Matkakertomus

Pellavaa päälle ja peffan alle

Hyvät tuotteet pysyvät ja paranevat ‒ kuten eteläpohjalaista tuotantoa olevat pellavafroteepyyhkeet. Kesälomalla tarjoutui tilaisuus ostaa uusi pyyhe suoraan valmistajalta.

Sain ylioppilaslahjaksi pellavafroteepyyhkeen. Se osoittautui huippulahjaksi: hyvä, imukykyinen pyyhe, jota tarvitaan päivittäin. Se ei jäänyt häpeilemään komeron kätköön eikä pölyttymään koriste-esinehyllyyn.

Pyyhe on vieläkin käytössä, hiukan haalistuneena ja mukavasti pehmenneenä, jo seuraavalla sukupolvella. Poikani Arttu on sen jotenkin ominut.

Kun kesälomamatka suuntautui Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle, jossa tiedän pellavaa olevan myynnissä, päätin käydä hankkimassa itselleni upouuden pyyhkeen. Äitini Anjakin on hankkinut  suvun nuorisolle heidän juhlapäivinään pellavatuotteita, joten hän järjesti kanta-asiakkaana ostosreissun Hanhisalon kutomoon.

Hanhisalon Kutomo Oy kertoo olevansa kodin erikoistekstiilien valmistaja, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1968. Kutomon tuotanto sijoittuu neljään eri ryhmään, joita ovat sisustus-, sauna-, lanka- ja nauhatuotteet. Omien mallistojen lisäksi kutomo toimii sopimusvalmistajana useille eri valmistajille sekä vähittäisliikkeille.

Lehmä-laudeliinat

Hanhisalon Kutomo

Hanhisalon Kutomolla on 2 500 neliömetrin tuotantotilat Alajärvellä.

Kutomossa ei ole varsinaista myymälää vakituisin aukioloajoin, mutta asioimaan pääsee sopimuksen mukaan. Kutomo toimittaa tuotteitaan vähittäismyyntipaikkoihin. Jos löydät kaupasta Virtuoosi-tuotemerkillä myytäviä tekstiilituotteita, niin ne ovat Hanhisalon kutomon valmistamia.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Kutomon omistaja Timo Hanhisalo oli sovitusti paikalla ja esitteli meille tuotteitaan. Pellavaa jalostetaan muun muassa kylpypyyhkeiksi, saunatakeiksi, laudeliinoiksi, kietaisuvaatteiksi, pesukintaiksi sekä saunahatuiksi ja -tyynyiksi. Pellavafroteeta on myynnissä myös kankaana. Tuotteisiin saa halutessaan nimikoinnin tai yrityksen logon.

Logollisia pyyhkeitä-

Timo Hanhisalo kertoi, että heidän käyttämänsä pellava tulee Italiasta; suomalaista tuotantoa ei kuulemma ole. Kyllä nyt kelpaa kuivatella itsensä pyyhkeellä, jonka pellava on samaa kuin Bossin puvuissa. Pientä arjen ylellisyyttä.

Kutomon valikoimasta löytyy lisäksi myös paperinarutuotteita, muun muassa kaitaliinoja ja tabletteja, kuten myös kuvakudoksia ja puoliryijyjä sekä lankoja ja nauhoja.

Kaitaliinoja paperinarusta

Paperinarusta valmistettuja kaitaliinoja.

Sain pyyhkeeni ja muutama muukin tuote päätyi seurueemme kasseihin. Meillä pyyhkii siis hyvin!

Pellavafroteepyyhkeet

Pyyhkeet erottaa väreistä: minulle vaalea ja aviomiehelle tumma.

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Menkijärvi

Järvi. Uimaranta. Hiekkaa. Sininen taivas. Poutapilviä. Onko mitään sen kesäisempää?

Pääsin heinäkuussa käymään lapsuuden hiekkarannalla ja uimaan järvessä. Paikkana oli Menkijärvi.

Wikipedia kertoo järvestä näin: ”Menkijärvi on kylä Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kuortaneen ja Lapuan rajaa. Menkijärveltä on matkaa Alajärven keskustaan noin 17 kilometriä. Kylää halkoo seututie 711. Muita kylälle tunnusomaisia piirteitä ovat kangasmetsät, peltoaukeat sekä järvet Menkijärvi ja Hirvijärvi. Kylässä sijaitsee myös Menkijärven lentokenttä, joka on sekä puolustusvoimien että ilmailuharrastajien käytössä.”

