Matkustaminen

Onnea, MarjaKoo!

Parasta lähteä nyt -blogin 4-vuotisarvonnassa satunnaisgeneraattori valitsi numeron neljä ‒ kuinka ollakaan ‒ joten onni suosi kommentoijaa MarjaKoo. Hänelle lähtee siis Pekka Haaviston kirja Eurooppa raiteilla.

MarjaKoota kiinnostavat matkajutut aina, mutta mieluinen olisi blogipostaus Savon makuelämyksistä  ja muistakin matkaelämyksistä, ”Teehuonelle Juvalle, Tertin kartanoon lounaalle, Kenkävero toki nähtävä myös.” Hyvä ehdotus, siellä en ole käynytkään.

Kiitokset kaikille kommentoijille ja hyvää kevättalvea. Pysykää mukana matkassani!

 

Normaali
Kirja, Kirjailija, Kulkuneuvot, Matkustaminen

Haavisto raiteilla

”Yksi kesä. Yksi matka. Yksi Eurooppa.”

Politiikasta tuttu Pekka Haavisto antoi periksi matkakuumeelleen, osti Interrail-lipun ja matkusti Euroopan rautateillä heinä-elokuussa 2018.

Pekka Haavisto esitteli Eurooppa raiteilla -kirjaansa julkistamistilaisuudessa 10.1.2019 Helsingissä.

Opaskirjoja reilaajille

Pekka Haavisto teki ensimmäisen junamatkansa eurooppalaisilla kiskoilla vuonna 1974. Neljän matkan jälkeen hän teki Inter-Rail-opaskirjan ensin omatoimisesti 1977 ja WSOY:n kustantamana 1978. Nuori Eurooppa -niminen opas ilmestyi vuonna 1986.

Oppaat kuluivatkin matkustamisen makuun päässeen nuorison käsissä. Tuolloin ei ollut Internetiä, joten tiedoille ja neuvoille oli tarvetta.

Uhkarohkeasti reppureissaajaksi

Ennen uutta junamatkaansa reilaajien ensimmäiseen sukupolveen kuuluvan Haaviston piti voittaa epäilys: ”Ensin ajatus tuntui uhkarohkealta. Alkaisivatko junan penkit tuntua kovilta? Onko mukavuudenhaluni kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että reilaaminen ei onnistu? Ja mitä tututkin sanoisivat, kun heittäisin repun selkääni ja sanoisin lähteväni kuukaudeksi reilille?”pohdiskeli Haavisto aikeitaan.

Tuoreestakin junamatkastaan hän kirjoitti kirjan Eurooppa raiteilla. Sen takakansitekstissä sanotaan: ”Matka maanosamme tulevaisuuteen. Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa?”

Päiväkirja junamatkustamisesta

Kirjassa on 384 sivua ja kaikkiaan 44 lukua. Ensimmäinen varsinainen luku on Miljardin vuoden etumatka ja viimeinen Quo vadis, Eurooppa? Lähdetään siis varsin kaukaisista ajoista maapallon, Suomen ja Euroopan historiassa ja päädytään aprikoimaan maanosamme tulevaisuutta.

Haavisto toteaa ”kirjan olevan päiväkirja: ajatusten, kokemusten ja tunteiden kirja. Se on kirjoitettu junien kolkkeessa, maisemien, kaupunkien ja majapaikkojen vaihtuessa. Se on kunnianosoitus tapaamilleni ihmisille, hyville ja syville keskusteluille.”

Kirja etenee matkan suhteen kronologisesti, mutta niin, että Haavisto kertoo aiemmistakin rautatiereisssuistaan. Mitä isoveli Juhani edellä, sitä pikkuveli Pekka perässä 16-vuotiaana.

Haaviston matkusti junalla ensin Helsingistä Hankoon ja sieltä Finnmerchant-rahtilaivalla Gdyniaan. Matka jatkui reittiä Varsova‒Katowice‒Oświęcim‒Budapest‒Wien‒Zagreb‒Belgrad‒Bar‒Budva‒Podgorica‒Tirana‒Skopje‒Thessaloniki‒Ateena‒Hydra‒Ateena‒Bar‒Rooma‒Napoli‒Firenze‒Livorno‒Bastia‒Toulon‒Perpignan‒Canet-en-Roussillon‒Port-la-Nouvelle‒Castelnous‒Eus‒Ille-sur-Tểt‒Perpignon‒Port Bou‒Barcelona‒Pariisi‒Frankfurt‒Berliini‒Hampuri‒Flensburg‒Kööpenhamina‒Malmö‒Tukholma‒Helsinki.

Haavisto matkusti myös busseilla, laivoilla, takseilla, vuokra-autoilla sekä ajoi polkupyörällä. Majoituspaikkoina olivat pääosin etukäteen varatut hotellit, hostellit ja Airbnb-huoneistot.

