Renaultistit Ruissalossa – 38. Grand Tour de Renault

Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Renault-harrastajien kesätapaamisessa. Se sujui autoihin tutustuen ja niitä kuvaten sekä omistajien kanssa keskustellen. Vielä en saanut ratkaistua näiden ranskalaisautojen salaisuutta ja vetovoiman syytä. Pitänee osallistua toistekin.

Parisuhteelle on kuulemma eduksi, jos puolisoilla on yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita. Niinpä tarjouduin heinäkuun lopussa aviomieheni mukaan 38. Grand Tour de Renault -tapahtumaan Ruissaloon. Hän taisi yllättyä ehdotuksestani, sillä aikaisemmin hän on tehnyt visiittejä vastaaviin tapahtumiin joko yksin tai lastemme kanssa. Turkulaisina meidän oli helppoa pistäytyä paikalla parin tunnin ajan.

Mieheni Juha Rautiainen on liputtanut Renaultien puolesta jo 1990-luvun alusta alkaen.

Olin saanut heinäkuun alussa tuntumaa kokoontumisajoihin Ruukki Picnic -harrasteajoneuvotapahtumassa Strömforsissa, jossa vietin lomaviikkoa. Siellä oli esillä amerikanrautoja, jotka pröystäilevine muotoineen ovat hyvinkin kuvauksellisia.

Lisäväriä tapahtumaan toivat omistajat, joista osa oli pukeutunut näyttävästi 1950-luvun tyyliin. Musiikki soi ja markkinatunnelma oli kesäisen iloinen.

Lapsiperheen menopelejä

En ole millään muotoa autonainen; nuoruudessa hankittu ajokorttikin on ruostunut ja tyydyn olemaan Renault Scenicissämme pelkääjän paikalla. En juurikaan kiinnitä autoihin huomiota, ja olen aivan pihalla, kun siippa mainitsee naapureita käyttäen tuntomerkkeinä heidän autojaan.

Viisihenkiseksi vuosien aikana laajentunut perheemme on ajellut Renaulteilla 1990-luvun alkupuolelta asti. En edes muista meillä olleita malleja: Renault 12, Renault 21, Laguna, Kangoo ja Scenic – nämä piti kysellä aviomieheltä.

Mistä sitten Renaultit ovat päätyneet perheellemme? Sukulaiset eivät ole olleet kovin kannustavia. Jo edesmennyt isäni sanoi vävylleen Renault-hankinnasta kuultuaan: ”Olisit hankkinut auton.” Eräs toinen sukulainen kommentoi, että ”Renuissa on pellit kuin pierunkuorta.”

Renault Mon Amour

Ruissalon Kylpylän parkkipaikan vieressä olevalla hiekkakentällä oli Renault-kansaa mukanaan vanhoja ja uudempia malleja. Monilla oli päällään harrastuksesta kertova merkkipaita ja yksi mies tunnusti julkisesti Renu-rakkauttaan Renault Mon Amour -paidallaan.

Muutamilla oli myyntipöytiä, jokunen autokin oli myynnissä ja omistajat kiertelivät katsomassa hengenheimolaistensa ajopelejä. Hyvässä maalissa kiiltelevät viimeisen päälle laitetut yksilöt keräsivät ympärilleen ihailijoita.

Yksi näistä oli mintunvärinen Estafette-pakettiauto, josta oli tehty ilmeisesti matkailuauto. Myös valkoinen Alpine, limenvihreä Renault 8S sekä kirkkaanpunainen Dauphine olivat hienoja yksilöitä. Menneiden vuosien autot ovat paljon persoonallisempia kuin nykymallit, joita en kyllä erota toisistaan.

Renault Estafette, kaunis kuin karkki.

Limenvihreä Renault 8S kiilteli upeasti.

Kauniiksi on kunnostettu tämäkin Renault Alpine.

Renault Dauphine on ilo silmälle.

