H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Herkuttelua Hyppeisissä

Rantaa, tuoleja ja pöyytiä, venevaja

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Vaalea vanha puurakennus

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Rantaa, venelaituri

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Ravintolasali

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Vaaleaa leipää. voita

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

  • sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
  • grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
  • mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Ruoka-annos lautasella, sitruunamarinoitua kirjolohta

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoka, dry-aged härän ulkofilee

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoka, mansikkapavlova

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruolalistalla olivat

  • karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
  • hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
  • rikkaat ritarit.
Alkuruoka, karitsatartar

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Hiilostettua lohta

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruoka, rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Liitutaulu, kirjoitettu raaka-aineiden hankintapaikat

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Ravintola

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Naisia ravintolapöydässä

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

Rantaa, vierasvenesatama, venevajoja

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Geokätköilijöiden matkassa Houtskärissä

Silta, kaksi naista kaiteen molemmin puolin

Mikä saa ihmisen ryömimään sillan alla, kiipeämään puuhun tai työntämään kätensä kirkon laudoituksen alle? Vastaus on geokätköily. Se on ulkoiluharrastus, joka kuljettaa usein sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi muuten mentyä. Houtskäristä löytyy toistakymmentä kätköä.

Luovat ladyt eli joukko naisia eri puolelta Suomea kokoontui tällä kertaa Houtskäriin viettämään teemaviikkoa. Sen tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Moni haluaa tehdä jotain käsillään, mutta ladyt osaavat olla myös luovasti laiskoja.

Olemme aiemmin viettäneet heinäkuun ensimmäisen viikon Kesäkoti Toivonniemessä Ruissalossa, mutta sen remontin vuoksi haimme uutta paikkaa ja se löytyi Saaristokoulusta Houtskärissä.

Luovien ladyjen harrastusten kirjo on laaja huovutuksesta maalaamiseen ja virkkaamisesta valokuvaamiseen. Eräät ladyt harrastavat geokätköilyä, jonka avulla tutustuu aivan eri tavalla uusiin paikkakuntiin.

Etsivä löytää

Silta, nainen polvillaan etsimässä jotain

Jossain täällä se on, tuumii Marza69.

Geokätköilyssä (engl. geocaching) piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Kätköjä etsitään usein GPS-satelliittipaikannuksen avulla. Laite voi olla erillinen GPS-laite tai tavallinen älypuhelin.

Kätkö on vedenpitävä rasia tai purkki, jonka sisällä on lyijykynä ja lokikirja. Kätkön löytäjät lisäävät nimensä tai nimimerkkinsä sekä käyntipäivän.

Kätkökuvauksessa julkaistaan geokätkön koordinaatit ja muut tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi. Joidenkin kätköjen koordinaatit voidaan joutua hakemaan tietyn tehtävän, ns. mysteerin, ratkaisemisen avulla. Kätkökuvaus julkaistaan harrastukseen liittyvällä verkkosivustolla.

Alan suosituin sivusto on Groundspeak Inc -omisteinen geocaching.com-sivusto. Geokätköjä on yli kolme miljoonaa yli 190 maassa. Kyseessä ei ole mikään aivan uusi harrastus, sillä geokätköilyllä on jo 20-vuotinen historia.

Wikipedian mukaan Suomessa geokätköjä on noin 100 000, joista aktiivisia on noin 65 000. Harrastajien määrä on noin 35 500.

Joskus sitä joutuu ryömimään tai kiipeilemään löytääkseen kätkön. Kuva: Moccamaster64.

Takapenkin tarkkailijana

Houtskarin saarelta löytyy reilusti yli toistakymmentä geokätköä. Niistä osa sopii hyvin myös vasta-alkajille. Olin parina päivänä kahden geokätköilijän matkassa, kun he ajoivat ympäri Houtskäriä. Olin siis jästi, harrastuksen ulkopuolinen.

Kätköjen etsijät ovat nimimerkeiltään Moccamaster64 ja Marza69. Moccamaster64 on tehnyt itselleen nimimerkin jo syksyllä 2013, mutta ensimmäisen kätkön hän on löytänyt huhtikuussa 2015. Hän on kirjannut löydöikseen 1 692 geokätköä.

Marza69 on tehnyt profiilin jo vuonna 2008, mutta hän on etsinyt aktiivisemmin kätköjä vuodesta 2015 alkaen. Löytöjä hänelle on kertynyt 643.

Geokätköjä löytyi muun muassa erään koivun kolosta, lauttarannan odotustilasta, sillan alta, näköalapaikan lähellä olevan kiven takaa, kirkon kivijalasta sekä näkötornin rakenteista. Oli hämmästyttävää, miten nämä kokeneet harrastajat löysivät piiloja, ja mitä kaikkea joutuukaan tekemään löytääkseen kätköjä. Moccamaster64 kävi etsimässä yhden kätkön erään sillan alta hankalasta paikasta.

Joskus kätkö jää löytämättä eli silloin sitä kutsutaan denariksi. Joku jästi saattaa kiusantekona tuhota kätkön ja toisinaan ne kokevat muutakin ilkivaltaa.

Punainen seinä, käsi, jossa on punaista maalia

Houtskärin kirkko oli vastamaalattu ja Moccamaster64 sai kätensä punaiseksi etsiessään geokätköä kivijalasta.

Jään jästiksi

Kaksi naista

Marza69 ja Moccamaster64 uuden löytönsä äärellä.

Onnittelut! Olet löytänyt kätkön.

Moccamaster64 ja Marza69 löysivät lähes kaikki Houtskärin kätköt. Korppoon ja Iniön kätköt jäivät kuitenkin seuraavaan kertaan.

10 000 askeleen tavoite täyttyi helposti noina päivinä ja yhtenäkin päivänä kiivettiin kahteen näkötorniin. Muutama hieno paikka tuli nähtyä geokätköilyn ansiosta.

