Matkakertomus, Matkakohde, Teatteri

Seuramatkalla Lurensissa

Mikäs sen sopivampi kesäteatteriesitys matkabloggarille kun Sällskapsresan? Lurensin kesäteatteri Hardomin kylässä Loviisassa vei tälle seuramatkalle.

Matkalaukku ja kamera mukaan ja sitten matkaan!

En olisi tullut lähteneeksi viettämään teatteri-iltaa ilman bloggariystävääni Märtha Vesterbackaa. Hän vinkkasi minulle, citybloggarille, Lurensista ja antoi esityksessä mukana olevan lapinjärveläisen Christina Mickosin yhteystiedot.

Niinpä Christina tuli hakemaan minut maalaisresidenssistäni yhdessä Nellyn, toisen näyttelijän kanssa. Olimme paikalla hyvissä ajoin, sillä näyttelijöiden työt alkoivat tietysti jo paljon ennen esitystä. Minulla oli mukavasti aikaa ostaa lippu ja tutustua avoinna olleeseen Lurensin kartanoon.

Kovan onnen Lurens gård

Vasemmalla kartanon päärakennus ja oikealla vuonna 2000 valmistunut Löjtnantsgården kesäteatterin ja Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön.

Lurens gård mainitaan jo 1500-luvulla. Nimi tulee omistajan Luhr– tai Luur-nimestä. 1700-luvulta kartanon omistajaksi tuli Lindforsin suku. Vuonna 1933 Elise Lindforsin testamenttilahjoituksen myötä kartanon sai Pernajan kunta.

Lindforsit olivat menettäneet molemmat poikansa ‒ toisen pienenä ja toisen merimiehenä toimineena nuorukaisena ‒ ja Elise Lindforsin toiveena oli saada kartano vähäosaisten lasten hyödyksi. Erinäisten vaiheiden jälkeen tila tuli Östra Nylands Ungdomsförbundetin käyttöön ja kesäteatteritoimintaan.

Tuli mieleen, että perhetragedian myötä paikallinen kulttuurielämä on saanut hienon tukikohdan. Pihapiirin rakennukset luovat tunnelmallisen tausta näytelmälle ja isojen vaahteroiden alle katetut pitkät pöydät toimivat mainiosti väliaikatarjoiluista nauttimiseen. Kevyen salaattilounaan jälkeen pari knackkorvia maistui herkulliselta.

Näytelmiä jo 1950-luvulla

Lurens on perinteikäs ulkoilmateatteri, jossa on näytelty vuodesta 1958 saakka. Esitykset ovat vaihdelleet lastennäytelmistä musikaaleihin ja yleisömäärät teatterin historian aikana tuhannesta noin 13 000 katsojaan. Joka kesä on aina luvassa jotain uutta ja erilaista.

Lurensissa on pyörivä katsomo, ei tosin katettua. Se on toiminut jo vuodesta 1966, jolloin se oli toinen laatuaan Suomessa.

Kesäkauden jälkeen uuden näytelmän valinta alkaa jo syksyllä ja harjoitukset kevättalvella, kertoi Östra Nylands Ungdomsförbundetin puheenjohtaja Kim Svensksberg. Täytyy ihailla ja kunnioittaa harrastajanäyttelijöitä ja muita teatterin puuhaihmisiä, jotka jaksavat antaa aikaansa ja energiaansa näytelmän luomiseen ja esittämiseen.

Klassikkoelokuvasta musikaaliksi

Sällskapsresan pohjautuu Lasse Åbergin suosittuun elokuvaan vuodelta 1980. Musiikista vastaa Bengt Palmers. Elokuva on saanut Ruotsissa klassikon maineen. Sen pohjalta on tehty musikaali vuonna 2015; mukana oli myös Jacob Skarin. Suomen ensi-ilta näytelmällä oli Lurensissa 30.6.2017. Ohjaajana toimii Oskar Silén.

Stig-Helmer saa terapiaa lääkäri Levanderin lentopelkoklinikalla: ”Jag kan flyga, jag är inte rädd.”

Hotel Flamenco Nueva Estocolmossa Kanariansaariila odottaa jouluturisteja.

Lentokone valmiina matkaan kohti Gran Canariaa.

Suntripin henkilökuntaa paikallisen rantapojan seurassa.

Tarinassa hymyillään lempeästi valmismatkoille. Mukana on tietysti myös rakkaustarina, rikos ja pari viinaanmenevää turistia, joiden matkasta suurin osa menee Pepes Bodega -nimisen baarin etsimiseen.