On kiinnostavaa pohtia, miten ihminen leimautuu joihinkin esineisiin, harrastuksiin tai ilmiöihin. Joistakin tulee Renault-keräilijöitä autoista kaikenlaiseen brändiin liittyvään tavaraan. Jotkut keräilevät traktoreita ja perämoottoreita, toiset hajuvesipulloja, exlibriksiä tai Muumi-mukeja. Jollain tavalla nuo omaksi valikoituneet esineet koskettavat joitakin syvimpiä tuntoja.

Renuista riittää tarinoita

Kyselin kaikenlaista ihan Renu-ummikkona ja kuulin mielenkiintoisia tarinoita tämän harrastuksen parista. Moni lienee saanut virikkeitä jo lapsuudessa; vanhemmat ovat olleet Renaultin omistajia ja seuraavan sukupolven on helppoa hankkia tuttu automerkki.

Kuulin sellaisenkin tarinan, jossa Renun kertaalleen myynyt osti sen takaisin. Autolla taisi olla enemmän muisto- kuin käyttöarvoa, mutta niin se vain oli tässä kesätapaamisessa ihan priimakunnossa ihasteltavana.

Matkabloggaajana iskin silmäni heti kahteen autoon, siniseen Renault 8 Gordiniin ja keltaiseen Renault 8S:ään, joista toisen ikkunassa kerrottiin autojen matkanneen Euroopassa kesäkuun alussa yli 5 400 kilometriä ja käyneen neljä Sinisorsa Racing Team -kyytiläistä mukanaan yli kymmenessä maassa. Oli varmaan mielenkiintoinen reissu.

Nämä Renaultit seikkailivat kesäkuun alussa Euroopassa Sinisorsa Racing Team -kulkuneuvoina.

Tällaisissa tapahtumissa parasta lienee kuitenkin ihmisten kohtaaminen. Se on helppoa, koska kesäpäiville osallistujat ja muuten vain autoja katsomaan tulleet ovat jo valmiiksi virittäytyneet samalle aaltopituudelle. Heti löytyy ainakin yksi antoisa ja turvallinen keskustelun aihe: Renault Mon Amour. Samaa olen kokenut matkabloggaajien kansainvälisissä konferensseissa: on helppo ottaa kontaktia ja vaihtaa ajatuksia.

Tapaaminen Tanskassa?

Pitäisikö olla huolissaan? Tämä oli kuukauden sisällä jo toinen autotapahtumani. Joskus voisi olla mukavaa lähteä johonkin alan kansainväliseen tapahtumaan, harrastajia kun on ainakin ympäri Eurooppaa. Sellaiseen mieheni ei ole vielä tullut lähteneeksi. Reissussa yhdistyisivät matkabloggaajan kiinnostus uusiin paikkoihin ja mieheni Renault-harrastus. Ensi vuonna 2023 järjestyksessä on jo 30. pohjoismainen tapaaminen joissain Tanskanmaalla.

Tämä juttu julkaistaan myös piakkoin ilmestyvässä Renaultist 2/2022 -lehdessä.

Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.

Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.

Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.

Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.

Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.

Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.

Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.

Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi
+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Onnelliset keräilijät piknikristeilyllä

Osakekirjatkin voivat olla keräilyn kohteena.

Joskus matkalla oleminen on tärkeämpää kuin perillepääsy. Tälläinen matka oli vuorossa lauantaina 28.2.2015, kun Exlibris Aboensis järjesti perinteisen Keräilijäristeilyn Turusta Maarianhaminaan ja takaisin.

Mukana oli noin kaksikymmentä osallistujaa. Järjestäjäyhdistyksen lisäksi matkalla oli myös jäseniä Suomen Postikorttiyhdistys Apollosta, Osakekirjakeräilijöistä, Oulun Numismaattisesta kerhosta sekä Turun Postimerkkikerhosta.

