Henkilö, Luonto, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus

Eva Roos omilla luontopoluillaan

Sarjassani Nainen, joka kulkee omia luontopolkujaan on vuorossa Eva Roos. Hän on löytänyt uudestaan valokuvauksen nuoruusvuosien jälkeen. Nyt Eva vaeltelee metsissä ja merten rannoilla kameran kanssa.

Espoolainen Eva Roos käyttää nyt yhtenä tittelinään luontokuvaajaa. Juuret harrastukseen syntyivät jo lapsuudessa, sillä hänen setänsä oli valokuvaaja ja Eva sai lainata isän järjestelmäkameraa. Hän jopa kehitti itse valokuvia pimiössä.

Harrastus jäi pitkäksi aikaa opiskelun, työn ja perheen vuoksi. Uusi innostus syntyi digikameroiden myötä. Kiinnostavin kuvauskohde olivat ensin ihmiset, katukuvaus.
– Ihmisten haluttomuus tulla kuvatuksi kuitenkin siirsi katsettani enemmän luontoon, Eva kertoo.

Satumaisia kuvia merestä ja metsästä

Eva on aina tykännyt olla luonnossa, ja hän viettänyt kaikki kesänsä Turun saaristossa. Meri onkin hänen suosikkikuvauskohteitaan.
– Sen eri olosuhteisiin voi liittää monia tunnetiloja, kuten rauhallisuus, yksinäisyys, ystävällisyys, viha, raivo ja vapaus. Värit voivat vaihdella harmaasta ruusunpunaiseen ja kullanväriseen, Eva kuvailee.

Evalle mieluisia ovat meren lisäksi metsät.
– Mitä enemmän ne muistuttavat ruotsalaisen taiteilija John Bauerin satumetsiä, sen parempi.

Evan tavoitteena ei ole ollut metsästää kameralla vaikeasti saavutettavia eläimiä, eikä dokumentoida harvinaisia kasveja. Hän on halunnut välittää luonnossa kokemiaan tunnelmia.

Evan luontovalokuvia on usein pidetty tunnelmiltaan satumaisina. Hän on miettinytkin, ovatko lapsuuden sadut, kuten John Bauerin peikkometsät, Elsa Beskowin pienoismaailman marjat ja sienet tai Tove Janssonin meri- ja saaristokuvaukset vaikuttaneet hänen omiin luontokokemuksiinsa.

Tove Janssonin Klovharun-luodon maisemaa heinäkuussa 2020. Kuva: Eva Roos.

Meri oli levotonta Klovharun-luodon rannoilla heinäkuussa 2020. Kuva: Eva Roos.

Uusia haasteita luontokuvaajakoulutuksesta

 Lisäkimmokkeen harrastukselle antoi Axxellin luontokuvaajakoulutus Kemiössä.
– Halusin saada uusia haasteita elämään ja tehdä jotain sellaista, mistä nautin. Tavoitteena oli oppia parempaa valokuvaustekniikkaa sekä saada uusia tuttavia, joiden kanssa voin jakaa valokuvausintoni, Eva kertoo.

Luontovalokuvauksen erikoisammattitutkinnon opinnot kestivät 2,5 vuotta työn ohessa. Kokemus oli enimmäkseen positiivinen.
– Olen saanut monta uutta valokuvausystävää, joiden kanssa voin myös viettää aikaa luonnossa. Minusta hakeutuminen luontovalokuvauskoulutukseen on yksi parhaista päätöksistäni.

Eva sai koulutukseen päätökseen vuoden 2019 lopulla. Nyttemmin koulutus on muuttanut luonnettaan.
– Koulutuksessamme keskityttiin erityisesti luonnossa valokuvaamiseen. Nykyinen koulutus on laajempi, jossa opetellaan tuntemaan luontoa, muun muassa tunnistamaan lintu-, ja kasvilajikkeita. Valokuvauksen lisäksi opiskellaan myös liikkuvaa kuvaa, Eva kertoo.

 Unelmakohteena Färsaaret

 Patagonia Chilessä etäisin paikka, jossa Eva Roos on valokuvannut.
– Minulla oli vain pokkari mukanani, koska vaelsimme monta päivää tyttäreni kanssa, enkä jaksanut kantaa järjestelmäkameraa mukana. Ei mitään huippukuvia, mutta saimme kokea mahtavat maisemat.

Hänen unelmakohteenaan olisivat Färsaaret.
– Sumuiset maisemakuvat sieltä näyttävät minusta ihanilta.

Päivisin tutkijana

Eva Roosin päivätyössäkin on kosketusta luontoasioihin.
– Olen dosentti ja elintarviketieteiden tohtori; toimin kansanterveystieteellisen tutkimusryhmän johtajana Folkhälsanissa.

Tällä hetkellä Eva tutkii lasten elintapoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä, muun muassa sitä, miten lasten luonnossa viettämä aika vaikuttaa heidän liikuntaansa ja hyvinvointiinsa.

Lopputyönä näyttely

Luontovalokuvaajakoulutuksen lopputyönään Eva Roos suunnitteli näyttelyn, joka nyt kiertää eri paikkakunnilla. Sen nimenä on Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta. Esillä oli 14 merellistä valokuvaa ja niihin yhdistetty lyhyt teksti Tove Janssonin kirjoista. Ne täydentävät toisiaan hienosti.

Eva Roos kertoo, että kuvat olivat ensin; sen jälkeen hän kävi läpi Janssonin tuotantoa poimien sieltä luontokuvauksia.
– Oli upea tunne, kun vihdoinkin sain sanat sen pohjalle, mitä kuvillani halusin välittää, kertoo Eva.

Näyttely on osa #MEIDÄNMERI-suurkampanjaa, jolla lisätään tietoutta Itämeren tilasta sekä kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön meren ja sen kulttuuriperinnön pelastamiseksi. Mukana yhteistyössä on Moomin Characters.

Eva Roos nimeää omaksi suosikikseen valokuvan, jonka nimenä on Kaikki oli unta.

Meri vaaleanpunaisena auringonlaskun aikaan

”Meri oli nyt sinipunainen ja metsänraja vain pehmeää tummuutta. Äitiä nukutti kovin, ja äkkiä hänestä tuntui, että todellisuus oli liukunut jonnekin sivuun. Kaikki oli unta, unen ihmeellistä valoa ja verkkaista liikettä, uppuroitiin raskaassa hiekassa pääsemättä eteenpäin.” Tove Jansson, Muumipappa ja meri. Kuva: Eva Roos.

”Siellä vaelsi hänen merensä aalto aallolta ohitse sähisevänä ja ylimielisenä, rauhallisena ja rajuna. Isä pyyhkäisi pois kaikki mietteensä, hän vain eli täydesti, hännänhuipusta korviin saakka.” Tove Jansson: Muumipappa ja meri. Kuva: Eva Roos.

Roosin näyttely on ollut aikaisemmin esillä Sanomatalossa ja Hangon kaupunginkirjastossa; nyt se on Turun kaupunginkirjastossa vielä hetken aikaa 1.11.2020 saakka. Seuraavaksi näyttely siirtyy Sipoon kirjastoon ja ensi vuoden huhtikuussa Luckaniin Helsingissä.

Eva Roosin näyttely on ollut esillä Turun kaupunginkirjaston aulassa lokakuussa ja se päättyy 1.11.2020.

Eva Roosin Turun näyttelystä oli juttu Turun Sanomien Menot-palstalla 16.10.

