Bloggaus, Kaupunki, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Tapahtuma

Täältä tullaan, Ostrava

Kun on kerrran lähtenyt matkabloggaajana hengenheimolaisten seuraan, on vaikeaa vastustaa kiusausta kokea sama uudestaan. Olin ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssissa Killarneyssä, Irlannissa, viime vuoden lokakuussa. Nyt tapahtuma järjestetään Ostravassa, Tšekissä.

Ostrava?

Ai missä Ostravassa? Enpä ollut aikaisemmin kuullutkaan. Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Ostrava saattaa olla tuttu penkkiurheilijoille, sillä kaupungissa järjestetään kuulemma yleisurheilun GP-kilpailut vuosittain.

Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan. Täällä on muun muassa järjestetty Colours of Ostrava -musiikkifestivaali vuodesta 2002.

Varsinaiset TBEX-konferenssipäivät ovat heinäkun lopussa, mutta osa bloggaajista tulee seuraamaan ja osallistumaan Colours of Ostrava -festivaaliin. Se järjestetään 18.-21.7.2018 Dolní Vítkovicessa.

Tarjolla on valtava valikoima musiikkia ja muuta kulttuuria, yhteensä noin 350 esiintyjää 21 lavalla. Tunnetuimmat nimet lienevät Grace Jones ja Pharrell Williams/N.E.R.D. Osallistun itsekin festariin.

Retkiä ja konferenssi

TBEX on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Ennen konferenssia järjestetään tutustumisretkiä Ostravaan ja ympäristöön.

Tapahtuman jälkeen osa bloggaajista pääsee niin sanotuille FAM-retkille. Osallistun kolmen päivän matkaan, jossa tutustutaan Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Vietän siis Tsekin tasavallassa noin kaksi viikkoa.

Täytyy myöntää, että aika vähänhän sitä tietää sellaisesta maasta ja kulttuurista, jossa ei ole käynyt ja joka ei ole tullut lähelle. Matkani jälkeen minulla on ainakin jonkinlainen tuntuma tähän Euroopan kolkkaan. Ja ainahan reissut ovat verrattomia oppimiskokemuksia.

Mitä tältä matkaltani odotan? Ainakin tutustumista moniin matkabloggaajiin, uusia ajatuksia ja oppeja konferenssista, kokemuksia tsekkiläisestä elämänmenosta ja kulttuurista mukaanluettuna ruoka- ja juomakulttuuri sekä tietysti hyviä ja mielenkiintoisia juttuja kirjoitettavaksi tänne blogiin.

Normaali
Matkustaminen, Teatteri

Naimakaupat Vegasissa turkulaisittain

Ei kesää ilman teatteria. Ilta Samppalinnan kesäteatterissa kuuluu myös Luovien ladyjen lomaviikkoon.

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Toivonniemessa kesäpäiviä viettäneet Luovat ladyt saivat kultturellia vaihtelua muutoin kovin sauna- ja grillauspainotteiseen viikkoonsa. Ilta aloitettiin laivaravintolan pöydän ääressä, tällä kertaa Svarte Rudolfissa. Muikuilla vahvistettuina suuntasimme kohti Samppalinnaa.

Emme selvinneet teatteriin ilman sateenvarjoa. Aikaisemmin kaunista ilmaa luvannut säätiedotus oli jo ehtinyt vaihtua epävakaisen ilman ennustuksiin, jotka myös toteutuivat. Edelliskesän koleasta ilmasta viisastuneina olimme varautuneet lämpimin vaattein ja sadevarustein.

Romantiikkaa ja roistoja

Las Vegasiin ovat menossa Betsy (Reeta Vestman) ja Jack (Antti Lang). Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Sulhanen viekoitellaan uhkapeliin ja tietäähän sen, kuinka siinä käy. Oikealla kasinon gangsterina Veeti Kallio. Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Elvis elää ja vielä useampana kappaleena. Lentävät Elvikset olivat tukalaan tilanteeseen joutuneen Jackin pelastus. Yksi heistä on vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Kuva: Samppalinnan kesäteatteri/Robert Seger.

Naimakaupat Vegasissa oli vauhdikas esitys. Kyseessä on ensimmäistä kertaa Suomessa ja koko Euroopassa esitetty Honeymoon in Vegas! -elokuvaan perustuva musikaali.

