Kaupunki, Kuva, Matkustaminen, Valokuva

Kevättä odotellessa

Kuva
Kulkuneuvot, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Nähtävyys, Rakennus

Vellamo – historiaa, tarinoita, näkemistä ja kokemista

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Merikeskus Vellamo on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa.

Merikeskus Vellamo on noin on 300 metriä pitkä rakennus, jonka korkein kohta ulottuu 30 metriin maan pinnasta.
Kuva: Merikeskus Vellamo. Maria Putaansuu.

Jos matkasi vie Kotkaan, niin poikkea Merikeskus Vellamossa. Tai voithan tehdä sinne matkan varta vasten. Kotkan Kantasatamassa sijaitsevassa monitoimipaikassa riittää katsottavaa ja tutkittavaa kaikenikäisille.

Suomen merimuseon, Merivartiomuseon ja Kymenlaakson museon näyttelyiden lisäksi voit poiketa ostoksille museokauppa Plootuun ja nauttia lounaan tai kahvit ravintola Lankongissa. Kesäiseen aikaan voit käydä tutustumassa Vellamon vieressä olevaan jäänmurtaja Tarmoon. Voit tutustua Tarmoon virtuaalisesti tästä linkistä.

Vellamossa majailee myös Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut sekä Tietokeskus Vellamo, joka tarjoaa kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Merikeskuksessa on myös opetus- ja seminaaritiloja sekä 200-paikkainen auditorio.

Museokauppa Plootun tuotevalikoima heijastelee näyttelyiden sisältöjä ja esittelee Merikeskus Vellamon arkkitehtuuria. Plootusta löytyy viemisiä, matkamuistoja, koruja ja paikallisia herkkuja.
Höyryjäänmurtaja Tarmo on avoinna 17.5.-4.9.2022.

Kuin jättimäinen aalto

Jo itse rakennus on vierailun arvoinen. Vuonna 2008 yleisölle avautuneen Vellamon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy pääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.

Rakennuksen kokonaisala on 14 366 m². Museoilla on näyttelytiloja yhteensä 4 600 m². Merikeskuksen muotoa ei havaitse helpolla kokonaan muutoin kuin korkealta, vaikkapa valokuvista, joissa sen aaltomaisuus tulee esiin. Vellamon kokonaispituus on 300 metriä ja korkein kohta 30 metriä maan pinnasta. Rakennuksen katolle pääsee käymäänkin ja kattoestradilta näkee kauas kaupungin ja meren suuntaan.

Vellamon kattoestradille pääsee ihailemaan maisemia. Kuva: Merikeskus Vellamo. Jussi Tiainen.

Merikeskuksen sivuilla kuvataan Vellamon pintamateriaaleja näin: ”Merikeskus Vellamon julkisivu rakentuu peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä. Peltikasetit toistavat meren sinisiä, vihreitä ja harmaita sävyjä. Lasilevyjen kuva-aiheina on käytetty teräsparkki Favellin miehistöä (1912) ja Lavansaaren kauppalaivaston mastoja (1914). Hämärän laskeutuessa lasilevyjen taakse syttyvät valot.”

Vellamon julkisivu on mielenkiintoinen: peltiä, alumiinia ja lasia.

Merihenkisyys toistuu myös Vellamon sisustusarkkitehtuurissa: ”Rakennuksen sisustusta hallitsee tammi, jota on käytetty niin katoissa, seinissä kuin lattioissakin. Vellamon värit – lime, oranssi, syvä sininen ja tumma harmaa – sekä kuvat ja merihenkiset graafiset elementit toistuvat eri puolella taloa. Seiniltä ja ravintolan tuoleista voi löytää niin Favellin miehistöä, laivojen lastimerkkejä ja kutsutunnuksia kuin Seiskarin puumerkkejäkin.”

Merikeskus Vellamo on voittanut monia matkailu- ja rakennusalan palkintoja, muun muassa Vuoden Teräsrakenne -palkinnon 2008, Vuoden kotimaan matkailun huippukohde -valinnan 2008 sekä Vuoden valaistuskohde ulkovalaistussarjassa 2009.

