Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkalla Jerseyn saarelle

Jersey, virallisesti englanniksi Bailiwick of Jersey, on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut erillisalue.

Jersey on yksi Kanaalisaarista. Se on pieni, mutta monipuolinen. Merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjoavat mahdollisuuksia kiehtovaan lomaan. Nyt tulin kuitenkin saarelle pääasiassa parantamaan englannin kielen taitoani.

Olet ehkä kuullut brittiläisestä tv-sarjasta Bergerac, jota esitettiin 1980-luvulla? Jos, niin muistat varmaan, että se on kuvattu Jerseyssä. Tämä on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen pienestä saaresta Kanaalissa lähellä Ranskaa.

Sarja on minullekin tuttu ainakin nimeltä ja ehkä olen sitä joskus tullut katsoneeksikin. Bergerac ei kuitenkaan innoittanut minua matkustamaan saarelle. Tarinani on hiukan monimutkaisempi, mutta yritän kertoa lyhyesti.

Guernseyn kirjallinen piiri

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja mietin monenlaisia vaihtoehtoja digitaalisesta markkinonnista valokuvaukseen. Olen kuitenkin jo nuoresta pitäen tuntenut lukkarinrakkautta englannin kieleen ja tämä yhdistyneenä tietoon siitä, että nykyisin monissä tehtävissä vaaditaan hyvää, sujuvaa tai erinomaista englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa, sai minut päätymään kielikoulutukseen.

Ja miksi juuri Jerseyhin? Tämäkin osuus on hiukan erikoinen. Olen aina pitänyt jostain kummallisesta syystä saarista ja merenrantakaupungeista.

Toisena syynä on yksi kirja ja siitä tehty elokuva. Tarinan takana on yhdysvaltalaisen kirjailija Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Teoksen on viimeistellyt Shafferin sairauden vuoksi hänen sisarentyttärensä Anne Barrows.

Kävin katsomassa elokuvan kesäkuussa, jolloin juuri pohdiskelin koulutusvaihtoehtoja.

Elokuva oli koskettava. Tässä tarina lyhyesti kuten se on kerrottu kirjan esittelyssä:

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista.

Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kielikurssille St. Brelade`s Collegeen

Etsin siis englannin kielen opiskelupaikkaa ja löysin googlaamalla International Language Schoolin. Se on eräänlainen markkinointiorganisaatio tai ympäri maailmaa olevien kielikoulujen välitystoimisto.

Kyselin mahdollisuuksista opiskella Guernseyssä, mutta siellä saattoi saada vain yksityisopetusta. Minulle tarjottiin naapurisaarta Jerseytä, joka kuulosti hyvästä vaihtoehdolta. Voisinhan tutustua Guernseyhin sieltä käsin.

Monenlaisten mutkien kautta sain varattua itselleni neljän viikon intensiivikurssin St. Brelade´s Collegesta. Olisin halunnut asuntolaan, mutta siellä ei ollut enää vapaita huoneita. Sain perhemajoituksen, joka antaa majoituksen ja päivän ateriat. Lisänä on tietysti mahdollisuus olla osa jerseyläisten arkea ja käyttää kieltä myös tuntien ulkopuolella.

Helsinki-Gatwick, Gatwick-Jersey

Helsingistä Gatwickiin pääsee muun muassa Norwegianin lennoilla.

Saarelle pääseminen tuntui ensin vaikealta. Lentäisinkö Pariisiin, sieltä junalla St. Maloon ja edelleen lautalla Jerseyhin? Tai Helsingistä Lontoon Heathrowiin, sieltä junalla tai bussilla Gatwickiin ja lentäen Jerseyn saarelle?

Onneksi löytyi yksinkertaisempi vaihtoehto: Norwegianin lento Helsingistä Gatwickiin sunnuntaina klo 8.45 ja sieltä  easyJetin lento Jerseyhin. Yhtiö lentää saarelle neljästi päivässä. Olin Gatwickissa klo 9.50 paikallista aikaa; aikaeroa on kaksi tuntia.

Aamupäivän toinen lähtö klo 11.15 olisi mahdollisesti sopinut jatkoyhteydeksi. En ollut kuitenkaan varma, ehtisinkö saamaan laukkuni, viemään sen toiselle lennolle ja menemään uuden turva- ja passintarkastuksen läpi tuossa ajassa, joten jäin suosiolla lentokentälle muutamaksi tunniksi. Laukut olisi saanut jatkolentolle suoraan kentältä, jos lentojen välissä olisi ollut vain kolme tuntia aikaa. Jätin ison matkalaukkuni säilytykseen.

