Mainokset
Juomakulttuuri, Valokuva

Hellepäivän virkistykseksi

Kuva

Valokuva

Siellä missä kiinanruusu kukkii

Kuva
Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Sitku-ajattelua: eläkkeellä etelään?

Marraskuinen äkkilähtöviikko Teneriffan lämpöön sai ajattelemaan tulevien vuosien syksyjä ja talvia.

Vietin lomaviikon Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla. Ihastelin ihmepensaiden monivärisiä ja ryöppyäviä kukintoja, kävelin kilometritolkulla kaupungin katuja ja rantaa, istuskelin rantaravintoloissa ja pysähdyin seuraamaan Atlannin valkoisena kuohuvia aaltoja, jotka iskeytyivät tummaan laavarantaan. Nautin  auringon lämmöstä Lago Martiánezin rantatuoleissa ja uin merivesialtaissa.

Osa-aikaiseksi eteläeurooppalaiseksi?

Kun mieleen tuli välillä kotimaa ja -kaupunki, huomasin olevani tyytyväinen tai peräti onnellinen juuri siinä hetkessä ja paikassa. Kiittelin mielessäni ystävääni Eijaa, joka oli houkutellut lähtemään muutaman päivän varoitusajalla Teneriffalle.

Huomasin ymmärtäväni varsin hyvin niitä suomalaisia, jotka ovat siirtyneet viettämään eläkepäivään joko kokonaan tai osittain lämpimiin maihin. Suomen pimeä syksy ja kalsea talvi koettelevat monen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Etelän lämpö ja valo pitävät mielialan iloisempana ja liikkuessaan ei tarvitse pelätä liukastumista. Hintataso on edullisempi, joten eläke-eurot riittävät paremmin jokapäiväisiin menoihin.

Omat eläkevuoteni ovat vielä vuosien päässä, mutta ehkä tässä voisi jo alkaa suunnitella jotain niiden varalle? En haluaisi muuttaa pysyvästi muualle, mutta voisin hyvin nähdä itseni osa-aikaisena eteläeurooppalaisena. Heräävästä keväästä ja kukoistavasta kesästä haluaisin nauttia Suomessa. Monessa Välimeren maassa on kesällä minulle liian kuumaa.

Ehkä voin tässä lähivuosina tehdä muitakin äkkilähtöjä ikäänkuin pistokokeenomaisesti löytääkseni oman mielipaikkani. Olisiko se Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa, Kyproksella tai Maltalla? Tai kenties jossain eksoottisemmassa paikassa? Intialla ja Thaimaalla on omat ystävänsä, mutta arvelen tyytyväni eurooppalaisiin paikkohin. Näin sanoo henkilö, joka ei ole koskaan käynyt noissa kaukomaissa.

Ihan parasta olisi, jos pääsisi lähtemään oman kotikaupungin lentokentältä Turusta, mutta se rajoittaa määränpäitä vain muutamaan kohteeseen. Mutta ehtiihän valikoima ehkä kasvaakin muutamien vuosien kuluessa. Kanarian saarten kuuden tunnin lentomatka alkaa olla maksimissaan; mieluummin koneaika voisi olla kolme tai neljä tuntia.

Sinne missä appelsiini kasvaa.

Samassa vai eri paikassa?

En haluaisi kuitenkaan sitoutua mihinkään paikkaan niin, että ostaisin sieltä asunnon. Vuokraisin mieluummin asunnon tai ehkä majoittuisin edulliseen täysihoitolaan tai muuhun majapaikkaan.

Olisi hauskaa vaihtaakin paikkaa vuosittain, mutta toisaalta vakituisella talvehtimispaikalla olisi puolensa. Voisi tavallaan matkustaa toiseen kotiin, vaikkakin se olisi väliaikainen majapaikka. Jos tuntisi lähialueen palvelut ja niiden tuottajat, olisi kanta-asiakas ja saisi asiat sujumaan paremmin kuin aina uudessa paikassa alusta aloittaen. Ja paikallista kieltä ja kulttuuriakin oppisi talvi talvelta paremmin.

Kokeilun voisi aloittaa muutamalla viikolla ja ajan kanssa oppisi huomaamaan, mikä olisi sopiva aika ja ajankohta. Ja kaikki nämä mietteet ja suunnitelmat sillä ajatuksella, että ne ovat toteutettavissa elämän ehdoilla ‒ ja mikä liekään elämäntilanteeni siinä vaiheessa, kun pääsisin tätä ideaani toteuttamaan.

Millaisia mietteitä sinulla on tästä asiasta?

