Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Rakennus

Elizabeth Castle, Jerseyn puolustaja

Yksi Jerseyn nähtävyyksistä on Elisabeth Castle, Elisabethin linna. Se on rakennettu pienelle saarelle St. Aubinin lahteen.

Linna kuvattuna aallonmurtajalta. Ylhäällä tornissa liehuu Jerseyn lippu.

Elisabethin linna on puolustanut Jerseytä yli 300 vuoden ajan. Linna on nimetty sen rakennusaikana hallinneen Englannin kuningatar Elisabeth I:n mukaan.

Kulku linnaan vuoroveden ehdoilla

Elisabethin linnaan pääsee joko kävellen hiekkarantaa ja betonista pengertietä tai käyttämällä linnan ja rannan väliä kulkevaa ajoneuvoa, joka pystyy kulkemaan sekä maalla että vedessä. Se on siis joko lautta tai bussi.

Pääsylippuja linnaan ja ajoneuvoon voi ostaa West Parkin rannalta tai linnan myymälästä. Ajoneuvo kulkee puolen tunnin välein.

Kulku linnaan saattaa estyä kokonaan joinakin aikoina joko sään tai vuoroveden vuoksi. Linnan myymälässä on kyltti, joka ilmoittaa, milloin pengertie peittyy nousuveteen.

Linnan muurit ovat 1590-luvulta. Linnoituksen keskivaiheilla on aukio, Parade Ground. Puolenpäivän aikaan on keskipäivän paraati ja kello yhden maissa kuulee kanuunan laukauksia. Musketilla ammutaan kello 14.

Linnan järeää puolustuskalustoa.

Ajanmukaiseen asuun pukeutunut muskettisoturi esitteli 1700-luvulla käytössä ollutta asetta.

Parade Groundia reunustavissa rakennuksissa on näyttelyitä ja lähistoltä löytyy kahvila.

Jos haluat ihastella näkäaloja St. Aubinin lahdelle ja St. Helieriin, voit kiivetä linnan korkeimmalle kohdalle, torniin.

Kierreportaat vievät linnan korkwimpaan kohtaan, torniin. Rannalla St. Helierin rakennuksia.

Helier-erakon kotisaari

Elisabeth Castlessa on nähtävissä myös saarella 500-luvulla eläneen Helier-erakon luola. Hän oli tullut nykyisen Belgian suunnalta etsien rauhallista paikkaa, jossa voisi rukoilla ja paastota. Hän asui saarella 15 vuotta. Merirosvot surmasivat Helierin vuonna 555 jKr.

Helier julistettiin myöhemmin pyhimykseksi ja hänen mukaansa on nimetty Jerseyn pääkaupunki, St. Helier.

Helierin asumus on myöhemmin rakennetun pienen kappelin sisällä.

Kivessä oleva onkalo oli Helierin suojapaikka.

Linnoituksesta löytyy myös toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita saksalaisten miehityksen jäljiltä.

Saaren jatkeeksi on rakennettu aallonmurtaja.

Elisabeth Caslessa on paljon portaita, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille henkilöille.

Vasemmalla Helierin asuinpaikka. Aallonmurtaja jatkuu pitkälle sen jälkeen.

Saaren kivikoista löytyy monenlaista kasvillisuutta kuten nämä keltaiset kukat.

Pienistälin kivenkoloista nousee esiin kasvillisuutta. Nämä vaaleanpunaiset kukat koristivat tornia.

Tämä kulkuneuvo vei takaisin St. Helierin rannalle.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkalla Jerseyn saarelle

Jersey, virallisesti englanniksi Bailiwick of Jersey, on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut erillisalue.

Jersey on yksi Kanaalisaarista. Se on pieni, mutta monipuolinen. Merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjoavat mahdollisuuksia kiehtovaan lomaan. Nyt tulin kuitenkin saarelle pääasiassa parantamaan englannin kielen taitoani.

Olet ehkä kuullut brittiläisestä tv-sarjasta Bergerac, jota esitettiin 1980-luvulla? Jos, niin muistat varmaan, että se on kuvattu Jerseyssä. Tämä on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen pienestä saaresta Kanaalissa lähellä Ranskaa.

