Matkakertomus, Matkakohde, Puisto

Ruusuterapiaa

Tähkäpuiston ruusut ovat aloittaneet kukintansa ja ne loistavat monissa eri väreissä valkoisesta vaaleanpunaisen eri sävyihin. Joukossa on myös keltaisia ja tummanpunaisia ruusuja.

Luonnolla on tutkimusten mukaan tervehdyttävä vaikutus. Omaa hyvinvointiaan voi vaalia liikkumalla luonnossa ja kokemalla sen kauneutta ja hiljaisuutta. Myös kaupungeissa voi nauttia annoksen luontokokemusta vaikkapa puistossa.

Monipuolista kasvillisuutta

Turun Tähkäpuistossa (Axparken) on tähän loistavat mahdollisuudet. Tarjolla on monipuolinen kokonaisuus puisto- ja metsämaisemaa. Tähkäpuiston pinta-ala on noin 7,7 hehtaaria. Rakennettua puistoaluetta on vähän yli puolet. Muu osa alueesta on luonnonmukaista maisemaniittyä ja ulkoilumetsää pitkospuineen.

Puistossa on 37 erilaista havu- ja lehtipuuta, 110 pensasta sekä noin 90 eri lajiketta perennoja ja maustekasveja.

Perennojen ja yrttien vieressä on kyltit, joista voi opiskella kasvien suomenkielisiä ja tieteellisiä nimiä. Katson aina mielelläni näitä kylttejä oppiakseni kasvien nimiä. Huomaan harmittelevani, jos kyltti puuttuu tai jos se on jäänyt piiloon kasvien alle.

Kyltti kertoo kasvin latinan-, suomen- ja ruotsinkielisen nimen.

Miljoona, miljoona ruusua

Ruusupuisto sisäänkäynti tultaessa Peltolantieltä kuvattuna puistosta. Henrikinkirkko jää kuvasta oikealle.

Puistossa on myös ruusutarha, joka on Suomen suurin historiallisten ruusujen rosarium. Historiallisiin ruusuihin luetaan ennen vuotta 1867 tunnustetut ruusulajikkeet.

Rosariumissa kasvaa noin 1 600 yksittäistä pensasruusua. Eri lajikkeita on 400, joista muutamat ovat hyvin harvinaisia. Rosarium-idean äiti oli ruusumatamiksi kutsuttu Toini Grönqvist. Puistoa kutsutaankin  myös Ruusupuistoksi.

Ruusut puhkesivat kukkaan juhannusviikolla ja niiden kukintaa riittää pitkälle syksyyn. Olen kuvannut lokakuussa huurteisia ruusuja.

Kun kulkee ruusupensaiden välissä, muistuu mieleen Vera Teleniuksen 1980-luvu hitti Miljoona ruusua. Kukkia on tosiaan paljon ja osassa pensaita niin runsaasti, että oksat ovat taipuneet maata kohti. Ruusun terälehtiä on varissut ruohikolle.

Kukkien paino taivuttaa oksat maata kohti.

Hetken kauneutta

Jos tulee puistoon alakuloisena ja huolissaan, voi ruusujen kauneuden äärellä unohtaa hetkeksi elämän nurjat puolet. Voi ihastella ruusujen hetkellistä kukintaa tiiviistä, pienestä ruusunnupusta täyteen kukkaan auenneine lehtineen ja siitä kuihtumiseen ja terälehtien putoamiseen. Kaikkia näitä vaiheita näkee nyt puistossa. Ja pian tilalla ovat ruusunmarjat siemenineen.

Kun puistossa on niin paljon erilaisia ruusulajikkeita ja perennoja, kävijälle riittää aina uutta katseltavaa. Viime viikolla kukkineet kasvit ovat ehkä menettäneet kauneutensa ja uudet lajit ovat puhkeamassa kukkaan.

Puistossa on kauneinta ‒ ja otollisinta aikaa myös valokuvauksen kannalta ‒ aamuisin ja iltaisin.

Sateisen päivän jälkeen kasveja koristavat vesipisarat täydentävät kuvauksellisuutta. Jos haluaa kierrellä ruusupensaiden välissä ja muualla kuin hiekkatiellä, kannattaa varustautua aamukasteen ja sateen aiheuttamaan märkyyteen kosteudenkestävillä kengillä.

