Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

Valkoisten talojen Mijas

Mijas ja sen historillinen keskus Mijas Pueblo on viehättävä, joskin kovin suosittu retkikohde lähellä Marbellaa ja Fuengirolaa valkoisine taloineen, kukkineen ja kapeine kujineen.

”Hengitä tätä kristallin kaltaista hiljaisuutta rikkomatta sitä.” (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Ennen TBEX-konferenssia osallistujat saivat valita kaksi kokopäivän retkikohdetta. Valitsin Mijaksen ja Rondan.

Mijas sijaitsee Aurinkorannikolla noin 30 kilometriä Málagasta lounaaseen. Sen naapurikaupunkeja ovat Marbella ja Fuengirola. Matkasimme Mijakseen bussilla oppaan johdolla. Historiallinen keskus Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteessä yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutamia neulansilmäkäännöksiä olikin matkallamme.

Aasilla vai apostolinkyydillä?

Mijaksen keskusta on suljettu autoilta. Jos paikkaan tutustuminen jalkaisin ei kiinnosta, voi vuokrata itselleen aasin tai hevosen rattaineen. Aasien ”taksiasema” löytyy läheltä matkailuinfoa. Aasitaksi kiertelee ympäri Mijasta ja kyyti maksaa yhdeltä henkilöltä 15 euroa ja kahdelta 20 euroa. Kierros kestää noin 15–20 minuuttia.

Kyytiläisiä odotellessa.

Jos suosit mieluummin paikallaan pysyvää aasia, niin voit kiivetä matkailuneuvonnan vieressä olevan pronssisen aasipatsaan selkään. Se on suosittu valokuvauspaikka, joka saa hieman varttuneemmankin matkailijan hulluttelemaan.

Aasipatsaan portailla varoitetaan pronssin kuumuudesta.

Kuvauksellinen kohde

Mijas on muutoinkin kuvauksellinen: maisemaa vuoristoon ja merelle, valkoisia taloja, seiniin kiinnitettyjä pelargoniaruukkuja, kauniita puistoja kukkineen. Opas kertoi Mijaksen valkoisten talojen salaisuuden: ne maalataan kaksi kertaa vuodessa.

Matkailutoimistosta käteeni osui esite, joka on tehty varta vasten selfieiden ottajille; siihen on piirretty kartta ja listattu kuvauksellisimmat paikat. Luotin kyllä omiin silmiini ja kuvasin mieluisia kohteita.

Näköalaa matkailuneuvonnan vieressä olevalta tasanteelta.
Maisemaa El Compas -näköalapaikalta.

Vuoren neitsyen kappeli

Yksi Mijaksen nähtävyyksistä on vuoreen 1600-luvulla kaivettu kappeli. Kappeli sijaitsee puistossa, jonka toiselta laidalta aukeaa näköalapaikka laajoihin rannikkomaisemiin. Se on omistettu Vuoren neitsyelle (Ermita de la Virgen de la Peña), joka on myös mijasilaisten suojeluspyhimys.

Vuoren neitsyelle omistettu kappeli El Compas -näköalatasanteella.
Kappelin vieresä oleva matkamuistomyymälä.

Syyskuussa järjestetään nimikkopyhimykselle omistettu juhla Mijas Feria. Se alkaa yleensä toisena syyskuun lauantaina ja se kestää seuraavaan keskiviikkoon asti. Juhlassa Mijaksen keskusaukiolle tulee pop up -baareja ja -ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa ja juomaa, erityisesti paikallista sherryä, lisäksi nähtävillä on espanjalaisia hevosia ja flamencotanssia.

Mijasista löytyy myös Espanjan ainut ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena Plaza de Toros. Se on rakennettu vuonna 1900. Areenan yhteydessä on museo, jossa on nähtävillä muun muassa härkätaistelijoiden pukuja.

Mijasissa on myös muita kappeleita ja kirkkoja sekä modernin taiteen museo, etnografinen museo sekä miniatyyrimuseo.

Matkailijoita riittää

Mijas saa elantonsa nykyisin matkailusta. Onpa se omistanut yhden syksyisen päivän Turistin päiväksi, jolloin kaupungintalolla juhlitaan viinin ja tanssin merkeissä. Mijas tunnetaan myös golfista: kaupungissa on yksitoista golfkenttää.

Kesäkuun alussa Mijaksessa oli matkailijoita, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Tuli siellä mieleeni, että enpä välittäisi olla paikalla heinä-elokuussa, jolloin paikka lienee kansoitettu. Kuumuuskin olisi riesana.

Koronasta varoitetaan kauppahallin seinustalla. Kesäkuun alussa julkisissa liikennevälineissä oli maskipakko, myös lentokoneessa Málagaan mennessä.
Matkamuistoiksi on tarjolla värikästä keramiikkaa.
Aurinkohatuissa on valinnanvaraa.

Älä eksy ryhmästä

Vierailimme Mijaksessa vain muutaman tunnin ajan. Osa tuosta ajasta meni minulta hukkaan, sillä jouduin selvittämään sijaintini omatoimisesti. Eksyin oppaan johdattamasta ryhmästä. Jossain vaiheessa huomasin, että seuraan aivan väärää porukkaa.

Ei muuta kuin kohti matkailuinfoa. Sain neuvojien avullaan selvitettyä, mihin aikaan pitäisi olla bussilla, joka jatkaisi matkaa kohti kauempana olevaa lounaspaikkaa – iltapäivän ohjelma ei ollut tarkasti tiedossani. Onneksi oli yhteys myös yhteen konferenssiosallistujaan WhatsAppin kautta.

Sain tästä yhden kohdan suunnittelemaani postauksen, johon kerään Älä tee -vinkkejä omien kokemusteni perusteella: Älä eksy ryhmästä.

Selvitettyäni bussin lähtöajan ja -paikan istahdin terassille ja nautin paikallista olutta.
Oluen kanssa tarjottiin sipsejä.
Elä, tunne ja rakasta vapaasti. (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)
Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Risteilyt

Gloryn loistoa Itämerellä

Pohjoisen Itämeren uusin ja suurin matkustaja-autolautta M/S Viking Glory liikennöi Turusta Tukholmaan. Millainen laiva syntyi pohjoismaisena suunnitteluna ja kiinalaisena toteutuksena?

Hei, hei, Turku! Keula kohti Maarianhaminaa M/S Viking Glorylla.
Gloryn pienoismalli oli esillä laivalla.

Viking Linen uusi laiva M/S Viking Glory aloitti liikennöimisen Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan maaliskuun alussa. Vesille se laskettiin 26. tammikuuta Xiamen Shipbuilding Industry Co Ltd:n telakalla Kiinan Xiamenissa.Vesillelaskuseremonia lähettiin suorana YouTubessa.
– Viking Glory ilmentää Viking Linen uskoa Itämeren matkailun valoisaan tulevaisuuteen. Avainsanat ovat vastuullisuus, energiatehokkuus ja innovatiivinen pohjoismainen muotoilu. Viking Glory on syntynyt tiiviissä yhteistyössä suomalaisten ja pohjoismaisten kumppanien kanssa, kertoi Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses tiedotteessa.

