Bloggaus, Kaupunki, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Tapahtuma

Täältä tullaan, Ostrava

Kun on kerrran lähtenyt matkabloggaajana hengenheimolaisten seuraan, on vaikeaa vastustaa kiusausta kokea sama uudestaan. Olin ensimmäistä kertaa TBEX-konferenssissa Killarneyssä, Irlannissa, viime vuoden lokakuussa. Nyt tapahtuma järjestetään Ostravassa, Tšekissä.

Ostrava?

Ai missä Ostravassa? Enpä ollut aikaisemmin kuullutkaan. Tšekin kolmanneksi suurin kaupunki sijaitsee maan itäosassa lähellä Puolan rajaa. Prahasta Ostravaan on noin kolmen tunnin junamatka. Ostrava saattaa olla tuttu penkkiurheilijoille, sillä kaupungissa järjestetään kuulemma yleisurheilun GP-kilpailut vuosittain.

Kaupunki ympäristöineen on raskaan metalliteollisuuden keskus ja entistä hiilikaivosaluetta, joka pyrkii uusiutumaan. Täällä on muun muassa järjestetty Colours of Ostrava -musiikkifestivaali vuodesta 2002.

Varsinaiset TBEX-konferenssipäivät ovat heinäkun lopussa, mutta osa bloggaajista tulee seuraamaan ja osallistumaan Colours of Ostrava -festivaaliin. Se järjestetään 18.-21.7.2018 Dolní Vítkovicessa.

Tarjolla on valtava valikoima musiikkia ja muuta kulttuuria, yhteensä noin 350 esiintyjää 21 lavalla. Tunnetuimmat nimet lienevät Grace Jones ja Pharrell Williams/N.E.R.D. Osallistun itsekin festariin.

Retkiä ja konferenssi

TBEX on matkabloggareiden ja -toimittajien, sosiaalisen median sisällöntuottajien sekä matkailuyritysten maailman laajin konferenssi- ja verkostoitumistilaisuus. Ennen konferenssia järjestetään tutustumisretkiä Ostravaan ja ympäristöön.

Tapahtuman jälkeen osa bloggaajista pääsee niin sanotuille FAM-retkille. Osallistun kolmen päivän matkaan, jossa tutustutaan Olomouc-nimiseen kaupunkiin ympäristöineen. Vietän siis Tsekin tasavallassa noin kaksi viikkoa.

Täytyy myöntää, että aika vähänhän sitä tietää sellaisesta maasta ja kulttuurista, jossa ei ole käynyt ja joka ei ole tullut lähelle. Matkani jälkeen minulla on ainakin jonkinlainen tuntuma tähän Euroopan kolkkaan. Ja ainahan reissut ovat verrattomia oppimiskokemuksia.

Mitä tältä matkaltani odotan? Ainakin tutustumista moniin matkabloggaajiin, uusia ajatuksia ja oppeja konferenssista, kokemuksia tsekkiläisestä elämänmenosta ja kulttuurista mukaanluettuna ruoka- ja juomakulttuuri sekä tietysti hyviä ja mielenkiintoisia juttuja kirjoitettavaksi tänne blogiin.

Normaali
Matkustaminen, Teatteri

Naimakaupat Vegasissa turkulaisittain

Ei kesää ilman teatteria. Ilta Samppalinnan kesäteatterissa kuuluu myös Luovien ladyjen lomaviikkoon.

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Toivonniemessa kesäpäiviä viettäneet Luovat ladyt saivat kultturellia vaihtelua muutoin kovin sauna- ja grillauspainotteiseen viikkoonsa. Ilta aloitettiin laivaravintolan pöydän ääressä, tällä kertaa Svarte Rudolfissa. Muikuilla vahvistettuina suuntasimme kohti Samppalinnaa.

Emme selvinneet teatteriin ilman sateenvarjoa. Aikaisemmin kaunista ilmaa luvannut säätiedotus oli jo ehtinyt vaihtua epävakaisen ilman ennustuksiin, jotka myös toteutuivat. Edelliskesän koleasta ilmasta viisastuneina olimme varautuneet lämpimin vaattein ja sadevarustein.

