Lentoon lähdössä

Lentäminen aiheuttaa monenlaisia tunteita: iloa, odotusta, pelkoa, häpeää, katumusta, stressiä, ties mitä. Mietiskelen tässä seuraavan lennon lähestyessä, kuinka suhtaudun ja samalla muistelen edellistä lentoani, josta on melkein vuosi.

Usein lentomatkustaminen näytetään mainoksissa miellyttävänä irtiottona arjesta, jolloin voi kohota siivin taivaalle ja matkustaa kauan odotetulle lomalle. Tosin joillakin lentäminen liittyy työhön, kokouksiin, tapaamisiin, messuihin ja konferensseihin.

Lensin viime kesäkuussa muutaman vuoden tauon jälkeen Helsingistä Malagaan matkabloggaajien konferenssiin. En enää muistanutkaan, miksi lentäminen tuntuu rasittavalta. Matkan valmisteluun saattaa kulua usein enemmän aikaa kuin itse lentoon. Matkatavaroiden koko ja paino on rajoitettua ja pakkaaminen on viheliäistä. Kentälle pitää saapua ajoissa, löytää oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Turvatarkastukseen vievät jonot ovat usein pitkiä ja tavaroiden esille laitto stressaavaa.

Helsinki-Vantaa – hyvin toimiva terminaali

Helsinki-Vantaa-lentoaseman uudistunutta aulaa.

Automaatteja lähtöselvitykseen.

Helsinki-Vantaan uusittu terminaali oli tosin miellyttävä yllätys. Osansa oli silläkin, ettei kentällä ollut suuria ruuhkia. Lähtöselvitysautomaatteja oli tarpeeksi ja lähettyvillä oli henkilökuntaa, jolta saattoi pyytää apua matkatavaroihin kiinnitettävän tarran tulostamiseen.

Myös turvatarkastus oli sujuvaa, sillä Finavia on hankkinut lentoaseman uuteen turvatarkastukseen huippumodernia teknologiaa. Uuden läpivalaisu- ja nesteanalysointilaitteiston ansiosta matkustaja voi jättää käsimatkatavaroihin elektroniikkaa ja nestepusseja, kone osaa ne tunnistaa.

Turvatarkastuksen jälkeen pääsee jo vapaammalle alueelle, joskin täytyy pitää itsensä aisoissa, ettei sorru kauppojen houkutuksiin.

Oikea lähtöportti täytyy löytää ja odottaa siellä samaan koneeseen menevien kanssa. Passi ja tarkastuskortti pitää ottaa esille, joskin jälkimmäinen löytyy usein puhelimesta. Oma hermoja koetteleva vaiheensa on koneeseen meneminen; pitää jonottaa ja odottaa, että edellä menneet saavat käsimatkatavaransa säilytyslokerikkoon ja pääsevät paikalleen.

Finnairilla vetiset eväät

Finnair täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Finnairin lennolla Helsingistä Malagaan koettiin sekin hetki, että heti alussa lentäjä kertoi Saksan ilmatilan rajoitteista. Hän arveli, että koneemme lähtisi noin 40 minuuttia myöhemmin. Hetken odottelimme ja kuulimme, että 15 minuutin myöhästyminen riittää. Se oli helpotus, koska tuloaika Malagaan oli jo ennestäänkin myöhäinen.

Finnairin ilmaiset tarjoilut ovat kutistuneet veteen ja mustikkamehuun. Kahvia, teetä ja muita virvokkeita voi ostaa. Ruoat on kätevintä tilata etukäteen, joskin tarjolla on vain sämpylöitä ja wrappeja. Myös verkkoyhteyden voi ostaa etukäteen; hankin sen tuolla matkalla ensimmäistä kertaa.

Aikaisemmin istuimen lokerikosta löytyi Blue Wings -lehti, joka oli Finnairin matkustamolehti. Sitä lukisin mielelläni. Vuonna 1980 perustettu Blue Wings oli yksi maailman vanhimpia matkustamolehtiä. Vielä vuonna 2018 sitä uudistettiin, mutta paperisena sen jakaminen lopetettiin sittemmin. Nyt Finnairin sivuilta löytyy Blue Wings -artikkeleita. Finnairin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Blue Wings palautuu luettavaksi koneissa kesäkuussa.

Finnair ilmoitti 28.2.2023 lopettavansa tuotemyynnin lennollaan eli kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin. Ennakkotilauksia toimitettiin 18.4.2023 asti. Aterioiden, välipalojen ja juomien myynti kuitenkin jatkuu.

Tuotemyynnin lopettamista perusteltiin sillä, että sen merkitys asiakkaille on vähentynyt; lisäksi halutaan keventää koneiden painoa. En jää kaipaamaan erilaisten tuotteiden myyntiä ja markkinointia. Jotenkin tuntuu oudolta, että isojen lentokenttäputiikkien jälkeen myös koneessa pitäisi ostaa jotakin.

Kuumaa ja heittoisaa

Lennollani kaikki kolme rivini istuinta olivat käytössä, joten ikkunapaikallani oli ahtauden tuntua. Jalkatilaa on minimaalisesti. Jotenkin olin muistanut, että koneessa on kylmää, mutta nyt oli kuumaa. Mukana oli paljon perheitä ja lapset itkivät aika ajoin.

Välillä koneen turvavyömerkit syttyivät ja ilmatie oli kuoppainen. Kapteeni tai stuertti tai kuka liekään kuulutti, että nyt on ”heittoisa sää.” Lento laskeutui Malagaan noin vartin verran myöhässä.

Malagan yössä vilkkui kuitenkin muutama valopilkku. Vaikka taksijono oli kohtalaisen pitkä, se eteni hyvin. Jonon alkupäässä oli matkustajia takseihin ohjaava työntekijä, joten olin pian taksissa matkalla varsinaiseen matkakohteeseeni Marbellaan. Öisen lennon riesoja tämäkin.

Päivällä olisi selvinnyt edullisesti bussikuljetuksella; nyt jouduin maksamaan melkoisesti tästä privaatista kuljetusmuodosta. Kuski ei osannut juurikaan englantia, joten matka sujui eksoottisen musiikin siivittämä ilman puhetta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kyyti järjestyi, eikä tarvinnut jäädä odottamaan aamun ensimmäistä bussia.

Taksin sai Malagan lehtokentältä lähtötilanteeseen nähden yllättävän nopeasti.

Finnair on Pohjois-Euroopan paras lentoyhtiö

Lentomatkustajat ovat valinneet Finnairin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi Skytraxin World Airline Awards 2022 -tutkimuksessa. Finnair sai tämän tunnuksen nyt 12. kertaa. Tutkimus maailman suurin, vuosittainen lentomatkustajien tyytyväisyyttä mittaava tutkimus. Siinä mukana olleiden lentoyhtiöiden asiakaspalvelua arvioitiin kokonaisvaltaisesti niin lentoasemilla kuin lennon aikana.

Finnair kertoo panostavansa jatkossakin asiakaskokemukseen. Se keskittyy erityisesti operatiiviseen luotettavuuteen, digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja valinnanvaran tarjoamiseen asiakkaille. Hiljattain tosin kuultiin uutisia, ettei asiakaspalvelijat osaa välttämättä suomea.