Näytelmän työryhmään kuuluvat Heikki Sankari (ohjaus), Jussi Vahvaselkä (musiikin sovitus), Sami Vartiainen (koreografi), Markus Länne (kapellimestari), Niina Suvitie (lavastus), Kaarina Kopola (puvustus), Petriina Suomela (naamiointi) ja Eero Auvinen (äänisuunnittelu).

Näytelmän käsikirjoitus on Andrew Bergmanin ja musiikin ja sanoitusten tekijä on Jason Robert Brown.

Teatteri esittelee näytelmän juonta näin: Se ”on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää lähteä Las Vegasiin avioitumisaikeissa. Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee kuitenkin silmänsä Betsyyn (tulevana morsiamena Reeta Vestman). Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulho pysty vastustamaan kiusausta. Pian hän on oman elämänsä herttajätkä ilman morsianta, rahaa tai kihlasormusta. Pata-akkana kiusaa tekee myös äitivainajan kummitus (Satu Paavola), jonka syytä koko sotku alun perin oli. Pakkaan jää vielä jokeri, vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela), joka saattaa ratkaista tosirakkauden värisuoran.”

Pääosan esittäjien lisäksi estradilla on toistakymmentä näyttelijää tai tanssijaa. Heistä yksi on useasti Samppalinnan lavalla nähty Antti L. J. Pääkkönen, jolta sujuu hyvin komiikka.

Sateen sattuessa sateessa

Sadetta saatiin jo ennen esitystä. Onneksi on katettu katsomo. Taustalla vuonna 1860 valmistunut Samppalinnan tuulimylly.

Kyllä me hyvin pärjäsimme hyvin varustautuneina kesäteatterin katetussa katsomossa, mutta näyttelijöitä surkosimme; he joutuivat tekemään työtään välissä vaatteissa sateessa. Alussa taisi olla hiukan kuivempaa, mutta sittemmin vettä tuli niin, että teatterilaiset joutuivat väliajalla vetelemään lastalla vettä pois näyttämöltä.

Tahatonta komiikkaa esitykseen toi lokki, joka liiteli herkkää hetkeä viettävän nuorenparin yläpuolella ikään kuin se olisi kuulunut esitykseen.

Esitys oli ehtaa Samppalinnaa: menevää musiikkia, hyvät laulajat sekä kekseliäs ohjaus, lavastus ja puvustus. Vauhti lisääntyi mukavasti väliajan jälkeen.

Ladyt tilaavat aina väliaikatarjoilun valmiiksi.

Väliajalla nautittiin virvokkeita hyvässä seurassa.

Ensi kesänä Disney-musikaali Perjantai on pahin

Ladyt kiittävät ja tulevat taas ensi vuonna uudestaan. Kesäkuussa 2019 Samppalinnan Kesäteatterissa on pohjoismainen ensi-ilta. Tuolloin ohjelmistossa on uusi Disney-musikaali Perjantai on pahin. Tämä musikaalikomedia perustuu tunnettuun elokuvaan Freaky Friday. 

Normaali
Keräily, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Teemapäivä

Antiikkkia, antiikkia Billnäsissä ja Fiskarsissa

Designlasin keräilijälle olisi ollut valinnanvaraa Billnäsin perinne- ja antiikkimarkkinoilla.

Antiikki ja muut vanhat tavarat Billnäsissä ja Fiskarsissa vetivät puoleensa niin lomalaisia kuin keräilijöitäkin heinäkuun alussa.

Osallistuin Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville torstaina 5.7.2018. Päivä osui Luovien ladyjen lomaviikolle ja Toivonniemestä lähtikin mukaan muutama nainen. Tänä vuonna retkeläisiä oli mukavasti, noin 26, kun viime vuonna vastaava matka jouduttiin perumaan lähtijöiden puutteen vuoksi.

Retki on toteutettu muutamia kertoja saman kaavan mukaan: lähtö aamulla Turun linja-autoasemalta tilausbussilla, pari tuntia Billnäsissä, kolme tuntia Fiskarsissa ja paluu Turkuun noin kello 18.

Ruukki täynnä vanhaa tavaraa

Billnäsin antiikkitapahtuma järjestetään perinteisesti heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

Billnäsin perinne-ja antiikkipäivien paikaksi oli vaihtunut Billnäsin Ruukki. Aiemmin tapahtuma oli Billnäsin Ratsastuskeskuksessa. Ruukki tarjosi enemmän katettua tilaa myyjille. Heitä olikin paikalla mukavasti ja tavaraa oli laidasta laitaan lasista huonekaluihin ja tekstiileistä astioihin. Pääsymaksu oli viisi euroa.

