Juhliva Ahvenanmaa on loistava lomakohde

Ahvenanmaa lienee monen matkailukohteena tänä vuonna, kun suomalaiset suosivat vielä kotimaisia paikkoja. Ruotsinkielinen maakunta sopii tähän tarkoitukseen hyvin – siellä tulee olo kuin ulkomailla olisi jo toisen kotimaisen kielen vuoksi. Kokosin tämän postauksen loppuun luettelon omista Ahvenanmaa-aiheisista jutuistani vinkiksi matkalaisille.

Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaan maakunta juhlii koko vuoden ajan ainutlaatuista itsehallintoratkaisua, joka täyttää 100 vuotta 9. kesäkuuta 2022. Juhlinta aloitettiin jo tämän vuoden kesäkuun 9. päivänä. Vuoden teemoina ovat rauha, demokratia ja kestävä kehitys.
– Juhlavuotemme on täynnä kulttuuria, merenkulkua, erilaisia ruokatapahtumia, urheilua, kansainvälisiä kohtaamisia, historiallisia saavutuksia ja paljon uskoa tulevaisuuteen. Käsittelemme aiheina niin kestävää kehitystä kuin rauhan rakentamistakin unohtamatta tietenkään, miten valmistaudumme tulevaisuuteen, kertoo Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlavuoden projektipäällikkö Tiina Björklund Ahvenanmaan maakuntahallituksesta.

Suomen itsehallintoalueeksi vuonna 1921

Ahvenanmaan rauhanomainen ratkaisu solmittiin Genevessä 24. kesäkuuta 1921, kun Kansainliitto päätti Ahvenanmaan kuuluvan Suomelle Ruotsin sijasta. Taustalla oli Venäjän keisarikunta kaatuminen ja Suomi itsenäistyminen vuonna 1917. Maakunta kuului Ruotsille ennen vuosien 1808–1809 sotaa, jonka seurauksena siitä tuli osa Venäjää.

Sopimuksessa Suomen valtio velvoitettiin takaamaan maakunnan asukkaille oikeudet ruotsin kieleen, kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin. Itsehallinto on menestyksekäs esimerkki kansainvälisestä konfliktin hallinnasta. Se ratkaisi aikoinaan haastavan tilanteen Suomen ja Ruotsin välillä. Ahvenanmaan esimerkkiä (“Ålandsexempel”) on hyödynnetty monissa kansainvälisissä kriiseissä. Ahvenanmaa on myös demilitarisoitu alue, jossa sotilaallinen läsnäolo on kielletty.

Helsingin kaupunki liputti Ahvenanmaan itsehallinnon vuosipäivänä 9. kesäkuuta 2021.

Ahvenanmaa-postauksia matkavinkkien etsijöille

Olen käynyt Ahvenanmaalla ensimmäisen kerran kuudennen luokan luokkaretkellä vuonna 1973 ja sen jälkeen erilaisten ryhmien kanssa ja myös yksin ja ystävien seurassa.

Ahvenanmaa-aiheisia postauksia tuoreimmista vanhempiin:

Ajelulla Ahvenanmaalla

Kulinaristin Ahvenanmaa

Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla

Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana

Laivalla korona-aikana

Maarianhaminan kirjallisuuspäivät 25–28.3.2021

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo

Hildan puutalot lehmusten kaupungissa

Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa

Maarianhamina – Mariehamn (valokuvia)

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.

Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.

Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.

Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.

Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.

Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.

Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana

Hotelli Pommern tarjosi meille sopivan majapaikan toukokuisella lyhyellä matkallamme.

Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Hotelli Pommern on majoittanut matkailijoita 1960-luvun lopusta lähtien. Se palveli meitä kahden vuorokauden ajan lyhyellä Ahvenenmaan visiitillämme.

Uusittu hotelli

Hotellin peruskorjaus on valmistunut vuonna 2015. Sekä oleskelutilat että huone vaikuttivat kuitenkin uudemmilta kuin kuusi vuotta sitten tehdyiltä. Hotellissa on nyt 95 korkeatasoista huonetta, avara lounge, viinibaari sekä Kvarter 5 –ravintola.

Hotellin esittelysivulla todetaan: ”Huoneiden sisustuksessa yhdistyvät modernin tyylikäs toiminnallisuus ja viihtyisyys.” Se olikin totta, mutta toisaalta väritys oli hiukan masentavan beigesävyinen pintamateriaaleja, vuoteita ja verhoja myöten.

Hotellista löytyy perheille huoneita, joista osa on Muumi-teemaisia.

Olimme hotellissa hiukan ennen virallista huoneenluovutusaikaa, mutta saimme kuitenkin omamme neljännestä kerroksesta.

Sinänsä kekseliäs ratkaisu oli kaappiin integroitu lisävuode, joka tarjosi kapean laskutason, mutta oli otettavissa käyttöön. Vuoteiden vieressä oli kätevät lokeroyöpöydät ja kunnon lukulamput. Oleskeluun oli kaksi nojatuolia ja pieni pöytä.

