Lainattua, Matkustaminen

Rohkeasti menossa – ei minnekään.

On aivan sama, kuinka nopea on lähdössä, jos ei tiedä, mihin suuntaan juosta.

En minä ole eksyksissä, en vain tiedä, missä olen.

Jos ei tiedä, minne on menossa,
ei ole koskaan eksyksissä.

Jos vain tietäisimme, missä pitäisi olla,
olisimme siellä ensimmäisinä.

Jos miettii liikaa seuraavaa askeltaan,
joutuu seisomaan yhdellä jalalla.

Jos jokin on tielläsi, kiipeä sen yli.

Pirkko-Liisa Perttula (toim.): Elämä on sementtitrampoliini. Arkipäivän aforismeja. Otava. 2007. S. 23–26.

Joko mennään – sanoja kulkijoille

Lainaus
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Katselen Helsingin asemalla miten ihmiset raahaavat raskaita matkatavaroitaan, minä myös, ja ajattelen: Ei! Pois liialliset matkalaukut, pois turhanaikaiset asusteet ja tarvikkeet! Pukeudu kuin kulkuri, paita ja housut, heitä reppu selkääsi ja lähde vaeltamaan! Vapaana ja kevyenä, vapaana maailman turhuudesta, vapaana ajatusten ja tietojen painolastista, vapaana kuvitelluista velvollisuuksista ja valheellisista sovinnaisuuksista! Karista sinuun tarttunut pintakiilto! Vapaudu tottumuksista ja tavoista! Ota mukaasi vain se mitä koi ei syö eikä ruoste raiskaa. Vai joko vuodet ovat jähmettäneet veresi? Joko lihasi on joutunut mukavuuksien ja tottumusten kahleisiin? Joko kulkuri sinussa on kuollut? Ei. Vielä hän hengittää, haukkoo ilmaa, kaipaa teitä ja polkuja ja vuoria.

Yrjö Kaijärvi. Vuoret ovat. Elämyksiä Sveitsissä, Lapissa, Norjassa. Kustannusosakeyhtiö Otava. 1963. S. 5.

Joko kulkuri sinussa on kuollut?

Lainaus
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Valokuva

Kulttuurimatka Viroon: Tartto ja Tallinna

Exlibris Aboensiksen Viron kulttuurimatkalla vuorossa ovat Tartto ja Tallinna. Kohokohtia ovat Viron kansallismuseo Tartossa ja Fotografiska Tallinnassa.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä ja Olustveresta ja Viljandista täältä.

Elokuisen bussimatkamme reitti kulki Tallinnasta Haapsalun, Pärnun, Viljandin ja Tarton kautta takaisin Tallinnaan.

Tartossa virolaisten makujen festivaali

Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tarttoa. Se on väkiluvultaan hiukan isompi kaupunki lähes 100 000 asukkaallaan. Majoituspaikkamme oli Hotell Tartu Emajoen rannalla.

Tartossa oli juuri menossa Tarton ruoka- ja viinifestivaali (Tartu toidu- ja veinifestivalil), joka täytti keskustan myyntikojuilla ja ihmismerellä. Tarjolla oli aitoja virolaisia makuja Etelä-Viron pientuottajilta ja pop-up -ravintoloilta sekä runsas viinivalikoima.

Raatihuoneen torin suutelevat nuoret olivat yhtä intohimoisia kuin ennenkin.

Sää ei ollut paras mahdollinen, joten pakenimme kosteutta ensin Chez Andrėn terassin varjojen alle nauttimaan yhdet oluet, kunnes siirryimme sisälle lähelle leivosvitriiniä. Puhelias miestarjoilija palveli meitä auliisti. Värikäs hääseurue oli kokoontunut juhlaillalliselle viereiseen saliin.

Iäkäs Kansallismuseo modernissa rakennuksessa

Viron kansallismuseo on valmistunut vuonna 2016. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Rakennuksen nimi on Muistojen kenttä.

Lyhyeen vierailuumme mahtui vain käynti uudessa vuonna 2016 avatussa Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum, ERM). Modernista rakennuksesta on tullut kansallismuseon erottamaton vertauskuva.

Koko museon historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1909, jolloin se perustettiin kansalaisaloitteesta. Viime vuonna museo juhlikin 110-vuotista taivaltaan.

Kansallismuseo on ”virolaisuuden tulkitsija, kansan perusarvojen kantaja ja jatkuvuuden haltija. Vieraille avautuu sekä esineellinen että virtuaalinen maailma, joka kutsuu löytämään, tietämään ja osallistumaan itse kaikkeen.”

Museossa hyödynnetään tekniikkaa oivaltavasti: kävijän lippu toimii myös avaimena informaatiotauluihin; niiden teksti vaihtuu lippua näyttämällä siihen syötetyn kielikoodin mukaisesti.

Museossa on kaikkiaan 6 000 neliömetriä näyttelytilaa. Siitä suurin osa on omistettu Kohtaamisia-näyttelylle, joka esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää nykyisyydestä jääkauteen.

