Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Seppänä Strömforsin ruukin alueella

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Strömforsin ruukin vanhat puna-valkoiset talot heijastuvat veteen.
Strömforsin ruukin alueen vanhoja rakennuksia kuvattuna Pajamuseon ikkunan takaa.

Strömforsin ruukin alue on mielenkiintoinen käyntipaikka historiasta, kulttuurista ja luonnosta kiinnostuneille. Jos olet aina halunnut kokeilla raudan takomista, niin sekin onnistuu.

Olen käynyt parina kesänä Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa, joka on ulottunut myös Strömforsin ruukin alueelle Ruotsinpyhtäälle saakka, nykyisin Loviisan aluetta sekin. Harmittelin, etten päässyt tutustumaan siellä sijaitseviin taloihin, koska julkisen liikenteen varassa se oli liian hankalaa. Niinpä ilahduin, kun minulla oli mahdollisuus vierailla tällä vanhalla ruukkialueella osana Cursor Oy:n järjestämää käsityöteemaista pressimatkaa marraskuun alussa.

Ajoimme Helsingissä puolitoista tuntia ja saavuimme Strömforsiin, jossa toimi aikoinaan yksi Suomen vanhimmista rautaruukeista. Sen perusti vapaaherra Johan Creutz vuonna 1698. Strömfors on keksitty nimi, joka otettiin käyttöön vuonna 1744. Se on yhdistelmä ruukin uusien omistajien sukunimistä Nohrström ja Forsell (aateloituna af Forselles).

A´la Tallista käsitöitä ja herkkuja

Ensimmäisenä kohteenamme oli Anne Laakson luotsaama kädentaito- ja herkkupuoti A´la Talli, jossa saimme kahvia ja suolaista ja makeaa piirakkaa.

Puodin valikoimissa on muun muassa kotimaisia laadukkaita käsintehtyjä tuotteita: puisia vanhan ajan leluja, keppihevosia, huovutettuja tossuja ja hattuja, kankaisia kasseja, pussukoita, pipoja, koruja sekä kierrätystuotteita esimerkiksi farkusta ja nahasta.

Piian Herkut -elintarvikevalikoimista löytyy mm. mehuja, hilloja, siirappeja ja sinappeja. Puodista voi ostaa myös ekologista, luonnonmukaista kosmetiikkaa sekä siivoustuotteita. Puoti on avoinna ympäri vuoden ja aukioloajat löytyvät Facebook-sivuilta.

A´la Tallista löytyy monenlaista käsityö- ja herkkutuotetta.
Kierrätysmaterialeista tehtyjä kortteja vanhassa matkalaukussa.

Rauta taipui sydämeksi

Strömforsin Ruukin Sepät palveluksessanne.

Tällä matkalla ei tarvinnut tyytyä vain katselemaan kädentaitojen tuloksia, vaan pääsimme tekemään pieniä tuotteita erilaisin tekniikoin. Strömforsin Ruukin Seppien pajassa saimme kokeilla, kuinka rauta taipuu. Seppä Tiia-Riitta Lahti opasti ryhmäämme. Pieni rautatanko muokkautui sydämeksi. Valmis lopputulos syntyi monien vaiheiden jälkeen ja Tiia-Riitan apua kaivattiin useasti.

Seppä Tiia-Riitta Lahti näytti mallia. Tulen ja kuuman raudan kanssa työskenneltäessä on turvallisuus tärkeää; silmät ja kädet suojattiin.
Sepänpajan vasaravalikoimaa.
Pressimatkalaiset työn touhussa. Vasemmalla Viktoria Shishkova, takana Kirsti Sergejeff, Kaarina Korventaka ja Heidi Kormano.
Riitta Mustosen hehkuva rauta taipuu sydämeksi. Kaarina Korventaka iloitsee.
Tämän blogin kirjoittaja seppänä sepän pajassa. Kuva: Päivi Arvonen.
Heidi Kormano viiksellisenä.
Rautatanko taipuu sydämeksi kuumuudessa ja takomalla ja taittamalla.
Sydän täyttä rautaa.

Meillä oli hiukan aikaa tutustua myös Strömforsin pajamuseoon Yläpajassa eli ”Hänen Armonsa pajassa”. Se on nimetty vuorineuvoksetar Virginia af Forsellesin mukaan. 31-vuotiaana leskeksi jäänyt ja rautarouvaksikin mainittu af Forselles hallitsi ruukkia lähes 60 vuotta aina kuolemaansa saakka vuonna 1847. Hänet voi tavata ”elävänä” alueella järjestettävissä opastuksissa.