Järvi sijaitsee vastapäätä Menkijärven lentokenttää. Järveä reunustaa mäntymetsä ja sen ranta on hienoa hiekkaa. Uimarannalla on hyvä laituri, pukukopit, puucee ja kyläyhteisön ylläpitämä sauna.

Menkijärveen liittyy muistoja. Kävimme lapsuudessani ja nuoruudessani 1960- ja 1970-luvuilla isäni kotitalossa, mummolassa, heinätöissä. Etelässä asuva pojan perhe tuli avuksi laittamaan heinää seipäille kuivumaan. Työhön käytettiin vuoden ainut kunnon loma-aika, eikä silloin suinkaan matkustettu etelän aurinkorannikoille.

Pellolle menivät kaikki, myös lapset ja nuoriso. Nostelimme heinää seipäille ja haravoimme heinäpeltoa, kukin taitojensa mukaan. Pellolla oltiin koko päivä ja mukaan otettiin kahvia termospullossa ja ehkä voileipää ja pullaa. Maito saattoi olla ruskeassa lasipullossa eikä se ollut kaupan maitoa, vaan tilan omista lehmistä lypsettyä.

Talossa oli hevonen, Musta nimeltään, joka kuului myös työvoimaan. Sen vetämissä kärryissä kuljetettiin kuivuneet heinät latoon. Hauskinta oli hypellä heinäkasoissa ja polkea niitä tiiviimmiksi.

Järviruoko

Muistoissa ne heinäkuut oliva aina aurinkoisia ja helteisiä. Heinästä lähtevä pöly ja siemenet tarttuivat hikiseen ihoon kiinni. Mikäs olikaan työpäivän päätteeksi mukavampaa kuin ahtautua autoon ja päästä uimaan järveen? Pulahdus viileään veteen huuhteli päivän hiet pois.

Matkaa järvelle Kurejoen mummolasta oli muutama kilometri. Sinne ei välttämättä päässyt joka päivä, joten uintikerroista otettiin kaikki irti.

Järvessä kasvoi ulpukoita, joista tehtiin helminauhoja taittelemalla niiden varsia. Mistä lie sekin taito keksittiin?

Menkijärvessä on aluksi matala, loiva ranta, kunnes tietyssä kohdassa syvenee äkisti. Äitini oppi tämän kerralla. Hänellä oli jollain uimaretkellä tarkoitus olla kastamatta hiuksiaan, mutta äkisti hän olikin uppeluksissa ja kampaus katosi saman tien.

Hevosten tilalla on nykyisin traktorit ja heinät paalataan valkoisiin ‒tai vaaleanpunaisiin ‒ muovikuoriin, joten muistoni ovat pelkkää nostalgiaa ajasta, jota ei enää ole.

Järvi ja uimaranta on kuitenkin säilynyt jokseenkin samanlaisena kuin se oli lapsuudessani. Laituri on tosin uusittu ‒jos sitä tuolloin olikaan ‒ ja rannalle on rakennettu sauna. Se lämpiää maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin ja sitä voi myös tilata omaan käyttöönsä.

Uin nykyisin useimmin meressä kotikaupunkini Turun rannoilla, lähinnä Ruissalossa. Merivesi on kylmää ja tyydyn pikaiseen pulahdukseen. Siksi olikin nautinnollista uida Menkijärvessä, jossa pystyi olemaan pidemmän aikaa ja tekemään aikamatkan lapsuuteen.

Menkijärven laituri

Uimaranta

Menkijärven ranta on ihanteellinen lapsille.

Normaali
Matkakohde, Museo, Näyttely

Lumottuja veistoksia Alajärvellä

Satumetsää?

Satumetsää?

Nelimarkka-museossa on esillä Kaarina Heikinheimon Lumous-näyttely.

Nelimarkka-museossa on nähtävillä veistoksia, joiden materiaaleina ovat pääasiassa pellava, kupari, teräs ja lasi ja runkona usein rautakehikko. Isokokoisten teosten valmistuminen saattaa kestää kuukausia.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Näyttelyssä yhdistyvät teemat lumous ja kruunajaiset. Esillä onkin useita isokokoisia kransseja. Väreissä on voimakasta punaista, oranssia, violettia, sinistä, mutta toisaalta myös vaaleampia sävyjä.