Toiseksi suurin pysyvä näyttely on nimeltään Uralin kaiku, joka tarjoaa tietoa suomalais-ugrilaisten kansojen elämästä ja maapallon pohjoisen osan asuttamisesta.

Kansallismuseon vaihtuvien näyttelyiden salissa on alkamassa Olipa kerran -näyttely 8. helmikuuta 2020 alkaen. Se kertoo, mistäpä muusta, kuin saduista.

Museo on saanut paljon huomiota ja tunnustusta: vuonna 2018 Viron kansallismuseo sai eurooppalaisten museopalkintojen Kenneth Hudson -erikoispalkinnon. Myös Suomen matkailutoimittajien kilta palkitsi Viron kansallismuseon vuoden 2017 parhaana ulkomaisena matkakohteena Helsingin Matkamessuilla.

Söimme museossa lounaan Ravintola Pööripäevin runsaasta buffetpöydästä hintaan 7 euroa.

Tartossa on paljon muutakin nähtävää, muun muassa Tiedekeskus Ahhaa (SA Teaduskeskus AHHAA), kasvitieteellinen puutarha sekä KGB- ja lelumuseot.

Suomalais-virolaista exlibrisvaihtoa

Illan ohjelmassa oli tapaaminen ja illallinen hotellin ravintolassa Tartu Eksliibriseklubin edustajien kanssa. Virossakin harrastajat ovat pääosin varttuneita ja iäkkäitä. Monet heistä olivat entuudestaan tuttuja meille yhdistyksen kiinteiden Viro-yhteyksien vuoksi.

Toisen sukupolven exlibrisharrastajana mukana oli Margus Annuk, joka aikoo laittaa äitinsä exlibriskokoelman verkkoon kaikkien keräilijöiden ja asiasta kiinnostuneiden nähtäville.

Põltsamaalta Paideen

Sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Põltsamaan kautta. Kävimme vuodelta 1552 peräisin olevan Lustiveren kartanon pihapiirissä. Se toimii nykyisin vanhainkotina.

Paidessa kävimme Vallitornissa, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1265. Sieltä löytyy historiakeskus Wittenstein (SA Ajakeskus Wittenstein) ja ”tornin eri kerroksissa voi perehtyä muinaisaikaan, Liivinmaan ritarikunnan aikaan, kuninkaiden ja keisarien aikaan, ensimmäiseen itsenäisyysaikaan, miehityksiin ja itsenäisyyden palauttamisen aikaan.”

Nyt kävimme vain tornin huipulla katselemassa maisemia ja jatkoimme matkaamme.

Valokuvataidetta Fotografiskassa

Iltapäivällä olimme Tallinnassa. Kun aikaa tuntui olevan, kävimme viime vuoden kesäkuussa Telliskiven alueelle avatussa Valokuvataidekeskus Fotografiskassa. Katsoimme siellä Jimmy Nelsonin, Anja Niemen ja Pentti Sammallahden näyttelyt.

Olin nyt toista kertaa Fotografiskassa. Se on hieno kokonaisuus näyttelyineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Kyllä ruotsalaiset osaavat!

Fotografiska-museoita on Tukholman ja Tallinnan lisäksi myös New Yorkissa. Lontoon museo on myös tulossa.

Fotografiskan ylimmässä kerroksessa oli ravintola terasseineen.

Näkymiä Fotografiskan ravintolan terassilta.

Katutaidetta Telliskivessä.

Illaksi kotiin

Satamaterminaalissa tuli pienenä yllätyksenä, että laivan aikataulussa oli sekaannusta. Viking XPRS porhalsi jo merellä ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Vaihdoimme sitten kulkupeliksemme Tallink Siljan laivan.

Pääsimme aloittamaan kotimatkamme jonkin verran suunniteltua myöhemmin, mutta mikä tärkeintä, ainakin suurin osa ryhmästä pääsi suunnitellusti illaksi kotiin.

Monet porukastamme ovat käynyt usein Virossa, mutta saatoimme vain todeta, että kaunis ja monipuolinen on eteläinen naapurimaamme.

Neljän päivän reissu laiva- ja bussimatkoineen sekä majoituksineen maksoi 326 euroa.

Baltian matka vuosittain – toukokuussa Pietariin

Exlibris Aboensiksella on pitkät perinteet kesäisten bussimatkojen järjestämisessä. Olen ollut mukana monilla. Etuna on se, että kaiken saa valmiina: matkajärjestelyt mielenkiintoisine tutustumiskohteineen ja tuttua seuraa. Hintakin jää yleensä edulliseksi.

Tämän vuoden matkaksi suunniteltiin käyntiä Pietarissa, mutta sille ei saatu tarpeeksi osallistujia eli kymmentä matkustajaa.

Vaihtoehtona on suositella osallistumista Turun Neva Toursin bussimatkalle Helsingin, Karjalankannaksen ja Viipurin kautta Pietariin 21.–24.5.2020. Kyseessä on helatorstaista alkava loppuviikko. Pietarissa ollaan kolme hotelliyötä. Matkan hinta on 275 euroa/2 hh. Perillä voi osallistua lisämaksusta retkiin ja mennä vaikka oopperaan tai balettiin.

