Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Röölän omenoista kuohuviiniä

Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas toimii entisen sillitehtaan tiloissa Röölässä, Rymättylässä, joka on nykyisin osa Naantalia. Poikkesin tehtaalla Silli ja uussi perunoi -tapahtuman aikana kesäkuisena lauantaina.

Brinkhall Sparkling Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja on Ranskasta lähtöisin oleva viinintekijä Jean-Marc Hering. Toisena osakkaana on Juhani Salovaara.

Hering ja Salovaaraluottavat paikallisuuden voimaan. Omenat tulevat pääosin Rymättylässä sijaitsevasta omasta omenatarhasta.

Puhtaat raaka-aineet, joille lyhyt kasvukautemme ja pitkät valoisat yöt antavat voimakkaan maun, yhdistyvät perittyjen ranskalaisten samppanja- ja viininvalmistuksen menetelmien kanssa. Mukana on myös tekniikkaa: robotti kääntelee kuohuviinipulloja määräajoin.

Maaliskuussa avautuneen Brinkhall Sparklingin ensimmäiset myyntituotteet olivat tammitynnyreissä kypsytetyt Eeva-omenajääviinit. Kesäkuussa valmistui myyntiin omenakuohuviinejä.

Vasemmalla olevassa pullossa on väkevää omenaviiniä, jonka yhtenä ainesosana on calvados. Oikealla olevassa pullossa on omenakuohuviiniä. Pullon hinta on 30 euroa. Valkoisessakin pullossakin on kuohuviiniä, mutta tämä versio on tulossa myyntiin vasta syksyllä 2017.

Tuotteita voi ostaa viinitehtaan myymälästä osoitteessa Rööläntie 365,  Röölä. Myymälä on  kesällä avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10 – 17. Viinejä  on myynnissä myös muutamissa ravintoloissa. Ensi syksynä niitä voi ostaa myös Alkosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Silli ja uussi peruni Röölässä

Varhaisperunat ovat kesän odotettu herkku, jota päästiin maistelemaan Naantalin Röölässä lauantaina 10.6. Silli ja uussi peruni -tapahtuma oli myös paikallisen kulttuurin ja tuotteiden markkinointi- ja esittelytilaisuus. Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas julkisti ensimmäisen kuohuviininsä.

Olen kuullut vanhempieni retkistä Röölän peruna- ja sillitapahtumaan, mutta en ole siellä aikaisemmin käynyt. Röölä, aikaisemmin Röödilä, sijaitsee Rymättylässä, joka on kuntaliitosten myötä osa Naantalia. Valttikorttina oli nyt ilmainen merimatka Turusta Röölään ja juuri tuo kesäkuinen lauantai oli sopiva pieneen reissuun.

M/s Islan kyydissä Rymättylään

Tänä kesänä yhteysalus m/s Isla osallistui talkoisiin ja kuljetti maksutta markkinaväkeä. Paikkoja oli 100 ensimmäiselle ja myös polkupyörät olivat tervetulleita yhteysalukselle. Normaalisti Islan reitti on Rymättylän saaristossa.

Olin paikalla puolta tuntia ennen kello 9 lähtöaikaa. Väkeä tuli paikalle tasaisesti, mutta kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Mukana oli 91 henkilöä.

Kiipesin heti aluksi ylimmälle tasolle ja sain hyvän nurkkapaikan, jossa tosin ei voinut pelastusrenkaan vuoksi istua. Kuvauspaikkana se oli oivallinen ja vietinkin siinä tovin, vaikka se oli sellaisessa kohtaa laivaa, johon aurinko ei päässyt paistamaan. Istumapaikkoja laivalla oli vähän, mutta lattiatkin otettiin käyttöön.

Laivalta oli hyvät näköalat Aurajoen rannan nähtävyyksiin Sigynistä Suomen Joutseneen sekä satamaan ja Ruissaloon, jonka kauniit pitsihuvilat uimahuoneineen ja laitureineen soljuivat ohi.

Kylmä pakotti hakeutumaan muualle ja löysinkin alakerran oleskelupaikan, jossa laivan henkilökuntaan kuuluva mies piti pienimuotoista kahvilaa. Kylläpä lämmin kahvi ja korvapuusti maistui ja lämmitti kohmeista oloa. Alakerrassa oli myös näyttö, josta näki laivan keulaan ja sen maisemiin.

Matka alkoi Aurajoen rannasta. Samalla sai ihastella monia jokivarren nähtävyyksiä toisesta perspektiivistä.

