Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa

Jatkan edellisessä postauksessa aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Kalamatasta, Peloponnesokselta, jossa vietin suurimman osan yli viikon pituisesta konferenssimatkastani.

Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla tai ehkä pikemmin saaressa. Niemimaan kapean maayhteyden Kreikan mantereeseen katkaisee Korintin kanava. Peloponnesos on jaettu seitsemään maakuntaan ja kullakin alueella on omat erityispiirteensä. Yksi maakunnista on Messinia ja Kalamata on sen pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki. Väkiluvultaan Kalamata on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.

Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia. Kalamatasta löytyy myös lentokenttä.

Vakioitu aamupala

Majoituin Filoxenia Kalamata -konferenssihotellia vaatimattomammassa, lähistöllä sijainneessa Hotel Fotinissa. Erillisestä tilauksesta siellä saattoi nauttia aamupalan. Se oli joka päivä samanlainen: kahvia tai teetä, mehua, paahtoleipää ja muuta vaaleaa leipää, juustoa, keitettyjä kananmunia, marmeladia ja voita pienissä rasioissa sekä kakkupaloja.

Täälläkin toistui sama ilmiö kuin joissain italialaisten hotellien aamupalapöydissä: tuoreita kasviksia, kuten kurkkua, tomaattia tai salaatinlehtiä ei ollut tarjolla. Luulisi, että niitä kasvaisi lämmössä runsaasti? Tiedä sitten, onko puute kasteluvedestä vai tottumuksista.

Booking.com-sivustolla aamiainen on kyllä saanut positiivista palautetta. Ja voin minäkin kehua sen puolesta, että palvelu pelasi, aamiainen tarjoiltiin pöytään ja oli sinänsä mukavaa, ettei aamulla tarvinnut heti ensi töikseen lähteä etsimään aamiaispaikkaa. Hinta-laatu-suhde oli hyvä, sillä aamiainen maksoi vain kuusi euroa.

Aamiainen Hotel Fotinin tapaan. Kuva: Hotel Fotini.

Kuuluisat Kalamatan oliivit

Jos Kalamatan nimi tuntuu tutulta, niin olet voinut nähdä sen jonkun oliivituotteen etiketissä. Kalamata on kuulu nimenomaan oliiveistaan, joita myydään sekä vihreinä että tummempina. Tummat oliivit on jätetty puuhun kypsymään, kunnes väri on violetintumma. Kalamata-oliiveilla on Euroopan unionin nimisuojaus. Alue tuottaa myös mustia viikunoita.

Kalamatalaisessa turistikaupassa oli suuri valikoima oliivituotteita, joita olisi voinut ostaa tuliaisiksi: erilaatuisia oliiviöljyjä, säilöttyjä oliiveja vihreinä ja tummina. Jossain oli tarjolla myös oliivimarmeladia.

Oliivituotteita tuliaisiksi.

Matkan aikana pääsimme tutustumaan myös oliiveja viljelevään ja jalostavaan tilaan ja maistelemaan erilaisia tuotteita. Teen siitä kokemuksesta mahdollisesti erillisen postauksen.

Oliivipuita kasvaa kaikkialla. Kuljin päivittäin erään aitauksen ohi ja siellä laidunsi valkoinen hevonen. Se näytti jotenkin surulliselta. Kavereita ei aitauksessa ollut. Ehkä sille tuli kaipaus lajitovereiden luo? Lämpimänä päivänä se haki suojaa kukkivan oliivipuun siimeksestä.

Tervehdin valkoista hevosta kulkiessani sen aitauksen ohitse.

Vaatimattoman näköiset valkoiset kukat muuttuvat vihreiksi ja myöhemmin tummiksi oliiveiksi.

Lihaa ja perunoita rantaravintolassa

Yhtenä päivänä oli mahdollisuus kuljeskella Kalamatassa, joitain hankintojakin oli mielessä. Keskustassa oli pitkä aukio suihkulähteineen varattuna kävelijöille, reunoilla oli paljon katukahviloita ja -ravintoloita. Vanhassa kaupungissa oli jonkin verran rapistumaan päässeitä taloja, toisia oli laitettu parempaan kuntoon.

Kalamatan kiertelyn lomassa oli mukavaa istahtaa kahvilan terassille nauttimaan kylmää frappea.

Kiertelyn jälkeen olin palaamassa bussilla hotellille rantakatua myöten, kun vatsa vaati ruokaa. Jäin pois kyydistä meren rannalla olevan Taverna Alkyonides -ravintolan luona. Se oli myöhään iltapäivällä melko tyhjillään.

Kalaa, lihaa vai pastaa?

Menu kertoi annoksensa kreikaksi ja englanniksi. Tarjolla oli kreikkalaisruokaa moussakasta lähtien ja lisäksi pastaruokia, jotka kuuluvat lähteenä käyttämäni keittokirjan* mukaan myös paikalliseen ruokavalikoimaan, erityisesti uunissa paistettuna ja tomaattikastikkeessa.

Annos ei ollut kauneudella pilattu, mutta vei nälän.

Valitsin lihavuoan ja pöytään tuotiin uunissa haudutettua lihaa ja ranskalaisia. Salaatti ei kuulunut tähän annokseen. Leipä tuotiin pöytään ennen ruokaa ja juomaksi valitsin paikallista olutta ja vettä.

Food Stories -ruokamessut iltaohjelmana

Paikallista elintarviketuotantoa näyttävässä esillepanossa.

Kalamatassa oli samaisena retkipäivänäni vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu TBEX-konferenssin kunniaksi Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut, joissa esiteltiin paikallisten tuottajien ruokia: juomia viineistä väkeviin, oliiveja ja kaikkea mahdollista. Tilaisuuteen tuli paikallisia meidän matkailijoiden lisäksi.

Meno oli sen verran äänekästä ja tungos kova, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.

Kalamatan kadut täyttyivät illallisvieraista.

Tässä baarissa on hyvät juomavalikoimat.

Yhden baarin tai pubin ulkopuolella oli janoisia houkuttelemassa listaus paikan valikoimista; kreikkalaisia oluita oli tarjolla yli 350 ja hanassakin oli yli 12 olutta. En kuitenkaan mennyt tähän paikkaan, vaikka hanaoluiden ystävänä minulla olisi ollut siellä runsaasti valinnanvaraa.

Lounaita Ego-ravintolassa

TBEX-konferenssi järjestettiin neljän tähden Filoxenia Kalamata -hotellissa. Konferenssipäivien lounaita emme nauttineet hotellin ravintolassa, vaan pienen kävelymatkan päässä olevassa Ego-ravintolassa meren rannalla. Olisiko lounaspaikan valinta ollut hintakysymys vai katsottiinko, että pieni ympäristönvaihdos keskellä päivää tekee hyvää? Ehkä Ego-ravintolan arvioitiin olevan rennompi ympäristö ‒ niin kuin se olikin.

Filoxenia Kalamata -hotellin ravintola valkoisessa asussaan.

Ego on ulkoilmaravintola, josta löytyi myös muutamia katettuja alueita.

Ego-ravintola sijaitsee Navarinou-rantakadun varrella, joten halutessaan voi lepuuttaa silmiään merinäköalassa.

Ruokaa oli tarjolla buffetissa ja sen suhteen ei ole mitään valittamista. Monipuolinen valikoima, paljon kasviksia ja salaatteja.

Tarjolla oli myös perinteistä possunpaistia gournopoulaa tai gourounopouloa, joka on suosittu ruoka Messiniassa ja erityisesti Kalamatassa. Possua paistetaan noin kymmenen tunnin ajan vartaassa vatsa täytettynä oreganolla ja suolalla. Paiston aikana possun painosta häviää noin puolet, mutta jäljelle jäävä liha on mehevää ja pintaan jätetty nahka rapeaa. Vähän kuin meidän joulukinkkumme?

Vasilis Makris paloitteli vartaassa kypsynyttä possua, gournopoulaa.

Jälkiruoat tarjottiin pienistä annosmaljoista.

Oluenystäville festarit elokuussa

Kalamatassa järjestetään koko saaresta nimensä ottanut olutfestivaali Peloponnese Beer Festival Expo elokuun alussa 2.‒4.8.2024. Paikalle tulee panimoiden edustajia ilmeisesti koko Kreikasta ja esillä on noin 350 olutmerkkiä.

Festivaalialue aukeaa iltaisin seitsemältä ja jatkuu pitkälti aamuyöhön. Kävijöitä viihdyttävät monet rock- ja kansanmusiikkiyhtyeet ja tarjolla on myös ruokaa. Videosta päätellen kyseessä on aika massiivinen tapahtuma.

Paikallista olutta.

*Lähde: Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi.
(Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)

Lue myös:
Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa

Föli, Föri ja muut turkulaiset kulkuneuvot

Kevään ja kesän alkavan matkailukauden kunniaksi esittelen tässä turkulaisia kulkuneuvoja, joita yhdistää se, että ne alkavat F-kirjaimella ja ovat osa Turun joukkoliikennettä.

Fölin linja-autot

Föli-bussilla pääsee muun muassa Turusta Naantaliin.

Turun seudun joukkoliikenne Föli aloitti toimintansa 1.7.2014 Turussa, Kaarinassa, Raisiossa, Naantalissa, Liedossa ja Ruskolla; Föli viettää siis 10-vuotissynttäreitään tämän vuoden heinäkuun alussa. Tuolloin Paimiokin liittyy seutuliikenteeseen.

Fölin bussit tunnistaa keltaisesta väristä. Ne olivat keltaisia ennen seudullista joukkoliikennettäkin, ja silloin niitä kutsuttiin Keltsuiksi. Jos sana föli ei tunnut tutulta, niin se tarkoittaa lounaismurteessa mukana olemista: ”ollaan mukana” eli ”ollaan fölissä”.

Suuri osa bussipysäkeistä on hiljattain remontoidun Kauppatorin laidoilla, osa myös Aurakadulla, Linnankadulla, Eerikinkadulla ja Puutorilta.

Föli-matkan voi maksaa muun muassa kertalipulla, vuorokausilipulla tai matkakortilla. Kortteja ja lippuja voi ladata ja maksaa verkossa Föli-kaupassa tai Föli-sovelluksella. Matkailijalle erityisen kätevää on se, että matkan voi maksaa myös pankki- ja luottokortin tai mobiililaitteen lähimaksulla. Tämän vuoksi Fölin matkoja mainostetaan maailman helpoimmiksi.

Jos on menossa kulttuuririentoon, vaikkapa teatteriin, lippuun saattaa sisältyä myös maksu, joka on voimassa busseissa ja vesibusseissa ennen ja jälkeen tapahtuman: lipulla voi matkustaa Fölissä kolme tuntia ennen ja kaksi tuntia jälkeen esityksen. Erillistä lippua ei tarvita.

Fölin vyöhykkeetön tasahinta on ainoa laatuaan Suomessa. Se tarkoittaa sitä, että saat matkustaa koko Föli-alueella yhdellä lipulla, vaikka Turusta Naantaliin. Kertalipun vaihtoaika on Suomen pisin eli kaksi tuntia.

Fölin linjoissa on Turun sisäisiä linjoja, seutulinjoja, yölinjoja, työmatka- ja koululaislinjoja, palvelulinjoja sekä Kaarinan, Raision, Naantalin, Liedon ja Ruskon sisäisiä linjoja. Niitä ajaa seitsemän eri liikennöitsijää ja lisäksi yksi ajaa kesäaikaan vesibusseja.

Kevään etenemisen myötä Fölin bussit kulkevat kesäaikatauluin maanantaista 22.4. alkaen. Linjat 21 ja 23 aloittavat samana päivän kesäkauden liikenteensä Kuhankuonolle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Sinne liikennöidään lauantaisin, sunnuntaisin ja pyhäpäivinä ajalla 22.4.–27.10. sekä myös arkisin ajalla 3.6.–4.8.

Jos olet innokas käsitöiden tekijä, voit osallistua Fölin 10-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettävään suunnittelukilpailuun, jossa haetaan Föli-aiheisia villasukka-, lapas- tai muita neulemalleja. Kilpailuaika on 10.4.–10.6.2024.