Nimensä Glory sai nimikilpailun kautta, johon ensi vaiheessa tuli kaikkiaan 22 486 ehdotusta. Niistä karsittiin kymmenen ehdokasta yleisöäänestykseen, jonka Glory voitti. Sikäli hieno valinta, koska Glory toimii Viking Grace -laivan linjaparina – nimet sopivat hyvin yhteen.

Saaristolaismaisema avautuu isoista ikkunoista

Viking Glory on yksi maailman energiatehokkaimmista aluksista. Se käyttää polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua (LNG).

Gloryn pituus 222,6 metriä ja bruttovetoisuus 63 813 tonnia, ja se on pohjoisen Itämeren suurin autolautta. Sen rahtikapasiteetti on 1 500 kaistametriä ja jääluokka 1 A Super. Miehistöä laivalla on noin 200. Laivan hinta oli 225 miljoonaa euroa.

Gloryssä on tilaa autoille kansilla 3 ja 4, kannella 5 on sekä hyttejä että autoja, kansilla 6,7 ja 8 hyttejä, kansilla 9, 10 ja 11 ravintoloita, konferenssi- ja oleskelutiloja sekä myymälä ja kylpyläosasto.

Gloryn sisustuksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehtitoimisto Koncept Stockholm. Se on yhdistänyt skandinaavista keveyttä ja leikkisyyttä. Pääpaino on maailman kauneimmaksi sanotun saariston maisemilla; niitä on helppo katsella isoista panoraamaikkunoista. Muita yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Wärtsilä, ABB Marine, Kone, Almaco, Climeon, Evac, Projektia, Pointman ja Deltamarin.

Kuva: Viking Line.
Muotoilija, kuvanveistäjä ja sisustusarkkitehti Stefan Lindfors teki Viking Glorylle kolme teräksistä taideteosta. Under ytan -niminen veistos sijaitsee laivan 10. kannella.
Stefan Lindforsin teos koristaa Vista Terracea.
Osassa käytäviä oli puupanelointia.

Pääsiäisenä Maarianhaminaan

Olen matkustanut Viking Gloryllä kaksi kertaa. Ensimmäinen matkani oli pääsiäisenä, jolloin uusi laiva vei minut viettämään lomaa Maarianhaminaan. Neljän päivän vapaata olivat päättäneet hyödyntää monet muutkin ja joukossa oli paljon perheitä. Laivan matkustajakapasiteetti on 2 800 henkilöä ja tuolloin pitkäperjantain aamuna laivalla oli noin 2 770 henkeä. Varasin matkan lähellä lähtöpäivää, eikä kohtuuhintaisia hyttejä ollut enää saatavissa. Laivalla on hyttejä kaikkiaan 922. Niistä osa on sviittejä.

Valitsin aamiaispaikaksi bistrotyylisen ravintola Kobban, jossa tarjottiin Premium-aamiainen. Se sisälsi kuohuviinilasillisen, pöytään tarjottavan teen tai kahvin ja lämpimän ruoan sekä runsaan aamiaispöydän. Ravintolatiloissa oli mielenkiintoinen sisustus valaisimia myöten. Nimensä ravintola on saanut ahvenanmaalaisen saaren Kobbaklintarin mukaan.

Premium-aamiainen alkoi luohuviinilasillisella.
Lämpimänä aamiaispöytään tuotiin Eggs Floretine.
Kobbanin sisustuksessa on paljon kaarevia muotoja.
Kobbanin erikoisen valaisimen vuodot toivat mieleen Aalto-maljakon.
Tämäkin on Kobbanin sisustusta. Lintuhäkkimäinen eriö antaa seurueelle omaa rauhaa tai ainakin illuusion siitä.

Gloryn ravintoloissa on valinnanvaraa. Kobbanin yläkerrassa oli Fyren-niminen ”lasitettu ja pyörivä chambre séparée pienemmille ryhmille, jotka haluavat nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta sekä lyömättömän upeista saaristonäkymistä.” Fyrenin voi varata enintään 12 hengen aamiaista tai päivällistä varten.

Syksyllä 2022 avataan Mimmi’s-niminen ravintola, jossa tarjoillaan suosittuja bistroklassikoita kuten hampurilaisia, pihvejä, salaattia ja kalaa. Nimensä ravintola on saanut Wilhemina ”Mimmi” Widbomilta. Hän toimi meriammattilaisena 1900-luvun alussa, mikä oli tuolloin harvinaista naisille. Hänen kerrotaan kiertäneen Kap Hornin kahdeksan kertaa 1900-luvun alkupuolella.

Muita Gloryn ravintoloita ovat The Buffet, Market, Torget Café & Bar, Viking Terrace, Vista Room, Vista Deck ja Algoth’s, joka on saanut nimensä pirtukeisari Algot Niskalta.

A niin kuin Algot. Algoth´s on salakapakka.
Algoth´sissa voi nauttia drinkkejä samalla kun silmät ja sielu lepäävät merimaisemassa.
Vista Deckissä voi nauttia merituulista ja juomista.

Lapset on otettu huomioon ainakin siten, että heille on useampi leikkihuone konferenssitiloissa siten, että ne on nimetty ikäryhmittäin.

Laivalla on myös Archipelago Spa & Wellness -kylpyläosasto 11. kannella. Siellä on kaksi poreallasta, relax-allas, lumiluola ja useita saunoja, kuten höyrysauna ja panoraamasauna merinäköalalla. Spa-osaston yhteydessä on myös kunto- ja treenisali, jossa voi joogata tai tehdä HIIT-treenin virtuaalisen ohjauksen avulla. Kylpyläosasto on suunniteltu aikuisille; alle 16-vuotiaa pääsevät sinne aikuisten seurassa.

Piknikristeily äitienpäivänä

Toinen matkani oli Gloryllä äitienpäivän piknikristeily, jolloin mukana matkassa olivat iäkäs äitini sekä siskoni ja veljeni. Väkeä oli tälläkin matkalla reilusti, mutta laiva ei ollut ehkä niin täynnä kuin pääsiäisenä. Nyt sain varattuna ikkunallisen neljän hengen hytinkin, joka tarjosi lepopaikan ruokailun ja ostosten jälkeen. Aamiaisen nautimme The Buffetissa.

Vaihdoimme laivaa Maarianhaminassa Viking Graceen ja palasimme sillä takaisin Turkuun. Iloisena yllätyksenä oli yökerhon esiintyjä: Finnair Pilots’ Big Band solistinaan Veeti Kallio. Parinkymmenen muusikon orkesteri soitti komeasti.

Grace on ollut lempilaivani sen liikenteeseen tulosta saakka vuonna 2013. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, viekö Glory siltä suosikkiaseman. Glory on isompi, uudempi ja valoisampi, mutta jätän asian vielä hautumaan seuraavalle matkalle.

Finnair Pilots’ Big Band koostuu nimensä mukaisesti Finnairin lentäjistä. Orkesteri on perustettu vuonna 1971. Solistina rouheaääninen Veeti Kallio.
M/S Viking Glory matkalla jossain Itämerellä. Kuva: Viking Line.
Normaali
Kulkuneuvot, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Nähtävyys, Rakennus

Vellamo – historiaa, tarinoita, näkemistä ja kokemista

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Merikeskus Vellamo on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa.