Suosisin mielelläni Finnairia, mutta en löytänyt kilpailukykyistä hintaa toukokuiselle matkalleni Ateenaan. Norwegian voitti. Lentojen hinnatkin ovat nousseet kuten kaikki muutkin. Se voi olla paikallaankin, karsii ehkä ei-niin-välttämättömiä lentoja.

Kalamataan, Kreikkaan

Norwegian kuljettaa minut Helsingistä Ateenaan.

Oma lentoni liittyy matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkaan sinne jo lauantaina 6.5. Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten.

Lähtökatumus vuorottelee innostuksen kanssa. Aikaisempien konferenssikäyntien valossa odotan hienoa kokemusta ja tilaisuutta tutustua Peloponnesoksen alueeseen ja hiukan Ateenaankin, jossa yövyn yhden yön matkan alussa ja lopussa.

Nyt on tiedossa pakkaamisurakka, joka tuntuu työläältä. Yritän nyt jättää matkalaukkuun tilaa mahdollisille tuliaisille ja ostoksille.

Lue myös

Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Pakkaaminen on taitolaji

Pakkaamisen viheliäisyys

Matkakirjoja messuilta I

Kiertelin esittelypöytiä ja tutkin kirjapinoja Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista. Tässä valikoima uusista ja hiukan vanhemmistakin kirjoista. Olen ryhmitellyt kirjat teemojen mukaan. Mukana on pyöräilyyn, Helsinkiin, kansallispuistoihin, pyhiinvaellukseen sekä retkeilyyn liittyviä kirjoja. Tulossa on vielä toinen lista.

Pyöräillen Suomessa

Monista pyöräillen tehdyistä matkakirjoistaan tuttu Matti Rämö antaa Pyöräillen Suomessa -kirjassaan ohjeita pitkille retkille: pyöräretken suunnittelu ja valmistelu, minne mennä, mitä ottaa mukaan, miten huomioida sää, mitä syödä, missä yöpyä, pitääkö pyörää osata korjata. Kirja on samalla myös matkakertomus kahden viikon pyöräilymatkasta Saimaalta Sallaan. Matkakirjailijan mukaan tarttuu tarinoita tien päältä.

Matti Rämö: Pyöräillen Suomessa. Minerva. 2020.

Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä

Matti Rämö on aikaisemmin julkaissut kahdeksan kirjaa pyöräilymatkoiltaan maailmalla, mutta nyt hän polkee vaihteeksi kotimaan maisemissa Helsingistä napapiirille ja takaisin. Osan matkasta hän pyöräilee puolisonsa kanssa.

Matti Rämö: Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä. Minerva 2019.

Symbolien Helsinki

Symbolitutkija Liisa Väisäsen opaskirja Symbolien Helsinki johdattaa lukijan retkelle Helsingin historiaan ja pääkaupungin vanhojen rakennuksien symboliikkaan. Kirjan kymmenen kävelyreittiä johdattavat Helsingin eri kaupunginosiin. Teos nostaa esiin rakennuksia, joissa on kiinnostava symbolinen sanoma, ja kertoo tarinat niiden taustalta. Liisa Väisänen on tuttu Ylen tv-sarjasta Merkkien salat.

Liisa Väisänen: Symbolien Helsinki. SKS Kirjat. 2022.

Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas

Vantaanjoki virtaa yli sata kilometriä kuudessa kunnassa Hausjärveltä Helsinkiin. Sen ranta tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ulkoiluun, seikkailuun ja harrastamiseen.

Hanna Apajalahden uutuuskirja Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas kutsuu virkistäytymään joelle. Kirja vinkkaa eri reittiosuuksien parhaat lintubongaus- ja kalannarrauspaikat, hienoimmat kosket ja uimarannat, kauneimmat lehdot ja luontopolut sekä matkan varrelle osuvat kahvilat ja piknikpöydät. Se opastaa lukijan kartanokierrokselle, hiihtoladuille ja kanoottireiteille, kertoen samalla kiinnostavasti seudun historiasta.

Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas. SKS Kirjat 2022.

Reppuretki kansallispuistoon

Reppuretki kansallispuistoon -kirja on kattava kansallispuisto-opas, kokeneen eräoppaan reissutarina sekä näyttävä valokuvakirja samojen kansien välissä. Reppuretki-sivuston ylläpitäjien, eräopas Olli Järvenkylän ja valokuvaaja Tomi Rantasen, kirja vie lukijan Suomen komeimpiin maisemiin ja esittelee kaikki 41 kansallispuistoa. Tekijät ovat tutustuneet kansallispuistoihin eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina patikoiden, pyöräillen, meloen, hiihtäen ja lumikengillä.

Olli Järvenkylä ja Tomi Rantanen: Reppuretki kansallispuistoon. Readme.fi. 2022.

Kansallispuistojen kutsu

Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsu -kirja sopii kaikille luonnossa liikkuville. Se tarjoaa vinkkejä patikointireissuille, henkeäsalpaavia maisemia ja hymyn huulille tuovaa tarinointia eräreissuilta. Kirja syntyi kirjailijan kiinnostuksesta kansallispuistoja kohtaan sekä isän ja pojan yhteisestä harrastuksesta.

Kirjan esittelytekstissä todetaan, että kansallispuistot eivät ole pelkästään eräjormien valtakuntaa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen aktiviteettiin kaiken kuntoisille ja -ikäisille ihmisille.

Kirja on valittu Vuoden matkakirjaksi 2020.

Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu. Avain. 2020.

Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot

Jos on ehtinyt koluta kaikki Suomen kansallispuistot, voi bongausta laajentaa muualle Pohjois- ja Itä-Eurooppaan. Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot –kirja sisältää National Geographicin asiantuntijoiden kattavat esittelyt alueen kansallispuistoista.

Kirjassa tutustutaan Euroopan henkeäsalpaavan kauniisiin maisemiin, ainutlaatuisiin kulttuuriaarteisiin sekä historiallisiin maamerkkeihin. Siinä esitellään 340 kansallispuiston kasvistoa, eläimistöä, historiaa sekä kauneimpia retkeilyreittejä. Suomen kansallispuistojen lisäksi kirjassa on tutustutaan esimerkiksi Pohjoismaiden sekä Baltian maiden kansallispuistoihin.

National Geographic: Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot. Tammi. 2022.

Vaellusvarusteet

Mitä vaellukselle kannattaa pakata mukaan? Kuinka valita oikeanlaiset retkeilyvarusteet tai vaelluskengät ja miten varautua metsässä yöpymiseen? Retkeilytoimittaja ja eräopas Ossi Määtän Vaellusvarusteet–kirja on perusteellinen varusteopas. Kirja käy läpi kaikki retkeilijän ja vaeltajan eri olosuhteissa tarvitsemat vaatteet ja välineet sekä opastaa niiden käytössä ja huollossa.

Mukana on myös hyödyllisiä varustelistoja, jotka tekevät pakkaamisesta helpompaa. Määtän tuotesuosituksien ja ohjeiden avulla jokainen retkeilijä oppii valitsemaan juuri itselleen sopivat varusteet. Suosituksissa on huomioitu sekä käytännöllisyys ja mukavuus että turvallisuus.