Pajamuseoon on entisöity täysin toimiva rautapaja vesivasaroineen ja ahjoineen. Museossa voi tutustua entisajan rautaruukin toimintaan ja seppien työskentelyyn sekä nähdä millaisia välineitä käytettiin rautaesineiden, kuten naulojen ja työkalujen valmistamiseen.

Pajamuseon tunnelmaa.
Strömforsin tehtaan tuotteita.

Helene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu

Ruotsinpyhtään kirkko on Suomen vanhin keskeiskirkko.

Kävimme myös Ruotsinpyhtään kirkossa, joka on valmistunut vuonna 1770. Sen on suunnitellut yliluutnantti ja miekkaritari Olof Glansenstjerna; rakennusmestarina toimi Nils Gimberg. Kirkko on kahdeksankulmainen ja vuonna 1898 toteutetun peruskorjauksen jälkeen vaaleasävyinen ja ns. nikkarityylinen.

Kirkon Ylösnousemus-alttaritaulun on maalannut Helene Schjerfbeck vuonna 1898. Se on hänen ainut alttaritaulunsa. Kattokruunut ovat vuodelta 1898 ja ne on valmistanut berliiniläinen C. Krammer.

Helene Schjerfbeckin maalaama Ylösnousemus-alttaritaulu.

Kulttuuria ja luontoelämyksiä

Ruukin alueen rakennuksissa on kauniita ikkunoita.

Näimme vain pienen osan Strömforsin ruukin alueesta. Varsinkin kesäisin siellä on monipuolista toimintaa, muun muassa kesäteatteria ja taidenäyttelyitä. Elokuinen Kymijokipäivä tarjoaa ohjelmaa ja koettavaa koko perheelle. Alueen läpi virtaavan Kymijoen haara tarjoaa luontoelämyksiä retkeilijöille, suppailijoille sekä kajakki- ja kanoottiretkeläisille. Välineitä voi vuokrata paikan päältä.

Joulukuun alussa alueella järjestetään Strömforsin ruukin joulu -tapahtumaa, jossa on mukana kymmeniä käsityö- ja jouluherkkumyyjiä sekä muuta toimintaa.

Strömforsin ruukkiin on noin tunnin matka Helsingistä ja Kotkasta puolisen tuntia E18-moottoritietä pitkin. Kouvolasta Strömforsiin ajaa Länsi-Kymen kulttuuritietä pitkin 50 minuuttia.

Strömforsin Ruukki
Ruukintie 11
07970 Ruotsinpyhtää

Lisätietoja: https://stromforsinruukki.com/

*Pressimatka Loviisaan, Kotkaan ja Haminaan 4.–5.11.2021.

Normaali
Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puutarha

Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Loviisan kaupungin museossa pääsin hetkeksi menneen maailman tunnelmiin. Kauniita interiöörejä, taidokkaasti työstettyjä esineitä ja koloistaan kurkistelevia museohiiriä.

Marraskuisella retkellä pääsin vierailemaan Loviisan kaupungin museossa, joka toimii nykyisin vuonna 1755 rakennetussa Komendantintalossa. Museo järjestää vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä, erilaisia tapahtumia ja esitelmiä.

Tällaisia peilejä olisi Sylvi-mummuni sanonut kruusatuiksi.

Kerroin jo aikaisemmassa postauksessani museon Paparazzi-näyttelystä, jossa on esillä Aatos Åkerblomin valokuvia Eddie Brucen kokoelmista.

Museossa oli myös viehättäviä interiöörejä ja esineitä, joista otettuja valokuvia laitan tähän postaukseen esille.

Loviisan kaupungin museon kokoelmat edustavat paikallista kaupunkikulttuuria 1700-luvun keskivaiheilta saakka. Museon perusnäyttelyssä voi tutustua muun muassa kustavilaisiin huonekaluihin, hopea- ja tinaesineisiin sekä kaupungin merelliseen historiaan liittyviin esineisiin.

Nuoren tytön huone 1800-luvulta.
Arkun kansi oli koristeltu sisäpuolelta maalauksin. Vuosiluku on 1811.
Tämä viehättävä esine on tanssikortti, johon daamit merkitsivät herroille lupaamiaan tansseja.
Komea purjelaivan pienoismalli on osa museon merellistä esineistöä.
Ikkunalle on kerätty kauniita lasipulloja ja pikareita.

Säveltäjä Jean Sibelius liittyy Loviisan kaupungin historiaan ja siitäkin museo kertoo. Kaupungissa on toiminut aikoinaan kylpylä, jonka historiaa myös valotetaan.

Museon ylimmässä kerroksesta löytyy on museon oma erikoisuus eli tinanvalajan verstas. Siellä on paikallisten tinanvalajien vuosina 1757–1882 käyttämiä muotteja ja työkaluja.

