Merikeskus Vellamo on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa.
Merikeskus Vellamo on noin on 300 metriä pitkä rakennus, jonka korkein kohta ulottuu 30 metriin maan pinnasta. Kuva: Merikeskus Vellamo. Maria Putaansuu.
Jos matkasi vie Kotkaan, niin poikkea Merikeskus Vellamossa. Tai voithan tehdä sinne matkan varta vasten. Kotkan Kantasatamassa sijaitsevassa monitoimipaikassa riittää katsottavaa ja tutkittavaa kaikenikäisille.
Suomen merimuseon, Merivartiomuseon ja Kymenlaakson museon näyttelyiden lisäksi voit poiketa ostoksille museokauppa Plootuunja nauttia lounaan tai kahvit ravintola Lankongissa. Kesäiseen aikaan voit käydä tutustumassa Vellamon vieressä olevaan jäänmurtaja Tarmoon. Voit tutustua Tarmoon virtuaalisesti tästä linkistä.
Vellamossa majailee myös Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut sekä Tietokeskus Vellamo, joka tarjoaa kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Merikeskuksessa on myös opetus- ja seminaaritiloja sekä 200-paikkainen auditorio.
Museokauppa Plootun tuotevalikoima heijastelee näyttelyiden sisältöjä ja esittelee Merikeskus Vellamon arkkitehtuuria. Plootusta löytyy viemisiä, matkamuistoja, koruja ja paikallisia herkkuja.
Höyryjäänmurtaja Tarmo on avoinna 17.5.-4.9.2022.
Kuin jättimäinen aalto
Jo itse rakennus on vierailun arvoinen. Vuonna 2008 yleisölle avautuneen Vellamon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oypääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.
Rakennuksen kokonaisala on 14 366 m². Museoilla on näyttelytiloja yhteensä 4 600 m². Merikeskuksen muotoa ei havaitse helpolla kokonaan muutoin kuin korkealta, vaikkapa valokuvista, joissa sen aaltomaisuus tulee esiin. Vellamon kokonaispituus on 300 metriä ja korkein kohta 30 metriä maan pinnasta. Rakennuksen katolle pääsee käymäänkin ja kattoestradilta näkee kauas kaupungin ja meren suuntaan.
Vellamon kattoestradille pääsee ihailemaan maisemia. Kuva: Merikeskus Vellamo. Jussi Tiainen.
Merikeskuksen sivuilla kuvataan Vellamon pintamateriaaleja näin: ”Merikeskus Vellamon julkisivu rakentuu peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä. Peltikasetit toistavat meren sinisiä, vihreitä ja harmaita sävyjä. Lasilevyjen kuva-aiheina on käytetty teräsparkki Favellin miehistöä (1912) ja Lavansaaren kauppalaivaston mastoja (1914). Hämärän laskeutuessa lasilevyjen taakse syttyvät valot.”
Vellamon julkisivu on mielenkiintoinen: peltiä, alumiinia ja lasia.
Merihenkisyys toistuu myös Vellamon sisustusarkkitehtuurissa: ”Rakennuksen sisustusta hallitsee tammi, jota on käytetty niin katoissa, seinissä kuin lattioissakin. Vellamon värit – lime, oranssi, syvä sininen ja tumma harmaa – sekä kuvat ja merihenkiset graafiset elementit toistuvat eri puolella taloa. Seiniltä ja ravintolan tuoleista voi löytää niin Favellin miehistöä, laivojen lastimerkkejä ja kutsutunnuksia kuin Seiskarin puumerkkejäkin.”
Merikeskus Vellamo on voittanut monia matkailu- ja rakennusalan palkintoja, muun muassa Vuoden Teräsrakenne -palkinnon 2008, Vuoden kotimaan matkailun huippukohde -valinnan 2008 sekä Vuoden valaistuskohde ulkovalaistussarjassa 2009.
Merenkulkua Pohjantähden ja Etelän ristin alla
Pohjantähti, Etelän risti-näyttelyssä voi tutustua monipuolisesti merenkulkuun: ”Merimuseon näyttelyssä liikutaan merta pitkin ajassa ja paikassa, laivoilla ja satamissa, kaukomailla ja kotirannoilla. Matkan kiintotähtinä ovat pohjoisen taivaamme Pohjantähti ja eteläisen pallonpuoliskon Etelän risti.”
