Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakohde, Nähtävyys, Puutarha, Rakennus, Ruokakulttuuri

Pellon antimia luomuna Malmgårdista

Palvelu/tuote saatu: Cursor Oy*

Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.
Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.

Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.

Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.

Luomuviljelyssä muinaisviljoja

Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.

Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.

Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto

Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.

Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittain Luomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.

Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.

Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.

Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.

Panimosta palkittuja oluita

Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.

Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.

Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.

Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.

Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awardskilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.

Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).

Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.

Puoti täynnä maalaistuotteita

Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.

Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.

Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.

Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.

Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.

Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.

Kartano, ei vaan linna

Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty.
Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.

Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna  edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.

Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?

Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.

Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.

Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksen retkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.

Kivileijonia ja simpukoita puistossa

Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.

Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.

Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.

Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.

Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.

Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.

Malmgårdin kartano pihapiireineen kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) -kohteisiin.

Malmgårdin kartanon ja Kartanopuodin sekä Malmgårdin Panimon kuulumiset, aukioloajat ja hinnat löytyvät Facebook-, Instagram– ja verkkosivuilta.

Malmgård, Kartanopuoti ja Malmgårdin Panimo
Malmgård 53
07720 Malmgård
Loviisa
040 1685271
malmgard@malmgard.fi
www.malmgard.fi
Verkkokaupan osoite: http://kauppa.malmgard.fi/

Kartanopuodon hyllyltä löytyi tällainen somiste. Ja olihan meidänkin retkemme paitsi mukava, myös maukas.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Henkilö, Kirja, Kirjailija, Matkakohde, Rakennus, Ruokakulttuuri

Le Keittokirja vie lukijan Ranskan maaseudulle

Kaupallinen yhteistyö: Teresa Välimäki/Readme.fi.*

Kokki ja ruoka-alan monitoiminainen Teresa Välimäki työskenteli lounaisranskalaisen majatalon keittiössä muutamana kesänä. Rakkaimmista resepteistä syntyi Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja.

Teresa Välimäki haaveili elämästä Ranskassa ja päätti toteuttaa toiveensa. Niinpä hän työskenteli kolmena kesänä lounaisranskalaisen The Happy Hamlet -majatalon keittiössä.

Teresa Välimäki kertoo keittokirjansa syntyneen rakkaudesta Ranskaan ja ranskalaiseen ruokaan. Pääosassa ovat aina maukkaat raaka-aineet, joiden tuoreus, raikkaus, aitous ja maku ovat hänelle tärkeitä. Makua korostetaan yksinkertaisilla valmistustavoilla ja maustamisella.

Rakkaimmat ranskalaiset reseptit

Le Keittokirjaan Teresa on kerännyt rakkaimmat reseptinsä Ranskasta. Hänen ruoka- ja reseptifilosofiansa mukaisesti ohjeet ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Lounaan valmistukseen saa Teresan kriteerien mukaan kulua korkeintaan tunti ja illalliseen puoli tuntia enemmän.

Le Keittokirja on jaettu päivän aterioiden mukaan: Aamu, lounas, apero, illallinen, BBQ-ilta, jälkiruoka ja juustohetki. Resepteissä on kerrottu annoskoko, joka on usein 4–6.

Teresa Välimäen tekemän Le Keittökirjan kansi.
Le Keittokirja avaa oven ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Varoitus: saattaa aiheuttaa matkakuumetta. Kuva: © Readme.fi/Hanna Hurtta.

Teresan mukaan aamupala on päivän ihanin ateria ja jos sitä joskus on syytä juhlistaa, löytyy reseptejä kuohuviinipohjaisiin juomiin Mimosa ja Bellini. Kuohuvalle aamiaiselle sopivat Teresan mukaan hyvät croissantit ja hillo.

Aamiaisreseptejä löytyy muun muassa granolaan, viikuna-hasselpähkinä-tuorepuuroon, banaani-kaurapuuroon, aamiaistoasteihin, shakshukaan eli kasviksiin ja kananmuniin uunissa, juusto-omelettiin ja suolaiseen leipävanukkaaseen.

Kevyttä ja helppoa lounaaksi

Lämpimän kesäajan lounaat ovat usein helppoja keittoja, salaatteja ja pastoja. Salaattina voi olla vaikka tomaatti-mozzarellasalaatti ja minttuvinaigrette, maalaissalaatti tai vuohenjuustosalaatti saksanpähkinän kanssa; keittona tulinen linssikeitto, kylmä tomaattikeitto, kukkakaali-sinihomejuustokeitto, piirakkana endiivitatin tai kasviksilla täytetty socca (nizzalainen lettu tai pannukakku).

Pastaresepteinä ovat muun muassa sitruuna-fenkoli-oliivi-fenkolipasta, parsakaali-pekonipasta ja salviavoissa paistettu tagliatelle.

Aperoa ennen illallista

Le Keittokirjassa on monta outoa sanaa, joita on kiva opetella. Aperitiivi on tuttu sana, mutta apero outo. Teresan mukaan apero on mahtavan ranskalaista: ilman sitä ei illallinen ala. Siis jotain pientä purtavaa ennen illallista, vaatimattomimmin sipsejä, suolatikkuja tai oliiveja.

Teresa antaa ohjeet muun muassa marinoituihin oliiveihin, tomaattibruschettoihin, parsa-voitaikinakääröihin ja paahdettuihin retiiseihin aiolin kanssa. Muutaman aperojuoman, aperitiivin, reseptikin on mukana.

Yhtenä illallispöydän reseptinä on kesäkurpitsacarpaccio, josta Teresa toteaa: ”Tämä on niin yksinkertainen ja herkullinen ruoka, että sitä on vaikea edes ymmärtää.”

Pöytään voi kattaa myös fetagratinoitua parsaa ja porkkanaa sitruunajugurtin kanssa, salvia-sitruunavoissa paistettua siikaa ja kesäkurpitsaa, Dijonin broileria ja valkosipulipapuja tai possunkyljyksiä ja chorizoa. Mukaan mahtuu myös talon emännän Suska Karjalaisen melanzane, paistos munakoisoista, tomaateista ja mozzarellasta.

Tomaattibruschettaa Hamletin tapaan. Kuva: © Suska Karjalainen.

Jälkiruoasta juustohetkeen

Sitten päästäänkin vihdoin jälkiruokiin ja ohjeita löytyy vadelmasorbetista rommiluumuihin. Ja vielä – jos vatsassa on enää yhtään tilaa – lopuksi esille nostetaan juustot. Hamletissa pyhitetään toisinaan juustoille brunssi tai lounas ja niiden kanssa nautitaan skonsseja ja hilloja.