Luontokuvia ikäihmisille

Eva Roos on tämän vuoden aikana myös koordinoinut luontovalokuvanäyttelyitä, jotka ovat olleet esillä Folkhälsanin palvelutaloissa pitkin rannikkoa.
BioFoto Finland -yhdistyksen jäsenet ovat saaneet tarjota kuvia näyttelyihin, jotka ovat kiertävät ikäihmisten palvelutaloissa, kertoo yhdistyksen hallituksessa mukana oleva Eva.

Ajatuksena on ollut tarjota luontokuvaajille mahdollisuus laittaa valokuviaan näytille ja antaa ikäihmisille tilaisuus kokea luontoa, myös niille, jotka eivät itse pysty lähtemään ulos.

Kameraterapiaa stressiin

Luontokuvaus on edelleen jossain määrin miesten harrastus, vaikka naisiakin on tullut viime vuosina mukaan.

Eva Roos kannustaa kanssasisariaan kulkemaan luonnossa kuvausmielessä.
–Kamera auttaa unohtamaan muut huolet ja stressin. Voit keskittyä juuri siihen hetkeen ja mitä silloin koet ja näet. Jos onnistut saamaan hyvän kuvan, voit välittää muille kokemasi hetken ja tunteen kuvasi avulla.

Eva Roos: Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta/ Stämningar vid havet till texter av Tove Jansson.
– 2.10.–1.11.2020 Turun kaupunginkirjastossa.
– 2.11.–30.11.2020 Sipoon kirjastossa.
– 1.4.–31.4.2021 Luckanissa Helsingissä.

Evaa voi seurata Instagramissa @evaroos63 ja hänen kuviaan löytyy myös verkkosivulta.

Lue myös aikaisemmat postaukset:

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan I
Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II

Normaali
Luonto, Messut, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali koronamoodissa

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali ja Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma toteutui suunnitellusti lauantaina 17.10.2020 Logomossa, Turussa, poikkeusajasta huolimatta.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallitus joutui elokuussa tekemään päätöksen tilaisuuden toteuttamisesta tai sen perumisesta. Silloin tilanne oli nykyistä valoisampi ja moni ehti jo huokaisemaan, että pandemiasta selvittiin.

Syksyn edetessä kävi selväksi, että tilanne muuttuu huonompaan suuntaan. Luontokuvatapahtuma päätettiin kuitenkin järjestää korostaen viranomaisten turvaohjeita ja Logomon järjestelyjä. Toisenlainenkin vaihtoehto oli harkinnassa vielä hiukan ennen tapahtumaa.

Turvavälit, maskit ja käsidesit käytössä.

Semifinalistikuvia ja Saaristomerta

Tilaisuus oli kaksiosainen. Alun ohjelmaan kello 12 alkaen oli vapaa pääsy, jolloin saattoi tutustua Vuoden Luontokuva -näyttelyyn ja messualueeseen. Salissa näytettiin Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja. Kuvat ovat uskomattoman upeita ja aiheet monipuolisia, onhan kilpailusarjojakin yhdeksän.

Kuva: Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri.

Ohjelmassa oli myös asiaa aiheesta Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri. Sisältöjohtaja Jaakko Ruola kertoi Saaristomeren surullisesta tilanteesta. Tämä saarimäärältään maailman suurin saaristo on Suomen tärkeintä luontopääomaa. Ja se on vakavasti sairas.

1950-luvulta alkanut tautitila on jatkunut vuosikymmeniä.
– Mereen joutuvat ravinteet rehevöittävät merta; sinne valuu enemmän ravinteita kuin mitä se pystyy poistamaan. Kiertotalouteen perustuvat ratkaisut ovat olemassa, mutta ne pitää toteuttaa päättäväisesti ja välittömästi, sanoo Jaakko Ruola.

Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri edistää sekä konkreettisia toimenpiteitä että poliittisia päätöksiä Saaristomeren pelastamiseksi. Katso 19.10.2020 pidetyn webinaarin tallenne aiheesta Saaristomeri puhtaaksi ravinteita kierrättämällä.

Kuva: Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri.

Pohjoisen kuvia

Kello 14 alkaneessa Gaala-osuudessa kuultiin löytöretkeilijä, vuorikiipeilijä ja luontokuvaaja PatrickPata” Degermanin esitys Keskellä ilmastonmuutosta Grönlannista Etelämantereelle. Kaikilla mantereilla kulkenut Pata Degerman on omin silmin nähnyt, kuinka mannerjäätiköt sulavat arktisilla alueilla, ja kuinka mereen rytisee valtavat määrät mannerjäätä. Hän puhuu aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumisen ja kestävän kehityksen puolesta.

Seuraavana esiintynyt Canonin suurlähettiläs Markus Varesvuo toi esiin Talven tunnelmia. Lintuihin erikoistunut Markus Varesvuo on yksi kansainvälisesti parhaiten menestyneitä suomalaisia luontokuvaajia.

Markus Varesvuon kuvia on nähtävissä myös tuoreessa Katoava talvi -kirjassa, jonka muina tekijöinä ovat Jarmo Manninen, Pertti Koskimies ja Ville Heikkinen. Otavan kustantama kirja on talven ja pohjoisen luonnon ylistys​. Se kertoo lintujen ja nisäkkäiden kamppailusta ankaran talven yli.​ Pohjoisen eläimet joutuvat myös sopeutumaan ihmisen aiheuttamiin muutoksiin.

Luontokuvaaja Jarmo Mannisen aiheena oli Vuosi etsimessä, jossa nähtiin pohjoisen kuvia Kuusamosta. Jarmo Manninen haluaa näyttää kuvissaan luonnon monimuotoisuuden, eri vuodenaikojen vaihtelun sekä tuoda kuviensa kautta luonnon kauneuden myös muiden nähtäväksi.

Pohjoista Voimaa -multivisio perustui myös Jarmo Mannisen valokuviin sekä Zero Nine -yhtyeestä tutun Kepa Salmirinteen musiikkiin, laulaja esiintyi paikan päällä. Multivision leikkaus oli Osku Tuomisen.

Sonyn suurlähettiläs Floris Smeets etsi esityksessään täydellistä lumimyrskyä (Obsessed with the perfect snow storm). Hollantilainen Floris Smeets lähti Norjaan vuonna 2010 täydentämään opintojaan jäi sille tielleen ihastuttuaan pohjoiseen luontoon. Hän on erityisesti villieläinten ja maisemien kuvaaja, jonka kuvissa on usein myskihärkiä. Hän järjestää myös valokuvausretkiä ja toimii niiden oppaana.

Vuoden luontokuva -kilpailun voitti Petri Pietiläinen

Vuoden Luontokuva 2020 -näyttelyn voittajakuvat saivat koristeekseen ruusukkeen.

Kello 18.00 jälkeen päästiin itse asiaan eli Vuoden Luontokuva 2020 -kilpailun palkittujen kuvien esittelyyn sarjavoittajineen ja yleisön suosikkikuvan julkistamiseen. Tulokset ovat nähtävissä Suomen Luonnonvalokuvaajien SLK ry:n sivuilla ja esittelin voittajat myös postauksessani Haarapääsky rakennuspuuhissa Vuoden Luontokuvassa.

Petri Pietiläinen

Helsinkiläinen Petri Pietiläinen voitti Rakentaja-kuvallaan Linnut-sarjan ja koko Vuoden Luontokuva 2020 -kilpailun.

Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttely kiertää Suomea

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttelykokonaisuus. Se kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttely on nähtävillä jo Luonnontieteellisen museon kahvilassa tiistaista 20.10. sunnuntaihin 6.12.2020. Museokahvilaan on vapaa pääsy.

Palkitut valokuvat voi nähdä myös Suomen luontokeskus Haltian Galleriassa ajalla 23.10.2020–10.1.2021. Sisäänpääsy Haltian näyttelylipun hinnalla 13/8/0 € ja Museokortilla maksutta.