Asiaa keräilystä, yhdistyksistä ja keräiltävistä asioista riitti laivan aamuisesta lähdöstä lähes Maarianhaminaan saapumiseen ja laivanvaihtoon saakka. Exlibris Aboensiksen puheenjohtaja Tauno Piiroinen kertoi aluksi risteilyn vaiheista. Kun matkalle ei joitakin vuosia sitten saatu tarpeeksi lähtijöitä, järjestivät muutamat innokkaimmat kuitenkin Keräilijäristeilyn muistoristeilyn, kunnes taas saatiin ryhmä koolle.

Esittäytymisen aikana kävi ilmi, että yhteisen pöydän ympärille oli kokoontunut ”samalla tavalla orientoitunutta seurapiiriä”, jolla oli kiinnostusta keräilyyn, vakavaa harrastuneisuutta tai sitten vain sellainen mielenlaatu, että esineillä on taipumusta kerääntyä luo. Erään osallistujan perhepiirissä on luonnehdittu jopa niinkin, ”ettei kyseessä ole enää keräily, vaan sairaus.”

Exlibriksistä muumitauluihin

Keräilyn kohteina oli vanhaa paperia, exlibriksiä, postikortteja ja -merkkejä, rahoja, nappeja, jääkaappimagneetteja, kirjoja, erityisesti signeerattuja kirjoja, kirjanmerkkejä, aikakauslehtiä, osakekirjoja, pöllöaiheisia esineitä, vanhaa lasia, muumitauluja, lasten astiastoja sekä hyvin yleisesti luonnehtien ”pieniä ja vähän isompia kuvia”. Postikorteista keräilyn kohteiksi paljastuivat Turku-aiheiset joulukortit sekä juna- ja kirkkokortit.

Yhdistysten esittelykierroksella kuultiin monipuolisesta toiminnasta. Hallituksen jäsen Heidi Nummila kertoi Postikorttiyhdistys Apollosta, jonka lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Isompia tapahtumia on saman verran, muun muassa tänä vuonna Suvikortin päivä 6.6.2015 Iittalassa ja Postikorttiparatiisi 5.9.2015 Hämeenlinnassa.

Postikortteja voi kerätä ilman aihetta, mutta monella harrastajalla on tietty erityisaiheensa, joita on laidasta laitaan. Jäsenlehden luettelosta poimin esimerkkejä: 1900-luvun alun taiteilijat, Alvar Aalto, Aatami ja Eeva, enkelit, erotiikka, kansanterveys, Mannerheim, Saimaan kanava, Unescon maailmanperintökohteet, Turku sekä taiteilijoista muun muassa Inge Löök, Osmo Omenamäki eli Omppu, Arnold Tilgmann, Virpi Pekkala, Mauri Kunnas ja tietysti Martta Wendelin.

Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan osakekirja vuodelta 1891.

Osakekirjakeräilijät ry:ssä on jäseniä noin 50. Yhdistyksen sihteerin Jorma Pellisen mukaan harrastus ei ole kovin tunnettu ja niinpä keräilykohteita voi vielä löytyä hyvinkin piironginlaatikoista, ullakoilta ja kellareista. Jokaiseen osakekirjaan liittyy tarina ja kosolti historiaa.

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun osakekirjat olivat vielä näyttäviä ja koristeellisia; sotien jälkeen niistä tuli minimalistisempia. Esimerkiksi Turun Kivipainon osakekirjat ovat suorastaan taideteoksia monivärisyydessään – upea osakekirja oli tavallaan mainosvaltti. Myös rahoja voidaan pitää taideteoksina, joissa on mukana paljon maan historiaa.

Eri keräilylajeja voi myös yhdistää ja kerätä vaikkapa samasta kohteesta sekä osakekirjan että postikortin.

