallani. Toimitusjohtaja Ville Nuutinen esitteli auliisti tehdasta, sen historiaa ja valikoimaa.

Salon Lakkitehtaan tarina vie vuoteen 1952. Perustajana oli Reino K. Salo (1926–2000) Kaustiselta. Hänen veljensä oli valmistanut karvalakin metsästämänsä eläimen turkiksesta ja tästä Reino sai kimmokkeen lakkitehtaan perustamiseen. Tehtaan päätuotteena olivatkin pitkään turkislakit, joita vietiin ulkomaille Keski-Eurooppaa ja Neuvostoliittoa myöten.

Jossain vaiheessa tehdas siirtyi perustajansa muuton myötä Vammalaan, joka tunnetaan nykyisin Sastamalana.

Pfaffin jo vuosia käytössä ollut ompelukone toimii edelleen.
Uudempaa tekniikka Melcon brodeerauskoneessa. Jos haluat tutustua brodeerauskoneen hienouksiin, niin katso video aiheesta tällä Scantima Maskin Oy:n sivulla.

1980-luvulla kangaslakit ja myös ylioppilas– ja valmistujaislakit tulivat tuotantoon. Nykyään viralliset Salon Design from Finland -merkin saaneet valmistujaislakit kattavat kaikki ylioppilastutkinnot, toisen asteen ammattitutkintoalat sekä ammattikorkeakoulututkinnot. Valikoima on tässä hämmästyttävän laaja; mukana on yli 400 viralliselle tutkintonimikkeelle kohdistettua ja värikoodattua tutkintolakkia.

Valikoimassa on sadoittain valmistujais- ja ylioppilaslakkeja.
Eri tutkinnoilla on omat tunnusnauhansa. Lakkitehtaan valikoimassa on myös lyyria, solmioneloja ja riipuksia.

Lisäksi tuotannossa ja myynnissä on laaja valikoima naisten ja miesten lakkeja, hattuja ja pipoja. Erikoisuutena ovat metsästäjille tehdyt pipot ja lakit. Oranssi hirvipipo näkyy kauas. Kätevältä vaikuttaa metsävihreä lippalakki, jonka päällysosan alta löytyy oranssi kangas; kääntölakki siis.

Reino K. Salo sai alkupääomaa tehtaan perustamiseen kirjoittamiensa kirjojen tuotoista. Metsästyspäähineet ovat edelleen osa tehtaan valikoimaa. Vasemmalla on näppärä kääntölakki ja oikealle hirvipipo.
Salon Lakkitehtaan tuotteita.

Salon Lakkitehtaan myymiä tuotteita valmistetaan Sastamalassa sekä pitkään toimineiden yhteistyökumppaneiden tehtaissa Euroopassa, Australiassa sekä Aasiassa. Kotimaan lisäksi tehtaan tuotteita viedään myös Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan.

Kesähatut olivat tarjouksessa.

Tehtaanmyymälä retkikohteeksi

Salon Lakkitehtaan tuotteet ovat myynnissä omassa verkkokaupassa, tehtaanmyymälässä Sastamalassa sekä jälleenmyyjien kivijalkakaupoissa ympäri Suomen. Tehtaanmyymälä sijaitsee Seututie 249:n varrella ja se on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9–15.

Salon Lakkitehdas toivottaa myös ryhmät tervetulleiksi. Tehtaan väki järjestää ryhmille mielellään esittelyn, ohjelmaa ja haluttaessa tutustumismahdollisuuden myös tehdastiloihin.

Yhteystiedot:

Sastamalankatu 39
38210 Sastamala
salon@salon.fi
Puhelin +358 3 512 9000

Kesähattuja tyylitietoisille miehille.

Lue myös toinen hattujuttuni: Hattuja häihin ja hevoskilpailuihin.

Vanhan kirjallisuuden päivät toivat minut Sastamalaan. Lue myös juttu Poikkeusajan Kirjapäivät.

Normaali
Kirjailija, Matkakertomus, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma

Poikkeusajan Kirjapäivät

Vanhan kirjallisuuden päivät pidettiin poikkeusoloissa poikkeusaikaan Sastamalassa. Paikkakunnalta löytyy paljon muuta nähtävää. Yllättävän paljon ehdimme katsomaan ja kokemaan vierailullamme lauantaista sunnuntaihin.

Vanhan kirjallisuuden päivät pidettiin tänä vuonna poikkeukselliseen aikaan 30.–31.7.2021. Kirjapäivät järjestetään normaalisti viikko juhannuksen jälkeen.

Viime vuonna tapahtumaa ei järjestetty lainkaan Sylvään koululla, vaan verkossa oli muun muassa kirjailijahaastatteluja. Lisäksi Vanhan kirjallisuuden päivät 1985–2020 -näyttelyssä Kulttuuritalo Jaatsissa olivat esillä mm. 36 vuoden julisteet ja lisäksi kirjanmyyntipiste, valokuvia ym. tapahtumaan liittyvää.

Teemana vale

Järjestäjien mukaan vuoden 2021 Kirjapäivät onnistuivat oikein hyvin haastavasta tilanteesta huolimatta. Paikalla oli noin kolmasosa normaalivuosien kävijämäärästä. Tiloissa olikin harvinaisen väljää. Näytteilleasettajia oli noin puolet normaalivuosien määrästä. Kävijöiden olikin helppo tutkia myyntipöytien tarjontaa ilman tungosta ja he tekivät kauppiaiden palautteen mukaan runsaasti hankintoja. Ilman ostoksia en minäkään selvinnyt, neljä kirjaa tarttui mukaan.

Ohjelman teemana oli Vale ja sitä käsiteltiin monipuolisesti. Ohjelmassa oli perinteisten osuuksien lisäksi uusia tuttavuuksia; uutta oli muun muassa ohjelman hajauttaminen Sylvään koulun lisäksi Kirjakorttelin Funkkistaloon. Kuuntelin esityksiä vain Sylvään koululla; kävin Funkkistalon kahvilassa ja galleriassa myöhemmin.

