Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Valokuva

Kulttuurimatka Viroon: Tartto ja Tallinna

Exlibris Aboensiksen Viron kulttuurimatkalla vuorossa ovat Tartto ja Tallinna. Kohokohtia ovat Viron kansallismuseo Tartossa ja Fotografiska Tallinnassa.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä ja Olustveresta ja Viljandista täältä.

Elokuisen bussimatkamme reitti kulki Tallinnasta Haapsalun, Pärnun, Viljandin ja Tarton kautta takaisin Tallinnaan.

Tartossa virolaisten makujen festivaali

Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tarttoa. Se on väkiluvultaan hiukan isompi kaupunki lähes 100 000 asukkaallaan. Majoituspaikkamme oli Hotell Tartu Emajoen rannalla.

Tartossa oli juuri menossa Tarton ruoka- ja viinifestivaali (Tartu toidu- ja veinifestivalil), joka täytti keskustan myyntikojuilla ja ihmismerellä. Tarjolla oli aitoja virolaisia makuja Etelä-Viron pientuottajilta ja pop-up -ravintoloilta sekä runsas viinivalikoima.

Raatihuoneen torin suutelevat nuoret olivat yhtä intohimoisia kuin ennenkin.

Sää ei ollut paras mahdollinen, joten pakenimme kosteutta ensin Chez Andrėn terassin varjojen alle nauttimaan yhdet oluet, kunnes siirryimme sisälle lähelle leivosvitriiniä. Puhelias miestarjoilija palveli meitä auliisti. Värikäs hääseurue oli kokoontunut juhlaillalliselle viereiseen saliin.

Iäkäs Kansallismuseo modernissa rakennuksessa

Viron kansallismuseo on valmistunut vuonna 2016. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Rakennuksen nimi on Muistojen kenttä.

Lyhyeen vierailuumme mahtui vain käynti uudessa vuonna 2016 avatussa Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum, ERM). Modernista rakennuksesta on tullut kansallismuseon erottamaton vertauskuva.

Koko museon historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1909, jolloin se perustettiin kansalaisaloitteesta. Viime vuonna museo juhlikin 110-vuotista taivaltaan.

Kansallismuseo on ”virolaisuuden tulkitsija, kansan perusarvojen kantaja ja jatkuvuuden haltija. Vieraille avautuu sekä esineellinen että virtuaalinen maailma, joka kutsuu löytämään, tietämään ja osallistumaan itse kaikkeen.”

Museossa hyödynnetään tekniikkaa oivaltavasti: kävijän lippu toimii myös avaimena informaatiotauluihin; niiden teksti vaihtuu lippua näyttämällä siihen syötetyn kielikoodin mukaisesti.

Museossa on kaikkiaan 6 000 neliömetriä näyttelytilaa. Siitä suurin osa on omistettu Kohtaamisia-näyttelylle, joka esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää nykyisyydestä jääkauteen.

Toiseksi suurin pysyvä näyttely on nimeltään Uralin kaiku, joka tarjoaa tietoa suomalais-ugrilaisten kansojen elämästä ja maapallon pohjoisen osan asuttamisesta.

Kansallismuseon vaihtuvien näyttelyiden salissa on alkamassa Olipa kerran -näyttely 8. helmikuuta 2020 alkaen. Se kertoo, mistäpä muusta, kuin saduista.

Museo on saanut paljon huomiota ja tunnustusta: vuonna 2018 Viron kansallismuseo sai eurooppalaisten museopalkintojen Kenneth Hudson -erikoispalkinnon. Myös Suomen matkailutoimittajien kilta palkitsi Viron kansallismuseon vuoden 2017 parhaana ulkomaisena matkakohteena Helsingin Matkamessuilla.

Söimme museossa lounaan Ravintola Pööripäevin runsaasta buffetpöydästä hintaan 7 euroa.

Tartossa on paljon muutakin nähtävää, muun muassa Tiedekeskus Ahhaa (SA Teaduskeskus AHHAA), kasvitieteellinen puutarha sekä KGB- ja lelumuseot.

Suomalais-virolaista exlibrisvaihtoa

Illan ohjelmassa oli tapaaminen ja illallinen hotellin ravintolassa Tartu Eksliibriseklubin edustajien kanssa. Virossakin harrastajat ovat pääosin varttuneita ja iäkkäitä. Monet heistä olivat entuudestaan tuttuja meille yhdistyksen kiinteiden Viro-yhteyksien vuoksi.

Toisen sukupolven exlibrisharrastajana mukana oli Margus Annuk, joka aikoo laittaa äitinsä exlibriskokoelman verkkoon kaikkien keräilijöiden ja asiasta kiinnostuneiden nähtäville.

Põltsamaalta Paideen

Sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Põltsamaan kautta. Kävimme vuodelta 1552 peräisin olevan Lustiveren kartanon pihapiirissä. Se toimii nykyisin vanhainkotina.

