Kaupunki, Kuva, Maisema, Matkakohde, Valokuva

Elokuinen aamu Aurajoen rannassa

Kuva
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola

Viiniä maistelemassa Rondassa

Joaquín Fernandezin viinitila on muutaman kilometrin päässä Rondasta. Kävimme siellä tutustumaan luomutilan toimintaan ja maistelimme viinejä lounaalla.

Joaquín Fernandezin tilalla pääsee myös tutustumaan viinien tekemiseen, maistelemaan niitä, lounaalle ennakkotilauksella, järjestämään juhlia häistä yritysten tilaisuuksiin sekä myös majoittumaan. Paikka on auki vuoden jokaisena päivänä.

Tila sijaitsee mäen päällä ja sieltä aukeaa kauniit näkymät viiniviljelyksille. Kauempana siintää vuoria.

Silmä lepää tässä kauniissa maisemassa.

Teinipojan toteutunut haave

Kuusitoista vuotta sitten nykyisen viinitilan paikalla oli pelkkää peltoa. Nyt siellä on Finca Los Frutales -tila, joka on sekä Joaquin Fernandezin perheen koti että viinialan yritys.

Joaquin Fernandez kasvoi Córdobassa. Hänen isänsä oli rakennustyöläinen ja poika seurasi hänen jäljissään. Joaquín Fernandez oli 14-vuotiaana isänsä apuna tekemässä korjauksia eräällä viinitilalla. Tislaamossa leijunut tuoksu oli hänestä maaginen ja se otti hänet valtoihinsa. Hän tiesi, mitä polkua hänen pitäisi kulkea. Se tosin oli aika pitkä.

Hän teki töitä kivenhakkaajana ja säästi kolmisenkymmentä vuotta perustaakseen oman viinitilan. Samalla hän myös opiskeli viinin- ja maanviljelyä. Monikymmenvuotinen unelma alkoi toteutua vuonna 2000 säästöjen ja pankkilainan turvin. Sopiva paikka löytyi Serranía de Rondan alueelta.

Joaquín Fernandezin mukaan ihmiset hiukan kummastelevat hänen siirtymistään kivistä, erityisesti marmorista, viiniin. Hänen mukaansa kyse on samasta asiasta: jonkin arvokkaan ja kauniin aikaansaamista luonnon antimista, oli se sitten marmoria, puuta, kiviä tai rypäleitä. Tämä tarina löytyi Rondan viinitiloja esittelevältä sivustolta.

Viinejä ja paellaa

Maistelimme neljää viiniä, jotka olivat Los Frutales Rosado, Hacienda Vizcondesa (Roble), Merlot-Syrah ja Finca los Frutales Igualado. Rosado ja Roble on valmistettu Merlot-rypäleistä, Merlot-Syrah nimensä mukaisista rypäleistä ja Iguanon valmistamiseen on käytetty Cabernet-Sauvignon-, Garnacha- ja Merlot– ja Syrah-rypäleitä. Ne kypsytetään ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinejä maisteltiin ruoan kanssa. Alkuruokana oli juusto- ja salamisiivuja sekä salaattia, pääruokana paellaa, lisänä oli myös vaaleaa leipää. Viinit olivat maukkaita ja pidin myös punaviineistä, joiden ystävä en erityisesti ole; liharuoan kyytipoikana menee lasillinen, mutta muutoin valitsen valkoviinin tai oluen. Jätän kuitenkin juomien tarkemman arvioinnin.

Viininmaistelun voi tilata verkosta etukäteen täyttämällä lomakkeen. Tilaisuuden kesto on noin tunti ja vartti. Viinitilan verkkosivuilta en löytänyt maistelun hintaa, mutta Tripadvisorissa joku kävijä kertoi neljän viinin maistelun pienten napostelujen kanssa maksaneen 18 euroa per henkilö. Kyseiseltä sivulta löytyy lisää kuvauksia paikasta; suurin osa arvostelun kirjoittajista on antanut viinitilalle erinomaisen arvion.

Joaquin Fernandezin tilan tuotantoa, kaikki luomua.
Ravintolasta on avoimet näkymät viiniviljelmille.

Pellolta pulloihin

Kävimme katsomassa myös viininvalmistusta, jota meille esitteli Moisés Fernandez, tilan perustajan poika. Hän kertoi viininvalmistuksen monista vaiheista.

Tilalla on 9,2 hehtaaria maata luomuviinirypäleiden kasvattamiseen. Satoa saadaan noin 60 000 kiloa vuodessa. Tästä määrästä valmistetaan noin 36 000 litraa viiniä noin 50 000 pulloon. Viinirypäleiden poiminta alkaa elokuussa ja se tehdään käsin aikaisin aamulla.

Valmistushuoneissa oli isoja terässammioita, tynnyreitä ja lopulta isoja metallihäkkejä täynnä pullotettua viiniä. Seinällä on mittari, joka kertoo ilmeisesti sammioiden lämpötiloista.

