Mainokset
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Röölän omenoista kuohuviiniä

Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas toimii entisen sillitehtaan tiloissa Röölässä, Rymättylässä, joka on nykyisin osa Naantalia. Poikkesin tehtaalla Silli ja uussi perunoi -tapahtuman aikana kesäkuisena lauantaina.

Brinkhall Sparkling Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja on Ranskasta lähtöisin oleva viinintekijä Jean-Marc Hering. Toisena osakkaana on Juhani Salovaara.

Hering ja Salovaara luottavat paikallisuuden voimaan. Omenat tulevat pääosin Rymättylässä sijaitsevasta omasta omenatarhasta.

Puhtaat raaka-aineet, joille lyhyt kasvukautemme ja pitkät valoisat yöt antavat voimakkaan maun, yhdistyvät perittyjen ranskalaisten samppanja- ja viininvalmistuksen menetelmien kanssa. Mukana on myös tekniikkaa: robotti kääntelee kuohuviinipulloja määräajoin.

Maaliskuussa avautuneen Brinkhall Sparklingin ensimmäiset myyntituotteet olivat tammitynnyreissä kypsytetyt Eeva-omenajääviinit. Kesäkuussa valmistui myyntiin omenakuohuviinejä.

Vasemmalla olevassa pullossa on väkevää omenaviiniä, jonka yhtenä ainesosana on calvados. Oikealla olevassa pullossa on omenakuohuviiniä. Pullon hinta on 30 euroa. Valkoisessakin pullossakin on kuohuviiniä, mutta tämä versio on tulossa myyntiin vasta syksyllä 2017.

Tuotteita voi ostaa viinitehtaan myymälästä osoitteessa Rööläntie 365,  Röölä. Myymälä on  kesällä avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10 – 17. Viinejä  on myynnissä myös muutamissa ravintoloissa. Ensi syksynä niitä voi ostaa myös Alkosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Silli ja uussi peruni Röölässä

Varhaisperunat ovat kesän odotettu herkku, jota päästiin maistelemaan Naantalin Röölässä lauantaina 10.6. Silli ja uussi peruni -tapahtuma oli myös paikallisen kulttuurin ja tuotteiden markkinointi- ja esittelytilaisuus. Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas julkisti ensimmäisen kuohuviininsä.

Olen kuullut vanhempieni retkistä Röölän peruna- ja sillitapahtumaan, mutta en ole siellä aikaisemmin käynyt. Röölä, aikaisemmin Röödilä, sijaitsee Rymättylässä, joka on kuntaliitosten myötä osa Naantalia. Valttikorttina oli nyt ilmainen merimatka Turusta Röölään ja juuri tuo kesäkuinen lauantai oli sopiva pieneen reissuun.

M/s Islan kyydissä Rymättylään

Tänä kesänä yhteysalus m/s Isla osallistui talkoisiin ja kuljetti maksutta markkinaväkeä. Paikkoja oli 100 ensimmäiselle ja myös polkupyörät olivat tervetulleita yhteysalukselle. Normaalisti Islan reitti on Rymättylän saaristossa.

Olin paikalla puolta tuntia ennen kello 9 lähtöaikaa. Väkeä tuli paikalle tasaisesti, mutta kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Mukana oli 91 henkilöä.

Kiipesin heti aluksi ylimmälle tasolle ja sain hyvän nurkkapaikan, jossa tosin ei voinut pelastusrenkaan vuoksi istua. Kuvauspaikkana se oli oivallinen ja vietinkin siinä tovin, vaikka se oli sellaisessa kohtaa laivaa, johon aurinko ei päässyt paistamaan. Istumapaikkoja laivalla oli vähän, mutta lattiatkin otettiin käyttöön.

Laivalta oli hyvät näköalat Aurajoen rannan nähtävyyksiin Sigynistä Suomen Joutseneen sekä satamaan ja Ruissaloon, jonka kauniit pitsihuvilat uimahuoneineen ja laitureineen soljuivat ohi.

