Henkilö, Kulkuneuvot, Matkakohde, Puisto, Tapahtuma

Ikuisesti nuori Jarno Saarinen Aurajoen rannassa

Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari Jarno Paroni Saarinen on saanut patsaan Barkerin puistoon Aurajoen rantaan Turkuun.

Italialainen kuvanveistäjä Elia Alunni Tullini on tehnyt pronssisen näköispatsaan ihailemalleen Jarno Saariselle.

Muistatko vielä, missä olit toukokuun 20. päivänä vuonna 1973? Moni muistaa hetken, kun uutinen ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarisen kuolemasta tavoitti Suomen. Hän kuoli MM-osakilpailussa Monzan radalla 27-vuotiaana. Saarinen oli voittanut ensimmäisenä suomalaisena lajinsa maailmanmestaruuden vuonna 1972.

Olen ollut toukokuussa 1973 peruskoulun ala-asteen kuudesluokkalainen ja varmaan jo odottanut kesälomaa. Mielenkiintoni veivät kirjat, rock ja iskelmät. Tuolloin suosiossa olivat muun muassa The Osmonds, Kirka ja Muska, Elton John ja Rauli Badding Somerjoki. Omakohtaista muistikuvaa Saarisesta tai uutisesta hänen kuolemastaan minulla ei siten ole.

Sen sijaan mieheni kuuluu Jarno Saarisen ihailijoihin. Ostin hänelle toivelahjana vuonna 2012 ilmestyneen Arto Terosen kirjan Ikuisesti nuori ‒ Jarno Saarista etsimässä (Suomen Urheilumuseo).

Saarinen tunnettiin lempinimellä Paroni ja ulkomailla hänestäa käytettiin lempinimiä The Baron ja Flying Finn (”Lentävä suomalainen”). Jarno Saarinen oli matkalla tähtiin, mutta matka katkesi onnettomuuteen Monzassa.  Hänestä on syntynyt legenda. Saarista pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista ratamoottoripyöräilijistä, joka kehitti uuden ajotavan. Hänet valittiin MotoGP Hall of Fameen vuonna 2009.

Petrignano di Assississa Italiassa toimii moottoripyöräkerho Motoclub Jarno Saarinen. Siellä avattiin Saarisen muistoksi puisto kesäkuussa 2014. Kaksi vuotta myöhemmin puistossa paljastettiin kuvanveistäjä Elia Alunni Tullinin veistämä pronssinen näköispatsas. Hän on paitsi taiteilija, myös moottoripyöräilija ja Jarno Saarisen fani.

Tuon patsaan kaksoiskappale saatiin myös Turkuun 2.7.2017. Sen paikkana on Aurajoen rannassa oleva Barkerin puisto, joka tunnetaan motoristien kokoontumispaikkana. En päässyt paikalle, mutta mieheni siellä oli yhtenä noin 3 000‒5 000 patsaan paljastustilaisuuteen osallistuneesta katselijasta.

‒ Legendat elävät ikuisesti, sanoi Jarno Saarisen leski Soili Karme tilaisuudessa.

Tall Ships Races -laivoja katsellessani pääsin tutustumaan myös Saarisen patsaaseen. Siellä hän hymyili ja tervehti kilpailevia purjelaivoja.

Jarno Saarinen on saanut patsaan kotikaupunkinsa Turun puistoon, paikkaan, johon motoristit tapaavat kokoontua.

Jarno Saarista voi muistella myös Turun vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Tapahtuma

Suuret purjelaivat ihasteltavina Turussa

Turkulaiset ja turistit saivat ihailla jälleen purjelaivoja Aurajoessa ja Airistolla. Euroopan suurin kansainvälinen purjehdustapahtuma ja Suomen kesän suurin yleisötapahtuma  The Tall Ships Races järjestettiin Kotkassa 13.–16.7. ja Turussa 20.–23.7.