Pääosassa on leivänpaahdintehtaalla työskentelevä mammanpoika Stig-Helmer Olsson, jota näyttelee Kim Snygg. Naispääosissa ovat Ilona Wiksten Majsanina ja Mirella Pendolin-Katz Sivanin roolissa.

Näyttelijöissä on mukana niin vanhoja konkareita kuin aivan nuoriakin. Uusille näyttelijöille halutaan antaa vastuuta ja onnistumisen iloa. Kokenein lienee 1980-luvulta asti mukana ollut Frej Lindfors viinalle person Robban Söderbergin roolissa

Osa harrastajateatteritoiminnan viehätystä lieneekin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Upeaa heittäytymistä sekä näyttelemisen ja laulamisen iloa.

Täytyy tunnustaa, että jäisi kyllä minulta väliin, vaikka olenkin aikoinaan ollut kiinnostunut näyttelemisestä ja kansakouluikäisenä pari näytelmää kirjoittanut ja ohjannutkin. Yksi näytelmä taisi kertoa joulupukin lottovoitosta.

Kurkistus naapurikuplaan

Esitys on tietysti ruotsiksi, mutta teatteri toivottaa myös muunkieliset tervetulleiksi. Ohjelmalehtisestä löytyy suomenkielinen juoniselostus. Ja teatterin sanoin: ”Ja musiikki sekä tanssi, jotka ovat tärkeitä osia teatterin näytöksiä, eivät vaadi niin perusteellista kielitaitoa.”

Kaiken kaikkiaan ilta oli mukava ja rikastuttava kokemus. Minulle se oli kurkistus omasta kuplastani naapuriin. Suomenruotsalaisessa kulttuurissa on jotain ilahduttavaa ja lämmittävää.

Olen iloinen siitä, että olen saanut senkin verran kouluopetusta ruotsinkielessä kuin olen ja sittemmin myös opiskeluvuosina. Pysyin kärryillä enimmän osan aikaa ‒ joitakin sanaleikkejä ja vitsejä en ehkä huomannut. Nueva Estocolmon kuulin ensin Nueva Stockholmiksi. Tuli mieleen, että voisi olla hauskaa kerrata ruotsia ja tehdä useamminkin tällaisia kulttuuriretkiä på svenska.

Tack så mycket, Märtha och Christina!

Mainokset
Normaali
Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde

Kappeli, Loviisan kaunotar

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Kesäisestä Loviisan matkasta täytyy vielä erikseen mainita Ravintola Loviisan Kappeli. Se palvelee kahvila- ja ravintola-asiakkaita hiljattain palautetussa 1800-luvun asussaan.

Kappeli sijaitsee osoitteessa Kuningattarenkatu 19 ja sitä ympäröi Kappelinpuisto lampineen, suihkulähteineen ja puisine siltoineen. Kappeli oli yksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman julkisista kohteista.

Kappeli avattiin vuonna 1865 ja silloisen Loviisan kylpylän vieraat nauttivat sen antimista. Ravintolan avoverannalla oli paikka rentoutua punssin ja terveysvesien parissa. Kappeli oli loistossaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin muun muassa saksalaiset ja venäläiset käyttivät kaupungin palveluita. Höyrylaiva toi vieraita Helsingistä.

Sana Kappeli tulee ilmeisesti ruotsinkielisestä kapellet-sanasta, joka tarkoittaa soittokuntaa, orkesteria. Myös Loviisassa kesiään viettänyt nuori Jean Sibelius esiintyi Kappelin avoverannalla sisarustensa kanssa.

Kappeli on ainoa kylpyläkaudesta ja Loviisan kukoistuksesta jäljellä oleva rakennus. Itse kylpylä, Casino, meripaviljonki ja rautatieasema ovat poissa.

Kappelin nykyisen loiston takana on tunnettu porvoolainen restaurointi- ja ravintola-alan yrittäjä Airi Kallio, jolla on vanhassa Porvoossa muun muassa Teeja kahvihuone Helmi sekä Helsingissä teekauppa TeeHelmi.

Airi Kallio on palauttanut huonoon kuntoon päässeen Kappelin 1800-luvun asuun.

Airi Kallio on palauttanut huonoon kuntoon päässeen Kappelin 1800-luvun asuun.