Heinolan lintuhoitolassa voi nähdä näyttelyn ajalla 1.12.2020–3.1.2021. Se on tulossa myös Turkuun Kauppakeskus Hansan näyttelytilaan loka-marraskuun vaihteessa.

Kuvia myös kirjassa, kalenterissa ja lehdessä

Upeita luontokuvia voi ihailla myös Vuoden Luontokuva 2020 -kirjassa ja kalenterissa 2021. Tuotteita voi tilata Luontokuvan kaupasta.

Myös uusimmassa Luontokuva-lehdessä (5/2020) pääsemme ihailemaan Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajakuvia sekä tutustumaan tarkemmin kuvaajiin näiden palkittujen otosten takana. Upea 84-sivuinen luku- ja katselupaketti, suosittelen.

Seuraava osallistumismahdollisuus tammikuussa

Seuraava mahdollisuus voittaa Vuoden Luontokuva -kilpailu aukeaa tammikuussa 2021; kuvien latausaika on 15.1.–3.2.2021. Vinkki: lataa kuvasi ajoissa, ei viimeisenä iltana ja viimeisena tuntina. Kilpailusäännöt ja ohjeet Vuoden Luontokuva -sivuilta. Tulokset julkistetaan lokakuussa 2021. Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry.

Normaali
Kilpailu, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Haarapääsky rakennuspuuhissa Vuoden Luontokuvassa

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Vuoden Luontokuva 2020 -kilpailun tulokset julkistettiin lauantaina 17.10. Turussa Logomossa. Vuoden Luontokuvaksi valittiin Linnut -sarjan voittajakuva Rakentaja.  Kameran takana oli Petri Pietiläinen.

Tänä vuonna 40. kerran järjestetyn Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä, sen näkymistä ja tapahtumista sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.

Haarapääsky rakennuspuuhissa

B. LINNUT-sarjan voittaja. Rakentaja. Petri Pietiläinen.

Kilpailun tuomaristo luonnehtii voittokuvaa taidokkaasti tallennetuksi hetkeksi haarapääskyn rakennusurakasta ja pesätarvikkeiden noudosta.
– Yleensä tämän linnun näkee vain lennossa, mutta tässä kuvaaja on onnistunut pääsemään samalle tasolle kohteen kanssa, tuomaristo kehuu.

Voittoisan lintukuvan sommittelu ja pystyrajaus ovat myös tuomariston mieleen.
– Harvoin nähty sommittelu tuo hyvin esiin haarapääskyn muodot ja erikoisen asennon. Pyrstösulka johdattaa katseen hienosti pääskyn nokkaan. Kuvan kruunaa silmän valopiste, jatkaa tuomaristo kuvan suitsutusta.

Kuva on otettu Pikku Kallahden pohjukassa Helsingin Vuosaaressa.
– Märälle ja saviselle rantaviivalle oli liimautunut tuulen tuomia korsien paloja. Kymmenkunta haarapääskyä oli löytänyt paikan, ja ne keräsivät ahkerasti savea ja erilaista muuta materiaalia pesänrakennukseen. Kuvasin lintujen toimintaa kahtena aamuna, osan aikaa aivan maanpinnan tasolta, jolloin sain rauhallisen taustan ja pääsin kohteen tasolle. Parhaat tilanteet osuivat ensimmäiseen aamuun ja tuloksena syntyi kuva nimeltään Rakentaja, kertoo Petri Pietiläinen.

Vuoden Luontokuva -kilpailussa on kaikkiaan yhdeksän sarjaa. Yksi sarjavoittajista valitaan Vuoden Luontokuvaksi.

Sarjojen voittajat:

Linnut
Petri Pietiläinen, Helsinki

Kasvit ja sienet
Hannu Ahonen, Tikkakoski

Jäätä, lumpeenlehti

A. KASVIT JA SIENET -sarjan voittaja. Ulpukan juuristo. Hannu Ahonen.

Maisemat
Jarmo Manninen, Kuusamo

Maisema

C.MAISEMAT-sarjan voittaja. Elokuun aamu. Jarmo Manninen.

Nisäkkäät
Esa Mälkönen, Espoo

Tunturia, sopuli

D. NISÄKKÄÄT-sarjan voittaja. Tunturisopulin kotimaisema. Esa Mälkönen.

Muut eläimet
Sirke Vaarma, Mäntsälä

Sammakko lammessa

E. MUUT ELÄIMET -sarjan voittaja. Syön silmilläni. Sirke Vaarma.

Sommittelu ja muoto
Petri Koivisto, Orimattila

F. SOMMITTELU JA MUOTO -sarjan voittaja. On kultaa siivet sen. Petri Koivisto.

Luonto ja ihminen
Arto Leppänen, Turku

G. LUONTO JA IHMINEN -sarjan voittaja. Rukoushetki. Arto Leppänen.

Nuoret (s. 20022012)
Onni Rantanen, Nokia

H. NUORET-sarjan voittaja. Kihlajaislahja. Onni Rantanen.

Teoksia luonnosta
Markku Pihlajaniemi, Kerava

I. VAPAA JA LUOVA -sarjan voittaja. Hohto. Markku Pihlajaniemi.

Kilpailussa mukana ennätysmäärä kuvia

Vuoden Luontokuva -kilpailuun lähetettiin tänä vuonna ennätysmäärä kuvia: yli 15 000 kuvaa kaikkiaan 864 eri kuvaajalta. Kuvat kilpailivat aihealueittain kahdeksassa eri sarjassa sekä nuorten sarjassa.

Kilpailuun osallistuneista kuvista tuomaristo valitsi semifinalisteiksi yhteensä 1 235 kuvaa 453 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 241 kuvaa 155 kuvaajalta. Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, siis yhteensä 90 kuvaa.

Kilpailun tuomareina toimivat Arto Ketola Keravalta, Annika Lindblom Tammisaaresta, Esa Ringbom Akaasta ja Lars Sundström Karjaalta. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässet kuvat pisteytti Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenäänestykseen osallistunut jäsenistö.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmän jäsenet. Näin valikoitui Vuoden Luontokuvakilpailun Yleisön suosikkikuva Maaginen valo, joka sai myös kilpailun Vapaa ja luova -sarjassa toisen palkinnon. Kuvaajana oli Susanna Alava. Logomon festivaaliyleisö valitsi suosikkikuvakseen Linnut-sarjassa kilpailleen Raimo Sundelinin Haikara-kuvan.

Vuoden Luontokuva -kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa, ja kilpailussa jaettavien palkintojen ja julkaisupalkkioiden yhteisarvo on yli 35 000 euroa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu 2 800 luontokuvauksen harrastajaa ja ammattilaista. Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma.

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2020 -näyttelykokonaisuus. Se kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

Seuraavan kerran kilpailuun voi osallistua tammikuussa 2021. Lisätietoja myöhemmin Vuoden Luontokuva -sivustolla.

Normaali

Puisto, Valokuva

Nyt on lokakuu

Kuva
Tapahtuma, Valokuva

Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali 17.10. Turussa

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala järjestetään lauantaina 17.10.2020 Logomossa, Turussa.

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden 2020 Luontokuva sekä 40 Vuoden Luontokuva -kilpailussa palkittua kuvaa. Koti- ja ulkomaisten esiintyjien luontokuvaesitysten ohella tapahtuman messualueella on nähtävänä muun muassa uutuuskameroita ja muita kuvausvälineitä, piilokojuja, luontokirjallisuutta sekä -kuvanäyttelyitä.