Tähkäpuistossa on myös lasten leikkipuisto ja koirapuisto. Penkeille voi levähtää istumaan ja ihailemaan vihreyttä ja kukkaloistoa. Puistosta löytyy myös kaksi pöytää, joille voi kattaa piknikin.

Tähkäpuisto löytyy Petreliuksenpolulta, Uudenmaantien ja Peltolantien välissä, Henrikinkirkon vieressä.

Kauppatorilta Tähkäpuistoon päääsee helposti muun muassa busseilla 61 (Peltolantie) sekä 7 ja muilla 7-alkuisilla linjoilla (Uudenmaantie).

Aiemmin kirjoittamani jutun Tähkäpuisto ‒ ruusukeidas kaupungissa pääset lukemaan täältä.

Normaali
Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Juhannustunnelmaa Turun kauppatorilla

Turun kauppatori on värikäs kohtaamispaikka ja tuoreiden elintarvikkeiden myyntipiste. Silmäniloa tarjoavat kauniit kukat ja jos jalkoja väsyttää, voi istahtaa hetkeksi kahvilan pöytään.

Jos Turulle pitäisi etsiä kaupungin sydän, niin vahvana ehdokkaana olisi kauppatori. Se on keskellä kaupunkia ja Föli-liikenteen keskus. Keltaiset bussit  sieltä ja palaavat sieltä.

Kauppatori rajautuu pohjoisessa Yliopistonkatuun, idässä Kauppiaskatuun, etelässä Eerikinkatuun ja lännessä Aurakatuun. Sen mitat ovat noin 120×120 metriä.

Juhannusaaton aamuna tori näyttäytyi juhannuksen keskuksena. Ihmiset tulivat hakemaan kukkia, hedelmiä, marjoja, kalaa, lihatuotteita ja leivonnaisia juhlapöytäänsä. Lähdin samoille asioille, mutta myös nauttimaan kiireettömästä kuljeskelusta ja katselusta. Olin paikalla puoli yhdeksän maissa, joka oli sopiva aika. Väkeä oli jo liikkeellä,  mutta myyntitiskeillä ei ollut vielä ruuhkaa.

Juhannuspöytään uutta perunaa, saunaan vihta

Alkutuottajille varatuissa ns. maalaistenpenkeissä oli tarjolla uutta perunaa eri lajikkeineen: Annabellaa, Siikliä ja Jussia. Taimia oli tarjolla oman kasvimaan valikoiman monipuolistamiseen.

Juhannussaunan sulostuttajaa, vihtaa tai vastaa, oli myynnissä parissakin paikassa. Vihdantekijäkin oli työssään ja hän kertoi, että tuoreet kesävihdat ovat lähes kertakäyttöisiä, kun nuoret lehdet eivät kestä kovaa huiskimista. Vihdan hinta oli ainakin hänellä kuusi euroa.

Arajärven puutarha oli tuonut myntiin monenlaista perennaa.

Vihdantekijä asetteli tuotteensa myyntiin sitä mukaa kun niitä valmistui.

Vihannestiskeillä oli monipuolinen valikoima ja ilahduttavan paljon oli jo kotimaista tuotetta: varhaiskaalia, porkkanaa, parsakaalia, naurista, kukkakaalia, sipuleita ja tietysti perunaa ja tilliä.

Kukkatiskillä moni ihastui sinivalkoiseen krysanteemikimppuun, joka sopiikin hyvin suomalaisen suvijuhlan koristeeksi.

Toriparlamentti kahvilassa

Kauppatoria voidaan pitää myös yhtenä Turun matkailunähtävyyksistä. Visit Turku suositteleekin matkailijoille torikahveja alkuasukkaiden kanssa.

Kahvia saa kioskeista ja muutamasta kahvilasta: Ratikasta, Torikahvila Kisällistä, Café Einosta ja Nieto´s Cafésta. Kahden jälkimmäisen runkona on auto, joka on varusteltu kahvilakäyttöön. Ratikka on nimensä mukaisesti entinen ratikkavaunu.

