Tässä moniosaisessa postauksessa palaan kreikkalaisiin makumuistoihin lähinnä Ateenasta ja Peloponnesoksesta. Vietin siellä viime vuoden toukokuussa reilun viikon. Ruoka oli kaikkialla hyvää ja sitä oli riittävästi. Ensimmäinen postaus on Ateenasta ja seuraavat jutut kertovat ruokakokemuksista Peloponnesokselta ja sen eteläisestä osasta Manista.
Matkani alkoi Ateenasta. Ensimmäisen yön vietin ystävieni kanssa eräässä huoneistossa, joka sijaitsi melko lähellä Akropolista. Ilta oli jo pitkällä, joten päätimme mennä johonkin lähellä olevaan ruokapaikkaan.
Moussakaa, tsatsikia ja oliiveja
To Kati Allo -tavernan ruokalistalta löytyy niin kreikkalaista salaattia, moussakaa, täytettyä kesäkurpitsaa kuin grillattua kanaa ja possua.
Seuralaiseni olivat kuulleet kehuja eräästä tavernasta, jonne suuntasimme. Ulkona olevan menun mukaan yhdysvaltalainen matkakirjailija Rick Steves on suosittellut tätä paikkaa vuosina 2011‒2023. To Kati Allo -taverna (Chatzichristou 12) on konstailemattoman näköinen, hiukan pikaruokapaikkaa muistuttava ravintola. Ulkonakin oli pöytiä, mutta menimme sisälle.
Ruokalistalta tuntui löytyvän perinteisiä kreikkalaisia ruokia. Hinnat ovat edullisia, suurin osa alle kymmenen euroa, grillattua lihaa tai kalaa sai 14 eurolla. Valitsin moussakan/musakan eli munakoisovuoan.
Keittokirjan* mukaan moussaka on peräisin manner-Kreikasta ja sen valmistaminen vaatii hiukan aikaa, kaikkiaan lähes 2,5 tuntia valmisteluineen, marinointeineen ja paistamisineen. Munakoison tilalla tai lisäksi voi käyttää myös muita kasviksia kuten kesäkurpitsaa, tomaatteja, perunaa ja vihreitä papuja. Kesäkurpitsa- ja perunaviipaleet on ensin paistettava ja vihreät pavut on esikiehautettava.
Moussakaa, lisukkeena oli leipää, tsatsikia ja oliiveja.
Juomaksi kreikkalainen keittokirja suosittelee täyteläistä Rapsani-punaviiniä Olymposvuoren alaisilta rinteiltä. Tätä ohjetta on vaikea toteuttaa, sillä Alkon valikoimasta kyseistä viiniä ei enää löydy. Ehkä joku toinen kreikkalainen keskitäyteläinen, pehmeätanniininen ja marjaisa ruokaviini sopisi moussakan seuraan? Valitsin paikallisen oluen.
Pöytään tuotiin myös tsatsikia eli kurkku-jugurttikastiketta, oliiveja ja leipää.
Tsatsikia voi laittaa vaikka leivän päälle.
Keittokirjan mukaan tsatsikia tarjotaan usein alkupalana leivän kanssa. Se sopii myös grillattujen lampaankyljysten ja paistetun tai grillatun kalan kanssa.
To Kati Allo on perheyritys, jonka Kostas-isäntä on kreikkalainen ja Jennifer-emäntä irlantilainen. Juttelimme lopuksi heidän kanssaan korona-ajan haasteista sekä muista pulmista, joiden eteen pieni ravintola on joutunut.
Aamiaista lounasaikaan
Aamiainen oli sitten omatoiminen ja kevyenpuoleinen: hiukan leipää, leikkeleitä ja teetä. Lähdimme jo aamusta tutustumaan Akropolikseen, mikä olikin viisasta aurinkoisena päivänä: hiukan vähemmän kuumuutta ja olimme etujoukoissa turistien ryntäyksessä.
Akropolikselta tultaessa oli huomattavaa, kuinka kekseliäästi turisteilta haluttiin rahaa: tarjolla oli CD-levyjä, matkamuistoja, pilapiirrosten maalaamista ja erilaista syötävää ja juotavaa. Munkit ja seesamirinkelit (koulouria) näyttivät houkuttelevilta.
Munkkeja ja seesamirinkeleitä olisi voinut ostaa matkaevääksi.
Parin tunnin turistikierroksen jälkeen helteisellä Akropoliilla jatkoimme Akropolis-museoon, josta löytyi laajalla terassilla oleva kahvila (Acropolis Museum Cafe and Restaurant). Valitsin listalta kreikkalaisen aamiaisen, jota tarjoillaan yhdeksästä kahteentoista.
Aamiainen sisälsi tuoretta hapanleipää, rinkelin, korfulaista voita, timjamihunajaa, hilloa, paistettuja kananmunia, appelsiinimehua, hedelmäsalaattia, jugurttia sekä kahvia. Tällä annoksella selvisin pitkälle iltaan. Kaverit taisivat auttaa hiukan vatien tyhjentämisessä.
Aamiainen Akropolis-museon kahvilassa oli monipuolinen, lisänä oli leipää, kananmunaa ja kahvia.
Paistettu kananmuna mallia ”sunny side up”.
Keittokirjan mukaan Kreikan hunajat ovat erilaisia kasvupaikkansa mukaan, tarjolla on muun muassa pinjahunajaa sekä vaaleankeltaista sitruspuun kukkien medestä saatavaa hunajaa. Suosituinta on kuitenkin kahvilassakin tarjottu timjamihunaja, jossa on hentoa vuoristoyrttien makua. Sitä saadaan Peloponnesokselta ja saaristosta, etenkin Kreetalta. Paikalliset nauttivat hunajaa päivittäin aamiaisella sekä välipalana jugurtin kanssa.
Ruoka on kulttuuria
Viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta olin yksin Ateenassa. Kävelin hiukan Hotel Plakan lähistöllä ja päädyin syömään Taverna Acropolis -ravintolaan (10 Panos St. & Epaminonda). Se tarjoilee perinteistä kreikkalaista ruokaa, lisukkeena on näköala Akropolis-kukkulalle.
Tavernan mukaan ”ruoka ei ole rationaalista, vaan se on kulttuuria, tapoja, mielitekoja ja identiteettiä.” Näin varmaan onkin, ja se tekeekin matkojen ateriat niin houkutteleviksi, kun ruoaksi saa yleensä jotain muuta, kuin mihin on kotimaassa tottunut.
Pöytään tuli pyytämättä iso vesipullo ja vaaleaa leipää ja tilaamani olut. Ruokaakin sain, lihapullia tomaattikastikkeessa. Annos ei ollut mikään kulinaarinen makuelämys, mutta sain vatsan täyteen iltaa ja yötä varten.
Taverna Acropolis -ravintolan varjoisassa pöydässä oli mukavaa istuskella ja seurata oikealla puolella olevan kadun liikennettä. Tarjoilijat yrittivät ahkerasti ”sisäänheittää” kulkijoita.
Ateenan ateriat eivät siis olleet mitään sen erikoisempia herkkuhetkiä, mutta antoivat matkailijalle sopivasti energiaa.
Lähde: *Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi. (Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)
Vuosi on jo hyvässä alussa, mutta matkasuunnitelmani ovat vain mielessäni. Osa reissujen hauskuutta on niiden suunnittelemisessa ja arjen askareita keventää tieto siitä, että tulevaisuudessa on jotain kivaa odotettavaa. Matka- ja tapahtumalistani näyttää tosin melko samanlaiselta kuin viime vuonna.
Kuva: Bob/Pixabay.
Matkamessut olivat ensimmäinen vuoden tapahtuma kuten jo niin monena vuonna aikaisemminkin. Varasin aikaa kaikkiaan neljä päivää, mutta loppujen lopuksi käytin niistä kaksi messuille ja kaksi muuhun. Messuissa viehättää se, että lyhyessä ajassa ja rajatussa tilassa on mahdollisuus hankkia paljon tietoja ja vinkkejä sekä tavata ihmisiä, joilla on tietoa matkakohteista. Kiva on nähdä myös tuttavia.
Paha tapani on haalia mukaan esitteitä ja karttoja, joita voi sitten hyödyntää myöhemmin suunnittelussa ja ideoinnissa. Huono puoli siinä on se, että en raaski nopeasti luopua papereista ja niitä on kertynyt arkistoihini aikamoiset määrät.
Väriä ja valoa Ateneumissa
Kävin lauantaina myös Ateneumin Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttelyssä. Se esittelee impressionistista ja uusimpressionistista taidetta vuosilta 1860–1916, jolloin suomalainen väritaide eli lyhyttä, mutta intensiivistä kukoistuskautta. Tuolloin myös teoksissa saivat tilaa uudet aihepiirit: keskiluokkaisen elämän mukavuudet, puistot, auringonotot ja alastomuus.
Magnus Enckell: Kukkia 1912-1913.
Näyttelyssä on esillä teoksia kansainvälisiltä taiteilijoilta Claude Monet, August Renoir, Alfred Sisley, Camille Pissarro, Alfred William Finch, Paul Signac ja Theo van Rysselberghe. Kotimaisista taiteilijoista esillä ovat muun muassa Alvar Cawén, Antti Favén, Magnus Enckell, Pekka Halonen, Ellen Thesleff, Verner Thóme, Yrjö Ollila, Tyko Sallinen ja Wilho Sjöström.
Verner Thomé tuli tutuksi ollessani citybloggaajana Lapinjärvellä. Sain kirjoittaa hänestä esittelyn paikallisen kirjaston näyttelyyn.
Claude Monetin neuvo vuodelta 1890 antaa hyvän kuvauksen impressionistisesta suuntauksesta:
”Kun lähdet ulos maalaamaan, yritä unohtaa silmiesi edessä oleva kohde, olipa se puu, talo, pelto tai mikä tahansa. Ajattele vain, että tuossa on pieni neliö sinistä, tuossa pitkähkö vaaleanpunainen, tuossa keltainen juova, ja maalaa aihe juuri siltä kuin se näyttää, juuri saman väriseksi kuin muotoiseksi, kunnes se vastaa omaa naiivia vaikutelmaasi edessä olevasta maisemasta.”