Kylmä pakotti hakeutumaan muualle ja löysinkin alakerran oleskelupaikan, jossa laivan henkilökuntaan kuuluva mies piti pienimuotoista kahvilaa. Kylläpä lämmin kahvi ja korvapuusti maistui ja lämmitti kohmeista oloa. Alakerrassa oli myös näyttö, josta näki laivan keulaan ja sen maisemiin.

Matka alkoi Aurajoen rannasta. Samalla sai ihastella monia jokivarren nähtävyyksiä toisesta perspektiivistä.

Perunaa jonotettiin

M/s Isla parkkeerasi Röölän rantaan reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen. Paikalla oli jo sankasti väkeä ja silli- ja perunajono oli pitkä. Luovuin heti ajatuksesta liittyä odottavien joukkoon.

Katselin hetken myyntikojuja, tapasin muutamia tuttavia, käväisin Röölän kylähuoneessa ja Silliperinnekeskus Dikselin tiloissa. Sinne avataan kesän aikana Myllymuseo.

Ohjelmalavalla harmonikkamestarit Kaitsu, Tapsa ja Ella taituroivat ikivihreitä ja Rymättylän Teatteri esitti näytteitä kesän näytelmästä Koira saa paikan. Juontajana oli toimittaja Lassi Lähteenmäki, Unikeko vuosimallia 2016.

Jonotin hetken taas toivorikkaasti perunoita ja silliä, mutta kärsivällisyyteni ei riittänyt.

Omenat kuohuviiniksi

Lähdin kohti Brinkhall´s Sparkling -viinitehdasta, joka toimii entisen sillitehtaan tiloissa.Tehdas on aloittanut toimintansa viime maaliskuussa ja se valmistaa jääomenaviiniä, väkevää viiniä, jossa on mukana calvadosta sekä nyt uutuutena omenakuohuviiniä. Raaka-aine tulee pääosin Röölässä sijaitsevasta omenatarhasta.

Tehtaalla sai katsella tuotantotiloja teräsisine säiliöineen ja tammitynnyreineen. Valmiita kuohuviinipulloja säilytetään vaaka-asennossa metallisissa häkeissä.

Omenakuohuviini on saanut oikeuden käyttää Suomi 100 -tunnusta. Viinipullojen ulkoasu on huoliteltu.

Olihan omenakuohuviiniä ostettava, vaikka hinta on kohtuullisen korkea, 30 euroa. Jotenkin hinta asettui kohdilleen, kun ajatteli erilaisia vaiheita omenoista valmiiseen pullotettuun kuohujuomaan. Säästän pullollisen johonkin kesäiseen juhlahetkeen.

Maistiaisia ei tehtaalla ollut tarjolla, joten en voi vielä kertoa arviota omenakuohuviinin mausta.

Valmiita Brinkhall-omenakuohuviinejä.

500 kiloa perunaa

Aamiaisesta oli sen verran aikaa, että ajatus perunasta ja sillistä hiipi jälleen mieleen. Menin jonon hännille ja pienen odottelun jälkeen sainkin oman lautaselliseni.

Silli- ja peruna-annos oli simppelin karun näköinen, mutta maukas.

Tapahtumaan oli varattu yhteensä 500 kiloa varhaisperunaa ja ne oli lahjoittanut Osuuskunta Rymättylän Varhane. Perunat keitti Ravintola Röölänranta ja Boy-sillit tarjosi Orkla. En ole mitenkään perso sillille, mutta nyt se maistui yllättävän hyvältä; tiedä sitten, oliko tyhjällä vatsalla jotain tekemistä asian kanssa.

Pian kahden jälkeen väkeä alkoi mennä yhteysalukseen ja sinne minäkin suuntasin. Sain aurinkoisen istumapaikan lattialta ja oleskelin siinä suurimman osan matkasta auringon lämmöstä nauttien.

Alakannelta leijaili jossain vaiheessa grillaustuoksuja ja makkaroita olikin myynnissä kahden euron hintaan.

Kaiken kaikiaan kiva pienen budjetin kesäretki: maksuton merimatka ja ateria. Upea aurinkoinen sää kruunasi päivän.

