Mainokset
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria
Luonto, Matkakohde, Matkustaminen, Valokuva

Suomalaista luontoa juhlitaan 26.8.

Galleria
Matkakertomus

Pellavaa päälle ja peffan alle

Hyvät tuotteet pysyvät ja paranevat ‒ kuten eteläpohjalaista tuotantoa olevat pellavafroteepyyhkeet. Kesälomalla tarjoutui tilaisuus ostaa uusi pyyhe suoraan valmistajalta.

Sain ylioppilaslahjaksi pellavafroteepyyhkeen. Se osoittautui huippulahjaksi: hyvä, imukykyinen pyyhe, jota tarvitaan päivittäin. Se ei jäänyt häpeilemään komeron kätköön eikä pölyttymään koriste-esinehyllyyn.

Pyyhe on vieläkin käytössä, hiukan haalistuneena ja mukavasti pehmenneenä, jo seuraavalla sukupolvella. Poikani Arttu on sen jotenkin ominut.

Kun kesälomamatka suuntautui Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle, jossa tiedän pellavaa olevan myynnissä, päätin käydä hankkimassa itselleni upouuden pyyhkeen. Äitini Anjakin on hankkinut  suvun nuorisolle heidän juhlapäivinään pellavatuotteita, joten hän järjesti kanta-asiakkaana ostosreissun Hanhisalon kutomoon.

Hanhisalon Kutomo Oy kertoo olevansa kodin erikoistekstiilien valmistaja, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1968. Kutomon tuotanto sijoittuu neljään eri ryhmään, joita ovat sisustus-, sauna-, lanka- ja nauhatuotteet. Omien mallistojen lisäksi kutomo toimii sopimusvalmistajana useille eri valmistajille sekä vähittäisliikkeille.

Lehmä-laudeliinat

Hanhisalon Kutomo

Hanhisalon Kutomolla on 2 500 neliömetrin tuotantotilat Alajärvellä.

Kutomossa ei ole varsinaista myymälää vakituisin aukioloajoin, mutta asioimaan pääsee sopimuksen mukaan. Kutomo toimittaa tuotteitaan vähittäismyyntipaikkoihin. Jos löydät kaupasta Virtuoosi-tuotemerkillä myytäviä tekstiilituotteita, niin ne ovat Hanhisalon kutomon valmistamia.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Kutomon omistaja Timo Hanhisalo oli sovitusti paikalla ja esitteli meille tuotteitaan. Pellavaa jalostetaan muun muassa kylpypyyhkeiksi, saunatakeiksi, laudeliinoiksi, kietaisuvaatteiksi, pesukintaiksi sekä saunahatuiksi ja -tyynyiksi. Pellavafroteeta on myynnissä myös kankaana. Tuotteisiin saa halutessaan nimikoinnin tai yrityksen logon.

Logollisia pyyhkeitä-

Timo Hanhisalo kertoi, että heidän käyttämänsä pellava tulee Italiasta; suomalaista tuotantoa ei kuulemma ole. Kyllä nyt kelpaa kuivatella itsensä pyyhkeellä, jonka pellava on samaa kuin Bossin puvuissa. Pientä arjen ylellisyyttä.

Kutomon valikoimasta löytyy lisäksi myös paperinarutuotteita, muun muassa kaitaliinoja ja tabletteja, kuten myös kuvakudoksia ja puoliryijyjä sekä lankoja ja nauhoja.

Kaitaliinoja paperinarusta

Paperinarusta valmistettuja kaitaliinoja.

Sain pyyhkeeni ja muutama muukin tuote päätyi seurueemme kasseihin. Meillä pyyhkii siis hyvin!

Pellavafroteepyyhkeet

Pyyhkeet erottaa väreistä: minulle vaalea ja aviomiehelle tumma.

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Menkijärvi

Järvi. Uimaranta. Hiekkaa. Sininen taivas. Poutapilviä. Onko mitään sen kesäisempää?

Pääsin heinäkuussa käymään lapsuuden hiekkarannalla ja uimaan järvessä. Paikkana oli Menkijärvi.

Wikipedia kertoo järvestä näin: ”Menkijärvi on kylä Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kuortaneen ja Lapuan rajaa. Menkijärveltä on matkaa Alajärven keskustaan noin 17 kilometriä. Kylää halkoo seututie 711. Muita kylälle tunnusomaisia piirteitä ovat kangasmetsät, peltoaukeat sekä järvet Menkijärvi ja Hirvijärvi. Kylässä sijaitsee myös Menkijärven lentokenttä, joka on sekä puolustusvoimien että ilmailuharrastajien käytössä.”

Järvi sijaitsee vastapäätä Menkijärven lentokenttää. Järveä reunustaa mäntymetsä ja sen ranta on hienoa hiekkaa. Uimarannalla on hyvä laituri, pukukopit, puucee ja kyläyhteisön ylläpitämä sauna.

Menkijärveen liittyy muistoja. Kävimme lapsuudessani ja nuoruudessani 1960- ja 1970-luvuilla isäni kotitalossa, mummolassa, heinätöissä. Etelässä asuva pojan perhe tuli avuksi laittamaan heinää seipäille kuivumaan. Työhön käytettiin vuoden ainut kunnon loma-aika, eikä silloin suinkaan matkustettu etelän aurinkorannikoille.

Pellolle menivät kaikki, myös lapset ja nuoriso. Nostelimme heinää seipäille ja haravoimme heinäpeltoa, kukin taitojensa mukaan. Pellolla oltiin koko päivä ja mukaan otettiin kahvia termospullossa ja ehkä voileipää ja pullaa. Maito saattoi olla ruskeassa lasipullossa eikä se ollut kaupan maitoa, vaan tilan omista lehmistä lypsettyä.

