Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?

 

 

 

 

 

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkustaminen

Kuinka täällä kuljetaan?

Kahden viikon heinäkuinen matkani Tšekissä sisälsi useita matkaosuuksia eri liikennevälineillä lentokoneesta tilausbussiin ja taksista poljettavaan olutkärryyn. Selvisin kulkemisesta käyttämällä niin matkapuhelimen applikaatioita kuin perinteisempääkin Kysyvä ei tieltä eksy -menetelmää, vaikka aina ei ollut käytössä yhteistä kieltä.

Olen huomannut itsestäni, että uuteen paikkaan saavuttuani olen aluksi varovainen kulkemaan. Täytyy hiukan oleentua ja sijoittaa itsensä kartalle. Kestää aikansa, ennen kuin uskaltaudun käyttämään paikallisia liikennevälineitä. Useimmiten niitä on tosin pakko käyttää heti.

Airport Expressillä rautatieasemalle

Tšekissa kulkemisen selvittely alkoi jo lentokentältä, jolla on juhlallinen nimi: Prahan kansainvälinen lentokenttä Václav Havel Airport Prague. Maassa on kaikkiaan 12 kansainvälistä lentokenttää ja 57 kansallista kenttää. Myös varsinaiseen kohteeseeni Ostravaan olisin päässyt lentäen.

Minulla oli tiedossa Prahan kentältä lähtevä Airport Express -bussi keskustaan. Lentokentän aulassa tuli vastaan matkailuneuvonnan tiski ja sain sieltä ostettua lipun ko. bussiin ja neuvon lähtöpaikasta. Keskustaan pääsee myös paikallisbusseilla.

Matka kesti noin puolisen tuntia ja päätyi Prahan päärautatieasemalle, jonne päästäkseen piti mennä hissillä alas. Bussipysäkin ja aseman välissä oli katu, jota ei päässyt ylittämään. Prahan päärautatieasema, Hlavní nádraží, vaikutti vilkkaalta paikalta.

Koska minulla oli aikaa ja edellisestä ateriasta jo useampi tunti, päädyin syömään asemalla olevaan ravintolaan. Sain siellä ensimmäisen tšekkiläisen aterian, sitruunalla koristellun porsaanleikkeen kaalisalaatin kera sekä Urquell-oluttuopillisen. Niiden vahvistamana lähdin tutkimaan tarkemmin mahdollisuuksiani päästä matkustamaan Ostravaan.

Jugend-tyylisen päärautatieaseman on suunnitellut tšekkiläinen arkkitehti Josef Fanta. Se on valmistunut vuonna 1909. Kuvassa kupolihallin koristeellista seinää.

Rautatieasemaa on laajennettu 1970-luvulla ja uudistettu vuonna 2011.

Monta junayhtiötä

Tšekin kansallisen rautatieyhtiön junat ovat sinisävyisiä. Tämä juna on kuvattu Olomoucin asemalla.

Tšekin kansallisen rautatieyhtiön (České dráhy, ČD) lippumyymälässä oli ruuhkaista. Vastapäätä sijaitseva RegioJetin toimisto oli väljempi, joten menin sinne ostamaan junalippua Ostravaan. Se maksoi noin 17 euroa.

Tšekin tasavallassa on usempia junaliikennettä harjoittavia yrityksiä. RegioJetillä on junien lisäksi myös busseja kuten myös Leo Expressillä. Molemmat yksityiset yritykset liikennöivät myös muualla Euroopassa.

En huomannut kysyä neuvoa, miltä raiteelta juna lähtee. Tosin nyt jälkeenpäin katsottuna lähtöpaikka saattoi olla merkittynä lippuun. Tšekinkielisten lyhenteiden tuntemisesta olisi ollut apua. Seuraava tehtävä olikin löytää oikea raide. Prahan rautatieaseman lähtevien junien ilmoitustauluun näytti tulevan tieto aika myöhäisessä vaiheessa. Jotenkin muutamalta paikalliselta kysymällä löysin oikeaan paikkaan.

Löysin oikean vaunun, joka oli kuusipaikkainen, vastakkain istuttava osasto. Kaikki istuimet olivat käytössä. Ystävällinen nuori mies nosti painavan matkalaukkuni ylähyllylle.

Palvelu oli hyvää: ensin tuotiin kaikille maksuttomat vesipullot, sitten sanomalehtiä ja lopuksi kyseltiin tilauksia. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla menun mukaisesti.

Muut henkilöt eivät puhuneet juurikaan englantia, mutta vastapäätäni istuva nuori mies, laukunnostaja, keskusteli kanssani kertoen muun muassa matkastaan Uudessa-Seelantiin. Noin kolmen tunnin matka sujui joutuisasti.