Viinitynnyrit olivat muuttuneet hauskoiksi pihakoristeiksi. Taustalla rakennus, jossa viini valmistuu ja etenee terässammioista tynnyreihin ja pulloihin.
Moisés Fernandez kertoi rypäleiden monivaiheisesta matkasta pellolta pulloihin ja pöytiin.
Viininvalmistuksen lämpötilat ovat seurannassa.
Viini kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä noin vuodesta puoleentoista vuoteen. Puinen tynnyri tuo viinin aromeihin tammisuutta ja vaniljaisuutta.
Pullo poikieen valmiina maailmalle.

Tilan viineillä on Andalusian ja Euroopan luomumerkki yhtenä kolmesta rondalaisesta viinitilasta. Puna- valko- ja roséviinejä viedään muun muassa Kanadaan, Belgiaan ja Tanskaan, mutta Suomen Alkon valikoimista niitä ei löydy.

Lue lisää Rondasta: Paluu Rondaan.

Normaali
H niin kuin hotelli, Kaupunki, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Puisto

Paluu Rondaan

Ronda on erikoinen kaupunki andalusialaisessa vuoristossa. Se on historian saatossa kokenut valloittajan toisensa perään. Erilaiset kulttuurivaikutteet ovat osa Rondan viehätystä. Sijainti syvän El Tajo -rotkon kahta puolta tekee siitä uniikin käyntikohteen.

Rondan vaakuna.

Ennen TBEX Europe 2022 -konferenssia saimme valita kaksi kokopäiväretkeä muutamasta Andalusian kohteesta. Valitsin Mijaksen ja Rondan, vaikka olen jälkimmäisessä käynyt aikaisemminkin. Ehkä sen valinnassa painoi tutustuminen paikalliselle viinitilalle maistelutilaisuuksineen? Mijaksesta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa Valkoisten talojen Mijas.

Kaupunki vuoristossa

Espanjan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Rondaan meidät kuljetti tilausbussi, joka suoriutui hyvin vuoristoisesta ja mutkaisesta tiestä. Kaupunki sijaitsee Málagan maakunnan luoteisnurkassa noin 54 kilometriä Marbellasta ja noin 110 kilometriä Málagan lentokentältä.

Rondassa voi puhua huoleti tyyliin ”jo roomalaisten aikana”, sillä kaupunki oli heidän kauppapaikkansa, tosin tuolloin nimellä Arunda. Sittemmin sen valloittivat ainakin muslimit, maurit ja katoliset. Historian kerroksellisuus on läsnä kaupungissa.

Ronda on Serranía de Rondan vuorien ympäröimässä syvänteessä, ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko. Sen pohjalla virtaa Guadalevinjoki.

Ronda on kuuluisa rotkon yli 1700-luvulla rakennetusta Puente Nuevo -sillastaan, joka onkin vaikuttava näky. Se on korkeudeltaan 98 metriä. On vaikea kuvitella, miten se on saatu rakennettu silloisilla menetelmillä.

Puento Nuevo -silta yhdistää Rondan eri puolet. Sillan vasemmalla puolella oleva rakennus on Rondan kongressipalatsi.

Olimme Rondassa vain lyhyen aikaa ja teimme siellä kävelykierroksen oppaan kanssa. Ohitimme yhden Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka on vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Nykyaikainen härkätaisteluperinne on saanut alkunsa juuri Rondassa ja paljon aikaisemmin, vuonna 1572 perustetussa kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa Real Maestranza de Caballería de Rondassa.

Plaza de Toros de Ronda -härkätaisteluareenan etuosasta löytyy teemaan sopiva patsas.

Katselimme 1800-luvulla rakennetusta Alameda del Tajo -puistosta vaikuttavia näkymiä laaksoon.

Alameda del Tajo -puisto oli rehevä ja viihtyisä kukkineen, puineen ja patsaineen.
Näkymiä Alameda del Tajo -puistosta.
Puisto on reunustettu koristeellisella aidalla.
Kesäkuun alussa kukkivat puut – lajia en tiedä.
Alameda del Tajo -puistoa leveine käytävineen.

Parador-hotelleista yksi on Rondassa

Ohitimme myös maineikkaan espanjalaisen Parador-ketjun hotellin. Parador de Ronda sijaitsee entisessä kaupungintalossa. Olin kuullut näistä hotelleista espanjan kieltä ja kulttuuria harrastavalta ystävältäni Tuijalta. Parador-hotellien ketjuun kuuluu lähes sata hotellia manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla sekä Pohjois-Afrikassa.

Parador-hotellit sijaitsevat linnoissa, luostareissa, palatseissa ja muissa historiallisissa rakennuksissa usein hyvillä paikoilla. Jos sattuu kohdalle, niin niissä voi poiketa vaikka kahvilla tai ravintolassa, ellei halua sijoittaa melko hintavaan majoitukseen.

Hauska sattuma osui kohdalle, kun olin pääsiäisenä käymässä Maarianhaminassa ja poikkesin paikallisella Emmaus-kirpputorilla. Sen hyllyiltä löysin kauniisti kuvitetun kirjan Parador-hotelleista. Ostin sen ja lahjoitin Tuijalle.

