Matka, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Kymmenen matkaunelmaani

Tanjan matkassa maailmalla -blogisti haastoi minut kertomaan kymmenen matkaunelmaani. Suoraan sanottuna ilmoittauduin mukaan ja pyysin haastetta. Tämä kiva idea on lähtöisin Rami Rajakallion Kohteena maailma -blogista. Lukuisat matkabloggaajat ovat jo ottaneet osaa haasteeseen.

Lisään kunkin unelmani kohdalle ilmastoystävällisen/köyhän naisen tai miehen version. Vaihtoehdon voi valita, jos haluaa minimoida matkustamista ja joutuu odottamaan varsinaisen unelma toteutumista. Minäkin.

1. Paikka Wakefield, Michigan

Toistaiseksi toteutumattomien matkasuunnitelmieni listalla on Michigan Yhdysvalloissa ja siellä erityisesti Wakefield-niminen pieni kaupunki Gogebicin piirikunnassa (läänissä). Vuonna 2010 sen asukasluku oli 1 851.

Wakefield sijaitsee noin kymmenen mailia itään Ironwoodin kaupungista ja Wisconsinin osavaltion rajasta. Kaupunki on rakennettu Sunday Lake -järven rannalle ja alueelta löytyy myös Indianhead Mountain -vuori.

Miksi Wakefield kiinnostaa minua? Siinäpä kysymys, jonka vastaus ulottuu yli sadan vuoden taakse, 1800-luvun loppupuolelle. Wakefield on kaupunki, jossa isoisoisäni Juhon ja isoisoäitini Hilman elämänkohtalot ovat yhtyneet. He ovat päätyneet sinne kumpikin omia reittejään. 1900-luvun alussa he palasivat Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle.

Haluaisin käydä Wakefieldissä ja sen lähikaupungeissa, Michiganissa ja ehkä muuallakin Yhdysvalloissa. Siellä on juuria ja sukulaisia, joista muutaman kanssa olen yhteydessä Facebookin kautta.

Olisi mielenkiintoista tutustua kaupungin arkistoihin ja kirjastoihin sekä saada lisävalaistusta isoisovanhempien Amerikan vuosiin. Käydä kulkemassa Seppa Roadilla, joka löytyy Wakefieldistä.

Suunnittelin Michiganin matkaa jo lähes kymmenen vuotta sitten syntymäpäivieni aikaan, mutta siirsin sen toteuttamista. Menin sen sijaan Azoreille. Nyt täytyy vielä odotella aikoja parempia ja seuraavan presidentin valtakautta.

Vaihtoehto: Pääsen juurilleni Kurejoella, Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla.

1900-luvun alussa kotimaahan palanneet Juho ja Hilma Seppä-Lassila Amerikan rahoilla ostetun kotitalonsa edustalla Alajärvellä.

2. Tapahtuma ‒ exlibriskonferenssi Bodio Lomnagossa, Italiassa

Yksi vuoden 2012 konferenssimatkan retkistämme suuntautui Portofinoon, joka on postikorttimaisen kaunis kaupunki.

Mielenkiintoisia tapahtumia on niin paljon, että on vaikea valita yhtä. Kenties Leonard Cohenin fanien tapaaminen 7.‒9.6.2019 Hydran saarella, Kreikassa ‒ paikassa, josta Cohen osti talon 26-vuotiaana? Tai Coldplayn keikka? Yhtye ei ole ilmoittanut vielä kiertueestaan esiintymispaikkoineen.

Ehkä valitsen kuitenkin Bodio Lomnagossa, Italiassa, järjestettävän exlibriskonferenssin 3.‒5.5.2019 tai myöhemmin; tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi.

Bodio Lomnago kuuluu Lombardiaan ja se sijaitsee 60 kilometrin päässä Milanosta. Paikalle tulee exlibriskeräilijöitä ja -taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Konferenssiin liittyy exlibriskilpailu, jonka aiheena on Marco Polon matkassa Silkkitiellä ( In viaggio con Marco Polo sulle vie della seta).

Olin vastaavalla matkalla ystäväni Leenan kanssa vuonna 2012. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja jäi mieliimme ikimuistoisena. Italialainen ruoka ja design, monipuoliset retket ja lämminhenkinen ilmapiiri saivat meidät viihtymään.

