Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Ruoka houkuttelee matkailijoita ‒ myös Irlannissa

Jos kauniit maisemat tai eksoottiset kokemukset eivät saa matkailijoita liikkeelle, niin mikä sitten? Ruoka ja juoma voivat olla vetovoimaisia houkuttimia. Kaiken nähneet ja kokeneet matkailijat saattavat kaivata makuelämyksiä paikallisten tuottajien herkkujen parissa.

Parhaita ihmisiä ovat ne, jotka rakastavat ruokaa. Ikkunakoriste erään kahvilan ikkunassa Skibbereenissä.

Joka kolmas suomalainen valitsee ulkomaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella. Näin tekevät erityisesti nuoret, opiskelijat, liikematkustajat, johtavassa asemassa olevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Kotimaan kohteen ruokatarjonnan perusteella valitsee 27 prosenttia suomalaisista.

Hyvinä ruokamatkailukohteina mainitaan muun muassa Barcelona, Berliini, Praha, Budapest, Lontoo, Tallinna ja Peking. Tiedot ilmenevät vuoden 2017 Matkamessujen Kantar TNS:ltä tilaamasta tutkimuksesta.

Ruokamatkailutrendi on maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Irlannissa turistien ruokaan ja juomaan kuluttama rahasumma on noin kaksi miljardia euroa vuodessa, kertoo Fáilte Ireland, Irlannin matkailuorganisaatio.

Suomen suhteen Fáilte Irelandilla näyttäisi olevan hiukan työtä tehtävänä, sillä suomalaiset eivät ole löytäneet vielä vihreää saarta kulinaristisena kohteena. Saaren juomat tunnetaan paremmin, erityisesti oluet ja viskit.

Ruokamatkailualueena West Cork

Lehmillä oli etuajo-oikeus Länsi-Corkin kyläteillä.

Tutustuin matkailualan TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä retkellä Länsi-Corkin (West Cork) alueeseen ja ruokatarjontaan. Länsi-Cork on nimetty Irlannin vuoden 2017 ruokamatkailualueeksi (Ireland’s Premier Foodie Destination). Nimityksen antajana on ravintolayhdistys Restaurants’ Association of Ireland (RAI) yhdessä vakuutusyritys FBD Insurancen kanssa.

Perusteluissa mainittiin Länsi-Corkin alueen tapahtumat kuten vuosittainen, syyskuussa järjestettävä monipuolinen kokonaisuus Taste of West Cork Food Festival ja Cork Character Cafes -yhteisö kuten myös se ylpeys ja intohimo, jolla paikalliset tuottajat ja kauppiaat suhtautuvat omiin ruokatuotteisiinsa.

Tarjolla oli myös paikalliseen ruokatarjontaan ja -tapahtumiin liittyviä esitteitä.

Kisan kakkoseksi tuli Boyne Valley, kolmanneksi Kilkenny, neljänneksi Kinsale ja viidenneksi West Waterford.

Kalbo’s Café oli laittanut pöydän koreaksi.

Bussilastillinen matkabloggaajia ajettiin päiväretken aikana Killarneysta Corkiin. Matkan varrella oli Skibbereenin kaupunki, jossa meille esiteltiin paikallisten tuottajien elintarvikkeita eräänlaisilla pienoismessuilla Uilinn Art Centren sisäpihalla. Samassa pihassa oleva Kalbo’s Café tarjosi maistiaisia.

Matkabloggaajille maistuivat pöytien antimet aamuisen bussimatkan jälkeen. Muistilehtiöihin kirjoitettiin tietoja tuottajista ja heidän elintarvikkeistaan ja kamerat räpsyivät. Tarjolla oli muun muassa savustettua kalaa ja ankkaa, paikallisia makkaroita (black pudding, verimakkara ja white pudding), kuivalihaa ja piiraita.

Avril Allshire-Howe

Avril Allshire-Howe Rosscarbery Recipes -perheyrityksestä esittelee osaa tuotevalikoimasta: kuivalihaa ja black pudding -verimakkaraa.

