Ajanjakso, Matkakertomus

Missä kuljin kerran vuonna 2021?

Kuva: Markus Winkler/Unsplash.

Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.

Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.

Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa Silmäklinikalle Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.

Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.

Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.

Kirjoitin helmikuussa vietettävästä Teen päivästä otsikolla Kuppi kuumaa Teen Päivänä 6.2.

Käytin jonkin verran myös aikaisemmista matkoista kertynyttä aineistoa kuten jutuissa Miten ennen tehtiin paperia? ja Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa. Molemmat jutut ovat peräisin TBEX-konferenssimatkalta Ostravaan, Tšekkiin vuonna 2018. Samaan vanhaa aineistoa hyödyntäviin juttuihin kuuluu postaus William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa.

Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.

Tammikuu kuorrutti Tähkäpuiston lumeen ja jäähän.

Talviset tarinat jatkuivat maaliskuussa Taalintehtaalta. Pääsin asumaan Norpas ry:n residenssiin, vanhaan puutaloon. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Oli hauskaa etätöiden ohessa tutustua uuteen ympäristöön, joskin rauhaiseloahan siinä vaiheessa vietettiin. Postauksiani olivat Residenssielämää Taalintehtaalla, Tarinoita talvisesta Taalintehtaasta sekä Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.

Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.

Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.

Nauvon vierasvenesatama odotteli tulevaa kesää.

Turun museotarjonnasta blogiteksteiksi nousivat jutut Täti Vihreä Turun taidemuseossa, Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa ja Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny! Molemmat ovat kevään lapsia.

Syksyllä merkkipäiväänsä vietti Logomo, juttu löytyy otsikolla Onnea Logomo, 10 vuotta! Onnitteluni sai myös vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi valittu Oulu postauksessa Onnea, Oulu! Merkkivuosijuhla oli aiheena myös postauksessa Postikortin juhlaa: 150 vuotta.

Oikean matkan tuntua oli toukokuisessa parin päivän reissussa Maarianhaminaan ja Ahvenanmaalle. Se antoi aihetta useampaankin postaukseen: Korona-aikaan laivalla, Ajelulla Ahvenanmaalla, Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana, Kulinaristin Ahvenanmaa, Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla sekä Juhliva Ahvenanmaa on loistava lomakohde. Viimeisin postaus oli tehty 100-vuotista itsehallintoaan juhlivasta maakunnasta. Varsinainen merkkipäivä on tämän vuoden kesäkuussa, mutta juhlinta aloitettiin jo vuotta ennen.

Ahvenanmaa juhlii 100-vuotiasta itsehallintoaan kesäkuusta 2021 kesäkuuhun 2022.

Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.

Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.

Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.

Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.

Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.

Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.

Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.

Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessa Luovat ladyt Nauvossa.

Niin ikään vakio-ohjelmaani kuuluva Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin kesä-heinäkuun vaihteen sijasta heinäkuun lopussa, mutta onneksi niin. Edellisenä kesänä ne peruttiin. Poikkeusajan Kirjapäivät -postaus kertoo tunnelmista Sastamalassa ja lisää paikkakunnan annista tuo esiin juttu Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin; tässä retkikohteena on hattutehdas.

Heinäkuussa lähimatkakohteena oli Taivassalo ja Järppilän kartano, jonka yleisöpäivä antoi mahdollisuuden tutustumiseen ilman ryhmää. Monipuolista ohjelmaa sisältävästä päivästä voi lukea postauksessa Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa.

Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.

Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.

Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.

Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyä Ateneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.

Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinki ja josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”

Kesällä kävimme myös ottamassa löylyt Turun Seudun Hengitysyhdistyksen Kesäkoti Toivonniemen mainiossa rantasaunassa. Merivesi tuntui aina kylmältä.

Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.

Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.

Teatteriinkin pääsi välillä ja kävin katsomassa esityksiä niin Turun kuin Helsingin kaupunginteattereissa. Postaukset Puolukkapäivistä mummotautiin – Kysy siskoilta ja Niin kuin taivaassa – teatterin lavalla ja katsomossa. Joulukuussa vuorossa oli Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa.

Syyskuussa keksin hyödyntää majoitusmahdollisuuden Juha-veljen luona ja vietin muutaman päivän Lappeenrannassa. Nähtävää riitti sielläkin ja kokemuksistani voi lukea jutuissa Lomanen Lappeenrannassa ja Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Syyskuinen Lappeenranta valmistautui jo rauhallisempaan sesonkiin. Laivaravintolat olivat kiinni.

Lokakuun merkkitapahtumana oli Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021, josta tein myös postaukset Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun sekä Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa. Tapahtuman järjestäjän Syyspäivät olivat samana viikonloppuna Hotelli Korpilammella Espoossa. Taas nähtiin paljon hienoja valokuvaesityksiä.

Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.

Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking Linen Amorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.

Loka- ja marraskuussa pääsin mukaan Päivi Arvosen Cursor Oy:lle järjestämille pressimatkoille, jotka antoivat aihetta moniin juttuihin. Tein postaukset Puistot Kotkan nähtävyyksinä, Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa, Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom, Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa, Pellon antimia luomuna Malmgårdista ja Seppänä Strömforsin ruukin alueella. Vielä riittää kirjoitettavaa muun muassa Merikeskus Vellamosta ja Akvaariotalo Maretariumista.

Ravintola Kairo on maankuulu merimieskapakka ja nykyisellään myös keikkapaikka ja teatteriestradi.

Joulukuun alussa olin päivystäjänä Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n osastolla Tampereen Kirjafestareilla. Siellä oli esillä myös Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely. Tapasin muutamia vanhoja tuttuja ja sain pari uutta. Reissu tarjosi mahdollisuuden käydä katsomassa Kinky Boots -musikaalia Tampereen Työväen Teatterissa.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.
Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.

Minne matka vuonna 2022?

Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEXorganisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.

Seppä-Lassilantie Kurejoella, Alajärvellä.
Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Seppänä Strömforsin ruukin alueella

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Strömforsin ruukin vanhat puna-valkoiset talot heijastuvat veteen.
Strömforsin ruukin alueen vanhoja rakennuksia kuvattuna Pajamuseon ikkunan takaa.

