Juomakulttuuri, Kaupunki, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Teatteri

Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.

Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.

Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.

Kairo since 1932

Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.

Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.

Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.

Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.

Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.
Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.
Mielenkiintoinen installaatio Kairon portaiden ylätasanteella.

Teetä ja pirtua rantaporukalle

Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.

Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.

S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.
Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.
Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.

Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria

Kairo – kaikille rauhan etsijöille.

Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.

Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.

Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.

Kotka Jazzin East Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.

Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”

Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.

Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.

Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.

Tutustu kairoamisen sääntöihin

Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.

Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.

Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret

Lava odottaa vielä soittajia.
Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.

Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.

Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.

Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.

Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.

Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.

Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”

Yhteystiedot, pöytävaraukset ja tilaukset:
Ravintola Kairo
Satamakatu 7, 48100 Kotka
Puh. 0400 507 188
kairo@kymp.net

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Taiteilija

Lomanen Lappeenrannassa

Syyskuussa tutustuin parin päivän aikana Lappeenrantaan. Kuljeskelin kaupungilla, satamassa ja Linnoituksella.

Lappeenranta lienee yksi niistä monista kaupungeista, jotka ovat parhaimmillaan kesällä. Suomen suurin järvi Saimaa veneineen, risteilyaluksineen ja ravintolalaivoineen, Hiekkalinnan alue sekä puistot ja tori ovat lehmusten kaupungin tapaamispaikkoja.

Mihin suuntaan tästä lähtisi?
Syksyn värejä Saimaalla.

Poikkesin kaupungissa syyskuun lopussa, eikä sekään ollut hullumpi aika. Sää oli vielä mukavan leppoisa ja puolipilvinen, välillä aurinkoinenkin.

Lappeenrannan perusti vuonna 1649 Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vuonna 1649. Nimeksi tuli Villmanstrand eli Villimiehenranta – kuningatar Kristiinan kaupungille antamassa sinetissä oli villi metsäläinen; hän esiintyy edelleen kaupungin vaakunassa.

Lappeenranta on nykyisin Suomen 13. suurin kaupunki, jossa on asukkaita 73 000. Lisäksi kaupungissa on suuri joukko opiskelijoita Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT), LAB-ammattikorkeakoulussa, Saimaan ammattiopistossa (Sampo) sekä Maasotakoulussa.

Lehmusten vihreä kaupunki

Lehmusten kaupunki? Sellaisen nimen Lappeenranta on saanut Laila Hirvisaaren kirjoittamassa seitsenosaisessa romaanisarjassa, jonka vuonna 1972 ilmestyneen ensimmäisen osan nimi oli juuri Lehmusten kaupunki. Nimelle on perusteita, sillä kaupungin keskustassa ja rannoilla kerrotaan olevan yli 10 000 lehmusta. Niistä osa on vanhoja, muun muassa sataman lehmukset ovat peräisin Viipurin lähistöltä ennen sotia.

Lappeenrannan mainitaan olevan yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Se viettää parhaillaan voittovuotta European Green Leaf -palkinnon myötä. Kyseessä on Euroopan komission myöntämästä palkinnosta, jolla nostetaan esiin vihreitä edelläkävijäkaupunkeja Euroopassa: ”European Green Leaf Award on Euroopan Komission vuosittain järjestämä kilpailu alle 100 000 asukkaan kaupungeille, joiden ilmastotoimet ovat esimerkillisiä ja edistyksellisiä ja jotka panostavat vihreään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen.”

Lappeenrannassa vuoden 2021 pääteemoina ovat luonto, vesi, vihreä sähköistyminen ja ilmastonmuutos. Se on nimetty myös Suomen ilmastopääkaupungiksi.

Lappeenrannan suosituimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Linnoitus, Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, satamatori, Saimaan kanava ja Suomen suurin hiekkalinna, joka rakennetaan kesäisin sataman alueelle.

Linnoitukselle Viipurin portin kautta.

Flaneerausta ja hiukan harhailua

Vierailupaikkani ja tukikohtani oli Tirilänkadulla, noin kolme kilometrin päässä keskustasta. Pääsin sinne mukavasti Joukolla eli lappeenrantalaisella joukkoliikennebussilla. Hauskasti keksitty nimi. Turussahan ovat Föli-bussit ja Tampereella Nysset. Mitä lie muita nimiä olemassa busseille?

Tämä bussi tuli kuljettamaan matkustajia rautatieasemalta keskustaan.

Olen käynyt Lappeenrannassa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta silloin on ollut kuljetus paikasta toiseen, joten ei ole itse tarvinnut huolehtia katujen nimistä ja reiteistä.

Lähdin ensimmäisenä päivänä matkaan vain kännykän kartan avulla ja olin vähän aikaa hiukkasen hukassa. Pienestä ruudusta ei näe kunnolla kokonaisuutta. Flaneerasin muun muassa Rakuunamäellä, joka onkin kuulemma kehittyvä alue myös matkailuun. Lappeenrannan Upseerikerho houkutteli lounaalle, mutta jatkoin vielä matkaa.

Löysin onneksi Lappeenrannan matkailuneuvonnan Kauppakeskus IsoKristiinasta, josta sain karttoja ja opaslehtisiä. Paperikartalla pystyin paremmin orientoitumaan kaupunkiin ja sen suuntiin.

Sisäänheitto sushibuffettiin

Tutkailin hiukan kauppakeskusta ja päädyin terhakkaan sisäänheittäjärouvan avustuksella LuckieFun´s-nimisen ravintolan sushibuffetiin, jossa oli tarjolla myös aasialaisen keittiön lämpimiä ruokia. Ajattelin antaa sushille mahdollisuuden. En ole riisin ystävä, joten sushi ei ole mielestäni erityisen herkullista ruokaa.

Muutamia LuckieFun´sin susheja.

Ravintolassa oli mukavan väljää. No, söin niin kevätrullia sekä muita lämpimiä ruokia ja maistelin muutamia sushilajeja: nigirejä, makeja sekä gunkaneita. Ei meistä nytkään ystäviä tullut, mutta vatsa tuli kyllä täyteen. Ateriaan kuului buffetin lisäksi vielä kahvi tai tee ja jäätelöä. Buffetin hinta oli 12,90 euroa.

LuckieFun´s näyttääkin olevan ketjuravintola, jolla on toimipaikkoja 14 kaupungissa Espoosta Ouluun. Turussa ravintola sijaitsee kauppakeskus Skanssissa. Enpä muista, koska olen siellä käynyt, joten eipä ihme, että ketju on jäänyt minulle tuntemattomaksi.

Monipuolinen Linnoitusalue

Kapusin ylös Linnoitukselle sataman suunnasta. Linnoitusalue näyttää mielenkiintoiselta ja sieltä löytyy muun muassa museoita, kahviloita, putiikkeja, taidegalleria ja käsityömyymälä. Linnoituksessa näkyi olevan myös asuntoja ja pieniä palveluyrityksiä.

Lisäksi sieltä löytyvät Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo sekä Järvimaailma Saimaarium, joka kertoo olevansa ”Suomen kattavin ja kaunein järviluontonäyttely.”

Etelä-Karjalan museo.

Linnoituksen juurella sijaitsee Täky-Galleria, joka on Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry:n ylläpitämä. Siellä oli keraamikko ja kuvataitelija Kerttu Horilan näyttely Satuja – kun kaikki ei mene niin kuin on kirjoitettu (4.–27.9.2021).

Tuttujen satujen hahmot olivat ikääntyneet. Oletko koskaan miettinyt, miltä Peppi Pitkätossu näyttäisi vanhana? No, Kerttu Horila on ja tulos oli nähtävissä näyttelyssä – vanhentunut Peppi istui lattialla jalat suorina ja katsoi kohti kirkkain silmin. Kypsään ikään varttunut Prinsessa Ruusunen istui silmät kiinni ikiunessaan.

Kerttu Horila: Maailman vahvin mummo.

Lounas Kehruuhuoneella

Kehruuhuone palvelee nykyisin lounas- ja tilausravintolana.

Kehruuhuone on lounaspaikka, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on perustettu vuonna 1816, mutta aloitti toimintansa maan ainoana naisvankien työ- ja ojennuslaitokseksena kolme vuotta myöhemmin. Vanhimmat nykyistä Kehruuhuonetta koskevat arkkitehti C. A. Gustavssonin piirustukset ovat vuodelta 1838.

Laitokseen tuotiin rikoksista tuomittuja naisia sekä pahatapaisia ja joutilaita irtolaisnaisia. Kehruuhuone-nimi tulee siitä, että siellä tehtävät työt olivat karstausta, langan kehräystä, höyhenien riivintää sekä sukkien ja kankaan kudontaa. Työ oli sekä rangaistus- että kasvatuskeino ja päivät olivat kymmentuntisia.

Myöhemmin Kehruuhuone muuttui miespuolisia irtolaisia varten tarkoitetuksi työvankilaksi, sittemmin Lappeenrannan keskusvankilaksi ja sotavankilaksi.

Ruokailutilaa on vielä isossa salissa seinän toisella puolella.

Kehruuhuone toimii nykyisin lounas- ja tilausravintolana, jossa voi järjestää myös konsertteja ja näyttelyitä. Se mainostaa lounaitaan Lappeenrannan parhaiksi. Annoksena tarjottavan lounasruoan lisäksi ruokailijan käytössä on salaattibuffet ja jälkiruoaksi kahvi/tee ja pieni makea. Valittavissa on joko keittolounas hintaan 10,80 euroa ja pääruokalounas 13,50 euroa maanantaista perjantaihin klo 11–14.