Airi Kallio hankki Kappelin omistukseensa elokuussa 2008 ja ryhtyi palauttamaan rapistunutta rakennusta sen historialliselle arvolle kuuluvaan kukoistukseen. Hän visioi rakennuksesta kaupunkikulttuurin keskusta.

Urakka valmistui toukokuussa 2013. Nyt asiakkaat voivat nauttia olostaan puiston keskellä kuin 1800-luvun lopun kylpylävieraat konsanaan.

Ruusukahvila

Kappelin sinisen huoneen ruusukahvilassa voi nauttia suolaisia ja makeita herkkuja. Viereinen Waldemarin salonki on lämmintunnelmainen punaisine sohvineen, vihreine seinineen ja tauluasetelmineen. Kappelista löytyy myös pieni baari.

Salissa on kahvila-ravintolan myyntitiski.

Salissa on kahvila-ravintolan myyntitiski kakkuvitriineineen.

Kappelin sali

Kappelin vaaleasävyinen sali taidenäyttelyineen.

Kappelin salissa voi viettää isommatkin juhlat, sillä sinne mahtuu kattauksesta riippuen noin 90 henkilöä.

Salin seinillä on vaihtuva taidenäyttely. Nyt elokuussa esillä oli hollantilaissyntyisen, mutta Suomessa jo pitempään asuneen Vincent Bakkumin maalauksia.

Waldemarin sali

Waldemarin salongissa on menneen maailman tyyliä.

Kappelin avoveranta

Avoverannalla on 120 istumapaikkaa ja siellä voi järjestää erilaisia tapahtumia seminaareista konsertteihin.

Mekin valitsimme ystäväni kanssa verannan istumapaikaksemme aurinkoisena elokuisena päivänä. Siellä oli mukavaa levätä varjossa katon alla puutalokierroksen välissä ja katsella ihmisiä nauttien kahvista ja kakusta.

Lime-juustokakku

Kappelin kakkuvitriinin runsaudesta oli vaikea valita, mutta lautaselleni päätyi lime-juustokakku.

 

Tarja Heikkilä risutöineen

Tarja Heikkilä teki Kappelin verannalla risutöitään. Jos haluaa oppia tekemään kaunista risuista, voi osallistua Tarjan kursseille tai etsiä tietoa tekniikasta hänen kirjoistaan.

Tuolin restaurointia

Entisöijä Babsi Blomster kunnosti vanhaa tuolia työnäytöksessään.

Kappeli on auki kesäisin ja joulun alla sekä tilauksesta ympäri vuoden. Tänä syksyllä on tarjolla myös isänpäiväbrunssi sunnuntaina 13.11.2016.

Kappeli sivustapäin.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Taiteilija

Taidetta Bongan linnassa

Bongan linna löytyy Loviisan kirkon lähettyviltä osoitteesta Linnankuja 1 (sisäänkäynti Lukkarinkujalta).

Bongan linna löytyy Loviisan kirkon lähettyviltä osoitteesta Linnankuja 1 (sisäänkäynti Lukkarinkujalta).

Bongan linna on mielenkiintoinen käyntikohde Loviisassa kaikille taiteen ystäville.

Bongan linnassa voi tutustua kuvataiteilija, kirjailija ja animaatio-elokuvaohjaaja Riitta Nelimarkan taiteeseen. Vuosina 1904‒1906 arkkitehti Th. Hjeltin suunnitelmien mukaan rakennettu jugendlinna on muutettu myöhemmin uusklassillisuutta ja funkista myötäileväksi palatsiksi. Vuonna 1987 linnan omistajiksi tuli taiteilijapariskunta Riitta Nelimarkka ja Jaakko Seeck ja sitä on kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Bongan linnassa on yksityistiloja, ateljee ja galleria. Bongassa on esillä yli 200 Nelimarkan työtä noin 30 vuoden ajalta. Linna on avoinna muutamina kesäisinä päivinä, mutta ryhmiä otetaan vastaan ympäri vuoden sopimuksen mukaan.

Kävin Bongassa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaviikonloppuna, jolloin taiteilija oli itsekin paikalla. Avoinna oli linnan alakerta, galleria oli suljettuna.

Bongan linnan työtiloja.

Taiteilija, professori Riitta Nelimarkka.

Taiteilija, professori Riitta Nelimarkka.

Riitta Nelimarkan monipuolisessa tuotannossa on muun muassa grafiikkaa, animaatioita, videoita, maalauksia, taide- ja runokirjoja, valokuvia sekä taidetekstiilejä. Hän on pitänyt kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.