Kiitokset m/s Islan väelle ja toiveena: ensi kesänä uudestaan. Omenaviinivarastotkin lienevät silloin täydennystä vailla.

M/s Isla odottaa matkalaisia kohti Turkua.

Yhteysalusmatka tarjosi kauniita saaristolaismaisemia Aurajoelta Röölään ja takaisin.

Isla jätti tyytyväisiä matkustajia Aurajoen rantaan. Monet kiittivät kättelemällä.

Normaali
Kirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen, Museo, Tapahtuma

Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi

Jatkan kokeellista reissua oppaanani yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirja Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista?

Oppaassa on kahdeksan sivuja Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä.

Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä.

6 500 pullon museo

Off The Wall -opas mainitsee Kansainvälisen pullomuseon Iisalmesta. Museo sijaitsee kuitenkin edelleenkin Museokujalla Sonkajärvellä, jonne se avattiin vuonna 1986. Idean isänä oli Kuopion yliopiston fysiologian professori Osmo Hänninen. Hän oli aloittanut pullojen keräämisen 1970-luvulla.

Museossa on noin 6 500 pulloa vanhasta suomalaisesta mahapullosta kiinalaiseen akupunktio-, hajuste-, hyttyskarkotepulloon. Kokoelmaan kuuluu myös apteekkilasia ajalta, jolloin lääkkeitä säilytettiin pulloissa sekä maitopulloja eri puolilta maailmaa.

Pullokokoelmat ovat kiehtovan värikäs katsaus Suomen ja muiden maiden kulttuurihistoriaan. Suurin osa pulloista on saatu lahjoituksina eri puolilta maailmaa.

Pullomuseon verkkosivujen mukaan ”museo on esteettisesti nautittava nähtävyys. Valaistuissa vitriineissä lasin kauneus, herkät värit ja muotojen rikkaus pääsevät oikeuksiinsa. Pullojen paljoudesta johtuen kokoelmia vaihdetaan aika ajoin.”

Pullomuseo löytyy myös Orimattilasta hiukan pienemmällä eli 1 500 pullon kokoelmalla. Orimattilan Pullomuseo on avoinna vapunpäivänä klo 1018 sekä muulloin sopimuksen mukaan. Museota ylläpitää keräilijä, valokuvaaja ja nuohousyrittäjä Panu Hakama.

Saunakylässä savusaunoja ja saunojen kulttuurihistoriaa

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka tuolloin sijaitsi vielä Muuramessa Jyväskylän läheisyydessä. Tuolloin saunoja oli 20, joista vanhimmat olivat noin 150 vuotta vanhoja.

Saunakylä syntyi 1980-luvun alussa saunakulttuurin erikoismuseoalueeksi. Saunat oli siirretty eri puolilta Suomea. Ne edustavat erilaisia savusaunatyyppejä, pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Saunakokoelma esittelee kattavasti savusaunan kehitystä Suomessa, sen alueellisia eroja, perinteistä suomalaista hirsirakentamista sekä saunojen kulttuurihistoriaa.

Muuramesta Saunakylä on siirretty Jämsän Juokslahteen vuodesta 2015 alkaen. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Dinosauruksia ja Vahakabinetti Visulahdessa

Mikkelistä mainitaan Dinosauria, Minimaa ja Vahakabinetti Visulahdesta. Minimaasta en löytänyt mainintaa Visulahden verkkosivuilta. Vahakabinetissa on noin 80 nukkea: kaikki Suomen presidentit, valtion päämiehiä muun muassa Venäjältä ja Ruotsista, kulttuurihahmoja ja eri alojen julkkiksia, urheilijoita ja myös Joulupukki.

Saimaan rannalla sijaitsevasta Visulahden matkailukeskuksesta on muodostunut koko perheen huvipaikka, enemmän kuin pelkkä puuhapuisto. Visulahdessa on myös leirintäalue, lomamökkejä sekä ravintoloita ym.