Takapotku menee aina ohi – Kaari Utrio

Mielenkiintoista oli kuulla Kaari Utrion haastattelu otsikolla Takapotku menee aina ohi. Se täytyy vain kestää, harjata hame ja jatkaa matkaa. Haastattelijana oli Päivi Istala. Keskustelussa he käsittelivät muun muassa naisliikettä, naisten asemaa ja Utrion kirjailijan uraa. Alussa puheena oli se, millaista naisten elämä oli vielä 1960-luvulla.

Istalan kysymykseen, miten tai miksi Kaari Utrio alkoi kirjoittaa, tekijän vastaus oli samoilla linjoilla Antti Tuiskun kanssa: Rahan takii. Vuonna 1968 ilmestyneestä esikoisteoksesta Kartanonherra ja kaunis Kirstin tuli suosittu, joten Kaari Utrio saattoi ostaa haluamansa pesukoneen lisäksi myös pakastimen.

Niin alkoi tuottelias ura. Kaari Utrio on kirjoittanut kolmekymmentäseitsemän romaania ja parikymmentä populaaria tietokirjaa. Hänen ensimmäisestä tietokirjastaan Eevan tyttäret tuli menestysteos. Hän on kirjoittanut myös tv- ja radiokäsikirjoituksia, artikkeleita ja kolumneja. Lisäksi hän on ollut ahkera yhteiskunnallinen keskustelija.

Enää hän ei kuulemma kirjoita romaaneja, mutta hänen tarinoitaan ja kuulumisiaan voi seurata Facebookissa.

Kaari Utrio on ajankohtainen, sillä tänä vuonna on ilmestynyt toimittaja Anna-Liisa Haavikon kirjoittama KAARI-teos, Kaari Utrion elämäkerta Kustannusosakeyhtiö Siltalan julkaisemana.

Kaari on Kaari Utrion elämäkerta. Kuva: Kustannusosakeyhtiä Siltala.

Veli-Pekka Leppäsen ja Marisha Rasi-Koskisen tietokirjat

Veli-Pekka Leppänen (oik.) kertoo Karo Hämäläiselle elämänsä tietokirjoista.

Kuuntelin myös kaksi aiemmista vuosista tuttua ohjelmaosuutta eli Elämäni tietokirjat -sarjaan kuuluvia haastatteluja, joissa tunnetut suomalaiset kertovat, mitkä ovat heille kymmenen tärkeää tietokirjaa elämän varrelta.

Ensimmäisessä haastattelussa historiantutkija ja kriitikko Veli-Pekka Leppästä jututti Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen ja toisessa haastattelussa viestintäpäällikkö Anne Rutanen keskusteli kirjailija Marisha Rasi-Koskisen kanssa. Molempien haastateltavien kirjalistoista nousee esille laaja oman aihepiirin kirjallisuuden lukeneisuus.

Marisha Rasi-Koskinen (vas.) kertoo elämänsä tietokirjoista Anne Rutaselle.

Suurin osa ohjelmasta striimattiin ja ne ovat edelleen katsottavissa Vanhan kirjallisuuden päivien YouTube-kanavalla, myös tuo Kaari Utrion haastattelu ja nuo Elämäni tietokirjat -haastattelut.

Marc Chagallia Kivinavetassa

Kirjapäivien lisäksi ehdimme tutustumaan Tyrvään Pappilan vanhassa Kivinavetassa olleeseen Marc Chagall -näyttelyyn. Kesän ajan avoinna olleessa taidenäyttelyssa on Chagallin taidegrafiikkaa vuosilta 1928–1984 yli 160 teoksen verran.

Vedokset ovat kuvituksia Chagallilta tilatuista taidekirjoista kuten Daphnis & Chloé, Bible, The Story of the Exodus, L’Odyssée ja Songes. Muita esille olevia teossarjoja ovat De Mauvais Sujets, Cirque, Sur la terre des dieux ja Celui qui dit les choses sans rien dire. Osa esillä olevista teoksista on täysin uniikkeja ja ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.

Näyttely viimeisen päivän piti olla 15.8., mutta se on auki vielä ylimääräisen viikonlopun 21.–22.8. Näyttely on avoinna lauantaina klo 12–18 ja sunnuntaina klo 12–16.

Marc Chagall -näyttely on avoinna vielä ylimääräisen viikonlopun 21.–22.8.
Cirque-sarjaan kuuluva työ.

Pukstaavista Laiturikahvilaan

Kävimme myös Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa, Lähetyksen Löytötupa -kirpputorilla, Tyrvään kirjakaupassa ja erityisesti sen Kirjakellarissa sekä Sastamalan Kallialassa vanhassa tehdasmiljöössä sijaitsevissa Salon Lakkitehtaan tehtaanmyymälässä (tästä on tulossa oma postaus) sekä Casa Rosalin -lifestylemyymälässä, jonka laaja tuotevalikoima ulottuu vaatteista valaisimiin ja kengistä koruihin.

Casa Rosalindin tuotevalikoimaa.

Poikkesimme myös Funkkistalon kahvilassa ja galleriassa, jossa on esillä neljän kuvataiteilijan Pälvi Hannin, Sauli Iso-Lähteenmäen, Janne Laineen ja Anne Mäkelän taidegrafiikan yhteisnäyttely vielä 9.9.2021 saakka. Galleriassa on teoksia myös myytävänä.

Funkkistalo on vuodelta 1938, ja sen remontti on valmistunut vuonna 2020. Talossa on kahvila, musiikkisali ja näyttelytila.

Istuimme yhden olutlasillisen verran paikallisessa, siis Walter’s Pub Tyrwäässä, jossa tunnelma oli – paikallista.

Vakituisena käyntipaikkana oli tori, jonne tulee Kirjapäivien aikana paljon kirjojen myyjiä asiaan vihkiytyneiden kävijöiden toivossa sekä tuttu lounaspaikka Ravintola Laiturikahvila. Majoittajana oli hyväksi havaittu Putiikkihotelli Pyynpesä, jonka aamiainen tarjoillaan alakerrassa sijaitsevassa Pyymäen Konditoriassa.