The Tall Ships Races -tapahtuma starttasi Ruotsin Halmstadista 30.6.2017, josta alukset purjehtivat Kotkaan. Sieltä ne saapuvat Turkuun, josta matka jatkui Liettuan Klaipedaan. Kilpailun päätesatamaan Puolan Szczeciniin laivat saapuvat 8.8.2017.

The Tall Ships Races on koko perheen tapahtuma, mutta myös purjehduskisa, johon osallistuu purjehtijoita eri puolilta maailmaa. Kilpailu järjestetään kerran vuodessa. Joka neljäs vuosi kisataan Itämerellä.

Tapahtuman pääpaino ei ole kuitenkaan kilpailussa, vaan nuorisotoiminnassa, kansainvälisyydessä ja ympäristönsuojelussa. Vähintään puolet alusten miehistöstä tulee olla nuoria, 15‒25-vuotiaita.

Kaikkiaan 96 alusta

Aluksia oli tapahtumassa kaikkiaan 96 ja 21 eri maasta, mm. Englannista, Belgiasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Venäjältä ja Puolasta. Suurin Turkuun saapuneista laivoista oli 122,3 metriä pitkä venäläinen Sedov, jonka kotisatama on Murmanskissa.

Muita suuria Turussa nähtyjä aluksia olivat nelimastoparkki Kruzenshtern (Venäjä, 113 m), Dar Mlodziezy (Puola, 109 m) ja Mir (Venäjä, 109 m). Aluksista vanhin oli 15-metrinen englantilainen kahvelikutteri Leila, jonka rakennusvuosi on 1892.

Turussa kävijöitä oli ensimmäisten arvioiden mukaan ennätykselliset 544 000 henkilöä. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin Turussa vuosina 1996, 2003, 2009 ja 2011. Turusta tuli viidennen tapahtuman myötä koko Itämeren alueella eniten isännyyksiä saanut kaupunki.

Purjelaivoja aamun valossa

Romanian laivaston käyttöön valmistunut 96,29 metrinen Mircea.

Turussa oli Aurajoen varrella varmaan tunnelmaa laivojen saavuttua laituripaikoilleen. Ohjelmaakin oli järjetetty konserteista ilotulotukseen.

Facebook-seinäni täyttyi kavereiden purjelaivapäivityksistä samalla kun olin itse matkalla Vilnassa ja lauantaina kotimatkalla Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. Kotiuduin viimeiseltä bussimatkaosuudelta puolenyön maissa.

Koska en erityisemmin pidä suurista ihmismassoista ja tungoksesta, oli ainut mahdollisuus nähdä laivakaunottaria sunnuntaiaamuna. Puoli kahdeksan jälkeen sai kuljeskella ja kuvailla laivoja lähes omassa rauhassaan. Muutamia muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä ja katselijat lisääntyivät parin tunnin aikana. Tunnelma oli silti hyvin rauhallinen. Laivoillakin päivä käynnistyi ja miehistö nautti aamupalaansa, kokoontui yhteen tai nosti lipun salkoon.

Jos olisi ollut nuori ja vailla erityistä tekemistä heinä-elokuussa, olisi voinut liittyä purjelaivan miehistöön ‒ pari laivaa ilmoitteli vapaasta paikasta.

Purjeiden paraati Airistolla

Purjelaivat matkasivat kohti Airistoa ja Utötä.

Suuret purjelaivat irrottivat ankkurinsa sunnuntaina iltapäivällä ja luvassa oli purjeiden paraati eli Parade of Sails Airistolla noin  kello 14.30‒18. Sepä sai turkulaiset liikkeelle ja Ruissalo oli suosittu kohde. Siellä kun voi ihastella ohi lipuvia laivoja saaren rannoilta Kansanpuistosta tai Kuuvasta. Liikenne ruuhkautui Patterihaassa, Ruissalon sillalla ja Ruissalon puistotiellä.

Meillä pääränpäänä oli Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkoti Toivonniemi, jonka ohi purjelaivat matkasivat kohti etelää. Saman paikan oli keksinyt moni muukin ja tuolit oli aseteltu riviin rannalle. Parkkipaikoista alkoi olla pulaa ja myynnissä olevat grillimakkarat tekivät kauppansa.