Regiojet-juna oli käytössä myös paluumatkalla Olomoucista Prahaan ja vielä businessluokassa. Käytössä oli nelipaikkainen väljä osasto nahkaisine istuimineen.

Ei käteismaksua

Sain matkakumppanilta vahvistuksen löytämääni tietoon, että Ostravassa kannattaa jäädä pois Ostrava-Svinov-asemalla, koska se oli lähempänä hotelliani. Ostravassa on kaikkiaan viisi rautatieasemaa.

Oikea linja-auto löytyi aseman edustalta. Kävi ilmi, että busseissa ei voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu. No, asia järjestyi ystävällisen paikallisen avustuksella.

Ostin matkailuneuvonnasta myöhemmin useamman päivän lipun Ostravan liikennevälineisiin ja käytin myös automaattia. Kertalippu maksoi 20 korunaa, noin 80 senttiä.

Suomi-englanti, tšekki- šekki

Paikkakunnan karttoihin ja opaskirjoihin perehtyminen ennen saapumista voisi myös auttaa. Minulla se jäi vähäiseksi. Olinkin hiukan yllättynyt Ostravan koosta. Se on noin 300 000 asukkaan kaupunki.

Busseissa ja ratikoissa oli näyttötaulut, joita seuraamalla osasi ennakoida, missä pitää jäädä pois sekä kuulutukset tulevasta ja sitä seuraavasta pysäkistä.

Matkailijan onneksi linja-autoissa on kartat ja kuulutukset, joiden avulla osaa jäädä pois oikealla asemalla.

Tšekkiläiset osaavat huonosti englantia, joten välillä joutui käyttämään kommunikaatiossa mielikuvitusta ja eleitä. Näin kävi muun muassa yhtenä lauantaiaamuna, kun tutkin Porubassa sijaitsevan hotellini bussipysäkillä aikatauluja ja sain selville, ettei aikaisemmin käytämäni bussi 37 kuljekaan viikonloppuisin. Yritin varmistaa asiaa keski-ikäiseltä mieheltä. Puhuin englantia ja hän tšekkiä, mutta jotenkin sain vahvistuksen asialle.

Applikaatiot apuun

Ostravassa liikkumisen avuksi löytyi sittemmin kätevä valtakunnallinen IDOS-applikaatio, jolla saattoi matkapuhelimesta hakea yhteyksiä paikkojen välille aikatauluineen ja pysäkkeineen. Sovellus toimii myös verkossa; kielinä tšekin lisäksi englanti ja saksa.

Taksin voi tilata muun muassa Liftagolta, joka tšekkiläinen Uberia vastaava yritys. Se toimii seuraavissa kaupungeissa: Praha, Brno, Ostrava, Zlín, Liberec ja Slovakiassa Bratislavassa.

Yön ainut valopilkku

Liftagoa en testannut, sillä sain tarvitsemani taksikyydit menemällä perinteiseen tapaan taksitolpalle – Colours of Ostrava -festivaalin aikaan alkuyöstä paikalla oli hyvin tapahtuman virallisia, tunnusviirein varustettuja takseja.

Hinta oli tosin erisuuruinen kahdella eri matkalla festarialueelta hotelliin; ero oli huomattava, noin 10 euroa. Halvempi kyyti oli myös mukavampi; vanhempi herra puhui englantia ja oli kiinnostunut kokemuksistani paikkakunnalla kuin myös Suomesta; kalliimmin veloittanut nuori kuski oli väkinäisen kohtelias ja ajoi vaitonaisena ja kovaa vauhtia.

Ostravan rautatieasemalta matka jatkui Olomouciin.

Normaali
Arkkitehtuuri, Matkakertomus, Taiteilija, Tapahtuma, Valokuva

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Olen ollut innoissani PechaKucha-esityksistä heti niihin tutustuttuani. Löysin ilokseni PechaKucha-illan paikallisen musiikkifestivaalin ohjelmasta.

Colours of Ostrava -festivaali Tšekissä 18.‒21.7.2018 oli paljon muutakin kuin musiikkia. Sen yhteydessä järjestettiin kolmatta kertaa kansainvälinen Meltingpot keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja luentoineen, teatteriesityksineen ja elokuvineen.

Ohjelmassa oli mukana myös PechaKucha Night Ostrava. Kun näin otsikon, niin päätin heti mennä katsomaan.

20 x 20

Niin, mikä PechaKucha? Kyseessä on Japanista lähtöisin oleva erityisesti luoville aloille soveltuva esitysformaatti. Se on saanut alkunsa tokiolaisesta Astrid Kleinin ja Mark Dythamin Klein Dytham -arkkitehtitoimistosta vuonna 2003. Heidän tarkoituksenaan oli luoda tapa, jolla nuoret muotoilijat voisivat tavata, verkostoitua ja esitellä töitään julkisesti. Nimi juontuu japaninkielisestä sanasta, joka kuvaa keskustelun, ”porinan”, ääntä.