Ravintoloista esittäytyivät Pilgrim’s Rosscarberyn ja Mews Restaurant Baltimoren kylästä. Viimeksi mainittu esitteli raaka-aineenaan käyttämiään villiyrttejä ja leviä.

Mews-ravintola houkutteli Baltimoreen. Yksi ravintolan omistajista, Luke Matthews (vas.) ja ravintolan pääkokki Ahmet Dede (oik.), joka on lähtöisin Turkista.

Mews käyttää annoksiinsa myös muita meren antimia kuin kaloja.

Ruokamarkkinoilta matka jatkui Fields of Skibbereen -markettiin, joka on myös vahvasti lähiseudun tuottajien asialla.

Vietin viikon Irlannissa ja sain pelkästään hyvää ruokaa, juomista nyt puhumattakaan. Ja tiedättehän, kuinka käy, kun antaa pikkusormen…Tekisi mieli nähdä Irlannin rannikkokaupunkien kalaravintoloita ja viettää aikaa ruokafestivaaleilla.

Mainokset
Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Kuinka tavallisesta marketkäynnistä tehtiin bloggaritapahtuma?

Fields of Skibbereen -kauppa isännöi kansainvälistä bloggaajajoukkoa irlantilaiseen tyyliin. Ohjelmassa oli päivittäistavarakaupan toiminnan esittelyä ja maistiaisia.

Osana Killarneyn matkabloggarikonferenssia oli yhden päivän retki West Corkiin. Bussimme lähti Killarneystä ja ajoi aamupäivällä Skibbereeniin, pieneen Corkin kreivikunnassa sijaitsevaan kaupunkiin. Sen asukasluku on noin 2 500.

Skibbereen tarkoittaa pientä venesatamaa, Little Boat Harbour. Kaupungin halki virtaakin Ilen-joki, joka yhtyy mereen noin 12 kilometrin matkan jälkeen.

Skibbeleenissä tutustuimme West Corkin alueen ruokatuotantoon ja kävimme myös paikallisessa marketissa nimeltään Fields of Skibbereen. Se on yli 80 vuotta toiminut perheyritys, jonka johdossa on jo kolmas sukupolvi, yli 50 vuotta elintarvikekauppaa pitäneen John Fieldin tytär Ruth Field ja hänen miehensä Adam. Liike sijaitsee osoitteessa Main Street. Myymälän lisäksi asiakkaita palvelee kahvila.

Kaupan isäntäpariskunta esitteli oman leipomon tuotteita.

Liike on mukana SuperValu-ketjussa. Marketissa on noin 150 työntekijää ja se tunnetaan hyvästä asiakaspalvelusta. Kauppa on saanut työstään monia huomionosoituksia.

Ruth ottikin meidät vastaan ja lähti esittelemään valtakuntaansa. Kaupassa on oma leipomo, joka valmistaa niin leivät kuin konditoriatuotteet. Saimme maistaa kaupan omaa leipää. Tuoretuotteiden osuus on korkea, 39 %. Valikoimassa suositaan lähialueen tuottajia, joihin liikkeellä on pitkäaikaiset suhteet.

Kaupan vihannekset kasvavat lähialueilla – no, ehkä eivät sentään appelsiinit.

Myyjät maistattivat myös kalaa, juustoa ja lihatuotteita. Kalatiskin esillepano oli näyttävää ja market onkin voittanut parhaan kalatiskin palkinnon Best Fresh 2017 -kilpailussa.

Eri osastojen vastaavat olivat esillä kasvoillaan ja nimillään paikallisen asiantuntemuksen edustajina.

Kalatiski oli täynnä merenantimia joko sellaisenaan tai valmistettuina tuotteina.

Bloggarit kiertelivät kauppaa, kyselivät myyjiltä, ottivat kuvia ja kirjoittivat muistiinpanoja. Henkilökunnan innokkkuus ja ylpeys omasta työstä välittyi vieraille. Tämä ei ole mikä tahansa supermarket, vaan asialleen, ruoalle ja asiakkaille, omistautunut yhteisö.

