Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Röölän omenoista kuohuviiniä

Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas toimii entisen sillitehtaan tiloissa Röölässä, Rymättylässä, joka on nykyisin osa Naantalia. Poikkesin tehtaalla Silli ja uussi perunoi -tapahtuman aikana kesäkuisena lauantaina.

Brinkhall Sparkling Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja on Ranskasta lähtöisin oleva viinintekijä Jean-Marc Hering. Toisena osakkaana on Juhani Salovaara.

Hering ja Salovaaraluottavat paikallisuuden voimaan. Omenat tulevat pääosin Rymättylässä sijaitsevasta omasta omenatarhasta.

Puhtaat raaka-aineet, joille lyhyt kasvukautemme ja pitkät valoisat yöt antavat voimakkaan maun, yhdistyvät perittyjen ranskalaisten samppanja- ja viininvalmistuksen menetelmien kanssa. Mukana on myös tekniikkaa: robotti kääntelee kuohuviinipulloja määräajoin.

Maaliskuussa avautuneen Brinkhall Sparklingin ensimmäiset myyntituotteet olivat tammitynnyreissä kypsytetyt Eeva-omenajääviinit. Kesäkuussa valmistui myyntiin omenakuohuviinejä.

Vasemmalla olevassa pullossa on väkevää omenaviiniä, jonka yhtenä ainesosana on calvados. Oikealla olevassa pullossa on omenakuohuviiniä. Pullon hinta on 30 euroa. Valkoisessakin pullossakin on kuohuviiniä, mutta tämä versio on tulossa myyntiin vasta syksyllä 2017.

Tuotteita voi ostaa viinitehtaan myymälästä osoitteessa Rööläntie 365,  Röölä. Myymälä on  kesällä avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10 – 17. Viinejä  on myynnissä myös muutamissa ravintoloissa. Ensi syksynä niitä voi ostaa myös Alkosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Silli ja uussi peruni Röölässä

Varhaisperunat ovat kesän odotettu herkku, jota päästiin maistelemaan Naantalin Röölässä lauantaina 10.6. Silli ja uussi peruni -tapahtuma oli myös paikallisen kulttuurin ja tuotteiden markkinointi- ja esittelytilaisuus. Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas julkisti ensimmäisen kuohuviininsä.

Olen kuullut vanhempieni retkistä Röölän peruna- ja sillitapahtumaan, mutta en ole siellä aikaisemmin käynyt. Röölä, aikaisemmin Röödilä, sijaitsee Rymättylässä, joka on kuntaliitosten myötä osa Naantalia. Valttikorttina oli nyt ilmainen merimatka Turusta Röölään ja juuri tuo kesäkuinen lauantai oli sopiva pieneen reissuun.

M/s Islan kyydissä Rymättylään

Tänä kesänä yhteysalus m/s Isla osallistui talkoisiin ja kuljetti maksutta markkinaväkeä. Paikkoja oli 100 ensimmäiselle ja myös polkupyörät olivat tervetulleita yhteysalukselle. Normaalisti Islan reitti on Rymättylän saaristossa.

Olin paikalla puolta tuntia ennen kello 9 lähtöaikaa. Väkeä tuli paikalle tasaisesti, mutta kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Mukana oli 91 henkilöä.

Kiipesin heti aluksi ylimmälle tasolle ja sain hyvän nurkkapaikan, jossa tosin ei voinut pelastusrenkaan vuoksi istua. Kuvauspaikkana se oli oivallinen ja vietinkin siinä tovin, vaikka se oli sellaisessa kohtaa laivaa, johon aurinko ei päässyt paistamaan. Istumapaikkoja laivalla oli vähän, mutta lattiatkin otettiin käyttöön.

Laivalta oli hyvät näköalat Aurajoen rannan nähtävyyksiin Sigynistä Suomen Joutseneen sekä satamaan ja Ruissaloon, jonka kauniit pitsihuvilat uimahuoneineen ja laitureineen soljuivat ohi.

Kylmä pakotti hakeutumaan muualle ja löysinkin alakerran oleskelupaikan, jossa laivan henkilökuntaan kuuluva mies piti pienimuotoista kahvilaa. Kylläpä lämmin kahvi ja korvapuusti maistui ja lämmitti kohmeista oloa. Alakerrassa oli myös näyttö, josta näki laivan keulaan ja sen maisemiin.