Matka alkaa Turusta, mutta bussi pysähtyy muun muassa Kiasman edessä Helsingissä, josta voi liittyä seuraan.

Matkasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua; yhteystiedot: Saija, Turun Neva Tours, Eerikinkatu 20, 20100 Turku, p. 02 27 67 065, omatoimimatkat@nevatours.fi. Lisätietoja matkasta löytyy Neva Toursin sivuilta.

Kerro ilmoittautumisestasi myös Exlibris Aboensis -yhdistykselle (info@exl.fi), jos olet kiinnostunut osallistumaan mahdolliseen taiteilijatapaamiseen ateljeevierailuna tai muuhun vastaavaan.

En ole itse lähdössä tälle matkalle, mutta kerron vain tästä mahdollisuudesta Pietarista kiinnostuneille.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kulttuurimatka Viroon: Haapsalu ja Pärnu

Yksi bussi, kaksitoista matkustajaa ja neljä päivää Virossa reitillä Tallinna–Haapsalu–Pärnu–Viljandi–Paide–Tallinna. Matkalla nähtiin museoita, kartanoita, raunioita, rantoja, taidetta, kahviloita ja antikvariaatteja.

Exlibris Aboensis järjestää vuosittain kesäisen bussimatkan. Usein kohteena on Viro, eteläinen naapurimaamme, joka tulee monelle tutuksi lähinnä Tallinnan käynneillä. Kannattaa lähteä tutkimusmatkalle muuallekin, sillä nähtävää ja koettavaa Virossa riittää.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Tämä on ensimmäinen postaus.

Tusina matkalaisia

Osallistuin Exlibris Aboensiksen kulttuurimatkalle 31.7.–4.8.2019. Mukana oli 12 hengen matkailijajoukko, joka oli sopivan kokoinen ja ketterä kulkemaan matkanjohtaja Tauno Piiroisen laatiman ohjelman mukaan Viron kulttuurikohteesta ja kaupungista toiseen.

Matkamme tehtiin hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti: lähtö keskiviikkoiltana ja paluu sunnuntaina. Suuri osa ryhmästämme tuli Katajanokan terminaaliin Turun suunnalta, osa Keski-Suomesta tai pääkaupunkiseudulta.

Matkanjohtajamme oli selvittänyt, että Viron kuntauudistuksen 2017 jälkeen maassa on 15 kaupunkia ja 37 epäitsenäistä kaupunkia, joista pienin on 789 asukkaan Mõisaküla.
– Alkuperäinen tarkoitus oli kiertää näitä lilliputteja, mutta se olisi merkinnyt pieniä teitä ilman nähtävyyksiä, kertoi Piiroinen ohjelmakirjeessään.

Tauno Piiroinen kertoi myös, että Virossa on 128 linnoitusta, 17 ritarilinnaa, 14 piispanlinnaa ja 23 vasallilinnaa. Ohjelmaan oli poimittu muutama kartano, museo ja muu kulttuurikohde osittain yhteisenä ohjelmana ja muutoin mahdollisuuksina omatoimiseen tutustumiseen.

Tallinnasta Laikmaan taiteilijakotiin

Ensimmäisen yön vietimme Viking XPRS -laivassa. Aamu oli ankean aikainen: aamiainen klo 6.15 ja poistuminen laivasta klo 7. Söin kuitenkin tukevasti laivan runsaasta buffetaamiaispöydästä, sillä lounastaukoon oli aikaa monta tuntia.

Satamassa vastassamme oli Motorbus24 OÜ:n 16-paikkainen bussi, jolla lähdimme kiertämään ensin hiukan Tallinnaa. Ohjelmassa luki: ”Kierros Kalamajan ja Telliskiven boheemilla alueella.”

Matkasimme bussissa Sauen kartanon (Saue mõis), korjattavana olevan Padisen luostarin (Padise klooster) ja Riisiperen kartanon (Riisipere mõis) kautta kohti Haapsalua.

Vigalassa vierailimme virolaisen taidemaalarin ja impressionismin keskeisen vaikuttajan Ants Laikmaan (1866–1942) kotimuseossa (Ants Laikmaa majamuuseum). Pääsymaksu museoon oli4 euroa.

Erikoisen muotoista taloa ympäröi viehättävä puutarha, jossa oli vielä muistona ”taideteoksia” luonnonantimista taidekurssien jäljiltä. Kuulimme myös taiteilijan tyttären, näyttelijä Anu Kilpiön (Aino Maria Kilpiö 1927–1969) karusta kohtalosta.

Haapsalun rautatieasemalta Kuursaaliin

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Pohjolan Venetsiaksi mainittu viehättävä Haapsalu. Poikkesimme myös komealla rautatieasemalla. Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun 1904 ja viimeinen lähti sieltä vuonna 1995.

Kylpyläkaupunki oli Venäjän tsaarien suosima lomailupaikka, joten se tarvitsi arvovaltaisen rakennuksen. Niinpä Haapsalun rautatieasema onkin neliosainen: siellä on matkustajasali, keisaria varten rakennettu imperaattoripaviljonki, niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 metrin pituinen katettu laituri.