Strömforsin ruukin alue on mielenkiintoinen käyntipaikka historiasta, kulttuurista ja luonnosta kiinnostuneille. Jos olet aina halunnut kokeilla raudan takomista, niin sekin onnistuu.

Olen käynyt parina kesänä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, joka on ulottunut myös Strömforsin ruukin alueelle Ruotsinpyhtäälle saakka, nykyisin Loviisan aluetta sekin. Harmittelin, etten päässyt tutustumaan siellä sijaitseviin taloihin, koska julkisen liikenteen varassa se oli liian hankalaa. Niinpä ilahduin, kun minulla oli mahdollisuus vierailla tällä vanhalla ruukkialueella osana Cursor Oy:n järjestämää käsityöteemaista pressimatkaa marraskuun alussa.

Ajoimme Helsingissä puolitoista tuntia ja saavuimme Strömforsiin, jossa toimi aikoinaan yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Sen perusti vapaaherra Johan Creutz vuonna 1698. Strömfors on keksitty nimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1744. Se on yhdistelmä ruukin uusien omistajien sukunimistä Nohrström ja Forsell (aateloituna af Forselles).

A´la Tallista käsitöitä ja herkkuja

Ensimmäisenä kohteenamme oli Anne Laakson luotsaama kädentaito- ja herkkupuoti A´la Talli, jossa saimme kahvia ja suolaista ja makeaa piirakkaa.

Puodin valikoimissa on muun muassa kotimaisia laadukkaita käsintehtyjä tuotteita: puisia vanhan ajan leluja, keppihevosia, huovutettuja tossuja ja hattuja, kankaisia kasseja, pussukoita, pipoja, koruja sekä kierrätystuotteita esimerkiksi farkusta ja nahasta.

Piian Herkut -elintarvikevalikoimista löytyy mm. mehuja, hilloja, siirappeja ja sinappeja. Puodista voi ostaa myös ekologista, luonnonmukaista kosmetiikkaa sekä siivoustuotteita. Puoti on avoinna ympäri vuoden ja aukioloajat löytyvät Facebook-sivuilta.

A´la Tallista löytyy monenlaista käsityö- ja herkkutuotetta.
Kierrätysmaterialeista tehtyjä kortteja vanhassa matkalaukussa.

Rauta taipui sydämeksi

Strömforsin Ruukin Sepät palveluksessanne.

Tällä matkalla ei tarvinnut tyytyä vain katselemaan kädentaitojen tuloksia, vaan pääsimme tekemään pieniä tuotteita erilaisin tekniikoin. Strömforsin Ruukin Seppien pajassa saimme kokeilla, kuinka rauta taipuu. Seppä Tiia-Riitta Lahti opasti ryhmäämme. Pieni rautatanko muokkautui sydämeksi. Valmis lopputulos syntyi monien vaiheiden jälkeen ja Tiia-Riitan apua kaivattiin useasti.

Seppä Tiia-Riitta Lahti näytti mallia. Tulen ja kuuman raudan kanssa työskenneltäessä on turvallisuus tärkeää; silmät ja kädet suojattiin.
Sepänpajan vasaravalikoimaa.
Pressimatkalaiset työn touhussa. Vasemmalla Viktoria Shishkova, takana Kirsti Sergejeff, Kaarina Korventaka ja Heidi Kormano.
Riitta Mustosen hehkuva rauta taipuu sydämeksi. Kaarina Korventaka iloitsee.
Tämän blogin kirjoittaja seppänä sepän pajassa. Kuva: Päivi Arvonen.
Heidi Kormano viiksellisenä.
Rautatanko taipuu sydämeksi kuumuudessa ja takomalla ja taittamalla.
Sydän täyttä rautaa.

Meillä oli hiukan aikaa tutustua myös Strömforsin pajamuseoon Yläpajassa eli ”Hänen Armonsa pajassa”. Se on nimetty vuorineuvoksetar Virginia af Forsellesin mukaan. 31-vuotiaana leskeksi jäänyt ja rautarouvaksikin mainittu af Forselles hallitsi ruukkia lähes 60 vuotta aina kuolemaansa saakka vuonna 1847. Hänet voi tavata ”elävänä” alueella järjestettävissä opastuksissa.

Pajamuseoon on entisöity täysin toimiva rautapaja vesivasaroineen ja ahjoineen. Museossa voi tutustua entisajan rautaruukin toimintaan ja seppien työskentelyyn sekä nähdä millaisia välineitä käytettiin rautaesineiden, kuten naulojen ja työkalujen valmistamiseen.

Pajamuseon tunnelmaa.
Strömforsin tehtaan tuotteita.

Helene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu

Ruotsinpyhtään kirkko on Suomen vanhin keskeiskirkko.

Kävimme myös Ruotsinpyhtään kirkossa, joka on valmistunut vuonna 1770. Sen on suunnitellut yliluutnantti ja miekkaritari Olof Glansenstjerna; rakennusmestarina toimi Nils Gimberg. Kirkko on kahdeksankulmainen ja vuonna 1898 toteutetun peruskorjauksen jälkeen vaaleasävyinen ja ns. nikkarityylinen.

Kirkon Ylösnousemus-alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfbeck vuonna 1898. Se on hänen ainut alttaritaulunsa. Kattokruunut ovat vuodelta 1898 ja ne on valmistanut berliiniläinen C. Krammer.

Helene Schjerfbeckin maalaama Ylösnousemus-alttaritaulu.

Kulttuuria ja luontoelämyksiä

Ruukin alueen rakennuksissa on kauniita ikkunoita.

Näimme vain pienen osan Strömforsin ruukin alueesta. Varsinkin kesäisin siellä on monipuolista toimintaa, muun muassa kesäteatteria ja taidenäyttelyitä. Elokuinen Kymijokipäivä tarjoaa ohjelmaa ja koettavaa koko perheelle. Alueen läpi virtaavan Kymijoen haara tarjoaa luontoelämyksiä retkeilijöille, suppailijoille sekä kajakki- ja kanoottiretkeläisille. Välineitä voi vuokrata paikan päältä.