Näyttelyn kauniit ja värikkäät teokset tuovat iloa tänä synkkien uutisten aikana, joten kannattaa käydä sitä ammentamassa. Näyttely on avoinna 25.2.2024 saakka. Parasta olisi, jos voit mennä Ateneumiin jonain muuna aikana kuin viikonloppuna, jos on suinkin mahdollista, sillä ainakin tammikuisena lauantaina saleissa kulki paljon väkeä.
Helmikuussakin on luvassa pari pikaista matkaa Helsinkiin. Talvilomaa ei ole nyt tiedossa, vapaan vuoro on hiukan myöhemmin.
Lontoon kirjamessuille maaliskuussa
Tuoreen tiedon mukaan pääsin mukaan Suomen tiedekustantajien liiton kirjamessumatkalle 16 hengen ryhmässä Lontooseen 12.–15.3.2024. Lontoon kirjamessut ovat luonteeltaan erilaiset kuin mitä messut Turussa ja Helsingissä; kohderyhmänä ovat ammattilaiset.
Messuihin sisältyy laaja seminaariohjelmisto eri teemoista. Minua kiinnostaisivat eniten teemat Emerging Trends in Academic Publishing, Content Creators in Today’s Publishing Industry ja Authors ‒ Central to Our Business.
Olen käynyt Lontoon kirjamessuilla omatoimisesti vuonna 2014, joten jotain tuttua on kuitenkin vastassa. Lontoossa asuva ystäväni Sue on muuttanut Lontoon ulkopuolelle, joten on epävarmaa, ehdinkö tapaamaan häntä.
Haag houkuttelee
Kirjoitin jo viime vuonna toivelistalleni vierailun Jaana-sisareni nykyisessä kotikaupungissa Haagissa. Se on Alankomaiden hallintokaupunki maan länsiosassa Pohjanmeren rannalla. Sielläkin riittää varmaan nähtävää, muun muassa Mauritshuisin taidemuseo.
Tänä keväänä siellä on näyttely maisemamaalarina tunnetun Roelant Saveryn (1578‒1639) teoksista. Saveryn teoksissa on myös kukka-, eläin- ja ihmisaiheita. Roelant Savery’s Wondrous World-näyttely on avoinna 8.2.‒20.5.2024.
Roelant Savery, Two Horses and Grooms, 1628. City Collection, Abby Kortrijk.
Mauritshuisin museossa voi nähdä myös hollantilaisen taidemaalari Johannes Vermeerin (1632‒1675) kuuluisan teoksen Turbaanipäinen tyttö, joka tunnetaan myös nimellä Tyttö ja helmikorvakoru. Olisi myös houkuttelevaa vierailla muissa lähellä olevissa paikoissa, ehkä meillä vielä tuntemattomissa vanhoissa pikkukaupungeissa.
Yksi houkuttelevista käyntikohteista olisi Johannes Vermeerin kotikaupunki Delft.Toinen tämän kaupungin kuuluisuus on kauppias ja solubiologian tutkija Antoni van Leeuwenhoek. Hänet tunnetaan saavutuksistaan solubiologian perustamiseksi. Hän valmisti mikroskooppeja, joiden avulla hän havaitsi lihassyitä, bakteereita ja veren virtausta kapillaarisuonissa.
Delft on kuuluisa myös käsinmaalatusta ”Delftin sinisestä” keramiikasta (Delfts blauw). Sitä on valmistettu kaupungissa vuodesta 1653 alkaen.
En ole vielä ottanut askeleita tämän matkan toteutumiseen, mutta voin sen tehdä aika nopeallakin aikataululla. Paras ajankohta lienee kevät tai alkusyksy, joskin keväässä on jo kaksi ulkomaanmatkaa. Amsterdamiakin voisi samalla reissulla vilkasta, mutta se on kuulemma turistien ylikansoittama paikka ja pahimmillaan varmaan kesällä.
Toukokuussa San Sebastiániin, Espanjaan
Toukokuun lopussa minulla on vakaat aikeet osallistua taas TBEX-konferenssiin, joka järjestetään toukokuun lopussa San Sebastiánissa, Espanjassa. Se sijaitsee Baskimaan itsehallintoalueella Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Se on Gipuzkoan maakunnan pääkaupunki ja baskiksi se on nimeltään Donostian.
Minulla on jo liput konferenssiin, mutta muutoin en ole vielä edistänyt matkaa. Helpoin tapa matkustaa San Sebastiániin lienee lentää Bilbaoon, jossa olisi hienoa viettää pari päivää ennen tai jälkeen konferenssin.
Elokuussa voisin matkata toista kertaa Writers Festivaliin Tukholmassa. Nyt osaisin varata hiukan enemmän aikaa Tukholmaan tutustumiseen.
Koristeellista arkkitehtuuria Tukholmassa.
Alajärvi, Hanko ja Ruissalo
Kurejoella voin nauttia maaseudun rauhasta.
Muutoin vuosi kulunee kotimaan matkailun merkeissä. Suuri osa loma-ajasta kulunee Kurejoella, Alajärvellä isäni kotitalossa.
Heinäkuussa olisi vuorossa Luovat ladyt -viikko ja tänä vuonna ilmeisesti jälleen Toivonniemessä, Ruissalossa.
Syyskuussa matkakohteenani onHanko Foto Festival, joka järjestetään tänä vuonna 14.9.2024.
Eläkeläisenä Kirjamessuille
Lokakuu on perinteisesti kirjamessujen aikaa. Turun Kirjamessut järjestetään 4.10.–6.10.2024 ja Helsingin Kirjamessut 24.–27.10.2024. Helsingissä ei riitä yksi päivä, vaan tarvitaan kaksi tai kolme.
Hienointa on, että lokakuussa matkalla viipyminen ei ole enää lomapäivistä kiinni. Pääsen virallisesti eläkkeelle 1.10.2024, mutta käytän uusia lomapäiviä jo syyskuussa. Huikeita mahdollisuuksia reissailuun ainakin ajan puolesta. Odotan sitä jo innolla.
Vuoden ensimmäinen vakiotapahtumani on Matkamessut. 18.-21.1.2024 Helsingin Messukeskuksessa pidetyt messut tarjosivat taas runsain mitoin ideoita poimittavaksi, ihmisiä tavattavaksi ja uusia matkakohteita tutkittavaksi.
Japanin osastolla oli värikkäitä päivänvarjoja.
Matkamessujen teemana tai sloganina oli otsikossa mainittu Kohtaa koko maailma. Ja onhan se niin, että messut ovat oiva keino saada tietoja ja ideoita kohteista, myös niistä, joihin ei ensimmäiseksi törmää matkailumainoksissa tai esitteissä.
Arvokkainta mielestäni on henkilökohtainen vuorovaikutus messuosastolla työskentelevien ja esiintyvien kanssa. Voi kysellä kaikenlaista mieleen tulevaa ja kotiin viemisiksi saa esitteitä ja karttoja, joiden avulla voi jatkaa kotona matkoista haaveilua tai jopa suunnittelua.
Messuilla oli mukana 61 maata, lähes 900 näytteilleasettajaa 7 000 neliön alueella. Uusina maina messuilla olivat Albania ja Gambia. Pitkästä aikaa mukana olivat myös Bulgaria, Moldova, Madagaskar ja Namibia. Euroopan monia houkuttelevia maita, kuten Iso-Britanniaa, Ranskaa, Alankomaita eikä Saksaa messuilla näkynyt.
Olin varannut messuille kolme päivää, mutta kaksi päivää riitti, torstain ammattilaispäivä ja perjantain ensimmäinen messupäivä. Nämä ovat mielestäni parhaat päivät, koska alueella ei ole vielä suuria ihmismääriä.
Ansaitset Espanjan
Ansaitsetko Espanjan?
Messujen partnerimaana oli Espanja, jolla oli iso osasto. Matkakohde oli valinnut sloganikseen Ansaitset Espanjan ja kyllähän tuo väite sai vahvan kannatuksen kulkijan ajatuksissa, kun tarpoi kylmässä säässä lumen ja jään peittämiä katuja liukastumista varoen.
Espanjan osasto oli ehdottomasti tutustuttavien listalla, koska olen matkustamassa toukokuussa TBEX-konferenssiinSan Sebastiániin. Se sijaitsee Baskimaan itsehallintoalueella Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Kaupungin nimi baskiksi on Donostia.
Yhtenä matkustusreittinä on lentää Bilbaoon. Niinpä kävin juttelemassa kaupungin ständillä, jossa ystävällinen ja kärsivällinen Elixabete Arbe vastasi lukuisiin kysymyksiin. Sain Bilbaon kartan ja esitteitä kaupungista, sen kulttuurista sekä ruoka- ja viinikulttuurista. Hän kertoi myös Bilbaon kuuluisan rakennuksen, Frank Gehryn suunnitteleman Guggenheim-museon synnystä.
Bilbaossa olisi mielenkiintoista viettää pari päivää ennen tai jälkeen San Sebastiánin. Kaupunkien välimatka on noin 100 kilometriä, jonka voi matkustaa junalla tai bussilla.
Elixabete Arbe kertoi Bilbaosta ja SanSebastiánista.
Suomen Saaristolla jälleen yhteisosasto
Saimaan alueen kaupunkeja ovat Imatra, Lappeenranta, Mikkeli, Savonlinna ja Varkaus.
Monet alueet luottivat isoon yhteisosastoon. Näin esimerkiksi Saimaa Lake Saimaa -osastollaan, Rovaniemi, Visit KotkaHamina ja Suomen Saaristo. Jälkimmäisessä oli mukana Turun kaupunki ja Visit Turku Archipelagosekä yhteensä kolmisenkymmentä alueen toimijaa.
Visit Turku Archipelago esitteli uutta alueellista verkkokauppaa, englanninkielistä Book Turku & Archipelago -sivustoa, jolta löytyy mun muassa matkapaketteja ja päiväkohtaisia aktiviteetteja.