Merikeskus Vellamo on noin on 300 metriä pitkä rakennus, jonka korkein kohta ulottuu 30 metriin maan pinnasta.
Kuva: Merikeskus Vellamo. Maria Putaansuu.

Jos matkasi vie Kotkaan, niin poikkea Merikeskus Vellamossa. Tai voithan tehdä sinne matkan varta vasten. Kotkan Kantasatamassa sijaitsevassa monitoimipaikassa riittää katsottavaa ja tutkittavaa kaikenikäisille.

Suomen merimuseon, Merivartiomuseon ja Kymenlaakson museon näyttelyiden lisäksi voit poiketa ostoksille museokauppa Plootuun ja nauttia lounaan tai kahvit ravintola Lankongissa. Kesäiseen aikaan voit käydä tutustumassa Vellamon vieressä olevaan jäänmurtaja Tarmoon. Voit tutustua Tarmoon virtuaalisesti tästä linkistä.

Vellamossa majailee myös Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut sekä Tietokeskus Vellamo, joka tarjoaa kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Merikeskuksessa on myös opetus- ja seminaaritiloja sekä 200-paikkainen auditorio.

Museokauppa Plootun tuotevalikoima heijastelee näyttelyiden sisältöjä ja esittelee Merikeskus Vellamon arkkitehtuuria. Plootusta löytyy viemisiä, matkamuistoja, koruja ja paikallisia herkkuja.
Höyryjäänmurtaja Tarmo on avoinna 17.5.-4.9.2022.

Kuin jättimäinen aalto

Jo itse rakennus on vierailun arvoinen. Vuonna 2008 yleisölle avautuneen Vellamon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy pääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.

Rakennuksen kokonaisala on 14 366 m². Museoilla on näyttelytiloja yhteensä 4 600 m². Merikeskuksen muotoa ei havaitse helpolla kokonaan muutoin kuin korkealta, vaikkapa valokuvista, joissa sen aaltomaisuus tulee esiin. Vellamon kokonaispituus on 300 metriä ja korkein kohta 30 metriä maan pinnasta. Rakennuksen katolle pääsee käymäänkin ja kattoestradilta näkee kauas kaupungin ja meren suuntaan.

Vellamon kattoestradille pääsee ihailemaan maisemia. Kuva: Merikeskus Vellamo. Jussi Tiainen.

Merikeskuksen sivuilla kuvataan Vellamon pintamateriaaleja näin: ”Merikeskus Vellamon julkisivu rakentuu peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä. Peltikasetit toistavat meren sinisiä, vihreitä ja harmaita sävyjä. Lasilevyjen kuva-aiheina on käytetty teräsparkki Favellin miehistöä (1912) ja Lavansaaren kauppalaivaston mastoja (1914). Hämärän laskeutuessa lasilevyjen taakse syttyvät valot.”

Vellamon julkisivu on mielenkiintoinen: peltiä, alumiinia ja lasia.

Merihenkisyys toistuu myös Vellamon sisustusarkkitehtuurissa: ”Rakennuksen sisustusta hallitsee tammi, jota on käytetty niin katoissa, seinissä kuin lattioissakin. Vellamon värit – lime, oranssi, syvä sininen ja tumma harmaa – sekä kuvat ja merihenkiset graafiset elementit toistuvat eri puolella taloa. Seiniltä ja ravintolan tuoleista voi löytää niin Favellin miehistöä, laivojen lastimerkkejä ja kutsutunnuksia kuin Seiskarin puumerkkejäkin.”

Merikeskus Vellamo on voittanut monia matkailu- ja rakennusalan palkintoja, muun muassa Vuoden Teräsrakenne -palkinnon 2008, Vuoden kotimaan matkailun huippukohde -valinnan 2008 sekä Vuoden valaistuskohde ulkovalaistussarjassa 2009.

Merenkulkua Pohjantähden ja Etelän ristin alla

Pohjantähti, Etelän risti -näyttelyssä voi tutustua monipuolisesti merenkulkuun: ”Merimuseon näyttelyssä liikutaan merta pitkin ajassa ja paikassa, laivoilla ja satamissa, kaukomailla ja kotirannoilla. Matkan kiintotähtinä ovat pohjoisen taivaamme Pohjantähti ja eteläisen pallonpuoliskon Etelän risti.”

Venehalliin on koottu näyttävä valikoima veneitä eri vuosikymmeniltä. Merivartiomuseo kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista nykypäivään saakka.

Kohtalona Ruotsinsalmi – vaikuttavin näyttelyelämys

Kohtalona Ruotsinsalminäyttelyn teema on valitettavan ajankohtainen – sota. Näyttely vie kävijät 1700-luvun loppuun, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat Itämerellä, nykyisen Kotkan edustalla. Sodan jälkeen alueelle syntyi linnoituskaupunki, jonka elämää valaistaan monipuolisesti.

Näyttelyn sanotaan olevan Vellamon historian vaikuttavin näyttelyelämys. Historia herää henkiin silmien edessä muun muassa meritaistelua kuvaavan Savua aalloilla -virtuaaliesityksen avulla. Tykinkuulia, tulta, epätoivoista miehistöä, uppoavia purjelaivoja…

Kohtalona Ruotsinsalmi on avoinna 17.1.2027 saakka.

Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Suomen merimuseo on osa Suomen kansallismuseota ja Kymenlaakson museo toimii Kotkan kaupunginmuseona ja Kymenlaakson alueellisena vastuumuseona sekä ylläpitää Merivartiomuseota yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa.

Rakkauden tarinoita yli sadan vuoden ajalta

Tahdon!-näyttelyä on jatkettu 27.8.2023 asti.

Häitään suunnittelevat sekä romantikot, nostalgikot ja retroilijat sekä juhlatavoista kiinnostuneet voisivat innostua Kymenlaakson näyttelystä Tahdon! Rakkauden tarinoita, jossa ihastellaan hääpukuja ja rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta.

Näyttely alkaa 1800-luvun talonpoikaishäistä. Tuolloin morsian pukeutui mustaan. 1900-luku taas puki morsiamen huntuun ja kokonaan valkoisiin. Esillä on pukuja ja tarinoita 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä.

Hääpari Väinö Suursoho ja Anna-Helena Harju 1920-1929, Lavansaari. Kuva: Kymenlaakson museo.

Vellamo-kanavalta löytyy paljon häihin liittyvää materiaalia, muun muassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, tulostettavat kaavat tyllihelmaiseen 1950-luvun filmitähtiunelmista vaikutteita ottaneeseen hääpukuun; kaavat ovat kopio vehkalahtelaisen Mailan hääpuvusta vuodelta 1954. Hääjuhliaan suunnittelevat löytävät myös kätevät muistilistan.

Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu 27.8.2023 saakka.

Lintuja pihoilta ja mereltä

Monitoimitila Ruumassa on Timo J. Grönlundin valokuvanäyttely pääosin pihalinnuista, mutta myös merialueen siivekkäistä nimellä ”Cicero” ja muita linssiluteita. Kuudestatoista valokuvasta koostuva valokuvanäyttely lajitietoineen on avoinna Ruumassa ajalla 29.3.–22.4.2022.