Joulukuun alussa alueella järjestetään Strömforsin ruukin joulu -tapahtumaa, jossa on mukana kymmeniä käsityö- ja jouluherkkumyyjiä sekä muuta toimintaa.

Strömforsin ruukkiin on noin tunnin matka Helsingistä ja Kotkasta puolisen tuntia E18-moottoritietä pitkin. Kouvolasta Strömforsiin ajaa Länsi-Kymen kulttuuritietä pitkin 50 minuuttia.

Strömforsin Ruukki
Ruukintie 11
07970 Ruotsinpyhtää

Lisätietoja: https://stromforsinruukki.com/

*Pressimatka Loviisaan, Kotkaan ja Haminaan 4.–5.11.2021.

Normaali
Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puutarha

Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Loviisan kaupungin museossa pääsin hetkeksi menneen maailman tunnelmiin. Kauniita interiöörejä, taidokkaasti työstettyjä esineitä ja koloistaan kurkistelevia museohiiriä.

Marraskuisella retkellä pääsin vierailemaan Loviisan kaupungin museossa, joka toimii nykyisin vuonna 1755 rakennetussa Komendantintalossa. Museo järjestää vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä, erilaisia tapahtumia ja esitelmiä.

Tällaisia peilejä olisi Sylvi-mummuni sanonut kruusatuiksi.

Kerroin jo aikaisemmassa postauksessani museon Paparazzi-näyttelystä, jossa on esillä Aatos Åkerblomin valokuvia Eddie Brucen kokoelmista.

Museossa oli myös viehättäviä interiöörejä ja esineitä, joista otettuja valokuvia laitan tähän postaukseen esille.

Loviisan kaupungin museon kokoelmat edustavat paikallista kaupunkikulttuuria 1700-luvun keskivaiheilta saakka. Museon perusnäyttelyssä voi tutustua muun muassa kustavilaisiin huonekaluihin, hopea- ja tinaesineisiin sekä kaupungin merelliseen historiaan liittyviin esineisiin.

Nuoren tytön huone 1800-luvulta.
Arkun kansi oli koristeltu sisäpuolelta maalauksin. Vuosiluku on 1811.
Tämä viehättävä esine on tanssikortti, johon daamit merkitsivät herroille lupaamiaan tansseja.
Komea purjelaivan pienoismalli on osa museon merellistä esineistöä.
Ikkunalle on kerätty kauniita lasipulloja ja pikareita.

Säveltäjä Jean Sibelius liittyy Loviisan kaupungin historiaan ja siitäkin museo kertoo. Kaupungissa on toiminut aikoinaan kylpylä, jonka historiaa myös valotetaan.

Museon ylimmässä kerroksesta löytyy on museon oma erikoisuus eli tinanvalajan verstas. Siellä on paikallisten tinanvalajien vuosina 1757–1882 käyttämiä muotteja ja työkaluja.

Tinanvalajan verstas.
Paikallisten valokuvaajien mainoksia ja valokuvia.

Parhaillaan museossa voi tutustua 13.1.2022 saakka siihen, kuinka joulua vietettiin ennen. Komendantintalo on koristeltu eri historiallisten ajanjaksojen perinteiden mukaisesti jouluasuun.

Täällä myös museohiiret viettävät jouluaattoa pienissä ovelissa piilopaikoissaan. Hiiret ovat pehmoleluja, joita museoon tulevat lapset saavat etsiä – oiva konsti houkutella leikin varjolla kiinnittämään heidän huomiota museon esineisiin.

Tehtävä lapsille ja lapsenmielisille: bongaa hiiri!

Loviisan kaupungin museon alaisuuteen kuuluu Komendantintalon lisäksi Strömforsin ruukin pajamuseo Ruotsinpyhtäällä sekä Viirilän kotiseutumuseo.

Talon edustalta löytyy Komendantin puutarha, jossa kasvaa vanhoja hyöty- ja koristekasveja 1700- ja 1800-luvun hengessä. Puutarhaan on istutettu mausteyrttejä ja vihanneksia, väri- ja tuoksukasveja, humalaa ja tupakkaa ja siellä on myös lääkekasvimaa. Aluetta on täydennetty hedelmäpuilla, pensasaidalla sekä koristekasveilla. Kaikkiaan kasvilajeja on yli sata.

Loviisan puutarhayhdistyksen tietojen mukaan ”linnoituksen komendantti käytti aikoinaan muun muassa salviaa ruoansulatuksen edistämiseen, laventelia unettomuuden parantamiseen ja rosmariinia painajaisten torjumiseen.”

Marraskuussa kasvit oli tietysti leikattu lähes maan tasalle, mutta keväällä ja kesällä niitä on varmaan mielenkiintoista tutkia.

Komendantin talon puutarha oli jo valmistautunut talveen.

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
07900 Loviisa
044 450 5009
museo@loviisa.fi

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin ja sunnuntaisin kello 12–16.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Henkilö, Kaupunki, Museo, Näyttely, Valokuvaus

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta.

Loviisan kaupungin museossa on mielenkiintoinen näyttely loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan. Hänen hengenheimolaisekseen voitaneen lukea turkulainen Timo Saarniemi, joka kuvasi paikallista musiikkikulttuuria.

Paparazzi-näyttelyn esittelytekstiä.

Loviisan kaupungin museossa on esillä Aatos Åkerblomin jäämistöstä löytyneitä valokuvia. Ne on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce, loviisalainen keräilijä. Näyttely on saanut nimen Paparazzi.

Åkerblom oli kameroineen kaikkialla

Aatos Åkerblomin välineistöä näyttelyn vitriinissä.
Aatos Åkerblomilla oli käytössään myös vakoilukamera.

Vaikka Loviisassa ei tainnut olla juurikaan julkisuuden henkilöitä valokuvattaviksi, Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Aatos Åkerblomin takki ja liivit. Taustalla omakuva.