Romantiikkaa ja roistoja

Las Vegasiin ovat menossa Betsy (Reeta Vestman) ja Jack (Antti Lang). Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Sulhanen viekoitellaan uhkapeliin ja tietäähän sen, kuinka siinä käy. Oikealla kasinon gangsterina Veeti Kallio. Kuva: Samppalinnan Kesäteatteri/Robert Seger.

Elvis elää ja vielä useampana kappaleena. Lentävät Elvikset olivat tukalaan tilanteeseen joutuneen Jackin pelastus. Yksi heistä on vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela. Kuva: Samppalinnan kesäteatteri/Robert Seger.

Naimakaupat Vegasissa oli vauhdikas esitys. Kyseessä on ensimmäistä kertaa Suomessa ja koko Euroopassa esitetty Honeymoon in Vegas! -elokuvaan perustuva musikaali.

Näytelmän työryhmään kuuluvat Heikki Sankari (ohjaus), Jussi Vahvaselkä (musiikin sovitus), Sami Vartiainen (koreografi), Markus Länne (kapellimestari), Niina Suvitie (lavastus), Kaarina Kopola (puvustus), Petriina Suomela (naamiointi) ja Eero Auvinen (äänisuunnittelu).

Näytelmän käsikirjoitus on Andrew Bergmanin ja musiikin ja sanoitusten tekijä on Jason Robert Brown.

Teatteri esittelee näytelmän juonta näin: Se ”on komedia nuoresta pariskunnasta, joka päättää lähteä Las Vegasiin avioitumisaikeissa. Kasinon kunkku (Veeti Kallio) iskee kuitenkin silmänsä Betsyyn (tulevana morsiamena Reeta Vestman). Jack (Antti Lang) huijataan korttipöytään eikä sulho pysty vastustamaan kiusausta. Pian hän on oman elämänsä herttajätkä ilman morsianta, rahaa tai kihlasormusta. Pata-akkana kiusaa tekee myös äitivainajan kummitus (Satu Paavola), jonka syytä koko sotku alun perin oli. Pakkaan jää vielä jokeri, vegaslainen Elvis-imitaattori (Marko Maunuksela), joka saattaa ratkaista tosirakkauden värisuoran.”

Pääosan esittäjien lisäksi estradilla on toistakymmentä näyttelijää tai tanssijaa. Heistä yksi on useasti Samppalinnan lavalla nähty Antti L. J. Pääkkönen, jolta sujuu hyvin komiikka.

Sateen sattuessa sateessa

Sadetta saatiin jo ennen esitystä. Onneksi on katettu katsomo. Taustalla vuonna 1860 valmistunut Samppalinnan tuulimylly.

Kyllä me hyvin pärjäsimme hyvin varustautuneina kesäteatterin katetussa katsomossa, mutta näyttelijöitä surkosimme; he joutuivat tekemään työtään välissä vaatteissa sateessa. Alussa taisi olla hiukan kuivempaa, mutta sittemmin vettä tuli niin, että teatterilaiset joutuivat väliajalla vetelemään lastalla vettä pois näyttämöltä.

Tahatonta komiikkaa esitykseen toi lokki, joka liiteli herkkää hetkeä viettävän nuorenparin yläpuolella ikään kuin se olisi kuulunut esitykseen.

Esitys oli ehtaa Samppalinnaa: menevää musiikkia, hyvät laulajat sekä kekseliäs ohjaus, lavastus ja puvustus. Vauhti lisääntyi mukavasti väliajan jälkeen.

Ladyt tilaavat aina väliaikatarjoilun valmiiksi.

Väliajalla nautittiin virvokkeita hyvässä seurassa.

Ensi kesänä Disney-musikaali Perjantai on pahin

Ladyt kiittävät ja tulevat taas ensi vuonna uudestaan. Kesäkuussa 2019 Samppalinnan Kesäteatterissa on pohjoismainen ensi-ilta. Tuolloin ohjelmistossa on uusi Disney-musikaali Perjantai on pahin. Tämä musikaalikomedia perustuu tunnettuun elokuvaan Freaky Friday. 

