Keräily, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Teemapäivä

Antiikkkia, antiikkia Billnäsissä ja Fiskarsissa

Designlasin keräilijälle olisi ollut valinnanvaraa Billnäsin perinne- ja antiikkimarkkinoilla.

Antiikki ja muut vanhat tavarat Billnäsissä ja Fiskarsissa vetivät puoleensa niin lomalaisia kuin keräilijöitäkin heinäkuun alussa.

Osallistuin Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville torstaina 5.7.2018. Päivä osui Luovien ladyjen lomaviikolle ja Toivonniemestä lähtikin mukaan muutama nainen. Tänä vuonna retkeläisiä oli mukavasti, noin 26, kun viime vuonna vastaava matka jouduttiin perumaan lähtijöiden puutteen vuoksi.

Retki on toteutettu muutamia kertoja saman kaavan mukaan: lähtö aamulla Turun linja-autoasemalta tilausbussilla, pari tuntia Billnäsissä, kolme tuntia Fiskarsissa ja paluu Turkuun noin kello 18.

Ruukki täynnä vanhaa tavaraa

Billnäsin antiikkitapahtuma järjestetään perinteisesti heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

Billnäsin perinne-ja antiikkipäivien paikaksi oli vaihtunut Billnäsin Ruukki. Aiemmin tapahtuma oli Billnäsin Ratsastuskeskuksessa. Ruukki tarjosi enemmän katettua tilaa myyjille. Heitä olikin paikalla mukavasti ja tavaraa oli laidasta laitaan lasista huonekaluihin ja tekstiileistä astioihin. Pääsymaksu oli viisi euroa.

Myyntipöytiä on hauska tutkia, vaikkei olisikaan tarvetta hankintoihin. Mitä kaikkea löytyy ja mihin hintaan? Välillä syntyy kiinnostavia keskusteluja myyjien kanssa.

Lasi- ja posliiniastioita oli tarjolla runsaasti. Continental-kirjoituskoneenkin olisi saanut omakseen.

Tunsin pientä kiusausta kartuttaa karttapallokokoelmaani ‒ jonka olen saanut pidettyä itsepintaisella itsekurilla vain kahden pallon kokoisena ‒ mutta sitten ajattelin kuljetusvaikeuksia: kulkisin Fiskarsissa karttapallo kädessäni ja kuljettaisin sitä myös Turun Föri-bussissa. Hieno yksilö puisella jalustalla ja metallipidikkeellä noin 1960-luvulta jäi Billnäsiin.

Tavaramarkkinat Veitsitehtaalla ja torilla

Näytteilleasettajina oli noin 70 antiikki- ja designesineiden ammattikauppiasta.

Antiikin, designin, taiteen ja vintagen perinteikäs kesätapahtuma Fiskarsin Antiikkipäivät järjestettiin Vanhalla Veitsitehtaalla. Sisäänpääsy maksoi 10 euroa.

Veitsitehtaan lisäksi myyjiä oli myös torialueella.

Tästä Studio Annukka Laineen myyntikojusta löysin upeita matkabloggaajalle sopivia mekkoja, mutta nyt niitä ei ollut saatavilla omaa  kokoani. Tyydyin ostamaan kassin ja pussukan.

Vanhat astiat voi hyödyntää näinkin. Myynnissä oli ReDin eli Recycling by Dianan tuotantoa.

Yhdellä myyjällä oli tarjolla Fiskarsin omaa tuotantoa alkuperäisessä kotelossa.

Myyjiä oli myös torilla. Vanhan tavaran rinnalla oli paljon uuttakin, muun muassa käsitöitä ja koruja. Veistitehtaalle saakka en mennyt, koska katsottavaa oli muutenkin tarpeeksi lyhyeen aikaamme nähden. Osan siitä vei ruokailu. Lounaspaikaksi valitsimme Lukaalin, josta saimmekin pöydän jonottamatta.

En ole ollut Antiikkipäivillä viikonloppuisin, mutta silloin lienee vielä suurempi väenpaljous tungeksimassaa pienen paikkakunnan raitilla, kaupoissa ja myyntikojuilla. Autolle on vaikeaa saada parkkipaikkaa ja ravintolat ja kahvilat ruuhkautuvat; näin kävi nytkin. Mutta kun ottaa sopivan rennon kesäloma-asenteen, niin tuostakin selviää.

Tällä kulkupelillä ei ole taidettu vähään aikaan kulkea.

Fiskarsin joen pääsee ylittämään kaunista siltaa pitkin.

 

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Teatteri

Lomaviikko Toivonniemessä

Toivonniemessä voi viettää aikansa joko lepäillen tai aktiivisesti puuhaillen tai näitä sopivasti yhdistellen.

Heinäkuun ensimmäinen viikkoni on kulunut jo vuosien ajan Toivonniemessä, Ruissalossa. Loma saaren rehevässä vihreydessä veden äärellä hyvässä seurassa on yksi kesän parhaista tapahtumista.

Luovat ladyt -viikko järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Viisitoista naista kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin Ruissaloon.

Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään ja tuttaviaan. Joukko on muotoutunut vuosien varrella, mutta se on avoin uusille tulijoille.

Loma meren rannalla

Saunarannasta ja laiturilta on levollinen näkymä merelle.