Pieniä mukavuustekijöitä: lukuvalo ja yöpöytä. Vasemmalla kuvan ulkopuolella on seinälle nostettu lisävuode.

Kvarter 5 -ravintola palvelee aamuin illoin

Buffetaamiainen oli tarjolla Kvarter 5 -ravintolassa. Tarjolla oli riittävän monipuolinen valikoima syötävää ja juotavaa. Haudutettua teetä sai valitsemalla irtoteetä teepalloon. Harvassa ravintolassa on valmiina haudutettua teetä valmiina. Käytimme hotellin ravintolapalveluja vain aamiaisilla.

Kvarter 5 -ravintolasta todetaan: ”Keittiömestari Peter Norellin keittiöfilosofia perustuu pitkälti paikallisiin raaka-aineisiin aasialaisin vivahtein, sekä kastikkeiden ja liemipohjien valmistamiseen alusta saakka.” Ruokatarjonnassa otetaan huomioon satokauden vaihtelut ja tarjolla on sekä perinteisiä à la carte -annoksia että viinibaarin pikkuannoksia.

Joutsen-merkitty hotelli ja ravintola

Sekä hotelli Pommern että sen Kvarter5 -ravintola ovat Joutsen-merkittyjä. Tämä tarkoittaa, että hotelli tai ravintola ottaa ympäristön kokonaisvaltaisesti huomioon ja täyttää Joutsenmerkin tiukat vaatimukset muun muassa jätemäärien, energian- ja vedenkulutuksen, kemiallisten aineiden käytön suhteen. Ravintola puolestaan noudattaa raaka-aineiden hankintaa ja käyttöä koskevia tiukkoja ympäristövaatimuksia, siellä on aina tarjolla kasvisruokaa ja se käyttää runsaasti luomua, vastuullisia kaloja ja tuntee aina pääraaka-aineidensa alkuperän.

Maskeja käytettiin liikuttaessa salissa ja muutoinkin koronan karkotustoimet oli huomioitu. Hotellin sauna ei ollut käytössä.

Kätevästi keskustassa

Hotelli tarjosi sopivan tukikohdan. Sijainti keskustassa oli kätevä ja autolle löytyi pihalta maksuton parkkipaikka.

Ålandhotelsilla on kolme hotellia Maarianhaminassa – Hotelli Pommern, Hotelli Savoy ja Hotelli Adlon, joista viimeksi mainittu sijaitsee lähellä satamaa.

Ahvenanmaan punainen graniitti sävyttää teitä. Näitä huristelimme ristiin rastiin yhden päivän aikana.

Laivalla korona-aikana

Olihan siinä jotain erilaista – matkustaa laivalla pandemia-aikana maskien ja käsidesin siivittämänä. Oma hytti oli mukava turvapaikka.

Mieheni totesi yhtenä toukokuisena päivänä, että olisipa kiva olla laivalla. Hän on merimatkojen ystävä, minä en niinkään. Mutta kun on ollut yli vuoden kotoilemassa ja etäilemässä, niin olisihan se mukavaa olla tosiaan jossain muualla kuin kodin seinien sisäpuolella.

Maarianhamina ja Ahvenanmaa olivat olleet jo mielessäni aiemmin keväällä. Niinpä järjestimme itsellemme kolmen päivän loman viikonlopun yhteyteen, jossa yhdistyi mieheni toivoma laivamatka ja mieleiseni matkakohde.

Turusta Maarianhaminaan Amorellalla

Matkan suunnittelimme niin, että lähtö Turusta, kotisatamasta, oli torstain aamulaivalla eli Viking Linen M/S Amorellalla klo 8.45, yöpyminen hotelli Pommernissa Maarianhaminan keskustassa ja paluu lauantaina saman laivayhtiön M/S Viking Gracella iltapäivällä klo 14.15.

Kun aikaa oli noin vähän, käytännössä iltapäivä, yksi kokonainen päivä ja aamupäivä, niin ajattelin ensin, että keskitymme vain Maarianhaminaan. Matkakumppani ei ollut koskaan ajanut autoa laivaan, joten sen kuten myös pyörän ottaminen mukaan kiinnostivat häntä. Molemmat kulkupelit olisi tietysti voinut vuokrata paikan päältä, mutta nyt ne otettiin mukaan.

Matkavarausta tehdessämme valitsimme siis myös autopaikan, ikkunalliset hytit molemmille matkoille (A4 Seaside Standard ja Seaside Four), menomatkalle meriaamiaisen ja paluumatkalle aterioinnin Ciao Frank´s -ravintolassa. Buffetillallinen ei ollut varattavissa koronatilanteen vuoksi.

Menimme hyvissä ajoin autoille opastettuun paikkaan. Lähtöselvitys sujui ripeästi. Sitten vain opastuksen mukaan sisälle laivaan, jossa piti parkkeerata aika tiiviisti.

Näin lyhyellä matkalla olisi hyvin pärjännyt ilman hyttiäkin, mutta se oli mukavuustekijä. Laivan yleisissä tiloissa piti käyttää maskia, joten hytti tarjosi mahdollisuuden hengittää vapaasti. Ja olihan siellä nautinnollista oikaista itsensä pitkäkseen.