Riitta Nelimarkalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2008.

Animaatioklinikka (Suomen Animaationtekijät ry:n yhdistys) puolestaan myönsi hänelle vuonna 2015 arvonimen Animaation sankari ansiokkaasta toiminnasta animaation saralla.

Animaatioklinikan sanoin: ”Riitta Nelimarkka ohjasi ja toteutti yhdessä Jaakko Seeckin kanssa ensimmäisen suomalaisen pitkän animaatioelokuvan Seitsemän veljestä vuonna 1979. Elokuvaa työstettiin viisi vuotta, ja se koostui noin 450 kohtauksesta. Lisäksi hän on tehnyt useita muita animaatio-elokuvia.”

Riitta Nelimarkan työt ovat usein isoja ja hyvin värikkäitä: paljon keltaista, punaista, oranssia, pinkkiä, turkoosia ja sinistä.

Maalausten rinnalla on villareliefejä sekä sekatekniikalla tehtyjä fotomontaaseja.

Riitta Nelimarkka on nimekkään eteläpohjalaistaiteilijan, professori Eero Nelimarkan (1891‒1977) pojantytär. Nelimarkkojen yhteisnäyttely on ollut esillä  Nelimarkka-museossa Alajärvellä sekä Joensuussa.

Olen kirjoittanut aikaisemmin Nelimarkka-museosta sekä siellä pidetystä Kaarina Heikinheimon näyttelystä.

Bongan linnan olohuone,

 

Tauluja ja tekstiilejä.

 

Pöytä pilareilla

 

Siveltimiä

 

Sisäätuloaula.

Sisäätuloaula.

Somistettu hirvi

Antiloopin pää.

Bongan linnan alakerran tilojen sisustus oli mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, täytettyjä eläinten päitä ja taidetta.

Valokuvista päätellen Bongan linnan isäntäpari on itse ampunut ainakin osan eläimistä.

Sisustuksen yksityiskohtina olivat myös seinillä roikkuvat puvut ja hatut sekä kirjat, valokuvat ja dokumentit.

 

 

 

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde

Loviisa, kuningattaren kaupunki

Kuninkaanlammen talonkaunis vanhanajan ruusuinen puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöissä syntyneeseen Kuninkaanlampeen ja rauhoitetun lehdon läpi kulkevaan Ehrensvärdin luontopolkuun.

Kaunis vanhanajan ruusuinen puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöissä syntyneeseen Kuninkaanlampeen ja rauhoitetun lehdon läpi kulkevaan Ehrensvärdin luontopolkuun.

Vierailin elokuun lopussa elämäni ensimmäistä kertaa Loviisassa. Visiitin paäasiallinen syy oli tutustua Loviisan vanhoihin puutaloihin. Mitä muuta jäi mieleen kaupungista?

Ensimmäisenä ajatuksena oli se, että ei ole minulla oikein maantiede hallussa. Olin noin vain suostunut ystäväni ehdotukseen Loviisa-viikonlopusta ilman tarkkaa sijaintitietoa. Helsingistä Loviisaan on matkaa noin 90 kilometriä ja Turusta Loviisaan noin 250 kilometriä.

Kun valitsin ensimmäisen sopivan Turku-Helsinki-junamatkaani täydentävän bussin, jouduin istumaan kaksi tuntia, kun reitti kiersi Sipoon ja Pernajan kautta metsäisiä pikkuteitä myöten. No, Uusimaa tuli nähdyksi siltäkin osin.

Ravintola Bellan suomenkielisen menun kannessa on suomalaisia postimerkkejä. Mukana ainakin Urho Kekkonen ja Hanoi Rocks.

Ravintola Bellan suomenkielisen menun kannessa on suomalaisia postimerkkejä. Mukana ainakin Urho Kekkonen ja Hanoi Rocks.

Työpäivän jälkeinen matka uuvutti ja nälkäkin vaivasi matkalaisia, Tampereelta saapunutta ystävääni ja minua. Ruokapaikka löytyi melko helposti Ravintola Bellasta kirkon läheltä.

Huomio kiinnittyi menun postimerkkisomisteiseen kanteen ja sain tietää tarjoilijalta, että suomen-, englannin- ja ruotsinkielisessä menussa on vastaavien maiden postimerkkien kuvat. Pizza Parma ja olut täyttivät vatsan.