En ole itse lähelläkään gourmetkokkia, mutta Le Keittokirjassa on paljon herkullisen kuuloisia ja näköisiä sekä riittävän yksikertaisia ohjeita tällaiselle välttämättömyyden edessä taipuvalle kyökkipiialle. Mistähän aloittaisi?

Tunnelmalliset kuvat vievät The Happy Hamlet -majataloon

Tunnelmaa kirjaan tuovat Hanna Hurtan kuvat paitsi ruoka-annoksista, myös The Happy Hamlet -majatalosta ympäristöineen: valkoisia rakennuksia sinisine ikkunaluukkuineen, laventelipeltoja, raaka-aineita torilta: parsaa, perunoita, mausteita, Hamletin puutarhan satoa, tunnelmakuvia rakennusten yksityiskohdista ja kattauksista.

Kirjan graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Satu Kontinen. Kirja on selkeä ja kaunis isoine kuvineen. Sivujakin on muhkeat 274. Paperi on miellyttävän mattaista.

Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja. Readme.fi. 2020.

Ruokasanastoa:

  • apero = Alkuruoka, alkupala; aperitiivi = ruokahalua herättävä alkoholiton tai alkoholillinen juoma.
  • BBQ, barbeque = Kypsentää hehkuvilla hiilillä, grillata; grillikastike.
  • granola = Granola on aamiaisruoka ja välipala, joka koostuu kaurasta, pähkinöistä, hunajasta tai muista makeutusaineista, kuten ruskeasta sokerista, jota yleensä paistetaan, kunnes se on rapea, paahdettu ja kullanruskea.
  • toast = Paahtoleipä.
  • shakshuka = Shakshuka on tunisialaista alkuperää oleva munaruoka.
  • vinaigrette = Kastike, joka valmistetaan viinietikasta, öljystä, pippurista, suolasta ja erilaisista mausteista.
  • socca = Socca on kikhernejauhoista valmistettu leipänen, jonka voi päällystää pizzan tyyliin tai herkutella keiton kanssa ilman päällisiä.
  • tagliatelle = Litteä nauhamakaroni.
  • tatin = Tarte Tatin on tunnetuin tätä lajia; eli keikauskakku on ranskalaisen keittiön klassikko. Piirakka tehdään käänteisessä järjestyksessä ja lopuksi kumotaan tarjoiluastialle ”oikein” päin.
  • bruschetta = Tomaatilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä maustettu ja päällystetty lämmin leipäpala.
  • aioli = Valkosipulista ja oliiviöljystä valmistettu tahna, myös valkosipulimajoneesi.
  • carpaccio = Alun perin mureasta, raa’ asta naudanlihasta leikattuja paperinohuita viipaleita, jotka tarjoillaan esimerkiksi hyvän oliiviöljyn ja parmesaanilastujen kera. Nykyään nimitystä käytetään muistakin raaka-aineista tehdyistä annoksista, esim. tonnikalacarpaccio.
  • chorizo = Espanjalainen tai latinalaisamerikkalainen chilillä, valkosipulilla ja muilla mausteilla tuimasti maustettu makkara.
  • melanzane = Melanzane alla parmigiana on italialainen klassikkoruoka, jossa mehevät munakoisosiivut yhdistyvät tuhtiin tomaattikastikkeeseen ja voimakkaaseen juustoon.

Lähteet: Mikael Tissari & Maria Tuominen: Keittiöslangin käsikirja. Aperoa blenderiin. Gummerus. 2004 sekä Wikipedia ym.

* Sain kirjan Teresa Välimäeltä.

Lue myös: The Happy Hamlet – ranskalaista elämäniloa ja luontoa

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri, Tapahtuma, Teemaviikko

Smakumatkalla Naantalissa

Kaupallinen yhteistyö Smakun ja Visit Naantalin kanssa.*

Jos haluat viettää mukavan ja herkullisen kesäpäivän, niin tässä ehdotus: matkusta Naantaliin, kiertele viehättävässä merenrantakaupungissa ja poikkea välillä kahviloihin ja ravintoloihin maistelemaan Smakuannoksia. Voit laajentaa reissuasi myös Velkualle.

Naantalissa voi viettää rennon kesäpäivän. Tekemistä, nähtävää sekä ruokaa ja juomaa riittää.

Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestetään Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Smakun aikana on mahdollisuus kierrellä maistelemassa ravintoloiden ja kahviloiden herkullisia Smakuannoksia edulliseen hintaan (5–7 euroa). Jokainen ravintola toteuttaa tapahtumaa varten maisteluversion vähintään yhdestä alku-, pää- tai jälkiruoka-annoksesta.

Naantalin Smakussa on mukana seitsemän kahvilaa tai ravintolaa. Ne sijaitsevat Naantalin vanhankaupungin rannassa, hiukan kauempana Naantalissa ja yksi Velkualla.

Restaurant Snickari ja After Sail 714 vanhassa kaupungissa

Naantalin rannasta mukana Smakussa ovat tunnelmallinen Restaurant Snickari sekä vierasvenesataman ravintola After Sail 714.

Restaurant Snickari on mukana Smakussa kolmella annoksella. Alkupalaksi sopii Ginger Tuna Tartare, lempeästi inkiväärillä marinoitu tuore tonnikala (7 €). Makuhermoja kutkuttelee myös BBQ Brisket & Kimchi eli miedosti savuista naudanrintaa kimchillä höystettynä (7 €). Kimchi on kiinankaalista tai muista kasviksista hapatettu korealainen ruokalaji.

Jälkiruoaksi voi valita Snickarin oman leipomon ranskalaisen pannukakun, Amaretto Clafoutien, jossa mukana on Stracciatella-jäätelöä sekä italialaisia kirsikoita (7 €).

Ginger Tuna Tartare.
BBQ Brisket & Kimchi.
Amaretto Clafoutie.

Restaurant Snickari, Mannerheiminkatu 2, http://www.snickari.fi.
Avoinna: joka päivä klo 16.00–23.00. Huom. ravintola on mahdollisesti auki myös aikaisemmin.

After Sail 714:ssä smakuilijoita odottava annos on savustettu kana eli  itse savustettu kanan reisipaisti, joka tarjoillaan hunaja-yrttikasvisten ja bearnaisemajoneesin kanssa (7 €).

Savustettua kanaa.

After Sail 714, Nunnakatu 18, http://www.naantalinvierasvenesatama.fi/ravintola-as714.
Avoinna: ma-la klo 10.00–22.00.