Ensi vuonna heinäkuun alussa

Vuoden 2022 Vanhan kirjallisuuden päivät järjestetään jälleen totuttuun tapaan juhannuksen jälkeen perjantaina ja lauantaina 1.–2.7.2022.

Lue lisää Chagallista postauksesta Museosta museoon Nizzassa.

Normaali
Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Luovat ladyt Nauvossa

Luovat ladyt lomailivat heinäkuisen viikon Kirjais Kursgårdissa Nauvossa seutuun tutustuen. Vietimme myös kymmenvuotisjuhlaamme hippi- ja Flower Power-teemoilla.

Luovat ladyt -nimellä tunnettu naisjoukko on viettänyt jo kahdeksana vuonna heinäkuista lomaviikkoa Ruissalossa, Turussa. Vakiopaikkamme Toivonniemen Kesäkoti jäi kuitenkin jo viime vuonna pois majoituspaikkamahdollisuuksista laajojen remonttien vuoksi, jotka jatkuvat vielä tänäkin vuonna.

Viime kesänä löysimme lomapaikaksemme Saaristokoulun Houtskarista. Tänä vuonna meidät vastaanotti Kirjais Kursgård Nauvossa. Se on osa Kirjais Nature Inn and Villas -yritystä.

Kirjais Kursgård majoitti 15 ladyä heinäkuiseksi viikoksi.

Saaristokoulusta kurssikeskukseksi

Kirjais Kursgård on myös ollut alun perin koulu, joka majoitti kaukaa saaristosta tulevia lapsia. Koulunkäynti alkoi elokuussa 1923 ja toiminta jatkui 1960-luvun puoleen väliin, kunnes lapsia ei ollut enää tarpeeksi.

Erinäisten vaiheiden jälkeen paikasta tuli Kirjais Kursgård, jota käytetään nykyisin leiri-, ryhmä- ja aamiaismajoituksiin. Kirjais Nature Inn and Villas -yritykseen kuuluu myös 1990-luvulla rakennettu Villa Diana sekä kolme vuonna 2005 rakennettua täysin varusteltua talviasuttavaa mökkiä.

Kirjais, suomeksi Kirjainen, on saari ja kylä Nauvon pääsaarten eteläpuolella Paraisilla. Saaresta on siltayhteys Sommarön kautta Pikku-Nauvoon, (ruots. Lillandet) eli pienempään Nauvon pääsaarista, jolle puolestaan pääsee lautalla Paraisilta. Kirjaisissa on vierasvenesatama, ravintola ja kyläkauppa.

Kirjaisten kylän palveluita.

Koko kurssikeskus oli käytössämme ja majoittauduimme yhden, kahden tai kolmen hengen huoneisiin. Alakerrassa on iso luokkahuone, joka toimi muun muassa maalaus- ja työtilana. Pääsimme valmiiseen aamiaispöytään, jonka meille oli kattanut paikan emäntä Camilla, joka on toiminut tässä majoituspaikassa yrittäjänä vuodesta 2019.

Kahden ladyn huone.
Luovan ladyn työpöytä.

Luovasti ja rennosti

Kirjaisiin tuli kaikkiaan 15 naista, osa lyhyemmäksi ajaksi, suurin osa vietti siellä koko viikon. Luovat ladyt -leirin tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman hyvässä seurassa. Mukaan oli otettu entiseen tapaan maalaus- ja kontaktivärjäystarvikkeita, luonnoslehtiöitä, läppäreitä, kameroita sekä muuta välineistöä luovuuden toteuttamiseen.

Ladyt eivät kuitenkaan ole millään muotoa suorituskeskeisiä – jokainen tekee sitä, mikä sattuu huvittamaan ja josta saa iloa. Paljon aikaa menee myös kuulumisten vaihtamiseen ja maailmanparantamiseen.

Ladyt osallistuivat myös 10.7. järjestettyyn Suureen Maalaustapahtumaan, jota vietettiin Helene Schjerfbeckin syntymäpäivän ja Kuvataiteen päivän kunniaksi. Tapahtumaa koordinoiva Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry kannusti osallistujia ympäri Suomen lähtemään ulos maalaamaan, mutta ladyt maalasivat kurssikeskuksen luokassa Leena Mäki-Ketelän hankkimille pohjille käyttäen myös hänen värejään.

Ulla Pyysalo opettelee uutta tekniikkaa Taina Leskisen ja Leena Mäki-Ketelän opastuksella.

Kymmenen vuotta eikä suotta

Osan ajasta veivät 10-vuotisjuhlan valmistelut lauantaina 10.7. Pari ladya kävi poimimassa luonnonkukkia seppeleitä varten, synttärikakku leivottiin ja koristeltiin, samoin ruokasali. Jokainen laittautui hippi- ja Flower Power -teeman mukaisesti kukkamekkoihin. Loppusilaus saatiin hiuskoristeista ja koruista.

Eira-Erika Piironen valmistautumassa iltapäivän juhliin, mutta maalaustapahtumaan liittyvä työ pitää vielä viimeistellä.
Ulla Leino (vas.) ja Marja Koivisto tekivät itselleen upeat luonnonkukkaseppeleet juhlapäivän kunniaksi. Taustalla Marja Tuohimaa ja Ritva Lamberg maalaamassa.

Juhla-ateria nautittiin Hotel Strandbon yhteydessä toimivassa ravintola Strandkrogenissa Nauvossa. Parhaimpana loma-aikana hotellin ja vierasvenesataman tienoo kuhisi väkeä, mutta meillä oli onneksi varaus tehtynä. Saimme pitkän pöydän terassilta.

Nyt saisi jo tuoda ruokaa.
Ulla Leino ja Ulla Pyysalo kukkaseppeleissään.

Juhlakahvit, kuohuviinit ja kakku nautittiin kurssikeskuksessa. Marja Koiviston loihtimasta ja upeasti koristelemasta mansikka-valkosuklaakakusta ei jäänyt muruakaan seuraavaan kertaan.

