Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Juhannustunnelmaa Turun kauppatorilla

Turun kauppatori on värikäs kohtaamispaikka ja tuoreiden elintarvikkeiden myyntipiste. Silmäniloa tarjoavat kauniit kukat ja jos jalkoja väsyttää, voi istahtaa hetkeksi kahvilan pöytään.

Jos Turulle pitäisi etsiä kaupungin sydän, niin vahvana ehdokkaana olisi kauppatori. Se on keskellä kaupunkia ja Föli-liikenteen keskus. Keltaiset bussit  sieltä ja palaavat sieltä.

Kauppatori rajautuu pohjoisessa Yliopistonkatuun, idässä Kauppiaskatuun, etelässä Eerikinkatuun ja lännessä Aurakatuun. Sen mitat ovat noin 120×120 metriä.

Juhannusaaton aamuna tori näyttäytyi juhannuksen keskuksena. Ihmiset tulivat hakemaan kukkia, hedelmiä, marjoja, kalaa, lihatuotteita ja leivonnaisia juhlapöytäänsä. Lähdin samoille asioille, mutta myös nauttimaan kiireettömästä kuljeskelusta ja katselusta. Olin paikalla puoli yhdeksän maissa, joka oli sopiva aika. Väkeä oli jo liikkeellä,  mutta myyntitiskeillä ei ollut vielä ruuhkaa.

Juhannuspöytään uutta perunaa, saunaan vihta

Alkutuottajille varatuissa ns. maalaistenpenkeissä oli tarjolla uutta perunaa eri lajikkeineen: Annabellaa, Siikliä ja Jussia. Taimia oli tarjolla oman kasvimaan valikoiman monipuolistamiseen.

Juhannussaunan sulostuttajaa, vihtaa tai vastaa, oli myynnissä parissakin paikassa. Vihdantekijäkin oli työssään ja hän kertoi, että tuoreet kesävihdat ovat lähes kertakäyttöisiä, kun nuoret lehdet eivät kestä kovaa huiskimista. Vihdan hinta oli ainakin hänellä kuusi euroa.

Arajärven puutarha oli tuonut myntiin monenlaista perennaa.

Vihdantekijä asetteli tuotteensa myyntiin sitä mukaa kun niitä valmistui.

Vihannestiskeillä oli monipuolinen valikoima ja ilahduttavan paljon oli jo kotimaista tuotetta: varhaiskaalia, porkkanaa, parsakaalia, naurista, kukkakaalia, sipuleita ja tietysti perunaa ja tilliä.

Kukkatiskillä moni ihastui sinivalkoiseen krysanteemikimppuun, joka sopiikin hyvin suomalaisen suvijuhlan koristeeksi.

Toriparlamentti kahvilassa

Kauppatoria voidaan pitää myös yhtenä Turun matkailunähtävyyksistä. Visit Turku suositteleekin matkailijoille torikahveja alkuasukkaiden kanssa.

Kahvia saa kioskeista ja muutamasta kahvilasta: Ratikasta, Torikahvila Kisällistä, Café Einosta ja Nieto´s Cafésta. Kahden jälkimmäisen runkona on auto, joka on varusteltu kahvilakäyttöön. Ratikka on nimensä mukaisesti entinen ratikkavaunu.

Einossa on laaja katos, jonka suojassa oleviin pöytiin voi mennä sateisena päivänä tai jos etsii varjoisaa paikkaa aurinkoisena päivänä. Eino on torikahviloiden hienostunein versio ja sieltä saa muhkeasti täytettyjä sämpyloitä ja kauniita leivoksia.

Nieto´s Cafe tarjoilee tavallisen kahvin lisäksi erikoiskahveja cappuccinosta latteen ja niitä saa myös tehtynä muuhun kuin lehmänmaitoon. Valikoimaan kuuluu myös espanjalaisia voileipiä ja tuoreita leivonnaisia. Tarjolla on myös gluteenittomia leipiä. Juan ja Emilia isännöivät ja emännöivät paikkaa ja kahvila on toiminut torilla parin vuoden ajan.