Sarja on minullekin tuttu ainakin nimeltä ja ehkä olen sitä joskus tullut katsoneeksikin. Bergerac ei kuitenkaan innoittanut minua matkustamaan saarelle. Tarinani on hiukan monimutkaisempi, mutta yritän kertoa lyhyesti.

Guernseyn kirjallinen piiri

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja mietin monenlaisia vaihtoehtoja digitaalisesta markkinonnista valokuvaukseen. Olen kuitenkin jo nuoresta pitäen tuntenut lukkarinrakkautta englannin kieleen ja tämä yhdistyneenä tietoon siitä, että nykyisin monissä tehtävissä vaaditaan hyvää, sujuvaa tai erinomaista englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa, sai minut päätymään kielikoulutukseen.

Ja miksi juuri Jerseyhin? Tämäkin osuus on hiukan erikoinen. Olen aina pitänyt jostain kummallisesta syystä saarista ja merenrantakaupungeista.

Toisena syynä on yksi kirja ja siitä tehty elokuva. Tarinan takana on yhdysvaltalaisen kirjailija Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Teoksen on viimeistellyt Shafferin sairauden vuoksi hänen sisarentyttärensä Anne Barrows.

Kävin katsomassa elokuvan kesäkuussa, jolloin juuri pohdiskelin koulutusvaihtoehtoja.

Elokuva oli koskettava. Tässä tarina lyhyesti kuten se on kerrottu kirjan esittelyssä:

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista.

Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kielikurssille St. Brelade`s Collegeen

Etsin siis englannin kielen opiskelupaikkaa ja löysin googlaamalla International Language Schoolin. Se on eräänlainen markkinointiorganisaatio tai ympäri maailmaa olevien kielikoulujen välitystoimisto.

Kyselin mahdollisuuksista opiskella Guernseyssä, mutta siellä saattoi saada vain yksityisopetusta. Minulle tarjottiin naapurisaarta Jerseytä, joka kuulosti hyvästä vaihtoehdolta. Voisinhan tutustua Guernseyhin sieltä käsin.

Monenlaisten mutkien kautta sain varattua itselleni neljän viikon intensiivikurssin St. Brelade´s Collegesta. Olisin halunnut asuntolaan, mutta siellä ei ollut enää vapaita huoneita. Sain perhemajoituksen, joka antaa majoituksen ja päivän ateriat. Lisänä on tietysti mahdollisuus olla osa jerseyläisten arkea ja käyttää kieltä myös tuntien ulkopuolella.

Helsinki-Gatwick, Gatwick-Jersey

Helsingistä Gatwickiin pääsee muun muassa Norwegianin lennoilla.

Saarelle pääseminen tuntui ensin vaikealta. Lentäisinkö Pariisiin, sieltä junalla St. Maloon ja edelleen lautalla Jerseyhin? Tai Helsingistä Lontoon Heathrowiin, sieltä junalla tai bussilla Gatwickiin ja lentäen Jerseyn saarelle?

Onneksi löytyi yksinkertaisempi vaihtoehto: Norwegianin lento Helsingistä Gatwickiin sunnuntaina klo 8.45 ja sieltä  easyJetin lento Jerseyhin. Yhtiö lentää saarelle neljästi päivässä. Olin Gatwickissa klo 9.50 paikallista aikaa; aikaeroa on kaksi tuntia.

Aamupäivän toinen lähtö klo 11.15 olisi mahdollisesti sopinut jatkoyhteydeksi. En ollut kuitenkaan varma, ehtisinkö saamaan laukkuni, viemään sen toiselle lennolle ja menemään uuden turva- ja passintarkastuksen läpi tuossa ajassa, joten jäin suosiolla lentokentälle muutamaksi tunniksi. Laukut olisi saanut jatkolentolle suoraan kentältä, jos lentojen välissä olisi ollut vain kolme tuntia aikaa. Jätin ison matkalaukkuni säilytykseen.

Sain iltapäivän seurakseni ystäväni Suen Lontoosta, joten aika kului mukavasti ravintolassa istuen.

Jätin matkatavaraani säilytykseen, jotta kentällä olisi mukavampi liikkua ja viettää odotusaikaa.