Keskusteluja kahviloissa

Reilaaja käytti paljon aikaansa myös paikallisten ihmisten tapaamiseen. Joukossa oli muun muassa kokkistuertti, laivan kapteeni, konepäällikkö, European Climate Foundationin edustajia, kansalais- ja ihmisoikeusaktivisteja, poliitikkoja, suurlähettiläitä ja kunniakonsuleita. Osa heistä oli matkalla tavattuja henkilöitä, osa ennestään tuttuja Haaviston ilmeisen laajasta verkostosta. Hän oli mielissään, että sai sovittua tapaamisia kesäajasta huolimatta.

Pekka Haavisto halusi kuulla ja keskustella kunkin maan tilanteesta. Millaisia ajatuksia on budapestilaisilla nuorilla, entä miltä tulevaisuus näyttää Albaniassa? Miten kreikkalaiset suhtautuvat pakolaistilanteeseen?

Roomassa löytyy myös todellinen Suomi-fani, poliitikko ja kirjailija, Italian Vihreiden Grazia Francescato. Hänen perheystävänsä on Suomen nimekkäin luonnonvalokuvaaja Hannu Hautala. Kesäisin Grazia matkustaa Hannun luokse ja pahoittelee Pekalle, ettei ole koskaan pysähtynyt Helsingissä, vaan haluaa aina suoraan Kuusamoon.

Matkatunnelmia ja yleissivistystä

Haaviston kirjassa on varsinaisen matkakuvauksen lisäksi myös paljon asiaa muun muassa Euroopan historiasta ja sodista, Euroopan unionista, mytologiasta, matkustamisen filosofiasta ja historiasta sekä kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista.

Pekka Haavisto kävi myös monissa museoissa, muun muassa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa Oświęcimissa ja Nikolai Tesla -museossa Belgradissa, yleisurheilun EM-kisoissa Berliinissä sekä katsomassa I Love Piaf -musikaalia Théậtre de Lucernairessa Pariisissa.

Yhtenä kohteena oli myös kreikkalainen Hydran saari, jossa Haaviston fanittamalla laulaja-lauluntekijä Leonard Cohenilla oli asunto. Hydra oli ainoa, jonka Pekka Haavisto oli etukäteen päättänyt pakolliseksi käyntikohteekseen. Hän löysi oikean oven ja piti pienen hiljaisen hetken vuonna 2016 kuolleelle muusikolle: ”So long, Leonard.”

Tukholmassa hän tutustui pahamaineisiin lähiöihin Rinkebyssä ja Tenstassa ja toteaa: ”Kauhutarinat lähiöistä, joissa tavalliset ihmiset eivät uskaltaisi kulkea, vaikuttavat kokemani perusteella hieman liioitetuilta.”

Kirjassa on mustavalkoisia valokuvia matkan varrelta. Ne on ottanut Jeri Aalto ja Pekka Haavisto. Lisäksi lukujen alussa on Anja Reposen piirroskuva ja aiheeseen liittyvä sitaatti. Yksi suosikeistani on tämä Pyhän Augustinuksen toteamus: ”Maailma on kirja ja ne, jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun.”

Kannattiko lähteä?

Pekka Haavisto pohdiskelee lopuksi matkansa huonoja ja hyviä puolia. Aina kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Pulmia saattoi olla junayhteyksissä, lipunmyyntipisteissä ja rautatieasemien palveluissa. Positiivisina seikkoina olivat ainakin osallisuus rautatiekulttuurista ja -historiasta, pääsy suoraan kaupunkien keskustoihin, parempi omatunto kasvihuonepäästöjen suhteen, upeat maisemat sekä mukava matkaseura ja ihmisten tapaaminen.

Pekka Haavisto suosittelee myös nojatuolimatkoja: ”Maailman voi tuntea kodistaan poistumatta, hyvän kirjahyllyn äärellä.”

Parasta hänen mukaansa on kuitenkin yhdistää lukeminen oikeisiin matkoihin, joilla on mahdollisuus inhimillisiin kontakteihin: ”Ikimuistoisimmat lauseet eivtä aina löydy kirjoista. Sanat, jotka kätkemme sydämeemme ja joita kuljetamme mukanamme elämänmittaisen taipaleen, ovat usein niitä, joita elävät ihmiset ovat toisilleen lausuneet. Siksikin kannattaa matkustaa.”

Kieltämättä Pekka Haaviston kirja antaa inspiraatiota uudelle junamatkalle Eurooppaan.  Olisi hienoa kulkea Euroopassa ajan kanssa yhdestä mielenkiintoisesta paikasta toiseen. Mihin menisin, millaisia kohteita valitsisin? Palaisinko niihin paikkoihin, joissa kävin Interrail-matkallani vuonna 1988? Yksityiskohtaista reittiä en muista, mutta Ruotsin läpi matkustin kohti Duisburgia Saksassa, josta matka jatkui Ranskan kautta aikakin Unkariin ja Itavältaan.