Leena kirjoitti ohjelmaan kuuluneesta gaalaillallisesta: ”Tyypilliseen italialaiseen tapaan ateria lukuisine ruokalajeineen kesti monta tuntia. Istumajärjestys oli vapaa. Saimme pöytäämme kiinalaisen keräilijän, shanghailaisen pariskunnan sekä turkkilaisia ja valkovenäläisiä taiteilijoita. Meillä oli hauskaa, kun puhuimme kokemuksistamme Italiassa, yritimme opetella toistemme kieltä jne. Kaikilla oli rento ote ja siksi illasta muodostui ikimuistoinen.”

Vaihtoehto: Exlibris Aboensiksen järjestämä Exlibrisilta Turussa. Niitä on tarjolla joka kuukauden ensimmäisenä torstaina.

3. Kotimaan kohde ‒ Hotelli Punkaharju ja Taidekartano

Suomessakin riittäisi vaikka kuinka paljon nähtävää. Lappikin on pääosin tutkimatta. Kotimaan kohteeksi valitsen kuitenkin Saimi Hayerin Hotelli Punkaharjun ja Johanna Oraksen Taidekartanon.

Saimi Hoyer ja Johanna Oras esittelivät toimintaansa Punkalaitumella tammikuussa Matkamessuilla.

Kirjailija ja runoilija Zachris Topelius on todennut:

Varmaa vain on, että
olkoonpa ilta tahi aamu,
kesäyö tai auringonpaiste,
maassamme ei ole
kauniimpaa huvipuistoa.
Tämä sanoo
Punkaharjusta paljon.
Se tietää rikkaana olemista
kaikkein rikkaitten joukossa.

Hotelli Punkaharju on viihtyisän näköinen paikka, jossa järjesteään monenlaisia tapahtumia naistenpäivästä maalaus- ja sienikursseihin.

Voisin ajoittaa käyntini kesäkuuhun, jolloin Taidekartano viettää 10-vuotisjuhlaansa Inspiraatio-näyttelyn merkeissä. Avajaiset ovat 8.6.2019.

Punkaharjulla voi tutustua myös Lustoon, Suomen Metsämuseoon ja ihastella kauniita maisemia.

Vaihtoehto: Iltapäiväkahvit Kesäkahvila Paratiisissa, Ruissalossa, Turussa.

4. Kaupunki ‒ Pariisi

Pitäiskö käydä myös Eiffel-tornissa vai tyytyisikö ihailemaan sitä maan tasalta? Kuva/Image by 27707 on Pixabay.

Kaupunkikohteeksi valitsen Pariisin. Tunnustan, en ole siellä vielä käynyt. Se on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, joka on myös niin monen romaanin ja elokuvan tapahtumapaikka.

Muutaman nähtävyyden voisin katsoa alkaen Eiffel-tornista ja Louvren taidemuseosta Versailles’n palatsiin, mutta ihan parasta olisi vain flaneerata pitkin Pariisin katuja, istuskella katukahviloissa cappuccinosta tai viinilasillisesta nauttien ja ohikulkijoita havainnoiden, tutkia pieniä kauppoja, gallerioita, kirkkoja ja museoita tai käyskennellä pitkin Seinen rantoja. Kävisin myös nimekkäässä Shakespeare and Company -kirjakaupassa lähellä Seinen rantaa.

Ja olisihan hyvä saada verrytettyä muinoin koulussa hankittua, mutta nyt jo lähes unohduksiin painutunutta ranskan kielen taitoa. ”Un cappuccino, s’il vous plaît.”

Vaihtoehto: Varför Paris vi har ju Åbo.

5. Maa ‒ Australia

Yhtena matkaunelmamaana voisi olla Australia. Kävin Melbournessa vuonna 2007 konferenssimatkalla, jonka aikana oli mahdollisuus tutustua tuohon kaupunkiin ja lähiympäristöön puolentoista viikon ajan.

Jo matkahakemuksessani totesin, että Australiaan pääseminen olisi tavallaan erään ympyrän sulkeutumista. Tuo kenguruiden maa oli 1960‒1970-luvulla kiinnostunut siirtolaisista ja tarjosi informaatiota kirjasten muodossa potentiaalisille maahanmuuttajille. Minäkin muistan tilanneeni esitteen nuoruudessani, vaikkakaan en kuvitellut lähteväni kaukaiseen maahan. Tiedonjanoa oli jo silloin muihin maihin, eikä kiinnostus ole vieläkään hiipunut.

Matkallani tuumin, että olisi hienoa joskus palata Australiaan, mutta pidemmäksi aikaa. Viikon tai parin aikana ei ehdi kovin paljoa näkemään, kun kyseessä on niin valtava alue, maailman kuudenneksi suurin valtio. Matkoihin ja aikaerosta toipumiseenkin menee aikaa.