Myyntipöytiä on hauska tutkia, vaikkei olisikaan tarvetta hankintoihin. Mitä kaikkea löytyy ja mihin hintaan? Välillä syntyy kiinnostavia keskusteluja myyjien kanssa.

Lasi- ja posliiniastioita oli tarjolla runsaasti. Continental-kirjoituskoneenkin olisi saanut omakseen.

Tunsin pientä kiusausta kartuttaa karttapallokokoelmaani ‒ jonka olen saanut pidettyä itsepintaisella itsekurilla vain kahden pallon kokoisena ‒ mutta sitten ajattelin kuljetusvaikeuksia: kulkisin Fiskarsissa karttapallo kädessäni ja kuljettaisin sitä myös Turun Föri-bussissa. Hieno yksilö puisella jalustalla ja metallipidikkeellä noin 1960-luvulta jäi Billnäsiin.

Tavaramarkkinat Veitsitehtaalla ja torilla

Näytteilleasettajina oli noin 70 antiikki- ja designesineiden ammattikauppiasta.

Antiikin, designin, taiteen ja vintagen perinteikäs kesätapahtuma Fiskarsin Antiikkipäivät järjestettiin Vanhalla Veitsitehtaalla. Sisäänpääsy maksoi 10 euroa.

Veitsitehtaan lisäksi myyjiä oli myös torialueella.

Tästä Studio Annukka Laineen myyntikojusta löysin upeita matkabloggaajalle sopivia mekkoja, mutta nyt niitä ei ollut saatavilla omaa  kokoani. Tyydyin ostamaan kassin ja pussukan.

Vanhat astiat voi hyödyntää näinkin. Myynnissä oli ReDin eli Recycling by Dianan tuotantoa.

Yhdellä myyjällä oli tarjolla Fiskarsin omaa tuotantoa alkuperäisessä kotelossa.

Myyjiä oli myös torilla. Vanhan tavaran rinnalla oli paljon uuttakin, muun muassa käsitöitä ja koruja. Veistitehtaalle saakka en mennyt, koska katsottavaa oli muutenkin tarpeeksi lyhyeen aikaamme nähden. Osan siitä vei ruokailu. Lounaspaikaksi valitsimme Lukaalin, josta saimmekin pöydän jonottamatta.

En ole ollut Antiikkipäivillä viikonloppuisin, mutta silloin lienee vielä suurempi väenpaljous tungeksimassaa pienen paikkakunnan raitilla, kaupoissa ja myyntikojuilla. Autolle on vaikeaa saada parkkipaikkaa ja ravintolat ja kahvilat ruuhkautuvat; näin kävi nytkin. Mutta kun ottaa sopivan rennon kesäloma-asenteen, niin tuostakin selviää.

Tällä kulkupelillä ei ole taidettu vähään aikaan kulkea.

Fiskarsin joen pääsee ylittämään kaunista siltaa pitkin.

 

Normaali

Iltataivas Krottilan lahdella Ruissalossa heinäkuussa.

Luonto, Valokuva

Iltataivaan värit

Kuva
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Teatteri

Lomaviikko Toivonniemessä

Toivonniemessä voi viettää aikansa joko lepäillen tai aktiivisesti puuhaillen tai näitä sopivasti yhdistellen.

Heinäkuun ensimmäinen viikkoni on kulunut jo vuosien ajan Toivonniemessä, Ruissalossa. Loma saaren rehevässä vihreydessä veden äärellä hyvässä seurassa on yksi kesän parhaista tapahtumista.

Luovat ladyt -viikko järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Viisitoista naista kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin Ruissaloon.

Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään ja tuttaviaan. Joukko on muotoutunut vuosien varrella, mutta se on avoin uusille tulijoille.

Loma meren rannalla

Saunarannasta ja laiturilta on levollinen näkymä merelle.

Mukana oli yksi uusi lady, muut ovat olleet aiempinakin kesinä Toivonniemessä. Nyt ei viikkoa tarvinnut markkinoidakaan, sillä se täyttyi hyvin jo kevään aikana oman Facebook-ryhmämme sisällä. Täytimme Valkoisen ja Punaisen talon huoneet ja yksi meistä majoittui myös päärakennukseen.

Tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla haluamallaan tavalla. Mukana oli muun muassa neule-, virkkaus- ja huovutustöitä, kamera, kirjoja ja akvarellimaalaustarvikkeita.