Matka alkoi Aurajoen rannasta. Samalla sai ihastella monia jokivarren nähtävyyksiä toisesta perspektiivistä.

Perunaa jonotettiin

M/s Isla parkkeerasi Röölän rantaan reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen. Paikalla oli jo sankasti väkeä ja silli- ja perunajono oli pitkä. Luovuin heti ajatuksesta liittyä odottavien joukkoon.

Katselin hetken myyntikojuja, tapasin muutamia tuttavia, käväisin Röölän kylähuoneessa ja Silliperinnekeskus Dikselin tiloissa. Sinne avataan kesän aikana Myllymuseo.

Ohjelmalavalla harmonikkamestarit Kaitsu, Tapsa ja Ella taituroivat ikivihreitä ja Rymättylän Teatteri esitti näytteitä kesän näytelmästä Koira saa paikan. Juontajana oli toimittaja Lassi Lähteenmäki, Unikeko vuosimallia 2016.

Jonotin hetken taas toivorikkaasti perunoita ja silliä, mutta kärsivällisyyteni ei riittänyt.

Omenat kuohuviiniksi

Lähdin kohti Brinkhall´s Sparkling -viinitehdasta, joka toimii entisen sillitehtaan tiloissa.Tehdas on aloittanut toimintansa viime maaliskuussa ja se valmistaa jääomenaviiniä, väkevää viiniä, jossa on mukana calvadosta sekä nyt uutuutena omenakuohuviiniä. Raaka-aine tulee pääosin Röölässä sijaitsevasta omenatarhasta.

Tehtaalla sai katsella tuotantotiloja teräsisine säiliöineen ja tammitynnyreineen. Valmiita kuohuviinipulloja säilytetään vaaka-asennossa metallisissa häkeissä.

Omenakuohuviini on saanut oikeuden käyttää Suomi 100 -tunnusta. Viinipullojen ulkoasu on huoliteltu.

Olihan omenakuohuviiniä ostettava, vaikka hinta on kohtuullisen korkea, 30 euroa. Jotenkin hinta asettui kohdilleen, kun ajatteli erilaisia vaiheita omenoista valmiiseen pullotettuun kuohujuomaan. Säästän pullollisen johonkin kesäiseen juhlahetkeen.

Maistiaisia ei tehtaalla ollut tarjolla, joten en voi vielä kertoa arviota omenakuohuviinin mausta.

Valmiita Brinkhall-omenakuohuviinejä.

500 kiloa perunaa

Aamiaisesta oli sen verran aikaa, että ajatus perunasta ja sillistä hiipi jälleen mieleen. Menin jonon hännille ja pienen odottelun jälkeen sainkin oman lautaselliseni.

Silli- ja peruna-annos oli simppelin karun näköinen, mutta maukas.

Tapahtumaan oli varattu yhteensä 500 kiloa varhaisperunaa ja ne oli lahjoittanut Osuuskunta Rymättylän Varhane. Perunat keitti Ravintola Röölänranta ja Boy-sillit tarjosi Orkla. En ole mitenkään perso sillille, mutta nyt se maistui yllättävän hyvältä; tiedä sitten, oliko tyhjällä vatsalla jotain tekemistä asian kanssa.

Pian kahden jälkeen väkeä alkoi mennä yhteysalukseen ja sinne minäkin suuntasin. Sain aurinkoisen istumapaikan lattialta ja oleskelin siinä suurimman osan matkasta auringon lämmöstä nauttien.

Alakannelta leijaili jossain vaiheessa grillaustuoksuja ja makkaroita olikin myynnissä kahden euron hintaan.

Kaiken kaikiaan kiva pienen budjetin kesäretki: maksuton merimatka ja ateria. Upea aurinkoinen sää kruunasi päivän.

Kiitokset m/s Islan väelle ja toiveena: ensi kesänä uudestaan. Omenaviinivarastotkin lienevät silloin täydennystä vailla.

M/s Isla odottaa matkalaisia kohti Turkua.

Yhteysalusmatka tarjosi kauniita saaristolaismaisemia Aurajoelta Röölään ja takaisin.