Taidekahvila Café Akseli torin laidalla

Cafe Akselissa tarjolla on savuporopiirasta sekä juutos- ja britakakkuja.

Naantalin keskustassa sijaitsevassa taidekahvila Café Akselissa saat smakuannosten lisäksi myös silmänruokaa kuukausittain vaihtuvan taidenäyttelyn muodossa. Akselissa voi maistella savuporopiirasta, joka on täyteläisen juustoinen, paprikalla ja savuisella poronlihalla höystetty suolainen piirakka (5 €).

Makeana vaihtoehtona tarjolla on raikasta marmoroitua juustokakkua, jonka täytteet vaihtelevat mustikan, vadelman, mangon ja raparperin välillä (5 €)  ja kesäistä britakakkua, jossa on kakkupohjalla sesonkimarjoja ja kermarahkaa ja rapea marenkipinta (5 €).

Cafe Akseli, Tullikatu 13, http://www.kahvilanaantali.fi.
Avoinna: ma-pe 8.30–15.00, la-su suljettu.

Metsätähti, Ravintola Venka ja Kuulas Garden Grill & Cafe

10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta löytyvät lähituotantoa suosiva Naantalin Metsätähti, omenapuiden katveessa toimiva ravintola Venka sekä idyllinen, vanhaa aikaa huokuva Kuulas Garden Grill & Cafe.

Naantalin Metsätähti on pieni kahvila-ravintola Soinisten asuinalueella. Metsätähden annoksena on ruokaisa Kesähelmi-salaatti, jossa maistuvat Sorrin salaatit, varhaisperunat, Mikolan luomuvihannekset, Inkisen kuivatut tomaatit, Saloniemen juustolan juusto sekä Vallan Maukas possu. Rapeutta salaattiin tuovat Kallelan härkäpavut ja salaatin maustaa ryytisinappikastike (7 €).

Kesähelmi-salaattia.

Ravintola Naantalin Metsätähti, Immasentie 1, http://www.naantalinmetsatahti.fi.
Avoinna: ti-pe 11.00–16.00 ja lounasaika klo 11.00–14.30.

Ravintola Venka sijaitsee Aurinko Golfin yhteydessä vain parin kilometrin päässä Metsätähdestä. Venka tarjoaa Smakuilijoille Palan Saaristomerta, joka sisältää paahdettua lohta, kevätsipulihollandaisea, saaristolaisleipää, parsaa sekä uuden sadon perunaa (7 €).

Pala Saaristomerta.

Ravintola Venka, Aurinko Golf, Vengantie 58, http://www.aurinkogolf.fi/palvelut/ravintola-venka.
Avoinna: joka päivä 08.00–21.00 (à la carte 11.00–20.00)

Tänä keväänä avattu Kuulas Garden Grill & Cafe on makumatka vanhaan aikaan. Kuulaksen tarina alkoi yli 100 vuotta sitten, kun entisen Tammiston maanviljelystilan päärakennus rakennettiin ja puutarhaan istutettiin omenapuita.

Kuulaksen Smakuannokset ovat vegaaninen Moderni maamies, jossa on teriyaki-omena-glaseeratuttua nyhtökauraa, grillattua kesäkurpitsaa ja melonia (7 €) sekä makea herkku Maamiehen mielitietty, jossa on speltticrepesin lisäksi omenaa, valkosuklaa-speltticrumblea ja maitojäätelöä (5 €).  

Moderni maamies.
Maamiehen mielitietty.

Kuulas Garden Grill & Cafe, Tammistontilankatu 3, http://www.tammiston.com/kuulas.
Avoinna: joka päivä klo 14.00–21.00 (keittiö avoinna klo 20.00 asti).

Café Laiturissa tapaksia

Palvan saarella Velkualla lossimatkan takana sijaitsee lämminhenkinen kahvila Café Laituri, joka tarjoilee Smakuannoksena Laiturin Tapaksia, joissa on tilli-Koskenkorva-marinoitua silakkaa, Uotilan maitojuustoa yrttiöljyllä sekä Kotasavun meetvurstia ja marinoitu punasipulia. Lisäksi mukana leipäviipaleet, myös gluteenittomalla vaihtoehdolla (7 €).

Cafe Laiturio saapui Naantaliin kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Smakun annoksia esiteltiin medialle. Smakuviikkojen aikana ja muulloin kahvilan löytää Palvan saarelta.
Laiturin tapaksia.

Cafe Laituri, Voiponlahdentie 37, Velkua, Naantali, http://www.cafelaituri.fi.
Avoinna: joka päivä 11.00–19.00.

Kartta mukaan ja kiertelemään

Saat Smakukartan mukaasi mistä tahansa mukana olevasta ravintolasta. Voit kierrellä porukassa, kaksin tai yksin omassa tahdissa ja äänestää omaa suosikkiannostasi Smakun verkkosivuilla.

Kaikki mukana olevat ravintolat ja kahvilat annostietoineen sekä äänestysohjeineen löydät Smakun sivuilta: www.smakufestivals.com

Mitäs muuta Naantalissa voi tehdä kuin syödä? Tutki vaihtoehtoja Visit Naantalin sivuilta: http://www.visitnaantali.com.

*Tutustuin ravintoloihin ja annoksiin mediapäivässä 1.6.2021.

Normaali
Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”ObiMarquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.

Normaali
Ajanjakso, Kirja, Ruokakulttuuri, Teemaviikko

IndieFood – Lähiruokaopas Suomeen

IndieFood-opas esittelee lähiruokakohteita ympäri Suomen. Se toimii oppaana niin matkaajalle kuin kotikokillekin.

IndieFood-kirjan kanssa

Laura Ertimo on koonnut vuonna 2016 julkaistuun kirjaan IndieFood – Lähiruokaopas Suomeen noin 800 kohdetta eri puolelta Suomea. Sen avulla voit löytää reittisi kotimaisten raaka-aineiden ja ruokien alkulähteille olivatpa ne luomutiloja, leipomoita tai kanaloita. Kirja toivottaa tervetulleeksi ruokamatkalle Hangosta Inariin ja Eckeröstä Ilomantsiin. Kirjaan poimitut kohteet ovat vaihtoehtoja ketjuliikkeille. Tarjolla on erilaisia ruokaa suoraan kuluttajille myyviä itsenäisiä tuottajia ja yrityksiä maatiloista kauppahalleihin ja kahviloista verkkokauppoihin.

Ostospaikat on esitelty maakunnittain ja kunnittain ja ensimmäisenä on Uusimaa Helsingin seutuineen ja viimeisenä on Lappi Inarista aloittaen.