Paljon lisätietoja Fölin sivuilta tai Föli-sovelluksesta.

Fölin vesibussit

Fölin vesibussi M/S Jaarli kuljettaa matkustajia Ruissaloon.

Vesibussi ottaa matkustajia kyytiin mantereen puolella Martinsillan ja Forum Marinumin pysäkeiltä.

Föli on laajentanut liikennettä viime vuosina myös vesille eli sen vesibusseilla pääsee Ruissaloon ja Hirvensaloon ja takaisin kaupungille. Mainio tapa päästä kaupungin vihreään keitaaseen Aurajokea pitkin; samalla voi ihailla joki- ja merimaisemaa.

Fölin vesibussit liikennöivät Aurajoelta Ruissaloon ja Hirvensalon Pikisaareen päivittäin 11.5.–25.8.2024 sekä lisäksi kolmena seuraavana viikonloppuna eli la ja su 31.8.–1.9., 7.–8.9. ja 14.–15.9.2024. Vesibussin kyytiin saa mukaan polkupyörä maksutta. Alukseen otetaan kerrallaan enintään 10 polkupyörää, 1 pyörä/henkilö.

M/S Ruissalo on toinen Föli-vesibusseista.

Föllärit eli kaupunkipyörät

Yksi Fölläreiden asemista on Linnankadulla Kaupunginkirjaston
edustalla Leijona-suihkulähteen luona eli Vähätorilla. Nämä pyörät ovat vuoden 2021 mallia,
nyt käytössä voivat olla eri mainokset.

Jos haluaa liikkua kaupungilla ”ruismoottorilla” ilman aikataulua, niin silloin voi ottaa käyttöönsä kaupunkipyörä Föllärin. Pyöriä on 700 kappaletta ja pyöräasemia yli 200.

Hauskaa on, että kaikilla pyörillä on oma nimi. Ne ovat tavallisia etunimiä, joukossa on myös kansainvälisiä nimiä. Varaföllärit on sen sijaan nimetty hiukan lennokkaammin ja turkulaistwistillä, kuten Aurajoki, Monroe, Piispis, Posankka ja Pallivaha.

Fölläreihin voi ostaa kuukausijäsenyyden 9 eurolla tai kausijäsenyyden 35 eurolla. Pyörän saa käyttöönsä myös maksamalla 2 euron kertamaksun. Fölin vähintään 30 päivän kausikortit sisältävät fölläreiden käyttöoikeuden.

Föri eli kaupunkilautta

Föri lähdössä Tervahovinkadulta Wechterinkujalle.

Aurajoki jakaa Turun kahteen puoleen eli ”täl puol jokke” ja ”tois puol jokke”. Turkulainen erikoisuus Föri eli kaupunkilautta kuljettaa ihmisiä maksutta joen yli Tervahovinkadun (itäranta) ja Wechterinkujan välillä (länsiranta). Matkalla ei ehdi kovin kauaa ihastelemaan Aurajoen maisemia, sillä joen ylitys Förillä kestää noin kaksi minuuttia.

Föri liikkuu lähtökohtaisesti ympäri vuoden seuraavasti:
• Kesäaikana klo 6.15–23.00 (1.5.–Turun päivä, joka on syyskuun 3. sunnuntai).
• Talviaikana klo 6.15–21.00.
• Jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena poikkeusaikataulun mukaan.

Vuonna 2017 kettinkivetoinen Föri koki historiansa merkittävimmän muutoksen: sen dieselmoottori vaihdettiin ympäristöystävälliseen sähkömoottoriin. Virtaa moottoreihin tulee akuista, jotka ladataan rantalatausasemassa Förin ollessa yöaikaan laiturissa.

Föri on Suomen vanhin jokapäiväisessä ammattiliikenteessä oleva kulkuneuvo. Siihen mahtuu kerrallaan enintään 75 matkustajaa.

Förin kyydissä voi ihailla Aurajoen maisemia ja liikennettä.

Förin infokyltti neuvoo matkustajia turuksi, suomeksi ja ruotsiksi.

Funikulaari eli kaupunkivinohissi

Funikulaari on nimetty Kakolan funikulaariksi.

Funikulaarin sisäänkäynti Linnankadulla.

Turun uusin kulkupeli on vuoden 2019 toukokuussa käyttöön otettu Funikulaari, josta onkin riittänyt hauskaa ihan valtakunnallisesti. ”Naurajat nauraa, mutta hissi kulkee”, lauletaan Kalevauvan Turku-laulussa. No, hissi taitaa kulkea säännöllisen epäsäännöllisesti, ja sen vikailmoituksetkin ovat saaneet huomiota. Funikulaarin häiriöistä tiedotetaan Turun liikennekeskuksen X-tilillä.

Funikulaari on Suomen ensimmäinen ulkona kulkeva kaupunkivinohissi, jota kutsutaan myös rinnehissiksi. Se tarjoaa esteettömän kulun Kakolanmäelle, jonne ei pääse muulla joukkoliikenteellä – paitsi Fölläreillä. Funikulaari kulkee Linnankadun ja Graniittilinnankadun väliä osoitteessa Linnankatu 55b.

Funikulaarin mahtuu enemmillään 30 ihmistä ja istumapaikkoja on kahdelle. Vinohissi kutsutaan paikalle nappia painamalla, kuljettajaa ei ole.

Funikulaarin radan pituus on 130 metriä ja korkeuseroa on 30 metriä ala- ja yläaseman välillä. Matka-aika yhteen suuntaan on noin yksi minuutti. Kakolanmäeltä löytyy muun muassa hotelli ravintoloineen, kylpylä ja uusi asuinalue.

Funikulaarilla matkustaminen on maksutonta. Funikulaari on avoinna arkisin 04.30–01.00 sekä viikonloppuisin 5.00–24.00.

Funikulaari matkalla Kakolanmäeltä Linnankadulle.

Tervetuloa Turkuun, ota menopelit käyttöösi. Jos oma auto tuli kuitenkin mukaan, niin sen voi laittaa huilamaan Toriparkkiin Kauppatorin alle.

Kirjamessumatkalla Lontoossa

Suomen tiedekustantajien opintomatka Lontooseen oli kirjanystävän toivematka. Tutkimme kirjoja kirjamessujen lisäksi myös kirjakaupoissa.

Olympia London -messukeskus täyttyi kustantajista ja muusta kirja-alan väestä 12.‒14.3.2024.

Olimme opintomatkalla tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024. Keskiviikkoaamuna suuntasimme kirjamessuille. The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa (Hammersmith Road). Ovella oli melkoinen jono jo heti yhdeksän jälkeen, mutta pääsimme kulkemaan näytteilleasettajien sivuovesta.

Tulijoilla piti olla mukanaan tulostettu nimilappu, johon sai kotelon kaulanauhoineen. Kotelon materiaali oli fiksusti ruskeaa pahvia tavanomaisen muovin sijasta. Takin jättäminen säilytykseen maksoi kaksi puntaa. Narikkalappua ei annettu, vaan kävijä kirjasi puhelinnumeronsa tablettiin ja sai kohta tekstiviestin, joka toimi kuittina ja ”narikkalappuna”. Innovatiivista tämäkin.

Kävijäkortti muodostui kotona tulostetusta nimilapusta ja pahvisesta kotelosta.

Ammattilaisille suunnatuilla Lontoon kirjamessut on tarjolla myös paljon oheisohjelmaa seminaareista kirjailijahaastatteluihin. Osallistuimme torstaina Research and Scholarly Publishing Forum -konferenssiin. Kolmen päivän messulippu maksoi 86,40/96 puntaa ja konferenssiin osallistuminen 246 puntaa.

Kirja-alan globaali markkinapaikka

Puolan osasto oli näyttävä. Tarjolla oli kirjainfon lisäksi meheviä ja isoja omenoita.

Lontoon kirjamessut ovat globaali kirja-alan markkina- ja verkostoitumispaikka. Niille osallistuu vuosittain noin tuhat näytteilleasettajaa eri puolilta maailmaa, tänä vuonna luku oli 1 030. Messuosastoja on kahdessa kerroksessa.

Kiinalla ja eräillä Lähi-idän mailla oli näyttävät osastot. Maakohtaisia osastoja oli ainakin Virolla, Italialla, Saksalla, Puolalla, Romanialla ja Yhdysvalloilla. Suomi näkyi messuilla vain parin näytteilleasettajan verran (Aatos Editions, Bonnier Rights Finland ja Elina Ahlbäck Literary Agency).

Mikael Lilius esitteli messuilla Aatos Editions -kustantamonsa kirjoja, jotka julkaistaan englanniksi.

Messujen pressihuoneessa tapasin Lotta-Sofia Saahkon, joka kertoo olevansa globaali tarinankertoja. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa karjalaisuudesta ja ulkosuomalaisuudesta, joista viisi aikuisille ja kaksi lapsille. Kirjamessuille hän kertoi tulleensa oppiakseen alaa.

Kustantajien rinnalla esillä olivat myös omakustanteita tekeviä kirjailijoita palvelevia yrityksiä. Näytteillä oli satoja kirjoja, jotka oli saatettu valmiiksi ilman kustantamoa.

Omakustannekirjoja.

Suositut esitykset

Messujen seminaarit ja esitykset olivat hyvin suosittuja ja siihen nähden esiintymispaikat olivat suhteettoman pieniä. Main Stage -esityspaikka veti vain 170 henkeä ja sinne halukkaista kertyi kymmenien metrien jono hyvissä ajoin ennen esitystä. Luovuin heti kättelyssä menemästä tekoälyn vaikutusta käsittelevään tilaisuuteen (Transforming the Future of the Written Word with Artificial Intellligence (AI)).

Toivoin vielä pääseväni Cover Meeting -tilaisuuteen, jossa käsiteltiin kirjojen kansien roolia ja suunnitteluprosessia, mutta tilan istumapaikat olivat jo täynnä. Jäin hetkeksi seisomaan ja kuuntelemaan, mutta luovutin melko pian.

Cover Meeting -esitykseen oli tarjolla enää seisomapaikkoja.

Kirjabisnes on vielä voimissaan

Kävijämäärää ei ole tiedossa, mutta väkeä oli paikoin tungokseen saakka. Se tiesi jonottamista niin kahviloihin kuin vessoihinkin. Paikalla ei ollut riittävästi kävijöille tarkoitettuja tuoleja ja pöytiä ja niinpä taukoa pitävät istuivatkin kursailematta lattialla siellä missä siihen oli tilaa.

Lontoon kirjamessut näyttivät sen, että vaikka puhutaan kirjan kuolemasta, lukemisen vähenemisestä ja kirjoitustaitojen ruostumisesta, niin kirjat ja kirjabisnes ovat vielä voimissaan. Mikä lieneekään se kirjojen määrä, joka oli messuilla esillä? Myytävää siellä ei juuri ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka olivat lähinnä omakustantajien tarjolle tuomia teoksia.

The London Book Fair järjestetään ensi vuonna 11.–13.3.2025.

Steve ”Mr. Pineapple” Mathieu esitteli värikkäällä ja aiheen mukaisesti koristellulla osastollaan kustantamiaan kirjoja.

Kuuden kirjakaupan kierros

Torstaina lähdimme messupäivän jälkeen neljän hengen porukassa kirjakauppakierrokselle. Joukossa oli niin antikvariaatteja kuin tavallisia kirjakauppoja.

The Skoop Books -antikvariaatin nimi oli kirjoitettu eteisen lattian mosaiikkiin.

The Skoop Books -antikvariaatissa kävijälle tuli olo, että täältähän voi löytyä mitä vain.

Aloitimme Skoob Books -antikvariaatista (66 The Brunswick), josta jotkut ryhmäläisistämme teki löytöjä. Minäkin kuvasin muutaman kirjan kannen muistilapukseni kuten on usein tapanani.

Toisena kohteenamme oli London Review Bookshop (14 Bury Place), joka on pienehkö, kahdessa tasossa toimiva kirjakauppa. Sen toiminta liittyy kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvään The London Review of Books -lehteen, joka kertoo olevansa Euroopan johtava kulttuurijulkaisu.