Hän kuvasi kaikenlaisia ihmisiä lapsista ja nuorista alkoholisteihin ja kaupan myyjistä herrakerholaisiin. Hänestä kerrotaan myös: ”Aatos Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa tapahtui. Hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit. Hän pääsi aina kaikkialle ja oli useimmiten ensimmäisenä paikalla. Kun presidentti Kekkonen oli metsästysretkellä Loviisan metsissä, oli Aatos Åkerblom metsästysseurueen mukana.”

Aatos Åkerblomin omakuva.
Nuori nainen muovikasseineen. Housujen lahkeen leveydestä päätellen kuva on 1970-luvulta.
Valokuvaaja on tarttunut valppaana hetkeen.
Miesten arkipäivää.
Aatos Åkerblomin ikuistamaa nuorisoa.

Juuri metsästys olikin Aatos Åkerblomin toinen harrastus, luvalla ja luvatta. Hän harrasti myös mehiläisten hoitoa, josta tuli myös hänen elantonsa. Hän rakennutti 21-vuotiaan mehiläispaviljongin, kaksi- ja puolikerroksisen pikku talon hunajalinkoineen ja lukuisine mehiläispesineen.

Erakko ja kummajainen

Aatos Åkerblom oli myös erakko, mutta joitakin ystäviä hänellä oli. Häntä pidettiin kummajaisena ja outona, mutta kilttinä. Toisinaan hän saattoi olla kameransa kanssa liian tungettelevainen. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, joihin hän sai apua sairaalasta. Kamera kulki sinnekin. Hän myös matkusteli laajalti Euroopassa.

Hänen jäämistössään on paitsi valokuvia, myös paljon kirjeenvaihtoa. Nekin ovat nyt Eddie Brucen hallussa, joka ei ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkea aineistoaan.

Huvudstadsbladetin näyttelyä koskeva artikkeli sai otsikon: Lovisas Andy Warhol. Siinä todetaan, ettei Aatos Åkerblom saanut eläissään 15 minuutin julkisuuttaan, mutta runsain mitoin sitä monta vuotta kuolemansa jälkeen.

Huvudstadsbladetin toimittaja oli vaikuttunut näyttelystä.

Eddie Bruce piti museossa marraskuun alussa luennon Valokuvaaja Aatos Åkerblom – vastakohtien mies. Siitä on peräisin osa tämän postauksen tiedoista. Luento on nähtävissä ainakin jonkin aikaa museon YouTube-kanavalla.

Timo Saarniemi, hengenheimolainen Turusta

Aatos Åkerblomin tarinaan tutustuessani tuli mieleeni, että loviisalaisella kameramiehellä on ollut jossain mielessä hengenheimolainen Turussa, jossa vaikutti rockantropologiksi mainittu Timo Saarniemi (1942–2005). Hän oli mustine nahkahousuineen, kameroineen ja polkupyörineen tuttu näky osakunnissa, klubeilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen hänet itsekin nähnyt osakuntakeikoilla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Timo Saarniemi toimi äidinkielen opettajana Espoossa, mutta vapaa-aika kuului ”menossa ja meiningissä” Turussa. Hän talletti laajasti Ruisrockin historiaa aina sen alusta asti. Hän sai tittelin ”stranger in the night”, yön muukalainen, joksi hän itsekin tunnustautui. Hänet tunnettiin myös ahkerana mielipidekirjoittajana.

Facebookissa on hänelle omistettu sivu The Legacy of Timo Saarniemi, jossa julkaistaan hänen ottamiaan valokuvia. Hänen aihepiirinsä on toinen kuin pikkukaupungin arkipäivää kuvanneen Aatos Åkerblomin. Valokuvat ovat impressioita turismista, rockista, festareista ja nuorisomuodista 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Saarniemen kokoelma valokuvineen on Kansallisarkiston Turun toimipaikan (aik. Turun maakunta-arkiston) omistuksessa. Hänen tuotantoaan löytyy runsaasti myös Turun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmasta. Hänen keräämäänsä materiaalia oli esillä Impressiot ovat minun!” -näyttelyssä Turussa vuonna 2012. Hänestä löytyy myös haastattelu YouTubesta.

Paparazzi 4.5.2021–27.2.2022

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
Avoinna ti–pe, su klo 12–16
kesä–elokuu ti–su klo 11–17

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakohde, Nähtävyys, Puutarha, Rakennus, Ruokakulttuuri

Pellon antimia luomuna Malmgårdista

Palvelu/tuote saatu: Cursor Oy*

Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.
Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.

Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.

Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.

Luomuviljelyssä muinaisviljoja

Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.

Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.

Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto

Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.

Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittain Luomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.

Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.

Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.

Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.

Panimosta palkittuja oluita

Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.

Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.

Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.

Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.

Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awardskilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.

Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).

Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.

Puoti täynnä maalaistuotteita

Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.

Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.

Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.

Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.

Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.

Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.

Kartano, ei vaan linna

Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty.
Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.

Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna  edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.

Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?

Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.

Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.

Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksen retkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.

Kivileijonia ja simpukoita puistossa

Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.

Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.

Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.

Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.

Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.

Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.

Malmgårdin kartano pihapiireineen kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) -kohteisiin.

Malmgårdin kartanon ja Kartanopuodin sekä Malmgårdin Panimon kuulumiset, aukioloajat ja hinnat löytyvät Facebook-, Instagram– ja verkkosivuilta.

Malmgård, Kartanopuoti ja Malmgårdin Panimo
Malmgård 53
07720 Malmgård
Loviisa
040 1685271
malmgard@malmgard.fi
www.malmgard.fi
Verkkokaupan osoite: http://kauppa.malmgard.fi/

Kartanopuodon hyllyltä löytyi tällainen somiste. Ja olihan meidänkin retkemme paitsi mukava, myös maukas.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Lainattua, Matkakohde, Matkustaminen, Rakennus

Siinä, missä suomalainen on tehnyt pikavoittoja purkamalla ja rakentamalla paikalle mitäänsanomattomia laatikkoja tai jopa paikkaan sopimattomia torneja, jättänyt jälkipolvet vaille historiaa ja sylin täydeltä ongelmarakennuksia, on muualla Euroopassa vanhat, pommituksilta säilyneet rötisköt otettu hyvään bisneskäyttöön.