Oli mukavaa mennä vaihteeksi valmiiseen pöytään. Ruokailua varatessa oli pitänyt valita kattausaika. Ravintolasalissa oli jonkin verran ihmisiä, mutta ei kuitenkaan ruuhkaa. Valitsimme pöydän läheltä ikkunaa aivan keulasta.

Olimme valinneet tavallisen aamiaisen kalliimman premium-vaihtoehdon sijaan. Se oli ehkä valikoimaltaan suppeampi kuin normaalisti, mutta valinnanvaraa oli kuitenkin riittävästi. Ruoka otettiin omilla ottimilla ja maskeja pidettiin liikuttaessa salissa. Käsidesiäkin oli tarjolla siellä täällä.

Aamiaisen jälkeen aika kului kannella maisemia kuvaten, pistäytymisellä tax free -myymälässä ja suuri osa hytissä leväten.

Laivalla oli ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Juttelimme hetken laivan työntekijän kanssa ja hänen mukaansa matkustajia oli noin 300, kun laivan mahtuisi noin 2 500 henkilöä.

Maarianhaminassa olimme klo 14.10 maissa. Vuorossa oli suunnistaminen autokannella, sieltä oman ajoneuvon löytäminen ja ajaminen ramppia alas satamaan.

Hotellivarauksen tein suoraan Ålands Hotels -sivuilta, koska siellä hinta oli edullisempi kuin Viking Linen kautta. Katsoin hintoja myös parilta matkavaraussivustolta.

Maarianhaminasta Turkuun M/S Gracella

Paluuaika oli lauantaina iltapäivällä. Nyt vuorossa oli M/S Grace, joka on itselleni mieluisin laiva.

Illallisen olimme varanneet paikat Ciao Frank´s -ravintolan buffettiin, jossa oli tarjolla italialaisherkkuja antipastoista jälkiruokaan. Alkuun mozzarellasalaattia ja leikkeleitä ja lämpimänä ruokana oli tarjolla pizzaa, pastaa ja osso buccoa. Jälkiruokapöytään oli katettu muun muassa tiramisua ja sitruuna-marenkikakkua.

Sää oli aurinkoinen, mutta jossain vaiheessa merimaisema meni tukkoon vankan sumun vuoksi. Se näytti kummalliselta, mutta laivan henkilökunnan jäsenen mukaan ilmiö on tavallinen.

Laivalla osa väestä katseli Suomi-Yhdysvallat-jääkiekkopeliä aiemmin tanssisalina toimineessa tilassa isolta näytöltä, osa nautti keulan istuimilla auringonpaisteesta, kuten minäkin jonkun aikaa. Hytti tarjosi rauhallisen paikan tälläkin matkalla.

Turkuun saavuimme noin 20.30 ja ehdimme sopivasti kotikatsomoon seuraamaan Euroviisuja.

Maarianhaminan kirjallisuuspäivät 25–28.3.2021

Kuva: StockSnap Pixabaystä.

Maarianhaminassa ovat menossa vuosittaiset kirjallisuuspäivät 25–28.3.2021. Ohjelmaan pääsee tutustumaan ihan kotisohvalta tämän nykyisen maailmanmenon mukaisesti eli päivät järjestetään digitaalisesti.

Päivät ovat nähtävillä Ålandskanalisssa sekä Maarianhaminan kaupungin YouTube-kanavalla ja Maarianhaminan kirjallisuuspäivien Facebook-sivuilla.

Kirjallisuuspäivät järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1993 ja on sittemmin vuosittaisena tapahtumana vakiinnuttanut paikkansa. Järjestäjät valitsevat teeman ja keräävät sen ympärille kirjailijoita ja taiteilijoita.

Teemana kaipuu

Tämän vuoden teemana on Ännu mera längtan. Nyt siis keskustellaan kaipuusta. Aikaisempina vuosina teemoina ovat olleet muun muassa yksinäisyys, vapaus, totuus, matka, metsä ja tapaaminen.

Kirjallisuuspäiviin liittyy joka vuosi ohjelmaa myös lapsille ja nuorille. Tänä vuonna viidesluokkalaiset ovat pohtineet kaipuuta ja ilmaisseet ajatuksiaan siitä kirjallisissa ja taiteellisissa tuotoksissa.

Kirjallisuuspäiville osallistuu muun muassa manner-Suomessakin tunnetuista kirjailijoista Sofi Oksanen, Anna Järvinen, Marko Lamberg, Kjell Westö ja Juha Itkonen. Mukana on paljon myös Ahvenanmaan omia kirjailijoita.

Digitaalinen seminaari ja näyttely

Perjantaina 26.3. klo 8.30–11.00 ohjelmassa on digitaalinen seminaari, jonka aiheena on kaipuu tulevaisuuteen (Längtan efter framtiden?) ja klo 12 Skratch!-kilpailun palkintoseminaari. Kyseessä oli viidesluokkalaisille suunnattu kilpailu. Heidän töitään voi katsella digitaalisessa näyttelyssä, klikkaa tätä linkkiä.