Ossi Määttä: Vaellusvarusteet. SKS Kirjat. 2022.

Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki tutkivat teoksessa Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa pyhiinvaeltajan seitsemää avainsanaa. Ne ovat kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Avainsanat viitoittavat tietä pyhiinvaeltajan mielenmaisemaan.

Kirjassa on upeita luontokuvia ja se tarjoaa elämyksellisiä matkakertomuksia ja tuoreita näkökulmia kotimaan matkailijoille – niin luontokohteista kuin historiallisista paikoista kiinnostuneille. Teoksen lopussa on poimintoja uusista ja vanhoista kotimaisista vaellusreiteistä.

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki (kuvitus): Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa. Kirjapaja 2022.

Tervemenoa Matkamessuille 2023 ‒ osallistu arvontaan

Yhteistyössä: Messukeskus – Matka 2023*

Sain Matkamessuilta kolme vapaalippua arvottavaksi blogissani. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Matkamessuilla 20.–22.1.2023 Helsingin Messukeskuksessa.

Jos haluat osallistua arvontaan, niin kerro, millaisia juttuja toivoisit tähän blogiin? Vastaa blogin kommentteihin.

Vastausaikaa on maanantaihin 16.1.2023 klo 18 saakka. Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana kommentin blogiin (ei siis FB-sivulle) jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kolme onnettaren suosikkia saa kukin käyttöönsä yhden pääsylipun, jonka toimitan sähköpostitse. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin tapahtumassa.

Onnea arvontaan!

Matkamessujen tunnelmaa vuodelta 2019. Kuva: Messukeskus.

Kuva: Heidi Koivunen/Messukeskus.

”Matkamessuilla koet, näet, tunnelmoit ja matkustat maailman halki yhden viikonlopun aikana Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman ohjelmassa on esillä ajankohtaisia matkailuilmiöitä, kohdevinkkejä sekä muita matkailijalle hyödyllisiä puheenvuoroja.

Tapahtumassa on mukana yli 850 näytteilleasettajaa lähes 70 maasta. Näytteilleasettajien tarjonnasta löydät äkkilähdöt, pakettimatkat, lennot, majoitukset ja muut lomamatkat, unohtamatta tietenkään matkamessutarjouksia.”

Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matkamessut järjestetään torstaista (ammattilaispäivä) sunnuntaihin 19.–22.1.2023 Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Caravan-messut järjestetään perjantaista sunnuntaihin 20.-22.1.2023. Molempiin tapahtumiin pääsee tutustumaan samalla pääsylipulla.

 www.matkamessut.fi

#Matkamessut #Matka2023 #MatkaTravelFair

Kuva: Messukeskus.

*Sain bloggaajalipun ja arvottavaksi kolme pääsylippua.

Renaultistit Ruissalossa – 38. Grand Tour de Renault

Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Renault-harrastajien kesätapaamisessa. Se sujui autoihin tutustuen ja niitä kuvaten sekä omistajien kanssa keskustellen. Vielä en saanut ratkaistua näiden ranskalaisautojen salaisuutta ja vetovoiman syytä. Pitänee osallistua toistekin.

Parisuhteelle on kuulemma eduksi, jos puolisoilla on yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita. Niinpä tarjouduin heinäkuun lopussa aviomieheni mukaan 38. Grand Tour de Renault -tapahtumaan Ruissaloon. Hän taisi yllättyä ehdotuksestani, sillä aikaisemmin hän on tehnyt visiittejä vastaaviin tapahtumiin joko yksin tai lastemme kanssa. Turkulaisina meidän oli helppoa pistäytyä paikalla parin tunnin ajan.

Mieheni Juha Rautiainen on liputtanut Renaultien puolesta jo 1990-luvun alusta alkaen.

Olin saanut heinäkuun alussa tuntumaa kokoontumisajoihin Ruukki Picnic -harrasteajoneuvotapahtumassa Strömforsissa, jossa vietin lomaviikkoa. Siellä oli esillä amerikanrautoja, jotka pröystäilevine muotoineen ovat hyvinkin kuvauksellisia.

Lisäväriä tapahtumaan toivat omistajat, joista osa oli pukeutunut näyttävästi 1950-luvun tyyliin. Musiikki soi ja markkinatunnelma oli kesäisen iloinen.

Lapsiperheen menopelejä

En ole millään muotoa autonainen; nuoruudessa hankittu ajokorttikin on ruostunut ja tyydyn olemaan Renault Scenicissämme pelkääjän paikalla. En juurikaan kiinnitä autoihin huomiota, ja olen aivan pihalla, kun siippa mainitsee naapureita käyttäen tuntomerkkeinä heidän autojaan.

Viisihenkiseksi vuosien aikana laajentunut perheemme on ajellut Renaulteilla 1990-luvun alkupuolelta asti. En edes muista meillä olleita malleja: Renault 12, Renault 21, Laguna, Kangoo ja Scenic – nämä piti kysellä aviomieheltä.

Mistä sitten Renaultit ovat päätyneet perheellemme? Sukulaiset eivät ole olleet kovin kannustavia. Jo edesmennyt isäni sanoi vävylleen Renault-hankinnasta kuultuaan: ”Olisit hankkinut auton.” Eräs toinen sukulainen kommentoi, että ”Renuissa on pellit kuin pierunkuorta.”

Renault Mon Amour

Ruissalon Kylpylän parkkipaikan vieressä olevalla hiekkakentällä oli Renault-kansaa mukanaan vanhoja ja uudempia malleja. Monilla oli päällään harrastuksesta kertova merkkipaita ja yksi mies tunnusti julkisesti Renu-rakkauttaan Renault Mon Amour -paidallaan.

Muutamilla oli myyntipöytiä, jokunen autokin oli myynnissä ja omistajat kiertelivät katsomassa hengenheimolaistensa ajopelejä. Hyvässä maalissa kiiltelevät viimeisen päälle laitetut yksilöt keräsivät ympärilleen ihailijoita.

Yksi näistä oli mintunvärinen Estafette-pakettiauto, josta oli tehty ilmeisesti matkailuauto. Myös valkoinen Alpine, limenvihreä Renault 8S sekä kirkkaanpunainen Dauphine olivat hienoja yksilöitä. Menneiden vuosien autot ovat paljon persoonallisempia kuin nykymallit, joita en kyllä erota toisistaan.

Renault Estafette, kaunis kuin karkki.

Limenvihreä Renault 8S kiilteli upeasti.

Kauniiksi on kunnostettu tämäkin Renault Alpine.

Renault Dauphine on ilo silmälle.

On kiinnostavaa pohtia, miten ihminen leimautuu joihinkin esineisiin, harrastuksiin tai ilmiöihin. Joistakin tulee Renault-keräilijöitä autoista kaikenlaiseen brändiin liittyvään tavaraan. Jotkut keräilevät traktoreita ja perämoottoreita, toiset hajuvesipulloja, exlibriksiä tai Muumi-mukeja. Jollain tavalla nuo omaksi valikoituneet esineet koskettavat joitakin syvimpiä tuntoja.