Toivonniemestä löytyi oivallinen kisakatsomo.

Airistolta alukset suuntasivat kohti Utötä. Kilpailun lähtö kohti Liettuan Klaipedaa alkoi maanantaina 24.7. kello 12.

Meneekin tovi ennen kuin suuria purjelaivoja nähdään seuraavan kerran Turussa ‒ mahdollisesti vasta vuonna 2025 tai sitäkin myöhemmin vuonna 2029, kun Turku täyttää 800 vuotta.

Lisää kuvia laivoista kuvagalleriassa.

Normaali
Kulkuneuvot, Tapahtuma

The Tall Ships Races Turussa

Galleria
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Maltaa ristiin rastiin

Malta on viikonkin pituisen loman aikana helposti haltuunotettava lomakohde. Saariin ja niiden kaupunkeihin voi tutustua monilla eri tavoilla hevoskärrykyydistä jeeppiretkiin.

Hevoskärrykuskit odottelivat kyytiläisiä Mdinassa. Takana punainen turistibussi.

Välimeressä Sisiliasta etelään sijaitseva Malta on samannimisen valtion pääsaari ja sen kolmesta asutusta saaresta suurin. Maltalla on kokoa 246 neliökilometrin verran ja naapurisaarella Gozolla 67 neliökilometriä. Kaikkiaan Maltan tasavaltaan kuuluu kahdeksan saarta, joista edellä mainittujen lisäksi asuttuna on Comino ‒ asukkainaan vain muutama ihminen.

Vietin Maltalla viikon huhtikuussa. Hotellini sijaitsi Bugibbassa, saaren pohjoisrannikolla, josta retkeilin eri puolille saaria.

Bussikortilla kätevästi

Lentoasemalla oli myynnissä seitsemän päivän bussikortti, jonka ostin tietämättä vielä siinä vaiheessa tarkemmin suunnitelmistani. Kortin hinta oli 21 euroa.

Yksittäiset bussimatkat ovat Maltalla halpoja (talvella 1,5 euroa ja kesällä 2 euroa), mutta toisaalta kortti on kätevä, kun ei tarvitse olla etsimässä kolikoita tai pienempiä seteleitä. 20 ja 50 euron setelit eivät käy maksuksi.

Maltalla on toimivan tuntuinen bussiverkosto ja modernit linja-autot. Kunhan vain saa selvää paikkojen ja pysäkkien nimistä, jotka ovat oudon tuntuisia, kuten esimerkiksi Kostituzzjoni, Waqqafa ja San Pawl il-Bahar.

Malta Public Transportationin sivulta löytyvät aikataulut ja reitit. Bussipysäkkien reittiluettelossa on mainittu vain osa pysäkeistä, koko pysäkkilistauksen näkee verkkosivuilla.

Busseissa kerrotaan pysäkkien nimet sekä kuulutuksin että opastekstein englanniksi ja maltaksi. Onneksi otin oppaan neuvosta valokuvan pysäkistä, niin saatoin tarkistaa sen nimen takaisinpäin tullessa ‒ hotelliani lähellä oleva pysäkki oli Mwiezeb.

Bussit ovat ainakin päiväsaikaan täynnä. Kun tuntuu, että enempää matkustajia ei kyytiin mahdu, tuleekin seuraavalta pysäkiltä puolentusinaa matkustajaa ja taas tiivistetään.

Maltan paikallisbusseja Mdinan kaupungin ulkopuolella Rabatissa.

Nähtävyyshyppelyä turistibussilla

Hop on ‒ hoff off -turistibussit kuljettavat matkailijoita nähtävyydeltä toiselle ja ne ovat kätevä tapa nähdä saaria. Päivälipun hinta on 20 euroa. Maltan saarella on kaksi reittiä, eteläinen (punainen) ja pohjoinen (sininen). Bussit kulkevat myös Gozon saarella. Autoihin voi nousta haluamallaan pysäkiltä ja jäädä pois mieluisen nähtävyyden kohdalla. Matkaa voi jatkaa sopivalla bussilla.

