Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Interrail.

Sana tuo mieleen auringon paahtamien raiteiden pistävän hajun, yhden illan jutut pisamaisten skandinaavityttöjen kanssa ja soitot kotiin puhelinkopeista. Se merkitsee kahdeksaatoista vuotta.

”Ai että lähdettäisiin taas reilaamaan nelikymppisinä?”
”Sano yksikin syy olla lähtemättä.”
”Minulla on syöpä.”
”Se on nimenomaan hyvä syy lähteä. Sano joku toinen.”
”Minun pitää valmentaa joukkuetta pudotuspeleihin.”
”Sinulta jää välistä yksi ainoa peli.”
”Minulla ei ole enää rinkkaa.” Järkevät perustelut käyvät vähiin.
”Ostan sinulle uuden. Lähdetäänkö sunnuntai-iltana?”
”Miksi illalla?”
”Yöllä on halvempi matkustaa, voi nukkua junassa ja säästää hotelliyön.”
”Ystävä hyvä, minulla on säästöjä, ei ylettömästi mutta kuitenkin.”
”Reilaamaan kuuluu lähteä pikkubudjetilla.”

Herää epäilys, että illan tosiasiallinen ansa on juuri lauennut. Corrado palaa pensasbudoaaristaan. Hän on jo hylännyt kampaajansa.

”No, lähdetäänkö me?” hän kysyy sen näköisenä, että on tiennyt tästä jo kauan.

Fausto Brizzi: Sata onnen päivää. Gummerus Kustannus Oy. 2016.

 

 

Interrail nelikymppisenä

Lainaus
Lainattua, Matkustaminen

Mieheni unelmoi, että pääsisi joskus Kanarian­saarille.

Olisi kuulemma kiva, jos lomilla ei aina tarvitsisi vaihtaa majapaikkaa joka toinen yö, nukkua kambodžalaisen maalaisperheen bambulattialla, masentua Nairobin slummissa tai herätä seitsemältä pyöräilemään kroatialaisen kansallispuiston ympäri.

Voisi sen sijaan keskittyä lukemaan kirjoja aurinkovarjon alla, siemailla kylmää olutta ja kipaista välillä uimassa.

Ja nukkua.

Virve Kähkönen. Unelmien Kanariansaaret. Helsingin Sanomat 22.2.2017. A4.

Unelmien Kanariansaaret

Lainaus
Arkkitehtuuri, H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkustaminen, Rakennus

Clarion Hotel Helsinki – muutamia kuvia

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Dubai

Galleria
Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Pafos2017

Kyproksen lounaisrannikolla sijaitseva Pafos on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki yhdessä tanskalaisen Aarhusin kanssa.

Kun kuulin Pafoksen kulttuuripääkaupunkivuodesta, muistui mieleeni oma matkani sinne parinkymmenen vuoden takaa. Sittemmin totesin, että reissuni ei ollut jäänyt kovinkaan hyvin mieleeni.

Kotikaupunkini Turku on ollut Pafoksen edeltäjiä nimikkovuoden viettäjänä. En osallistunut kovinkaan aktiivisesti moniin vuoden 2011 tapahtumiin, sillä olin tuolloin nyreissäni juhlavuotta edeltäneistä tai sen aikana tehdyistä leikkkauksista arkipäiväisempään kulttuurielämään, muun muassa sivukirjastojen toimintaan.

Afroditen kaupunki

Pafos on satama- ja matkailukaupunki lentokenttineen ja kalastussatamineen. Se on Kyproksen neljänneksi suurin kaupunki Nicosian, Limassolin ja Larnacan jälkeen, asukkaita on noin 36 000.

Jumalatar Afroditen kerrotaan syntyneen meren kuohuista Pafoksessa. Kaupunki oli Antiikin aikaan saaren pääkaupunki. Rooman kuvernöörin palatsin jäännöksistä löydetyt mosaiikkilattiat ovat suosittu nähtävyys.

Pafos on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon historiansa ja kulttuurinsa vuoksi. Muita kyproslaisia kohteita tuossa luettelossa ovat Khirokitia, esikeraaminen neoliittinen kylä Etelä-Kyproksella ja Troodoksessa, Kyproksen suurimmassa vuoristossa, sijaitsevat kymmenen maalattua kirkkoa.