Uutena kokeiluna yhdellä ladylla oli kontaktivärjäys, jossa akvarellipaperin väliin laitetaan vaikkapa kasvin lehti ja nämä puristetaan kahden kaakelilaatan väliin. Laatat kiinnitetään rautalangalla sitoen ja koko pakettia heitetään kattilassa, jossa on etikkavettä ja ruosteisia nauloja. Kuulostaa erikoiselta, mutta tuloksena on kasviaiheista taidetta.

Kaakelilaattojen ja paperin väliin puristetut kasvinosat piirtyvät näkyviin, kun niitä on keitetty etikkavedessä ruosteisten esineiden kanssa. Kuva: Eira-Erika Piironen

Värikästä huovutusvillaa yhdistämällä syntyy kaunis lopputulos. Tässä on tulossa laudeliina.

Nautimme myös oleskelusta ja seurustelusta. Kun ladyissä oli tälläkin kertaa kaksi Ullaa, vietimme nimipäiviä kahvin, prinsessakakun ja mansikoiden kera.

Iltaisin grilli oli kuumana, mutta ladyt eivät niinkään; erään hiukan viileän illan jälkeen joku lady kommentoi: ”Kyllä tämä toppatakki on sitten mainio keksintö.”

Luovat ladyt kokoontuivat iltapäiväkahville juhlimaan kahta Ullaa.

Iltaruokailu hoitui useamman kerran grillin ääressä.

Saunaan, uimaan ja teatteriin

Viikkoomme sisältyi neljä saunailtaa Toivonniemen aikataulun mukaan. Saunavuoromme oli kahden tunnin pituinen. Puilla lämmitettävä kiuas antoi lempeät ja pehmeät löylyt.

Välillä käytiin uimassa ja vilvoittelemassa laiturilla. Vesi oli tosin kylmää, noin 13‒15-asteista.

Kävin minäkin heittämässä talviturkin mereen, mutta tuumin kyllä, että kyseessä on jonkinlainen masokismin muoto. Saunan siunattu lämpö kuitenkin sulatti kohmeen ja olo oli löylyjen jälkeen upea.

Toivonniemen rantaa saunan kohdalla ruopattiin alkukesästä ja nyt siellä on pieni hiekkaranta, josta voi myös mennä uimaan laiturin lisäksi. Laituria on laajennettu saunan edustalla pieneksi terassiksi.

Toivonniemessä ollaan lähellä luontoa. Havaintoja voi tehdä niin joutsenista, tiiroista, lokeista, peuroista kuin ranta- ja kyykäärmeistä. Saarella on myös paljon punkkeja, mutta nyt kukaan ei tainnut joutua tekemään lähempää tuttavuutta niiden kanssa.

Hei käärme, sinulta jäi tänne nahka.

Tällainen maisema aukeaa saunan ikkunasta.

Iltauinteja täytyy rytmittää ohi kulkevien laivojen mukaan. Ne nostattavat pyörteitä, jotka voivat olla uimarille vaarallisia. Viking Linen Grace matkalla kohti Maarianhaminaa ja Tukholmaa.

Tiistaina teimme perinteisen kesäteatteriretken, mutta sitä ennen kävimme syömässä laivaravintola Svarte Rudolfissa. Sen tunnetuin a la carte -annos, paistetut silakat, vaihtuivat paistetut muikut -annokseen silakoiden loputtua.

Ladyjen ruokavalinta oli melko yksituumainen: muikkuja!

Svarte Rudolf on tunnettu paistetuista silakoistaan. Nyt saimme kuitenkin muikkuja perunamuusin kanssa. Lisukkeena oli smetanavaahtoa ja juuressipsejä.

Pelinaisia

Osasta ladyjä kuoriutui peleistä ja pelaamisesta kiinnostuneita. Jalkapallon MM-kisapelejä katsottiin television puuttuessa läppäriltä tai kännykästä. Olipa eräällä ladyistä päivitettävänä työpaikan MM-veikkauksen tulostaulukko.

Jalkapalloilijoita arvioitiin osin myös ulkopelillisin ansioin. Pelaajien liioitellut ja yliherkät reaktiot saivat aikaan kommentin: ”Aina joku itkee.”

Sanapeliklassikko Scrabblen ruotsalaisversio Alfapet sai muutamat ladyt innostumaan verbaaliseen venyttelyyn. Pelin ympärille kokoontui seurue niin päivällä auringossa kuin illalla yhteiskeittiössä.

Mukana oli myös yksi geokätköilyn harrastaja, joka kävi etsimässä saaren muutamat kätköt.