Paidessa kävimme Vallitornissa, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1265. Sieltä löytyy historiakeskus Wittenstein (SA Ajakeskus Wittenstein) ja ”tornin eri kerroksissa voi perehtyä muinaisaikaan, Liivinmaan ritarikunnan aikaan, kuninkaiden ja keisarien aikaan, ensimmäiseen itsenäisyysaikaan, miehityksiin ja itsenäisyyden palauttamisen aikaan.”

Nyt kävimme vain tornin huipulla katselemassa maisemia ja jatkoimme matkaamme.

Valokuvataidetta Fotografiskassa

Iltapäivällä olimme Tallinnassa. Kun aikaa tuntui olevan, kävimme viime vuoden kesäkuussa Telliskiven alueelle avatussa Valokuvataidekeskus Fotografiskassa. Katsoimme siellä Jimmy Nelsonin, Anja Niemen ja Pentti Sammallahden näyttelyt.

Olin nyt toista kertaa Fotografiskassa. Se on hieno kokonaisuus näyttelyineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Kyllä ruotsalaiset osaavat!

Fotografiska-museoita on Tukholman ja Tallinnan lisäksi myös New Yorkissa. Lontoon museo on myös tulossa.

Fotografiskan ylimmässä kerroksessa oli ravintola terasseineen.

Näkymiä Fotografiskan ravintolan terassilta.

Katutaidetta Telliskivessä.

Illaksi kotiin

Satamaterminaalissa tuli pienenä yllätyksenä, että laivan aikataulussa oli sekaannusta. Viking XPRS porhalsi jo merellä ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Vaihdoimme sitten kulkupeliksemme Tallink Siljan laivan.

Pääsimme aloittamaan kotimatkamme jonkin verran suunniteltua myöhemmin, mutta mikä tärkeintä, ainakin suurin osa ryhmästä pääsi suunnitellusti illaksi kotiin.

Monet porukastamme ovat käynyt usein Virossa, mutta saatoimme vain todeta, että kaunis ja monipuolinen on eteläinen naapurimaamme.

Neljän päivän reissu laiva- ja bussimatkoineen sekä majoituksineen maksoi 326 euroa.

Baltian matka vuosittain – toukokuussa Pietariin

Exlibris Aboensiksella on pitkät perinteet kesäisten bussimatkojen järjestämisessä. Olen ollut mukana monilla. Etuna on se, että kaiken saa valmiina: matkajärjestelyt mielenkiintoisine tutustumiskohteineen ja tuttua seuraa. Hintakin jää yleensä edulliseksi.

Tämän vuoden matkaksi suunniteltiin käyntiä Pietarissa, mutta sille ei saatu tarpeeksi osallistujia eli kymmentä matkustajaa.

Vaihtoehtona on suositella osallistumista Turun Neva Toursin bussimatkalle Helsingin, Karjalankannaksen ja Viipurin kautta Pietariin 21.–24.5.2020. Kyseessä on helatorstaista alkava loppuviikko. Pietarissa ollaan kolme hotelliyötä. Matkan hinta on 275 euroa/2 hh. Perillä voi osallistua lisämaksusta retkiin ja mennä vaikka oopperaan tai balettiin.

Matka alkaa Turusta, mutta bussi pysähtyy muun muassa Kiasman edessä Helsingissä, josta voi liittyä seuraan.

Matkasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua; yhteystiedot: Saija, Turun Neva Tours, Eerikinkatu 20, 20100 Turku, p. 02 27 67 065, omatoimimatkat@nevatours.fi. Lisätietoja matkasta löytyy Neva Toursin sivuilta.

Kerro ilmoittautumisestasi myös Exlibris Aboensis -yhdistykselle (info@exl.fi), jos olet kiinnostunut osallistumaan mahdolliseen taiteilijatapaamiseen ateljeevierailuna tai muuhun vastaavaan.

En ole itse lähdössä tälle matkalle, mutta kerron vain tästä mahdollisuudesta Pietarista kiinnostuneille.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Kulttuurimatka Viroon: Olustvere ja Viljandi

Exlibris Aboensiksen kulttuurimatka Viroon jatkuu Olustveresta Viljandiin.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä.

Häiden aattona Olustveressä

Kaunis ruusupuutarha koristaa Olustveren kartanon edustaa.

Matkan varrella poikkesimme myös Olustveren kartanossa (Olustvere mõis). Talon historiasta kerrotaan, että kartano perustettiin jo ritarikunnan aikoihin Vanamoisan kylään. Nykyiseen paikkaansa Olustveren kylään, Põhja-Sakalan kuntaan kartano rakennettiin vuonna 1632.

Kartanon väki puuhasi häitä ja saleihin oli katettuna pöydät juhlaillallisia varten. Olustveressa voikin järjestää erilaisia tilaisuuksia kokouksista perhejuhliin ympäri vuoden.

Yläkerrassa kerrottiin kartanon historiasta sanoin ja kuvin. Yhdessä huoneessa oli rakukeramiikan näyttely.