Renuista riittää tarinoita

Kyselin kaikenlaista ihan Renu-ummikkona ja kuulin mielenkiintoisia tarinoita tämän harrastuksen parista. Moni lienee saanut virikkeitä jo lapsuudessa; vanhemmat ovat olleet Renaultin omistajia ja seuraavan sukupolven on helppoa hankkia tuttu automerkki.

Kuulin sellaisenkin tarinan, jossa Renun kertaalleen myynyt osti sen takaisin. Autolla taisi olla enemmän muisto- kuin käyttöarvoa, mutta niin se vain oli tässä kesätapaamisessa ihan priimakunnossa ihasteltavana.

Matkabloggaajana iskin silmäni heti kahteen autoon, siniseen Renault 8 Gordiniin ja keltaiseen Renault 8S:ään, joista toisen ikkunassa kerrottiin autojen matkanneen Euroopassa kesäkuun alussa yli 5 400 kilometriä ja käyneen neljä Sinisorsa Racing Team -kyytiläistä mukanaan yli kymmenessä maassa. Oli varmaan mielenkiintoinen reissu.

Nämä Renaultit seikkailivat kesäkuun alussa Euroopassa Sinisorsa Racing Team -kulkuneuvoina.

Tällaisissa tapahtumissa parasta lienee kuitenkin ihmisten kohtaaminen. Se on helppoa, koska kesäpäiville osallistujat ja muuten vain autoja katsomaan tulleet ovat jo valmiiksi virittäytyneet samalle aaltopituudelle. Heti löytyy ainakin yksi antoisa ja turvallinen keskustelun aihe: Renault Mon Amour. Samaa olen kokenut matkabloggaajien kansainvälisissä konferensseissa: on helppo ottaa kontaktia ja vaihtaa ajatuksia.

Tapaaminen Tanskassa?

Pitäisikö olla huolissaan? Tämä oli kuukauden sisällä jo toinen autotapahtumani. Joskus voisi olla mukavaa lähteä johonkin alan kansainväliseen tapahtumaan, harrastajia kun on ainakin ympäri Eurooppaa. Sellaiseen mieheni ei ole vielä tullut lähteneeksi. Reissussa yhdistyisivät matkabloggaajan kiinnostus uusiin paikkoihin ja mieheni Renault-harrastus. Ensi vuonna 2023 järjestyksessä on jo 30. pohjoismainen tapaaminen joissain Tanskanmaalla.

Tämä juttu julkaistaan myös piakkoin ilmestyvässä Renaultist 2/2022 -lehdessä.

Valkoisten talojen Mijas

Mijas ja sen historillinen keskus Mijas Pueblo on viehättävä, joskin kovin suosittu retkikohde lähellä Marbellaa ja Fuengirolaa valkoisine taloineen, kukkineen ja kapeine kujineen.

”Hengitä tätä kristallin kaltaista hiljaisuutta rikkomatta sitä.” (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Ennen TBEX-konferenssia osallistujat saivat valita kaksi kokopäivän retkikohdetta. Valitsin Mijaksen ja Rondan.

Mijas sijaitsee Aurinkorannikolla noin 30 kilometriä Málagasta lounaaseen. Sen naapurikaupunkeja ovat Marbella ja Fuengirola. Matkasimme Mijakseen bussilla oppaan johdolla. Historiallinen keskus Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteessä yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutamia neulansilmäkäännöksiä olikin matkallamme.

Aasilla vai apostolinkyydillä?

Mijaksen keskusta on suljettu autoilta. Jos paikkaan tutustuminen jalkaisin ei kiinnosta, voi vuokrata itselleen aasin tai hevosen rattaineen. Aasien ”taksiasema” löytyy läheltä matkailuinfoa. Aasitaksi kiertelee ympäri Mijasta ja kyyti maksaa yhdeltä henkilöltä 15 euroa ja kahdelta 20 euroa. Kierros kestää noin 15–20 minuuttia.

Kyytiläisiä odotellessa.

Jos suosit mieluummin paikallaan pysyvää aasia, niin voit kiivetä matkailuneuvonnan vieressä olevan pronssisen aasipatsaan selkään. Se on suosittu valokuvauspaikka, joka saa hieman varttuneemmankin matkailijan hulluttelemaan.

Aasipatsaan portailla varoitetaan pronssin kuumuudesta.

Kuvauksellinen kohde

Mijas on muutoinkin kuvauksellinen: maisemaa vuoristoon ja merelle, valkoisia taloja, seiniin kiinnitettyjä pelargoniaruukkuja, kauniita puistoja kukkineen. Opas kertoi Mijaksen valkoisten talojen salaisuuden: ne maalataan kaksi kertaa vuodessa.

Matkailutoimistosta käteeni osui esite, joka on tehty varta vasten selfieiden ottajille; siihen on piirretty kartta ja listattu kuvauksellisimmat paikat. Luotin kyllä omiin silmiini ja kuvasin mieluisia kohteita.

Näköalaa matkailuneuvonnan vieressä olevalta tasanteelta.

Maisemaa El Compas -näköalapaikalta.

Vuoren neitsyen kappeli

Yksi Mijaksen nähtävyyksistä on vuoreen 1600-luvulla kaivettu kappeli. Kappeli sijaitsee puistossa, jonka toiselta laidalta aukeaa näköalapaikka laajoihin rannikkomaisemiin. Se on omistettu Vuoren neitsyelle (Ermita de la Virgen de la Peña), joka on myös mijasilaisten suojeluspyhimys.

Vuoren neitsyelle omistettu kappeli El Compas -näköalatasanteella.

Kappelin vieresä oleva matkamuistomyymälä.

Syyskuussa järjestetään nimikkopyhimykselle omistettu juhla Mijas Feria. Se alkaa yleensä toisena syyskuun lauantaina ja se kestää seuraavaan keskiviikkoon asti. Juhlassa Mijaksen keskusaukiolle tulee pop up -baareja ja -ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa ja juomaa, erityisesti paikallista sherryä, lisäksi nähtävillä on espanjalaisia hevosia ja flamencotanssia.

Mijasista löytyy myös Espanjan ainut ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena Plaza de Toros. Se on rakennettu vuonna 1900. Areenan yhteydessä on museo, jossa on nähtävillä muun muassa härkätaistelijoiden pukuja.

Mijasissa on myös muita kappeleita ja kirkkoja sekä modernin taiteen museo, etnografinen museo sekä miniatyyrimuseo.

Matkailijoita riittää

Mijas saa elantonsa nykyisin matkailusta. Onpa se omistanut yhden syksyisen päivän Turistin päiväksi, jolloin kaupungintalolla juhlitaan viinin ja tanssin merkeissä. Mijas tunnetaan myös golfista: kaupungissa on yksitoista golfkenttää.

Kesäkuun alussa Mijaksessa oli matkailijoita, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Tuli siellä mieleeni, että enpä välittäisi olla paikalla heinä-elokuussa, jolloin paikka lienee kansoitettu. Kuumuuskin olisi riesana.

Koronasta varoitetaan kauppahallin seinustalla. Kesäkuun alussa julkisissa liikennevälineissä oli maskipakko, myös lentokoneessa Málagaan mennessä.

Matkamuistoiksi on tarjolla värikästä keramiikkaa.