Logomon ovet aukeavat klo 12 ja tilaisuus jatkuu klo 19 saakka.

Kuva: Suomen Luonnonvalokuvaajat.

OHJELMA (muutokset mahdollisia)

  • 12.00 Näyttely ja messualue aukeavat (vapaa sisäänpääsy).
  • 12.30 Vuoden Luontokuva -kilpailun semifinalisteja (30 min.).
  • 13.00 Sisältöjohtaja Jaakko Ruola: Operaatio Ainutlaatuinen Saaristomeri.
  • 13.30 Tauko

GAALA (salissa, sisäänpääsy lipulla)

  • 14.00 Löytöretkeilijä ja luontokuvaaja Pata Degerman:
    Keskellä ilmastonmuutosta Grönlannista Etelämantereelle.
  • 14.30 Canon Ambassador Markus Varesvuo: Talven tunnelmia.
  • 15.00 Tauko (messut).
  • 15.45 Luontokuvaaja Jarmo Manninen: Vuosi etsimessä.

Pohjoista Voimaa -multivisio: leikkaus Osku Tuominen, laulu Kepa Salmirinne.

Pohjoista Voimaa -multivisio on koostettu luontokuvaaja  Jarmo Mannisen kuvista. Kepa Salmirinne tunnetaan kuusamolaisen raskaan rockin jättiläisen Zero Ninen laulajana. (Edit 22.10.)

  • 16.30 Sony Ambassador Floris Smeets, Hollanti (Esitys tulkataan suomeksi): Obsessed with the
    perfect snow storm (Täydellistä lumimyrskyä etsimässä).
  • 17.15 Tauko (messut).
  • 18.00  Vuoden Luontokuva 2020 voittajan julkistus, palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus.

Liput: Lippu.fi alkaen 17,50 €. Messualueelle on vapaa pääsy.

Tilaisuuden järjestäjä on Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. SLV ry noudattaa tarkasti tapahtumien järjestämistä koskevia hallituksen ohjeita.

Kuva: Suomen Luonnonvalokuvaajat.

Normaali
Kaupunki, Matkakohde, Tapahtuma

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turun päivänä 20.9.

S/S Bore toimii nykyisin muun muassa hostellina.

Syyskuun kolmantena sunnuntaina järjestettävä Turun päivä tarjoaa runsaasti nähtävää ja koettavaa ympäri kaupunkia. Turun omaa päivää vietetään jälleen sunnuntaina 20.9.

Turun päivällä on jo pitkä historia: sitä on vietetty vuodesta 1961 lähtien monipuolisella ohjelmalla. Perinnettä on myös ilotulitus Samppalinnanmäellä klo 21.00.

Turun nimikkopäivän ohjelmassa on mukana musiikkia, tanssia, urheilua sekä virtuaalisia sisältöjä. Päivän aikana moniin museoihin on vapaa pääsy, ja useat tahot järjestävät avoimia ovia ja ohjelmaa. Päivällä on muun muassa markkinahumua kävelykadulla ja kaupungintalon avoimet ovet.

Tapahtumien takana ovat Turun kaupungin lisäksi paikalliset yhdistykset, yritykset ja seurat.

Poimin Turun päivän runsaasta tarjonnasta kymmenen kivaa tärppiä.

Turun päivänä eri kohteiden välillä voi liikkua Fölillä, Fölin vesibussilla, Funikulaarilla, kaupunkilautta Förillä, Pikkuförillä ja kaupunkipyörillä, Fölläreillä.

Höyryjuna Ukko-Pekka Turun seudulla

Klo 9.00–14.30

Suomen suurin höyryveturi Ukko-Pekka vanhoine vaunuineen kuljettaa matkustajia Turun seudulla viikonloppuna 19.–20.9.2020. Lippuhinnat (saa junasta käteisellä): 10–35 €, lapset 4–16 vuotta -50 %, alle 4-vuotiaat maksutta.

Osoite: Turun päärautatieasema, Ratapihankatu 37.

Avoimet ovet Biologisessa museossa

Klo 9.00–17.00

Turun päivänä vapaa pääsy Biologiseen museoon, jossa nähtävillä 13 luontomaisemaa eläimineen sekä Heikki Willamon Myyttinen matka -valokuvanäyttely.

Osoite: Neitsytpolku 1.

Pyhän Hengen kappelin avoimet ovet

Klo 10.00–14.00

Turun kaupunki kutsuu turkulaiset tutustumaan Pyhän Hengen kappeliin, joka on katoliseksi kappeliksi vihitty ekumeeninen pyhäkkö. Matkailuopas paikalla kertomassa tilan historiasta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Osoite: Casagrandentalon kellari, Linnankatu 3.

Lootuksen sydän, buddhalaisen luostarin avoimet ovet

Klo 10.00–15.00

Lien Tam – Lootuksen sydän -luostari kutsuu kaupunkilaisia vierailemaan ja kokemaan ainutlaatuisia kulttuurielämyksiä historiallisessa ja kauniissa miljöössä. Ohjelma on maksutonta.

10.00 Luostarin ovet avautuvat vierailijoille.

11.00–12.00 Viikoittainen rauhanretriitti, jonka päätteeksi mestari Thich Hanh Bao, luostarin johtava munkki vastaa vieraiden kysymyksiin.

12.00–13.00 Vieraanvarainen vietnamilainen kasvislounas, sisältäen nuudelipaistosta, salaattia, kahvia ja vietnamilaisia leivoksia.

13.00–15.00 Vapaata ohjelmaa.

Osoite: Moisiontie 225.

100-vuotias Turun yliopisto juhlii Turun päivää: Yliopistonmäen arkkitehtuuri- ja taidekierrokset

Klo 12.00–15.00

Opastetun kierroksen aiheena on Yliopistonmäen arkkitehtuuri ja taide. 1950-luvulla suunnitellun Yliopistonmäen kierroksella kuullaan arkkitehti Aarne Ervin ajatuksista, suunnitelmista ja Yliopistonmäen taiteesta. Kullekin kierrokselle pääsee mukaan 22 ennakkoon ilmoittautunutta.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.utu.fi/fi/100/Turun-paiva.

Yliopistonmäen ruskaa lokakuussa.

Turun päivänä avoimet ovet Kaupungintalolla

Klo 12.00–15.00

Kävijät pääsevät tutustumaan valtuustosaliin ja talon näyttävään sisääntuloaulaan. Päivän ohjelmaan kuuluu myös Turun yliopiston 100-vuotisjuhlavuoden luento. Sitä voi seurata myös verkossa: http://vod.kepit.tv/turkuyliopisto.html

13.00 Poliittisen historian professori Vesa Vares: Mehän emme Varsinais-Suomessa huuda, mutta voisimme sivistyneesti korottaa ääntämme. Turun kehityspiirteitä yhteiskunnan, politiikan, kulttuurin ja kansainvälisyyden aloilla 1970-luvulta nykypäivään.

13.15 Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen: Täältä Turun tulevaisuuteen.

Osoite: Aurakatu 2.

Turun päivänä pääsee tutustumaan valtuustosaliin. Kaupunginjohtaja Minna Arve lienee kuitenkin viettämässä Turun pävää muualla. Kuva: Mikko Kaaresmaa/Turun kaupunki.

Turun päivä Kakolanmäellä

Klo 12.00–18.00

Kakolanmäellä järjestetään mm. tutustumiskierroksia Hotel Kakolan tiloihin ja päästään tutustumaan Kakolanmäen monipuoliseen tarjontaan.

