Matkustaminen, Tapahtuma

Viides valokuvafestivaali Hangossa

Hangossa vietettiin syyskuun alussa viidettä kertaa valokuvafestivaalia. Vuonna 2013 alkanut Hanko Fotofestival -tapahtuma on muuttanut hiukan muotoaan, mutta on saanut onneksi jatkua. Hangon kaupungintalolle kerääntyi 2.9.2017 valokuvauksesta kiinnostuneita paikkakuntalaisia ja meitä hiukan kauempaakin tulleita.

Nyt teemana oli Visual Overload/Täydellisen kuvan metsästys. Tarkoituksena oli pohtia sitä, millainen kuva pysäyttää, kun kuvia tulvii silmiemme eteen kaikkialla.

Festivaalin saatesanoissa todetaan: ”Ylivisuaalisessa maailmassamme metsästämme kuva kuvalta täydellisyyttä. Ylimääräiset filtterit korostuvat tuntemattomien tykkäysten keräilyhimossa. Loputon kuvavirta on samanaikaisesti kenties visuaalisesti köyhempi kuin koskaan.”

Tapahtuman yhtenä luennoitsijana toimineen Serkan Günesin sanoin: ”Sosiaalisessa mediassa kuvaa käytetään eri hetkien dokumentoimiseen ja niiden jakamiseen seuraajien kanssa. Koskaan ei ole kuvattu ja käytetty yhtä paljon kuvia kuin tänä päivänä! Onko tämä hyvä vai huono asia, siitä voidaan keskustella!”

5 x Pecha Kucha

Festivaalin aluksi viisi BioFoto Finlandin jäsentä esitteli luontokuviaan Pecha Kucha-muodossa. Jokainen esittäjä sai näyttää 20 kuvaa, jokaista tasan 20 sekunnin ajan.

Esityksensä pitivät Gunilla Björklund (Metsäkauriit lähiympäristössäni), Mia Falck (In the Nude), Kristian Frantz (Maisema kalliossa), Anne Häggblom (Vilaus Uudesta-Seelannista) ja Niclas Rantala (Eteläsin ja merta lähimpän).

BioFoto Finland on ruotsinkielinen luontovalokuvayhdistys, jolla on jäseniä ympäri maata. Samalla yhdistys on osa skandinaavista BioFoto-verkostoa.

Siipien havinaa

Hanko Fotofestivalissa oli viisi esiintyjää, jotka tarkastelivat Visual Overload -teemaa oman kokemuksensa ja kuvien kautta.

Ensimmäisenä esiintynyt  luonnonvalokuvaaja Lars Sundström kertoi Siipien havinaa -nimisessä esityksessään samannimisen luontokuvakirjansa syntyprosessista ideasta tekniseen toteutukseen asti. Hän on halunnut tuoda esiin lähiympäristönsä luonnon ja sen monimuotoisuuden. Melkein kaikki kirjan kuvat ovat Raaseporista tai Hangosta rannikolta metsälammelle.

Tähtiä taivaalla

Oscar Kesercin aiheena oli Yökuvaus ja näkyvyys sosiaalisessa mediassa. Oscar on harrastanut noin kolmen vuoden ajan lähinnä suomalaista maisema-, tähti- ja merivalokuvausta. Hänen kuvauspaikkojaan ovat Kirkkonummi ja Rodos, jossa hän on kasvanut. Hän esitteli omia kuviaan ja antoi vinkkejä ja tietoa yökuvaukseen.

Oscar Keserci kertoi myös ajatuksiani verkkonäkyvyydestä. Hänen mukaansa sosiaalisella medialla on ollut iso merkitys menestyksen saavuttamiseen. Hänen kuviaan voi katsella muun muassa Facebookissa, Instagrammissa ja 500px-sivustolla.

Monta tapaa nähdä luonto

Valokuvataiteilija ja taiteilijaprofessori Ritva Kovalaisen tuotannossa kantavana teemana on ihmisen ja luonnon suhde. Hänen esityksensä nimenä oli Monta tapaa nähdä luonto. Ritva Kovalainen on työskennellyt monivuotisten taideprojektien parissa. Kirjoittaminen ja graafinen suunnittelu kuuluvat myös hänen työskentelytapaansa.

