Kalamata saattaa kuulostaa pieneltä kylältä, mutta se on iso kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla. Sieltä löytyy rantaa, ravintoloita, kauppoja ja museoita.
Osaatko sijoittaa Kalamatan kartalle? Ehkä, jos Kreikka on sinulle tuttu paikka tai jos olet oliivien ystävänä tutkinut maineikkaiden Kalamata-oliivien kasvupaikan sijainnin?
Minulla ei ollut paikasta aavistustakaan ennen kuin sisällöntuottajille ja matkailuväelle konferensseja järjestävä TBEX ilmoitti viime vuonna, että seuraava Euroopan konferenssi toukokuussa 2023 on Kalamatassa.
Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla. Se on Messinian pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki; väkiluvultaan se on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.
Kalamatassa järjestetään vuosittain kansainvälinen tanssifestivaali, International Dance Festival; tänä vuonna 14.–23. heinäkuuta. Kaupungista löytyy myös Peleponnesoksen yliopiston kampuksia.
Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia.
Bussi vei ja toi
Bussilla matka taittui varsin sujuvasti. Menomatkalla käytössä oli järjestäjän puolesta tilausbussi ja paluumatkalla matkustin Kalamata-Ateena-bussivuorolla. Lippu pitää ostaa etukäteen netistä; hinta oli 22 euroa, paikat olivat numeroidut ja kuitti tarkastettiin ennen bussiin pääsyä. Ateenasta pääsee Kalamataan myös lentäen.
Näin Kalamatasta aika pienen osuuden: rantaa Filoxenia-hotellin lähellä, vanhaa kaupunkia ja hiukan muutakin. Kuljin hotellistani kaupungille paikallisbusseilla, jotka tuntuivat toimivan hyvin.
Eräs ongelmakohta oli löytää bussipysäkki hotellini läheltä. Pysäkit voivat olla erilaisia: toisissa on katos merkintöineen, toisissa vain merkki ylempänä, jotenkin vaikeasti havaittavissa. Kuljin hotelliltani aika pitkän matkan ja ihmettelin, kun pysäkkiä ei tullut vastaan. Kun bussi oli lähestymässä, heilutin kättäni kokeeksi, josko bussi pysähtyisi, vaikka en olisi pysäkilläkään. No, kyllä se otti minut kyytiin.
Ostosretki kaupungille
Konferenssiviikossa oli paljon ohjelmaa retkineen ja iltatilaisuuksineen, mutta tiistaina minulla oli aikaa kuljeskella Kalamatassa ilman tiukkaa aikataulua. Päädyin keskustassa olevan aukion toiseen päähän ja lähdin sieltä käsin tutustumaan lähiympäristöön.
Oli minulla tehtäväkin: piti löytää alusvaatekauppa. Olin unohtanut kotiin vaaleat rintaliivit, joita tarvitsin valkoisen puseron kanssa. Moka mikä moka. Löysin kuitenkin aika helposti tavarataloja ja erikoisliikkeitäkin, mutta vasta kolmannesta kaupasta löysin tarvitsemani. Paikka oli vanhantavan tyylinen, täyteen tupattu ja vähän sekatavaramainen liike. Myyjä oli hyvä ja taisin löytää sopivat heti ensimmäisistä kokeilemistani rintaliiveistä. Niistä tuli lempparini vielä matkan jälkeenkin.
Kalamatan vanhassa kaupungissa oli paikoin siistejä rakennuksia, mutta osassa oli ”pientä laittoa”, mutta nekin näyttivät omalla rähjäisellä tavalla kuvauksellisilta.
Ilta lähituottajien ruoalle ja juomalle
Samaisena tiistaina oli vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut.
Tapahtumaan osallistui TBEX-konferenssiväen lisäksi myös kaupunkilaisia.Väkeä oli melkoisesti. Tarjolla oli maistiaisiksi syötävää ja juotavaa, kun paikalliset tuottajat esittelivät valikoimaansa. Autoon rakennettu drinkkejä tarjoileva baari oli kovin suosittu, enkä jaksanut jäädä jonottamaan. Viinintuottajien pöytien luokse pääsi helpommin. Musiikkiakin oli tarjolla.
Meno oli sen verran äänekästä, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.
Löysin kuitenkin väljän paikan kapeiden katujen ulkopuolelta ja kuinka ollakkaan, sain kutsun ruotsalaisten konferenssivieraiden pöytään. Oli mukava jutella, joskin se tietysti harmittaa, että ammoinen kouluruotsi on niin pahoin ruostunut, että oli parasta jutella englanniksi.
ruotsalaista juttuseuraa.
Museot jäivät näkemättä
Harmittavasti jäi näkemättä Kulttuuriperinnön museo (The Victoria G. Karelias Collection of Greek Traditional Costumes), joka on yksi kattavimmista kreikkalaisista perinnepukujen kokoelmista Kreikassa. Museon kokoelmat ovat karttuneet alun perin yksityisesti noin viidenkymmenen vuoden ajan.
Olimme saaneet sinne kutsunkin opastuksineen, mutta aika meni jonkun muun menon kanssa päällekkäin. Museossa on lukuisia asukokonaisuuksia koruineen sekä naisille että miehille kaikkialta Kreikasta. Museo kuvailee kävijän kokemusta ihastuttavaksi matkaksi kautta historian, kulttuurin, estetiikan ja taiteen.Tämän kohteen ohittaminen harmitti jo paikan päällä, ja niin se tekee vielä enemmän museon upeita kuvia katsellessa.
Näkemättä jäivät muutkin museot, kuten sotamuseo (The Military Museum of Kalamata), Messinian arkeologinen museo (Archaeological Museum of Messenia), kansanperinteen museo (Kalamata Folklore Museum) ja Kreikan ainoaksi ulkoilmamuseoksi mainittu rautatiepuisto (The Municipal Railway Park of Kalamata).
Lue myös:
Parasta lähteä nyt 
Enpä olisi osannut Kalamataa sijoittaa kartalle, sillä Kreikka ei ole kovinkaan tuttu itseleni. Kalamata-oliivit ovat kuitenkin kovasti mieleeni. Vaikka en yleensä reissuista juuri mitään osta, niin oliiveja olisi Kalamatasta kyllä ostettava iso kasa. Täytyy myöntää, että ruotsi on itsellänikin ruosteessa. Töissä sitä välillä joutuu käyttämään ja aina se on varsin hankalaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Keikassa on tosiaan paljon nähtävää. Kalamatasta käsin teimme retkiä pieniin kaupunkeihin ja kyliin, niistä on juttua vielä tulossa.
Minulle on tulossa elokuun puolivälissä pieni kielikylpymatka Tukholmaan – pitää varmaan treenata joitain tärkeimpiä sanontoja.
TykkääTykkää