Päivän aikataulut ja aukioloajat

10–17 Leipomo bageri Å

10–18 Kakolan Myymälä

10–18 Kakola Brewing Company

12–18 Hotel Kakolan tutustumiskierrokset

12–18 Ravintola Kakolanruusu.
Huom. Viimeiset varaukset vastaanotetaan klo 16. Tarjolla Sunday Feast ja yksittäisiä annoksia.

Osoite: Kakolanmäki, Graniitinlinnankatu 2.

Funikulaari – Suomen ensimmäinen ulkona kulkeva kaupunkivinohissi – tarjoaa esteettömän kulun Kakolanmäelle. Se kulkee Linnankadun ja Graniittilinnankadun väliä osoitteessa Linnankatu 55b. Radan pituus on 130 metriä ja korkeuseroa ala- ja yläaseman välillä on 30 metriä. Matka-aika yhteen suuntaan on noin yksi minuutti. Kuva: Turun kaupunki.

Turku-kimpun julkistustapahtuma

Klo 13.00–13.30

Turkuseura julkistaa Turun päivänä maailmanhistorian ensimmäisen Turku-kimpun. Kukkakimppu on saanut innoituksensa Turun väreistä, fiiliksistä sekä saariston luonnosta. Turun oma kukkakimppu julkistetaan Vanhalla Suurtorilla, Turkuseuran ikkunoiden alla.

Osoite: Vanha Suurtori 3.

Romanttinen iltapäivä Laulun ystävien seurassa

Klo 13.30–14.30

Laulun Ystävien kvartetti Vega Ensemble esiintyy Turun päivänä Aboa Vetus & Ars Nova -museon sisäpihalla. Iltapäivän ohjelmistossa serenadeja ja romanttisia melodioita, jotka sopivat alkusyksyn tunnelmiin. Mikäli sää on huono, siirtyy esiintyminen sisätiloihin.

Osoite: Itäinen Rantakatu 4–6.

Turun päivän ilotulitus – kulissien takaa

18.00–18.30

Turun päivä huipentuu perinteiseen ilotulitukseen Samppalinnanmäeltä klo 21. Tänä vuonna kaupunkilaiset pääsevät tutustumaan ilotulituksen järjestelyihin ja ampuma-alueeseen Samppalinnanpuiston hiekkakentällä.

Osoite: Samppalinnanmäki, Luostarivuoren kenttä.

Ilotulitukset valaisevat Turun iltataivaan klo 21 alkaen. Kuva: Olli Sulin/Turun kaupunki.

Poikkeustilanteen järjestelyt

Poikkeusaikana noudatetaan tietysti asianmukaisia järjestelyjä. Tarjolla on myös muutamia virtuaalitapahtumia kotisohvilta käsin nautittavaksi. Tapahtumakävijöitä pyydetään saapumaan tapahtumiin vain täysin terveinä ja oireettomina.

Kaikki Turun päivän tapahtumat löytyvät Turkukalenterista aihetunnisteella ”Turun päivä”. Verkosta löytyy myös Turun päivän käsiohjelma (pdf).

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Puisto

Flaneerausta pitsihuviloiden vaiheilla

Hangossa kaikki on lähellä.

Hanko on kuulu upeista pitsihuviloistaan, jotka ovatkin vanhan kaupungin kaunistus. Viikonloppumatkani aikana ja sunnuntaina sen päätteeksi kävin taas ihailemassa niistä huokuvaa menneen maailman nostalgiaa.

Lauantai-iltana Casinossa vietettiin häitä. Väkijoukkoa oli kerääntynyt juhlapaikan edustalle. Ilmeisesti meren rannalla valokuvattavana ollut hääpari seurueineen tuli metsän kautta ja asettui hevoskieseihin. Ne kaarsivat ensin juhlapaikan takaa ja sitten vasta-avioituneet tulivat juhlijoiden tervehdittäviksi.

Casino on varmaan upea juhlapaikka. Tämä vuonna 1879 valmistunut rakennus on uudistettu vuonna 2018 ”pieniä yksityiskohtia myöten.” Se toimii ravintolan lisäksi esiintymis- ja tapahtumapaikkana. Nyt Casino on jo suljettu; se toimii vain kesällä.

Hangon Casino

Hangon Casino.

Hevonen, kiesit tai kärryt, kuljettaja

Hääparin käyttämä kulkuneuvo – menneen maailman eleganssia tässäkin.

Kesän muistoja Casinon edustalla.

Casinon puisto on somistettu värikkäillä kukkaistutuksilla.

Amiraaliperhonen Casinon puiston kukassa.

Merituulta ja männyntuoksua

Vapaudenpatsas Hangossa.

Hangon vapaudenpatsas Bulevardin eteläpäässä. Taitelijana Bertel Nilsson ja patsaan pystytysvuodet ovat 1921, 1943 ja 1960 – patsas purettiin kahdesti.

Sunnuntaiaamun suunnitelmissani oli mennä uimaan Regatta Spa Hotelin kylpylään, mutta päädyin kuitenkin kävelemään tuttua rantareittiä. Tervehdin Vapaudenpatsaan leijonia, meren aaltoja ja Appelgrenintien mäntyjä. Lienevät samoja kuin Kirkkopuistossa ja Casinon puistossa kasvavat yksilöt, jotka ovat kuulemma yli 200-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä.

Kävin myös katsomassa Casinon rannassa ja puistossa tuttuja maamerkkejä: uimakoppeja, juhannussalkoa, tykkejä ja suihkulähdettä. Ne ovat tuttuja jo monilta Hangon reissuilta.

Pistäydyin myös Casinon Appelgrenintien puoleisessa päädyssä olevassa Tian Veranta Summer Shopissa, jossa oli Hanko-tuotteiden lisäksi muun muassa asusteita ja sisustustavaraa. Välttelin kiusauksia ja ostin vain postikortteja ja -merkkejä.

Kuvasin upeita pitsihuviloita ja vähän kadehdin niiden omistajia.

Villa Tellina, pitsihuvila Hangossa.

Villa Tellina.

Villa d´Angleterre.

Villa Margita.

Villa Elisabeth.

Ihmettelin myös Bulevardin eteläpäässä olevaa isoa puurakennusta, jossa on suuret ikkunat ja romanttisen näköinen parveke. Talo on ulkopuolelta osittain maalattu. Mikä oivallinen paikka kahvilalle, ravintolalle tai putiikeille. Rakennus näyttää olevan tyhjillään.

Kuulin myöhemmin, että talo on yksityisomistuksessa, mutta sitä ei haluta niin vuokrata, myydä kuin kunnostaakaan. Kauniin rakennuksen tuhlausta.

Tyhjillään olevan näköinen puutalo Bulevardin eteläpäässä.

Uutta käyttöä vailla oleva talo on Bulevardin ja Raatihuoneentorin kulmassa.

Hilma Aurora emännöi Villa Auroraa

Kävin tapaamassani Hanko Fotofestivalin myötä tutuiksi tulleita Arja ja Väinö Järvilehtoa Foto Art Decossa. Heidän liikkeensä Ratakadulla on täynnä sisustus- ja valokuvatuotteita huonekaluista huonetuoksuihin ja kameroista valokuvaustarvikkeisiin.

En ollut ensin tuntea Arjaa, sillä hän oli pukeutunut vanhanaikaiseen tyyliin olkihattuun, valkoiseen röyhelöpuseroon ja pitkään hameeseen. Piti oikein tarkistaa. Arja kertoi yllättäviä uutisia: hän oli opiskellut matkailuoppaaksi ja lähdössä juuri kertomaan Hangon menneistä ajoista kylpylöineen Hilma Auroran hahmossa.