Musiikkiakin olisi ollut tarjolla, mutta emme jääneet sitä kuuntelemaan.

Degerbystä Loviisa

Loviisa (ruots. Lovisa) perustettiin vuonna 1745. Se oli vuoteen 1752 saakka Degerby-niminen. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili tuolloin Degerbyssä ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Onkohan suomessa muita kuningattarelta nimen saaneita kaupunkeja kuin Loviisa ja Kristiinankaupunki?

K-kauppa ja Kappeli

Halusimme selvittää Loviisan Kappelin sijainnin seuraavaa päivää varten ja saimme opastuksen vastaan tulleelta nuorelta mieheltä. Olimme hieman huvittuneita, kun hän kysäisi: ”Tiedättekö, missä on K-kauppa?” Myöhemmin havaitsimme, että keskustassa ei paljon ruokakauppoja olekaan, joten kävihän marketkin maamerkiksi. Löysimme Kappelin puistoineen.

Tori täynnä tavaraa

Tori raatihuoneen edustalla oli täynnä väkeä hyvien löytöjen toivossa.

Tori raatihuoneen edustalla oli täynnä väkeä hyvien löytöjen toivossa.

Hotellimme Degerby sijaitsi keskeisellä paikalla lähellä linja-autoasemaa ja toria, jonka yhdellä reunustalla oli vaaleanpunainen raatihuone.

Torilla oli lauantaina ja sunnuntaina antiikkimarkkinat ja kirpputorimyyntiä. Tarjolla oli paljon houkuttelevan näköistä tavaraa, mutta milläs bussilla kulkija mitään isompaa tai painavampaa ostosta mukaansa ottaisi?

Valokuvaaja Juha Metso oli myymässä tavaroitaan ja olin kiinnostunut hänellä olevasta pienestä karttapallosta ‒ minulla on jo mukava kahden karttapallon kokoelman alku ‒ mutta hintaneuvottelumme päättyivät tuloksettomina.

Antiikkimarkkinat.

Ensi vuoden mummokalentereita oli tarjolla molemmilla kotimaisilla kielillä.

Taiteilija Inge Löök oli tuonut myyntiin ensi vuoden mummokalentereita molemmilla kotimaisilla kielillä.

Pistäydyimme myös Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilla ja löysimme korttitaiteilija Inge Löökin tuotteiden myyntipisteen.

Vuoden 2017 kalenteri mummokuvineen lähti mukaani annettavaksi lahjaksi. Inge vielä signeerasi juuri painosta tulleen kalenterin.

 

Kirkko keskellä kaupunkia

Ehdimme tutustumaan lauantaina muutaman vanhan talon lisäksi myös kirkkoon Brandensteininkadulla. Loviisan uusgoottilainen punatiilikirkko on valmistunut vuonna 186 arkkitehti G.T. Chiewitzin suunnitelmien mukaan. Kirkko on 54 metriä korkea ja sinne mahtuu noin 1 000 henkilöä.

Kaupungin edellinen puukirkko tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1855. Tulipalosta pelastettiin irtaimistoa, joka on edelleen esillä uudessa kirkossa. Näitä ovat muun muassa vanha alttaritaulu ja krusifiksi, kello ja sakastin messinkikruunu.

 

LOviisan kirkko.

Loviisan kirkko.

Loviisan kirkon urut.

Loviisan kirkon kattokruunu on vuodelta ?

Kristus-patsa.

Läänin kuvernööri, paroni Wallén lahjoitti kirkkoon patsaan, joka on kipsijäljennös tanskalaisen kuvanveistajä Bertel Thorvaldsenin Kristuspatsaasta.

Kulttuuria, kulttuuria

Jean Sibeliuksen patsas.

Nuoruuden kesiään Loviisassa viettänyt Jean Sibelius on saanut kaupunkiin patsaan ja oman nimikkokadun. Sibeliuksenkatu 10:ssä sijaitsevan talon muistolaatassa todetaan, että Sibelius sävelsi siellä Kullervo-sinfonian vuonna 1892. Nykyisin talossa toimii Loviisan musiikkiopisto.

Kaupungissa vietetään myös Loviisan Sibeliuspäiviä, lämminhenkiseksi ja nuorekkaaksi mainittua kamarimusiikkifestivaalia syyskuisena viikonloppuna.

”Sibeliuksen nuorena Loviisassa viettämä aika jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen: aurinko ja meri, kesä ja valo olivat lähteitä, joista säveltäjä ammensi lopun ikänsä”, kerrotaan tapahtumasivulla.

