Tämä oli yksi Maltan hienoista maisemista. Blue Grotto näköalatasanteelta nähtynä.

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Maltan Sininen luola

Kuva
Matkavalmistelut, Matkustaminen

Otetaan yksi matkaopaskirja

Matkaoppaat kannattaa ostaa tai lainata hyvissä ajoin ennen reissua.

Mitään ei näköjään saa pitää itsestäänselvyytenä. Menin tässä yhtenä päivänä kirjakauppaan ostaakseni matkaoppaan. Vaikka matkailutietoa löytyy verkosta runsaasti, on monesti mukaan otettava ja aina avattavissa oleva kirja näppärä, vaikkapa pienikokoinen Berlitz-kirja taikka kartta-aukeamia sisältävä Otavan Kartta + opas.

Nyt kirjatarpeeni osui sellaiseen vaiheeseen, jossa Maltan matkaoppaiden aikaisemmat painokset oli myyty loppuun ja uusia odoteltiin kirjakauppaan. Ovat ihan pian tulossa, myyjä lohdutteli. Mutta matkallelähtö oli  jo muutaman päivän päästä ja olisin halunnut selata kirjaa etukäteen.

Ei löytynyt Akateemisesta, Suomalaisesta eikä Kansallisesta Kirjakaupasta, ei myöskään Wiklundin kirjaosastolta eikä Sammakon Kirjakaupasta. Tarkistin myös Lähimmäinen Kirpputorin hyllyt, mutta ei löytynyt tuurilla sieltäkään. Laajempaan kirpputori- tai antikvariaattikierrokseen ei ollut aikaa.

No, kirjastosta voi tietysti lainata. Yleensä hyllystä löytyy muutamakin vaihtoehto, varsinkin jos on valmis lukemaan myös ruotsiksi tai englanniksi. Turun pääkirjastossa oli lainattavissa yksi ainokainen Malta-opas ‒ på svenska, Första klass pocketguider: Topp 10 ‒ Malta & Gozo vuodelta 2008. Eläköön pakkoruotsi ‒ nyt on kouluaikojen kieliopinnoille käyttöä.

Mitä tästä opimme? Kannattaa aloittaa oppaiden hankkiminen hyvissä ajoin, niin saa tarvittaessa tehtyä täydennyksiä vaikka verkkokaupoista tai tilaamalla muista kirjastoista. Kavereiden kirjahyllyistä saattaisi myös apua löytyä. Joskus vain päätös matkasta jää niin viime tinkaan, ettei aikaa jää tarpeeksi, kuten nytkin kävi.

Täytin tiedonjanoni Matkamessuilta mukaan ottamillani esitteillä ja kartoilla sekä tuolla ainoalla käsiin saamallani Malta-oppaalla. Paikanpäältä toki oppaita löytyi mun muassa englanniksi. Ostin Miller-opassarjan kirjan Malta, Go & Comino.

 

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Laskeuduttiin Leville

Kolmen päivän matka Leville oli kaltaiselleni Lappia huonosti tuntevalle yleissivistävä monellakin tavalla, joskaan pohjoinen ei vielä minua saanut pauloihinsa.

Lappi on monen etelän ihmisen mielipaikka, jonne palataan vuodesta toiseen lomailemaan hiihdon, laskettelun, mökkeilyn ja iltamenojen parissa. Olen myös kuullut tarinoita, joissa Lapinkävijä hurahtaa kerrasta paikkaan ja muuttaa sinne koko elämänsä.

Minulle pohjoinen on jäänyt etäiseksi; pari pientä reissua sinne olen tehnyt, mutta vielä en ole jäänyt koukkuun. Lyhytkin matka oli kuitenkin antoisa ja yllättävän monenlaista siellä ehti näkemään ja kokemaan.

Matka alkoi Helsingistä maanantaiaamuna Norwegianin lennolla Kittilään. Tai oikeastaan se alkoi jo edellisenä iltana, sillä kello neljän bussi Turusta Helsinki-Vantaan kentälle ei ollut kutsuva vaihtoehto.