Melbourne oli miellyttävä kaupunki, mutta maassa riittää paljon muutakin nähtävää. Voisin ajoittaa reissuni niin, että pääsisin kuuntemaan Angus & Julia Stonea heidän kotimaahansa. Kävin heidän konsertissaan viime vuonna Royal Albert Hallissa, Lontoossa.

Vaihtoehto: Aussie Bar, Turku/Tampere/Helsinki.

6. Saari ‒ Irlanti

Kuva: Cliff Coast, Cliffs of Moher, Ireland. Tourism Ireland/Christopher Hill.

Olen ihastunut merenrantoihin ja saariin. Tässä kategoriassa olisi yllä valinnanvaraa ja monia eksootisia kohteita tavoiteltavaksi, mutta valitsen Irlannin. Kävin siellä vuonna 2017.

Se, minkä näkemistä jäin kaipaamaan, oli vihreän saaren länsiranta, jossa voisi ihastella Atlantia. Wild Atlantic Way -reitin alku on pohjoisen Malin Head Donegalissa ja päätepiste etelän Mizen Head Corkissa. Matkaa on 2 500 kilometriä, josta jo osankin näkeminen riittäisi.

Ihastelisin upeita merimaisemia, tutustuisin välittömiin irlantilaisiin, istuskelisin mainioissa pubeissa, nauttisin hyvää olutta Guinness mukaan luettuna ja kuuntelisin paikallisia soittajia.

Irlantilaisilla tuntui olevan jotenkin musiikki veressään. Monissa dublinilaisissa pubeissa oli elävää musiikkia joka ilta. Tanssilattia oli täynnä kaikenikäisiä ja oli Vesa-Matti Loirin Saiskos pluvan -laulun sanoin ”hirvee tempo päällänsä.”

Vaihtoehto: Meren ihastelua Kolkassa, Ruissalossa. Ulkoilun jälkeen Guinness-olutta The Old Bank -ravintolassa, Aurakatu, Turku. Turussa ei liene irlantilaisbaaria?

7. Extreme ‒ lentomatka Australiaan

Tähän on vaikea vastata. En ole vähimmässäkään määrin extremehenkinen ihminen. Eiköhän tämä kohta täyty Australian lennon kohdalla, kun on matkattavaa noin 15 000 kilometriä ja yli 20 tuntia?

Australian lennolla pysähdyttiin hetkeksi Singaporeen.

Vaihtoehto: Junamatka Helsingistä Kittilään?

8. Majoitusmuoto ‒ luksushotelli

Unelmalistalle pääsevän majoitusmuodon keksiminen vaati pohdintaa, mutta valisin luksushotellin. Sellaisessa en ole koskaan yöpynyt. Lähimmäksi pääsee neljän tähden Hotel Marina Atlântico, joka  toimi majoituspaikkanani kahden viikon ajan Ponta Delgadassa Azoreilla tai vastaavan luokituksen omaava hotelli Danat Al Ain Resort Arabiemiraateissa.

Laitetaan tälle toivelistalle vaikka Waldorf-Astoria Hotel Manhattanilla New Yorkissa.

Tämän unelman toteutumiseen vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä hotelli on nyt suljettuna täyden kunnostuksen vuoksi. Se avautuu kahden-kolmen vuoden kuluttua. Mutta ehkä hyvää kannattaa odottaa, sillä hotellin huoneet ja sviitit ”asettavat uuden standardin luksukselle ja palvelulle New Yorkissa.”

Waldorf-hotelli on kuuluisa waldorfinsalaatista. Sen suunnitteli hotellin keittiömestari Oscar Tschirky 1890-luvun alkupuolella.

Hotel Marina Atlântico palveli minua kahden viikon ajan Ponta Delgadassa.

Vaihtoehto: Vuorokausi Kämpissä tai St. Georgessa, Helsingissä.

9. Luonnonkohde ‒ hanami Japanissa

Kirsikankukkien loistoa toukokuussa Tähkäpuistossa, Turussa.

Maailmassa on toki valtavasti upeita luonnonkohteita. Aion kuitenkin laittaa tälle listalle luonnonilmiön, josta voi nauttia kaupungissa. Hanami eli vapaasti suomennettuna kukkien katseleminen on Japanissa kansanjuhla.