London Review Bookshopissa oli kirjoja kahdessa kerroksessa.

Princess Louise -pubia on kutsuttu kauneimmaksi viktoriaalisen ajan pubeista. Kannattaa poiketa sisään levähtämään ja nauttimaan samalla silmänruokaa.

Virkistystauon pidimme viehättävässä ja koristeellisesti sisustetussa Princess Louise -pubissa (208 High Holborn) yhden seurueemme jäsenen vinkistä. Pubi on vuodelta 1872 ja sen sisustus on viimeistelty mosaiikilla, lasimaalauksilla, koristeellisilla kaakeleilla ja kaiverretuilla peileillä. Topatut nahkasohvat ja puiset kalusteet luovat hämyisää tunnelmaa. Princess Louisen on sanottu olevan parhaiten säilyneitä viktoriaanisen ajan pubeja.

Princess Louise -pubin seinien värikkäitä kaakelilaattoja.

Seuraavana kohteena oli Foyles (107 Charing Cross Road, Soho), josta löytyy kirjoja neljässä kerroksessa. Siellä olisi riittänyt tutkittavaa vaikka kuinka kauaksi, mutta meillä taisi olla aikaa vain vartin verran.

Foyles on monipuolinen kirjakauppa, jonka yläkerrassa on myös kahvila, The Café at Foyles.

Tyydyimme katselemaan vain Sotheran’s Rare Books & Prints -kirjakaupan (2 Sackville St), ikkunaa, koska kenelläkään ei tainnut olla kovin suurta harrastuneisuutta harvinaisiin kirjoihin ja aikamme kävi vähiin.

Kävimme pikaisesti myös Waterstones-kirjakaupassa (203‒206 Piccadilly, St. James’s), joka on kahdeksalla kerroksellaan Euroopan suurin kirjakauppa ja Waterstones on Iso-Britannian suurin kirjakauppaketju.

Seuraavaksi kävimme Hatchards Bookshop -kirjakaupassa (106 Piccadilly, St. James´s). Vuonna 1797 perustetussa kaupassa on panostettu kirjojen esillepanoon pienille pöydille, joita koristavat kukka-asetelmat.

Kukkia ja kirjoja Hatchardsin tapaan.

Kovin ostajamme sai täyteen pari kassillista kirjoja ja minä taisin hankkia neljä. Yksi meistä oli varovainen hankinnoissaan, koska matkusti pelkillä käsimatkatavaroilla. Hänenkin piti luovuttaa seuraavana päivänä, koska Bysantin historiaa käsittelevä kirja oli jäänyt hänen mieleensä ‒ hän lähti ostamaan sen ennen paluuta lentokentälle.

Minulla on jo nyt ikävä Lontooseen.

Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkiläisillemme, oli mukavaa tutustua.

Lue myös:

Uuden Airbusin siivin Lontooseen
Maanalaista elämää Lontoossa
Ensin lensivät kirjeet
British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin
Kirjakauppaturistina Englannissa

Pikavisiitti keväiseen Lontooseen

Lontoo kutsui neljäksi päiväksi, kun pääsin mukaan Suomen tiedekustantajien opintomatkalle. Pääkohteenamme oli Lontoon kirjamessut, mutta ehdimme näkemään muutakin.

Suomen tiedekustantajien liitto maksoi opintomatkalle valituille matkat, majoituksen aamiaisineen ja messujen sekä ohjelmaan kuuluvien kohdevierailujen pääsyliput. Lisäksi liitto tarjosi yhteisen illallisen ja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville se korvasi matkat kotoa lentokentälle. Matkalla oltiin tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024.

Matkaan jo maanantaina

Matkalle piti kuitenkin lähteä jo maanantaina työpäivän jälkeen, koska tiistainen Finnairin lento Heathrow’lle lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 7.50.

Pääsen kentälle kätevästi Turusta Vainion Liikenteen bussilla ja kotini lähellä olevalta pysäkiltä. Matkasin lentokentälle saakka ja vaihdoin siellä hotellille vievään bussiin. Majoituin liiton varaamaan Scandic Helsinki Aviapolis -hotelliin.

Herätys olikin tiistaiaamuna jo klo 4. Ihan naapurissa sijaitsevassa Scandic Helsinki Aviacongressissa on tarjolla varhainen aamiainen päivittäin klo 4.00‒6.00, tosin ilman lämpimiä ruokia. Puuroa oli kuitenkin keitetty. Hyvä juttu, että oli mahdollisuus syödä kunnolla ennen monen tunnin reissua.

Lähdimme kahden opintomatkalaisen kanssa hotellin maksuttomalla bussikuljetuksella lentokentälle klo 5.40. Siellä oli jo melkoisesti ihmisiä, muttei valtavaa ruuhkaa. Lähtöselvityksen automaateista tulostimme lipukkeet matkalaukkuihin, jotka jätettiin hihnalle itse skannaten. Ihmistyötä on joka paikassa vähennetty. Henkilökuntaa on kuitenkin jonkun verran paikalla auttamassa.

Turvatarkastus sujui taas nopeasti Helsinki-Vantaan modernien laitteiden ansiosta. Joudun tosin aina skanneriin ja tarkastukseen, koska polvissa on rautaa.

Finnairin A350-koneella Heathrowiin

Finnairin Airbus 350 -koneessa matkustajien käytettävissä on näyttö, joka tarjoaa ajankulua lentotietojen, elokuvien ja musiikin muodossa.

Lentokone oli uudehko ja iso Airbus 350, jossa on penkkejä kolmessa kolmen istuimen rivissä. Jokaisella matkustajalla on käytössään oma näyttö, joka toimii myös viihdekeskuksena.

Minusta oli mielenkiintoisinta katsoa kameraa, joka kuvasi näkymiä lentokoneesta eteen- ja alaspäin. Näytöltä saattoi seurata lennon edistymistä ja tietoja lentokoneen nopeudesta, korkeudesta ja muista teknisistä tiedoista ja kartta näytti kulloisenkin sijainnin.

Kartta kertoi lähtö- ja kohdekaupunkien sijainnit ja lennon etenemisen.

Finnair tarjoaa asiakkailleen vain vettä ja mustikkamehua. Lisämaksusta saa muun muassa kahvia, teetä, muita juomia ja pientä syötävää; maksaminen sujuu vain kortilla. Osa matkustajista tuokin koneeseen omia eväitä. Kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin Finnair lopetti lennoillaan jo helmikuussa 2023, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Laskeuduimme Lontooseen ja suuntasimme kohti tullia ja laukkuhihnoja. Matkaseurueemme 16 jäsenestä kolme joutui selittämään tulonsa syytä Heathrow´n tullissa jonkinlaisen satunnaisotannan seurauksena. Me muut odottelimme laukkujemme kanssa.

Metrolla mukavasti ‒ tai sitten ei

Koimme lisää pieniä vastoinkäymisiä lentoasemalla, kun kuulimme, että Piccadilly Line on epäkunnossa. Sillä linjalla juuri meidän piti kulkea hotelliimme Kensingtoniin, joten etsimme vaihtoehtoisen reitin.

Metrossa voi maksaa nykyisin myös maksukortin lähimaksulla, mutta ostimme kentän infotiskiltä yhden päivän kortin (£15.90). Se leimataan metron porteilla mennessä ja tullessa kuten lähimaksukortitkin. Pääsimme Barons Courtin metroasemalle, josta jatkoimme kävellen hotellille. Ilma oli edelleen sateinen, sellainen oli ollut jo ensinäkymä koneen ikkunastakin: harmaata, kosteaa.

Majoituimme Hilton London Olympia -hotelliin. Osa sai jo huoneensa, osa vasta myöhemmin. Lähdimme pienen tauon jälkeen kaupungille kulttuurikohteisiimme. Metropulmien vuoksi olimme aikataulustamme jäljessä, joten matkanjohtajamme katsoi viisaammaksi jättää ensimmäisen käyntikohteemme väliin.

Kulttuuriohjelmaa kirjastossa ja museossa

Olisimme käyneet tutustumassa Wellcome Collectioniin, joka on museo ja kirjasto (183 Euston Road). Se perustuu yhdysvaltalaisen lääke- ja apteekkialan yrittäjän Sir Henry Wellcomen (1853–1936) lääketieteellisten erikoisuuksien kokoelmiin. Mondon Lontoo-opas kertoo, että esillä on muun muassa amputointisahoja, jalkaproteeseja, anatomisia malleja, Charles Darwinin kävelykeppi ja Napoleonin hammasharja.

Wellcome Collectionin tarkoituksena on haastaa ihmisten terveyteen liittyvää ajattelua muun muassa tieteen ja taiteen keinoin. Museoon on vapaa pääsy. Museon ylläpitäjänä on Wellcome Trust -säätiö, joka on maailman neljänneksi varakkain hyväntekeväisyysjärjestö.

Menimme suoraan toiseen kohteeseemme eli British Libraryyn (96 Euston Road), jossa meitä odotti opastettu kierros. Paikka on minulle tuttu useammalta käynniltä, mutta nyt pääsimme kurkistamaan kirjaston taustatiloihin ja lukusaleihin. Ehdin vielä poiketa hetkeksi ravintolaan ja kirjakauppaan; isompi putiikki jäi käymättä.

The British Libraryn pienoismalli.

Näkymä The British Libraryn pääovelle.

The British Libraryn King´s Libraryn torni. Sen juurella on kahvila.

British Libaryn kirjakaupan valikoimaa ehdin tutkimaan vain vähän aikaa.

Kirjastossa olisi voinut viipyä kauemminkin, mutta seuraava paikka, maailman merkittävimmäksi historialliseksi museoksi luokiteltu British Museum odotti. Siellä en ole käynytkään ennen.

Olin sopinut tapaamisen ystäväni Suen kanssa museoon. Meillä oli hiukan vaikeuksia, sillä tulimme sinne eri kautta, Susan pääovesta (Great Russell Street) ja minä talon toisesta sisäänkäynnistä (Montague Place). WhatsAppin kautta sovimme tapaamisen kirjakaupan ja kahvion liepeille. Niinpä en tällä kertaa nähnyt mitään tästä kulttuurikohteesta.

On yllättävää, että museo sulkee päivittäin ovensa jo klo 17; poikkeuksena on perjantai, jolloin museota voi tutkia klo 20.30 saakka. Avautumisaika on joka päivä klo 10.

Jatkoimme Susanin kanssa juttelua vielä erään kirjakaupan kahviossa. Olemme tavanneet edellisen kerran vuonna 2019, jolloin kävin Lontoossa noin viikon reissulla. Olemme tutustuneet vuonna 1973 alkaneen kirjeenvaihdon kautta, joten yhteydenpitomme ja ystävyytemme on kestänyt jo 51 vuotta.

Varhaisen heräämisen vuoksi minun piti kuitenkin jo seitsemän aikaan sanoa kaipaavani lepoa. Vaikka olen kulkenut Lontoon metrossa aikaisemminkin, niin tuntui hiukan pelottavalta lähteä yksin kohti hotellia.

Loppumatka piti vielä kulkea pimeässä illassa Barons Courtin metroasemalta hotellille. Käytin suunnistusapuna Google Mapsia, joka tosin antoi minulle eri reitin kuin tullessamme. Pääsin kuitenkin hyvin perille ja nukkumaan.

Keskiviikosta ja torstaista vietimme suurimman osan kirjamessuilla (The London Book Fair). Messu- ja kirjakauppakokemuksia voit lukea erillisestä postauksesta Kirjamessumatkalla Lontoossa.

The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa.

Metromatkustusta

Metro on Lontoossa lyömätön matkustusväline ‒ mikäli junat kulkevat. Lontoon maanalaisessa (London Underground/Tube) on 11 linjaa, joiden yhteispituus on 402 kilometriä ja niiden varrella on 272 metroasemaa. Metrossa matkustaa päivittäin jopa viisi miljoonaa matkustajaa. Ruuhka-aikoina liikkeellä on yli 543 junaa.