Automaatio valtaa yhä enemmän matkailualaa. Hoidat itse myös matkalaukun lähettämisen lentokoneen ruumaan. Onneksi paikalla on yleensä joku henkilökunnasta neuvomassa.

Gatwickin lentokentällä on maailman suurin itsepalvelupiste matkalaukkujen jättöä varten. Onnistuin saamaan laukkuni asianmukaisin tarroin hihnalle ja mukaan lennolleni.

Gatwickissa on kaksi teminaalia, eteläinen ja pohjoinen. Niitä yhdistää lyhyt juna-/ratikkalinja. Kannattaa siis tarkistaa ajoissa, kummasta terminaalista jatkolento lähtee.

EasyJet on yksi Jerseyhin lentävistä yhtiöistä.

EasyJet palveli hyvin ja lento oli mukavan lyhyt.

Lento Gatwickista Jerseyhin kesti vain alle tunnin. Perillä minua odotti majapaikkani emäntä kahden lapsensa kanssa ja sain kyydin tulevaan ”kotiini”.

 

 

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Olomouc on tšekkiläinen kaupunki maan itäosassa. Se on viehättävä vanhoine rakennuksineen, patsaineen ja suihkulähteineen.

Olomoucin pienoismalli. Oikealla keskellä on kaupungin raatihuone ja siitä hiukan alempana Pyhän kolminaisuuden pylväs 1700-luvulta.

Tutustuin Olomouciin matkabloggaajien TBEX-konferenssin jälkeen järjestetyllä neljän päivän retkellä. Ryhmässämme oli kymmenkunta bloggaajaa ja kaksi opasta. Saimme monipuolisen kuvan kaupungista ja sen ympäristöstä.

Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Olomoucin suomalainen ystävyyskaupunki on Tampere. Toivottavasti tamperelaiset ovat paremmin perehtyneitä tähän historialliseen kaupunkiin kuin minä turkulaisena, joka en ollut paikasta ennen kuullutkaan.

Olomoucissa on huomattavan paljon kauniita taloja. Kuva on raatihuoneen aukiolta.

Monta tietä Olomouciin

Lähimmät lentokentät ovat Brnossa (70 km) ja Ostravassa (80 km). Katowicen, Bratislavan, Wienin, Krakowan ja Prahan lentokentiltä on matkaa 210‒280 kilometriä.

Olomouciin pääsee Prahasta junalla. Matka kestää noin kaksi ja puoli tuntia tuntia ja valittavana on useampia junayhtiöitä. Autolla matka sujuu noin kolmessa tunnissa matkaa on 284 kilometriä. Bussimatka Brnosta Olomouciin kestää noin tunnin ja vartin. Me matkasimme Olomouciin Ostravasta tilausbussilla.

Majoituimme neljän tähden Theresian Hotel & Spa -hotelliin. Se sijaitsee kätevästi noin 320 metriä raatihuoneen aukiolta osoitteessa Javoříčská 5. Hotelli on voittanut ensimmäisen sijan World Luxury Hotel Awards -kilpailussa sarjoissa historiallinen hotelli sekä kylpylä- ja boutiquehotelli.

Tässä kermakakkumaisessa rakennuksessa oli majapaikkamme Theresian Hotel & Spa -hotelli.

Tšekin kaunein kaupunki

Matkaopaskirjoja ja digitaalisia sisältöjä julkaiseva Lonely Planet on nimennyt Olomoucin Tšekin kauneimmaksi kaupungiksi vuonna 2012, Euroopan kymmenen parhaimman matkakohteen joukkoon vuonna 2013 ja ykkössijalle Euroopan salaisten matkakohteiden joukossa vuonna 2014 (Secret Europe).

Jotain kiehtovaa tässä kaupungissa täytyy olla. Pelkästään kuljeskelu kaduilla ja vanhojen, kunnostettujen talojen katselu monine koristeellisine yksityiskohtineen oli mielenkiintoista. Kameran muistikortille taltioitui monta kuvaa.

Olomoucista löytyy muun muassa linna, katedraali, linnoitus, yliopisto, eläintarha ja vesipuisto.