Aterian nautin veljenpoikani ja hänen avovaimonsa kanssa. Kiitokset heille paikan vinkkaamisesta. Tiedän mennä toistekin.

Lehmus Roastery ja Makea Coffee – parhaiksi paahtimoiksi ja kahviloiksi valitut

Kahviosta voi kurkata paahtimon puolelle. Pavut tulevat paahtimoon juuttisäkeissä.

Ruokailun jälkeen jatkoin matkaani Linnoitusalueelle ja tavoitteenani oli löytää Lehmus Roastery, jonka maine on kiirinyt perhepiiriimme. Paahtimon verkkokaupasta on tilattu muutama papupussi ja teepakkaus. Halusin nähdä omin silmin tämän paikan sekä myös hankkia kahvia lahjaksi syksyn synttärisankareille.

Paahtimon yhteydessä oli mukava kahvio, jossa nautin talon kahvia ja valkosuklaamustikkaisen raakakakun. Kahvila kuten paahtimokin on pokannut Suomen paras -mainintoja Helsinki Coffee Festivalin kisassa. Paahtimokäynnistäni olen kertonut postauksessa Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Toinen lappeenrantalaispaahtimo Makea Coffee on rankattu paahtimoista kolmannelle sijalle ja sen samoin sen Kahvilounge kahviloiden kolmannelle sijalle. Tuotteita voi ostaa joko verkosta tai paikan päältä. Makea Coffee järjestää myös kahvikursseja eri teemoista.

Makea Coffeen tuotevalikoimaa.
Makea Coffeen Kahvilounge sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 29-31.

Lappeenrannasta on siis muodostunut vahva kahvikaupunki.

Kaunis Veera ja Prinsessa Armaada

Lappeenrantaan liitetään Kaunis Veera, kaunis kahvinkeittäjä elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta. Ville Salmisen vuonna 1950 ohjaama elokuva perustuu Tatu Pekkarisen laulelmaan. Kaunis Veera -patsas katselee satamaan päin lehmuskujalla Rantapuistossa. Sen toteutti kotkalainen kuvanveistäjä Markku Hirvelä lappeenrantalaisen liikemiehen Ossi Vilhun tilauksesta vuonna 2020.

Kaunis Veera -patsas silmäilee sataman suuntaan.

Prinsessa Armaadakin löytyy edelleen Lappeenrannan satamasta osoitteesta Satamatori 10, nyt ravintolalaivana. Nimi on sama kuin elokuvan laivalla, mutta kyseessä on sisaralus, joka oli aluksi nimeltään S/s Suomi, sittemmin Pikisaari 4. Se on rakennettu Joroisissa vuonna 1902.

Prinsessa Armaada on laivatyypiltään höyrylotja, jota kutsutaan myös tervahöyryksi. Sillä on ollut monivaiheinen elämä: rahdinkuljetusta Saimaalla aina Viipuriin ja Pietariin asti, upotus Turun Aurajokeen vuonna 1918, omistajan- ja nimenmuutoksia ja lopulta eläkevirka ravintolalaivana. Se on lajissaan Suomen vanhin: se aloitti toimintansa Lappeenrannan Halkosaaressa jo vuonna 1967.

Lappeenrannassa käydessäni Prinsessa Armaada valmisteltiin jo talvikauteen.

Prinsessa Armaada odottelee jo ensi kesää. Sen edessä on Maalaistenlaituri.
Pappilanniemen satamassa näkyi jo syksyisiä sävyjä.

Voisi olla hauskaa vierailla Lappeenrannassa kesällä, ei ehkä vilkkaimpaan turistiaikaan, mutta vaikka ennen juhannusta. Nyt jäivät lappeenrantalaiset grilliruoat vety ja atomikin maistamatta.

Normaali
Kilpailu, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali järjestetään lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa, Helsingissä. Tule katsomaan upeita kuvia Suomen luonnosta.

Kuva: Arja Vesterholm – Tukka hyvin – kaikki hyvin (VLK2021-semifinalisti).

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2021 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat, yhteensä 37 kuvaa.

13 110 kuvasta valittiin 90 loppukilpailuun

Kilpailuun toimitettiin 13 110 kuvaa yhteensä 826 kuvaajalta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 197 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 251 kuvaa 149 kuvaajalta.

Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, yhteensä 90 kuvaa. Ne tuomaristo pisteytti vielä uudelleen.

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Lisäksi Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö antoi loppukilpailuun päässeille kuville omat pisteensä.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Gaalassa kotimaisia ja ulkomaisia huippukuvaajia

Vuoden Luontokuvat 2021 -gaalassa Finlandia-talolla esiintyvät kotimaiset ja ruotsalaiset huippukuvaajat: valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo ja vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri sekä Ruotsista luontokuvaaja, Canon Ambassador Jonas Classon ja Sony Europe Imaging Ambassador, luontokuvaaja, National Geographicin tutkimusmatkaaja ja kirjailija Staffan Widstrand. Sekä Classonin että Widstradin esityskielenä on englanti.

Ohjelma

12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat

12.30 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 1, kesto 20 minuuttia)

13.00 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 2, kesto 20 minuuttia)

13.20 Tauko

Gaala

14.00 Canon Ambassador Jonas Classon (etäyhteys): Night hunter – Yön saalistaja

14.30 Valokuvataiteilija, luontokuvaaja, ja kirjailija Heikki Willamo: Metsä minussa

15.15 Tauko

15.45 Vedenalaismaailman erikoiskuvaaja Pekka Tuuri: Kohtaamisia veden alla

16.30 National Geographic Explorer, Sony Europe Imaging Ambassador Staffan Widstrand:
Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable
Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön , yllättävä, unohtumaton

17.15 Tauko

18.00 Vuoden Luontokuva 2021:
Voittajan julkistus ja palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus

19.00 Tilaisuus päättyy

Kuva: Pertti Rasp – Biodiversiteetti (VLK2021-semifinalisti).

Messualueella esittelyjä ja näyttelyitä

Tapahtuman messualueella on nähtävänä muun muassa uutuuskameroita ja muita kuvausvälineitä, piilokojuja, luontokirjallisuutta sekä luontokuvanäyttelyitä. Messualueelle vapaa pääsy.

Esittely- ja näyttelyalueella (lista voi vielä täydentyä):

  • Artest Oy / Jari Nieminen
  • Artic Camera / Jouni Männistö
  • Canon
  • Finnature
  • Jaana Kotamäki (kirjamyynti)
  • Eija Kujansuu (näyttely)
  • Kuusamo Nature Photography
  • Naturkai / Kai Hypen (kirjamyynti)
  • Olympus
  • Rajala Pro Shop
  • Reaxon
  • Sony
  • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry
  • Suomen Luonto
  • Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Finlandia-talolla: Gaala-yleisön suosikkikuvaäänestys. Osallistuneiden kesken arvotaan Rajala Pro Shopin 300 €:n arvoinen lahjakortti.

Lisätiedot: www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi.

Liput: lippu.fi ja paikan päältä klo 12–16. Liput alkaen 11,50 €.

Itselle tai lahjoiksi kirjoja ja kalentereita

Vinkki: hanki joululahjat jo hyvissä ajoin. 41. Vuoden Luontokuvat (2021) -kirjoja ja Luontokuva 2022 -kalentereita voi ostaa Finlandia-talolta. Kilpailun parhaimmiston osuus on laaja: kirjassa on mukana lähes 200 kilpailukuvaa ja sivuja on sama määrä.

Vuoden Luontokuvat 2021 -kilpailun sadosta on koostettu tyylikäs seinäkalenteri.

Kirjoja ja kalentereita voi ostaa myös Luontokuvan kaupasta.

Kuva: Jaana Paasovaara – Valmiina talveen (VLK2021-semifinalisti).

Normaali
Henkilö, Juomakulttuuri, Kahvila, Kaupunki, Matkakohde, Teemapäivä

Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä

Käymme Kansainvälisen kahvin päivän kunniaksi palkitussa paahtimossa ja kahvilassa Lappeenrannan Satamatiellä.

Osoite on antanut nimen kahvila-tehtaanmyymälä-tapahtumakeitaalle Satamatie 6:lle.

Lappeenrannan historiallisella Linnoituksen alueella punatiilisessä rakennuksessa, 150 neliön tiloissa toimii monipuolinen Satamatie 6 -niminen kahvila sekä vuonna 2016 toimintansa aloittanut paahtimo Lehmus Roastery. Tila on ollut alun perin hevostalli vuodelta 1914. Suosittu kahvila laajenee kesäaikaan terassille.

Suomen paras kahvila

Kesällä kahvilan tuotteista voi nauttia ulkona. Pöytiä on vielä lisää tämän kuvan ulkopuolella.

Satamatie 6 on äänestetty Helsinki Coffee Festivalissa Suomen parhaaksi kahvilaksi vuosina 2018 ja 2020. Tämän vuoden festivaali on siirtynyt ensi vuoteen, samoin kahvilakilpailu.

Kahvila on kalustettu osin retrokalustein, sohvin ja nojatuolein ja osassa tilaa on korkeampia pöytiä baarijakkaroineen. Viherkasvit tuovat luontevaa pehmeyttä. Jos valitsee kahvilan nurkasta korotetun osan, lavanakin toimivan alueen, voi katsella suoraan Saimaalle.

Satamatie 6:n rouheat kahvilatilat.