Tinanvalajan verstas.
Paikallisten valokuvaajien mainoksia ja valokuvia.

Parhaillaan museossa voi tutustua 13.1.2022 saakka siihen, kuinka joulua vietettiin ennen. Komendantintalo on koristeltu eri historiallisten ajanjaksojen perinteiden mukaisesti jouluasuun.

Täällä myös museohiiret viettävät jouluaattoa pienissä ovelissa piilopaikoissaan. Hiiret ovat pehmoleluja, joita museoon tulevat lapset saavat etsiä – oiva konsti houkutella leikin varjolla kiinnittämään heidän huomiota museon esineisiin.

Tehtävä lapsille ja lapsenmielisille: bongaa hiiri!

Loviisan kaupungin museon alaisuuteen kuuluu Komendantintalon lisäksi Strömforsin ruukin pajamuseo Ruotsinpyhtäällä sekä Viirilän kotiseutumuseo.

Talon edustalta löytyy Komendantin puutarha, jossa kasvaa vanhoja hyöty- ja koristekasveja 1700- ja 1800-luvun hengessä. Puutarhaan on istutettu mausteyrttejä ja vihanneksia, väri- ja tuoksukasveja, humalaa ja tupakkaa ja siellä on myös lääkekasvimaa. Aluetta on täydennetty hedelmäpuilla, pensasaidalla sekä koristekasveilla. Kaikkiaan kasvilajeja on yli sata.

Loviisan puutarhayhdistyksen tietojen mukaan ”linnoituksen komendantti käytti aikoinaan muun muassa salviaa ruoansulatuksen edistämiseen, laventelia unettomuuden parantamiseen ja rosmariinia painajaisten torjumiseen.”

Marraskuussa kasvit oli tietysti leikattu lähes maan tasalle, mutta keväällä ja kesällä niitä on varmaan mielenkiintoista tutkia.

Komendantin talon puutarha oli jo valmistautunut talveen.

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
07900 Loviisa
044 450 5009
museo@loviisa.fi

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin ja sunnuntaisin kello 12–16.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakohde, Nähtävyys, Puutarha, Rakennus, Ruokakulttuuri

Pellon antimia luomuna Malmgårdista

Palvelu/tuote saatu: Cursor Oy*

Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.
Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.

Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.

Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.

Luomuviljelyssä muinaisviljoja

Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.

Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.

Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto

Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.

Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittain Luomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.

Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.

Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.

Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.

Panimosta palkittuja oluita

Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.

Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.

Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.

Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.

Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awardskilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.

Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).

Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.

Puoti täynnä maalaistuotteita

Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.

Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.

Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.

Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.

Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.

Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.

Kartano, ei vaan linna

Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty.
Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.

Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna  edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.

Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?

Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.

Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.

Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksen retkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.

Kivileijonia ja simpukoita puistossa

Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.

Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.

Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.

Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.

Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.

Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.

Malmgårdin kartano pihapiireineen kuuluu Museoviraston inventoimiin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) -kohteisiin.

Malmgårdin kartanon ja Kartanopuodin sekä Malmgårdin Panimon kuulumiset, aukioloajat ja hinnat löytyvät Facebook-, Instagram– ja verkkosivuilta.

Malmgård, Kartanopuoti ja Malmgårdin Panimo
Malmgård 53
07720 Malmgård
Loviisa
040 1685271
malmgard@malmgard.fi
www.malmgard.fi
Verkkokaupan osoite: http://kauppa.malmgard.fi/

Kartanopuodon hyllyltä löytyi tällainen somiste. Ja olihan meidänkin retkemme paitsi mukava, myös maukas.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Arkkitehtuuri, Konsertti, Kulttuuri, Matkakohde, Rakennus, Tapahtuma, Teemapäivä

Onnea Logomo, 10 vuotta!

Logomo. Kuva: Logomo/Riikka Kyläheiko.

Luovien alojen tapahtumakeskus Logomon 10-vuotissyntymäpäiviä ja samalla Turku 2011 -merkkipäivää vietetään 20.11.2021. Olen ollut viettämässä Logomossa niin perheen kohokohtia, työhön liittyviä palavereja ja tapahtumia kuin konsertteja ja muita vapaa-ajan tapahtumia.

Kymmenen vuotta sitten Turku vietti Euroopan kulttuurikaupunkivuottaan. Kaupunki sai uuden tapahtumapaikan, kun tuolloin otettiin käyttöön vuonna 1876 rakennetusta entisestä VR:n konepajasta muokattu monitoimitila. Siitä tuli kulttuurin, taiteen ja luovien alojen tapahtumakeskus Logomo. Euroopan kulttuuripääkaupunkistatukseen liittynyt Turku 2011 -ohjelma tarvitsi toteutuakseen uusia ja muuntautumiskykyisiä tiloja.