Mukana oli yksi uusi lady, muut ovat olleet aiempinakin kesinä Toivonniemessä. Nyt ei viikkoa tarvinnut markkinoidakaan, sillä se täyttyi hyvin jo kevään aikana oman Facebook-ryhmämme sisällä. Täytimme Valkoisen ja Punaisen talon huoneet ja yksi meistä majoittui myös päärakennukseen.

Tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla haluamallaan tavalla. Mukana oli muun muassa neule-, virkkaus- ja huovutustöitä, kamera, kirjoja ja akvarellimaalaustarvikkeita.

Uutena kokeiluna yhdellä ladylla oli kontaktivärjäys, jossa akvarellipaperin väliin laitetaan vaikkapa kasvin lehti ja nämä puristetaan kahden kaakelilaatan väliin. Laatat kiinnitetään rautalangalla sitoen ja koko pakettia heitetään kattilassa, jossa on etikkavettä ja ruosteisia nauloja. Kuulostaa erikoiselta, mutta tuloksena on kasviaiheista taidetta.

Kaakelilaattojen ja paperin väliin puristetut kasvinosat piirtyvät näkyviin, kun niitä on keitetty etikkavedessä ruosteisten esineiden kanssa. Kuva: Eira-Erika Piironen

Värikästä huovutusvillaa yhdistämällä syntyy kaunis lopputulos. Tässä on tulossa laudeliina.

Nautimme myös oleskelusta ja seurustelusta. Kun ladyissä oli tälläkin kertaa kaksi Ullaa, vietimme nimipäiviä kahvin, prinsessakakun ja mansikoiden kera.

Iltaisin grilli oli kuumana, mutta ladyt eivät niinkään; erään hiukan viileän illan jälkeen joku lady kommentoi: ”Kyllä tämä toppatakki on sitten mainio keksintö.”

Luovat ladyt kokoontuivat iltapäiväkahville juhlimaan kahta Ullaa.

Iltaruokailu hoitui useamman kerran grillin ääressä.

Saunaan, uimaan ja teatteriin

Viikkoomme sisältyi neljä saunailtaa Toivonniemen aikataulun mukaan. Saunavuoromme oli kahden tunnin pituinen. Puilla lämmitettävä kiuas antoi lempeät ja pehmeät löylyt.

Välillä käytiin uimassa ja vilvoittelemassa laiturilla. Vesi oli tosin kylmää, noin 13‒15-asteista.

Kävin minäkin heittämässä talviturkin mereen, mutta tuumin kyllä, että kyseessä on jonkinlainen masokismin muoto. Saunan siunattu lämpö kuitenkin sulatti kohmeen ja olo oli löylyjen jälkeen upea.

Toivonniemen rantaa saunan kohdalla ruopattiin alkukesästä ja nyt siellä on pieni hiekkaranta, josta voi myös mennä uimaan laiturin lisäksi. Laituria on laajennettu saunan edustalla pieneksi terassiksi.

Toivonniemessä ollaan lähellä luontoa. Havaintoja voi tehdä niin joutsenista, tiiroista, lokeista, peuroista kuin ranta- ja kyykäärmeistä. Saarella on myös paljon punkkeja, mutta nyt kukaan ei tainnut joutua tekemään lähempää tuttavuutta niiden kanssa.

Hei käärme, sinulta jäi tänne nahka.

Tällainen maisema aukeaa saunan ikkunasta.

Iltauinteja täytyy rytmittää ohi kulkevien laivojen mukaan. Ne nostattavat pyörteitä, jotka voivat olla uimarille vaarallisia. Viking Linen Grace matkalla kohti Maarianhaminaa ja Tukholmaa.

Tiistaina teimme perinteisen kesäteatteriretken, mutta sitä ennen kävimme syömässä laivaravintola Svarte Rudolfissa. Sen tunnetuin a la carte -annos, paistetut silakat, vaihtuivat paistetut muikut -annokseen silakoiden loputtua.

Ladyjen ruokavalinta oli melko yksituumainen: muikkuja!

Svarte Rudolf on tunnettu paistetuista silakoistaan. Nyt saimme kuitenkin muikkuja perunamuusin kanssa. Lisukkeena oli smetanavaahtoa ja juuressipsejä.

Pelinaisia

Osasta ladyjä kuoriutui peleistä ja pelaamisesta kiinnostuneita. Jalkapallon MM-kisapelejä katsottiin television puuttuessa läppäriltä tai kännykästä. Olipa eräällä ladyistä päivitettävänä työpaikan MM-veikkauksen tulostaulukko.

Jalkapalloilijoita arvioitiin osin myös ulkopelillisin ansioin. Pelaajien liioitellut ja yliherkät reaktiot saivat aikaan kommentin: ”Aina joku itkee.”

Sanapeliklassikko Scrabblen ruotsalaisversio Alfapet sai muutamat ladyt innostumaan verbaaliseen venyttelyyn. Pelin ympärille kokoontui seurue niin päivällä auringossa kuin illalla yhteiskeittiössä.

Mukana oli myös yksi geokätköilyn harrastaja, joka kävi etsimässä saaren muutamat kätköt.

Kisakatsomon näyttö oli pieni, mutta tunnelma hieno. Bloggarin työpiste oli alhaalla oikealla.

Alfapet-peli sai muutaman ladyn koukkuunsa.

Antiikkia ja Ruisrockia

Billnäsissä oli tarjolla kaikkea vanhaa lasista huonekaluihin.

Luovien ladyjen lomaviikko, Fiskarsin ja Billnäsin Antiikkipäivät ja Ruisrock ovat perinteisesti samalla viikolla. Ovatko ne jotenkin yhdistettävissä? Hyvinkin.