Kovalaisen töitä on ollut esillä eri puolilla maailmaa ja teoksia on monissa suomalaisissa taidekokoelmissa. Julkisia teoksia hän on tehnyt muun muassa Helsingin yliopiston Metsätieteiden taloon ja Kemiönsaaren päiväkodin tiloihin. Kovalainen on saanut muun muassa Suomi-palkinnon sekä taiteilijaprofessorin arvon.

Kohtaamisia metsässä

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamon aiheena oli Kohtaamisia. Hän on erityisen kiinnostunut vanhan metsän elämästä ja tunnelmasta sekä muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Hänen kuvissaan on paljon karhuja, mäyriä, peuroja, hirviä ja kettuja.
‒ Minua kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys – nyt ja menneinä aikoina, sanoo Willamo.

Heikki Willamon mukaan eläinten valokuvaaminen on niiden kohtaamista ja sen pelkistämistä valokuvaksi. Hänen työnsä yksi ydinkohta on se, miten välittää kohtaamiset arvokkaalla ja eläintä kunnioittavalla tavalla? Miten saa katsojan pysähtymään kuvan ääreen ja antamaan sille mahdollisuuden?

Luennoitsijat Ritva Kovalainen ja Heikki Willamo taustallaan kuvakilpailun parhaimmistoa.

Valo pohjoismaisessa maisemassa

Turkkilaissyntyinen, nykyisin Ruotsissa asuva Serkan Günes on tunnettu tavastaan kuvata pohjoismaista maisemaa. Hän on  hyvin hidas valokuvaaja. Kuvan syntyminen saa viedä aikaa ja valon odotus on välttämättömyys. Luennossaan Serkan esitteli kuviaan ja kertoi Slow Photography -filosofiastaan, jonka keskeisiä elementtejä ovat valmistelu, läsnäolo ja valo.

Ihminen rannalla -valokuvauskilpailu

Hanko Fotofestivalin yhteydessä järjestettiin myös valokuvauskilpailu aiheesta Ihminen rannalla. Harrastajille suunnattuun kilpailuun saapui lähes 100 kuvaa.

Vuoden 2017 voittajakuva on Laila Suortin ottama nuotiokuva järven rannalta.
‒ Tästä kuvasta voi elävästi aistia savun tuoksun, leiritulen ja jopa hyttyset, palkintoraati totesi. Raatiin kuuluivat Tapio Kekkonen, Sandra Kantanen ja Harry Santamäki.

Kolme valokuvanäyttelyä

Kaupungintalon lämpiössä oli esillä  metsäaiheisia valokuvia. Metsä puiden keskellä -näyttelyyn osallistuvat kuvaajat opiskelevat luontokuvauksen erikoisammattitutkintoon valmistavassa Axxell-aikuiskoulutuksessa Kemiönsaaressa.

Metsä puiden keskellä -näyttelyssä oli esillä 32 valokuvaa.

Kaupungintalon juhlasalissa oli näytteillä Lars Sundströmin kuvia Siipien havinaa -kirjasta.

Kaupungintalon Galleriassa oli puolestaan nähtävillä Itsenäisyytemme ikäiset -näyttely, joka oli neljän valokuvaajan kunnianosoitus Hangolle ja Suomen juhlavuodelle. Keskiössä olivat Arja Järvilehdon valokuvaamat kahdeksan noin 100-vuotiaan hankolaisen muotokuvat. Niiden lisäksi esillä oli kaupungin kehitystä valokuvin: teollisuutta, satamatoimintaa, purjehdusta, rantakuvia ja sota-aikoja.

Perinteiset FotoDinner ja Kuvashow

Ravintola Makasiiini valmiina ottamaan vastaan FotoDinnerille osallistujat. Seinillä on esillä Janne Gröningin valokuvia.