Auto on punainen ja kaksikerroksinen. Yläkerros on avoin, joten sieltä näkee maisemia. Busseissa saa käyttöönsä kuulokkeet, joista voi valita selostuksen nähtävyyksistä eri kieliversioina. Lippuja myydään ainakin Captain Morganin myyntipisteissä. Myös toinen bussiyritys toimii vastaavalla tavalla.

Hop on ‒ hop off -busseja The Topaz -hotellini pysäkillä.

Malta sightseeing -bussi.

Helpoimmalla pääsee valmiilla retkellä

Matkatoimiston järjestämät puolen tai koko päivän retket ovat myös hyvä tapa tutustua maahan. Aurinkomatkoilla oli tarjolla monenlaisia retkiä, joista osa oli suomenkielisiä ja osa kansainvälisiä. Niitä en kuitenkaan käyttänyt.

Matkailuyritys Captain Morgan Cruises on toiminut Maltalla yli 40 vuotta. Se järjestää muun muassa vene- ja jeeppiretkiä. Yrityksen markkinointi on tehokasta ja heillä oli myyntipiste muun muassa hotellini aulassa.

Olin mukana kahdella heidän retkellään, joista toisella kierrettiin Maltan ja toisella Gozon saarta. Mukaan mahtuu viisi henkilöä.

Jeeppikuljettajamme Freddy huolehti matkalaiset takaisin autoon pysähdyksen jälkeen Nadurissa Gozon saarella.

Osa Maltan ja Gozon saarten teistä on huonokuntoisia. Jeepit kulkivat osin näitä pieniä ja kuoppaisia teitä pitkin, joten kyyti oli välillä pompahtelevaa. Istuin molemmilla matkoilla etupenkillä, joissa taisi olla hiukan takapenkkiä paremmat oltavat. Toisaalta auton kangaskaton sai laskettua alas, joten takaa oli paremmat näköalat.

Jos haluaa nähdä kattavasti saaret tärkeimpine nähtävyyksineen, on tälläinen valmis retki hyvä tapa toteuttaa se. Ei tarvitse itse miettiä reittiä eikä ajaa autoa. Retkiin sisältyy kolmen ruokalajin lounas ruokajuomineen. Hinnatkin ovat kohtuullisia; Gozon retki maksoi 60 euroa sisältäen myös laivamatkan ja Maltan retki 50 euroa.

Oli hauskaa huomata, miten kuljettajan persoona ja tyyli vaikuttaa matkaan. Gozon saaren retkikuljettaja oli rento ja hullutteleva, kun taas Maltan ympäri kuljettiin tosikkomaisemman ja muodollisemman ajajan luotsaamana. Molemmat olivat eläkkeellä olevia herroja, joille jeeppikuljettajan työstä oli muodostunut uusi ura.

Jeeppiretken hyvänä puolena oli aikataulutettu kokonaisuus, jossa pääsi itse helpolla: oli vain kyydissä ja noudatti ohjeita: ”Ten minutes for photographs.” Kokopäiväretken pysähdykset olivat siis kymmenenestä minuutista puoleen tuntiin kohteesta riippuen,  lounaalla taisi vierähtää tunti. Nähtävyydet oli katsottava annetussa ajassa, vaikka oli paikkoja ja näköaloja, joissa olisi viihtynyt paljon pitempään.

Maltan saarta kuljimme tämän jeepin kyydissä.

Autonvuokrauksesta hevoskärryajeluihin

Oman aikataulun mukaisen kiertelyn voi toteuttaa vuokraamalla auton. Maltalla on vasemmanpuoleinen ja vilkas liikenne, joka aiheuttaa omat huolensa.

Valletassa ja Mdinassa voi vuokrata itselleen hevoskärryt. Ne tekevät kierroksen kaupungissa. Hinta taisi olla 35 euron paikkeilla.