Perunaa jonotettiin

M/s Isla parkkeerasi Röölän rantaan reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen. Paikalla oli jo sankasti väkeä ja silli- ja perunajono oli pitkä. Luovuin heti ajatuksesta liittyä odottavien joukkoon.

Katselin hetken myyntikojuja, tapasin muutamia tuttavia, käväisin Röölän kylähuoneessa ja Silliperinnekeskus Dikselin tiloissa. Sinne avataan kesän aikana Myllymuseo.

Ohjelmalavalla harmonikkamestarit Kaitsu, Tapsa ja Ella taituroivat ikivihreitä ja Rymättylän Teatteri esitti näytteitä kesän näytelmästä Koira saa paikan. Juontajana oli toimittaja Lassi Lähteenmäki, Unikeko vuosimallia 2016.

Jonotin hetken taas toivorikkaasti perunoita ja silliä, mutta kärsivällisyyteni ei riittänyt.

Omenat kuohuviiniksi

Lähdin kohti Brinkhall´s Sparkling -viinitehdasta, joka toimii entisen sillitehtaan tiloissa.Tehdas on aloittanut toimintansa viime maaliskuussa ja se valmistaa jääomenaviiniä, väkevää viiniä, jossa on mukana calvadosta sekä nyt uutuutena omenakuohuviiniä. Raaka-aine tulee pääosin Röölässä sijaitsevasta omenatarhasta.

Tehtaalla sai katsella tuotantotiloja teräsisine säiliöineen ja tammitynnyreineen. Valmiita kuohuviinipulloja säilytetään vaaka-asennossa metallisissa häkeissä.

Omenakuohuviini on saanut oikeuden käyttää Suomi 100 -tunnusta. Viinipullojen ulkoasu on huoliteltu.

Olihan omenakuohuviiniä ostettava, vaikka hinta on kohtuullisen korkea, 30 euroa. Jotenkin hinta asettui kohdilleen, kun ajatteli erilaisia vaiheita omenoista valmiiseen pullotettuun kuohujuomaan. Säästän pullollisen johonkin kesäiseen juhlahetkeen.

Maistiaisia ei tehtaalla ollut tarjolla, joten en voi vielä kertoa arviota omenakuohuviinin mausta.

Valmiita Brinkhall-omenakuohuviinejä.

500 kiloa perunaa

Aamiaisesta oli sen verran aikaa, että ajatus perunasta ja sillistä hiipi jälleen mieleen. Menin jonon hännille ja pienen odottelun jälkeen sainkin oman lautaselliseni.

Silli- ja peruna-annos oli simppelin karun näköinen, mutta maukas.

Tapahtumaan oli varattu yhteensä 500 kiloa varhaisperunaa ja ne oli lahjoittanut Osuuskunta Rymättylän Varhane. Perunat keitti Ravintola Röölänranta ja Boy-sillit tarjosi Orkla. En ole mitenkään perso sillille, mutta nyt se maistui yllättävän hyvältä; tiedä sitten, oliko tyhjällä vatsalla jotain tekemistä asian kanssa.

Pian kahden jälkeen väkeä alkoi mennä yhteysalukseen ja sinne minäkin suuntasin. Sain aurinkoisen istumapaikan lattialta ja oleskelin siinä suurimman osan matkasta auringon lämmöstä nauttien.

Alakannelta leijaili jossain vaiheessa grillaustuoksuja ja makkaroita olikin myynnissä kahden euron hintaan.

Kaiken kaikiaan kiva pienen budjetin kesäretki: maksuton merimatka ja ateria. Upea aurinkoinen sää kruunasi päivän.

Kiitokset m/s Islan väelle ja toiveena: ensi kesänä uudestaan. Omenaviinivarastotkin lienevät silloin täydennystä vailla.

M/s Isla odottaa matkalaisia kohti Turkua.

Yhteysalusmatka tarjosi kauniita saaristolaismaisemia Aurajoelta Röölään ja takaisin.

Isla jätti tyytyväisiä matkustajia Aurajoen rantaan. Monet kiittivät kättelemällä.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Kinnietä ja kaktuslikööriä

Virvoitusjuoma Kinnie ja kaktuksen hedelmistä valmistettu bajtralikööri ovat maltalaisia erikoisuuksia.