Horní náměstí -aukion laidalla sijaitsevan vuonna 1378 rakennetun raatihuoneen seinustalla on astronominen kello, jonka historia ulottuu 1400- ja 1500-luvuille. Kello on muuttunut moneen kertaan ja nykyinen ulkoasu on peräinen 1950-luvulta.

Olomoucin raatihuone. Astronominen kello on tornin alaosassa.

Taiteilija Karel Svolinskýn suunnitteleman kellotaulun yläosassa ratsastaa kuningas ja alaosaan on kuvattu työläisiä.

Yksityiskohta astronomisen kellon mosaiikkipinnasta.

Vuonna 1573 Olomouciin perustettiin yliopisto, mutta se lakkautettiin vuonna 1860. Se on Määrin alueen vanhin ja Tšekin toiseksi vanhin yliopisto. Se avattiin uudelleen vuonna 1946 František Palackýn mukaan nimettynä. Palacký oli historioitsija ja poliitikko, jota on kutsuttu tšekkiläisen historiankirjoituksen isäksi. Yliopistossa on noin 22 000 opiskelijaa kahdeksassa eri tiedekunnassa.

Pylväitä ja suihkulähteitä

Olomouciin pystytettiin 1700-luvun alkupuoliskolla Pyhän kolminaisuuden pylväs (The Holy Trinity Column) sen kunniaksi, että kaupunkia piinannut ruttoepidemia loppui. Pylväs kuuluu nykyään Unescon maailmanperintö-luetteloon. Pylvään korkeus on 35 metriä ja sen alaosassa on pieni kappeli.

Olomoucissa on myös kuusi barokkisuihkulähdettä. Niistä viisi on nimetty roomalaisten jumalien mukaan: Hercules, Jupiter, Mercurius, Neptunus ja Triton sekä yksi Julius Caesarin mukaan, joka tarinan mukaan perusti kaupungin.

Pyhän kolminaisuuden pylväs. Alaosan ovi johtaa kappeliin.

Pyhän kolminaisuuden pylväässä on paljon erilaisia veistoksia, tässä yksi niistä.

Arionin suihkulähteen veistosten tekijä on kuvanveistäjä Ivan Theimer. Suihkulähde on raatihuoneen lounaispäädyssä.

Kulinaarisia nautintoja

Olomoucissa on monia pubeja ja baareja terasseineen, musiikkiklubeja ja ravintoloita. Siellä on myös Tšekin parhaimmaksi ravintolaksi vuonna 2018 nimetty Entrée osoitteessa Ostravská 1, Olomouc.

Entréen menestyksen taustalla on muun muassa lontoolaisessa Michelin-tähden saaneessa ravintolassa työskennellyt kokki Přemek Forejt. Kerron tarkemmin illastamme tässä ravintolassa tulevassa postauksessa.

Entréessä tehdään kauniita annoksia yllättävistä yhdistelmistä. Alkuruokana on perunaa ja kaviaaria, crème fraîchea ja yrttejä.

Oluen ystävä voi yhdistää liikunnan, kaupungin historiaan tutustumisen ja paikallisen Chomout-panimon oluen maistelun kätevästi Ološlap-vaunussa. Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen.

Kaupungista löytyy myös noin 20 pienpanimoa ja joillakin niistä on oma ravintola tai pubi, jossa voi tutustua tuotteisiin. Näistä yksi on Riegrova-panimo ja -pihviravintola, jossa söimme lounaan.

Riegrovassa tarjoillaan oman panimon tuotteita.

Juuston ystävä voi maistella ja ostaa tuliaiseksi paikallista Olomoucké tvarůžky -juustoa, jonka maku on parempi kuin haju. Sillä on pitkät perinteet ja tvarůžkystä löytyy mainintoja jo 1400-luvulta.

Olomoucista löytyy konditoria, joka käyttää tuotteissaan tvarůžkya. Osoite on Denisova 13.

Lošticen kaupungissa on juustotehdas ja juustolle pyhitetty museo osoitteessa Palackého 2. Olomoucista on sinne noin 30 kilometriä.