Kiinnostuitko? Interrail Pass -lippuja on kahdenlaisia: kaikissa Interrail-maissa kelpaava Interrail Global Pass ja maakohtainen Interrail One Country Pass. Lue lisää VR:n sivuilta.

Parasta lähteä nyt

Ja mainittakoon tässä, että löysin blogini nimen Pekka Haaviston Inter-Rail-oppaasta vuodelta 1978. Sen esipuheen viimeinen lause on: ”Parasta lähteä nyt”. Tarinan blogin nimen löytymisestä voit lukea täältä.

Kohta vietetään Parasta lähteä nyt -blogin syntymäpäiviä. Merkkipäivän 8.2.2019 postaukseen liittyy arvonta. Seuraa siis blogia!

Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla. Nemo. 2019.

Normaali
Matkavalmistelut, Matkustaminen, Messut

Menovinkkejä maailmalle

Matkamessuilla oli tarjolla melkein koko maailma kotimaasta eksoottisiin kaukomaihin.

Kaksi päivää vierähti Pohjois-Euroopan suurimmassa matkailualan tapahtumassa Matkamessuilla Helsingissä. Olin siellä ammattilaispäivänä torstaina 17.1. ja ensimmäisenä yleisöpäivänä perjantaina 19.1. Nämä ovatkin parhaimmat päivät, sillä viikonloppuna messuilla on jo tungosta.

Matkamessuilla oli lähes 1 000 matkanjärjestäjää, matkakohdetta ja matkailualan palveluyritystä yli 80 maasta. Matka tarjoaa ajankohtaisia ilmiöitä, kohdevinkkejä sekä puheenvuoroja alan vaikuttajilta.

Upeita kohteita meiltä ja muualta

Indonesian osaston koristeena oli jumalten naamioita.

Tänä vuonna Matkamessut esitteli erityisesti salaisia aarteita, upeita kohteita niin Suomesta kuin ulkomailtakin.

Messuilla voi ensimmäistä kertaa tutustua Turks- ja Caicossaariin, Angolaan, Iraniin, ja Arabiemiraattien Sharjahiin.

Ulkomaisista osastoista jäi erityisesti mieleen Indonesia, jossa eksoottiisiin asuihin pukeutuneet tanssijat saivat jäämään katselemaan. Länsipapualainen näyttäviin sulkakoristeisiin pukeutunut miestanssija kuljeskeli osaston ympäri sulavasti liikehtien ja päästellen silloin tällöin esitykseen kuuluvia karjaisuja, jotka kohosivat messuhälinän yläpuolelle.

Kotimaisilla matkakohteilla oli messuilla isoja osastoja, muun muassa Saaristolla ja Lapin eri kohteilla.

Hotelliyrittäjä Saimi Hoyer ja taidemaalari Johanna Oras, luova voimakaksikko. Saimi emännöi Hotelli Punkaharjua ja Johanna Taidekartanoa.

Messualueen takavasemmalla olevalta alueelta saattoi ostaa ruoka-annoksia nautittavaksi paikan päällä tai tuliaisia kotiinviemisiksi lörtsyistä ja karjalanpiirakosta alkaen. Koiranomistaja olisi voinut ostaa mukaan poron tai karhun luun viemisiksi lemmikilleen.

Karhunluita koirille Lapin Kaamosliha Oy:n osastolla.

Muista 4 M:ää

Ulkoministeriö oli mukana tuttuun tapaansa messuilla kertoen matkustusturvallisuudesta niin omalla osastollaan kuin lavaesityksissäkin.

Ministeriö viestii neljästä M:stä, jotka matkailijan olisi syytä muistaa: matkustustiedotteet, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirjat. Näista kaikista saa tietoa ulkoministeriön sivuilta ja niihin kannattaa tutustua.

Matkustusilmoituksen tekeminen on helppoa, voit lukea aiheeseen liittyvän postaukseni täältä. Kun tekee matkustusilmoituksen omine yhteystietoineen, ulkoministeriö tavoittaa tarvittaessa viestiäkseen matkakohteen vaarasta tai poikkeustilanteista.

Joskus sitä bloggaaja pääsee lehden kansikuvaan.

Esitteitä, ihmisiä ja ideoita

Mitä messuilta jäi käteen? No ainakin paljon esitteitä, joita otin mukaan tutustuakseni lähemmin eri kohteisiin. Kivoja vinkkejä myös mielenkiintoisista tapahtumista, joista kerron myöhemmin blogissakin. Oli myös hauskaa tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Matkabloggaajat jatkoivat päiväänsä Clarion Helsingin iltatilaisuudessa, jossa juhlittiin helsinkiläisen Joonas Pesosen valintaa Clarion-hotellien #YearinClarion -lähettilääksi. Hän muuttaa asumaan 1.2.2019 hotelliin kokonaiseksi vuodeksi. Pesonen on ensimmäinen koskaan valittu vaikuttajalähettiläs, jonka tehtävänä on testata, miten hotellihuone soveltuu kodiksi. Hän somettaa hotellielämästään muun muassa blogissaan sekä osallistuu majoituspaikkansa palveluiden ja -konseptien kehittämiseen.

Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matkamessut järjestetään seuraavan kerran 16.–19.1.2020 Messukeskuksessa Helsingissä. Kansainvälinen ostotapahtuma Matka Workshop Day avaa Matkamessut 15.1.2020. Helsingin Caravan-messut järjestetään 17.-19.1.2020.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Mitä opin matkoillani vuonna 2018?

Ei matkaa ilman oppimista.

Uuden vuoden alussa on hyvä luoda katse menneeseen ja pohtia taakse jäänyttä aikaa. Matkapaloja-blogin Terhi Mahlamäki kirjoitti postauksen siitä, mitä hän oppi reissuiltaan muun muassa Tukholmaan, Budapestiin, Hampuriin, Bukarestiin, Tallinnaan ja Ranskan Rivieralle vuonna 2018. Hän haastoi muut matkabloggaajat kirjoittamaan matkojen opetuksista, joten tässä on nyt omaa osuuttani.

Viron matka huhtikuussa

Vuoden ensimmäisenä reissuna oli Suomen tiedetoimittajain liitto ry:n opintomatka 100 vuotta täyttäneeseen Viroon 13.‒15.4.2018. Ohjelmassa oli muun muassa vierailu Suomen suurlähetystössä ja taidemuseo Kumussa Tallinnassa, majoitus Vihterpalun kartanossa sekä tutustuminen AHHAA-tiedekeskukseen ja  Viron kansallismuseoon Tartossa.

Matkalla oli mukana yli 40 toimittajaa. Täma opintomatka oli hyvin järjestetty kuten näillä reissuilla on tapana. Totesin jälleen kerran, että on hienoa kuulua sellaisiin porukoihin, joiden kanssa pääsee tällaisille matkoille: kaikki on suunniteltua ja valmisteltua ja pääsee paikkoihin, joihin on muutoin vaikea mennä.

Matkaseurakin on mukavaa; osan tunnen jo ennestään, mutta mukana on aina uusiakin henkilöitä, joihin voi matkan aikana tutustua.

Opin myös sen, että Virolla on upea, uusi kansallismuseo Eesti Rahva Muuseum Tartossa. Se on avattu vuonna 2016. Viime vuoden toukokuussa museo sai European Museum Forumin (EMF) myöntämän Kenneth Hudson -palkinnon. Vierailun arvoinen paikka.

Viron kansallismuseo Tartossa on vaikuttavan näköinen rakennus.

Kökar toukokuussa

Toukokuussa tein toisen matkan ryhmän osana, joskin nyt oli kyse vain noin kymmenen hengen seurueesta.Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Tällä reissulla nautin jälleen valmiin matka eduista ja hyvästä seurasta.

Opin sen, että matkalle voi lähteä, vaikka luvassa on hiukan hankaluuksia ja luopumista. Käytin huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi vielä kyynärsauvoja ja liikkuminen oli hiukan haasteellista. Jätin väliin suosiolla iltapäiväretken Källskärin saarelle ja kuljin itsekseni hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Kynärsauvani kuvauttivat itsenä Kökarin kirkon edustalla.

Lontoo kesäkuussa

Kesäkuussa matkasin noin viikoksi Suen luokse Lontooseen 6.‒14.6.2018. On hienoa, että on ystäviä, joiden kanssa on pitkä historia kuten meillä. Keväällä kirjoitinkin yhteisistä 45 vuodesta postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Ystävyytemme alkoi teini-ikäisten kirjeenvaihtona ja on sittemmin jatkunut lähinnä sähköpostiviestintänä ja tapaamisina. Ei haittaa, vaikka tullaan eri kulttuureista ja erilaisesta elämäntilanteesta.

Opin jälleen kerran sen, että Lontoo on todella iso kaupunki, oikea metropoli. Heathrowin lentokentän ja Suen Pohjois-Lontoossa sijaitsevan kodin välillä on 28 metroasemaa. Käytin vielä tuolloin kyynärsauvaa ja olin pakannut matkatavarani rinkkaan. Toinen käsi oli siis käytettävissä kiinnipitämiseen asemien liukuportaissa ja metrossa.

Opin myös sen, että lontoolaiset ovat ystävällisiä; he antoivat auliisti istumapaikan välillä aivan tungokseenkin asti täysissä metrovaunuissa. Osa istuimista olikin varattu liikuntarajoitteisille.