Merenkulkua Pohjantähden ja Etelän ristin alla

Pohjantähti, Etelän risti -näyttelyssä voi tutustua monipuolisesti merenkulkuun: ”Merimuseon näyttelyssä liikutaan merta pitkin ajassa ja paikassa, laivoilla ja satamissa, kaukomailla ja kotirannoilla. Matkan kiintotähtinä ovat pohjoisen taivaamme Pohjantähti ja eteläisen pallonpuoliskon Etelän risti.”

Venehalliin on koottu näyttävä valikoima veneitä eri vuosikymmeniltä. Merivartiomuseo kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista nykypäivään saakka.

Kohtalona Ruotsinsalmi – vaikuttavin näyttelyelämys

Kohtalona Ruotsinsalminäyttelyn teema on valitettavan ajankohtainen – sota. Näyttely vie kävijät 1700-luvun loppuun, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat Itämerellä, nykyisen Kotkan edustalla. Sodan jälkeen alueelle syntyi linnoituskaupunki, jonka elämää valaistaan monipuolisesti.

Näyttelyn sanotaan olevan Vellamon historian vaikuttavin näyttelyelämys. Historia herää henkiin silmien edessä muun muassa meritaistelua kuvaavan Savua aalloilla -virtuaaliesityksen avulla. Tykinkuulia, tulta, epätoivoista miehistöä, uppoavia purjelaivoja…

Kohtalona Ruotsinsalmi on avoinna 17.1.2027 saakka.

Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Suomen merimuseo on osa Suomen kansallismuseota ja Kymenlaakson museo toimii Kotkan kaupunginmuseona ja Kymenlaakson alueellisena vastuumuseona sekä ylläpitää Merivartiomuseota yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa.

Rakkauden tarinoita yli sadan vuoden ajalta

Tahdon!-näyttelyä on jatkettu 27.8.2023 asti.

Häitään suunnittelevat sekä romantikot, nostalgikot ja retroilijat sekä juhlatavoista kiinnostuneet voisivat innostua Kymenlaakson näyttelystä Tahdon! Rakkauden tarinoita, jossa ihastellaan hääpukuja ja rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta.

Näyttely alkaa 1800-luvun talonpoikaishäistä. Tuolloin morsian pukeutui mustaan. 1900-luku taas puki morsiamen huntuun ja kokonaan valkoisiin. Esillä on pukuja ja tarinoita 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä.

Hääpari Väinö Suursoho ja Anna-Helena Harju 1920-1929, Lavansaari. Kuva: Kymenlaakson museo.

Vellamo-kanavalta löytyy paljon häihin liittyvää materiaalia, muun muassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, tulostettavat kaavat tyllihelmaiseen 1950-luvun filmitähtiunelmista vaikutteita ottaneeseen hääpukuun; kaavat ovat kopio vehkalahtelaisen Mailan hääpuvusta vuodelta 1954. Hääjuhliaan suunnittelevat löytävät myös kätevät muistilistan.

Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu 27.8.2023 saakka.

Lintuja pihoilta ja mereltä

Monitoimitila Ruumassa on Timo J. Grönlundin valokuvanäyttely pääosin pihalinnuista, mutta myös merialueen siivekkäistä nimellä ”Cicero” ja muita linssiluteita. Kuudestatoista valokuvasta koostuva valokuvanäyttely lajitietoineen on avoinna Ruumassa ajalla 29.3.–22.4.2022.

Vellamossa käyvät lapset sekä päiväkoti- ja koululaisryhmät löytävät varmasti merikeskuksesta mielenkiinnon kohteitaan. Aika ajoin siellä on tälle ryhmälle suunniteltuja näyttelyitä, kuten viimesyksyisellä käynnillä näkemäni näyttely merimonstereista. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Merikeskuksen museot ja ravintola ovat avoinna ti, to-su 10–17, ke 10–20.