Turun kaupunki puolestaan kertoi monipuolisesta kulttuuri-, ruoka- ja tapahtumatarjonnastaan. Kesän suurtapahtumana on kaupunkiin yli 60 alusta tuova Tall Ship Races Turku ajalla 18.–21.7.2024.
Suomen Saariston osastolla saatiin nauttia jousimusiikista. Aamu Airistolla soi kauniisti.
Muiden paikkakuntien tapahtumista kiinnostuin Uudenkaupungin Vanhat Talot -viikonlopusta 7.–8.92024. Olen käynyt pari kertaa vastaavassa tapahtumassa Loviisassa, mutta voisihan sitä vaihteen vuoksi tutustua kotimaakunnan tarjontaan. Taloihin pääsee etukäteen tutustumaan kahden kirjan avulla: Uudenkaupungin vanhat talot ja Uudenkaupungin vanhat talot II.
Loviisan Wanhat Talot järjestetään tänä vuonna 24.–25.8.2024 kahdettakymmenettä kertaa.
Killan palkinnot Ulko-Tammiolle, Latvialle, Sanna Kärkkäiselle ja Ritva Törmäselle
Ulko-Tammio ja Kotkan lähisaaret saivat Matkailutoimittajien Killan Kotimaan matkakohde -palkinnon.
Matkailutoimittajien Kilta jakoi perinteiseen tapaan palkintoja. Ulko-Tammio ja muut itäisen Suomenlahden saaret palkittiin vuoden kotimaan matkakohteena, Latvia kulinaarisena matkailumaana ja Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen matkailuhenkilönä.
Killan sihteerille Ritva Törmäselle myönnettiin Elämäntyöpalkinto. Hän on toiminut 30 vuotta Matkailutoimittajien Killan sihteerinä.
Ritva Törmänen sai Matkailutoimittajien Killan elämäntyöpalkinnon.
Malesian, Thaimaan ja Japanin eksotiikkaa
Malesialaista taidetta.
Aasialaisosastojen vetonauloina oli paikalliseen taiteeseen tai käsityöhön opastavia tekijöitä. Japanin osastolla saattoi osallistua Shodo-kalligrafian työpajaan, Malesian osastolla värittää perinteisiä kuvioita ja Thaimaan osastolla joukko paikallisia kutoi käsityönä eräänlaista hämähäkinverkkoa narusta, joka on perinteenä Koillis-Thaimaassa, Isaanissa.
Thaimaan osastolla esiteltiin paikallista käsityötaitoa.
Malesian osastolla pääsi värittämään kuvioita perinteisen taideilmaisun tapaan.
Malesian osastolla sain infoa kyseisestä matkakohteesta. Wikipediasta opin, että Malesia muodostuu kahdesta, vuonna 1963 yhdistyneestä osasta: Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitsevasta Länsi-Malesiasta ja Borneon saarella sijaitsevasta Itä-Malesiasta, jossa sijaitsevat Sabahin ja Sarawakin osavaltiot.
Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari, jonka vetonauloja ovat orangit, kilpikonnat ja vaeltaminen sademetsässä viidakkoheimojen mailla. En ole ollut erityisen kiinnostunut aasialaisista kohteista, mutta Itä-Malesia alkoi tuntua houkuttelevalta. Pitkä lentomatka tosin on miinusta.
Rakastu Tukholmaan
Tukholma toivoo suomalaismatkailijoiden tuloa kaupunkiin.
Tukholma oli messuilla mukana houkuttelemassa suomalaisia taas Tukholmaan vaaleanpunaiseen sävytetyllä osastollaan. Seinällä oleva lause sen kertoo: “Hey Finland, let´s fall back in love in.”
Bongasin tarjolla olevista esitteistä viinamuseosta kertovan. Spritmuseumin sanotaan olevan Tukholman piilossa oleva aarre, joka kertoo alkoholista ja siihen liittyvästä kulttuurista ja historiasta. Museosta löytyy myös Absolut Art Collection –taidekokoelma ja ravintola.
Tukholma esitteli museotarjontaansa.
Omakohtaista kokemusta Tukholmaan tutustumisesta on viime elokuulta, kun kävin siellä vuosien ellei vuosikymmenen jälkeen. Huomasin, että se on paikka, johon on syytä palata. Tukholma on helposti saavutettavissa ja se tarjoaa runsaasti mielenkiintoisia museoita ja muita tutustumiskohteita.
Firma maksaa
Rozentāls-seuran toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu kokosi Firma maksaa -kirjaansa tarinoita ja kokemuksia Latviasta.
Latvian ystävienRozentāls-seuran osasto löytyi kapealta käytävältä muiden ystävyysseurojen osastojen joukossa. Siellä saattoi osallistua Latvia-tietovisaan, ostaa seuran julkaisuja sekä vaihtaa matkakokemuksia ja -suunnitelmia Latvian-reissuista.
Huomioni kiinnittyi esittelyssä olevaan Firma maksaa -kirjaan. Sen on kirjoittanut seuran toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu. Kirjan nimi tulee sekä suomen että latvian kielessä esiintyvästä lauseesta, joka latviaksi on muodossa firma maksā. Kirjaston kirjaesittelyssä kerrotaan: ”Kirjoittajalla on pitkä kokemus työstä ja huvista balttien parissa. Hyväntuuliset tarinat yhdistelevät niin historiaa, kansatiedettä kuin kirjoittajan omia havaintojakin. Matka kulkee Riian kadunnimistä liiviläisten kesäjuhlien kautta villihevosten pariin.”
Kirjan alaotsikkona on Löytöretki Latviaan, joten se voisi olla hyödyllistä luettavaa ennen lomareissua vaikkapa Riikaan tai muualle maahan.
Ranskalaista nougatia oli tarjolla kilokaupalla ja montaa lajia. Messuilla oli monipuolinen elintarvikkeiden myyntiosasto.
Samaan aikaan järjestettiin Helsingin Caravan-messut, joille en poikennut.
Ensi vuonna Matkamessut järjestetään yleisölle perjantaista sunnuntaihin 17.-19.1.2025, ammattilaispäivä lienee tuttuun tapaan torstaina 16.1.2025.
Sain Matkamessuilta kaksi vapaalippua arvottavaksi blogissani. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Matkamessuilla 19.–21.1.2024 Helsingin Messukeskuksessa.
Jos haluat osallistua arvontaan, niin kerro, mikä oli paras matkakohteesi viime vuonna, joko kotimaassa ja ulkomailla ‒ ja miksi? Ja jos et matkustanut viime vuonna, niin viimeisin paras matkakohteesi? Vastaa blogin kommentteihin. Vastausaikaa on tiistaihin 16.1.2024 klo 18 saakka.
Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana kommentin blogiin (ei siis FB-sivulle) jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kaksi onnettaren suosikkia saa kukin käyttöönsä yhden pääsylipun, jonka toimitan sähköpostitse. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin tapahtumassa.
Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matkamessut järjestetään torstaista (ammattilaispäivä) sunnuntaihin 18.–21.1.2023 Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Caravan-messut järjestetään perjantaista sunnuntaihin 19.-21.1.2023. Molempiin tapahtumiin pääsee tutustumaan samalla pääsylipulla.
Partnerimaana on Espanja.
Flamencoesitys Marbellan lähellä toukokuussa 2022.
Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Olen tehnyt muutamana vuonna raportin kuluneen vuoden matkoista ja postauksista ja niin teen nytkin. Vuosi 2023 oli matkojen suhteen ehkä hiukan vilkkaampi kuin edellinen, mutta bloggaamisen suhteen taisin olla yhtä saamaton kuin edellisenä vuonna.
Vuonna 2023 tein kolme matkaa ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta. Matkasuunnitelmistani kirjoitin ihan vuoden alussa postauksessa Minne matka vuonna 2023? Kaikki suunnitelmani eivät vielä toteutuneet, mutta jotain uuttakin tuli mukaan.
Matkamessut ovat omiaan synnyttämään kaukokaipuuta.
Vuosina 2021‒2022 ei järjestetty ollaankaan Matkamessuja, vaan ne oli siirretty koronatilanteen vuoksi tammikuuhun 2023. Sinne piti tietysti päästä, varsinkin kun Kreikka oli messujen partnerimaa. Minulla oli tiedossa TBEX–organisaation järjestämä matkabloggaajien konferenssi toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Tein messuista lippuarvonta- ja koostepostaukset sekä pari postausta messuilta löytämistäni kirjoista. Tammikuussa esittelin myös Etelä-Amerikkaan liittyvän matkakirjan postauksessa Salsaa ja mojitoa – matkoilla Etelä-Amerikassa.
Tammikuussa käytimme vihdoin mieheni kanssa lapsilta saamamme lahjakortin Nooa-ravintolaan (Läntinen Rantakatu 57, Turku). Se olisi pitänyt käyttää jo vuoden 2022 puolella, mutta sain soittamalla lisää armonaikaa. Valitsimme maistelumenun, josta Nooa kertoo seuraavasti: ”Yllätyksellinen menukokonaisuus, josta voit nauttia kiireettä. Pienistä alkupaloista ja neljästä annoksesta koostuva menu, jossa tarjoilemme kauden upeita raaka-aineita.” Oli mukava kokemus nauttia kiireettömästi taidolla tehdyistä ja kauniisti koristelluista pienistä ruoka-annoksista.
Ravintola Nooa on Aurajoen varressa.
Nooan maistelumenu päättyi kukkakoristeiseen jälkiruokaan.
Helmikuussa innostuin kuvahaasteesta. Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana kuvia K-kirjaimella alkavista asioista tai esineistä. Tein neljä postausta otsikolla K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste(osat I-IV). Juttuihin valitut kuvat liittyivät kyllä tekemiini matkoihin ja löysin kaikki K-aiheiset kuvat omista valokuvistani.
Maaliskuun alkupuolella vietin viikonlopun Murikanrannassa Tampereen Teiskossa, jossa järjestettiin Suomen LuonnonvalokuvaajienTalvipäivät. Olen osallistunut tähän tapahtumaan yli kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu oli jälleen täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tuli katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.