Lontoolaisia kannustetaan ottamaan huomioon kanssamatkustajat ja antamaan heille tarvittaessa istumapaikan.

Jos on pulmia liikkumisessa, kannattaa etukäteen tutkia metroasemien esteettömyyttä. Osassa asemia piti kulkea liukuportaiden lisäksi vielä rappusissa. Opin kuitenkin sen, että voi lähteä rohkeasti maailmalle vaikka kyynärsauvan kanssa, kyllä siellä pärjää.

Opin myös, että Lontoo on puutarhojen kaupunki. Ohjelmaamme kuului päivystysvuoro Open Square Gardens -ohjelmassa. Saimme vaivanpalkaksi vapaan pääsyn muihin tapahtumassa mukana oleviin puutarhoihin, mutta pystyimme käymään vain muutamassa muussa kohteessa. Parempi ennakkosuunnittelu ja liikenneyhteyksien tutkiminen etukäteen olisi ollut tarpeen.

Lontoossa on paljon vihreitä keitaita. Osaan pääsee vain puutarhatapahtuman aikoihin.

Koska aikaa oli vain viikko ja ohjelmaa oli varattu jo etukäteen puutarhatapahtumaan ja Angus & Julia Stonen konserttiin, ehdin nauttimaan vain kerran Lontoon mahtavasta musikaalitarjonnasta.

Totesin, että verkon kautta oli helppoa ostaa lippu, jonka saattoi käydä lunastamassa ennen esitystä teatterin kassalta. Kävin katsomassa 42nd Street -musikaalin iltapäivänäytöksenä. Se olikin varsinainen musiikin, tanssin, lavastuksen ja puvustuksen pläjäys.

42nd Street -musikaalin esityspaikkana on Theatre Royal Drury Lane.

Tšekki heinäkuussa

Matkabloggaajien TBEX-konferenssi ja Colours of Ostrava -festivaali veivät heinä-elokuussa kahdeksi viikoksi Tšekin tasavaltaan 18.7.‒2.8.2018. Matka oli monipuolinen ja upea kokemus. En ehkä osaa tuoda esiin kaikkea siellä oppimaani, mutta muutamia asioita nousee päällimmäisenä mieleen.

Koin tälläkin konferenssimatkalla, että matkabloggaajat ovat kuin suurta perhettä; kun on yhdistävä asia ja kiinnostuksen kohde, niin muut erot jäävät taustalle. Ihmisiin on helppo tutustua ja heidän kanssaan on sujuvaa ryhmäytyä kuten me festareihin ja myös Olomouc-matkaan osallistuva noin kymmenen hengen porukka teimme. Jo kohta oli WhatsApp-ryhmä perustettu ja kysymyksiä ja vinkkejä jaettiin.

Ensimmäinen hotelli oli Poruban alueella ja Colours of Ostrava -festivaalin tapahtumapaikka oli Vitkovicessa.

Opin jälleen kerran ja nyt konkreettisestikin kantapään kautta sen, että hotellin valinnassa ensiarvoisen tärkeää on hotellin sijainti. Jospa tämä asia olisi nyt iskostunut lähtemättömästi mieleeni ja nousisi sieltä nopsasti esiin, kun seuraavan kerran on aika tehdä matkavarauksia.

Colours of Ostrava -festivaalin järjestäjät olivat listanneet muutamia hotelleja, joista valitsin edullisimman, kesähotellityyppisen, joka sijaitsi kaukana keskikaupungilta ja festivaalipaikasta. Siirtymisiin oli siis varattava paljon aikaa ja iltaisin oli turvauduttava taksin käyttöön. Onnekseni olin ottanut majoituksen vain reissun alkupäiviksi ja onnistuin loppuajaksi saamaan hotellin ihan keskikaupungilta, Stodolni-kadulta.

Opin myös sen, että ihan tuntemattomissa ja pienissäkin paikoissa on kaikenlaista löydettävää, katsottavaa ja koettavaa kuten nyt Ostravassa ja Olomoucissa. Jatkossa kannattaakin välillä mennä hiukan oudompiin kohteisiin ja jättää suosiolla turistilaumojen valtaamat paikat kuten Tšekin tasavallassa Praha, jonne suuntautuu pääosa maan matkailijavirroista.

Senkin huomasin, että maailmassa ja ihan lähellä Euroopassakin on paljon upeita tapahtumia, joista emme kuule mitään. Esimerkiksi käy tuo nelipäiväinen ja monipuolinen Colours of Ostrava -festivaali 350 esiintyjän kattauksellaan.

Opin myös sen, että Tšekki on todellinen olutmaa; siellä voi kylpeäkin oluessa. Tšekissä kulutetaan eniten olutta asukasta kohden, noin 140 litraa. Hyväähän olut oli ja baarit ja pubit viihtyisiä.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Lisäksi muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset nostettiin esiin.