Maltan ruokakulttuurissa sekoittuvat niin italialainen, espanjalainen kuin ranskalainenkin keittiö ja vaikutteita on tullut myös Lähi-idästä sekä pitkäaikaisen isäntämaan Englannin ruokaperinteistä.

Entä sitten juomat? Tuon tässä esiin pari erikoisuutta, joihin Maltan kävijä tutustuu jossain vaiheessa matkaansa.

Kinnie ‒ katkeromainen vai kitkerä?

Maltalle tyypillinen ja omintakeinen juoma on Kinnie. Se on alkoholiton virvoitusjuoma, joka luotiin vuonna 1952  vaihtoehdoksi Coca-Colalle. Valmistaja on Simonds Farsons Cisk. Resepti on salainen, mutta juomaa valmistetaan sitrushedelmästä ja maustetaan yrteillä, muun muassa pomeranssilla, aniksella, ginsengillä, raparperilla ja lakritsalla.

Kinnie on ilmeisesti juoma, josta joko pitää tai sitten ei. Se on katkeromainen, joidenkin mielestä ehkä kitkerä. Sitä nautitaan sellaisenaan tai drinkin ainesosana.

Kinnietä on saatavissa ainakin Isosta-Britanniasta, Italiasta, Saksasta, Puolasta, Alankomaista, Libyasta ja Kanadasta ja sitä valmistetaan lisenssillä Australiassa.

Toin yhden pullollisen Kinnietä kotiin ja maistatin perheenjäsenillä. Lasillinen kulautettiin alas, mutta varsinaista ihastusta juoma ei tainnut synnyttää. Minä kyllä voisin juoda sitä hellepäivän viilennettynä virkistäjänä oluen sijaan.

Alkuperäisen Kinnien lisäksi on saatavilla myös vähäkalorisempia vaihtoehtoja.

Bajtra, kaktuslikööri

Bajtra puolestaan on tyypillinen maltalainen likööri, joka valmistetaan viikunaopuntia-kaktuksen hedelmistä. Sen valmistuksen aloittivat Maltan ritarikunnan jäsenet. Nykyisin sitä tekee maan nimekkäin likööritehdas Zeppi’s Naxxassa.

Viikunaopuntia on se kaktus, jota näkee kaikkialla Maltalla. Se on lähtöisin Amerikan mantereelta, mistä merenkulkijat toivat sen 1400-luvulla saarille. Viikunaopuntia on tärkeä viljelykasvi maapallon kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Kivikkoisella Maltalla tosin näytti siltä, että kasvi rönsyilee itsekseen siellä täällä, ei niinkään viljeltynä. Tämä monivuotinen ja tanakka kaktus kasvaa 2–5 metriä korkeaksi.

Viikunaopuntiaa kasvatetaan lähinnä hedelmän vuoksi, joka antaa bajtraliköörille sen makean maun, mutta myös kaktusvihanneksena ja muihin käyttöihin. Maltalla bajtraa juodaan viilennettynä joko chardonnayn tai limonadin kanssa.

Maltalla juodaan myös paikallista olutta. Suosituin merkki on Cisk, jomka mainoksia näkyy siellä täällä kuten Kinnienkin. Maltalla valmistetaan myös viinejä.

Normaali
Ravintola, Ruokakulttuuri

Saisiko olla sapas?

Sapas

Savuporomoussea ruisnapilla.

On aina hauskaa, kun oppii uusia asioita. Kuulin tammikuussa ensimmäistä kertaa sanan sapas. Vähän niin kuin tapas….

Raholan ruokasanaston mukaan ” Espanjassa käyneet turistit tietävät, että tapas on enemmän tai vähemmän runsas kokoelma kuumia ja kylmiä pikkuruokia, snacks, kuten englanniksi sanotaan. Mutta espanjalaiselle tapas on kokonainen kulttuuri, elämäntapa – elämän tapa. Espanjalainen rakastaa älykästä keskustelua hyvässä seurassa, samalla maistellen eri tapaslajeja ja viiniä juoden.”

Tapaksista olen kirjoittanut viime vuoden kesäkuussa tapaspäivän kunniaksi.

Sapas onkin suomalainen tapas, kotimaiseen ruokaperinteeseen ankkuroitunut suupala.

Sapaksia oli tarjolla Scandic Plazassa Turussa tilaisuudessa, jossa esiteltiin hotellin uudistettuja huoneita ja ravintolan sisustusta.