Houtskärin kartta, näköalatorni, merimaisemaa

Geokätköilijoiden ansiosta pääsin ihailemaan saaristomaisemaa Mossala Island Resortin alueella olevasta näköalatornista. Se ulottui 56 metriä merenpinnan yläpuolelle.

En tästä kuitenkaan löytänyt itselleni harrastusta, mutta kuljen tilaisuuden tullen mielelläni mukana. Toinen kyydissä ollut lady sai matkalta sen verran kipinää, että kirjautui sivustolle nimimerkillä Pyy74. Pian hänkin löytänee ensimmäisen kätkönsä.

Kaksi naista metsässä

Tästä kirjautuu taas uusi löytö kummankin geokätköilijän tilille.

Noudata ohjeita

Aloitukseen tarvitaan vain ilmainen geocaching-tili ja joko virallisen Geocaching-ohjelman lataaminen tai GPS-laitteen käyttäminen.

Moccamaster64 toivoo, että uudet harrastajat tutustuisivat ohjeisiin ja etikettiin heti alusta lähtien.  Lisätietoja löytyy muun muassa sivustolta www.6123tampere.com. Se on muutaman harrastajan blogi, josta löytyy myös aloittelijan opas ja tosi paljon asiaa ja vinkkejä geokätköilystä. Tietoa uusille harrastajille löytyy myös sivustolta Geokätköt.fi.

YouTubesta löytyy myös runsaasti aiheeseen liittyviä videoita.

 

 

 

Normaali
Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde

Kolmen lautan taktiikalla Houtskäriin

Turunmaan saaristo on monipuolinen ja omaleimainen tutustumiskohde. Nyt vuorossa on Houtskär eli Houtskari.

Turkulaisena saaristo on aivan helposti ulottuvillani, mutta en ole tutustunut siihen kunnolla lukuun ottamatta muutamia matkoja Ahvenanmaalle ja pariin muuhun paikkaan, mukaan luettuna Kökar.

Nyt vuorossa on viikko Houtskärissä eli suomeksi Houtskarissa – jostain syystä ruotsinkielinen nimi on minulle tutumpi. Käytän sitä tässä tekstissäkin.

Kyseessä on kesälomareissu ja Luovien ladyjen viikko nyt uudessa paikassa. Olemme aiemmin viettäneet leirimme Ruissalossa, Turussa, mutta remonttiin menossa oleva majoituspaikkamme Kesäkoti Toivonniemi ei tarjonnut enää huoneita lomanviettäjille.

Sadoittain saaria

Houtskärin vaakuna

Houtskärin vaakunan hansalaiva viittaa sekä paikkakunnan vanhoihin merenkulkuperinteisiin että tarinaan saaren asutuksen alkuperästä. Kalat viittaavat merikalastukseen. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se oli käytössä vuosina 1951–2008.

Houtskär on entinen kunta Turun saaristossa, noin 100 kilometriä Turusta ja aivan Ahvenanmaan rajalla. Siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Paraisten saaristokaupunkia. Houtskär koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta, kuuluu Saaristomeren biosfäärialueeseen ja on osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella.

Houtskärissä on yli 500 asukasta, mutta runsaasti myös mökkiläisiä, jotka viettävät siellä vapaa-aikaansa tai asuvat osan vuotta. Asukkaista noin 83 % on ruotsinkielisiä, 15 % suomenkielisiä ja 2 % puhuu muita kieliä.

Houtskärissa on enää vain muutama ammattikalastaja ja lypsylehmätkin ovat kaikonneet saarilta. Siellä viljellään muun muassa perunaa, tomaatteja ja omenoita. Maatalous on täydentynyt kasvihuoneviljelyllä. Tärkeitä elinkeinoja ovat myös matkailu ja liikenne.

Tilamyymälä, paprikoita, itsepalvelu

Isaksson´sin tilamyynnin valikoimassa on tomaatteja, kurkkua paprikaa, perunaa ja monia muita sesonkituotteita. Tarjonta vaihtelee satokauden mukaan. Itsepalvelulla toimiva viihtyisä myyntipaikka löytyy osoitteesta Houtskarintie 535.

Houtskarissa on myös useita elinvoimaisia kyliä. Niillä on hauskankuuloisia nimiä: Näsby (Houtskarin kirkonkylä), Storpensar, Saverkeit, Kittuis, Medelby, Hönsnäs, Berghamn, Träsk, Jervis, Hyppeis, Roslax, Kivimo, Björkö, Mossala, Äpplö ja Nåtö. Etenkin Hyppeis ja Björkö ovat tunnettuja kauniista venevajoistaan.

Houtskärin naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Houtskärissä on oma murteensa, jota paikkakuntalaiset käyttävät puhuessaan keskenään. Sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Murre muistuttaa germaanisia kieliä; siinä on kolme sukua kuten saksan kielessä ja verbit taivutetaan samankaltaisesti kuin saksassa.

Seljakämmekkä on pitäjäkukka

Seljakämmekän kukka on keltainen tai punainen. Kuva on ruotsalaisen kasvitieteilijän C.A.M. Lindmanin (1856–1928) kirjasta Bilder ur Nordens Flora (1901–1905) (Wikimedia Commons).

Saarilta löytyy runsaasti kasvilajeja muun muassa kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta. Orkideojen heimoon kuuluva seljakämmekkä (dactylorhiza latifolia) on harvinaisuus ja siten myös rauhoitettu. Ruotsiksi se on nimeltään Adam och Eva.

Touko- ja kesäkuussa punaisena tai keltaisena kukkivaa kasvia löytyy myös Ahvenanmaalla, mutta muualla maassamme se on harvinainen.

Matkalle monenlaisilla menopeleillä

Houtskäriin pääsee tietysti henkilöautolla. Matkan varrella on kolme lauttamatkaa: ensimmäinen Paraisilta Nauvoon, toinen Nauvosta Korppooseen ja kolmas Korppoosta Houtskäriin. Viimeisin lauttamatka kestää noin 40 minuuttia. Odotusajan voi viettää autossa tai matkustajatiloissa.