Iltaohjelmaa on tarjolla klo 19.30 alkaen. Illan emäntänä on Leila Cromwell-Morgan Lönnroth, avauspuheen pitää Sanna Tahvanainen ja osallistujina ovat Axel Åhman, Kjell Westö, Juha Itkonen, Johanna Holmström, Sofi Oksanen, Janina Orlov, Anna Järvinen ja Stina Jackson. Ilta päättyy klo 22.

Lauantaina tavataan muun muassa ahvenanmaalaisia kirjailijoita, kuten Sonja Nordenswan, Pernilla Lindroos, Martin Högstrand ja Gunilla Wahlsten sekä puhutaan lastenkirjoista. Ohjelmassa pohditaan myös kirjallisuuden asemaa ahdistuneessa ajassa. Puheenjohtajana on Katarina Gäddnäs ja keskustelijoina ovat Rosanna Fellman, Axel Åhman ja Juha Itkonen.

Taikuutta ja sunnuntaisohvakeskusteluja

Klo 13.40 alkaen keskustellaan taikuudesta ja noituudesta Katarina Gäddnäsin johdolla ja mukana ovat Marko Lamberg ja Carina Karlsson. Marko Lambergin kirja Noitaäiti (SKS 2019) herättää henkiin vuosisatojen takaisen oikeusmurhan Tukholmassa, jossa suomalaissyntyistä Malin Matsintytärtä syytettiin noituuden harjoittamisesta ja lapsien kaappaamisesta. Hän sai oikeudenkäynnissä kuolemantuomion ja elokuun 5. päivänä 1676 Malin poltettiin noitana roviolla.

Sunnuntaina 28.3. iltapäivällä ohjelma jatkuu runouden, romaanin pohjalta tehtävän oopperan ja ”sunnuntaisohvakeskustelun” merkeissä, jossa mukana ovat Susann Simolinin johdolla13.50 Jerker Örjans ja Wille Valve, Ida Jansson.

Jokaisen ohjelman jälkeen on mahdollisuus tavata kirjailijoita Zoom-chatissa.

Olen poiminut vain muutamia esimerkkejä ohjelmasta. Koko ohjelma löytyy täältä.

Tapahtuman järjestäjinä ovat muun muassa Kulturfestival på Åland -yhdistys yhteistyössä Maarianhaminan kaupunginkirjaston, Ahvenanmaan kirjallisuusyhdistyksen, Ålandsbankenin, Viking Linen, LähiTapiola Ahvenanmaan sekä monien säätiöiden ja yhdistysten kanssa.

Kuva: Visit Åland (www.visitaland.com)

Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Jaa

1. Maarianhaminaan minut kuljetti Viking Galaxy -laiva.

2. Saaristomaisemia matkalla Turusta Maarianhaminaan.

3. ”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.”

4. Sea, meri, on maarianhaminalaisten elementti.

5. Nelimastoparkki Pommern.

6, Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

7. Herzogen Cecilien maalasi Dennis Adams Sydneyssä vuonna 1977.

8. Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

9. Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea. Maarianhamina.

10. Parveke Södra Gatanillla Maarianhaminassa. Hlda Hongelin piirtämä talo.

11. Suuri osa Hangon viehätyksestä perustuu merellisyyteen.

12. Vilho Hurmeen taiteilijakodin interiööriä Muurlassa.

13. Valkoista kukintoa Tähkäpuistossa.

14. Naantalin ranta on viehättävää aluetta veneineen ja ravintoloineen. Taustalla näkyy Naantalin kirkko.

15. Silta Kailon saareen Naantalissa.

16. Villa Randalan astioita Naantalissa.

17. Jukka Rintalan Unelmien matkassa -näyttely Naantalin taidehuoneella.

18. Naantalin kirkko.

19. Maisemia näkötornista Naantalista.

20. Naantali, Muumi-myymälän ikkuna.

21. Tervetuloa Muumimaailmaan, Naantaliin.

22. Nelimarkka-museo, Alajärvi.

23. Seppä-Lassilantie, Kurejoki, Alajärvi.

24. Kurejoki, Alajärvi.

25. Joutsenpariskunnalla oli alkukesällä kuusi poikasta.

26. Huovuttamalla saa aikaiseksi mieleisiään muotoja.

27. Toivonniemen rannasta avautuu väljä näkymä merelle ruotsinlaivojen reitille.

28. Villa Kuuvasta aukeaa näkymä Airistolle.

29. Kolkan pikkukivistä rantaa.

30. Aulangonjärvellä.

31. Nykyinen hotellirakennus edustaa suomalaista funktionalismia. Vuonna 1938 valmistuneen rakennuksen suunnittelivat Märta Blomstedt ja Matti Lampén.

32. Aamusumua Aulangonjärvellä.

33. Kaveljeeri-rakennus Hämeenlinnassa.

34. Lauantain festivaalipäivä oli aluksi pilvinen, mutta päivällä aurinko rohkeni tulla esiin.

35. Meri on Hangon hienoin elementti.

36. Juhannussalot olivat pystyssä Casinon rannassa vielä syyskuussakin. Hanko.

37. Juhannussalko Hangosta.

38. Vieravenesatamaa päivällä…

39. …ja illalla. Hanko.