Paviljongissa toimii Viron rautatie- ja viestintämuseo eli Raudtee- ja Sidemuuseum.

Lounaan söimme Kuursaalin eli kasinon kahvilassa, joka sijaitsee rantakadulla, Rannapromenaadilla. Vuonna 1898 valmistunut kaunis puurakennus oli 1900-luvulla Haapsalun kesänviettokulttuurin keskipiste.

Haapsalun Kuursaalin käyntikortissa on piirros siivekkäästä merenneidosta ja slogan ”Kaunis naine on alati oodatud külaline/A pretty woman is a welcome guest.” No, saimme me muutkin ruokaa.

Jääkaru laineilla

Kuursaalin edustalla meressä oli vaikuttava jääkarhupatsas, Jääkaru. Se on muovinen kopio vuodelta 2010 samalla paikalla olleesta alkuperäisestä vuonna 1923 valmistuneesta puuveistoksesta.

Neuvostosotilaat polttivat Roman Haavamägin tekemän jääkarhun ja muut promenaadilla olleet puiset veistokset 1930-luvulla.

Ilman tätä tietoa olisi voinut ajatella, että kyseessä on moderni kannanotto ilmastonmuutokseen.

Jääkaru-veistos näkyy melkein keskellä kuvaa.

Piispanlinnasta taiteilijamuseoihin

Haapsalun nähtävyyksiin kuuluu myös 1200-luvulla perustettu piispanlinna (Haapsalu linnus), joka on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa. Päälinnoituksessa on keskiajan historiaa käsittelevä museo. Linnan eteläsiivessä on katedraali, joka on mainittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1279.

Evald Okas -museossa (Evald Okase Muuseum) voi tutustua Viron taidehistorian merkkihenkilön ja Firenzen taideakatemian kunniajäsenen tuotantoon.

Iloni on Astrid Lindgrenin kuvittajan Ilon Wiklandin lapsuudenkoti Linda- ja Rüütli-katujen kulmassa. Se on nähtävissä vain ulkopuolelta.

Taiteilijan mukaan nimetty ja hänen piirustuksiinsa perustuva lasten teemapuisto Ilonin Imedemaa on kolmikerroksinen talo, jossa on galleria, elokuva- ja näyttelysali, Karlssonin huone, Ilonin keittiö sekä leikkihuone. Kesäisin toimintaa on myös pihalla lisärakennuksineen.

Kesäpääkaupunki Pärnu

Lydia Koidulan patsas hänen nimikkopuistossaan.

Matkamme toisen yön vietimme Pärnussa, jota kutsutaan myös Viron kesäpääkaupungiksi. Tämä vajaan 52 000 asukkaan kaupunki on suosittu matkailukohde erityisesti upean hiekkarantansa vuoksi.

Majapaikkanamme oli Pärnu Hotel osoitteessa Rüütli 44, joka sijaitsi keskeisellä paikalla aukion laidalla. Huoneeseen asettautumisen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantaa kohti.

Matkan varrella katselimme kahviloita ja Pärnun Jumalan muuttamisen apostolista ortodoksikirkkoa (Pärnu Issanda muutmise katedraalkirik) sekä Lydia Koidula -puistoa kauniine kukkaistutuksineen. Koidula (1843–1886) oli Viron kansallisrunoilija, näytelmäkirjailija ja maan sanomalehtityön uranuurtaja.

Poikkesimme myös Lonkava konna -antikvariaattiin. Siellä oli kirjojen ja lehtien lisäksi myynnissä myös muun muassa astioita ja ruokailuvälineitä runsaina asetelmina.

Päivä oli jo illassa, aurinko pilvessä ja tuuli puhalteli, joten meillä ei ollut rantakeliä. Varalta mukaan otetut uimapuvut jäivät reppujen uumeniin. Voi vain kuvitella, miten hieno ranta on kuumalla kesäkelillä. Kelpaa siellä ottaa aurinkotuoleissa lämpösäteitä, pulahtaa välillä mereen tai vain kuljeskella pitkin hiekkarantaa.

Tuli mieleen, että miksi lähteä kesällä Välimeren rannoilla, jos lähempääkin löytyy paikka rantalomalle? Tiedä sitten, millaista rannalla on heinä- ja elokuun mahdollisilla helteillä?

Jäimme istuskelemaan rantabaariin kuten monet muutkin. Oranssit Aperol Spritz -cocktailit näyttivät olevan vielä suosiossa paikallisen oluen ohella.

Kävimme myös Hotel Victorian Café Grand -ravintolassa. Siellä oli hienostunut tunnelma flyygeleineen, valkoisine liljoineen ja taidenäyttelyineen. Sikareille oli oma menunsa, jolta löytyy näitä tupakkatuotteita hintaan 12–25 euroa.

Café Grand jatkaa brittiläistä kello viiden teen perinnettä. Sitä on tarjolla joka päivä alkaen klo 17.00 ja siihen sisältyy teen ja kahvin lisäksi erilaisia maukkaita suolaisia ja makeita herkkuja hintaan 10 €/henkilö. Nyt tyydyimme vain kakkukahveihin.