Kisälli on toiminut torilla pisimpään ja sen pöydistä voi aamuisin bongailla paikallisia julkkiksia ”toriparlamentissa”. Tämä torikahvila sanoo tarjoavansa ”kaupungin parhaimmat sämpylät ja tuoreimmat munkit jo aamusta kello 6 lähtien”.

Torikahvila Kisällin pyöreiden pöytien ja tuolien ääreen haluavat muutkin kuin ihmislajin edustajat.

Ratikka palvelee, jos jäätelönhimo yllättää. Torilla on myös pari muuta jäätelökioskia.

Lukemista mukaan

Kirjamyynnissä olivat rinnakkain sulassa sovussa niin hölmöläissadut, Mauno Koivistosta kertovat kirjat kuin Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat.

Antikvaarinen Kirjakauppa Laatu Torikirjat oli tuttuun tapaansa myös paikalla. Antikvariaatilla on verkkokauppa, mutta Maire ja Jarkko Virta ovat kirjamyyntipöytineen torilla jos vain sää on suotuisa. Olen heiltä ostanut muutaman kirjan vuosien varrella.

Tapaamme Virtojen kanssa usein myös Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun lopussa. Tänä vuonna Virrat eivät Sastamalaan ole tulossa ‒ vanhojen kirjojen myynti on kuulemma heikentynyt sen verran, ettei sinne kannata lähteä.

Erikoisia kohtaamisia

Pari tuttuakin tapasin torilla ja vaihdoimme kuulumisia. Päällimmäisenä aiheena oli tietysti juhannus ja kesäloma.

Erikoisinta torilla oli nähdä koiraa kuljetettavan lastenvaunuissa. Ehkä on helpompaa työntää koiraa niissä kuin taluttaa hihnassa ja antaa koiran kulkea mieluisten hajujen perässä ja ihmisten jaloissa?

Eräs vanhempi herra aloitti keskustelun kanssani osoittaen taivaalle ja väittäen pilvien olevan keinotekoisia, sinne sumutettuja. Tämä oli sen verran korkealentoinen aihe, että jatkoin matkaani kohti kalatiskejä.

Hei, minun vuoroni!

Turun kauppatorilla on myynnissä myös käsitöitä, vaatteita, kenkiä ja vanhaa tavaraa.

Tori on avoinna maanantaista perjantaihin klo 7–18, lauantaisin klo 7–15,  juhannus- ja uudenvuodenaattona klo 7– 13 ja jouluaattona klo 7–12.

 

Normaali
Kirja, Matkaopas, Matkustaminen

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripesoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.

Normaali
Matkustaminen, Lainattua, Matka

Joensuun-matka katkeaa loppukesän hellepäivänä, kun juna pysähtyy jostakin syystä Kiteen asemalle. Junan matkustajat ajetaan ulos seisoskelemaan ja odottamaan toista junaa. Asemarakennus ei ole enää käytössä. Aurinko porottaa ja ihmiset istuksivat kuka missäkin laiturilla. Eräs matkustaja, punaposkinen ja puhelias rouva, kiertelee matkustajien joukossa ja tarjoaa ämpäristä oman puutarhansa omenoita.

Omistanko auton? En. Aionko hankkia? En. Sattuma heittää meidät matkustamaan hetken aikaa yhdessä. Se tunne on liian harvinainen elämässä.

Anna Kortelainen: Menopaluu. Kolumni Turun Sanomissa 4.12.2016, s. 18.

Menopaluu

Lainaus
H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkustaminen

Kun sijainti ratkaisee hotellin valinnan

Usein sanotaan, että asunnon hinnan kolme tärkeintä tekijää ovat sijainti, sijainti ja sijainti. Sama tekijä ratkaisee hotellin valinnassa, kun pitää lähteä matkalle varhaisella aamulennolla.