Metrojunissa on joskus väljempää, joskus hyvin tiukkaa. Lähikontaktia ihmisiin ei voi välttää. Aika harvalla oli kuitenkaan enää maskia.

Käytävän molemmin puolin olevat penkkirivit tekevät sen, että edessäsi on monet tuntemattomien ihmisten kasvot. Niiltä voi piiloutua joko kääntämällä katseen kännykkään, joka on ylivoimaisesti suosituin tapa, taikka lehteen tai kirjaan.

Opastus auttaa turistiakin: kartat metrojunien seinillä ja asemilla, seuraavan aseman kertovat näytöt, kuulutukset ja painetut kartat. Lisätietoja voi etsiä TFL Go -apista tai Transport for London -verkkosivuilta. Ja ainahan voi kysyä neuvoa kanssamatkustajilta.

Kevättä ja kerjäläisiä

Lontoon metropoliluonne tuli vastaan juuri metrojen väenpaljoudessa, pitkissä välimatkoissa, katujen tungoksessa ja vilkkaassa liikenteessä. Tutut punaiset kaksikerroksiset bussit ja mustat taksit ilahduttivat, ehkä ne edustavat jonkinlaista pysyvyyttä muuttuvassa maailmassa.

Kaupungissa on myös paljon niitä, jotka joutuvat elämään toisten hyväntahtoisuuden varassa. Ensimmäinen kerjäläinen istui Barons Courtin metroaseman edustalla ja metrojunissakin heitä näkyi; yksi näytti vaikeasta elämäntilanteesta kertovaa lappua ja toinen jakoi paperinenäliinapakkauksia, joista palasi keräämään maksuja.

Magnoliat ja kirsikkapuut kukkivat, samoin monet kukat nurmikoilla. Kevättä oli siis ilmassa, joskaan aurinkoa ei paljon näkynyt. Sateenvarjoillekin oli käyttöä.

Kolmioleipiä, pubi-illallinen ja pizzaa

Yhtenä iltana nautimme porukalla pitkän pöydän ääressä kolmen ruokalajin illallisen The Scarsdale Tavernissa. Palvelu oli hitaanpuoleista, vaikka menuvalintamme oli ilmoitettu pubiin etukäteen. No, ruoat tulivat aikanaan, juomat samoin.

Olin tilannut alkuruoaksi italialaisen kermaisen pehmeän juuston, burratan, pääruoaksi fish & chips -annoksen ja jälkiruoaksi toffeepuddingin. Varsin tuhti ateriakokonaisuus, joka tasapainotti kevyeksi jäänyttä lounasta.

The Scarsdale Tavernin fish & chips -annos oli tuhti erityisesti alkuruoaksi nautitun burratan jälkeen.

Kolmioleivät näyttävät olevan brittiläinen vastaus pienempään ja isompaan nälkään. Tulin keskiviikkona kirjamessuilta varta vasten hotelliin lounaalle, kun luulin saavani kunnon ruokaa. Hilton London Olympia -hotellin Society-ravintola oli kuitenkin runsaslukuisen majoittujamäärän vuoksi ‒ suuri osa juuri messukävijöitä ‒ päättänyt rajoittaa lounaslistansa voileipiin ja pikkupurtaviin.

Kolmioleipien äärellä tuli hiukan ikävä suomalaisten ravintoloiden lounasruokia.

Kirjamessujen torstaisen The Research and Scholarly Publishing Forum -seminaarin lopuksi ohjelmassa oli ”verkostoitumislounas” ja näytti heti pahaenteiseltä, kun sivupöydille kannettiin valkoisia ja matalia laatikoita. Sieltä paljastui rivi kolmiovoileipiä. Kehtasin ottaa kaksi, juomaksi oli tarjolla vettä. Kevyt kenttälounas siis. Vatsan tilanne tasapainottui illalla, kun kävimme iltaisen kirjakaupparetken jälkeen italialaisessa Cacciari’s -ravintolassa ja valitsin pizzan.

Verkostoitumislounaalla on tietysti kätevää syödä kolmioleipiä, joiden nauttimiseen
ei tarvita veitsen ja haarukan apua.

Perjantaina olikin jo lähtöpäivä. Nopealiikkeinen ja innokas matkailija olisi vielä ehtinyt tutustumaan vaikka lähellä sijaitsevaan Holland Parkiin tai Design Museumiin. Jäin kuitenkin hotelliin, jonne ystäväni Sue tuli vielä juttelemaan. Suunnittelimme hiukan, että voisin tulla hänen vieraakseen syksyllä vähän pitemmäksi aikaa, kun vapaudun työelämästä.

Klo 13 ryhmämme lähti kohti metroasemaa ja paluumatkalle monta kokemusta rikkaampina. Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkeläisille, oli mukavaa tutustua.

Lue myös:
Uuden Airbusin siivin Lontooseen
Maanalaista elämää Lontoossa
Ensin lensivät kirjeet
British Library ‒ tutkimiseen, inspiroitumiseen ja huviin
Holland Park – vihreä keidas

Minne matka vuonna 2024?

Vuosi on jo hyvässä alussa, mutta matkasuunnitelmani ovat vain mielessäni. Osa reissujen hauskuutta on niiden suunnittelemisessa ja arjen askareita keventää tieto siitä, että tulevaisuudessa on jotain kivaa odotettavaa. Matka- ja tapahtumalistani näyttää tosin melko samanlaiselta kuin viime vuonna.

Kuva: Bob/Pixabay.

Matkamessut olivat ensimmäinen vuoden tapahtuma kuten jo niin monena vuonna aikaisemminkin. Varasin aikaa kaikkiaan neljä päivää, mutta loppujen lopuksi käytin niistä kaksi messuille ja kaksi muuhun. Messuissa viehättää se, että lyhyessä ajassa ja rajatussa tilassa on mahdollisuus hankkia paljon tietoja ja vinkkejä sekä tavata ihmisiä, joilla on tietoa matkakohteista. Kiva on nähdä myös tuttavia.

Paha tapani on haalia mukaan esitteitä ja karttoja, joita voi sitten hyödyntää myöhemmin suunnittelussa ja ideoinnissa. Huono puoli siinä on se, että en raaski nopeasti luopua papereista ja niitä on kertynyt arkistoihini aikamoiset määrät.

Väriä ja valoa Ateneumissa

Kävin lauantaina myös Ateneumin Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttelyssä. Se esittelee impressionistista ja uusimpressionistista taidetta vuosilta 1860–1916, jolloin suomalainen väritaide eli lyhyttä, mutta intensiivistä kukoistuskautta. Tuolloin myös teoksissa saivat tilaa uudet aihepiirit: keskiluokkaisen elämän mukavuudet, puistot, auringonotot ja alastomuus.

Magnus Enckell: Kukkia 1912-1913.

Näyttelyssä on esillä teoksia kansainvälisiltä taiteilijoilta Claude Monet, August Renoir, Alfred Sisley, Camille Pissarro, Alfred William Finch, Paul Signac ja Theo van Rysselberghe. Kotimaisista taiteilijoista esillä ovat muun muassa Alvar Cawén, Antti Favén, Magnus Enckell, Pekka Halonen, Ellen Thesleff, Verner Thóme, Yrjö Ollila, Tyko Sallinen ja Wilho Sjöström.

Verner Thomé tuli tutuksi ollessani citybloggaajana Lapinjärvellä. Sain kirjoittaa hänestä esittelyn paikallisen kirjaston näyttelyyn.

Claude Monetin neuvo vuodelta 1890 antaa hyvän kuvauksen impressionistisesta suuntauksesta:

”Kun lähdet ulos maalaamaan, yritä unohtaa silmiesi edessä oleva kohde, olipa se puu, talo, pelto tai mikä tahansa. Ajattele vain, että tuossa on pieni neliö sinistä, tuossa pitkähkö vaaleanpunainen, tuossa keltainen juova, ja maalaa aihe juuri siltä kuin se näyttää, juuri saman väriseksi kuin muotoiseksi, kunnes se vastaa omaa naiivia vaikutelmaasi edessä olevasta maisemasta.”

Näyttelyn kauniit ja värikkäät teokset tuovat iloa tänä synkkien uutisten aikana, joten kannattaa käydä sitä ammentamassa. Näyttely on avoinna 25.2.2024 saakka. Parasta olisi, jos voit mennä Ateneumiin jonain muuna aikana kuin viikonloppuna, jos on suinkin mahdollista, sillä ainakin tammikuisena lauantaina saleissa kulki paljon väkeä.

Camille Pissarro: Maisema Sant-Charlesissa, Gisorsin lähistöllä, auringonlasku, 1891.

Helmikuussakin on luvassa pari pikaista matkaa Helsinkiin. Talvilomaa ei ole nyt tiedossa, vapaan vuoro on hiukan myöhemmin.

Lontoon kirjamessuille maaliskuussa

Tuoreen tiedon mukaan pääsin mukaan Suomen tiedekustantajien liiton kirjamessumatkalle 16 hengen ryhmässä Lontooseen 12.–15.3.2024. Lontoon kirjamessut ovat luonteeltaan erilaiset kuin mitä messut Turussa ja Helsingissä; kohderyhmänä ovat ammattilaiset.

Messuihin sisältyy laaja seminaariohjelmisto eri teemoista. Minua kiinnostaisivat eniten teemat Emerging Trends in Academic Publishing, Content Creators in Today’s Publishing Industry ja Authors ‒ Central to Our Business.

Olen käynyt Lontoon kirjamessuilla omatoimisesti vuonna 2014, joten jotain tuttua on kuitenkin vastassa. Lontoossa asuva ystäväni Sue on muuttanut Lontoon ulkopuolelle, joten on epävarmaa, ehdinkö tapaamaan häntä.

Haag houkuttelee

Kirjoitin jo viime vuonna toivelistalleni vierailun Jaana-sisareni nykyisessä kotikaupungissa Haagissa. Se on Alankomaiden hallintokaupunki maan länsiosassa Pohjanmeren rannalla. Sielläkin riittää varmaan nähtävää, muun muassa Mauritshuisin taidemuseo.

Tänä keväänä siellä on näyttely maisemamaalarina tunnetun Roelant Saveryn (1578‒1639) teoksista. Saveryn teoksissa on myös kukka-, eläin- ja ihmisaiheita. Roelant Savery’s Wondrous World -näyttely on avoinna 8.2.‒20.5.2024.

Roelant Savery, Two Horses and Grooms, 1628. City Collection, Abby Kortrijk.

Mauritshuisin museossa voi nähdä myös hollantilaisen taidemaalari Johannes Vermeerin (1632‒1675) kuuluisan teoksen Turbaanipäinen tyttö, joka tunnetaan myös nimellä Tyttö ja helmikorvakoru. Olisi myös houkuttelevaa vierailla muissa lähellä olevissa paikoissa, ehkä meillä vielä tuntemattomissa vanhoissa pikkukaupungeissa.

Yksi houkuttelevista käyntikohteista olisi Johannes Vermeerin kotikaupunki Delft.Toinen tämän kaupungin kuuluisuus on kauppias ja solubiologian tutkija Antoni van Leeuwenhoek. Hänet tunnetaan saavutuksistaan solubiologian perustamiseksi. Hän valmisti mikroskooppeja, joiden avulla hän havaitsi lihassyitä, bakteereita ja veren virtausta kapillaarisuonissa.

Delft on kuuluisa myös käsinmaalatusta ”Delftin sinisestä” keramiikasta (Delfts blauw). Sitä on valmistettu kaupungissa vuodesta 1653 alkaen.

En ole vielä ottanut askeleita tämän matkan toteutumiseen, mutta voin sen tehdä aika nopeallakin aikataululla. Paras ajankohta lienee kevät tai alkusyksy, joskin keväässä on jo kaksi ulkomaanmatkaa. Amsterdamiakin voisi samalla reissulla vilkasta, mutta se on kuulemma turistien ylikansoittama paikka ja pahimmillaan varmaan kesällä.