Einossa on laaja katos, jonka suojassa oleviin pöytiin voi mennä sateisena päivänä tai jos etsii varjoisaa paikkaa aurinkoisena päivänä. Eino on torikahviloiden hienostunein versio ja sieltä saa muhkeasti täytettyjä sämpyloitä ja kauniita leivoksia.

Nieto´s Cafe tarjoilee tavallisen kahvin lisäksi erikoiskahveja cappuccinosta latteen ja niitä saa myös tehtynä muuhun kuin lehmänmaitoon. Valikoimaan kuuluu myös espanjalaisia voileipiä ja tuoreita leivonnaisia. Tarjolla on myös gluteenittomia leipiä. Juan ja Emilia isännöivät ja emännöivät paikkaa ja kahvila on toiminut torilla parin vuoden ajan.



Kisälli on toiminut torilla pisimpään ja sen pöydistä voi aamuisin bongailla paikallisia julkkiksia ”toriparlamentissa”. Tämä torikahvila sanoo tarjoavansa ”kaupungin parhaimmat sämpylät ja tuoreimmat munkit jo aamusta kello 6 lähtien”.

Torikahvila Kisällin pyöreiden pöytien ja tuolien ääreen haluavat muutkin kuin ihmislajin edustajat.

Ratikka palvelee, jos jäätelönhimo yllättää. Torilla on myös pari muuta jäätelökioskia.

Lukemista mukaan

Kirjamyynnissä olivat rinnakkain sulassa sovussa niin hölmöläissadut, Mauno Koivistosta kertovat kirjat kuin Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat.

Antikvaarinen Kirjakauppa Laatu Torikirjat oli tuttuun tapaansa myös paikalla. Antikvariaatilla on verkkokauppa, mutta Maire ja Jarkko Virta ovat kirjamyyntipöytineen torilla jos vain sää on suotuisa. Olen heiltä ostanut muutaman kirjan vuosien varrella.

Tapaamme Virtojen kanssa usein myös Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun lopussa. Tänä vuonna Virrat eivät Sastamalaan ole tulossa ‒ vanhojen kirjojen myynti on kuulemma heikentynyt sen verran, ettei sinne kannata lähteä.

Erikoisia kohtaamisia

Pari tuttuakin tapasin torilla ja vaihdoimme kuulumisia. Päällimmäisenä aiheena oli tietysti juhannus ja kesäloma.

Erikoisinta torilla oli nähdä koiraa kuljetettavan lastenvaunuissa. Ehkä on helpompaa työntää koiraa niissä kuin taluttaa hihnassa ja antaa koiran kulkea mieluisten hajujen perässä ja ihmisten jaloissa?

Eräs vanhempi herra aloitti keskustelun kanssani osoittaen taivaalle ja väittäen pilvien olevan keinotekoisia, sinne sumutettuja. Tämä oli sen verran korkealentoinen aihe, että jatkoin matkaani kohti kalatiskejä.

Hei, minun vuoroni!

Turun kauppatorilla on myynnissä myös käsitöitä, vaatteita, kenkiä ja vanhaa tavaraa.

Tori on avoinna maanantaista perjantaihin klo 7–18, lauantaisin klo 7–15,  juhannus- ja uudenvuodenaattona klo 7– 13 ja jouluaattona klo 7–12.

 

Normaali
Tapahtuma

Päivinpäiviä Päivänkakkaran juurella

Päivit juhlivat nimipäiviään 16. kesäkuuta Turussa kävelyretken, leivoskahvien ja ja juhlapuheen merkeissä.

Päivi Leinonen (vas.) ja Päivi Fagerström (oik.) suunnittelivat ja toteuttivat kaimoilleen huikean hienot nimipäiväjuhlat.

Parhaita Päiviä -yhteisön puuhanaiset Päivi Fagerström ja Päivi Leinonen päättivät muuttaa aiemmin pienimuotoiset Päivinpäiväjuhlat hiukan näyttävämpiin Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Tavoitteena oli saada koolle 100 Päiviä. Mikäs sopii paremmin Yhdessä-teemaan kuin nimipäivän vietto monen Päivin voimin?

Tapahtumaa oli markkinoitu Facebookissa ja uutiskynnyskin ylittyi niin, että juttu saatiin ainakin Turun Sanomiin, Aamuset-lehteen ja Yle Turun sivuille ja radio-ohjelmaan.