Satamatie-kahvilan valikoimissa on itse tehtyjä raakakakkuja, brownieita ja kakkuja, croissanteja, granolakippoja ja grillattavia leipiä. Tuotteet valmistetaan kahvilassa ja lisäksi yhteistyötä tehdään paikallisleipomo Rikkilän leivän kanssa. Valikoimissa on myös artesaanioluita, luomuviinejä ja cocktaileja.

Lehmus Roastery tummapaahtoista kahvia ja mustikka-valkosuklaaraakasuklaakakkua.

Satamatie 6 ei ole vain kahvila, vaan myös tehtaanmyymälä ja tapahtumakeidas. Se tarjoaa (normaalioloissa) myös monipuolisia tapahtumia, muun muassa työpajoja, luentoja, keikkoja ja tietovisoja. Tiloja voi myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin kahvilan omien aukioloaikojen ulkopuolella.

Tehtaanmyymälässä tarjolla on luonnollisesti paahtimon omia kahvi- ja teelaatuja. Myös kahvisäkkejä saa ostaa niiden tyhjennettyä.

Lehmus Roasterysta laatukahveja kaikille

Kahvit on nimetty lappeenrantalaisten paikannimien mukaan.

Lehmus Roastery kertoo tuovansa laatukahvit kaikkien ulottuville. Sitä se tekeekin verkkokauppansa kautta. Kuulin tästä paahtimosta vuosi tai pari sitten, kun aikuiset poikani tilasivat kahvinsa – papuina tietenkin – tästä Lehmus Roastery -paahtimosta.

Olen itse kahvin ja teen sekakäyttäjä – teetä aamulla, hiukan myöhemmin kahvia, päivällä kahvia, illalla teetä – ja sain syntymäpäivälahjaksi muutaman teelaadun paketin samaisesta paikasta.

Teen tie -sarjan teet on pakattu mukaviin pahvisiin, pyöreisiin rasioihin ja niiden nimiksi on valittu paikallisia teiden nimiä kuten Tykkitee, Kuuutostee, Hyväntuulentee, Vanha Happotee, Lentäjäntee ja Satamatee.

Vuonna 2016 perustettu Lehmus Roastery paahtaa erikoiskahveja vaaleasta tummaan asti. Paahtimossa tunnetaan kaikkien raakakahvien alkuperä tila- ja viljelijäkohtaisesti.

Valikoimista löytyy useita eri paahtoja sekä suosittu viiden kahvin Maistelupakki. Kahvit on nimetty lappeenrantalaisten paikkojen mukaan kuten Sammonlahti, Kimpinen, Pusupuisto, Kanava, Myllysaari ja Muukko.

Lehmus Roastery on valittu Suomen parhaaksi paahtimoksi vuosina 2017, 2018 ja 2020 – ensimmäinen tunnustus tuli siis vuosi aloittamisen jälkeen.

Paahtimossa on käytössä 30 kilon (kuvassa) ja 15 kilon paahtimet. Pavut toimitetaan kahviviljelmiltä perinteisissä juuttisäkeissä.
Lehmus Roastery kertoo tekevänsä lesompaa (=leuhkempaa, ylpeämpää) kahvia. Kehystetty kahvisäkki on kunniapaikalla paahtimon seinälle. Pavut ovat peräisin brasilialaiselta kahviviljelmältä.

Hito hyvä Lappeenranta

Satamatie 6:ssa myydään myös maakuntabrändi Hito hyvän tuotteita: kaupungin oivaltavimmiksi mainittuja t-paitoja, Pantteri-boksereita, Vety-stringejä ”kaikin maustein”, postikortteja sekä Norppa-juomia, joiden tuotosta osa lahjoitetaan Suomen Luonnonsuojeluliitolle.

Hito hyvä on valittu vuonna 2015 Vuoden positiivisimmaksi lappeenrantalaiseksi. Verkkosivuilta voi lukea, mitä kaikkea Hito hyvä -kaksikko on puuhaillut; ideoista Samu Koskisella ja Arttu Muukkosella – joka on myös Lehmus Roasteryn toimitusjohtaja – ei ainakaan ole pulaa. Heidän mielestään Lappeenrannan kuuluu saada tuotteita, jotka ovat idän Monacon arvoisia ja tyylisiä.
– Sillä onhan tämä kaupunki kaikesta huolimatta hito hyvä, miehet tuumivat.

Arttu Muukkonen on valittu Vuoden kahvivaikuttajaksi 2020 Helsinki Coffee Festivalissa. Tämän monitoimimiehen mietteitä voi kuunnella Akonniemen Avara Luonto -podcastin osasta 30, jossa hän keskustelee Antti Akonniemen kanssa muun muassa kahvista ja työn rytmittämisestä.

Satamatie 6 on avoinna:
Ma Suljettu
Ti-Pe 11-20
La 10-20
Su 10-18

Osoite: Satamatie 6, Lappeenranta,

Kahvitellaan Kansainvälisen kahvin päivän kunniaksi

Kahviviljelmiä. Kuva: ©Paulig.

Tänään 1. lokakuuta vietetään Kansainvälistä kahvin päivää. Monissa maissa vietettiin omia kansallisia kahvin päiviä. Maaliskuussa 2014 kansainvälisen kahviorganisaation The International Coffee Organization (ICO) jäsenvaltiot päättivät valita yhteiseksi, maailmanlaajuiseksi päiväksi lokakuun ensimmäisen päivän.

Kansainvälisen kahvin päivän avulla halutaan juhlia kahvialan monimuotoisuutta, laatua ja intohimoa. Teemapäivä tarjoaa kaikille mahdollisuuden jakaa rakkautensa kahvia kohtaan sekä tukea miljoonia kahvinviljelijöitä, joiden toimeentulo riippuu tästä aromaattisesta viljelykasvista.

Kahvipensas kukkii. Kuva: ©Paulig.
Kahvipensaita. Kuva: ©Paulig.

Lisää kahvitietoutta etsiville voin vinkata Pauligin sivuston, josta nuo yllä olevat kuvat ovat peräisin.
Jos olet kiinnostunut kahvidrinkeistä, niin voit lukea Irish Coffeen tarinan täältä.


Normaali
Kulttuuri, Matkakohde, Teatteri

Puolukkapäivistä mummotautiin – Kysy siskoilta

Kontrabassossa Sara Puljula ja pianossa Anna-Mari Kähärä. Laulajat vasemmalta: Susanna Haavisto, Pauliina Saarinen, Riitta Salminen, Anna Victoria Eriksson ja Linda Hämäläinen. Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen.

Yhteistyössä Turun Kaupunginteatteri. ⃰ 

Naisen elämän luonnollisista vaiheista riittää herjaa ja vitsinvääntöä erityisesti asiaa tuntemattomilta. Omalle kohdalle sattuessaan hormonien aiheuttamista vaivoista, kivuista ja harmeista ei ehkä kehtaa puhua – ainakaan nuorena. Turun Kaupunginteatterissa ruma hormonisana sanotaan niin kuin se on ja jaetaan kokemuksia kanssakulkijoiden ja sielunsiskojen kanssa Pienellä näyttämöllä nähtävässä kantaesityksessä Kysy siskoilta.

Idean äitinä on näytelmäkirjailija ja ohjaaja Satu Rasila, jonka heittämään vaihdevuosiaiheiseen Facebook-päivitykseen tarttui säveltäjä ja kapellimestari Anna-Mari Kähärä. Näyttelijä ja sanoittaja Susanna Haaviston kanssa löytyi sopiva paikka kauan odotettuun yhteistyöhön. Näytelmän nimikin Kysy siskoilta löytyi päivitykseen tulleista kommenteista.

Naisten tarinoita tässä musiikkiteatteriesityksessä kertovat myös näyttelijät Anna Victoria Eriksson, Susanna Haavisto, Linda Hämäläinen, Pauliina Saarinen ja Riitta Salminen. Lyömäsoittimia ja bassoa soittaa muusikko Sara Puljula.

Helvetin hormoonit+

Esitystä varten syntyi kaksitoista uutta kappaletta säveltäjänään Anna-Mari Kähärä ja sanoittajanaan Susanna Haavisto. Niiden aiheet käsittelevät vaikeita ja hävettyjä, mutta myös herkkiä ja iloisia hetkiä naisten elämässä. Niitähän riittää kehdosta hautaan: kuukautiset, PMS-oireet, raskaus, keskenmeno, synnytys, endometrioosi, käynnit gynekologilla ja mammografiassa, lapsettomuus, vaihdevuodet, hormonikorvaushoidot, tytär-äitisuhteet ja ulkonäköpaineet. Alussa käydään läpi naisten vaivojen hoitoa kautta historian aina Hippokrateesta alkaen.
Naisten kehoon liittyy paljon vaiettua, peiteltyä ja hävettäväksi koettua. On vapauttavaa päästä lataamaan ja laulamaan totuuksia näyttämölle upean ryhmän kanssa. Tähän ikään mennessä kerrottavaa on kertynyt enemmän kuin laki sallii, ja meidän nuoremmilla näyttelijöillä on tietysti omat stoorinsa, sanoo Susanna Haavisto.

Susanna Haavisto. Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen.

Peili on perseestä+

– Monet, aika omakohtaisetkin aiheet synnyttivät musiikin tyylilajin ikään kuin itsestään. Vaikka teoksessa on mm. jazzia, poppia ja hip hopia, niin ehkä yhteinen nimittäjä on kuitenkin juurimusiikki. Aika moneen biisiin lirvahti aimo annos bluesia ja kuumia aaltoja, kuvailee Anna-Mari Kähärä kuvailee sävellyksiään.