Toukokuussa San Sebastiániin, Espanjaan

Toukokuun lopussa minulla on vakaat aikeet osallistua taas TBEX-konferenssiin, joka järjestetään toukokuun lopussa San Sebastiánissa, Espanjassa. Se sijaitsee Baskimaan itsehallintoalueella Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Se on Gipuzkoan maakunnan pääkaupunki ja baskiksi se on nimeltään Donostian.

Minulla on jo liput konferenssiin, mutta muutoin en ole vielä edistänyt matkaa. Helpoin tapa matkustaa San Sebastiániin lienee lentää Bilbaoon, jossa olisi hienoa viettää pari päivää ennen tai jälkeen konferenssin.

Elokuussa voisin matkata toista kertaa Writers Festivaliin Tukholmassa. Nyt osaisin varata hiukan enemmän aikaa Tukholmaan tutustumiseen.

Koristeellista arkkitehtuuria Tukholmassa.

Alajärvi, Hanko ja Ruissalo

Kurejoella voin nauttia maaseudun rauhasta.

Muutoin vuosi kulunee kotimaan matkailun merkeissä. Suuri osa loma-ajasta kulunee Kurejoella, Alajärvellä isäni kotitalossa.

Heinäkuun alussa tieni vienee jälleen Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan kuten niin monena muunakin kesänä.

Heinäkuussa olisi vuorossa Luovat ladyt -viikko ja tänä vuonna ilmeisesti jälleen Toivonniemessä, Ruissalossa.

Syyskuussa matkakohteenani on Hanko Foto Festival, joka järjestetään tänä vuonna 14.9.2024.

Eläkeläisenä Kirjamessuille

Lokakuu on perinteisesti kirjamessujen aikaa. Turun Kirjamessut järjestetään 4.10.–6.10.2024 ja Helsingin Kirjamessut 24.–27.10.2024. Helsingissä ei riitä yksi päivä, vaan tarvitaan kaksi tai kolme.

Hienointa on, että lokakuussa matkalla viipyminen ei ole enää lomapäivistä kiinni. Pääsen virallisesti eläkkeelle 1.10.2024, mutta käytän uusia lomapäiviä jo syyskuussa. Huikeita mahdollisuuksia reissailuun ainakin ajan puolesta. Odotan sitä jo innolla.

Lue myös:

Ensin lensivät kirjeet
Verner Thomé tutuksi
Täysi kymppi – Full tia: Hanko Fotofestival
Kirjoittajat koolla Tukholmassa

Missä kuljin kerran vuonna 2023?

Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Olen tehnyt muutamana vuonna raportin kuluneen vuoden matkoista ja postauksista ja niin teen nytkin. Vuosi 2023 oli matkojen suhteen ehkä hiukan vilkkaampi kuin edellinen, mutta bloggaamisen suhteen taisin olla yhtä saamaton kuin edellisenä vuonna.

Vuonna 2023 tein kolme matkaa ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta. Matkasuunnitelmistani kirjoitin ihan vuoden alussa postauksessa Minne matka vuonna 2023? Kaikki suunnitelmani eivät vielä toteutuneet, mutta jotain uuttakin tuli mukaan.

Matkamessut ovat omiaan synnyttämään kaukokaipuuta.

Vuosina 2021‒2022 ei järjestetty ollaankaan Matkamessuja, vaan ne oli siirretty koronatilanteen vuoksi tammikuuhun 2023. Sinne piti tietysti päästä, varsinkin kun Kreikka oli messujen partnerimaa. Minulla oli tiedossa TBEX–organisaation järjestämä matkabloggaajien konferenssi toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Tein messuista lippuarvonta- ja koostepostaukset sekä pari postausta messuilta löytämistäni kirjoista. Tammikuussa esittelin myös Etelä-Amerikkaan liittyvän matkakirjan postauksessa Salsaa ja mojitoa – matkoilla Etelä-Amerikassa.

Tammikuussa käytimme vihdoin mieheni kanssa lapsilta saamamme lahjakortin Nooa-ravintolaan (Läntinen Rantakatu 57, Turku). Se olisi pitänyt käyttää jo vuoden 2022 puolella, mutta sain soittamalla lisää armonaikaa. Valitsimme maistelumenun, josta Nooa kertoo seuraavasti: ”Yllätyksellinen menukokonaisuus, josta voit nauttia kiireettä. Pienistä alkupaloista ja neljästä annoksesta koostuva menu, jossa tarjoilemme kauden upeita raaka-aineita.” Oli mukava kokemus nauttia kiireettömästi taidolla tehdyistä ja kauniisti koristelluista pienistä ruoka-annoksista.

Ravintola Nooa on Aurajoen varressa.

Nooan maistelumenu päättyi kukkakoristeiseen jälkiruokaan.

Helmikuussa innostuin kuvahaasteesta. Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana kuvia K-kirjaimella alkavista asioista tai esineistä. Tein neljä postausta otsikolla K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste (osat I-IV). Juttuihin valitut kuvat liittyivät kyllä tekemiini matkoihin ja löysin kaikki K-aiheiset kuvat omista valokuvistani.

Maaliskuun alkupuolella vietin viikonlopun Murikanrannassa Tampereen Teiskossa, jossa järjestettiin Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät. Olen osallistunut tähän tapahtumaan yli kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu oli jälleen täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tuli katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.

Maaliskuun lopussa esittelin yhdysvaltalaiselle Lynn Christinelle Turkua, Naantalia ja Turun saaristoa. Päivät olivat vielä talvisia, mutta vieraani halusi tulla vihdoinkin käymään kotikulmillani, kun olin häntä aikani kutsunut. Lynn oli ollut töissä Helsingissä kolmisen vuotta, mutta Turku oli jäänyt näkemättä ja hänellä oli edessään muutto Singaporeen toukokuun alussa.

Kiersimme Lynnin kanssa hiukan Turun keskustaa, kävimme kahvilla Qwenselissä, syömässä Trapissa Naantalissa ja illalla Earth Hour -konsertissa Turun tuomiokirkossa, joka pimennettiin teeman mukaisesti; yleisöä kehotettiin ottamaan taskulamput mukaan.

Maaliskuinen Turku näytti talviset kasvonsa. Kuva on Cafe Qwenselin pihalta.

Turun tuomiokirkossa vietettiin Earth Hour -hetkeä hämärässä.

Toinen Lynn Christinen vierailupäivä kului piknikristeilyllä Turusta Maarianhaminaan ja takaisin; menomatkalla laivamme oli M/S Viking Glory ja paluumatkalla M/S Viking Grace.

Päivän piknikmatka oli oivallinen keino nähdä Turun saaristoa.

Toukokuussa valmistauduin lähtemään TBEX-konferenssimatkalla Kalamataan, Kreikkaan ja pohdiskelin tulevaa matkantekoa postauksessa Lentoon lähdössä. Lähdin matkaan lauantaina 6.5. ja reissu kesti melkein puolitoista viikkoa.

Ensimmäinen Kreikka-postaukseni oli nimeltään Konferenssimatkalla Kalamatassa. Kirjoitin matkastani kesän mittaan myös muita postauksia: Askeleita Ateenassa, Ateenan Akropolis ja sen museo, Epäonnea matkalla, Kuljeskelua Kalamatassa ja Kirjailijan kivilinna Kardamylissä. Kreikasta olisi ollut paljon muutakin kirjoitettavaa ja lukuisia kuvia, mutta ne ovat jääneet vielä hyödyntämättä. Ehkä palaan niihin vielä talven pitkinä iltoina.

Merta ja vuoria Manin niemimaalla.

Fetasalaatti maistui aina vaan uudelleen, vaikka aika monta kertaa sitä oli pöydässä.

Pääsimme käymään oliivien viljely- ja tuotantotilalla Manin niemimaalla.

Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi järjestetään toukokuun lopussa 28.‒31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Lipun olen sinne jo ostanut. Lentomatkan kohteena voisi olla Bilbao, josta on lyhyt matka tapahtumapaikalle.

Toukokuun lopussa vietin yhden etätyöviikon Alajärvellä. Kevät oli kauneimmillaan ja pelto kukki keltaisenaan voikukkaa. Talo otettiin taas talven jälkeen käyttöön, joskin ehdimme olemaan siellä kesällä liian vähän aikaa meistä riippumattomista syistä.

Kukassa on niin tuomi kuin voikukatkin.

Kesän alussa kirjoitin Turun ruokaviikkojen tapahtumista otsikolla Kymmenen kivaa ruokatapahtumaa Turussa kesäkuussa. Kesäkuukausina reissasin pääosin kotimaassa, muun muassa Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla sekä pressimatkalla Kotkan seudulla. Sain siellä tutustua Kotkaan kuuluvaan Haapasaareen ja Pyhtääseen kuuluvaan Kaunissaareen.

Jälkimmäisellä saarella järjestetään ensi kesänä toista kertaa pienimuotoinen akustinen festari Blueberry Day 5.‒6.7.2024. Esiintyjiä ei ole vielä julkaistu, mutta mukana lienee edelleen Tuure Kilpeläinen. Jos kiinnostaa, niin liput, lauttamatkat ja majoitus kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Osallistujamäärä on sadoissa, ei tuhansissa.

Haapasaari.

Kaunisssaari on nimensä veroinen.

Kaunissaaren karua rantaa.

Kävin myös vakiotapahtumassani Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Halusin käydä Alajärvelle mentäessä myös Ruovedellä uuden elämän saaneessa Vinhan kirjakaupassa. Tuttu kesämeno oli myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla Turussa.

Vuonna 1903 perustettu Vinhan kirjakauppa on noussut uuteen kukoistukseen tänä vuonna tuoreiden yrittäjien myötä.

Heinäkuun toisen viikon vietin Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä, Ruissalossa. Sieltä tein päivämatkoja geokätköilyä harrastavan Ritvan kanssa Vahdolle, Ruskolle ja Kustaviin, jossa osallistuin ensimmäistä kertaa Volter Kilpi -kirjallisuusviikkoon.

Elokuuhun kertyi kuitenkin kaksi ulkomaanmatkaa, tosin lähialueille eli Tallinnaan, Viroon ja Tukholmaan, Ruotsiin. Sisareni Jaana oli saanut veljeltään Juhalta ja minulta lahjaksi viikonloppumatkan matkabloggaajan seurassa ja hän valitsi kohteeksi Tallinnan. Matka toteutui aikataulujen sovittelemisen jälkeen lopulta samalla viikolla, jolloin oli vuorossa kirjoittajatapahtuma Writers Festival Tukholmassa, jonne olin ilmoittautunut jo keväällä.

Kun oli myös tarkoitus käydä yhdessä Alajärvellä vapaa-ajanpaikaksemme jäämässä olevassa isämme kotitalossa, niin syntyi kokeneelle matkustajallekin hiukan haastava reissurypäs: lauantaiaamuna Helsinkiin, josta laivalla Tallinnaan; paluu sieltä maanantai-iltana, yöpyminen Helsingissä, tiistaina junalla Tampereen kautta Seinäjoelle, josta bussilla Alajärvelle, torstaiaamuna bussilla Seinäjoelle, josta junalla Turkuun. Illalla lähtö Tukholmaan, jonne saavuin perjantaiaamuna. Writers Festival alkoi perjantaina alkuillasta. Viikonloppu Tukholmassa ja sunnuntai-illalla laivalla Turkuun, perillä maanantaiaamuna ja suoraan töihin. Melkoista menoa, mutta kaikki sujui hyvin.

Tukholmasta ja kirjoittajatapahtumasta tein postaukset Turistina Tukholmassa ja Kirjoittajat koolla Tukholmassa. Tallinnastakin olisi kirjoitettavaa ja kuvia, mutta ehkä pääsen tämänkin aiheen pariin tulevina kuukausina.

Elokuun lopussa osallistuin ties monettako kertaa Tietokirjafestarit-tapahtumaan, joka on toteutettu aikaisemmin nimellä Tietokirja.fi. Se järjestetään joka toinen vuosi Tieteiden talolla Helsingissä.