Kartanon alueelta löytyy monenlaista käsityöpuodista sepänpajaan ja olutpanimosta ja hevostalleihin.

Rakennuksia ympäröivä puisto oli aikaisemmin ranskalaistyylinen, mutta vuonna 1903 se uusittiin englantilaisen malliseksi. Puiston vanhin tammi on yli 300-vuotias.

Päytä on katettu hääjuhlaa varten.

Raunioita ja riippusiltoja

Perjantaina aamiaisen jälkeen otimme taas paikkamme bussissa ja lähdimme ajamaan kohti Viljandia. Se väkiluku on hiukan alle 18 000. Matkan varrella kävimme katsastamassa ulkopuolelta vuonna 1847 rakennetun Suure-Kõpun kartanon (Suure-Kõpu mõis).

Suure-Kõpun kartanon kivinen kaksikerroksinen myöhäisklassinen päärakennus valmistui vuonna 1847.

Majoituimme Grand Hotel Viljandiin (Tartu 11). Pienen elpymishetken jälkeen lähdimme kävelemään Ritarilinnan raunioille (Lossimäed linnapuisto). Siellä täällä on pystyssä aikoinaan epäilemättä mahtavan linnan seiniä. Korkealta mäeltä on näköala alhaalla välkkyvälle Viljandin järvelle.

Mahtavasta linnasta on jäljellä on vain osia seinistä.

Vuonna 1879 valmistettua ja vuonna 1931 linnan mäelle asennettua riippusiltaa pitkin pääsee kulkemaan noin 15 metriä korkean syvänteen yli. Tarvastun kartanonherran Karl von Mensenkampfin kaupungille lahjoittama noin 50 metriä pitkä silta on sekä viljandilaisten että Viljandissa kävijöiden lempikohde ja Viljandin tärkeimpiä symboleja.

Rippsild.

Viljandissa voi käydä myös vuonna 2003 vanhaan pappilarakennukseen avatussa Kondasen keskus -taidekeskuksessa. Sinne on koottu naivisti Paul Kondasin (1900-1985) maalauksia sekä outsidertaidetta.

Kondas on Viron tunnetuin naivisti, jonka kuuluisin maalaus on nimeltään Mansikansyöjät. Viljandin kaupunkikuvassa olevat suuret betoniset mansikat – kaikkiaan kahdeksan – näyttävät tietä Kondasen keskukseen.

Kulinarismia ja kansanmusiikkia

Turistikierroksen aiheuttama nälkä talttui Kahvila-ravintola Fellinissä osoitteessa Kauba 11. Se oli lähes täynnä, mutta onnistuimme saamaan paikat huonekaverini Ullan kanssa. Fellin suositteleekin varaamaan pöydän etukäteen erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin.

Viljandin kansanmusiikkifestivaali kerää kaupunkiin tuhansia kävijöitä – peräti 25 000 kävijää neljän päivän aikana. Tapahtumassa on noin 100 konserttia ja 800 artistia. Tarjolla on ”mahdollisuus kuulla sekä maailmankuuluja ulkomaalaisia artisteja, muusikoita todella eksoottisista paikoista sekä runsaasti virolaisen kansanmusiikin alan legendaarisia tekijöitä ja uutta verta.”

Ensi kesänä kansanmusiikkifestivaalien ajankohta on 23.7.–26.7.2020.

Kansanmusiikki soi Viljandissa heinäkuussa.

Matkamme jatkui Tarttoon ja Tallinnaan.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kulttuurimatka Viroon: Haapsalu ja Pärnu

Yksi bussi, kaksitoista matkustajaa ja neljä päivää Virossa reitillä Tallinna–Haapsalu–Pärnu–Viljandi–Paide–Tallinna. Matkalla nähtiin museoita, kartanoita, raunioita, rantoja, taidetta, kahviloita ja antikvariaatteja.

Exlibris Aboensis järjestää vuosittain kesäisen bussimatkan. Usein kohteena on Viro, eteläinen naapurimaamme, joka tulee monelle tutuksi lähinnä Tallinnan käynneillä. Kannattaa lähteä tutkimusmatkalle muuallekin, sillä nähtävää ja koettavaa Virossa riittää.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Tämä on ensimmäinen postaus.

Tusina matkalaisia

Osallistuin Exlibris Aboensiksen kulttuurimatkalle 31.7.–4.8.2019. Mukana oli 12 hengen matkailijajoukko, joka oli sopivan kokoinen ja ketterä kulkemaan matkanjohtaja Tauno Piiroisen laatiman ohjelman mukaan Viron kulttuurikohteesta ja kaupungista toiseen.

Matkamme tehtiin hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti: lähtö keskiviikkoiltana ja paluu sunnuntaina. Suuri osa ryhmästämme tuli Katajanokan terminaaliin Turun suunnalta, osa Keski-Suomesta tai pääkaupunkiseudulta.