Valitsin yöpymispaikaksi Clarion Hotel Helsinki Airportin, koska halusin nähdä tämän lokakuussa 2016 avatun hotellin ja tiesin, että sieltä pääsee kätevästi vain yhden juna-aseman välin matkaamalla lentokentälle.

Immelkartanossa järven rannalla

Olen aikaisemmin tehnyt jutun Norwegianin peräsimiin ikuistetuista pohjoismaisista merkkihenkilöistä. Matkalla Kittilän koneeseen ehdin tarkistaa, kuka heistä oli nyt kyydissä. Hän oli ruotsalainen 1800-luvun alkupuolella elänyt kirjailija Fredrika Bremer. Lento kesti noin tunnin ja 20 minuuttia.

Kittilän kentältä saimme taksikyydin Levin keskustaan. Keittolounaan nautimme Levi Hotel Span ravintolassa. Iltapäivällä oli pari tuntia aikaa ihmetellä Levin keskustassa, jossa oli ravintolaa, pubia ja myymälää vieri vieressä. Laskettelurinteessä oli vilkasta.

Mutkamäkeä tarjolla. Leviltä löytyy 43 rinnettä.

Kartta Levin rinteistä.

Kävin nauttimassa vielä kaakaon Levi Hotel Span tiloissa sijaitsevassa Classic Pizzassa ennen paluutani majoitukseen.

Classic Pizzan sisustuksessa oli käytetty kekseliäästi kuohuviinipulloja.

Majapaikkamme oli Immelkartanossa, joka sijaitsee Immeljärven rannalla. Käytössämme oli iso talo, jossa oli useampia huoneita ylä- ja alakerrassa. Osa matkalaisista nautti illemmalla kartanon saunasta, avantouinnista ja paljusta.

Immelkartanon 280 neliömetrin suuruiseen hirsiseen päärakennukseen majoittuu 8-20 henkeä.

Immeljärven sauna ja kylpytynnyreitä. Myös avantoon pääsee kastautumaan.

Estradilla Matti ja Teppo sekä karaokelaulajat

Joikussa pidetään huolta artisteista – tarjolla on jopa oma suksiteline.

Yhteisen iltapalan jälkeen tilasimme pari taksia ja lähdimme tutkimaan, kuinka turkulaisveljekset Matti ja Teppo saivat vauhdin kiihtymään Levi Spa Hotellin Joiku-musiikkiravintolassa. Heidän keikkansa alkoi klo 23. Sitä odotellessa oli aikaa käydä katsomassa, kuinka alakerrassa sujui karaoke.

Sujuihan se ja valtavan ja käsittämättömän suosittua laulaminen on; karaokejono oli puolentoista tunnin pituinen. En laula muutoin kuin joskus itsekseni, mutta karaoken katsominen ja kuunteleminen on kiinnostavaa. En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka ujot ja estyneet suomalaiset haluavat esiintymään yleisön eteen ‒ oli sitten lauluääntä tai ei.

Karaoke on kätevä vaihtoehto myös ravintoloille; itsepalvelu on ulotettu myös illan viihdeohjelmiin. Palkkaa pitää maksaa vain karaokeisännälle tai -emännälle, ei kokonaiselle orkesterille.

Matin ja Tepon vuoro tuli ajallaan. Paikalla oli paljon tanssijoita ja innokkaimmat ihailijat pakkautuivat lavan eteen. Me lähdimme kuin Tuhkimot ikään puolenyön maissa, koska halusimme saada jonkinmoiset unet ennen seuraavaa päivää. Ne klassisimmat kappaleet tulivat varmaan vasta toisella esiintymisellä.

Talvista luontoa Muotkavaarassa

Tiistaina iltapäivästä oli aikaa omille riennoille. Muoniossa asuva ystäväni Eija tuli hakemaan minut Immelkartanosta ja suuntasimme ensin Marian kappeliin tapaamaan siellä päivystämässä ollutta Marja-ystävää. Saimme tutustua kappeliin, josta olen tehnyt oman jutun.

Jatkoimme Eijan kanssa matkaa Muotkavaaraan ja Tunturilapin Tuville, joita Eija vuokraa miehensä Jussin kanssa Jerisjärven rannalla. Heillä on tarjolla seitsemän 2‒4 hengen hirsimökkiä.