Olimme liikkeellä maanantaina puolenpäivän aikaan, ja pääsimme hyvin kaikille lautoille. Viikonloppuisin autot joutuvat jonottamaan, koska mökille menijöitä on paljon.

Houtskäriin pääsee myös ilman omaa autoa. Saaristobussin reittinä on Turku–Parainen–Nauvo–Korppoo–Houtskari linjoilla 901–904.

Houtskär on myös suosittu pyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden retkikohde sekä veneilijöiden tukikohta. Näsbystä löytyy vierasvenesatama ravintoloineen, Näsby Gästhamn.

opastekyltti, Saariston Rengastie

Saariston Rengastie kulkee Houtskärin kautta.

Ladyt Saaristokoulun suojissa

Löysimme uuden paikan Luovien ladyjen viikolla Saaristokoulusta. Se tarjoaa Bed & Breakfast -majoitusta koulun tilavissa asuntoloissa 1–2 hengen huoneissa tai suuremmissa perhehuoneissa. Saaristokoulu on myös kurssi- ja majoituskeskus, jossa järjestetään myös leiri- ja rippikouluja sekä erilaisia kursseja. Tänä kesänä ja syksynä tarjolla on muun muassa sekatekniikkamaalauksen kursseja.

Valtasimme koko keltaisen talon, ns. tyttöjen talon. Alakerrassa on tilava luokkahuone, jota olemme käyttäneet muun muassa maalaustilana ja keittiökin on käytössämme. Rantasauna ja grilli lämpenee joka ilta.

Mukana on tusina naisia. Olemme tämän alkuviikon aikana ehtineet lepäämisen ja rentoutumisen lisäksi geokätköilemään, tutustumaan kirkonkylään, käymään urkukonsertissa, maalaamaan, lukemaan, valokuvamaan, joogaamaan, bloggaamaan sekä tekemään kanava- ja kontaktitöitä. Vielä on päiviä jäljellä.

Luovat ladyt saunovat joka ilta pari tuntia. Välillä voi vilvoitella terassilla tai uida meressä.

auringonlasku, meri

Laskevan aurinko sävyttää maiseman punaiseen.

Normaali
Kaupunki, Matka, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija, Tapahtuma

Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Haaste, Kaupunki, Kulkuneuvot, Luonto, Matkakohde, Matkustaminen

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste II

Matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle tämän Marjon matkassa -blogista poimitun haasteen myötä. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee toinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus. Ensimmäisen voit lukea täältä.

Eläin – saimaannorppa

Eläimeksi valitsen pulskan ja sympaattisen saimaannorpan (Pusa hispida saimensis). Se on pieni hylje: pituutta on yleensä alle 1,5 metriä ja painoa alle 90 kiloa. Saimaannorppa on valitettavasti myös erittäin uhanalainen. Niitä arvioidaan olevan nykyisin noin 410.

Yksi lajin suojelijoista, WWF Suomi, kertoo, että ”Saimaannorppa on yksi maailman harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Se jäi eristyksiin Suomen suurimpaan järveen noin 8 000 vuotta sitten, kun Saimaan ja Itämeren välinen yhteys katkesi jääkauden jälkeen maankohoamisen myötä. Saimaannorppa kehittyi omaksi alalajikseen vuosituhansien saatossa, mutta on edelleen läheistä sukua itämerennorpalle. Saimaannorppa on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs.”

Jos saimaannorppa häviää Suomesta, se häviää koko maailmasta.

Saimaannorpan ainoa vihollinen on ihminen, jonka kalanpyydykset voivat olla tuhoisia niin aikuisille norpille kuin kuuteillekin. Toinen iso uhka norpan tulevaisuudelle on ilmastonmuutos. Norppa synnyttää poikasensa luolamaiseen pesään lumikinokseen. Ilman lumi ja jäätä kuuteilla ei ole suojaa.

WWF Suomi on suojellut saimaannorppaa aktiivisesti vuodesta 1979. Lajin suojeluun voi osallistua ryhtymällä saimaannorpan kummiksi. Tukisummaksi voi valita 12, 18 tai 27 euroa kuukaudessa tai vapaavalintaisen summan.

Toisena suojelijana on Suomen Luonnonsuojeluliitto. Oman lahjoituksen voi kohdistaa saimaannorpan suojeluun ja kuukausimaksuksi voi valita 10, 15 tai 25 euroa tai vapaavalintaisen summan.

Muita tapoja auttaa ovat Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi liittyminen, talkoisiin osallistuminen, norpalle vaarallisen kalastuksen välttäminen Saimaalla sekä tiedon jakaminen saimaannorpan suojelusta.

Norppa, saimaannorppa

Jokaisella saimaannorpalla on turkissaan kuvioita, jotka ovat yksilöllisiä kuten ihmisten sormenjäljet. Kuva: Juha Taskinen/Suomen Luonnonsuojeluliitto.

Kukka – syreeni

Kukaksi valitsen ajankohtaisen syreenin, joka kukkii parhaillaan violetein tai valkoisin kukin. Tuoksu on huumaama. Sen päihittää vain toinen parhaillaan kukkiva kasvi, kielo, jonka tuoksu on ehkä hienostuneempi.

Lähin syreeni kasvaa taloyhtiömme pihalla. Muita lähellä ohikulkijoiden matkaa sulostuttavia syreenejä löytyy Tähkäpuistosta; siellä lajeja taitaa olla useampiakin.

Toisinaan kasvista kuulee käytettävän sanaa sireeni. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sireeni on arkikielessä käytetty ilmaus, syreeni puolestaan yleiskielisempi. Sana syreeni juontuu ruotsin kielen sanasta syren sekä kasvin latinankielisestä nimestä syringa.