Hotel Victoria Pärnussa.

Grand Cafessa on menneen maailman tyyliä.

Pärnussa voi tutustua myös nykytaiteeseen Uue kunsti muuseumissa. Sen kokoelmissa on yli 600 esittävän taiteen teosta ja videoteekissä yli 2 000 dokumenttielokuvaa. Nykytaiteen museossa järjestetään kesäisin perinteisesti kansainvälinen alastontutkielmanäyttely Mies ja nainen (Mees ja naine).

Nykytaiteen museossa järjestetään myös Pärnun elokuvafestivaali, johon kuuluu myös kansainvälinen dokumenttielokuvien kilpailu (Pärnu rahvusvaheline dokumentaal- ja teadusfilmide festival). Ensi kesänä festivaalin ajankohta on 13.-26.7.2020.

Matkamme jatkuu Olustvereen ja Viljandiin.

 

Normaali
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Joskus voi olla niin, että mitä vähemmän ihminen liikkuu kotipaikkakuntansa ulkopuolella, sitä rajoittuneempi hänen maailmankuvansa on.

Muualta tulevat voivat tällöin herättää hämmästystä, jopa pelkoa – koska heihin ei ole tottunut. On nähnyt ja tuntenut vain omanlaisiaan eikä vielä oivalla, että ihminen on pohjimmiltaan samanlainen kaikkialla, ihonväriin ja alkuperään tai muihin ulkoisiin ominaisuuksiin katsomatta. Jos tutustuu yhteenkin muualta tulevaan, jää yleensä murtuu lopullisesti.

Se, kuinka paljon matkustelee, ei missään nimessä määrittele ihmisen avarakatseisuutta. Vaikka ei olisi käynyt kotimaansa rajojen ulkopuolella, voi silti lukemalla ja asioihin perehtymällä kehittää syvällisen ymmärryksen erilaisuudesta ja vieraista kulttuureista. Eihän Waltarikaan käynyt Egyptissä, mutta kirjoitti silti Sinuhen ja kykeni kuvaamaan mestarillisesti egyptiläistä yhteiskuntaa.

Matka ovat mahdollisuus oppia uutta ja kokea ihmiselämän monimuotoisuutta ja ihmisen uskomatonta sopeutumiskykyä erilaisiin olosuhteisiin. Aistia henkeäsalpaavaa luonnonkauneutta, jonka haluaisi säilyvän tuleville sukupolville.

Tai toisaalta: todistaa syvää köyhyyttä ja eriarvoisuutta, jotka pysähdyttävät ja panevat miettimään omaa läntistä hyväosaisuutta. Kuinka yhä edelleen on lottovoitto syntyä Suomeen.

Jenni Haukio: Matkoilla ja meillä (ote kolumnista). Kotiliesi 26/5.12.2018. S. 43.

Matka ovat mahdollisuus oppia uutta

Lainaus
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Messut, Tapahtuma

Matkamessuilta mukaan tarttunutta II

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Matka 2020

Tämän vuoden Matkamessuilta tarttui yhtä ja toista mukaan ja mieleen. Ja vastauksia muun muassa näihin kysymyksiin: kuka pääsee asumaan Clarion-hotelliin 100 päiväksi, kuka on Vuoden matkailuhenkilö ja mikä on ehkä Euroopan hipsterein kaupunki?

Kuva: © Clarion Hotel Helsinki.

Vuosi Clarionissa jatkuu

Torstai-iltana matkabloggaajia kokoontui runsain määrin #YearInClarion Season 2 julkistamisbileisiin Clarion Hotel Helsingin Sky Roomiin. Vuoden hotellissa asuneen Joonas Pesosen kausi päättyi, mutta vaikuttajien asuminen hotellissa jatkuu tänä vuonna hiukan eri muodossa.

Hotellimajoitusta 100 päivän ajaksi kerrallaan saa tänä vuonna neljä vaikuttajaa – Adalmina’s Adventures -matkailuvaikuttaja Anna-Katri Räihä, Kaverin puolesta kyselen -podcastin luoja Tiia Rantanen sekä artisti Robin Packalen. Neljäs hotelliin majoittuja valitaan kilpailulla. Pitäisiköhän osallistua?

Kilta palkitsi Jessica Virtasen, Järvisydämen ja Georgian

Matkailutoimittajien Kilta ry jakoi perinteiset palkintonsa. Vuoden matkailuhenkilöksi se valitsi Tjäreborgin tuotepäällikkö Jessica Virtasen, joka joutui mediamylläkkään brittikonserni Thomas Cookin 23.9.2019 ilmoitetun konkurssin. Mitä tapahtuisi konserniin kuuluneelle Suomen kolmanneksi suurimmalle matkanjärjestäjälle Tjäreborgille ja sen asiakkaille?
–Jessica Virtasen toiminta median puristuksessa oli esimerkillistä, sellaista ei ole aiemmin koettu vastaavissa tilanteissa. 24. syyskuuta hän kertoi, että ”matka jatkuu”. Jo seuraavana päivänä Tjäreborgin lennot jatkuivat, vain muutama lento jouduttiin peruuttamaan, kerrotaan palkinnon perusteluissa.