Kulttuuri näkyy kaupungissa monin tavoin, muun muassa penkkien runolaatoissa, jotka on toteutettu Svenska Kulturfondetin varoilla. Laatoissa oli tunnettujen suomalaisrunoilijoiden tuotantoa suomeksi tai ruotsiksi.

Runoja penkissä.

Kulttuurin keskittymä on myös taiteilija, professori Riitta Nelimarkan Bongan linna, jossa myös kävimme.

Kiva kesäkaupunki

Loviisa antoi itsestään kesäisen ja aurinkoisen viikonlopun aikana sympaattisen ja miellyttävän kuvan. Puutaloja, kivitaloja, kaksikielisyyttä, kahviloita, puistoja lehtipuineen ja mukavia ihmisiä, jotka jäivät neuvomaan ja juttelemaan meidän satunnaisten matkailijoiden kanssa. Monet ihastelivat vilkasta vilinää, mutta totesivat että talvella on sitten hiljaisempaa.

Kesäaikaan kaupungissa on muitakin tapahtumia kuin LWT, muun muassa Loviisan Avoimet Puutarhat (Öppna Trädgårdar i Lovisa) muutamina kesäisinä päivinä.

Loviisa on ehkä jäänyt Hangon ja Porvoon varjoon, mutta on käynnin väärtti. Jos ei halua tutustua vanhoihin taloihin, kannattaa tulla kaupunkiin jonain muuna aikana kuin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Silloin saattaa olla pulaa majoitustiloista.

Veneilijöille Loviisa tarjoaa merellisen tukikohdan vierasvenesatamineen.

Mullqvistin malja

Mullqvist-cocktail

Hotelli Degerbyn baarin pöydässä silmämme osuivat Mullqvist Clubin drinkkimainokseen. Olihan sitä kokeiltava. Kyseessä on Ravintola Bellan, olut- ja viinibaari Ölvinin ja Hotelli Degerbyn yhteisesti markkinoima juoma, josta tehdään erilaisia versioita sesongeittain. Idea syntyi yrittäjien yhteisistä juhlista.

Tämän kesän drinkissä on vadelmalikööriä, Pohjan Poika -viinaa, Ginger Alea, soodaa, punaista grenadiinia ja vadelmasiirappia. Aika makea.

Mullqvist ry on loviisalainen vuonna 2015 rekisteröity yhdistys, joka fokusoi elämän pieniin iloihin. Sen tunnuslauseena ”Me ollaan Mullqvisteja kaikki kun oikein silmiin katsotaan.”

Mullqvisteja emme Loviisassa tavanneet ‒ paitsi taksinkuljettajan, jonka jouduimme soittamaan apuun, kun huomasimme, ettei paluubussimme lähtenytkään linja-autoasemalta kuten ehkä vanhojen muistijälkien mukaan voisi olettaa, vaan valtatien liittymästä.

Ei ollut pirssimiehellä tietoa Onnibussin reiteistä. Arvailujen ja pienen harhamatkan jälkeen hän jätti meidät kyytiämme odottelemaan, onneksi oikealle pysäkille. Matkailu avartaa ja opettaa.

Normaali
Kesätuuli kuivaa vielä pyykit.

Kesätuuli kuivasi vielä pyyhkeitä Wanhan kaupan pihassa.

Valokuva

Kesäpyykkiä

Kuva
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa

Kelpaisi tällä lasiverannalla istuskella aamukahvilla.

Kelpaisi tällä lasiverannalla istuskella aamukahvilla.

Loviisassa oli tarjolla hieno puutalotapahtuma viimeisenä kesäviikonloppuna. Kahdessa päivässä ehti nähdä ja kokea vain murto-osan kaikesta tarjolle tuodusta.

Avoima olevat talot oli helppo löytää karttojen ja lWT-kylttien avulla.

Avoinna olevat talot oli helppo löytää karttojen ja LWT-kylttien avulla.

Omaan vuodenkiertooni on vakiintunut muutamia tapahtumia alkaen tammikuun Matkamessuista lokakuun Helsingin kirjamessuihin. Nyt kokoelmaan tuli yksi uusi tapahtuma lisää ‒ Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus, jota on järjestetty vuodesta 2005.

Lähdin mukaan ystäväni houkuttelemana. Varasimme tapahtumalle ja Loviisalle koko viikonlopun perjantai-illasta 26.8. sunnuntai-iltapäivään 28.8.