PechaKucha -esitys syntyy 20 kuvasta, joita näytetään 20 sekunnin ajan. Esityksen pituus on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. PechaKuchan voi toteuttaa ajastettuna PowerPoint-esityksenä.

Tapahtumissa on yleensä muutama kutsuttu tai ennakkoon ilmoittautunut puhuja. Esittäjät ovat usein muotoilun, arkkitehtuurin, valokuvauksen, kuvataiteiden tai muilta luovilta aloilta.

PechaKucha -esitys syntyy ennalta tehdyn esityksen ja niiden kommentoinnin pohjalta. Esittäjältä vaaditaan hyvää etukäteisvalmistelua, sillä jouhevan esityksen kannalta tarinan pitäisi kulkea samassa tahdissa kuvien kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että joko sanat loppuvat ennen seuraavaa kuvaa tai kerronta jatkuu vielä, vaikka kuva on jo vaihtunut.

Esittäjän persoonallisuus ja esiintymistapa yhdessä PechaKucha -kuvien kanssa luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kiinnostavuus syntyy myös siitä, että esiintyjien ja aiheiden kirjo on laaja. Olen nähnyt kuvia muun muassa tuoli-aiheisista lumiveistoksista, New Yorkin kaupunkiolohuoneista, parkourista, Musiikki-talon suunnitelmista ja erilaisista designtuotteista.

Olen ollut seuraamassa useita esityksiä muun muassa Turussa, Helsingissä, Hangossa ja nyt Ostravassa.

Taidetta ja muotoilua

Ostravan PechaKuchan esiintyjät olivat arkkitehteja, muotoilijoita ja taiteilijoita.

Ester & Josefina (Ester Geislerová ja Josefina Bakošová) ovat nuoria vaatussuunnittelijoita, joiden mallistossa on ainakin t-paitoja, laukkuja ja kenkiä. Laukut on koristeltu applikaatioin.

Eva Urbanová esitteli NILA-nimisen yrityksensä tuotantoa. Heidän valikoimissaan on ekologisesti ja eettisesti valmistettuja asusteita ja sisustustuotteita.

Eliska Podzimkova on prahalainen valokuvaaja, animaattori ja multimediataiteilija, joka ihastui aikoinaan New Yorkiin ja pääsikin opiskelemaan sinne New York Film Academyyn.

ORA on sisustusarkkitehtuuritoimisto, jossa työskentelevät ainakin taiteen maisteri Barbora Hora sekä sisustusarkkitehdit Jan Veisser ja Jan Hora. He ovat suunnitelleet taloja, sisustuksia ja esineitä minimalistiseen tyyliinsä.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ovat prahalaisia palkittuja muotoilijoita, jotka toimivat arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja designin parissa. He olivat opiskellessaan vaihto-oppilaina Aalto-yliopistossa Helsingissä. Heidän asiakkainaan ovat olleet muun muassa Adidas, Heineken, Diesel ja suomalaisista Ruukki ja Tammi.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ja esittelivät suunnittelutöitään.

Patrik Kriššák on prahalainen taiteilija, jolla on ollut useita omia näyttelyitä Tšekissä, samoin yhteisnäyttelyitä. Hän esitti omaa abstraktia taidettaan.

Patrik Kriššákin taide oli värikästä ja akvarellimaista.

Toinen taiteilijaesiintyjä oli Nikolav Bozhinov, jolla oli hiukan poikkeava esitysmuoto. Hänen PechaKuchassaan oli taustana teletappimainen vihreä nurmikko ‒ yksi maailman laajimmalle levinnyt taustakuva Windows XP:stä. Siihen hän lisäsi yksi kerrallaan kuvia lähinnä poliitikoista, kuninkaallisista, taiteilijoista, uskonnollista vaikuttajista ja muista tunnetuista henkilöistä.

Nikolav Bozhinovilla oli erikoisin tulkinta PechaKucha-esityksestä.

PechaKuchaa Helsingissä ja Turussa

PechaKuchasta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö ja iltoja vieteään jo 1 000 kaupungissa. Pecha Kuchaa  on ulottautunut myös yliopistoihin ja liike-elämään.

Eri kaupunkien tilaisuuksissa saattaa olla erilainen luonne. Esimerkiksi Helsingissä esiintyjät ovat olleet nimekkäitä henkilöitä ja tilaisuudet ovat maksullisia. Turun tilaisuuksiin on ollut matala kynnys ja esiintyjät ovat olleet ”tavallisia ihmisiä” tunnettujen kulttuuritoimijoiden rinnalla; tilaisuudet ovat olleet maksuttomia.