Unikeolle kylmä kylpy Naantalissa

Unikeko

Vuoden 2014 Valtakunnan Virallinen Unikeko oli Naantalin seurakunnan kirkkomuusikko, urkuri Kari Vuola. © Naantalin Matkailu Oy, kuvaaja Esko Keski-Oja.

Naantalista mainitaan Unikeonpäivä, joka on edelleen voimissaan. Tapahtumaa vietetään tietysti unikeonpäivänä 27. heinäkuuta ja sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle.

Tapahtumassa valitaan vuosittain valtakunnan virallinen Unikeko. Perinne alkoi vuonna 1958. Ensimmäiset kymmenen vuotta Unikeon virkaa toimittivahtimestari Jaakko Sajo. Vuodesta 1970 alkaen Unikeon titteli on annettu kunnianosoituksena ja kiitoksena kaupunkilaisten hyväksi tehdystä työstä.

Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, Unikeon mereen heitto, Unikeon kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Helisnummen siunauskappeli Salossa

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema ja se vihittiin käyttöön vuonna 1964. Arkkitehti Erkki Niinistön suunnittelema kappelin laajennus ja peruskorjaus valmistui vuonna 1998.

Rakennusta hallitsee kolmio, joka on uskonnollisessa symboliikassa Pyhän Kolminaisuuden vertauskuva. Valoisan kappelin kattoa kannattaa kolmen pisteen varassa lepäävä ”himmeli”, viiden tonnin painoinen putkirakennelma. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Napapiirin Joulupukki

Joulupukki ehti vierailemaan Turussakin ainakin vuoden 2013 joulukuussa.

Joulupukki ehti vierailemaan Turussakin ainakin vuoden 2013 joulukuussa.

Off The Wall -opas mainitsee Rovaniemeltä Joulumaan, Joulupukin asuinpaikan. Hänet löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylässään. Se on kohtaamispaikka, jossa Joulupukki tapaa ympäri maailmaa tulevia satojatuhansia ystäviään vuoden jokaisena päivänä.

Jos haluat lähettää Joulupukille kirjeen, osoite on Joulupukki, Joulupukin Pääposti, 96930 Napapiiri. Voit myös tilata Joulupukilta kirjeen ilahduttamaan läheistäsi.

Suomen suurin nukkemuseo Haihara

Nukkemuseo 50 vuotta. Tiedotuskuvat, Tampereen museot.

Tyttönukke biskviiposliinia 1910-luvulta. Valmistaja Armand Marseille, Saksa. © Haiharan nukkekokoelmat, Vapriikki. Kuvaaja Saana Säilynoja.

Tampereelta mainitaan Haiharan nukkemuseo, joka on lajissaan Suomen suurin. Museon perusti kartanonrouva Gunvor Ekroos (1907–1982) ja se avasi ovensa ensimmäisen kerran Haiharan kartanon vanhassa kanalarakennuksessa syyskuussa 1966. Pukumuseo perustettiin vuonna 1972.

Gunvor Ekroosin omaisuus siirtyi Haiharan museosäätiölle vuonna 1982. Nukke- ja pukumuseo lopetti toimintansa Haiharan kartanossa 1992.

Nukkemuseo on nykyisin esillä Museokeskus Vapriikissa, joka toimii Tampellan tehtaan entisessä verstaassa Tammerkosken partaalla. Kokoelmasta vastaa Tampereen kaupungin museopalvelut.

Vapriikki juhlistaa 50-vuotiasta Haiharan nukkemuseota 10.6.2016 avautuvalla Nukkekekkerit-näyttelyllä.Se tuo ihmeteltäväksi Haiharan kokoelman hienoimmat ja erikoisimmat nuket. Mukana on hahmoja, jotka olivat mukana jo museon ensimmäisessä näyttelyssä. Näyttelyn yhteydessä on myös uusi lasten leikkipaikka.

Naisvoimistelun historiaa

Toinen Tampereelta mainittu kohde on vuonna 1971 perustettu Varala-museo, Suomen ainoa liikuntamuseo. Se toimii Varalan urheiluopiston yhteydessä 1890-luvun nikkarityylisessä jugendhuvilassa osoitteessa Varalantie 36.

