Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Messut

Pikavisiitti keväiseen Lontooseen

Lontoo kutsui neljäksi päiväksi, kun pääsin mukaan Suomen tiedekustantajien opintomatkalle. Pääkohteenamme oli Lontoon kirjamessut, mutta ehdimme näkemään muutakin.

Suomen tiedekustantajien liitto maksoi opintomatkalle valituille matkat, majoituksen aamiaisineen ja messujen sekä ohjelmaan kuuluvien kohdevierailujen pääsyliput. Lisäksi liitto tarjosi yhteisen illallisen ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville se korvasi matkat kotoa lentokentälle. Matkalla oltiin tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024.

Matkaan jo maanantaina

Matkalle piti kuitenkin lähteä jo maanantaina työpäivän jälkeen, koska tiistainen Finnairin lento Heathrow’lle lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 7.50.

Pääsen kentälle kätevästi Turusta Vainion Liikenteen bussilla ja kotini lähellä olevalta pysäkiltä. Matkasin lentokentälle saakka ja vaihdoin siellä hotellille vievään bussiin. Majoituin liiton varaamaan Scandic Helsinki Aviapolis -hotelliin.

Herätys olikin tiistaiaamuna jo klo 4. Ihan naapurissa sijaitsevassa Scandic Helsinki Aviacongressissa on tarjolla varhainen aamiainen päivittäin klo 4.00‒6.00, tosin ilman lämpimiä ruokia. Puuroa oli kuitenkin keitetty. Hyvä juttu, että oli mahdollisuus syödä kunnolla ennen monen tunnin reissua.

Lähdimme kahden opintomatkalaisen kanssa hotellin maksuttomalla bussikuljetuksella lentokentälle klo 5.40. Siellä oli jo melkoisesti ihmisiä, muttei valtavaa ruuhkaa. Lähtöselvityksen automaateista tulostimme lipukkeet matkalaukkuihin, jotka jätettiin hihnalle itse skannaten. Ihmistyötä on joka paikassa vähennetty. Henkilökuntaa on kuitenkin jonkun verran paikalla auttamassa.

Turvatarkastus sujui taas nopeasti Helsinki-Vantaan modernien laitteiden ansiosta. Joudun tosin aina skanneriin ja tarkastukseen, koska polvissa on rautaa.

Finnairin A350-koneella Heathrowiin

Finnairin Airbus 350 -koneessa matkustajien käytettävissä on näyttö, joka tarjoaa ajankulua lentotietojen, elokuvien ja musiikin muodossa.

Lentokone oli uudehko ja iso Airbus 350, jossa on penkkejä kolmessa kolmen istuimen rivissä. Jokaisella matkustajalla on käytössään oma näyttö, joka toimii myös viihdekeskuksena.

Minusta oli mielenkiintoisinta katsoa kameraa, joka kuvasi näkymiä lentokoneesta eteen- ja alaspäin. Näytöltä saattoi seurata lennon edistymistä ja tietoja lentokoneen nopeudesta, korkeudesta ja muista teknisistä tiedoista ja kartta näytti kulloisenkin sijainnin.

Kartta kertoi lähtö- ja kohdekaupunkien sijainnit ja lennon etenemisen.

Finnair tarjoaa asiakkailleen vain vettä ja mustikkamehua. Lisämaksusta saa muun muassa kahvia, teetä, muita juomia ja pientä syötävää; maksaminen sujuu vain kortilla. Osa matkustajista tuokin koneeseen omia eväitä. Kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin Finnair lopetti lennoillaan jo helmikuussa 2023, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Laskeuduimme Lontooseen ja suuntasimme kohti tullia ja laukkuhihnoja. Matkaseurueemme 16 jäsenestä kolme joutui selittämään tulonsa syytä Heathrow´n tullissa jonkinlaisen satunnaisotannan seurauksena. Me muut odottelimme laukkujemme kanssa.

Metrolla mukavasti ‒ tai sitten ei

Koimme lisää pieniä vastoinkäymisiä lentoasemalla, kun kuulimme, että Piccadilly Line on epäkunnossa. Sillä linjalla juuri meidän piti kulkea hotelliimme Kensingtoniin, joten etsimme vaihtoehtoisen reitin.

Metrossa voi maksaa nykyisin myös maksukortin lähimaksulla, mutta ostimme kentän infotiskiltä yhden päivän kortin (£15.90). Se leimataan metron porteilla mennessä ja tullessa kuten lähimaksukortitkin. Pääsimme Barons Courtin metroasemalle, josta jatkoimme kävellen hotellille. Ilma oli edelleen sateinen, sellainen oli ollut jo ensinäkymä koneen ikkunastakin: harmaata, kosteaa.