Aurinkohatuissa on valinnanvaraa.

Älä eksy ryhmästä

Vierailimme Mijaksessa vain muutaman tunnin ajan. Osa tuosta ajasta meni minulta hukkaan, sillä jouduin selvittämään sijaintini omatoimisesti. Eksyin oppaan johdattamasta ryhmästä. Jossain vaiheessa huomasin, että seuraan aivan väärää porukkaa.

Ei muuta kuin kohti matkailuinfoa. Sain neuvojien avullaan selvitettyä, mihin aikaan pitäisi olla bussilla, joka jatkaisi matkaa kohti kauempana olevaa lounaspaikkaa – iltapäivän ohjelma ei ollut tarkasti tiedossani. Onneksi oli yhteys myös yhteen konferenssiosallistujaan WhatsAppin kautta.

Sain tästä yhden kohdan suunnittelemaani postauksen, johon kerään Älä tee -vinkkejä omien kokemusteni perusteella: Älä eksy ryhmästä.

Selvitettyäni bussin lähtöajan ja -paikan istahdin terassille ja nautin paikallista olutta.

Oluen kanssa tarjottiin sipsejä.

Elä, tunne ja rakasta vapaasti. (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Gloryn loistoa Itämerellä

Pohjoisen Itämeren uusin ja suurin matkustaja-autolautta M/S Viking Glory liikennöi Turusta Tukholmaan. Millainen laiva syntyi pohjoismaisena suunnitteluna ja kiinalaisena toteutuksena?

Hei, hei, Turku! Keula kohti Maarianhaminaa M/S Viking Glorylla.

Gloryn pienoismalli oli esillä laivalla.

Viking Linen uusi laiva M/S Viking Glory aloitti liikennöimisen Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan maaliskuun alussa. Vesille se laskettiin 26. tammikuuta Xiamen Shipbuilding Industry Co Ltd:n telakalla Kiinan Xiamenissa.Vesillelaskuseremonia lähettiin suorana YouTubessa.
– Viking Glory ilmentää Viking Linen uskoa Itämeren matkailun valoisaan tulevaisuuteen. Avainsanat ovat vastuullisuus, energiatehokkuus ja innovatiivinen pohjoismainen muotoilu. Viking Glory on syntynyt tiiviissä yhteistyössä suomalaisten ja pohjoismaisten kumppanien kanssa, kertoi Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses tiedotteessa.

Nimensä Glory sai nimikilpailun kautta, johon ensi vaiheessa tuli kaikkiaan 22 486 ehdotusta. Niistä karsittiin kymmenen ehdokasta yleisöäänestykseen, jonka Glory voitti. Sikäli hieno valinta, koska Glory toimii Viking Grace -laivan linjaparina – nimet sopivat hyvin yhteen.

Saaristolaismaisema avautuu isoista ikkunoista

Viking Glory on yksi maailman energiatehokkaimmista aluksista. Se käyttää polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua (LNG).

Gloryn pituus 222,6 metriä ja bruttovetoisuus 63 813 tonnia, ja se on pohjoisen Itämeren suurin autolautta. Sen rahtikapasiteetti on 1 500 kaistametriä ja jääluokka 1 A Super. Miehistöä laivalla on noin 200. Laivan hinta oli 225 miljoonaa euroa.

Gloryssä on tilaa autoille kansilla 3 ja 4, kannella 5 on sekä hyttejä että autoja, kansilla 6,7 ja 8 hyttejä, kansilla 9, 10 ja 11 ravintoloita, konferenssi- ja oleskelutiloja sekä myymälä ja kylpyläosasto.

Gloryn sisustuksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehtitoimisto Koncept Stockholm. Se on yhdistänyt skandinaavista keveyttä ja leikkisyyttä. Pääpaino on maailman kauneimmaksi sanotun saariston maisemilla; niitä on helppo katsella isoista panoraamaikkunoista. Muita yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Wärtsilä, ABB Marine, Kone, Almaco, Climeon, Evac, Projektia, Pointman ja Deltamarin.

Kuva: Viking Line.

Muotoilija, kuvanveistäjä ja sisustusarkkitehti Stefan Lindfors teki Viking Glorylle kolme teräksistä taideteosta. Under ytan -niminen veistos sijaitsee laivan 10. kannella.

Stefan Lindforsin teos koristaa Vista Terracea.

Osassa käytäviä oli puupanelointia.

Pääsiäisenä Maarianhaminaan

Olen matkustanut Viking Gloryllä kaksi kertaa. Ensimmäinen matkani oli pääsiäisenä, jolloin uusi laiva vei minut viettämään lomaa Maarianhaminaan. Neljän päivän vapaata olivat päättäneet hyödyntää monet muutkin ja joukossa oli paljon perheitä. Laivan matkustajakapasiteetti on 2 800 henkilöä ja tuolloin pitkäperjantain aamuna laivalla oli noin 2 770 henkeä. Varasin matkan lähellä lähtöpäivää, eikä kohtuuhintaisia hyttejä ollut enää saatavissa. Laivalla on hyttejä kaikkiaan 922. Niistä osa on sviittejä.

Valitsin aamiaispaikaksi bistrotyylisen ravintola Kobban, jossa tarjottiin Premium-aamiainen. Se sisälsi kuohuviinilasillisen, pöytään tarjottavan teen tai kahvin ja lämpimän ruoan sekä runsaan aamiaispöydän. Ravintolatiloissa oli mielenkiintoinen sisustus valaisimia myöten. Nimensä ravintola on saanut ahvenanmaalaisen saaren Kobbaklintarin mukaan.

Premium-aamiainen alkoi luohuviinilasillisella.

Lämpimänä aamiaispöytään tuotiin Eggs Floretine.

Kobbanin sisustuksessa on paljon kaarevia muotoja.

Kobbanin erikoisen valaisimen vuodot toivat mieleen Aalto-maljakon.

Tämäkin on Kobbanin sisustusta. Lintuhäkkimäinen eriö antaa seurueelle omaa rauhaa tai ainakin illuusion siitä.

Gloryn ravintoloissa on valinnanvaraa. Kobbanin yläkerrassa oli Fyren-niminen ”lasitettu ja pyörivä chambre séparée pienemmille ryhmille, jotka haluavat nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta sekä lyömättömän upeista saaristonäkymistä.” Fyrenin voi varata enintään 12 hengen aamiaista tai päivällistä varten.

Syksyllä 2022 avataan Mimmi’s-niminen ravintola, jossa tarjoillaan suosittuja bistroklassikoita kuten hampurilaisia, pihvejä, salaattia ja kalaa. Nimensä ravintola on saanut Wilhemina ”Mimmi” Widbomilta. Hän toimi meriammattilaisena 1900-luvun alussa, mikä oli tuolloin harvinaista naisille. Hänen kerrotaan kiertäneen Kap Hornin kahdeksan kertaa 1900-luvun alkupuolella.

Muita Gloryn ravintoloita ovat The Buffet, Market, Torget Café & Bar, Viking Terrace, Vista Room, Vista Deck ja Algoth’s, joka on saanut nimensä pirtukeisari Algot Niskalta.

A niin kuin Algot. Algoth´s on salakapakka.