Mökeissä voi kokea Lapin luonnonrauhaa ja viettää vaikka omaa retriittiä. Jos haluaa käydä tuntureilla, kaikki Länsi-Lapin tunturit ovat alle 30 minuutin ajomatkan päässä: Olostunturi 12 km, Yllästunturi 30 km, Pallastunturit 30 km ja Levitunturi 40 km.

Palveluja ei ole lähellä, mutta isäntäväki auttaa tarvittaessa autottomia vieraitaan kauppareissujen kanssa.

Kävimme Eijan kanssa pienellä lenkillä, jonka aikana pääsin näkemään kevättalvista Lapin luontoa. Kävelimme hiukan matkaa myös Jerisjärven jäällä. Aurinko oli pehmentänyt lumen pintaa, joka paikka paikkoin upotti nilkkoihin asti. Näimme muun muassa Pallastunturit ja niiden vieressä Keimiön. Tunnelma oli rauhallinen ja koin jotain sellaista, jota Leviltä ei löytynyt.

Jerisjärvellä.

Ihkusta Hulluun Poroon

Levillä on monenlaista iltamenopaikkaa. Tunnetuin niistä lienee Wanha Hullu Poro, jossa osa ryhmästämme halusi välttämättä käydä ihan vain sen maineen perusteella. Kilpailijoitakin tälle Levin menopaikalle on tullut, joista yksi on Ihku-niminen karaokebaari ja yökerho.

Olin Ihkussa alkuillasta, jolloin oli vielä vapaita istumapaikkoja. Varasinkin pöydän aivan karaokelavan vierestä sinne tulossa oleville ryhmäläisimme. Esiintyjiä riitti täälläkin, mutta ei niin pitkäksi jonoksi asti kuin Joikussa. Alakerrassa oli stand up -esityksiä.

Ryhmäni tuli paikalle ja seurasimme hetken laulajia. Hullun Poron kutsuhuuto kantautui kuitenkin Ihkuun asti ja lähdimme sinne. Olimme paikan ainoat asiakkaat. Pete Parkkonen oli esiintymässä Hullu Poro Areenalla puolenyön maissa ja paikalliset lähteet kertoivat, että baariin tulee esityksen jälkeen porukkaa. Emme jääneet sitä odottelemaan, vaan tilasimme paikalle taksin, joka kuljetti meidät majapaikkaamme.

Kätevä Kittilän kenttä

Keskiviikkoaamuna oli kotiinlähdön vuoro. Ehdin aamulla vain hiukan kuvaamaan Immeljärveä ja Immelkartanon pihapiiriä.

Taksi nouti meidät ja matkasimme kohti Kittilän kenttää. Siellä ihastelin kaiken sujuvuutta. Pienellä kentällä ei joutunut odottamaan, vaan tsekkaukset ja turvatarkastukset hoituivat nopeasti. Lentomatkailun rasittavin puoli oli tässä minimoitu.

Kotimatkankin koneesta ehdin tarkistaa peräsimen hahmon. Se oli ruotsalainen taiteilija Karin Larsson, joka tunnetaan parhaiten puolisonsa Carl Larssonin vuoksi.

Lapilla on epäilemättä paljon annettavaa hiihtäjille, laskettelijoille ja yleensäkin talviurheilun ystäville. Myös vaeltajat ja retkeilijät voivat ammentaa elämyksiä erämaaluonnosta. Kesälläkin alueelta löytyy monipuolisia harratusmahdollisuuksia.

Ehkä minäkin kaupunkiin kotiutunut palaan jossain vaiheessa Tunturilapin Tuville retriitinviettoon vaikkapa ruska-aikaan.

Normaali
Kirkko, Rakennus

Marian kappeli rauhoittaa Levin turistin

Jos kaipaat pientä hiljentymishetkeä keskellä Levin vilkasta turistielämää, tutustu Marian kappeliin.

Marian kappeli sijaitsee Levitunturin juurella keskellä matkailukeskusta vastapäätä Levi Shop Zero Pointia. Osoite on Mariankuja 2, 99130 Sirkka.