Matkanjohtajamme oli selvittänyt, että Viron kuntauudistuksen 2017 jälkeen maassa on 15 kaupunkia ja 37 epäitsenäistä kaupunkia, joista pienin on 789 asukkaan Mõisaküla.
– Alkuperäinen tarkoitus oli kiertää näitä lilliputteja, mutta se olisi merkinnyt pieniä teitä ilman nähtävyyksiä, kertoi Piiroinen ohjelmakirjeessään.

Tauno Piiroinen kertoi myös, että Virossa on 128 linnoitusta, 17 ritarilinnaa, 14 piispanlinnaa ja 23 vasallilinnaa. Ohjelmaan oli poimittu muutama kartano, museo ja muu kulttuurikohde osittain yhteisenä ohjelmana ja muutoin mahdollisuuksina omatoimiseen tutustumiseen.

Tallinnasta Laikmaan taiteilijakotiin

Ensimmäisen yön vietimme Viking XPRS -laivassa. Aamu oli ankean aikainen: aamiainen klo 6.15 ja poistuminen laivasta klo 7. Söin kuitenkin tukevasti laivan runsaasta buffetaamiaispöydästä, sillä lounastaukoon oli aikaa monta tuntia.

Satamassa vastassamme oli Motorbus24 OÜ:n 16-paikkainen bussi, jolla lähdimme kiertämään ensin hiukan Tallinnaa. Ohjelmassa luki: ”Kierros Kalamajan ja Telliskiven boheemilla alueella.”

Matkasimme bussissa Sauen kartanon (Saue mõis), korjattavana olevan Padisen luostarin (Padise klooster) ja Riisiperen kartanon (Riisipere mõis) kautta kohti Haapsalua.

Vigalassa vierailimme virolaisen taidemaalarin ja impressionismin keskeisen vaikuttajan Ants Laikmaan (1866–1942) kotimuseossa (Ants Laikmaa majamuuseum). Pääsymaksu museoon oli4 euroa.

Erikoisen muotoista taloa ympäröi viehättävä puutarha, jossa oli vielä muistona ”taideteoksia” luonnonantimista taidekurssien jäljiltä. Kuulimme myös taiteilijan tyttären, näyttelijä Anu Kilpiön (Aino Maria Kilpiö 1927–1969) karusta kohtalosta.

Haapsalun rautatieasemalta Kuursaaliin

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Pohjolan Venetsiaksi mainittu viehättävä Haapsalu. Poikkesimme myös komealla rautatieasemalla. Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun 1904 ja viimeinen lähti sieltä vuonna 1995.

Kylpyläkaupunki oli Venäjän tsaarien suosima lomailupaikka, joten se tarvitsi arvovaltaisen rakennuksen. Niinpä Haapsalun rautatieasema onkin neliosainen: siellä on matkustajasali, keisaria varten rakennettu imperaattoripaviljonki, niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 metrin pituinen katettu laituri.

Paviljongissa toimii Viron rautatie- ja viestintämuseo eli Raudtee- ja Sidemuuseum.

Lounaan söimme Kuursaalin eli kasinon kahvilassa, joka sijaitsee rantakadulla, Rannapromenaadilla. Vuonna 1898 valmistunut kaunis puurakennus oli 1900-luvulla Haapsalun kesänviettokulttuurin keskipiste.

Haapsalun Kuursaalin käyntikortissa on piirros siivekkäästä merenneidosta ja slogan ”Kaunis naine on alati oodatud külaline/A pretty woman is a welcome guest.” No, saimme me muutkin ruokaa.

Jääkaru laineilla

Kuursaalin edustalla meressä oli vaikuttava jääkarhupatsas, Jääkaru. Se on muovinen kopio vuodelta 2010 samalla paikalla olleesta alkuperäisestä vuonna 1923 valmistuneesta puuveistoksesta.

Neuvostosotilaat polttivat Roman Haavamägin tekemän jääkarhun ja muut promenaadilla olleet puiset veistokset 1930-luvulla.

Ilman tätä tietoa olisi voinut ajatella, että kyseessä on moderni kannanotto ilmastonmuutokseen.

Jääkaru-veistos näkyy melkein keskellä kuvaa.

Piispanlinnasta taiteilijamuseoihin

Haapsalun nähtävyyksiin kuuluu myös 1200-luvulla perustettu piispanlinna (Haapsalu linnus), joka on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa. Päälinnoituksessa on keskiajan historiaa käsittelevä museo. Linnan eteläsiivessä on katedraali, joka on mainittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1279.

Evald Okas -museossa (Evald Okase Muuseum) voi tutustua Viron taidehistorian merkkihenkilön ja Firenzen taideakatemian kunniajäsenen tuotantoon.

Iloni on Astrid Lindgrenin kuvittajan Ilon Wiklandin lapsuudenkoti Linda- ja Rüütli-katujen kulmassa. Se on nähtävissä vain ulkopuolelta.