Osa lomalaisista osallistui Exlibris Aboensis -yhdistyksen torstaina 5.7.2018 järjestämään bussimatkaan Billnäsin perinne- ja antiikkipäiville ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Meissä ladyissä ei ollut niin innokkaita rokkareita, että olisimme tulleet hankkineeksi liput jo talvella loppuunmyytyyn Ruisrockiin. Osa odottelee sitä aikaa, että saa yli 70-vuotiaille jaettavan ilmaislipun.

Rocktapahtuma vaikuttaa olemiseemme siten, että osa kahviloista ja ravintoloista sulkee ovensa tapahtuman ajaksi ja liikennettä saareen valvotaan ‒ kulkulupa helpottaa liikennointiä; muutoin joutuu selittämään järjestyksenvalvojille määränpäänsä.

Ensi kesänä uudestaan

Suunnitelmissa on viettää lomaviikkoa ensi vuonna samaan aikaan ja samassa paikassa. Paikkoja on noin 15 ladylle. Suunnittelu aktivoituu keväällä 2019. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä tämän blogin pitäjään.

 

Normaali
Kaupunki, Matkakohde, Tapahtuma

Kirjallisuutta ja kohtaamisia Sastamalassa

Vanhan kirjallisuuden päiville kokoontui jälleen kirjojen ystäviä.  Tapahtuma on monipuolinen kulttuurikattaus. Kahden päivän aikana ehtii niin kuuntelemaan esityksiä, tapaamaan tuttuja sekä tutkimaan kirjamyyjien hyllyjä ja pöytiä.

Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivät järjestettiin tuttuun tapaan viikko juhannuksen jälkeen perjantaista lauantaihin 29.‒30.6.2018 Sylvään koululla.

Sain mukaani tälle reissulle kaksi ystävääni, joista molemmat olivat Kirjapäivillä ensimmäistä kertaa.

Naisen paikka?

Naisen paikka -juliste, jossa käytetty teksti on peräisin Minna Canthilta.

Päivien teemana oli Naisen paikka. Tapahtumaa järjestävän Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:n hallituksen puheenjohtaja Leena Majander-Reenpää totesi ohjelmalehtisen esipuheessa: ”Vanhan kirjallisuuden päivien teema Naisen paikka nostaa huulille vitsejä, mutta myös monta ankaraa arjen kertomusta, jotka näyttäytyvät tänään toisenlaisina kuin tapahtumisensa aikoina. Mikä joskus oli tavanomaista, hiljaisesti hyväksyttyä tai salattua, se ei vaan kertakaikkiaan käy meidän ajassamme. Nyt myös käsite sukupuoli on uudenlaisen tarkastelun kohteena. ‒ ‒ Kirjapäivillä Sastamalassa puhutaan, kuunnellaan ja keskustellaan naisen, miehen ja ihmisen paikasta. Aihe on ikuinen ja aina ajankohtainen, kaikissa historian käänteissä, eilispäivänä ja tulevaisuudessa.”

Tulomme Sylvään koulun saliin jäi sen verran myöhäiseksi, että kaikki juhlasalin istuimet oli varattu ja ihmisiä oli jo seisomapaikoilla. Yksi monipuolisen ohjelman esiintyjistä oli kirjailija Pirkko Saisio, jonka puheen otsikkona oli Naisen paikka, miehen tie.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Saision esityksen lisäksi myös toimittaja Anna-Stina Nykäsen esitys Nämä naisidolit lyövät nykynaisen ällikällä. Seisomapaikka ei kuitenkaan houkutellut, joten lähdin tutkimaan muuta kirjapäivien tarjontaa.

Palkintoja Martiskaiselle, Lehtiselle ja Rikkiselle

Suomen Antikvariaattiyhdistys ry:n valitsema Vuoden kirjatoukka on bibliofiili Seppo Martiskainen. Hän on ansioitunut erityisesti urheilukirjallisuuden kerääjänä.

Suomen Tietokirjailijat ry:n myöntämän Warelius-palkinnon saivat Suomen historian erityistuntija, filosofian tohtori Lasse Lehtinen ja kulttuurimaantieteen emeritusprofessori Kalevi Rikkinen.

Myös toimittajana ja poliitikkona tunnettu kirjailija Lasse Lehtinen on julkaissut noin neljäkymmentä kirjaa, joista suurin osa on poliittista historiaa ja henkilömuotokuvia.

Kalevi Rikkinen on maantieteilijä ja Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen emeritusprofessori. Hän on kirjoittanut lukion oppikirjoja, yleisiä tietokirjoja ja tieteellisiä tutkimuksia.

Haapavaaran tietokirjat

Elämäni tietokirjat -sarjassa kuultiin toimittaja Heikki Haapavaaran poimintoja kymmenestä tärkeästä tietokirjasta. Viestintäpäällikkö Anne Rutasen haastattelussa käytiin läpi Haapavaaran valintoja. Ne alkoivat Otavan isosta tietosanakirjasta 1960-luvulta, jatkoivat Suomen kansallisbiografiaan, Yrjö Karilaan koostamaan, erilaisia pelejä, leikkejä sekä yleis- ja knoppitietoa esittelevään Antero Vipuseen, Aino Kuusisen muistelmiin, Kaari Utrion Eevan tyttäriin eli eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historiaan 1980-luvulta ja päättyen John Simonin kirjoittamaan Koneen ruhtinas ‒ Pekka Herlinin elämä -kirjaan.