Majoituimme Hilton London Olympia -hotelliin. Osa sai jo huoneensa, osa vasta myöhemmin. Lähdimme pienen tauon jälkeen kaupungille kulttuurikohteisiimme. Metropulmien vuoksi olimme aikataulustamme jäljessä, joten matkanjohtajamme katsoi viisaammaksi jättää ensimmäisen käyntikohteemme väliin.

Kulttuuriohjelmaa kirjastossa ja museossa

Olisimme käyneet tutustumassa Wellcome Collectioniin, joka on museo ja kirjasto (183 Euston Road). Se perustuu yhdysvaltalaisen lääke- ja apteekkialan yrittäjän Sir Henry Wellcomen (1853–1936) lääketieteellisten erikoisuuksien kokoelmiin. Mondon Lontoo-opas kertoo, että esillä on muun muassa amputointisahoja, jalkaproteeseja, anatomisia malleja, Charles Darwinin kävelykeppi ja Napoleonin hammasharja.

Wellcome Collectionin tarkoituksena on haastaa ihmisten terveyteen liittyvää ajattelua muun muassa tieteen ja taiteen keinoin. Museoon on vapaa pääsy. Museon ylläpitäjänä on Wellcome Trust -säätiö, joka on maailman neljänneksi varakkain hyväntekeväisyysjärjestö.

Menimme suoraan toiseen kohteeseemme eli British Libraryyn (96 Euston Road), jossa meitä odotti opastettu kierros. Paikka on minulle tuttu useammalta käynniltä, mutta nyt pääsimme kurkistamaan kirjaston taustatiloihin ja lukusaleihin. Ehdin vielä poiketa hetkeksi ravintolaan ja kirjakauppaan; isompi putiikki jäi käymättä.

The British Libraryn pienoismalli.
Näkymä The British Libraryn pääovelle.
The British Libraryn King´s Libraryn torni. Sen juurella on kahvila.
British Libaryn kirjakaupan valikoimaa ehdin tutkimaan vain vähän aikaa.

Kirjastossa olisi voinut viipyä kauemminkin, mutta seuraava paikka, maailman merkittävimmäksi historialliseksi museoksi luokiteltu British Museum odotti. Siellä en ole käynytkään ennen.

Olin sopinut tapaamisen ystäväni Suen kanssa museoon. Meillä oli hiukan vaikeuksia, sillä tulimme sinne eri kautta, Susan pääovesta (Great Russell Street) ja minä talon toisesta sisäänkäynnistä (Montague Place). WhatsAppin kautta sovimme tapaamisen kirjakaupan ja kahvion liepeille. Niinpä en tällä kertaa nähnyt mitään tästä kulttuurikohteesta.

On yllättävää, että museo sulkee päivittäin ovensa jo klo 17; poikkeuksena on perjantai, jolloin museota voi tutkia klo 20.30 saakka. Avautumisaika on joka päivä klo 10.

Jatkoimme Susanin kanssa juttelua vielä erään kirjakaupan kahviossa. Olemme tavanneet edellisen kerran vuonna 2019, jolloin kävin Lontoossa noin viikon reissulla. Olemme tutustuneet vuonna 1973 alkaneen kirjeenvaihdon kautta, joten yhteydenpitomme ja ystävyytemme on kestänyt jo 51 vuotta.

Varhaisen heräämisen vuoksi minun piti kuitenkin jo seitsemän aikaan sanoa kaipaavani lepoa. Vaikka olen kulkenut Lontoon metrossa aikaisemminkin, niin tuntui hiukan pelottavalta lähteä yksin kohti hotellia.

Loppumatka piti vielä kulkea pimeässä illassa Barons Courtin metroasemalta hotellille. Käytin suunnistusapuna Google Mapsia, joka tosin antoi minulle eri reitin kuin tullessamme. Pääsin kuitenkin hyvin perille ja nukkumaan.

Keskiviikosta ja torstaista vietimme suurimman osan kirjamessuilla (The London Book Fair). Messu- ja kirjakauppakokemuksia voit lukea erillisestä postauksesta Kirjamessumatkalla Lontoossa.

The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa.

Metromatkustusta

Metro on Lontoossa lyömätön matkustusväline ‒ mikäli junat kulkevat. Lontoon maanalaisessa (London Underground/Tube) on 11 linjaa, joiden yhteispituus on 402 kilometriä ja niiden varrella on 272 metroasemaa. Metrossa matkustaa päivittäin jopa viisi miljoonaa matkustajaa. Ruuhka-aikoina liikkeellä on yli 543 junaa.

Metrojunissa on joskus väljempää, joskus hyvin tiukkaa. Lähikontaktia ihmisiin ei voi välttää. Aika harvalla oli kuitenkaan enää maskia.