Sain iltapäivän seurakseni ystäväni Suen Lontoosta, joten aika kului mukavasti ravintolassa istuen.

Jätin matkatavaraani säilytykseen, jotta kentällä olisi mukavampi liikkua ja viettää odotusaikaa.

Automaatio valtaa yhä enemmän matkailualaa. Hoidat itse myös matkalaukun lähettämisen lentokoneen ruumaan. Onneksi paikalla on yleensä joku henkilökunnasta neuvomassa.

Gatwickin lentokentällä on maailman suurin itsepalvelupiste matkalaukkujen jättöä varten. Onnistuin saamaan laukkuni asianmukaisin tarroin hihnalle ja mukaan lennolleni.

Gatwickissa on kaksi teminaalia, eteläinen ja pohjoinen. Niitä yhdistää lyhyt juna-/ratikkalinja. Kannattaa siis tarkistaa ajoissa, kummasta terminaalista jatkolento lähtee.

EasyJet on yksi Jerseyhin lentävistä yhtiöistä.

EasyJet palveli hyvin ja lento oli mukavan lyhyt.

Lento Gatwickista Jerseyhin kesti vain alle tunnin. Perillä minua odotti majapaikkani emäntä kahden lapsensa kanssa ja sain kyydin tulevaan ”kotiini”.

 

 

Normaali
Lainattua, Matkustaminen

Ajoittain olen matkustanut paljonkin työni vuoksi. Silloin matkustaminen on sujunut helpommin, mutta vastahakoinen asenteeni koko touhua kohtaan ei silti ole kadonnut täysin. Matkustaminen on vaivalloista ja epäkäytännöllistä. Pitää pukea kengät, vyöt ja takit, ja sitten riisua ne pois. Pitää kaivaa läppäri laukusta päärynänmuotoisten  turvatarkastajien edessä. Sitten ahtaudutaan pieneen tilaan tarkkailemaan lähteviä lentoja pikkuruuduilta. Lentokoneessa joutuu varmasti istumaan kahden hihattomaan t-paitaan pukeutuneen korston keskelle, joiden iho hiveltää koko ajan omaasi. Tarjolla on ilmakuoppia ja järkyttävän kuumaa kahvia ‒ yhtä aikaa. Lentokentällä käy ilmi, että matkatavarasi on lennätetty vahingossa Osloon, mistä pitää tehdä ilmoitus jollekin intialaiselle, joka ei ymmärrä puhumaasi englantia.

Haluttomuus matkustaa on todellakin yksi ominaispiirteistäni. Useimmiten arvostan kyllä matkakohdetta sitten, kun olen viimein päässyt perille. Ongelma on itse matkustaminen. Olen yksinkertaisesti kotikissa.

Linus Jonkman: Introvertit. Työpaikan hiljainen vallankumous. Atena. 2015, s. 26.

Ongelma on itse matkustaminen

Lainaus
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkustaminen

Kuinka täällä kuljetaan?

Kahden viikon heinäkuinen matkani Tšekissä sisälsi useita matkaosuuksia eri liikennevälineillä lentokoneesta tilausbussiin ja taksista poljettavaan olutkärryyn. Selvisin kulkemisesta käyttämällä niin matkapuhelimen applikaatioita kuin perinteisempääkin Kysyvä ei tieltä eksy -menetelmää, vaikka aina ei ollut käytössä yhteistä kieltä.

Olen huomannut itsestäni, että uuteen paikkaan saavuttuani olen aluksi varovainen kulkemaan. Täytyy hiukan oleentua ja sijoittaa itsensä kartalle. Kestää aikansa, ennen kuin uskaltaudun käyttämään paikallisia liikennevälineitä. Useimmiten niitä on tosin pakko käyttää heti.

Airport Expressillä rautatieasemalle

Tšekissa kulkemisen selvittely alkoi jo lentokentältä, jolla on juhlallinen nimi: Prahan kansainvälinen lentokenttä Václav Havel Airport Prague. Maassa on kaikkiaan 12 kansainvälistä lentokenttää ja 57 kansallista kenttää. Myös varsinaiseen kohteeseeni Ostravaan olisin päässyt lentäen.

Minulla oli tiedossa Prahan kentältä lähtevä Airport Express -bussi keskustaan. Lentokentän aulassa tuli vastaan matkailuneuvonnan tiski ja sain sieltä ostettua lipun ko. bussiin ja neuvon lähtöpaikasta. Keskustaan pääsee myös paikallisbusseilla.