Wikipedian mukaan syreenit (Syringa) ovat öljypuukasveihin (Oleaceae) kuuluva puuvartinen kasvisuku, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Lajeja on parikymmentä, joiden lisäksi on hybridejä eli kahden syreenilajin risteymiä. Suomessa tavallisin laji on pihasyreeni (Syringa vulgaris). Lisäksi näkee hybridejä sekä unkarinsyreeniä (Syringa josikaea).

Violetti syreeni

Syreeni kukkii Tuomiokirkonpuistossa Turussa.

Ammatti – somettaja

Olen toiminut kahdessa s-alkuisessa ammatissa tai pikemmin työssä. Olin kesätyössä saunanhoitajana Kesärannassa Luonnonmaalla, Naantalissa; tosin Raision kaupungin palveluksessa. Tehtävänä oli lämmittää ja siivota raisiolaisten virkistyspaikan saunaa sekä rahastaa maksut. Lisäksi työtehtäviin kuului myös kioskin ylläpito myynteineen.

Toinenkin s-alkuinen työ ansioluettelostani löytyy. Olin ainakin yhtenä kesänä siivoojana rakennustyömaalla. Siitä jäi muistoksi betonin ja betonipölyn tuoksu.

S-alkuinen ammatti löytyy myös sukunimestäni – seppä. Tein muutamia vuosia sitten yhtenä opiskeluun liittyvänä portfoliona Someseppä-nimisen sivuston, jossa kerroin, mitä olin sen koulutuksen aikana oppinut sosiaalisesta mediasta.

Nyt valitsisin sanaksi kuitenkin somettajan. Se ei ole virallinen ammattinimeke, mutta on oma harrastukseni, joka toisinaan käy hiukan työstäkin.

Nyt somettajia kutsutaan vaikuttajiksi. Sellaiseksi en itseäni miellä, mutta olen kuitenkin Turun lähettiläs. Turun kaupunki on koonnut someaktiivisia asukkaita ja työntekijöitä ryhmään, jonka tavoitteena on tehdä Turkua ja kaikkea turkulaista yhä paremmin tutuksi niin omassa kaupungissa kuin muuallakin. Vuonna 2018 alkaneessa toiminnassa on nyt mukana noin sata innokasta kaupunkilaista ja someaktiivia.

Sometan tähän blogiin, Facebookiin kahdella tilillä, Twitteriin, Instagramiin ja LinkedIniin. Mielenkiinto vaihtelee tilanteen mukaan. Ykkösenä on tietysti tämä blogi, Facebook on kakkosena. Sijoitustaan on parantanut Twitter, jonka olen löytynyt kunnolla vasta tänä vuonna.

Tytön nimi – Silja

Nimeksi valitsen Siljan. Ainut tuntemani Silja on ystäväni, jonka kanssa tutustuimme 1960-luvun loppupuolella ja kävimme yhdessä opintiellä kansakoulusta rippikouluun ja lukioon.

Wikipedian mukaan Silja on alkuperältään Cecilian kansanomainen lyhentymä, joka perustuu nimen vanhaan ääntämistapaan ”Sesilja”. F. E. Sillanpään (1888–1964) vuonna 1931 ilmestynyt romaani Nuorena nukkunut lisäsi nimen suosiota; päähenkilönä oli piikatyttö Silja Salmelus. Myöhemmin tarina sai elokuvan muodon nimellä Silja, nuorena nukkunut. Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1939.

Silja-nimi liittyy kiinteästi myös matkailuun: Silja Line on nykyisin Tallink Silja Oy:n laivojen markkinointinimi, joka esiintyy myös laivojen nimissä, kuten M/S Silja Europa, M/S Silja Festival ja M/S Silja Serenade.

Laiva, Silja Line, Baltic Princess

Silja Linen Baltic Princess matkalla Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan.

Pojan nimi – Santeri

Pojan nimeksi valitsen Santerin. Se on esikoispoikani Tatun toinen nimi. Santeri on lyhentymä Aleksanterista, jonka kreikkalainen alkuperäismuoto Aleksandros tarkoittaa puolustajaa tai suojelijaa. Nimen erikielisiä muunnoksia ovat käyttäneet lukuisat hallitsijat ja kahdeksan paavia. Oman nimipäivänsä Santeri sai vuonna 1929.

Matkailullisesti nimi voisi johdattaa Aleksandrian kaupunkiin Egyptissä Välimeren rannalla. Kaupunki sai nimensä Aleksanteri Suuren mukaan. Hän perusti Alexandrian tammikuussa 331 eaa. Se on nykyisin Egyptin toiseksi suurin kaupunki Kairon jälkeen.

Bibliotheca Alexandrina, vuonna 2002 rakennettu uusi Aleksandrian kirjasto- ja museorakennus, houkuttelee kävijöitä edeltäjänsä tavoin ympäri maailmaa. Se kunnioittaa legendaarisen vuonna 295 eaa perustetun Aleksandrian kirjaston muistoa ja on rakennettu suunnilleen samalle paikalle kuin antiikin ajan suuri kirjasto.

Alexandrian kirjasto

Vuonna 2002 rakennettu uusi Aleksandrian kirjasto- ja museorakennus. Kuva: Bibliotheca Alexandrina.

Kuvaus henkilöstä – sanavalmis

Mieleeni tulivat myös s-alkuiset luonnehdinnat suora, säkenöivä ja sofistikoitunut.

Valitsen kuitenkin sanan sanavalmis. Tällainen henkilökin on helppo löytää läheltä: tyttäreni Maiju. Olen aina silloin tällöin kirjoittanut hänen kommenteistaan Facebookin ja sieltä ne tulevat aina vuosittain esiin muistojen joukossa. Tässä pari esimerkkiä, toinen vuodelta 2016 ja toinen vuodelta 2014. Maiju oli tuolloin teini-ikäinen (17- ja 15-vuotias).