Vellamossa käyvät lapset sekä päiväkoti- ja koululaisryhmät löytävät varmasti merikeskuksesta mielenkiinnon kohteitaan. Aika ajoin siellä on tälle ryhmälle suunniteltuja näyttelyitä, kuten viimesyksyisellä käynnillä näkemäni näyttely merimonstereista. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Merikeskuksen museot ja ravintola ovat avoinna ti, to-su 10–17, ke 10–20.

Lisätietoja Vellamon verkkosivuilta www.merikeskusvellamo.fi.

*Pressimatkat Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021 sekä 4.–5.11.2021.

Normaali
Kirkko, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Ravintola, Taiteilija

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.
Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.
Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.
Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.
Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.
Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.
Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Laivalla korona-aikana

Olihan siinä jotain erilaista – matkustaa laivalla pandemia-aikana maskien ja käsidesin siivittämänä. Oma hytti oli mukava turvapaikka.

Mieheni totesi yhtenä toukokuisena päivänä, että olisipa kiva olla laivalla. Hän on merimatkojen ystävä, minä en niinkään. Mutta kun on ollut yli vuoden kotoilemassa ja etäilemässä, niin olisihan se mukavaa olla tosiaan jossain muualla kuin kodin seinien sisäpuolella.

Maarianhamina ja Ahvenanmaa olivat olleet jo mielessäni aiemmin keväällä. Niinpä järjestimme itsellemme kolmen päivän loman viikonlopun yhteyteen, jossa yhdistyi mieheni toivoma laivamatka ja mieleiseni matkakohde.

Turusta Maarianhaminaan Amorellalla

Matkan suunnittelimme niin, että lähtö Turusta, kotisatamasta, oli torstain aamulaivalla eli Viking Linen M/S Amorellalla klo 8.45, yöpyminen hotelli Pommernissa Maarianhaminan keskustassa ja paluu lauantaina saman laivayhtiön M/S Viking Gracella iltapäivällä klo 14.15.

Kun aikaa oli noin vähän, käytännössä iltapäivä, yksi kokonainen päivä ja aamupäivä, niin ajattelin ensin, että keskitymme vain Maarianhaminaan. Matkakumppani ei ollut koskaan ajanut autoa laivaan, joten sen kuten myös pyörän ottaminen mukaan kiinnostivat häntä. Molemmat kulkupelit olisi tietysti voinut vuokrata paikan päältä, mutta nyt ne otettiin mukaan.

Matkavarausta tehdessämme valitsimme siis myös autopaikan, ikkunalliset hytit molemmille matkoille (A4 Seaside Standard ja Seaside Four), menomatkalle meriaamiaisen ja paluumatkalle aterioinnin Ciao Frank´s -ravintolassa. Buffetillallinen ei ollut varattavissa koronatilanteen vuoksi.

Menimme hyvissä ajoin autoille opastettuun paikkaan. Lähtöselvitys sujui ripeästi. Sitten vain opastuksen mukaan sisälle laivaan, jossa piti parkkeerata aika tiiviisti.

Näin lyhyellä matkalla olisi hyvin pärjännyt ilman hyttiäkin, mutta se oli mukavuustekijä. Laivan yleisissä tiloissa piti käyttää maskia, joten hytti tarjosi mahdollisuuden hengittää vapaasti. Ja olihan siellä nautinnollista oikaista itsensä pitkäkseen.

Oli mukavaa mennä vaihteeksi valmiiseen pöytään. Ruokailua varatessa oli pitänyt valita kattausaika. Ravintolasalissa oli jonkin verran ihmisiä, mutta ei kuitenkaan ruuhkaa. Valitsimme pöydän läheltä ikkunaa aivan keulasta.

Olimme valinneet tavallisen aamiaisen kalliimman premium-vaihtoehdon sijaan. Se oli ehkä valikoimaltaan suppeampi kuin normaalisti, mutta valinnanvaraa oli kuitenkin riittävästi. Ruoka otettiin omilla ottimilla ja maskeja pidettiin liikuttaessa salissa. Käsidesiäkin oli tarjolla siellä täällä.

Aamiaisen jälkeen aika kului kannella maisemia kuvaten, pistäytymisellä tax free -myymälässä ja suuri osa hytissä leväten.

Laivalla oli ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Juttelimme hetken laivan työntekijän kanssa ja hänen mukaansa matkustajia oli noin 300, kun laivan mahtuisi noin 2 500 henkilöä.

Maarianhaminassa olimme klo 14.10 maissa. Vuorossa oli suunnistaminen autokannella, sieltä oman ajoneuvon löytäminen ja ajaminen ramppia alas satamaan.

Hotellivarauksen tein suoraan Ålands Hotels -sivuilta, koska siellä hinta oli edullisempi kuin Viking Linen kautta. Katsoin hintoja myös parilta matkavaraussivustolta.

Maarianhaminasta Turkuun M/S Gracella

Paluuaika oli lauantaina iltapäivällä. Nyt vuorossa oli M/S Grace, joka on itselleni mieluisin laiva.

Illallisen olimme varanneet paikat Ciao Frank´s -ravintolan buffettiin, jossa oli tarjolla italialaisherkkuja antipastoista jälkiruokaan. Alkuun mozzarellasalaattia ja leikkeleitä ja lämpimänä ruokana oli tarjolla pizzaa, pastaa ja osso buccoa. Jälkiruokapöytään oli katettu muun muassa tiramisua ja sitruuna-marenkikakkua.

Sää oli aurinkoinen, mutta jossain vaiheessa merimaisema meni tukkoon vankan sumun vuoksi. Se näytti kummalliselta, mutta laivan henkilökunnan jäsenen mukaan ilmiö on tavallinen.

Laivalla osa väestä katseli Suomi-Yhdysvallat-jääkiekkopeliä aiemmin tanssisalina toimineessa tilassa isolta näytöltä, osa nautti keulan istuimilla auringonpaisteesta, kuten minäkin jonkun aikaa. Hytti tarjosi rauhallisen paikan tälläkin matkalla.

Turkuun saavuimme noin 20.30 ja ehdimme sopivasti kotikatsomoon seuraamaan Euroviisuja.

Normaali
Kirja, Kulkuneuvot, Matkakirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen

Vaihtuvia maisemia maata pitkin matkailuun

Kaupallinen yhteistyö: Gummerus.*

Joko olisi pientä matkakaipuuta? Neljän seinän sisällä oleminen alkanee kohta avartua ja ainakin kotimaan matkailu on mahdollista kesän aikana. Jos tarvitset uusia ideoita, niin voit poimia niitä Kati Kelolan kirjoittamasta teoksesta.

Kati Kelola on vannoutunut junamatkailun ystävä. Hän kertoo kirjansa Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun alussa näin: ”Tekisin kaikki matkani mieluiten junalla. En tiedä juuri mitään ihanampaa kuin istua mukavasti penkissä ja katsella vaihtuvia maisemia. Lukea välillä hetki, pelata korttia, syödä eväitä tai istahtaa ravintolavaunuun.” Hän onkin junaillut niin Euroopassa kuin Japanissa, Australiassa, Intiassa ja Siperiassa.

Hitaasti maata pitkin

Moni muukin on nyt kiinnostunut maata pitkin matkustamisesta halutessaan vähentää lentämistä ja tehdä aiempaa kestävämpiä matkoja.