Kyllä minäkin seurasin uutisia levottomin mielin, sillä tallessa on vielä Tjäreborgin lahjakortti odottamassa tulevia reissuja.

Vuoden kotimaan matkakohde on Järvisydän eli Hotel & Spa Resort Järvisydän Rantasalmella. Se valittiin vuonna 2019 Etelä-Savon parhaaksi yritykseksi. Järvisydän tarjoaa muun muassa hotelli-, ravintola- ja kylpyläpalveluita ympäri vuoden.
– Järvisydämen erikoisuus on kokonaan kallioon louhittu kylpylä, jonka vesi lämmitetään Saimaan järvienergialla ja maalämmöllä. Sillä on myös oma aurinkovoimala, kerrotaan palkintotiedotteessa.

Matkailutoimittajien mukaan Tbilisi on tällä hetkellä ehkä Euroopan hipsterein kaupunki. Kuva: © mostafa meraji Pixabaystä.

Vuoden ulkomaan matkakohde on Georgia. Se on Killan mukaan monipuolinen, ympärivuotinen kohde, jossa on paljon nähtävää, koettavaa ja hyvää ruokaa.
–Tbilisi on tällä hetkellä ehkä Euroopan hipsterein kaupunki. Siellä on hieno ja tunnelmallinen vanha kaupunki, mahtavia monumenttirakennuksia ja uutta wau-arkkitehtuuria. Kaupungissa on myös jännittäviä satoja vuosia vanhoja rikkikylpylöitä, joista kaupunki on saanut nimensäkin (tbilisi tarkoittaa paikallisella kielellä kuumaa paikkaa), kertoo palkinnon myöntäjä.

Matkaan maata pitkin ja vastuullisesti

Matkamessut julkisti kunnianhimoisen tavoitteensa olla maailman vastuullisin matkailualan tapahtuma. Asia oli huomioitu muun muassa ohjelmassa, Messukeskuksen ilmastotyössä sekä messujen osastoratkaisuissa.

Suureen suosioon nousseet Maata pitkin -matkamessut olivat nyt mukana näillä messuilla. Ohjelmalavan esiintyjät ja ja muut toimijat jakoivat vinkkejä ja inspiraatiota muun muassa juna- ja pyörämatkailuun.

Lavalla nähtiin myös ulkoministeri Pekka Haavisto, joka kertoi Interrail-kokemuksistaan ja niiden synnyttämästä Eurooppa raiteilla -kirjastaan. Haaviston mukaan kansainvälisen junamatkailun palvelujen yhtenäistämisessä ja saavutettavuudessa on vielä paljon kehitettävää. Reilaajaja joutuu etsimään paljon tietoa junista, lipuista, asemista ja esteettömyydestä suunnitellessaan matkaansa.

Matkustusvinkkejä lentomatkailua vältteleville löytyy Facebookin Maata pitkin matkustavat -sivulta.

Messuilla oli laajemminkin esillä myös vastuullisuus. Se tuntuu olevan nyt ilmastonmuutoskeskustelun ansiosta pinnalla. Ohjelmassa oli ensimmäistä kertaa yrityksille suunnattu vastuullisuuskilpailu Sustainable Travel Competition ja sen finaali. Kilpailuun osallistui 22 messuilla mukana ollutta yritystä.

Finaaliin pääsivät Aurora eMotion, Herrankukkaro, Matkatoimisto Aventura, Rukakeskus ja Visit Saarenmaa. Palkinto meni nyt eteläiselle naapurimaalle, sillä raati valitsi voittajaksi Visit Saaremaan Virossa.
Visit Saaremaa on tehnyt kohteessaan ja toimijoidensa kanssa monipuolista työtä vastuullisen matkailun eteen. Tuomaristo arvosti erityisesti Visit Saaremaan panostusta paikalliseen väestöön. Jos kohde kantaa vastuunsa paikallisen väestön puolesta ja paikalliset haluavat muuttaa takaisin kotiseudulleen, on kyseessä silloin myös vastuullinen kohde matkailijalle, totesi tuomariston puheenjohtaja Timo Saranpää.

VR oli mukana messuilla, mutta aiemmin näyttävillä osastoilla mukana ollut Finnair uupui tapahtumasta kokonaan.

Matkamessujen kanssa samaan aikaan järjestettiin myös Helsingin Caravan-messut sekä Koti ulkomailla -tapahtuma. Ne jätin tyystin väliin.

Jos nämä karavaanarimessut jäivät itseltäsi väliin, mutta olet asiasta kiinnostunut, on vielä mahdollisuus tutustua aiheeseen Caravan Show -tapahtumassa Turun Messukeskuksessa 24.–26.4.2020.

Ensi vuonna 22.–24. tammikuuta

Matkamessut keräsivät tänä vuonna Messukeskukseen 68 300 matkailun ystävää. Ensi vuonna Matka 2021 -tapahtuma järjestetään 22.–24.1.2021.