Matka kesti noin puolisen tuntia ja päätyi Prahan päärautatieasemalle, jonne päästäkseen piti mennä hissillä alas. Bussipysäkin ja aseman välissä oli katu, jota ei päässyt ylittämään. Prahan päärautatieasema, Hlavní nádraží, vaikutti vilkkaalta paikalta.

Koska minulla oli aikaa ja edellisestä ateriasta jo useampi tunti, päädyin syömään asemalla olevaan ravintolaan. Sain siellä ensimmäisen tšekkiläisen aterian, sitruunalla koristellun porsaanleikkeen kaalisalaatin kera sekä Urquell-oluttuopillisen. Niiden vahvistamana lähdin tutkimaan tarkemmin mahdollisuuksiani päästä matkustamaan Ostravaan.

Jugend-tyylisen päärautatieaseman on suunnitellut tšekkiläinen arkkitehti Josef Fanta. Se on valmistunut vuonna 1909. Kuvassa kupolihallin koristeellista seinää.

Rautatieasemaa on laajennettu 1970-luvulla ja uudistettu vuonna 2011.

Monta junayhtiötä

Tšekin kansallisen rautatieyhtiön junat ovat sinisävyisiä. Tämä juna on kuvattu Olomoucin asemalla.

Tšekin kansallisen rautatieyhtiön (České dráhy, ČD) lippumyymälässä oli ruuhkaista. Vastapäätä sijaitseva RegioJetin toimisto oli väljempi, joten menin sinne ostamaan junalippua Ostravaan. Se maksoi noin 17 euroa.

Tšekin tasavallassa on usempia junaliikennettä harjoittavia yrityksiä. RegioJetillä on junien lisäksi myös busseja kuten myös Leo Expressillä. Molemmat yksityiset yritykset liikennöivät myös muualla Euroopassa.

En huomannut kysyä neuvoa, miltä raiteelta juna lähtee. Tosin nyt jälkeenpäin katsottuna lähtöpaikka saattoi olla merkittynä lippuun. Tšekinkielisten lyhenteiden tuntemisesta olisi ollut apua. Seuraava tehtävä olikin löytää oikea raide. Prahan rautatieaseman lähtevien junien ilmoitustauluun näytti tulevan tieto aika myöhäisessä vaiheessa. Jotenkin muutamalta paikalliselta kysymällä löysin oikeaan paikkaan.

Löysin oikean vaunun, joka oli kuusipaikkainen, vastakkain istuttava osasto. Kaikki istuimet olivat käytössä. Ystävällinen nuori mies nosti painavan matkalaukkuni ylähyllylle.

Palvelu oli hyvää: ensin tuotiin kaikille maksuttomat vesipullot, sitten sanomalehtiä ja lopuksi kyseltiin tilauksia. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla menun mukaisesti.

Muut henkilöt eivät puhuneet juurikaan englantia, mutta vastapäätäni istuva nuori mies, laukunnostaja, keskusteli kanssani kertoen muun muassa matkastaan Uudessa-Seelantiin. Noin kolmen tunnin matka sujui joutuisasti.

Regiojet-juna oli käytössä myös paluumatkalla Olomoucista Prahaan ja vielä businessluokassa. Käytössä oli nelipaikkainen väljä osasto nahkaisine istuimineen.

Ei käteismaksua

Sain matkakumppanilta vahvistuksen löytämääni tietoon, että Ostravassa kannattaa jäädä pois Ostrava-Svinov-asemalla, koska se oli lähempänä hotelliani. Ostravassa on kaikkiaan viisi rautatieasemaa.

Oikea linja-auto löytyi aseman edustalta. Kävi ilmi, että busseissa ei voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu. No, asia järjestyi ystävällisen paikallisen avustuksella.

Ostin matkailuneuvonnasta myöhemmin useamman päivän lipun Ostravan liikennevälineisiin ja käytin myös automaattia. Kertalippu maksoi 20 korunaa, noin 80 senttiä.

Suomi-englanti, tšekki- šekki

Paikkakunnan karttoihin ja opaskirjoihin perehtyminen ennen saapumista voisi myös auttaa. Minulla se jäi vähäiseksi. Olinkin hiukan yllättynyt Ostravan koosta. Se on noin 300 000 asukkaan kaupunki.

Busseissa ja ratikoissa oli näyttötaulut, joita seuraamalla osasi ennakoida, missä pitää jäädä pois sekä kuulutukset tulevasta ja sitä seuraavasta pysäkistä.