Venehalliinon koottu näyttävä valikoima veneitä eri vuosikymmeniltä. Merivartiomuseo kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista nykypäivään saakka.
Kohtalona Ruotsinsalmi –näyttelyn teema on valitettavan ajankohtainen – sota. Näyttely vie kävijät 1700-luvun loppuun, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat Itämerellä, nykyisen Kotkan edustalla. Sodan jälkeen alueelle syntyi linnoituskaupunki, jonka elämää valaistaan monipuolisesti.
Näyttelyn sanotaan olevan Vellamon historian vaikuttavin näyttelyelämys. Historia herää henkiin silmien edessä muun muassa meritaistelua kuvaavan Savua aalloilla -virtuaaliesityksen avulla. Tykinkuulia, tulta, epätoivoista miehistöä, uppoavia purjelaivoja…
Kohtalona Ruotsinsalmi on avoinna 17.1.2027 saakka.
Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Suomen merimuseo on osa Suomen kansallismuseota ja Kymenlaakson museo toimii Kotkan kaupunginmuseona ja Kymenlaakson alueellisena vastuumuseona sekä ylläpitää Merivartiomuseota yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa.
Rakkauden tarinoita yli sadan vuoden ajalta
Tahdon!-näyttelyä on jatkettu 27.8.2023 asti.
Häitään suunnittelevat sekä romantikot, nostalgikot ja retroilijat sekä juhlatavoista kiinnostuneet voisivat innostua Kymenlaakson näyttelystä Tahdon! Rakkauden tarinoita, jossa ihastellaan hääpukuja ja rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta.
Näyttely alkaa 1800-luvun talonpoikaishäistä. Tuolloin morsian pukeutui mustaan. 1900-luku taas puki morsiamen huntuun ja kokonaan valkoisiin. Esillä on pukuja ja tarinoita 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä.
Hääpari Väinö Suursoho ja Anna-Helena Harju 1920-1929, Lavansaari. Kuva: Kymenlaakson museo.
Vellamo-kanavalta löytyy paljon häihin liittyvää materiaalia, muun muassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, tulostettavat kaavat tyllihelmaiseen 1950-luvun filmitähtiunelmista vaikutteita ottaneeseen hääpukuun; kaavat ovat kopio vehkalahtelaisen Mailan hääpuvusta vuodelta 1954. Hääjuhliaan suunnittelevat löytävät myös kätevät muistilistan.
Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu 27.8.2023 saakka.
Lintuja pihoilta ja mereltä
Monitoimitila Ruumassa on Timo J. Grönlundin valokuvanäyttely pääosin pihalinnuista, mutta myös merialueen siivekkäistä nimellä ”Cicero” ja muita linssiluteita. Kuudestatoista valokuvasta koostuva valokuvanäyttely lajitietoineen on avoinna Ruumassa ajalla 29.3.–22.4.2022.
Vellamossa käyvät lapset sekä päiväkoti- ja koululaisryhmät löytävät varmasti merikeskuksesta mielenkiinnon kohteitaan. Aika ajoin siellä on tälle ryhmälle suunniteltuja näyttelyitä, kuten viimesyksyisellä käynnillä näkemäni näyttely merimonstereista. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.
Merikeskuksen museot ja ravintola ovat avoinna ti, to-su 10–17, ke 10–20.
Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.
Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.
Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa SilmäklinikalleTurun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.
Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.
Perinteinen tammikuun meno,Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.
Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.
Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.
Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.
Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny!Molemmat ovat kevään lapsia.
Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.
Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.
Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.
Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.
Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.
Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.
Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.
Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.
Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessaLuovat ladyt Nauvossa.
Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.
Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.
Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu –hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.
Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyäAteneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.
Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinkija josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.
Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”
Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussaBooktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.
Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.
Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.
Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking LinenAmorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.
Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.
Minne matka vuonna 2022?
Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEX–organisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.
Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat
Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.
Kotkasta löytyy monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja tapahtumia, mutta käymisen arvoisia ovat myös kaupungin monipuoliset puistot.
Katariinan Meripuisto toukokuussa.
Kotka, Kymenlaakson toiseksi suurin, noin 52 000 asukkaan kaupunki on kuulu meri- ja jokiympäristöistään Suomenlahden rannikolla, Kymijoen suistossa. Satama, Meripäivät sekä paljon erilaisia palkintoja saaneet puistot ovat myös tuoneet kaupungille mainetta ja kunniaa.