Isla jätti tyytyväisiä matkustajia Aurajoen rantaan. Monet kiittivät kättelemällä.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Kinnietä ja kaktuslikööriä

Virvoitusjuoma Kinnie ja kaktuksen hedelmistä valmistettu bajtralikööri ovat maltalaisia erikoisuuksia.

Maltan ruokakulttuurissa sekoittuvat niin italialainen, espanjalainen kuin ranskalainenkin keittiö ja vaikutteita on tullut myös Lähi-idästä sekä pitkäaikaisen isäntämaan Englannin ruokaperinteistä.

Entä sitten juomat? Tuon tässä esiin pari erikoisuutta, joihin Maltan kävijä tutustuu jossain vaiheessa matkaansa.

Kinnie ‒ katkeromainen vai kitkerä?

Maltalle tyypillinen ja omintakeinen juoma on Kinnie. Se on alkoholiton virvoitusjuoma, joka luotiin vuonna 1952  vaihtoehdoksi Coca-Colalle. Valmistaja on Simonds Farsons Cisk. Resepti on salainen, mutta juomaa valmistetaan sitrushedelmästä ja maustetaan yrteillä, muun muassa pomeranssilla, aniksella, ginsengillä, raparperilla ja lakritsalla.

Kinnie on ilmeisesti juoma, josta joko pitää tai sitten ei. Se on katkeromainen, joidenkin mielestä ehkä kitkerä. Sitä nautitaan sellaisenaan tai drinkin ainesosana.

Kinnietä on saatavissa ainakin Isosta-Britanniasta, Italiasta, Saksasta, Puolasta, Alankomaista, Libyasta ja Kanadasta ja sitä valmistetaan lisenssillä Australiassa.

Toin yhden pullollisen Kinnietä kotiin ja maistatin perheenjäsenillä. Lasillinen kulautettiin alas, mutta varsinaista ihastusta juoma ei tainnut synnyttää. Minä kyllä voisin juoda sitä hellepäivän viilennettynä virkistäjänä oluen sijaan.

Alkuperäisen Kinnien lisäksi on saatavilla myös vähäkalorisempia vaihtoehtoja.

Bajtra, kaktuslikööri

Bajtra puolestaan on tyypillinen maltalainen likööri, joka valmistetaan viikunaopuntia-kaktuksen hedelmistä. Sen valmistuksen aloittivat Maltan ritarikunnan jäsenet. Nykyisin sitä tekee maan nimekkäin likööritehdas Zeppi’s Naxxassa.

Viikunaopuntia on se kaktus, jota näkee kaikkialla Maltalla. Se on lähtöisin Amerikan mantereelta, mistä merenkulkijat toivat sen 1400-luvulla saarille. Viikunaopuntia on tärkeä viljelykasvi maapallon kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Kivikkoisella Maltalla tosin näytti siltä, että kasvi rönsyilee itsekseen siellä täällä, ei niinkään viljeltynä. Tämä monivuotinen ja tanakka kaktus kasvaa 2–5 metriä korkeaksi.

Viikunaopuntiaa kasvatetaan lähinnä hedelmän vuoksi, joka antaa bajtraliköörille sen makean maun, mutta myös kaktusvihanneksena ja muihin käyttöihin. Maltalla bajtraa juodaan viilennettynä joko chardonnayn tai limonadin kanssa.

Maltalla juodaan myös paikallista olutta. Suosituin merkki on Cisk, jomka mainoksia näkyy siellä täällä kuten Kinnienkin. Maltalla valmistetaan myös viinejä.

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Maltaa ristiin rastiin

Malta on viikonkin pituisen loman aikana helposti haltuunotettava lomakohde. Saariin ja niiden kaupunkeihin voi tutustua monilla eri tavoilla hevoskärrykyydistä jeeppiretkiin.

Hevoskärrykuskit odottelivat kyytiläisiä Mdinassa. Takana punainen turistibussi.

Välimeressä Sisiliasta etelään sijaitseva Malta on samannimisen valtion pääsaari ja sen kolmesta asutusta saaresta suurin. Maltalla on kokoa 246 neliökilometrin verran ja naapurisaarella Gozolla 67 neliökilometriä. Kaikkiaan Maltan tasavaltaan kuuluu kahdeksan saarta, joista edellä mainittujen lisäksi asuttuna on Comino ‒ asukkainaan vain muutama ihminen.