Maaliskuun lopussa esittelin yhdysvaltalaiselle Lynn Christinelle Turkua, Naantalia ja Turun saaristoa. Päivät olivat vielä talvisia, mutta vieraani halusi tulla vihdoinkin käymään kotikulmillani, kun olin häntä aikani kutsunut. Lynn oli ollut töissä Helsingissä kolmisen vuotta, mutta Turku oli jäänyt näkemättä ja hänellä oli edessään muutto Singaporeen toukokuun alussa.
Kiersimme Lynnin kanssa hiukan Turun keskustaa, kävimme kahvilla Qwenselissä, syömässä Trapissa Naantalissa ja illalla Earth Hour -konsertissa Turun tuomiokirkossa, joka pimennettiin teeman mukaisesti; yleisöä kehotettiin ottamaan taskulamput mukaan.
Maaliskuinen Turku näytti talviset kasvonsa. Kuva on Cafe Qwenselin pihalta.
Turun tuomiokirkossa vietettiin Earth Hour -hetkeä hämärässä.
Toinen Lynn Christinen vierailupäivä kului piknikristeilyllä Turusta Maarianhaminaan ja takaisin; menomatkalla laivamme oli M/S Viking Glory ja paluumatkalla M/S Viking Grace.
Päivän piknikmatka oli oivallinen keino nähdä Turun saaristoa.
Toukokuussa valmistauduin lähtemään TBEX-konferenssimatkalla Kalamataan, Kreikkaan ja pohdiskelin tulevaa matkantekoa postauksessa Lentoon lähdössä. Lähdin matkaan lauantaina 6.5. ja reissu kesti melkein puolitoista viikkoa.
Fetasalaatti maistui aina vaan uudelleen, vaikka aika monta kertaa sitä oli pöydässä.
Pääsimme käymään oliivien viljely- ja tuotantotilalla Manin niemimaalla.
Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi järjestetään toukokuun lopussa 28.‒31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Lipun olen sinne jo ostanut. Lentomatkan kohteena voisi olla Bilbao, josta on lyhyt matka tapahtumapaikalle.
Toukokuun lopussa vietin yhden etätyöviikon Alajärvellä. Kevät oli kauneimmillaan ja pelto kukki keltaisenaan voikukkaa. Talo otettiin taas talven jälkeen käyttöön, joskin ehdimme olemaan siellä kesällä liian vähän aikaa meistä riippumattomista syistä.
Kukassa on niin tuomi kuin voikukatkin.
Kesän alussa kirjoitin Turun ruokaviikkojen tapahtumista otsikolla Kymmenen kivaa ruokatapahtumaa Turussa kesäkuussa. Kesäkuukausina reissasin pääosin kotimaassa, muun muassa Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla sekä pressimatkalla Kotkan seudulla. Sain siellä tutustua Kotkaan kuuluvaan Haapasaareen ja Pyhtääseen kuuluvaan Kaunissaareen.
Jälkimmäisellä saarella järjestetään ensi kesänä toista kertaa pienimuotoinen akustinen festari Blueberry Day 5.‒6.7.2024. Esiintyjiä ei ole vielä julkaistu, mutta mukana lienee edelleen Tuure Kilpeläinen. Jos kiinnostaa, niin liput, lauttamatkat ja majoitus kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Osallistujamäärä on sadoissa, ei tuhansissa.
Haapasaari.
Kaunisssaari on nimensä veroinen.
Kaunissaaren karua rantaa.
Kävin myös vakiotapahtumassani Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Halusin käydä Alajärvelle mentäessä myös Ruovedellä uuden elämän saaneessa Vinhan kirjakaupassa. Tuttu kesämeno oli myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla Turussa.
Vuonna 1903 perustettu Vinhan kirjakauppa on noussut uuteen kukoistukseen tänä vuonna tuoreiden yrittäjien myötä.
Heinäkuun toisen viikon vietin Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä, Ruissalossa. Sieltä tein päivämatkoja geokätköilyä harrastavan Ritvan kanssa Vahdolle, Ruskolle ja Kustaviin, jossa osallistuin ensimmäistä kertaa Volter Kilpi -kirjallisuusviikkoon.
Elokuuhun kertyi kuitenkin kaksi ulkomaanmatkaa, tosin lähialueille eli Tallinnaan, Viroon ja Tukholmaan, Ruotsiin. Sisareni Jaana oli saanut veljeltään Juhalta ja minulta lahjaksi viikonloppumatkan matkabloggaajan seurassa ja hän valitsi kohteeksi Tallinnan. Matka toteutui aikataulujen sovittelemisen jälkeen lopulta samalla viikolla, jolloin oli vuorossa kirjoittajatapahtuma Writers Festival Tukholmassa, jonne olin ilmoittautunut jo keväällä.
Kun oli myös tarkoitus käydä yhdessä Alajärvellä vapaa-ajanpaikaksemme jäämässä olevassa isämme kotitalossa, niin syntyi kokeneelle matkustajallekin hiukan haastava reissurypäs: lauantaiaamuna Helsinkiin, josta laivalla Tallinnaan; paluu sieltä maanantai-iltana, yöpyminen Helsingissä, tiistaina junalla Tampereen kautta Seinäjoelle, josta bussilla Alajärvelle, torstaiaamuna bussilla Seinäjoelle, josta junalla Turkuun. Illalla lähtö Tukholmaan, jonne saavuin perjantaiaamuna. Writers Festival alkoi perjantaina alkuillasta. Viikonloppu Tukholmassa ja sunnuntai-illalla laivalla Turkuun, perillä maanantaiaamuna ja suoraan töihin. Melkoista menoa, mutta kaikki sujui hyvin.
Tukholmasta ja kirjoittajatapahtumasta tein postaukset Turistina Tukholmassa ja Kirjoittajat koolla Tukholmassa. Tallinnastakin olisi kirjoitettavaa ja kuvia, mutta ehkä pääsen tämänkin aiheen pariin tulevina kuukausina.
Elokuun lopussa osallistuin ties monettako kertaa Tietokirjafestarit-tapahtumaan, joka on toteutettu aikaisemmin nimellä Tietokirja.fi. Se järjestetään joka toinen vuosi Tieteiden talolla Helsingissä.
Vietin marraskuisen viikonlopun Tampereella ja satuin käymään myösKäsityötaidon Messuilla ensimmäistä kertaa. Olipas innostava kokemus. Olen harrastanut nuoruudessani muun muassa ompelua, joten löysin kyllä messuilta paljon mielenkiintoista. Viime aikoina on käynyt mielessä sekin, että pitäisikö aloittaa ompeluharrastus uudelleen sisareni Jaanan tavoin. Toisinaan on vaikeaa löytää sopivia vaatteita, kun sekä kankaan kuosin, värin ja materiaalin että vaatteen mallin ja hinnan pitäisi osua kohdilleen.
Olisin siis ompelun paluuharrastaja. Tämä kuuluu Sit kun eläkkeellä -suunnitelmaani. Jaana on jo valmiiksi huoltanut saumurini. Pääsen vapaaksi taiteilijaksi lokakuun alusta ja uusia lomapäiviä käyttäen jo ehkä syyskuun puolella.
Messukäyntiin jäi harmittavasti aikaa vain muutama tunti ja ehdin silmäillä vain pintapuolisesti osan messuständeistä. Monenlaista uutta ja hämmentävääkin näin ja koin. Lisämausteena oli mukavia kohtaamisia messuesittelijöiden kanssa. Voisin mennä näille messuille uudestaankin ja järjestetäänhän sellaiset Turussakin eli Kädentaitomessut 16.-17.3.2024.
Vuoteen sisältyi myös muutamia teatteri-iltoja, taidenäyttelyitä ja konsertteja. Kulttuuritalolle suuntasin kesä- ja joulukuussa, kun lavalla olivat rockin grand old ladyt Patti Smith ja Suzi Quatro. Molemmat ovat yli 70-vuotiaita, mutta erittäin still going strong. Keikoilla oli paljon kaltaisiani entisiä nuoria.
Ostin Patti Smithin keikan jälkeen hänen uusimman teoksensa Päivien kirja. Hän olisi ollut keikan jälkeisenä päivänä Oodissa signeeraamassa kirjojaan. Harkitsin sinne menemistä, mutta luovuin sitten ajatuksesta.
Olen harjoitellut muutaman kerran ns. hissipuheita, mutta en sellaista, joka olisi sopinut Patti Smithin kanssa hississä -tilanteeseen. Sellainen nimittäin osui kohdalle Scandic Simonkentän hississä. Olin lähdössä hotellista ja menossa alaspäin 6. kerroksesta, Patti Smith ylöspäin 7. kerrokseen, jonne hissi ensin meni.
Kiitin eilisestä konsertista ja kerroin ostaneeni hänen kirjansa. Hän kysyi, että oliko konsertissa mukavaa, ja minä myöntelin. Hän kertoi menevänsä tänään signeeraustilaisuuteen. Sitten hissi olikin jo seitsemännessä kerroksessa ja hän poistui. Olisin vielä jatkanut keskustelua kysymällä, voisiko hän saman tien signeerata minun kirjani, mutta emmin asiaa sekunnin liikaa; en ehtinyt. Arvaa, harmittiko?
Patti Smithin kirjassa on hänen ottamiaan valokuvia ja lyhyitä tekstejä.
Soile Yli-Mäyryn Taidehalli Kuortaneella oli yksi käyntikohteemme kesäisellä Etelä-Pohjanmaan reissuilla. Taiteilija oli itse paikalla esittelemässä töitään.
Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun idean ensi vuoden suunnitelmiisi?
Suosittelen myös edelleen, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia. Sellainen on omiaan rikastuttamaan elämääsi.
Mummin viimeisistä vuosista opin, miten vanheneva ihminen on kuin huone huoneelta autioituva talo, kunnes jäljelle jää se viimeinen huone ja senkin piiri rajautuu viimein vuoteen kokoiseksi. Mummin hoivakotihuoneessa oli kaapin päällä pölyyntyvä matkalaukku. Sitä ei pakattaisi enää yhtäkään matkaa varten. Se symboloi kaiken loppumista jo ennen viimeistä hengenvetoa.