Parhaan asun palkinto päätettiin suljetulla lippuäänestyksellä ja voiton vei Heidi Kymäläinen, jonka salaisena aseena oli Gudrun Sjödén. Hän sai palkinnokseen Ritva Lambergin tekemän ja lahjoittaman unisiepparin.

Katsoimme myös Eira-Erika Piirosen kokoamaa kuvaesitystä Luovien ladyjen kymmenestä vuodesta. Monenlaista on näihin kesäviikkoihin mahtunut ja leiriviikon ideamme on hyväksi havaittu.

Kymmenvuotissynttärit jatkuivat ravintolareissun jälkeen kurssikeskuksessa.
Mansikka-valkosuklaakakku näyttää herkulliselta ja sitä se olikin. Osa luovista ladyistä on myös käteviä emäntiä.
Heidi Kymäläinen iloitsee voitostaan.

Kirppiksiä, kulinaristimia ja geokätköilyä

Kävimme viikon aikana etsimässä geokätköjä, Nauvon vierasvenesatamassa putiikkeineen, parissa ravintolassa, kaupoissa, Villa Vintagessa ja Simonby Outletissa, Ravintola Glödissa sekä Kirjaisten kyläyhdistyksen ylläpitämässä kirjastossa. Kirjasto sijaitsee vanhaa myllyä muistuttavassa pyöreässä rakennuksessa korkealla mäellä, ja sieltä on kirkkaalla säällä näkymä Kemiöön asti. Sinne voi tuoda itselleen ylimääräiseksi jääneitä kirjoja ja ottaa mukaan mieleisiään. Kirjoja en tiennyt tuoda, mutta mukaani taisi tarttua neljä teosta.

Tuolta jostain se geokätkö löytyy, tietävät asiaa harrastavat ladyt.
Ravintola Glödin katkarapusalaatti oli runsas ja herkullinen.
Villa Vintagen tarjontaa Nauvon vierasvenesatamassa olevassa pienessä putiikissa. Kävimme myös varsinaisessa myymälässä Käldingentiellä.
Simonby Outletissa oli myynnissä kaiken tavarapaljouden lisäksi myös kirjoja.
Tämä kirjasto on aina avoinna, samoin näköalaterassi.
Kirjavalikoima oli melkoinen. Suurin osa kirjoista oli ruotsinkielisiä.
Näköala kirjaston terassilta vierasvenesataman suuntaan.

Yhtenä päivänä poikkesimme pienellä porukalla Gammelgård Pizza & Padel Resortiin pizzan innoittamina. Yritys toimii vanhan kunnalliskodin tiluksilla.

Gammelgård Pizza kertoo yhdistävänsä täyteläisiä italialaisia makuja saariston tuoreisiin ja maukkaisiin raaka-aineisiin ja tekijät lupaavat tehdä Nauvon parasta pizzaa. Nimet ainakin ovat mielenkiintoisia: söin Sjung Hopp Faderallan Lej -nimistä pizzaa, jossa oli muun muassa mozzarellaa ja pecorinojuustoa, kirsikkatomaatteja, rapuja ja ananasta.

Gammelgård Pizza & Padel Resortista löytyy nimen mukaisesti pizzeria ja Nauvon ensimmäinen padelkenttä, mutta myös majoitusta Gammelgårdin majatalosta. Tarjolla on huoneita, huoneistoja ja asuntoautopaikkoja. Tässä on siis yöpymismahdollisuus Saariston Rengastien kulkijoille.

Gammelgård Pizzan ravintolasali oli tyhjillään, koska asiakkaat valitsivat ulkoterassin kuten me ladytkin.

Illan ohjelma: saunaan ja grillaamaan

Saunan lämmitimme joka ilta. Lauantai-illan kunniaksi käytössämme oli myös lämmin palju. Reippaimmat kävivät uimassa aamuisinkin talon lainapyörillä Kirjaisten kylällä noin kilometrin päässä.

Leiriviikon aikana katsoimme myös jalkapallon EM-pelejä, pelasimme Alfapet-peliä, luimme kirjoja, grillasimme joka ilta ja nautimme kaikin puolin kesäisestä saaristosta.

Paljuun mahtui kerrallaan neljä ladyä.
Ketettu grillikatos toimi iltaravintolanamme.
Taisimme saada viikon aikana yliannostuksen makkaraa. Tulilla oli välillä myös kasviksia ja hedelmiä.
Kurssikeskuksen lampaat olivat persoja meloninkuorille.

Idea vapaasti käytettävissä

Kirjoitin tämän postauksen ainakin kahdesta syystä. Teksti ja kuvat ovat meille mukana olleille ladyille muistoksi. Tähän voi palata joskus syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kutsua luokseen kesäisen kauniita hetkiä ja tunnelmia.

Toisena syynä on tarjota lukijoille valmis ja hyväksi havaittu malli järjestää jollekin porukalle kiva lomaviikko. Tarvitaan vain joukko samanhenkisiä tai ainakin toistensa kanssa viihtyviä tyyppejä, sopiva majoituspaikka ja puuhaihminen, joka huolehtii käytännön järjestelyistä ja viestittelystä. Meillä on Facebook- ja WhatsApp-ryhmät sekä sähköposti tiedonjakokanavina. Kysy lisätietoja, jos olet kiinnostunut järjestämään tällaisen lomaviikon.

Ensi vuonna uudet kujeet. Onko paikka tuttu Toivonniemi Ruissalossa vai jokin uusi saaristokohde? Tai kenties ladyt kokoontuvat jossain ihan muualla.

Joutsenen tavoin ladytkin nauttivat merestä ja uimassa käytiin joka päivä. Kirjaisissa luotnto tuli lähelle. Yhtenä päivänä taivaalla liiteli merikotka.
Viikon aikan saimme nauttia kauniista merimaisemista. Tämä kuva on lauttamatkalta Paraisilta Nauvoon, joka on tosin nykyisillään osa Paraista.
Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Taideteos, Tapahtuma

Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa

Hyvä ja mielenkiintoinen retkikohde niin helsinkiläisille kuin matkailijoillekin on Helsinki Biennaali Vallisaaressa. Siellä voi käydä, vaikkei olisikaan nykytaiteen ystävä. Nähtävää riittää myös luonnossa ja aiemmin puolustusvoimien käytössä olleissa rakennuksissa ja rakennelmissa.