Kyproksen lippu

Kypros on jakautunut Turkin miehittämään ja asuttamaan pohjoisosaan sekä kreikkalaisperäiseen ja ja EU:hun kuuluvaan eteläosaan. Saaren suurimmaksi luonnonvaraksi mainitaan auringonpaiste, jota saadaa 340 päivänä vuodessa.

Kun Kyprokselta löytyy vieraanvaraista isäntäväkeä, Välimeren ja Lähi-idän ruokakulttuureja yhdistävää gastronomiaa viineineen, kulttuuria, historiaa sekä monipuolisia mahdollisuuksia niin golffareille, vesiurheilusta kiinnostuneille kuin rantalomailijoille, tarjoaa se hyvän vaihtoehdon Espanjan, Kreikan ja Kroatian lomakohteille, jotka nyt kiinnostavat eniten lomamatkojaan suunnittelevia suomalalaisia.

img_6305

Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiinn Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Lännen ja idän solmukohta

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma sisältää muun muassa konsertteja, näyttelyitä, tanssia ja työpajoja. Avajaisia vietettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna.

Pafoksella on aina ollut strateginen asema itäisellä Välimerellä. Nykyisen monikulttuurisen todellisuutensa avulla se haluaa olla idän ja lännen yhdistävä kulttuu ripääkaupunki.

Keskeisenä konseptina juhlavuodessa on Open-Air Factory, avoimuus suhteessa tilaan, mutta myös erilaisiin kulttuureihin, uskomuksiin ja ajatuksiin. Tavoitteena on hyväksyminen, suvaitseminen, rohkaiseminen ja osallistaminen.

Eurooppalaisten kulttuurien rikkaus ja moninaisuus

Euroopan kulttuuripääkaupunki on Euroopan parlamentin ja komission päättämä ohjelma, jossa kaupunkeja valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi hakemuksista. Toimintaa on ollut vuodesta 1985 lähtien, jolloin valittuna kaupunkina oli Ateena.

Ohjelman avulla EU on halunnut lisätä Euroopan kansalaisten vuorovaikutusta sekä esitellä Euroopan kulttuurien rikkautta ja moninaisuutta.

Suomalaisista kaupungeista mukana ovat olleet Turun lisäksi Helsinki vuonna 2000.

 

Kun nyt mietin keväistä matkakohdetta merenrantaan ja aurinkoon, on Pafos hyvinkin mukana vaihtoehtojen listalla. Toinen kiinnostava kohde on Malta, jonka pääkaupunki Valletta on myös EU:n kulttuuripääkaupunkilistalla vuonna 2018.

Leipää-

 

Ruokaa

 

Keo-olutta

 

 

Normaali
Matka vuosien takaa, Matkakohde, Matkustaminen

Mitä matkasta jää mieleen?

Kyproksen ja Kreikan kiput

Pafos sijaitsee Kyproksen lounaisrannikolla,  saaren kreikkalaisella osalla.

Mitä muistat matkasta, jonka olet tehnyt vuosia tai vuosikymmeniä sitten? Mitä on jäänyt mieleesi? Kaunis maisema, herkullinen ateria, tapaamasi ihmiset, auringon lämpö iholla?

Jäin tätä miettimään, kun ryhdyin muistelemaan Kyproksen Pafosta, jossa olen käynyt joskus 1990-luvulla. En muistanut edes vuotta.

Aika on haalistanut muistot ja jäljelle on jäänyt vain hämäriä, välähdyksenomaisia ja sattumanvaraisia kuvia. Yksityiskohtia en pysty palauttamaan mieleeni.

Tässäkin on vaihtelua ihmisten kesken ja myös eri matkojen suhteen. Pystyn muistamaan kuvia ja tunnelmia 1980-luvun lopussa tekemästäni Colchesterin matkasta paljon paremmin kuin Pafokselta. Olisiko jotain osuutta sillä, että vietin siellä kuusi viikkoa ja elin kielikurssilaisen ja työharjoittelijan arkea? Tai sillä, että olen kirjoittanut jälkeenpäin kokemuksistani?