Varsinais-Suomi esitellään näin: ”Varsinais-Suomi on riemastuttava tilkkutäkki pieniä kuntia, kekseliäitä pienyrittäjiä sekä ikivanhoja sukutiloja. Tarjolla on monipuolinen valikoima maataloustuotteita lampaanmaitojäätelöstä luonnonmukaisesti viljeltyyn kvinoaan. Perinteet eivät tällä alueella rajoita uusiutumista, vaan tarjoavat taustan ja pohjan uusille tarinoille.”

Ai, mistä sitä lampaanmaitojäätelö saa? Sitä on saanut Rymättylästä, SikkaTalun lammastilalta. Nyt tilan sivuilla mainitaan vain lampaanmaitojugurtti, joka sekin on kausituote. Kirjassa esitettyjen myyntipaikkojen tiedot tuotteineen kannattaa tarkistaa verkkosivuilta.

Laura Ertimo on ruuan alkuperästä ja ruokahuollosta kiinnostunut tietokirjailija ja maantieteilijä. Hän on julkaissut vuonna 2011 Suomen 100 Lähiruokakohteet -oppaan, joka oli kyseisen vuoden myydyimpien tietokirjojen joukossa.

IndieFood-kohdevalikoiman luomisessa on ollut mukana Lähiruoan koordinaatiohanke ja sen asiantuntijaverkosto kaikista maakunnista sekä Aitoja makuja -verkosto.
–IndieFood käsittelee jokapäiväistä aihetta, jonka taustalla on isoja kysymyksiä ruuan alkuperästä ja ihmisten toimeentulosta. Kokoan tietoa kotimaisista pientuottajista, koska haluan itse tuntea ruokani alkuperän ja myös osoittaa, että läheltä löytyy – vaikka mitä!, toteaa Laura Ertimo.

Tämän kirjan voisi ottaa mukaan vaikka tuleviin kotimaan lomareissuihin. Se voi auttaa tekemään ruokalöytöjä matkan varrelta.

Ja mitä kirjan nimi tarkoittaa? Kielitoimiston sanakirjan mukaa indie viittaa valtavirrasta poikkeaviin, riippumattomiin kulttuuri- tm. suuntauksiin (indierock, indie-elokuva).

Mansikoita
Kuva: Carl Stridsberg Pixabaystä

Laura Ertimo: IndieFood – Lähiruokaopas Suomeen. 2016. Myllylahti Oy. 272 sivua.

Lukuviikko 5.-11.4.2021

Tämä on viides Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.–11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Normaali
Matkakertomus, Rakennus, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Pikavisiitti buddhalaiseen luostariin

Buddhalainen luostari

Liên Tâm -luostarin ja kulttuurikeskuksen rakennus Moisiossa, Turussa.

Joskus voi päästä lähelle tunnetta, että on ulkomailla, vieraassa kulttuurissa ihan kotikaupungissaankin. Näin kävi sunnuntaina 15.11., kun Exlibris Aboensis -yhdistys piti yhdistettyä kevät- ja syyskokousta paikallisen vietnamilaisyhteisön Liên Tâm -luostarissa Moisiossa, Turussa.

Liên Tâm -luostari (aik. Lootuksen sydämen temppeli) on buddhalainen luostari, joka avattiin kesällä 2013. Luostarin perusti Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunta ja se on Suomen ensimmäinen buddhalainen temppeli.

Liên Tâm on rakennettu suurimmilta osin Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunnan jäsenten lahjoituksilla ja talkoovoimilla. Rakennusvaiheessa temppeli joutui useamman kerran ilkivallan, muun muassa tuhopolttoyrityksen, kohteeksi.

Temppelin pihalla on marmoripatsaita sekä pagodi. Korkean keltaisen ja kultaisin koristein somistettu pagodi toimii valmistuttuaan tavallaan hautausmaana – sinne tuodaan yhteisön jäsenten uurnia.

Tämä hurjannäköinen patsas oli toinen pagodin edustalla olevista.

Pagodi sitä vartioivine patsaineen.

Luostarin henkisenä opettajana ja apottina toimii Thich Hanh Bao, joka on 42. sukupolven rinzai-zen-koulukunnan opettaja. Zenbuddhalaisuuden lisäksi luostarissa harjoitetaan puhtaan maan buddhalaisuutta.

Värikäs ja koristeellinen hartaustila

Harmaita kaapuja

Hartauteen menijät pukeutuvat harmaaseen kaapuun.

Buddhalaisen temppelin hartaushuone

Luostarin yläkerrassa on buddhalainen hartaustila patsaineen, kukkineen, kynttilöineen ja hedelmineen.

Muistopöytä edesmenneille.

Kulttuuria ja kulinarismia

Liên Tâmiin pääsee tutustumaan asiasta etukäteen sopien. Siellä järjestään myös erilaisia tilaisuuksia, muun muassa meditaatiopäiviä.

Lokakuussa järjestettiin vietnamilaisen kulttuurin ja kulinaristin päivä. Tapahtuma on apotin Thich Hanh Baon ja Liên Tâm -luostarin vaalima tapahtuma, joka järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Päivän tarkoituksena on säilyttää ja esitellä vietnamilaista kulttuuria siirtolaisille, toisen sukupolven nuorille vietnamilaisille sekä kansainväliselle ystäväkunnalle. Tämän lisäksi luostari haluaa esitellä vegetaristisen ruokalajien laajuuden. Tarjolla oli yli 50 ruokalajia.

Samalla vietettiin myös Keskisyksyn festivaalia, jota järjestetään Vietnamissa ja muissa Kaukoidän kulttuureissa. Vietnamissa keskisyksyn festivaali tunnetaan myös lasten kuunjuhlana.

Luostariin pääsi tutustumaan myös Turun päivänä syyskuussa.

Mieleenpainuvan ystävällinen kokoustilaisuus

Exlibris Aboensiksen puheenjohtaja Tauno Piiroinen kommentoi kokousta ja vierailua:
– Liên Tâm -buddhalaisluostariin tutustuminen oli mieleenpainuvan ystävällinen tilaisuus. Kokouksen kanssa samaan aikaan yläkerrassa pidetty luostarin rukoushetki teki kokouksesta harvinaisen äänekkään, mutta toki hyvähenkisen. Yhteisö tarjosi maittavan kasvisaterian ja kertoi toiminnastaan, johon osallistuu myös muun muassa thaimaalaisia ja kiinalaisia.

Lounas buddhalaisluotarissa

Kokousosallistujat pääsivät nauttimaan lounaasta keittoineen ja jälkiruokahedelmineen.