Kisakatsomon näyttö oli pieni, mutta tunnelma hieno. Bloggarin työpiste oli alhaalla oikealla.

Alfapet-peli sai muutaman ladyn koukkuunsa.

Antiikkia ja Ruisrockia

Billnäsissä oli tarjolla kaikkea vanhaa lasista huonekaluihin.

Luovien ladyjen lomaviikko, Fiskarsin ja Billnäsin Antiikkipäivät ja Ruisrock ovat perinteisesti samalla viikolla. Ovatko ne jotenkin yhdistettävissä? Hyvinkin.

Osa lomalaisista osallistui Exlibris Aboensis -yhdistyksen torstaina 5.7.2018 järjestämään bussimatkaan Billnäsin perinne- ja antiikkipäiville ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Meissä ladyissä ei ollut niin innokkaita rokkareita, että olisimme tulleet hankkineeksi liput jo talvella loppuunmyytyyn Ruisrockiin. Osa odottelee sitä aikaa, että saa yli 70-vuotiaille jaettavan ilmaislipun.

Rocktapahtuma vaikuttaa olemiseemme siten, että osa kahviloista ja ravintoloista sulkee ovensa tapahtuman ajaksi ja liikennettä saareen valvotaan ‒ kulkulupa helpottaa liikennointiä; muutoin joutuu selittämään järjestyksenvalvojille määränpäänsä.

Ensi kesänä uudestaan

Suunnitelmissa on viettää lomaviikkoa ensi vuonna samaan aikaan ja samassa paikassa. Paikkoja on noin 15 ladylle. Suunnittelu aktivoituu keväällä 2019. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä tämän blogin pitäjään.

 

Normaali
H niin kuin hotelli, Henkilö, Kahvila, Kaupunki, Majoitus, Matkakertomus

Nukkumatista Pyynpesään

Vanha tuttu Hotelli Nukkumatti on kokenut täydellisen muodonmuutoksen nimeä myöten uudessa omistuksessa. Putiikkihotelli Pyynpesä on kuuden huoneen majoituspaikka Pyymäen Konditorian yläkerrassa.

Hotelli Nukkumatti Sastamalassa oli monien vuosien ajan majapaikkani Vanhan kirjallisuuden päivien aikana. Se sijaitsi kätevästi keskustassa Onkiniemenkadulla, torin laidalla.

Nukkumatin omistaja Raija Ketola ehti emännöidä sitä yli 30 vuoden ajan vuodesta 1986 alkaen. Viimeisinä vuosina hän toivoi, että hotellinpito siirtyisi nuoremmille. Ostajia ei heti löytynyt. Voit lukea lisää Osta hotelli -postauksestani.

Yläkerrassa hotelli, alakerrassa konditoria

Pyynpesän avaimenperätkin ovat teeman mukaiset.

Viime vuonna hotelli sai uudet omistajat Pyymäen Leipomon pitäjistä Maarit Lujalasta ja Jouni Tuomistosta.

Ratkaisu on sikäli näppärä, että alakerrassa sijaitseva Pyymäen Konditoria toimii sekä vastaanottona että aamiaispaikkana. Sinne ilmoittaudutaan ja sieltä saadaan koodi ulko-oveen.

Huoneen avaimet löytyvät hotellin aulasta, samoin majoituslomakkeet, valikoima esitteitä lähialueen nähtävyyksistä ja vieraskirja. Ratkaisu sisältää siis jonkin verran itsepalvelua.

Pyynpesän aulaa. Pöytä toimittaa vastaanottotiskin virkaa. Avaimet löytyvät täältä.

Kaikki uusiksi

Putiikkihotelli Pyynpesä avautui viime vuoden marraskuussa täydellisen remontin jälkeen. Poissa on iso ruokasali, jonka suuren pöydän ääreen hotellivieraat kokoontuivat Raijan valmistamalle aamiaiselle.

Poissa on myös retrohenkiseltä vaikuttanut sisustus värikkäine pintoineen; ruokasali sävyttyi siniseen, muista huoneista löytyi muun muassa ruskeaa, oransssia, vihreää ja punaista.

Tilalla on moderni mustavalkoinen väritys ja huoneiden lukumäärä on pudonnut kuuteen. Ruokasalin tilalla on nyt isoin huone, sviitti, jossa on kaapistoon upotettu keittiö jääkaappeineen ja mikroineen sekä tilava saunaosasto. Halutessaan pääsee myös nauttimaan kylvystä leijonatassuiseen ammeeseen. Parvekkeelle voi mennä  vilvoittelemaan löylyjen välissä.