Kannustusta jo kotoa

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Poikkesimme Nelimarkka-museossa heinäkuun lopussa pikavisiitillä, mutta ehdimme katsomaan näyttelyn teokset ja hetken juttelemaan paikalla olleen taiteilijan kanssa.

Kaarina Heikinheimo on asunut lapsuudessaan viisivuotiaaksi asti Alajärvellä.

Hänen isänsä oli kunnanlääkäri Martti Heikinheimo, joka oli itsekin kiinnostunut taiteesta, tunsi Eero Nelimarkan ja ostikin tämän teoksia.

Jo pienenä piirtämisestä innostunut Kaarina sai konkreettista tukea isältään ‒ kunnanlääkäri kuulemma teroitti ruokatunnillaan tyttärensä värikynät.

Sanallistakin kannustusta tuli.
‒Ihan kuin Åström, sanoi isä tyttären piirroksia katsellessaan. Vertailukohteena lienee ollut taidemaalari Werner Åström, joka asui 1920-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla.

Heikinheimojen perhe muutti sittemmin Vaasaan, jossa taiteilija edelleenkin asuu. Kosketus Alajärveen on säilynyt saaressa olevan kesämökin kautta.

Kaarina Heikinheimon taiteilijanuraa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Hänellä on ollut lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan on hankittu useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Vaasan kaupungin ja yliopiston kokoelmiin.

Hän on tehnyt myös useita kirkkotekstiilejä.

 

Sininen kranssi

 

Vaalea kranssi

 

Sininen neliö

Herkkää ja vahvaa.

Herkkää ja vahvaa.

Kuparinen kranssi

Toisena taiteilijana Mari Hallapuro

Nelimarkka-museossa on esillä myös toisen Alajärveltä kotoisin olevan taiteilijan töitä. Mari Hallapuron grafiikantyöt ovat pienikokoisia ja yksityiskohtaisia teoksia, joiden synkkiäkin aiheita lähestytään huumorin keinoin. Hän tuo esiin ajan kulumista ja katoavaisuutta.

Kaarina Heikinheimon Lumous-tekstiilitaidenäyttely sekä museon alakerran näyttelytilassa esillä oleva Mari Hallapuron Alinen-grafiikkanäyttely ovat avoinna 4.9.2016 saakka.

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Katson maalaismaisemaa

Galleria
Kurejoki

Sateinen kesä näkyy joen vedenpinnassa. Kurejoki elokuussa 2015.

 

Matkakohde, Valokuva

Kurejoki virtaa vuolaana

Kuva
Matkakertomus, Museo

Nelimarkka loi oman nimikkomuseonsa Alajärvelle

Vuonna 1964 valmistuneen museorakennuksen on suunnitellut Hilding Ekelund.

Vuonna 1964 valmistuneen museorakennuksen on suunnitellut Hilding Ekelund.

Jos olet taiteen ystävä ja kuljet Etelä-Pohjanmaalla, niin kannattaa poiketa Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseona toimivaan Nelimarkka-museoon Alajärvellä.

Eero Nelimarkka (1891–1977) tunnetaan parhaiten pohjalaista lakeutta kuvaavista maalauksistaan. Hän loi myös muotokuvia ajan vaikuttajista, perheenjäsenistään sekä pohjalaisemännistä ja -isännistä. Aiheina olivat lisäksi interiöörit, asetelmat, kaupunkikuvaelmat sekä uskonnolliset teemat.

Pariisi on Sesam

Museossa on kesällä 2015 esillä näyttely Pariisi on Sesam. Se koostuu Eero Nelimarkan (1891–1977) Ranskan opintomatkojen vaikutuksesta syntyneistä teoksista vuosilta 1912–1972. Oppimisen halu vei nuoren Nelimarkan 1910- ja 1920-lukujen Pariisiin alunperin Akseli Gallen-Kallelan neuvosta. Hän sai huoneen köyhille taiteilijoille rakennetusta ateljeekompleksista. Ensimmäinen matka toteutui lainarahoilla ja ilman ranskan kielen taitoa.

Museon mukaan ”Pariisin modernismin vaikutus Nelimarkan tuotantoon oli välitön ja näkyy sekä väriasteikossa että muotokielessä. Hän omaksui nuoruuden matkoillaan yksinkertaistamisen idean sekä varhaisrenessanssin mestareilta että Pariisin koulun taidesuuntauksista ja kehitti siitä oman kansantajuisemman keinonsa yksinkertaistaa.”