Puente Nuevo -sillalta La Ciudadiin

Puente Nuevo -sillalta on mahtavat näkymät alas rotkoon.
Näkymä Puente Nuevo -sillalta.

Kuljimme myös leveän Puente Nuevo -sillan yli. Saimme nauttia katutaitelijan kitaransoitosta ihaillessamme rotkon maisemia entisen luostarirakennuksen (Convento de Santo Domingo) luona; se toimii nykyisin kongressipalatsina (Palacio de Congresos de Ronda).

Rakennukseen kiinnitetystä mainoksesta sain tietää, että Rondassa järjestetään kesäkuun alussa vuosittain kansainvälinen kitarafestivaali Ronda International Guitar Festival (El Festival Internacional de Guitarra de Ronda), joka kestää viikon verran. Se voisi olla elämys musiikin ja erityisesti espanjalaisen kitaramusiikin ystävälle.

La Ciudad -kaupunginosa sijaitsee Rondan vanhalla puolella. Siellä on suurin osa monumenteista, museoista ja kaupungin kiinnostavista rakennuksista. Yksi Rondan tärkeimmistä uskonnollista monumenteista on Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko. Se oli alkuaan moskeija 1300-luvulla ja sitä ennen paikalla oli roomalaisten temppeli.

Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko.
Ikkunoiden ja pervekkeiden somisteena on usein kiemuraista takorauta-aitaa.
Punaiset pelargoniat värittävät valkoista taloa puisine ovineen.
Rondassakin pääsee ajelemaan hevoskärryillä. Rakennus on Palacio de Mondragón, jossa toimii kaupungin museo.
Rondasta löytyy hiukan rapistuneessakin kunnossa olevia taloja. Katua somistavat valkoisin liinoin koristellut narut.
Puutarhaa erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan talon edustalla.
Talon seinää oli somistettu värikkäin keramiikkalaatoin.

Ronda innoitti Rilkeä ja Hemingwayta

Ronda on innoittanut muutamia taiteilijoita. Itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) sai takaisin luomisvoimansa Rondassa. Hän on sanonut: ”Olen etsinyt kaikkialta unelmieni kaupunkia ja olen lopulta löytänyt sen Rondasta.”

Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan härkätaisteluita myöten. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Kierroksemme Rondassa päättyi ja palasimme bussiin, joka kuljetti meidät tutustumaan Joaquín Fernandezin viinitilaan muutaman kilometrin päässä kaupungista. Se onkin sitten seuraavan postauksen aihe.

Bodega Joaquín Fernandez valmistaa luomuviinejä.

Ronda on kaupunki, jossa voisin käydä kolmannenkin kerran, sillä olen nähnyt ja kokenut vain pieniä hetkiä kaupungissa, jossa riittäisi tutkittavaa viikoksi tai kahdeksikin.

Jos Ronda kiinnostaa vielä, niin voit lukea postauksen aikaisemmasta vierailustani kaupungissa vuonna 2008 otsikolla Ronda rotkon reunalla. Tuolloin otettuja kuvia löytyy lisää erillisestä Ronda-kuvagalleriasta.

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

Valkoisten talojen Mijas

Mijas ja sen historillinen keskus Mijas Pueblo on viehättävä, joskin kovin suosittu retkikohde lähellä Marbellaa ja Fuengirolaa valkoisine taloineen, kukkineen ja kapeine kujineen.

”Hengitä tätä kristallin kaltaista hiljaisuutta rikkomatta sitä.” (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Ennen TBEX-konferenssia osallistujat saivat valita kaksi kokopäivän retkikohdetta. Valitsin Mijaksen ja Rondan.

Mijas sijaitsee Aurinkorannikolla noin 30 kilometriä Málagasta lounaaseen. Sen naapurikaupunkeja ovat Marbella ja Fuengirola. Matkasimme Mijakseen bussilla oppaan johdolla. Historiallinen keskus Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteessä yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutamia neulansilmäkäännöksiä olikin matkallamme.

Aasilla vai apostolinkyydillä?

Mijaksen keskusta on suljettu autoilta. Jos paikkaan tutustuminen jalkaisin ei kiinnosta, voi vuokrata itselleen aasin tai hevosen rattaineen. Aasien ”taksiasema” löytyy läheltä matkailuinfoa. Aasitaksi kiertelee ympäri Mijasta ja kyyti maksaa yhdeltä henkilöltä 15 euroa ja kahdelta 20 euroa. Kierros kestää noin 15–20 minuuttia.

Kyytiläisiä odotellessa.

Jos suosit mieluummin paikallaan pysyvää aasia, niin voit kiivetä matkailuneuvonnan vieressä olevan pronssisen aasipatsaan selkään. Se on suosittu valokuvauspaikka, joka saa hieman varttuneemmankin matkailijan hulluttelemaan.

Aasipatsaan portailla varoitetaan pronssin kuumuudesta.