Helsingissä lentokenttää lähimmäs pääsee GLO Hotel Airportissa, joka sijaitsee terminaali 2:n alimmassa palvelukerroksessa palveluhissien lähellä. Turvatarkastukseen pääsee hotellin arvion mukaan kahdessa minuutissa ja sisäkäytäväyhteys on tarjolla myös terminaali 1:een.

Melko lähelle pääsee myös Hilton Helsinki Airport -hotellissa, joka on lyhyen, katetun käytävän päässä Helsinki-Vantaan lentokentän kansainvälisestä terminaalista. Myös Clarion Hotel Helsinki Airport on vain yhden juna-aseman päässä lentokentältä.

Huhtikuisen Maltan matkani lento lähti aamulla kello 5.40. Yhtenä ratkaisuna olisi ollut lähteä Turusta yöllä bussilla, mutta se ei tuntunut houkuttelevalta. Matkaa on kurja aloittaa kehnoilla ja lyhyeksi jäävillä yöunilla.

Entuudestaan tuttu Clarion-hotelli olisi ollut mieluisa vaihtoehto, mutta junia ei kulje noin aikaisin aamulla. Niinpä vertailin Hiltonin ja GLOn hintoja ja edullisimman huoneen löysin jälkimmäisestä hotellista.

Tiesin, että GLOn huone on pieni, vain 11,5 neliötä, mutta se ei haitannut. Kaikki tarvittava oli löydettävissä kompaktisti. Huone oli myös hiljainen.

Huone oli pieni, mutta ei kuitenkaan ahdistavan pieni.

WC- ja suihkutilakaan ei ollut koolla pilattu. Ainut, mitä kaipasin, oli laskutila meikkipussille.

GLOssa on myös pieni kuntosali, jos sellaista kaipaa, aulabaari sekä tietokone ja tulostin. Hotellin aulassa on myös kirjahylly, jonne matkustavaiset voivat jättää lukemansa kirjan seuraavan käyttäjän löydettäväksi. Löysin sieltä pienen Irlannin matkaoppaan, jonka otin talteen.

GLOsta on mahdollisuus saada varaustilanteesta riippuen huoneita myös päiväkäyttöön klo 9‒17 välillä.

Aamiaista ei hotellista saa, vaan asia on hoidettu siten, että asiakas saa kupongin lentokentän ravintoloihin.

Hotellin aulassa on oleskelutiloja vaihtoehtona pienelle huoneelle. Toisesta päästä löytyy myös aulabaari virvokkeineen.

Tästä hyllystä löysin pari kiinnostavaa kirjaa, mutta jätin ne kuitenkin hyllyyn, kun matkatavaroille oli kertynyt painoa jo muutenkin.

Lasiseinän takana on pieni kuntosali hotellivieraiden käyttöön.

Se, että yöni oli kuitenkin uneton, ei ollut GLOn vika. Hyvä vuode ja hiljaisuus olivat valmiina siivittämään reissunaisen toiseen todellisuuteen. Ehkä aikainen lento jännitti sen verran, että valvoin yli kahteen unta saamatta ja sitten päätin nousta ja laittaa itseni lentokenttäkuntoon.

Pääsin jonottamatta läpi sekä lähtöselvityksestä että turvatarkastuksesta. Öinen lentokenttä oli oudon autio, vain muutamia matkustajia oli liikkeellä.

Ainut löytämäni paikka, joka oli niin aikaisin aamulla auki, oli Cafe Tori, joka palvelee vuorokauden ympäri. Kupongilla saatava aamiainen ei ollut toki verrattavissa kunnon hotelliateriaan, taisi olla vain tee/kahvi, croissant ja mehu, mutta sain nyt kuitenkin jotain syötävää ennen neljän tunnin lentoa Maltalle.

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Maltaa ristiin rastiin

Malta on viikonkin pituisen loman aikana helposti haltuunotettava lomakohde. Saariin ja niiden kaupunkeihin voi tutustua monilla eri tavoilla hevoskärrykyydistä jeeppiretkiin.