Lounasannos, lautasella muun muassa kevätkääryleitä

Heldelmiä

Pääsimme maistelemaan uutta hedelmää, longaania. Se on pieni, pyöreä hedelmä, jonka liha on läpikuultavaa, väriltään valkoista. Hedelmän keskellä on yksi suurehko, kova, musta ja kiiltäväpintainen siemen. Maultaan hedelmä on mieto ja makea.

Normaali
H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Herkuttelua Hyppeisissä

Rantaa, tuoleja ja pöyytiä, venevaja

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Vaalea vanha puurakennus

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Rantaa, venelaituri

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Ravintolasali

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Vaaleaa leipää. voita

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

  • sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
  • grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
  • mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Ruoka-annos lautasella, sitruunamarinoitua kirjolohta

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoka, dry-aged härän ulkofilee

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoka, mansikkapavlova

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat

  • karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
  • hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
  • rikkaat ritarit.

Alkuruoka, karitsatartar

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Hiilostettua lohta

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruoka, rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Liitutaulu, kirjoitettu raaka-aineiden hankintapaikat

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Ravintola

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Naisia ravintolapöydässä

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

Rantaa, vierasvenesatama, venevajoja

 

Normaali
Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali
Henkilö, Kirja, Ruokakulttuuri, Valokuva

Valokuvaaja matkoilla ja keittiössä

Caj Bremerin kirja Mämmikoiran keittiössä on löytöni tämän vuoden Helsingin kirjamessuilta. Se on hulvattoman hauska ja mukana on muutamia matkajuttujakin.

Valokuvaaja ja akateemikko Carl-Johan (Caj) Bremer julkaisi vuonna 2014 kirjan Mämmikoiran keittiössä. Kustantajana on Musta Taide. Pari vuotta aikaisemmin oli ilmestynyt teos Mämmikoiran muistelmat.

Kirjan alussa hän esittelee itsensä: ”Olen täysin ”sekaboltsu” äijä, ”mämmikoira” ja ”prunaheppu”, joka jytää nuorten kanssa ja kirjoittaa Bremerin kielisiä postauksia Facebookiin.”

Caj Bremer on 90-vuotias (s. 22.2.1929). Ruoanlaittoon hän ryhtyi sen jälkeen, kun hänen vaimonsa Doris kuoli vuonna 2013. ”Päätin että haluan keittää itselleni ruokaa. Sen takia, että on hauska tehdä. On kiva touhuta.”

Ai mikä mämmikoira? Tarina kertoo, että Bremer haukkui aikoinaan Viikkosanomien päätoimittajan ”mämmikoiraksi” kuviensa väärästä käytöstä. Ruotsinkielistä Bremeriä itseään on tuosta lähtien kutsuttu mämmikoiraksi.

Entä Bremerin kieli? Sekin on perua Viikkosanomien toimituksesta. Silloin tällöin sattui kielellisiä kömmähdyksiä. Ja ymmärtäähän sen; Bremer toteaa: ”Kaikilla kielillä olen muuten noudattanut periaatetta, että ”puhu vaan, poika, ja vaikka tuleekin virheitä, kyllä silti ymmärretään! En ole ujostellut.”

Mämmikoiran keittiössä -kirjaa kuvaillaan esittelytekstissä näin: ”Caj Bremerin keittokirja on manifesti rehellisen ruoanlaiton puolesta. Yksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista kuvaajista kertoo omalla ”Bremerin kielellään” parhaimmista kalaruoistaan, kummallisimmista kokeiluistaan, riemullisista makuelämyksistään ja maukkaimmista piirakoistaan. Keittokirjassa on mukana myös Bremerin kotialbumikuvia ja ruokamuistoja elämän varrelta: miten ankka johti kreivin luokse yömyssylle, omituisen maitodrinkin syntymä ja joitakin ”kerskuiluja” mahtavista kalansaaliista.”

Vaaleanpunainen maitodrinkki Tunisiassa

Maitodrinkin synnystä muotikuvausmatkalla Tunisiassa Bremer kertoo näin: ”Ranskaa puhuva baarimikko odotteli tilausta. Sain selville, että kaikki (kolme mallia) halusivat samaa, camparia ja vettä. OK, minähän hoitaisin tilaukseni tyylikkäästi ranskan kielellä: ”Quattre campari avec lait, s´il vous plait.” Baarimestaria katsoi minua kauan, mutta lähti sitten ulkona olevaan baariinsa. Ja sieltä rupesi kuulumaan kovaa ääntä tehosekoittajasta. Me kaikki siinä ihmeteltiin, että mitä nyt.
Kesti kauan, mutta sitten ilmestyi iso prikka, jolla oli neljä korkeaa lasia täynnä jotain vaaleanpunaista sössöä, josta nousi pitkät pillit! Silloin raksutti päässäni. Olin sekoittanut lelu ja lait (lo ja le), siis veden ja maidon.

Rukoilin etteivät tytöt rupeaisi huutamaan kauhuissaan, mutta ihme kyllä, kaikki pidimme pokkanaamamme peruslukemissa. Maisteltiin ja oli melko hyvää. Baarimestari ihmetteli, että ainako meillä juodaan kaikki drinkit maidolla. Minä selitin, että me olemme tottuneet semmoiseen systeemiin, me rakastamme maitoa. Hän puristi päätään ja meni.”
– – –
”Lähtiessäni hotellista baarimestari tiedusteli, voisikohan hän tarjota tämän suomalaisten suosiman drinkin suomalaiselle turistiryhmälle, joka oli tulossa. Me suosittelimme lämpimästi. Parempaa tervetuliaisyllätystä hän ei voisi keksiä.”

Kolme olutta, kiitos!

Tästäpä tuli mieleeni oma muisto Hampurista, jossa vierailimme poikani Tatun, hänen jalkapallojoukkueensa TPK:n ja poikien muiden huoltajien kanssa vuonna 2000. Majoitus löytyi paikallisesta merimieskirkosta, jonka urkuparvelle teimme siskonpedin muutamalle äidille. Pojat harjoittelivat ja pelasivat turnauksen, mutta nähtävyyksiinkin tutustuimme, muun muassa Hampurin eläintarhaan.

Matka oli kaikin puolin onnistunut niin pelaajien kuin huoltajienkin mielestä. Kielitaito tosin oli hiukan ruosteessa, sillä muistan tilanteen, jossa kolme huoltajaisää istahti toivorikkaana paikalliselle terassille ja tilasi oluet. No, niiden sijasta heille tuotiin – jäätelöt.