Vietin Maltalla viikon huhtikuussa. Hotellini sijaitsi Bugibbassa, saaren pohjoisrannikolla, josta retkeilin eri puolille saaria.

Bussikortilla kätevästi

Lentoasemalla oli myynnissä seitsemän päivän bussikortti, jonka ostin tietämättä vielä siinä vaiheessa tarkemmin suunnitelmistani. Kortin hinta oli 21 euroa.

Yksittäiset bussimatkat ovat Maltalla halpoja (talvella 1,5 euroa ja kesällä 2 euroa), mutta toisaalta kortti on kätevä, kun ei tarvitse olla etsimässä kolikoita tai pienempiä seteleitä. 20 ja 50 euron setelit eivät käy maksuksi.

Maltalla on toimivan tuntuinen bussiverkosto ja modernit linja-autot. Kunhan vain saa selvää paikkojen ja pysäkkien nimistä, jotka ovat oudon tuntuisia, kuten esimerkiksi Kostituzzjoni, Waqqafa ja San Pawl il-Bahar.

Malta Public Transportationin sivulta löytyvät aikataulut ja reitit. Bussipysäkkien reittiluettelossa on mainittu vain osa pysäkeistä, koko pysäkkilistauksen näkee verkkosivuilla.

Busseissa kerrotaan pysäkkien nimet sekä kuulutuksin että opastekstein englanniksi ja maltaksi. Onneksi otin oppaan neuvosta valokuvan pysäkistä, niin saatoin tarkistaa sen nimen takaisinpäin tullessa ‒ hotelliani lähellä oleva pysäkki oli Mwiezeb.

Bussit ovat ainakin päiväsaikaan täynnä. Kun tuntuu, että enempää matkustajia ei kyytiin mahdu, tuleekin seuraavalta pysäkiltä puolentusinaa matkustajaa ja taas tiivistetään.

Maltan paikallisbusseja Mdinan kaupungin ulkopuolella Rabatissa.

Nähtävyyshyppelyä turistibussilla

Hop on ‒ hoff off -turistibussit kuljettavat matkailijoita nähtävyydeltä toiselle ja ne ovat kätevä tapa nähdä saaria. Päivälipun hinta on 20 euroa. Maltan saarella on kaksi reittiä, eteläinen (punainen) ja pohjoinen (sininen). Bussit kulkevat myös Gozon saarella. Autoihin voi nousta haluamallaan pysäkiltä ja jäädä pois mieluisen nähtävyyden kohdalla. Matkaa voi jatkaa sopivalla bussilla.

Auto on punainen ja kaksikerroksinen. Yläkerros on avoin, joten sieltä näkee maisemia. Busseissa saa käyttöönsä kuulokkeet, joista voi valita selostuksen nähtävyyksistä eri kieliversioina. Lippuja myydään ainakin Captain Morganin myyntipisteissä. Myös toinen bussiyritys toimii vastaavalla tavalla.

Hop on ‒ hop off -busseja The Topaz -hotellini pysäkillä.

Malta sightseeing -bussi.

Helpoimmalla pääsee valmiilla retkellä

Matkatoimiston järjestämät puolen tai koko päivän retket ovat myös hyvä tapa tutustua maahan. Aurinkomatkoilla oli tarjolla monenlaisia retkiä, joista osa oli suomenkielisiä ja osa kansainvälisiä. Niitä en kuitenkaan käyttänyt.

Matkailuyritys Captain Morgan Cruises on toiminut Maltalla yli 40 vuotta. Se järjestää muun muassa vene- ja jeeppiretkiä. Yrityksen markkinointi on tehokasta ja heillä oli myyntipiste muun muassa hotellini aulassa.

Olin mukana kahdella heidän retkellään, joista toisella kierrettiin Maltan ja toisella Gozon saarta. Mukaan mahtuu viisi henkilöä.

Jeeppikuljettajamme Freddy huolehti matkalaiset takaisin autoon pysähdyksen jälkeen Nadurissa Gozon saarella.