Museo esittelee naisvoimistelun historiaa: valokuvia, voimisteluasuja ja -välineitä.

Kultamuseo Tankavaarassa

Sodankylän Tankavaarassa sijaitseva Kansainvälinen Kultamuseo – ainoa lajissaan myös maailmanlaajuisesti – on myös mainittu oppaassa. Museota ylläpitää Kultamuseosäätiö.

Museo on edelleen olemassa osoitteessa Tankavaarantie 11 C. Sen perusnäyttely kertoo Lapin värikkäästä kultahistoriasta. Siellä voi tutustua myös yli 20 muun maan kultahistoriaan vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa.

Museo on kasvanut reilussa 40 vuodessa vaatimattomasta alusta kansainväliseksi tiedekeskukseksi. Kultamuseon ensimmäinen rakennus, Mutterikämppä, kuljetettiin Sompion luonnonpuistosta Tankavaaraan talvella 1974-75. Alunperin kämppä oli rakennettu 1940-luvulla malminetsijöiden tukikohdaksi.

Suomi hakee lupaa järjestää Tankavaarassa Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskisat vuonna 2019, joka on Lapin Kullan löytymisen 150. -juhlavuosi ja Lapin Kullankaivajainliiton 70. -juhlavuosi.

Juhana-herttuan pidot Turun linnassa

Turun linnassa voi päästä viettämään renesanssijuhlia 1500-luvun tyyliin.

Turun linnassa voi päästä viettämään renessanssijuhlia 1500-luvun tyyliin.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa. Pitojen nykyaikainen vietto juontaa juurensa vuoteen 1979, jolloin Turku valmistautui viettämään 750-vuotisjuhlia. Niihin haluttiin saada jotain elävöittävää toimintaa.

Juhana III oli Kustaa Vaasan poika, joka sai Suomen hallittavakseen vuonna 1556. Hän oli Suomen herttua vuoteen 1563. Hän kunnosti Turun linnan mahtavaksi renessanssipalatsikseen, jossa hän vietti ylellistä hovielämää loistokkaine pitoineen vaimonsa, puolalaisen prinsessa Katariina Jagellonican kanssa.

Turun linnan juhlatiloja.

Turun linnan juhlatiloja.

Renessanssijuhlassa vieraat siirtyvät linnan juhlakerrokseen, jossa musikantit toivottavat heidät tervetulleiksi. Illallispöydässä herkutellaan aitoon tyyliin. Herttuapari johdattaa vieraat kertomuksillaan ja lauluillaan 1560-luvulle.

Turun linna tarjoaa upean ympäristön juhliin. Kuva Turku Touringin järjestämästä markkinointitilaisuudesta vuodelta 201o.

Turun linna tarjoaa upean ympäristön juhliin. Kuva Turku Touringin järjestämästä markkinointitilaisuudesta vuodelta 201o.

Apteekkimuseo 1700-luvun puutalossa

Apteekkimuseo toimii punaisessa rakennuksessa. Kuva: © Turun kaupunki.

Toisena kohteena Turusta mainitaan Apteekkimuseo, joka toimii 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä. Museossa voi tutustua entisajan lääkekauppaan 1800-luvun apteekissa, johon kuuluu materiaali- ja yrttihuone, kaksi laboratoriota sekä offisiini tai toimitushuone, joka oli vanhanajan apteekkien asiakaspalvelutila. Apteekkimuseon offisiinissa on Suomen vanhin säilynyt apteekkisisustus.

Esillä on myös Åke Lydmanin apteekkiastioiden kokoelma, 1920-luvun lääketutkimuslaboratorio ja farmasiahistorian näyttely. Perusnäyttelyiden lisäksi museossa on vuosittain vaihtuvia pienoisnäyttelyitä ja ohjelmatoimintaa.

Posetiiveja ja orkestrioni Varkaudessa

Tuusniemellä, 130 kilometriä Kuopiosta, sijaitseva Mekaanisen musiikin museo on myös mainittu oppaassa. Nykyisin museo sijaitsee Varkaudessa osoitteessa Pelimanninkatu 8 ja se on kaupungin ykkösnähtävyys.