Ja lisääkin uutisia Arjalla oli: he ovat Väinön kanssa avaamassa vähitellen Bed & Breakfast -majoituspaikkaa Villa Auroraa. Tarjolla on seitsemän kahden hengen huoneita ja yksi yhden hengen huone. Villa Aurora löytyy osoitteesta Vartiovuorentie 4.

Gilma Aurora alias Arja Järvilehto valmiina kertomaan ryhmälleen Hangon historiasta.

Villa Aurora.

Kasvomaski vai ei?

Aamupäivän maisemakävelyn jälkeen kuljin kohti Hangon rautatieasemaa, joka on nykyisellään suljettu kuten moni muukin pienempi asemarakennus. Matkasin kiskobussilla Karjaalle, josta oli vaihto Turun junaan.

Osa matkustajista noudatti suosituksia kasvomaskeista, mutta arviolta kuitenkin alle puolet. Käytän maskeja tarvittaessa, mutta ne eivät ole minustakaan miellyttävä kokemus. Kävi jo mielessä, että pitäisikö jättää väliin maskinkäyttöä edellyttävät matkat ja tilaisuudet.

Ehkä niitä karsiutuukin, mutta toisaalta – naiset, junat ja matkabloggaajat on luotu liikkumaan maskeilla tai ilman.

Patsas, nainen taluttaa polkupyörää

Rafael Saifulin Tuuli mereltä -patsas on vuonna 2005 sata vuotta täyttäneen pyöräyhtiö Helkaman lahja hankolaisille. Erään kuulemani tarinan mukaan patsaan esikuvana on ollut nainen, joka pyöräili päivittäin satamaan suremaan hukkunutta miestään.

 

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola

Kotpotia ja soppaa, fiilausta ja höyläystä

Syyskuisen viikonloppumatkani aikana olin Hangon ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistojen varassa. Elävästä musiikkista pääsin nauttimaan paikallisessa pubissa.

Kesää oli vielä jäljellä Hangossa syyskuun alussa – ainakin veneilijöille. Matkailijoitakin tuntui olevan liikkeellä.

Hangon Itäsataman ravintolat olivat jo syyskauteen siirtyneitä. Ruokaa olisi ollut tarjolla iltaisin ainoana ympäri vuoden auki olevassa Origossa sekä Makasiinissa, Makaronitehtaassa ja Bravas Pinchos Y Vinossa.

Makasiini on tuttu monien valokuvafestivaalien Fotodinnereiltä. Niin järjestäjät, esiintyjät kuin osallistujatkin kokoontuvat yhteisten pöytien ääreen kolmen ruokalajin illalliselle.

Perjantai-iltana valitsin Origon, joka on kynttilävalaistuksineen tunnelmallinen paikka. Se tuntui olevan monen muunkin suosiossa. Minun jälkeeni ilman pöytävarausta tulleita pyydettiin saapumaan myöhemmin.

Origon lista oli suppeahko ja valitsin luomuhärkäburgerin, joka harvemmin on valintani. Se oli ihan kelvollinen, joskaan ei mikään erinomaisen herkullinen hampurilainen.

Ravintolapöytä, kynttilöitä, kivistä muurattu seinä

Origossa voi tunnelmoida kynttilöiden valossa.

Pubista putkaan

Pub Grönanissa on läsnä nimekkäitä muusikkoja – ainakin hengessä mukana baaria koristavassa maalauksessa.

Jatkoin perjantai-iltaa Pub Grönanissa, Hangon legendaariseksi mainitussa pubissa. Väkeä ei ollut paljon tuolloin vielä alkuillasta. Pubi muistuttaa englantilaispubeja, mutta ilmeisesti sen juuret ovat enemmältikin Atlantin takana.

Pub Grönanin alkuperäisen perustajan visio omasta pubista syntyi 1980-luvulla kalifornialaisten pubien ja arizonalaisen pubin yhdistelmäksi ”The Rattlesnake Saloonista”. Pubin sivuilla paikkaa luonnehditaan nyt näin ” Pub Grönanissa paikallinen kulttuuri ja perinne yhdessä amerikkalaisten impulssien kanssa muodostavat mielenkiintoisen ilmapiirin.”

Pubin mietelausetaulujen antia saattoi pohdiskella olutta siemaillessa.

Ja sitten yhden oluen jälkeen päädyin pubista putkaan nukkumaan. Hangon majoitusmaailmaa tuntemattomille tarkennettakoon, että kyseessä on entisestä poliisitalosta hotelliksi muuntuneen Hotel Bulevardin huone.

Hotel Bulevardin putkahuone on kompakti, mutta toimiva.

Kotpotia melussa

Lauantai-illalla suuntasin nälkäisenä Itäsatamaan. Olisin mennyt vaihteeksi Makasiiniin, vanhaan tuttuun paikkaan Hanko Fotofestivalien Fotodinnereiltä, mutta se oli täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa jonkun aikaa.

Valitsin naapurissa olevan Makaronitehtaan, joka tarjoaa nimensä mukaisesi pastaruokia vanhassa satamamakasiinissa. Olin siinä luulossa, että paikalla on ollut joskus oikea makaronitehdas, mutta onneksi eräs hankolainen ehti valistamaan, että kyseessä on ravintolaketju. Se on kyllä saanut alkunsa Hangossa.

Ravintolan sivujen mukaan Makaronitehdas ”keskittyy yhteen asiaan: Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta pastaa. Lisäaineettoman pastan viimeistelemme herkullisilla lisukkeilla, pastakastikkeilla ja keittiöissämme valmistuvilla makkaroilla. Pastan tekeminen on meille vakava asia, josta palkintona on asiakkaidemme iloiset ilmeet.”

Nälkäisen asiakkaan onneksi ruoka tuli pöytään nopeasti. Kotpot-nimisessä pastassa oli muun muassa valkosipuliöljyssä tiristettyä kanaa kookosmaidossa, korianteria, inkivääriä, chili, kalalientä ja limeä.

Kotpot-annos oli maukasta ja katosi nopeasti vatsaan kuten myös sitä ennen tarjoiltu leipäannos. Olutvalikoimassa ei ollut yhtään hanaolutta ja pieni lasillinen IPAa oli kallista. Eniten tunnelmaa latisti noin kaksikymmenhenkisen seurueen äänekäs puheensorina. Desibelejä oli ilmassa melkoisesti. Suoriuduinkin nopeasti aterioinnista ja jatkoin matkaa.

Pub Grönanissa fiilattiin ja höylättiin

Kävelyäni siivitti ilotulitus. Se tuli Casinon suunnasta ja arvelen, että se oli järjestetty siellä häitään viettävän tuoreen avioparin kunniaksi.

Pub Grönanissa oli lauantai-iltojen tapaan elävää musiikkia, joten suuntasin sinne. Lavalle nousi iltakymmenen jälkeen Rauli ”Badding” Somerjoen musiikista ammentava bändi Raulin Stones, Somerolta sekin. Bändissä soittavat Kari Luoto (laulu ja kitara), Vesa Toukkari (sähkökitara), Kari Caven (basso) ja Tuukka Lyly (rummut). Yleisöä oli paikalla reilunpuoleisesti. Pääsymaksu oli maltillinen: viisi euroa.

Olin valinnut istumapaikakseni ison nojatuolin aika läheltä lavaa. Tanssijat aloittivat heti ensimmäisestä kappaleesta ja illan mittaan lattialla nähtiin melko persoonallisia esityksiä niin yksin kuin pareittain. Hetken jo ajattelin, että jos olisin kirjailija, saisin monenlaista inspiraatiota ja ainesta ihmiskuvauksiin. Ilmapiiri oli Pub Grönanin esittelyssä luvatun mukaisesti ”mielenkiintoinen.”