Risto Lindstedt: Pallon henki ‒ hämmästellen maailmalla. Kirjapaja, 2021, s. 142.
Nämä matkalaukut löytyivät Hotel Hellstenistä, Tukholmasta (Luntmakargatan 68, Stockholm).
Tukholma on jäänyt harvoin käydyksi paikaksi, mutta elokuun puolivälissä sain tutustua siihen parin päivän verran. Nähtävyyksiä en tutkinut, vaan luotin lähellä oleviin kohteisiin, flaneeraukseen ja sattumaan.
Sergelin torilla oli tarjolla Kulturfestivalenin ohjelmaa. Kuljin tästä vain ohi. Olen ollut samassa paikassa edellisen kerran vuonna 1995 juhlimassa Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta. Silloinen Tukholman matkani osui sattumoisin sopivaan ajankohtaan.
Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi en ole käynyt enemmän Tukholmassa. Sehän olisi kätevästi saavutettavissa ilman lentämistä lahden toisella puolella. Kotikaupungistani Turusta Tukholmaan pääsee kahdella laivayhtiöllä kahdesti päivässä, aamu- ja iltalähdöillä.
En edes muista, milloin olen viimeksi vieraillut läntisen naapurimaan pääkaupungissa. Hyvin lähellä käynti oli kesällä 2016, jolloin Tukholmassa järjestettiin matkabloggaajien ja muiden sisällöntuottajien sekä matkailualan ammattilaisten TBEX-organisaation konferenssi. Epäonnekseni sain tiedon tuosta tilaisuudesta melko myöhäisessä vaiheessa, enkä onnistunut enää toteuttamaa matkaa.
Satuin viime keväänä huomaamaan jollain somekanavalla, että Tukholmassa järjestetään The Stockholm Writers Festival18.–20.8.2023. Kirjoittamisesta kiinnostuneena ilmoittauduin sinne ja sain matkalle lähdön onnistumaan pienistä hankaluuksista huolimatta.
Suurin osa viikonlopusta meni tietysti kirjoittajafestivaalin ohjelmaan osallistumiseen, joten kaupunkiin tutustuminen jäi vähäiseksi. Se, mitä ehdin näkemään ja kokemaan, vakuutti siitä, että palaan joskus paremmalla ajalla.
Kirjoittajafestivaali pidettiin Suomen Tukholman-instituutissa.
Kävellen ehtii huomaamaan kiinnostavia kohteita
Ensimmäisenä etappina sataman jälkeen oli Cityterminalen.
Viking LinenGrace kuljetti minut Turusta Tukholmaan. Hiukan pohdin, kuinka osaan kulkea kaupungilla ja löydänkö hyvin hotellini ja tapahtumapaikan Suomen Tukholman-instituutin. Olin onneksi varannut kuljetuksen satamasta Cityterminaleniin, linja-autoterminaaliin Norrmalmin kaupunginosassa.
Kävelin sieltä kohti Hotel Kung Carl -majapaikkaani. Hotellinvalintani oli yhdistelmä sijaintia ja hintaa; sieltä oli lyhyt matka festivaalipaikalle ja Viking Linen hotellipaketti laivamatkoineen ja yöpymisineen oli suhteellisen edullinen.
Reitti oli onneksi helppo, ensin Vasagatania ja sitten Kungsgatania. Hyvänä apuna oli Otavan Karttaopas Tukholma, josta sai avautumaan kätevänkokoisen kartan, välillä turvauduin puhelimen Google Mapsiin. Turhaan olin siis asiaa aprikoinut.
Kun matkan päätarkoituksena oli osallistua koko viikonlopun kestävään tapahtumaan, en yrittänytkään haalia päiviini ns. pakollisia nähtävyyksiä. Suunnittelin käyväni vain matkan varrella tai lähellä hotellia olevissa paikoissa. Sellaisiksi osoittautuivat Hötorget, Konserthuset, Adlibriksen kirjakauppa sekä Kungliga biblioteket. Tulin kulkeneeksi myös muun muassa Drottningsgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla
Sijainti oli hotellivalintani tärkein kriteeri, mutta Hotel Kung Carl oli viehättävä ja kaikin puolin toimiva majoituspaikka.
Kaunis konserttitalo
Konserttitalossa oli esillä Yanan Lin Det räda hjärtat -valokuvanäyttely, joka toimi vetonaulana taloon tutustumiseksi. Vasemmalla Carl Millesin Orpheus-veistos (Orfeus-gruppen / The Orpheus Fountain) vuodelta 1936. Sen kerrotaan olevan suosittu tapaamispaikka.
Kungsgatanilla vastaan tuli Konserthuset, jonka ulkomainokset kehottivat ”tule sisään kokemaan kaunis sisustus ja ainutlaatuiset taideaarteet Tukholman konserttitalossa, joka on yksi Ruotsin suurista arkkitehtuurin mestariteoksista.” Noudatin kutsua.
Konserttitalossa järjestetään myös erilaisia opastettuja kierroksia, mutta sellaiseen en nyt osallistunut, vaan kuljeskelin talossa itsekseni, tutustuin valokuvanäyttelyyn ja ihastelin tosiaan sisustuksen yksityiskohtia: patsaita, valaisimia ja koristeltuja kattoja.
Vuosina 1924–1926 rakennettu konserttitalo edustaa ruotsalaistan 1920-luvun klassismia ja sen idea sisustusta myöten tulee antiikin Kreikasta ja klassisesta musiikista. Kuvanveistäjä Carl Milles on luonut talon veistokset, kuten myös talon ulkopuolella olevan Orpheus-patsaan; Nils ja Robert Nilssonin käsialaa ovat säveltäjien muotokuvat ja stuccoreliefit, joita on kattoja myöten. Robert Hult on suunnitellut valaisimet, Carl Malmsten kalusteet ja Elsa Gulberg seinävaatteet.
Konserttitalossa oli paljon näyttäviä valaisimia.
Esillä oli myös kiinalaissyntyisen Yanan Linvalokuvanäyttely. Hän kuvasi konserttitalon elämää vuodesta 2019 alkaen, myös koronavuosien aikana. Hänen näyttelynsä nimi on Det röda hjärtat. Se tulee talon arkkitehdin Ivar Tengbomin konserttitalon visiolleen antamasta nimestä.
Yanan Li on opiskelut kotimaassaan alun perin elokuva-alaa, kunnes kiinnostui valokuvauksesta. Ingmar Bergmanin tuotanto sytytti hänen kiinnostuksensa Ruotsiin, jossa hän on opiskelut ja asunut vuodesta 2000 alkaen. Li on kuvannut muun muassa konserttitalon elämää, kuninkaallisen filharmonisen orkesteria, kuninkaallista perhettä ja Nobel-palkintoon liittyviä organisaatioita ja tilaisuuksia.
Isokokoisten valokuvien lisäksi näyttelyyn kuului myös video, jolla Yanan Li kertoi näyttelyyn liittyvästä työstään.
Konserthuset on paikka, jossa järjestetään fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen Nobel-palkintojen jakotilaisuus 10. joulukuuta ja vuodesta 1926 lähtien se on pidetty Tukholman konserttitalossa.
Maksuttoman valokuvanäyttelyn lisäksi vierailulla sai nauttia myös nuorten muusikkojen konsertista. Duo Love ja Junia eli Love Herrdahl ja Junia Sjögren esittivät ooppera-aarioita ja liedejä.
Tuoretta tavaraa torilta ja kauppahallista
Hötorgetin myyntipöydät olivat kukkuroillaan muun muassa marjoja ja sieniä.
Hötorget ja Hötorgshallen tarjosivat visuaalisia ja kulinaarisia nautintoja. Torilla myytiin kukkia ja elintarvikkeita, mutta yllättävästi myös matkalaukkuja.
Kauppahallin kerrotaan olevan Ruotsin suurin ruokatori ja kauppahalli, jossa on yhteensä 32 myyjää tai ravintolaa. Tiskeillä oli tarjolla muun muassa kuivattuja marjoja, pähkinöitä, oliiveja sekä kaloja ja muita mereneläviä.
Kauppahallista olisi löytynyt myös monia lounaspaikkoja.
Kalat ja muut merenelävät tuijottivat hiukan lasittunein katsein kylmällä pedillään.
Kauppahallin ravintolassa oli tarjolla myös tanskalainen aamiainen, joka ei liene aivan ravitsemussuositusten mukainen.
Kirjakauppoja ja Kuninkaallinen kirjasto
Adlibriksen kirjakaupassa oli monipuolinen tuotevalikoima kahdessa kerroksessa.
Adlibrison nimeltään tuttu kirjojen verkkokauppa – josta en ole tosin ostanut koskaan mitään – mutta en tiennyt, että sillä on myös kivijalkaliike. Se löytyi matkani varrelta osoitteesta Kungsgatan 15, toinen liike on Göteborgissa. Kirjojen lisäksi myynnissä on myös lankoja, leluja, askartelutarvikkeita, pelejä ja taidetarvikkeita. Huomioni kiinnittyi erityisesti lankoihin, joita näytti olevan hyvät valikoimat.
Kirjoja Adlibriksestä löytyi ruotsin lisäksi englanniksi, ja löysinkin yhden mielenkiintoisen lahjakirjan. Matkoilla kirjakaupat ovat aina mielenkiintoisia kohteita ja olin ilahtunut tästä löydöstäni.
Toisen löytämäni kirjakauppa oli Drottninggatans Bok & Bild, mutta se oli valikoimiltaan aika niukka ja jotenkin vanhanaikainen.
Drottningsgatan oli kävelykatu, jota reunustivat monien tunnettujen brändien liikkeet, jotka eivät nyt tällä kertaa kutsuneet luokseen.