40. Sarvia voidaan käyttää koristeena, tässä saunarakennuksen seinällä. Posio.

41. Sumuinen järvi Riisituntunturilla.

42. Riisitunturin kansallispuisto on perustettu vuonna 1982. Sen pinta-ala on 77 neliökilometriä. .

43. Lunta satoi sopivasti joulukadun avajaisiin vuonna 2014.

44. Joulukadun avajaiset Turussa.

45. Joulupukilla oli kaunis menopeli.

46. Turun tuomiokirkon edustalle oli tehty tähtikuvio kynttilöistä Maailman aids-päivänä 1.12.2012.

47. Enkelin siivin.

48. Järvimaisema ei ollut ollenkaan joulukuisen kaltainen.

49. Sininen iris on kuvattu Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

50. Matkalla jonnekin.

51. Tuusulanjärveä.

52. Tuusulanjärven rantaheinää.

53. Gustavelundin baari sisiseen sävytettynä.

54. Gustavelund.

55. Sinistä ja valkoista taivaalla.

56. Turun linnassa voi päästä viettämään renesanssijuhlia 1500-luvun tyyliin.

57. Rautavesi, Sastamala.

58. Aurinko siilautui kauniisti pilvien välistä. Rautavesi, Sastamala.

59. Hotelli Nukkumatin interiööriä Sastamalassa.

60. Lummelammikko Ruissaossa, Turussa.

61. Iiriksiä Itämaisen lammen rannalla. Kasvitieteellinen puutarha, Ruissalo, Turku.

62. Merimaisemaa Toivonniemestä, Ruissalosta.

63.

64. voi ihastella lummelammikkojen kukkaloistoa. Kasvitieteellinen puutarha, Ruissalo.

65. Sinikukkainen Vanda-risteymä.

66. Merta, merta, merta…. Yyteri, Pori.

67. Sininen kranssi. Kaarina Heikinheimo.

68. Menkijärvi, Alajärvi.

69. Sininen neliö. Kaarina Heikinheimo.

70. Järviruoko. Menkijärvi. Alajärvi.

71. Menkijärvi. Alajärvi.

72. Puutalokodin olohuone Loviisassa.

73. Kappeli, Loviisa.

74. Pyramidiportaat, Kuopion kaupunginteatteri.

75. Länsisatama, Helsinki.

76. Kynttilälyhdyt luovat tunnelmaa Kitchen & Table -ravintolaan Clarion-hotellissa.

77. Tuusulanjärven rannalla maaliskuun auringossa.

78. Talvista maisemaa Levillä.

79. Knit’n’ Tag -tapahtuman taideteos, Turku.

80. Jerisjärvi, Muonio.

81. Knit’n’ Tag -tapahtuman taideteos, Turku.

82. Merimaisemaa Turusta.

83. Jyty Turku ry Neulekerhon Suomi 100 -neuletyttö.

84. Naisten pankin Onni elää omassa maassa.

85.

86. Päivinpäivän juhlijoita Turussa 16.6.2017.

Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.

88. Sinivalkoisia kukkia Kauppatorilla Turussa.

89. Itsepäinen Suomi.

90. Moottoritie on kuuma.

91. Lapinjärvi.

92. Lapinjärvi.

93. Koiranputken pitsimäistä kukintoa keskikesällä.

94. Lapinjärvi.

95. Ruissalo, Turku.

96. Suihkulähde, Turun vanha hautausmaa.

97. 18.8.2017 jää meille kaikille muistoihin pelon perjantaina. Lähdin hakemaan kauneutta luonnosta, halusin sulkea silmäni ja korvani hetkeksi median välittämiltä tiedoilta. Värikkäitä kukkia löytyi Tähkäpuistosta ja soliseva suihkulähde Turun hautausmaalta.

98. Merimaisemaa Ruissalossa, Turussa.

99. Wäinö Aaltosen museo.

100. Suomen Turun lippu.

Jaa

1. Maarianhaminaan minut kuljetti Viking Galaxy -laiva.

2. Saaristomaisemia matkalla Turusta Maarianhaminaan.

Maarianhamina perustettiin 21. helmikuuta 1861. Kaupunki on saanut nimensä Maria Aleksandrovnan, Venäjän keisari Aleksanteri II:n puolison mukaan.

4. Sea, meri, on maarianhaminalaisten elementti.

Merikortteli, Sjökvarteret, on mielenkiintoinen tutustumiskohde.

8. Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Pub Niska odottelee kesää.

Merikorttelin merenkulkijakappeli.

Monista Maarianhaminan puutaloista löytyy niiden alkuperästä ja historiasta kertovia kylttejä.

Hilda Hongellin suunnittelema talo.

Hilda Hongellin käsialaa.. on myös tämä puutalokaunotar.

Veranna ja parveke Hilda Hongellin tyyliin.