Ole hyvä, maista.

Lihatiskin myyjät työskentelivät asiakkaiden nähtävillä.

Kierros päättyi alkoholituotteisiin ja kunniapaikalla ovat oman alueen viskit: The Pogues ja West Cork. Myös Irlannin Guinness-olut on hyvin esillä. Saimme pienet viskimaistiaiset muovimukeista ja pikkupullot mukaamme.

Juomaosastollakin oli laajat valikoimat.

West Cork -viskiä erilaisina pullotteina.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Röölän omenoista kuohuviiniä

Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas toimii entisen sillitehtaan tiloissa Röölässä, Rymättylässä, joka on nykyisin osa Naantalia. Poikkesin tehtaalla Silli ja uussi perunoi -tapahtuman aikana kesäkuisena lauantaina.

Brinkhall Sparkling Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja on Ranskasta lähtöisin oleva viinintekijä Jean-Marc Hering. Toisena osakkaana on Juhani Salovaara.

Hering ja Salovaara luottavat paikallisuuden voimaan. Omenat tulevat pääosin Rymättylässä sijaitsevasta omasta omenatarhasta.

Puhtaat raaka-aineet, joille lyhyt kasvukautemme ja pitkät valoisat yöt antavat voimakkaan maun, yhdistyvät perittyjen ranskalaisten samppanja- ja viininvalmistuksen menetelmien kanssa. Mukana on myös tekniikkaa: robotti kääntelee kuohuviinipulloja määräajoin.

Maaliskuussa avautuneen Brinkhall Sparklingin ensimmäiset myyntituotteet olivat tammitynnyreissä kypsytetyt Eeva-omenajääviinit. Kesäkuussa valmistui myyntiin omenakuohuviinejä.

Vasemmalla olevassa pullossa on väkevää omenaviiniä, jonka yhtenä ainesosana on calvados. Oikealla olevassa pullossa on omenakuohuviiniä. Pullon hinta on 30 euroa. Valkoisessakin pullossakin on kuohuviiniä, mutta tämä versio on tulossa myyntiin vasta syksyllä 2017.

Tuotteita voi ostaa viinitehtaan myymälästä osoitteessa Rööläntie 365,  Röölä. Myymälä on  kesällä avoinna keskiviikosta sunnuntaihin klo 10 – 17. Viinejä  on myynnissä myös muutamissa ravintoloissa. Ensi syksynä niitä voi ostaa myös Alkosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Silli ja uussi peruni Röölässä

Varhaisperunat ovat kesän odotettu herkku, jota päästiin maistelemaan Naantalin Röölässä lauantaina 10.6. Silli ja uussi peruni -tapahtuma oli myös paikallisen kulttuurin ja tuotteiden markkinointi- ja esittelytilaisuus. Brinkhall´s Sparkling -viinitehdas julkisti ensimmäisen kuohuviininsä.

Olen kuullut vanhempieni retkistä Röölän peruna- ja sillitapahtumaan, mutta en ole siellä aikaisemmin käynyt. Röölä, aikaisemmin Röödilä, sijaitsee Rymättylässä, joka on kuntaliitosten myötä osa Naantalia. Valttikorttina oli nyt ilmainen merimatka Turusta Röölään ja juuri tuo kesäkuinen lauantai oli sopiva pieneen reissuun.

M/s Islan kyydissä Rymättylään

Tänä kesänä yhteysalus m/s Isla osallistui talkoisiin ja kuljetti maksutta markkinaväkeä. Paikkoja oli 100 ensimmäiselle ja myös polkupyörät olivat tervetulleita yhteysalukselle. Normaalisti Islan reitti on Rymättylän saaristossa.

Olin paikalla puolta tuntia ennen kello 9 lähtöaikaa. Väkeä tuli paikalle tasaisesti, mutta kaikki halukkaat mahtuivat mukaan. Mukana oli 91 henkilöä.