Hanami kestää vain viikon verran, joten ajoitus on tarkkaa. Suurin todennäköisyys Tokion alueella on maalis-huhtikuun taitteessa, Pohjois-Japanissa kukinta saattaa venyä jopa toukokuun puolelle. Japani-info mainitsee yhdeksi kauneimmaksi paikaksi kirsikankukkien ihailuun Keisarillisen puutarhan.

Vaihtoehto: Jos tämän unelman toteutuminen viivästyy, voi tyytyä kotimaisiin korvikkeisiin. Roihuvuoren Hanami 2019 on todennäköisesti sunnuntaina 19.5. klo 12‒18.30. Aurajoen rannassa kotikaupungissani Turussakin pääsee ihailemaan kukkavaahtoa. Vuonna 2018 jokivarren nuput aukesivat jo toukokuun alkupuolella. Myös Tähkäpuistossa kotini lähellä on muutamia kirsikkapuita, joten tämän unelman toteuttaminen on helppoa.

10. Ruoka & juoma ‒ samppanjaa Champagnessa

Jotenkin tässä valinnassa kallistun juomien puolelle. Minua kiehtoisi päästä tutustumaan Skotlannin viskitislaamoihin, mutta kun kaupunkikohteena on Pariisi, niin sieltä voisi jatkaa matkaa Champagnen alueelle. Siellä voisi kierrellä maistelemassa samppanjaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vaihtoehto: Tänä keväänä löytyy kaksikin kotimaista tapahtumaa, joissa pääsee maistelemaan kuplajuomia. Turun Vähätorilla sijaitseva ravintola Tårget sekä sen Piazza täyttyvät samppanjasta 23.3.2019. Samppanjamessuilla pääsee maistelemaan noin 150 eri samppanjaa, joiden joukossa on harvinaisuuksia.

Grand Champagne Helsinki kokoaa yhteen samppanjan ystävät, nautiskelijat ja alan huippunimet 9.‒11.5.2019 Vanhalla Ylioppilastalolla.

Kuva/Image by heiteu on Pixabay.

Kymmenen reissu-unelmaa #blogihaaste

Haastan seuraavat viisi bloggajaa kertomaan omista reissu-unelmistaan tämän listan kohtiin.

Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin.

Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.

Lukija, millaisia matkaunelmia sinulla on?

 

Normaali

Menkijärvi Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla, on yhtä hieno kesäinen uimapaikka kuin lapsuudessanikin.

Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Sinistä ja valkoista

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria
Luonto, Matkakohde, Matkustaminen, Valokuva

Suomalaista luontoa juhlitaan 26.8.

Galleria
Matkakertomus

Pellavaa päälle ja peffan alle

Hyvät tuotteet pysyvät ja paranevat ‒ kuten eteläpohjalaista tuotantoa olevat pellavafroteepyyhkeet. Kesälomalla tarjoutui tilaisuus ostaa uusi pyyhe suoraan valmistajalta.

Sain ylioppilaslahjaksi pellavafroteepyyhkeen. Se osoittautui huippulahjaksi: hyvä, imukykyinen pyyhe, jota tarvitaan päivittäin. Se ei jäänyt häpeilemään komeron kätköön eikä pölyttymään koriste-esinehyllyyn.

Pyyhe on vieläkin käytössä, hiukan haalistuneena ja mukavasti pehmenneenä, jo seuraavalla sukupolvella. Poikani Arttu on sen jotenkin ominut.

Kun kesälomamatka suuntautui Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle, jossa tiedän pellavaa olevan myynnissä, päätin käydä hankkimassa itselleni upouuden pyyhkeen. Äitini Anjakin on hankkinut  suvun nuorisolle heidän juhlapäivinään pellavatuotteita, joten hän järjesti kanta-asiakkaana ostosreissun Hanhisalon kutomoon.

Hanhisalon Kutomo Oy kertoo olevansa kodin erikoistekstiilien valmistaja, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1968. Kutomon tuotanto sijoittuu neljään eri ryhmään, joita ovat sisustus-, sauna-, lanka- ja nauhatuotteet. Omien mallistojen lisäksi kutomo toimii sopimusvalmistajana useille eri valmistajille sekä vähittäisliikkeille.

Lehmä-laudeliinat

Hanhisalon Kutomo

Hanhisalon Kutomolla on 2 500 neliömetrin tuotantotilat Alajärvellä.