Turun ensimmäinen PechaKucha-ilta järjestettiin 8.4.2010 Bar Alvarissa. Järjestäjänä oli Turun seudun arkkitehdit SAFA ry.

Ilmoittauduin mukaan Turun toiseen PechaKucha -iltaan kesäkuussa 2010. Esitykseni aiheena oli Aaltoja, arkkitehtuuria ja azulejos. Se koostui Azoreilla otetuista valokuvista aiheinaan vuorotellen meri tai vesi, rakennukset ja portugalilaiseen kulttuuriin kuuluvat azulejos-keramiikkalaatat.

Semiantiikkinen seikkailijatar esitti valokuvia São Miguelin saarelta. Titteli syntyi siitä, kun olin viettämässä 50-vuotispäivääni Azoreilla.

Täma vaaleanpunainen talo Azoreilta oli yksi PechaKucha-esitykseni arkkitehtuurikuvista.

Sittemmin Turun PechaKucha-iltoja on järjestänyt Uuden muotoilun yhdistys ry. Innostus on hiipunut; viimeisin ilta on järjestetty vuonna 2015.

Helsingissä toiminta on jatkunut ja viimeisin tilaisuus on järjestetty tämän vuoden huhtikuussa Helsinki Design Weekin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. He valitsivat yhteensä kymmenen puhujaa luovalta alalta ja tiedemaailmasta. Mukana olivat muun muassa Onar-vaatemerkin perustaja Irene Kostas, digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ravintolavisiönääri ja taiteilija Antto Melasniemi, teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen, infektiosairauksien professori Anu Kantele sekä taiteilija Sophia Ehrnrooth.

PechaKucha on mukana myös 1.9.2018 järjestettävän Hanko Fotofestivalin ohjelmassa. Ruotsinkielisen BioFoto Finland -luontovalokuvayhdistyksen viisi jäsentä esittelee tapahtumassa luontokuviaan PechaKucha-muodossa.

Erilaisiin maailmalla esitettyihin PechaKucha-esityksiin voi tutustua täällä.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Teemapäivä

Ostravan unikeot

Ostravassa sattui osalleni hauska episodi ensimmäisen TBEX-konferenssipäivän päätteeksi. Tapahtumaan liittyy paikallinen pyöräilyseura ja Unikeonpäivä. Ja hääpulla.

Perjantaina 27.7. TBEX-konferenssin iltaohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu Cryptomania Game Night, jossa piti viiden hengen tiimeittäin selvittää illanviettopaikka erilaisten vihjeiden perusteella. Osallistujat kokoontuivat aluksi Masarykovo náměstí -aukiolle, josta lähtivät saamiaan jälkiä ja vinkkejä seuraten hakemaan seuraavia etappeja.

Jätin tämän kilpailun väliin ja seurasin elämänmenoa yhdeltä aukion monista terasseista edessäni tuopillinen tšekkiläistä olutta ‒ juomaa, jota maan kansalaiset juovat eniten maailmassa ja joka saattaa olla ravintolassa halvempaa kuin vesi.

Masarykovo náměstí -aukio ilta-auringossa.

Tuopissa oli paikallisen Pivovar Ostravar -panimon olutta.

Pyöräilevät unikeot

Aukiolla tapahtui muutakin. Sen poikki ajoi polkupyöräkulkue, jossa oli noin parikymmentä osallistujaa. Heillä oli erikoiset asut: yöpuvut. Oli pyjamaa, yömyssyä, uninallea ja yöpaitaa.

Otin tästä värikkäästä joukosta kuvan ja julkaisin sen Facebookissa arvellen, että vietetään sitä Unikeonpäivää Tšekissäkin.

Paikallisia unikekoja, tuumin, kun näin tämän pyöräkulkueen.

Istuskelin vielä terassilla ja odottelin viestejä TBEX-kavereilta illanvieton paikasta. Sellaisia ei vielä kuulunut. Aukion takaa kuului musiikkia ja meteliä ja lähdin kulkemaan äänen suuntaan: ehkä paikka on jo löytynyt?

Pienellä puistoalueella oli ulkoilmaravintola ja esiintymislava soittajineen. Kyseessä oli Cooltour-kulttuurikeskus. Paikalla oli mukavasti yleisöä ja siellä täällä oli istuskelemassa yöpukuisia ihmisiä. Pyöräilijät olivat siis tulleet pitämään taukoa.

Sattuman sanelema juttu

Menin juttelemaan heidän kanssaan ja joku nuoremmista osasikin englantia. Kysyin heiltä Unikeonpäivän vietosta. Ei, siitä ei ollut nyt kyse, vaan ihan vaan päähänpistosta ja hulluttelusta. Seurueen jäsenet olivat peräisin paikallisesta pyöräilyseurasta Klub českých velocipedistů Moravan Ostrava-Hrabůvka.