Hevoskärrykuskit odottelivat kyytiläisiä Mdinassa. Takana punainen turistibussi.

Välimeressä Sisiliasta etelään sijaitseva Malta on samannimisen valtion pääsaari ja sen kolmesta asutusta saaresta suurin. Maltalla on kokoa 246 neliökilometrin verran ja naapurisaarella Gozolla 67 neliökilometriä. Kaikkiaan Maltan tasavaltaan kuuluu kahdeksan saarta, joista edellä mainittujen lisäksi asuttuna on Comino ‒ asukkainaan vain muutama ihminen.

Vietin Maltalla viikon huhtikuussa. Hotellini sijaitsi Bugibbassa, saaren pohjoisrannikolla, josta retkeilin eri puolille saaria.

Bussikortilla kätevästi

Lentoasemalla oli myynnissä seitsemän päivän bussikortti, jonka ostin tietämättä vielä siinä vaiheessa tarkemmin suunnitelmistani. Kortin hinta oli 21 euroa.

Yksittäiset bussimatkat ovat Maltalla halpoja (talvella 1,5 euroa ja kesällä 2 euroa), mutta toisaalta kortti on kätevä, kun ei tarvitse olla etsimässä kolikoita tai pienempiä seteleitä. 20 ja 50 euron setelit eivät käy maksuksi.

Maltalla on toimivan tuntuinen bussiverkosto ja modernit linja-autot. Kunhan vain saa selvää paikkojen ja pysäkkien nimistä, jotka ovat oudon tuntuisia, kuten esimerkiksi Kostituzzjoni, Waqqafa ja San Pawl il-Bahar.

Malta Public Transportationin sivulta löytyvät aikataulut ja reitit. Bussipysäkkien reittiluettelossa on mainittu vain osa pysäkeistä, koko pysäkkilistauksen näkee verkkosivuilla.

Busseissa kerrotaan pysäkkien nimet sekä kuulutuksin että opastekstein englanniksi ja maltaksi. Onneksi otin oppaan neuvosta valokuvan pysäkistä, niin saatoin tarkistaa sen nimen takaisinpäin tullessa ‒ hotelliani lähellä oleva pysäkki oli Mwiezeb.

Bussit ovat ainakin päiväsaikaan täynnä. Kun tuntuu, että enempää matkustajia ei kyytiin mahdu, tuleekin seuraavalta pysäkiltä puolentusinaa matkustajaa ja taas tiivistetään.

Maltan paikallisbusseja Mdinan kaupungin ulkopuolella Rabatissa.

Nähtävyyshyppelyä turistibussilla

Hop on ‒ hoff off -turistibussit kuljettavat matkailijoita nähtävyydeltä toiselle ja ne ovat kätevä tapa nähdä saaria. Päivälipun hinta on 20 euroa. Maltan saarella on kaksi reittiä, eteläinen (punainen) ja pohjoinen (sininen). Bussit kulkevat myös Gozon saarella. Autoihin voi nousta haluamallaan pysäkiltä ja jäädä pois mieluisen nähtävyyden kohdalla. Matkaa voi jatkaa sopivalla bussilla.

Auto on punainen ja kaksikerroksinen. Yläkerros on avoin, joten sieltä näkee maisemia. Busseissa saa käyttöönsä kuulokkeet, joista voi valita selostuksen nähtävyyksistä eri kieliversioina. Lippuja myydään ainakin Captain Morganin myyntipisteissä. Myös toinen bussiyritys toimii vastaavalla tavalla.

Hop on ‒ hop off -busseja The Topaz -hotellini pysäkillä.

Malta sightseeing -bussi.

Helpoimmalla pääsee valmiilla retkellä

Matkatoimiston järjestämät puolen tai koko päivän retket ovat myös hyvä tapa tutustua maahan. Aurinkomatkoilla oli tarjolla monenlaisia retkiä, joista osa oli suomenkielisiä ja osa kansainvälisiä. Niitä en kuitenkaan käyttänyt.