Maarianhaminan keskustasta on Cape Horniin 8 160 meripeninkulmaa.

Pommernin keulakuva esittää Mnemeä, muistin jumalatarta.

Herzogin Cecilien keulakuva.

Laiva, jonka lapset saavat ottaa haltuunsa merenkulkumuseon Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttelyssä.

Merenkulkumuseon kokoelmissa on monenlaisia merenkulkuun liittyviä esineitä.

Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa

Ahvenanmaan merenkulkumuseo on oivallinen tutustumiskohde.

Jos käyt Maarianhaminassa, niin kannattaa ehdottomasti käydä myös tutustumassa Ahvenanmaan merenkulkumuseoon ja museolaiva Pommerniin.

Merenkulkumuseo ja maailman ainut alkuperäisessä kunnossaan säilytetty nelimastoinen rahtipurjelaiva s/v Pommern sijaitsevat Maarianhaminan Länsisatamassa Hamngatanilla. Sinne on vain 500 metriä lauttaterminaalista. Maarianhaminan keskustasta museoon kävelee vartissa.

Merenkulkumuseo sisältää perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Vuonna 1954 valmistunut museo on rakennettu sisältä laivanmuotoiseksi. Rakennus on peruskorjattu ja laajennettu vuosina 2008–2012.

Merenkulkumuseon seinassä oleva teos havainnollistaa museon teemoja.

Kuriositeeteista kaphornareihin

Museon esineistöön kuuluu keulakuvia, yli 200 laivamaalausta, navigointivälineitä ja laivojen pienoismalleja. Lisäksi kokoelmissa on arkistomateriaalia, valokuvia ja kirjoja, jotka kaikki ovat osa Ahvenanmaan merenkulkuperintöä.

Suurin osa esineistöstä on saatu museoon lahjoituksina yksityishenkilöiltä, laivanvarustamoilta ja yrityksiltä. Vapaaehtoisten lahjoitusten ansiosta Ahvenanmaan merenkulkumuseon kokoelmista on tullut museon oman arvion mukaan yksi maailman parhaista.

Museon kokoelmat on sijoitettu teemoittain: navigointi, merellinen Maarianhamina, elämää laivalla, viimeiset purjealukset, maapallon ympäri, talonpoikaismerenkulku, A. I. C. H. Kap Horn, kuriositeettien kabinetti, koneellinen merenkulku, meriturvallisuus ja laivanrakennus.

A. I. C. H. Kap Horn viittaa ranskalaisen merikapteenin perustamaan kansainväliseen kerhoon Association Amicale Internationale des Capitaines au Long-Cours-Cap Horniers. Yhdistyksen jäseniksi pääsivät Kap Hornin purjelaivalla kiertäneet merikapteenit. Kerho on jo lakkautettu.

Isokokoinen valokuva merimiehistä toivottaa tervetulleeksi museoon.

Herzogen Cecilie, karille ajanut kaunotar

Museosta löytyy myös esineistöä maineikkaasta nelimastoparkista, Herzogen Ceciliesta, joka oli syvänveden rahtipurjelaiva. Laivan voitti neljä kertaa kuuluisan Sinisen nauhan ns. Grain Race -viljapurjehduskilpailussa Australiasta Englantiin.

Laiva ajoi karille Englannin kanaalissa huhtikuun 25. päivänä 1936. Laivan omistaja Gustaf Eriksson määräsi kaiken laivasta pelastettavissa olevan rahdattavaksi Maarianhaminaan. Museossa on esillä Herzogen Cecilien kapteeninsali, makuuhytti, konttori ja apukeittiö.

Herzogen Cecilien maalasi Dennis Adams Sydneyssä vuonna 1977.

Merirosvolipusta matkamuistoihin

Museon matkamuistojen kokoelmasta saattaa moni pikkupoika löytää ihailtavakseen ihka oikean merirosvolipun, joita on maailmassa tiettävästi tallessa ja esillä vain kaksi. Lippu on 1700-luvulta ja se on peräisin Pohjois-Afrikan rannikolta. Lipun mustaan pohjaan on applikoitu vaalea pääkallon kuva. Pääkallon lisäksi merirosvojen tunnuksina lipuissa olivat luuranko, aseet ja tiimalasi. Entä missä se toinen lippu on? Sitä pääsee katsomaan floridalaisessa merihistoriallisessa museossa.

Merirosvolippu on osa kuriositeettien kokoelmaa, johon kuuluu merimiesten ympäri maailmaa hankkimia outoja ja eksoottisia matkamuistoja simpukkakoristeisista rasioista täytettyyn kilpikonnaan.

Museossa on myös useita vuorovaikutteisia näyttelykohteita sekä mahdollisuus löytää uusia ja erilaisia näkökulmia merenkulkuun, historiaan ja kulttuuriperintöön. Näyttelyissä voit kulkea eri aikoihin ja paikkoihin, esimerkiksi raakapurjealuksen isomastoon, matkustajalautan karaokebaariin ja öljytankkerin komentosillalle.

Kuriositeettien kabinetti sisältää merimiesten tuomia matkamuistoja ympäri maailmaa.