Tarjolla oli seuraavanlaisia sapaksia:

  • Härkäpastramia, waldorffin salaattia ja paahdettua saaristolaisleipää
  • Savuporomoussea ruisnapilla
  • Lohitartar, sahramimajoneesia ja kaprista ruisnapilla
  • Toast Skagen yrttinapilla
  • Suklaamoussea ja mascarponemoussea muropohjalla sekä tuoreita marjoja.
Sapaksia

Lohitartar, sahramimajoneesia ja kaprista ruisnapilla.

Sapaksia.

Toast Skagen yrttinapilla.

Jälkiruokatapaksia.

Mascarponemoussea muropohjalla sekä tuoreita marjoja.

Jos haluat kokeilla sapas- tai tapasreseptejä, niitä löytyy muun muassa Kotilieden sivuilta.

Scandic Plaza Turun pääkokin Anna-Maija Gröndahlin mukaan tämän sapastarjoilun avulla asiakkaat pääsevät maistamaan uusia makuja ravintolan tulevalta ruokalistalta hieman muunneltuna. Ravintolassa on tarjolla pohjoismaisia herkkuja ja Scandicin klassikoita.

Hotellin Bryggman´s Restaurant & Deli on mukava lounas- ja taukopaikka päivällä ja illallista saa kello 23 saakka; sunnuntaisin ravintola on suljettu. Tarjolla on myös brinner eli aamiaisherkkuja illallisella.

Normaali
Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Pafos2017

Kyproksen lounaisrannikolla sijaitseva Pafos on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä tanskalaisen Aarhusin kanssa.

Kun kuulin Pafoksen kulttuuripääkaupunkivuodesta, muistui mieleeni oma matkani sinne parinkymmenen vuoden takaa. Sittemmin totesin, että reissuni ei ollut jäänyt kovinkaan hyvin mieleeni.

Kotikaupunkini Turku on ollut Pafoksen edeltäjiä nimikkovuoden viettäjänä. En osallistunut kovinkaan aktiivisesti moniin vuoden 2011 tapahtumiin, sillä olin tuolloin nyreissäni juhlavuotta edeltäneistä tai sen aikana tehdyistä leikkkauksista arkipäiväisempään kulttuurielämään, muun muassa sivukirjastojen toimintaan.

Afroditen kaupunki

Pafos on satama- ja matkailukaupunki lentokenttineen ja kalastussatamineen. Se on Kyproksen neljänneksi suurin kaupunki Nicosian, Limassolin ja Larnacan jälkeen, asukkaita on noin 36 000.

Jumalatar Afroditen kerrotaan syntyneen meren kuohuista Pafoksessa. Kaupunki oli Antiikin aikaan saaren pääkaupunki. Rooman kuvernöörin palatsin jäännöksistä löydetyt mosaiikkilattiat ovat suosittu nähtävyys.

Pafos on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon historiansa ja kulttuurinsa vuoksi. Muita kyproslaisia kohteita tuossa luettelossa ovat Khirokitia, esikeraaminen neoliittinen kylä Etelä-Kyproksella ja Troodoksessa, Kyproksen suurimmassa vuoristossa, sijaitsevat kymmenen maalattua kirkkoa.

Kyproksen lippu

Kypros on jakautunut Turkin miehittämään ja asuttamaan pohjoisosaan sekä kreikkalaisperäiseen ja ja EU:hun kuuluvaan eteläosaan. Saaren suurimmaksi luonnonvaraksi mainitaan auringonpaiste, jota saadaa 340 päivänä vuodessa.

Kun Kyprokselta löytyy vieraanvaraista isäntäväkeä, Välimeren ja Lähi-idän ruokakulttuureja yhdistävää gastronomiaa viineineen, kulttuuria, historiaa sekä monipuolisia mahdollisuuksia niin golffareille, vesiurheilusta kiinnostuneille kuin rantalomailijoille, tarjoaa se hyvän vaihtoehdon Espanjan, Kreikan ja Kroatian lomakohteille, jotka nyt kiinnostavat eniten lomamatkojaan suunnittelevia suomalalaisia.

img_6305

Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Lännen ja idän solmukohta

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma sisältää muun muassa konsertteja, näyttelyitä, tanssia ja työpajoja. Avajaisia vietettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna.

Pafoksella on aina ollut strateginen asema itäisellä Välimerellä. Nykyisen monikulttuurisen todellisuutensa avulla se haluaa olla idän ja lännen yhdistävä kulttuuripääkaupunki.