Kuvauksellinen kohde

Mijas on muutoinkin kuvauksellinen: maisemaa vuoristoon ja merelle, valkoisia taloja, seiniin kiinnitettyjä pelargoniaruukkuja, kauniita puistoja kukkineen. Opas kertoi Mijaksen valkoisten talojen salaisuuden: ne maalataan kaksi kertaa vuodessa.

Matkailutoimistosta käteeni osui esite, joka on tehty varta vasten selfieiden ottajille; siihen on piirretty kartta ja listattu kuvauksellisimmat paikat. Luotin kyllä omiin silmiini ja kuvasin mieluisia kohteita.

Näköalaa matkailuneuvonnan vieressä olevalta tasanteelta.
Maisemaa El Compas -näköalapaikalta.

Vuoren neitsyen kappeli

Yksi Mijaksen nähtävyyksistä on vuoreen 1600-luvulla kaivettu kappeli. Kappeli sijaitsee puistossa, jonka toiselta laidalta aukeaa näköalapaikka laajoihin rannikkomaisemiin. Se on omistettu Vuoren neitsyelle (Ermita de la Virgen de la Peña), joka on myös mijasilaisten suojeluspyhimys.

Vuoren neitsyelle omistettu kappeli El Compas -näköalatasanteella.
Kappelin vieresä oleva matkamuistomyymälä.

Syyskuussa järjestetään nimikkopyhimykselle omistettu juhla Mijas Feria. Se alkaa yleensä toisena syyskuun lauantaina ja se kestää seuraavaan keskiviikkoon asti. Juhlassa Mijaksen keskusaukiolle tulee pop up -baareja ja -ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa ja juomaa, erityisesti paikallista sherryä, lisäksi nähtävillä on espanjalaisia hevosia ja flamencotanssia.

Mijasista löytyy myös Espanjan ainut ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena Plaza de Toros. Se on rakennettu vuonna 1900. Areenan yhteydessä on museo, jossa on nähtävillä muun muassa härkätaistelijoiden pukuja.

Mijasissa on myös muita kappeleita ja kirkkoja sekä modernin taiteen museo, etnografinen museo sekä miniatyyrimuseo.

Matkailijoita riittää

Mijas saa elantonsa nykyisin matkailusta. Onpa se omistanut yhden syksyisen päivän Turistin päiväksi, jolloin kaupungintalolla juhlitaan viinin ja tanssin merkeissä. Mijas tunnetaan myös golfista: kaupungissa on yksitoista golfkenttää.

Kesäkuun alussa Mijaksessa oli matkailijoita, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Tuli siellä mieleeni, että enpä välittäisi olla paikalla heinä-elokuussa, jolloin paikka lienee kansoitettu. Kuumuuskin olisi riesana.

Koronasta varoitetaan kauppahallin seinustalla. Kesäkuun alussa julkisissa liikennevälineissä oli maskipakko, myös lentokoneessa Málagaan mennessä.
Matkamuistoiksi on tarjolla värikästä keramiikkaa.
Aurinkohatuissa on valinnanvaraa.

Älä eksy ryhmästä

Vierailimme Mijaksessa vain muutaman tunnin ajan. Osa tuosta ajasta meni minulta hukkaan, sillä jouduin selvittämään sijaintini omatoimisesti. Eksyin oppaan johdattamasta ryhmästä. Jossain vaiheessa huomasin, että seuraan aivan väärää porukkaa.

Ei muuta kuin kohti matkailuinfoa. Sain neuvojien avullaan selvitettyä, mihin aikaan pitäisi olla bussilla, joka jatkaisi matkaa kohti kauempana olevaa lounaspaikkaa – iltapäivän ohjelma ei ollut tarkasti tiedossani. Onneksi oli yhteys myös yhteen konferenssiosallistujaan WhatsAppin kautta.

Sain tästä yhden kohdan suunnittelemaani postauksen, johon kerään Älä tee -vinkkejä omien kokemusteni perusteella: Älä eksy ryhmästä.

Selvitettyäni bussin lähtöajan ja -paikan istahdin terassille ja nautin paikallista olutta.
Oluen kanssa tarjottiin sipsejä.
Elä, tunne ja rakasta vapaasti. (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)
Normaali
Kulttuuri, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Rakennus

Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.
Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.
Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.
Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.
Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.
Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.
Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.
Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi

+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Henkilö, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Taiteilija

Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Someron Kulttuurigalleriassa on esillä Kaija Aarikan muotoilemia esineitä. Tämänvuotisen Jäähileitä kuutamolla -näyttelyn teemana ovat erityisesti lasi- ja metalliesineet.

Kaija Aarikan tuotantoa ei ole muualla esillä tässä laajuudessa.

Kaija Aarikan (1929–2014) puukorut, metallikoristeet ja monet muut hänen muotoilemansa tuotteet ovat osa suomalaista designhistoriaa, mutta myös arkeen ja juhlaan kuuluvia esineitä. Hänen tuotantoonsa vuodesta 1954 alkaen voi tutustua Someron Kulttuurigalleriassa Aholan talossa Someron keskustassa, kaupungintalon vieressä.