Itsestäni opin sen, että kyllästyin jo aikaisessa vaiheessa useissa tsekkiläisille ruoka-annoksissa lisukkeena tarjottuihin knöödeleihin (dumplings).

Huomasin myös, että matkabloggaajien retkillä olisi käyttöä nykyistä paremmalle kunnolle, kun kuljetaan kilometrikaupalla kaupunkien katuja, noustaan linnojen rappusia ja kuljetaan maanalaisissa tippukiviluolissa. Siinäpä tavoitetta seuraavaan TBEX-konferenssiin eli kesäkuuhun 2019 mennessä.

Jersey syyskuussa

Corbierin majakka Jerseyn saarella.

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen englannin kielen intensiivikoulutukseen Jerseyn saarella 10.9‒6.10.2018. Oppilaitoksena oli St Brelade´s College.

Kuuden päivittäisen oppitunnin jälkeen päässä pyöri sanojen karuselli. En ole ennenkään vähätellyt englantia, mutta jos jotain opin, niin sen, ettei englanti ole mikään ”a piece of cake”, helppo nakki, vaan kieli, joka paremmalla perehtymisellä paljastaa monimutkaisuutensa.

Jerseyn opin tuntemaan paikkana, jossa merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjosivat mahdollisuuksia kiehtovaan oleskeluun. Saarella on lukuisia upeita lahtia rantoineen ja majakoineen ja bussiliikenne kattaa hyvin lähes koko saaren. Ihmeteltävää riitti myös maailman kolmanneksi voimakkaimmassa vuorovesi-ilmiössä.

Opin myös sen, että kevyesti matkustaminen on haasteellista, kun rakastaa kirjoja. Sain mahdutettuja kuukauden varusteeni sallittuun 20 kilon painoiseen matkalaukkuun, mutta kotimatkalle piti ostaa lisää kiloja matkatavaroille molemmille lennoille (Jersey‒Gatwick, Gatwick-Helsinki), koska olin tehnyt oleskeluni aikana monia kirjalöytöjä.

Olen matkustanut myös kotimaassa Hangosta Alajärvelle ja Helsingistä Tampereelle. Ehkä opin jotain niilläkin matkoillani, mutta jään sitä vielä pohtimaan.

Mitä Sinä olet oppinut viime vuoden reissuillasi?

Normaali
Bloggaus, Matkustaminen

Miten sujui bloggaushaaste?

Uusia postauksia olisi pitänyt marraskuussa olla 30, mutta viisi jäi uupumaan. Kuva: Pixabay.

Marraskuussa oli tarkoituksena oli tehdä postaus joka päivä eli siis 30. Otin nyt neljättä kertaa haasteen vastaan kuukauden alussa. Montako postausta kertyi Parasta lähteä nyt -blogiin?

Tartuin siis jälleen tähän bloggaushaasteeseen ja kutsuinpa vielä bloggaajakavereita Facebookissa. Idea on peräisin Yhdysvalloista, jossa marraskuussa kirjoitetaan romaaneja (National Novel Writing Month, NaNoWriMo) tai blogataan päivittäin. Aiemmin bloggaushaastetta jakanut Blogher ei enää ollut asiaa edistämässä ja sen tilalle syntyi epävirallisia Facebook-ryhmiä.

Olin nyt mukana neljättä kertaa. Ensimmäisellä kerralla ja ensimmäisenä bloggausvuotenani 2015 selvisin kunnialla kaikista päivistä ja tein peräti 32 postausta. Marraskuussa 2016 sain aikaiseksi 29 postausta. Laskeva suunta jatkui viime vuonna ja tein 23 postausta.Tänä vuonna meni vähän perammin 25 postauksella. Käytin paljon Lainattua-bloggauksia sekä yhden kuvan postauksia. Väliin jäi päiviä, jolloin ei ollut aikaa tai voimia edes lyhyeen postaukseen.

Pitempiä postauksia kirjoitin teehetkestä Kahvila Ansarissa Tampereella, Turusta Kaunasiin avautuneesta lentoyhteydestä, yksin matkustamisesta, Mia Kankimäen kirjasta Naiset joita ajattelen öisin, Terhi Rannelan kirjasta Kesyt kaipaavat villit lentävät, glögipääkaupunki Turusta, runoudesta linja-autossa, kymmenestä kivasta tapahtumasta vuonna 2019, kirjamessuista sekä marraskuun bloggaushaasteesta.

Onkohan tässä mitään ideaa? En tiedä, mutta on jotenkin hauskaa haastaa itseään. Eihän tilannetta kukaan muu kuin minä itse ole tutkimassa, luulisin näin. Haastoin jälleen myös Facebookin kautta bloggaajakavereita, mutta en saanut haastetta menemään eteenpäin. Vain Kristallin kirkkaasti -blogin Krista ryhtyi leikkiin mukaan.