Muistot matkapäiväkirjaan ja valokuviin

Kirjoittaminen onkin hyvä keino säilyttää matkan muistot. Monet yksityiskohdat, ihmisten ja paikkojen nimet, ovat tallessa paperilla tai tietokoneella. Matkapäiväkirjaan voi laittaa säilöön myös monia matkaan liittyviä kuitteja, lippuja, kortteja ynnä muuta. Olen usein tehnyt muistiinpanoja vihkoihin, mutta kovin systemaattista se ei ole ollut.

Nykyisin teen merkintöjä blogimuistikirjaan helpottaakseni postausten tekoa. Sinne on hyvä laittaa talteen myös käyntikortit ja muut pienet paperit.

Valokuvat ovat toinen hyvä tapa säilöä matka. Nykyisin valokuvia otetaan tietysti jatkuvasti. Ne vain saattavat jäädä puhelimen, kameran tai tietokoneen muistiin kuten itsellenikin on käynyt. Olen usein suunnitellut tekeväni upeita valokuvakirjoja yhdistämällä kuvia ja tekstiä, mutta yhtään kirjaa en ole saanut aikaiseksi.

Jossain vaiheessa matkoja taltioitiin kaitafilmikameralla ja otettiin diakuvia. Niitä kuten myös valokuvia näytettiin matkojen jälkeen naapureille ja ystäville aina kärsimykseen ja pitkästymiseen asti. Nyt meillä on tähän tarkoitukseen Facebook ja Instagram.

Haalistuneita paperikuvia

Etsin Pafoksen kuvat esille ja löysin kuvien lisäksi myös esitteitä, lentoliput, kuitteja, postikortteja ja muita dokumentteja. Olen tehnyt matkan vuoden 1995 kesäkuun alussa.

Reissu maksoi esitetiedon perusteella hiukan yli 2 000 markkaa ja lento kesti noin neljä tuntia. Opaslehtisessä kerrotaan, että Kyprokselta Suomeen voi soittaa puhelinkioskeista joko kolikoilla tai ”kätevillä puhelinkorteilla (telecard)”. Tuliaisiksi suositellaan nahkatuotteita, pitsejä, revinnäistöitä, käsinpunottuja koreja ja herkullisia makumuistoja: hunajaa, viinejä tai juustoja, kuten halloumia.

Kuvat ovat siis paperikuvia, hiukan epätarkkoja ja väreiltään haalistuneita. Olen parissa kuvassa itsekin, joten omituisen vähän muistijälkiä jättänyt matka ja oma läsnäolo sillä on todistettu.

Valokuvissa on rantaa, meren kuohuja, keramiikkaliike monine ulos näytteille asetettuine saviruukkuineen, pitsimyymälä, ryhmä vanhoja miehiä kahvilassa pelin ääressä, vaaleanpunaisia kukkia täynnä oleva puu, satamaa huvialuksineen, Pekka ja Terttu jostakin Itä-Suomesta, kivikkoisia rantoja, aurinkotuolirivistö hiekkarannalla, palmupuita, pelikaaneja, raunioita, vanhoja naisia mustissa vaatteissaan myymässä appelsiineja, hapsuisia auringonvarjoja, valkoisia taloja ja turkoosia merta, ravintolan terassi punaisine ja valkoisine auringonvarjoineen Keo– ja Coca-Cola-mainoksin. Keo on kyproslainen olutmerkki ja panimo.

Kuvia katsellessani pystyin palauttamaan hyvin mieleeni Pekan ja Tertun. Olin yksin matkalla, tutustuin heihin ja vietimme yhdessä muutaman hetken. Heissä oli valloittavaa iloisuutta ja positiivisuutta. He olivat olleet pitkään naimisissa, mutta toimivat kuin nuoripari, kulkivat käsi kädessä ja pussailivatkin.

Kyproksen turkoosia merta

Kyllikki Villa saneli aineistoa matkakirjoihin

vanhan-rouvan-lokikirja

Suomentaja ja kirjailija Kyllikki Villa saneli valtamerimatkoillaan päiväkirjansa kaseteille. Niistä syntyi myöhemmin suositut kirjat, kuten Vanhan rouvan lokikirja. Se palkittiin Vuoden 2004 Matkakirjana.