Tapahtumapaikkana Suomen Tukholman-instituutti
Viikonlopun festivaalipaikkana oli Suomen Tukholman-instituutti osoitteessa Snickarbacken 2–4, joka on Birger Jarlsgatan 35:n kohdalla. Instituutti sijaitsee vankassa kivitalossa. Se rakennettiin vuonna 1896 KFUM:lle (NMKY:lle).Vuonna 1970 talon osti Stiftelsen Finlands Hus, josta muodostui vuonna 1995 Stiftelsen Finlands Kulturinstitut i Sverige, joka on instituutin taustasäätiö.
Kiinteistössä on kuusi kerrosta, joista kaksi on maanpinnan alapuolella. Talossa on Suomen instituutin toimitilat, kirjasto, lukusali, näyttelytila, talvipuutarha ja sauna. Myös Tukholman Suomalainen Seura toimii talossa.
Suomen Tukholman-instituutilla on vilkasta ja monipuolista ohjelmaa, ja sen tavoitteena on luoda kohtaamisia ruotsalaisen ja suomalaisen kulttuurielämän välille.
Birger Jarlsgatanin toisella puolella aukeaa Humlegården-puisto, jonka etualalla on iso kivirakennus. Kävin tutustumassa siihen, kun huomasin sen olevan Kuninkaallinen kirjasto, Kungliga biblioteket, joka on Ruotsin kansalliskirjasto.
Ruotsin kansalliskirjaston komea kivirakennus löytyy Humlegärden-puistosta.
Vuonna 1877 käyttöön vihityn Kuninkaallisen kirjaston vaikuttavin osa oli iso ja koristeellinen Suuri lukusali (Stora läsesalen), joka on tarkoitettu kirjaston kokoelmiin kuuluvien aineistojen tutkimiseen. Sen koristeellinen katto kohoaa korkeuteen ja salista nousee vihreitä pylväitä kullattuine kapiteeleineen eli pylväänpäineen. Vihreän ja kullan lisäksi väreinä ovat valkoinen, sininen ja okra. Salia kiertävät kolmessa kerroksessa kirjahyllyt, joissa osassa on vanhoja, nahkaselkäisiä kirjoja.
Tutkijoille on vielä erikseen oma lukusalinsa. Omia kirjoja voi lukea muualla kirjaston alueella ja kirjaston käyttäjille on varattu myös tila omien eväiden syömiseen ja kahviokin löytyy. Kirjastoa on kuuden kerroksen verran, ja kävin vain pohjakerroksen tiloissa.
Suuressa lukusalissa voi tutkia kirjaston kirjoja ja muuta aineistoa.
Kansalliskirjaston nahkaselkäisiä kirja-aarteita.
Tutkijoille tarkoitettu sali on tarkoitettu pitempiaikaiseen työskentelyyn. Aineiston voi laittaa talteen lukittavaan lokeroon.
Puisto kirjaston ympärillä on suomeksi humalapuutarha, jonka kerrotaan saaneen nimensä Kustaa II Aadolfin mukaan. Kuningas oli oluen ystävä, ja hän istutti tälle paikalle humalaviljelmiä, siitä nimi puistolle. Humlegården on suosittu piknikpuisto, josta löytyy myös modernin kasvitieteen isän Carl von Linnén patsas vuodelta 1885.
Oluella Dramatenin parvekkeella
Dramatenin komeasta kivitalosta löytyy neljä näyttämöä.
Lauantai-iltana kirjoittajafestivaalin porukka lähti pubiin, mutta pitkän päivän rasitukset kallistivat ajatukseni rauhalliseen iltaan hotellihuoneessa. No, en malttanut kuitenkaan jäädä sisätiloihin, vaan päätin tehdä pienen kävelyretken pitkin Biblioteksgatania Berzeliuksenpuiston kautta Hamngatanin, Strandgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteykseen. Sieltä löytyi komean näköinen iso rakennus, joka on Dramaten eli Kungliga Dramatiska Teatern. Sen edustalla oli kaivinkoneita ja muita työkoneita, jonkinlainen piha-alueen remontti oli käynnissä.
Näin terassiravintolan palveluja mainostavan kyltin, ja tunsin itseni heti janoiseksi. Pääsin kulkemaan punaista mattoa pitkin rakennuksen toisessa kerroksessa olevalle kukin ja valkoisin auringonvarjoin koristellulle terassille tiukkasävyisen vartijan ohjeiden mukaan.
Tilasin ruotsalaisenÅbro BryggerinArton 56 -lagerin. Olut on panimon juhlaolut vuodelta 2006, jolloin Åbro Bryggeri täytti 150 vuotta. Nautin oluestani, vieressä olevan seurueen tarkkailusta ja edessä aukeavien maisemien ja liikenteen havainnoinnista.
Näkymä Dramatenin terassilta, ylhäällä vasemmalla on Berzeliuksenpuisto.
Lauantai-illan huumaa
Kaupungilla oli paljon ihmisiä liikkeellä ja tuli mieleen ajatus, että Tukholma oli tuolloin iso huvipuisto. Ihmisiä kulki yksittäin, kaksittain ja isoissa porukoissa. Yksi ryhmä vietti jonkun syntymäpäiviä tai häitä ja pukeutumisen teemaväreinä olivat kulta ja hopea.
Menoa ei hillinnyt sekään, että tuloiltanani Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo oli nostanut terroriuhka-arvionsa tasolta kolme tasolle neljä. Arvio oli muuttunut etenkin ääri-islamilaisen terroriuhkan vuoksi. Asiasta kertoo ulkoministeriö matkustustiedotteessa.
Turvallisuustilanne oli etusivun juttu perjantaina 18.8.2023.
Kirjastossa esillä olleiden lehtien uutisissa tuli esiin näkemys siitä, että normaali elämä jatkuu, eikä pelolle anneta valtaa. No, lauantai-illan riennot jatkuivatkin joillakin aamukuuteen; kadulta kuului silloin vielä elämää, kunnes seitsemältä äänessä olivatkin jo kadunlakaisukoneet.
Sunnuntaina vain pikaisesti kotimatkalle
Sunnuntaina festivaaliohjelma jatkui viiteen saakka. Joudin lähtemään melko vilkkaasti hakeakseni laukkuni hotellista ja kulkeakseni taas tuttua reittiä pitkin Kungsgatania ja Vasagatania pitkin Cityterminaleniin, josta Viking Linen bussi kuljetti satamaan ja kotimatkalle.
Nyt laivana oli M/S Viking Glory. En jäänyt katsomaan illan ohjelmaa, vaan asetuin hyttiini levolle. Maanantaiaamuna oli paluu arkeen ja töihin – monta kokemusta ja muistoa rikkaampana.
Matkat ovat suotuisaa maaperää kaikenlaiselle ikävälle, kun liikutaan uusissa ympäristöissä, huomio kiinnittyy välillä vääriin asioihin ja matkailija ei osaa varoa kaikkia vaaroja.
Vahinkoja ja tapaturmia sattuu kotonakin, joka on todettu tapaturmien osalta vaarallisimmaksi paikaksi. 80 % vammaan johtaneista tapaturmista ja 90 % tapaturmaisista kuolemista sattuu kotona ja vapaa-ajalla.
Tässä postauksessa kerron muutamasta epäonnisestä tapauksesta, joita näin, koin tai joista kuulin matkabloggaajien TBEX-konferenssissa 8.–11.5.2023 Kalamatassa, Kreikassa.
Tapahtumaan osallistui satoja henkilöitä ympäri maailman, niin sisällöntuottajia kuin matkakohteiden markkinoijia. Kyseessä oli kokeneita matkailijoita, mutta kyllä vain heillekin sattui ja tapahtui kaikenlaista.
Väärä passi mukana
Parasta muistaa ottaa passi mukaan – oma passi. Kuva: Mohamed Hassan Pixabaysta.
Yksi yhdysvaltalainen nuori mies koki hankalan lentomatkan alun kotimaastaan Kreikkaan. Mukaan oli tullut vahingossa avopuolison passi. Liekö ollut kova kiire matkavalmisteluissa? Tarkempia yksityiskohtia en tiedä, mutta jotenkin hän siitä selvisi, mutta lento oli tullut kalliiksi ja vei aikaa alkuperäistä enemmän.
Passi on tietysti ihan ykkönen matkavarusteissa. Kerran koin muutamia hikisiä hetkiä Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun kävi mielessä, että muistinkohan ottaa passini pois kopiokoneesta. Ohjehan on, että passista kannattaa ottaa paperikopioita ja/tai kuvia, joiden avulla uuden passin hankkiminen kadonneen tilalle on helpompaa. No, oli onneksi passini oli mukana.
Vihkisormus unohtui
Yksi nainen kadotti matkalla vihkisormuksensa. Olosuhteissa ei ollut mitään epäilyttää. Päivä oli aurinkoinen, hän ryhtyi laittamaan aurinkovoidetta ja laski sormuksensa jonnekin saadakseen kädetkin hyvin rasvattua. Yhtäkkiä jokin pistävä hyönteinen iski hänen niskaansa.
Huitomiseksihan se meni ja siinä hössäkässä sormus unohtui. Hiukan sormuksenhukkaajaa lohdutti se, ettei kyseessä ollut kovin arvokas sormus. Vihkisormus kuitenkin tunnearvoineen. Hän kyseli jälkeenpäin sen perään, mutta ei onnistunut saamaan sitä takaisin.
Yksi tuttu mies kadotti melko tuoreen kultaisen vihkisormuksen uimarannan hiekkaan, kun oli ottanut sen pois sormestaan ennen uimareissua. Mikähän logiikka siinäkin oli? No, hänen vasemmassa nimettömässään ei ole sen koomin ollut sormusta, vaikka avioliitto vielä jatkuu.
Ikuisen rakkauden tunnus saattaa jäädä matkalle. Kuva: Pixabay.
Reppu jäi ravintolan pöydän alle
Yksi osallistuja oli illallisella Kalamatan rantakadun varrella olevassa ravintolassa. Siellä oli pitkä pöydällinen konferenssiväkeä. Käsilaukku pysyi lähietäisyydellä, mutta repun tämä nainen laittoi pöydän alle.