Matkailuyritys Captain Morgan Cruises on toiminut Maltalla yli 40 vuotta. Se järjestää muun muassa vene- ja jeeppiretkiä. Yrityksen markkinointi on tehokasta ja heillä oli myyntipiste muun muassa hotellini aulassa.

Olin mukana kahdella heidän retkellään, joista toisella kierrettiin Maltan ja toisella Gozon saarta. Mukaan mahtuu viisi henkilöä.

Jeeppikuljettajamme Freddy huolehti matkalaiset takaisin autoon pysähdyksen jälkeen Nadurissa Gozon saarella.

Osa Maltan ja Gozon saarten teistä on huonokuntoisia. Jeepit kulkivat osin näitä pieniä ja kuoppaisia teitä pitkin, joten kyyti oli välillä pompahtelevaa. Istuin molemmilla matkoilla etupenkillä, joissa taisi olla hiukan takapenkkiä paremmat oltavat. Toisaalta auton kangaskaton sai laskettua alas, joten takaa oli paremmat näköalat.

Jos haluaa nähdä kattavasti saaret tärkeimpine nähtävyyksineen, on tälläinen valmis retki hyvä tapa toteuttaa se. Ei tarvitse itse miettiä reittiä eikä ajaa autoa. Retkiin sisältyy kolmen ruokalajin lounas ruokajuomineen. Hinnatkin ovat kohtuullisia; Gozon retki maksoi 60 euroa sisältäen myös laivamatkan ja Maltan retki 50 euroa.

Oli hauskaa huomata, miten kuljettajan persoona ja tyyli vaikuttaa matkaan. Gozon saaren retkikuljettaja oli rento ja hullutteleva, kun taas Maltan ympäri kuljettiin tosikkomaisemman ja muodollisemman ajajan luotsaamana. Molemmat olivat eläkkeellä olevia herroja, joille jeeppikuljettajan työstä oli muodostunut uusi ura.

Jeeppiretken hyvänä puolena oli aikataulutettu kokonaisuus, jossa pääsi itse helpolla: oli vain kyydissä ja noudatti ohjeita: ”Ten minutes for photographs.” Kokopäiväretken pysähdykset olivat siis kymmenenestä minuutista puoleen tuntiin kohteesta riippuen,  lounaalla taisi vierähtää tunti. Nähtävyydet oli katsottava annetussa ajassa, vaikka oli paikkoja ja näköaloja, joissa olisi viihtynyt paljon pitempään.

Maltan saarta kuljimme tämän jeepin kyydissä.

Autonvuokrauksesta hevoskärryajeluihin

Oman aikataulun mukaisen kiertelyn voi toteuttaa vuokraamalla auton. Maltalla on vasemmanpuoleinen ja vilkas liikenne, joka aiheuttaa omat huolensa.

Valletassa ja Mdinassa voi vuokrata itselleen hevoskärryt. Ne tekevät kierroksen kaupungissa. Hinta taisi olla 35 euron paikkeilla.

Taksit ovat väriltään valkoisia. En tarvinnut tätä kuljetusmuotoja, joten en osaa sanoa mitään hinnoista. Junia en nähnyt. Pyöräily ei näyttänyt oleva Maltalla suosittu kulkumuoto; näin vain muutamia kilpapyöräilijöitä harjoittelemassa.

Maltan saarelta pääsee matkustamaan Gozon ja Cominon saarille autolautoilla. Gozon saarella kulkee niin paikallisbusseja kuin turistibusseja.

Hevoskärrykyytiä tarjolla Mdinassa, Maltan entisessä pääkaupungissa.

Madam, valkoinen ratsunne odottaa teitä.

Rabatissa Mdinan ulkopuolella olisi ollut tarjolla myös hiukan modernimpi valkoinen ratsu.

Autolautta kuljettamassa matkustajia Maltan saarelta Gozoon. Matka kestää noin 20 minuuttia.