Toinen lokikirja, Pakomatkalla, ilmestyi vuonna 2007 ja kolmas, Myrskyssä, vuonna 2010.

Näiden kirjojen ansiosta lukijat ovat päässeet Villan mukaan Chileen ja muualle Etelä-Amerikkaan sekä Lissaboniin ja St. Helenan saarelle matkaaville rahtilaivoille viettämään monia kuukausia kestänyttä merielämää.

Kuvallisia ja kirjallisia matkamuistoja

Miksi sitten matka pitäisi muistaa hyvin? En tiedä, se vain olisi mukavaa. Olisipa aivoissa jonkinlainen Areena-sovellus, josta voisi laittaa pyörimään tietyn matkan taltioituna ja sitä katsellen voisi palata muistoihin.

Sitä odotellessa täytyy vain tyytyä taltiomaan reissuja valokuviin, videoihin, paperille ja blogiin. Villan sanelutekniikka voisi olla joskus kokeilemisen arvoinen; puhelinta voi käyttää siihenkin tarkoitukseen.

Nythän on saatavissa myös 360 astetta kuvaavia kameroita, joilla saa jo hyvinkin elävää kuvaa muistoksi.

Appelsiini

Normaali
Matkustaminen, Teknologia, Vinkki

Virtuaalimatkailua sohvaperunoille ja markkinointipäälliköille

Virtuaalit lasit päähän ja reissuun! Virtual Traveller tarjoaa siihen mahdollisuuden. Älypuhelimesta ladattava sovellus on vasta alussa, mutta on kiinnostavaa nähdä, mihin se voi kehittyä.

Jaajo Linnonmaa esitteli Virtual Travelleria Matka2017-messuilla. Osastolla oli jaossa myös älypuhelimen päälle laitettavia virtuaalilaseja.

Jaajo Linnonmaa esitteli Virtual Travelleria Matka2017-messuilla. Osastolla oli jaossa myös älypuhelimen päälle laitettavia virtuaalilaseja.

Joskus on hyvä törmäyttää ennakkoluulonsa sen kohteeseen. Matkamessut olivat siihen oiva paikka. Jäin kuuntelemaan jalkojani lepuuttaakseni radiojuontajana ja mediapersoonana tunnettua Jaajo Linnonmaata. Aiheena oli virtuaalimatkailu tai tarkemmin Jaajon ideasta alkunsa saanut Virtual Traveller -sovellus.

Olen suhtautunut aika nihkeästi virtuaalivirityksiin. Jotenkaan ei pidä niitä kovin kiehtovina. Ehkä tässä on samaa jalat maassa -mentaliteettia kuin kaikenlaisten pelien, fantasioiden ja science fictionin vierastamisessa.

Matkalle ilman matkustamista

Jaajo sai kuuntelemaan, kun kertoi, että yhtenä idean herätteenä oli ajatus virtuaalimatkailun käytöstä esimerkiksi liikuntaesteisille ‒ voi saada jonkinlaisen kokemuksen paikasta, jonne ei voi fyysisesti mennä. Matkailun tiellä voi olla muitakin esteitä: kiireinen elämä, rahanpuute tai muuten vain haluttomuus lähteä reissuun. Virtual Travellerin mainosvideo kertoo asiasta tarkemmin.

Virtual Traveller voi viedä siis lyhyelle matkalle, vaikka istuisi kotisohvallaan. IOS:lle ja Androidille tarjolla oleva sovellus näyttää lyhyitä 360-videoita kiinnostavista kohteista ympäri maailmaa, muun muassa Australiasta, Suomesta, Thaimaasta, Kosovosta, Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta, Portugalista ja Italiasta.

Ensin valitaan haluttu maa ja sieltä vielä tarkempi kohde, esimerksi Suomesta on tarjolla Lappi, Hossa, Oulanka ja Turku.

Virtuaalilasit voi laittaa puhelimen päälle.

Virtuaalilasit voi laittaa puhelimen päälle.