Kun matkustaa maitse, pääsee nauttimaan hitaasta matkanteosta, jolloin matkalla ollaan jo matkaa tehdessä, ei vasta perillä. Tuolloin myös mittakaavat ja oma sijainti kartalla asettuvat paikoilleen.

Kati Kelolan kirja tarjoaa ideoita siihen, mihin maata pitkin voisi seuraavaksi suunnata. Se antaa tietoa ja vinkkejä suunnittelun ja kestävien valintojen tueksi. Ja ennen kaikkea: miten katsoa karttaa lentoreittien ulkopuolelta.

Matkaideoita, -kertomuksia ja -tietoja sekä Top-listoja ja aikamatkoja

Kirjassa on omat lukunsa kulttuurimatkoille, luontomatkoille, kaupungeille ja kylille sekä junareiteille. Kunkin teeman sisältä löytyy matkaideoita, jotka ovat valmiita matkaehdotuksia käytettäväksi omien suunnitelmien pohjana; Minun matkani -osioita, joissa on matkakertomuksia maata pitkin reissanneilta; Top-listoja, jotka ovat asiantuntijoiden paljastamia parhaita vinkkejä; Matkatieto-osioissa on hyödyllisiä työkaluja matkan suunnitteluun sekä näkökulmia matkailuun yleisesti, kuten reitin valitsemiseen, matkailun tulevaisuuteen ja eettisen matkailun perusteisiin.

Kirjan matkaideoina on mainittu muun muassa Itä-Viron Peipsijärvi, Suomen Unesco- ja Alvar Aalto -kohteet, Kuurin kynnäs Liettuassa, Wien Euroopan unohdettuna pääkaupunkina sekä junaseikkailu Murmanskiin, Venäjälle.

Peipsijärven sipuleita. Kuva Exlibris Aboensiksen järjestämältä Viron matkalta vuonna 2013.
Näkymä Murmanskiin Azimut-hotellin ikkunasta Suomen tiedetoimittajien matkalta vuonna 2016.

Minun matkani -otsikon alta löytyvät esimerkiksi jutut Huipputaidetta Saksassa, Patikointi puolalaisessa ikimetsässä, Romanian maaseudulla voi tehdä aikamatkan menneeseen sekä Isän ja pojan reilimatka.

Top-listoista löytyvät muun muassa Euroopan ihanimmat puutarhat, kotimaan parhaat pyöräreitit, Tanskan parhaat kohteet Kööpenhaminan ulkopuolella ja Euroopan upeita maisemajunareittejä.

Matkatiedon aiheina ovat muun muassa jutut Katso karttaa uusin silmin, Miten matkustamisen päästölaskelmiin pitäisi suhtautua, Reilun matkailijan muistilista, Kauanko sinne kestää junalla ja Näin matkustamme vuonna 2050.

Aikamatkat puolestaan tarjoavat näkökulman maata pitkin matkailemisen historiallisiin ulottuvuuksiin sekä herättävät pohtimaan reissaamisen merkitystä ja syitä ennen ja nyt. Otsikkoina ovat muun muassa Hitaasti, mutta syvemmin, Miksi britit rakastavat kävelypolkuja?, Grand Tour eli suuri sivistysmatka ja Mikä on oikeastaan Idän pikajuna?

Hakemisto apuna

Lopusta löytyy lähteitä sekä maittain ja liikkumistapojen mukaan järjestetty hakemisto. Mukana on 22 Euroopan maata. Liikkumistapoina käsitellään autoilu, bussi-, juna- ja laivamatkat, melonta, patikointi sekä pyöräily.

Kirjassa ei ole ravintola- ja hotellivinkkejä, koska niiden ajantasaiset tiedot löytyvät parhaiten verkosta.

Kirjan matkaideat ja -kertomukset sekä suositukset perustuvat niin kirjailijan omiin matkoihin kuin muiden matkailijoiden kokemuksiinkin.

Tämän kirjan kanssa on hauska tehdä matkoja nojatuolissa ja suunnitella omaa reissua hyvissä ajoin ennen tulevan kesän lomakautta.

Kati Kelola on vapaa toimittaja, joka työskenteli aiemmin matkalehti Mondon päätoimittajana. Hän on tehnyt aiemmin Vastuullisen matkailijan käsikirjan (2009) yhdessä Heidi Kalmarin kanssa.

Omana matkavinkkinäni annan sen, että kannattaa liittyä mukaan yhdistyksiin, jotka järjestävät toimintaansa liittyviä matkoja. Olen päässyt nauttimaan monista Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien liiton järjestämistä reissuista. Kaikki on valmiiksi suunniteltu ja järjestetty ja matkaseurakin on mitä mainiointa.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun. Gummerus. 2021.

* Sain Vaihtuvia maisemia -kirjan pyynnöstä kustantajalta.

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Museo, Tapahtuma

Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa

Bloggaaja voi päästä tutustumaan sellaiseen paikkoihin, joihin muuten ei tulisi mentyä. Sain yksityisopastuksen Ostravan palo- ja pelastustoimintaan osana TBEX-konferenssia.

Nyt kun ei voi matkustaa, voi muistella aikaisempia kokemuksia maailmalta. Olen iloinen matkoistani, enkä vaihtaisi yhtään niistä pois. Hienojen muistojen joukossa on muun muassa kaksi reissua matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, toinen Killarneyyn, Irlantiin ja toinen Ostravaan, Tšekkiin.

Kahden varsinaisen konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa on paljon sekä etukäteen että konferenssin jälkeen tehtäviä retkiä, joista voi valita itselleen mieluisimmat.

Retken ainut osallistuja

Tänään Kansainvälisen palomiesten päivän kunniaksi palaan aiheeseen liittyvään kokemukseeni. Olin hiukan myöhässä Ostravan retkivarausten suhteen, joten valinnanvaraa ei ollut enää kovin paljoa. Niinpä valitsin myös Firefighters in Action! -retken ihan aikaisempaan työtehtävääni liittyvästä mielenkiinnosta. Luvassa oli tutustumista paikalliseen palo- ja pelastustoimintaan, palomuseoon ja hätäkeskukseen.

Minun oli määrä mennä aamuyhdeksältä tapaamispaikkaan Ostravan kaupungintalon aulaan 25.7.2018. Mukaan mahtuisi 20 henkilöä. Kuulin infopisteestä, että olin ainut tälle retkelle ilmoittautunut.

Mietin jo hiukan toiselle retkelle menemistä – ei nyt yhden ihmisen takia kannata järjestää kierrosta – mutta paikalla oli jo Adam Hrbáč tummassa palomiehen virkapuvussaan. Hän sanoi ystävällisesti ja sujuvalla englanninkielellä, että kuljettaisi mielihyvin minua; auto odottaa pihassa ja kaikki on valmiina.

No, ei ollut varsinaisesti mitään syytä jättää tällaista yksityisopastusta väliin. Niinpä vietin puoli päivää tutustuen ohjelman mukaisesti tarjolla oleviin kohteisiin Adamin opastuksella.

Tällä ajoneuvolla Adam Hrbáč kuljetti minua Ostravan kaupungintalolta kohteesta toiseen ja takaisin lähtöpisteeseen.