Nyt bloggaaminen jatkuu vaihtelevan epäsäännöllisesti. Aihe- ja kuvavarastoja sekä ideoita riittää. Jäljellä on vielä paljon kirjoitettavaa niin Tšekeistä kuin Jerseystä, muista Kanaalisaarista ja ehkä myös Virosta.

Tammikuussa olen mukana Matkamessuilla. Ensi vuoden matkat ovat vielä suunnittelematta. Odottelen tässä muiden TBEX-konferensseissa mukana olleiden tavoin sitä, missä kohteessa järjestetään vuoden 2019 TBEX-konferenssi Euroopassa.

Pysythän mukanani?

Minnehän sijoittuvat vuoden 2019 matkat? Kuva: Pixabay.

Normaali
Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Lenina Rautonen käy lomalla paikoissa, joita ovat koetelleet kuolema, katastrofit, sota, vankeus, taloudellinen murros tai nälkä.‒ ‒

Rautonen, 56, harrastaa synkkää turismia eli matkustaa traagisten tapahtumien paikoille. Entiset vankilat ja keskitysleirit ovat genren vakiokohteita.

”Minua kiinnostavat paikat, joissa on jännite. Niissä on omanlaisensa outo tunnelma.”

Esimerkiksi Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) kuoli piiritykseen nykyarvion mukaan yli miljoona ihmistä. ”Kyllä sen vieläkin vaistoaa”, hän sanoo.

Rautonen on käynyt muun muassa Auschwitzissa kahdesti, Moldovan separistialue Transnistriassa, hylätyssä sotilaskylässä Irbenessä Latviassa, Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla, Siperiassa ja entisessä kaivoskylässä Pyramidenissa Huippuvuorilla.

Hän ei kuitenkaan halua leimata niitä vain synkiksi.

”Vaikka Siperiassa on useana ajanjaksona ollut vankileirejä, se on yllättävän upea. Voimakas tuuli puhaltaa suuren lakeuden yli, joten taivas on aina kirkas.”

Tiiamari Pennanen: Lenina Rautonen kiertää yksin hylättyjä kyliä ja vankilöita. Helsingin Sanomat 3.3.2018. S. D7.

Synkkää turismia

Lainaus
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Yksin matkalle?

Yksin matkustamisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Jos et ole koskaan reissannut vain omassa seurassasi, niin kannattaa joskus kokeilla.

Olen kulkenut yksin myös Firenzessä. Tässä matkailija saa ihailla Ponte Vecchion siltaa ja Arno-jokea. Kuva: Pixabay/lucillemarnelli.

Yksin matkustaminen on aihe, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. On niitä, jotka ovat tottuneet lähtemään reissulle nauttien omasta seurastaan ja toisia, jotka eivät voisi kuvitellakaan matkaa ilman aviopuolisoa tai kavereita.

On myös leikkimielisiä matkaluokitteluita, joissa A-luokan matka on koti- tai ulkomaanmatka ilman aviopuolisoa tai seurustelukumppania, B-luokan matkalla mukana on kumppani ja C-luokan matkalla on koko perhe. A-luokan matkaseurana on kuitenkin usein ystävä tai useampiakin.

Voisiko yksin tehty matka olla Super-A-luokan matka? Tunnustan tässä, että minulle se on. Matkustan useimmiten yksin, toisinaan myös isommassa porukassa tai B-luokan reissussa. Harvoin enää saan koko perhettä mukaan sukujuhlia lukuun ottamatta.

Häämatkan sijaan määmatka

Tämä postausidea on ollut listoillani jo onkin aikaa, mutta nyt sen aktivoi uusimmassa Me Naiset -lehdessä (46/2018) oleva juttu, joka on otsikoitu Viimeinen kuulutus määmatkalle. Jutussa ”tutut sooloseikkailijat kertovat, miksi yksin reissaaminen on mahtavaa.” Kokemuksiaan jakavat kirjailija-bloggaaja Henriikka Rönkkönen, yrittäjä Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen sekä juontaja Sami Kuronen.

Henriikka Rönkkönen lähti häämatkan sijasta määmatkalle. Hänen mukaansa sana on hyvä, koska siitä puuttuu sääli.

Henriikka Rönkkönen tunnustaa olevansa arka matkailija, joka miettii lennolla kuolemaa ja jännittää perillä, löytääkö takaisin hotelliin, jos poistuu sieltä.

Rönkkösen mukaa määmatka on omannäköinen ja rento ilman paineita ja nähtävyyksien pakkobongaamista. Kokemuksia hänellä on kolmelta Aasian-matkalta.

Huonona puolena on se, että joutuu yksin maksamaan hotelleista ja taksimatkoista.