Muusikko ja säveltäjä Anna-Mari Kähärä. Kuva: Turun Kaupunginteatteri / Otto-Ville Väätäinen.

Näytelmässä on siis tarttumapintaa kaikenikäisille – eikä vain tytöille ja naisille, vaan myös kaikille heidän kanssaan eläville. Suosittelenkin, että esitystä katsomaan tulevat naiset ottavat mukaansa miehensä ihan vain valaistumaan naisen elämänkaaresta hormonien otteessa. Samoin äidit voivat ottaa mukaan tyttärensä. Yhden nuoren katselijan mukaan esitys oli ”enemmän kuin terveystiedon ja biologian tunnit.”

Lavalla ja esiintyjinä nähdään naisia, mutta lavastus- ja pukusuunnittelusta vastaa Tuomas Lampinen, valosuunnittelusta Jarmo Esko ja äänisuunnittelusta Eero Auvinen.
– Esitys on keikkamainen. Inspiroiduin nuorena näkemästäni Nirvanan akustisesta keikasta. Halusimme näyttämölle saman intiimin, lämpimän tunnelman, kertoo Tuomas Lampinen.

Ja todettakoon, että ovia on lavasteissa runsaasti.

Kysy siskoilta -esitykseen sisältyvän Mustaa valoo -laulun koreografiasta ja koreografisesta konsultaatiosta vastaa Sonya Lindfors. Näytelmän naamioinnin on suunnitellut Jessica Rosenberg.

Esitykseen syntyyn voi tutustua tästä Turun Kaupunginteatterin Esitystä tekemässä -videosta.

Poikkeusjärjestelyt teatterissa

Korona-ajan ohjeista muistutettiin monessa paikassa.

Ai niin, olihan lavalla yksi mies. Lavaisäntä Valtteri Roiha toivotti katsojat tervetulleiksi esitykseen ja teatteriin pitkän tauon jälkeen.

Minäkin olen ollut viimeksi teatterissa viime vuoden syyskuussa katsomassa Cabaretesitystä, joka olikin vallan mainio. Myös pitkästä aikaa teatteriin päässyt kaverini Marja kommentoi ennen esityksen alkua:
– Nyt nautitaan, tässä on hyvä olla.

Lavaisännän tehtävänä oli myös luotsata katsojia istumaan oikeille paikoille; voimassa olivat vain rivinumerot, joiden mukaan tuolit täytettiin järjestyksessä keskeltä alkaen ja vieraisiin seurueisiin jätettiin yksi tyhjä tuoli väliin. Hän myös opasti väliajalle lähdössä ja jälleen toiseen näytökseen tultaessa.

Maskejakin käytettiin. Teatterin sivuilta voi lukea tarkempia ohjeita poikkeusajan teatterikäyttäytymiseen ja -etikettiin.

Ensi-ilta Turun Kaupunginteatterissa 21. & 22.9.2021.
Liput 25–46 € teatterin ja Lippupisteen kanavista.
Kesto 2 h 40 min väliaikoineen.

Jostain syystä naisten hormonijutut ei oo tabuja siks, etteikö niistä sais puhua, vaan siks, että ne on niin kiusallisia, ettei kukaan halua puhua niistä.
Sitaatti näytelmän esittelysivulta.

+Väliotsikot laulujen nimistä.

*Sain ostaa edullisemman teatterialan lipun.

Normaali
Henkilö, Kirjailija, Matka vuosien takaa, Matkakohde, Museo, Rakennus, Taiteilija

William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa

1800-luvulla eläneeseen ja vaikuttaneeseen sisustusalan guruun William Morrisiin sekä hänen taiteeseensa ja tuotantoonsa voi tutustua William Morris Gallery -museossa Lontoossa.

Tämä nykyisin museona toimiva talo oli William Morrisin perheen kotina vuosina 1848–1856.
William Morris Gallery.

Taidehistoriaan ja sisustukseen liittyvistä asioista perillä olevat tunnistavat William Morrisin nimen. Tämä 1800-luvulla elänyt britti on tunnettu erityisesti tapeteistaan. Olen tässä pientä pintaremonttia suunnitellessani selaillut erinäisinä tapettinäytteitä ja tapettitalojen sivustoja ja hänen nimissään kulkevat mallit ovat tulleet esiin. Nuo värikkäät, luontoteemaiset tapetit voivat hyvinkin kohta somistaa paria seinääni. Hänen työnsä tulokset ovat siis edelleen käytettävissä.

William Morrisin Trellis-niminen tapetti.

Muistui mieleeni, että olen käynyt useammankin kerran Lontoon Walthamstow´ssa sijaitsevassa William Morris Gallery -museossa. Sainkin idean kirjoittaa tästä mahdollisesta vierailukohteesta Lontoon-kävijöille, koska en ole sitä aikaisemmin tehnyt.

Teologiasta taiteeseen

William Morrisin kuva muraalina museon lähellä olevan rakennuksen seinässä.

William Morris syntyi vuonna 1834 varakkaan pörssimeklarin perheeseen kolmantena lapsena. Myöhemmin perhe kasvoi kaikkiaan yhdeksänlapsiseksi. Hän opiskeli Oxfordissa teologiaa, ja tutustui siellä Edvard Burne-Jonesiin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja liikekumppaninsa. Pian heidän mielenkiintonsa suuntautui jumaluusopin sijasta taiteeseen ja arkkitehtuuriin taidekriitikko John Ruskinin ajatusten ja hänen perustamansa arts and crafts -liikkeen innoittamana. Morrisin omien sanojen mukaan hän halusi nuoruuden ylimielisyydellä ei vähempää kuin muuttaa maailman kauneudella.

William Morris avioitui Jane Burdenin kanssa, ja he rakennuttivat punatiilisen Red House -nimisen talon Bexleyheathiin, Lontooseen. William Morris löysi lahjakkuutensa sisustussuunnittelijana tämän oman talon luomisen myötä. Hän oli monipuolinen henkilö: muun muassa arkkitehti, graafikko, idealistinen ajattelija ja sosialisti, kirjailija-runoilija, kirjapainon perustaja ja arts and crafts -liikkeen johtohahmo. Liike suosi käsityötä, luonnonmukaisuutta ja yksinkertaisia muotoja.

Kotiin vain kaunista ja hyödyllistä

Tapettunäytteitä William Morris Galleryssa.

William Morris korosti taiteen ja kauneuden merkitystä elämässä. Hänen neuvonsa kodinsisustajille oli: ”Älä ota kotiisi mitään, mitä et tiedä hyödylliseksi tai usko kauniiksi”. Tämä sopii edelleen meille, jotka kamppailemme jatkuvan tavaramäärän kanssa kodeissamme. Jos karsimme kaikki hyödyttömät ja rumat tavarat, luomme itsellemme viihtyisän kodin. Yksinkertainen neuvo, mutta käytännössä kuitenkin niin vaikea.

William Morris pahoitteli sitä, että hänen suunnittelemansa tuotteet olivat niin kalliita ja halusi luoda yhteiskunnan, jossa jokainen voi elää mukavasti kauniissa ympäristössä.

Oma paino kirjataiteen luomiseksi

William Morris perusti ensin taidekäsityöyhdistyksen vuonna 1859, joka muuttui muutamaa vuotta myöhemmin Morris, Marshall, Faulkner & Co. – ja sittemmin taiteilijan yksin omistamaksi ja johtamaksi Morris & Co. -yritykseksi. Siellä suunniteltiin sisustuksia, koriste- ja lasimaalauksia, tapetti- ja kangasmalleja.

William Morris oli kiinnostunut kirjataiteestakin, joten hän perusti vuonna 1891 Kelmscott Press -kirjapainon, jossa hän halusi tuottaa kauniita ja arvokkaita teoksia. Hän kehitti myös omia fontteja, jotka ovat edelleen käytettävissä.

William Morrisin luoma fontti.

William Morris oli myös matkailija, sillä hän kävi kaksi kertaa Islannissa, jonka maisemat ja saagat kiehtoivat häntä. Saagat ovat Islannissa 1100–1400-luvuilla tuntemattomien kirjoittajien kansankielisiä kaunokirjallisia proosakertomuksia. Niissä kuvataan muun muassa Islannin asuttamista, skandinaavisia kuninkaita, sankareita ja pyhimyksiä. William Morris käänsi niitä englanniksi, kuvitti ja painatti kirjapainossaan.

William Morrisin kahden Islannin matkan reitit on merkitty karttaan.

Huomispäivän uutisia

William Morris kirjoitti myös teoksen News from nowhere vuonna 1892. Teos on suomennettu vuonna 1900 nimellä Ihannemaa ja vuonna 2008 nimellä Huomispäivän uutisia (Ville-Juhani Sutinen, Savukeidas). Se sijoittuu kirjallisuudessa luokkaan spekulatiivinen fiktio.

Vaski-kirjaston kuvauksen mukaan ”Morris kirjoitti 2000-luvun alun Lontooseen sijoittuvan kaunokirjallisen pääteoksensa viestiksi aikalaisilleen ja etenkin tuleville sukupolville. Teknologinen konservatiivi ja nostalginen utopisti Morris sommittelee teollistuneen ja itsekkään uhkapelien maailman vastineeksi ekologisen sosialistisen utopian, jossa kapitalismin sairaudesta on parannuttu uuteen yhteisöllisyyteen. Kaunokirjallinen kerronta yhdistyy dialogiseen filosofiaan ja yhteiskuntateoriaan, lopputuloksena on teos, joka rakentaa uuden Lontoon myös oman tärvellyn nykyisyytemme kääntöpuoleksi.”