Päivän päätteeksi osallistujat kokooontuivat yhteiseen illallistilaisuuteen, FotoDinnerille, Ravintola Makasiiniin. Skärgårdssmak-toiminnassa mukana oleva ja saaristolaismakuja tarjoileva ravintola toimii 1860-luvulla rakennetussa rantamakasiinissa Itäsatamassa.

Nixu Knichter tiiminsä kanssa kantoi pöytiin alkuruoaksi carpacciota ja pääruoaksi miedosti savustettua lohta kanttarellikastikkeella. Marenkia, kinuskia ja marjoja sisältävä Hangonleivos oli aterian makea päätös.

Illan päätti perinteinen ulkona esitettävä Kuvashow, jossa oli vanhoja ja uudempia kuvia Hangosta. Tällä kertaa se katsottiin Regatta Span ulkoseinästä.

Ensi vuonna taas festareille

Festivaalin tapahtumatoimikuntaan kuuluvat Johanna Sandin, Ilse Klockars, Peter Lindholm, Väinö Järvilehto, Lars Sundström, Tapio Kekkonen ja Jan Sandberg.

Kiitän jälleen kerran kivasta tapahtumasta ja esitän tässä terveiseni: Jatkakaa valitsemallanne tiellä. Tulen taas ensi vuonna!

Mainokset
Normaali
Luonto, Matkakohde, Matkustaminen, Valokuva

Suomalaista luontoa juhlitaan 26.8.

Galleria
Matkustaminen

Joka elää, se näkee,
joka matkustelee,
näkee vielä enemmän.

(Arabialainen sananlasku)

Jussi Aro (toim.): Viisautta minareetin varjossa. WSOY. 1979.

Matkustaja näkee enemmän

Lainaus
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kahden pysähdyksen taktiikalla Lapinjärvelle

Eilen oli se päivä, josta alkoi viikon pituinen maalaisresidenssielämäni Lapinjärvellä. Tie punaiseen tupaan kulki mutkitellen. Perille kuitenkin päästiin ja lauantai-illan kruunasi sauna ja upea auringonlasku.

Olin suunnitellut alunperin matkaani Lapinjärven Husulantiellä sijaitsevaan maalaisresidenssiin omin avuin bussilla. Lähtö olisi ollut klo 8 maissa Turusta, Helsingin Kampissa klo 10.40, seuraavalla bussilla klo 11.15 Lapinjärvelle, jonne olisin saapunut klo 12.55. Noin kahden kilometrin pituinen loppumatka olisi pitänyt joko kävellä tai saada kyyti joltakulta.

Kun perheenjäsenten suunnitelmat muuttuivat, niin muuttuivat minunkin ja sain matkaseuraksi ja kuljettajaksi mieheni.

Moottoritietä pitkin landelle

Tästä kohti Helsinkiä, Porvoota ja Lapinjärveä.

Noin 250 kilometrin pituista matkaa tehtiin aluksi pitkin E18-moottoritietä. Vihreää heinäkuista kesämaisemaa värittivät tienvarsien violetit ja pinkit lupiinikukinnot. Melko massiiviset poutapilvet piirsivät taivaalle kuvauksellisia muodostelmia. Välllä sukellettiin moottoritien tunneleihin.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli ABC Lohja pienen jaloittelun ja Kirjapörssi-liikkeen valikoiman pintapuolisen tutkailun merkeissä.

Oi voi, paljon on houkutuksia kirjanystävälle. No, kassan kautta mentiin ulos.

Näiile kirjoille olisi voinut olla käyttöä maalaisresidenssissä? Jätin kuitenkin hyllyyn.

Matka jatkui kohti Helsinkiä ja Porvoota. Jäätelönpituinen pysähdys tehtiin ABC Kuninkaankylässä.

Kyläjuhliin Porlammille

Porlammi on yksi Lapinjärven tusinasta kylästä.

Tavoitteena oli tavata maalaisresidenssissä kaksi edeltävää viikkoa viettänyt Kristallinkirkkaasti-blogin Krista miehineen perinteisessä Porlammin kyläjuhlassa.