Viimeksi mainitun kirjan kohdalla Haapavaara kertoi itkeneensä useaan otteeseen. Kaari Utriota hän kehui erityisesti ja totesi tämän kirjasta: ”Täydellinen onnistuminen.”

Naisen paikka voi olla myös piispana

Lauantain ohjelman odotetuin esitys lienee ollut vuoropuhelu aiheesta Nainen paikallaan ‒ vai liikkeessä? Keskustelijoina olivat piispa emerita Irja Askola ja toimittaja, teatteritieteen maisteri Päivi Istala.

He puhuivatvat muun muassa Askolan lapsuudesta ja nuoruudesta, piispuudesta, naisista ja miehistä, vihapuheista, salaisuuksista ja mykkyydestä, vähemmistöjen ymmärtämisestä, runoudesta ja eläkkeellä olemisesta.

Irja Askola on myös kirjoittaja, jonka teoksia ovat muun muassa Pyhän kanssa piilosilla, Tie vie, pyhä kantaa, Pöytä katettu kaikille sekä yhdessä Anja Porion kanssa julkaistut runoteokset Matkaan naiset. Proosarunoja naisen elämästä ja Mikä nainen. Päivi Istala luki muutamia runoja näytteeksi.

Irja Askola (vas.) on ollut uranuurtaja, ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa nainen piispana. Päivi Istala (oik.) haastatteli Askolaa.

Kirjoja ja kierrätysideoita

Perjantai- ja lauantaiaamun voi aloittaa kiertelemällä Sastamalan torilla, josta löytyy mansikoiden, perunoiden ja muiden satokauden tuotteiden lisäksi myös erilaisia käsitöitä ja tietysti kirjoja. Paikalliset ovat ymmärtäneet ns. markkinaraon ja tyhjentäneet kirjahyllyjensä ylitarjontaa torikauppaan. Paikallahan on runsain mitoin kirjoista kiinnostuneita ihmisiä.

Torilla tavataan -lause sopii myös kirjojen ystäville. Ehkä lukuisista laatikollisista löytyy jotain kotihyllyyn.

Sastamalassa täytyy aina käydä myös paikallisessa kirjakaupassa ja sen kuulussa alakerrassa. Tyrvään kirjakauppa on toiminut vuodesta 1891 ja sen perustajana oli apteekkari O. A. Bäckman. Se on Suomen suurimpia yksityisiä kirjakauppoja ja maankuulu; se tunnetaan erityisesti vuonna 1969 kirjakauppias Helka Suvannon perustamasta Kirjakellarista. Hän alkoi pitää kirjakaupassa markan pöytiä, joista tuli nopeasti hyvin suosittuja.

Sylvään koululla Tyrvään kirjakaupan osaston edustalla Aino Havukainen ja Sami Toivonen olivat suosittuja ja jono heidän edessään oli pitkä. He signeerasivat uusinta kirjaansa Tatu ja Patu, elämä ja teot. Nimikirjoitusten lisäksi kirjan koristeeksi sai Toivolan piirroksen.

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen eteen kerääntyi pitkä jono lapsia vanhempineen. Kerrankin oli mahdollisuus saada tekijöiden signeeraus uuteen kirjaan.

Kirjallisuuspäivillä oli tarjolla kirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita houkutuksia. Yhtenä niistä oli Katri Oikarisen kirjankansista tehdyt korvakorut. Hän tekee poistokirjojen kansista myös tauluja.

Oikarinen on koonnut ideansa kirjaan Luo aarteita vanhoista kirjoista, jota oli myös myytävänä. Kirjassa on yli 40 ideaa kirjojen uusiokäyttöön.

Tarpeettomien kirjojen kannet voi hyödyntää uusien tuotteiden raaka-aineena; niistä voi tehdä vaikka korvakorut.

Vanhoille kirjoille voi antaa uuden elämän osana taideteosta.

Lounaalle Laituriravintolaan

Kirjapäivillä kiertelyyn kulutettu energia täytyy korvata. Lounaspaikaksi on vakiintunut Rautaveden rannalla sijaitseva Laiturikahvila, jossa tarjotaan kahvin lisäksi myös ruokaa, jäätelöä ja virvokkeita A-oikeuksin. Lounasaikaan löytyy sekä seisova pöytä että a la carte -lista.

Ravintola on nimensä mukaisesti kuin iso laituri. Osa ulkotiloista on katettu, joten pieni sadekaan ei haittaa. Ruoan ja juoman lisäksi saa nauttia kauniista järvimaisemasta.

Kohtaamisia ja keskusteluja

Mukavaa päivien aikana on myös tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen. Heistä monella Vanhan kirjallisuuden päivät kuuluvat vakiintuneisiin menoihin kuten minullakin nykyään.

Sylvään koulun pihalla olevassa teltassa oli perjantai-iltana ohjelmaa, mutta meille riitti pistäytyminen majapaikkamme lähellä olevaan Pub Dubliniin ja saunominen.  Yöpymispaikastammme Putiikkihotelli Pyynpesästä teen erillisen postauksen.