Matkailijan onneksi linja-autoissa on kartat ja kuulutukset, joiden avulla osaa jäädä pois oikealla asemalla.

Tšekkiläiset osaavat huonosti englantia, joten välillä joutui käyttämään kommunikaatiossa mielikuvitusta ja eleitä. Näin kävi muun muassa yhtenä lauantaiaamuna, kun tutkin Porubassa sijaitsevan hotellini bussipysäkillä aikatauluja ja sain selville, ettei aikaisemmin käytämäni bussi 37 kuljekaan viikonloppuisin. Yritin varmistaa asiaa keski-ikäiseltä mieheltä. Puhuin englantia ja hän tšekkiä, mutta jotenkin sain vahvistuksen asialle.

Applikaatiot apuun

Ostravassa liikkumisen avuksi löytyi sittemmin kätevä valtakunnallinen IDOS-applikaatio, jolla saattoi matkapuhelimesta hakea yhteyksiä paikkojen välille aikatauluineen ja pysäkkeineen. Sovellus toimii myös verkossa; kielinä tšekin lisäksi englanti ja saksa.

Taksin voi tilata muun muassa Liftagolta, joka tšekkiläinen Uberia vastaava yritys. Se toimii seuraavissa kaupungeissa: Praha, Brno, Ostrava, Zlín, Liberec ja Slovakiassa Bratislavassa.

Yön ainut valopilkku

Liftagoa en testannut, sillä sain tarvitsemani taksikyydit menemällä perinteiseen tapaan taksitolpalle – Colours of Ostrava -festivaalin aikaan alkuyöstä paikalla oli hyvin tapahtuman virallisia, tunnusviirein varustettuja takseja.

Hinta oli tosin erisuuruinen kahdella eri matkalla festarialueelta hotelliin; ero oli huomattava, noin 10 euroa. Halvempi kyyti oli myös mukavampi; vanhempi herra puhui englantia ja oli kiinnostunut kokemuksistani paikkakunnalla kuin myös Suomesta; kalliimmin veloittanut nuori kuski oli väkinäisen kohtelias ja ajoi vaitonaisena ja kovaa vauhtia.

Ostravan rautatieasemalta matka jatkui Olomouciin.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Teemapäivä

Ostravan unikeot

Ostravassa sattui osalleni hauska episodi ensimmäisen TBEX-konferenssipäivän päätteeksi. Tapahtumaan liittyy paikallinen pyöräilyseura ja Unikeonpäivä. Ja hääpulla.

Perjantaina 27.7. TBEX-konferenssin iltaohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu Cryptomania Game Night, jossa piti viiden hengen tiimeittäin selvittää illanviettopaikka erilaisten vihjeiden perusteella. Osallistujat kokoontuivat aluksi Masarykovo náměstí -aukiolle, josta lähtivät saamiaan jälkiä ja vinkkejä seuraten hakemaan seuraavia etappeja.

Jätin tämän kilpailun väliin ja seurasin elämänmenoa yhdeltä aukion monista terasseista edessäni tuopillinen tšekkiläistä olutta ‒ juomaa, jota maan kansalaiset juovat eniten maailmassa ja joka saattaa olla ravintolassa halvempaa kuin vesi.

Masarykovo náměstí -aukio ilta-auringossa.

Tuopissa oli paikallisen Pivovar Ostravar -panimon olutta.

Pyöräilevät unikeot

Aukiolla tapahtui muutakin. Sen poikki ajoi polkupyöräkulkue, jossa oli noin parikymmentä osallistujaa. Heillä oli erikoiset asut: yöpuvut. Oli pyjamaa, yömyssyä, uninallea ja yöpaitaa.

Otin tästä värikkäästä joukosta kuvan ja julkaisin sen Facebookissa arvellen, että vietetään sitä Unikeonpäivää Tšekissäkin.

Paikallisia unikekoja, tuumin, kun näin tämän pyöräkulkueen.

Istuskelin vielä terassilla ja odottelin viestejä TBEX-kavereilta illanvieton paikasta. Sellaisia ei vielä kuulunut. Aukion takaa kuului musiikkia ja meteliä ja lähdin kulkemaan äänen suuntaan: ehkä paikka on jo löytynyt?

Pienellä puistoalueella oli ulkoilmaravintola ja esiintymislava soittajineen. Kyseessä oli Cooltour-kulttuurikeskus. Paikalla oli mukavasti yleisöä ja siellä täällä oli istuskelemassa yöpukuisia ihmisiä. Pyöräilijät olivat siis tulleet pitämään taukoa.