Matkanjohtajuus itsellä

Minttu Murphy-Kaulanen toivoo, että ihmiset kokeilisivat enemmän yksin matkustamista. Hän toteaa myös, että itsekseen liikkuessa tapaa paikallisia, ja he antavat uusia vinkkejä. Parasta matkassa oli yksin oleminen ja aika omien ajatusten kanssa.

Sami Kurosta miellyttää parin kokemuksen jälkeen tilanne, jossa saa olla matkanjohtajana, eikä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Illallisella hän on kyllä kaivannut juttuseuraa, mutta sellaista voi toisinaan järjestyäkin: ”Kerran Barcelonassa päädyin juttelemaan tunnin jalkapallosta amerikkalaisen isän ja pojan kanssa.”

Kurosen mukaan sooloreissujen kohteeksi sopivat paremmin kaupungit kuin rantakohteet: ”Isot kaupungit tarjoavat paljon nähtävää, eikä niissä tule tylsää ilman seuraakaan.”

Omaa rauhaa ja hetkellisiä juttukavereita

Yksin matkustaessa voi tosiaan säädellä omassa rauhassa olemista ja sosiaalisuutta. Juttuseuraa saa ainakin, jos rohkenee aloittaa keskusteluja. Yhtenä esimerkkinä voin mainita tutustumiseni yhdysvaltalaiseen matkabloggaajaan Faithiin, kun kuljeskelimme molemmat nizzalaisessa puistossa kamera kaulassa. Päädyimme puistosta Hard Rock Cafe -ravintolaan ja seuraavana päivänä Monacon reissulle.

Dublinissa juttelin bussissa viereeni tulleen naisen kanssa. Kävi ilmi, että tyttäremme opiskelevat logopediaa. Yhteystietojakin vaihdettiin, mutta jatkoyhteys odottaa vielä aikaansa.

Azoreilla sain konserttiseuraa suomalaispariskunnasta ja illalliseuraa kolmesta naisesta valassafarin jälkeen. Erityisen helppoa on tutustuminen matkabloggaajien konferensseissa, kun kaikki ovat kiinnostuneita samoista asioista; siellä ollaan kuin suurta perhettä.

Yksin liikkuessa on helppoa valokuvata, kun ei tarvitse rajoittaa siihen käytettävää aikaa toisen kärsimättömyyden ja eteenpäinmenohalujen mukaisesti.

Voi myös aikatauluttaa päivänsä oman vuorokausirytmin mukaisesti. Ei tarvitse kiirehtiä toisen tahtiin tai odottaa ketään. Voi toteuttaa omia ideoitaan ex tempore tai muuttaa mielensä, jos siltä tuntuu.

Moni arvostaa sitä, että voi jakaa kokemuksia heti tuoreeltaan matkakumppanin kanssa. Jonkinlaisena korvikkeena voi olla sosiaalinen media ja/tai matkapäiväkirja.

Joitakuita pelottaa reissata yksin. Jos kuitenkin lähtee vaikkapa valmismatkalle, niin turvana on matkanjärjestäjä. Lisäturvallisuutta antavat myös ulkoministeriön suosittemat neljä ämmää (M): matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirja.

Yksin reissaava voi käyttää valokuvaukseen kaiken sen tarvitseman ajan. Kuva: Pixabay/StockSnap.

Kokeilemisen arvoista

Henriikka Rönkkö vinkkaa aloittamaan läheltä, vaikka Pärnusta. Tai kotimaassakin voi matkailla yksin: ”Määmatkailla voi myös Suomessa. Jos menee Heinolaan pariksi päiväksi, se jää takuulla mieleen loppuelämäksi.”

Minulla on kokemusta yksin matkustamisesta lukuisilta reissuilta kotimaassa ja muualla Euroopassa. En tiedä, mitä mieleenjäävää on Heinolassa, paitsi Heinolan Lintutarha ‒ täytyypä käydä joskus tutustumassa kaupunkiin.

Voin suositella myös Järvenpäätä. Tein sinne parin päivän kirjoitusretriitin ja löysin mukavia juttuja hiukan liiankin kanssa ‒ kun matkan tarkoituksena oli viettää suurin osa ajasta hotellihuoneessa tekstiä tuottaen. Kirjoitin asiasta postauksen Joulukuinen blues Järvenpäässä.

Jos et ole matkustanut vielä yksin, niin testaa, josko se sopisi sinulle. Olet sitten ainakin yhtä uutta kokemusta rikkaampi. Ei ehkä kannata lähteä heti kolmen kuukauden reppureissulle Aasiaan. Aloita pienesti ja edullisella matkalla. Rohkeuden ja kokemuksen karttuessa voi laajentaa reviiriä.

Lainaukset jutusta: Viivi Aaltovesi: Viimeinen kuulutus määmatkalle. Me Naiset 46/2018, 15.11.2018, s. 40‒41.

Normaali