Mainokset
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Ruoka houkuttelee matkailijoita ‒ myös Irlannissa

Jos kauniit maisemat tai eksoottiset kokemukset eivät saa matkailijoita liikkeelle, niin mikä sitten? Ruoka ja juoma voivat olla vetovoimaisia houkuttimia. Kaiken nähneet ja kokeneet matkailijat saattavat kaivata makuelämyksiä paikallisten tuottajien herkkujen parissa.

Parhaita ihmisiä ovat ne, jotka rakastavat ruokaa. Ikkunakoriste erään kahvilan ikkunassa Skibbereenissä.

Joka kolmas suomalainen valitsee ulkomaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella. Näin tekevät erityisesti nuoret, opiskelijat, liikematkustajat, johtavassa asemassa olevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Kotimaan kohteen ruokatarjonnan perusteella valitsee 27 prosenttia suomalaisista.

Hyvinä ruokamatkailukohteina mainitaan muun muassa Barcelona, Berliini, Praha, Budapest, Lontoo, Tallinna ja Peking. Tiedot ilmenevät vuoden 2017 Matkamessujen Kantar TNS:ltä tilaamasta tutkimuksesta.

Ruokamatkailutrendi on maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Irlannissa turistien ruokaan ja juomaan kuluttama rahasumma on noin kaksi miljardia euroa vuodessa, kertoo Fáilte Ireland, Irlannin matkailuorganisaatio.

Suomen suhteen Fáilte Irelandilla näyttäisi olevan hiukan työtä tehtävänä, sillä suomalaiset eivät ole löytäneet vielä vihreää saarta kulinaristisena kohteena. Saaren juomat tunnetaan paremmin, erityisesti oluet ja viskit.

Ruokamatkailualueena West Cork

Lehmillä oli etuajo-oikeus Länsi-Corkin kyläteillä.

Tutustuin matkailualan TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä retkellä Länsi-Corkin (West Cork) alueeseen ja ruokatarjontaan. Länsi-Cork on nimetty Irlannin vuoden 2017 ruokamatkailualueeksi (Ireland’s Premier Foodie Destination). Nimityksen antajana on ravintolayhdistys Restaurants’ Association of Ireland (RAI) yhdessä vakuutusyritys FBD Insurancen kanssa.

Perusteluissa mainittiin Länsi-Corkin alueen tapahtumat kuten vuosittainen, syyskuussa järjestettävä monipuolinen kokonaisuus Taste of West Cork Food Festival ja Cork Character Cafes -yhteisö kuten myös se ylpeys ja intohimo, jolla paikalliset tuottajat ja kauppiaat suhtautuvat omiin ruokatuotteisiinsa.

Tarjolla oli myös paikalliseen ruokatarjontaan ja -tapahtumiin liittyviä esitteitä.

Kisan kakkoseksi tuli Boyne Valley, kolmanneksi Kilkenny, neljänneksi Kinsale ja viidenneksi West Waterford.

Kalbo’s Café oli laittanut pöydän koreaksi.

Bussilastillinen matkabloggaajia ajettiin päiväretken aikana Killarneysta Corkiin. Matkan varrella oli Skibbereenin kaupunki, jossa meille esiteltiin paikallisten tuottajien elintarvikkeita eräänlaisilla pienoismessuilla Uilinn Art Centren sisäpihalla. Samassa pihassa oleva Kalbo’s Café tarjosi maistiaisia.

Matkabloggaajille maistuivat pöytien antimet aamuisen bussimatkan jälkeen. Muistilehtiöihin kirjoitettiin tietoja tuottajista ja heidän elintarvikkeistaan ja kamerat räpsyivät. Tarjolla oli muun muassa savustettua kalaa ja ankkaa, paikallisia makkaroita (black pudding, verimakkara ja white pudding), kuivalihaa ja piiraita.

Avril Allshire-Howe

Avril Allshire-Howe Rosscarbery Recipes -perheyrityksestä esittelee osaa tuotevalikoimasta: kuivalihaa ja black pudding -verimakkaraa.

Ravintoloista esittäytyivät Pilgrim’s Rosscarberyn ja Mews Restaurant Baltimoren kylästä. Viimeksi mainittu esitteli raaka-aineenaan käyttämiään villiyrttejä ja leviä.

Mews-ravintola houkutteli Baltimoreen. Yksi ravintolan omistajista, Luke Matthews (vas.) ja ravintolan pääkokki Ahmet Dede (oik.), joka on lähtöisin Turkista.

Mews käyttää annoksiinsa myös muita meren antimia kuin kaloja.

Ruokamarkkinoilta matka jatkui Fields of Skibbereen -markettiin, joka on myös vahvasti lähiseudun tuottajien asialla.

Vietin viikon Irlannissa ja sain pelkästään hyvää ruokaa, juomista nyt puhumattakaan. Ja tiedättehän, kuinka käy, kun antaa pikkusormen…Tekisi mieli nähdä Irlannin rannikkokaupunkien kalaravintoloita ja viettää aikaa ruokafestivaaleilla.