Taiteilija Meiju Niskala kutsuu Helsinki Biennaaliin.

Helsingin Vallisaari on lyhyen venematkan päässä kaupungin rannoista. Se sijaitsee Suomenlinnan naapurissa. Vallisaari on syyskuun loppupuolelle täynnä taiteilijoiden työn tuloksia, kun nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali toteutuu siellä. Biennaalin nimenä on Sama meri.

Erikoinen yhdistelmä taidetta, luontoa ja rappeutuneita rakennuksia

Biennaalissa on mukana 41 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää sekä Suomesta että maailmalta. Teoksista 75 prosenttia on täysin uusia ja ennennäkemättömiä. Mukana on niin kuva- ja äänitaidetta kuin installaatioita, veistoksia, videoita, elokuvia ja performansseja.

Helsinki Biennaalin teosten teemoina ovat muun muassa luontoyhteys, rajat ja identiteetit, aika ja sen kerrostumat sekä empatia ja yhteisöllisyys.

Jaakko Niemelä: Laituri 6, 2021. Tämä oli näyttelyn ajatuksia herättävin teos.

Helsinki Biennaali Vallisaaressa oli erikoinen yhdistelmä taidetta, luontoa ja ihmisen rakentamaa, osin jo ränsistynyttä rakennuskantaa. Saari kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Välillä tuntui, että luonto sellaisenaan on paras taideteos ja jossain paikoissa rippeet ihmisen tekemistä rakennelmista muodostivat taideteoksen luonnon keskelle.

Tässäkin on melko taiteelllnen kokonaisuus, vai mitä?
Tuleeko tästä jotain mieleen? Minulle tulee mieleen Microsoftin Windows XP-käyttöjärjestelmän oletustaustakuva.
Taustalla näkyy Tadashi Kawamatan teos Vallisaaren majakka.

Biennaalin taideteokset löytyvät merkityn reitiltä varrelta. Teoksia on sekä ulkona että historiallisissa rakennuksissa, ruutikellareissa ja autioituneissa asuinrakennuksissa. Päänäyttelyä täydentävät koko kesän ajan lukuisat taiteilijoiden performanssit, työpajat ja keskustelut.

Kolmen kilometrin kokonaisuus

Tästä alkaa kierros.

Tutustuin Helsinki Biennaaliin jo ennen sen avaamista pressipäivän aikana 9.6. Yleisöruuhkia ja jonotusta en siis joutunut kokemaan, vaan sain kuljeskella suurimman osan ajasta omassa rauhassani.

Reitti on noin kolme kilometriä pitkä. Taideteokset eivät sijoitu sille tasaisesti, vaan usein ne ovat ryppäissä ja välillä voi olla pitkäkin matka, jolloin ihasteltavana on vain luonto.

Taustalla näkyy Suomenlinnan rakennuksia.
Opasteet näyttävät kiertosuunnan.
Osa teoksista maastoutuu. Puun takana näkyy Alicja Kwaden teos Pars pro Toto, 2018. Se koostuu kahdeksasta erikokoisesta planeettaa muistuttavasta pyöreästä kappaleesta. Materiaalina käytetyt luonnonkivet ovat peräisin eri puolilta maapalloa ja toimivat samalla maanosien symboleina.

Kannattaa siis varustautua sopivalla vaatetuksella, hyvillä kengillä ja reippaalla mielellä. Vesipullo on tietysti ehdoton matkakumppani. Ruoka- ja juomatäydennystä saa kahviloista, mutta niitä ei välttämättä satu matkan varrelle janon yllättäessä. Ajankohdaksi kannattaa valita joku arkipäivä, silloin lienee vähemmän kävijöitä kuin viikonloppuisin.

Yksi oppaista kertoi, että jos katsoo kaikki biennaalin taideteokset kokonaisuudessaan videot ja performanssit mukaan luettuna, niin näkemistä riittää kahdeksi vuorokaudeksi. Kannattaa siis valikoida mielenkiintoisimmat kohteet ja jättää muita vähemmälle. Eikä mikään tietysti estä käymistä useampana päivänä, nähtävää ja koettavaa riittää.

Tiivistyksenä kokemuksestani voin sanoa, että nykytaide monissa eri muodoissaan yhdistyneenä Vallisaaren rujoon rakennuskantaan ja alkusuven kukoistavaan ja kukkivaan luontoon oli tyrmäävä yhdistelmä. Inhimillinen luovuus on rajatonta – mitä kaikkea taiteilija keksiikään? Se voi olla vaikkapa lintudisko, muovista virkattua korallia tai toiminnallinen essee.

Tuomas A. Laitinen: ΨZone, 2021.
Laura Könönen: Ei taivasta rajana, 2021.
Tadashi Kawamata: Vallisaaren majakka, 2021.
Katharina Grosse muuttaa Vallisaaren vanhan purkukuntoisen koulurakennuksen ympäristöineen maalaukseksi.
Katharina Grosse: Shutter Splinter, 2021
Tämä oli jotenkin kuvauksellisen näköinen yhdistelmä, ruostunutta rautaa ja muoviputkea.
Osa Vallisaaresta on vielä suljettu.

Teoksia myös mantereella ja digitaalisesti

Teoksia on myös saaren ulkopuolella eri puolilla Helsinkiä, kuten Helsingin taidemuseossa ja keskustakirjasto Oodissa. Taidetta ja tapahtumia voi kokea myös digitaalisesti. Digitaalisten sisältöjen avulla parannetaan biennaalin saavutettavuutta sekä taataan biennaalikokemus, vaikkei pääsisikään paikan päälle Vallisaareen.

Koko kaupungin yhteinen hanke

Helsinki Biennaali toteutetaan nimensä mukaisesti kahden vuoden välein. Se on koko Helsingin kaupungin yhteinen hanke. Tapahtuman tuotannosta ja kuratoinnista vastaa HAM Helsingin taidemuseo.