Juuri ne houkuttelevat. Kannattaa käydä yöpymässä Strasbourgin Hôtel du Corbeaussa ja nähdä, miksi. Hotellin aulassa on kuva siitä rauniokasasta, josta tämä Euroopan hotellien helmi päätettiin nostaa.

Vanhan purkamisvimmassaan Suomi on menettänyt suuren matkailuvaltin, mutta vähissä jäljellä olevissa pitäisi viimeinkin nähdä mahdollisuus. Lähimatkailu nostaa päätään, ja suomalainenkin olisi halukas nauttimaan myös kotimaassa siitä, mitä se löytää muualta Euroopasta. Ei vanhaa kannata virastokäyttöön kunnostaa, vaan panna investointi tuottamaan strasbourgilaisten tavoin.

Jotkut ovat jo hoksanneet: menkää ja yöpykää ihastuttavassa Langin kauppahuoneessa Raahessa, herkutelkaa viikonloppuna ainutlaatuisessa Loviisan Kappelissa ja nauttikaa suussa sulavista kakuista Porvoon Helmi-kahvilan idyllissä. Niissä on vanhasta osattu tehdä valtti. Niihin vien tai neuvon aina nirppanokat ranskalaisetkin – ja aina saan ihastuneita kiitoksia.

Helena Petäistö: Kaikki rötisköt matkailukäyttöön. Eurooppalaisia silmäniskuja. Apu 20.8.2019, s. 11.

Lue lisää Loviisan Kappelista jutustani Kappeli, Loviisan kaunotar.

Vanhasta on osattu tehdä valtti

Lainaus
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Rakennus, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Everstin linnasta Rakkauden kahvilaan

Loviisa, Lovisa, kirkkoineen ja puutaloineen kuvattuna seinämaalaukseen.

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Toinen päivämme tutkimassa Loviisan taloja jäi lyhyeksi, mutta se oli antoisa. Aurinko paistoi, kaupunki oli täynnä ihmisiä ja päivässä oli paljon mukavia kohtaamisia.

Sunnuntaina 26.8. nautimme ystäväni Marjan kanssa hyvän aamupalan majapaikassamme Ulrikanhovissa ennen lähtöä tutustumaan Loviisan Wanhat Talot -kohteisiin.

Herkkujen puistosta chilituotteita tuliaisiksi

Meidän piti ottaa mukaan matkatavaramme ja niille piti ensin löytää väliaikainen säilytyspaikka. Se olisikin ollut pulma, mutta ratkaisuna oli jättää ne blogiystäväni Märthan ja hänen puolisonsa Berntin autoon. Heillä oli myyntipiste Herkkujen puistossa Karlskronabulevardilla ja auto oli siinä lähellä.

Märtha kirjoittaa OrdOdlaren-blogia ja olemme tavanneet ensin verkossa kommentoinnin merkeissä.

Puistossa oli paikallisia ruokatuottajia ja käsityöläisiä myymässä tuotteitaan molempina päivinä. Märtha ja Bernt myivät omaa tuotantoaan olevia Baccatum´sin chilillä maustettuja hilloja, hyytelöitä ja kastikkeita.

Marja Luttinen-Kuisma maistelee chilillä terästettyjä hilloja ja hyyteloitä. Märtha Vesterback ja Bernt Olin seuraavat tuotteidensa saamaa vastaanottoa.

Kaupunginjohtajan kivitalo

Tuliaisin varustautuneina, mutta tavaramme säilytykseen saaneina jatkoimme kohti ensimmäistä talokohdettamme Laivurinkujalla, jonne oli jonkin verran kävelymatkaa.

Kyseessä ei ollutkaan nyt puutalo, vaan vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo nimeltään Everstin linna. Se on saanut nimensä laivanvarustajan ja jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Hän osti rakennuksen aikoinaan kodiksi itselleen ja perheelleen.

Talo eli lähes Ruususen unta useita vuosikymmeniä, kunnes Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna.

Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus, jota kävijät pääsivät katsomaan. Yleisön kulkureitti oli hyvin ohjattu ja paikalla oli oppaita kertomassa talon vaiheista ja korjauksista.

Everstin linnan katto kiiltelee ja uusi pinta komeilee auringossa.

Musiikillisesta annista huolehti Arno Kantola, joka soitti talon vanhaa flyygeliä. Lisäksi oli myös ikkunoiden, ovien ja paneeleiden kunnostusnäytöksiä.

Talon lasimaalauksia korjaava Liisa Heimo-Elonen porvoolaisesta X-Glass Oy:stä oli myös esittelemässä työtään, jossa välineinä ovat muun muassa pumpulipuikot ja tislattu vesi.

Talosta tulee upea, kunhan kaikki sisustustyöt saadaan tehtyä. Nyt esillä olivat paljaat pinnat ja siellä täällä nähtävillä myös lukuisia tapettikerroksia. Pariin seinään oli upotettu kassakaappi.

Paikkakin on hulppea merenrantatontti; talon edustalla aukeaa Loviisanlahti. Ensi kesänä kaupunginjohtaja päässee vaikka nauttimaan aamukahvit parvekkeelta.

Everstin linnan seinissä on ehtinyt olla monta tapettikerrosta vuosikymmenten saatossa.

Dunderfeltin talosta Villa Hannaan

Everstin linnasta suuntasimme kaupungin suuntaan. Matkalla oli monia pihakirppiksiä. Niiden anteihin ehdimme tutustua valitettavan hätäisesti, mutta yhden seinäkellon tulin ostaneeksi. Jos olisi tarvetta kamelin hätistelyyn, niin siihenkin tarkoitettu väline olisi ollut myynnissä.