Kaiken kaikkiaan tämä William Morris on hämmästyttävän monipuolinen ja tuottelias. Hänen on sanottu vaikuttaneen vallankumouksellisella tavalla viktoriaanisen ajan taidemakuun.

Elämäntyö esillä William Morris Galleryssa

William Morrisiin ja hänen elämäntyöhönsä voi tutustua William Morris Galleryssa, joka on ainut hänen elämäntyölleen omistettu julkinen museo. Se sijaitsee osoitteessa Lloyd Park, Forest Road, Walthamstow, London. Paikka on Itä-Lontoossa, ja sinne pääsee muun muassa jäämällä pois Victoria-metrolinjan Blackhorse Road – tai Walthamstow Central –asemalla, joiden lähistöltä voi jatkaa matkaa bussilla tai kävellen. Museo suosittelee käyttämään julkisia kulkuneuvoja ja sen verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset saapumisohjeet.

Pohjakerroksessa on näyttelyhuoneiden lisäksi tila vaihtuville näyttelyille, pieni myymälä ja kahvio. Ensimmäisessä kerroksessa on lisää näyttelyhuoneita. Museossa on myös kirjasto. Taloa ympäröi kaunis puutarha. Museossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia ja koulutuksia kaikenikäisille.

Sisääntuloaulassa toimii pieni myyymälä, josta voi ostaa tuliaisia.
Museon näyttelytiloja.
Morrisin yrityksen luomia tapetteja on edelleen saatavissa.

William Morris Galleryyn on vapaa pääsy, mutta se ottaa vastaan mielellään lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–17 ja kahvio/teehuone (The Tea Room) on avoinna samoina päivinä, mutta se suljetaan jo klo 16.30.

Kahvilassa voi virkistäytyä museokierroksen jälkeen.

William Morris Galleryn sivuilta löytyy myös pitkä luettelo muita paikkoja, jotka voivat kiinnostaa kävijöitä, muun muassa The Red House, josta kaikki alkoi ja Victoria and Albert Museum, josta löytyy Morrisin yrityksen suunnittelema The Green Dining Room sekä tuotteita huonekaluista tekstiileihin.

Normaali
Kaupunki, Kulttuuri, Matkakohde, Museo, Tapahtuma, Teemapäivä

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turun päivänä 19.9.2021

Syyskuun kolmantena sunnuntaina 19.9.2021 järjestettävä Turun päivä tarjoaa taas runsaasti nähtävää ja koettavaa ympäri kaupunkia.

Tämän toivotuksen kuvasin Joella-gallerian ikkunassa.

Turun päivää on vietetty vuodesta 1961 lähtien monipuolisella ohjelmalla. Perinnettä on myös ilotulitus Samppalinnanmäellä klo 21.00.

Vuoden 2021 Turun päivänä tarjolla on yli 90 tapahtumaa. Kotiseutupäivän ohjelmassa on mukana kulttuuria, tutustumistilaisuuksia ja avoimia ovia. Moniin museoihin on vapaa pääsy. Turun kaupungin lisäksi tapahtumia järjestävät paikalliset yhdistykset, yritykset ja seurat.

Poimin Turun päivän runsaasta tarjonnasta kymmenen kivaa tärppiä.

Kakola Brewing Companyn panimokierrokset

Kakola Brewing Company järjestää sunnuntaina 19.9. kolme avointa kierrosta. Ne ovat maksuttomia ja niiden aikana vierailijat pääsevät tutustumaan tiloihin, tuotteisiin ja toimintaan.

Panimokierrosten ajat:
12.00–12.45
14.00–14.45
16.00–16.45

Kierroksille otetaan enintään 10 etukäteen ilmoittautunutta henkilöa. Ilmoittautua voi joko sähköpostitse osoitteessa info@kakolabrewing.com tai paikan päällä KBC Taproomissa. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä, enintään kaksi henkilöä per ilmoittautuminen.

Panimokierrosten lisäksi tarjolla on Turun päivän -nimikkopizzapaloja ja tietenkin turkulaisia oluita.

KBC Taproom on auki Turun päivänä klo12–20 ja osoite on Graniittilinnankatu 2, Kakolan sisäpiha.

Kulttuurin ja kulinaristin päivä, keskisyksyn kuunjuhla

Liên Tâm -luostarissa järjestetään vietnamilainen Kulttuurin ja kulinaristin päivä sekä Keskisyksyn kuunjuhla musiikin ja ruoan kera. Tapahtuma ja ruokailubuffet on kaikille avoin ja velotukseton.

Ohjelma:

11.00             Lyhyt resitaatio

12.30–13.30  Kulttuurillinen kulinaristinen juhla

13.45             Lumileijonatanssi keskisyksyn kuunjuhlan kunniaksi

15.00             Tapahtuman päätös.

Klo 10.00–15.00 Liên Tâm -luostari, Moisiontie 225.

Turun Antikvaariset Kirjamessut

Turun Antikvaariset Kirjamessut järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuma tarjoaa hienon mahdollisuuden löytää antikvariaattien ihmeitä: kirjoja, lehtiä ja muuta vanhaa paperitavaraa ihan Turun ydinkeskustassa. Tilaisuuteen pääsee maksutta. Paikalla on myyjiä ympäri Suomen.

Lauantaina 18.9. klo 10–18 ja sunnuntaina 19.9. klo 10.00–15.00, Aurelia, Aurakatu 18.

Avoimet ovet Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon

Qwenselin talossa on 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun apteekki. Se on Turun vanhin säilynyt puutalo.

Klo 10.00–18.00, Läntinen Rantakatu 13b.

Apteekkimuseo kertoo, millainen oli entisaikain lääketarjonta.

Mahdollisuuksien tori

Brinkkalan talon sisäpihalla on monikulttuurista basaaritunnelmaa. Voit kierrellä järjestöjen kojuilla ja maistella eri maiden makuja pop up -ruokakojuilla. Brinkkalan lavalla ja Raatihuoneen salissa (3. krs.) on erilaista ohjelmaa, muun muassa teatteria, tanssia, musiikkia sekä yhdistysten esittelyjä.

Klo 10.00–18.00, Brinkkalan sisäpiha.

Ett hem -museossa avoimet ovet Turun päivänä

Ett hem on kotimuseo, jonka konsuli Alfred Jacobsson ja hänen vaimonsa Hélène lahjoittivat Åbo Akademin säätiölle. Museon taide- ja esinekokoelmat ovat perittyjä ja Jacobssonin pariskunnan ostamia antiikkiesineitä.

Klo 11.00–16.00, Piispankatu 14.

Tunturi – Turun Pyörä 99 vuotta

Tunturi-pyörien kokoontuminen Forum Marinumin piha-alueelle. Tunturipyörät pysäköidään esittelyrivistöön. Voit tuoda omasi näytille oli se alkuperäiskunnossa tai erikoisella tavalla muokattu. Ansiokkain tai erikoisin pyörä palkitaan Tunturin yllätyspalkinnolla.

Klo 12.00–14.00, Forum Marinum, Linnankatu 72.

Aurajokea siivotaan sukeltaen ja Siisti Biitsi -talkoot

Aurajokea siivotaan sukeltaen Turun päivänä. Sukeltajaliiton ympäristöpalkinnon vuonna 2018 saanutta tempausta on toteutettu Turussa jo parinkymmenen vuoden ajan. Sukeltajat nostavat pareittain sameasta jokivedestä kaikkea mahdollista sinne heitettyä materiaa. Käy rannalla katsomassa, nouseeko joesta tänä vuonna romuja vai rikkauksia.

Voit ottaa osaa Aurajokivarren siivoukseen Siisti Biitsi -talkoissa ja samalla seurata Aurajoen sukellustempausta.

Klo 12.00–14.00, Tuomiokirkkosillan kupeessa.

Vartin opastuksia jokirannassa

Turun matkailuoppaat tarjoavat noin vartin kestäviä opastuksia. Lähtöpaikka Kirjastosillan päädyssä Läntisen Rantakadun puolisessa päässä. Opastukset ovat vaihtelevista aiheista, joten voit kuulla jotain aivan uutta ja yllättävää, tai ehkä jopa jotain tuttuakin.

15.00–17.00, Kirjastosilta, Läntinen Rantakatu.

Venäjän keisarin Aleksanteri I ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana tapasivat toisensa Turussa yli 200 vuotta sitten. Tilanne ikuistettiin patsaaseen Aurajoen rannassa. Teoksen on toteuttanut taiteilija Andrei Kovaltšuk. Kertovatkohan oppaat lisätietoja tästä patsaasta?

Tulishow: Kajastuksia

Aura Companyn sirkustaiteilijat toteuttavat Turun Tuomikirkon edustalla uuden tulitaide-esityksensä Kajastuksia. Kajastuksia on kolmen turkulaisen sirkustaiteilijan uusi tunnelmallinen tulitaide-esitys. Esitys vie katsojan visuaaliselle matkalle esinemanipulaation ja jongleerauksen maailmaan tulitaiteen eri keinoin.

Klo 20.00–20.30, Turun Tuomiokirkon edusta.

Päivän päätteeksi ilotulitus

Turun päivän kruunaa perinteinen ilotulitus Samppalinnanmäeltä. Ilotulituksen näkee hyvin Aurajoen länsirannalta kaupungintalon ja Kristiinankatu 1:n väliseltä alueelta, teatterisillalta ja myös itärannalta.