Ehdimme paikalle nippa nappa ennen juhlan loppumista. Paloautot olivat vielä paikalla, musiikki soi ja lettujakin oli jäljellä, mutta kahvit oli jo juotu loppuun.

Ohjelmaa oli ollut Porlammin torilla tarjolla Suomi 100 -hengessä: 100 vuotta vanhaan juureen leivotun ruisleivän maistatusta, 100 leuanvetoa ja 100 raitaa -räsymaton maalaus. Lisäksi  juhlassa oli torimyyntiä, kirpputori, kahvio, musiikkia ja lapsille keppihevosrata.

Musiikki rytmitti kyläjuhlaa.

Porlammin VPK on Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen sopimuspalokunta, jonka kalustoa oli esillä kyläjuhlassa.

Citybloggareiden vahdinvaihto: Krista (oik.) on kertonut kahden viikon ajan kokemuksistaan Lapinjärvellä Kristallinkirkkaasti -blogissaan ja minä jatkan viikon verran. Kuva: Esa Pulkkinen.

Kristan lisäksi tapasimme myös kesälomalla olevan kunnanjohtaja Tiina Heikan.

Porlammin kotiseutumuseon myyntipöydältä tarttui mukaan kortteja ja esittelykirja paikallisesta koristemaalarista ja valokuvaajasta Juho Pessalasta. Museotoimikuntaan kuuluva Mervi Vuorinen lupasi museo-opastuksen sunnuntaille.

Tankkausta Pukaron Paronissa

Porlamilta matka jatkui Artjärven puolelta koukaten kohti Pukaron Paronia, lapinjärveläistä taukopaikkaa Valtatie 6:n varrella. Paronin sloganina on Pysähdy palveltavaksi ja niin me teimme.

Taukopaikasta löytyy saman katon alta kahvila-ravintola, Scanburger, ruoka- ja löytömarketit, lahjatavaramyymälä, makeistukku, Neste-jakeluasema, polttoöljymyynti, Kirjapörssi, kukkakauppa, Ottoautomaatti, Veikkauksen ja Toton myyntipisteet sekä Plugit-sähköajoneuvojen latauspiste. Pukaron Paroni on avoinna joka päivä 6–23, myös pyhinä.

Seisovasta lounaspöydästä valitsimme sitruunalla ja persiljalla leivitetyn kampelan. Ruokamarketissa teimme hankintoja maalaisresidenssin jääkaappiin.

Kirjapörssi oli tarjolla täälläkin, mutta rivakka kierros ei antanut aihetta ostoksiin.

Pukaron Paroni kehottaa pysähtymään.

Mökki Husulanmäellä

Punainen mökki järven rannalla ja sininen Terässiipi-pyörä valmiina palvelemaan citybloggaria.

Löysimme määränpäämme maalaisresidenssin melko helposti. Purimme ruokatarvikkeet jääkaappiin ja petaisimme sängyt.

Ajomatkan uuvuttama mies otti päivänokoset ja minä kuljin niemen kärkeen. Tyyni järvimaisema siihen peilautuvine pilvineen oli rauhoittava näky. Metsän vihreys virkisti ja epäilemättä tasasi verenpainetta.

Ihan huoletonna en osannut metsässä kulkea.  Tuoreessa muistissa on Luovat ladyt -viikon oleskelu Toivonniemessä, Ruissalossa. Se opetti katsomaan jalkoihin käärmeiden varalta. Siellä niitä riitti, sekä ranta- että kyykäärmeitä.

Husulanmäellä ei nyt tällä kertaa näkynyt matelijoita. Muutama lintu lennahti pensaista karkuun, kala molskahti järven pinnassa ja hyttyset pyrkivät tekemään lähempää tuttavuutta.

Leppeät löylyt päivän päätteeksi

Liekö puut hiukan kosteita vai oliko sähkösaunaan tottuneilla huono sytytystaktiikka ‒ otti oman aikansa ennen kuin kiukaaseen saatiin tuli. Sitten meidän kelpasi istua maalaisresidenssin lauteilla pehmeissä löylyissä ja katsella pienestä ikkunasta suvista järvimaisemaa.