Raulin Stones soitti paljon nimikkolaulajansa tunnetuksi tekemiä biisejä Ikkunaprinsessasta Valoihin. Ja välillä bändi soitti tymäkämpää rokkia. Ja arvaatko, mikä musiikki soi tätä kirjoittaessani Spotifysta?

Raulin Stones viihdytti mukaansatempaavasti ja sai yleisön tanssimaan.

Soppaa sunnuntailounaaksi

Sunnuntaina hain hotellista tavarani ja suuntasin kohti hiljaista Vuorikatua. Hotellista saamani tiedon mukaan kadulta löytyisi auki oleva kahvila, Satu’s Deli & Mini Cafe. Paikka on tosiaan nimensä veroinen, tarjolla on vain kolme pöytää, mutta ulkona oli myös istumapaikkoja.

Kahvilanpitäjä Satu Yli-Peltola on ryhtynyt vasta viime keväänä yrittäjäksi. Kesäkaudellahan Hangossa riittää asiakkaita, mutta kuinka on hiljaisena talvikautena? No, tuoreella yrittäjällä tuntuu olevan ideoita ja kokeilunhalua; tehdään sitä, mikä toimii.

Iloinen yllätys oli lihakeittotarjous: lautasellinen keittoa santsimahdollisuudella viidellä eurolla. Hyvähän se oli lounas syödä ennen kotimatkaa.

Soppa maistui muillekin ja sitä syötiin paikan päällä ja otettiin mukaankin. Lihakeitosta olivat kiitollisia myös isovanhemmat, joilla oli hoidettavanaan sairaudesta toipuva, ruoasta aiemmin kieltäytynyt leikki-ikäinen lapsi. Pari annosta hyvin maistunutta keittoa lähti vielä lastenhoitajien mukaan.

Satu Yli-Peltola tarjosi matkalaiselle lihasoppaa. Joona Nevanperä myhäilee taustalla.

Hanko-jutut jatkuvat vielä; seuraavaksi vuorossa ovat pitsihuvilat ja muut rakennukset sekä pari patsasta.

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus

Taidetta meren äärellä

Viikonloppuni aikani ehdin nähdä Hangossa pari taidenäyttelyä, jotka painottuivat valokuviin. Virkistystä tarjosi Alan´s Cafe kodikkaalla atmosfäärillään ja herkullisilla leivonnaisillaan.

Suuntasin lauantaiaamuna Vuorikadulle, joka on Hangon ostoskatu. Siellä olikin sopivasti kirpputorimyyntiä ja liikkeissä samanhenkisiä tarjouksia. Ostin Ulla-Dress-nimisestä liikkeestä sinisen neuletakin alle 20 eurolla. Sade pilasi pahimmoilleen hyvin alkaneen kirppistunnelman.

Menin kirjastoon pitämään sadetta. Poistohyllystä, kuinkas muuten, löytyi yksi kirja (onneksi vain yksi). Samassa sain tietooni, että yläkerran näyttelytilassa oli alkamassa valokuvanäyttelyn avajaiset ihan saman tien.

Tunnelmia meren ääreltä

Meri voi näyttäytyä niin monissa sävyissä. Eva Roosin valokuvia Tunnelmia meren ääreltä -näyttelystä Hangon kaupunginkirjaston galleriassa.

Kyseessä oli luontovalokuvaaja Eva Roosin näyttely otsikolla Tunnelmia meren ääreltä – Valokuvia Tove Janssonin tarinoiden pohjalta (Eva Roos: Stämningar vid havet till texter av Tove Jansson). Näyttelyssä oli 14 merellistä valokuvaa ja niihin yhdistetty lyhyt teksti Tove Janssonin kirjoista. Ne täydensivät toisiaan hienosti.

Eva Roos kertoo, että kuvat olivat ensin; sen jälkeen hän kävi läpi Janssonin tuotantoa poimien sieltä luontokuvauksia.
– Oli upea tunne, kun vihdoinkin sain sanat sen pohjalle, mitä kuvillani halusin välittää, kertoo Eva.

Eva Roosin tavoitteena on ollut välittää tunnelmia ja tunteita, joita hän on kokenut meren äärellä – vahvistettuna Tove Janssonin teksteillä.

Näyttely on osa #MEIDÄNMERI-suurkampanjaa, jolla lisätään tietoutta Itämeren tilasta sekä kerätään varoja John Nurmisen Säätiön työhön meren ja sen kulttuuriperinnön pelastamiseksi.

Mukana yhteistyössä on Moomin Characters. Tänä vuonna on kulunut 75 vuotta ensimmäisen Muumi-tarinan, luonnonkatastrofin keskelle sijoittuvan Muumit ja suuri tuhotulva -julkaisusta.
Tove Janssonille meri oli koti. Se oli hänelle turvan, seikkailun ja inspiraation lähde, jonka äärellä hän asui, piirsi ja kirjoitti, ja jonka keskelle hän hakeutui kaivatessaan tilaa, vapautta ja luovuutta, kerrotaan Moomin Characters -sivuilla.

Eva Roosin näyttely on nähtävillä Hangossa 18.9. saakka. Se on ollut aikaisemmin esillä Sanomatalossa ja se on tulossa Turun kaupunginkirjastoon 2.10.–1.11.2020.

Eva Roos nimeää omaksi suosikikseen valokuvan, jonka nimenä on Kaikki oli unta.

Kaikki oli unta. Kuva: Eva Roos.

Meri oli nyt sinipunainen ja metsänraja vain pehmeää tummuutta. Äitiä nukutti kovin, ja äkkiä hänestä tuntui, että todellisuus oli liukunut jonnekin sivuun. Kaikki oli unta, unen ihmeellistä valoa ja verkkaista liikettä, uppuroitiin raskaassa hiekassa pääsemättä eteenpäin.  (Teksti: Tove Jansson, Muumipappa ja meri)

Taidenäyttely Lars Augustsonin muistoksi

Taidenäyttelykierrokseni jatkui kaupungintalon Galleriaan, jossa oli esillä taidemaalari Lars Augustsonin (20.2.193829.1.20209 In Memoriam -näyttely. Hankolainen Augustson oli Hangon Kuvataitelijat ry:n perustaja- ja kunniajäsen. Hän oli öljy- ja akvarellimaalari, joka teki myös puupiirroksia.

Paikalla oli taiteilijan puoliso Kaarina Augustson, joka kertoi taiteilijan viimeisistä, sairauden sävyttämistä vuosista. Parempina aikoina he olivat matkustaneet yhdessä useita kertoja Edvard Munch -museoon Osloon muutamaksi päiväksi kerrallaan. Siellä Augustson vietti tuntikausia.

Tämä kissamaalaus jäi Lars Augustsonilta kesken.

Lars Augustson käytti vahvoja varejä. Haavoittunut maalari -teoksessa ovat mukana myös Hangon vesitorni ja kirkko.

Mainio virkistyspaikka Alan´s Cafe

Kolmas taidenäyttely tuli vastaan Alan´s Cafessa, jossa oli esillä paikallisen luontokuvaajan Tapio Kekkosen valokuvia. Vaikuttavin niistä oli kuva, jossa upea täysikuu on Hangon vesitornin huipun takana. Hän on kuvannut Hangossa nuoresta pojasta asti ja jo viidellä vuosikymmenellä.
– Hanko on niin hieno paikka, että kameran on aina oltava mukana, sanoi Tapio Kekkonen viime vuonna olleen isomman valokuvanäyttelyn avajaisiin liittyvässä haastattelussa.