Hotelliaamiainen ja kirimoija

Bremerin kirjasta löytyy myös matkustamiseen liittyviä tekstejä, kuten tämä hotelliaamiaisiin liittyvä: ”On se kummaa. Oma aamupala on kaksi voileipää ja kupillinen teetä. Kun on matkoilla ja astuu hotellin aamiaishuoneelle, avautuvat paratiisin ovet. Vadeissa ja kipoissa löytyy vaikka mitä, ja aamiainen kasvaa kymmenkertaiseksi.”

Tuliaisiakin hän toi: ”Matkoillani toin joskus muutakin kuin leikkikaluja. Espanjasta toin pussillisen kirimoijoja. Kun sitten menin tullin lävitse, halusivat katsoa, mitä minulla oli pussissa. Lentokoneen hyllyillä olivat kirit kypsyneet aikalailla, ja kun tullimies näki ne, hän sanoi ”Kyllä kirit ovat häipyneet, siinä on vaan moija jäljellä”. Ja niin se oli!” (Wikipedia: Suomuannoona eli kirimoija tai annoona (Annona cherimola) on eteläamerikkalainen hedelmäkasvi.)

Kalakeitosta pannukakkuun

Mämmikoiran muistelmista löytyy Kaj Bremerin reseptejä. Kalakeitossa tärkein on liemi ja pannukakku nautitaan ryövärihillon kanssa – joka on tulosta sulaneen pakastimen marjoista: mustikasta, mansikasta, karviaismarjasta, vadelmasta, lakasta, herukoista ja pihlajanmarjoista – keitetty kaikki sulaneina yhdessä kattilassa sokerin kanssa.

Ohjeita löytyy myös muun muassa uunimateeseen, kuhaan, haukimurekkeeseen, bouillabaisseen, paistettuihin silakoihin, lasagneen ja muusiplättyihin.

Suomalaisten arkipäivää Valokuvataiteen museossa

Caj Bremerin näyttely Suomalainen arkipäivä on esillä Valokuvataiteen museon Suuressa näyttelytilassa ajalla
13.9.2019–5.1.2020. Pitääpä käydä joskus katsomassa.

Normaali
Juomakulttuuri, Luonto, Matkakohde, Ruokakulttuuri, Tapahtuma, Valokuvaus

Kymmenen kivaa kesätapahtumaa 2019

Heinäkuu on jo yli puolenvälin, mutta vielä on kesää jäljellä! Ja tapahtumia, festareita ja kilpailuja. Tässä listaus muutamasta kiinnostavasta tapahtumasta. Osa on sellaisia, joihin itsekin osallistun, osa tapahtumista menee osaltani päällekkäin jonkun muun menoni kanssa. Kyllä harmittaa. Kesää olen venyttänyt hiukan syyskuun puolelle.

Luonnonvalokuvaajien Kesäpäivät 26.–28.7.2019 Tammelassa

Suomen Luonnonvalokuvaajien kaikille avoimet Kesäpäivät järjestetään 26.–28.7.2019 yhteistyössä Eerikkilä Sport & Outdoor Resortin kanssa Tammelassa. Kävijöillä on mahdollisuus tutustua luontokuvaukseen, luontokuvanäyttelyihin, yhteistyökumppaneiden tarjontaan sekä Eerikkilän monipuoliseen ympäristöön Etelä-Suomen kasvukeskusten keskiössä, Hämeen järviylängöllä. Eerikkilä Sport & Outdoor Resortissa on tarjolla edullista majoitusta.

Tapahtuman aikana on myös mahdollisuus tutustua sadan vuoden takaiseen elämäntapaan Korteniemen perinnetilalla ja kävellä Kyynäränharjun polkua Liesjärven kansallispuistossa sekä kiivetä näköalatorniin Torronsuon kansallispuistossa.

Kesäpäivät tarjoavat runsaasti mielenkiintoista ohjelmaa. Tule kuuntelemaan tunnettua suurpetokuvaajaa Seppo Pöllästä ja palkittua vedenalaiskuvaajaa Pekka Tuuria perjantaina 26.7., palkittua kirjailijaa, luontokuvaajaa ja toimittajaa Kimmo Ohtosta lauantaina 27.7. sekä tunnettua lintubongaria ja -kuvaajaa Kalle Larssonia sunnuntaina 28.7. Ja mikä hienointa, luontokuvauksen Grand Old Man Hannu Hautala on myös paikalla.

Hämeen Luontokeskuksessa on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Vuoden luontokuvia: VLK2018-näyttely, VLK2017-näyttelyn sarjavoittajat ja VLK2019-kilpailun semifinalistikuvia esityksenä tasatunnein: perjantaina ja lauantaina klo 12–16 alkaen ja sunnuntaina klo 12-14. Vapaa pääsy.

Jos et ole ostanut etukäteen lippua tapahtumaan, niin ilmoittaudu messualueella Luonnonvalokuvaajien infopisteessä, jossa voit esimerkiksi ostaa päivälippuja, liittyä jäseneksi tai saada infoa tapahtumasta.

Mikäli haluat majoittua Kesäpäivä-viikonloppuna, niin ota yhteyttä 17.7. jälkeen Eerikkilän vastaanottoon, p. 0201 108 200 tai reception@eerikkila.fi.

Kuva: Eerikkilä.

Unikeonpäivät 26.–28.7.2019 Naantalissa

Kuva: VisitNaantali.

Suomen ja Valtakunnan Virallinen Unikeko™ 2019 heitetään mereen perinteitä noudattaen lauantaina 27.7.2019 klo 7.00 Naantalin vanhassa kaupungissa.

Vuorossa on 60. Unikeko, joka saa herätyksen perinteiseen tyyliin. Unikeonpäivän vietto on Naantalissa alkanut jo 1800-luvun puolella. Nykyinen Unikeon historia alkaa kuitenkin vuodesta 1959, tuolloin Unikeoksi valittiin vahtimestari Jaakko Sajo. Vuodesta 1970 alkaen Unikeon titteli on annettu kunnianosoituksena ja kiitoksena kaupunkilaisten hyväksi tehdystä työstä. Kuka saa nyt kylmän kylvyn?

Naantalin Unikeonpäivää vietetään nyt juhlatunnelmissa ja peräti kolme päivää. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, Unikeon mereen heitto, Unikeon kulkue, lasten pukukilpailu, kakkukisa sekä musiikki- ja teatteriesityksiä. Uudistuneilla markkinoilla voi käydä tänä vuonna Naantalin rannassa perjantaista sunnuntaihin.