Uloskin pääsi vilvoittelemaan. Pihalta näkyi toiselle puolelle järveä. Saimme ihastella vaaleanpunaisen ja violetin sävyistä auringonlaskua, joka myöhemmin taittui sinisen sävyihin.

Asun Lapinjärvellä Maalaisresidenssin citybloggarina 8.–15.7.2017.

Normaali
Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Juhannustunnelmaa Turun kauppatorilla

Turun kauppatori on värikäs kohtaamispaikka ja tuoreiden elintarvikkeiden myyntipiste. Silmäniloa tarjoavat kauniit kukat ja jos jalkoja väsyttää, voi istahtaa hetkeksi kahvilan pöytään.

Jos Turulle pitäisi etsiä kaupungin sydän, niin vahvana ehdokkaana olisi kauppatori. Se on keskellä kaupunkia ja Föli-liikenteen keskus. Keltaiset bussit  sieltä ja palaavat sieltä.

Kauppatori rajautuu pohjoisessa Yliopistonkatuun, idässä Kauppiaskatuun, etelässä Eerikinkatuun ja lännessä Aurakatuun. Sen mitat ovat noin 120×120 metriä.

Juhannusaaton aamuna tori näyttäytyi juhannuksen keskuksena. Ihmiset tulivat hakemaan kukkia, hedelmiä, marjoja, kalaa, lihatuotteita ja leivonnaisia juhlapöytäänsä. Lähdin samoille asioille, mutta myös nauttimaan kiireettömästä kuljeskelusta ja katselusta. Olin paikalla puoli yhdeksän maissa, joka oli sopiva aika. Väkeä oli jo liikkeellä,  mutta myyntitiskeillä ei ollut vielä ruuhkaa.

Juhannuspöytään uutta perunaa, saunaan vihta

Alkutuottajille varatuissa ns. maalaistenpenkeissä oli tarjolla uutta perunaa eri lajikkeineen: Annabellaa, Siikliä ja Jussia. Taimia oli tarjolla oman kasvimaan valikoiman monipuolistamiseen.

Juhannussaunan sulostuttajaa, vihtaa tai vastaa, oli myynnissä parissakin paikassa. Vihdantekijäkin oli työssään ja hän kertoi, että tuoreet kesävihdat ovat lähes kertakäyttöisiä, kun nuoret lehdet eivät kestä kovaa huiskimista. Vihdan hinta oli ainakin hänellä kuusi euroa.

Arajärven puutarha oli tuonut myntiin monenlaista perennaa.

Vihdantekijä asetteli tuotteensa myyntiin sitä mukaa kun niitä valmistui.

Vihannestiskeillä oli monipuolinen valikoima ja ilahduttavan paljon oli jo kotimaista tuotetta: varhaiskaalia, porkkanaa, parsakaalia, naurista, kukkakaalia, sipuleita ja tietysti perunaa ja tilliä.

Kukkatiskillä moni ihastui sinivalkoiseen krysanteemikimppuun, joka sopiikin hyvin suomalaisen suvijuhlan koristeeksi.

Toriparlamentti kahvilassa

Kauppatoria voidaan pitää myös yhtenä Turun matkailunähtävyyksistä. Visit Turku suositteleekin matkailijoille torikahveja alkuasukkaiden kanssa.

Kahvia saa kioskeista ja muutamasta kahvilasta: Ratikasta, Torikahvila Kisällistä, Café Einosta ja Nieto´s Cafésta. Kahden jälkimmäisen runkona on auto, joka on varusteltu kahvilakäyttöön. Ratikka on nimensä mukaisesti entinen ratikkavaunu.

Einossa on laaja katos, jonka suojassa oleviin pöytiin voi mennä sateisena päivänä tai jos etsii varjoisaa paikkaa aurinkoisena päivänä. Eino on torikahviloiden hienostunein versio ja sieltä saa muhkeasti täytettyjä sämpyloitä ja kauniita leivoksia.