Keskeisenä konseptina juhlavuodessa on Open-Air Factory, avoimuus suhteessa tilaan, mutta myös erilaisiin kulttuureihin, uskomuksiin ja ajatuksiin. Tavoitteena on hyväksyminen, suvaitseminen, rohkaiseminen ja osallistaminen.

Eurooppalaisten kulttuurien rikkaus ja moninaisuus

Euroopan kulttuuripääkaupunki on Euroopan parlamentin ja komission päättämä ohjelma, jossa kaupunkeja valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi hakemuksista. Toimintaa on ollut vuodesta 1985 lähtien, jolloin valittuna kaupunkina oli Ateena.

Ohjelman avulla EU on halunnut lisätä Euroopan kansalaisten vuorovaikutusta sekä esitellä Euroopan kulttuurien rikkautta ja moninaisuutta.

Suomalaisista kaupungeista mukana ovat olleet Turun lisäksi Helsinki vuonna 2000.

Kun nyt mietin keväistä matkakohdetta merenrantaan ja aurinkoon, on Pafos hyvinkin mukana vaihtoehtojen listalla. Toinen kiinnostava kohde on Malta, jonka pääkaupunki Valletta on myös EU:n kulttuuripääkaupunkilistalla vuonna 2018.

Leipää-

Ruokaa

Keo-olutta

Viikinkien perustama Aarhus

Vuoden 2017 toiseen Euroopan kulttuuripääkaupunkiin voit tutustua Aarhusin kaupunkioppaan avulla. Aarhusissa asuva Marjoannika esittelee omat suosikkipaikkansa ja -tapahtumansa. Mukana on kaikkiaan 21 kohdevinkkiä kolmessa kaupunginosassa. (lisäys 20.5.2017)

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Turun Kauppahalli ‒ virkeä 120-vuotias

I love Turun kauppahalli

Turun Kauppahalli juhlii tänä vuonna 120-vuotista toimintaansa. Virallisen myyntiluvan halli sai 15.10.1896.

Suomen toiseksi vanhimman kauppahallin suunnittelija oli arkkitehti Gustaf Nyström. Hän oli myös piirtänyt vuonna 1889 avatun Helsingin vanhan kauppahallin. Hän oli erikoistunut kauppahalleihin ja oli myös käynyt tutkimassa niitä Euroopassa. Nyströmin käsialaa ovat myös Turun taidemuseo ja Kansalliskirjaston Rotunda.

Kauppahalli sijaitsee lähellä Turun kauppatoria osoitteessa Eerikinkatu 16. Sen strategiset mitat ovat: pituus 118,5 metriä, leveys 30 metriä ja korkeus 13 metriä.

kielletty

Lihaliikkeitä ja elävien kalojen altaita

Hallissa oli alkuaikoina 151 myymäää, joista 53 oli varattu tuoreen lihan myyntiä varten. Kauppahallin rakentamisen motiivina oli siirtää torikauppa siisteihin sisätiloihin.

Vesijohto halliin saatiin vasta vuonna 1905. Tämän myötä halliin rakennettiin myös elävien kalojen altaat, joissa uiskenteli muun muassa haukia, ankeriaita, lahnoja, säyneitä ja kampeloita.

Sähkövalot tulivat käyttöön vuonna 1932 korvaamaan kaasuvalon.

1960-luvulla halli oli teknisesti vanhentunut ja sen purkamistakin suunniteltiin. Onneksi hallilla oli ystäviä ja purkamista vastustava kansanliike sai tahtonsa läpi.

Halli saneerattiin kokonaisvaltaisesti 1970-luvulla. Sitä on korjattu myöhemminkin, mutta aina alkuperäistä säilyttäen. Viimeisimmässä uudistuksessa 2013 halliin luotiin muun muassa ravintola-alue. Nykyään Kauppahalli kuuluu ylimpään suojeluluokkaan, joten sen tulevaisuus lienee turvattu.

Palvelevia liikkeitä sukupolvesta toiseen

Lihaliik Reino Jokinen

Kauppahallissa on muutamia perinteisiä ja jo useita sukupolvia palvelleita liikkeitä, kuten Lihaliike Reino Jokinen Ky. Liikkeen toimintaa kolmannessa polvessa jatkavat Jari ja Marko Mäkinen. Se palvelee niin kuluttajia kuin turkulaisia ravintoloita.