Kommunikoinnissa käytimme sanojen lisäksi myös modernia tekniikkaa. On siis hiukan pitkä nimi tällä pyöräilyseuralla.

Aika merkillinen, mutta riemukas yhteensattuma, vai mitä?

Olin ihmeissäni ja kerroin suomalaisesta, vuosisataisesta perinteestä. Naantalissa valitaan vuosittain juuri 27.7. valtakunnan Unikeoksi joku paikkakunnan merkkihenkilöistä, joka saa aamuseitsemältä kylmän kylvyn meressä.

Vuoden virallinen Unikeko 2017 oli yrittäjä Tuomas Levanto. Kuva: Visit Naantali.

Siinä sitten otimme valokuvia erilaisissa ryhmissä. Kuvaajia oli paikalla useampiakin ja otoksista on tehty pieni kooste, jonka voi katsoa täältä.

Hauska tapaamisemme ikuistettiin moniin valokuviin.

Taustalla näkyy Cooltourin ravintola-aluetta. Tämän kuvan otti toinen tandempyörän polkijoista.

Joku toi minulle kauniin asetelman, jossa oli pulla, keksejä ja hopeanväriset sormukset ‒ kyseessä oli jokin perinteinen hääleivos. En kyllä yhtään tiedä, miten se liittyi tilanteeseen, mutta söin annoksen ja kuuntelin hetken Lehmann´s Brothersin letkeää ja soulahtavaa musisointia.

Näin kaunis tarjoilu minulle tuotiin. Pullan sisällä oli luumuhilloa.

Ranskasta peräisin oleva Lehmann’s Brothers soitti mukavan rytmikästä musiikkia hämärtyvässä illassa.

Paikalle osui myös eräs TBEX-kaverini, jonka kanssa lähdimme kohti iltatilaisuutta, jonka sijainti oli jo selvitetty.

Normaali
Kaupunki, Konsertti, Matkakertomus, Tapahtuma

Värikäs festari Ostravassa

Colours of Ostrava -festivaali oheisohjelmineen oli musiikin ja muun kulttuurin runsaudensarvi.

Sää oli ensimmäisinä festaripäivinä välillä sateinen, mutta ei se juurikaan tapahtumaa haitannut.

Oletko kuullut heinäkuisesta Colours of Ostrava -festivaalista Tšekissä? No, en minäkään tiennyt siitä mitään ennen kuin tapahtuma tuli esiin samassa kaupungissa seuraavalla viikolla pidettävän matkabloggaajien TBEX-konferenssin yhteydessä.

Vaikka Ostrava on Tšekin tasavallan kolmanneksi suurin kaupunki, on lienee melko tuntematon. Se sijaitsee 360 kilometrin päässä Prahasta itään ja lähellä Puolan rajaa.

Konferenssiin osallistuvilla oli mahdollisuus osallistua hakemuksesta festivaaliin kaikkina neljänä päivänä ns. pressipassilla. Kulkulupa tarjosi pääsyn Colours of Ostrava -festivaaliin sekä sen lehdistökeskukseen ja VIP-alueelle katettuine katsomoineen ja muutamaan muuhun paikkaan, muun muassa Bolt Toweriin ja tiedekeskukseen.

Colours of Ostrava -festivaalin ohjelmisto oli niin laaja, että varmaan jokainen löysi itselleen mieluista kuultavaa, nähtävää ja koettavaa. Olutta myytiin kätevistä pantillisista muovimukeista.

Kulttuuria kaivosalueella

Näkymä festivaalialueelle noin 80 merin korkuisesta Bolt Towerista. Se on saanut nimensä pikajuoksija Usain Boltin mukaan.

Tämäkin kuva on otettu Bolt Towerista. Siellä sijaitsee myös kahvila.

Colours of Ostrava -festivaali 18.‒21.7.2018 tarjosi kuultavaksi monia eri musiikkilajeja rockista elektroniseen musiikkiin ja jazzista souliin. Ohjelma alkoi jo puoliltapäivin ja jatkui keskiviikkona ja torstaina puoli kolmeen ja perjantaina ja lauantaina peräti neljään saakka yöllä.

Esiintyjiä oli kaikkiaan 21 lavalla, bändejä oli 130 ja esityksiä yhteensä 350. Musiikin lisäksi ohjelmassa oli teatteriesityksiä, workshopeja, keskusteluja sekä taidetta ja designia.

Jos olisin paremmin perillä nykymusiikista, olisin varmaan tunnistanut esiintyjiä ja bändejä. Nyt niistä valtaosa oli minulle tuntemattomia. Vain Pharrell Williams ja Grace Jones nousivat tuttuina esiin artistikattauksesta. Mukana oli myös sellaisia esiintyjiä kuin Future Islands, George Ezra, Beth Ditto, Jeremy Loops, Aurora, Kensington, Joss Stone, Kaleo, Jessie J., Paul Kalkbrenner ja Kygo vain muutamia mainitakseni.

Festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle kaivos- ja teollisuusalueelle. Ruosteinen ja betoninen ympäristö loi rouhean taustan kulttuurille ja tuotemyynnille. Festarialueelta saattoi ostaa kaikenlaista asusteista musiikkituotteisiin sekä ruokaan ja juomaan.

Ideoita ilman rajoja

Festivaali oli paljon muutakin kuin musiikkia. Meltingpot oli kansainvälinen kolmatta kertaa järjestetty keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja. Asiantuntijoiden keskustelut, luennot, teatteriesitykset, tapaamiset ja elokuvat liittyivät muun muassa politiikkaan, kulttuuriin, terveyteen, tieteeseen, koulutukseen, matkustamiseen ja talouteen.

Tutustuin huonosti ohjelmaan ja huomaan nyt jälkikäteen, että siellä olisi ollut paljon mielenkiintoista. Ilokseni silmäni osuivat oikeaan aikaan otsikkoon Pecha Kucha Night Ostrava, jota olin seuraamassa.

Elokuville ja teatteriesityksille oli omat lavansa. Suomen ainut edustaja festarissa taisi olla Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva.

Colours of Ostrava -festivaali otti huomioon koko perheen. ČEZ Family Parkista löytyy ohjelmaa ja tekemistä lapsillekin. Alueella sijaitseva tiedekeskus Svět techniky tarjosi myös kivan käyntikohteen.

Svet Techniky -tiedekeskus sijaitsee festivaalialueella.

Festivaali on saanut monia palkintoja, joista viimeisin on Guardian-lehden arvio vuonna 2016 siitä, että Colours of Ostrava on kymmenen parhaan eurooppalaisen musiikkifestivaalin joukossa. Myös European Best Destinations -sivusto on listannut Colours of Ostrava –festivaalin parhaiden joukkoon.

Päälava oli vain yksi muiden joukossa. Tunnelma tiivistyi iltaa kohden.

Kokemukseni mukaan festivaali oli hyvin järjestetty ja toimiva. Liikenne, kierrätys, esteettömyys, turvallisuus ja monet muut asiat oli otettu huomioon.

Ensiavun toimivuus tuli testattua, kun yksi ryhmäämme kuuluva loukkasi nilkkansa katsomon rappusissa. Paikalle tuli neljä lääkintäryhmään kuuluvaa, jotka arvioivat tilanteen, antoivat ensiapua ja kuljettivat loukkaantuneen sairaalaan.

Festivaalitunnelmia voi katsella vuoden 2017 Colours of Ostrava -festivaalista tehdystä lyhyestä videokoosteesta.

Ensi vuonna 17.‒20.7.2019

Ensi vuonna Colours of Ostrava -festivaali järjestetään 17.‒20.7.2019. Kannattaa seurata festivaalin ohjelmaa jo tämän syksyn aikana ja jos sieltä löytyy suosikkiesiintyjiä, niin sitten vain menoksi. Lento Helsingistä Prahaan kestää noin kaksi tuntia ja sieltä voi jatkaa noin kolmen tunnin junamatkalla Ostravaan.

Majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Kätevintä on valita hotelli joko tapahtumapaikan läheisyydestä tai keskustasta, josta on hyvät ratikkayhteydet festarialueelle. Dolní Vítkovicen alueella on myös leirintäalue.

Colours of Ostrava -sivulta voi tilata uutiskirjeen, jonka avulla pysyy ajan tasalla festarin suhteen.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkustaminen, Tapahtuma

Ostrava!!!

Kahden viikon matka Ostravaan ja sen ympäristöön Tšekissä on enää vain muistoissa. Valtava määrä paikkoja, tietoa, vaikutelmia, ihmisiä ja valokuvia on tallentunut tavalla tai toisella. Nyt on mistä ottaa blogipostauksiin. Aloitetaan kuitenkin sieltä, mistä kaikki alkoi ‒ Ostravasta!!!

Ostrava toivotti TBEX-matkabloggaajat tervetulleiksi.

Tšekin tasavallan itärajalla sijaitseva maan kolmanneksi suurin kaupunki oli heinäkuun loppupuolella hyvin kansainvälinen paikka. Tässä vanhassa hiilikaivoskaupungissa järjestettiin jo 16. kertaa Colours of Ostrava -festivaali ja ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssi, joka on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Näistä kerron myöhemmin lisää.

Colours of Ostrava -festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle tehdasalueelle.

Nähtävää muuallakin kuin Prahassa

Ostravan logossa on kolme huutomerkkiä. Kuva: Ostravan kaupunki.