Nieto´s Cafe tarjoilee tavallisen kahvin lisäksi erikoiskahveja cappuccinosta latteen ja niitä saa myös tehtynä muuhun kuin lehmänmaitoon. Valikoimaan kuuluu myös espanjalaisia voileipiä ja tuoreita leivonnaisia. Tarjolla on myös gluteenittomia leipiä. Juan ja Emilia isännöivät ja emännöivät paikkaa ja kahvila on toiminut torilla parin vuoden ajan.



Kisälli on toiminut torilla pisimpään ja sen pöydistä voi aamuisin bongailla paikallisia julkkiksia ”toriparlamentissa”. Tämä torikahvila sanoo tarjoavansa ”kaupungin parhaimmat sämpylät ja tuoreimmat munkit jo aamusta kello 6 lähtien”.

Torikahvila Kisällin pyöreiden pöytien ja tuolien ääreen haluavat muutkin kuin ihmislajin edustajat.

Ratikka palvelee, jos jäätelönhimo yllättää. Torilla on myös pari muuta jäätelökioskia.

Lukemista mukaan

Kirjamyynnissä olivat rinnakkain sulassa sovussa niin hölmöläissadut, Mauno Koivistosta kertovat kirjat kuin Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat.

Antikvaarinen Kirjakauppa Laatu Torikirjat oli tuttuun tapaansa myös paikalla. Antikvariaatilla on verkkokauppa, mutta Maire ja Jarkko Virta ovat kirjamyyntipöytineen torilla jos vain sää on suotuisa. Olen heiltä ostanut muutaman kirjan vuosien varrella.

Tapaamme Virtojen kanssa usein myös Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun lopussa. Tänä vuonna Virrat eivät Sastamalaan ole tulossa ‒ vanhojen kirjojen myynti on kuulemma heikentynyt sen verran, ettei sinne kannata lähteä.

Erikoisia kohtaamisia

Pari tuttuakin tapasin torilla ja vaihdoimme kuulumisia. Päällimmäisenä aiheena oli tietysti juhannus ja kesäloma.

Erikoisinta torilla oli nähdä koiraa kuljetettavan lastenvaunuissa. Ehkä on helpompaa työntää koiraa niissä kuin taluttaa hihnassa ja antaa koiran kulkea mieluisten hajujen perässä ja ihmisten jaloissa?

Eräs vanhempi herra aloitti keskustelun kanssani osoittaen taivaalle ja väittäen pilvien olevan keinotekoisia, sinne sumutettuja. Tämä oli sen verran korkealentoinen aihe, että jatkoin matkaani kohti kalatiskejä.

Hei, minun vuoroni!

Turun kauppatorilla on myynnissä myös käsitöitä, vaatteita, kenkiä ja vanhaa tavaraa.

Tori on avoinna maanantaista perjantaihin klo 7–18, lauantaisin klo 7–15,  juhannus- ja uudenvuodenaattona klo 7– 13 ja jouluaattona klo 7–12.

 

Normaali
Kirja, Matkaopas, Matkustaminen

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripesoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.

Normaali
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Joensuun-matka katkeaa loppukesän hellepäivänä, kun juna pysähtyy jostakin syystä Kiteen asemalle. Junan matkustajat ajetaan ulos seisoskelemaan ja odottamaan toista junaa. Asemarakennus ei ole enää käytössä. Aurinko porottaa ja ihmiset istuksivat kuka missäkin laiturilla. Eräs matkustaja, punaposkinen ja puhelias rouva, kiertelee matkustajien joukossa ja tarjoaa ämpäristä oman puutarhansa omenoita.

Omistanko auton? En. Aionko hankkia? En. Sattuma heittää meidät matkustamaan hetken aikaa yhdessä. Se tunne on liian harvinainen elämässä.

Anna Kortelainen: Menopaluu. Kolumni Turun Sanomissa 4.12.2016, s. 18.

Menopaluu

Lainaus