Syyskuussa oli vuorossa nyt kymmenettä kertaa järjestetty Hanko Fotofestival, josta kirjoitin postauksen Täysi kymppi – Full tia: Hanko Fotofestival. Syyskuussa kävin myös yhtenä päivänä Turun Kirjamessuilla ja lokakuussa vietin kolme päivää Helsingin Kirjamessuilla, joista voit lukea postauksestani Kolme päivää kirjakuplassa.

Vietin marraskuisen viikonlopun Tampereella ja satuin käymään myös Käsityötaidon Messuilla ensimmäistä kertaa. Olipas innostava kokemus. Olen harrastanut nuoruudessani muun muassa ompelua, joten löysin kyllä messuilta paljon mielenkiintoista. Viime aikoina on käynyt mielessä sekin, että pitäisikö aloittaa ompeluharrastus uudelleen sisareni Jaanan tavoin. Toisinaan on vaikeaa löytää sopivia vaatteita, kun sekä kankaan kuosin, värin ja materiaalin että vaatteen mallin ja hinnan pitäisi osua kohdilleen.

Olisin siis ompelun paluuharrastaja. Tämä kuuluu Sit kun eläkkeellä -suunnitelmaani. Jaana on jo valmiiksi huoltanut saumurini. Pääsen vapaaksi taiteilijaksi lokakuun alusta ja uusia lomapäiviä käyttäen jo ehkä syyskuun puolella.

Messukäyntiin jäi harmittavasti aikaa vain muutama tunti ja ehdin silmäillä vain pintapuolisesti osan messuständeistä. Monenlaista uutta ja hämmentävääkin näin ja koin. Lisämausteena oli mukavia kohtaamisia messuesittelijöiden kanssa. Voisin mennä näille messuille uudestaankin ja järjestetäänhän sellaiset Turussakin eli Kädentaitomessut 16.-17.3.2024.

Vuoteen sisältyi myös muutamia teatteri-iltoja, taidenäyttelyitä ja konsertteja. Kulttuuritalolle suuntasin kesä- ja joulukuussa, kun lavalla olivat rockin grand old ladyt Patti Smith ja Suzi Quatro. Molemmat ovat yli 70-vuotiaita, mutta erittäin still going strong. Keikoilla oli paljon kaltaisiani entisiä nuoria.

Ostin Patti Smithin keikan jälkeen hänen uusimman teoksensa Päivien kirja. Hän olisi ollut keikan jälkeisenä päivänä Oodissa signeeraamassa kirjojaan. Harkitsin sinne menemistä, mutta luovuin sitten ajatuksesta.

Olen harjoitellut muutaman kerran ns. hissipuheita, mutta en sellaista, joka olisi sopinut Patti Smithin kanssa hississä -tilanteeseen. Sellainen nimittäin osui kohdalle Scandic Simonkentän hississä. Olin lähdössä hotellista ja menossa alaspäin 6. kerroksesta, Patti Smith ylöspäin 7. kerrokseen, jonne hissi ensin meni.

Kiitin eilisestä konsertista ja kerroin ostaneeni hänen kirjansa. Hän kysyi, että oliko konsertissa mukavaa, ja minä myöntelin. Hän kertoi menevänsä tänään signeeraustilaisuuteen. Sitten hissi olikin jo seitsemännessä kerroksessa ja hän poistui. Olisin vielä jatkanut keskustelua kysymällä, voisiko hän saman tien signeerata minun kirjani, mutta emmin asiaa sekunnin liikaa; en ehtinyt. Arvaa, harmittiko?

Patti Smithin kirjassa on hänen ottamiaan valokuvia ja lyhyitä tekstejä.

Soile Yli-Mäyryn Taidehalli Kuortaneella oli yksi käyntikohteemme kesäisellä Etelä-Pohjanmaan reissuilla. Taiteilija oli itse paikalla esittelemässä töitään.

Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun idean ensi vuoden suunnitelmiisi?

Suosittelen myös edelleen, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia. Sellainen on omiaan rikastuttamaan elämääsi.

Iloa ja valoa vuoteen 2024!

Onnittelut Helsingin Kirjamessut -lippujen voittajille!

Yhteistyössä: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut 2023*

Onnittelut voittajille: Eeva M., Jukka ja Hare.

Sain arvottavaksi kolme vapaalippua Helsingin Kirjamessuille torstaista sunnuntaihin 26.–29.1.2022 Helsingin Messukeskuksessa.

Pyysin kommentteja siitä, mihin vastaaja matkustaa seuraavaksi? Määräaikaan mennessä sain 10 kommenttia eli siis arvontaan osallistumista. Kotimaisista matkakohteista mainittiin Helsinki, Tampere, Kotka ja Lappi ja ulkomaanmatkat suuntautuivat Lontooseen, Norjaan ja Thaimaahan.

Helsingissä asuva Nina on menossa ensimmäistä kertaa Kirjamessuille ja hän sanoi hienosti: ”Joskus sitä vain ei huomaa mitä on jo ihan siinä lähellä.” Niinhän se, monesti oman kotipaikan nähtävyydet jäävät huomaamatta.

Onnittelut voittajille

Satunnaisgeneraattori arpoi tänään luvuiksi 8, 2 ja 6, joka tarkoittaa sitä, että vapaalippujen voittajat ovat kommentointijärjestyksen mukaan Eeva M (2), Jukka (6) ja Hare (8). Onnittelut voittajille! Lähetän heille liput sähköpostitse.

Kiitokset kaikista vastauksista. Mukavia ja antoisia messupäiviä kaikille Kirjamessuille menijöille.

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Turistina Tukholmassa

Tukholma on jäänyt harvoin käydyksi paikaksi, mutta elokuun puolivälissä sain tutustua siihen parin päivän verran. Nähtävyyksiä en tutkinut, vaan luotin lähellä oleviin kohteisiin, flaneeraukseen ja sattumaan.

Sergelin torilla oli tarjolla Kulturfestivalenin ohjelmaa. Kuljin tästä vain ohi. Olen ollut samassa paikassa edellisen kerran vuonna 1995 juhlimassa Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta. Silloinen Tukholman matkani osui sattumoisin sopivaan ajankohtaan.

Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi en ole käynyt enemmän Tukholmassa. Sehän olisi kätevästi saavutettavissa ilman lentämistä lahden toisella puolella. Kotikaupungistani Turusta Tukholmaan pääsee kahdella laivayhtiöllä kahdesti päivässä, aamu- ja iltalähdöillä.

En edes muista, milloin olen viimeksi vieraillut läntisen naapurimaan pääkaupungissa. Hyvin lähellä käynti oli kesällä 2016, jolloin Tukholmassa järjestettiin matkabloggaajien ja muiden sisällöntuottajien sekä matkailualan ammattilaisten TBEX-organisaation konferenssi. Epäonnekseni sain tiedon tuosta tilaisuudesta melko myöhäisessä vaiheessa, enkä onnistunut enää toteuttamaa matkaa.

Satuin viime keväänä huomaamaan jollain somekanavalla, että Tukholmassa järjestetään The Stockholm Writers Festival 18.–20.8.2023. Kirjoittamisesta kiinnostuneena ilmoittauduin sinne ja sain matkalle lähdön onnistumaan pienistä hankaluuksista huolimatta.

Suurin osa viikonlopusta meni tietysti kirjoittajafestivaalin ohjelmaan osallistumiseen, joten kaupunkiin tutustuminen jäi vähäiseksi. Se, mitä ehdin näkemään ja kokemaan, vakuutti siitä, että palaan joskus paremmalla ajalla.

Kirjoittajafestivaali pidettiin Suomen Tukholman-instituutissa.

Kävellen ehtii huomaamaan kiinnostavia kohteita

Ensimmäisenä etappina sataman jälkeen oli Cityterminalen.

Viking Linen Grace kuljetti minut Turusta Tukholmaan. Hiukan pohdin, kuinka osaan kulkea kaupungilla ja löydänkö hyvin hotellini ja tapahtumapaikan Suomen Tukholman-instituutin. Olin onneksi varannut kuljetuksen satamasta Cityterminaleniin, linja-autoterminaaliin Norrmalmin kaupunginosassa.

Kävelin sieltä kohti Hotel Kung Carl -majapaikkaani. Hotellinvalintani oli yhdistelmä sijaintia ja hintaa; sieltä oli lyhyt matka festivaalipaikalle ja Viking Linen hotellipaketti laivamatkoineen ja yöpymisineen oli suhteellisen edullinen.

Reitti oli onneksi helppo, ensin Vasagatania ja sitten Kungsgatania. Hyvänä apuna oli Otavan Karttaopas Tukholma, josta sai avautumaan kätevänkokoisen kartan, välillä turvauduin puhelimen Google Mapsiin. Turhaan olin siis asiaa aprikoinut.

Kun matkan päätarkoituksena oli osallistua koko viikonlopun kestävään tapahtumaan, en yrittänytkään haalia päiviini ns. pakollisia nähtävyyksiä. Suunnittelin käyväni vain matkan varrella tai lähellä hotellia olevissa paikoissa. Sellaisiksi osoittautuivat Hötorget, Konserthuset, Adlibriksen kirjakauppa sekä Kungliga biblioteket. Tulin kulkeneeksi myös muun muassa Drottningsgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla

Sijainti oli hotellivalintani tärkein kriteeri, mutta Hotel Kung Carl oli viehättävä
ja kaikin puolin toimiva majoituspaikka.

Kaunis konserttitalo

Konserttitalossa oli esillä Yanan Lin Det räda hjärtat -valokuvanäyttely, joka toimi vetonaulana taloon tutustumiseksi. Vasemmalla Carl Millesin Orpheus-veistos (Orfeus-gruppen / The Orpheus Fountain) vuodelta 1936. Sen kerrotaan olevan suosittu tapaamispaikka.

Kungsgatanilla vastaan tuli Konserthuset, jonka ulkomainokset kehottivat ”tule sisään kokemaan kaunis sisustus ja ainutlaatuiset taideaarteet Tukholman konserttitalossa, joka on yksi Ruotsin suurista arkkitehtuurin mestariteoksista.” Noudatin kutsua.

Konserttitalossa järjestetään myös erilaisia opastettuja kierroksia, mutta sellaiseen en nyt osallistunut, vaan kuljeskelin talossa itsekseni, tutustuin valokuvanäyttelyyn ja ihastelin tosiaan sisustuksen yksityiskohtia: patsaita, valaisimia ja koristeltuja kattoja.

Vuosina 1924–1926 rakennettu konserttitalo edustaa ruotsalaistan 1920-luvun klassismia ja sen idea sisustusta myöten tulee antiikin Kreikasta ja klassisesta musiikista. Kuvanveistäjä Carl Milles on luonut talon veistokset, kuten myös talon ulkopuolella olevan Orpheus-patsaan; Nils ja Robert Nilssonin käsialaa ovat säveltäjien muotokuvat ja stuccoreliefit, joita on kattoja myöten. Robert Hult on suunnitellut valaisimet, Carl Malmsten kalusteet ja Elsa Gulberg seinävaatteet.

Konserttitalossa oli paljon näyttäviä valaisimia.

Esillä oli myös kiinalaissyntyisen Yanan Lin valokuvanäyttely. Hän kuvasi konserttitalon elämää vuodesta 2019 alkaen, myös koronavuosien aikana. Hänen näyttelynsä nimi on Det röda hjärtat. Se tulee talon arkkitehdin Ivar Tengbomin konserttitalon visiolleen antamasta nimestä.

Yanan Li on opiskelut kotimaassaan alun perin elokuva-alaa, kunnes kiinnostui valokuvauksesta. Ingmar Bergmanin tuotanto sytytti hänen kiinnostuksensa Ruotsiin, jossa hän on opiskelut ja asunut vuodesta 2000 alkaen. Li on kuvannut muun muassa konserttitalon elämää, kuninkaallisen filharmonisen orkesteria, kuninkaallista perhettä ja Nobel-palkintoon liittyviä organisaatioita ja tilaisuuksia.

Isokokoisten valokuvien lisäksi näyttelyyn kuului myös video,
jolla Yanan Li kertoi näyttelyyn liittyvästä työstään.