Jos ihmettelet Ostravan nimessä käyttämiäni huutomerkkejä, niin noudatan vain kaupungin omaa käytäntöä. Ne kuuluvat osana Ostravan logoon. Huutomerkit symboloivat kaupungin ja sen asukkaiden vireyttä, energiaa ja luottamusta.

Kaupunki löytää itsestään paljon superlatiiveja. Alueella on maan syvin entinen hiilikaivos (Petr Bezručin kaivos, 1 200 metriä), Euroopan vanhin yrityksen perustama sairaala (1837, Vítkovice) sekä maan suurin yliopistokampus (23 000 opiskelijaa, seitsemän tiedekuntaa).

Mukana on myös sitä, että paikkakunta haluaa nousta Prahan varjosta. Valtaosa Tšekin tasavaltaan matkustavista turisteista valitsee kohteekseen maineikkaan pääkaupungin. Nähtävää olisi paljon tuon suurkaupungin ulkopuolellakin ‒ ja vähemmän tungosta. Kerron omalta osaltani käymisen arvoisista paikoista seuraavissa postauksissani.

Ostrava ei ole mikään pikkukaupunki. Noin 214 neliökilometrin alueella on asukkaita lähes 300 000. Alue on hiukan pienempi kuin Turun alue, mutta asukkaita on kolmanneksen enemmän. Ostrava on Määrin-Sleesian läänin (Moravskoslezský kraj) keskus.

Prahasta Ostravaan on matkaa 360 kilometriä ja Puolan Krakowasta 90 kilometriä. Krakowa olisikin ollut toinen vaihtoehtoinen Finnairin lennon määränpää, mutta valitsin kuitenkin Prahan.

Airport Expressillä pääsi kätevästi Prahan rautatieasemalle, josta matka jatkui Ostravaan.

Lentokentältä pääsin Prahan keskustaan Airport Express -bussilla, joka meni rautatieasemalle. Lipun ostin lentoaseman matkailuneuvonnasta, mutta paikallinen rahakin olisi käynyt maksuksi.

Ostravaan lähtevän RegioJet-junan löysin pienien vaikeuksien jälkeen. Matka kesti noin kolme tuntia.

Sijainti, sijainti, sijainti

Ostravassa on peräti viisi rautatieasemaa, joista tärkeimmät ovat Ostrava – hlavní nádraží and Ostrava – Svinov. Onneksi ymmärsin jäädä pois jälkimmäisellä, koska se oli lähempänä hotelliani ‒ joka olikin kaukana kaikesta. Tai siis niistä paikoista, joissa minun oli määrä kulkea.

Ostrava-Svinovin rautatieasema.

Opin tällä matkallani monenlaisia asioita. Yksi niistä oli hotellin sijainnin tärkeys. Olen monesti onnistunut paremmin tässä asiassa, mutta nyt ei käynyt niin. Luotin liikaa järjestäjän tarjoamaan hotellilistaukseen perehtymättä kunnolla paikan sijaintiin ja kaupungin kokoon.

Hotelli oli ehkä edullisempi kuin muut, mutta sieltä saikin sitten matkustaa noin 50 minuuttia yhteensä, ensin bussilla ja sitten ratikalla, tapahtumapaikoille kaupungin keskustassa ja Dolní Vítkovicen alueelle , jonne sijoittui sekä festivaali että konferenssi. Iltamyöhään oli mukavinta turvautua taksiin, mikä nosti puolestaan kustannuksia.

Onneksi seuraavan viikon majoituksen olin varannut kaupungin keskustasta.

Miten täällä kuljetaan?

Ensimmäiset tuntemukset Ostravassa liittyivätkin paikasta toiseen siirtymisen vaikeuteen. Ihan itse hankittu pulma; paremmalla valmistautumisella olisi ehkä tiennyt, ettei busseissa voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu.

Olisin ehkä päässyt vähemmällä, jos olisin huomannut mennä Svinovin rautatieasemalla sijaitsevaan matkailuneuvontaan. Jäin aseman ulkopuolelle etsiskelemään ensin taksia ja kun sellaisia ei ollut paikalla, linja-autoja. Ystävällinen paikallinen auttoi minua bussissa ja opasti vielä perille hotelliin.

Turhan paljon harrastamani intuitiivinen suunnistus tuotti tässä kyllä tulosta, mutta ainoastaan tuon ystävällisen naishenkilön ansioista. Kommunikaatio oli hiukan hankalaa, sillä hän puhui vain vähän englantia ja minä en lainkaan tšekkiä.

Ristiin rastiin Ostravaa

Hotellistani pääsi kaupunkia kohti ensin bussilla, josta vaihdettiin ratikkaan.