Ensimmäisen Helsinki Biennaalin pääkuraattoreina ovat toimineet Pirkko Siitari ja Taru Tappola. Heidän apunaan on ollut kuraattoritiimi. Biennaalin ohjelmaa on rakennettu myös yhdessä kaupungin palvelujen, yhteisöjen ja kaupunkilaisten kanssa.

Infoa kävijälle

Helsinki Biennial -kyltti opastaa paviljongille, jonka edestä pääsee Vallisaareen.

Helsinki Biennaali on yleisölle maksuton. Kävijät maksavat lauttalipun hinnan.

Vallisaaren reittiliikenteestä vastaa Suomen Saaristokuljetus. Reittiliikenne lähtee Helsinki Biennaali -paviljongilta, joka sijaitsee Vanhan Kauppahallin vieressä. Lisäksi JT-Line liikennöi Island Hopping -vesibussireittiä Hakaniemestä Kruunuvuorenrannan kautta Vasikkasaareen, Vallisaareen ja Lonnaan 12.6.–15.8.2021. Vallisaareen pääsee myös omalla veneellä.

Helsinki Biennaali on auki:

12.6.–29.8. ma–su klo 11–18
1.–26.9. ke–su klo 11–18.

Avuksi vierailun suunnitteluun että saarella kulkemiseen voi ottaa biennaalin selainpohjaisen mobiilioppaan. Sieltä löytyvät esimerkiksi Vallisaaren kartta, tietoa taiteilijoista ja taideteoksista sekä saaren palveluista. Mobiiliopas löytyy osoitteesta https://mobileguide.helsinkibiennaali.fi/.

Tulolaiturin lähellä on infopiste ja biennaalin oma kauppa Helsinki Biennial Shop löytyy Torpedolahdessa. Nämä palvelevat aina tapahtuman aukioloaikojen mukaan. Vallisaaresta löytyy myös useita kahviloita.

Lisätietoa: https://helsinkibiennaali.fi/kavijalle/. Sivuilta kannattaa käydä tarkistamassa tilanne; esimerkiksi osa taideteoksista voi olla tilapäisesti suljettuja ja koronaohjeistuksiakin kannattaa seurata.

Kierroksen jälkeen oli paikallaan kylmä juoma ja elämyksen kertaus muhkeasta näyttelyluettelosta, jossa on 266 sivua. Biennaali piti alunperin järjestää vuonna 2020, mutta se siirtyy tähän vuoteen koronapandemian vuoksi. Tämä kahvila on lähellä Torpedolahden laituria, josta lähdetään paluumatkalle.
Normaali
Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Rakennus, Taideteos, Taiteilija

Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa

Jos olet kiinnostunut historiasta ja käden taidoista, voisi Järppilän kartano Taivassalossa olla sinulle sopiva retkikohde.

Järppilä on vuosisatoja vanha kartanoalue Suuren Postitien varrella. Voit tutustua niin kartanoon ja sen historiaan nykyisen emännän Maija Jaakkola-Angervuoren kertomana kuin esillä oleviin mielenkiintoisiin näyttelyihin.

Järppilän kartanon viihtyisää pihapiiriä.
Kartanon nykyisellä emännällä Maija Jaakkola-Angervuorella riittää kerrottavaa kartanon historiasta kuten myös Valkeasta Rouvasta, Järppilän omasta kummituksesta.

Tutustuminen joko onnistuu etukäteen varatulla ryhmäretkellä tai myös yleisöpäivillä ilman ryhmää. Seuraavia päiviä lienee tulossa elokuulle. Yleisöpäivien ajankohdat voi tarkistaa Järppilän sivuilta tai Facebookista. Alueelle ei pääsymaksua, mutta sisäänpääsy kartanoon maksaa 12 euroa. Kartanossa voi nauttia myös kakkukahvit.

Kartanon historia alkaa 1400-luvulta

Ensimmäiset merkinnät Järppilästä löytyvät 1480-luvulta. Katkeamaton haltijaluettelo on vuodesta 1570. Omistajina ovat olleet mm. Horn-suku ja Flemingit.

Järppilä valmistui 1570-luvun lopulla kolmikerroksiseksi kartanolinnaksi, mutta se tuhoutui pian rakentamisen jälkeen Ruotsin kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisessä sisällissodassa.

Tuosta kartanolinnastasta on tänä päivänä jäljellä kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitseva kivimakasiini. Se on toiminut aikoinaan viljamakasiinina, mutta on nykyisin käytössä kesäisenä näyttelytilana. Makasiinin läheisyydessä on myös jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.

Entisessä viljamakasiinissa on nyt näyttelytilaa kahdessa kerroksessa.
Viljamakasiinin läheisyydessä on jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.

Nykyinen päärakennus on keisarillista empiretyyliä ja se on rakennettu 1830-luvulla. Kellarikerros on rakennettu todennäköisesti 1600-luvulla linnan raunioista kootuista kivistä. Nämä kellarit ovat toimineet myös vankilana.

Vanhoista 1600-luvun holvikellareista on saatu viihtyisiä tiloja..

Kerrotaan, että kartanon raunioilla harhailee vieläkin kartanon kummitus, Valkea Rouva. Kummituksesta on monia tarinoita. Kartanonemäntä kuuli niitä paljon lapsuudessaan, mikä oli pelottavaa. Sittemmin hänen pelkonsa on karissut ja kartanossa on vietetty jopa yleisötilaisuuksia, Valkean Rouvan öitä.

Nykyisellä omistajasuvulla kartano on ollut vuodesta 1898 lähtien. Nykyiset omistajat ovat Maija Jaakkola-Angervuori tyttärineen. Hän on kunnostuttanut jo hyvin huonoon kuntoon menneen kartanon vähitellen ja kalustanut salit huutokauppalöydöin vuosien mittaan.

Kartanon kalustus on kerätty muun muassa huutokaupoista.