Paljon on kerrottu tarinaa nirppanokan maineessa olleesta tehtaanjohtajan rouvasta, joka sanoi lihamyyjälle tarvitsevansa erityisen hyvin riippunutta ja rasvatonta sisäfilettä. Kauppias vakuutti sellaista löytyvän ja ryhtyi käärimään pakettia. Rouva halusi tutkia tarkemmin lihaa, joka oli kuin olikin hänen toiveensa täyttävää ‒ kauppias oli laittamassa kääreisiin sonnin kiveksiä. Se ei olekaan tiedossa, kuinka rouva tarjottuun vaihtoehtoon suhtautui.

Kalaliike S. Wallinilla on pidempi historia kuin hallilla, sillä se on toiminut kohta 130 vuotta. Liikkeen kauppias Jaakko Manelius toivoo, että vanhemmat toisivat lapsiaan tutustumaan Kauppahalliin, jotta perinteet ja tunnelma voitaisiin välittää seuraaville sukupolville ‒ näin saataisiin jatkossa uusia asiakkaita.

Kauppahallin oma juhlaleivos,

Kauppahallin oma juhlaleivos.

Uutena tulokkaana hallissa on Piece of Cake Mbakery Cafe. Kahvilaa pitää Mbakery, joka voitti vuonna 2015 Suomen parhaan leipomon tittelin.

Kahvilan valikoimissa on leipomotuotteiden lisäksi myös lounasruokaa.

MBakery on valmistanut myös Kauppahalli 120 vuotta -leivoksen, jossa maistuu mustaherukka.

Kauppahallissa on liikkeitä leipomoista lihaliikkeisiin, herkkukaupoista juustopuoteihin ja maustekaupoista teeliikkeisiin.

Myös muutamia muita kuin elintarvikeliikkeitä löytyy: muun muassa Brahen suutari ja Hallin Ompelu ja Tarvike, Wanha Turku Kauppa ja Hallin Lippa eli Turun kaupunginteatterin lippukassa. Myös Alkolla on hallissa liike, joka oli jossain vaiheessa Suomen pienin Alko.

Kauppahallissa on myös monia ravintoloita ja kahviloita. Aschanin Sininen Juna -kahvilassa voi päästä matkatunnelmiin, silla sisustuksena on vanhan junavaunun penkit.

Kauppahallissa on myös esillä Wanhanajan Puoti-Yhdistys ry:n Turku-kokoelman kaupan alan esineistöä ja pakkauksia (tontti 126).

Museopuoti

Jouluaatto alkaa Kauppahallista

Kauppahallissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, muun muassa helmikuussa Ruoka- ja viinijuhlat, musalounaita sekä elokuussa Taiteiden yönä ja lokakuussa hallin syntymäpäivänä niihin liittyviä tilaisuuksia ja tempauksia.

Traditionaalisin tilaisuus on jouluaaton avaus aamulla kello seitsemän, jolloin hallissa kajahtavat joululaulut ‒ lihakauppiasyhdistys aloitti tämän perinteen vuonna 1948. Nykyisin jouluaaton avaus kerää halliin noin 1 500‒3 000 kuulijaa.

Lehti 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi

Turun Kauppahalli on julkaissut mainion lehden 120-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Se kertoo hallin historiasta ja nykypäivästä liikkeineen.

Lehdessä on myös kauppiaiden antamia ruokareseptejä, muun muassa Herkku-nuotan tomaattinen kala-äyriäispata, savuporo-tuorejuustotorttu, parsakaalicuppuccino sekä porsaanliharimpsut ja banaanisalsa  (ks. linkitetty lehti).

Useammin asiakkaaksi

Huomaan tätä kirjoittassani oleva huono hallin hyödyntäjä. Käyn siellä oikeastaan vain joskus aamuisin, jos joudun syystä tai toisesta odottamaan bussia. Saatan poiketa sinne lämmittelemään tai ehkä kahville Siniseen junaan. Tämä oli aiemmin helpompaa, kun halli aukesi jo kello 7; nyt aukioloaikana on aamukahdeksasta iltakuuteen ja lauantaina kello 8‒16.

Yritän jatkossa parantaa tapani ‒ vaikka vain kannatuksen vuoksi ja kunnioituksesta turkulaista kaupankäynnin traditiota kohtaan. Ja onhan hallissa erilainen tunnelma kuin uudemmissa ostoskeskuksissa.