Klo 21.00 alkaen, Samppalinnanmäki.

Poikkeustilanteen järjestelyt

Poikkeusaikana tapahtumassa noudatetaan tietysti asianmukaisia järjestelyjä. Muista pitää riittävä turvaväli (yli 2 metriä) muihin osallistujiin ja pysy kotona, jos tunnet itsesi sairaaksi. Turun päivässäkin voimassa ovat THL:n sekä AVIn ohjeistuksia. Lisätietoja: www.turku.fi/korona.

Tarjolla on myös muutamia virtuaalitapahtumia, joita voi seurata kotoa.

Kaikki Turun päivän tapahtumat löytyvät Turkukalenterista aihetunnisteella ”Turun päivä”. Verkosta löytyy myös Turun päivän käsiohjelma (pdf).

Programmet på svenska: turku.fi/sv/abodagen
The program in English: turku.fi/en/turku-day

Yksi kaikkien ja kaikki Turun puolesta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Pukeutuminen ja muoti

Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin

Tämä postaus käsittelee päähineitä ja niiden valmistamista. Heinäkuussa sattui Sastamalassa retkikohteeksi Salon Lakkitehdas, joka oli minulle ennestään tuttu. Tarina alkaa kuitenkin jo kahden vuoden takaa.

En ole missään määrin hattuihminen – talvellakin suojaan pääni mieluiten hupulla tai huivilla, mutta joskus tulee akuutti hatuntarve. Näin kävi toukokuussa 2019.

Hattu Hélènelle

Alustus hattuihin on pitkähkö, mutta näin se menee: ystäväni Tuire And sai suostuteltua minut teosofi ja konsulinna Hélène Jacobssonin (1854–1928) rooliin esittämään monologia, joka oli Tuire kirjoittama, hänen uskontotieteen opintoihinsa liittyvä ”ote Hélènen päiväkirjasta levottomana syksynä 1917”.

Teksti oli määrä esittää suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi Ett Hem -museon portailla osana esoteerista kävelykierrosta. Esoteerisuus tarkoittaa salaista ja piilotettua tietoa. Ensin vuorossa oli kaikille avoin kenraaliharjoitus, johon osallistui yli 40 Turun esoteerisesta historiasta kiinnostunutta henkilöä.

Varsinaisen kävelykierroksen yleisönä oli kansainvälinen uskontotieteilijöiden väki. Kyseessä oli Approaching Esotericism and Mysticism -symposium, joka toteutettiin Uuden etsijät -hankkeen ja Donner-instituutin yhteistyönä.

Kurssin vetäjänä ja kävelykierroksen ohjaajana oli uskontotieteen yliopistonlehtori, FT, dosentti Tiina Mahlamäki. Hän kuvaa blogitekstissään kävelykierroksen syntyä ja toteutumista: Paras projekti ikinä: Esoteerinen kävelykierros.

Hattu tulee mukaan, kun piti miettiä rooliasua. Hélène Jacobssonin asuksi löytyi vaatekaapeistani musta pliseerattu hame vuodelta 1989, musta pusero, hiekanvärinen pliseerattu jakku, kirjailtu ruskea käsilaukku ja pitsikäsineet. Lisäksi hankin pilailukaupasta ohuesta metallista tehdyt pyöreät silmälasit.

Hienon rouvan asusteisiin kuuluivat Hélènen aikaan käsilaukun ja käsineiden lisäksi hattu, jolla ratkaisee kätevästi myös hiusten tilanteen; ei tarvitse värkätä ajanmukaista kampausta.

Mutta hattu – millainen ja mistä sen saisin? Noudatin teinien mainitsemaa KVG-menetelmää ja päädyin Salon Lakkitehtaan sivuille. Taisin soittaakin asiakaspalveluun. Tutkin valikoimaa ja valitsin mustan Franca-nimiseen naisten juhlahatun. Se maksoi 23,50 euroa ja paketti tuli nopeasti postitse. Tämä oli siis ensikontaktini Salon Lakkitehtaaseen.

”Yritän itse aina muistaa teosofian kaksi tärkeää sanaa: Theos – Jumala – ja Sophia – viisaus, sillä ne pitävät sisällään totuuden Jumalan viisaudesta.Voi, kunpa tuon jumalаllisen viisauden avulla maahan taas tulisi rauha ja ihmisten välille hyvä tahto! Riitely ja vihanpito eivät vie asioita eteenpäin, vaan vain mustaavat ihmisen sisältäpäin.” Ote Hélène Jacobssonin ”päiväkirjasta”.
Kuva: Tuire And.
Reino K. Salon lakkitehtaalla on pitkät perinteet.

Hauskana yhteensattumana oli, että minulle tuli mahdollisuus käydä tehtaassa ja sen myymälässä heinäkuisella Sastamalan matkallani. Toimitusjohtaja Ville Nuutinen esitteli auliisti tehdasta, sen historiaa ja valikoimaa.

Salon Lakkitehtaan tarina vie vuoteen 1952. Perustajana oli Reino K. Salo (1926–2000) Kaustiselta. Hänen veljensä oli valmistanut karvalakin metsästämänsä eläimen turkiksesta ja tästä Reino sai kimmokkeen lakkitehtaan perustamiseen. Tehtaan päätuotteena olivatkin pitkään turkislakit, joita vietiin ulkomaille Keski-Eurooppaa ja Neuvostoliittoa myöten.

Jossain vaiheessa tehdas siirtyi perustajansa muuton myötä Vammalaan, joka tunnetaan nykyisin Sastamalana.

Pfaffin jo vuosia käytössä ollut ompelukone toimii edelleen.
Uudempaa tekniikka Melcon brodeerauskoneessa. Jos haluat tutustua brodeerauskoneen hienouksiin, niin katso video aiheesta tällä Scantima Maskin Oy:n sivulla.

1980-luvulla kangaslakit ja myös ylioppilas– ja valmistujaislakit tulivat tuotantoon. Nykyään viralliset Salon Design from Finland -merkin saaneet valmistujaislakit kattavat kaikki ylioppilastutkinnot, toisen asteen ammattitutkintoalat sekä ammattikorkeakoulututkinnot. Valikoima on tässä hämmästyttävän laaja; mukana on yli 400 viralliselle tutkintonimikkeelle kohdistettua ja värikoodattua tutkintolakkia.

Valikoimassa on sadoittain valmistujais- ja ylioppilaslakkeja.
Eri tutkinnoilla on omat tunnusnauhansa. Lakkitehtaan valikoimassa on myös lyyria, solmioneloja ja riipuksia.

Lisäksi tuotannossa ja myynnissä on laaja valikoima naisten ja miesten lakkeja, hattuja ja pipoja. Erikoisuutena ovat metsästäjille tehdyt pipot ja lakit. Oranssi hirvipipo näkyy kauas. Kätevältä vaikuttaa metsävihreä lippalakki, jonka päällysosan alta löytyy oranssi kangas; kääntölakki siis.

Reino K. Salo sai alkupääomaa tehtaan perustamiseen kirjoittamiensa kirjojen tuotoista. Metsästyspäähineet ovat edelleen osa tehtaan valikoimaa. Vasemmalla on näppärä kääntölakki ja oikealle hirvipipo.
Salon Lakkitehtaan tuotteita.

Salon Lakkitehtaan myymiä tuotteita valmistetaan Sastamalassa sekä pitkään toimineiden yhteistyökumppaneiden tehtaissa Euroopassa, Australiassa sekä Aasiassa. Kotimaan lisäksi tehtaan tuotteita viedään myös Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan.

Kesähatut olivat tarjouksessa.

Tehtaanmyymälä retkikohteeksi

Salon Lakkitehtaan tuotteet ovat myynnissä omassa verkkokaupassa, tehtaanmyymälässä Sastamalassa sekä jälleenmyyjien kivijalkakaupoissa ympäri Suomen. Tehtaanmyymälä sijaitsee Seututie 249:n varrella ja se on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9–15.

Salon Lakkitehdas toivottaa myös ryhmät tervetulleiksi. Tehtaan väki järjestää ryhmille mielellään esittelyn, ohjelmaa ja haluttaessa tutustumismahdollisuuden myös tehdastiloihin.

Yhteystiedot:

Sastamalankatu 39
38210 Sastamala
salon@salon.fi
Puhelin +358 3 512 9000

Kesähattuja tyylitietoisille miehille.

Lue myös toinen hattujuttuni: Hattuja häihin ja hevoskilpailuihin.

Vanhan kirjallisuuden päivät toivat minut Sastamalaan. Lue myös juttu Poikkeusajan Kirjapäivät.

Normaali
Kirjailija, Matkakertomus, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma

Poikkeusajan Kirjapäivät

Vanhan kirjallisuuden päivät pidettiin poikkeusoloissa poikkeusaikaan Sastamalassa. Paikkakunnalta löytyy paljon muuta nähtävää. Yllättävän paljon ehdimme katsomaan ja kokemaan vierailullamme lauantaista sunnuntaihin.

Vanhan kirjallisuuden päivät pidettiin tänä vuonna poikkeukselliseen aikaan 30.–31.7.2021. Kirjapäivät järjestetään normaalisti viikko juhannuksen jälkeen.

Viime vuonna tapahtumaa ei järjestetty lainkaan Sylvään koululla, vaan verkossa oli muun muassa kirjailijahaastatteluja. Lisäksi Vanhan kirjallisuuden päivät 1985–2020 -näyttelyssä Kulttuuritalo Jaatsissa olivat esillä mm. 36 vuoden julisteet ja lisäksi kirjanmyyntipiste, valokuvia ym. tapahtumaan liittyvää.