Sattuman sanelema juttu

Menin juttelemaan heidän kanssaan ja joku nuoremmista osasikin englantia. Kysyin heiltä Unikeonpäivän vietosta. Ei, siitä ei ollut nyt kyse, vaan ihan vaan päähänpistosta ja hulluttelusta. Seurueen jäsenet olivat peräisin paikallisesta pyöräilyseurasta Klub českých velocipedistů Moravan Ostrava-Hrabůvka.

Kommunikoinnissa käytimme sanojen lisäksi myös modernia tekniikkaa. On siis hiukan pitkä nimi tällä pyöräilyseuralla.

Aika merkillinen, mutta riemukas yhteensattuma, vai mitä?

Olin ihmeissäni ja kerroin suomalaisesta, vuosisataisesta perinteestä. Naantalissa valitaan vuosittain juuri 27.7. valtakunnan Unikeoksi joku paikkakunnan merkkihenkilöistä, joka saa aamuseitsemältä kylmän kylvyn meressä.

Vuoden virallinen Unikeko 2017 oli yrittäjä Tuomas Levanto. Kuva: Visit Naantali.

Siinä sitten otimme valokuvia erilaisissa ryhmissä. Kuvaajia oli paikalla useampiakin ja otoksista on tehty pieni kooste, jonka voi katsoa täältä.

Hauska tapaamisemme ikuistettiin moniin valokuviin.

Taustalla näkyy Cooltourin ravintola-aluetta. Tämän kuvan otti toinen tandempyörän polkijoista.

Joku toi minulle kauniin asetelman, jossa oli pulla, keksejä ja hopeanväriset sormukset ‒ kyseessä oli jokin perinteinen hääleivos. En kyllä yhtään tiedä, miten se liittyi tilanteeseen, mutta söin annoksen ja kuuntelin hetken Lehmann´s Brothersin letkeää ja soulahtavaa musisointia.

Näin kaunis tarjoilu minulle tuotiin. Pullan sisällä oli luumuhilloa.

Ranskasta peräisin oleva Lehmann’s Brothers soitti mukavan rytmikästä musiikkia hämärtyvässä illassa.

Paikalle osui myös eräs TBEX-kaverini, jonka kanssa lähdimme kohti iltatilaisuutta, jonka sijainti oli jo selvitetty.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkustaminen, Tapahtuma

Ostrava!!!

Kahden viikon matka Ostravaan ja sen ympäristöön Tšekissä on enää vain muistoissa. Valtava määrä paikkoja, tietoa, vaikutelmia, ihmisiä ja valokuvia on tallentunut tavalla tai toisella. Nyt on mistä ottaa blogipostauksiin. Aloitetaan kuitenkin sieltä, mistä kaikki alkoi ‒ Ostravasta!!!

Ostrava toivotti TBEX-matkabloggaajat tervetulleiksi.

Tšekin tasavallan itärajalla sijaitseva maan kolmanneksi suurin kaupunki oli heinäkuun loppupuolella hyvin kansainvälinen paikka. Tässä vanhassa hiilikaivoskaupungissa järjestettiin jo 16. kertaa Colours of Ostrava -festivaali ja ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssi, joka on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Näistä kerron myöhemmin lisää.

Colours of Ostrava -festivaali levittäytyi Dolní Vítkovicen entiselle tehdasalueelle.

Nähtävää muuallakin kuin Prahassa

Ostravan logossa on kolme huutomerkkiä. Kuva: Ostravan kaupunki.

Jos ihmettelet Ostravan nimessä käyttämiäni huutomerkkejä, niin noudatan vain kaupungin omaa käytäntöä. Ne kuuluvat osana Ostravan logoon. Huutomerkit symboloivat kaupungin ja sen asukkaiden vireyttä, energiaa ja luottamusta.

Kaupunki löytää itsestään paljon superlatiiveja. Alueella on maan syvin entinen hiilikaivos (Petr Bezručin kaivos, 1 200 metriä), Euroopan vanhin yrityksen perustama sairaala (1837, Vítkovice) sekä maan suurin yliopistokampus (23 000 opiskelijaa, seitsemän tiedekuntaa).

Mukana on myös sitä, että paikkakunta haluaa nousta Prahan varjosta. Valtaosa Tšekin tasavaltaan matkustavista turisteista valitsee kohteekseen maineikkaan pääkaupungin. Nähtävää olisi paljon tuon suurkaupungin ulkopuolellakin ‒ ja vähemmän tungosta. Kerron omalta osaltani käymisen arvoisista paikoista seuraavissa postauksissani.