Nyt kun tiedät paikan, osaat kiinnittää siihen huomiota. Minulle kävi ensimmäisellä kerralla niin, etten nähnyt koko kirkkoa, vaikka se erottuu ihan selvästi. Katseeni taisi olla jossain muualla.

Lattia on rakennettu keraamisista laatoista.

 

Lapin ja Marian värejä

Nimi kappelille löytyi kilpailun avulla. Marian kappeli -nimen taustalla on  kaksi ajatusta: se kertoo Jeesuksen äidistä, Mariasta ja toisaalta 1800-luvulla eläneestä köyhästä lapintytöstä, Mariasta eli Milla Clementsdotterista. Tämä Lapin Maria oli Lars Leevi Laestadiuksen rippiäitinä.

Vuonna 1998 valmistuneen Marian kappelin on suunnitellut arkkitehti Hannele Arantola. Hän on  yhdistänyt nykyaikaisen rakentamisen, vanhan harmaakivikirkoissa käytetyn tynnyriholvirakenteen sekä Lapin kodan, joka näkyy erityisesti kappelin ulkoasussa.

Väreinä toistuvat arktinen sini, lumi  ja jää. Sininen ja valkoinen ovat myös Marian värit.

Suosittu vihkikirkko

Arantolan pyrkimyksenä oli pyhyyden tunnelman luominen. Hän on siinä onnistunut, sillä kappeli on myös suosittu vihkikirkko. Häitä tullaan sinne viettämään aina etelästä ja ulkomailta asti. Maaliskuisena viikonloppuna siellä vietettiin erään turkulaisen pariskunnan häitä.

Kappelin vihkiryijy on paikan mukainen: se on tehty poron vasojen koipinahoista, reunat ovat sini-valkoista lapinraanua. Vihkiryijyn on valmistanut muoniolainen  Alli Ohenoja.

Raanu ei ollut nähtävillä kappelin puolella, mutta pääsin näkemään sen sakastissa.

Kappelin varaukset ja tiedot tilan vuokrasta saa Kittilän seurakunnan virastosta.

Viisiosainen alttaritaulu

 

Alttaritaulut on maalannut puupohjalle ikonien tapaan pietarilainen taiteilija Andrei Gennadiev. Jokaisessa taulussa on jokin vanha kristillinen symboli: Kristus-monogrammi, Marian ruusu, siunauksen malja, Pyhän Hengen kyyhkynen ja kala.

Taulujen reunoissa on latinankielistä tekstiä. Se on Marian kiitosvirsi Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta.

Kirkkotekstiilit on suunnitellut professori Päikki Priha. Lähtökohtia ovat Lapin luonto ja lappilaisten omat tekstiilit. Liinat ovat silkkiä ja messukasukka ja stolat villaa.

Kappelissa on istumapaikkoja 172. Saarnista valmistetut tuolit on suunnitellut Jouni Repo.

Kirkonkellot pyhien mukaan

Kellotapulissa on kolme kelloa. Ne on nimetty kirkkovuoden suurten pyhien mukaan: joulukello, pääsiäiskello ja helluntaikello. Suurin eli helluntaikello soittaa aikamerkkiä tasatunnein joka päivä klo 9‒19. Pienin eli joulukello lyö puolelta kerran.

Kello 20 kaikki kellot soittavat kappelin iltasoiton. Lauantaina soivat ehtookellot klo 18. Lisäksi kelloja soitetaan kappelin tapahtumien yhteydessä.

Keskiviikkoisin kappelissa järjestetään viikkomessu klo 20 ja myös runsaasti muutakin ohjelmaa; Levin vierailuni aikaan osui ainakin Tomi Metsäkedon konsertti. Ja onpa siellä Elvikin esiintynyt ‒ joskin kyseessä taisi olla jonkinlainen inkarnaatio.

Kappeli on avoinna joka päivä klo 11‒15. Paikalla on vapaaehtoinen, joka myös tarvittaessa esittelee kappelia. Käydessäni siellä oli ystäväni Marja, jolle kevättalvinen päivystysviikko on jo perinne.