Normaali
Matkavalmistelut, Matkustaminen

Otetaan yksi matkaopaskirja

Matkaoppaat kannattaa ostaa tai lainata hyvissä ajoin ennen reissua.

Mitään ei näköjään saa pitää itsestäänselvyytenä. Menin tässä yhtenä päivänä kirjakauppaan ostaakseni matkaoppaan. Vaikka matkailutietoa löytyy verkosta runsaasti, on monesti mukaan otettava ja aina avattavissa oleva kirja näppärä, vaikkapa pienikokoinen Berlitz-kirja taikka kartta-aukeamia sisältävä Otavan Kartta + opas.

Nyt kirjatarpeeni osui sellaiseen vaiheeseen, jossa Maltan matkaoppaiden aikaisemmat painokset oli myyty loppuun ja uusia odoteltiin kirjakauppaan. Ovat ihan pian tulossa, myyjä lohdutteli. Mutta matkallelähtö oli  jo muutaman päivän päästä ja olisin halunnut selata kirjaa etukäteen.

Ei löytynyt Akateemisesta, Suomalaisesta eikä Kansallisesta Kirjakaupasta, ei myöskään Wiklundin kirjaosastolta eikä Sammakon Kirjakaupasta. Tarkistin myös Lähimmäinen Kirpputorin hyllyt, mutta ei löytynyt tuurilla sieltäkään. Laajempaan kirpputori- tai antikvariaattikierrokseen ei ollut aikaa.

No, kirjastosta voi tietysti lainata. Yleensä hyllystä löytyy muutamakin vaihtoehto, varsinkin jos on valmis lukemaan myös ruotsiksi tai englanniksi. Turun pääkirjastossa oli lainattavissa yksi ainokainen Malta-opas ‒ på svenska, Första klass pocketguider: Topp 10 ‒ Malta & Gozo vuodelta 2008. Eläköön pakkoruotsi ‒ nyt on kouluaikojen kieliopinnoille käyttöä.

Mitä tästä opimme? Kannattaa aloittaa oppaiden hankkiminen hyvissä ajoin, niin saa tarvittaessa tehtyä täydennyksiä vaikka verkkokaupoista tai tilaamalla muista kirjastoista. Kavereiden kirjahyllyistä saattaisi myös apua löytyä. Joskus vain päätös matkasta jää niin viime tinkaan, ettei aikaa jää tarpeeksi, kuten nytkin kävi.

Täytin tiedonjanoni Matkamessuilta mukaan ottamillani esitteillä ja kartoilla sekä tuolla ainoalla käsiin saamallani Malta-oppaalla. Paikanpäältä toki oppaita löytyi mun muassa englanniksi. Ostin Miller-opassarjan kirjan Malta, Go & Comino.

 

 

Normaali
Matkustaminen, Matkakohde, Matkakertomus

Laskeuduttiin Leville

Kolmen päivän matka Leville oli kaltaiselleni Lappia huonosti tuntevalle yleissivistävä monellakin tavalla, joskaan pohjoinen ei vielä minua saanut pauloihinsa.

Lappi on monen etelän ihmisen mielipaikka, jonne palataan vuodesta toiseen lomailemaan hiihdon, laskettelun, mökkeilyn ja iltamenojen parissa. Olen myös kuullut tarinoita, joissa Lapinkävijä hurahtaa kerrasta paikkaan ja muuttaa sinne koko elämänsä.

Minulle pohjoinen on jäänyt etäiseksi; pari pientä reissua sinne olen tehnyt, mutta vielä en ole jäänyt koukkuun. Lyhytkin matka oli kuitenkin antoisa ja yllättävän monenlaista siellä ehti näkemään ja kokemaan.

Matka alkoi Helsingistä maanantaiaamuna Norwegianin lennolla Kittilään. Tai oikeastaan se alkoi jo edellisenä iltana, sillä kello neljän bussi Turusta Helsinki-Vantaan kentälle ei ollut kutsuva vaihtoehto.