Järppilän kartanossa on esillä kesällä 2021 muutama kädentaitajien näyttely: pukusuunnittelija Kisu Korsin upeita pukuja, Raija Laineen tekemiä juhlapukuisia nukkeja ja Berit Laineen kahvipusseista tehtyjä laukkuja ja muita töitä. Viljamakasiinissa on esillä Korttien, terveisten ja lapsuusajan leikkivälineiden muistopolulla -näyttely sekä Virpi Miettisen maalauksia vielä käyntipäivänämme, mutta nyt näyttely on siirtynyt muualle.

Kymmenen Kisu Korsin uniikkipukua

Muotisuunnittelija Kisu Korsi esitteli pukujaan. Kuulimme monta hyvää juttua muun muassa presidentin linnan juhliin suunnitelluista puvuista.

Kisu Korsin kymmenen kaunista uniikkipukua on esillä kartanon saleissa. Yleisöpäivinä tekijä oli itse kertomassa puvuista ja monta tarinaa hänen esityksessään kuultiinkin. Kisu Korsi on tehnyt lukuisia pukuja myös itsenäisyyspäivän juhliin. Puvuissa on runsaasti silkkiä, tylliä, pitsikoristeita ja kirjailuja.

Suunnittelija kertoi suosivansa epäsymmetrisyyttä sekä kaksiosaisia pukuja, koska siten niistä saadaan monikäyttöisempiä.

Kisu Korsin yhden uniikkipuvun voi nähdä myös Turussa. Hänen ehdotuksensa Turku goes Couture on yksi Turun kaupungin visuaalisten alojen ammattilaisille suunnatun taidekilpailun toteutettavista teoksista. Se on couturepuku vitriinissä Turun kaupungintalon edustalla Pudelma-paviljongin vieressä.

Teoksesta kerrotaan tiedotteessa näin: ”Juhlapuku on esillä torson päällä ja tuodaan korokkeelle varta vasten sille rakennettuun lasiseen suureen vitriiniin suojaan säältä ja ilkivallalta. Puku valaistaan iltaisin helmaosan alta, jolloin helman kankaan aaltomaiset kuviot nousevat esiin. Teos on kuin moderni veistos, mutta eläväisten materiaaliensa vuoksi helpommin lähestyttävä kuin kivi- tai pronssiveistos. Samalla se herättää ajattelemaan taiteen moninaisuutta.”

Turku goes Couture -teos on nähtävillä 30.9.2021 saakka.

Raija Laineen käsintehdyt nuket juhlapuvuissaan

Juhlapukuiset Raijan Laineen tekemät sekä kartanon omat nuket odottavat vieraita Järppilässä.

Posliininukkejen valmistus on ollut Raija Laineen rakas harrastus yli 30 vuoden ajan. Hän valmistaa nuket alusta saakka valkoisesta massasta. Muottien avulla massa ensin muovataan, sitten poltetaan ja kootaan nukeiksi. Sitten vuorossa on hionta ja maalaus ihosta alkaen, meikkaus, peruukkien kampaaminen sekä vaatteiden suunnittelu ja ompeleminen. Lopputuloksena noin 30–50 tunnin jälkeen on valmis puettu posliininukke.

Raija Laine on valmistanut kymmeniä nukkeja.

Postikorttien ja lelujen muistopoluilla

Meillä on nyt sosiaalinen media; aikaisemmin käytettiin postikortteja ja kirjeitä suhteiden ylläpitoon.

Paimiolaisten Marja Mäenpään ja Anna-Liisa Järvisen näyttely koostuu postikorteista, niistä kertovista aiheista ja jutuista. Esillä on myös pieni kokoelma lapsuusajan muistoja ja lasten leikkivälineitä, muun muassa nukkeja, joille on tehty vaatteita. Sirkka-Suomi-nukella on päällään kudottu neulekokonaisuus sini-valkoisessa hengessä Suomi 100-vuotta teeman mukaan ja Eevi-nukella on yllään perinnepuku päällään, samanlainen puku on tehty Marja Mäenpäälle.

Näyytelyn puuhanaiset Anna-Liisa Järvinen ja Marja Mäenpää.

Näytteilleasettajien mukaan ”postikorteilla kuljetaan polkujen myötä teemalla Ystävyyttä yli rajojen. Postikorteilla ilmaistiin ajatuksia tunteita ja toiveita. Ne ilmaisivat osaltaan sen, minkä tänään kirjoitamme esimerkiksi tekstiviestillä, sähköpostilla tai Facebookissa. Toki vieläkin lähetetään kortteja, mutta paljon vähemmän kuin ennen.”

Esillä on erityinen Raija Halmeen pääsiäiskortti, jonka matka kesti peräti 76 vuotta. ”Täti lähetti 5-vuotiaalle Raijalle pääsiäiskortin; pääsiäinen tuolloin 23.–26.4.1943  – 76 vuotta myöhemmin eli 10.8.2019 aarre päätyi oikealle henkilölle Paimioon.”

Virpi Miettisen maalauksia

Järppilän kartanon viljamakasiinissa on esillä Virpi Miettisen korona-ajan maalauksia 2020–2021. Niissä on runsaasti kukka-aiheita, muun muassa lumpeita, unikkoja ja omenankukkia sekä maisemia, kaikkiaan yli sata maalausta.

Vuoden 1965 Miss Suomena tunnetuksi Virpi Miettinen on opiskellut maalaustaidetta, ja maalaamisesta on tullut hänelle elämän täyttävä harrastus. Öljymaalaus on hänelle mieluisinta. Virpi Miettisen ensimmäinen taidenäyttely oli Haikon kartanossa vuonna 2012.

Taiteilija itse tauluineen.
Virpi Miettinen on Miss Suomi vuodelta 1965. Ilman kauneuskilpailun voittoa hän olisi saattanut lähteä opiskelemaan taidetta.
Tämä maalaus sopisi satukirjjan kuvitukseen.