”Istuttiin perheen kanssa ruokapöydässä ja juttu kulki kesän rippijuhlakutsusta jotenkin 1980-luvun hääreissuun Keski-Suomessa, jota Juha kuvaili yksityiskohtaisesti.

Maiju hämmästeli isälleen: ”Miten sulla voi olla noin hyvä retrospektiivinen muisti ja sitten kun pyytää tuomaan lehtikaalia, sitä tulee vasta kolmannella kauppareissulla?”

Toinen tapaus liittyy kodin työnjakoon:

”Annoin aamulla hiukan palautetta perheelle kotitalouden hoitoon liittyvistä laiminlyönneistä. Maiju totesi hiukan aikaa kuunneltuaan: ”Mut tiedäks mitä? Onneks sä olet kuuma kuin hella kutosella.”

Sitä voi ihminen iloita monenlaisista asioista. Myös sanavalmiista lapsistaan.”

Joka kodissa – sauna

Sauna, vihta

Leppeät löylyt ja koivuista vihdan tuoksua, mikäs sen parempaa? Kuva: mikkooja1977 Pixabaystä

Sauna joka kodissa on tietysti hiukan liioiteltu yleistys, mutta jos todetaan, että melkein joka kodissa on sauna – kun lasketaan mukaan myös taloyhtiön ja mökkien saunat – niin voidaan olla aika lähellä totuutta.

Sauna on upea keksintö: rentouttava, puhdistava, virkistävä sekä onnellisuutta ja terveyttä edistävä. Saatan käydä saunassa useammankin kerran viikossa; joinain päivinä jopa kaksi kertaa – jos olen käynyt aamulla uimassa ja uimahallin saunassa perjantaina, kun illalla on vakiovuoromme taloyhtiön saunassa.

Kesällä parhaat saunakokemukset saa Toivonniemen saunassa Ruissalossa tai vanhempien vapaa-ajan paikassa Kurejoella, jossa molemmissa on puilla lämpiävä sauna.

Ja mikäs sopii paremmin tämän s-haasteen loppuun kuin sauna – vietetäänhän tätä kirjoittaessani 13.6. suomalaisen saunan päivää. Kesäkuun toista lauantaita on vietetty suomalaisen saunan päivänä vuodesta 1986.

Tämän vuoden joulukuussa ratkeaa, pääseekö saunominen mukaan Unescon kansainväliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon: Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity. Luetteloinnilla pyritään nostamaan tietoisuutta aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja tekemään kulttuuriperinteitä näkyväksi.

Saunaseuran mukaan ”Saunominen Unescoon -hankkeen tavoitteena on vaalia saunaperinteen jatkuvuutta, vahvistaa saunakulttuurin elinvoimaa ja nostaa esiin suomalaisen saunakulttuurin merkityksellisyyttä. Hankkeen taustalla on laaja joukko suomalaisia saunayhteisöjä, sekä muita saunakulttuuria kehittäviä toimijoita.”

Unescon listalta löytyy 549 kohdetta 127 maasta, muun muassa jooga Intiasta, reggae-musiikki Jamaikalta, flamenco Espanjasta ja Välimeren ruokavalio. Listalla ei ole yhtään suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvaa asiaa, mutta Viro on ehtinyt sinne jo Võrun maakunnan savusaunallaan. Toivottavasti Unesco kertoo hyviä uutisia vuoden lopussa.

 

Normaali
Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Lainattua, Matkakohde, Matkustaminen, Rakennus

Siinä, missä suomalainen on tehnyt pikavoittoja purkamalla ja rakentamalla paikalle mitäänsanomattomia laatikkoja tai jopa paikkaan sopimattomia torneja, jättänyt jälkipolvet vaille historiaa ja sylin täydeltä ongelmarakennuksia, on muualla Euroopassa vanhat, pommituksilta säilyneet rötisköt otettu hyvään bisneskäyttöön.

Juuri ne houkuttelevat. Kannattaa käydä yöpymässä Strasbourgin Hôtel du Corbeaussa ja nähdä, miksi. Hotellin aulassa on kuva siitä rauniokasasta, josta tämä Euroopan hotellien helmi päätettiin nostaa.

Vanhan purkamisvimmassaan Suomi on menettänyt suuren matkailuvaltin, mutta vähissä jäljellä olevissa pitäisi viimeinkin nähdä mahdollisuus. Lähimatkailu nostaa päätään, ja suomalainenkin olisi halukas nauttimaan myös kotimaassa siitä, mitä se löytää muualta Euroopasta. Ei vanhaa kannata virastokäyttöön kunnostaa, vaan panna investointi tuottamaan strasbourgilaisten tavoin.

Jotkut ovat jo hoksanneet: menkää ja yöpykää ihastuttavassa Langin kauppahuoneessa Raahessa, herkutelkaa viikonloppuna ainutlaatuisessa Loviisan Kappelissa ja nauttikaa suussa sulavista kakuista Porvoon Helmi-kahvilan idyllissä. Niissä on vanhasta osattu tehdä valtti. Niihin vien tai neuvon aina nirppanokat ranskalaisetkin – ja aina saan ihastuneita kiitoksia.

Helena Petäistö: Kaikki rötisköt matkailukäyttöön. Eurooppalaisia silmäniskuja. Apu 20.8.2019, s. 11.

Lue lisää Loviisan Kappelista jutustani Kappeli, Loviisan kaunotar.

Vanhasta on osattu tehdä valtti

Lainaus
Luonto, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Valokuva, Valokuvaus, Video

Matkaile kotisohvalla valokuvanäyttelyyn, vaellukselle ja Välimerelle

Korvikkeeksi koronakevääseen ja -kesään on tarjolla paljon digitaalista sisältöä. Voit käydä katsomassa Vivian Maierin näyttelyä Valokuvataiteen museossa, matkailla Görän Schildtin seurueessa Välimerellä ja vaeltaa luontopoluilla Havaijilta Egyptiin.