Teemana vale

Järjestäjien mukaan vuoden 2021 Kirjapäivät onnistuivat oikein hyvin haastavasta tilanteesta huolimatta. Paikalla oli noin kolmasosa normaalivuosien kävijämäärästä. Tiloissa olikin harvinaisen väljää. Näytteilleasettajia oli noin puolet normaalivuosien määrästä. Kävijöiden olikin helppo tutkia myyntipöytien tarjontaa ilman tungosta ja he tekivät kauppiaiden palautteen mukaan runsaasti hankintoja. Ilman ostoksia en minäkään selvinnyt, neljä kirjaa tarttui mukaan.

Ohjelman teemana oli Vale ja sitä käsiteltiin monipuolisesti. Ohjelmassa oli perinteisten osuuksien lisäksi uusia tuttavuuksia; uutta oli muun muassa ohjelman hajauttaminen Sylvään koulun lisäksi Kirjakorttelin Funkkistaloon. Kuuntelin esityksiä vain Sylvään koululla; kävin Funkkistalon kahvilassa ja galleriassa myöhemmin.

Takapotku menee aina ohi – Kaari Utrio

Mielenkiintoista oli kuulla Kaari Utrion haastattelu otsikolla Takapotku menee aina ohi. Se täytyy vain kestää, harjata hame ja jatkaa matkaa. Haastattelijana oli Päivi Istala. Keskustelussa he käsittelivät muun muassa naisliikettä, naisten asemaa ja Utrion kirjailijan uraa. Alussa puheena oli se, millaista naisten elämä oli vielä 1960-luvulla.

Istalan kysymykseen, miten tai miksi Kaari Utrio alkoi kirjoittaa, tekijän vastaus oli samoilla linjoilla Antti Tuiskun kanssa: Rahan takii. Vuonna 1968 ilmestyneestä esikoisteoksesta Kartanonherra ja kaunis Kirstin tuli suosittu, joten Kaari Utrio saattoi ostaa haluamansa pesukoneen lisäksi myös pakastimen.

Niin alkoi tuottelias ura. Kaari Utrio on kirjoittanut kolmekymmentäseitsemän romaania ja parikymmentä populaaria tietokirjaa. Hänen ensimmäisestä tietokirjastaan Eevan tyttäret tuli menestysteos. Hän on kirjoittanut myös tv- ja radiokäsikirjoituksia, artikkeleita ja kolumneja. Lisäksi hän on ollut ahkera yhteiskunnallinen keskustelija.

Enää hän ei kuulemma kirjoita romaaneja, mutta hänen tarinoitaan ja kuulumisiaan voi seurata Facebookissa.

Kaari Utrio on ajankohtainen, sillä tänä vuonna on ilmestynyt toimittaja Anna-Liisa Haavikon kirjoittama KAARI-teos, Kaari Utrion elämäkerta Kustannusosakeyhtiö Siltalan julkaisemana.

Kaari on Kaari Utrion elämäkerta. Kuva: Kustannusosakeyhtiä Siltala.

Veli-Pekka Leppäsen ja Marisha Rasi-Koskisen tietokirjat

Veli-Pekka Leppänen (oik.) kertoo Karo Hämäläiselle elämänsä tietokirjoista.

Kuuntelin myös kaksi aiemmista vuosista tuttua ohjelmaosuutta eli Elämäni tietokirjat -sarjaan kuuluvia haastatteluja, joissa tunnetut suomalaiset kertovat, mitkä ovat heille kymmenen tärkeää tietokirjaa elämän varrelta.

Ensimmäisessä haastattelussa historiantutkija ja kriitikko Veli-Pekka Leppästä jututti Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen ja toisessa haastattelussa viestintäpäällikkö Anne Rutanen keskusteli kirjailija Marisha Rasi-Koskisen kanssa. Molempien haastateltavien kirjalistoista nousee esille laaja oman aihepiirin kirjallisuuden lukeneisuus.

Marisha Rasi-Koskinen (vas.) kertoo elämänsä tietokirjoista Anne Rutaselle.

Suurin osa ohjelmasta striimattiin ja ne ovat edelleen katsottavissa Vanhan kirjallisuuden päivien YouTube-kanavalla, myös tuo Kaari Utrion haastattelu ja nuo Elämäni tietokirjat -haastattelut.

Marc Chagallia Kivinavetassa

Kirjapäivien lisäksi ehdimme tutustumaan Tyrvään Pappilan vanhassa Kivinavetassa olleeseen Marc Chagall -näyttelyyn. Kesän ajan avoinna olleessa taidenäyttelyssa on Chagallin taidegrafiikkaa vuosilta 1928–1984 yli 160 teoksen verran.

Vedokset ovat kuvituksia Chagallilta tilatuista taidekirjoista kuten Daphnis & Chloé, Bible, The Story of the Exodus, L’Odyssée ja Songes. Muita esille olevia teossarjoja ovat De Mauvais Sujets, Cirque, Sur la terre des dieux ja Celui qui dit les choses sans rien dire. Osa esillä olevista teoksista on täysin uniikkeja ja ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.

Näyttely viimeisen päivän piti olla 15.8., mutta se on auki vielä ylimääräisen viikonlopun 21.–22.8. Näyttely on avoinna lauantaina klo 12–18 ja sunnuntaina klo 12–16.

Marc Chagall -näyttely on avoinna vielä ylimääräisen viikonlopun 21.–22.8.
Cirque-sarjaan kuuluva työ.

Pukstaavista Laiturikahvilaan

Kävimme myös Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa, Lähetyksen Löytötupa -kirpputorilla, Tyrvään kirjakaupassa ja erityisesti sen Kirjakellarissa sekä Sastamalan Kallialassa vanhassa tehdasmiljöössä sijaitsevissa Salon Lakkitehtaan tehtaanmyymälässä (tästä on tulossa oma postaus) sekä Casa Rosalin -lifestylemyymälässä, jonka laaja tuotevalikoima ulottuu vaatteista valaisimiin ja kengistä koruihin.

Casa Rosalindin tuotevalikoimaa.

Poikkesimme myös Funkkistalon kahvilassa ja galleriassa, jossa on esillä neljän kuvataiteilijan Pälvi Hannin, Sauli Iso-Lähteenmäen, Janne Laineen ja Anne Mäkelän taidegrafiikan yhteisnäyttely vielä 9.9.2021 saakka. Galleriassa on teoksia myös myytävänä.

Funkkistalo on vuodelta 1938, ja sen remontti on valmistunut vuonna 2020. Talossa on kahvila, musiikkisali ja näyttelytila.

Istuimme yhden olutlasillisen verran paikallisessa, siis Walter’s Pub Tyrwäässä, jossa tunnelma oli – paikallista.

Vakituisena käyntipaikkana oli tori, jonne tulee Kirjapäivien aikana paljon kirjojen myyjiä asiaan vihkiytyneiden kävijöiden toivossa sekä tuttu lounaspaikka Ravintola Laiturikahvila. Majoittajana oli hyväksi havaittu Putiikkihotelli Pyynpesä, jonka aamiainen tarjoillaan alakerrassa sijaitsevassa Pyymäen Konditoriassa.

Ensi vuonna heinäkuun alussa

Vuoden 2022 Vanhan kirjallisuuden päivät järjestetään jälleen totuttuun tapaan juhannuksen jälkeen perjantaina ja lauantaina 1.–2.7.2022.

Lue lisää Chagallista postauksesta Museosta museoon Nizzassa.

Normaali
Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Luovat ladyt Nauvossa

Luovat ladyt lomailivat heinäkuisen viikon Kirjais Kursgårdissa Nauvossa seutuun tutustuen. Vietimme myös kymmenvuotisjuhlaamme hippi- ja Flower Power-teemoilla.

Luovat ladyt -nimellä tunnettu naisjoukko on viettänyt jo kahdeksana vuonna heinäkuista lomaviikkoa Ruissalossa, Turussa. Vakiopaikkamme Toivonniemen Kesäkoti jäi kuitenkin jo viime vuonna pois majoituspaikkamahdollisuuksista laajojen remonttien vuoksi, jotka jatkuvat vielä tänäkin vuonna.

Viime kesänä löysimme lomapaikaksemme Saaristokoulun Houtskarista. Tänä vuonna meidät vastaanotti Kirjais Kursgård Nauvossa. Se on osa Kirjais Nature Inn and Villas -yritystä.

Kirjais Kursgård majoitti 15 ladyä heinäkuiseksi viikoksi.

Saaristokoulusta kurssikeskukseksi

Kirjais Kursgård on myös ollut alun perin koulu, joka majoitti kaukaa saaristosta tulevia lapsia. Koulunkäynti alkoi elokuussa 1923 ja toiminta jatkui 1960-luvun puoleen väliin, kunnes lapsia ei ollut enää tarpeeksi.

Erinäisten vaiheiden jälkeen paikasta tuli Kirjais Kursgård, jota käytetään nykyisin leiri-, ryhmä- ja aamiaismajoituksiin. Kirjais Nature Inn and Villas -yritykseen kuuluu myös 1990-luvulla rakennettu Villa Diana sekä kolme vuonna 2005 rakennettua täysin varusteltua talviasuttavaa mökkiä.

Kirjais, suomeksi Kirjainen, on saari ja kylä Nauvon pääsaarten eteläpuolella Paraisilla. Saaresta on siltayhteys Sommarön kautta Pikku-Nauvoon, (ruots. Lillandet) eli pienempään Nauvon pääsaarista, jolle puolestaan pääsee lautalla Paraisilta. Kirjaisissa on vierasvenesatama, ravintola ja kyläkauppa.