Nelimarkka Lontoon matkalla 1950-luvulla.

Eero Nelimarkka Lontoossa 1950-luvulla. Valokuva on esillä Nelimarkka-museossa.

On vaikuttavaa, miten köyhistä oloista lähtöisin oleva Nelimarkka loi itselleen arvostetun uran taiteilijana. Hän haki vaikutteita laajalti Euroopasta sekä myös Yhdysvalloista ja Israelista aikana, jolloin matkustaminen oli monin verroin vaikeampaa kuin nykyisin. Osan matkoista hän teki vaimonsa Saiman kanssa. Kaiken kaikkiaan Nelimarkka vietti ulkomailla yli kymmenen vuotta.

Per aspera ad astra

IMG_1541

Museon pohjakerroksessa on huone, johon on koottu Nelimarkan esineistöä ja valokuvia taiteilijasta perheineen. Eero Nelimarkan atelierista löytyy kondiittorioppilaana olleen nuorukaisen reseptikirja, kirjeitä, paletti, maalausteline keskeneräisine muotokuvineen, keinutuoli, kirjoituskone, radio sekä paljon muuta.

IMG_1552Vaasassa köyhäintalossa syntyneen Nelimarkan tie arvostetuksi Pro Finlandia -mitalilla palkituksi taiteilijaksi ja professorin arvonimen saajaksi on ollut hankala.

Hänen mottonsa ”Vaikeuksien kautta voittoon – Per aspera ad astra” käy toteen näytetyksi, sillä hänen elämäntarinansa sisältää isän vararikon ja kuoleman mielisairaalassa, oman sairausjakson, asumisen erillään vaimosta ja lapsista pitkän aikaa, veljen ja pojan kaatumiset sodassa, taiteellisen työn kriisin ja Saima-vaimon kuoleman.

Taiteilijan paletti.

Taiteilijan paletti.

Eero Nelimarkka sai kuitenkin monipuolisen ja rikkaan elämän, yli 60-vuotta kestäneen taiteilijauran sekä haaveensa toteutettua: oman museon. Elämäntyö säilyy vireänä museon toiminnan kautta.

Näkymä museon pääsaliin, jossa on näytteillä Nelimarkan uskonnollisaiheisia maalauksia ja piirroksia.

Näkymä museon pääsaliin, jossa on näytteillä Nelimarkan uskonnollisaiheisia maalauksia ja piirroksia.

Elämää lehdenmuotoisessa talossa

Uudempaa taidetta voi nähdä turkulaisen Jan-Erik Anderssonin Rakentaa asua ajatella -kutsunäyttelyssä. Se on esillä Nelimarkka-museossa 20.9.2015 saakka. Hauska yhteensattuma minulle on mennä synnyinseudulleen katsomaan nykyisen kotikaupungin taiteilijan töitä.

Nelimarkka-museon mukaan ”näyttelyn nimi on lainattu filosofi Martin Heideggerin esseestä, jossa pohditaan paikan ja tilan luonnetta sekä ihmisen halua olla tietyssä paikassa. Näyttelyn teokset ottavat kantaa ornamentiikan ja mielikuvituksellisemman arkkitehtuurin puolesta ja painottavat taiteellisen ajattelun osuutta kaupunkisuunnittelussa.”

Jan-Erik Andersson: Life on a Leaf Video Kiosk. Video-installaatio, 2010–2012. Nelimarkka-museo.

Jan-Erik Andersson: Life on a Leaf Video Kiosk. Video-installaatio, 2010–2012. Nelimarkka-museo.

Näyttelyn pääteoksena on monikanavainen Life on a Leaf Video Kiosk -installaatio. Kioskin seinät ja katto on tehty talon rakentamisesta ylijääneistä materiaaleista. Installaatio esittää videoiden kautta Jan-Erik Anderssonin Life on a Leaf -talon rakennusprosessia.

Talo on Anderssonin yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa suunnittelema lehdenmuotoinen omakotitalo ja kokonaistaideteos Turussa. Se on myös osa Anderssonin tohtorintutkintoa. Taiteilija osallistui myös konkreettisesti talon tekemiseen muun muassa tapetoimalla ja laatoittamalla.