Parin päivän sisällä aloin jo olla hiukan kartalla Ostravasta ja siitä, miten pääsee paikasta A paikkaan B. Ratikoilla oli kätevää liikkua ja kaupungin keskustakin alkoi hahmottua. Tässä auttoivat myös meille festivaaleille tulleille bloggaajille järjestetyt lyhyet opastuskierrokset.

Kävimme Tšekin tasavallan korkeimmassa kaupungintalon tornissa katselemassa maisemia 73 metrin korkeudesta, kuljimme yli 600 metriä maanpinnan alapuolella olevissa entisissä kaivoskäytävissä Landek Parkissa ja kävelimme Masarykovo náměstí -aukion poikki katsellen Tšekin tasavallan 100-vuotisjuhlien kunniaksi pystytettyä valokuvanäyttelyä.

Kiipesimme keinotekoisesti rakennetun Halda Eman laelle ihailemaan sieltä avautuvia maisemia (joskin minä käännyin takaisin kaupunkiin päin, kun kuulin, että korkeimmalle kohdalle olisi vielä paljon matkaa), nautimme paikallisia oluita useissa pubeissa ja terasseilla ja söimme useamman aterian knöödelien kera.

Ostravan uuden kaupungintalon tornista voi ihailla maisemia.

Ostravan maisemia kaupungintalon näköalatornista.

Tällä hissillä mentiin yli 600 metrin syvyydessä oleviin kaivoskäytäviin.

Halda Eman huippu on 315 metriä merenpinnan yläpuolella.

Masarykovo náměstí -aukion toiselta puolelta löytyy Ostravan vanha kaupungintalo, jossa toimii nykyisin museo.

Knöödelit ovat lisuke monille perinteisille tsekkiläisille ruoille. Tšekissä ja Slovakiassa sämpyläknöödelit muotoillaan raa’asta taikinasta noin 30 cm pitkulaiseen muotoon. Taikina kääritään puhtaan keittiöpyyhkeen sisään tiukaksi pötköksi ja se keitetään liinan sisällä kypsäksi.

Colours of Ostrava -festivaali tarjosi paljon nähtävää ja kuultavaa keskiviikosta lauantaihin 18.‒21.7.2018. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Normaali
Bloggaus, Matkustaminen, Tapahtuma, Matkavalmistelut, Kaupunki

Täältä tullaan, Ostrava

Kun on kerrran lähtenyt matkabloggaajana hengenheimolaisten seuraan, on vaikeaa vastustaa kiusausta kokea sama uudestaan. Olin ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssissa Killarneyssä, Irlannissa, viime vuoden lokakuussa. Nyt tapahtuma järjestetään Ostravassa, Tšekissä.

Ostrava?

Ai missä Ostravassa? Enpä ollut aikaisemmin kuullutkaan. Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Ostrava saattaa olla tuttu penkkiurheilijoille, sillä kaupungissa järjestetään kuulemma yleisurheilun GP-kilpailut vuosittain.

Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan. Täällä on muun muassa järjestetty Colours of Ostrava -musiikkifestivaali vuodesta 2002.

Varsinaiset TBEX-konferenssipäivät ovat heinäkun lopussa, mutta osa bloggaajista tulee seuraamaan ja osallistumaan Colours of Ostrava -festivaaliin. Se järjestetään 18.-21.7.2018 Dolní Vítkovicessa.

Tarjolla on valtava valikoima musiikkia ja muuta kulttuuria, yhteensä noin 350 esiintyjää 21 lavalla. Tunnetuimmat nimet lienevät Grace Jones ja Pharrell Williams/N.E.R.D. Osallistun itsekin festariin.

Retkiä ja konferenssi

TBEX on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Ennen konferenssia järjestetään tutustumisretkiä Ostravaan ja ympäristöön.

Tapahtuman jälkeen osa bloggaajista pääsee niin sanotuille FAM-retkille. Osallistun kolmen päivän matkaan, jossa tutustutaan Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Vietän siis Tsekin tasavallassa noin kaksi viikkoa.

Täytyy myöntää, että aika vähänhän sitä tietää sellaisesta maasta ja kulttuurista, jossa ei ole käynyt ja joka ei ole tullut lähelle. Matkani jälkeen minulla on ainakin jonkinlainen tuntuma tähän Euroopan kolkkaan. Ja ainahan reissut ovat verrattomia oppimiskokemuksia.

Mitä tältä matkaltani odotan? Ainakin tutustumista moniin matkabloggaajiin, uusia ajatuksia ja oppeja konferenssista, kokemuksia tsekkiläisestä elämänmenosta ja kulttuurista mukaanluettuna ruoka- ja juomakulttuuri sekä tietysti hyviä ja mielenkiintoisia juttuja kirjoitettavaksi tänne blogiin.

Normaali