Mozartin oopperasta urkumusiikkiin

Olomouc on kaupunki, jossa 11-vuotias W.A. Mozart sävelsi kuudennen sinfoniansa. Kaupungista löytyy filharmoninen orkesteri ja lukuisia teattereita. Barokkifestivaali Olomoucké barokní slavnosti järjestetään vuosittain ja paikkana on entinen jesuiittaluostari (Umělecké centrum UP – Jezuitský konvikt).

Tutustuimme tähän festivaaliin katsomalla viimeisenä esitysiltana W.A. Mozartin oopperan Apollo et Hyacinthus. Mozart sävelsi tämän ensimmäisen oopperansa vuonna 1767. Se on kolminäytöksinen ja perustuu antiikin Kreikan mytologiaan roomalaisen runoilija Ovidiuksen kertomana Muodonmuutoksia-teoksessaan. Esityksestä vastasi Ensemble Damian.

Apollo et Hyacinthus -ooppera esitettiin latinaksi, tekstitys oli tšekiksi.

Jesuiittaluostarin kappeli oli koristeltu maalauksin ja patsain.

Tutustuimme myös Arcidiecézní muzeum Olomouc -museoon (The Archdiocesan Museum), joka sijaitsee St Wenceslas -katedraalin vieressä osoitteessa Václavské náměstí 3. Kävimme myös katedraalissa. Kirkon historia ulottuu 1100-luvulle.

Tutustuimme myös katedraalin urkuihin ja kuulimme pienen konsertin. Eipä sitä ole tullut aikaisemmin tienneeksikään, kuinka monimutkaista urkujen soittaminen on: soitto muodostuu koskettimien, säätönuppien ja pedaalien yhteistoiminnasta, jonka urkuri saa aikaan. Myös kengillä on roolinsa: urkuri vaihtoi ennen soittamista jalkoihinsa kevyemmät nahkakengät.

Värikuulasotaa linnoituksessa

Historia oli läsnä myös vierailullamme linnoitukseen, joka toimii nykyisin värikuulapelipaikkana. Rakennelma oli aikoinaan osa Itävalta-Unkarin keisarikunnan puolustusta. Raunioitunut linnoitus oli kuvauksellinen paikka värikkäine pintoineen, ikkuna-aukkoineen ja portaineen.

Värikuulapelipaikan rekvisiittaa. Näistä tulee jotenkin mieleen Karhu-Kopla Aku Ankasta.

Saimme erityiskohtelun, sillä pääsimme nauttimaan monipuolisen lounaan, jonka meille valmistivat Sandra Nováčková ja Josef Mrtýnek Gastro Mrtýnekistä.

Sandra ja Josef valmistivat meille monipuolisen aterian eräänlaisessa kenttäkeittiössä.

Lounaan jälkiruokana oli leivonnaisia ja mehua.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?

 

 

 

 

 

Normaali

Menkijärvi Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla, on yhtä hieno kesäinen uimapaikka kuin lapsuudessanikin.

Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Sinistä ja valkoista

Kuva
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Teemapäivä

Ostravan unikeot

Ostravassa sattui osalleni hauska episodi ensimmäisen TBEX-konferenssipäivän päätteeksi. Tapahtumaan liittyy paikallinen pyöräilyseura ja Unikeonpäivä. Ja hääpulla.

Perjantaina 27.7. TBEX-konferenssin iltaohjelmassa oli leikkimielinen kilpailu Cryptomania Game Night, jossa piti viiden hengen tiimeittäin selvittää illanviettopaikka erilaisten vihjeiden perusteella. Osallistujat kokoontuivat aluksi Masarykovo náměstí -aukiolle, josta lähtivät saamiaan jälkiä ja vinkkejä seuraten hakemaan seuraavia etappeja.

Jätin tämän kilpailun väliin ja seurasin elämänmenoa yhdeltä aukion monista terasseista edessäni tuopillinen tšekkiläistä olutta ‒ juomaa, jota maan kansalaiset juovat eniten maailmassa ja joka saattaa olla ravintolassa halvempaa kuin vesi.

Masarykovo náměstí -aukio ilta-auringossa.

Tuopissa oli paikallisen Pivovar Ostravar -panimon olutta.