Kotkan puistoja on määrätietoisesti kehitetty 1980-luvulta saakka. Kaupungissa on yhteensä noin 1 400 hehtaaria viheralueita, joista rakennettuja puistoja on noin 170 hehtaaria. Puutarhaneuvos ja Kotkan puistojen ”isä” ja kehittäjä, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen, lainaa Puistojen Kotka -esitteessä Viherympäristöliiton sanoja: ”Kotka on maan ainoa todellinen puistokaupunki.”
Veteen varisseita kukkia Sapokan Vesipuistossa toukokuussa.
Olen varmaan joskus aikaisemminkin käynyt Kotkassa, mutta vaikuttavimmin mieleeni on jäänyt vierailuni erään ryhmän mukana toukokuussa vuonna 2019. Kiersimme silloin muiden nähtävyyksien lisäksi myös Sapokan Vesipuistossa sekä Katariinan Meripuistossa.
Kevät sai luonnon viheriöimään ja kukkimaan ja meri oli syvänsininen. Ihastelin jo silloin noiden puistojen upeutta ja sitä, että pahoin saastunut lahdenpoukama sekä hylätty öljysataman alue oli muutettu kaupunkilaisten ja matkailijoidenkin virkistysalueeksi.
Katariinan Meripuisto toukokuussa.
Pääsin lokakuun alussa tutustumaan uudestaan noihin puistoihin, joiden värit olivat muuttuneet vihreän lisäksi ruskeiksi, punaisiksi, oransseiksi ja keltaisiksi. Maisema oli hiukan erilainen kuin aikaisemmalla käynnillä, mutta edelleen viehättävä.
Suomen palkituin lajissaan: Sapokan Vesipuisto
Sapokan Vesipuisto lokakuussa.
Puistossa on myös noin 20 metriä korkealta kalliolta syöksyvä vesiputous.
Sapokan Vesipuisto sijaitsee osoitteessa Tallinnankatu 11. Puisto rakentaminen aloitettiin vuonna 1990. Nimi Sapokka tullee venäjän sanasta sapog (saapas), jota Sapokanlahti muodoltaan muistuttaa. Siellä on sovitettu yhteen rakennettu ympäristö ja luonto. Puistossa riittää nähtävää kaikkina vuodenaikoina. Puuveneillä on puistossa oma laituri.
Pari puuvenettä odottaa vielä talviteloille pääsemistä Sapokan Vesipuistossa.
Lokakuun värit hehkuvat Sapokan Vesipuistossa.
Veden nainen. Eero Hiironen. 2015.
Sapokan Vesipuiston istutuksia lokakuussa.
Eero Hiironen: Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt. 2016.
Myöhäinen Peace-ruusu kukkii Sapokan Vesipuiston Ruusuterassilla.
Sapokka on Suomen palkituin puisto: se on saanut kansainvälisen tunnustuksen hyville viheralueille eli Green Flag Award-palkinnon vuosina 2019, 2020 ja 2021, Suomen paras kivityökohde -palkinnon vuonna 1996, Vuoden ympäristörakenne -palkinnon vuonna 1994 sekä Suomen paras ulkovalaistuskohde -palkinnon vuonna 1993.
Tämä kartta on maalattu asfaltille Katariinan Meripuistossa.
Katariinan Meripuisto sijaitsee Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä ja se löytyy osoitteesta Puistotie 32. Se on siis entinen öljysatama, josta on rakennettu monipuolinen toimintapuisto ja virkistysalue kaiken ikäisille. Alueen puhdistamisen jälkeen puiston maisemointityöt aloitettiin vuonna 2004, mutta puiston rakentaminen jatkuu edelleen.
Yli 20 hehtaarin suuruisen alueen uutuuksia ovat skeitti- ja parkouralue, muumileikkipaikka ja puistoplanetaario. Museoviraston kunnostama Ruotsinsalmen linnoituskaupungin keskuslinnoitus Fort Katariina on peräisin 1700-luvulta. Tuosta linnoituskaupungista Kotkan kaupunki sai alkunsa.
Alueella on myös Katariinan tervaleppälehto, joka on erittäin monipuolinen varsinkin kasvillisuuden ja linnuston osalta.
Kesäisin osassa puistoa omassa aitauksessaan asustaa lampaita. Oppaamme mukaan puiston kävijämäärä kasvaa aina eläinten saapumisen jälkeen – onhan niissä kaupunkilaislapsille ihmeteltävää.