Puutteellinen tutustuminen paikkakunnan iltamenoihin aiheutti sen, että missasimme Nyrok Dolls -yhtyeen esiintymisen Vammalan Seurahuoneella. Kyseessä on lastenkirjailija ja sarjakuvataiteilija Mauri Kunnaksen perustama bändi, jossa soittavat Kjell Westö (kitara), Mauri Kunnas (kitara ja laulu), Pasi Heikura (kitara ja laulu), Juba Tuomola (basso ja laulu) Arto Nyberg (laulu) ja Silja Sillanpää (laulu).

Olisihan kirjailijabändin esiintyminen ollut parempi kokemus kuin pubi, jossa karaokekin alkoi vasta kello kymmeneltä, jolloin olimme jo saunan lauteilla. Ilonamme oli kuitenkin kolmen herran seurue, kirjapäivien vakiokävijöitä, joiden kanssa keskustelimme muun muassa kirjalöydöistä ja scifikirjallisuudesta. He ovat käyneet Vammalassa/Sastamalassa jo kirjapäivien alkuajoista lähtien.

Vuoden 2017 Vanhan kirjallisuuden päivistä voi lukea postauksesta Vanhaa kirjallisuutta Sastamalassa.

Vanhan kirjallisuuden päivät järjestetään ensi vuonna perjantaina ja lauantaina 28.‒29.6.2019.

Kirjapäiviltä löytää edullista luettavaa.

Joskus myyntipöydiltä voi löytää myös lapsuuden satukirjan.

Normaali
Kaupunki, Matkakohde, Museo, Näyttely, Taiteilija, Tapahtuma, Teatteri

Kymmenen kivaa kesätapahtumaa Turussa

Turkua ilmasta käsin. Kuva: Turun kaupunki.

Turku on tapahtumien kaupunki ja varsinkin kesällä riittää koettavaa, nähtävää ja kuultava. Tässä koosteessa on poimintoja loppukesään ja syyskuuhun musiikin, kirjojen ja taiteen ystäville. Mukana on myös pari menovinkkiä koko perheelle.

Kävelykierroksia Turussa toukokuusta syyskuuhun

Turun matkailuoppaiden suositut kävelykierrokset avaavat yksittäisille matkailijoille ja tietenkin myös turkulaisille mahdollisuuden tutustua Turkuun kävellen ja tarinoita kuunnellen.

Kierrosten teemat vaihtelevat Mauno Koivistosta merelliseen Turkuun ja Kupittaalta Turun paloon. Kierroksilla tutustutaan paikkoihin, joita et ehkä omin päin löytäisi ja kuullaan unohdettuja tarinoita varjoisilta kujilta.

Kävelykierroksia järjestetään ohjelman mukaisesti 1–2 kertaa viikossa touko–syyskuun aikana. Kierroksen hinta on kuusi (6) euroa ja se maksetaan käteisellä, mielellään tasarahalla. Kierrokset lähtevät eräitä poikeuksia lukuunottamatta Vanhalta Suurtorilta, joenpuoleisesta päädystä.

Järjestäjänä on Turun Matkailuoppaat ry.

Matkakuumetta -näyttely 27.4.−30.9.2018

Kokoelmanäyttely Matkakuumetta tarkastelee Aboa Vetus & Ars Nova -museon taidekokoelmaa matkanteon teemoista muun muassa liikkeen, ajan kulumisen, sisäisten matkojen ja kaukokaipuun kautta. Näyttelyssä nousevat esiin Pariisi ja Firenze inspiroivina taiteilijoiden opintomatkojen kohteina ja taidekeskuksina.

Matkakuumetta -näyttely esittelee teoksia yli 30 taiteilijalta, joiden joukossa ovat muun muassa Petri Ala-Maunus, Karel Appel, Saara Ekström, Simo Hannula, David Hockney, Kaisu Koivisto, Ahti Lavonen, Kauko Lehtinen, Leena Luostarinen, Pablo Picasso, Kain Tapper, Ellen Thesleff ja Andy Warhol.

Lisätietoja syyskuun loppuun asti auki olevasta näyttelystä löytyy museon sivuilta.

Samalla käynnillä voi tutustua myös Maria Prymatšenkon (1908–1997) satumaiseen maailmaan. Hän on Ukrainassa suuresti arvostettu ja rakastettu itseoppinut taiteilija. Prymatšenkon värikästä ja iloa herättävää tuotantoa nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa nyt Turussa. Näyttely on avoinna 2.9.2018 saakka.

Aboa Vetus & Ars Novassa on mielenkiintoisia näyttelyitä ja tapahtumia.
Kuva: Turun kaupunki/Antti Korpinen.

Hauskat ja hurjat hyönteiset -näyttely 1.6.–30.9.

Turun Biologisen museon Hauskat ja hurjat hyönteiset -näyttelyssä on tarkkoja lähikuvia toinen toistaan uskomattomimmista hyönteisistä.

Miltä näyttää hirvikärpäsen passikuva? Entä hyönteisten tuntosarvet? Mitä kaikkia hyönteisiä löytyy tutkijan naamakirjasta? Esillä on  huipputarkkoja kerrosvalokuvia valeskorpioneista, punkeista ja muista suomalaisista ihmeellisistä pikkuotuksista.

Näyttelyyn liittyy lasten työpajoja 4.7., 11.7., 18.7. ja 25.7.

Biologinen museo löytyy osoitteesta Neitsytpolku 1. Pääsyliput, aukioloajat ja muut tarkemmat tiedot löytyvät museon verkkosivuilta.