Ostrava ei ole mikään pikkukaupunki. Noin 214 neliökilometrin alueella on asukkaita lähes 300 000. Alue on hiukan pienempi kuin Turun alue, mutta asukkaita on kolmanneksen enemmän. Ostrava on Määrin-Sleesian läänin (Moravskoslezský kraj) keskus.

Prahasta Ostravaan on matkaa 360 kilometriä ja Puolan Krakowasta 90 kilometriä. Krakowa olisikin ollut toinen vaihtoehtoinen Finnairin lennon määränpää, mutta valitsin kuitenkin Prahan.

Airport Expressillä pääsi kätevästi Prahan rautatieasemalle, josta matka jatkui Ostravaan.

Lentokentältä pääsin Prahan keskustaan Airport Express -bussilla, joka meni rautatieasemalle. Lipun ostin lentoaseman matkailuneuvonnasta, mutta paikallinen rahakin olisi käynyt maksuksi.

Ostravaan lähtevän RegioJet-junan löysin pienien vaikeuksien jälkeen. Matka kesti noin kolme tuntia.

Sijainti, sijainti, sijainti

Ostravassa on peräti viisi rautatieasemaa, joista tärkeimmät ovat Ostrava – hlavní nádraží and Ostrava – Svinov. Onneksi ymmärsin jäädä pois jälkimmäisellä, koska se oli lähempänä hotelliani ‒ joka olikin kaukana kaikesta. Tai siis niistä paikoista, joissa minun oli määrä kulkea.

Ostrava-Svinovin rautatieasema.

Opin tällä matkallani monenlaisia asioita. Yksi niistä oli hotellin sijainnin tärkeys. Olen monesti onnistunut paremmin tässä asiassa, mutta nyt ei käynyt niin. Luotin liikaa järjestäjän tarjoamaan hotellilistaukseen perehtymättä kunnolla paikan sijaintiin ja kaupungin kokoon.

Hotelli oli ehkä edullisempi kuin muut, mutta sieltä saikin sitten matkustaa noin 50 minuuttia yhteensä, ensin bussilla ja sitten ratikalla, tapahtumapaikoille kaupungin keskustassa ja Dolní Vítkovicen alueelle , jonne sijoittui sekä festivaali että konferenssi. Iltamyöhään oli mukavinta turvautua taksiin, mikä nosti puolestaan kustannuksia.

Onneksi seuraavan viikon majoituksen olin varannut kaupungin keskustasta.

Miten täällä kuljetaan?

Ensimmäiset tuntemukset Ostravassa liittyivätkin paikasta toiseen siirtymisen vaikeuteen. Ihan itse hankittu pulma; paremmalla valmistautumisella olisi ehkä tiennyt, ettei busseissa voi maksaa kolikoilla tai seteleillä. Olisi tarvittu automaatista ostettu lippu, lähimaksuominaisuudella varustettu pankkikortti (jolloista minulla ei ole) tai verkosta hankittu ja tietyillä korteilla maksettu tietyn ajan kattava tekstiviestilippu.

Olisin ehkä päässyt vähemmällä, jos olisin huomannut mennä Svinovin rautatieasemalla sijaitsevaan matkailuneuvontaan. Jäin aseman ulkopuolelle etsiskelemään ensin taksia ja kun sellaisia ei ollut paikalla, linja-autoja. Ystävällinen paikallinen auttoi minua bussissa ja opasti vielä perille hotelliin.

Turhan paljon harrastamani intuitiivinen suunnistus tuotti tässä kyllä tulosta, mutta ainoastaan tuon ystävällisen naishenkilön ansioista. Kommunikaatio oli hiukan hankalaa, sillä hän puhui vain vähän englantia ja minä en lainkaan tšekkiä.

Ristiin rastiin Ostravaa

Hotellistani pääsi kaupunkia kohti ensin bussilla, josta vaihdettiin ratikkaan.

Parin päivän sisällä aloin jo olla hiukan kartalla Ostravasta ja siitä, miten pääsee paikasta A paikkaan B. Ratikoilla oli kätevää liikkua ja kaupungin keskustakin alkoi hahmottua. Tässä auttoivat myös meille festivaaleille tulleille bloggaajille järjestetyt lyhyet opastuskierrokset.