Erityisesti lapsille suunnattu näyttely perustuu Sally Jones -kirjaan.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa

Merenkulkumuseossa on parhaillaan sekä lapsille että aikuisille sopiva erikoisnäyttely täynnä jännittäviä seikkailuja ja mielikuvituksellisiä leikkejä satujen maailmasta. Näyttely on nimeltään Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa.

Näyttely perustuu ruotsalaiskirjailijan Jakob Wegeliuksen lastenkirjaan Legenden om Sally Jones. Kirja sisältää monta hienoa kuvausta merenkulusta ja merimieselämästä. Päähenkilönä on gorilla nimeltä Sally Jones, joka elää tapahtumarikasta ja traagista elämää. Kun Sally Jones joutuu merelle, hän tapaa suomalaisen konemestarin ja heistä tulee elinikäinen ystävä.

Näyttely koostu muun muussa isosta höyrylaivasta, viidakosta ja satama-alueesta. Kaikkeen saa koskea ja lapsilla on mahdollisuus aktiiviseen leikkiin. Näyttelyn teemoja ovat kirjaan perustuen kauppareitit, työt laivalla, satamaelämä ja salakuljetus. Kirjassa voi myös aavistaa syvemmän tarinan ulkopuolisuudesta ja koti-ikävästä; näyttely myös herättää ajatuksia kodista ja miten sinne löytää.

Samppanjaa 1800-luvulta

Museossa on myös Ahvenanmaan museon tuottama näyttely Samppanjakaljaasi. Siinä voi tutustua mielikuvitusta kutittavaan tarinaan salaperäisestä hylystä, joka löytyi 6. heinäkuuta 2010 Ahvenanmaan eteläisestä saaristosta.

Sukeltajat havaitsivat aluksessa useita tunnistettavia esineitä, muun muassa samppanjapulloja muistuttavia esineitä. Pullot sisälsivät hyvin säilynyttä kuohuvaa samppanjankaltaista nestettä. Korkkien mukaan kolme samppanjataloa oli edustettuina lastissa: Juglar, Veuve Clicquot ja Heidsieck. Juglar oli lopettanut toimintansa vuonna 1829.

Osa pullojen sisällöistä kuuluu maailman vanhimpiin juotavaksi kelpaaviin samppanjoihin.

Merimiehet tekivät vapaa-aikoinaan köysikäsitöitä.

Osmanrinkejä ja apinannyrkkejä

Museon Pienessä galleriassa on vielä toukokuun puoliväliin (14.5.2015) saakka näyttely Osmanrinkejä ja apinannyrkkejä, joka tuo esiin perinteistä köysikäsityötä. Näyttely on tehty yhteistyössä Merimiespalvelutoimiston kanssa.

Purjealuksilla solmut ja erilaiset köysityöt olivat osa sekä merimiesten työtä että vapaa-aikaa. Jäännösköysiä oli aina saatavilla ja miehistön keskuudessa oli suosittua tehdä erilaisia harrastetöitä – kuten köysimattoja, lasipullojen suojuksia, työkalupusseja ja merimieskirstujen kädensijoja.

Muistoja mukaan

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa on myös lahjakauppa. Lahjatavaravalikoimassa on muun muassa perinteisillä merimiestatuointikuvioilla koristeltua posliinia, paikallisten käsityöläisten koruja, merirosvotatuointeja ja pehmoeläimiä lapsille. Tarjolla on myös t-paitoja, postikortteja, Pommern-aiheisia matkamuistoja sekä laaja valikoima merenkulkukirjallisuutta.

Museolaiva Pommern auki kesäisin

Merenkulkumuseosta matkaa voi jatkaa museolaiva Pommerniin. Se on koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki. Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka.

Merenkulkumuseo on avoinna ympäri vuoden ja Pommern toukokuusta syyskuuhun.

Aukioloajat 2015:

Syyskuu–toukukuu              joka päivä 11.00–16.00
kesäkuu–elokuu                  joka päivä 10.00–17.00

Hildan puutalot lehmusten kaupungissa

Maarianhaminan monet puuhuvilat kiinnittävät huomiota. Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda Hongell syntyi Maarianhaminassa vuonna 1867 Sjöblomien perheeseen. Hildan isä Johan Sjöblom teki rakennuspiirustuksia kasvavan kaupungin asukkaille. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli luotsivanhin.

Hilda sai jo pienestä tytöstä auttaa isää näissä puuhissa, koska hän oli lahjakas piirtäjä. Hilda oli saanut opetusta vain kansakoulun verran, kun hänen kotikaupungissaan ei tuolloin ollut tytöille tarkoitettuja kouluja.

Isä-Sjöblom kuoli vuonna 1888, minkä jälkeen Hilda jatkoi hänen työtään ja loi uransa rakennusmestarina. Ensimmäisen itsenäisen rakennuspiirustuksen hän teki vuonna 1889 ja ehti suunnitella 18 rakennusta ennen alan ammattikoulutusta.