Taikuri Oz 12.6.‒11.8.2018

Kesällä 2018 Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella nähdään Taikuri Oz. Kyseessä on suuri seikkailu sateenkaaren tuolla puolen sekä valloittava ja vauhdikas tarina ystävyydestä, oman arvonsa löytämisestä sekä arvoituksellisesta Ozista. Tarinan päähenkilönä on kansasilaistyttö Dorothy.

Turkulaisen näyttelijän ja ohjaajan Tom Petäjän dramatisoima ja ohjaama versio yhdysvaltalaisen kirjailija L. Frank Baumin klassikosta Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz).  Lastenkirja on peräisin vuodelta 1900. Näytelmä on toiminnantäyteisen ja hauskan esitys koko perheelle. En ole nähnyt näytelmää, mutta voisin mennä katsomaan sitä, vaikka mukana ei lapsia olisikaan.

Lisätietoja Turun kesäteatterin sivuilta.

Leijona (Samu Loijas), Dorothy (Maiju-Riina Huttunen), Variksenpelätin (Elviira Kujala) sekä Peltinen (Thomas Dellinger) ovat löytäneet tiensä Smaragdikaupungin portille ja portinvartijan (Markus Niemi) puheille. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

Puutori Blues 12.‒14.7.2018

Puutori Blues -tapahtuma järjestetään jo kymmenettä kertaa ravintola Waterloon (entinen Puutorin Vessa) edustalla  torstaista lauantaihin 12.‒14.7.2018. Mukana on monia Turun ja lähiseutujen tunnettuja bluestaitajia sekä rhythm and blues -kokoonpanoja, rehtiä rock´n rollia hyljeksimättä.

Juhlavuoden esiintyjinä ovat torstaina West Coast Blues Duo, Traveling Jones sekä Eero Raittinen & Traveling Jones, perjantaina Swamp Dog, Makkonen Blues Band ja Dead Doors Duo ja launtaina Simple Rock, Sam Ranieri Trio, Jo Buddys Organ Trio ja DP/ Vaakku & Patterihaukat.

Soitto alkaa kello klo 18. Tarkempia tietoja saanee tapahtuman Facebook-sivulta.

Booktori 12.‒14.7.2018 ja Kovan Rahan Kirjapäivä 15.7.2018

Puutori Bluesin kanssa samoina päivinä järjestetään jo 18. kerran antikvaarinen koko perheen kirja-ja keräilytapahtuma Booktori. Paikkana on myös Puutori ja tapahtuma-aikana torstai‒lauantai 12.‒14.7.2018.

Tämän vuoden teemana on sarjakuvat. Sivujuonteena kauppiaat aikovat panostaa dekkareihin ja pokkareihin.

Lauantaina lavalla ovat muun muassa kirjailija Reijo Mäki sekä Turun sarjakuvaseura Markku Heikkilän haastatteluissa. Livestreamiakin on luvassa, mutta tulemalla paikan päälle pääsee paremmin tunnelmaan sekä hypistelemään kirjoja ja muita tuotteita.

Sunnuntaina 15.7.2018 tapahtuma muuttuu Kovan Rahan Kirjapäiväksi, mikä tarkoittaa, että kirjoja voi ostaa kolikoilla.

Kansainväliset Suurmarkkinat 18.‒22.7.2018

Jo aiemmilta vuosilta tuttu myyntitapahtuma Kansainväliset Suurmarkkinat järjestetään Turussa parhaimpaan loma-aikaan 18‒22.7. 2018. Tapahtuma-alueena on Läntinen ja Itäinen rantakatu. Kojut ovat avoinna keskiviikosta lauantaihin klo 10‒20 ja sunnuntaina klo 10‒18.

Markkinoilla on tarjolla eri maiden ja maakuntien erikoistuotteita valmistajien tai kasvattajien myyminä. Viime vuoden kiertueella oli mukana 120 yrittäjää yli 30 eri maasta.

Markkinoiden virallinen teema on makujen maailma. Mukana on lukuisia ruokaosastoja tarjoten syötävää jokaiseen makuun.

Ruokatuotteiden lisäksi rarjolla on runsaasti esimerkiksi käsitöitä ja reilun kaupan tuotteita sekä jättikokoinen hollantilainen kukkakauppa. Myös Suomen eri maakuntien erikoistuotteita on näyttävillä osastoilla mukana.

Markkinat järjestetään Turun lisäksi 15 muussa kaupungissa. Markkinoiden järjestäjä on TMK Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy.

Kansainvälisillä Markkinoilla riittää vilinää.
Kuva: Turun kaupunki/Joonas Mäkivirta.

Country Club Festival 4.‒5.8.2018

Country Club Festival, ilmainen juurimusiikkitapahtuma, järjestetään jo viidettä vuotta ravintola RantaKertun terassilla osoitteessa Läntinen rantakatu 55, Turku. Järjestäjänä on Country Club Turku ja Grasshammer Deluxe.

Perjantaina esiintyvät klo 17 alkaen  Severi Peura & Selvänäkijät, Port Arthur Bluegrass Band, Traveling Jones feat. Eero Raittinen, Whale and the Village ja Rob Coffinshaker’s Country Rock Revue.

Lauantaina kello 14 alkaen lavalle nousevat Fiola, Mirjam, Eden Prairie,  Pekko Käppi, Grasshammer Deluxe, Slomen Trickery, Sammal ja viimeisenä Honey B. Family.

Festivaaliin on ilmainen sisäänpääsy.