Taiteilijan mukaan nimetty ja hänen piirustuksiinsa perustuva lasten teemapuisto Ilonin Imedemaa on kolmikerroksinen talo, jossa on galleria, elokuva- ja näyttelysali, Karlssonin huone, Ilonin keittiö sekä leikkihuone. Kesäisin toimintaa on myös pihalla lisärakennuksineen.

Kesäpääkaupunki Pärnu

Lydia Koidulan patsas hänen nimikkopuistossaan.

Matkamme toisen yön vietimme Pärnussa, jota kutsutaan myös Viron kesäpääkaupungiksi. Tämä vajaan 52 000 asukkaan kaupunki on suosittu matkailukohde erityisesti upean hiekkarantansa vuoksi.

Majapaikkanamme oli Pärnu Hotel osoitteessa Rüütli 44, joka sijaitsi keskeisellä paikalla aukion laidalla. Huoneeseen asettautumisen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantaa kohti.

Matkan varrella katselimme kahviloita ja Pärnun Jumalan muuttamisen apostolista ortodoksikirkkoa (Pärnu Issanda muutmise katedraalkirik) sekä Lydia Koidula -puistoa kauniine kukkaistutuksineen. Koidula (1843–1886) oli Viron kansallisrunoilija, näytelmäkirjailija ja maan sanomalehtityön uranuurtaja.

Poikkesimme myös Lonkava konna -antikvariaattiin. Siellä oli kirjojen ja lehtien lisäksi myynnissä myös muun muassa astioita ja ruokailuvälineitä runsaina asetelmina.

Päivä oli jo illassa, aurinko pilvessä ja tuuli puhalteli, joten meillä ei ollut rantakeliä. Varalta mukaan otetut uimapuvut jäivät reppujen uumeniin. Voi vain kuvitella, miten hieno ranta on kuumalla kesäkelillä. Kelpaa siellä ottaa aurinkotuoleissa lämpösäteitä, pulahtaa välillä mereen tai vain kuljeskella pitkin hiekkarantaa.

Tuli mieleen, että miksi lähteä kesällä Välimeren rannoilla, jos lähempääkin löytyy paikka rantalomalle? Tiedä sitten, millaista rannalla on heinä- ja elokuun mahdollisilla helteillä?

Jäimme istuskelemaan rantabaariin kuten monet muutkin. Oranssit Aperol Spritz -cocktailit näyttivät olevan vielä suosiossa paikallisen oluen ohella.

Kävimme myös Hotel Victorian Café Grand -ravintolassa. Siellä oli hienostunut tunnelma flyygeleineen, valkoisine liljoineen ja taidenäyttelyineen. Sikareille oli oma menunsa, jolta löytyy näitä tupakkatuotteita hintaan 12–25 euroa.

Café Grand jatkaa brittiläistä kello viiden teen perinnettä. Sitä on tarjolla joka päivä alkaen klo 17.00 ja siihen sisältyy teen ja kahvin lisäksi erilaisia maukkaita suolaisia ja makeita herkkuja hintaan 10 €/henkilö. Nyt tyydyimme vain kakkukahveihin.

Hotel Victoria Pärnussa.

Grand Cafessa on menneen maailman tyyliä.

Pärnussa voi tutustua myös nykytaiteeseen Uue kunsti muuseumissa. Sen kokoelmissa on yli 600 esittävän taiteen teosta ja videoteekissä yli 2 000 dokumenttielokuvaa. Nykytaiteen museossa järjestetään kesäisin perinteisesti kansainvälinen alastontutkielmanäyttely Mies ja nainen (Mees ja naine).

Nykytaiteen museossa järjestetään myös Pärnun elokuvafestivaali, johon kuuluu myös kansainvälinen dokumenttielokuvien kilpailu (Pärnu rahvusvaheline dokumentaal- ja teadusfilmide festival). Ensi kesänä festivaalin ajankohta on 13.-26.7.2020.

Matkamme jatkuu Olustvereen ja Viljandiin.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitänäytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kirjasto, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin

Lontoossa riittää nähtävää ja katsottavaa, mutta kirjanystävälle yksi erityisen sykähdyttävä kohde on British Library. Sinne voi palata aina uudelleen ja uudelleen.

British Library on sen verran vaikuttava rakennus, että siellä voi tuntea olevansa kuin Liisa Ihmemaassa.

British Library suo Lontoon-kävijälle rauhallisen, mutta silti elävän tyyssijan suurkaupungin hälinässä. Kirjastoon voi mennä, vaikka ei olisi ollenkaan kiinnostunut kirjoista. Olen käynyt siellä useamman kerran, viimeksi huhti-toukokuussa 2019.

Eräässä kirjaston seinätekstissä toivotetaankin tervetulleeksi muun muassa lievästi uteliaat ihmiset, yrittäjät, turistit, jotka luulevat tulleensa British Museumiin sekä näyttelyihin tulevat perheet.