Lisätietoja Vellamon verkkosivuilta www.merikeskusvellamo.fi.

*Pressimatkat Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021 sekä 4.–5.11.2021.

Normaali
Lainattua, Runo, Teemapäivä

Kun näen tämän seudun

”Kun näen tämän seudun
jossa siniset vesien kentät
kantavat saaria sylissään
lahjana tuulelle ja auringolle

jossa kaikki rannat
ovat jalan kulkemista varten

jossa jokainen kallio
kulkijan tienä
jokainen poukama
veneelle laskupaikka
jokainen kuuma rantakivi
paljaalle jalalle
astuinpinta

vesien huuhtelemat rantahiekat
varpaanjälkeä varten”

Aira Niemi-Pynttäri

Leena Passi: Aira Niemi-Pynttäri: Vahva tiensä kulkija. Nelimarkka-museon julkaisuja 2. 1994. Gummerus. Jyväskylä, s. 49.

Tänään on Maailman runouden päivä, World Poetry Day 21.3.2022.

”YK:n alainen kasvatus-, kulttuuri- ja tiedejärjestö UNESCO juhlistaa joka vuoden maaliskuun 21. päivänä runouden voimaa kulttuurin, luovuuden ja innovaation lähteenä.” Suomen YK-liitto

Normaali
Bloggaus, Teemapäivä

Seitsemän vuotta bloggaamista

Kuva: ractapopulous Pixabaysta

Parasta lähteä nyt -blogi viettää 8.2.2022 seitsenvuotissyntymäpäiväänsä.

Tänään on tasan seitsemän vuotta siitä, kun aloitin Parasta lähteä nyt -blogin – ensimmäinen postaus on päivätty 8.2.2015. On siis syntymäpäivä, joka kuluu pääosin työn merkeissä. Ehkä säästän juhlimisen viikonloppuun.

Viime vuosi oli blogin kävijämäärien suhteen lähes samalla tasolla vuonna 2020. Vuodesta 2015 blogin vuosittaiset näyttökerrat ja kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, mutta ensimmäinen koronavuosi laski määriä. Luonnollinen selitys lienee siinä, ettei matkailu ole ihmisten elämässä samoin tavoin kuin aikaisemmin. Ainahan voi suunnitella ja haaveilla, mutta eihän se pidemmän päälle innosta. Vapaamman liikkumisen aika karkaa aina vain eteenpäin. Josko tuo aika koittaisi jo tänä keväänä tai myöhemmin vuoden aikana?

Näiden seitsemän vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 680 tämä mukaan luettuna. Vuositasolla postauksia on siis ollut vajaat 100.

Aiheet eivät minulla lopu, joskin ne olosuhteiden pakosta ovat nyt kotimaisia. Suomesta löytyy toki paljon mielenkiintoisia paikkoja. En ole vielä edes tyhjentänyt kaikkia viime syksyn pressimatkojen aineistoja, luvassa on juttuja Kotkasta ja Haminasta.

Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt -sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa kirjautuneena, merkkaa blogi sydämellä). Parasta lähteä nyt -blogi on blogit.fi-sivuston matkablogilistauksissa sijalla 73¸välillä se on yltänyt jopa Top 10 -listalle.

Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta (musta palkki ylhäällä, vasemmanpuoleinen painike).

Kuva: cbaquiran Pixabaysta.
Normaali
Arkkitehtuuri, Henkilö, Matkakohde, Nähtävyys, Teemapäivä

Lippu salkoon Alvar ja Aino Aallon kunniaksi

Torstaina 3. helmikuuta liputetaan arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi Alvar Aallon syntymäpäivänä.

Lippu nostetaan salkoon 3.2.2022 suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi.

Sisäministeriö on hyväksynyt arkkitehtuurin ja muotoilun alojen yhdessä tekemän liputuspäiväesityksen ja se suosittaa yleistä liputusta koko maahan torstaina 3. helmikuuta 2022.