Talossa oli hevonen, Musta nimeltään, joka kuului myös työvoimaan. Sen vetämissä kärryissä kuljetettiin kuivuneet heinät latoon. Hauskinta oli hypellä heinäkasoissa ja polkea niitä tiiviimmiksi.

Järviruoko

Muistoissa ne heinäkuut oliva aina aurinkoisia ja helteisiä. Heinästä lähtevä pöly ja siemenet tarttuivat hikiseen ihoon kiinni. Mikäs olikaan työpäivän päätteeksi mukavampaa kuin ahtautua autoon ja päästä uimaan järveen? Pulahdus viileään veteen huuhteli päivän hiet pois.

Matkaa järvelle Kurejoen mummolasta oli muutama kilometri. Sinne ei välttämättä päässyt joka päivä, joten uintikerroista otettiin kaikki irti.

Järvessä kasvoi ulpukoita, joista tehtiin helminauhoja taittelemalla niiden varsia. Mistä lie sekin taito keksittiin?

Menkijärvessä on aluksi matala, loiva ranta, kunnes tietyssä kohdassa syvenee äkisti. Äitini oppi tämän kerralla. Hänellä oli jollain uimaretkellä tarkoitus olla kastamatta hiuksiaan, mutta äkisti hän olikin uppeluksissa ja kampaus katosi saman tien.

Hevosten tilalla on nykyisin traktorit ja heinät paalataan valkoisiin ‒tai vaaleanpunaisiin ‒ muovikuoriin, joten muistoni ovat pelkkää nostalgiaa ajasta, jota ei enää ole.

Järvi ja uimaranta on kuitenkin säilynyt jokseenkin samanlaisena kuin se oli lapsuudessani. Laituri on tosin uusittu ‒jos sitä tuolloin olikaan ‒ ja rannalle on rakennettu sauna. Se lämpiää maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin ja sitä voi myös tilata omaan käyttöönsä.

Uin nykyisin useimmin meressä kotikaupunkini Turun rannoilla, lähinnä Ruissalossa. Merivesi on kylmää ja tyydyn pikaiseen pulahdukseen. Siksi olikin nautinnollista uida Menkijärvessä, jossa pystyi olemaan pidemmän aikaa ja tekemään aikamatkan lapsuuteen.

Menkijärven laituri

Uimaranta

Menkijärven ranta on ihanteellinen lapsille.

Normaali
Matkakohde, Museo, Näyttely

Lumottuja veistoksia Alajärvellä

Satumetsää?

Satumetsää?

Nelimarkka-museossa on esillä Kaarina Heikinheimon Lumous-näyttely.

Nelimarkka-museossa on nähtävillä veistoksia, joiden materiaaleina ovat pääasiassa pellava, kupari, teräs ja lasi ja runkona usein rautakehikko. Isokokoisten teosten valmistuminen saattaa kestää kuukausia.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Näyttelyssä yhdistyvät teemat lumous ja kruunajaiset. Esillä onkin useita isokokoisia kransseja. Väreissä on voimakasta punaista, oranssia, violettia, sinistä, mutta toisaalta myös vaaleampia sävyjä.

Kannustusta jo kotoa

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Poikkesimme Nelimarkka-museossa heinäkuun lopussa pikavisiitillä, mutta ehdimme katsomaan näyttelyn teokset ja hetken juttelemaan paikalla olleen taiteilijan kanssa.

Kaarina Heikinheimo on asunut lapsuudessaan viisivuotiaaksi asti Alajärvellä.

Hänen isänsä oli kunnanlääkäri Martti Heikinheimo, joka oli itsekin kiinnostunut taiteesta, tunsi Eero Nelimarkan ja ostikin tämän teoksia.

Jo pienenä piirtämisestä innostunut Kaarina sai konkreettista tukea isältään ‒ kunnanlääkäri kuulemma teroitti ruokatunnillaan tyttärensä värikynät.

Sanallistakin kannustusta tuli.
‒Ihan kuin Åström, sanoi isä tyttären piirroksia katsellessaan. Vertailukohteena lienee ollut taidemaalari Werner Åström, joka asui 1920-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla.

Heikinheimojen perhe muutti sittemmin Vaasaan, jossa taiteilija edelleenkin asuu. Kosketus Alajärveen on säilynyt saaressa olevan kesämökin kautta.

Kaarina Heikinheimon taiteilijanuraa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Hänellä on ollut lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan on hankittu useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Vaasan kaupungin ja yliopiston kokoelmiin.

Hän on tehnyt myös useita kirkkotekstiilejä.

 

Sininen kranssi

 

Vaalea kranssi

 

Sininen neliö

Herkkää ja vahvaa.

Herkkää ja vahvaa.

Kuparinen kranssi

Toisena taiteilijana Mari Hallapuro

Nelimarkka-museossa on esillä myös toisen Alajärveltä kotoisin olevan taiteilijan töitä. Mari Hallapuron grafiikantyöt ovat pienikokoisia ja yksityiskohtaisia teoksia, joiden synkkiäkin aiheita lähestytään huumorin keinoin. Hän tuo esiin ajan kulumista ja katoavaisuutta.

Kaarina Heikinheimon Lumous-tekstiilitaidenäyttely sekä museon alakerran näyttelytilassa esillä oleva Mari Hallapuron Alinen-grafiikkanäyttely ovat avoinna 4.9.2016 saakka.

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Katson maalaismaisemaa

Galleria
Kurejoki

Sateinen kesä näkyy joen vedenpinnassa. Kurejoki elokuussa 2015.

 

Matkakohde, Valokuva

Kurejoki virtaa vuolaana

Kuva