Pyöräilevät unikeot

Aukiolla tapahtui muutakin. Sen poikki ajoi polkupyöräkulkue, jossa oli noin parikymmentä osallistujaa. Heillä oli erikoiset asut: yöpuvut. Oli pyjamaa, yömyssyä, uninallea ja yöpaitaa.

Otin tästä värikkäästä joukosta kuvan ja julkaisin sen Facebookissa arvellen, että vietetään sitä Unikeonpäivää Tšekissäkin.

Paikallisia unikekoja, tuumin, kun näin tämän pyöräkulkueen.

Istuskelin vielä terassilla ja odottelin viestejä TBEX-kavereilta illanvieton paikasta. Sellaisia ei vielä kuulunut. Aukion takaa kuului musiikkia ja meteliä ja lähdin kulkemaan äänen suuntaan: ehkä paikka on jo löytynyt?

Pienellä puistoalueella oli ulkoilmaravintola ja esiintymislava soittajineen. Kyseessä oli Cooltour-kulttuurikeskus. Paikalla oli mukavasti yleisöä ja siellä täällä oli istuskelemassa yöpukuisia ihmisiä. Pyöräilijät olivat siis tulleet pitämään taukoa.

Sattuman sanelema juttu

Menin juttelemaan heidän kanssaan ja joku nuoremmista osasikin englantia. Kysyin heiltä Unikeonpäivän vietosta. Ei, siitä ei ollut nyt kyse, vaan ihan vaan päähänpistosta ja hulluttelusta. Seurueen jäsenet olivat peräisin paikallisesta pyöräilyseurasta Klub českých velocipedistů Moravan Ostrava-Hrabůvka.

Kommunikoinnissa käytimme sanojen lisäksi myös modernia tekniikkaa. On siis hiukan pitkä nimi tällä pyöräilyseuralla.

Aika merkillinen, mutta riemukas yhteensattuma, vai mitä?

Olin ihmeissäni ja kerroin suomalaisesta, vuosisataisesta perinteestä. Naantalissa valitaan vuosittain juuri 27.7. valtakunnan Unikeoksi joku paikkakunnan merkkihenkilöistä, joka saa aamuseitsemältä kylmän kylvyn meressä.

Vuoden virallinen Unikeko 2017 oli yrittäjä Tuomas Levanto. Kuva: Visit Naantali.

Siinä sitten otimme valokuvia erilaisissa ryhmissä. Kuvaajia oli paikalla useampiakin ja otoksista on tehty pieni kooste, jonka voi katsoa täältä.

Hauska tapaamisemme ikuistettiin moniin valokuviin.

Taustalla näkyy Cooltourin ravintola-aluetta. Tämän kuvan otti toinen tandempyörän polkijoista.

Joku toi minulle kauniin asetelman, jossa oli pulla, keksejä ja hopeanväriset sormukset ‒ kyseessä oli jokin perinteinen hääleivos. En kyllä yhtään tiedä, miten se liittyi tilanteeseen, mutta söin annoksen ja kuuntelin hetken Lehmann´s Brothersin letkeää ja soulahtavaa musisointia.

Näin kaunis tarjoilu minulle tuotiin. Pullan sisällä oli luumuhilloa.

Ranskasta peräisin oleva Lehmann’s Brothers soitti mukavan rytmikästä musiikkia hämärtyvässä illassa.

Paikalle osui myös eräs TBEX-kaverini, jonka kanssa lähdimme kohti iltatilaisuutta, jonka sijainti oli jo selvitetty.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Teatteri

Seikkailu sateenkaaren tuolla puolen

Yritysyhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa.

Turun Kesäteatterin ohjelmistossa on koko perheelle sopiva Taikuri Oz.

Dorothy on saapunut Ihmemaahan. Noidalle on käynyt huonosti. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

Turkulaisen näyttelijän ja ohjaajan Tom Petäjän dramatisoima ja ohjaama versio yhdysvaltalaisen kirjailija L. Frank Baumin klassikosta Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz) on hauska esitys koko perheelle Turun Kesäteatterissa Vartiovuorenmäellä. Alkuperäinen lastenkirja on peräisin vuodelta 1900, mutta hyvin siihen on puhallettu modernia meininkiä.