Valtion virastot ja laitokset on määrätty liputtamaan 3.2.2022 ja myös muiden toivotaan osallistuvan liputukseen. Sisäministeriö päättää saadun palautteen avulla mahdollisista myöhemmistä suosituksista. Alvar Aallon syntymäpäivää 3.2 on vietetty vuodesta 2012 arkkitehtuurin päivänä.
– Arkkitehtuuri ja muotoilu ovat tärkeä osa suomalaista osaamista. Suomalaisessa suunnittelussa yhdistyvät hyvinvointiin, sivistykseen ja luontosuhteeseemme liittyvät arvot. Design ja funktionaalisuus ovat käsitteitä, jotka ovat luoneet kuvaa Suomesta maailmalla. Tässä keskeisinä uranuurtajina toimivat Alvar ja Aino Aalto, joiden työn kunniaksi sisäministeriö suosittaa liputusta. Suomalainen arkkitehtuuri ja muotoilu ovat liputuksen arvoisia”, toteaa sisäministeri Krista Mikkonen.

Liputuspäivä perustuu yhdentoista arkkitehtuurin ja muotoilun organisaation vuoden takaiseen esitykseen sisäministeriölle, jossa korostettiin suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun merkitystä suomalaisen hyvinvointivaltion keskeisenä tekijänä.

Liputuspäiväesityksen allekirjoittivat yhdessä Alvar Aalto -säätiö, Arkkitehtitoimistojen liitto ATL, Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo, Designmuseo, EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Ornamo ry, Rakennustietosäätiö RTS, Sisustusarkkitehdit SIO, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA, Suomen Arkkitehtuurimuseo ja Suomen maisema-arkkitehtiliitto MARK.

3.–6.2.2022 järjestetään Arkkitehtuurin ja muotoilun päivät, jotka koostuvat sekä live- että virtuaalitapahtumista eri puolilla Suomea. Teemana on Kestokulttuuri. Yleisö voi juhlistaa arkkitehtuuria ja muotoilua myös osallistumalla kuvahaasteeseen ja virtuaaliliputukseen sosiaalisessa mediassa. Lue lisää Arkkitehtuurin ja muotoilun päivistä.

Alajärvellä Aalto-keskus

Alvar Aallolla on Alajärvellä oma tie.

Eteläpohjalainen Alajärvi on osa valtakunnallista Alvar Aalto -kaupunkiverkostoa. Siellä sijaitsee ainoana maailmassa arkkitehti Alvar Aallon töitä 80 vuoden ajalta. Kaari ensimmäisestä julkisesta rakennuksesta ”Valkoisen kauden” kautta Aallon arkkitehtitoimiston viimeiseen luomukseen on siellä nähtävillä.

Alajärven Aalto-keskuksen muodostavat kaupungin virastot, seurakuntatalo, vanha kunnansairaala, nuorisoseurantalo – joka on nuoren arkkitehtiopiskelijan ensimmäinen julkisen rakennuksen suunnittelutyö vuodelta 1919 – Villa Väinölä ja Aallon toimiston viimeistelemä kaupunginkirjasto.

Kaupungintalon aulassa on myös esillä Alvar ja Aino Aallon 1930-luvun lasidesignia esittelevä Muodon vuoksi -pysyväisnäyttely. Lisäksi hautausmaalta löytyy kolme Aallon suunnittelemaa monumenttia ja sankarihautausmaa.

Aalto-keskuksen rakennus Alajärvellä.

Alajärvi on synnyinkuntani ja molempien vanhempieni kotikunta. Vierailen siellä vuosittain pääosin kesällä.

Entä miten Alajärvi liittyy Alvar Aaltoon? Kuortaneelta Jyväskylään 1903 muuttanut nelilapsinen Aaltojen perhe vietti kesiään Alajärven Kurejoen kylällä sijaitsevassa Rottalan talossa vuodesta 1907 lähtien. Alvarin isä Johan Aalto osti talon Alajärven keskustasta vuonna 1918. Myös Alvar Aalto oli kirjoilla Alajärvellä 1918–1925.