Valokuvaaja Vivian Maier mustavalkoisessa omakuvassa

Vivian Maier. © Estate of Vivian Maier, Courtesy of Maloof Collection and Howard Greenberg Gallery, NY.

Amerikkalaisen valokuvaaja-lastenhoitaja Vivian Maierin (1926–2009) näyttelystä Omakuva ja sen varjo oli hyvää vauhtia tulossa Suomen valokuvataiteen museon kaikkien aikojen suosituin näyttely. Kuukaudessa sen näki yli 15 800 näyttelyvierasta. Näyttelyn piti olla esillä toukokuun loppupuolelle, mutta sitten pandemia sulki museon.

Newyorkilaisissa ja chicagolaisissa perheissä lastenhoitajana työskennellyt Vivian Maier kuvasi aktiivisesti läpi elämänsä näyttämättä valokuvia kenellekään. Hän jätti jälkeensä yli 150 000 kuvan arkiston. Se löytyi sattumalta vuonna 2007 chicagolaisesta varastosta.

Valokuvataiteen museo järjesti virtuaaliopastuksen Instagramin livelähetyksessä huhtikuun alussa. Sen ehti nähdä tuolloin ja myöhemmin tallenteena useita tuhansia katsojia. Nyt meillä on tilaisuus päästä mukaan Suomen valokuvataiteen museon kaikkien aikojen suosituimpaan näyttelyyn museopedagogi Aapo Raudaskosken virtuaaliopastuksella, joka löytyy museon YouTube-tililtä. Opastuksen kesto on 45 minuuttia ja 28 sekuntia.

Virtuaaliopastuksille voi ostaa vapaaehtoisen viiden euron pääsylipun museon Holvi-verkkokaupassa.

Vivian Maierista on tehty dokumentti

Jos kiinnostuit tästä salaperäisestä valokuvaajasta, voit katsoa myös Vivian Maierin salaisuus -dokumenttielokuvan (Finding Vivian Maier, USA 2013) Yle Areenassa. Se on nähtävissä kesäkuun 2020 loppuun saakka.

Dokumentin kesto on yksi tunti ja 20 minuuttia ja sitä kuvaillaan näin: ”Jännittävä dokumenttielokuva 1900-luvun parhaaksi katuvalokuvaajaksi väitetystä salaperäisestä naisesta, joka kuoli tuntemattomana erakkona vuonna 2009 ja on nyt taidemaailman sensaatio.”

Görän Schildtin purjeveneellä Välimerelle

Göran Schildt Daphne-purjeveneessä Kroatiassa.

Görän Schildt Daphne-purjeveneessään Pulassa, Kroatissa. Svenska litteratursällskapet i Finland. SLSA 1150 Göran Schildts arkiv.

Verkossa on nyt tarjolla valokuvia kirjailija, seikkailija ja taidehistorioitsija Görän Schildtin (1917–2009) arkistoista. Useimmat kuvat on otettu Daphne-purjeveneellä tehdyillä matkoilla, mutta mukana on myös otoksia Görän ja Christine Schildtin kodista, jonka suunnitteli heidän ystävänsä Alvar Aalto.

Kuvat ovat 1940–1960-luvuilta ja ne ovat täynnä tuon ajan kulttuurihistoriaa. Matkoilla oli mukana tuon ajan kulttuurivaikuttajia, Aallon lisäksi muun muassa Maire Gullichsen, Georg Henrik von Wright ja Vivica Bandler.
– On kiva tarjota ihmisille nojatuolimatkoja juuri nyt, kun liikkuminen on niin kovin rajoitettua. Aurinkoiset kuvat ovat oikea piristysruiske, sanoo Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran arkistonhoitaja Sanna Jylhä Turun Sanomien haastattelussa. (TS 16.4.2020)

Virtuaalisesti vaeltamaan

Jos olet kiinnostunut luonnon kauneudesta tai karuudesta, voi lähteä vaeltamaan kuvan ja musiikin voimalla. Leisure & Travel -verkkosivusto on koonnut 12 virtuaalista vaellusmatkaa eri puolilta maailmaa. Näiden videoiden avulla pääset kulkemaan seuraamissa paikoissa:

  1. Moraine Lake, Banff National Park, Alberta, Kanada
  2. Indian Beach Trail, Oregon, Yhdysvallat
  3. Gizan pyramidit, Egypti
  4. Havasun putoukset, Arizona, Yhdysvallat
  5. Rakkauden tunneli, Ukraina
  6. James Irvine Trail, Redwood National Park, California, Yhdysvallat
  7. Positano, Italia
  8. Wailea Beach Path, Havaiji, Yhdysvallat
  9. Bryce Canyon National Park, Utah, Yhdysvallat
  10. Hoh Rain Forest, Olympic National Park, Washington, Yhdysvallat
  11. Panorama Trail, Sveitsi
  12. Juan de Fuca Trail, Brittiläinen Kolumbia, Kanada

Linkit YouTube-videoihin löytyvät kunkin kohteen lyhyistä esittelyistä.

Morainen järvi Kanadassa. Taustalla näkyy vuoristoa.

Morainen järvi Kanadassa. Kuva: Amir Rasheed Pixabaystä.

 

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Puisto, Tutkija

Gerald Durrellin eläintarha Jerseyssä

Villiinny eläintarhassa!

Jerseyn saarelta löytyy maailmankuulun luonnonystävän ja -tutkijan Gerald Durrellin perustama eläintarha Jersey Zoo. Durrellin perimmäisenä ajatuksena oli pelastaa maapallon eläinlajeja kuolemasta sukupuuttoon.

Onko Gerald Durrellin nimi sinulle tuttu? Olet ehkä nähnyt televisiossa Korfulle sijoittuvan televisiosarjan Durrellin perheestä?