Tämä Kaija Aarikan elämäntyön pysyväisnäyttely on jatkoa vuonna 2020 järjestetylle Aarikka-näyttelylle Kivimakasiinissa. Näyttelyn ovat koostaneet Kaija Aarikan tyttäret Sarianna Partanen ja Pauliina Aarikka. Nyt on esillä erityisesti lasi- ja messinkiesineitä ja näyttelyn nimenä on Jäähileitä kuutamolla. Jäähile on lasinen kynttilänjalka vuodelta 1970 ja Kuutamo on messinkinen kynttilälampetti vuodelta 1972.

Ateena 1971.

Kaiken takana on nappi

Näyttelyssä on mukana lehtileike vuodelta 1963, jossa kerrotaan taiteilija Kaija Aarikan pienestä nappikaupasta Vanhalla Kauppakujalla. Tarina alkoi jo vuonna 1950-luvun alussa, kun Ateneumin tekstiililinjalla (nykyisin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) opiskelevat Kaija Aarikka ja Elissa Salmi halusivat kehittää persoonallisia nappeja pukuihinsa. Valmistuttuaan 1954 Kaija Aarikka perusti Aarikka Ky:n yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ensimmäisen liikkeensä hän avasi vuonna 1960.

Kaija Aarikan jakkupuku vuodelta 1968 ja Heli-rintakoru vuodelta 1956.

Puunapeista valikoima laajeni muun muassa puukoruihin ja -leluihin, metallisiin purnukoihin, maustepurkkeihin ja tarjottimiin, koristeisiin, hopeakoruihin ja lasiesineisiin. Hän suunnitteli tuotteita myös Tampellalle, Humppilan Lasitehtaalle, Euran Paperille ja Hyllingen-lasitehtaalle.

Kaija Aarikka oli Somerolla tunnettu. Hän oli kasvanut Jurvalan kartanossa ja hän vietti paljon aikaa kesämökillään viimeisinä vuosinaan. Somerolaiset ovat valinneet hänet Mekkopitäjäläiseksi ja Somerniemen Torineuvokseksi. Laajempaa tunnustusta Kaija Aarikka on saanut Espan Friidu -nimityksen, Vuoden Yrittäjä -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin ja kauppaneuvoksen arvonimen myötä.

Aarikan sivuilta löytyy Aarikan virtuaalimuseo, josta on löytyy artikkeleja, mainoksia, tuotekuvia ja tarinoita Aarikan ja suomalaisen muotoilun viimeiseltä kuudelta vuosikymmeneltä.

Tutustu myös Perinnehuoneeseen ja Kaari Utrion näyttelyyn

Toinen Kulttuurigallerian pysyvä näyttely on Someron veteraanien ja sotainvalidien Perinnehuone, johon on kerätty somerolaisten lahjoittamaa aineistoa ja esineitä. Vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä somerolaisen kirjailija Kaari Utrion näyttely, jossa on esillä muun muassa hänen muistikirjojaan, lehtileikkeitä, tuotantoa ja vuosien 1968–1985 työväline, Olympia-kirjoituskone; Utrio toimii myös Kulttuurigallerian suojelijana.

Kaari Utrion kirjoituskone.

Galleriassa on esillä myös Someron kaupungin omistamaa taidetta. Kulttuurigallerian ylläpitäjänä on Someron Kulttuuri ry.

Kulttuurigalleria löytyy Aholan talosta. Rakennus on vuodelta 1867 ja siellä on toiminut aikaisemmin kauppa, kunnanlääkärin vastaanotto ja neuvola.

Someron Kulttuurigalleria
Joensuuntie 20
Somero
http://www.kulttuurigalleria

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Kulttuuri, Matkakohde, Nähtävyys, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma

Taidetta Kivimeijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolta löytyy taidetta meijerillisen verran. Kesänäyttelyssä voi tutustua 15 taiteilijan töihin.

Kesäkuun alussa Kivinavetan ovella ei ihan vielä näyttänyt taidenäyttelyltä.

On hienoa, että rakennukset saavat uutta elämää sen jälkeen, kun alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu. Näin on käynyt Somerolla. Valtionmeijeristi Alfred von Schraderin piirsi vuonna 1905 jyhkeän kivirakennuksen toimimaan ensin kartanoiden meijerinä. Sittemmin se oli viljavarastona ja putkiliikkeen käytössä, mutta nyt sen vankkojen seinien sisältä löytyy taidetta.

Kivinavetan takapiha toimii kesällä keramiikkakurssitilana polttouuneineen.

Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry:n toiminta Someron Kivimeijerissä alkoi 2010, jolloin sinne perustettiin näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus. Rakennuksessa on näyttelytilaa melkein Helsingin taidehallin verran, 560 m2. Yhdistys on järjestänyt useita valtakunnallisia kesänäyttelyitä sekä kursseja valokuvauksesta, maalauksesta, kirjallisuudesta ja keramiikasta.