Alvar ja Aino Aalto viettivät kesiään Alajärven Pynttäriin rakentamassaan ja Ainon suunnittelemassa Villa Florassa 1920-luvun puolivälistä lähtien parinkymmenen vuoden ajan. Alajärven hautausmaalla on myös Aaltojen sukuhauta.

Retkiä Aallon jäljillä?

Lippu siis salkoon torstaina 3.2.2022 Alvarin, Ainon ja kaikkien muiden arkkitehtien ja muotoilijoiden kunniaksi. Ehkä ensi kesän lomamatkoihin voi suunnitella retkiä Aallon jäljillä?

Alvar Aallon kädenjälkeä voi ihailla muun muassa näissä kaupungeissa: Aalborg, Alajärvi, Espoo, Eura, Hamina, Helsinki, Imatra, Jyväskylä, Järvenpää, Kotka, Kouvola, Lahti, Oulu, Paimio, Pori, Raasepori, Rovaniemi, Seinäjoki, Turku, Vantaa, Varkaus ja Wolfsburg.

Nämä kaupungit muodostavat vuonna 2017 perustetun Alvar Aalto -kaupunkien verkoston. Sitä laajennetaan kutsumalla mukaan paikkakuntia, joissa sijaitsee merkittävää Aallon arkkitehtuuria. Verkoston toimintaa koordinoi Alvar Aalto -säätiö.

Aalto-arkkitehtuuria Seinäjoella.
Seinäjoen kaupunginkirjaston Aallon suunnittelemassa osassa on lukusali (entinen käsikirjasto) maakuntakokoelmineen. Tilassa on lukupöytiä ja valaisimina ns. mustikkalamput.
Aalto-maljakoita Seinäjoen kaupunginkirjastossa.

Kohteisiin voi tutustua muun muassa visit.alvaraalto.fi-palvelussa.

Aaltoa on luonnehdittu yhdeksi maamme kansainvälisimmistä arkkitehdeista ja hänen on arveltu tehneen parisataa matkaa vuosien 1920–1975 aikana. Hänellä on siis ahkerana matkailijanakin paikka matkablogissa.

Normaali
Henkilö, Lainattua, Matkustaminen, Runo

Joskus humallutti Klee

joskus Wols

joskus Bissiére

joskus Poliakoff

joskus ranskalaiset kobeliinit

joskus Italian freskot

Joskus on itketty Moskovassa

Assisissa tai Luxorissa

Itkenyt että on nähnyt

                                                          Aira Niemi-Pynttäri

Leena Passi: Aira Niemi-Pynttäri: Vahva tiensä kulkija. Nelimarkka-museon julkaisuja 2. 1994. Gummerus. Jyväskylä.

Itkenyt että on nähnyt

Lainaus
Ajanjakso, Matkakertomus

Missä kuljin kerran vuonna 2021?

Kuva: Markus Winkler/Unsplash.

Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.

Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.

Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa Silmäklinikalle Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.

Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.

Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.

Kirjoitin helmikuussa vietettävästä Teen päivästä otsikolla Kuppi kuumaa Teen Päivänä 6.2.

Käytin jonkin verran myös aikaisemmista matkoista kertynyttä aineistoa kuten jutuissa Miten ennen tehtiin paperia? ja Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa. Molemmat jutut ovat peräisin TBEX-konferenssimatkalta Ostravaan, Tšekkiin vuonna 2018. Samaan vanhaa aineistoa hyödyntäviin juttuihin kuuluu postaus William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa.

Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.

Tammikuu kuorrutti Tähkäpuiston lumeen ja jäähän.

Talviset tarinat jatkuivat maaliskuussa Taalintehtaalta. Pääsin asumaan Norpas ry:n residenssiin, vanhaan puutaloon. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Oli hauskaa etätöiden ohessa tutustua uuteen ympäristöön, joskin rauhaiseloahan siinä vaiheessa vietettiin. Postauksiani olivat Residenssielämää Taalintehtaalla, Tarinoita talvisesta Taalintehtaasta sekä Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.

Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.

Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.

Nauvon vierasvenesatama odotteli tulevaa kesää.

Turun museotarjonnasta blogiteksteiksi nousivat jutut Täti Vihreä Turun taidemuseossa, Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa ja Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny! Molemmat ovat kevään lapsia.

Syksyllä merkkipäiväänsä vietti Logomo, juttu löytyy otsikolla Onnea Logomo, 10 vuotta! Onnitteluni sai myös vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi valittu Oulu postauksessa Onnea, Oulu! Merkkivuosijuhla oli aiheena myös postauksessa Postikortin juhlaa: 150 vuotta.

Oikean matkan tuntua oli toukokuisessa parin päivän reissussa Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle. Se antoi aihetta useampaankin postaukseen: Korona-aikaan laivalla, Ajelulla Ahvenanmaalla, Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana, Kulinaristin Ahvenanmaa, Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla sekä Juhliva Ahvenanmaa on loistava lomakohde. Viimeisin postaus oli tehty 100-vuotista itsehallintoaan juhlivasta maakunnasta. Varsinainen merkkipäivä on tämän vuoden kesäkuussa, mutta juhlinta aloitettiin jo vuotta ennen.

Ahvenanmaa juhlii 100-vuotiasta itsehallintoaan kesäkuusta 2021 kesäkuuhun 2022.

Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.

Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.

Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.

Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.

Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.

Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.

Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.

Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessa Luovat ladyt Nauvossa.

Niin ikään vakio-ohjelmaani kuuluva Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteen sijasta heinäkuun lopussa, mutta onneksi niin. Edellisenä kesänä ne peruttiin. Poikkeusajan Kirjapäivät -postaus kertoo tunnelmista Sastamalassa ja lisää paikkakunnan annista tuo esiin juttu Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin; tässä retkikohteena on hattutehdas.

Heinäkuussa lähimatkakohteena oli Taivassalo ja Järppilän kartano, jonka yleisöpäivä antoi mahdollisuuden tutustumiseen ilman ryhmää. Monipuolista ohjelmaa sisältävästä päivästä voi lukea postauksessa Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa.

Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.

Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.

Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.

Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyä Ateneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.

Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinki ja josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”

Kesällä kävimme myös ottamassa löylyt Turun Seudun Hengitysyhdistyksen Kesäkoti Toivonniemen mainiossa rantasaunassa. Merivesi tuntui aina kylmältä.

Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.

Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.

Teatteriinkin pääsi välillä ja kävin katsomassa esityksiä niin Turun kuin Helsingin kaupunginteattereissa. Postaukset Puolukkapäivistä mummotautiin – Kysy siskoilta ja Niin kuin taivaassa – teatterin lavalla ja katsomossa. Joulukuussa vuorossa oli Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa.

Syyskuussa keksin hyödyntää majoitusmahdollisuuden Juha-veljen luona ja vietin muutaman päivän Lappeenrannassa. Nähtävää riitti sielläkin ja kokemuksistani voi lukea jutuissa Lomanen Lappeenrannassa ja Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Syyskuinen Lappeenranta valmistautui jo rauhallisempaan sesonkiin. Laivaravintolat olivat kiinni.

Lokakuun merkkitapahtumana oli Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021, josta tein myös postaukset Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun sekä Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa. Tapahtuman järjestäjän Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Hotelli Korpilammella Espoossa. Taas nähtiin paljon hienoja valokuvaesityksiä.

Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.

Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking Linen Amorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.

Loka- ja marraskuussa pääsin mukaan Päivi Arvosen Cursor Oy:lle järjestämille pressimatkoille, jotka antoivat aihetta moniin juttuihin. Tein postaukset Puistot Kotkan nähtävyyksinä, Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa, Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom, Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa, Pellon antimia luomuna Malmgårdista ja Seppänä Strömforsin ruukin alueella. Vielä riittää kirjoitettavaa muun muassa Merikeskus Vellamosta ja Akvaariotalo Maretariumista.