Sisäkuva kauppahallista

kauppahalli1

Normaali
Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Tapaksilla Tintåssa Maailman tapaspäivänä

Jos ei pääse lähtemään matkalle, voi leikkiä turistia omassa kaupungissaan. Kansainväliseen tunnelmaan virittyy ravintolassa, jossa saa kokemuksia muun maan kulinaristisesta perinteestä. Espanjasta peräisin olevia tapaksia sai nauttia Aurajoen rannassa Turussa Maailman tapaspäivänä 16.6.

Barcelonalaisen ravintolan baaritiskin tapasvalikoimaa.

Barcelonalaisen ravintolan baaritiskin tapasvalikoimaa.

Espanjalaiset tapakset ovat itse asiassa kylmiä tai lämpimiä alkupaloja, pikkusuolaisia. Ne voidaan tarjota pienten paahtoleipien päällä tai pienissä saviastioissa.

Jaakko Raholan Ruokasanastojen mukaan:”Tapas jaetaan kolmeen pääluokkaan: cosas de picar eli naposteltavia, pinchos eli jollakin työkalulla kuten tikulla poimittavia palasia sekä cazuelas eli pikku ruokalajeja, joiden syömiseen tarvitaan jo haarukkaa.”

Monilla baareilla ja ravintoloilla on omat talon erikoiset. Tapasten alkuperäinen tarkoitus on herättää ruokahalu ennen varsinaista ruokailua. Palanpainikkeena on olutta, viiniä tai siideriä.

Maistellen baarista toiseen

Tapaksia barcelonalaisittain.

Tapaksia barcelonalaisittain.

Espanjan matkailutoimiston sivuilta löytyy tietoa tästä teemapäivästä ja tapaksista: ”Tapaksien hinta voi vaihdella suuresti. Joissakin ruokapaikoissa ne täytyy tilata, kun taas toisissa ne tarjotaan ilmaiseksi juoman lisäksi, jolloin tapaksia ei yleensä voi valita, vaan ne ovat baarin tyypillisimpiä ja valmiina tarjoiltaviksi olevia ”päivän tapaksia”. Jos miellyt johonkin maistamaasi tapakseen voit tilata sitä suuremman annoksen ravintolan esittämällä hinnalla.

Tapaslounaalla tai -illallisella voi helposti tehdä tuttavuuksia. Tapaksille voi myös mennä ryhmän, ystävän tai elämänkumppanin kanssa. Parasta on seisoskella lähellä baaritiskiä ja maistella erityyppisiä tapaksia seuralaistensa kanssa jutustellessa. Juomien tilaamista koko ryhmälle kutsutaan juomakierrokseksi, siis ”ronda” espanjaksi. Tulet varmasti kuulemaan aina jonkun sanovan “minä tarjoan tämän kierroksen!

Tärkeä vinkki: älkää jääkö yhteen paikkaan, vaan siirtykää baarista toiseen ja maistelkaa kaikentyyppisiä tapaksia “tapasalueilla”, jotka sijaitsevat yleensä kaupunkien vanhassa osassa. Kauniilla ilmalla yleensä istuudutaan ulos terassille.”

Mikä on tapaksien alkuperä? Espanjan matkailutoimisto mukaan siitä on olemassa monenlaisia tarinoita. ”Jonkun tarun mukaan ne saivat alkunsa 1200-luvulla, kuningas Alfonso X:n tavasta syödä pieniä ruoka-annoksia viiniä nautiskellessaan. Toiset tarinat kertovat, että ne ovat saaneet alkunsa siitä, kun ennen vanhaan viinilasit peitettiin leipäviipaleella ja leikkeleillä, jotta niihin ei lentäisi hyönteisiä.” Espanjan sana tapa on suomeksi kansi.

Ennen pääateriaa barcelonalaisessa ravintolassa tarjottiin leipää, tomaattia ja levitteitä.

Ennen pääateriaa barcelonalaisessa ravintolassa tarjottiin leipää, tomaattia ja levitteitä. Tämä annos lienee pikemmin alkupala kuin tapas.