Osa Maltan ja Gozon saarten teistä on huonokuntoisia. Jeepit kulkivat osin näitä pieniä ja kuoppaisia teitä pitkin, joten kyyti oli välillä pompahtelevaa. Istuin molemmilla matkoilla etupenkillä, joissa taisi olla hiukan takapenkkiä paremmat oltavat. Toisaalta auton kangaskaton sai laskettua alas, joten takaa oli paremmat näköalat.

Jos haluaa nähdä kattavasti saaret tärkeimpine nähtävyyksineen, on tälläinen valmis retki hyvä tapa toteuttaa se. Ei tarvitse itse miettiä reittiä eikä ajaa autoa. Retkiin sisältyy kolmen ruokalajin lounas ruokajuomineen. Hinnatkin ovat kohtuullisia; Gozon retki maksoi 60 euroa sisältäen myös laivamatkan ja Maltan retki 50 euroa.

Oli hauskaa huomata, miten kuljettajan persoona ja tyyli vaikuttaa matkaan. Gozon saaren retkikuljettaja oli rento ja hullutteleva, kun taas Maltan ympäri kuljettiin tosikkomaisemman ja muodollisemman ajajan luotsaamana. Molemmat olivat eläkkeellä olevia herroja, joille jeeppikuljettajan työstä oli muodostunut uusi ura.

Jeeppiretken hyvänä puolena oli aikataulutettu kokonaisuus, jossa pääsi itse helpolla: oli vain kyydissä ja noudatti ohjeita: ”Ten minutes for photographs.” Kokopäiväretken pysähdykset olivat siis kymmenenestä minuutista puoleen tuntiin kohteesta riippuen,  lounaalla taisi vierähtää tunti. Nähtävyydet oli katsottava annetussa ajassa, vaikka oli paikkoja ja näköaloja, joissa olisi viihtynyt paljon pitempään.

Maltan saarta kuljimme tämän jeepin kyydissä.

Autonvuokrauksesta hevoskärryajeluihin

Oman aikataulun mukaisen kiertelyn voi toteuttaa vuokraamalla auton. Maltalla on vasemmanpuoleinen ja vilkas liikenne, joka aiheuttaa omat huolensa.

Valletassa ja Mdinassa voi vuokrata itselleen hevoskärryt. Ne tekevät kierroksen kaupungissa. Hinta taisi olla 35 euron paikkeilla.

Taksit ovat väriltään valkoisia. En tarvinnut tätä kuljetusmuotoja, joten en osaa sanoa mitään hinnoista. Junia en nähnyt. Pyöräily ei näyttänyt oleva Maltalla suosittu kulkumuoto; näin vain muutamia kilpapyöräilijöitä harjoittelemassa.

Maltan saarelta pääsee matkustamaan Gozon ja Cominon saarille autolautoilla. Gozon saarella kulkee niin paikallisbusseja kuin turistibusseja.

Hevoskärrykyytiä tarjolla Mdinassa, Maltan entisessä pääkaupungissa.

Madam, valkoinen ratsunne odottaa teitä.

Rabatissa Mdinan ulkopuolella olisi ollut tarjolla myös hiukan modernimpi valkoinen ratsu.

Autolautta kuljettamassa matkustajia Maltan saarelta Gozoon. Matka kestää noin 20 minuuttia.

Normaali

Tämä oli yksi Maltan hienoista maisemista. Blue Grotto näköalatasanteelta nähtynä.

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Maltan Sininen luola

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Laskeuduttiin Leville

Kolmen päivän matka Leville oli kaltaiselleni Lappia huonosti tuntevalle yleissivistävä monellakin tavalla, joskaan pohjoinen ei vielä minua saanut pauloihinsa.

Lappi on monen etelän ihmisen mielipaikka, jonne palataan vuodesta toiseen lomailemaan hiihdon, laskettelun, mökkeilyn ja iltamenojen parissa. Olen myös kuullut tarinoita, joissa Lapinkävijä hurahtaa kerrasta paikkaan ja muuttaa sinne koko elämänsä.

Minulle pohjoinen on jäänyt etäiseksi; pari pientä reissua sinne olen tehnyt, mutta vielä en ole jäänyt koukkuun. Lyhytkin matka oli kuitenkin antoisa ja yllättävän monenlaista siellä ehti näkemään ja kokemaan.