Ravintola Kairo on maankuulu merimieskapakka ja nykyisellään myös keikkapaikka ja teatteriestradi.

Joulukuun alussa olin päivystäjänä Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n osastolla Tampereen Kirjafestareilla. Siellä oli esillä myös Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely. Tapasin muutamia vanhoja tuttuja ja sain pari uutta. Reissu tarjosi mahdollisuuden käydä katsomassa Kinky Boots -musikaalia Tampereen Työväen Teatterissa.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.
Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.

Minne matka vuonna 2022?

Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEXorganisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.

Seppä-Lassilantie Kurejoella, Alajärvellä.
Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Seppänä Strömforsin ruukin alueella

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Strömforsin ruukin vanhat puna-valkoiset talot heijastuvat veteen.
Strömforsin ruukin alueen vanhoja rakennuksia kuvattuna Pajamuseon ikkunan takaa.

Strömforsin ruukin alue on mielenkiintoinen käyntipaikka historiasta, kulttuurista ja luonnosta kiinnostuneille. Jos olet aina halunnut kokeilla raudan takomista, niin sekin onnistuu.

Olen käynyt parina kesänä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, joka on ulottunut myös Strömforsin ruukin alueelle Ruotsinpyhtäälle saakka, nykyisin Loviisan aluetta sekin. Harmittelin, etten päässyt tutustumaan siellä sijaitseviin taloihin, koska julkisen liikenteen varassa se oli liian hankalaa. Niinpä ilahduin, kun minulla oli mahdollisuus vierailla tällä vanhalla ruukkialueella osana Cursor Oy:n järjestämää käsityöteemaista pressimatkaa marraskuun alussa.

Ajoimme Helsingissä puolitoista tuntia ja saavuimme Strömforsiin, jossa toimi aikoinaan yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Sen perusti vapaaherra Johan Creutz vuonna 1698. Strömfors on keksitty nimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1744. Se on yhdistelmä ruukin uusien omistajien sukunimistä Nohrström ja Forsell (aateloituna af Forselles).

A´la Tallista käsitöitä ja herkkuja

Ensimmäisenä kohteenamme oli Anne Laakson luotsaama kädentaito- ja herkkupuoti A´la Talli, jossa saimme kahvia ja suolaista ja makeaa piirakkaa.

Puodin valikoimissa on muun muassa kotimaisia laadukkaita käsintehtyjä tuotteita: puisia vanhan ajan leluja, keppihevosia, huovutettuja tossuja ja hattuja, kankaisia kasseja, pussukoita, pipoja, koruja sekä kierrätystuotteita esimerkiksi farkusta ja nahasta.

Piian Herkut -elintarvikevalikoimista löytyy mm. mehuja, hilloja, siirappeja ja sinappeja. Puodista voi ostaa myös ekologista, luonnonmukaista kosmetiikkaa sekä siivoustuotteita. Puoti on avoinna ympäri vuoden ja aukioloajat löytyvät Facebook-sivuilta.

A´la Tallista löytyy monenlaista käsityö- ja herkkutuotetta.
Kierrätysmaterialeista tehtyjä kortteja vanhassa matkalaukussa.

Rauta taipui sydämeksi

Strömforsin Ruukin Sepät palveluksessanne.

Tällä matkalla ei tarvinnut tyytyä vain katselemaan kädentaitojen tuloksia, vaan pääsimme tekemään pieniä tuotteita erilaisin tekniikoin. Strömforsin Ruukin Seppien pajassa saimme kokeilla, kuinka rauta taipuu. Seppä Tiia-Riitta Lahti opasti ryhmäämme. Pieni rautatanko muokkautui sydämeksi. Valmis lopputulos syntyi monien vaiheiden jälkeen ja Tiia-Riitan apua kaivattiin useasti.