Kävin paikalla kesäkuun alussa, jolloin isäntänä ja esittelijänä oli taiteilija Antero Kare. Paikalla oli jo taideteoksia, mutta ihan valmista ei vielä ollut tulevaa kesänäyttelyä varten. Go, Somero, Go Go -näyttely avautui 18.6. ja siihen voi tutustua 14.8.2022 mennessä. Näyttelyssä on esillä Somerolle muuttaneiden taiteilijoiden töitä.

Taiteilija Antero Kare teoksensa edessä.

Somerolle on tiensä löytänyt laaja joukko taiteilijoita muun muassa paikkakunnan edullisten kiinteistöhintojen ja sijainnin vuoksi. Kulttuuriyhdistyksen mukaan ”ennestään musiikista, lavatansseista ja kesäteattereista tunnettu kulttuuri-ilmapiiri on nyt voimakkaan visuaalinen. Työhuoneet täyttyvät veistoksista, maalauksista, installaatioista, kuvituksista, logoista, käyttögrafiikasta, kirjoista, keramiikkavadeista, ruukuista, käyttöesineistä, performansseista, videoista, elokuvista, lavasteista.”

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat:

Antero Kareen teoksen edessä on joukko Tommi Toijan ”pikku ukkeleita”.
Tommi Toijan teos.
Antero Kareen veistoksia.
Antero Kareen teos.
Yksityiskohta Antero Kareen teoksesta.
Vanhan Kivimeijerin seinätkin ovat hyvin taiteellisen näköisiä.

Kivimeijerin lisäksi teosten esittelyyn käytetään ulkotilaa. Piha-alueelle yhdistys rakentaa myös seitsemän keramiikka-uunin patteriston ja teosten valmistamista varten teltta-alueen. Kurssit ja luennot ovatkin olleet näyttelyjen ohella yhdistyksen vetonauloja.

Tänä vuonna on tarjolla keramiikkakursseja, maalauskurssi ja työsymposiumeja. Klassikkoperinteenä ovat Rakufestivaalit, joiden ajankohta tänä vuonna on 15.–17.7. Paikalle pääsee myös työskentelemään omatoimisesti.

Uuni keramiikan mustasavupoltolle.

Someron Kivimeijerin osoite on Turuntie 1034, Pyöli (vanhaa Turuntietä, Hämeen Härkätietä, noin 11 km Somerolta.)

Kivimeijeri on avoinna joka päivä klo 12.00–18.00.

Pääsymaksut: aikuiset 10 euroa, lapset 5 euroa, alle 7 v. ilmaiseksi.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Henkilö, Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Somero vaalii Baddingin muistoa

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Alkuperäinen Badding-kioski löytyy osoitteesta Helsingintie 920, Somero.
Kioski on hyvä taukopaikka kesän matkailijoille.

Jos reissusi kulkee kesällä Someron kautta, niin pidä tauko Badding-kioskilla ja muistele paikkakunnan maineikasta laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea.

Laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Rauli ”Badding” Somerjoki (1947–1987) on jäänyt muistoihimme musiikillaan. Fiilaten ja höyläten, Paratiisi, Bensaa suonissa, Ikkunaprinsessa, Tähdet, tähdet, Valot, Laivat ja monet muut laulut soivat edelleen radioasemilla, karaokessa, tanssilavoilla ja Spotifyssa.

Baddingiä pidetään suomalaisen rockin uranuurtajana. Hän esiintyi ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Ruissalossa elokuussa vuonna 1970. Esikois-lp ilmestyi vuonna 1971, mutta vasta Jarkko Laineen sanoittama Fiilaten ja höyläten nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1973. Hän kuului nuoruuteni artisteihin Kirkan, Hectorin, Juicen ja Elton Johnin ja David Bowien tavoin.

Rauli Somerjoki oli kotoisin Somerolta ja eli siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, myöhemmin hänen kotipaikkansa oli Helsinki ja siellä erityisesti Alppiharju. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle. Hänet muistetaan yhä ja fanit tuovat haudalle kukkia, patsaita ja tähtitarroja.

Myös Somerjokien aikoinaan pyörittämä lippakioski kerää edelleen Raulia muistavia. Sen vierestä löytyy Someron yrittäjien ylläpitämä modernimpi kioski ja pari pöytää penkkeineen. Tarjolla on muun muassa kahvia, Baddingin mukaan nimettyjä korvapuusteja, virvokkeita, jäätelöä ja fanituotteita. Kioskin aukioloajat voi tarkistaa Facebook-sivuilta.

Kesän 2022 aukioloajat.
Somerjokien pitämä kioski kunnostettuna. Baddingin kuva löytyy ovesta.
Someron yrittäjien kioski löytyy alkuperäisen kioskin vierestä.

Someron yrittäjät ovat myös kunnostaneet Rauli Badding Somerjoen kotitalon, jonne kuljetaan kioskilta pientä metsäpolkua. Talo on perikunnan hallussa ja käytössä, mutta jos portti on auki, niin pihallekin voi mennä.