Tekstin lopussa todetaan: tervetuloa Iso-Britannia, tervetuloa maailma, tervetuloa British Libraryyn. Vaikka vieraita kutsutaan avosylin, ei turvallisuusasioita ole unohdettu: sisään pääsee vain turvatarkastuksen läpi.

British Libraryn kansainvälisen ja monenkirjavan asiakaskunnan katseleminen käy myös hauskasta ajanvietteestä.

British Library toivottaa tervetulleeksi.

Ison-Britannian kansalliskirjasto

British Library on Ison-Britannian kansalliskirjasto. Se on kokoelmiltaan ja kävijämääriltään maailman suurin – tai toiseksi suurin – kirjasto yhdysvaltalaisen Library of Congressin kanssa.

British Libraryn kokoelmissa on 150 miljoonaa nidettä, joihin sisältyy noin 25 miljoonaa kirjaa. Kokoelmiin kuuluu merkittävä määrä käsikirjoituksia, joista vanhimmat ovat 300-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Kokoelma kattaa kaikki sivilisaation vaiheet ja useimmat tunnetut kielet. Kirjasto kertookin pitävänsä hallussaan ”maailman tietoa.”

British Library on yksi Ison-Britannian vapaakappalekirjastoista, joten se saa lakisääteisesti jokaisen kirjan, joka julkaistaan tai jota levitetään Isossa-Britanniassa tai Irlannissa. Kirjasto hankkii kokoelmiinsa myös ulkomailla julkaistua materiaalia. Vuosittain kirjaston kokoelma kasvaa noin kolmella miljoonalla niteellä.

Mielenkiintoisia näyttelyitä

British Libraryn avaraa aulatilaa.

Itse rakennuksessa on paljon nähtävää ja näyttelyt tarjoavat aina jotain uutta. Kirjastossa järjestetään myös opastettuja kiertokäyntejä, tilaisuuksia ja kursseja.

Kirjaston aarteita on nähtävillä pysyvässä Treasures of the British Library -näyttelyssä The Sir John Ribblat -galleriassa, muun muassa Magna Carta, kaksi Gutenbergin painamaa Raamattua, Leonardo da Vincin muistikirja, Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -käsikirjoitus ja Beatlesien I Want to Hold Your Hand -laulun käsinkirjoitetut sanat. Tähän näyttelyyn on vapaa pääsy.

Kirjastossa on myös mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyitä kartoista James Cookiin ja kirjoittamisen historiaan – mainitakseni muutamia menneistä näyttelyistä.

Parhaillaan esillä on Buddhism-näyttely. Se on avoinna sunnuntaihin 23.2.2020 saakka. Kuinka 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Intiassa syntynyt buddhalaisuus on kehittynyt nykyiseen tilaansa, uskonnoksi tai elämänfilosofiaksi, jolla on yli 500 miljoonaa seuraajaa? Mitä tiedetään Buddhan elämästä?

Esillä on upeita buddhalaisia käsikirjoituksia, kääröjä, kirjoja ja taideteoksia yli 2 000 vuoden ajalta ja 20 maasta British Libraryn laajimmassa aihepiirin näyttelyssä.

Buddhan elämää esittelevä teos. © British Library.

Toisena ajankohtaisena näyttelynä on naisten oikeuksiin liittyvä Unfinished Business: The Fight for Women’s Rights. Se on esillä vielä ensi kesän loppupuolelle sunnuntaihin 23.8.2020 asti.

Englannin historiasta kiinnostuneet voivat innostua jo tulossa olevasta näyttelystä, joka esittelee kaksi kuningatarta, serkusta ja kilpailijaa 1500-luvun Englannissa. Elizabeth and Mary -näyttely aukeaa ensi vuoden syksyllä 23.10.2020 ja on esillä sunnuntaihin 21.2.2021 saakka.

Arkkitehtuuri – sekoitus monesta inspiraation lähteestä

British Library sijaitsi aiemmin useissa eri rakennuksissa, kunnes se sai käyttöönsä uudisrakennuksen St Pancrasin alueelle. Arkkitehtinä toimi professori, Sir Colin St. John Wilson. Kirjaston suunnittelu alkoi vuonna 1962 ja rakennus valmistui vuonna 1998 – projekti kesti siis lähemmäs 40 vuotta.

Kirjastossa on kaikkiaan kuusi kerrosta ja sen pinta-ala on 200 000 m². Osa tiloista on maan alla. Vertailukohteena mainittakoon, että Oodin kokonaispinta-ala on noin 17 000 m². Rakennuksen sisutusmateriaaleina on käytetty muun muassa puuta, marmoria, nahkaa ja pronssia.

Rakennuksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita niin Kiinasta, 400-luvun Roomasta, keskiajan Italiasta ja englantilaisesta vapaasta koulukunnasta kuin myös 1900-luvun arkkitehtuurin vaikuttajilta Le Corbusierilta, Louis Kahnilta ja – Alvar Aallolta.