Munuaisia, mahalaukkua ja simpukoita

Wikipedia listaa esimerkkejä tapaksista:
•   ” paprikalla maustettu makkaraviipale (salchichón)
•    mausteinen sianmakkaraviipale (chorizo)
•    ilmakuivattua vuoristokinkkua (jamón serrano)
•    marinoidut mustat tai vihreät oliivit
•    juustoviipale (queso)
•    perunamunakkaan palanen, (un pincho de tortilla)
•    höyrytettyjä sinisimpukoita (mejillones al vapor)
•    täytettyjä sinisimpukoita (mejillones cubiertos)
•    katkarapuja valkosipuliöljyssä (gambas al ajillo)
•    etikkamarinoitua sardellia
•    paistettua mustekalaa (calamares fritos)
•    lihapyörykät (albóndigas) – suosittu tapas Keski-Espanjassa Kastiliassa
•    paneerattuja sipulirenkaita
•    marinoituja herkkusieniä
•    marinoitua paprikaa
•    lehmän mahalaukkua (callos) – perinteinen madridilainen tapas
•    grillatut munuaiset (riñones a la plancha) – perinteinen madridilainen tapas
•    ensaladilla rusa (”venäläinen salaatti”) eli tonnikalaa, vihanneksia ja oliiveja majoneesissa sisältävä salaatti.”

Helsinki, Tampere ja Turku

Tapaspäivän verkkosivulla on mainittu useita maailman kaupunkeja, joissa vietetään päivää Bakústa Mumbaihin ja Roomasta Torontoon. Suomesta oli mukana kolme kaupunkia. Arvaatko mitkä? No, tietysti Helsinki, Tampere ja Turku.

Pääkaupungissa oli mukana parikymmentä ravintolaa, mutta Tampereella ja Turussa vain kaksi. Tintå ja di Trevi olivat pitämässä Varsinais-Suomen lippua korkealla tässä asiassa. Di Trevissä näyttää olevan tapasmenu tarjolla joka päivä.

Chorizoa ja patatas bravas

Kylmää vai lämmintä? Tintån tapasmenu.

Kylmää vai lämmintä? Tintån tapasmenu.

Osuin Tintån tapaspäivään sattumalta. Sateisena iltana terassilla oli tilaa – erityisesti niissä pöydissä, jotka eivät olleet katoksen alla. Sade oli jo tauonnut. Ravintolan eteisestä hain harmaan huovan, joka sai nyt toimia kostean tuolin kuivikkeena.

Tintån tapasmenussa oli kylmiä tapaksia: jättioliiveja, marinoituja kasviksia, manchegojuustoa ja pähkinöitä, ensalada rusa ja gazpacho. Hinta oli á kolme euroa ja kaikki yhteensä 12 euroa.

Lämpiminä tapaksina oli tarjolla serranokinkua ja parsaa, friteerattua mustekalaa ja aiolia, grillattua chorizoa sekä patatas bravas ja mojokastiketta á viisi euroa ja kaikki yhteensä 18 euroa.

Valitsin lämpimät tapakset. Patatas bravas sisältää paistettuja, mausteisia perunapaloja ja mojokastikkeessa on tomaattia, paprikaa ja chiliä. Chorizo on makkaraa, jonka kuori on useimmiten sian vatsalaukkua ja se kypsennetään joko ilmakuivaamalla tai savustamalla. Raaka-aineina on savupaprikaa ja savustettua sianlihaa.

Tintå on suosittu ruokapaikka, joten annosta sai tovin odotella. Se ei sinänsä haitannut, sillä juttelu ystävän kanssa vei huomion pois ajasta.

Tapaksissa näytti olleen melkoisesti käsityötä ja tarjoilija kertoi, että keittiössä oli kiireistä. Annokset oli aseteltu omiin kulhoihinsa puutarjottimelle. Juomana oli Heinekenia hanasta.

Neljän lämpimän tapaksen lisäksi tarjottimella tuotiin vaaleaa leipää

Neljän lämpimän tapaksen lisäksi tarjottimella tuotiin vaaleaa leipää.

Makean tapaksen, churroja ja suklaata, jätin väliin. Churro on uppopaistettu pitkä leivonnainen. Sen valmistukseen käytetään jauhoja, öljyä, ripaus suolaa ja joskus mausteena hiven sitruunaa.

Näistä tapaksista jäi hyvä maku suuhun. Toisin kävi jo vuosia sitten eräässä konferenssissa Barcelonassa, jossa tapaksiin kyllästyi. Niillä oli korvattu lounaat ja illalliset – en enää muista, saimmeko koko tapahtuman aikana kunnon ruokaa.

Liekö tämä tapas vai alkuruoka? Annos oli tarjolla barcelonalaisessa hotellissa erään konferenssin lounaalla.

Liekö tämä tapas vai alkuruoka? Annos oli tarjolla barcelonalaisessa hotellissa erään kokouksen lounaalla.

Normaali