Kiipesin heti aluksi ylimmälle tasolle ja sain hyvän nurkkapaikan, jossa tosin ei voinut pelastusrenkaan vuoksi istua. Kuvauspaikkana se oli oivallinen ja vietinkin siinä tovin, vaikka se oli sellaisessa kohtaa laivaa, johon aurinko ei päässyt paistamaan. Istumapaikkoja laivalla oli vähän, mutta lattiatkin otettiin käyttöön.

Laivalta oli hyvät näköalat Aurajoen rannan nähtävyyksiin Sigynistä Suomen Joutseneen sekä satamaan ja Ruissaloon, jonka kauniit pitsihuvilat uimahuoneineen ja laitureineen soljuivat ohi.

Kylmä pakotti hakeutumaan muualle ja löysinkin alakerran oleskelupaikan, jossa laivan henkilökuntaan kuuluva mies piti pienimuotoista kahvilaa. Kylläpä lämmin kahvi ja korvapuusti maistui ja lämmitti kohmeista oloa. Alakerrassa oli myös näyttö, josta näki laivan keulaan ja sen maisemiin.

Matka alkoi Aurajoen rannasta. Samalla sai ihastella monia jokivarren nähtävyyksiä toisesta perspektiivistä.

Perunaa jonotettiin

M/s Isla parkkeerasi Röölän rantaan reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen. Paikalla oli jo sankasti väkeä ja silli- ja perunajono oli pitkä. Luovuin heti ajatuksesta liittyä odottavien joukkoon.

Katselin hetken myyntikojuja, tapasin muutamia tuttavia, käväisin Röölän kylähuoneessa ja Silliperinnekeskus Dikselin tiloissa. Sinne avataan kesän aikana Myllymuseo.

Ohjelmalavalla harmonikkamestarit Kaitsu, Tapsa ja Ella taituroivat ikivihreitä ja Rymättylän Teatteri esitti näytteitä kesän näytelmästä Koira saa paikan. Juontajana oli toimittaja Lassi Lähteenmäki, Unikeko vuosimallia 2016.

Jonotin hetken taas toivorikkaasti perunoita ja silliä, mutta kärsivällisyyteni ei riittänyt.

Omenat kuohuviiniksi

Lähdin kohti Brinkhall´s Sparkling -viinitehdasta, joka toimii entisen sillitehtaan tiloissa.Tehdas on aloittanut toimintansa viime maaliskuussa ja se valmistaa jääomenaviiniä, väkevää viiniä, jossa on mukana calvadosta sekä nyt uutuutena omenakuohuviiniä. Raaka-aine tulee pääosin Röölässä sijaitsevasta omenatarhasta.

Tehtaalla sai katsella tuotantotiloja teräsisine säiliöineen ja tammitynnyreineen. Valmiita kuohuviinipulloja säilytetään vaaka-asennossa metallisissa häkeissä.

Omenakuohuviini on saanut oikeuden käyttää Suomi 100 -tunnusta. Viinipullojen ulkoasu on huoliteltu.

Olihan omenakuohuviiniä ostettava, vaikka hinta on kohtuullisen korkea, 30 euroa. Jotenkin hinta asettui kohdilleen, kun ajatteli erilaisia vaiheita omenoista valmiiseen pullotettuun kuohujuomaan. Säästän pullollisen johonkin kesäiseen juhlahetkeen.

Maistiaisia ei tehtaalla ollut tarjolla, joten en voi vielä kertoa arviota omenakuohuviinin mausta.

Valmiita Brinkhall-omenakuohuviinejä.

500 kiloa perunaa

Aamiaisesta oli sen verran aikaa, että ajatus perunasta ja sillistä hiipi jälleen mieleen. Menin jonon hännille ja pienen odottelun jälkeen sainkin oman lautaselliseni.

Silli- ja peruna-annos oli simppelin karun näköinen, mutta maukas.

Tapahtumaan oli varattu yhteensä 500 kiloa varhaisperunaa ja ne oli lahjoittanut Osuuskunta Rymättylän Varhane. Perunat keitti Ravintola Röölänranta ja Boy-sillit tarjosi Orkla. En ole mitenkään perso sillille, mutta nyt se maistui yllättävän hyvältä; tiedä sitten, oliko tyhjällä vatsalla jotain tekemistä asian kanssa.