Museo havainnollisti pelastustoimintaa

Ostravan palomuseossa (The Ostrava City Fire Brigade Museum; Hasičské muzeum města Ostravy) oli esillä palotoimintaan liittyvää esineistöä lipuista palomiesten pukuihin ja pelastuskalustoon eri vuosikymmeniltä. Museo on avattu vuonna 2005, mutta saksalaiset vapaapalokuntalaiset toimivat samassa rakennuksessa jo vuodesta 1905.

Ostravan kaupungin hallinnoiman museon kehityksessä oli sittemmin erilaisia vaiheita, mutta se on sikäli ainutlaatuinen, että kaikki muut tšekkiläiset palomuseot kertovat vapaapalokuntien toiminnasta ja perustuvat yksityisiin kokoelmiin.

Museossa kerrotaan palomiesten arjesta, johon voi kuulua myös juna- ja auto-onnettomuuksien uhrien pelastamista – aina ei ole kyse tulipaloista. Työtehtävänä voi olla myös ihmisten tai eläinten pelastamista korkeista, syvistä tai muuten hankalista paikoista tai öljyntorjunnasta.

Vitriiniin rakennettu pienoismalli kertoo elokuussa 2008 sattuneesta junaonnettomuudesta. EC 108 Comenius -juna Krakovasta Prahaan oli törmännyt siltatyömaalta pudonneeseen rautapalkkiin lähellä Studénkaa Tšekin itäosissa.

Wikipedian antamien tietojen mukaan ensimmäiset palomiehet olivat paikalla jo seitsemän minuuttia hälytyksestä. Onnettomuuden laajuudesta kertovat numerot: pelastustöihin osallistui 20 pelastusyksikköä, yhteensä 100 palomiestä, 40 paloautoa, 20 ambulanssia ja helikoptereita. Onnettomuudessa tai siinä saamiinsa vammoihin kuoli kahdeksan ja 64 ihmistä loukkaantui.

Pienoismalli vuoden 2008 junaonnettomuudesta.
Museoon on myös lavastettu tilanne auto-onnettomuudesta, jossa palomies antaa ensiapua kolarin uhrille. Katto on jo leikattu auki ja uhrilla on happilaite kasvoillaan.

Kävimme myös paloasemalla, jossa sain tutustua kymmeniin palo- ja pelastusautoihin. Niitä on eri tarkoituksiin ja eri tavoin varustettuna.

Kuulin, että paloautoja ja niiden varusteita huolletaan tiuhaan: kaiken pitää olla valmiina ja kunnossa, kun hälytys tulee.

Yksi lukuisista paloautoista, joihin tutustuimme paloasemalla.

Integroitu hätäkeskus

Kuva:©Integrované bezpečnostní centrum.

Kävimme myös alueen hätäkeskuksessa (Integrované bezpečnostní centrum, IBC, Integrated Safety Centre), joka on perustettu vuonna 2011. Paikalla oli myös yksikön päällikkö.

Keskus on ainutlaatuinen paitsi Tšekissä, myös muualla Euroopassa. Keskuksessa toimii niin palo- ja pelastustoiminta ja kaksi poliisilaitosta, valtakunnallinen ja kaupungin. Se palvelee 1, 2 miljoonaa asukasta 5 500 nelikilometrin alueella ja välittää viestejä muutamassa sekunnissa yhteen 30 alueellisesta keskuksesta siten, että viive avun lähettämiseen on mahdollisimman lyhyt.

Emme käyneet itse hätäpuheluita vastaanottavassa tilassa, mutta sain katsoa toimintaa kokoushuoneesta, jonka suurista ikkunoista avautui näkymä toimintahuoneeseen. Hätäkeskuspäivystäjät ottivat vastaan puheluita ja välittivät ambulansseja, poliiseja ja paloautoja kohteisiin.

Ostravan pelastuslaitoksen erityistehtävät ovat liittyneet aikaisemmin hiilikaivoksiin. Tulipalo maan alla tiesi katastrofia. Kaivostoiminta Ostravassa päättyi vuonna 1994, mutta se tulee esiin kaupungilla monin tavoin. Kävin toisella retkellä myös itse maan alla kaivosmuseossa Landek Parkissa (The Mining Museum Landek Park).

Kuva:©Integrované bezpečnostní centrum.

Pyhä Florianus suojelee palomiehiä

Kansainvälistä palomiesten päivää ryhdyttiin viettämään työssään menehtyneiden palomiesten muistoksi sen jälkeen, kun viisi palomiestä kuoli maastopaloissa Australiassa vuonna 1999.

Muistopäiväksi valittiin toukokuun neljäs, joka on palomiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Florianuksen muistopäivä. Tämä noin vuonna 304 kuollut kristillinen pyhimys on myös nuohoojien ja saippuantekijöiden sekä Linzin ja Krakovan kaupunkien suojelija. Häntä kunnioitetaan laajalti Keski-Euroopassa.

Palomuseossa oli paikalla myös Pyhä Florianus. palomiesten suojeluspyhimys.

Suomessakin on palomuseoita

Jos haluat tutustua Suomessa palomuseoihin, niin niitä löytyy useasta kaupungista kuten Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Porissa, Kuusankoskella, Kokkolassa, Tammisaaressa, Kuopiossa ja Turussa.

Viimeksi mainittu ei ole nimeltään palomuseo, mutta keskuspaloaseman väestönsuojelutiloista löytyvässä Museotila Kellarissa on esillä vuonna 1869 perustetun Turun vakinaisen palokunnan käytössä ollutta kalustoa.

Ehkä joku näistä palomuseoista osuu kesälomamatkan varrelle – erityisesti lapsille nämä lienevät jännittäviä paikkoja.

Toisena vaihtoehtona on tutustua paloaseman toimintaan lauantaina 27.11.2021, jolloin järjestetään Päivä Paloasemalla -tapahtuma niin perinteiseen kuin virtuaaliseenkin tapaan, mikäli koronatilanne sen salli.

Normaali
Kirja, Kirjailija, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen

Panamericana – autolla maailman ympäri

Kaupallinen yhteistyö: N00b-kustantamo.*

Olisiko unelmareissusi kymmeniä tuhansia kilometrejä autossa, muutamia viikkoja laivassa ja reitti maailman ympäri? Jos, niin lue ennen matkaasi Tomi Töllin kirjat Panamericana ja Länttä ja itää. Hän kertoo juuri tällaisesta kokemuksesta.

Monella voi olla haaveissa matkustaa maailman ympäri, ja useat ovat sellaisen seikkailun toteuttaneetkin. Harva kuitenkaan pyrkii tekemään reissua maata pitkin, ilman lentoja. Tomi Tölli ja kumppaninsa Jii halusivat kuitenkin saada selville, voiko maailman ympäri ajaa autolla ja pääseekö valtamerten yli yhä laivoilla?

Kansikuva kirjasta Panamericana - Seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä.

Kulkuneuvona ja kotina Nissan-pakettiauto

Heillä oli käytössään itse kalustamansa halpa pakettiauto, tarkemmin sanottuna Nissan NV200 1,5 DCI vuosimallia 2010. Matka kesti kaikkiaan 435 päivää; lähtö oli marraskuussa 2017 ja paluu tammikuussa 2019. Matkakilometrejä kertyi kaikkiaan 81 236 ja laivamatkoja arviolta 21 000 kilometrin verran.