Turun Taiteiden yö 16.8.2018

Torstaina 16. elokuuta vietetään jälleen perinteistä Turun Taiteiden yö -tapahtumaa. Tapahtuma järjestetään jo 29. kerran.

Taiteiden yö on koko taidekentän, kaikkien toimijoiden ja yleisön yhteinen tapahtuma. Tapahtumaa koordinoi Kuninkaantien muusikot.

Vuoden 2018 Taiteiden yö -tapahtuman yhteydessä järjestetään Aurajokivarressa myös käsityömarkkinat. Myyntialue tulee sijoittumaan Läntiselle rantakadulle välille Aurakatu–Herrainpolku. Tapahtuma on suunnattu laadukkaita kotimaisia käsitöitä myyville käsityöläisille sekä laadukasta lähiruokaa tarjoaville toimijoille.

Taiteiden yö näkyy myös Turun kaupunginkirjastossa. Kirjojen ystävien kannattaa silloin hankkiutua Poistokirjamarkkinoille klo 16‒19 Kirjastopihalle. Tunnelmaa lisää musiikkiosaston ”tiskijukkien” soittama taustamusiikki.

Klo 17–19 Kirjastopihalla on myös Biisisanoittamo (sateella musiikkiosastolla). Lisäksi tarjolla on myös musiikkia sekä lapsille että jazzin ystäville.

Klo 18–19 FT Päivi Lipponen kertoo pääkirjaston Studiossa sisällissota-aiheisesta romaanistaan Ihmisyyden vuoksi.

Tapahtumia on illan täydeltä ympäri kaupunkia. Lisätietoja löytyy tapahtuman verkkosivuilta.

Eikä tässä vielä kaikki

Tässä hyvin subjektiivisin perustein valitussa listauksessa ei ole mukana vakintuneita ja jo ennestään hyvin tiedettyjä kesätapahtumia kuten Ruisrock, Down by the Laituri, Ilmiö, Aurafest, Turun Musiikkijuhlat ym.

Lisätietoja löytyy ko. tapahtumien sivuilta, Turun kaupungin tapahtumakalenterista ja VisitTurku-sivuilta.

Loppuvuoden tapahtumia löytyy vielä aikaisemmasta tapahtumapostauksesta.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puisto, Puutarha, Valokuvaus

Luontoa museossa ja puutarhassa

Pääsisäänkäynti museoon.

Natural History Museum Lontoossa on oiva kohde lapsiperheille ja kaikille museoiden ystäville. Siellä voi ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kehitystä.

Natural History Museum sijaitsee Cromwell Roadilla, Etelä-Kensingtonissa. Se on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1881. Roomalaista tyyliä edustavan päärakennuksen on suunnitellut brittiläinen arkkitehti Alfred Waterhouse. Aikaisemmin kokoelmia oli osana British Museumia.

Naapurissa Exhibition Roadilla on tiede- ja tekniikkamuseo Science Museum ja maailman suurin sisustusesineiden museo Victoria and Albert Museum.

80 miljoonan kokoelma

Luonnonhistoriallisen museon pääkokoelmat ovat kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia ja eläintiede. Kaikkiaan museon kokoelmissa on yhteensä 80 miljoonaa näytettä tai esinettä, muun muassa kasveja, eläimiä, fossiileja, kiviä, mineraaleja sekä kirjoja ja taideteoksia.

Museoon tutustuu noin viisi miljoonaa kävijää vuosittain. Se on Iso-Britannian kolmanneksi suosituin käyntikohde ja Lontoon toiseksi isoin museo.

Museo on myös  Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteettitutkimuksen keskus, jossa tutkitaan muun muassa biolääketieteeseen, maapallon kehitykseen, ekologisiin prosesseihin, kasvi- ja eläinkuntaan sekä evoluutioon liittyviä asioita.

Museoon on vapaa pääsy. Ennen sisäänpääsyä on turvatarkastus.

Näin vain pienen osan museosta. Se tarjoaa tutkittavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Museosta löytyy myös ravintola ja kahviloita, joissa voi levätä ja saada syötävää ja juotavaa. Museokaupasta voi ostaa matkamuistoja ja tuliaisia.

Luonnonvalokuvien näyttely

Nähtävillä olisi ollut myös mielenkiintoinen Wildlife Photographer of the Year 2017 -näyttely, jossa on esillä 100 parasta ko. kilpailuun osallistunutta työtä. Kaiken kaikkiaan kilpailussa oli mukana noin lähes 50 000 valokuvaa ja kuvaajia 92 maasta.

Näyttely on enää vain hetken Lontoossa, jonka jälkeen se lähtee kiertämään Isoon-Britanniaan ja ulkomaille.

Laitan tämän museon nähtävyyslistalle seuraavaa Lontoon matkaa varten.

Moderni lisärakennus täydentää vanhaa rakennusta.

Elävää luontoa takapihalla

Museon takana voi tutustua pieneen Wildlife Garden -alueeseen. Se oli mukana London Open Square Gardens -tapahtumassa. Sinne olinkin varsinaisesti menossa. Lisää juttua avoimista puutarhoista voit lukea täältä.

Puutarha on avattu vuonna 1995 ja siellä on yli 3 130 kasvi- ja eläinlajia.

Puutarhassa oli pieni lammikko lumpeineen ja vesilintuasukkaineen.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Pitkä matka Blackhorse Roadille

Mosaiikkityö koristaa Blackhorse Roadin ulkoseinää.