Museossa on koko mekaanisen musiikin historia vuodesta 1850 nykypäiviin saakka. Museossa on noin neljäsataa instrumenttia. Ne ovat seitsemässä suuressa oman aikakautensa mukaisesti sisustetussa salissa. Museon sanotaan kuuluvan lajissaan Euroopan parhaimpiin ja se mainitaan ulkomaisissa matkaopaskirjoissa Top 10 -vierailukohteena Suomessa.

Museon esineistö muodostuu yhden perheen, saksalais-suomalaisen Kempfin perheen yksityisestä kokoelmasta, joka on yli 30 vuotta kestäneen keräilyn tulos ja joukossa on hyvin harvinaisiakin esineitä. Mukana on soittorasioita, automaattipianoja ja -orkestereita, viuluja ja haitareita sekä posetiiveja pienestä pöytämallista aina valtaisaan Amadeukseen eli Amsterdamissa rakennettuihin katu-urkuihin saakka.

Mahtavin esine on maailman suurin orkestrioni, 75-soittajan Popper Goliath. Se on automaattisoitin, jonka äänentuotto perustuu pääasiassa urkupilleihin.

Museon väki kunnostaa näyttelyyn uusia laitteita vuosittain.

Kouvola?

Entä  Suomen nähtävyyksien esittelyssä alussa mainittu Kouvola? Se on merkitty luvun alussa olevaan karttaan numerolla kolme, mutta sen jälkeen paikkakuntaa ei mainita. Toisaalta kartasta puuttuu paikkakuntia, joista löytyy matkailukohde tekstistä.

Mutta on toki Kouvolassakin nähtävää, muun muassa Pienoisrautatiemuseo Semaforo, Arboretum Mustila, joka on Suomen suurin ja vanhin puulajipuisto sekä Kouvolan Miljöö- ja Radiomuseo eli Putkiradiomuseo.

Omakohtaista kokemusta vain Unikeonpäivistä

Entiset Unikeot heittävät vuoden 2014 Valtakunnan Virallisen Unikeon, Naantalin seurakunnan kirkkomuusikon, urkuri Kari Vuolan mereen Naantalin vierassatamassa. © Naantalin Matkailu Oy, kuvaaja Esko Keski-Oja.

Entiset Unikeot heittävät vuoden 2014 Valtakunnan Virallisen Unikeon, Naantalin seurakunnan kirkkomuusikon, urkuri Kari Vuolan mereen Naantalin vierassatamassa. © Naantalin Matkailu Oy, kuvaaja Esko Keski-Oja.

Anneli S. Rufus ja Kristan Lawson ovat onnistuneet poimimaan Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights – kirjaansa sellaisia kohteita, jotka ovat jääneet ainakin minulle vieraiksi. Esimerkiksi Ravintola Kreisistä (mainittu I-osassa) ja Helisnummen siunauskappelista en ollut kuullutkaan. Vain Naantalin Unikeonpäivät oli tuttu tapahtuma ja siihenkin olen osallistunut ehkä joskus 1980-luvulla.

Rufuksen ja Lawsonin kirjailijapariskunnan omalaatuisten matkakohteiden kirjojen tuorein opas on vuodelta 2014. Se on nimeltään Weird Europe: A Guide to Bizarre, Macabre, and Just Plain Weird Sights. Täytyypä hankkia sellainen ja tutkia, mitä kohteita Suomesta nyt mainitaan. Molemmat oppaat löytyvät ainakin Amazonin listoilla.

Tutkin vielä Off The Wall -opasta ja poimin sieltä esimerkkejä muualta Euroopasta.

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Naantali – Nådendahl

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Naantali – kuin ulkomailla olisi

Naantalin ranta on viehättävää aluetta veneineen ja ravintoloineen. Taustalla näkyy Naantalin kirkko.

Naantalin ranta on viehättävää aluetta veneineen, ravintoloineen ja kirkkoineen.