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Pitkä matka Blackhorse Roadille

Mosaiikkityö koristaa Blackhorse Roadin ulkoseinää.

Vietin kesäkuussa viikon Lontoossa. Matka oli kokeilua: millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Tämä oli siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen. Reissuni alkoi Turun linja-autoasemalta, jonne sain kyydin ”henkilökohtaiselta autonkuljettajaltani”.

Rinkka selkään

Varusteinani olivat kyynärsauva, iso reppu/rinkka, pienempi reppu käsimatkatavaroille, pieni olkalaukku ja kamera omassa laukussaan. Tavaroita oli hankalasti neljässä yksikossä, mutta pärjäsin kuitenkin niiden kanssa.

Rinkka painoi pakattuna toistakymmentä kiloa, reppu alle kahdeksan kiloa, mukana oli myös läppäri. Normaalista viikon reissulla on parinkymmenen kilon painoinen matkalaukku, joten olin mielestäni hyvinkin menossa kohti kevyesti matkustamista. Tosin siltä se ei tuntunut tavaroita kantaessani.

Ostin rinkan tätä ja tuleviakin matkoja varten. Arvelin, ettei normaali vedettävä matkalaukku olisi sopiva varuste, koska se varaisi toisen käden ja toisessa oli jo kyynärsauva. Olisi tarvittu kolmas käsi kiinnipitämiseen metroissa, busseissa ja liukuportaissa.

Lentoasemalla pääsin nopeasti eroon suurimmasta kantamuksesta Bag Drop -tiskillä.

Aina piippaa

Nyt käy turvatarkastuksissa niin, että metallinpaljastin hälyttää aina. Sen verran on rautaa polvissa.

Tämä tietää aina tarkempaa tarkastusta joko niin, että naispuolinen tarkastaja tutkii tai että joutuu vielä erikseen skannauslaitteeseen tai mahdollisesti molempiin.

Apua saa tilaamalla

Lentoyhtiöiltä voi tilata avustuspalvelun, jos tuntee sitä tarvitsevansa. Finnairin palveluun pitää ottaa viimeistään 48 tuntia ennen lentoa. Arvelin selviäväni itse. Koneen lähestyessä Lontoota stuertti sanoi, että voisin pyytää apua kenttähenkilökunnalta.

Samassa koneessa ollut Lontoon kautta Las Vegasiin matkalla ollut Marja-Liisa Kemistä oli pyytänyt sydänvaivojensa vuoksi avustusta. Pääsimme huristelemaan hänen kanssaan samalla kuljetusautolla Heathrowin kentällä huntupäisen naisen ajamana.

Marja-Liisa jäi sitten selvittelemään maihinnousukorttiinsa liittyviä asioita henkilökunnan kanssa. Olisin saanut kuljetuksen vielä eteenpäin, mutta jatkoin kuitenkin omin avuin passintarkastukseen ja sieltä edelleen maanalaisen palvelupisteelle.

Kätevä Oyster-matkakortti

Edellisen matkani jäljiltä Oyster-matkakortilla oli hiukan rahaa, mutta latasin sen toimimaan koko matkani ajan. Se käy maanalaisissa, busseissa ja muissa kulkuvälineissä Lontoossa määriteltyjen vyöhykkeiden sisällä.

Oyster-kortti on ehdoton hankinta – eipä tarvitse erikseen maksaa lippuja ja käteismaksun mahdollisuutta ei ole. Transportation for London -sivustolta löytyy lisätietoa eri maksuvaihtoehdoista.

Oyster Card avaa kulun metroon.

30 metroasemaa

Rinkka olikin toimiva, mutta se painoi hiukan liikaa varsinkin sen jälkeen, kun olin laittanut sinne läppärin lentomatkan jälkeen. Hyvää, kun sain lentoasemalla sen selkääni. En tuossa vaiheessa huomannut missään matkatavarakärryjä, jotka olisivat voinee auttaa tilannetta.

Aikaisemilta matkoilta oli hiukan muistijälkiä, mutta ystäväni Sue oli selvittänyt minulle reitin: lentoasemalta lähtevään Piccadilly Lineen, josta vaihto Finsbury Parkin asemalta Victoria Lineen.