Kahvipusseista kaunista

Järppilän kartanossa on esillä myös Berit Laineen kahvipusseista valmistamia töitä, muun muassa laukkuja ja kasseja. Kahvipussithan ovat vahvaa materiaalia ja on hienoa, että niille löytyy muutakin käyttöä kuin muoviroskiin laittaminen.

Kahvipusseista on moneksi.

Järppilän kartano
Järppiläntie 64
23210 Taivassalo

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Konsertti, Matkakertomus, Puisto, Puutarha, Tapahtuma, Teemapäivä

Päivin nimipäivät manselaisittain

Päivien yhteistä nimipäiväjuhlaa vietettiin tänä vuonna Tampereella, josta löytyi aika hyvä ote rentoon, päivimäiseen yhdessäoloon.

Päivänkakkara on sopiva nimikkokukka Päiveille.

Päivin päivää 16.6. on aikaisemmin juhlittu Päivien yhteisvoimin Turussa, mutta tänä vuonna löytyi Tampereelta aktiivisia Päivejä järjestämään nimipäiväämme, muun muassa Päivi Rantanen, Päivi Seppä, Päivi Vuorinen ja Päivi Kyssä.

Paikaksi organisaattorit olivat valinneet Hatanpään arboretumin. Tähän alueeseen kuulu oikeastaan kolme puistoa: Hatanpään kartanoa ympäröivä puisto (Hatanpäänpuisto – Kartano), varsinainen arboretum eli puulajipuisto (Hatanpäänpuisto – Arboretum) sekä Vihilahdenpuisto.

Harisoninruusu Aurora oli ainut ruusuista, jota ehdin ihailla kahvilan kupeessa.

Me noin tusina Päiviä olimme kartanon puistoalueella, jonka nurmikolle Tampereen Päivit olivat koonneet iloisen värisiä vilttejä istuma-alustoiksi.

Käsittämättömässä ohjelmassa (saattaa sisältää päivityksiä) oli nimipäiväjuhlien äiteihin kuuluvan Päivi Fagerströmin tervetulopuhe ja alkoholiton nimppariskumppa koristellusta muovipikarista. Nimipäivärunon eli Päivänkakkararunon esitti Päivi Seppä.

”Kaikille meille hyvänlaisille, koska ilman meitä mikään ei päivittyisi”, lausui Päivi Seppä.
Nimipäiväruno meille kaikille Päivielle; sanojen takana on Päivi Seppä.

Kahvilla kävimme Kahvila Arboretum Cafessa, joka toimii 1920-luvulla rakennetussa sairaalan entisessä saunarakennuksessa Hatanpään kartanon takana olevan ruusutarhan kupeessa.

Sul on aika hyvä ote

Pääsimme juhlapäivän kunniaksi keikalle. Mies ja kitara – Jukka Törmä.

Tamperelainen muusikko, lauluntekijä ja trubaduuri Jukka Törmä viihdytti meitä musiikillaan ja jutuillaan.

Omimme heti Jukan omaa tuotantoa olevan laulun Aika hyvä ote, jonka kertosäe on kuin Päiveille tehty:

”Sul on aika hyvä ote
sul on aika hyvä tatsi
kaikessa mitä sä teet.”

Jukka Törmä yleisöineen.
Päivi Oikarinen ja kaimansa kuuntelivat trubaduurin esitystä. Ja hei, meillä kaikilla Päiveillähän on aika hyvä ote?
Välillä laitettiin jalalla koreasti.

Tiäräks tätä?

Musiikin jälkeen oli vuorossa Tiäräks tätä? -tietokilpailu ja aiheena oli mikäs muu kuin Päivi-tietous. Kymmenen kysymystä nimemme vaiheilta. Paras Päivi-tietäjä oli Päivi Mikkonen, joka sai palkinnokseen Bella Ella Peach Zero kuohuviiniä ja Päivi (Marianne) -karkkipussin.

Fazer lanseerasi Marianne-nimikampanjan vuonna 2019, jolloin perinteistä suklaakarkkia sai myös muille nimille ja tämä kampanja jatkuu tänäkin vuonna kesän ajan. Kaupoista kannattaa siis etsiä näitä nimikoituja pusseja, mikäli haluaa ilahduttaa saajaa. Nimiä löytyy Päivin lisäksi aikamoinen valikoima.

Päivi Mikkonen oli päivittänyt parhaiten Päivi-tietoutensa.

Ohjelmaan oli optimistisesti merkitty arboretumin ihailua koko yön ajan, mutta vapaan yhdessäolon, jutustelun ja päivittelyn jälkeen keräsimme itsemme ja tavaramme ja suuntasimme kotimatkalle, kuka Tampereelle, kuka Turkuun ja muualle Suomeen.

Hatanpää on nyt sellainen paikka, jonne tiedän suunnata seuraavalla Tampereen matkallani. Olisi siellä ollut nähtävää.

Juhlia Turussa, Tampereella ja verkossa – missä vuonna 2022?

Päivien ryhmä alkoi muotoutua vuonna 2010 pienimuotoisesti. Vuonna 2017 kokoonnuimme yli 50 Päivin voimin viettämään nimipäivää Turkuun aurinkoisena perjantaina 16.6.2017 ja juhlistimme näin Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä ja upeaa suomalaista nimeämme. Vuonna 2018 juhlimme Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa ja vuonna 2019 Vilkkimäen Meijerissä ja Vilkkimäen Kahvimuseossa.

Viime vuosi 2020 oli tunnetusta syystä poikkeuksellinen. Ilman nimipäivääjuhlaa emme jääneet, mutta se toteutettiin verkossa.

Päivit ovat yhteydessä toisiinsa nimipäivien välilläkin omassa Parhaita Päiviä -Facebook-ryhmässä. Liity siihen, jos olet Päivi, niin saat päivityksiä siitä, mitä ja missä tapahtuu vuonna 2022. ja tarjolla on muutakin päivimäistä sisältöä.
Ryhmässä on nyt 493 jäsentä kukahan on 500. Päivi?

Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.
Normaali
Kirkko, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Ravintola, Taiteilija

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.
Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.
Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.
Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.
Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.
Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.
Normaali
Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”ObiMarquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.

Normaali