Niemen eteläkärjestä löytyy Ankkuriluoto, jonka ankkuri on 1800-luvulla seilanneesta purjelaivasta. Luodolle johtaa metallinen kävelysilta. Ankkuriluoto on virallinen tuhkansirottelupaikka, josta sirotellaan mereen vuosittain noin sadan uurnan tuhkat.
Heikki Laaksonen: Tammisotilaat. 2020. Tilateoksessa on 28 tammipaalua, ja se kuvaa Ruotsinsalmen toista meritaistelua heinäkuussa vuonna 1790. Tammisotilaat katsovat suuntaan, johon sotalaivoja aikoinaan upotettiin. Sotilaat on tehty vuosina 1789–90 upotettujen sotalaivojen rakennusmateriaalista eli massiivitammesta. Alla on norjalaista oliivinväristä hiekkaa, kuin merta.Ankkuriluoto.Itäisen Suomenlahden majakoiden pienoismalleja.
Puistossa on myös esillä pienoismalleja Itäisen Suomenlahden majakoista Porkkalanniemeltä Seiskarin saareen. Kotkalainen Mikko Taskinen on valmistanut majakat, jotka valaistaan iltaisin.
Meripuistosta löytyy myös piknik-alueita pöytineen ja grilleineen sekä mietiskelylabyrintti.
Valtavan graniittipöydän ääreen mahtuu isompikin porukka.
Puisto palkittiin Euroopan viheraluerakentajien Trend Award -pääpalkinnolla vuonna 2012 sekä Vuoden Ympäristörakenne -palkinnolla vuonna 2012 sekä Green Flag Award -palkinnolla vuosina 2019, 2020 ja 2021.
Muita puistoja
Sapokan Vesipuiston ja Katariinan Meripuiston lisäksi Kotkasta löytyy jos jonkinlaista viheraluetta. Niistä löytyy tietoa Puistojen Kotka -esitteestä ja verkossa osoitteessa www.kotka.fi/puistot.
Puutarhaneuvos Heikki Laaksonen on todennut: ”Kotkan puistot ovat kaikki erilaisia, mikäli olet käynyt yhdessä Kotkan puistossa, olet nähnyt vain yhden puiston.”
Yksi kymmenestä kansallisesta kaupunkipuistosta
Kotkan kansallisesta kaupunkipuistosta kertova pylväs Sapokan Vesipuistossa.
Vuonna 2014 Kotkaan perustettiin kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluu itäisen Suomenlahden merialueita, keskustan puistoja ja rakennettuja kortteleita sekä Kymijoen rantoja. Alueen laajuus on noin 2 400 hehtaaria.
Kansallisen kaupunkipuiston erityispiirteitä ovat joki- ja meriluonto sekä rakennushistoria, joka liittyy Kotkan teolliseen kehitykseen sekä linnoitus- ja puolustushistoriaan. Kaupunkipuisto on saanut kunniamaininnan Euroopan maisemahankekilpailussa.
Muut Suomen kansalliset kaupunkipuistot sijaitsevat Hämeenlinnassa, Heinolassa, Porissa, Hangossa, Kokkolassa, Porvoossa, Turussa, Forssassa ja Kuopiossa.
Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.
Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.
Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.
Kairo since 1932
Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.
Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.
Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.
Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.
Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.
Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.
Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.
Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.
S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.
Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.
Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.
Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria
Kairo – kaikille rauhan etsijöille.
Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.
Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.
Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.
Kotka JazzinEast Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.
Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”
Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.
Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.
Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.
Tutustu kairoamisen sääntöihin
Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.
Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.
Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret
Lava odottaa vielä soittajia.
Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.
Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.
Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.
Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.
Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.
Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.
Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”
Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.
Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.
Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.
Matkamessuilta someristeilylle
Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka HaavistonEurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.
Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.
Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.
Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.
Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta
Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.
Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen LuonnonvalokuvaajienTalvipäivilleHotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.
Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.
Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissaRakkauskirjeitä–näytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.
Lontoo kutsuu
Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.
Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.
Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.
Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo, Sapokan Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.
Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot-bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.
Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja
Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.
Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikienkeikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.
Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät KesäpäivätEerikkilässä, Tammelassa.
Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.
Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossaEero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.
Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.
Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.
Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.
Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.
Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.
Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajienkansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.
Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.
Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?
Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.
Minne matka vuonna 2020?
Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.
Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.
Parasta lähteä nyt 