Algoth´sissa voi nauttia drinkkejä samalla kun silmät ja sielu lepäävät merimaisemassa.

Vista Deckissä voi nauttia merituulista ja juomista.

Lapset on otettu huomioon ainakin siten, että heille on useampi leikkihuone konferenssitiloissa siten, että ne on nimetty ikäryhmittäin.

Laivalla on myös Archipelago Spa & Wellness -kylpyläosasto 11. kannella. Siellä on kaksi poreallasta, relax-allas, lumiluola ja useita saunoja, kuten höyrysauna ja panoraamasauna merinäköalalla. Spa-osaston yhteydessä on myös kunto- ja treenisali, jossa voi joogata tai tehdä HIIT-treenin virtuaalisen ohjauksen avulla. Kylpyläosasto on suunniteltu aikuisille; alle 16-vuotiaa pääsevät sinne aikuisten seurassa.

Piknikristeily äitienpäivänä

Toinen matkani oli Gloryllä äitienpäivän piknikristeily, jolloin mukana matkassa olivat iäkäs äitini sekä siskoni ja veljeni. Väkeä oli tälläkin matkalla reilusti, mutta laiva ei ollut ehkä niin täynnä kuin pääsiäisenä. Nyt sain varattuna ikkunallisen neljän hengen hytinkin, joka tarjosi lepopaikan ruokailun ja ostosten jälkeen. Aamiaisen nautimme The Buffetissa.

Vaihdoimme laivaa Maarianhaminassa Viking Graceen ja palasimme sillä takaisin Turkuun. Iloisena yllätyksenä oli yökerhon esiintyjä: Finnair Pilots’ Big Band solistinaan Veeti Kallio. Parinkymmenen muusikon orkesteri soitti komeasti.

Grace on ollut lempilaivani sen liikenteeseen tulosta saakka vuonna 2013. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, viekö Glory siltä suosikkiaseman. Glory on isompi, uudempi ja valoisampi, mutta jätän asian vielä hautumaan seuraavalle matkalle.

Finnair Pilots’ Big Band koostuu nimensä mukaisesti Finnairin lentäjistä. Orkesteri on perustettu vuonna 1971. Solistina rouheaääninen Veeti Kallio.

M/S Viking Glory matkalla jossain Itämerellä. Kuva: Viking Line.

Vellamo – historiaa, tarinoita, näkemistä ja kokemista

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Merikeskus Vellamo on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa.

Merikeskus Vellamo on noin on 300 metriä pitkä rakennus, jonka korkein kohta ulottuu 30 metriin maan pinnasta.
Kuva: Merikeskus Vellamo. Maria Putaansuu.

Jos matkasi vie Kotkaan, niin poikkea Merikeskus Vellamossa. Tai voithan tehdä sinne matkan varta vasten. Kotkan Kantasatamassa sijaitsevassa monitoimipaikassa riittää katsottavaa ja tutkittavaa kaikenikäisille.

Suomen merimuseon, Merivartiomuseon ja Kymenlaakson museon näyttelyiden lisäksi voit poiketa ostoksille museokauppa Plootuun ja nauttia lounaan tai kahvit ravintola Lankongissa. Kesäiseen aikaan voit käydä tutustumassa Vellamon vieressä olevaan jäänmurtaja Tarmoon. Voit tutustua Tarmoon virtuaalisesti tästä linkistä.

Vellamossa majailee myös Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut sekä Tietokeskus Vellamo, joka tarjoaa kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Merikeskuksessa on myös opetus- ja seminaaritiloja sekä 200-paikkainen auditorio.

Museokauppa Plootun tuotevalikoima heijastelee näyttelyiden sisältöjä ja esittelee Merikeskus Vellamon arkkitehtuuria. Plootusta löytyy viemisiä, matkamuistoja, koruja ja paikallisia herkkuja.

Höyryjäänmurtaja Tarmo on avoinna 17.5.-4.9.2022.

Kuin jättimäinen aalto

Jo itse rakennus on vierailun arvoinen. Vuonna 2008 yleisölle avautuneen Vellamon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oy pääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.

Rakennuksen kokonaisala on 14 366 m². Museoilla on näyttelytiloja yhteensä 4 600 m². Merikeskuksen muotoa ei havaitse helpolla kokonaan muutoin kuin korkealta, vaikkapa valokuvista, joissa sen aaltomaisuus tulee esiin. Vellamon kokonaispituus on 300 metriä ja korkein kohta 30 metriä maan pinnasta. Rakennuksen katolle pääsee käymäänkin ja kattoestradilta näkee kauas kaupungin ja meren suuntaan.

Vellamon kattoestradille pääsee ihailemaan maisemia. Kuva: Merikeskus Vellamo. Jussi Tiainen.

Merikeskuksen sivuilla kuvataan Vellamon pintamateriaaleja näin: ”Merikeskus Vellamon julkisivu rakentuu peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä. Peltikasetit toistavat meren sinisiä, vihreitä ja harmaita sävyjä. Lasilevyjen kuva-aiheina on käytetty teräsparkki Favellin miehistöä (1912) ja Lavansaaren kauppalaivaston mastoja (1914). Hämärän laskeutuessa lasilevyjen taakse syttyvät valot.”

Vellamon julkisivu on mielenkiintoinen: peltiä, alumiinia ja lasia.

Merihenkisyys toistuu myös Vellamon sisustusarkkitehtuurissa: ”Rakennuksen sisustusta hallitsee tammi, jota on käytetty niin katoissa, seinissä kuin lattioissakin. Vellamon värit – lime, oranssi, syvä sininen ja tumma harmaa – sekä kuvat ja merihenkiset graafiset elementit toistuvat eri puolella taloa. Seiniltä ja ravintolan tuoleista voi löytää niin Favellin miehistöä, laivojen lastimerkkejä ja kutsutunnuksia kuin Seiskarin puumerkkejäkin.”

Merikeskus Vellamo on voittanut monia matkailu- ja rakennusalan palkintoja, muun muassa Vuoden Teräsrakenne -palkinnon 2008, Vuoden kotimaan matkailun huippukohde -valinnan 2008 sekä Vuoden valaistuskohde ulkovalaistussarjassa 2009.

Merenkulkua Pohjantähden ja Etelän ristin alla

Pohjantähti, Etelän risti -näyttelyssä voi tutustua monipuolisesti merenkulkuun: ”Merimuseon näyttelyssä liikutaan merta pitkin ajassa ja paikassa, laivoilla ja satamissa, kaukomailla ja kotirannoilla. Matkan kiintotähtinä ovat pohjoisen taivaamme Pohjantähti ja eteläisen pallonpuoliskon Etelän risti.”

Venehalliin on koottu näyttävä valikoima veneitä eri vuosikymmeniltä. Merivartiomuseo kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista nykypäivään saakka.

Kohtalona Ruotsinsalmi – vaikuttavin näyttelyelämys

Kohtalona Ruotsinsalmi –näyttelyn teema on valitettavan ajankohtainen – sota. Näyttely vie kävijät 1700-luvun loppuun, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat Itämerellä, nykyisen Kotkan edustalla. Sodan jälkeen alueelle syntyi linnoituskaupunki, jonka elämää valaistaan monipuolisesti.