Kyseessä on Gerald Durrellin kirjoihin perustuva sarja, jossa kuvataan hänen perheensä, äidin ja kolmen sisaruksen, asumista Korfulla Kreikassa, jossa tuolloin 10-vuotiaan Geraldin eläinharrastus alkoi – ja joka jatkui hänen loppuelämänsä ajan varsin huomattavin tuloksin. Perhe vietti Korfulla muutaman vuoden ennen palaamistaan Isoon-Britanniaan toisen maailmasodan aikoihin.

Eläimet ja muu kotiväkeni

Gerald Durrell eläinystävineen on patsaana läsnä perustamassaan Jersey Zoossa.

Gerald (Gerry) Durrell (7.1.1925–30.1.1995) oli brittiläinen luonnontutkija ja -suojelija sekä kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten lukuisista eläinaiheisista kirjoistaan, kuten Eläimet ja muu kotiväkeni, Arkillinen eläimiä ja Vyötiäisten maassa. Suomennettuja kirjoja on paljon muitakin ja lisäksi paljon suomentamattomia. Eläimet ja muu kotiväkeni -kirja julkaistiin jo vuonna 1956, mutta suomeksi se ilmestyi vuonna 1972.

Kirjan esittelytekstissä kerrotaan värikkäästä elämästä Korfulla: ”Muun vilinän keskellä Gerry ja Roger-koira kulkevat omia teitään, joka aina vie eläinten luo. Myös Gerryn eläinystävät ovat persoonallisuuksia: kilpikonna Akilles rakastaa mansikoita, Quasimodo ei tiedä olevansa kyyhkynen, kääpiösarvipöllö Odysseus ei pelkää mitään ja Hararakat kunnostautuvat rikollisina. Yhtä läheisiä Gerrylle ovat pihtihännät ja rantakäärmeet, rupikonnat ja merivuokot – kaikki ryömivät, juoksevat, lentävät ja uivat luontokappaleet, joiden lähelle tämä innokas pieni poika pääsee.”

Olen joskus nuoruudessani epäilemättä lukenut varmaan juuri tuon suurimman suosion saaneen Durrellin kirjan. Kun päädyin Jerseyn saarelle opiskelemaan englantia vuoden 2018 syksyllä, en tiennyt, että juuri sieltä löytyy maineikkaan Gerald Durrellin eläintarha.

Jersey Zoo

Eläintarhan sisäänkäynti on tämän simpanssipatsaan takana. Rakennuksessa on myös Cafe Firefly sekä myymälä.

Jersey Zoo on perustettu vuonna 1959 ja nykyisin siellä on yli 1 000 eläintä noin 13 hehtaarin alueella. Durrellin perimmäisenä ajatuksena on pelastaa maapallon eläinlajeja kuolemasta sukupuuttoon. Hän perusti sitä varten hyväntekeväisyysjärjestön, joka on nykyisin nimeltään Durrell Wildlife Conservation Trust.

Villieläinten suojelusäätiöllä on monenlaisia uhanalaisten eläinlajien suojeluun keskittyviä projekteja eri puolilla maailmaa, kaikkiaan 50 hanketta 18 maassa. Kohteissa on monia saaria uhanalaisine eläimineen muun muassa Mauritiuksella, Madagaskarissa, Tyynenmeren ja Karibian saarilla. Yhteistyökumppaneina ovat alueen viranomaiset ja järjestöt.

Gerald Durrellilla olikin jo varhain näkemys siitä, että ihmislajin säilyminen on riippuvainen luonnon hyvinvoinnista – hyvin ajankohtaista juuri tämän kevään pandemia-aikana.

Suojelusäätiöllä on uusi strategia, joka on nimeltään Rewild Our World. Sen tavoitteet ovat rohkeita ja kunnianhimoisia, jotka pyritään toteuttamaan vuoteen 2025 mennessä, jolloin Gerald Durrellin syntymästä tulee sata vuotta. Rewild Our World -video maailman lasten ja nuorten kertomana löytyy täältä.

Monipuolinen käyntikohde koko perheelle

Jersey Zoo on mainio päiväretken kohde ja siellä kuluu muutama tunti tai vaikka koko päiväkin aluetta kierrellen ja eläimiä seuraten. Paikka on hyvin puistomainen ja viihtyisä.

Eläintarhasta löytyy muun muassa lukemattomia eläinten asuinalueita sekä lasten leikkipaikka, kaksi kahvila-ravintolaa, Cafė Dodo ja Cafe Firefly, jonka yhteydessä on myös myymälä.

Gerald Durrell Story -museossa esitellään Durrellin elämänvaiheita alkaen lapsuudesta Korfulla ja päätyen viimeiseen vuosikymmeneen, jolloin hän teki luontovideoita eri puolilla maailmaa. Tarinaa kerrotaan valokuvin, lehtileikkein ja esinein. Joukossa on muun muassa Eläimet ja muu kotiväkeni -kirjan käsikirjoitus. Museo on avoinna päivittäin klo 11.30–16.30.

Prinsessa Anne avasi Gerald Durrell -museon vuonna 2015.

Pizzaa ja italialaista olutta Cafė Dodon terassilla.

Nuolimyrkkysammakoista gorilloihin

Jersey Zoon asukkaita ovat muun muassa eteläamerikkalaiset silmälasikarhut, samalta alueelta tulevat mölyapinat ja koatit eli nenäkarhut, monet aasialaiset metsälinnut sekä monet sammakkolajit – muun muassa vuorikanasammakko, hyppysammakko sekä maailman myrkyllisimpiin eläimiin kuuluva nuolimyrkkysammakko.

Eläintarhassa on myös erilaisia matelijoita liskoista käärmeisiin ja kilpikonniin, mangusteja, tamariineja, Sumatran orankeja, makakeja, gorilloja, flamingoja ja paljon muita lajeja, kaikkiaan yli 130.

Jersey Zoossa asuu myös gorillaperhe.

Chilenflamingot ja muut lintulammen asukkaat kerääntyivät ryhmäkuvaan ruokinta-aikaan.