Valitsin yöpymispaikaksi Clarion Hotel Helsinki Airportin, koska halusin nähdä tämän lokakuussa 2016 avatun hotellin ja tiesin, että sieltä pääsee kätevästi vain yhden juna-aseman välin matkaamalla lentokentälle.

Immelkartanossa järven rannalla

Olen aikaisemmin tehnyt jutun Norwegianin peräsimiin ikuistetuista pohjoismaisista merkkihenkilöistä. Matkalla Kittilän koneeseen ehdin tarkistaa, kuka heistä oli nyt kyydissä. Hän oli ruotsalainen 1800-luvun alkupuolella elänyt kirjailija Fredrika Bremer. Lento kesti noin tunnin ja 20 minuuttia.

Kittilän kentältä saimme taksikyydin Levin keskustaan. Keittolounaan nautimme Levi Hotel Span ravintolassa. Iltapäivällä oli pari tuntia aikaa ihmetellä Levin keskustassa, jossa oli ravintolaa, pubia ja myymälää vieri vieressä. Laskettelurinteessä oli vilkasta.

Mutkamäkeä tarjolla. Leviltä löytyy 43 rinnettä.

Kartta Levin rinteistä.

Kävin nauttimassa vielä kaakaon Levi Hotel Span tiloissa sijaitsevassa Classic Pizzassa ennen paluutani majoitukseen.

Classic Pizzan sisustuksessa oli käytetty kekseliäästi kuohuviinipulloja.

Majapaikkamme oli Immelkartanossa, joka sijaitsee Immeljärven rannalla. Käytössämme oli iso talo, jossa oli useampia huoneita ylä- ja alakerrassa. Osa matkalaisista nautti illemmalla kartanon saunasta, avantouinnista ja paljusta.

Immelkartanon 280 neliömetrin suuruiseen hirsiseen päärakennukseen majoittuu 8-20 henkeä.

Immeljärven sauna ja kylpytynnyreitä. Myös avantoon pääsee kastautumaan.

Estradilla Matti ja Teppo sekä karaokelaulajat

Joikussa pidetään huolta artisteista – tarjolla on jopa oma suksiteline.

Yhteisen iltapalan jälkeen tilasimme pari taksia ja lähdimme tutkimaan, kuinka turkulaisveljekset Matti ja Teppo saivat vauhdin kiihtymään Levi Spa Hotellin Joiku-musiikkiravintolassa. Heidän keikkansa alkoi klo 23. Sitä odotellessa oli aikaa käydä katsomassa, kuinka alakerrassa sujui karaoke.

Sujuihan se ja valtavan ja käsittämättömän suosittua laulaminen on; karaokejono oli puolentoista tunnin pituinen. En laula muutoin kuin joskus itsekseni, mutta karaoken katsominen ja kuunteleminen on kiinnostavaa. En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka ujot ja estyneet suomalaiset haluavat esiintymään yleisön eteen ‒ oli sitten lauluääntä tai ei.

Karaoke on kätevä vaihtoehto myös ravintoloille; itsepalvelu on ulotettu myös illan viihdeohjelmiin. Palkkaa pitää maksaa vain karaokeisännälle tai -emännälle, ei kokonaiselle orkesterille.

Matin ja Tepon vuoro tuli ajallaan. Paikalla oli paljon tanssijoita ja innokkaimmat ihailijat pakkautuivat lavan eteen. Me lähdimme kuin Tuhkimot ikään puolenyön maissa, koska halusimme saada jonkinmoiset unet ennen seuraavaa päivää. Ne klassisimmat kappaleet tulivat varmaan vasta toisella esiintymisellä.

Talvista luontoa Muotkavaarassa

Tiistaina iltapäivästä oli aikaa omille riennoille. Muoniossa asuva ystäväni Eija tuli hakemaan minut Immelkartanosta ja suuntasimme ensin Marian kappeliin tapaamaan siellä päivystämässä ollutta Marja-ystävää. Saimme tutustua kappeliin, josta olen tehnyt oman jutun.