Rauli Somerjoen kotitalo on kunnostettu. Portaiden vieressä olevasta vihreästä postilaatikosta löytyy vieraskirja, johon kävijöiden toivotaan laittavan nimikirjoituksensa.

Jos siis kulkusi käy Suomen suvessa tietä Somerolle pitkin, niin pysähdy kahville ja vaikkapa Badding-puustille muistelemaan Someron legendaarista laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea. Osoite on Helsingintie 920, Somero.

Baddingin mukaan nimetty korvapuusti.

Someron Yrittäjät ry on myös rekisteröinyt Badding-sanan Rauli Somerjoen perikunnan pyynnöstä. Rauli Somerjoesta tuli jo keskikouluaikoinaan Badding-nimen keksi hänen kaverinsa Rauli ”Rafe” Tanskanen.

Someron keskustasta löytyy Badding-muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 2015. Muistomerkin suunnittelivat kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen.

Someron keskustassa oleva Badding-muistomerkki on kuin pysäkki.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Lue myös: Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Normaali
Bloggaajat tutustuivat kesäkuun alussa Someroon. Vasemmalla Kirsti Sergejeff (Mummo matkabloggaa), Elisa Julin (Travelisa), Merja Kukkonen (Merjan matkassa) ja Muotiputiikki Helmen omistaja Anita Hallapelto. Mukaan matkallemme liittyi myöhemmin Eveliina Korhonen (Reissukuume).

Seuraavat postaukset tulevat siis Somerolta, joka yllätti meidät kaikki.
Tuote/palvelu saatu VisitSomero* *Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.
Bloggaus, Kaupunki, Matkakohde, Pukeutuminen ja muoti

Ihanat naiset Somerolla

Kuva
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Risteilyt

Gloryn loistoa Itämerellä

Pohjoisen Itämeren uusin ja suurin matkustaja-autolautta M/S Viking Glory liikennöi Turusta Tukholmaan. Millainen laiva syntyi pohjoismaisena suunnitteluna ja kiinalaisena toteutuksena?

Hei, hei, Turku! Keula kohti Maarianhaminaa M/S Viking Glorylla.
Gloryn pienoismalli oli esillä laivalla.

Viking Linen uusi laiva M/S Viking Glory aloitti liikennöimisen Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan maaliskuun alussa. Vesille se laskettiin 26. tammikuuta Xiamen Shipbuilding Industry Co Ltd:n telakalla Kiinan Xiamenissa.Vesillelaskuseremonia lähettiin suorana YouTubessa.
– Viking Glory ilmentää Viking Linen uskoa Itämeren matkailun valoisaan tulevaisuuteen. Avainsanat ovat vastuullisuus, energiatehokkuus ja innovatiivinen pohjoismainen muotoilu. Viking Glory on syntynyt tiiviissä yhteistyössä suomalaisten ja pohjoismaisten kumppanien kanssa, kertoi Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses tiedotteessa.

Nimensä Glory sai nimikilpailun kautta, johon ensi vaiheessa tuli kaikkiaan 22 486 ehdotusta. Niistä karsittiin kymmenen ehdokasta yleisöäänestykseen, jonka Glory voitti. Sikäli hieno valinta, koska Glory toimii Viking Grace -laivan linjaparina – nimet sopivat hyvin yhteen.

Saaristolaismaisema avautuu isoista ikkunoista

Viking Glory on yksi maailman energiatehokkaimmista aluksista. Se käyttää polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua (LNG).

Gloryn pituus 222,6 metriä ja bruttovetoisuus 63 813 tonnia, ja se on pohjoisen Itämeren suurin autolautta. Sen rahtikapasiteetti on 1 500 kaistametriä ja jääluokka 1 A Super. Miehistöä laivalla on noin 200. Laivan hinta oli 225 miljoonaa euroa.

Gloryssä on tilaa autoille kansilla 3 ja 4, kannella 5 on sekä hyttejä että autoja, kansilla 6,7 ja 8 hyttejä, kansilla 9, 10 ja 11 ravintoloita, konferenssi- ja oleskelutiloja sekä myymälä ja kylpyläosasto.

Gloryn sisustuksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehtitoimisto Koncept Stockholm. Se on yhdistänyt skandinaavista keveyttä ja leikkisyyttä. Pääpaino on maailman kauneimmaksi sanotun saariston maisemilla; niitä on helppo katsella isoista panoraamaikkunoista. Muita yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Wärtsilä, ABB Marine, Kone, Almaco, Climeon, Evac, Projektia, Pointman ja Deltamarin.

Kuva: Viking Line.
Muotoilija, kuvanveistäjä ja sisustusarkkitehti Stefan Lindfors teki Viking Glorylle kolme teräksistä taideteosta. Under ytan -niminen veistos sijaitsee laivan 10. kannella.
Stefan Lindforsin teos koristaa Vista Terracea.
Osassa käytäviä oli puupanelointia.