Taikuri Ozissa on kyseessä suuri seikkailu sateenkaaren tuolla puolen sekä valloittava ja vauhdikas tarina ystävyydestä, oman arvonsa löytämisestä sekä arvoituksellisesta Ozista. Näytelmän myötä pääsee Dorothyn, Variksenpelättimen, Peltimiehen ja pelokkaan Leijonan kanssa keltaiselle tiilitielle, matkalle kohti seikkailuja ja Smaragdikaupunkia.

Koko perheen suurtuotanto

Leijona, Dorothy, Variksenpelätin ja Peltinen saavat toisistaan seuraa ja tukea matkalla tapaamaan Taikuri Ozia. Kaikilla on hänelle avunpyyntö. Nyt he ovat löytäneet tiensä Smaragdikaupungin portille. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

Tarinan päähenkilönä on kansasilaistyttö Dorothy, jota näyttelee Maiju-Riina Huttunen. Variksenpelättimenä on Elviira Kujala, Peltisen roolissa on Thomas Dellinger, Leijonana Samu Loijas, Lännen Ilkeä Noita on Lauri Ketonen, Pohjoisen Hyvä Noita on Miia Wakonen ja Portinvartijana on Markus Niemi.

Kekseliään lavastuksen on suunnitellut Teemu Loikas, puvustuksen Pirita Lindén, tarpeisto on nukkevelho Pia Kaleniuksen luoma ja äänisuunnittelijana on Mikko M. Koskinen.

Valtteri Lipasti sävelsi näytelmää varten uuden musiikin ja Hanna-Riikka Nordman on luonut koreografian.

Esiintyjiä on kaikkiaan 26 ja rooleja on yli 80.

Kokonaisuus on värikäs, näyttävä ja oivaltava.

Kaikille yli kolmivuotiaille

Suurin osa yleisöstä oli perheitä tai lapsia isovanhempineen, muutamia aikuisia ilman lapsia kuten minäkin ystäväni kanssa. En ole lukenut L. Frank Baumin Ihmemaa Ozia, joten nyt tuli paikattua tämäkin aukko yleissivistyksessä.

Teatterin mukaan esitys sopii yli kolmivuotiaille. Oli hauskaa seurata lasten eläytymistä näytelmään ja eniten reaktioita taisi herätttää Lännen Ilkeä Noita, joka halusi saada haltuunsa Dorothyn taikakengät sekä hänen apurinsa varikset. Myös pari pieruhuumorikohtausta sai vastakaikua.

Loppukohtauksessa lavalle nousi yllättävä esiintyjä, joka sai myös paljon sympatiaa, mutta eipä paljasteta tässä kaikkea.

Lännen Ilkeä Noita (Lauri Ketonen) yrittää sammuttaa palavaa pataa takamuksellaan. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

On hienoa, että vanhemmat tai muut aikuiset tuovat lapsia kesäteatteriin, jolloin saadaan ehkä kasvatettua tulevaa teatteriyleisöä. Esityksessä on myös paljon rooleja lapsille, joten sitäkin kautta Turun kesäteatteri täyttää kasvatustehtävää.

Näytelmässä on sanomaakin viisauden, rakkauden ja rohkeuden löytämisestä. Mieleen jäi erityisesti Dorothyn repliikki: ”Minä haluan kirjoittaa matkani itse.”

Taikuri Ozin esitykset jatkuvat lauantaihin 11.8.2018 saakka. Katsomo on katettu, joten mahdollinen sadekaan ei haittaa yleisöä. Esityksen kesto väliaikoineen on noin tunti ja 50 minuuttia. Hyvin tuntuivat lapset jaksavan katsoa.

Turun Kesäteatteria ylläpitää vuonna 1916 perustettu Turun Työväen Teatterin kannatusyhdistys ry. Se on maamme vanhin yhtäjaksoisesti samassa paikassa toiminut ammattikesäteatteri. Vuodesta 1954 alkaen teatteri on toiminut Vartiovuoren puistossa.

Lisätietoja Turun Kesäteatterin sivuilta; tässä pieni mainosvideo.

Smaragdikaupungin väkeä. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

 

 

Normaali