Kokoontumispaikaksi ja -ajaksi puuha-Päivit olivat valinneet Turun tuomiokirkon vieressä olevan Mikael Agricolan patsaan 16.6.2017 klo 17. Siellä nimipäiväsankarittaret saivat Päivi-nimilapun sekä käsinpainetun ja nimikoidun putkihuivin päivänkakkarakuvioineen.

Kaikki mukaan ilmoittautuneet Päivit saivat Päivi Leinosen painamat ja ompelemat putkihuivit muistoksi nimipäiväjuhlistaan.

Noin 50 Päiviä kokoontui Turun tuomiokirkon edustalle, josta alkoi yhteinen kävelyretki.

Pääjoukko suuntasi noin viiden kilometrin pituiselle kävelylenkille. Reitti kiersi Piispankadun ja Tuomaansillan kautta Linnankadulle ja Forum Marinumin edustalla olevan Päivänkakkara-veistoksen luo. Osa Päiveistä valitsi Fölin kyydin kuljettaen tarvikekasseja kohti juhlapaikkaa.

Päivien Päivänkakkara

Päivit valmistelevat juhlapöytää. Taustalla Päivänkakkara-veistos koko pituudessaan.

Päivi-ryhmä on syntynyt vuonna 2010 ja se on kokoontunut nimipäivän kunniaksi piknikille Päivänkakkara-veistoksen luokse. Niinpä sama paikka oli luonteva myös tähän suurempaan tapahtumaan. Päivänkakkara-teema istuu Päivien päivään hyvin. Päivänkakkara on englanniksi ’daisy’. Siinäkin sanassa päivä ja Päivi yhdistyvät.

Entä mikä on Päivänkakkaran tarina? Se on 25 metriä pitkä lasikuidusta ja puusta tehty veistos, joka lepää Suomen Joutsenen ja Forum Marinumin välisellä nurmikolla. Kukan terälehdet ovat raudalla vahvistettua lasikuitua ja auringonkeltainen keskus on veistetty puusta.

Hyperrealistisen Päivänkakkara-veistoksen ovat toteuttaneet kuvataiteilijat Jani Rättyä ja Antti Stöckell. Se on valmistunut vuonna 2011, jolloin Turku oli kulttuuripääkaupunki.

Veistos oli osa Turun Taiteilijaseuran järjestämää Flux Aura 2011 -ympäristötaidetapahtumaa. Taiteilijoiden mukaan teoksen turvallinen elinikä on noin viisi vuotta, joten se alkaa olla jo elinkaarensa lopussa. Mutta missäs Päivit sitten kokoontuvat, jos Päivänkakkara poistuu?

Saksaan Petra-päivä?

Etunimiyhdistyksistä Suomalainen Markku-liitto on ehkä tunnetuin. Se on perustettu jo vuonna 1996. Puuha-Päivien mukaan Markut ovat olleet tietynlaisia esikuvia. Kukaties tulevaisuudessa tehdään jotain yhteistyötä Markkujen kanssa? Myös Arjoilla on ainakin oma Facebook-ryhmä.

Päivi-nimipäivän yhteisöllisen viettämisen ideasta saattaa olla jopa vientituotteeksi. Juhlapöydän valmisteluvaiheessa paikalla tullut ja Päivien kanssa juttelemaan jäänyt Petra Münchenistä kuuli selityksen tapahtumalle ja ihasteli ideaa. Kenties hän alkaa järjestää nimipäiväjuhlaa omille kaimoilleen?

Päivästä Päiviin

Professori Päivi Lappalaisen juhlapuheessa vilahteli monta tunnettua Päiviä Istalasta Räsäseen.

Juhlapuheen piti kotimaisen kirjallisuuden professori Päivi Lappalainen Turun yliopistosta. Hän kertoi Päivi-nimen historiasta ja suosiosta.

Ensimmäinen Päivi sai nimensä jo vuonna 1901. Päivi-nimen esimuoto on suomen kielen päivä-sana. Nimi hyväksyttiin etunimenä almanakkaan vuonna 1950 Salama-nimen tilalle.