Normaali

Luonto, Matkakohde, Valokuva

Vuoristonäkymää Teidellä

Kuva

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Killarneyn taivas

Kuva
Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Sitku-ajattelua: eläkkeellä etelään?

Marraskuinen äkkilähtöviikko Teneriffan lämpöön sai ajattelemaan tulevien vuosien syksyjä ja talvia.

Vietin lomaviikon Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla. Ihastelin ihmepensaiden monivärisiä ja ryöppyäviä kukintoja, kävelin kilometritolkulla kaupungin katuja ja rantaa, istuskelin rantaravintoloissa ja pysähdyin seuraamaan Atlannin valkoisena kuohuvia aaltoja, jotka iskeytyivät tummaan laavarantaan. Nautin  auringon lämmöstä Lago Martiánezin rantatuoleissa ja uin merivesialtaissa.

Osa-aikaiseksi eteläeurooppalaiseksi?

Kun mieleen tuli välillä kotimaa ja -kaupunki, huomasin olevani tyytyväinen tai peräti onnellinen juuri siinä hetkessä ja paikassa. Kiittelin mielessäni ystävääni Eijaa, joka oli houkutellut lähtemään muutaman päivän varoitusajalla Teneriffalle.

Huomasin ymmärtäväni varsin hyvin niitä suomalaisia, jotka ovat siirtyneet viettämään eläkepäivään joko kokonaan tai osittain lämpimiin maihin. Suomen pimeä syksy ja kalsea talvi koettelevat monen henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Etelän lämpö ja valo pitävät mielialan iloisempana ja liikkuessaan ei tarvitse pelätä liukastumista. Hintataso on edullisempi, joten eläke-eurot riittävät paremmin jokapäiväisiin menoihin.

Omat eläkevuoteni ovat vielä vuosien päässä, mutta ehkä tässä voisi jo alkaa suunnitella jotain niiden varalle? En haluaisi muuttaa pysyvästi muualle, mutta voisin hyvin nähdä itseni osa-aikaisena eteläeurooppalaisena. Heräävästä keväästä ja kukoistavasta kesästä haluaisin nauttia Suomessa. Monessa Välimeren maassa on kesällä minulle liian kuumaa.

Ehkä voin tässä lähivuosina tehdä muitakin äkkilähtöjä ikäänkuin pistokokeenomaisesti löytääkseni oman mielipaikkani. Olisiko se Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa, Kyproksella tai Maltalla? Tai kenties jossain eksoottisemmassa paikassa? Intialla ja Thaimaalla on omat ystävänsä, mutta arvelen tyytyväni eurooppalaisiin paikkohin. Näin sanoo henkilö, joka ei ole koskaan käynyt noissa kaukomaissa.

Ihan parasta olisi, jos pääsisi lähtemään oman kotikaupungin lentokentältä Turusta, mutta se rajoittaa määränpäitä vain muutamaan kohteeseen. Mutta ehtiihän valikoima ehkä kasvaakin muutamien vuosien kuluessa. Kanarian saarten kuuden tunnin lentomatka alkaa olla maksimissaan; mieluummin koneaika voisi olla kolme tai neljä tuntia.

Sinne missä appelsiini kasvaa.

Samassa vai eri paikassa?

En haluaisi kuitenkaan sitoutua mihinkään paikkaan niin, että ostaisin sieltä asunnon. Vuokraisin mieluummin asunnon tai ehkä majoittuisin edulliseen täysihoitolaan tai muuhun majapaikkaan.

Olisi hauskaa vaihtaakin paikkaa vuosittain, mutta toisaalta vakituisella talvehtimispaikalla olisi puolensa. Voisi tavallaan matkustaa toiseen kotiin, vaikkakin se olisi väliaikainen majapaikka. Jos tuntisi lähialueen palvelut ja niiden tuottajat, olisi kanta-asiakas ja saisi asiat sujumaan paremmin kuin aina uudessa paikassa alusta aloittaen. Ja paikallista kieltä ja kulttuuriakin oppisi talvi talvelta paremmin.

Kokeilun voisi aloittaa muutamalla viikolla ja ajan kanssa oppisi huomaamaan, mikä olisi sopiva aika ja ajankohta. Ja kaikki nämä mietteet ja suunnitelmat sillä ajatuksella, että ne ovat toteutettavissa elämän ehdoilla ‒ ja mikä liekään elämäntilanteeni siinä vaiheessa, kun pääsisin tätä ideaani toteuttamaan.

Millaisia mietteitä sinulla on tästä asiasta?

Muuttolinnun tavoin etelään?

Normaali

Teneriffan värikäs kukkaloisto ilahduttaa kylmän Pohjolan turistia.

Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Marrakuista kukkaloistoa Teneriffalla

Kuva

Matkakertomus, Matkakohde, Puisto, Valokuva

Penkki, puu ja puistotie Killarneyssä

Kuva