Pian kahden jälkeen väkeä alkoi mennä yhteysalukseen ja sinne minäkin suuntasin. Sain aurinkoisen istumapaikan lattialta ja oleskelin siinä suurimman osan matkasta auringon lämmöstä nauttien.

Alakannelta leijaili jossain vaiheessa grillaustuoksuja ja makkaroita olikin myynnissä kahden euron hintaan.

Kaiken kaikiaan kiva pienen budjetin kesäretki: maksuton merimatka ja ateria. Upea aurinkoinen sää kruunasi päivän.

Kiitokset m/s Islan väelle ja toiveena: ensi kesänä uudestaan. Omenaviinivarastotkin lienevät silloin täydennystä vailla.

M/s Isla odottaa matkalaisia kohti Turkua.

Yhteysalusmatka tarjosi kauniita saaristolaismaisemia Aurajoelta Röölään ja takaisin.

Isla jätti tyytyväisiä matkustajia Aurajoen rantaan. Monet kiittivät kättelemällä.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ruokakulttuuri

Kinnietä ja kaktuslikööriä

Virvoitusjuoma Kinnie ja kaktuksen hedelmistä valmistettu bajtralikööri ovat maltalaisia erikoisuuksia.

Maltan ruokakulttuurissa sekoittuvat niin italialainen, espanjalainen kuin ranskalainenkin keittiö ja vaikutteita on tullut myös Lähi-idästä sekä pitkäaikaisen isäntämaan Englannin ruokaperinteistä.

Entä sitten juomat? Tuon tässä esiin pari erikoisuutta, joihin Maltan kävijä tutustuu jossain vaiheessa matkaansa.

Kinnie ‒ katkeromainen vai kitkerä?

Maltalle tyypillinen ja omintakeinen juoma on Kinnie. Se on alkoholiton virvoitusjuoma, joka luotiin vuonna 1952  vaihtoehdoksi Coca-Colalle. Valmistaja on Simonds Farsons Cisk. Resepti on salainen, mutta juomaa valmistetaan sitrushedelmästä ja maustetaan yrteillä, muun muassa pomeranssilla, aniksella, ginsengillä, raparperilla ja lakritsalla.

Kinnie on ilmeisesti juoma, josta joko pitää tai sitten ei. Se on katkeromainen, joidenkin mielestä ehkä kitkerä. Sitä nautitaan sellaisenaan tai drinkin ainesosana.

Kinnietä on saatavissa ainakin Isosta-Britanniasta, Italiasta, Saksasta, Puolasta, Alankomaista, Libyasta ja Kanadasta ja sitä valmistetaan lisenssillä Australiassa.

Toin yhden pullollisen Kinnietä kotiin ja maistatin perheenjäsenillä. Lasillinen kulautettiin alas, mutta varsinaista ihastusta juoma ei tainnut synnyttää. Minä kyllä voisin juoda sitä hellepäivän viilennettynä virkistäjänä oluen sijaan.

Alkuperäisen Kinnien lisäksi on saatavilla myös vähäkalorisempia vaihtoehtoja.

Bajtra, kaktuslikööri

Bajtra puolestaan on tyypillinen maltalainen likööri, joka valmistetaan viikunaopuntia-kaktuksen hedelmistä. Sen valmistuksen aloittivat Maltan ritarikunnan jäsenet. Nykyisin sitä tekee maan nimekkäin likööritehdas Zeppi’s Naxxassa.

Viikunaopuntia on se kaktus, jota näkee kaikkialla Maltalla. Se on lähtöisin Amerikan mantereelta, mistä merenkulkijat toivat sen 1400-luvulla saarille. Viikunaopuntia on tärkeä viljelykasvi maapallon kuivilla ja puolikuivilla alueilla. Kivikkoisella Maltalla tosin näytti siltä, että kasvi rönsyilee itsekseen siellä täällä, ei niinkään viljeltynä. Tämä monivuotinen ja tanakka kaktus kasvaa 2–5 metriä korkeaksi.