British Libraryn rakennetta havainnollista pienoismalli.

Piirroskuva näyttää myös British Libraryn maanalaiset kerrokset.

Tarjolla myös tuliaisia

Kirjaston oma myymälä on täynnä jos jonkinlaista kirjaa, kassia, kippoa ja kuppia. Tarjolla on asusteita, koruja, postikortteja, ruokaa ja juomaa, pelejä, kirjoitustarvikkeita ja paperitavaraa ja tekniikkaa. Tähän aikaan vuodesta valikoimissa on myös jouluisia tuotteita.

Tuliaisiksi voi ostaa vaikka Lontoon postinumeroalueita kuvaavan palapelin tai British Libraryn omaa teetä. Kirjastosta löytyy myös erillinen kirjakauppa.

British Libraryn kirjakaupan valikoimaa.

Lepoa ja virkistystä

King´s Libraryn vieressä on kahvilatiloja kahdessa kerroksessa.

British Library toimii myös turistin levähdyspaikkana. Siellä on tarjolla langaton verkko, maksutonta säilytystä niin narikassa kujin lokeroissa sekä WC-tilat.

Kirjaston kahvilat niin sisällä kuin ulkona ja ravintola ovat mainioita taukopaikkoja niin metropoliin tutustujille kuin tutkimuksen parissa ahkeroiville.

Sisäänkäynnin yhteydessä on pieni kahvionurkkaus ja kirjaston keskellä olevan mustan lasitornin, King´s Libraryn, takana on kahvila kahdessa kerroksessa. Sieltä saa kahvin, teen, leivonnaisten ja pikkusuolaisten lisäksi myös lounasta ainakin keittojen ja salaatin muodossa. Tilaakin oli väljemmin kuin alakerran kahviossa.

Ylemmän kerroksen takaosassa on Terrace Restaurant. Ulkoterassi on lämpiminä päivinä mukava paikka virkistystaukoon.

Kirjaston jäsenille on oma yksityinen ravintolansa. Jäsenyyden saa edullisimmillaan 80 punnalla vuodessa.

Terrace Restaurant on mukavan valoisa paikka. Tässä ravintolassa on pöytiintarjoilu.

Kirjaston aineistoja voi tutkia lukusalissa

Kirjaston kokoelmat ovat avoinna kaikille, jotka tarvitsevat tietoa tutkimuksiinsa, niin akateemisiin, henkilökohtaisiin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Kirjasto ei lainaa aineistojaan, vaan niitä voi tutkia ja lukea lukusaleissa. Kirjaston kirjoista vain murto-osa on hyllyissä ja valtaosa on varastossa, josta aineisto tilataan etukäteen.

Pääsy lukusaliin edellyttää lukijapassia, jonka saa rekisteröitymällä toimistosta melko tiukan tuntuisin ehdoin. Henkilöllisyys ja osoite tulee voida osoittaa dokumentein. Lukijapassi voidaan myöntää yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen.

Lukusaliin mentäessä on jätettävä kaikki ylimääräiset tavarat pohjakerroksen lukittaviin lokeroihin ja sallitut tavat kuljetetaan lukusaliin läpinäkyvässä muovipussissa. Mukaan saliin voi viedä lukijapassin, lyijykyniä, kannettavan tietokoneen, kuulokkeet ja matkapuhelimen. Käsien tulee olla kuivat ja puhtaat.

Kirjaston digitaalisia aineistoja voi käyttää kotoa käsin.

Ohjeita lukusaliin menijälle. Sisäänpääsyyn tarvitaan lupa.

Haluaisitko adoptoida kirjan?

Tässä tulee lyömätön joululahjaidea, jos lähipiirissäsi on kirjanystäviä: voi adoptoida hänelle tai itsellesi kirjan. Lahjoittamalla British Libraryn konservointityöhän 25 puntaa, voit adoptoida itsellesi kirjan klassikkokirjojen listalta. Kuinka olisi vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin seikkailut? Adoptoitavien kirjojen lista on aika suppea, joten tietyllä kirjalla lienee monta adoptoijaa.

Jos sinulle on kertynyt lahjoitettavaa 1 000 puntaa tai enemmän, niin voit valita vapaasti kirjaston kokoelmista ja saat tiettyjä etuja ja huomionosoituksia.

British Library konservoi vuoden mittaan noin 1 500 teosta, joten lahjoitusvaroille on käyttöä.

Avoinna kaikkina arkipäivinä

Kirjasto on avoinna kaikkina arkipäivinä; sunnuntaisin ja juhlapyhinä kirjasto on suljettu. Kirjaston ovet yleisölle avoimiin tiloihin eli näyttelyihin ja myymälään aukeavat arkipäivisin klo 9.30 ja sunnuntaisin ja pyhäpäivisin klo 11.00 ja sulkeutuvat maanataisin klo 18.00, tiistaisin klo 20.00 ja lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä klo 17.00.