Vietin kesäkuussa viikon Lontoossa. Matka oli kokeilua: millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Tämä oli siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen. Reissuni alkoi Turun linja-autoasemalta, jonne sain kyydin ”henkilökohtaiselta autonkuljettajaltani”.

Rinkka selkään

Varusteinani olivat kyynärsauva, iso reppu/rinkka, pienempi reppu käsimatkatavaroille, pieni olkalaukku ja kamera omassa laukussaan. Tavaroita oli hankalasti neljässä yksikossä, mutta pärjäsin kuitenkin niiden kanssa.

Rinkka painoi pakattuna toistakymmentä kiloa, reppu alle kahdeksan kiloa, mukana oli myös läppäri. Normaalista viikon reissulla on parinkymmenen kilon painoinen matkalaukku, joten olin mielestäni hyvinkin menossa kohti kevyesti matkustamista. Tosin siltä se ei tuntunut tavaroita kantaessani.

Ostin rinkan tätä ja tuleviakin matkoja varten. Arvelin, ettei normaali vedettävä matkalaukku olisi sopiva varuste, koska se varaisi toisen käden ja toisessa oli jo kyynärsauva. Olisi tarvittu kolmas käsi kiinnipitämiseen metroissa, busseissa ja liukuportaissa.

Lentoasemalla pääsin nopeasti eroon suurimmasta kantamuksesta Bag Drop -tiskillä.

Aina piippaa

Nyt käy turvatarkastuksissa niin, että metallinpaljastin hälyttää aina. Sen verran on rautaa polvissa.

Tämä tietää aina tarkempaa tarkastusta joko niin, että naispuolinen tarkastaja tutkii tai että joutuu vielä erikseen skannauslaitteeseen tai mahdollisesti molempiin.

Apua saa tilaamalla

Lentoyhtiöiltä voi tilata avustuspalvelun, jos tuntee sitä tarvitsevansa. Finnairin palveluun pitää ottaa viimeistään 48 tuntia ennen lentoa. Arvelin selviäväni itse. Koneen lähestyessä Lontoota stuertti sanoi, että voisin pyytää apua kenttähenkilökunnalta.

Samassa koneessa ollut Lontoon kautta Las Vegasiin matkalla ollut Marja-Liisa Kemistä oli pyytänyt sydänvaivojensa vuoksi avustusta. Pääsimme huristelemaan hänen kanssaan samalla kuljetusautolla Heathrowin kentällä huntupäisen naisen ajamana.

Marja-Liisa jäi sitten selvittelemään maihinnousukorttiinsa liittyviä asioita henkilökunnan kanssa. Olisin saanut kuljetuksen vielä eteenpäin, mutta jatkoin kuitenkin omin avuin passintarkastukseen ja sieltä edelleen maanalaisen palvelupisteelle.

Kätevä Oyster-matkakortti

Edellisen matkani jäljiltä Oyster-matkakortilla oli hiukan rahaa, mutta latasin sen toimimaan koko matkani ajan. Se käy maanalaisissa, busseissa ja muissa kulkuvälineissä Lontoossa määriteltyjen vyöhykkeiden sisällä.

Oyster-kortti on ehdoton hankinta – eipä tarvitse erikseen maksaa lippuja ja käteismaksun mahdollisuutta ei ole. Transportation for London -sivustolta löytyy lisätietoa eri maksuvaihtoehdoista.

Oyster Card avaa kulun metroon.

30 metroasemaa

Rinkka olikin toimiva, mutta se painoi hiukan liikaa varsinkin sen jälkeen, kun olin laittanut sinne läppärin lentomatkan jälkeen. Hyvää, kun sain lentoasemalla sen selkääni. En tuossa vaiheessa huomannut missään matkatavarakärryjä, jotka olisivat voinee auttaa tilannetta.

Aikaisemilta matkoilta oli hiukan muistijälkiä, mutta ystäväni Sue oli selvittänyt minulle reitin: lentoasemalta lähtevään Piccadilly Lineen, josta vaihto Finsbury Parkin asemalta Victoria Lineen.

Finsbury Parkissa toinen metrojuna lähti viereiseltä laiturilta, joten siirtyminen oli helppoa.

Metrojunassa istutaan seitsemän istuimen sarjoissa siten, että vastapäätä on samanlainen istuinsarja. Molemman sarjan reunimmaiset istuimet on varattu liikuntarajoitteisille, raskaana oleville tai muuten enemmän istumista tarvitseville. Lontoolaisille täytyy antaa kiitokset siitä, että he antoivat auliisti tilaa ja päästivät istumaan, niin nuoret kuin vanhemmatkin.

Istuin koko matkan rinkka selässäni, mikä oli hiukan hankalaa, mutta näin vältyin pakaasin uudelleen nostamiselta.

Matka oli melkoinen, noin 30 aseman verran ja se kesti reilun tunnin.

Melkein perillä

Blackhorse Road.

Black Horse Roadin asema oli helppo: liukuportaat ylöspäin ja ulos ilman portaita. Hiukan matkaa jouduin kävelemään päästäkseni sovittuun paikkaan, josta Sue tuli hakemaan autolla kohti Bedford Roadin majapaikkaani.

Viikon matkani aikani tulin istuneeksi sen verran metrojunista, että kokemuksesta taitaa riittää kerrottavaa vielä toiseenkin postaukseen. Metro, underground, tube, on keskeinen osa lontoolaista elämänmuotoa.

Normaali
Luonto, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Normaali