Matka alkoi Helsingistä maanantaiaamuna Norwegianin lennolla Kittilään. Tai oikeastaan se alkoi jo edellisenä iltana, sillä kello neljän bussi Turusta Helsinki-Vantaan kentälle ei ollut kutsuva vaihtoehto.

Valitsin yöpymispaikaksi Clarion Hotel Helsinki Airportin, koska halusin nähdä tämän lokakuussa 2016 avatun hotellin ja tiesin, että sieltä pääsee kätevästi vain yhden juna-aseman välin matkaamalla lentokentälle.

Immelkartanossa järven rannalla

Olen aikaisemmin tehnyt jutun Norwegianin peräsimiin ikuistetuista pohjoismaisista merkkihenkilöistä. Matkalla Kittilän koneeseen ehdin tarkistaa, kuka heistä oli nyt kyydissä. Hän oli ruotsalainen 1800-luvun alkupuolella elänyt kirjailija Fredrika Bremer. Lento kesti noin tunnin ja 20 minuuttia.

Kittilän kentältä saimme taksikyydin Levin keskustaan. Keittolounaan nautimme Levi Hotel Span ravintolassa. Iltapäivällä oli pari tuntia aikaa ihmetellä Levin keskustassa, jossa oli ravintolaa, pubia ja myymälää vieri vieressä. Laskettelurinteessä oli vilkasta.

Mutkamäkeä tarjolla. Leviltä löytyy 43 rinnettä.

Kartta Levin rinteistä.

Kävin nauttimassa vielä kaakaon Levi Hotel Span tiloissa sijaitsevassa Classic Pizzassa ennen paluutani majoitukseen.

Classic Pizzan sisustuksessa oli käytetty kekseliäästi kuohuviinipulloja.

Majapaikkamme oli Immelkartanossa, joka sijaitsee Immeljärven rannalla. Käytössämme oli iso talo, jossa oli useampia huoneita ylä- ja alakerrassa. Osa matkalaisista nautti illemmalla kartanon saunasta, avantouinnista ja paljusta.

Immelkartanon 280 neliömetrin suuruiseen hirsiseen päärakennukseen majoittuu 8-20 henkeä.

Immeljärven sauna ja kylpytynnyreitä. Myös avantoon pääsee kastautumaan.

Estradilla Matti ja Teppo sekä karaokelaulajat

Joikussa pidetään huolta artisteista – tarjolla on jopa oma suksiteline.

Yhteisen iltapalan jälkeen tilasimme pari taksia ja lähdimme tutkimaan, kuinka turkulaisveljekset Matti ja Teppo saivat vauhdin kiihtymään Levi Spa Hotellin Joiku-musiikkiravintolassa. Heidän keikkansa alkoi klo 23. Sitä odotellessa oli aikaa käydä katsomassa, kuinka alakerrassa sujui karaoke.

Sujuihan se ja valtavan ja käsittämättömän suosittua laulaminen on; karaokejono oli puolentoista tunnin pituinen. En laula muutoin kuin joskus itsekseni, mutta karaoken katsominen ja kuunteleminen on kiinnostavaa. En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka ujot ja estyneet suomalaiset haluavat esiintymään yleisön eteen ‒ oli sitten lauluääntä tai ei.

Karaoke on kätevä vaihtoehto myös ravintoloille; itsepalvelu on ulotettu myös illan viihdeohjelmiin. Palkkaa pitää maksaa vain karaokeisännälle tai -emännälle, ei kokonaiselle orkesterille.

Matin ja Tepon vuoro tuli ajallaan. Paikalla oli paljon tanssijoita ja innokkaimmat ihailijat pakkautuivat lavan eteen. Me lähdimme kuin Tuhkimot ikään puolenyön maissa, koska halusimme saada jonkinmoiset unet ennen seuraavaa päivää. Ne klassisimmat kappaleet tulivat varmaan vasta toisella esiintymisellä.