Kutomossa ei ole varsinaista myymälää vakituisin aukioloajoin, mutta asioimaan pääsee sopimuksen mukaan. Kutomo toimittaa tuotteitaan vähittäismyyntipaikkoihin. Jos löydät kaupasta Virtuoosi-tuotemerkillä myytäviä tekstiilituotteita, niin ne ovat Hanhisalon kutomon valmistamia.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Kutomon omistaja Timo Hanhisalo oli sovitusti paikalla ja esitteli meille tuotteitaan. Pellavaa jalostetaan muun muassa kylpypyyhkeiksi, saunatakeiksi, laudeliinoiksi, kietaisuvaatteiksi, pesukintaiksi sekä saunahatuiksi ja -tyynyiksi. Pellavafroteeta on myynnissä myös kankaana. Tuotteisiin saa halutessaan nimikoinnin tai yrityksen logon.

Logollisia pyyhkeitä-

Timo Hanhisalo kertoi, että heidän käyttämänsä pellava tulee Italiasta; suomalaista tuotantoa ei kuulemma ole. Kyllä nyt kelpaa kuivatella itsensä pyyhkeellä, jonka pellava on samaa kuin Bossin puvuissa. Pientä arjen ylellisyyttä.

Kutomon valikoimasta löytyy lisäksi myös paperinarutuotteita, muun muassa kaitaliinoja ja tabletteja, kuten myös kuvakudoksia ja puoliryijyjä sekä lankoja ja nauhoja.

Kaitaliinoja paperinarusta

Paperinarusta valmistettuja kaitaliinoja.

Sain pyyhkeeni ja muutama muukin tuote päätyi seurueemme kasseihin. Meillä pyyhkii siis hyvin!

Pellavafroteepyyhkeet

Pyyhkeet erottaa väreistä: minulle vaalea ja aviomiehelle tumma.

Normaali
Matkakertomus, Matkustaminen

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Menkijärvi

Järvi. Uimaranta. Hiekkaa. Sininen taivas. Poutapilviä. Onko mitään sen kesäisempää?

Pääsin heinäkuussa käymään lapsuuden hiekkarannalla ja uimaan järvessä. Paikkana oli Menkijärvi.

Wikipedia kertoo järvestä näin: ”Menkijärvi on kylä Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kuortaneen ja Lapuan rajaa. Menkijärveltä on matkaa Alajärven keskustaan noin 17 kilometriä. Kylää halkoo seututie 711. Muita kylälle tunnusomaisia piirteitä ovat kangasmetsät, peltoaukeat sekä järvet Menkijärvi ja Hirvijärvi. Kylässä sijaitsee myös Menkijärven lentokenttä, joka on sekä puolustusvoimien että ilmailuharrastajien käytössä.”

Järvi sijaitsee vastapäätä Menkijärven lentokenttää. Järveä reunustaa mäntymetsä ja sen ranta on hienoa hiekkaa. Uimarannalla on hyvä laituri, pukukopit, puucee ja kyläyhteisön ylläpitämä sauna.

Menkijärveen liittyy muistoja. Kävimme lapsuudessani ja nuoruudessani 1960- ja 1970-luvuilla isäni kotitalossa, mummolassa, heinätöissä. Etelässä asuva pojan perhe tuli avuksi laittamaan heinää seipäille kuivumaan. Työhön käytettiin vuoden ainut kunnon loma-aika, eikä silloin suinkaan matkustettu etelän aurinkorannikoille.

Pellolle menivät kaikki, myös lapset ja nuoriso. Nostelimme heinää seipäille ja haravoimme heinäpeltoa, kukin taitojensa mukaan. Pellolla oltiin koko päivä ja mukaan otettiin kahvia termospullossa ja ehkä voileipää ja pullaa. Maito saattoi olla ruskeassa lasipullossa eikä se ollut kaupan maitoa, vaan tilan omista lehmistä lypsettyä.

Talossa oli hevonen, Musta nimeltään, joka kuului myös työvoimaan. Sen vetämissä kärryissä kuljetettiin kuivuneet heinät latoon. Hauskinta oli hypellä heinäkasoissa ja polkea niitä tiiviimmiksi.

Järviruoko

Muistoissa ne heinäkuut oliva aina aurinkoisia ja helteisiä. Heinästä lähtevä pöly ja siemenet tarttuivat hikiseen ihoon kiinni. Mikäs olikaan työpäivän päätteeksi mukavampaa kuin ahtautua autoon ja päästä uimaan järveen? Pulahdus viileään veteen huuhteli päivän hiet pois.

Matkaa järvelle Kurejoen mummolasta oli muutama kilometri. Sinne ei välttämättä päässyt joka päivä, joten uintikerroista otettiin kaikki irti.