Poissa silmistä, poissa mielestä -sananparsi toteutui, kun hän huomasi hotellihuoneeseen tultuaan, että reppu puuttui. No, hän viestitteli heti ravintolaan iltaa istumaan jääneille tutuilleen unohduksestaan ja varmemmaksi vakuudeksi soitti ravintolaan.
Nainen sai omaisuutensa takaisin seuraavana aamuna. Opetus osui mukavasti sellaiseen paikkaan, jossa hän oleskeli muutaman päivän. Vaikeampaa olisi ollut saada reppu takaisin bussiretkeltä, jonne olisi ollut vaikea palata myöhemmin ilman kulkuneuvoa.
Jesarilla* kengät kasaan
Yhden osallistujan maiharityyppinen kenkä hajosi päiväretkellä. Tilanne oli hiukan tukala, koska kyseessä olivat hänen ainoat kenkänsä. Jostain hän sai käsiinsä teippiä tai liimaa, jolla hän sai jalkineensa pysymään kasassa ainakin sen matkan ajan. (*jesari= ilmastointiteippi, jeesusteippi)
Ehkä matkalaukussa pitäisi olla toisetkin kengät tällaisten tilanteiden taikka kenkien kastumisen varalta.
Vanhat kengät ovat matkalla mukavat, mutta ehkä on liian optimistista lähteä reissuun yhdellä kenkäparilla. Kuva: Manfred Antranias Zimmer Pixabaysta.
Puhelin varastettiin lentokentällä
Yksi matkalainen koki tilanteen, josta varoitellaan paljon: joku varasti hänen puhelimensa lentokentällä. Puhelin on nykyisin sellainen monitoimilaite, että sen kadottaminen aiheuttaa suuria pulmia.
Kreikassa taskuvarkaista varoitellaan opaslehtisissäkin. Erityisesti Ateenan metro on huonossa maineessa: turistin omaisuus päätyy hässäkkäharhautuksin ja uskomattoman taitavin kädenliikkein rosvoille.
Tätä tilannetta pelkäsin järjettömästi Ateenassa, mutta selvisin myös metromatkoista ilman takaiskua. Tosin olin tilanteeseen varautunut ja aikamoinen fakiiri olisi saanut olla anastaaksen lompakkoni tai puhelimeni.
Puhelin on matkalla välttämätön, mutta sen kanssa kannattaa olla huolellinen. Kuva: Tumisu Pixabaystä.
Yöllinen kolaus lattialle ja jalka kipsiin
Yksi reissaaja koki yöllä äkillisen herätyksen pudottuaan leveästä sängystä lattialle. Hän ei voi itsekään ymmärtää, kuinka niin kävi; oliko sängynreuna jotenkin petollisen luisuva vai uni levotonta, kuka tietää. Suurempaa vahinkoa ei kuitenkaan tullut, mitä nyt ylpeys sai kolauksen.
Isomman vamman sai kokea nuori nainen, joka kävellessään kaatui ja loukkasi jalkansa. Hänet toimitettiin hoidettavaksi ja hän palasi konferenssipaikalle pyörätuolissa jalka kipsissä. Kotimatkaan yli Atlantin tuli lisää vaikeusasteita.
Muista neljä ämmää (4M)
Tässä on nyt tullut mainittua vain muutamia esimerkkejä haasteellisista tilanteista matkoilla. Parhaillaan on menossa maastopaloja Rodoksella ja muilla Kreikan saarilla sekä muualla Välimeren maissa. Luonnonkatastrofit, onnettomuudet, terrorismi, sairaudet…kaikenlaista voi tulla reissussa vastaan.
Matkalle ei tietenkään ole kiva lähteä pelosta jäykkänä kaikenlaisia piruja seinälle maalaten, mutta viisas varautuu.
Näihin asioihin kannattaa tutustua ulkoministeriön sivuilla ennen kuin lähtee seuraavan kerran reissuun. Lisäksi voi kerrata muita ohjeita ja vinkkejä turvalliseen matkustamiseen.
Minulle sattui kaksi tässä postauksessa kerrottua vahinkoa. Arvaatkohan, mitkä?
Matkabloggaajien TBEX-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkapäivineen ja retkineen olin reissussa melkein puolitoista viikkoa.
Tämä postaukseni kiinnostanee vain matkabloggaajia tai muita alan sisällöntuottajia ja ehkä sellaiseksi haluavia. Konferenssit antavat mahdollisuuden tutustua kollegoihin ympäri maailman ja päästä tutustumaan moniin sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi yksin lähdettyä.
Ilmoittauduin TBEX-konferenssiin jo joskus viime vuoden puolella. Tämä oli jo neljäs konferenssini. Aikaisemmin olen osallistunut tapahtumaan Killarneyssä, Irlannissa, Ostravassa, Tšekissä ja Marbellassa, Espanjassa.
Vuonna 2009 perustettu TBEX järjestää konferensseja myös Yhdysvalloissa sekä Aasiassa tai Afrikassa. Olen suosinut toistaiseksi vain Euroopassa järjestettyjä tilaisuuksia.
Konferenssi kestää kaksi päivää, mutta ennen varsinaisia konferenssipäiviä järjestetään retkiä lähialueille ja tapahtuman jälkeen voi hakea noin kolmen päivän tutustumismatkoille. Retkien toteuttajina ovat paikalliset matkailuorganisaatiot.
Matkabloggaajien konferenssi on ehkä hiukan yksinkertaistettu ilmaisu, sillä kohderyhmänä ovat kaikki matkailun sisällöntuottajat ja vaikuttajat bloggaajista tubettajiin ja podcastin tekijöistä toimittajiin. Toisena osallistujaryhmänä ovat matkailualan ammattilaiset kohteidensa ja brändiensä edustajina tai viestinnän ja markkinoinnin edustajina.
Näiden kahden ryhmän vuorovaikutuksen edistämiseksi ja mahdollisten yhteistyöhankkeiden solmimiseksi järjestetään ennalta aikataulutettuja, kuuden minuutin pituisia tapaamisia.
Kalamatassa oli paikalla satoja sisällöntuottajia ja matkailun ammattilaisia ympäri maailmaa.
Kohteena Kalamata, Kreikka
Kreikan lippu hulmusi Akropoliin kukkulalla.
Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten. Lensin Ateenaan lauantaina 6.5. Norwegianin lentoaika on miellyttävästi kolmen aikana iltapäivällä, joten tiedossa ei ollut inhottavaa aamulähtöä. Turusta Helsinki-Vantaan kentälle matkasin kätevästi Vainion bussilla.
Ensimmäisen illan ja seuraavan päivän vietin Ateenassa edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleen Margaritan ja hänen miehensä Paulin seurassa. Tutustuimme sunnuntaina Akropolikseen jaAkropolis-museoon. Lähdimme paikalle jo aamusta, mutta niin olivat tehneet sadat muutkin turistit. Näissä paikoissa oli jonkin verran ruuhkaa ja valokuvaus oli hankalaa, kun piti odotella sopivaa väliä, jos halusi kuvat kohteita ilman ihmisiä.
Illemmalla menimme metrolla lentokentälle, josta lähti järjestäjien bussikuljetus Kalamataan. Se sijaitseen Peloponnesoksen niemimaalla. Matkaa on 238 kilometriä ja ajoaika noin kaksi ja puoli tuntia. Bussin määränpäänä oli Filoxenia Hotel. Pyynnöstäni bussikuski vei minut omaan, vaatimattomampaan Fotini-hotelliin, joka oli noin muutaman sadan metrin päässä. Sitä olisi ollut ikävä etsiä yksin pimeässä ja oudossa paikassa.
Maanantaiaamuna päästiin ensimmäiselle retkelle, jonka kohteena oli Kardamyli-niminen kylä. Tiistaina oli ”vapaapäivä”, jonka käytin Kalamataan tutustumiseen. Se ei ole mikään pieni kylä, vaan kaupungin väkiluku on noin 70 000. Kirjoitan näistä paikoista enemmän myöhemmin.
TBEX oli vahvasti näkyvillä Food Stories -tapahtumassa.
Oppimista ja juhlintaa
Varsinaiset konferenssipäivät olivat keskiviikko ja torstai. Avauspuheen jälkeen oli rinnakkaista ohjelmaa, josta saattoi valita itselleen mieluisimmat joko videoista, hakuoptimoinnista, sisällöntuotannosta tai markkinoinnista.
Kuuntelin muun muassa norjalaista Martin Solhaugenia, jonka aiheena oli tunteiden herättäminen videoissa, yhdysvaltalaisen Keryn Meansin luentoa neuvottelutaidoista vaikuttajamarkkinoinnissa, australialaista Michael Turtlea kävijämääriä sivuilla lisäävän sisällön tuottamisesta ja Trinity Traveller-nimistä indonesialaista bloggaaja siitä, kuinka blogista voidaan tehdä kirja tai elokuva. Lisäksi sain vinkkejä yhdysvaltalaiselta Ian Clearyltä blogin toiminnan tehostamiseen.
Martin Solhagen piti konferenssissa kaksi videoihin liittyvää esitystä.
Torstai-iltana oli vuorossa päätösbileet. Paikkana oli upea vuorenrinteeseen rakennettu ravintola Kastraki-Meteora. Sadekuuro pääsi pilaamaan tunnelmaa hetkellisesti, mutta sen jälkeen tanssilattia alkoi täyttymään ja kansainvälinen väki tanssi diskobiisien tahdissa, ja loppuillasta vuorossa olivat kreikkalaiset tanssit.
Tarjolla oli cocktaileja, olutta ja viiniä. Tarjoilijat kantoivat juhlayleisölle myös pieniä ruokapaloja; loppuillasta oli tarjolla hampurilaisiakin.
Tutustumisretkelle Mániin
Perjantaina hotellin pihalla odotti toistakymmentä bussia matkalaisia ns. FAM Tripeille eli tutustumisretkille. Niille päästääkseen piti täyttää hakemus blogin tilastotiedoin ja muin perusteluin. Hakija sai asettaa kaksi kohdetta suosikeikseen, mutta järjestäjä valitsi kunkin retken osanottajat.