Näyttelyn sanotaan olevan Vellamon historian vaikuttavin näyttelyelämys. Historia herää henkiin silmien edessä muun muassa meritaistelua kuvaavan Savua aalloilla -virtuaaliesityksen avulla. Tykinkuulia, tulta, epätoivoista miehistöä, uppoavia purjelaivoja…

Kohtalona Ruotsinsalmi on avoinna 17.1.2027 saakka.

Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Suomen merimuseo on osa Suomen kansallismuseota ja Kymenlaakson museo toimii Kotkan kaupunginmuseona ja Kymenlaakson alueellisena vastuumuseona sekä ylläpitää Merivartiomuseota yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa.

Rakkauden tarinoita yli sadan vuoden ajalta

Tahdon!-näyttelyä on jatkettu 27.8.2023 asti.

Häitään suunnittelevat sekä romantikot, nostalgikot ja retroilijat sekä juhlatavoista kiinnostuneet voisivat innostua Kymenlaakson näyttelystä Tahdon! Rakkauden tarinoita, jossa ihastellaan hääpukuja ja rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta.

Näyttely alkaa 1800-luvun talonpoikaishäistä. Tuolloin morsian pukeutui mustaan. 1900-luku taas puki morsiamen huntuun ja kokonaan valkoisiin. Esillä on pukuja ja tarinoita 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä.

Hääpari Väinö Suursoho ja Anna-Helena Harju 1920-1929, Lavansaari. Kuva: Kymenlaakson museo.

Vellamo-kanavalta löytyy paljon häihin liittyvää materiaalia, muun muassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, tulostettavat kaavat tyllihelmaiseen 1950-luvun filmitähtiunelmista vaikutteita ottaneeseen hääpukuun; kaavat ovat kopio vehkalahtelaisen Mailan hääpuvusta vuodelta 1954. Hääjuhliaan suunnittelevat löytävät myös kätevät muistilistan.

Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu 27.8.2023 saakka.

Lintuja pihoilta ja mereltä

Monitoimitila Ruumassa on Timo J. Grönlundin valokuvanäyttely pääosin pihalinnuista, mutta myös merialueen siivekkäistä nimellä ”Cicero” ja muita linssiluteita. Kuudestatoista valokuvasta koostuva valokuvanäyttely lajitietoineen on avoinna Ruumassa ajalla 29.3.–22.4.2022.

Vellamossa käyvät lapset sekä päiväkoti- ja koululaisryhmät löytävät varmasti merikeskuksesta mielenkiinnon kohteitaan. Aika ajoin siellä on tälle ryhmälle suunniteltuja näyttelyitä, kuten viimesyksyisellä käynnillä näkemäni näyttely merimonstereista. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.

Merikeskuksen museot ja ravintola ovat avoinna ti, to-su 10–17, ke 10–20.

Lisätietoja Vellamon verkkosivuilta www.merikeskusvellamo.fi.

*Pressimatkat Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021 sekä 4.–5.11.2021.

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.

Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.

Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.

Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.

Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.

Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.

Laivalla korona-aikana

Olihan siinä jotain erilaista – matkustaa laivalla pandemia-aikana maskien ja käsidesin siivittämänä. Oma hytti oli mukava turvapaikka.

Mieheni totesi yhtenä toukokuisena päivänä, että olisipa kiva olla laivalla. Hän on merimatkojen ystävä, minä en niinkään. Mutta kun on ollut yli vuoden kotoilemassa ja etäilemässä, niin olisihan se mukavaa olla tosiaan jossain muualla kuin kodin seinien sisäpuolella.

Maarianhamina ja Ahvenanmaa olivat olleet jo mielessäni aiemmin keväällä. Niinpä järjestimme itsellemme kolmen päivän loman viikonlopun yhteyteen, jossa yhdistyi mieheni toivoma laivamatka ja mieleiseni matkakohde.

Turusta Maarianhaminaan Amorellalla

Matkan suunnittelimme niin, että lähtö Turusta, kotisatamasta, oli torstain aamulaivalla eli Viking Linen M/S Amorellalla klo 8.45, yöpyminen hotelli Pommernissa Maarianhaminan keskustassa ja paluu lauantaina saman laivayhtiön M/S Viking Gracella iltapäivällä klo 14.15.

Kun aikaa oli noin vähän, käytännössä iltapäivä, yksi kokonainen päivä ja aamupäivä, niin ajattelin ensin, että keskitymme vain Maarianhaminaan. Matkakumppani ei ollut koskaan ajanut autoa laivaan, joten sen kuten myös pyörän ottaminen mukaan kiinnostivat häntä. Molemmat kulkupelit olisi tietysti voinut vuokrata paikan päältä, mutta nyt ne otettiin mukaan.

Matkavarausta tehdessämme valitsimme siis myös autopaikan, ikkunalliset hytit molemmille matkoille (A4 Seaside Standard ja Seaside Four), menomatkalle meriaamiaisen ja paluumatkalle aterioinnin Ciao Frank´s -ravintolassa. Buffetillallinen ei ollut varattavissa koronatilanteen vuoksi.

Menimme hyvissä ajoin autoille opastettuun paikkaan. Lähtöselvitys sujui ripeästi. Sitten vain opastuksen mukaan sisälle laivaan, jossa piti parkkeerata aika tiiviisti.

Näin lyhyellä matkalla olisi hyvin pärjännyt ilman hyttiäkin, mutta se oli mukavuustekijä. Laivan yleisissä tiloissa piti käyttää maskia, joten hytti tarjosi mahdollisuuden hengittää vapaasti. Ja olihan siellä nautinnollista oikaista itsensä pitkäkseen.

Oli mukavaa mennä vaihteeksi valmiiseen pöytään. Ruokailua varatessa oli pitänyt valita kattausaika. Ravintolasalissa oli jonkin verran ihmisiä, mutta ei kuitenkaan ruuhkaa. Valitsimme pöydän läheltä ikkunaa aivan keulasta.

Olimme valinneet tavallisen aamiaisen kalliimman premium-vaihtoehdon sijaan. Se oli ehkä valikoimaltaan suppeampi kuin normaalisti, mutta valinnanvaraa oli kuitenkin riittävästi. Ruoka otettiin omilla ottimilla ja maskeja pidettiin liikuttaessa salissa. Käsidesiäkin oli tarjolla siellä täällä.

Aamiaisen jälkeen aika kului kannella maisemia kuvaten, pistäytymisellä tax free -myymälässä ja suuri osa hytissä leväten.

Laivalla oli ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Juttelimme hetken laivan työntekijän kanssa ja hänen mukaansa matkustajia oli noin 300, kun laivan mahtuisi noin 2 500 henkilöä.

Maarianhaminassa olimme klo 14.10 maissa. Vuorossa oli suunnistaminen autokannella, sieltä oman ajoneuvon löytäminen ja ajaminen ramppia alas satamaan.

Hotellivarauksen tein suoraan Ålands Hotels -sivuilta, koska siellä hinta oli edullisempi kuin Viking Linen kautta. Katsoin hintoja myös parilta matkavaraussivustolta.