Konserthuset on paikka, jossa järjestetään fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen Nobel-palkintojen jakotilaisuus 10. joulukuuta ja vuodesta 1926 lähtien se on pidetty Tukholman konserttitalossa.

Maksuttoman valokuvanäyttelyn lisäksi vierailulla sai nauttia myös nuorten muusikkojen konsertista. Duo Love ja Junia eli Love Herrdahl ja Junia Sjögren esittivät ooppera-aarioita ja liedejä.

Tuoretta tavaraa torilta ja kauppahallista

Hötorgetin myyntipöydät olivat kukkuroillaan muun muassa marjoja ja sieniä.

Hötorget ja Hötorgshallen tarjosivat visuaalisia ja kulinaarisia nautintoja. Torilla myytiin kukkia ja elintarvikkeita, mutta yllättävästi myös matkalaukkuja.

Kauppahallin kerrotaan olevan Ruotsin suurin ruokatori ja kauppahalli, jossa on yhteensä 32 myyjää tai ravintolaa. Tiskeillä oli tarjolla muun muassa kuivattuja marjoja, pähkinöitä, oliiveja sekä kaloja ja muita mereneläviä.

Kauppahallista olisi löytynyt myös monia lounaspaikkoja.

Kauppahallin monipuolista tuotevalikoimaa oliiveista pähkinöihin.

Kalat ja muut merenelävät tuijottivat hiukan lasittunein katsein kylmällä pedillään.

Kauppahallin ravintolassa oli tarjolla myös tanskalainen aamiainen,
joka ei liene aivan ravitsemussuositusten mukainen.

Kirjakauppoja ja Kuninkaallinen kirjasto

Adlibriksen kirjakaupassa oli monipuolinen tuotevalikoima kahdessa kerroksessa.

Adlibris on nimeltään tuttu kirjojen verkkokauppa – josta en ole tosin ostanut koskaan mitään – mutta en tiennyt, että sillä on myös kivijalkaliike. Se löytyi matkani varrelta osoitteesta Kungsgatan 15, toinen liike on Göteborgissa. Kirjojen lisäksi myynnissä on myös lankoja, leluja, askartelutarvikkeita, pelejä ja taidetarvikkeita. Huomioni kiinnittyi erityisesti lankoihin, joita näytti olevan hyvät valikoimat.

Kirjoja Adlibriksestä löytyi ruotsin lisäksi englanniksi, ja löysinkin yhden mielenkiintoisen lahjakirjan. Matkoilla kirjakaupat ovat aina mielenkiintoisia kohteita ja olin ilahtunut tästä löydöstäni.

Toisen löytämäni kirjakauppa oli Drottninggatans Bok & Bild, mutta se oli valikoimiltaan aika niukka ja jotenkin vanhanaikainen.

Drottningsgatan oli kävelykatu, jota reunustivat monien tunnettujen brändien liikkeet, jotka eivät nyt tällä kertaa kutsuneet luokseen.

Tapahtumapaikkana Suomen Tukholman-instituutti

Viikonlopun festivaalipaikkana oli Suomen Tukholman-instituutti osoitteessa Snickarbacken 2–4, joka on Birger Jarlsgatan 35:n kohdalla. Instituutti sijaitsee vankassa kivitalossa. Se rakennettiin vuonna 1896 KFUM:lle (NMKY:lle). Vuonna 1970 talon osti Stiftelsen Finlands Hus, josta muodostui vuonna 1995 Stiftelsen Finlands Kulturinstitut i Sverige, joka on instituutin taustasäätiö.

Kiinteistössä on kuusi kerrosta, joista kaksi on maanpinnan alapuolella. Talossa on Suomen instituutin toimitilat, kirjasto, lukusali, näyttelytila, talvipuutarha ja sauna. Myös Tukholman Suomalainen Seura toimii talossa.

Suomen Tukholman-instituutilla on vilkasta ja monipuolista ohjelmaa, ja sen tavoitteena on luoda kohtaamisia ruotsalaisen ja suomalaisen kulttuurielämän välille.

Birger Jarlsgatanin toisella puolella aukeaa Humlegården-puisto, jonka etualalla on iso kivirakennus. Kävin tutustumassa siihen, kun huomasin sen olevan Kuninkaallinen kirjasto, Kungliga biblioteket, joka on Ruotsin kansalliskirjasto.

Ruotsin kansalliskirjaston komea kivirakennus löytyy Humlegärden-puistosta.

Vuonna 1877 käyttöön vihityn Kuninkaallisen kirjaston vaikuttavin osa oli iso ja koristeellinen Suuri lukusali (Stora läsesalen), joka on tarkoitettu kirjaston kokoelmiin kuuluvien aineistojen tutkimiseen. Sen koristeellinen katto kohoaa korkeuteen ja salista nousee vihreitä pylväitä kullattuine kapiteeleineen eli pylväänpäineen. Vihreän ja kullan lisäksi väreinä ovat valkoinen, sininen ja okra. Salia kiertävät kolmessa kerroksessa kirjahyllyt, joissa osassa on vanhoja, nahkaselkäisiä kirjoja.

Tutkijoille on vielä erikseen oma lukusalinsa. Omia kirjoja voi lukea muualla kirjaston alueella ja kirjaston käyttäjille on varattu myös tila omien eväiden syömiseen ja kahviokin löytyy. Kirjastoa on kuuden kerroksen verran, ja kävin vain pohjakerroksen tiloissa.

Suuressa lukusalissa voi tutkia kirjaston kirjoja ja muuta aineistoa.

Kansalliskirjaston nahkaselkäisiä kirja-aarteita.

Tutkijoille tarkoitettu sali on tarkoitettu pitempiaikaiseen työskentelyyn.
Aineiston voi laittaa talteen lukittavaan lokeroon.

Puisto kirjaston ympärillä on suomeksi humalapuutarha, jonka kerrotaan saaneen nimensä Kustaa II Aadolfin mukaan. Kuningas oli oluen ystävä, ja hän istutti tälle paikalle humalaviljelmiä, siitä nimi puistolle. Humlegården on suosittu piknikpuisto, josta löytyy myös modernin kasvitieteen isän Carl von Linnén patsas vuodelta 1885.

Oluella Dramatenin parvekkeella

Dramatenin komeasta kivitalosta löytyy neljä näyttämöä.

Lauantai-iltana kirjoittajafestivaalin porukka lähti pubiin, mutta pitkän päivän rasitukset kallistivat ajatukseni rauhalliseen iltaan hotellihuoneessa. No, en malttanut kuitenkaan jäädä sisätiloihin, vaan päätin tehdä pienen kävelyretken pitkin Biblioteksgatania Berzeliuksenpuiston kautta Hamngatanin, Strandgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteykseen. Sieltä löytyi komean näköinen iso rakennus, joka on Dramaten eli Kungliga Dramatiska Teatern. Sen edustalla oli kaivinkoneita ja muita työkoneita, jonkinlainen piha-alueen remontti oli käynnissä.

Näin terassiravintolan palveluja mainostavan kyltin, ja tunsin itseni heti janoiseksi. Pääsin kulkemaan punaista mattoa pitkin rakennuksen toisessa kerroksessa olevalle kukin ja valkoisin auringonvarjoin koristellulle terassille tiukkasävyisen vartijan ohjeiden mukaan.

Tilasin ruotsalaisen Åbro Bryggerin Arton 56 -lagerin. Olut on panimon juhlaolut vuodelta 2006, jolloin Åbro Bryggeri täytti 150 vuotta. Nautin oluestani, vieressä olevan seurueen tarkkailusta ja edessä aukeavien maisemien ja liikenteen havainnoinnista.

Näkymä Dramatenin terassilta, ylhäällä vasemmalla on Berzeliuksenpuisto.

Lauantai-illan huumaa

Kaupungilla oli paljon ihmisiä liikkeellä ja tuli mieleen ajatus, että Tukholma oli tuolloin iso huvipuisto. Ihmisiä kulki yksittäin, kaksittain ja isoissa porukoissa. Yksi ryhmä vietti jonkun syntymäpäiviä tai häitä ja pukeutumisen teemaväreinä olivat kulta ja hopea.

Menoa ei hillinnyt sekään, että tuloiltanani Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo oli nostanut terroriuhka-arvionsa tasolta kolme tasolle neljä. Arvio oli muuttunut etenkin ääri-islamilaisen terroriuhkan vuoksi. Asiasta kertoo ulkoministeriö matkustustiedotteessa.

Turvallisuustilanne oli etusivun juttu perjantaina 18.8.2023.

Kirjastossa esillä olleiden lehtien uutisissa tuli esiin näkemys siitä, että normaali elämä jatkuu, eikä pelolle anneta valtaa. No, lauantai-illan riennot jatkuivatkin joillakin aamukuuteen; kadulta kuului silloin vielä elämää, kunnes seitsemältä äänessä olivatkin jo kadunlakaisukoneet.

Sunnuntaina vain pikaisesti kotimatkalle

Sunnuntaina festivaaliohjelma jatkui viiteen saakka. Joudin lähtemään melko vilkkaasti hakeakseni laukkuni hotellista ja kulkeakseni taas tuttua reittiä pitkin Kungsgatania ja Vasagatania pitkin Cityterminaleniin, josta Viking Linen bussi kuljetti satamaan ja kotimatkalle.

Nyt laivana oli M/S Viking Glory. En jäänyt katsomaan illan ohjelmaa, vaan asetuin hyttiini levolle. Maanantaiaamuna oli paluu arkeen ja töihin – monta kokemusta ja muistoa rikkaampana.

Lue myös:

Kirjoittajat koolla Tukholmassa

Gloryn loistoa Itämerellä

Kirjoittajat koolla Tukholmassa

The Stockholm Writers Festival keräsi yhteen noin sata kirjoittajaa ja kirjailijaa elokuisen viikonlopun ajaksi.

Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 2017 lähtien.

Jossain mainos tuli vastaani, X:ssä/Twitterissä tai Facebookissa ja kiinnostuin heti. Englanninkielinen kirjoittajafestivaali Tukholmassa, jonne on helppo matkustaa kotikaupungistani Turusta: laivaan illalla, perillä aamulla. Niinpä ostin kevättalvella liput The Stockholm Writers Festivaliin, elokuiseen viikonlopputapahtumaan. Yritin houkutella muutamaa kaveria mukaani, mutta en siinä onnistunut. Yksin oli siis lähdettävä.

Turusta Tukholmaan

The Stockholm Writers Festival järjestettiin perjantaista sunnuntaihin 18.–20.8.2023. Lähdin matkaan torstai-iltana Viking Linen Gracella. En ollut yhtään tutustunut laivan viihdeohjelmistoon, ja yllätyin, kun tarjolla oli Marko Vainion Miss Divet Show.

Laiva oli satamassa jo puoli seitsemän aikaan perjantaiaamuna. Olin onneksi varannut kuljetuksen kaupungille; se oli viisas ratkaisu, kun ei tarvinnut etsiä oikeaa bussia kaupunkiin. Kuljetuksen määränpää oli Cityterminalen, Tukholman linja-autoterminaali Norrmalmin kaupunginosassa. Sieltä kävelin kohti Hotel Kung Carl -majapaikkaani. Reitti oli onneksi helppo, ensin Vasagatania ja sitten Kungsgatania. Liikenne oli vielä hiljaista puoli kahdeksan maissa, joten oli mukavaa kulkea kaikessa rauhassa ja katsoa, mitä vastaan tulee.

Kun matkan päätarkoituksena oli osallistua koko viikonlopun kestävään tapahtumaan, en yrittänytkään haalia päiviini ns. pakollisia nähtävyyksiä. Suunnittelin käyväni vain matkan varrella olevissa paikoissa. Sellaisiksi osoittautuivat Högtorget, Hötorgshallen, Konserthuset, Adlibriksen kirjakauppa sekä Kungliga biblioteket. Tulin kulkeneeksi myös Drottningsgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla.