Finsbury Parkissa toinen metrojuna lähti viereiseltä laiturilta, joten siirtyminen oli helppoa.

Metrojunassa istutaan seitsemän istuimen sarjoissa siten, että vastapäätä on samanlainen istuinsarja. Molemman sarjan reunimmaiset istuimet on varattu liikuntarajoitteisille, raskaana oleville tai muuten enemmän istumista tarvitseville. Lontoolaisille täytyy antaa kiitokset siitä, että he antoivat auliisti tilaa ja päästivät istumaan, niin nuoret kuin vanhemmatkin.

Istuin koko matkan rinkka selässäni, mikä oli hiukan hankalaa, mutta näin vältyin pakaasin uudelleen nostamiselta.

Matka oli melkoinen, noin 30 aseman verran ja se kesti reilun tunnin.

Melkein perillä

Blackhorse Road.

Black Horse Roadin asema oli helppo: liukuportaat ylöspäin ja ulos ilman portaita. Hiukan matkaa jouduin kävelemään päästäkseni sovittuun paikkaan, josta Sue tuli hakemaan autolla kohti Bedford Roadin majapaikkaani.

Viikon matkani aikani tulin istuneeksi sen verran metrojunista, että kokemuksesta taitaa riittää kerrottavaa vielä toiseenkin postaukseen. Metro, underground, tube, on keskeinen osa lontoolaista elämänmuotoa.

Normaali
Kaupunki, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Puutarha, Tapahtuma

London calling: puutarhoja, konsertteja ja kirjakauppoja

Matkaa on vajaa 2 000 kilometriä ja lentoaikaa kolme tuntia

Kesäkuinen matka Lontooseen tarjoaa aisti-iloja niin silmille, nenälle kuin korvillekin. Avoimet puutarhat pursunnevat värejä ja tuoksuja. Musiikkia on tarjolla ainakin yhden konsertin verran.

Tämän kesäkuisen noin viikon pituisen matkani varsinaisena syynä on australialaisen sisarusparin Angus ja Julia Stonen konsertti kesäkuun 10. päivänä Royal Albert Hallissa. Tarina olisi pitkä, miksi juuri tämä konsertti, joten jätetään se tässä vaiheessa kertomatta. Lontoolainen ystäväni Sue lupautui tulemaan seurakseni.

Puutarhoja ja Picassoa

Sue on järjestänyt tuohon samaiseen viikonloppuun meidät vapaaehtoisiksi Open Garden Squares Weekend -tapahtumaan.

Pienen työrupeaman jälkeen saamme vapaaliput ja pääsemme tutustumaan itsekin puutarhoihin, jotka ovat yleensä yleisön ulottumattomissa. Yhteensä noin 200 puutarhaa on avoinna tuon viikonlopun aikana.

Haluaisin tutustua myös Kew Gardensiin ja erityisesti Marianne North -galleriaan sekä mahdollisesti myös London Wetlands -kosteikkoon. British Libraryssäkin voisin  käydä sekä tietysti muutamassa kirjakaupassa. Tate Modern -taidemuseossa on Picasson näyttely, joka sekin voisi olla tutustumisen arvoinen.

Liikuntarajoitteinen matkailija miljoonakaupungissa

Tämä matka on myös kokeilua. Millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Entä kuinka selviän matkatavaroiden kanssa ‒ minä, jolla on vielä opettelua kevyin kantamuksin reissaamiseen? Hankin tätä ja muitakin reissuja varten rinkan, jolloin toinen käsi jää vapaaksi. Täytyy vielä ratkaista käsimatkatavarana kulkevan pienen repun kohtalo, missä se kulkee parhaiten.

Tämä on siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen.

Heathrown lentoasemalta matkustan noin 30 metroaseman verran kohti Pohjois-Lontoota. Matkan varrella on onneksi vain yksi vaihto metrolinjalta toiselle.

National Gallery -taidemuseo Trafalgar Squarella. Ehkä sielläkin tulee poikettua, jos sattuu sopivasti matkan varrelle.

Aion myös nauttia ainakin yhden fish & chips -annoksen ja tuopillisen paikallista olutta.