Taksit ovat väriltään valkoisia. En tarvinnut tätä kuljetusmuotoja, joten en osaa sanoa mitään hinnoista. Junia en nähnyt. Pyöräily ei näyttänyt oleva Maltalla suosittu kulkumuoto; näin vain muutamia kilpapyöräilijöitä harjoittelemassa.

Maltan saarelta pääsee matkustamaan Gozon ja Cominon saarille autolautoilla. Gozon saarella kulkee niin paikallisbusseja kuin turistibusseja.

Hevoskärrykyytiä tarjolla Mdinassa, Maltan entisessä pääkaupungissa.

Madam, valkoinen ratsunne odottaa teitä.

Rabatissa Mdinan ulkopuolella olisi ollut tarjolla myös hiukan modernimpi valkoinen ratsu.

Autolautta kuljettamassa matkustajia Maltan saarelta Gozoon. Matka kestää noin 20 minuuttia.

Normaali
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Interrail.

Sana tuo mieleen auringon paahtamien raiteiden pistävän hajun, yhden illan jutut pisamaisten skandinaavityttöjen kanssa ja soitot kotiin puhelinkopeista. Se merkitsee kahdeksaatoista vuotta.

”Ai että lähdettäisiin taas reilaamaan nelikymppisinä?”
”Sano yksikin syy olla lähtemättä.”
”Minulla on syöpä.”
”Se on nimenomaan hyvä syy lähteä. Sano joku toinen.”
”Minun pitää valmentaa joukkuetta pudotuspeleihin.”
”Sinulta jää välistä yksi ainoa peli.”
”Minulla ei ole enää rinkkaa.” Järkevät perustelut käyvät vähiin.
”Ostan sinulle uuden. Lähdetäänkö sunnuntai-iltana?”
”Miksi illalla?”
”Yöllä on halvempi matkustaa, voi nukkua junassa ja säästää hotelliyön.”
”Ystävä hyvä, minulla on säästöjä, ei ylettömästi mutta kuitenkin.”
”Reilaamaan kuuluu lähteä pikkubudjetilla.”

Herää epäilys, että illan tosiasiallinen ansa on juuri lauennut. Corrado palaa pensasbudoaaristaan. Hän on jo hylännyt kampaajansa.

”No, lähdetäänkö me?” hän kysyy sen näköisenä, että on tiennyt tästä jo kauan.

Fausto Brizzi: Sata onnen päivää. Gummerus Kustannus Oy. 2016.

 

 

Interrail nelikymppisenä

Lainaus
Kulkuneuvot, Museo, Näyttely, Taiteilija, Valokuva

Kuvia Ruususen Materiaalisirkuksesta

Galleria
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Museo, Näyttely, Taiteilija

Materiaalisirkusta Ruususen tapaan

Mitä saa aikaan koruja valmistava mies vapaa-aikanaan? Vaikkapa kustomoituja moottoripyöriä ja fiktiivisiä laitteita, vempaimia. Kultaseppä Petri Ruusunen esitteli tuotantoaan yhden viikonlopun näyttelyssä Turussa.

Materiaalisirkus

Materiaalisirkus-kalenterin kuvituksena on Petri Ruususen tuotantoa.

Turun VPK:n talolla järjestettiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.‒6.11.2016 korujen, erikoismoottoripyörien ja mielikuvituksellisten vempainten Materiaalisirkus-näyttely. Sen taustavoimina olivat Kultasarvi Oy, Suomen Huudi-museo ja Petri Ruusunen.

Tirehtööri Ruusunen

Materiaalisirkuksen tirehtöörinä hääri kultaseppä, gemmologi Petri Ruusunen huomiota herättävässä kostyymissään.

Petri Ruususesta tulee mieleen sanonta, jonka mukaan jotkut tekevät, mitä osaavat ja toiset taas, mitä haluavat. Ruusunen kuuluu ilmiselvästi tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Petri Ruusunen

Tirehtööri itse, kultaseppä Petri Ruusunen, vempaimiensa keskellä selostamassa niiden toimintaperiaatteita.