 

Normaali
Lainattua, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Lentokenttä ei muuta meitä, mutta se tuo omimman minämme esille. Jos olemme shoppailijoita, emme voi olla ostamatta. Jos olemme intohimoisia, lentokentästä tulee helposti paikka jossa riidellään ja rakastutaan. Jos olemme hieman itsekkäitä, lentokentällä me tönimme ihmisiä jonossa. Ja koska olemme kaikki laumaeläimiä teemme tämän kaiken ryhmäviettien vietävinä.

Tutkijalle tämä luo mukavasti mahdollisuuksia. Itse käytän aikani lentokentällä pieniin kokeiluihin. Plaraan kirjaa, ja katson kuinka nopeasti joku toinen tulee ja tsekkaa samaa opusta. Teen äärettömän tarkan koreografian turvatarkastuksessa , ja seuraan miten muut yrittävät tehdä saman perässä (minun ”vyö-pois-ja–läppäri-esiin yhdessä-liikkeessä” on taideteos. Jonotan hieman kömpelösti ja seuraan kanssamatkustajien reaktioita. Niin monta käyttäytymismallia, niin paljon pakkoliikkeitä.

Lentokenttä on laboratorio, koska suljetuna tilana se antaa meille rajattomasti mahdollisuuksia nähdä itsemme ‒potenssiin kymmenen. Aina tämä ei ole hyvästä, koska kaikki meissä ihmisissä ei ole hyvää. Silti, jos me kaikki miettisimme hieman sitä kuinka ihmiset käyttäytyvät lentokentillä, me voisimme ymmärtää toisiamme hieman paremmin.Ja se olisi jo jotain. Jotain ainakin matkan arvoista.

Alf Rehn: Unelmien talous. Sammakko 2014, s. 320‒321.

Lentokenttä laboratoriona

Lainaus

Matka vuosien takaa, Valokuva

Kissanpäiviä Sidessa

Kuva
Matkavalmistelut

Passin hankkimisen helppous

Punakantinen passini on palvellut minua lähes viiden vuoden ajan. Harmi,ettei vuonna 2012 ollut saatavilla enää  kymmenen vuoden passia, sillä nyt on taas uuden matkustusasiakirjan hankkimisen vuoro. Suunnittelen matkaa huhtikuun alkupuolelle, joten ehdin jo hetken olla huolestunt, tulisiko kiire.

Olin tietoinen passin hankkimisen sähköistymisestä ja siitä, että valmiin tuotten voi noutaa R-kioskilta. Ei enää jonottamista Eerikinkadun poliisilaitoksella ja käteisen varaamista maksamiseen, kuten piti tehdä vuonna 2012. Tämä palvelu on otettu käyttöön joulukuussa 2014. Verkkoasioinnin edellytyksenä on, että on aikanaan antanut sähköisen allekirjoituksen ja sormenjäljet.

Poliisin sivuilta sähköisen asioinnin neuvoissa ohjattiin käymään valokuvassa siten, että kuva siirtyy suoraan poliisin järjestelmään. Kävinkin tutussa valokuvaamossa potretissa. Yhtä kamala siitä tuli kuin ennenkin – passikuva. En saanut mukaani pieniä paperisia valokuvia, vaan kuvani siirtyi bitteinä lupahallinnon valokuvapalvelimelle.

Passia haetaan poliisin asiointipalvelussa. Valokuvaamosta saatu koodi syötettiin sivuille ja kas, valokuva löytyi. Samoin löytyi allekirjoitus edellisen passihakemuksen jäljiltä.Yhteystiedotkin olivat valmina, ne piti vain tarkistaa. Ja sitten kassan kautta eli maksu hoitui verkkopankissa. Sähköisesti haettuna hinnaksi tuli 44 euroa (sisältää Väestörekisterikeskuksen maksun 3 euroa). Asia oli hoidettu noin kymmenessä minuutissa.

Nyt vain odottelen ilmoitusta valmiista passista, jonka saan noutaa valitsemastani R-kioskista. Hakiessani passia tarvitsen lähetystunnuksen ja henkilöllisyystodistuksen.

Tässä täytyy sanoa kuten Mikael Jungner: Digitalisaatio ‒ ❤

 

Normaali