Suosioon nimi nousi 1950-luvun lopusta 1960-luvulle. Yhtenä syynä voi olla se, että kirjailija Aino Räsäsen suosittujen Helena-kirjojen sarjassa vuonna 1957 ilmestyi Päivi, Helenan tytär -kirja.

Suomessa yli 20 000 tyttöä sai nimekseen Päivin vuosina 1960–1979. Muistan olleeni kouluikäisenä hiukan nyreissäni siitä, että aina luokallani oli ainakin kaksi muuta Päiviä.

Lappalaisen juhlapuheessaan mainitsemaa Päivi-olutta valmisti skotlantilainen BrewDog-panimo kausituotteena vuonna 2014. Se kuului panimon Hello my name is -sarjaan ja sai Suomessa nimiehdotuspyyntöjen jälkeen Päivi-nimen. Se viittaa silloiseen sisäministeri Päivi Räsäseen ja tämän suhtautumiseen alkoholipolitiikkaan.

Vahva, tyrnillä maustettu olut oli suosittua eikä sitä riittänyt kaikille halukkaille ‒ ei minullekaan, vaikka soittelin Alkoonkin.

Juhlakahvit Päivi-leivoksineen

Päivi Lehtonen viimeistelemässä Päivi-leivoksia.

Päivi Lehtonen järjesti kaimoilleen juhlakattauksen kahveineen ja leivoksineen Päivänkakkara-veistoksen eteen.

Päivi-leivoksen alkuperäisohjeen kaksine versioineen kehitteli Turun tapahtuman valmistelijoiden pyynnöstä Päivi leipoo -blogin pitäjä. Toisen ohjeen tuloksena on keltainen aurinkoinen passionleivos ja toisen Suomi 100 -teemaan liittyvä mustikkaleivos.

Päivi Lehtonen kehitteli ohjetta eteenpäin. Tarjolle hän toi mustikkaisen ja sitruunaisen leivoksen, jonka koristeena on valkoinen sokerimassasta muotoiltu päivänkakkara ja Suomen lippu. Päivi-leivoksissa yhdistyy suomalaisuus ja päivimäisyys.

Päivi-leivokset kruunasivat nimipäiväkahvitarjoilun.

Ensi vuonna uudestaan?

Päivien nimipäivä jatkui pöydän antimista nauttimisen, pienien puheiden, valokuvauksen ja seurustelun merkeissä. Päivi Suomi esitteli maalaamaansa sini-turkoosisävyistä Päivi-taulua.

Päivnkakkaroita löytyy myös taiteilija Päivi Suomen maalauksesta.

 

Päiveistä on moneksi, todettiin juhlapuheessa. Myös koiranomistajiksi. Nimppareilla oli mukana näiden kahden valkoisen koiran lisäksi ainakin yksi mäyräkoira.

Päivit yhteiskuvassa Aurajoen kulttuurimaisemassa. Taustalla Suomen Joutsen ja Päivänkakkara-veistos.

Puuha-Päivejä Leinonen ja Fagerström kiiteltiin ja toivottiin, että voidaan tavata samoissa merkeissä ensi vuonna. Jospa silloin paikalle tulisi nyt tavoitteena olleet 100 Päiviä?

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Röölän omenoista kuohuviiniä

Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas toimii entisen sillitehtaan tiloissa Röölässä, Rymättylässä, joka on nykyisin osa Naantalia. Poikkesin tehtaalla Silli ja uussi perunoi -tapahtuman aikana kesäkuisena lauantaina.

Brinkhall Sparkling Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja on Ranskasta lähtöisin oleva viinintekijä Jean-Marc Hering. Toisena osakkaana on Juhani Salovaara.

Hering ja Salovaaraluottavat paikallisuuden voimaan. Omenat tulevat pääosin Rymättylässä sijaitsevasta omasta omenatarhasta.

Puhtaat raaka-aineet, joille lyhyt kasvukautemme ja pitkät valoisat yöt antavat voimakkaan maun, yhdistyvät perittyjen ranskalaisten samppanja- ja viininvalmistuksen menetelmien kanssa. Mukana on myös tekniikkaa: robotti kääntelee kuohuviinipulloja määräajoin.

Maaliskuussa avautuneen Brinkhall Sparklingin ensimmäiset myyntituotteet olivat tammitynnyreissä kypsytetyt Eeva-omenajääviinit. Kesäkuussa valmistui myyntiin omenakuohuviinejä.