 

Normaali
Kirjailija, Lainattua, Matkustaminen

Matkustan melko harvoin

Matkustan melko harvoin. Vien matkalle mukaan perisuomalaisen käytännöllisen mielenlaatuni. Olen talonpoikaisuvun jälkeläinen, joten matkalaukussani on aina tukevat kumipohjakengät. Otan mukaan myös kaksi pieneen tilaan mahtuvaa nailonkassia, sateensuojan sekä voimistelukuminauhan, jonka turvin teen lihaksia vetreyttäviä venyttelyliikkeitä hotellihuoneessa. Pieni myönnytys hienosteluun on ladymainen vaatetus lentomatkalla ‒ tavallisesti paitapusero ja helminauha. Lentäminen on 1950-luvulla syntyneelle juhlaa (vain hiilijalanjälki luo siihen kapeahkon varjon), ja haluan esiintyä lentoemäntien edessä klassisesti vaatetettuna. Haluan nousta siisteydessä ikään kuin heidän tasolleen heidän emännöimässään tilassa.

Sinikka Nopola: Matkustan melko harvoin ja muita kirjoituksia. WSOY 2012, s. 70.

Normaali
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Matkan suunnittelu ja sille varustautuminen on hauskaa, mutta haastavaa. Kuva: Pixabay.

Sarjassamme Matkabloggarin tunnustuksia kerron nyt siitä, etten ole ammattilaistason pakkaaja ja lähtijä. Yritän tehdä parannusta aina matka kerrallaan.

Kuinka usein pitäisi lähteä matkoille, jotta voisi hioa huippuunsa reissulle valmistautumisen ja pakkaamisen? Melko monta lähtöä minullakin on takanani, mutta vielä on parantamisen varaa.

Nyt oli kyseessä vain junamatka Helsinkiin, yksi yö siellä ja huhtikuinen viikonloppureissu Viroon isomman ryhmän mukana. Aloitin matkavalmistelut sekä tavaroiden ja vaatteiden esille ottamisen jo edellisenä päivänä ja pesin joitakin matkalle haluamiani vaatteita. Matkalaukku, keväisemmat takit ja opaskirjat oli myös haettu valmiiksi.

Jotenkin vain kiire iski, kun olin tehnyt aamulla pari pakollista tehtävää, joiden määräaika olisi ollut matkan aikana. Niihin menikin enemmän aikaa kuin mitä olin ajatellut.

Matkalle mukaan -lista avuksi?

Olen tallentanut monia Matkalle mukaan -listoja, mutta enpä juuri koskaan tule ottaneeksi niitä esille, kun on aika alkaa pakata. Jotenkin yritän pärjätä muistin varassa. Mutta onpa ollut reissuja, joilta on unohtunut hammasharja, kampa tai jokin muu välttämättömyystuote.

No, kaikki on suhteellista ‒ ilman harjaakin pärjää, jos on mukana Xylitol-purkkaa ja aina mukana oleva viisipiikkinen hoitaa tarvittaessa kamman tehtäviä. Joillakin matkoilla olisin kaivannut myös villasukkia ja kevyitä tossuja. Sukat lämmittävät jalkoja yöllä ja inhoan kävellä kylmillä ja kovilla lattioilla sukkasillani.

Elävästi on jäänyt mieleen myös se kesäinen lähtö Etelä-Pohjanmaalle, kun huomasin kauppatorilla, että läppärin virtajohto oli jäänyt kotiin. Olisi pitänyt jo vaihtaa rautatieasemalle lähtevään bussiin.

Nappasin taksin, annoin kuljettajalle kotiosoitteeni, pyysin odottamaan, kävin hakemassa johdon ja niin kiisimme kohti rautatieasemaa. Sittemmin olen muistanut ottaa tuon tarvikkeen mukaani.

Kerran lentokentällä nousi mieleeni kuva passistani kopiokoneessa ‒ otinkohan sieltä mukaani kopioiden ottamisen jälkeen? Ehdin jo kuvitella ikäviä näkymiä siitä, kuinka Lontoon-matkani päättyy jo ennen alkamistaan.