Jatkoimme Eijan kanssa matkaa Muotkavaaraan ja Tunturilapin Tuville, joita Eija vuokraa miehensä Jussin kanssa Jerisjärven rannalla. Heillä on tarjolla seitsemän 2‒4 hengen hirsimökkiä.

Mökeissä voi kokea Lapin luonnonrauhaa ja viettää vaikka omaa retriittiä. Jos haluaa käydä tuntureilla, kaikki Länsi-Lapin tunturit ovat alle 30 minuutin ajomatkan päässä: Olostunturi 12 km, Yllästunturi 30 km, Pallastunturit 30 km ja Levitunturi 40 km.

Palveluja ei ole lähellä, mutta isäntäväki auttaa tarvittaessa autottomia vieraitaan kauppareissujen kanssa.

Kävimme Eijan kanssa pienellä lenkillä, jonka aikana pääsin näkemään kevättalvista Lapin luontoa. Kävelimme hiukan matkaa myös Jerisjärven jäällä. Aurinko oli pehmentänyt lumen pintaa, joka paikka paikkoin upotti nilkkoihin asti. Näimme muun muassa Pallastunturit ja niiden vieressä Keimiön. Tunnelma oli rauhallinen ja koin jotain sellaista, jota Leviltä ei löytynyt.

Jerisjärvellä.

Ihkusta Hulluun Poroon

Levillä on monenlaista iltamenopaikkaa. Tunnetuin niistä lienee Wanha Hullu Poro, jossa osa ryhmästämme halusi välttämättä käydä ihan vain sen maineen perusteella. Kilpailijoitakin tälle Levin menopaikalle on tullut, joista yksi on Ihku-niminen karaokebaari ja yökerho.

Olin Ihkussa alkuillasta, jolloin oli vielä vapaita istumapaikkoja. Varasinkin pöydän aivan karaokelavan vierestä sinne tulossa oleville ryhmäläisimme. Esiintyjiä riitti täälläkin, mutta ei niin pitkäksi jonoksi asti kuin Joikussa. Alakerrassa oli stand up -esityksiä.

Ryhmäni tuli paikalle ja seurasimme hetken laulajia. Hullun Poron kutsuhuuto kantautui kuitenkin Ihkuun asti ja lähdimme sinne. Olimme paikan ainoat asiakkaat. Pete Parkkonen oli esiintymässä Hullu Poro Areenalla puolenyön maissa ja paikalliset lähteet kertoivat, että baariin tulee esityksen jälkeen porukkaa. Emme jääneet sitä odottelemaan, vaan tilasimme paikalle taksin, joka kuljetti meidät majapaikkaamme.

Kätevä Kittilän kenttä

Keskiviikkoaamuna oli kotiinlähdön vuoro. Ehdin aamulla vain hiukan kuvaamaan Immeljärveä ja Immelkartanon pihapiiriä.

Taksi nouti meidät ja matkasimme kohti Kittilän kenttää. Siellä ihastelin kaiken sujuvuutta. Pienellä kentällä ei joutunut odottamaan, vaan tsekkaukset ja turvatarkastukset hoituivat nopeasti. Lentomatkailun rasittavin puoli oli tässä minimoitu.

Kotimatkankin koneesta ehdin tarkistaa peräsimen hahmon. Se oli ruotsalainen taiteilija Karin Larsson, joka tunnetaan parhaiten puolisonsa Carl Larssonin vuoksi.

Lapilla on epäilemättä paljon annettavaa hiihtäjille, laskettelijoille ja yleensäkin talviurheilun ystäville. Myös vaeltajat ja retkeilijät voivat ammentaa elämyksiä erämaaluonnosta. Kesälläkin alueelta löytyy monipuolisia harratusmahdollisuuksia.

Ehkä minäkin kaupunkiin kotiutunut palaan jossain vaiheessa Tunturilapin Tuville retriitinviettoon vaikkapa ruska-aikaan.

Normaali