Pääsiäisenä Maarianhaminaan

Olen matkustanut Viking Gloryllä kaksi kertaa. Ensimmäinen matkani oli pääsiäisenä, jolloin uusi laiva vei minut viettämään lomaa Maarianhaminaan. Neljän päivän vapaata olivat päättäneet hyödyntää monet muutkin ja joukossa oli paljon perheitä. Laivan matkustajakapasiteetti on 2 800 henkilöä ja tuolloin pitkäperjantain aamuna laivalla oli noin 2 770 henkeä. Varasin matkan lähellä lähtöpäivää, eikä kohtuuhintaisia hyttejä ollut enää saatavissa. Laivalla on hyttejä kaikkiaan 922. Niistä osa on sviittejä.

Valitsin aamiaispaikaksi bistrotyylisen ravintola Kobban, jossa tarjottiin Premium-aamiainen. Se sisälsi kuohuviinilasillisen, pöytään tarjottavan teen tai kahvin ja lämpimän ruoan sekä runsaan aamiaispöydän. Ravintolatiloissa oli mielenkiintoinen sisustus valaisimia myöten. Nimensä ravintola on saanut ahvenanmaalaisen saaren Kobbaklintarin mukaan.

Premium-aamiainen alkoi luohuviinilasillisella.
Lämpimänä aamiaispöytään tuotiin Eggs Floretine.
Kobbanin sisustuksessa on paljon kaarevia muotoja.
Kobbanin erikoisen valaisimen vuodot toivat mieleen Aalto-maljakon.
Tämäkin on Kobbanin sisustusta. Lintuhäkkimäinen eriö antaa seurueelle omaa rauhaa tai ainakin illuusion siitä.

Gloryn ravintoloissa on valinnanvaraa. Kobbanin yläkerrassa oli Fyren-niminen ”lasitettu ja pyörivä chambre séparée pienemmille ryhmille, jotka haluavat nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta sekä lyömättömän upeista saaristonäkymistä.” Fyrenin voi varata enintään 12 hengen aamiaista tai päivällistä varten.

Syksyllä 2022 avataan Mimmi’s-niminen ravintola, jossa tarjoillaan suosittuja bistroklassikoita kuten hampurilaisia, pihvejä, salaattia ja kalaa. Nimensä ravintola on saanut Wilhemina ”Mimmi” Widbomilta. Hän toimi meriammattilaisena 1900-luvun alussa, mikä oli tuolloin harvinaista naisille. Hänen kerrotaan kiertäneen Kap Hornin kahdeksan kertaa 1900-luvun alkupuolella.

Muita Gloryn ravintoloita ovat The Buffet, Market, Torget Café & Bar, Viking Terrace, Vista Room, Vista Deck ja Algoth’s, joka on saanut nimensä pirtukeisari Algot Niskalta.

A niin kuin Algot. Algoth´s on salakapakka.
Algoth´sissa voi nauttia drinkkejä samalla kun silmät ja sielu lepäävät merimaisemassa.
Vista Deckissä voi nauttia merituulista ja juomista.

Lapset on otettu huomioon ainakin siten, että heille on useampi leikkihuone konferenssitiloissa siten, että ne on nimetty ikäryhmittäin.

Laivalla on myös Archipelago Spa & Wellness -kylpyläosasto 11. kannella. Siellä on kaksi poreallasta, relax-allas, lumiluola ja useita saunoja, kuten höyrysauna ja panoraamasauna merinäköalalla. Spa-osaston yhteydessä on myös kunto- ja treenisali, jossa voi joogata tai tehdä HIIT-treenin virtuaalisen ohjauksen avulla. Kylpyläosasto on suunniteltu aikuisille; alle 16-vuotiaa pääsevät sinne aikuisten seurassa.

Piknikristeily äitienpäivänä

Toinen matkani oli Gloryllä äitienpäivän piknikristeily, jolloin mukana matkassa olivat iäkäs äitini sekä siskoni ja veljeni. Väkeä oli tälläkin matkalla reilusti, mutta laiva ei ollut ehkä niin täynnä kuin pääsiäisenä. Nyt sain varattuna ikkunallisen neljän hengen hytinkin, joka tarjosi lepopaikan ruokailun ja ostosten jälkeen. Aamiaisen nautimme The Buffetissa.

Vaihdoimme laivaa Maarianhaminassa Viking Graceen ja palasimme sillä takaisin Turkuun. Iloisena yllätyksenä oli yökerhon esiintyjä: Finnair Pilots’ Big Band solistinaan Veeti Kallio. Parinkymmenen muusikon orkesteri soitti komeasti.

Grace on ollut lempilaivani sen liikenteeseen tulosta saakka vuonna 2013. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, viekö Glory siltä suosikkiaseman. Glory on isompi, uudempi ja valoisampi, mutta jätän asian vielä hautumaan seuraavalle matkalle.

Finnair Pilots’ Big Band koostuu nimensä mukaisesti Finnairin lentäjistä. Orkesteri on perustettu vuonna 1971. Solistina rouheaääninen Veeti Kallio.
M/S Viking Glory matkalla jossain Itämerellä. Kuva: Viking Line.
Normaali