Talvista luontoa Muotkavaarassa

Tiistaina iltapäivästä oli aikaa omille riennoille. Muoniossa asuva ystäväni Eija tuli hakemaan minut Immelkartanosta ja suuntasimme ensin Marian kappeliin tapaamaan siellä päivystämässä ollutta Marja-ystävää. Saimme tutustua kappeliin, josta olen tehnyt oman jutun.

Jatkoimme Eijan kanssa matkaa Muotkavaaraan ja Tunturilapin Tuville, joita Eija vuokraa miehensä Jussin kanssa Jerisjärven rannalla. Heillä on tarjolla seitsemän 2‒4 hengen hirsimökkiä.

Mökeissä voi kokea Lapin luonnonrauhaa ja viettää vaikka omaa retriittiä. Jos haluaa käydä tuntureilla, kaikki Länsi-Lapin tunturit ovat alle 30 minuutin ajomatkan päässä: Olostunturi 12 km, Yllästunturi 30 km, Pallastunturit 30 km ja Levitunturi 40 km.

Palveluja ei ole lähellä, mutta isäntäväki auttaa tarvittaessa autottomia vieraitaan kauppareissujen kanssa.

Kävimme Eijan kanssa pienellä lenkillä, jonka aikana pääsin näkemään kevättalvista Lapin luontoa. Kävelimme hiukan matkaa myös Jerisjärven jäällä. Aurinko oli pehmentänyt lumen pintaa, joka paikka paikkoin upotti nilkkoihin asti. Näimme muun muassa Pallastunturit ja niiden vieressä Keimiön. Tunnelma oli rauhallinen ja koin jotain sellaista, jota Leviltä ei löytynyt.

Jerisjärvellä.

Ihkusta Hulluun Poroon

Levillä on monenlaista iltamenopaikkaa. Tunnetuin niistä lienee Wanha Hullu Poro, jossa osa ryhmästämme halusi välttämättä käydä ihan vain sen maineen perusteella. Kilpailijoitakin tälle Levin menopaikalle on tullut, joista yksi on Ihku-niminen karaokebaari ja yökerho.

Olin Ihkussa alkuillasta, jolloin oli vielä vapaita istumapaikkoja. Varasinkin pöydän aivan karaokelavan vierestä sinne tulossa oleville ryhmäläisimme. Esiintyjiä riitti täälläkin, mutta ei niin pitkäksi jonoksi asti kuin Joikussa. Alakerrassa oli stand up -esityksiä.

Ryhmäni tuli paikalle ja seurasimme hetken laulajia. Hullun Poron kutsuhuuto kantautui kuitenkin Ihkuun asti ja lähdimme sinne. Olimme paikan ainoat asiakkaat. Pete Parkkonen oli esiintymässä Hullu Poro Areenalla puolenyön maissa ja paikalliset lähteet kertoivat, että baariin tulee esityksen jälkeen porukkaa. Emme jääneet sitä odottelemaan, vaan tilasimme paikalle taksin, joka kuljetti meidät majapaikkaamme.

Kätevä Kittilän kenttä

Keskiviikkoaamuna oli kotiinlähdön vuoro. Ehdin aamulla vain hiukan kuvaamaan Immeljärveä ja Immelkartanon pihapiiriä.

Taksi nouti meidät ja matkasimme kohti Kittilän kenttää. Siellä ihastelin kaiken sujuvuutta. Pienellä kentällä ei joutunut odottamaan, vaan tsekkaukset ja turvatarkastukset hoituivat nopeasti. Lentomatkailun rasittavin puoli oli tässä minimoitu.

Kotimatkankin koneesta ehdin tarkistaa peräsimen hahmon. Se oli ruotsalainen taiteilija Karin Larsson, joka tunnetaan parhaiten puolisonsa Carl Larssonin vuoksi.

Lapilla on epäilemättä paljon annettavaa hiihtäjille, laskettelijoille ja yleensäkin talviurheilun ystäville. Myös vaeltajat ja retkeilijät voivat ammentaa elämyksiä erämaaluonnosta. Kesälläkin alueelta löytyy monipuolisia harratusmahdollisuuksia.

Ehkä minäkin kaupunkiin kotiutunut palaan jossain vaiheessa Tunturilapin Tuville retriitinviettoon vaikkapa ruska-aikaan.

Normaali
Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde

Barcelona

Galleria