Maailman suurin exlibrisyhdistys

Exlibris Aboensiksen hallituksen varajäsen Erkki Sirkiä kertoi isäntäyhdistyksen toiminnasta. Exlibris Aboensista voi kutsua maailman suurimmaksi alan yhdistykseksi; jäseniä on noin 500 eri puolilta Suomea. Jäsenlehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja kuukausittain kokoonnutaan exlibrisiltaan, jossa on usein taiteilija tai kirjailija esiintymässä. Kaksi kertaa vuodessa järjestetään exlibristen yhteispainatus, joka on helppo tapa saada oma merkki ja kokoelman alku muiden painatukseen osallistuneiden merkeistä.

Yhdistys järjestää tapahtumia, yleisötilaisuuksia ja näyttelyitä sekä on esillä monilla messuilla, muun muassa Turun ja Helsingin kirjamessuilla. Parillisina vuosina yhdistys organisoi matkan International Federation of Ex-libris Societies -maailmanjärjestön (FISAE) kongressiin. Mainittakoon, että Exlibris Aboensis järjesti maailmankogressin kesällä 2012 Naantalissa. Lisäksi tehdään kotimaan kesäretkiä ja kulttuurimatkoja lähimaihin, joista tänä vuonna vuorossa on Ruotsi.

Keräilijöiden löytöjä

Ohjelmassa oli myös esittelykierros oman keräilyalueen ulkopuolisista esineistä, joita oli pyydetty tuomaan mukaan. Näytillä oli muun muassa hollantilainen kahdesta kolikosta tehty lusikka ja pieni, vanha, puusta sorvattu nukke. Se on Kaj Frackin vuonna 1945 suunnittelema Toto-puunukke, jota on neljä erilaista eli kyläläiset Martta, Kerttu, Aaro ja Eemil. Artek on ottanut nuket uustuotantoon ja niitä myy Finnish Design Shop.

Henry Dravantti esitteli aarteenaan pienen, metallisen maapalloteroittimen. Hän oli nähnyt sen koulussa luokkakaverillaan 1960-luvun alussa, mutta ei ollut saanut sellaista omakseen. Hänen lapsuuden unelmansa täyttyi, kun hän löysi teroittimen eräästä poistolaatikosta ja osti sen itselleen. Hän muistaa lapsena haaveilleensa matkustamisesta kaikissa maissa. Se toive onkin täyttynyt muutamia maailmankolkkia lukuunottamatta.

Onnellinen keräilijä

Esineillä on merkillinen voima. Mystistähän on sekin, miksi ihminen alkaa keräillä jotain tiettyä esinettä? Jotkut keräilevät autoja, traktoreita ja muita paljon säilytystilaa vaativia kapistuksia. Merikeskus Forum Marinum Turussa on saanut kokoelmiinsa yhden miehen perämoottorikokoelman.

Risteilyllä mainittiin myös monien harrastajien tuntema Kari Rahiala, joka on erikoistunut keräilemään kaikkea mikä ei maksa mitään ja joka on katoamassa meidän ympäristöstämme – kuten hautajaiskutsuja, partakoneen teriä, lyijykyniä, paperiservettejä, teepusseja, hotellisaippuoita ja limonaadietikettejä, kuten hän kertoo kirjassaan Onnellinen keräilijä. Tästä kirjasta mainittakoon se, että tavoittelin sitä useamman vuoden ja onnistuin löytämään pari vuotta sitten Turun kirjamessujen antikvariaattiosastolta.

Tauno Piiroinen kertoi myös vierailustaan Jaakko Nummisen luo. Osoittautui, että Numminen keräsi lehtileikkeitä. Niitä oli hyvässä järjestyksessä mapeissa, joista hän helposti löysikin etsimänsä. Mutta pihalla oli pressuilla peitetty iso kasa vielä leikkaamattomia lehtiä – ja kotipuolessa varastoa vielä parin ladollisen verran.

Ehkä onkin oivallista keräillä vain matkoihin liittyviä muistoja niin mieleensä kuin myös valokuviin ja muistikirjoihin sekä tähän blogiin. Ei tarvitse lähteä latoa vuokraamaan…

Osakekirjakin voi olla kuin taideteos.