Matkalaiset kulkivat Euroopassa, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Amerikassa, Aasiassa sekä laivalla myös Afrikassa. Matkansa aikana he vierailivat kaikkiaan 42 maassa.

Tomi Tölli kirjoitti matkastaan kirjan Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä. (Autoillen ja lentämättä maailman ympäri, osa 1) Tässä kirjassa kerrotaan matkan ensimmäisestä vaiheesta, jonka aluksi matkalaiset reissasivat Euroopassa ennen valtameren ylittämistä: Tallinnasta Vilnaan, Lviviin, Demanovskaan, Krkiin, Prahaan, Hannoveriin ja Antwerpeniin. Euroopassa kertyi kaikkiaan 4 750 kilometriä 19 päivän aikana.

Kuusi viikkoa M/S Grande Brasilella

Matka jatkui meritse M/S Grande Brasilella kuuden viikon ajan kohti Montevideota, Uruguayta. Välisatamana oli Freetown Sierra Leonessa.

Etelä-Amerikassa ajokilometrejä kertyi yhteensä 22 950 ja päiviä 115. Matka vei Uruquayn, Brasilian, Paraquayn, Argentiinan, Chilen, Perun, Ecuadorin ja Kolumbian läpi.

Keski-Amerikassa Panamasta Guatemalaan pariskunta ajoi 3 500 kilometriä.

Mango särki tuulilasin

Matkan varrella sattui kaikenlaista: ankkurissa odottelua satamaan pääsemiseksi Afrikassa, korruptoituneita poliiseja, kapinoivia intiaaneja, vallankumous Nicaraguassa, Fuego-tulivuoren purkaus tuhkasateineen, mangon putoaminen tuulilasiin, jonka seurauksena se hajosi ja uuden saaminen ei ollut helppoa. Tämän kirjan aikana sen kohtalo ei vielä selvinnyt.

Kirjan alussa on kolme karttaa matkareitteineen ja teoksen teksti on kirjoitettu päivien ja paikkakuntien mukaan. Kirjan keskellä on kahdeksan sivun kuvaliite ja lopussa on tietoja autosta ja sen lisävarusteista.

Länttä ja itää -kirjassa matka jatkuu

Maailmanympärimatkan loppupuoli on kirjattu toiseen kirjaan, joka ilmestyi viime vuonna. Se on nimeltään Länttä ja itää – Seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä. (Autoillen ja lentämättä maailman ympäri, osa 2).

Lisää tietoa tästä matkasta löytyy N00b-kustantamon ja Havaintoja matkan varrelta -blogista.

Tomi Tölli: Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä. N00b kustannus 2019.

Tomi Tölli: Länttä ja itää – Seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä. N00b kustannus 2020.

*Sain Panamericana-kirjan kustantajalta.

Normaali
Ajanjakso, Henkilö, Kirja, Kirjailija, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakirja, Teemaviikko

Lääkäri matkalla maailman ympäri

Stephen Fabes kyllästyi sairaalamaailmaan ja elämäänsä ja lähti maailmanympärimatkalle – polkupyörällä.

Stephen Fabes on lontoolainen lääkäri, jolla on ainainen kaukokaipuu, mutta huono suuntavaisto. Hän lähti pyöräilemään pitkälle matkalle vuonna 2010. Se kesti kaikkiaan kuusi vuotta. Hänen tavoitteenaan oli pyöräillä kuudessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Aasiassa. Hän kävi matkallaan kaikkiaan 75 maassa. Polkupyörän mittariin kertyi yli 86 209 km kilometriä.

Stephen Fabes kirjoitti kokemuksistaan kirjan Signs of Life – To the Ends of the Earth with a Doctor. Kirja on julkaistu vuonna 2020.

Signs of Life -kirjan kansi

Matka jakautui seuraavasti pituuden ja vietetyn ajan mukaan seuraavasti:

  • Eurooppa: Lontoosta Istanbuliin 5 010 kilometriä ja neljä kuukautta ja toisella kertaa 4 000 kilometriä ja 3,5 kuukautta.
  • Lähi-Itä: Istanbulista Kairoon 3 236 kilometriä ja 2,5 kuukautta.
  • Afrikka: Kairosta Kapkaupunkiin 14 969 kilometriä ja 9 kuukautta (Kapkaupungissa 3 kuukautta).
  • Etelä-Amerikka: Ushuaiasta Cartagenaan 16 783 kilometriä ja 12,5 kuukautta.
  • Keski- ja Pohjois-Amerikka: Panamasta Prudhoe Bayhin 14 331 kilometriä ja 9 kuukautta.
  • Australiassa 4 116 kilometriä ja 3 kuukautta.
  • Aasia: Indonesiasta ja Singaporesta Intiaan sekä Hong Kongista to Kaukasiaan 23 875 km ja 21 kuukautta.

Ensimmäisen reitin Stephen Fabes joutui tekemään kahteen kertaan, koska hän joutui keskeyttämään matkansa ja palaamaan kotimaahansa polvileikkaukseen. Siitä toivuttuaan hän jatkoi matkaansa.

Kirja jakautuu viiteen osaan alkusanojen jälkeen. Ensimmäisessä osassa Stephen Fabes matkaa Lontoosta Kapkaupunkiin, toisessa osassa Ushuaiasta Argentiinasta Deadhorseen Alaskaan, kolmannessa osassa Melbournesta Mumbaihin, neljännessä osassa Hong Kongista Calaisiin ja viidennessä osassa hän palaa kotiin.

Stephen Fabesin pyörä oli Santos Travelmaster 2.6 Cromo Rohloff. Mukana kulkevat tavarat painoivat 30–45 kiloa riippuen muun muassa veden ja ruoan määrästä. Hänen verkkosivuiltaan löytyy yksityiskohtainen luettelo varusteista, matkan reitti ja monia tilastotietoja.

Matkalla lääketiede nopeasti Stephen Fabesin mielestä. Tilalle tuli selviytyminen päivittäisistä haasteista, kun huonokuntoinen ajaja on matkalla täyteen lastatun pyörän päällä. Lääketiedettä oli kuitenkin vaikea välttää, kun hän tapasi reitillään ihmisiä, joilla oli ongelmia terveytensä kanssa. Kirjailija tuo tiivistetyn ohjeen hyväksi lääkäriksi: sulje suusi, kuuntele, tiedä ja hoida. Sama ohje pätee hänen mukaansa myös matkalla olemiseen.

Stephen Fabes työskentelee nykyisin lääkärinä St. Thomasin sairaalan ensiavussa Lontoossa. Hän myös kirjoittaa matkailu- ja pyöräilylehtiin sekä käy puhumassa muun muassa kouluissa.

Kirjassa on lähes 400 sivua. Mukana on myös kuvaliite, jossa on 31 kuvaa matkan varrelta. Stephen Fabesin verkkosivuilta löytyy lisää kuvia ja videoita sekä muuta materiaalia.

Fabes, Stephen. Signs of Life: To the Ends of the Earth with a Doctor. London: Pursuit, 2020.

Lukuviikko 5.-11.4.2021

Tämä on neljäs Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.–11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Normaali
Ajanjakso, Henkilö, Kirja, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakirja, Teemaviikko

Matkoilla Euroopassa

Antti Tuuri kuvailee kirjassaan Matkoilla Euroopassa lähinnä junamatkojaan. Mainintoja on matkoista kuudella vuosikymmenellä.