Hotellihuonetta ei tietenkään saanut aikaisin aamupäivällä, mutta sain jätettyä matkalaukkuni säilytykseen. Huone oli saatavissa vasta kolmen maissa, joten minulla oli muutama tunti aikaa kuljeskella kaupungilla.

Perjantaina tutustuttiin ohjelmaan ja toisiimme

Malja kirjoittamiselle, kirjailijoille ja kirjoille.

Kirjoittajafestivaalin ensimmäinen ohjelmaosuus oli perjantaina alkuillasta, jolloin kokoonnuimme ns. kick off -tilaisuuteen Suomi-taloon eli Suomen Tukholman-instituuttiin (Finlandsinstitutet i Stockholm). Se sijaitsee vanhassa kivitalossa pienellä kadulla, osoite on Snickarbacken 2–4 (Birger Jarlsgatan 35:n kohdalla).

Koolla oli noin satakunta osallistujaa ja tapahtuman henkilökuntaa, myös koko festivaalin alulle laittanut Catherine Pettersson. Tarjolla oli muun muassa tietoa tulevasta viikonlopusta, alkumaljat ja tietokilpailu joukkueittain. Jatkoille mentiin Hellsten Earth Bar -baariin, joka on nimensä mukaisesti osa Hotel Hellsteniä.

Virikkeitä fiktioon

Lauantaina oli tarjolla kolme vaihtoehtoista ohjelmaa, joista ensimmäinen käsitteli kirjailijan omaa ääntä, toisessa keskusteltiin muistelmista verrattuna fiktioon, kuinka valita paras tapa kertoa oma tarina ja kolmannessa käsiteltiin kirjoittamisen sääntöjä ja kuinka rikkoa niitä.

Tapahtuman luennoitsijoiden ja esiintyjien kirjoja oli tarjolla tapahtumassa ja signeerauskin järjestyi.

Kirjailija Johnny Shaw kertoi siitä työstä, joka on edessä ensimmäisen käsikirjoitusversion valmistumisen jälkeen.

Iltapäivän aikana oli mahdollisuus ostaa puhujien kirjoja ja saada niihin omistuskirjoitus. Myöhemmin iltapäivällä oli vuorossa Johnny Shawin luento siitä, kuinka saadaan työstettyä valmista käsikirjoitusta sen toiseen tai kolmanteen versioon. Lisäksi kuultiin Jeff Bensin ohjeita, kuinka kehittää kirjan juonta kirjan päähenkilön emotionaalisesta maailmasta käsin.

Päivän päätteeksi Hans-Åke Lilja kertoi tiestään johtavaksi Stephen King -asiantuntijaksi, jonka Lilja´s Library on Kingin fanisivusto. Hän ylläpitää myös kirjailija John Ajvide Lindqvistin sivustoa. Liljalta on tulossa myös kirja myöhemmin tänä syksynä.

Professori Jeff Bens luennoi siitä, kuinka kirjailija löytää äänensä.

Lauantai oli karkkipäivä (lördagsgodis) kirjoittajillekin.

Lauantaikin päättyi Hellstenin baariin, mutta tein oman kävelyretkeni.

Kysy asiantuntijoilta

Sunnuntaipäivä aloitettiin keskusteluilla asiantuntijoiden eli luennoitsijoiden kanssa siten, että he istuivat pöydissään, joihin osallistujat menivät oman kiinnostuksensa mukaan. Kellon soitua vaihdettiin pöytää, joten lyhyessä ajassa oli mahdollista saada vastauksia omiin kysymyksiin.

Jeff Bens (vasemmalla pöydän päässä) vastailee osallistujien kysymyksiin.

Kirjailijat Sofia Löfgren ja Lukas Adamsson ovat perustaneet yhdessä kustantamon, joka on nimeltään Adamsson Löfgren Bokförlag.

Aamupäivän seuraavassa osuudessa oli valittavana kirjan rahoittamiseen, markkinointiin ja fani- tai kirjailijasivuihin liittyvät osuudet. Valitsin jälkimmäisen osuuden ja kuuntelin Hans-Åke Liljaa.

Iltapäivällä kuulimme Golnaz Hashemzadeh Bonden haastattelun. Iranissa syntynyt ja lapsena Ruotsiin vanhempiensa kanssa muuttanut kirjailijan esikoisteos vuonna 2012 oli nimeltään Hon är inte jag (She Is Not Me) . Hänen toinen kirjansa Det var vi (What We Owe) julkaistiin vuonna 2017 ja se on käännetty 25 kielelle. Suomeksi se ilmestyi vuonna 2018 nimellä Olimme kerran ja sen on kustantanut Otava.

Golnaz Hashemzadeh Bonde kertoo kirjailijanurastaan Paul Rapaciolin haastattelussa.

Myöhemmin iltapäivällä keskusteltiin kirjojen julkaisemisesta, ja erityisesti siitä, miten oman kirjansa saisi kustantamon kautta julkaistuksi. Ohjelma jatkoi tekstinäyttein, joista tuomaristo sai päättää, kauanko kunkin lukeminen kestää ja valitsivat lopuksi osallistujista voittajan.

Kirjojen julkaisemiseen liittyvässä keskustelussa oli mukana myös tapahtuman perustaja Catherine Pettersson.

Tulen varmaan toistekin

Tapahtumaan osallistuminen oli positiivinen kokemus jo pelkästään Tukholman vuoksi. Sinne haluan matkustaa uudestaankin ja väljemmällä aikataululla. Oli myös hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä, että kirjoittajia on kaikkialla. Toiseen suomalaiseen en törmännyt, joskin yksi tapahtuman organisaattoreista oli Suomesta kotoisin. Monet pohtivat samoja aiheita ja etsiä pulmiinsa vastauksia; osa löytyi ehkä Stockholm Writers Festivalista.

Lauantai-iltana tukholmalaiset olivat liikkeellä. Katunäkymä Dramaten-teatterin toisen kerroksen parvekkeelta, jossa nautin oluen ja tarkkailin suurkaupungin elämänmenoa.

Kirjailijan kivilinna Kardamylissä

Kardamylistä, Manista, Peloponnesoksesta, Kreikasta löytyy viehättävä taiteilijapariskunnan kotimuseo, residenssi ja majoituspaikka.

Kävimme ennen TBEX-konferenssia päiväretkellä Kardamylin kylässä, Manissa. Siellä yhtenä kohteena oli brittiläisen kirjailijan Patrick Leigh Fermorin (1915–2011) ja hänen valokuvaajavaimonsa Joan Leigh Fermorin (1912–2003) talo (Patrick & Joan Leigh Fermor House).

Otsikko on siis harhaanjohtava, mutta en voinut vastustaa alkukirjainten sointua.

Mitähän Oikia tarkoittaa kreikaksi?

Tähän paikkaan harvempi kreikankävijä tulee ehkä menneeksi, mutta jos saarten sijasta haluaa tutustua muuhunkin Kreikkaan, niin Peloponnesoksen niemimaalta löytyy monia mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat vielä toistaiseksi välttyneet turistiryntäyksiltä. Vuokra-auto on tarpeen, koska julkista liikennettä näihin pieniin kyliin ei ole juurikaan tarjolla.

Fermorit, mielenkiintoinen taiteilijapariskunta

Joan Leigh Fermor oli varakkaan perheen tytär, joka toimi puoliammattilaisena valokuvaajana ikuistaen sotavuosina muun muassa pommitusuhan alaisia lontoolaisia rakennuksia. Hän toimi sodan alkuvuosina myös sairaanhoitotehtävissä. Myöhemmin hän sai koulutusta koodattujen viestien purkamiseen, ja hän työskenteli brittilähetystöissä Madridissa, Algeriassa ja Kairossa.

Patrick Leigh Fermor oli mukana toisessa maailmansodassa, ja toukokuussa 1945 Fermor ja kapteeni William Stanley Moss onnistuivat Kreetalla kidnappaamaan saksalaiskenraali Heinrich Kreipen ja kuljettamaan hänet Egyptiin. Tapahtumasta on tehty elokuva Kenraali katoaa (1957). Fermor oli brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri, ja helmikuussa 2007 Kreikan hallitus myönsi hänelle Feeniksin ritarikunnan komentajan arvon.

Fermorin ensimmäinen kirja The Traveller’s Tree julkaistiin vuonna 1950. Hän tuli tunnetuksi matkailuromaaneillaan, joista esille on noussut muiden muassa A Time of Gifts (1977). Ilmeisesti Fermorin kirjoja ei ole suomennettu. Hän vaikutti koko joukkoon brittiläisiä matkakirjailijoita, muun muassa Bruce Chatwiniin.

Patrick ja Joan tapasivat toisensa Kairossa vuonna 1944, mutta avioituivat vasta vuonna 1968.

Kakkosasunto Kreikassa

Sisäänkäynti on somistettu kivimosaiikilla.

Rappuset puutarhaan ja uima-altaalle.

Vaaleansiniset ikkunaluukut värittävät neutraalia kivipintaa.

Fermorit olivat aikoinaan ihastuneet Kreikkaan ja muuttivat sinne asumaan osa-aikaisesti, mutta pysyvästi. Osan vuodesta he asuivat Gloucestershire, Englannissa. Talo – tai itse asiassa kolme perinteisen kivitalon ryhmä – sijaitsee muutamien kilometrien päässä Kardamylin kylästä tontilla, jolla kasvaa oliivipuita, sypressejä, mäntyjä sekä paljon luonnonkukkia.

Fermorien talon sanotaan olevan yksi Kreikan kauneimmista rakennuksista, ja se on toteutettu harmoniassa ympäristönsä kanssa. Talon on suunnitellut ja rakennuttanut arkkitehti Nikos Hadjimichalis vuonna 1959 yhdessä Fermorin pariskunnan kanssa, joista Joanin kerrotaan rahoittaneen talon myymällä korujaan. Muutoinkin hän oli muusa, joka mahdollisti miehensä kirjailijanuran.

Olohuoneessa on tilaa isommallekin seurueelle.

Olohuoneen erkkerissä voi nauttia valosta ja merimaisemista.

Työhuone. Kyllä täällä kelpaisi kirjoittaa.

Värikäs valaisin erottuu hyvin neutraalista ja varsin kivisestä taustasta.

Tämän kivirykemän joku oli koonnut leveälle kaiteelle.

Patrick Leigh Fermorin rintakuva löytyy puutarhasta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Praxitelis Tzanoulinos.

Patrick Leigh Fermor (1915–2011)

Talossa on uima-allas sekä oma ranta. Lähimmät uimarannat ovat kahden kilometrin päässä oleva Kardhamilin ranta ja noin kolmen kilometrin päässä oleva Foneasin ranta. Kalamatan kansainväliselle lentokentälle on matkaa 47 kilometriä.

Uimari voi valita joko meren tai altaan.

Talossa voi paitsi vierailla, myös yöpyä, jos on valmis maksamaan kohtalaisen paljon. Nyt elokuussa sinne olisi voinut majoittua neljäksi yöksi hintaan 2 400 euroa.

Talo lahjoitettiin Benaki-museolle

Vuonna 1996 Fermorit testamenttasivat talonsa Benaki-museolle; heillä ei ollut omia lapsia. Lahjoittajien tahtona oli, että talo olisi heidän jälkeensä avoin vierailijoille, majoittaisi taiteilijoita ja tutkijoita yhteistyössä yliopistojen kanssa ja järjestäisi koulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Vuonna 2019 talo ja sitä ympäröivä alue oli kunnostettu uuteen käyttöön ja avattiin samana vuonna.

Patrick Leigh Fermor -seura (Patrick Leigh Fermor Society) vaalii matkakirjailijan muistoa. Joanista tehty elämäkerta valottaa tämän usein miehensä varjoon jääneen naisen elämää. (Simon Fenwick: Joan – the remarkable life of Joan Leigh Fermor, London: Macmillan, 2017)

Patrick & Joan Leigh Fermor House, Kalamitsi, Kardamyli, Kreikka.

Puutarhassakin on käytetty paljon kiveä.

Kivettyä pintaa talon puutarhassa. Tähän on uponnut paljon kiviä ja aikaa.