Poikkesimme myös Dunderfeltin talossa Puutarhakadulla. Talon historia ulottuu 1700-luvulle. Talosta jäivät mieleen värikkäät tapetit ja matot sekä kirjojen ja maalausten peittämät seinät.

Kävimme vielä vaaleasävyisessä Villa Hannassa, jolla myös on historiaa aina 1700-luvulle.

Villa Engelissä Rakkauden kahvila

Yhtenä kohteenamme oli Itäisellä Harjukadulla oleva Villa Engel, kauniin siniseksi maalattu vuonna 1912 rakennettu jugendhirsitalo. Isäntäväki on remontoinut talon kuorien esiin alkuperäiset lautalattiat ja helmipaneelit. Isokuvioiset tapetit, kristallikruunut ja vaaleat kalusteet muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Talon isäntä esitteli meille ystävällisesti myös yläkerran, vaikka se ei ollut yleisölle avoinna.

Villa Engelin pihalla toimi Rakkauden kahvila.

Villa Engelin emännän ja hänen ystävänsä tekemät leivonnaiset kävivät kaupaksi.

Pihalla toimi Rakkauden kahvila, jossa oli tarjolla Villa Engelissä valmistettuja suolaisia ja makeita leivonnaisia sitruuna-lakritsapalloista puolukkaleipään ja pekaanikakusta omena-toscapiiraaseen sekä kylmiä ja kuumia juomia. Väkeä riitti pihan pikku pöydissä.

Paljon oli kävijöitä sisälläkin ja valokuvaaminen oli hankalaa kuten monessa muussakin talossa.

Bellan lounaalta kotimatkalle

Haimme matkatavaramme Märthan ja Berntin hoivista ja suuntasimme lounaalle Bellaan. Se on linja-autoaseman rakennuksessa toimiva kasvisravintola. Marja nautti brunssin ja minä Talon BBQ Seitania. Yritimme mennä Bellaan jo lauantaina, mutta siellä oli kadulle asti ulottuva jono.

Bellan toisen ravintolasalin yhtä seinää koristaa Senni Koskenvesan kaunis maalaus.

Aterian jälkeen oli vuorossa kotimatka bussilla Helsingin kautta Turkuun.

Olisimme viihtyneet Loviisassa pitempäänkin. Monta taloa jäi tutkimatta ja muun muassa Loviisan Kappeli ja Bongan linna käymättä puhumattakaan kaikista kirppareista ja myyjäisistä, joita olisi ollut tarjolla.

Myös kauempana olevat kohteet Ruotsinpyhtäällä ja Pernajassa jäivät käymättä ajanpuutteen ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.

Päivystävä loviisalainenkin jäi jututtamatta, mutta puhuimme monien taloaan esittelevien sekä kirppis- ja kahvilamyyjien ynnä muiden kävijöiden kanssa.

Ennätysmäärä kävijöitä

Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana ollut noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita. Tämä vuosi onnistui yli odotusten kävijämäärän ja myytyjen rannekkeiden suhteen.

Tunnelma Loviisassa oli kotoisa ja ystävällinen. Huomaa kyllä, että koko kaupunki on asialla hyvässä yhteishengessä. Pihakirppikset ja -kahvilat olivat oivallinen ja kävijöitä palveleva ja ilahduttava lisä. Tietoa tapahtumasta oli tarjolla hyvin niin Instagrammissa, Facebookissa, julkaisussa, verkkosivuilla kuin kartoissa.

Jos jotain voisi toivoa, niin pari muuta bussia kuljettamaan talojen katselijoita nyt liikennöineen museobussin lisäksi sekä matkatavarasäilytys; sellaista emme onnistuneet löytämään muualta kuin ystäviemme auton takaluukusta. Muutama lisävessakin olisi voinut olla tarpeen käytössä olleiden lisäksi.

Ensi vuonna tapahtuma järjestetään viikkoa myöhemmin eli 29.–30.8.2020.

VIP-bloggari kiittää ja kumartaa.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Kylässä Loviisassa

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Iso LWT-merkki opasti avoimiin taloihin.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma lauantaina ja sunnuntaina 25.–26.8.2019 oli varsinainen runsaudensarvi. Ohjelmaa ja tekemistä riitti koko viikonlopuksi niin, että piti vain valita parhaat päältä.  

Tapahtuman aikana Loviisassa oli avoinna 31 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Nikkarin torpasta Everstin linnaan.

Olen ollut kerran aikaisemmin LWT-tapahtumassa ja suunnittelin ystävälleni Marjalle ja minulle reitityksen talojen sijainnin mukaan. Liikuimme kävellen, joten etäisyydet piti ottaa huomioon. Apuna meillä oli tapahtuman kartta, johon oli merkitty talokohteet. Lisätietoja oli hyvin tapahtumalehdessä ja verkkosivuilla.

Villa Limpusta Garduelikseen

Majapaikkamme oli Ulrikanhovissa Kuhlefeltinkadulla, Loviisan linnoituksesta eteenpäin Ulrikan alueella. Lauantaina kävimme ensin läpi Garnisonin alueen talot, kohteet 1–6.

Väkeä oli liikkeellä heti aamukymmeneltä. Pihoilla oli kirppiksiä ja pop-up-kahviloita. Tarjolla olisi ollut muun muassa vanha Remington-kirjoituskone ja iso ja käyttämätön pellavaliina; kovetin sydämeni ja pidin lompakkoni kiinni.

Kaikkea vanhaa oli kannettu pihakirppiksille myyntiin. Etualalla pari koukkua. joilla on kuulemma kannettu kahvisäkkejä.

Tämä kirjottu taulu erään talon eteisessä kuvastaa Loviiisan henkeä.

Jo ensimmäisissä taloissa tuli sellainen olo, että olemme tulleet kyläilemään. On kuin koko Loviisa olisi kutsunut vierailulle vanhoista rakennuksista ja sisustuksista kiinnostuneet ulkopaikkakuntalaiset. Varmaan mukana oli myös oman kaupungin väkeä, nyt kun oli jälleen mahdollisuus käydä katsomassa, millaisia koteja muilla on.