Kahvilaa voi suositella sekä tunnelmansa, leivonnaistensa että hintatasonsa puolesta. Korvasin lounaan teellä, katkarapupiirakalla ja kardemummakakulla – yhteishintaan 6,50 euroa.

Alan´s Cafen antimia.

Alan´s Cafessa on viehättävää vanhanajan tunnelmaa.

Marian Antikvariaatista voi tehdä kirja- ja lehtilöytöjä.

Samassa Villa Orrmannissa toimii rinnakkain Hangon Käsityöläiset ry:n myymälä, kahvila, Marian Antikvariaatti ja antiikkiliike Ditt och Datt. Talo näyttää olevan sekä hankolaisten että turistien olohuoneenomainen paikka, jossa viihtyy pitempäänkin.

Villa Orrmanissa toimii hienosti monta toimiaan täydentävää yritystä. Kesällä voi virkistäytyä pihalla.

Seuraavissa Hanko-postauksissa kerron muun muassa pitsihuviloista ja syyskuisesta iltaelämästä.

Normaali
H niin kuin hotelli, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Minun Hankoni on syksyinen

Meri, pilviä, Hanko

Syyskuisena perjantai-iltana meri oli tumma ja taivas harmaassa pilvessä.

Minulle on muodostunut erityinen suhde Suomen eteläisimpään kaupunkiin, Hankoon. Se on Hanko Fotofestivalin kotipaikka, merta, tuulta, pitsihuviloita, Itäsataman ravintoloita ja persoonallisia hotelleja.

Hanko on suosittu matkailukohde kesäisin, mutta minä olen käynyt siellä useimmiten syksyisin, syyskuussa ja joulukuussa. Jostain syystä en ole aikaisemmin kirjoittanut tänne blogiin Hangosta, joten päätin tuoreimman vierailuni myötä korjata tilanteen.

Ensimmäisen kerran kävin Hangossa joskus 1970-luvulla perheen kanssa. Taisimme yöpyä leirintäalueella teltassa ja vieläpä Regatan aikaan heinäkuussa. Vanhemmat eivät kuulemma paljoa nukkuneet nuorison metelöinnin vuoksi.

Itsenäisyyspäivän aikoihin vuonna 2006 tein Hankoon pidennetyn viikonloppumatkan. Majapaikaksi olin valinnut Hotel Regatan. Sain sieltä varaamani huoneen, mutta käväisin ovella ja totesin tilan ankeaksi, palasin respaan ja peruutin majoituksen. Matkailuneuvonnan kautta sain yöpaikan Villa Maijasta, jossa tosin joutui vaihtamaan huonetta kesken viikonlopun.

Villa Maija on yksi Appelgrenintien pitsihuviloista.

Valokuvaus houkutteli Hankoon

Sittemmin Hotel Regatta on saneerattu ja olen sielläkin yöpynyt pari kertaa. Viereen rakennettu kylpylä on uudistanut hotellin nimen, se on nykyisin Regatta Spa Hotel.

Vakituiseksi Hangon kävijäksi tulin vuonna 2013, jolloin järjestettiin ensimmäistä kertaa Hanko Fotofestival. Olin suunnitellut omaa Hanko-viikonloppua elo-syyskuun vaihteeseen, mutta huomasin, että kaupungissa olisi tarjolla valokuvatapahtuma viikkoa aikomaani viikonloppua myöhemmin. No, muutin matkani ajankohtaa. Tuolloin Hanko Fotofestival kesti koko viikonlopun ja tapahtumapaikkana oli hienoon kuntoon remontoitu Hotel Regatta.

Alkuvuosien jälkeen tapahtuma muuttui yksipäiväiseksi; se järjestetään lauantaina. Uutena paikkana on kaupungintalon juhlasali. Perjantaina on usein jo etkot ja tapaaminen kuvaesityksineen.

Olen siis joka vuoden syyskuussa matkustanut Hankoon osallistuakseni valokuvafestareille. Jotain oppineena olen yleensä varannut majapaikan jo seuraavaksi vuodeksi. Hotel Regatan jälkeen yöpymispaikkojani ovat olleet muun muassa Bed and Breakfast Villa Garbo Hanko ja nyt useampana vuonna Hotel Bulevard.

Pari yötä putkassa Hotel Bulevardissa

Tein jo viime vuonna majoitusvarauksen ajaksi 4.–6.9.2020. Kun Fotofestival peruttiin, lähdin kuitenkin Hankoon viikonloppumatkalle. Onhan se mukavaa saada pientä vaihtelua kotiympyröihin, joissa olen oleskellut erittäin tiivisti maaliskuusta lähtien. Poikkeuksena oli vain heinäkuinen viikko Houtskärissä.

Saavuin Hankoon perjantaina illansuussa. Majoituin yhteen Hotel Bulevardin putkista – kyseessä on entinen poliisilaitos, joka on muutettu hotelliksi. Se on aloittanut toimintansa vuonna 2010. Alakerrassa on kuusi putkasta muunnettua huonetta, kolme yhden hengen ja kolme kahden hengen huonetta.

Punaiset ovet vievät putkasta majoitustiloiksi muutettuihin hotellihuoneisiin. Vasemmalla näkyy alkuperäinen, vankkarakenteinen putkan ovi.

Suomalaisten muotoilijoiden mukaan nimettyjä huoneita

Muut huoneet on nimetty suomalaisten muotoilijoiden mukaan ja sisustettu samaan henkeen. Nämä ns. designhuoneet on tehty poliisitalon vanhoihin toimisto- ja työhuonetiloihin. Jokainen huone on sisustettu yksilöllisesti.

Inspiraation hotellin ja huoneiden 1960-luvun tyyliseen sisustukseen ovat antaneet nimekkäät suomalaiset muotoilijat, kuten Tapio Wirkkala, Kaj Franck, Ilmari Tapiovaara, Nanny Still, Gunnel Nyman, Birger Kaipiainen, Erik Bruun ja Maija Isola.

Hotel Bulevardin aamiaiselta löytyy kaikki tarpeellinen, ei mitään ylenpalttisesti, mutta tarjolla on puuroa, munakokkelia, nakki- ja lihapullasekoitusta, keitettyjä kananmunia, leipää ja leikkeleitä, turkkilaista jugurttia, marjoja ja hedelmiä sekä mehuja, kahvia ja teetä.

Hotellin 25-paikkainen aulabaari, Bar Komisar, toimii aamuisin aamiaissalina, mutta se muuntautuu viikonloppuilloiksi rauhalliseksi oleskelubaariksi A-oikeuksineen. Se on avoinna kesäisin joka päivä ja talvisin viikonloppuisin. Kesällä käytössä on myös sisäpihan terassi.

Yläkerran aulaa voi varata kokouskäyttöön. Hotellissa on myös sauna.

Hotellin palvelu on ystävällistä ja siellä on kodikas tunnelma – vaikka nukkuisikin entisessä putkassa.

Hotelli Bulevardin aamiaishuoneen/aulabaarin valaisimet ovat teeman mukaiset.

Liitutaulu, vieraskirja

Seppo on kirjoittanut hotellin vieraskirjaan: ”Kiitos hyvästä hoidosta. Kiitos myös, ettei pamputettu.”

Lisää Hanko-postauksia

Kirjoitin ensin Hanko-postaukseni viikonloppuvierailustani kronologiseen järjestykseen, mutta tekstiä tulikin yllättävän paljon. Pilkoin jutun useampaan osaan. Seuraavissa postauksissa kerron muun muassa Hangon kahviloista, pitsihuviloista, taidenäyttelyistä ja syyskuisesta iltaelämästä.

Syyskuinen ranta ei houkuttele enää uimareita. mutta merta on aina yhtä sykähdyttävää katsella.

Normaali