Maarianhaminasta Turkuun M/S Gracella

Paluuaika oli lauantaina iltapäivällä. Nyt vuorossa oli M/S Grace, joka on itselleni mieluisin laiva.

Illallisen olimme varanneet paikat Ciao Frank´s -ravintolan buffettiin, jossa oli tarjolla italialaisherkkuja antipastoista jälkiruokaan. Alkuun mozzarellasalaattia ja leikkeleitä ja lämpimänä ruokana oli tarjolla pizzaa, pastaa ja osso buccoa. Jälkiruokapöytään oli katettu muun muassa tiramisua ja sitruuna-marenkikakkua.

Sää oli aurinkoinen, mutta jossain vaiheessa merimaisema meni tukkoon vankan sumun vuoksi. Se näytti kummalliselta, mutta laivan henkilökunnan jäsenen mukaan ilmiö on tavallinen.

Laivalla osa väestä katseli Suomi-Yhdysvallat-jääkiekkopeliä aiemmin tanssisalina toimineessa tilassa isolta näytöltä, osa nautti keulan istuimilla auringonpaisteesta, kuten minäkin jonkun aikaa. Hytti tarjosi rauhallisen paikan tälläkin matkalla.

Turkuun saavuimme noin 20.30 ja ehdimme sopivasti kotikatsomoon seuraamaan Euroviisuja.

Vaihtuvia maisemia maata pitkin matkailuun

Kaupallinen yhteistyö: Gummerus.*

Joko olisi pientä matkakaipuuta? Neljän seinän sisällä oleminen alkanee kohta avartua ja ainakin kotimaan matkailu on mahdollista kesän aikana. Jos tarvitset uusia ideoita, niin voit poimia niitä Kati Kelolan kirjoittamasta teoksesta.

Kati Kelola on vannoutunut junamatkailun ystävä. Hän kertoo kirjansa Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun alussa näin: ”Tekisin kaikki matkani mieluiten junalla. En tiedä juuri mitään ihanampaa kuin istua mukavasti penkissä ja katsella vaihtuvia maisemia. Lukea välillä hetki, pelata korttia, syödä eväitä tai istahtaa ravintolavaunuun.” Hän onkin junaillut niin Euroopassa kuin Japanissa, Australiassa, Intiassa ja Siperiassa.

Hitaasti maata pitkin

Moni muukin on nyt kiinnostunut maata pitkin matkustamisesta halutessaan vähentää lentämistä ja tehdä aiempaa kestävämpiä matkoja.

Kun matkustaa maitse, pääsee nauttimaan hitaasta matkanteosta, jolloin matkalla ollaan jo matkaa tehdessä, ei vasta perillä. Tuolloin myös mittakaavat ja oma sijainti kartalla asettuvat paikoilleen.

Kati Kelolan kirja tarjoaa ideoita siihen, mihin maata pitkin voisi seuraavaksi suunnata. Se antaa tietoa ja vinkkejä suunnittelun ja kestävien valintojen tueksi. Ja ennen kaikkea: miten katsoa karttaa lentoreittien ulkopuolelta.

Matkaideoita, -kertomuksia ja -tietoja sekä Top-listoja ja aikamatkoja

Kirjassa on omat lukunsa kulttuurimatkoille, luontomatkoille, kaupungeille ja kylille sekä junareiteille. Kunkin teeman sisältä löytyy matkaideoita, jotka ovat valmiita matkaehdotuksia käytettäväksi omien suunnitelmien pohjana; Minun matkani -osioita, joissa on matkakertomuksia maata pitkin reissanneilta; Top-listoja, jotka ovat asiantuntijoiden paljastamia parhaita vinkkejä; Matkatieto-osioissa on hyödyllisiä työkaluja matkan suunnitteluun sekä näkökulmia matkailuun yleisesti, kuten reitin valitsemiseen, matkailun tulevaisuuteen ja eettisen matkailun perusteisiin.

Kirjan matkaideoina on mainittu muun muassa Itä-Viron Peipsijärvi, Suomen Unesco- ja Alvar Aalto -kohteet, Kuurin kynnäs Liettuassa, Wien Euroopan unohdettuna pääkaupunkina sekä junaseikkailu Murmanskiin, Venäjälle.

Peipsijärven sipuleita. Kuva Exlibris Aboensiksen järjestämältä Viron matkalta vuonna 2013.

Näkymä Murmanskiin Azimut-hotellin ikkunasta Suomen tiedetoimittajien matkalta vuonna 2016.

Minun matkani -otsikon alta löytyvät esimerkiksi jutut Huipputaidetta Saksassa, Patikointi puolalaisessa ikimetsässä, Romanian maaseudulla voi tehdä aikamatkan menneeseen sekä Isän ja pojan reilimatka.

Top-listoista löytyvät muun muassa Euroopan ihanimmat puutarhat, kotimaan parhaat pyöräreitit, Tanskan parhaat kohteet Kööpenhaminan ulkopuolella ja Euroopan upeita maisemajunareittejä.

Matkatiedon aiheina ovat muun muassa jutut Katso karttaa uusin silmin, Miten matkustamisen päästölaskelmiin pitäisi suhtautua, Reilun matkailijan muistilista, Kauanko sinne kestää junalla ja Näin matkustamme vuonna 2050.

Aikamatkat puolestaan tarjoavat näkökulman maata pitkin matkailemisen historiallisiin ulottuvuuksiin sekä herättävät pohtimaan reissaamisen merkitystä ja syitä ennen ja nyt. Otsikkoina ovat muun muassa Hitaasti, mutta syvemmin, Miksi britit rakastavat kävelypolkuja?, Grand Tour eli suuri sivistysmatka ja Mikä on oikeastaan Idän pikajuna?

Hakemisto apuna

Lopusta löytyy lähteitä sekä maittain ja liikkumistapojen mukaan järjestetty hakemisto. Mukana on 22 Euroopan maata. Liikkumistapoina käsitellään autoilu, bussi-, juna- ja laivamatkat, melonta, patikointi sekä pyöräily.

Kirjassa ei ole ravintola- ja hotellivinkkejä, koska niiden ajantasaiset tiedot löytyvät parhaiten verkosta.

Kirjan matkaideat ja -kertomukset sekä suositukset perustuvat niin kirjailijan omiin matkoihin kuin muiden matkailijoiden kokemuksiinkin.

Tämän kirjan kanssa on hauska tehdä matkoja nojatuolissa ja suunnitella omaa reissua hyvissä ajoin ennen tulevan kesän lomakautta.

Kati Kelola on vapaa toimittaja, joka työskenteli aiemmin matkalehti Mondon päätoimittajana. Hän on tehnyt aiemmin Vastuullisen matkailijan käsikirjan (2009) yhdessä Heidi Kalmarin kanssa.

Omana matkavinkkinäni annan sen, että kannattaa liittyä mukaan yhdistyksiin, jotka järjestävät toimintaansa liittyviä matkoja. Olen päässyt nauttimaan monista Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien liiton järjestämistä reissuista. Kaikki on valmiiksi suunniteltu ja järjestetty ja matkaseurakin on mitä mainiointa.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun. Gummerus. 2021.

* Sain Vaihtuvia maisemia -kirjan pyynnöstä kustantajalta.