Lähtöportti Lontooseen.

0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa matkapäivää kohden

Minulla on myös kehittämistä kohtuullisten matkavaatteiden ja -varusteiden mukaan ottamisessa. Olen yrittänyt noudattaa Meriharakka-blogin pitäjän Pirkko Schildtin kehittämää varsin päteväntuntuista kaavaa vaatteiden lukumäärästä: 0,4 alaosaa ja 1,2 yläosaa per matkapäivä. Tosin usein otan ensin mukaani tuon minimimäärän ja sitten lisään muutaman vaatteen ”kaiken varalta”.

Yhden klassisen neuvon mukaanhan ensin pitäisi pakata vaatteet ja sitten niistä pitäisi karsia puolet pois lopullisesta matkalaukullisesta. Kaikein kevyimmin matkaavat he, joilla on mukana vain passi ja hammasharja.

Sitten lisään matkalaukkuun myös kaikenlaisia pikku tarvikkeita. Viron reissulle unohdin ottaa mukaan otsalampun ‒ se on kätevä, jos hotellihuoneen lukulamput ovat huonot tai liian kaukana lukijasta. Iltaisin ei jostain syystä ole mukavaa lukea vuoteessa kattolamppujen valaistuksessa. Pienen ompelutarvikepakkauksen otin mukaani ja sille olikin käyttöä, kun yhden seurueemme gentlemannin takista oli irronut nappi.

Ja viimeistään matkapäivänä ‒ ellei jo edellisenä iltana ‒ iskee lähtökatumus, kun olisi niin paljon helpompaa jäädä kotiin.

Jatkan oppimiskokemusten keräämistä

No, jatkanpa harjoittelua. Kevään ja kesän matkalistassa ovat jo tehdyn Viron matkan lisäksi reissut Kökariin, Lontooseen ja Tsekkeihin. Kökarissa olen pidennetyn viikonkopun, mutta haasteena on vaihteleva sää ‒ onko hellettä kuten nyt alkuviikolla vai viileämpää keliä? Tavaroiden kuljetus hoituu henkilöautossa, joten paino ei ole ratkaiseva tekijä.

Lontoossa pitäisi pärjätä viikon ajan kevyillä kantamuksilla kesäkuussa, sillä käytän siellä vielä yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen vuoksi. Myös pidempi heinäkuinen Tsekki-matka saisi sujua mieluiten kevyesti, sillä lentomatkan lisäksi lienee kulkemista busseissa ja junissa.

En vielä tiedä, tuleeko tähän nyt aloittamaani sarjaan joskus täydennystä. Ehkä kerään tulevilla reissuillani aineistoa matkabloggarin tunnustuksiin.

Millainen pakkaaja sinä olet? Suunnitellusti listan kanssa vai Kunhan on jotain mukana -tyylisesti? Aloitatko ajoissa vai pakkaatko paniikissa?

Ihan tällaisilla varusteilla en sentään matkoille lähde. Laukku ja kamera ovat Lurens-kesäteatterin rekvisiittaa näytelmästä Sällskapsresan.

 

Normaali
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Ainakin kerran vuodessa ihmiselle tekisi hyvää tehdä matka yksin, viettää vaikkapa viikonloppu tai edes päivä pelkästään omien ajatustensa kanssa vailla mitään teknisiä vimpaimia.

Ei se vaadi ulkomaanmatkaa, mutta hetkeksi kotoa poistuminen virkistää. Uskon hiljaisuuden elvyttävään, vahvistavaan vaikutukseen. Omaa elämäänsä tarkastelee ikään kuin ulkopuolelta. Mitkä asiat ovat juuri nyt hyvin, mitä ehkä pitäisi parantaa tai hiukan säätää? Monesti vastaukset löytyvät meistä itsestämme arjen kiireen ja tohinan kerrosten alta. Oma intuitio on viisas ja luotettava terapeutti.

Terhi Rannela: kesyt kaipaavat, villit lentävät. Matkapäiväkirjani sivuilta. Karisto 2018, s. 79‒80.

Ihmiselle tekisi hyvää tehdä matka yksin

Lainaus