Antti Tuurin Matkoilla Euroopassa -kirja ei ole enää uutuuksia, mutta näin maata pitkin matkustamisen suosion kasvaessa voi olla paikallaan nostaa tämä matkakirja esille. Kirja on ilmestynyt Otavan kustantamana vuonna 2011.

Kirjaa kuvaillaan kirjaston sivulla näin: ”Tunnelmakuvia, sattumuksia, huumoria ja teräviä kommentteja matkojen varrelta. Antti Tuuri on pitänyt aina tarkkaa päiväkirjaa matkoistaan ja kuvannut niitä monissa kolumneissaan. Kirjassaan hän kertoo matkustamisesta Euroopan eri maissa. Neljännesvuosisadan aikana maanosamme, Suomesta puhumattakaan, on muuttunut tavattomasti. Kirjailija havainnoi näkemäänsä ja kokemaansa omaan, jäljittelemättömään tapaansa.”

Kansikuva Antti Tuurin kirjasta Matkoilla Euroopassa

Roomasta Sisiliaan

Kirja on päätynyt minulle kirjaston poistomyynnistä ja olen sen aikoinani lukenut. Nyt sitä silmäillessäni on hauskaa huomata, että ensimmäinen Tuurin kohde on Sisilia ja siellä Palermo. Hän matkustaa vaimonsa kanssa Roomasta junalla etsimään aurinkoisempiä päiviä syksyiseen ajankohtaan. Roomasta näyttäisi olevan pitkähkö matka matkustaa junalla Italian eteläkärkeen, josta pääsee Messinan salmen yli junalautalla Messinaan ja sieltä eteenpäin Palermoon.

Hauskuus liittyy siihen, minulla on vielä edessäni maaliskuussa 2020 hamaan tulevaisuuteen siirtynyt TBEX-organisaation järjestämä matkabloggaajien konferenssi; pääpaikkana on saaren itälaidalla oleva Catania.

Neljä päivää kaupungissa sisältää myös matkalaisissa jännityksiä nostattaneen taksimatkan Agrigentoon, jossa Luigi-kuskin mielestä jokaisen Sisiliaan tulevan matkailija olisi käytävä. Kaupungin tärkein arkeologinen alue tunnetaan nykyisin nimellä Valle dei Templi (”Temppelien laakso”). Se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1997. Huonosti englantia osaavan Luigin ja avuksi kutsutun veljensä Antonion kyydissä retki tuli tehtyä, vaikka se oli välillä hyvinkin epäilyttävän tuntuinen.

Interraililla Saksasta Italiaan

Tuuri kuvailee kirjassaan matkoja myös Sevillasta Ranskaan, Osloon ja lähialueille sekä Roomaan ja Salernoon. Kevätmatka-luvussa Antti Tuuri kuvailee Interrail-matkaa, joka alkaa laivamatkalla Helsingistä Travemündeen ja sieltä eteenpäin Kölniin, Pariisiin, Geneveen ja Milanoon, Veronaan, Venetsiaan, Milanoon ja takaisinpäin Baselin ja Mainzin kautta kohti Travemündea ja paluumatkaa.

Muuten onnistuneen matkan ikävänä yllätyksenä oli kirjailijan tietokonesalkun ryöstäminen junassa klassisella huomion kiinnittäminen toisaalle -menetelmällä. Matkan jälkeen Tuuri saa salkkunsa takaisin varalaseineen ja Seitsemän veljestä -taskukirjoineen, mutta uusi tietokone jäi varkaille.

Merkille pantavaa on, että myös esittelemässäni Merja Mähkän Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois -kirjassa kuvaillaan omaisuuden viemistä huomion harhauttamisella. Ehkä näitä kertomuksia on hyvä lukea siitäkin syystä, että voisi mahdollisesti varautua omilla tulevilla matkoillaan?

Lennot vaihtuivat maita ja vesiä pitkin matkustamiseen

Oman lukunsa saa Pietarin-matka. Muistoja on myös Pariisin lentokentältä ja lentomatkoilta, jotka olivat vähemmän onnistuneita. Niinpä Antti Tuuri päättikin, ettei enää koskaan lentäisi, van kulkisi maita ja vesiä pitkin.

Kymmenen päivää kestänyt Euroopan matka vuonna 2010 alkaa myös laivamatkalla ja kulkee Bolognaan ja sieltä Milanon kautta takaisin Saksaan.

Kirjoittaminen mukana matkoillakin

Antti Tuuri kertoo matkustaneensa Euroopassa kuudella vuosikymmenellä ja ensimmäinen matka oli vuonna 1959. Reissut ovat olleet kieli- ja harjoittelumatkoja, työmatkoja, mutta myös lomamatkoja.
– Minun Eurooppani on ulottunut Moskovan kaduilta Islannin länsivuonojen tuntureille ja kalasatamiin, Norjan Altasta Sisilian Agrigentoon, Portugalin Cabo da Rocasta Irlannin kautta Kuolan niemimaan juoksuille ja Kreikan saarilta Varangin vuonoille, kertoo Antti Tuuri.

Matkoillaan Tuuri käyttää aikaansa kirjoittamiseen aamun varhaisina tunteina. Onpa hän kuljettanut matkoilla mukanaan pientä Erika-kirjoituskonetta, ”joka kulki mukana melkein yhtä mukavasti kuin nykyiset kannettavat tietokoneet.”

Ikään kuin tämän kirjan jatkoksi Antti Tuuri on kirjoittanut Bospor Express: kertomus matkasta -kirjan samoin Otavan kustantamana vuonna 2013. Se on kuvaus matkasta junalla Tukholmasta Wienin ja Budapestin kautta Istanbuliin kirjallisuusfestivaaleille.

Muita Antti Tuurin matkakuvauksia ovat muun muassa Islannista kertova Pieni suuri maa (1993) ja Saksaa kuvaileva Neljännen valtakunnan vieraana (1995) sekä useita kirjoja kalastus- ja veneretkiltä.

Tuurimaisuudella Veijo Meri -palkinto

Antti Tuuri oli vuonna 2020 yksi Otavan Kirjasäätiön myöntämän Veijo Meri -palkinnon saajista. Palkinnon perusteluissa todetaan: ”Antti Tuuri on suomalaisen novellin ja romaanin mestari, 1950-luvun modernismin parhaan perinteen itsenäinen jatkaja ja kehittäjä. Tuuri tutkii sitä, mikä maailma on ja mikä on ihmisen tarkoitus siinä. Hänen kirkas, täsmällinen kerrontansa lataa rivien taakse elämän vakavuuden ja humoristisuuden. Se on aikoja sitten muodostunut omaksi käsitteekseen: tuurimaisuudeksi.”

Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa : matkakertomuksia. Otava 2011.

Kirjailija Antti Tuuri
Antti Tuuri. Kuva Jouni Harala 2012.
Lukuviikko 5.-11.4.2021

Tämä on kolmas Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.–11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Jos Interrail-matka kiinnostaa, niin lue myös Pekka Haaviston junamatkoista postauksessa Haavisto raiteilla.

Normaali