Kävimme Tšekin tasavallan korkeimmassa kaupungintalon tornissa katselemassa maisemia 73 metrin korkeudesta, kuljimme yli 600 metriä maanpinnan alapuolella olevissa entisissä kaivoskäytävissä Landek Parkissa ja kävelimme Masarykovo náměstí -aukion poikki katsellen Tšekin tasavallan 100-vuotisjuhlien kunniaksi pystytettyä valokuvanäyttelyä.

Kiipesimme keinotekoisesti rakennetun Halda Eman laelle ihailemaan sieltä avautuvia maisemia (joskin minä käännyin takaisin kaupunkiin päin, kun kuulin, että korkeimmalle kohdalle olisi vielä paljon matkaa), nautimme paikallisia oluita useissa pubeissa ja terasseilla ja söimme useamman aterian knöödelien kera.

Ostravan uuden kaupungintalon tornista voi ihailla maisemia.

Ostravan maisemia kaupungintalon näköalatornista.

Tällä hissillä mentiin yli 600 metrin syvyydessä oleviin kaivoskäytäviin.

Halda Eman huippu on 315 metriä merenpinnan yläpuolella.

Masarykovo náměstí -aukion toiselta puolelta löytyy Ostravan vanha kaupungintalo, jossa toimii nykyisin museo.

Knöödelit ovat lisuke monille perinteisille tsekkiläisille ruoille. Tšekissä ja Slovakiassa sämpyläknöödelit muotoillaan raa’asta taikinasta noin 30 cm pitkulaiseen muotoon. Taikina kääritään puhtaan keittiöpyyhkeen sisään tiukaksi pötköksi ja se keitetään liinan sisällä kypsäksi.

Colours of Ostrava -festivaali tarjosi paljon nähtävää ja kuultavaa keskiviikosta lauantaihin 18.‒21.7.2018. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Normaali
Bloggaus, Kaupunki, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Tapahtuma

Täältä tullaan, Ostrava

Kun on kerrran lähtenyt matkabloggaajana hengenheimolaisten seuraan, on vaikeaa vastustaa kiusausta kokea sama uudestaan. Olin ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssissa Killarneyssä, Irlannissa, viime vuoden lokakuussa. Nyt tapahtuma järjestetään Ostravassa, Tšekissä.

Ostrava?

Ai missä Ostravassa? Enpä ollut aikaisemmin kuullutkaan. Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Ostrava saattaa olla tuttu penkkiurheilijoille, sillä kaupungissa järjestetään kuulemma yleisurheilun GP-kilpailut vuosittain.

Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan. Täällä on muun muassa järjestetty Colours of Ostrava -musiikkifestivaali vuodesta 2002.

Varsinaiset TBEX-konferenssipäivät ovat heinäkun lopussa, mutta osa bloggaajista tulee seuraamaan ja osallistumaan Colours of Ostrava -festivaaliin. Se järjestetään 18.-21.7.2018 Dolní Vítkovicessa.

Tarjolla on valtava valikoima musiikkia ja muuta kulttuuria, yhteensä noin 350 esiintyjää 21 lavalla. Tunnetuimmat nimet lienevät Grace Jones ja Pharrell Williams/N.E.R.D. Osallistun itsekin festariin.

Retkiä ja konferenssi

TBEX on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Ennen konferenssia järjestetään tutustumisretkiä Ostravaan ja ympäristöön.

Tapahtuman jälkeen osa bloggaajista pääsee niin sanotuille FAM-retkille. Osallistun kolmen päivän matkaan, jossa tutustutaan Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Vietän siis Tsekin tasavallassa noin kaksi viikkoa.

Täytyy myöntää, että aika vähänhän sitä tietää sellaisesta maasta ja kulttuurista, jossa ei ole käynyt ja joka ei ole tullut lähelle. Matkani jälkeen minulla on ainakin jonkinlainen tuntuma tähän Euroopan kolkkaan. Ja ainahan reissut ovat verrattomia oppimiskokemuksia.

Mitä tältä matkaltani odotan? Ainakin tutustumista moniin matkabloggaajiin, uusia ajatuksia ja oppeja konferenssista, kokemuksia tsekkiläisestä elämänmenosta ja kulttuurista mukaanluettuna ruoka- ja juomakulttuuri sekä tietysti hyviä ja mielenkiintoisia juttuja kirjoitettavaksi tänne blogiin.

Normaali
Matkustaminen, Teatteri

Naimakaupat Vegasissa turkulaisittain

Ei kesää ilman teatteria. Ilta Samppalinnan kesäteatterissa kuuluu myös Luovien ladyjen lomaviikkoon.