Rakentamisen lisäksi voi videoilta myös seurata elämää talossa, joka ei ole standardien mukainen. Andersson on saanut kansainvälistä huomiota arkkitehtuuriin liittyvillä projekteillaan New York Timesia myöten.

Näyttelyssä nähdään myös kaksi tuhoa ja purkamista käsittelevää videota. The Destruction of Beauty -video esittää Sinisenä talona tunnetun jugendtalon purkua Turussa. Melkein itku tuli, kun näki kaivinkoneen kauhan rouhivan talokaunotarta. Nyt tilalla on mielikuvitukseton uusi kerrostalo.

Turkuuun sijoittuu myös The Destruction of Memories -video, joka kuvaa suositun lasten leikkipaikkaveistoksen purkamista Kupittaan puistossa.

Tuhoisuutta on esillä myös aseet ja sota -teemaisissa töissä. Ne ovat syntyneet Anderssonin kahdeksanvuotiaan Adrian-pojan sota- ja ase-aiheisten leikkien ja piirustusten kautta. Taiteilija on käyttänyt niiden figuureja sekä omia samantyyppisiä piirustuksiaan viidenkymmenen vuoden takaa. Tuloksena on yhteistyönä syntynyt iso seinänkokoinen teos War – taistelu isän ja pojan joukkojen välillä.

Teoksessa Meritaistelu aalloilla 103 – 309 Hz Anderssonin sota-aiheiset lapsuudenpiirustukset taistelevat kapteeni-isän rahtilaivoja vastaan.

Jan-Erik Anderssonin (s. 1954)  tuotantoon kuuluu installaatioita, performansseja, julkisia taideteoksia, interaktiivisia mediateoksia sekä arkkitehtuuria.

Nelimarkka: Taide kuuluu jokaiselle

Eero Nelimarkka museonsa ovella. Oikealla olevan pronssipatsaan mallina on ollut Tove Jansson, kuvanveistäjä Viktor janssonin tytär.

Eero Nelimarkka museonsa ovella. Oikealla olevan pronssipatsaan mallina on ollut Tove Jansson, kuvanveistäjä Viktor Janssonin tytär. Valokuva on esillä Nelimarkka-museossa.

Nelimarkka-museo on eräs varhaisimmista maaseudulle perustetuista taidemuseoista Suomessa. Se oli Nelimarkan toive kuten myös taidekoulun perustaminen. Hänen mukaansa taide kuuluu tasa-arvoisesti jokaiselle.

Museon perustajana oli Nelimarkan lisäksi vuonna 1945 perustettu säätiö, Nelimarkka-Rahasto. Säätiön hallitus osti taiteilijan isän Alajärven Pekkolan kylässä sijaitsevan kotitilan rakennuksineen vuonna 1961. Museorakennuksen perusosan suunnitteli arkkitehti, professori Hilding Ekelund. Avajaisia juhlittiin vuonna 1964.

Museon tehtävänä on välittää Eero Nelimarkkaan ja hänen taiteeseensa liittyvää tietoutta, asiantuntemusta ja tutkimusta sekä toteuttaa julkaisuja ja näyttelyitä. Toiminnassa on tärkeää taidekasvatus ja yhteistyö.

Museo järjestää säännöllisesti nykytaiteen näyttelyitä ja kansainvälisiä residenssiprojekteja.
Museon yhteydessä toimivassa taiteilijatalossa, Nelimarkka-residenssissä, ulkomaisilla taiteilijoilla on mahdollisuus työskennellä ja tutustua alueen ihmisiin.  Museon alakerrassa on esillä heinäkuussa residenssitaiteilijana työskennelleen Mille Guldbeckin näyttely Keskusteluja Eeron kanssa 5.8.-27.9.

IMG_1568

Residenssi tarjoaa työskentelytilat monille ulkomaisille taiteilijoille.

Museosta löytyy myös museokauppa Neljän markan putiikki ja Café Nelimarkka.

Eero Nelimarkan huvila, Villa Nelimarkka, avattiin yleisölle kesällä 2013.

Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo
Nelimarkka-museo
Pekkolantie 123, 62900 Alajärvi
p. 06 557 2129
info@nelimarkka-museo.fi
www.nelimarkka-museo.fi

Nelimarkka-museossa voi käyttää museokorttia.

Normaali