Burmanpytonia sai tarkastella turvallisesti lasin takaa.

Rengashäntämaki, vanhalta nimeltään kissamaki, on kotoisin Madagaskarista.

Iguaani paistattelemassa päivää. Ei ehkä luomakunnan kauneimpia eläimiä?

Yö eläintarhassa?

Jersey Zoo -vierailun voi suunnitella niin, että pääsee kuulemaan eläintenhoitajia, jotka kertovat työstään ja huollettavana olevista lajeista. Eläintarhassa on myös luentoja, tapahtumia ja varainhankintatilaisuuksia.

Alueelta löytyy myös pieni mökki, joka toimii itsepalveluantikvariaattina – sieltä voi ostaa lahjoitettuja kirjoja muutamilla kolikoilla. Minunkin kirjastoni taisi karttua muutamalla kirjalla.

Eläintarhaa ja sen eläintensuojelutyötä voi tukea myös ostamalla sille lahjoitettuja kirjoja.

Eläintarhan alueella voi myös majoittua. Vaihtoehtoina ovat Durrell Wildlife Camp -teltat tai Durrell Wildlife -hostelli.

Bussi vie eläintarhaan

Bussi 23 vie perille Jerseyn eläintarhaan.

Jersey Zoo sijaitsee saaren koillisosassa lähellä Bouley Bayta. Sinne pääsee kätevästi bussilla 23 Liberation-linja-autoasemalta. Matka kestää noin puoli tuntia ja vuoroja ajetaan puolen tunnin välein (huhtikuu 2020). Linjan päätepysäkki on eläintarhan pihassa.

Koronaviruspandemia ei ole säästänyt Jerseyn eläintarhaakaan, vaan se suljettiin 23.3.2020. Tilanteen voi tarkistaa verkkosivuilta www.durrell.org

Normaali
Matka, Matkakohde, Matkavalmistelut

Sitku Sisiliaan

Kauan odotettu matka Cataniaan, Sisiliaan, peruuntui koronavirustilanteen vuoksi. Sinne pääsee sitten kun epidemiasta on päästy eroon. Ehkä sitku syksyllä?

”When life gives you lemons make lemonade.” Elämä antoi maailmalle sitruunana koronaviruksen. Eipä tästä pääse yli, ali tai kiertämään: puolitoista viikkoa matkabloggaajien TBEX-konferenssissa retkineen Cataniassa ja muualla Sisiliassa oli peruttava.

Tein sen ensin itse, koska matkasta oli hävinnyt kaikki ilo ja hauskuus koronaviruksen levitessä Kiinan jälkeen ensin pääosin Pohjois-Italiassa ja hiukan myöhemmin koko maassa. Sittemmin yhdysvaltalainen TBEX-organisaatio ilmoitti siirtävänsä koko konferenssin.

Rekisteröidyin konferenssiin elokuussa; eipä silloin vielä ollut tietoa tällaisesta epidemiasta. Maksoin tuolloin alle 200 euron hintaisen osallistumismaksun. Konferenssimaksu on käytettävissä myöhemmin, joten siinä ei tullut taloudellista tappiota.

Lentolippujen ostamisen ja majoituspaikan varaamisen jätin myöhäiseen ajankohtaan lähinnä työtilanteeseen liittyvistä syistä. Tässä kohtaa vetkuttelu tai olisiko peräti vatuloiminen olikin viisasta.

Maailman yhteinen ongelma

Oman ja muiden TBEX-ryhmään kuuluvien matkan siirtyminen on tietysti vain pieni pisara suuressa valtameressä. Kaikki altistuneet, sairastuneet ja kuolleet sekä heidän läheisensä ovat saaneet osansa inhimillisestä tyhmyydestä ja piittaamattomuudesta. Puhumattakaan maailmantaloudesta. Pörssikurssitkin romahtivat ja tämä oli kuulemma Musta maanantai.

Suomikaan ei ole tartunnoilta välttynyt. Seuraamme päivä päivältä tapausten ja karanteeniin joutuneiden kasvavia määriä. Meiltä odotetaan nyt vastuuta: matkustamisen välttämistä koronapesäkkeisiin, hyvää yskimistekniikkaa ja käsihygieniaa sekä oireiden ilmaantuessa nopeaa yhteyttä terveysviranomaisiin ja heidän antamiensa ohjeiden noudattamista.

Myös ulkoministerion matkustustiedotteita kannattaa seurata; nyt muun muassa juuri tarpeetonta menoa Italiaan pitää välttää.

Cataniasta Palermoon

Ilman koronavirusta olisin juuri nyt nyt saaren itäosassa sijaitsevassa Cataniassa tutustumassa muihin hyvissä ajoin tulleisiin. Aika ja paikkakin oli jo sovittu.

Alkuviikosta luvassa oli lyhyitä retkiä Cataniassa, loppuviikkona olisi ollut varsinaisen konferenssin vuoro ja sen jälkeen monilla niin sanottuja FAM-retkiä, tutustumista pienissä ryhmissä Sisilian eri osiin. Minä olisin päässyt neljän päivän retkelle merellisissä merkeissä Cataniasta Palermoon rantakaupunkeihin tutustuen.

Pysy kanavalla

Matkustaminen on kadottanut viehätystään. Jotain muuta on keksittävä sen tilalle. Ehkä tanskalaisperäinen hyggeily, kotoilu, nousee tilalle. Ja karanteeniin määrätyt saavatkin nauttia siitä oikein virallisesti.

Nyt täytyy vain odotella aikoja parempia, seurata uutisia ja ohjeita ja nauttia koti-iltojen iloista. Tällä matkabloggaajalla eivät jutut ihan heti lopu. Aineistoa on tallessa moniin postauksiin ja muutama matkakirjakin on esittelemättä.

Joten: Keep calm and carry on. Ja pysy kanavalla.

Normaali