Minut hyväksyttiin retkelle numero 12, joka suuntautui Mániin (kreik. Μάνη). Se on Peloponnesoksen etelärannikon kolmesta niemimaasta keskimmäinen ja eteläisin.
Kolmen päivän ajan reissasimme niemimaata pohjoisesta etelään ja sitten takaisin pikkubussilla. Kyydissä oli neljä kreikkalaista ja viisi muista maista kotoisin olevaa sisällöntuottajaa paikallisen oppaan ja bussikuskin huomassa. Retki päättyi sunnuntaina Kalamataan.
Yövyin samassa hotellissa kuin aikaisemmin. Maanantaina matkustin bussilla Ateenaa, yövyin siellä yhden yön ja tein paluuta kotiin koko tiistaipäivän.
Joku kysyi Facebookissa, mikä jäi päällimmäisenä mieleen konferenssireissusta. Sitä oli vaikea tiivistää johonkin tiettyyn asiaan. Vastasin näin: ”Paljon hienoja käyntikohteita, hyvää ruokaa, varsinaisesta konferenssista mietittävää oman blogin kehittämiseen, vanhojen tuttujen tapaamista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Paljon kuvia ja aineistoa tuleviin blogi- ja Instagram-juttuihin. Kreikkalaiset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja kansainvälinen vuorovaikutus on mielenkiintoista; pientä särmääkin koettiin.”
Seuraavat konferenssit jo tiedossa
Tänä vuonna ovat jäljellä vielä Pohjois-Amerikan konferenssi 17.–20.7.2023; paikkana on Eau Claire, Wisconsin, Yhdysvallat ja Afrikan konferenssi Durbanissa, Etelä-Afrikassa 25.–27.10.2023.
Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi pidetään 28.–31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Ostin sinne jo lipun.
Seuraavissa postauksissa lisää Kreikan kuulumisia ja kokemuksia.
Lentäminen aiheuttaa monenlaisia tunteita: iloa, odotusta, pelkoa, häpeää, katumusta, stressiä, ties mitä. Mietiskelen tässä seuraavan lennon lähestyessä, kuinka suhtaudun ja samalla muistelen edellistä lentoani, josta on melkein vuosi.
Usein lentomatkustaminen näytetään mainoksissa miellyttävänä irtiottona arjesta, jolloin voi kohota siivin taivaalle ja matkustaa kauan odotetulle lomalle. Tosin joillakin lentäminen liittyy työhön, kokouksiin, tapaamisiin, messuihin ja konferensseihin.
Lensin viime kesäkuussa muutaman vuoden tauon jälkeen Helsingistä Malagaan matkabloggaajien konferenssiin. En enää muistanutkaan, miksi lentäminen tuntuu rasittavalta. Matkan valmisteluun saattaa kulua usein enemmän aikaa kuin itse lentoon. Matkatavaroiden koko ja paino on rajoitettua ja pakkaaminen on viheliäistä. Kentälle pitää saapua ajoissa, löytää oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Turvatarkastukseen vievät jonot ovat usein pitkiä ja tavaroiden esille laitto stressaavaa.
Helsinki-Vantaa – hyvin toimiva terminaali
Helsinki-Vantaa-lentoaseman uudistunutta aulaa.
Automaatteja lähtöselvitykseen.
Helsinki-Vantaan uusittu terminaali oli tosin miellyttävä yllätys. Osansa oli silläkin, ettei kentällä ollut suuria ruuhkia. Lähtöselvitysautomaatteja oli tarpeeksi ja lähettyvillä oli henkilökuntaa, jolta saattoi pyytää apua matkatavaroihin kiinnitettävän tarran tulostamiseen.
Myös turvatarkastus oli sujuvaa, sillä Finavia on hankkinut lentoaseman uuteen turvatarkastukseen huippumodernia teknologiaa. Uuden läpivalaisu- ja nesteanalysointilaitteiston ansiosta matkustaja voi jättää käsimatkatavaroihin elektroniikkaa ja nestepusseja, kone osaa ne tunnistaa.
Turvatarkastuksen jälkeen pääsee jo vapaammalle alueelle, joskin täytyy pitää itsensä aisoissa, ettei sorru kauppojen houkutuksiin.
Oikea lähtöportti täytyy löytää ja odottaa siellä samaan koneeseen menevien kanssa. Passi ja tarkastuskortti pitää ottaa esille, joskin jälkimmäinen löytyy usein puhelimesta. Oma hermoja koetteleva vaiheensa on koneeseen meneminen; pitää jonottaa ja odottaa, että edellä menneet saavat käsimatkatavaransa säilytyslokerikkoon ja pääsevät paikalleen.
Finnairilla vetiset eväät
Finnair täyttää tänä vuonna 100 vuotta.
Finnairin lennolla Helsingistä Malagaan koettiin sekin hetki, että heti alussa lentäjä kertoi Saksan ilmatilan rajoitteista. Hän arveli, että koneemme lähtisi noin 40 minuuttia myöhemmin. Hetken odottelimme ja kuulimme, että 15 minuutin myöhästyminen riittää. Se oli helpotus, koska tuloaika Malagaan oli jo ennestäänkin myöhäinen.
Finnairin ilmaiset tarjoilut ovat kutistuneet veteen ja mustikkamehuun. Kahvia, teetä ja muita virvokkeita voi ostaa. Ruoat on kätevintä tilata etukäteen, joskin tarjolla on vain sämpylöitä ja wrappeja. Myös verkkoyhteyden voi ostaa etukäteen; hankin sen tuolla matkalla ensimmäistä kertaa.
Aikaisemmin istuimen lokerikosta löytyi Blue Wings -lehti, joka oli Finnairin matkustamolehti. Sitä lukisin mielelläni. Vuonna 1980 perustettu Blue Wings oli yksi maailman vanhimpia matkustamolehtiä. Vielä vuonna 2018 sitä uudistettiin, mutta paperisena sen jakaminen lopetettiin sittemmin. Nyt Finnairin sivuilta löytyy Blue Wings -artikkeleita. Finnairin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Blue Wings palautuu luettavaksi koneissa kesäkuussa.
Finnair ilmoitti 28.2.2023 lopettavansa tuotemyynnin lennollaan eli kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin. Ennakkotilauksia toimitettiin 18.4.2023 asti. Aterioiden, välipalojen ja juomien myynti kuitenkin jatkuu.
Tuotemyynnin lopettamista perusteltiin sillä, että sen merkitys asiakkaille on vähentynyt; lisäksi halutaan keventää koneiden painoa. En jää kaipaamaan erilaisten tuotteiden myyntiä ja markkinointia. Jotenkin tuntuu oudolta, että isojen lentokenttäputiikkien jälkeen myös koneessa pitäisi ostaa jotakin.
Kuumaa ja heittoisaa
Lennollani kaikki kolme rivini istuinta olivat käytössä, joten ikkunapaikallani oli ahtauden tuntua. Jalkatilaa on minimaalisesti. Jotenkin olin muistanut, että koneessa on kylmää, mutta nyt oli kuumaa. Mukana oli paljon perheitä ja lapset itkivät aika ajoin.
Välillä koneen turvavyömerkit syttyivät ja ilmatie oli kuoppainen. Kapteeni tai stuertti tai kuka liekään kuulutti, että nyt on ”heittoisa sää.” Lento laskeutui Malagaan noin vartin verran myöhässä.
Malagan yössä vilkkui kuitenkin muutama valopilkku. Vaikka taksijono oli kohtalaisen pitkä, se eteni hyvin. Jonon alkupäässä oli matkustajia takseihin ohjaava työntekijä, joten olin pian taksissa matkalla varsinaiseen matkakohteeseeni Marbellaan. Öisen lennon riesoja tämäkin.
Päivällä olisi selvinnyt edullisesti bussikuljetuksella; nyt jouduin maksamaan melkoisesti tästä privaatista kuljetusmuodosta. Kuski ei osannut juurikaan englantia, joten matka sujui eksoottisen musiikin siivittämä ilman puhetta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kyyti järjestyi, eikä tarvinnut jäädä odottamaan aamun ensimmäistä bussia.
Taksin sai Malagan lehtokentältä lähtötilanteeseen nähden yllättävän nopeasti.
Finnair on Pohjois-Euroopan paras lentoyhtiö
Lentomatkustajat ovat valinneet Finnairin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksiSkytraxin World Airline Awards 2022-tutkimuksessa. Finnair sai tämän tunnuksen nyt 12. kertaa. Tutkimus maailman suurin, vuosittainen lentomatkustajien tyytyväisyyttä mittaava tutkimus. Siinä mukana olleiden lentoyhtiöiden asiakaspalvelua arvioitiin kokonaisvaltaisesti niin lentoasemilla kuin lennon aikana.
Finnair kertoo panostavansa jatkossakin asiakaskokemukseen. Se keskittyy erityisesti operatiiviseen luotettavuuteen, digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja valinnanvaran tarjoamiseen asiakkaille. Hiljattain tosin kuultiin uutisia, ettei asiakaspalvelijat osaa välttämättä suomea.
Suosisin mielelläni Finnairia, mutta en löytänyt kilpailukykyistä hintaa toukokuiselle matkalleni Ateenaan. Norwegian voitti. Lentojen hinnatkin ovat nousseet kuten kaikki muutkin. Se voi olla paikallaankin, karsii ehkä ei-niin-välttämättömiä lentoja.
Kalamataan, Kreikkaan
Norwegian kuljettaa minut Helsingistä Ateenaan.
Oma lentoni liittyy matkabloggaajien TBEX-konferenssiinKalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkaan sinne jo lauantaina 6.5. Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten.
Lähtökatumus vuorottelee innostuksen kanssa. Aikaisempien konferenssikäyntien valossa odotan hienoa kokemusta ja tilaisuutta tutustua Peloponnesoksen alueeseen ja hiukan Ateenaankin, jossa yövyn yhden yön matkan alussa ja lopussa.
Nyt on tiedossa pakkaamisurakka, joka tuntuu työläältä. Yritän nyt jättää matkalaukkuun tilaa mahdollisille tuliaisille ja ostoksille.
Parasta lähteä nyt 