Unikeonpäivän vietto aloitetaan jo perjantaina 26.7. Markkinat avautuvat klo 15 ja klo 17 alkaen tanssitaan Sekahaku ry:n ja Semitesin johdolla Kirkkopuistossa. Samassa paikassa on tuttuun tapaan ohjelmaa koko päivän lauantaina 27.7. Illalla on Unikekokonsertti: Kimmo Blomin ja Miracle Bandin Queen Show.

Maininta Naantalin juhlapäivästä löytyi myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin omalaatuisia turistikohteita kartoittavasta matkakirjasta Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights. Opas on julkaistu vuonna 1988.

Viime vuonna vietin Unikeonpäivää Ostravassa, Tšekissä ja tapasin yöasuisia pyöräilijöitä. Mutta olivatko he Unikekoja? Tarinan voit lukea täältä.Unikeonpäivän vietolla on pitkät perinteet ja siihen liittyy monia sanontoja. Velkualaiset ovat uskoneet: ”Jos unikeonpäivänä sataa, sataa seitsemän viikkoa yhtä perää.” Toivottavasti Naantalin aurinko karkottaa pois sadepilvet lauantaina 27.7.

Pentinkulman päivät 28.7.-4.8. Urjalassa

Pentinkulman päivät on valtakunnallinen kirjallisuustapahtuma, joka järjestetään heinä-elokuun vaihteessa Urjalassa, noin 50 kilometriä Tampereelta etelään. Siihen osallistuu vuosittain pari tuhatta kävijää. Tänä kesänä kirjallisuuspäivillä nautitaan lihan iloista ja pohditaan niiden kääntöpuolta sunnuntaista sunnuntaihin 28.7.–4.8.2019.

Monissa tapahtumissa yhdistyvät sanat ja sävelet Suomen eturivin kirjailijoiden ja muusikoiden esittäminä. Vuoden 2019 tähtinä tapahtumassa ovat: Mikael Saari, Sinikka Vuola, Tomi Kontio, Merja Larivaara, Laura Lindstedt, Jaakko Hämeen-Anttila, Pete Poskiparta, Anu Ojaranta, Leena Lehtolainen, Christian Rönnbacka, Kristiina Vuori, Arja Hopsu-Neuvonen, Anna-Leena Härkönen, Riku Korhonen, Karo Hämäläinen, Marja-Leena Kouki ja Mira Kivilä, Waltteri Torikka sekä Tomi Pulkkinen Trio.

Ohjelmassa on muun muassa Ruumis tulessa– eroottisen runon iltamat, Seniorisoppaa yli 65-vuotiaille, keskustelua erotiikasta ja rakkaudesta kirjoissa, Nainen – aina parhaassa iässä -konsertti, runousaamiainen, Kirjatori, Suuri valheilta ja mentalismiesitys, Kirjan juhla ja kirkkokonsertti.

Pentinkulmalla on tarjolla ohjelmaa myös lapsille ja kierroksia Pentinkulman kansallismaisemassa. Päivien aikana järjestetään myös legendaarinen E80-esikoiskirjailijaseminaari ja kirjoittajakursseja eri kohderyhmille.

Pentinkulman päiviä on järjestetty vuodesta 1978 alkaen kirjailija Väinö Linnan synnyinpitäjässä, Täällä Pohjantähden alla -trilogian idyllisissä maalaismaisemissa. Tapahtuman on perustanut Väinö Linnan seura ry, ja nykyisin se järjestetään yhteistyössä Urjalan kunnan kanssa.

Vegånia-tapahtuma 2.–3.8.2019 Turussa

Pienpanimo-oluen ja ruoan yhdistäminen onnistuu tänä vuonna Vegånian ja Ølfest-panimofestivaalin yhteistyön kautta entistä mukavammin. Kuva: Peetu Sillanpää.

Suomen ensimmäinen vegaaninen katuruokatapahtuma Vegånia muuttaa Turun Vanhan Suurtorin herkuttelijoiden keitaaksi perjantaista lauantaihin 2.–3.8.2019. Pääosassa on maukas, laadukas, kestävästi tuotettu ja eettinen ruoka.

Vegånia on koko kansan ruokakulttuuritapahtuma ihmisille, jotka haluavat nauttia kesästä, hyvästä ruuasta ja leppoisasta tunnelmasta. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki uteliaista sekasyöjistä elämäntapavegaaneihin ja ohikulkijoista turisteihin. Ruokatori on pääsymaksuton.

Suurtorin tapahtumakokonaisuus täydentyy uudella musiikkitapahtuma VØLUMElla. Estradille nousevat esimerkiksi Cleaning Women, Teksti-TV 666, Aavikko ja Maustetytöt.

Pienpanimofestivaali Ølfest kuuluu myös kokonaisuuteen. Ølfest kerää pienpanimoita yhteen taatakseen asiakkailleen huurteisia makuelämyksiä. Tapahtuman tarkoituksena on fuusioida perinteikäs saksalainen Biergarten ja moderni käsityöläisolut yhteen.

Vegånian Ravintolaviikot laajentavat festivaalin myös muualle Turun katukuvaan. Ravintolaviikkojen aikana 22.7.–4.8. tusina turkulaista yhteistyöravintolaa tarjoaa tapahtuman mukaan nimettyjä erikoismenuja/-annoksia.

Rauma Blues 9.–10.8.2019

Elokuun toisena viikonloppuna, nyt jo 33. kerran, juhlitaan bluesin parhaimmiston tahtiin Rauma Bluesin teltta-areenalla kaupungin ydinkeskustassa. Lavalle nousee sekä kansainvälisiä että kotimaisia juurimusiikin huippuartisteja ja -kokoonpanoja.

– Olemme jo Rauma Bluesin alkumetreillä lukinneet musiikillisen linjamme juurimusiikkiin eli bluesiin ja sen johdannaisiin. Olemme siis keskittyneet tarjoamaan aitoa bluesia ja juurimusiikin ykkösartisteja, kertoo Rauma Bluesin Tunnu Pärssinen.

Perjantain 9.8. klubitilaisuuksissa esiintyvät The Blues According To John Primer, Café Sali klo 19.00–20.30, Haavisto, Roots & Partanen Play Elmore, Ravintola Buena Vista klo 20.30–22.00 ja Ilkka Rantamäki $ The Bluesbrokers Feat. Jukka Gustavson, Ravintola Kallio, klo 22.30 alkaen.

Lauantain 10.8. pääkonsertin esiintyjinä ovat Shemekia Copeland, John Primer & The Real Deal Blues Band, John Németh, Trickbag sekä Wentus Blues Band.