Lukusalien ja rekisteröintitoimiston aukioloajat voi tarkistaa kirjaston sivuilta osoitteesta www.bl.uk.

British Library sijaitsee Ossulston Streetin, Euston Roadin ja Midland Roadin rajaamalla alueella osoitteessa St Pancras, 96 Euston Road.

Yksi lähellä sijaitsevista metro- ja rautatieasemista on Euston ja myös monet bussireitit kulkevat kirjaston vierestä.

 

Normaali

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Tšekkiläiset poutapilvet

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde

MUJI – merkittömiä laatutuotteita Kampissa

 

Helsingissä kuvatuissa lanseerausmateriaaleissa MUJIn tuotteet yhdistyvät suomalaiseen ympäristöön. Kuva; © Muji.

Kun nouset helsinkiläisen Kampin kauppakeskuksen neljänteen kerrokseen joko hissillä tai liukuportaita, saavut japanilaisen lifestyle-ketju MUJIn myymälään.

MUJI täyttää koko kerroksen. Se on pinta-alaltaan 3 500 neliömetriä ja ketjun Euroopan myymälöistä suurin.

Valikoimassa on lasten, miesten ja naisten vaatteita ja asusteita, kodintavaraa, ruokatarvikkeita sekä lasten leikkipaikka ja Open MUJI -galleria ja -tapahtumatila.

Myymälästä löytyy myös Euroopan ensimmäinen MUJI-ravintola ja -kahvila. Myynnissä on ruokatuotteita liki sadalta suomalaiselta tuottajalta ja lisäksi japanilaisia herkkuja.

Helmeilevää juhlajuomaa Suomesta.

MUJIsta löytyy niin kahvila kuin lounasravintolakin.

Mujirushi Ryohin

MUJI on perustettu Japanissa vuonna 1980. Ketjulla on maailmassa yli 900 myymälää ja yli 7 000 tuotteen valikoima.

MUJI on lyhenne japanilaisesta ilmaisusta Mujirushi Ryohin, joka tarkoittaa merkittömiä laatutuotteita. MUJIn on kolme pääperiaatetta ovat pysyneet samoina tähän päivään asti. Ne ovat:

  1. Materiaalien valinta
  2. Prosessien virtaviivaistaminen
  3. Pakkausten yksinkertaistaminen.

Tossuissa on valinnanvaraa.

MUJUlla on paljon matkustamista helpottavia tuotteita.

Lastenvaatteiden tyyli on samaa hillittyä ja luonnonmukaista kuin aikuistenkin.

Äänimaailmana suomalainen kansanmusiikki

Myymälän taustamusiikki oli suomalaista kansanmusiikkia. Myyjältä sain tietää, että kussakin maassa soi sen oma musiikki. Jännä yhdistelmä, japanilaista estetiikkaa ja suomalaista musiikkia.

Myös kirjojen sijoittelu oli mielenkiintoista. Ne eivät olleet missään yhdessä kirjaosastossa, vaan ripoteltuna omiin hyllyihinsä ympäri liikettä teemoittain. Osa kirjoista sijaitsi kattoon kiinnitetyissä hyllyissä, mutta ne olivat siellä lähinnä koristeina.

Myymälässä oli ilahduttavan paljon henkilökuntaa. joilla riitti tehtävää tavaroiden esillepanossa, järjestämisessä ja asiakkaiden neuvomisessa.

Tarjolla oli myös pari istuskeluryhmää, jossa voi pitää taukoa sekä lapsille oma viihdykettä tarjoava paikkansa elektronisine liitutauluineen.

MUJIn hintataso on kohtuullinen. Tuotteet ovat kestäviä. Olen ostanut Abu Dhabin liikkeestä jo vuosia sitten muutamia penaaleja, meikkipussukoita ja matkatavaroiden pakkauspusseja, jotka ovat edelleen ehjiä. Nyt onnistuin tutkimaan koko liikkeen ostamatta mitään. Mieleen jäi kyllä muutamia hankintaideoita.

MUJI keräsi avajaispäivänään 8.11.2019 yli tuhat ihmistä jonottamaan liikkeen aukeamista yhdeksältä aamulla.

Tanakan miniatyyritaidetta

Avajaisten kunniaksi galleriassa on nähtävillä Tatsuya Tanakan näyttely, joka on nimeltään Small MUJI vol. 1 “Miniature”. Hänen taiteeseensa voi tutustua 29.2.2020 saakka.

Tatsuya Tanaka on vuonna 1981 syntynyt miniatyyritaiteeseen keskittynyt valokuvaaja ja taiteilija. Hän aloitti uransa vuonna 2011 esittämällä jokapäiväisiä asioita miniatyyrinäkökulmasta MINIATURE CALENDAR –verkkosivuillaan. Siitä lähtien hän on julkaissut päivittäin taidettaan Instagramissa sekä julkaissut kolme taidekirjaa.

Normaali