Tilaa yli 40 neliömetrin sviitissä on reilusti kahdelle majoittujalle, mutta nukkumapaikka löytyy neljällekin, jos varavuoteena toimiva vuodesohva otetaan käyttöön. Nyt meitä oli kolme yöpyjää.

Kyllä tässä hyvin nukuttaa.

Tilava pesupaikka. Oikealla ovi saunaosastoon, vasemmalta mennään parvekkeelle.

Rentouttavan illan olisi voinut viettää kylpyammeessa, kenties vaahtokylvyssä, mutta valitsimme saunomisen.

Teenjuoja ilahtuu aamiaisella

Pyymäen Konditoria tarjoilee runsaan aamiaisen. Se on myös kahvilan asiakkaiden käytettävissä.

Teenjuojana täytyy erityisesti mainita, että tarjolla oli haudutettua teetä jopa kahta eri laatua, mikä on ylivoimaisesti parasta saamaani palvelua tämän juoman suhteen. Suurimmassa osassa hotelleja uskotaan teepussien riittävyyteen.

Putiikkihotelli Pyynpesä yltääkin siihen harvinaiseen joukkoon hotelleja, joka täyttää oman HH-luokitukseni: haudutetun teen lisäksi matkailijan käytössä ovat myös irrotettavat henkarit. HH-indeksistä voi lukea lisää jutusta H niin kuin hotellihuone.

Eipä ole missään muualla tullut vastaan kahta laatua haudutettua teetä: mustaa teetä maustettuna vaniljalla tai kotimaisilla marjoilla. Myös kahvista löytyi kahta eri laatua, joista toinen oli luomua.

Kahvilasta voi ostaa mukaansa Pyymäen Leipomon tuotteita.

Ensi vuonna uudestaan

Hotellin muutos näkyy asiakkaalle ajanmukaisena sisustuksena; kaikki on uutta ja toimivaa.

Se, mitä on hiukan ikävä, on kodinomainen tunnelma ja Raijan, hotellin hengettären, lämmin tulohalaus, iloinen kuluneen vuoden kuulumisten vaihtaminen ja yhteisöllinen aamiainen ison pöydän ääressä.

Kiitän Raijaa yhteisistä hetkistä ja toivotan antoisia ja mukavia eläkepäiviä. Uusille omistajille toivotan onnea ja menestystä.

Sviitti on jo varattu ensi vuoden kesäkuun lopussa, kun on taas aika matkata Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan.

 

Normaali
Kaupunki, Matkakohde, Tapahtuma

Kirjallisuutta ja kohtaamisia Sastamalassa

Vanhan kirjallisuuden päiville kokoontui jälleen kirjojen ystäviä.  Tapahtuma on monipuolinen kulttuurikattaus. Kahden päivän aikana ehtii niin kuuntelemaan esityksiä, tapaamaan tuttuja sekä tutkimaan kirjamyyjien hyllyjä ja pöytiä.

Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin tuttuun tapaan viikko juhannuksen jälkeen perjantaista lauantaihin 29.‒30.6.2018 Sylvään koululla.

Sain mukaani tälle reissulle kaksi ystävääni, joista molemmat olivat Kirjapäivillä ensimmäistä kertaa.

Naisen paikka?

Naisen paikka -juliste, jossa käytetty teksti on peräisin Minna Canthilta.

Päivien teemana oli Naisen paikka. Tapahtumaa järjestävän Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:n hallituksen puheenjohtaja Leena Majander-Reenpää totesi ohjelmalehtisen esipuheessa: ”Vanhan kirjallisuuden päivien teema Naisen paikka nostaa huulille vitsejä, mutta myös monta ankaraa arjen kertomusta, jotka näyttäytyvät tänään toisenlaisina kuin tapahtumisensa aikoina. Mikä joskus oli tavanomaista, hiljaisesti hyväksyttyä tai salattua, se ei vaan kertakaikkiaan käy meidän ajassamme. Nyt myös käsite sukupuoli on uudenlaisen tarkastelun kohteena. ‒ ‒ Kirjapäivillä Sastamalassa puhutaan, kuunnellaan ja keskustellaan naisen, miehen ja ihmisen paikasta. Aihe on ikuinen ja aina ajankohtainen, kaikissa historian käänteissä, eilispäivänä ja tulevaisuudessa.”