Muuttolinnun tavoin etelään?

Normaali

Kaikkea ei ole vielä kunnostettu Puerto de la Cruzissa. Tässä kuvassa viehättää oven ja ikkunan väri, liekö petrolinsinistä?

Valokuva

Kulunutta kauneutta?

Kuva
Kirja, Kulkuneuvot, Lainattua

Rouva McGillicuddy asemalaiturilla

Laiturilla numero 1 ei ollut sillä hetkellä liiemmälti väkeä, koska juna oli juuri lähtenyt, mutta laiturin takana ei kenenkään maalla ryntäili tungeksiva ihmisjoukko samanaikaisesti moneen suuntaan, kulki edestakaisin maanalaisen, matkatavaroiden säilytyspaikan, teehuoneiden ja tiedonantotoimistojen ovista, poikkeili ilmoitustauluille ja puikahteli kahdesta aukosta ‒ Saapuvat junat ja Lähtevät junat ‒ ulkopuoliseen maailmaan.

Rouva McGillicuddy ja hänen pakettinsa heilahtelivat sinne tänne, mutta hän saapui lopulta laiturin numero 3 portille ja laski yhden paketin jalkojensa juureen etsiäkseen käsilaukustaan matkalippua, joka oikeuttaisi hänet astumaan portilla seisovan tuimannäköisen virkapukuisen vartijan ohi laiturille.

Sillä hetkellä muuan ääni, käheä, mutta hienostunut, puhkesi puhumaan hänen päänsä yläpuolella.
‒ Juna, joka seisoo laiturissa 3, ääni tiedotti hänelle, ‒ lähtee 16.50 Brackhamptoniin, Milchesteriin, Waverstoniin, Carvilliin, Junctioniin ja Roxeteriin, pääteasemana Chadmouth. Brackhamptoniin ja Milchesteriin matkustavia pyydetään sijoittumaan junan loppupäähän.

Kysymys: Mistä Agatha Christien kirjoittamasta kirjasta lainaus on peräisin?

Tähän arvoitukseen innoitti VI kansainvälinen Agatha Christie -festivaali Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla, 6.‒12.11.2017. Pez Azur -hotellini kirjahyllystä löysin kaksi suomenkielistä tämän dekkarikuningattaren kirjaa. Toisesta nappasin tuon sitaatin.

Normaali

Teneriffan värikäs kukkaloisto ilahduttaa kylmän Pohjolan turistia.

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Marrakuista kukkaloistoa Teneriffalla

Kuva
Matkakertomus, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Nopea nappaa äkkilähdön

Joskus matkaa suunnitellaan kuukausia etukäteen, joskus reissu tulee kohdalle pikavauhdilla.

Olen huono lähtemään matkoille nopeasti. Vaikka etsisin äkkilähtöä, selailen niitä päiviä, ellei viikkoja.

Valitseminen on vaikeaa. Kun on tiettyjä matkaan tai hotelliin liittyviä toiveita, tutkin tarkasti, mikä vaihtoehto täyttäisi parhaiten useimpia kohtia listastani. Sijainti, aamiainen, parveke, rauhallinen paikka, uima-allas, ilmainen verkkoyhteys, lähtö kotikaupungin lentokentältä ‒ siinä tärkeimmät.

Usein käy niin, että vitkastelen liikaa ja hyvät vaihtoehdot katoavat äkkilähtölistalta. Sitten on tyytyminen niihin, jotka ovat jäljellä.

Nyt olen parhaillaan äkkilähtömatkalla, joka noudatti tyystin erilaista aikataulua. Päätös piti tehdä muutamassa minuutissa. Ystäväni Eija soitti lauantaina matkasta, jolle lähtö olisi tiistaina iltapäivällä, siis kolmen päivän päästä, Turun lentokentältä.

Hän oli jo verkosta valinnut kyseisen Tjäreborgin viikon matkan ja halusi nopeasti päätökseni ‒ lähdetkö mukaan? Edullinen matka, kohtalainen hotelli, luvassa yli 20 asteen lämpöä Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla, tutussa seurassa.

Tiesin, että matka olisi järjestettävissä. Muutamia tapaamisia joutuisin peruutttamaan. No, lähteäkö vaiko eikö lähteä ‒ siinä vasta kysymys. Vastoin tapojani sanoin kyllä ja sitouduin lähteämään matkalle noin olemattomalla varoitusajalla. Ei tainnut jäädä aikaa paljoa edes lähtökatumukseen.

Teneriffan rannat ovat kivikkoisia ja karuja. Mahtavia aaltoja on hauskaa katsella.

Normaali