Viikunaopuntiaa kasvatetaan lähinnä hedelmän vuoksi, joka antaa bajtraliköörille sen makean maun, mutta myös kaktusvihanneksena ja muihin käyttöihin. Maltalla bajtraa juodaan viilennettynä joko chardonnayn tai limonadin kanssa.

Maltalla juodaan myös paikallista olutta. Suosituin merkki on Cisk, jomka mainoksia näkyy siellä täällä kuten Kinnienkin. Maltalla valmistetaan myös viinejä.

Normaali
Ravintola, Ruokakulttuuri

Saisiko olla sapas?

Sapas

Savuporomoussea ruisnapilla.

On aina hauskaa, kun oppii uusia asioita. Kuulin tammikuussa ensimmäistä kertaa sanan sapas. Vähän niin kuin tapas….

Raholan ruokasanaston mukaan ” Espanjassa käyneet turistit tietävät, että tapas on enemmän tai vähemmän runsas kokoelma kuumia ja kylmiä pikkuruokia, snacks, kuten englanniksi sanotaan. Mutta espanjalaiselle tapas on kokonainen kulttuuri, elämäntapa – elämän tapa. Espanjalainen rakastaa älykästä keskustelua hyvässä seurassa, samalla maistellen eri tapaslajeja ja viiniä juoden.”

Tapaksista olen kirjoittanut viime vuoden kesäkuussa tapaspäivän kunniaksi.

Sapas onkin suomalainen tapas, kotimaiseen ruokaperinteeseen ankkuroitunut suupala.

Sapaksia oli tarjolla Scandic Plazassa Turussa tilaisuudessa, jossa esiteltiin hotellin uudistettuja huoneita ja ravintolan sisustusta.

Tarjolla oli seuraavanlaisia sapaksia:

  • Härkäpastramia, waldorffin salaattia ja paahdettua saaristolaisleipää
  • Savuporomoussea ruisnapilla
  • Lohitartar, sahramimajoneesia ja kaprista ruisnapilla
  • Toast Skagen yrttinapilla
  • Suklaamoussea ja mascarponemoussea muropohjalla sekä tuoreita marjoja.
Sapaksia

Lohitartar, sahramimajoneesia ja kaprista ruisnapilla.

Sapaksia.

Toast Skagen yrttinapilla.

Jälkiruokatapaksia.

Mascarponemoussea muropohjalla sekä tuoreita marjoja.

Jos haluat kokeilla sapas- tai tapasreseptejä, niitä löytyy muun muassa Kotilieden sivuilta.

Scandic Plaza Turun pääkokin Anna-Maija Gröndahlin mukaan tämän sapastarjoilun avulla asiakkaat pääsevät maistamaan uusia makuja ravintolan tulevalta ruokalistalta hieman muunneltuna. Ravintolassa on tarjolla pohjoismaisia herkkuja ja Scandicin klassikoita.

Hotellin Bryggman´s Restaurant & Deli on mukava lounas- ja taukopaikka päivällä ja illallista saa kello 23 saakka; sunnuntaisin ravintola on suljettu. Tarjolla on myös brinner eli aamiaisherkkuja illallisella.

Normaali
Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Pafos2017

Kyproksen lounaisrannikolla sijaitseva Pafos on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä tanskalaisen Aarhusin kanssa.

Kun kuulin Pafoksen kulttuuripääkaupunkivuodesta, muistui mieleeni oma matkani sinne parinkymmenen vuoden takaa. Sittemmin totesin, että reissuni ei ollut jäänyt kovinkaan hyvin mieleeni.

Kotikaupunkini Turku on ollut Pafoksen edeltäjiä nimikkovuoden viettäjänä. En osallistunut kovinkaan aktiivisesti moniin vuoden 2011 tapahtumiin, sillä olin tuolloin nyreissäni juhlavuotta edeltäneistä tai sen aikana tehdyistä leikkkauksista arkipäiväisempään kulttuurielämään, muun muassa sivukirjastojen toimintaan.