Osa taloista oli meille tuttuja edellisestä käynnistä. Kuninkaanlampi oli yhtä kaunis kuin ennenkin niin talon kuin puutarhankin osalta. Kahvilassa olisi ollut mahdollisuus nauttia juomista ja leivonnaisista, mutta säästimme tauon myöhempään.

Pihagalleriassa oli esillä Tarja Heikkilän risutöitä ja tekijäkin oli paikalla viimeistelemässä näyttelynsä esillepanoa.

Tarja Heikkilan Risun taipuva taika -näyttely oli esillä Kuninkaanlammen pihagalleriassa.

Talon puutarha rajoittuu tummavetiseen Kuninkaan lampeen, joka on syntynyt Kaarle Kustaan aikaisten linnoitustöiden ohessa 1700-luvulla.

Villa Limpussa oli myynnissä, kuinkas muuten, isännän leipomia limppuja. Pikantteina aineksina ovat appelsiinimehu ja kaljamaltaat. Ohje löytyy taloesittelystä.

Vuonna 1920 rakennetun talon maalaisromanttisesta sisustuksesta jäi erityisesti mieleen muumimukikokoelma. Niin, voihan ne laittaa esillekin; meillä on ihan suotta piilossa kaapinoven takana.

Värikäs muumimukikokoelma on esillä keittiössä.

Vanha Viinatorni oli yhtä originelli kuin aikaisemminkin, mutta muutoksiakin on tapahtunut. Talon omistanut taiteilija Kai Nissinen maalailee nykyisin pilvenreunalla, ja talon on perinyt tyttären pojan 4-vuotias Minttu. Hänen vanhempansa pystyttävät talon torniin pysyvän muistonäyttelyn Kai-vaarin kunniaksi.

Vanhassa Viinatorni -rakennuksessa on toiminut aikoinaan viinatehdas. Sittemmin se on ollut taiteilijan ateljee ja koti.

Huset vid ån eli Talo joen varrella saattaa olla peräisin jo 1700-luvulta. Siellä oli komea vihreä kaakeliuuni ja vahvoja värejä tapeteista lattiapintoihin.

Talon emäntä on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa. Talon kuusitoista-askelmaisten sisärappusten takalautoihin hän on maalannut nelihenkisen perheensä lempikirjojen selät, muun muassa Sinuhe Egyptiläistä, Harry Potteria ja Ronja Ryövärintytärtä.

Talon ulkorakennus vaikuttaa täydelliseltä miesluolalta, mutta siellä kuulemma puuhailee myös emäntä tekemässä tiffanytöitä. Pihan koristeena oli kaunis kasvihuone karjalanneitoineen ja kurkkuineen.

Kirjalliset portaat tai romaanirappuset. Talon emännän taidonnäyte.

Kakkosasuntona toimivaa Nikkarintorppaa remontoidaan kiireettä. Sielläkin oli komea kaakeliuuni. Talvella on valmistunut lasiverannan laajennus.

Gardueliksessa oli kauniit tapetit ja rautasänky, sinisävyisiä kaikki. Talon emäntä korostaa, että talon lisäksi on suojeltava myös pihan vanhoja kasveja ja pieneliöstöä.

Gardueliksen kaunista pihapiiriä. Täälläkin oli kirpputori monine kauniine tekstiileineen ja astioineen.

Välitankkauksia ja lounastauko

Kotikahvilat olivat tervetulleita virkistyspaikkoja, sillä välillä piti päästä hetkeksi istumaan ja lepuuttamaan jalkoja. Garnisoninkadun yhden talon pihalla nautimme teetä ja tonnikalapiirakkaa. Meitä ja muita asiakkaita palveli koko talon väki nuoriso mukaan luettuna. Piha oli rauhallinen istuskelupaikka, koska se ei ollut talokohteena.

Lounastimme Locale-ravintolassa Mannerheimintiellä. Onnistuimme saamaan kahden hengen pöydän täydestä salista. Päivän kala, kirjolohi, seuranaan kanttarellignocchit sekä kanankoipi salaatin kanssa katosivat nopeasti vatsoihin viinin ja oluen ryydittämänä.

Oma koti kullan kallis

Tori oli täynnä kauppiaita ja väkeä, mutta jatkoimme päämäärätietoisesti loppupäivän kohteiden suuntaan Mannerheimintien toisella puolella. Olihan meidän nähtävä Suomen kolmanneksi kauneimmaksi kodiksi viime vuonna valittu Lilla Ljuva, jonka omistajatar on Loviisan Wanhat Talot ry:n puheenjohtaja Nina Wiklund.

Nina on viidessä vuodessa kunnostanut ja sisustanut vuonna 1902 rakennetun kotinsa vähitellen ja ihan omaan tyyliinsä. Kylpyhuoneessa on tietysti leijonantassuamme, kristallikruunu ja viherkasveja, ovi on päällystetty vanhoilla kirjan sivuilla ja kiiltokuvilla decoupage-tekniikalla ja olohuoneen seinässä on kokoelma kehystettyjä eroottisia postikortteja. Emäntä on maalannut keittiön lattian ruudulliseksi ja pieniä virkattuja mattoja on siellä täällä.

Lilla Ljuva tulee sanonnasta Hem ljuva hem eli Oma koti kullan kallis.

Lilla Ljuvan tunnelmallinen olohuone.

Kylpyhuoneenkin ovi kukkii. On siinä ollut liimaamista!

Vähäpukeiset keimailijat koristavat olohuoneen seinää.

Villat Linnea, Elma ja Armas

Villa Linneassa on hirsiseinää ja näyttäviä tapetteja, maalaisromanttista tyyliä, kaakeliuuni ja yläkerrassa lasten oma maailma kiipeilyseinineen ja prinsessakatoksineen. Talon esittelysivulta löytyy myös emännän luomuliisterin ohje.