Matkamessuilta mukaan tarttunutta I -postauksen voit lukea täältä.

⁎ Sain Matkamessulta bloggaajapassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.

Normaali
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Messut, Tapahtuma

Matkamessuilta mukaan tarttunutta I

Kuva: © Matkamessut.

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Matka 2020

Tämän vuoden Matkamessuilla esillä olivat niin vastuullisuus, Viro, maata pitkin matkustaminen kuin monet houkuttelevat matkakohteet ympäri maailman.

Matkailusta innostuneen yksi vuoden kohokohdista, Matkamessut, olivat ja menivät. Mukana oli 1 000 matkanjärjestäjää ja matkailualan yrittäjää 90 eri maasta.

Olin varautunut olemaan messuilla tunnelmien ja jaksamisen mukaan jopa neljä päivää, torstain 16.1. ammattilaispäivästä sunnuntaihin saakka. Nyt kävi niin, että jotenkin innostus ei noussut ensimmäisenä päivänä. Se ei tokikaan ollut messujen vika, ehkä omassa mielialassani oli jotain nuivaa.

Toisena päivänä, perjantaina, pääsin jo hiukan paremmin vauhtiin. Turnauskestävyys kuitenkin petti ja olin messuilla vain kaksi päivää, tosin aika tiiviisti ne molemmat. Mutta nyt kun kirjoitan tästä aiheesta, juttua riittää. Teen siis kaksi postausta, osat I ja II.

Aamiaisella ympäri maailman

Torstai alkoi tuttuun tapaan Destination Breakfastilla, jossa toimittajilla ja bloggaajilla on mahdollisuus tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Mukana oli kotimaisten kohteiden lisäksi 33 maan väkeä Valko-Venäjältä Madagaskariin ja Malediiveilta Ugandaan.

Tänä vuonna en jäänyt tutkimaan pitkäksi aikaa eksoottisten maiden ständeja ja osastoja, sillä reissusuunnitelmat kohdistuvat pääosin lähimatkailuun ja mahdollisesti pariin eurooppalaiseen kohteeseen.

Juttelin muun muassa Romanian, Italian ja Viron edustajien kanssa ja otin muutaman esitteen mukaan. Romaniassa olisi tarjolla muun muassa Bucharestin nähtävyyksiä, Transilvanian kiertomatkaa Branin linnoineen Brasovin alueella. Linna on romanialainen kansallismonumentti ja maamerkki. Sitä markkinoidaan irlantilaisen kirjailija Bram Stokerin luoman kreivi Draculan linnana.

Italian edustaja vinkkasi Sisilian kysymykseeni liittyen, että löytäisin maan messuosastolta saarta tuntevia henkilöitä. Tapasinkin heidät myöhemmin ja sain heidän yhteystietonsa. Suunnittelen sinne matkaa maaliskuussa.

Viro messujen partnerimaana

Viron edustajan kanssa otin puheeksi viimekesäisen käyntini Pärnussa ja sen upeilla hiekkarannoilla. Hän vinkkasi, että Narvan edustalta löytyy vielä mahtavammat sannat Narva-Jõesuun kylpyläkaupungista, joka sijaitsee Koillis-Virossa Itä-Virumaan maakunnassa. Mäntymetsän reunustama hienohiekkainen ranta on kuulemma pisin koko Virossa: 7,5 kilometriä Suomenlahden etelärantaa.

Viro oli muutoinkin hyvin esillä messuilla, sillä se oli Matkamessujen partnerimaa. Keräsin lukuisilta osastoilta esitteitä mahdollisia tulevia matkoja varten.

Kohteenahan Viro on oivallinen: lähellä, monipuolinen ja edullinen. Olen käynyt siellä Tallinnan lisäksi myös monilla Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien järjestämillä bussimatkoilla ja aina on löytynyt uutta katseltavaa ja koettavaa.

Ainutlaatuinen saaristo

Suomen saaristolla oli messuilla tuttuun tapaan iso osasto. Sieltä saattoi bongata niin raumalaisen pitsinnyplääjän kuin naantalilaisia sukankutojia. Ihastelin hetken aikaa käsityön taitajia ja otin mukaani Rauman pitsiviikkojen ohjelman.

Tänä vuonna on juhlan aika, sillä Rauman pitsiviikkoa vietetään 50. kerran 18.–26.7. Esitteen mukaan ”juhlavuoden ohjelma on ainutlaatuinen kokonaisuus perinteitä, paikalliskulttuuria ja modernia festivaalitarjontaa”. Mustan pitsin yötä vietetään elävän musiikin ja katutaiteen siivittämänä perjantaina 24.7.2020. Asu on vapaa, kunhan se on mustaa pitsiä.

Viikon aikana pääsee tutustumaan myös yli 40 yksityiseen pihaan Vanhassa Raumassa. Talojen omistajat kertovat pihapiirinsä historiasta sekä siitä, millaista on asua Unescon maailmanperintökohteessa.

Näin syntyy perinteinen raumalainen pitsi.

Seilin infopisteelläkin kävin juttelemassa. Houkuttaisi viettää viikon retriitti Seilin saarella joskus kevättalven tai keväänkin aikana.