Matka työpäivän jälkeen Turusta Loviisaan vei kaikkiaan 4,5 tuntia: junalla Turusta Helsinkiin ja ensimmäisellä mahdollisella linja-autolla Helsingistä Loviisaan. Jälkimmäinen osuus ei ollut nopein mahdollinen, vaan bussi kulki muun muassa Pernajan kautta ja kesti kaikkiaan kaksi tuntia.

Perinne- ja korjausrakentamisen asialla

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma (LWH) on oikeastaan Loviisan valtakunnalliset perinne- ja korjausrakentamisen päivät, joilla on varmaan paljon annettavaa omaa puutalokotiaan korjaaville ja sisustaville. Itse talotohtori Panu Kailakin oli paikalla vastaamassa yleisön kysymyksiin ja ohjelmassa oli myös lyhyt perinne- ja korjausrakentamisen seminaari.

Tapahtumalla oli hyvät esittelyaineistot: tabloidlehti infoineen, karttoineen ja lyhyine taloesittelyineen, erillinen karttaesite ja informatiiviset verkkosivut. Niiden perusteella teimme perjantaina suunnitelman tutustua taloihin kolmella erillisellä alueella: Sibeliuksen- ja Oltermanninkadun vaiheilla, Garnison puutaloalueella ja Puutarhakadulla Vanhassa kaupungissa.

lWH-tulisteeseen on poimittu muutaman talon tunnuskuvat.

LWH-tulisteeseen on poimittu muutaman talon tunnuskuvat.

Tutustumiskohteina oli kaikkiaan 48 yksityiskotia tai julkista rakennusta, joista 38 sijaitsi Loviisan keskustassa. Talot olivat avoinna sekä lauantaina ja sunnuntaina klo 10‒17. Sisänpääsyn takaavan 15 euron hintaisen rannekkeen sai ostettua muutamasta paikasta.

Kun halusimme käydä myös antiikkimarkkinoilla, kirkossa ja taiteilija Riitta Nelimarkan Bongan linnassa sekä levähtää kahviloissa ja käydä syömässä, oli aika ja voimat jaettava tarkoin; myös siksi, että kuljimme kaikki matkat jalan. Ystäväni kaipasi mukaansa vakiokulkupeliään, polkupyörää, joka olisikin ollut kätevä. Pyöriä olisi voinut myös vuokrata käyttöönsä.

Matkustajakoti ja kauppa uusiokäytössä

Puutalokierroksemme aloitimme Sibeliuksenkadulta, jossa kohteina olivat matkustajakodista kodeiksi remointoidut Helgas 1 ja Helgas 2. Niistä löytyi myös vanhan matkustajakodin nostalgisia kalusteita ja rakenteita, muun muassa eteisen puhelinkoppi.

Ehdimme katsoa muutaman kodin, jonka jälkeen kaipasimme pientä lepotaukoa. Sen vietimme inspiroivassa ja valloittavassa ympäristössä, Loviisan Kappelissa, joka on upeasti kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi ynnä kaupunkilaisten kulttuuriolohuoneeksi.

Tässäkin tapauksessa kaiken takana on nainen: porvoolainen restaurointi- ja ravintola-alan yrittäjä Airi Kallio, jonka tapasimme kahvilaa emännöimässä ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan. Kappelista lisää omassa postauksessaan.

 

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Jatkoimme teen ja valkosuklaa-lime-piirakan ja vadelmakakun voimin kohti Garnisonia, josta löytyi usempi koti ihasteltavaksi, muun muassa Huset vid ån, Wanha kauppa, Kuninkaanlampi ja Vanha iinatorni.

Kuninkaanlammen pihapiiristä löytyi myös kahvila. Joitakin aikamatkalaisiakin näyttää tulleen paikalle.

Kuninkaanlammen pihapiiristä löytyi myös kahvila. Joitakin aikamatkalaisiakin näyttää tulleen paikalle.

 

Wanhassa kaupassa toimii siloin tällöin kirpputori.

Wanhassa kaupassa toimii silloin tällöin kirpputori.

 

Villiviinin peittämän rakennuksen takana näkyy Vanha Viinatorni -rakennus.

Villiviinin peittämän rakennuksen takana näkyy Vanha viinatorni -rakennus.

 

Vanhassa viinatehtaasa on taiteilijan koti, työhuone ja galleria.