Seppä Tiia-Riitta Lahti näytti mallia. Tulen ja kuuman raudan kanssa työskenneltäessä on turvallisuus tärkeää; silmät ja kädet suojattiin.
Sepänpajan vasaravalikoimaa.
Pressimatkalaiset työn touhussa. Vasemmalla Viktoria Shishkova, takana Kirsti Sergejeff, Kaarina Korventaka ja Heidi Kormano.
Riitta Mustosen hehkuva rauta taipuu sydämeksi. Kaarina Korventaka iloitsee.
Tämän blogin kirjoittaja seppänä sepän pajassa. Kuva: Päivi Arvonen.
Heidi Kormano viiksellisenä.
Rautatanko taipuu sydämeksi kuumuudessa ja takomalla ja taittamalla.
Sydän täyttä rautaa.

Meillä oli hiukan aikaa tutustua myös Strömforsin pajamuseoon Yläpajassa eli ”Hänen Armonsa pajassa”. Se on nimetty vuorineuvoksetar Virginia af Forsellesin mukaan. 31-vuotiaana leskeksi jäänyt ja rautarouvaksikin mainittu af Forselles hallitsi ruukkia lähes 60 vuotta aina kuolemaansa saakka vuonna 1847. Hänet voi tavata ”elävänä” alueella järjestettävissä opastuksissa.

Pajamuseoon on entisöity täysin toimiva rautapaja vesivasaroineen ja ahjoineen. Museossa voi tutustua entisajan rautaruukin toimintaan ja seppien työskentelyyn sekä nähdä millaisia välineitä käytettiin rautaesineiden, kuten naulojen ja työkalujen valmistamiseen.

Pajamuseon tunnelmaa.
Strömforsin tehtaan tuotteita.

Helene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu

Ruotsinpyhtään kirkko on Suomen vanhin keskeiskirkko.

Kävimme myös Ruotsinpyhtään kirkossa, joka on valmistunut vuonna 1770. Sen on suunnitellut yliluutnantti ja miekkaritari Olof Glansenstjerna; rakennusmestarina toimi Nils Gimberg. Kirkko on kahdeksankulmainen ja vuonna 1898 toteutetun peruskorjauksen jälkeen vaaleasävyinen ja ns. nikkarityylinen.

Kirkon Ylösnousemus-alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfbeck vuonna 1898. Se on hänen ainut alttaritaulunsa. Kattokruunut ovat vuodelta 1898 ja ne on valmistanut berliiniläinen C. Krammer.

Helene Schjerfbeckin maalaama Ylösnousemus-alttaritaulu.

Kulttuuria ja luontoelämyksiä

Ruukin alueen rakennuksissa on kauniita ikkunoita.

Näimme vain pienen osan Strömforsin ruukin alueesta. Varsinkin kesäisin siellä on monipuolista toimintaa, muun muassa kesäteatteria ja taidenäyttelyitä. Elokuinen Kymijokipäivä tarjoaa ohjelmaa ja koettavaa koko perheelle. Alueen läpi virtaavan Kymijoen haara tarjoaa luontoelämyksiä retkeilijöille, suppailijoille sekä kajakki- ja kanoottiretkeläisille. Välineitä voi vuokrata paikan päältä.

Joulukuun alussa alueella järjestetään Strömforsin ruukin joulu -tapahtumaa, jossa on mukana kymmeniä käsityö- ja jouluherkkumyyjiä sekä muuta toimintaa.

Strömforsin ruukkiin on noin tunnin matka Helsingistä ja Kotkasta puolisen tuntia E18-moottoritietä pitkin. Kouvolasta Strömforsiin ajaa Länsi-Kymen kulttuuritietä pitkin 50 minuuttia.

Strömforsin Ruukki
Ruukintie 11
07970 Ruotsinpyhtää

Lisätietoja: https://stromforsinruukki.com/

*Pressimatka Loviisaan, Kotkaan ja Haminaan 4.–5.11.2021.

Normaali

Levollista joulunaikaa ja valoisaa vuotta 2022! Merry Christmas and a Happy New Year 2022!

Juhlapyhä, Kuva, Luonto, Maisema, Valokuva

Levollista joulua

Kuva