Ensimmäinen nainen rakennusmestarina

Hilda oli uranuurtaja, ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen Helsingin teollisuuskoulusta ja alan ainut nainen 1890-luvulla. Hän valmistui vuonna 1894.

Hilda avioitui opiskelutoverinsa Sanfrid Hongellin kanssa vuonna 1887. Hilda jatkoi työtään perheen kasvettua yhdellä lapsella, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen hän lopetti uransa vuoden 1912 paikkeilla.

Hilda Hongell piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta myös muutamia julkisiakin rakennuksia. Näiden joukossa on pankkirakennus Torggatanin varrella vuodelta 1896. Rakennus oli selkeälinjainen, uusklassinen kaupunkirakennus, joka on sittemmin purettu. Toinen tärkeä tilaustyö oli Storagatanin rukoushuone, nykyinen lähetyskirkon talo.

Hilda Hongell noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Södragatanilla paljon Hongellin piirtämiä taloja

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 16 A.

Södragatanilta löytyvät muun muassa Hongellin suunnittelemat talot numeroissa 21 ja 16. Talojen julkisivut ovat peilikuvia toisistaan sillä poikkeuksella, että ensin mainitussa ei ole parveketta. Södragatan 21 -talon Hilda Hongell suunnitteli vuonna 1897.

Vuosisadan vaihteen talojen omistajat olivat molemmat postinjakajia, postiljoonit Eriksson ja Sjöblom, jotka tapasivat kalastaa yhdessä – muttei koskaan sunnuntaisin.

Vuosina 1947–69 Södragatan 21:ssa asui runoilija ja lyseonlehtori Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Osoitteessa Södragatan 5 sijaitsevan talon Hilda Hongell piirsi vuonna 1897 kirvesmies Matts Janssonille. Sittemmin talossa ovat asuneet Venäjän punaisen armeijan kenraalina toiminut Eyolf Mattsson ja kirjailija Aili Nordgren.

Samalta vuodelta 1897 on peräisin talo Södragatan 9:ssä. Talon ensimmäinen omistaja oli Emil Karlsson, joka myöhemmin otti käyttöön sukunimen Wennström. Häntä kutsuttiin kaupunginpalvelijaksi. Aikaisemmin tontilla on ollut myös ulkorakennuksia, muun muassa navetta, jossa oli tilaa kolmelle lehmälle. Ne kuuluivat vielä 1940-luvulla pihapiirin asukkaisiin.

Södra gatan 5.

Hongell ja Sonck Maarianhaminan rakennussuunnittelijoina

Arkkitehti Lars Sonck on toinen Maarianhaminan kaupunkikuvaan voimakkaasti vaikuttanut suunnittelija. Hän on tunnetumpi manner-Suomen kaupunkeihin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle piirtämistään kohteista kuin Ahvenanmaalle sijoittuvista rakennuksista. Turussa muun muassa Mikaelin kirkko on lähtöisin hänen kynästään. Myös Maarianhaminaan hän suunnitteli St. Göranin kirkon, joka valmistui vuonna 1927. Hänen suunnittelemiaan ovat myös Maarianhaminan kaupungintalo ja merenkulkuoppilaitos.

Nykyisin Maarianhaminassa on jäljellä noin 50 Hongellin tai Sonckin suunnittelemaa rakennusta. Niistä suurin osa sijaitsee eteläisessä kaupunginosassa. Kävelyreittinsä voi teemoittaa arkkitehtuurikierrokseksi ihastellen näiden kahden suunnittelijan työn tuloksia.  Lisätietoja saa suomenkielisestä esitteestä Lars Sonck ja Hilda Hongell – Vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta.

Postimerkistä väitöskirjaan

Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea.

Vuonna 2000 kaksi Hongellin piirtämää taloa pääsi Ahvenanmaan postimerkkeihin Folke Wickström piirtäminä.

Vuonna 2011 Åbo Akademissa tarkatettiin Mia Åkerfeltin (o.s. Förnäs) taidehistorian väitöskirja otsikolla För fremlingarnes trefnad. Byggmästaren Hilda Hongell och iscensättningen av badorten Mariehamn på 1890-talet.

Väitöstutkimuksen mukaan Hongellin toimijuuden mahdollisti hänen ammattimaisuutensa ja ymmärrys siitä, mitä myöhäisen 1800-luvun kylpyläperinteen tuli tarjota. Maarianhamina kasvoi nopeassa tahdissa 1800-luvun lopussa. Kaupungista haluttiin tehdä muodikas kylpyläkaupunki. Kylpylä vihittiin käyttöön vuonna 1889 ja se sai asiakkaita niin idästä kuin lännestä. Maarianhaminan nopea taloudellinen ja yhteiskunnallinen kasvu, Hongellin perhetausta ja koulutus edesauttoivat hänen uraansa.

Hilda Hongell on saanut oman kujansa, joka lähtee Neptunigatanilta. Se on pieni ja vaatimaton. Jotenkin olisi suonut, että Maarianhaminan kaupunkikuvaan niin suuresti vaikuttanut nainen olisi saanut muistokseen komeamman kadun.

Tämä komea puutalo sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 48.