Afroditen kaupunki

Pafos on satama- ja matkailukaupunki lentokenttineen ja kalastussatamineen. Se on Kyproksen neljänneksi suurin kaupunki Nicosian, Limassolin ja Larnacan jälkeen, asukkaita on noin 36 000.

Jumalatar Afroditen kerrotaan syntyneen meren kuohuista Pafoksessa. Kaupunki oli Antiikin aikaan saaren pääkaupunki. Rooman kuvernöörin palatsin jäännöksistä löydetyt mosaiikkilattiat ovat suosittu nähtävyys.

Pafos on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon historiansa ja kulttuurinsa vuoksi. Muita kyproslaisia kohteita tuossa luettelossa ovat Khirokitia, esikeraaminen neoliittinen kylä Etelä-Kyproksella ja Troodoksessa, Kyproksen suurimmassa vuoristossa, sijaitsevat kymmenen maalattua kirkkoa.

Kyproksen lippu

Kypros on jakautunut Turkin miehittämään ja asuttamaan pohjoisosaan sekä kreikkalaisperäiseen ja ja EU:hun kuuluvaan eteläosaan. Saaren suurimmaksi luonnonvaraksi mainitaan auringonpaiste, jota saadaa 340 päivänä vuodessa.

Kun Kyprokselta löytyy vieraanvaraista isäntäväkeä, Välimeren ja Lähi-idän ruokakulttuureja yhdistävää gastronomiaa viineineen, kulttuuria, historiaa sekä monipuolisia mahdollisuuksia niin golffareille, vesiurheilusta kiinnostuneille kuin rantalomailijoille, tarjoaa se hyvän vaihtoehdon Espanjan, Kreikan ja Kroatian lomakohteille, jotka nyt kiinnostavat eniten lomamatkojaan suunnittelevia suomalalaisia.

img_6305

Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Lännen ja idän solmukohta

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma sisältää muun muassa konsertteja, näyttelyitä, tanssia ja työpajoja. Avajaisia vietettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna.

Pafoksella on aina ollut strateginen asema itäisellä Välimerellä. Nykyisen monikulttuurisen todellisuutensa avulla se haluaa olla idän ja lännen yhdistävä kulttuuripääkaupunki.

Keskeisenä konseptina juhlavuodessa on Open-Air Factory, avoimuus suhteessa tilaan, mutta myös erilaisiin kulttuureihin, uskomuksiin ja ajatuksiin. Tavoitteena on hyväksyminen, suvaitseminen, rohkaiseminen ja osallistaminen.

Eurooppalaisten kulttuurien rikkaus ja moninaisuus

Euroopan kulttuuripääkaupunki on Euroopan parlamentin ja komission päättämä ohjelma, jossa kaupunkeja valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi hakemuksista. Toimintaa on ollut vuodesta 1985 lähtien, jolloin valittuna kaupunkina oli Ateena.

Ohjelman avulla EU on halunnut lisätä Euroopan kansalaisten vuorovaikutusta sekä esitellä Euroopan kulttuurien rikkautta ja moninaisuutta.

Suomalaisista kaupungeista mukana ovat olleet Turun lisäksi Helsinki vuonna 2000.

Kun nyt mietin keväistä matkakohdetta merenrantaan ja aurinkoon, on Pafos hyvinkin mukana vaihtoehtojen listalla. Toinen kiinnostava kohde on Malta, jonka pääkaupunki Valletta on myös EU:n kulttuuripääkaupunkilistalla vuonna 2018.

Leipää-

Ruokaa

Keo-olutta

Viikinkien perustama Aarhus

Vuoden 2017 toiseen Euroopan kulttuuripääkaupunkiin voit tutustua Aarhusin kaupunkioppaan avulla. Aarhusissa asuva Marjoannika esittelee omat suosikkipaikkansa ja -tapahtumansa. Mukana on kaikkiaan 21 kohdevinkkiä kolmessa kaupunginosassa. (lisäys 20.5.2017)

Normaali