Vasemmalla olevassa pullossa on väkevää omenaviiniä, jonka yhtenä ainesosana on calvados. Oikealla olevassa pullossa on omenakuohuviiniä. Pullon hinta on 30 euroa. Valkoisessakin pullossakin on kuohuviiniä, mutta tämä versio on tulossa myyntiin vasta syksyllä 2017.

Tuotteita voi ostaa viinitehtaan myymälästä osoitteessa Rööläntie 365,  Röölä. Myymälä on  kesällä avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10 – 17. Viinejä  on myynnissä myös muutamissa ravintoloissa. Ensi syksynä niitä voi ostaa myös Alkosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Silli ja uussi peruni Röölässä

Varhaisperunat ovat kesän odotettu herkku, jota päästiin maistelemaan Naantalin Röölässä lauantaina 10.6. Silli ja uussi peruni -tapahtuma oli myös paikallisen kulttuurin ja tuotteiden markkinointi- ja esittelytilaisuus. Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas julkisti ensimmäisen kuohuviininsä.

Olen kuullut vanhempieni retkistä Röölän peruna- ja sillitapahtumaan, mutta en ole siellä aikaisemmin käynyt. Röölä, aikaisemmin Röödilä, sijaitsee Rymättylässä, joka on kuntaliitosten myötä osa Naantalia. Valttikorttina oli nyt ilmainen merimatka Turusta Röölään ja juuri tuo kesäkuinen lauantai oli sopiva pieneen reissuun.

M/s Islan kyydissä Rymättylään

Tänä kesänä yhteysalus m/s Isla osallistui talkoisiin ja kuljetti maksutta markkinaväkeä. Paikkoja oli 100 ensimmäiselle ja myös polkupyörät olivat tervetulleita yhteysalukselle. Normaalisti Islan reitti on Rymättylän saaristossa.

Olin paikalla puolta tuntia ennen kello 9 lähtöaikaa. Väkeä tuli paikalle tasaisesti, mutta kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Mukana oli 91 henkilöä.

Kiipesin heti aluksi ylimmälle tasolle ja sain hyvän nurkkapaikan, jossa tosin ei voinut pelastusrenkaan vuoksi istua. Kuvauspaikkana se oli oivallinen ja vietinkin siinä tovin, vaikka se oli sellaisessa kohtaa laivaa, johon aurinko ei päässyt paistamaan. Istumapaikkoja laivalla oli vähän, mutta lattiatkin otettiin käyttöön.

Laivalta oli hyvät näköalat Aurajoen rannan nähtävyyksiin Sigynistä Suomen Joutseneen sekä satamaan ja Ruissaloon, jonka kauniit pitsihuvilat uimahuoneineen ja laitureineen soljuivat ohi.

Kylmä pakotti hakeutumaan muualle ja löysinkin alakerran oleskelupaikan, jossa laivan henkilökuntaan kuuluva mies piti pienimuotoista kahvilaa. Kylläpä lämmin kahvi ja korvapuusti maistui ja lämmitti kohmeista oloa. Alakerrassa oli myös näyttö, josta näki laivan keulaan ja sen maisemiin.

Matka alkoi Aurajoen rannasta. Samalla sai ihastella monia jokivarren nähtävyyksiä toisesta perspektiivistä.

Perunaa jonotettiin

M/s Isla parkkeerasi Röölän rantaan reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen. Paikalla oli jo sankasti väkeä ja silli- ja perunajono oli pitkä. Luovuin heti ajatuksesta liittyä odottavien joukkoon.

Katselin hetken myyntikojuja, tapasin muutamia tuttavia, käväisin Röölän kylähuoneessa ja Silliperinnekeskus Dikselin tiloissa. Sinne avataan kesän aikana Myllymuseo.

Ohjelmalavalla harmonikkamestarit Kaitsu, Tapsa ja Ella taituroivat ikivihreitä ja Rymättylän Teatteri esitti näytteitä kesän näytelmästä Koira saa paikan. Juontajana oli toimittaja Lassi Lähteenmäki, Unikeko vuosimallia 2016.