Käytävän molemmin puolin olevat penkkirivit tekevät sen, että edessäsi on monet tuntemattomien ihmisten kasvot. Niiltä voi piiloutua joko kääntämällä katseen kännykkään, joka on ylivoimaisesti suosituin tapa, taikka lehteen tai kirjaan.

Opastus auttaa turistiakin: kartat metrojunien seinillä ja asemilla, seuraavan aseman kertovat näytöt, kuulutukset ja painetut kartat. Lisätietoja voi etsiä TFL Go -apista tai Transport for London -verkkosivuilta. Ja ainahan voi kysyä neuvoa kanssamatkustajilta.

Kevättä ja kerjäläisiä

Lontoon metropoliluonne tuli vastaan juuri metrojen väenpaljoudessa, pitkissä välimatkoissa, katujen tungoksessa ja vilkkaassa liikenteessä. Tutut punaiset kaksikerroksiset bussit ja mustat taksit ilahduttivat, ehkä ne edustavat jonkinlaista pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa.

Kaupungissa on myös paljon niitä, jotka joutuvat elämään toisten hyväntahtoisuuden varassa. Ensimmäinen kerjäläinen istui Barons Courtin metroaseman edustalla ja metrojunissakin heitä näkyi; yksi näytti vaikeasta elämäntilanteesta kertovaa lappua ja toinen jakoi paperinenäliinapakkauksia, joista palasi keräämään maksuja.

Magnoliat ja kirsikkapuut kukkivat, samoin monet kukat nurmikoilla. Kevättä oli siis ilmassa, joskaan aurinkoa ei paljon näkynyt. Sateenvarjoillekin oli käyttöä.

Kolmioleipiä, pubi-illallinen ja pizzaa

Yhtenä iltana nautimme porukalla pitkän pöydän ääressä kolmen ruokalajin illallisen The Scarsdale Tavernissa. Palvelu oli hitaanpuoleista, vaikka menuvalintamme oli ilmoitettu pubiin etukäteen. No, ruoat tulivat aikanaan, juomat samoin.

Olin tilannut alkuruoaksi italialaisen kermaisen pehmeän juuston, burratan, pääruoaksi fish & chips -annoksen ja jälkiruoaksi toffeepuddingin. Varsin tuhti ateriakokonaisuus, joka tasapainotti kevyeksi jäänyttä lounasta.

The Scarsdale Tavernin fish & chips -annos oli tuhti erityisesti alkuruoaksi nautitun burratan jälkeen.

Kolmioleivät näyttävät olevan brittiläinen vastaus pienempään ja isompaan nälkään. Tulin keskiviikkona kirjamessuilta varta vasten hotelliin lounaalle, kun luulin saavani kunnon ruokaa. Hilton London Olympia -hotellin Society-ravintola oli kuitenkin runsaslukuisen majoittujamäärän vuoksi ‒ suuri osa juuri messukävijöitä ‒ päättänyt rajoittaa lounaslistansa voileipiin ja pikkupurtaviin.

Kolmioleipien äärellä tuli hiukan ikävä suomalaisten ravintoloiden lounasruokia.

Kirjamessujen torstaisen The Research and Scholarly Publishing Forum -seminaarin lopuksi ohjelmassa oli ”verkostoitumislounas” ja näytti heti pahaenteiseltä, kun sivupöydille kannettiin valkoisia ja matalia laatikoita. Sieltä paljastui rivi kolmiovoileipiä. Kehtasin ottaa kaksi, juomaksi oli tarjolla vettä. Kevyt kenttälounas siis. Vatsan tilanne tasapainottui illalla, kun kävimme iltaisen kirjakaupparetken jälkeen italialaisessa Cacciari’s -ravintolassa ja valitsin pizzan.

Verkostoitumislounaalla on tietysti kätevää syödä kolmioleipiä, joiden nauttimiseen
ei tarvita veitsen ja haarukan apua.

Perjantaina olikin jo lähtöpäivä. Nopealiikkeinen ja innokas matkailija olisi vielä ehtinyt tutustumaan vaikka lähellä sijaitsevaan Holland Parkiin tai Design Museumiin. Jäin kuitenkin hotelliin, jonne ystäväni Sue tuli vielä juttelemaan. Suunnittelimme hiukan, että voisin tulla hänen vieraakseen syksyllä vähän pitemmäksi aikaa, kun vapaudun työelämästä.

Klo 13 ryhmämme lähti kohti metroasemaa ja paluumatkalle monta kokemusta rikkaampina. Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkeläisille, oli mukavaa tutustua.

Lue myös:
Uuden Airbusin siivin Lontooseen
Maanalaista elämää Lontoossa
Ensin lensivät kirjeet
British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin
Holland Park – vihreä keidas

Normaali

2 kommenttia artikkeliin ”Pikavisiitti keväiseen Lontooseen

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.