Mukana oli luonnollisesti myös Ahvenanmaa, joka on myös viehättävä käyntikohde. Ja mukana oli tietysti Turun saariston kuntia ja itse Suomen kulttuurin kehto, Turku.

Perinnemestari kertoo menneen maailman matkakohteista

Juttelin tovin myös Perinnemestarin osastolla päivystäneen Jaana Rinteen kanssa. Hän ja miehensä Hannu Rinne rakastavat vanhoja taloja ja ovat kunnostaneet Kiviniemen kartanon Pyhtäällä. Työ antoi heille uuden ammatin: he jakavat tietojaan Perinnemestari-kirjoissaan, verkkosivullaan ja Ylen aikoinaan esittämässä 10-osaisessa televisiosarjassa.

Perinnemestarin Matka-sivulle Rinteet kokoavat kaikki Suomen mielenkiintoiset matkakohteet, jotka liittyvät vanhoihin paikkoihin ja rakennuksiin. Mukana ovat huolella valitut ravintolat, museot, yöpymispaikat, pursiseurat, näkötornit ja muut lumoavat matkakohteet. Sivustolta löytyvät myös yllättävät ja pienet kohteet, joita ei mainita muissa matkaoppaissa –kuten kesäkahvilat ja yhden huoneen majatalot.

Palvelu on vielä demokäytössä, mutta kerättävänä on kohteita matkailukesää 2020 varten.

Perinnemestarin Matka -sivusto tekee kulttuurimatkailun helpoksi kokoamalla mielenkiintoiset kohteet yhteen osoitteeseen.

Onnenpyöriä ja tarjouksia

Messuilla oli silmiinpistävää, että osastojen kiinnostavuutta yritettiin varmistaa erilaisin tarjouksin, arvonnoin ja kilpailuin. Tallink Siljan osasto keräsi pitkät jonot onnenpyörällään, liekö ollut hyvät palkinnot. Sooloiluja-blogin ja Facebookin Tallinnatärppien ”äiti” Henna Mikkilä oli myös paikalla jakamassa vinkkejä. Kävin moikkaamassa, kun ollaan somesta tuttuja.

Vähän jäi askarruttamaan, olisiko voitto osunut kohdalleni Turkish Airlinesin osastolla. Jätin lappuni arvontaan, mutta voittajan olisi pitänyt olla paikalla tiettyyn aikaan ja sen unohdin.

Ämpäreitä ei messuilla tänä vuonna jaettu omien havaintojeni mukaan.

Tapaamisia ja kohtaamisia

Parasta messuantia olikin ihmisten tapaaminen niin osastoilla kuin pressihuoneessakin sovitusti tai yllättäen: bloggaaja- ja tiedetoimittajatuttuja sekä näytteilleasettajien edustajia.

Italian osastolla tapasin kaksi naista Sisiliasta. He edustivat Ulisse-matkanjärjestäjää. Sain heidän yhteystietonsa mahdollisten tiedustelujen varalta sekä saaren kartan. Maaliskuisessa TBEX-konferenssimatkassa on vielä paljon järjesteltävää.

Yksi sovituista tapaamisesta oli OrdOdlaren-blogin Märthan kanssa. Ostin häneltä Loviisassa viime kesänä pari pientä purkillista maukasta appelsiini-chilimarmeladia, jota Märtha tekee yhdessä miehensä Berntin kanssa Baccatum´s-tuotemerkillä. Se oli niin hyvää, että marmeladi loppui nopeasti. Tilasin viisi purkillista ja sain ne messuille. Käytän marmeladia hiukan erikoisella tavalla: koristelen ohuella nauhalla aamuviilini. Se antaa mukavan kirpakan säväyksen.

Baccatum´sin Hot orange -marmeladi on kirpeää ja makeaa.

Yksi hilpeistä kohtaamisista oli tiedetoimittajista tutun Osmo Pekosen kanssa. Hän on tutkija ja tietokirjailija, kahden oppiaineen tohtorismies ja tripladosentti erityisaloinaan elämäkerrat, esseistiikka, historia, kirjallisuustiede, matematiikka ja matkakirjallisuus. Osmolla on aina hauskat jutut. Pysähdyimme tarinoimaan, mutta kun juttu vain jatkui, valtasimme lähellä olleen lähes tyhjän osaston ja sen kaksi tuolia.

Tämän monitoimimiehen voi tavata luennoitsijavieraana Cristina Linesin toukokuisella Seinen risteilyllä. Hän kertoo matkan aikana muun muassa Notre Damen vuosisadoista sekä 1700-luvulla eläneestä kreivi Gustav Philip Creutzista, suomalaismiehestä Versaillesin hovissa ja tähdestä Pariisin seuraelämässä. Turun akatemiassa opiskellut Creutz oli paitsi kansliapresidentti ja diplomaatti, myös runoilija.

Lisää messuasiaa ja vinkkejä myöhemmin julkaistavassa Matkamessuilta mukaan tarttunutta II -postauksessa.

⁎ Sain Matkamessulta bloggaajapassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.

Normaali