Jonotin hetken taas toivorikkaasti perunoita ja silliä, mutta kärsivällisyyteni ei riittänyt.

Omenat kuohuviiniksi

Lähdin kohti Brinkhall´s Sparkling -viinitehdasta, joka toimii entisen sillitehtaan tiloissa.Tehdas on aloittanut toimintansa viime maaliskuussa ja se valmistaa jääomenaviiniä, väkevää viiniä, jossa on mukana calvadosta sekä nyt uutuutena omenakuohuviiniä. Raaka-aine tulee pääosin Röölässä sijaitsevasta omenatarhasta.

Tehtaalla sai katsella tuotantotiloja teräsisine säiliöineen ja tammitynnyreineen. Valmiita kuohuviinipulloja säilytetään vaaka-asennossa metallisissa häkeissä.

Omenakuohuviini on saanut oikeuden käyttää Suomi 100 -tunnusta. Viinipullojen ulkoasu on huoliteltu.

Olihan omenakuohuviiniä ostettava, vaikka hinta on kohtuullisen korkea, 30 euroa. Jotenkin hinta asettui kohdilleen, kun ajatteli erilaisia vaiheita omenoista valmiiseen pullotettuun kuohujuomaan. Säästän pullollisen johonkin kesäiseen juhlahetkeen.

Maistiaisia ei tehtaalla ollut tarjolla, joten en voi vielä kertoa arviota omenakuohuviinin mausta.

Valmiita Brinkhall-omenakuohuviinejä.

500 kiloa perunaa

Aamiaisesta oli sen verran aikaa, että ajatus perunasta ja sillistä hiipi jälleen mieleen. Menin jonon hännille ja pienen odottelun jälkeen sainkin oman lautaselliseni.

Silli- ja peruna-annos oli simppelin karun näköinen, mutta maukas.

Tapahtumaan oli varattu yhteensä 500 kiloa varhaisperunaa ja ne oli lahjoittanut Osuuskunta Rymättylän Varhane. Perunat keitti Ravintola Röölänranta ja Boy-sillit tarjosi Orkla. En ole mitenkään perso sillille, mutta nyt se maistui yllättävän hyvältä; tiedä sitten, oliko tyhjällä vatsalla jotain tekemistä asian kanssa.

Pian kahden jälkeen väkeä alkoi mennä yhteysalukseen ja sinne minäkin suuntasin. Sain aurinkoisen istumapaikan lattialta ja oleskelin siinä suurimman osan matkasta auringon lämmöstä nauttien.

Alakannelta leijaili jossain vaiheessa grillaustuoksuja ja makkaroita olikin myynnissä kahden euron hintaan.

Kaiken kaikiaan kiva pienen budjetin kesäretki: maksuton merimatka ja ateria. Upea aurinkoinen sää kruunasi päivän.

Kiitokset m/s Islan väelle ja toiveena: ensi kesänä uudestaan. Omenaviinivarastotkin lienevät silloin täydennystä vailla.

M/s Isla odottaa matkalaisia kohti Turkua.

Yhteysalusmatka tarjosi kauniita saaristolaismaisemia Aurajoelta Röölään ja takaisin.

Isla jätti tyytyväisiä matkustajia Aurajoen rantaan. Monet kiittivät kättelemällä.

Normaali
Kirja, Matkaopas, Matkustaminen

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripesoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.

Normaali
Matkustaminen, Lainattua, Matka

Joensuun-matka katkeaa loppukesän hellepäivänä, kun juna pysähtyy jostakin syystä Kiteen asemalle. Junan matkustajat ajetaan ulos seisoskelemaan ja odottamaan toista junaa. Asemarakennus ei ole enää käytössä. Aurinko porottaa ja ihmiset istuksivat kuka missäkin laiturilla. Eräs matkustaja, punaposkinen ja puhelias rouva, kiertelee matkustajien joukossa ja tarjoaa ämpäristä oman puutarhansa omenoita.

Omistanko auton? En. Aionko hankkia? En. Sattuma heittää meidät matkustamaan hetken aikaa yhdessä. Se tunne on liian harvinainen elämässä.

Anna Kortelainen: Menopaluu. Kolumni Turun Sanomissa 4.12.2016, s. 18.

Menopaluu

Lainaus