Päivätyössään Kultasarvi Oy:ssä Ruusunen valmistaa helmi- ja jalokivikoruja, tilaustöitä sekä uudistaa vanhoja koruja ja kunnostaa antiikkiesineitä. Liikkeestä löytyy lisäksi ruotsalaisen Efva Attlingin koruja. Perheyrityksessä työskentelee myös gemmologi Liisa Ruusunen.

Kultasarven sloganina on ”Tunnetta, taitoa, toteutuneita unelmia jo 30 vuoden ajan.” Materiaalisirkus-näyttely oli koottu juhlistamaan kultasepänliikkeen pyöreitä vuosikymmeniä.

Näyttelyssä oli paljon kävijöitä vielä sunnuntai-iltana. Ilmeisesti juuri moottoripyörät vetivät VPK:n talon kristallikruunujen alle kaikenikäisiä miehiä ‒ korut saivat ehkä naisten huomion puoleensa. Poikkeuksena olin minä, joka häärin pyörien ja laitteiden parissa kamerani kanssa niin kauan, että aviomies lähti jo kaiken kertaalleen katsoneena lepuuttamaan jalkojaan istumapaikalle.

Tämä kultakruunuriipus oli yksi korusuosikeistani.

Tämä kultakruunuriipus oli yksi korusuosikeistani.

Esillä oli kymmenkunta moottoripyörää, useita fiktiivisiä laitteita ja koko joukko koruja: riipuksia, sormuksia ja korvakoruja.

Harmi, että näyttely oli niin lyhyen aikaa esillä, sillä se olisi varmasti kiinnostanut monia sellaisiakin, joille juuri tämä viikonloppu ei sopinut.

Tuotanto esillä Huudi-museossa

Petrin töitä on pysyvästi esillä hänen Turun Hirvensalossa sijaitsevassa yksityisessä Huudi-museossaan, joka on auki sopimuksen mukaan. Hän esittelee myös töitään Facebook- ja verkkosivuillaan sekä omassa Huudi-lehdessään, joka on ”tähtitieteellinen ja -taiteellinen aikakauslehti.”

Ruususen vempaimilla on hienoja nimiä kuten Valveuttaja, Le Porteur De Lumière, Morty and Ferdie -valaisin, Sampo, Näennäisyyden erottaja, Kvintenssenssimoottori ja Himmel und Hölle -kynttelikkö. Vempainten toimintaan ja historiaan liittyy mielikuvituksellinen tarina, joita voi lukea Suomen Huudi-museon verkkosivuilta.

Myös jokaisella moottoripyörällä on oma nimensä: Cyclomoteur Teknik Svopada, TBC, Cosmos, Futuromoteur, Funky Star, Heinäsirkka ja Musta Ruusu. Ruususen tekemät kustomoidut moottoripyörät ovat voittaneet kansainvälisissä kilpailuissa sekä saaneet huomiota alan julkaisuissa. Niiden valmistamiseen kuluva aika lasketaan vuosissa.

Funky Star -moottoripyörä oli esillä omassa näyttelyhuoneessaan diskopallon alla.

Funky Star -moottoripyörä oli esillä omassa näyttelyhuoneessaan diskopallon alla.

Rajana vain Ruususen mielikuvitus

Petri Ruusunen arvostaa käsillä tekemistä ja uuden oppimista. Hänen mukaansa luksusta ei ole se, että voi käyttää aikaansa tekemättä mitään tai ehkä viettää sitä television edessä tai purjehtimassa, vaan sitä, että voi luoda omin käsin jotain uutta.

Huudi-lehden numeron 4-2015 englanninkielisessä Charley Charlesin Cyclomoteur Teknik Svopodaa koskevassa artikkelissa mainitaan: ”He collect and creates stuff more weird than any normal brain could ever dream up.” Niin, vain mielikuvitus on rajana ‒ Petri Ruususen mielikuvitus.

Futuromoteur sai ensiesittelynsä Materiaalisirkus-näyttelyssä.

Futuromoteur sai ensiesittelynsä Materiaalisirkus-näyttelyssä.

Normaali