Järvessä kasvoi ulpukoita, joista tehtiin helminauhoja taittelemalla niiden varsia. Mistä lie sekin taito keksittiin?

Menkijärvessä on aluksi matala, loiva ranta, kunnes tietyssä kohdassa syvenee äkisti. Äitini oppi tämän kerralla. Hänellä oli jollain uimaretkellä tarkoitus olla kastamatta hiuksiaan, mutta äkisti hän olikin uppeluksissa ja kampaus katosi saman tien.

Hevosten tilalla on nykyisin traktorit ja heinät paalataan valkoisiin ‒tai vaaleanpunaisiin ‒ muovikuoriin, joten muistoni ovat pelkkää nostalgiaa ajasta, jota ei enää ole.

Järvi ja uimaranta on kuitenkin säilynyt jokseenkin samanlaisena kuin se oli lapsuudessani. Laituri on tosin uusittu ‒jos sitä tuolloin olikaan ‒ ja rannalle on rakennettu sauna. Se lämpiää maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin ja sitä voi myös tilata omaan käyttöönsä.

Uin nykyisin useimmin meressä kotikaupunkini Turun rannoilla, lähinnä Ruissalossa. Merivesi on kylmää ja tyydyn pikaiseen pulahdukseen. Siksi olikin nautinnollista uida Menkijärvessä, jossa pystyi olemaan pidemmän aikaa ja tekemään aikamatkan lapsuuteen.

Menkijärven laituri

Uimaranta

Menkijärven ranta on ihanteellinen lapsille.

Normaali
Matkakohde, Museo, Näyttely

Lumottuja veistoksia Alajärvellä

Satumetsää?

Satumetsää?

Nelimarkka-museossa on esillä Kaarina Heikinheimon Lumous-näyttely.

Nelimarkka-museossa on nähtävillä veistoksia, joiden materiaaleina ovat pääasiassa pellava, kupari, teräs ja lasi ja runkona usein rautakehikko. Isokokoisten teosten valmistuminen saattaa kestää kuukausia.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Näyttelyssä yhdistyvät teemat lumous ja kruunajaiset. Esillä onkin useita isokokoisia kransseja. Väreissä on voimakasta punaista, oranssia, violettia, sinistä, mutta toisaalta myös vaaleampia sävyjä.

Kannustusta jo kotoa

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Poikkesimme Nelimarkka-museossa heinäkuun lopussa pikavisiitillä, mutta ehdimme katsomaan näyttelyn teokset ja hetken juttelemaan paikalla olleen taiteilijan kanssa.

Kaarina Heikinheimo on asunut lapsuudessaan viisivuotiaaksi asti Alajärvellä.

Hänen isänsä oli kunnanlääkäri Martti Heikinheimo, joka oli itsekin kiinnostunut taiteesta, tunsi Eero Nelimarkan ja ostikin tämän teoksia.

Jo pienenä piirtämisestä innostunut Kaarina sai konkreettista tukea isältään ‒ kunnanlääkäri kuulemma teroitti ruokatunnillaan tyttärensä värikynät.

Sanallistakin kannustusta tuli.
‒Ihan kuin Åström, sanoi isä tyttären piirroksia katsellessaan. Vertailukohteena lienee ollut taidemaalari Werner Åström, joka asui 1920-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla.

Heikinheimojen perhe muutti sittemmin Vaasaan, jossa taiteilija edelleenkin asuu. Kosketus Alajärveen on säilynyt saaressa olevan kesämökin kautta.

Kaarina Heikinheimon taiteilijanuraa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Hänellä on ollut lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan on hankittu useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Vaasan kaupungin ja yliopiston kokoelmiin.

Hän on tehnyt myös useita kirkkotekstiilejä.

 

Sininen kranssi

 

Vaalea kranssi

 

Sininen neliö

Herkkää ja vahvaa.

Herkkää ja vahvaa.

Kuparinen kranssi

Toisena taiteilijana Mari Hallapuro

Nelimarkka-museossa on esillä myös toisen Alajärveltä kotoisin olevan taiteilijan töitä. Mari Hallapuron grafiikantyöt ovat pienikokoisia ja yksityiskohtaisia teoksia, joiden synkkiäkin aiheita lähestytään huumorin keinoin. Hän tuo esiin ajan kulumista ja katoavaisuutta.

Kaarina Heikinheimon Lumous-tekstiilitaidenäyttely sekä museon alakerran näyttelytilassa esillä oleva Mari Hallapuron Alinen-grafiikkanäyttely ovat avoinna 4.9.2016 saakka.

Normaali