Vanhassa viinatornissa on taiteilijan koti, työhuone ja galleria. Kuvan huone on tornissa.

Loviisassa talot eivät tunnu olevan vain rakennuksia, vaan omia persooniaan nimineen, historioineen ja tarinoineen. Osalla taloista on omat Facebook-sivut, blogi ja joidenkin menneisyys ja nykyisyys on talletettu valokuvakirjaan.

Myöhäiselle lounaalle suunnistimme Ulrikanhoviin, jossa oli tarjolla isoäidin lounas porsaanpaisteineen ja kermaperunoineen. Ulrikanhovi rakennettiin 1800-luvun lopulla köyhäintaloksi ja se on sittemmin toiminut kunnalliskotina; nykyisin se tarjoaa pedin ja puuroa matkustajille.

Ilta meren rannalla

Tiivis päivä vaati pienen lepohetken majapaikassamme Hotelli Degerbyssä. Sen jälkeen tutustuimme päällisin puolin Vanhaan kaupunkiin seuraavaa päivää varten, jolloin meillä oli aikaa tutustua taloihin vain kaksi tuntia.

Päädyimme runsaan paikallisista ja turisteista muodostuneen joukon jatkoksi Ölvin-olut- ja viinituvan piha-alueen korituoleihin kuuntelemaan Iskelmän Insinöörit -bändin soittoa pimeässä elokuun illassa. Saimme sisäpiirin tietoja samassa pöydässä istuvilta loviisalaisnaisilta, joista kumpikin oli tullut kaupunkiin muualta ‒ ja minkäs muun kuin rakkauden perässä.

Jatkoimme matkaa vielä Laivasillalle, joka on Loviisanlahden rannalla oleva tapahtuma-ja ravintola-alue samalla paikalla, jonne saapuivat ensimmäiset suolalaivat uuteen rajakaupunkiin, vuonna 1745 perustettuun Loviisaan. Laivasillan rannassa on vierasvenesatama.

Istuimme hetken ravintolassa ja katselimme ulos paviljonkiin, jonka lattialla pyörähti muutama pariskunta orkesterimusiikin tahdissä.

Lauantaina vietettiin myös muinaistulien iltaa tai venetsialaisia. Ehkä tulia olisi jossain ollutkin, mutta emme jaksaneet enää lähteä niiden perään. Laivasillan vastarannalta näkyi sentään muutama pieni loimu.

Ystävällisyyttä ja yhteishenkeä

Loviisan markkinointihenkilöitä toivottavasti kävijöitä tervetulleiksi.

Loviisan markkinointihenkilöitä toivottamassa kävijöitä tervetulleiksi.

Täytyy kehua tässä samassa loviisalaisia: he olivat ystävällisiä ja ryhtyivät juttusimme meidän turistien kanssa, kun kysyimme välillä neuvoa. Kaikki olivat mielissään Loviisan vilkkaasta viikonlopusta ja kaupungissa tuntui olevan mainio yhteis- ja talkoohenki.

LWH-tapahtuman aikana Loviisan noin 15 000 asukkaan väkimäärä tuplaantuu. Tilannetta kuvastaa sekin, että tulijoita neuvottiin ottamaan käteistä mukaan ‒ pankkiautomaattien rahat ovat usein loppuneet.

Mukana touhuissa olivat erilaiset järjestöt urheiluseuroista Rotareihin ja varmaan myös paljon vapaaehtoisia. Vaikka kaupunki on kaksikielinen (suomi noin 55 %, ruotsi noin 42 %), se ei tuntunut jakavan yhteisöä.

LWH:n lisäksi kaupungissa oli monia muita tapahtumia antiikkimarkkinoista keräilymessuihin, Suolatorin messuihin ja Itutoriin. Monet ottivat turistitulvan vastaan perustamalla oman pop up -kirpputorinsa tai -kahvilansa.

Sää oli mainio koko viikonlopun ajan ‒ ja niin se on ollut kuulemma kaikkina vuosina. Ihana, joskin pikainen, paluu kesään epävakaisen elokuun lopussa.

Nytpä tiedän, mitä merkitsen vuoden 2017 kalenteriin elokuun viimeiseen viikonloppuun.

Kadunvieret olivat täynnä kirpputoreja.

Kadunvieret olivat täynnä kirpputoreja.

 

Loviisan puutaloissa näki hyvin persoonallisia sisustuksia.

Loviisan puutaloissa näki hyvin persoonallisia sisustuksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Normaali