Kirjaisten kylän palveluita.

Koko kurssikeskus oli käytössämme ja majoittauduimme yhden, kahden tai kolmen hengen huoneisiin. Alakerrassa on iso luokkahuone, joka toimi muun muassa maalaus- ja työtilana. Pääsimme valmiiseen aamiaispöytään, jonka meille oli kattanut paikan emäntä Camilla, joka on toiminut tässä majoituspaikassa yrittäjänä vuodesta 2019.

Kahden ladyn huone.
Luovan ladyn työpöytä.

Luovasti ja rennosti

Kirjaisiin tuli kaikkiaan 15 naista, osa lyhyemmäksi ajaksi, suurin osa vietti siellä koko viikon. Luovat ladyt -leirin tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman hyvässä seurassa. Mukaan oli otettu entiseen tapaan maalaus- ja kontaktivärjäystarvikkeita, luonnoslehtiöitä, läppäreitä, kameroita sekä muuta välineistöä luovuuden toteuttamiseen.

Ladyt eivät kuitenkaan ole millään muotoa suorituskeskeisiä – jokainen tekee sitä, mikä sattuu huvittamaan ja josta saa iloa. Paljon aikaa menee myös kuulumisten vaihtamiseen ja maailmanparantamiseen.

Ladyt osallistuivat myös 10.7. järjestettyyn Suureen Maalaustapahtumaan, jota vietettiin Helene Schjerfbeckin syntymäpäivän ja Kuvataiteen päivän kunniaksi. Tapahtumaa koordinoiva Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry kannusti osallistujia ympäri Suomen lähtemään ulos maalaamaan, mutta ladyt maalasivat kurssikeskuksen luokassa Leena Mäki-Ketelän hankkimille pohjille käyttäen myös hänen värejään.

Ulla Pyysalo opettelee uutta tekniikkaa Taina Leskisen ja Leena Mäki-Ketelän opastuksella.

Kymmenen vuotta eikä suotta

Osan ajasta veivät 10-vuotisjuhlan valmistelut lauantaina 10.7. Pari ladya kävi poimimassa luonnonkukkia seppeleitä varten, synttärikakku leivottiin ja koristeltiin, samoin ruokasali. Jokainen laittautui hippi- ja Flower Power -teeman mukaisesti kukkamekkoihin. Loppusilaus saatiin hiuskoristeista ja koruista.

Eira-Erika Piironen valmistautumassa iltapäivän juhliin, mutta maalaustapahtumaan liittyvä työ pitää vielä viimeistellä.
Ulla Leino (vas.) ja Marja Koivisto tekivät itselleen upeat luonnonkukkaseppeleet juhlapäivän kunniaksi. Taustalla Marja Tuohimaa ja Ritva Lamberg maalaamassa.

Juhla-ateria nautittiin Hotel Strandbon yhteydessä toimivassa ravintola Strandkrogenissa Nauvossa. Parhaimpana loma-aikana hotellin ja vierasvenesataman tienoo kuhisi väkeä, mutta meillä oli onneksi varaus tehtynä. Saimme pitkän pöydän terassilta.

Nyt saisi jo tuoda ruokaa.
Ulla Leino ja Ulla Pyysalo kukkaseppeleissään.

Juhlakahvit, kuohuviinit ja kakku nautittiin kurssikeskuksessa. Marja Koiviston loihtimasta ja upeasti koristelemasta mansikka-valkosuklaakakusta ei jäänyt muruakaan seuraavaan kertaan.

Parhaan asun palkinto päätettiin suljetulla lippuäänestyksellä ja voiton vei Heidi Kymäläinen, jonka salaisena aseena oli Gudrun Sjödén. Hän sai palkinnokseen Ritva Lambergin tekemän ja lahjoittaman unisiepparin.

Katsoimme myös Eira-Erika Piirosen kokoamaa kuvaesitystä Luovien ladyjen kymmenestä vuodesta. Monenlaista on näihin kesäviikkoihin mahtunut ja leiriviikon ideamme on hyväksi havaittu.

Kymmenvuotissynttärit jatkuivat ravintolareissun jälkeen kurssikeskuksessa.
Mansikka-valkosuklaakakku näyttää herkulliselta ja sitä se olikin. Osa luovista ladyistä on myös käteviä emäntiä.
Heidi Kymäläinen iloitsee voitostaan.

Kirppiksiä, kulinaristimia ja geokätköilyä

Kävimme viikon aikana etsimässä geokätköjä, Nauvon vierasvenesatamassa putiikkeineen, parissa ravintolassa, kaupoissa, Villa Vintagessa ja Simonby Outletissa, Ravintola Glödissa sekä Kirjaisten kyläyhdistyksen ylläpitämässä kirjastossa. Kirjasto sijaitsee vanhaa myllyä muistuttavassa pyöreässä rakennuksessa korkealla mäellä, ja sieltä on kirkkaalla säällä näkymä Kemiöön asti. Sinne voi tuoda itselleen ylimääräiseksi jääneitä kirjoja ja ottaa mukaan mieleisiään. Kirjoja en tiennyt tuoda, mutta mukaani taisi tarttua neljä teosta.

Tuolta jostain se geokätkö löytyy, tietävät asiaa harrastavat ladyt.
Ravintola Glödin katkarapusalaatti oli runsas ja herkullinen.
Villa Vintagen tarjontaa Nauvon vierasvenesatamassa olevassa pienessä putiikissa. Kävimme myös varsinaisessa myymälässä Käldingentiellä.
Simonby Outletissa oli myynnissä kaiken tavarapaljouden lisäksi myös kirjoja.
Tämä kirjasto on aina avoinna, samoin näköalaterassi.
Kirjavalikoima oli melkoinen. Suurin osa kirjoista oli ruotsinkielisiä.
Näköala kirjaston terassilta vierasvenesataman suuntaan.

Yhtenä päivänä poikkesimme pienellä porukalla Gammelgård Pizza & Padel Resortiin pizzan innoittamina. Yritys toimii vanhan kunnalliskodin tiluksilla.

Gammelgård Pizza kertoo yhdistävänsä täyteläisiä italialaisia makuja saariston tuoreisiin ja maukkaisiin raaka-aineisiin ja tekijät lupaavat tehdä Nauvon parasta pizzaa. Nimet ainakin ovat mielenkiintoisia: söin Sjung Hopp Faderallan Lej -nimistä pizzaa, jossa oli muun muassa mozzarellaa ja pecorinojuustoa, kirsikkatomaatteja, rapuja ja ananasta.

Gammelgård Pizza & Padel Resortista löytyy nimen mukaisesti pizzeria ja Nauvon ensimmäinen padelkenttä, mutta myös majoitusta Gammelgårdin majatalosta. Tarjolla on huoneita, huoneistoja ja asuntoautopaikkoja. Tässä on siis yöpymismahdollisuus Saariston Rengastien kulkijoille.

Gammelgård Pizzan ravintolasali oli tyhjillään, koska asiakkaat valitsivat ulkoterassin kuten me ladytkin.

Illan ohjelma: saunaan ja grillaamaan

Saunan lämmitimme joka ilta. Lauantai-illan kunniaksi käytössämme oli myös lämmin palju. Reippaimmat kävivät uimassa aamuisinkin talon lainapyörillä Kirjaisten kylällä noin kilometrin päässä.

Leiriviikon aikana katsoimme myös jalkapallon EM-pelejä, pelasimme Alfapet-peliä, luimme kirjoja, grillasimme joka ilta ja nautimme kaikin puolin kesäisestä saaristosta.

Paljuun mahtui kerrallaan neljä ladyä.
Ketettu grillikatos toimi iltaravintolanamme.
Taisimme saada viikon aikana yliannostuksen makkaraa. Tulilla oli välillä myös kasviksia ja hedelmiä.
Kurssikeskuksen lampaat olivat persoja meloninkuorille.

Idea vapaasti käytettävissä

Kirjoitin tämän postauksen ainakin kahdesta syystä. Teksti ja kuvat ovat meille mukana olleille ladyille muistoksi. Tähän voi palata joskus syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kutsua luokseen kesäisen kauniita hetkiä ja tunnelmia.

Toisena syynä on tarjota lukijoille valmis ja hyväksi havaittu malli järjestää jollekin porukalle kiva lomaviikko. Tarvitaan vain joukko samanhenkisiä tai ainakin toistensa kanssa viihtyviä tyyppejä, sopiva majoituspaikka ja puuhaihminen, joka huolehtii käytännön järjestelyistä ja viestittelystä. Meillä on Facebook- ja WhatsApp-ryhmät sekä sähköposti tiedonjakokanavina. Kysy lisätietoja, jos olet kiinnostunut järjestämään tällaisen lomaviikon.

Ensi vuonna uudet kujeet. Onko paikka tuttu Toivonniemi Ruissalossa vai jokin uusi saaristokohde? Tai kenties ladyt kokoontuvat jossain ihan muualla.

Joutsenen tavoin ladytkin nauttivat merestä ja uimassa käytiin joka päivä. Kirjaisissa luotnto tuli lähelle. Yhtenä päivänä taivaalla liiteli merikotka.
Viikon aikan saimme nauttia kauniista merimaisemista. Tämä kuva on lauttamatkalta Paraisilta Nauvoon, joka on tosin nykyisillään osa Paraista.
Normaali