Villa Elman vanhin osa on rakennettu jo 1800-luvulla. Talo on ehtinyt toimia myös vuokrakasarmina. Tyyli on maalaisromanttista kauniine tapetteineen ja kaakeliuuneineen. Sisältä löytyy myös vanha ulkoseinä ja monia kivoja yksityiskohtia.

Tämän ovikoristeen emäntä löysi Loviisan joulumarkkinoilta.

Villa Armas jäi päivän viimeiseksi kohteeksemme. Ihastelimme emännän työhuonetta ja esillä olevia käsitöitä, muun muassa upeita tilkkutöitä. Marja löysi korista myynnissä olevat villasukat ja lapaset. Hän kehui tekijän täydellistä värisilmää.

Tilkkutöitä oli laitettu esille yläkerran makuuhuoneen sängylle.

Tapasimme ulkona kirpputoria pitävän emännän, jolla on myös floristin koulutus. Pihakin oli kaunis kärhöineen ja katettuine oleskelutiloineen.

Kelpaa täällä viettää kesäpäivää.

Ilta terassilla – huopia ja kuumia juomia

Vaikka jalat olivat väsyneet, jatkoimme matkaa kohti Loviisanlahden Rantatietä. Päädyimme edellisestä käyntikerrastamme tuttuun paikkaan, Ölvin-ravintolan terassille.

Illan jo viilentyessä nautimme teetä ja rommitoteja. Otimme käyttöön tarjolla olevia huopia ja Marja laittoi uudet villasukat jalkaansa. Seuraksemme saimme loviisalaisen vanhemman pariskunnan, rouva on 85-vuotias ja herra parikymmentä vuotta nuorempi. Yhdeksältä soiton aloitti Hans Murobacka ja Ratsupoliisit. Musiikki ja juttelu siivittivät illan aiottua pidemmäksi.

Kävelimme jo pimentyneessä illassa seuralaistemme neuvomaa reittiä eli kävelytietä Loviisanlahden rantamilla. Loppumatkasta kuljimme Loviisan linnoitusten ohi, mikä oli hivenen aavemaista. Selvisimme urheasti Ulrikanhoviin ja sen kutsuviin vuoteisiin.

Loviisan Wanhat Talot -juttu jatkuu seuraavassa postauksessa.

 

Normaali
Arvonta, Kaupunki, Matkakohde, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Onnea Marja ja Pirkko!

Dunderfeltin talossa asuu kirjojen ystävä. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Loviisan Wanhat Talot -arvonnassa rannekkeen voittivat Marja ja Pirkko. Kun Onnetarta ei ollut paikalla, niin arvonnan suoritti satunnaisgeneraattori luvuille 4 ja 1.

Pyysin kommentteja unelmien vanhasta talosta. Marja on jo asunut sellaisessa, joka oli yli 100-vuotias talo Turun Pahaniemessä. Nyt Marja pääsee fiilistelemään Loviisan vanhoja taloja.

Pirkon unelmien talo on uusi, mutta hänestä on silti mukava katsella vanhoja taloja.

Onnea voittajille! Ilmoitan heille vielä henkilökohtaisesti.

Eija´s garden. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Rakkaudella kunnostetut ja persoonallisesti sisustetut vanhat talot puutarhoineen ovat avoinna yleisölle Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019.

Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Talokohteet 1–31 ovat Loviisassa, talot 32–36 Ruotsinpyhtäällä ja talot 37–39 Pernajassa. Kartat löytyvät tapahtumasivulta. Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin

Taloesittelyjä, tapahtumatietoja ja karttoja on koottu Loviisan Wanhat Talot -tapahtumalehteen. Seuraa myös Facebook-tapahtuman päivityksiä.

Lue myös vuoden 2016 tapahtumasta kirjoittamani jutut Loviisa, kuningattaren kaupunki, Kappeli, Loviisan kaunotar ja Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa.

Olen Loviisassa koko viikonlopun VIP-bloggarina. Kuvapäivityksiä tulee nopeimmin Instagram-tililleni paiviseppalassila ja mahdollisesti myös Parasta lähteä nyt -Facebook-sivulle.

Pitsiä, kristallia ja vanhoja huonekaluja Lilla ljuvanissa. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Vahvoja väreja Hused vid ån -talossa. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Normaali
Arvonta, Kaupunki, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Osallistu Loviisan Wanhat Talot -arvontaan

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Loviisa on LWT-tapahtuman aikana täynnä toimintaa. Torilla raatihuoneen edustalla oli väkeä hyvien löytöjen toivossa (kuva vuodelta 2016).

Loviisan Wanhat Talot avaavat jälleen viehättävien vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019.

Osallistu nyt arvontaan, jossa voittoina on kaksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman ranneketta (arvo 18 €/kpl). Kommentoi blogissa, millainen olisi sinun unelmiesi vanha talo? Vai valitsetko mieluummin uuden ja modernin? Kilpailu päättyy torstaina 22.8.2019 klo 18.00.

Arvon kaikkien kommentoineiden kesken kaksi ranneketta, yhden kullekin voittajalle. Rannekkeet ovat noudettavissa Loviisan matkailutoimistosta.

Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Talokohteet 1–31 ovat Loviisassa, talot 32–36 Ruotsinpyhtäällä ja talot 37–39 Pernajassa. Kartat löytyvät tapahtumasivulta.

Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.

Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari.

Taloesittelyjä, tapahtumatietoja ja karttoja on koottu Loviisan Wanhat Talot -tapahtumalehteen. Seuraa myös Facebook-tapahtuman päivityksiä.

Lue myös vuoden 2016 tapahtumasta kirjoittamani jutut Loviisa, kuningattaren kaupunki, Kappeli, Loviisan kaunotar ja Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa.

Ehkä nähdään Loviisassa?

Talokiertelyn lomassa voi lepuuttaa jalkojaan vaikka Tuhannen tuskan kahvilassa Poikkikujalla. Tarjolla on maistuvia leivonnaisia ja kahvia ruusukupeista.

Favorit Cafe & Tea Aleksanterinkatu 6:ssa tarjoaa paikan päällä leivottua kaikkina päivinä viikossa.

Normaali