Lempikesäkaupunkini ovat kaikki merellisiä, vanhoja puutalokaupunkeja: Maarianhamina, Tammisaari, Hanko, Porvoo ja Naantali. Niissä kaikissa on omanlaistaan viehätystä: vanhoja, joskus melko koristeellisiakin taloja, kapeita kujia, puistojen vehreyttä, venesatamia, käsityöläisten putiikkeja, omaleimaisia ravintoloita ja pikkukaupungin kompakti mittakaava.

Teimme heinäkuun viimeisellä viikolla ystäväni Marjan kanssa ex tempore -reissun Naantaliin. Meillä oli aikaa muutama tunti, mutta se riitti antamaan monipuolisen elämyksen. Sää sattui olemaan harvinaisen aurinkoinen ja lämmin toisin kuin monena muuna päivänä tämän poikkeuksellisen kylmän kesän aikana.

Ruokailu oli jäänyt päivällä vähäiseksi, joten suuntasimme heti Merisaliin, jossa pääsimme nauttimaan iltabuffetin antimista. Hiukan harmittelimme sitä, että jos olisimme tulleet varttia aikaisemmin, olisimme päässeet hiukan edullisempaan lounaspöytään. Emme kauaa antaneet asian vaivata, sillä ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi: alkuruoaksi kalaa, salaatteja, pari vaihtoehtoa pääruoaksi sekä juustoa ja hedelmiä aterian loppuun.

Istuimme Merisalin terassilla ja seurasimme runsasta turistijoukkoa, joka kulki ohi. Suuri osa oli Muumimaailmasta palaavia lapsiperheitä. Rannassa oli mahtipontisia veneitä. Totesimme melkein yhteen äänen ajatuksen, joka nousee usein mieleen Naantalissa ollessa: ”Melkein kuin ulkomailla olisi.”

Taidehuoneella Unelmien matkassa

Kiersimme hetken rannassa ja osuimme Naantalin taidehuoneelle. Siellä oli muotitaiteilija Jukka Rintalan Unelmien matkassa – Flowing with dreams-näyttely. Sen on suunnittelut visualisti Matti Vaskelainen.

Näyttelyn esittelyn mukaan se ”kuvastaa hänen laajaa taiteellista lahjakkuuttaan muodissa, sisustuksessa ja kuvataiteessa. ”Työni lähtee viivasta, jota käytän vahvasti tai kepeästi aina kuitenkin herkästi ja omaleimaisesti”, hän toteaa suunnittelustaan. Nämä tunnuspiirteet näkyvät muotipiirroksissa, akvarellimaalauksissa, painokuoseissa, vaatteissa ja kovissa pinnoissa. Taiteilijalla on ollut lukuisia näyttelyitä ja muotinäytöksiä kotimaassa ja ulkomailla.”

Jukka Rintalan Unelmien matkassa -näyttely Naatalintaidehuoneella.

Jukka Rintalan Unelmien matkassa -näyttely Naatalin taidehuoneella.

Esillä oli muutamia ilta- ja hääpukuja, muun muassa kevään Miss Suomi 2015 -kilpailun finaalissa olleita uniikkipukuja, Roosa nauha -puku sekä hääpukuja. Erikoisin oli tummasävyinen paljettipuku, jonka vihertävä kuviointi muuttui sen mukaan, missä asennossa paljetit olivat – kädellä pyyhkäisemällä sai kuvion muuttumaan.

Timanttiolkaimisen tumman paljettipuvun vihreä kuviointi muuttui paljettien asennon mukaan.

Timanttiolkaimisen tumman iltapuvun vihreä kuviointi muuttui paljettien asennon mukaan.

Esillä ja myytävänä oli myös kattaustuotteita, sisustustauluja, vaatteita, asusteita sekä kodintekstiilejä. Näyttely on avoinna 9.8.2015 saakka tiistaista sunnuntaihin klo 11–18. Jukka Rintala paikalla Naantalin taidehuoneella päivittäin 4.–9.8.2015 osoitteessa Mannerheiminkatu 5.