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Toivonniemessa kesäpäiviä viettäneet Luovat ladyt saivat kultturellia vaihtelua muutoin kovin sauna- ja grillauspainotteiseen viikkoonsa. Ilta aloitettiin laivaravintolan pöydän ääressä, tällä kertaa Svarte Rudolfissa. Muikuilla vahvistettuina suuntasimme kohti Samppalinnaa.

Emme selvinneet teatteriin ilman sateenvarjoa. Aikaisemmin kaunista ilmaa luvannut säätiedotus oli jo ehtinyt vaihtua epävakaisen ilman ennustuksiin, jotka myös toteutuivat. Edelliskesän koleasta ilmasta viisastuneina olimme varautuneet lämpimin vaattein ja sadevarustein.

Romantiikkaa ja roistoja

Las Vegasiin ovat menossa Betsy (Reeta Vestman) ja Jack (Antti Lang). Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Sulhanen viekoitellaan uhkapeliin ja tietäähän sen, kuinka siinä käy. Oikealla kasinon gangsterina Veeti Kallio. Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Elvis elää ja vielä useampana kappaleena. Lentävät Elvikset olivat tukalaan tilanteeseen joutuneen Jackin pelastus. Yksi heistä on vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Kuva: Samppalinnan kesäteatteri/Robert Seger.

Naimakaupat Vegasissa oli vauhdikas esitys. Kyseessä on ensimmäistä kertaa Suomessa ja koko Euroopassa esitetty Honeymoon in Vegas! -elokuvaan perustuva musikaali.

Näytelmän työryhmään kuuluvat Heikki Sankari (ohjaus), Jussi Vahvaselkä (musiikin sovitus), Sami Vartiainen (koreografi), Markus Länne (kapellimestari), Niina Suvitie (lavastus), Kaarina Kopola (puvustus), Petriina Suomela (naamiointi) ja Eero Auvinen (äänisuunnittelu).

Näytelmän käsikirjoitus on Andrew Bergmanin ja musiikin ja sanoitusten tekijä on Jason Robert Brown.

Teatteri esittelee näytelmän juonta näin: Se ”on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää lähteä Las Vegasiin avioitumisaikeissa. Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee kuitenkin silmänsä Betsyyn (tulevana morsiamena Reeta Vestman). Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulho pysty vastustamaan kiusausta. Pian hän on oman elämänsä herttajätkä ilman morsianta, rahaa tai kihlasormusta. Pata-akkana kiusaa tekee myös äitivainajan kummitus (Satu Paavola), jonka syytä koko sotku alun perin oli. Pakkaan jää vielä jokeri, vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela), joka saattaa ratkaista tosirakkauden värisuoran.”

Pääosan esittäjien lisäksi estradilla on toistakymmentä näyttelijää tai tanssijaa. Heistä yksi on useasti Samppalinnan lavalla nähty Antti L. J. Pääkkönen, jolta sujuu hyvin komiikka.

Sateen sattuessa sateessa

Sadetta saatiin jo ennen esitystä. Onneksi on katettu katsomo. Taustalla vuonna 1860 valmistunut Samppalinnan tuulimylly.

Kyllä me hyvin pärjäsimme hyvin varustautuneina kesäteatterin katetussa katsomossa, mutta näyttelijöitä surkosimme; he joutuivat tekemään työtään välissä vaatteissa sateessa. Alussa taisi olla hiukan kuivempaa, mutta sittemmin vettä tuli niin, että teatterilaiset joutuivat väliajalla vetelemään lastalla vettä pois näyttämöltä.

Tahatonta komiikkaa esitykseen toi lokki, joka liiteli herkkää hetkeä viettävän nuorenparin yläpuolella ikään kuin se olisi kuulunut esitykseen.

Esitys oli ehtaa Samppalinnaa: menevää musiikkia, hyvät laulajat sekä kekseliäs ohjaus, lavastus ja puvustus. Vauhti lisääntyi mukavasti väliajan jälkeen.

Ladyt tilaavat aina väliaikatarjoilun valmiiksi.

Väliajalla nautittiin virvokkeita hyvässä seurassa.

Ensi kesänä Disney-musikaali Perjantai on pahin

Ladyt kiittävät ja tulevat taas ensi vuonna uudestaan. Kesäkuussa 2019 Samppalinnan Kesäteatterissa on pohjoismainen ensi-ilta. Tuolloin ohjelmistossa on uusi Disney-musikaali Perjantai on pahin. Tämä musikaalikomedia perustuu tunnettuun elokuvaan Freaky Friday. 

Normaali