Vaihtoehtoja katselemiseen on kolme: voi katsoa pelkästään älypuhelimeltaan, voi lisätä puhelimen päälle virtuaali- eli VR-lasit tai laittaa varsinaiset VR-lasit silmien eteen, jolloin kokemus on tietysti kokonaisvaltaisempi. Sovellus kysyy videon valinnan jälkeen, onko käyttäjällä VR-lasit vai ei. Jos katsotaan puhelimella, se käännetään vaaka-asentoon ja video käynnistyy.

Yksin ei virtuaalimatkustajankaan tarvitse reissata, vaan Virtual Travellerin matkoilla on mukana travelleri eli videon kuvaaja ja juontaja. Selostukset ovat englanninkielisiä.

Jaajo näkee Virtual Traveller -videoissa yrityksillekin hyödyllisiä käyttökohteita; esimerkiksi yritystilaisuutta järjestävä markkinointipäällikkö voisi katsastaa vaikkapa laivayhtiön tilojen soveltuvuuden menemättä itse paikalle ja laivayhtiö pääsisi yhden hyvän videon tekemisellä eroon monista erillisistä esittelyistä.

Kehityskelpoinen idea

Virtual Traveller julkaistiin Slush-tapahtumassa joulukuussa 2016 Helsingissä. Tuore juttu siis.

Tarjolla on demoversio, jota kehitetään palautteen perusteella. No, voin sitä tässä antaa, tosin kokemukseni on kertynyt katselemalla videoita pelkästään puhelimen näytöltä tai sen päälle asennettujen virtuaalilasien läpi. Sain lasit Virtual Travellerin osastolta. Useimpiin älypuhelimiin lasit sopinevat, mutta käytössäni olevan Samsung Galaxy K Zoomin kanssa hiukan huonosti, suojakuoren kanssa ei ollenkaan.

Kun videot ovat lyhyitä, ne tarjoavat pienen hetken kokea jotain kohteen tunnelmasta, äänistä ja olemuksesta. Tarkempi tieto täytyy sitten hankkia muuta kautta.

Ääneen ja juontojen sisältöön voisi kiinnittää huomiota. Vaikka ideana on tarjota kaveri matkalle, pitäisi tuon mukanaolijan osata kertoa oleellisia ja kuvaan täydennystä antavia tietoja. Tässä vaiheessa Jaajo on rekrytoinut kuvaajiksi englanninkielentaitoisia ja matkustelevia tuttaviaan. Kieltä taitamattomat jäävät pelkästään katselun varaan.

Paikallisena täytyy todeta, että Turku-video Aurajoen rannalta oli vähäpukeisten nuorten naisten party, party -tyyppinen pläjäys; ehkä täältä olisi voinut näyttää jotain enemmän.

Joidenkin videoiden latautuminen kesti kauan ja joskus video jumiutui ‒ nämä ongelmat lienevät peräisin käytössä olevasta verkkoyhteydestä? Vai sovelluksesta?

Nyt ilmaista, jatkossa maksullista?

Nyt sekä Virtual Traveller -sovellus että videot ovat vielä ilmaisia, mutta jatkossa voi olla niin, että videoiden katsomisesta peritään pieni maksu. Jaajo Linnonmaa uskoo, että esimerkiksi monetkin kaukana Rovaniemestä asuvat voisivat antaa lantin siitä ilosta, että pääsisivät tapaamaan joulupukkia tai joku australialainen voisi haluta maksaa siitä, että pääsee kokemaan saunareissun  virtuaalisesti.

Tulot voisi jakaa videon tekijä ‒ siis kuka tahansa meistä ‒ ja Virtual Traveller -sovelluksen takana oleva yhtiö. Jos katselijoita olisi reilusti, kertyisi tästä mukavasti rahaa kummallekin osapuolelle.

Virtual Travellerin tiimi  ja kyseinen startup-yritys odottelee, saako se mukaan rahoittajia innostumaan tuotteesta.

Minunkin mielenkiintoni heräsi ja jään odottelemaan Virtual Travellerin kehittymistä ‒ ja ehkä ne lasitkin pitäisi naamalleen laittaa.

Virtual Traveller on mukana Matka2017-messuilla osastolla 6k99 (1 Enormous Elephant Oy / Virtual Traveller).

Olen mukana Matkamessuilla.

Olen mukana Matkamessuilla.

Normaali