Porilaisten ja turkulaisten on mahdollista päästä vierailemaan kodikkailla pikkufestareilla, Rauma Bluesin pääkonsertissa, kätevän festarikuljetuksen kyyditsemänä: bussi tuo festarivieraat Porin ja Turun keskustasta suoraan pääkonserttiin ja vie konsertin päätyttyä takaisin kotiin.

Kullanhuuhdonnan MM-kilpailut Tankavaarassa 5.–10.8.2019

Tankavaaran Kultakylässä järjestetään Kullanhuuhdonnan maailmanmestaruuskilpailut. Ne avataan maanantaina 5. elokuuta ja ne jatkuvat aina lauantaihin 10. päivään saakka, jolloin kisataan finaalissa. Myös ensikertalaiset ovat tervetulleita kilpailuun. Ennen MM-kisoja järjestetään Kullanhuuhdonnan SM-kisat 2.–3. elokuuta.

Kukin kisaaja saa huuhdottavakseen ämpärillisen hiekkaa, johon on kätketty kultajyväsiä. Jokaisesta hukatusta jyväsestä tulee aikasakko. Kaikki hiput nopeimmin löytänyt voittaa.

Laajasti maailmalle levinnyt tapahtuma on alkanut Tankavaaran Kultakylästä vuonna 1977. Nyt kilpailu palaa jälleen Suomeen – Lapin kultaryntäyksestä tulee kuluneeksi tasan 150 vuotta. Ennen varsinaisia kisoja ohjelmassa on ilmoittautuneille Kulta-Lapin historiaan tutustumista.

Tankavaarassa riittää tekemistä. Siellä voi tutustua Tankavaaran Kultamuseoon, joka esittelee kultaryntäysten historiaa maailmanlaajuisesti. Lisäksi lapsille on maailmanmestaruuskisojen kunniaksi luvassa ohjattua toimintaa. Iltaisin nautitaan livemusiikista: Kultakylän tapahtumateltassa esiintyy kisojen ajan joka ilta rock- ja bluesbändejä.

Tankavaara sijaitsee aivan Urho Kekkosen kansallispuiston rajalla. Tankavaaran läheisyydessä hienoja päiväretkikohteita ovat myös kuuluisa Pyhä-Nattanen sekä Tankajoki.

Loviisan Wanhat Talot 24.-25.8.2019

Loviisan Wanhat Talot avaavat jälleen ihastuttavien vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle. Loviisa toivottaa kävijät tervetulleiksi historian, antiikin, taiteen, musiikin, hyvän ruuan ja kirpputorien keskelle.

Tapahtuman aikana on avoinna 38 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Jälkimmäinen on vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo. Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna. Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus.

Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari.

Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.

Juttuni vuoden 2016 tapahtumasta voit lukea täältä.

TIETOKIRJA.FI 28.–29.8.2019 Helsingissä

Tietokirjallisuusfestivaali TIETOKIRJA.FI järjestetään keskiviikkona ja torstaina 28.─29.8.2019 Tieteiden talolla Helsingissä. Teemana on tänä vuonna Rikottuja rajoja.

Tapahtumassa kuullaan erilaisia paneelikeskusteluja ja haastatteluja muun muassa maapallon rajoista, tekoälystä, faktan ja fiktion rajankäynnistä, poliittisesta puheesta, elämäkerran kirjoittamisesta ja kansallisten kuvien rikkomisesta. Lisäksi aiheina ovat esimerkiksi työelämän rajat, arjen ilmastoteot, lasikaton rikkojat, rakoileva Eurooppa, median murros, sankaritarinat lastenkirjallisuudessa ja sukupuolen moninaisuus.

Mukana on noin sata esiintyjää eri aloilta. Kahden päivän aikana lavalle nousevat esimerkiksi Irja Askola, Pekka Haavisto, Kaarina Hazard, Antti Heikkinen, Karo Hämäläinen, Sirkka Hämäläinen, Kari Enqvist, Mia Kankimäki, Teemu Keskisarja, Anna Kortelainen, Elina Lappalainen, Antti Nylén, Helena Petäistö, Helena Ruuska, Minna Rytisalo, Syksy Räsänen, Ville Tietäväinen ja Johanna Vehkoo. Lisätietoja esiintyjistä löydät täällä.

TIETOKIRJA.FI järjestetään joka toinen vuosi, tänä vuonna seitsemättä kertaa. Aiemmista tapahtumista tutut ohjelmanumerot Elämäni tietokirjat ja Miten minusta tuli tietokirjailija saavat jatkoa. Lisäksi Tietokirjaraati arvioi ajankohtaisia tietokirjoja.

TIETOKIRJA.FI on osa maanantaista sunnuntaihin 26.8.–1.9.2019 vietettävää tietokirjaviikkoa. Sen aikana on päivittäin tietokirjallista ohjelmaa. Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Fotofestival 7.9.2019 Hangossa

Valokuvaustapahtuma Hanko Fotofestival on syntynyt rakkaudesta luontoon, valokuvaan ja Hangon ihanaan valoon. Hanko ja sen lumoava luonto on kautta aikojen inspiroinut valokuvaajia. Järjestäjänä on Hanko Foto Festival ry. Olen ollut mukana kaikkina vuosina.

Valokuvafestivaali alkaa jo perjantaina 06.09.2019 klo 18.00–20.00 Pre-Fotoparty-tilaisuudella HSF Marinessa, vierasvenesatamassa.

Tapahtuma järjestetään lauantaina 7.9.2019 ja sen teemana on Citylife. Luennot pidetään Hangon kaupungintalolla klo 9 alkaen. Päivän aloittaa BioFoto Finlandin  PechaKucha-esitys. Aamupäivän esiintyjinä ovat Tiina Puputti aiheenaan Hetken kuvia – valoa, varjoja ja ohikiitäviä hetkiä katukuvauksessa. Mikael Rantalainen puolestaan kertoo Stadin lumosta.

Iltapäivän luennoijina ovat Stefan Bremer otsikolla Keskeltä ja täysillä, Markku Pajunen aiheenaan Valokuvia huumorilla tai ilman – ideasta kuvaksi ja Cata Portin otsikolla 5 minuutin potretti.

Klo 18.30 alkaen nautitaan perinteinen FotoDinner Ravintola Makasiinissa. Klo 21.30 alkaen katsellaan valokuvia Regatta Span ulkoseinässä.

Vuoden 2017 tapahtumasta voit lukea täältä.

Mitkä ovat sinun lempitapahtumasi kesäaikana?

Normaali