Mainittakoon vielä, että näyttelyn työntekijät, kaksi nuorta naista, opastivat ystävällisesti ja kertoivat puvuista ja muista esillä olevista tuotteista.

Pikavisiitti Villa Randalaan

Käväisimme myös katsomassa Villa Randalaa Naantalin vanhankaupungin rauhaisassa rannassa, osoitteessa Rantakatu 20. Se oli Marjalle uusi tuttavuus. Minä olin ollut siellä aikaisemmin heinäkuussa kuuntelemassa Tuula Amberlaa.

Villa Randalassa historiallinen porvariskoti on saanut uuden elämän idyllisenä majatalona kahviloineen ja kokoustiloineen. Talon pihapiiri on saanut alkunsa jo 1700-luvulla. Kesäterassilla soi musiikki joka päivä elokuun puoliväliin saakka. Emme nyt ehtineet jäädä kuuntelemaan jazzahtavaa musiikkia. Päätimme molemmat vielä palata nauttimaan kiireettömästi talon antimista jonain toisena päivänä.

Villa Randalan astioita

Villa Randalassa on paljon silmänruokaa.

Kun jääkiekko kohtaa kesäteatterin – Hockey Night

Emma-teatterin katoksen alla kelpaa katsoa näytelmää sateisessakin säässä.

Emma-teatterin katoksen alla kelpaa katsoa näytelmää sateisessakin säässä.

Suuntasimme askeleemme Kailon saareen ja Emma-teatteriin katsomaan Hockey Night -lätkäkomediaa.

Emma-teatteri kertoo esityksestä näin: ”Hockey Night on komedia jääkiekosta; itse pelistä sekä ilmiöistä ja ihmisistä sen ympärillä. Hockey Night on muodoltaan kuin jääkiekko-ottelu – se muodostuu kolmesta erästä ja lukuisista pelikatkoista. Komedian ytimessä on läpi jääkiekkomaailman luisteleva näyttelijäkolmikko, jonka toimintaa Antero Mertaranta legendaariseen tyyliinsä selostaa.”

Esityksessä Turun Kaupunginteatteri, Emma Teatteri ja TPS ovat yhdistäneet voimansa. Hockey Nightin käsikirjoitus on Satu Rasilan ja Miska Kaukosen. Ohjaajana on Mikko Kouki, lavastajana Markus Tsokkinen ja rooleissa ovat Miska Kaukonen, Antero Mertaranta, Tom Petäjä ja Linda Wiklund.

Esityksen mainoksen mukaan ”Jos pidät jääkiekosta, pidät esityksestä. Jos inhoat jääkiekkoa, rakastat esitystä.” Kuulun tuohon ensin mainittuun ryhmään, joskin seuraan vain Suomen arvokisapelejä. Oli kieltämättä mielenkiintoista nähdä Antero Mertarannan käsitemuseo ja esityisesti sen dadaistinen osasto sekä tuo selostajalegenda cheerleaderina.

Näytös oli melko lailla täynnä ja mukana oli huomattavan paljon miehiä. Tässä onkin vinkki naisille: jos aviomiesta on vaikeaa saada teatteriin, niin kannattaa ehdottaa tätä esitystä.

Väliajalla myyntipisteiden kapasiteetti ei riittänyt palvelemaan yleisömäärää. Aikamme jonotettuamme totesimmekin, ettei kahvi olekaan ihan must-juttu.

Karaokea Kaivohuoneella

Teatterin jälkeen istahdimme hetkeksi Kaivohuoneen terassille. Siellä oli huomattavasti vähemmän väkeä kuin vastapäisen Ravintola Uuden Killan terassilla. Arvelimme, että ihmiset hakeutuvat auringonvalon mukaan – Kaivohuone oli jo varjossa. Vai olikohan syynä karaoke, joka oli houkutellut monen ääneen vaatimattomallakin laulutaidolla? Ihastelimme vielä hetken auringonlaskua ja sen kultaamaa merimaisemaa purjeveneineen.

Auringonlasku värjäsi maiseman hempein sävyin.

Auringonlasku värjäsi maiseman hempein sävyin.

Normaali