Tulomme Sylvään koulun saliin jäi sen verran myöhäiseksi, että kaikki juhlasalin istuimet oli varattu ja ihmisiä oli jo seisomapaikoilla. Yksi monipuolisen ohjelman esiintyjistä oli kirjailija Pirkko Saisio, jonka puheen otsikkona oli Naisen paikka, miehen tie.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Saision esityksen lisäksi myös toimittaja Anna-Stina Nykäsen esitys Nämä naisidolit lyövät nykynaisen ällikällä. Seisomapaikka ei kuitenkaan houkutellut, joten lähdin tutkimaan muuta kirjapäivien tarjontaa.

Palkintoja Martiskaiselle, Lehtiselle ja Rikkiselle

Suomen Antikvariaattiyhdistys ry:n valitsema Vuoden kirjatoukka on bibliofiili Seppo Martiskainen. Hän on ansioitunut erityisesti urheilukirjallisuuden kerääjänä.

Suomen Tietokirjailijat ry:n myöntämän Warelius-palkinnon saivat Suomen historian erityistuntija, filosofian tohtori Lasse Lehtinen ja kulttuurimaantieteen emeritusprofessori Kalevi Rikkinen.

Myös toimittajana ja poliitikkona tunnettu kirjailija Lasse Lehtinen on julkaissut noin neljäkymmentä kirjaa, joista suurin osa on poliittista historiaa ja henkilömuotokuvia.

Kalevi Rikkinen on maantieteilijä ja Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen emeritusprofessori. Hän on kirjoittanut lukion oppikirjoja, yleisiä tietokirjoja ja tieteellisiä tutkimuksia.

Haapavaaran tietokirjat

Elämäni tietokirjat -sarjassa kuultiin toimittaja Heikki Haapavaaran poimintoja kymmenestä tärkeästä tietokirjasta. Viestintäpäällikkö Anne Rutasen haastattelussa käytiin läpi Haapavaaran valintoja. Ne alkoivat Otavan isosta tietosanakirjasta 1960-luvulta, jatkoivat Suomen kansallisbiografiaan, Yrjö Karilaan koostamaan, erilaisia pelejä, leikkejä sekä yleis- ja knoppitietoa esittelevään Antero Vipuseen, Aino Kuusisen muistelmiin, Kaari Utrion Eevan tyttäriin eli eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historiaan 1980-luvulta ja päättyen John Simonin kirjoittamaan Koneen ruhtinas ‒ Pekka Herlinin elämä -kirjaan.

Viimeksi mainitun kirjan kohdalla Haapavaara kertoi itkeneensä useaan otteeseen. Kaari Utriota hän kehui erityisesti ja totesi tämän kirjasta: ”Täydellinen onnistuminen.”

Naisen paikka voi olla myös piispana

Lauantain ohjelman odotetuin esitys lienee ollut vuoropuhelu aiheesta Nainen paikallaan ‒ vai liikkeessä? Keskustelijoina olivat piispa emerita Irja Askola ja toimittaja, teatteritieteen maisteri Päivi Istala.

He puhuivatvat muun muassa Askolan lapsuudesta ja nuoruudesta, piispuudesta, naisista ja miehistä, vihapuheista, salaisuuksista ja mykkyydestä, vähemmistöjen ymmärtämisestä, runoudesta ja eläkkeellä olemisesta.

Irja Askola on myös kirjoittaja, jonka teoksia ovat muun muassa Pyhän kanssa piilosilla, Tie vie, pyhä kantaa, Pöytä katettu kaikille sekä yhdessä Anja Porion kanssa julkaistut runoteokset Matkaan naiset. Proosarunoja naisen elämästä ja Mikä nainen. Päivi Istala luki muutamia runoja näytteeksi.

Irja Askola (vas.) on ollut uranuurtaja, ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa nainen piispana. Päivi Istala (oik.) haastatteli Askolaa.

Kirjoja ja kierrätysideoita

Perjantai- ja lauantaiaamun voi aloittaa kiertelemällä Sastamalan torilla, josta löytyy mansikoiden, perunoiden ja muiden satokauden tuotteiden lisäksi myös erilaisia käsitöitä ja tietysti kirjoja. Paikalliset ovat ymmärtäneet ns. markkinaraon ja tyhjentäneet kirjahyllyjensä ylitarjontaa torikauppaan. Paikallahan on runsain mitoin kirjoista kiinnostuneita ihmisiä.

Torilla tavataan -lause sopii myös kirjojen ystäville. Ehkä lukuisista laatikollisista löytyy jotain kotihyllyyn.

Sastamalassa täytyy aina käydä myös paikallisessa kirjakaupassa ja sen kuulussa alakerrassa. Tyrvään kirjakauppa on toiminut vuodesta 1891 ja sen perustajana oli apteekkari O. A. Bäckman. Se on Suomen suurimpia yksityisiä kirjakauppoja ja maankuulu; se tunnetaan erityisesti vuonna 1969 kirjakauppias Helka Suvannon perustamasta Kirjakellarista. Hän alkoi pitää kirjakaupassa markan pöytiä, joista tuli nopeasti hyvin suosittuja.

Sylvään koululla Tyrvään kirjakaupan osaston edustalla Aino Havukainen ja Sami Toivonen olivat suosittuja ja jono heidän edessään oli pitkä. He signeerasivat uusinta kirjaansa Tatu ja Patu, elämä ja teot. Nimikirjoitusten lisäksi kirjan koristeeksi sai Toivolan piirroksen.

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen eteen kerääntyi pitkä jono lapsia vanhempineen. Kerrankin oli mahdollisuus saada tekijöiden signeeraus uuteen kirjaan.

Kirjallisuuspäivillä oli tarjolla kirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita houkutuksia. Yhtenä niistä oli Katri Oikarisen kirjankansista tehdyt korvakorut. Hän tekee poistokirjojen kansista myös tauluja.

Oikarinen on koonnut ideansa kirjaan Luo aarteita vanhoista kirjoista, jota oli myös myytävänä. Kirjassa on yli 40 ideaa kirjojen uusiokäyttöön.

Tarpeettomien kirjojen kannet voi hyödyntää uusien tuotteiden raaka-aineena; niistä voi tehdä vaikka korvakorut.

Vanhoille kirjoille voi antaa uuden elämän osana taideteosta.

Lounaalle Laituriravintolaan

Kirjapäivillä kiertelyyn kulutettu energia täytyy korvata. Lounaspaikaksi on vakiintunut Rautaveden rannalla sijaitseva Laiturikahvila, jossa tarjotaan kahvin lisäksi myös ruokaa, jäätelöä ja virvokkeita A-oikeuksin. Lounasaikaan löytyy sekä seisova pöytä että a la carte -lista.

Ravintola on nimensä mukaisesti kuin iso laituri. Osa ulkotiloista on katettu, joten pieni sadekaan ei haittaa. Ruoan ja juoman lisäksi saa nauttia kauniista järvimaisemasta.

Kohtaamisia ja keskusteluja

Mukavaa päivien aikana on myös tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen. Heistä monella Vanhan kirjallisuuden päivät kuuluvat vakiintuneisiin menoihin kuten minullakin nykyään.

Sylvään koulun pihalla olevassa teltassa oli perjantai-iltana ohjelmaa, mutta meille riitti pistäytyminen majapaikkamme lähellä olevaan Pub Dubliniin ja saunominen.  Yöpymispaikastammme Putiikkihotelli Pyynpesästä teen erillisen postauksen.

Puutteellinen tutustuminen paikkakunnan iltamenoihin aiheutti sen, että missasimme Nyrok Dolls -yhtyeen esiintymisen Vammalan Seurahuoneella. Kyseessä on lastenkirjailija ja sarjakuvataiteilija Mauri Kunnaksen perustama bändi, jossa soittavat Kjell Westö (kitara), Mauri Kunnas (kitara ja laulu), Pasi Heikura (kitara ja laulu), Juba Tuomola (basso ja laulu) Arto Nyberg (laulu) ja Silja Sillanpää (laulu).

Olisihan kirjailijabändin esiintyminen ollut parempi kokemus kuin pubi, jossa karaokekin alkoi vasta kello kymmeneltä, jolloin olimme jo saunan lauteilla. Ilonamme oli kuitenkin kolmen herran seurue, kirjapäivien vakiokävijöitä, joiden kanssa keskustelimme muun muassa kirjalöydöistä ja scifikirjallisuudesta. He ovat käyneet Vammalassa/Sastamalassa jo kirjapäivien alkuajoista lähtien.

Vuoden 2017 Vanhan kirjallisuuden päivistä voi lukea postauksesta Vanhaa kirjallisuutta Sastamalassa.

Vanhan kirjallisuuden päivät järjestetään ensi vuonna perjantaina ja lauantaina 28.‒29.6.2019.

Kirjapäiviltä löytää edullista luettavaa.

Joskus myyntipöydiltä voi löytää myös lapsuuden satukirjan.

Normaali