Logomo hallinnoi ja vuokraa tiloja sekä pitkäaikaiseen toimitilakäyttöön että lyhytaikaisille tapahtumille. Pitkäaikaista vuokrattavaa tilaa löytyy noin 10 000 neliötä. Konttori– ja Byrå-toimitiloista löytyy noin 80–90 yritystä ja 400 työntekijää. Sieltä löytyy tilaa myös taiteilijoille; näiden vuokrauksesta ja hallinnoinnista vastaa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö.

Logomon päädystä pääsee Konttorin tiloihin. Kuva: Logomo/Aino Suni.
Logomon rouheaa seinäpintaa.
Talven tunnelmaa Logomon pihalla.
Monet askeleet vievät Logomoon.

Tapahtumakeskuksessa on kaksi ravintolaa. Kitchenissä on tarjolla arkisin lounasta ja lauantaisin brunssia ja Teatro palvelee tapahtumien etkoilla ja jatkoilla.

Punahehkuinen lupaus Theatron seinällä.
Theatrosta löytyy myös Äkkilähtökioski.

Tiimipalavereja, kokouksia ja juhlia

Itselläni on paljon muistoja Logomosta. En enää muista, milloin kävin siellä ensimmäistä kertaa ja miksi. Työhön liittyviä tilaisuuksia ovat ainakin olleet monet tiimipalaverit ja yhteistyökumppaneiden kanssa pidetyt kokoukset sekä yhden hankkeen päätöstilaisuuskin tuli sinne järjestettyä. Noin vuoden ajan olin myös vuokralaisena Logomon Byråssa, kun tartuin edulliseen tarjoukseen työtilasta tai oikeammin pöytäpaikasta.

Tilojen esittelyn yhteydessä pääsimme käymään myös sellaisissa paikossa, joihin yleisö ei normaalisti pääse. Tuolloin näimme muun muassa Voice of Finland -lähetystä varten valmiina olevan lavan ja pääsin istahtamaan hetkeksi tähtivalmentaja Michael Monroen tuoliin.

Televisiosta tuttu Voice of Finland -kilpailun esiintymislava ja katsomo päiväasussaan.
Pääsin istahtamaan tähtivalmentajan tuoliin. Kuvan otti tiloja esitellyt logomolainen.

Logomon lavalla on myös keskimmäinen lapseni Arttu saanut päähänsä ylioppilaslakin, ja me olemme päässeet tunnelmoimaan Gaudeamus igitur -laulun myötä. Nuorin lapsemme Maiju vietti Logomossa vanhojen tanssejaan ja me valtasimme eturivin paikat hyvissä ajoin.

Lakit ovat valmiina ojennettaviksi Kupittaan koulun ylioppilasjuhlassa.
Logomo-salin lattia odottaa Puolalan koulun ”vanhoja” pyörähtelemään. Me valtasimme hyvissä ajoin eturivin paikat.
Maiju-tyttäreni poseerasi vanhojen tanssien jälkeen ikimuistoisen päivän päätteeksi.

Konsertteja ja tapahtumia

Konserteista mieleen ovat jääneet Hectorin konsertti sekä The Simon & Garfunkel Story.

Hectorin konserttiin luotiin tunnelmaa taustakuvilla ja valoilla.
Lava odottaa The Simon & Garfunkel Storyn esiintyjiä.
Logomossa järjestettiin Kulttuurigaala vuonna 2017. Kuva: Logomo/Ralph Larmann.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Vuoden Luontokuva -festivaali on pidetty Logomossa vuonna 2016 sekä viime vuonna poikkeusjärjestelyin iskusanoina käsidesi, maskit ja turvavälit.

Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Logomossa vuonna 2016.

Koronakesinä 2020 ja 2021 Logomon terassilla eli ulkoalueella järjestettiin konsertteja niin, että yleisöllä oli pöytäpaikat. Kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa trioa Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki. Se oli oiva tilaisuus kuivan ja eristäytyneen koronakevään jälkeen ja tuntui, että esiintyjätkin olivat iloisia keikastaan.

Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki Trio esiintyi Logomon terassikesässä vuonna 2020.

Logomo ja Turku 2011 juhlivat 20.11.2011

Logomon syntymäpäiväjuhlia ja samalla myös Turku 2011 -merkkipäivää vietetään lauantaina 20.11.2021. Talo on täynnä ohjelmaa aamusta yömyöhään. Päivällä vietetään avoimien ovien päivää, joka sisältää taikuutta, sirkusta, elokuvaa ja taidetta klo 10–15.

Klo 15 on Logi salissa mielenkiintoinen tilaisuus nimellä Saimi ja Johanna – Kaikilla väreillä feat. Michael Monroe. Siinä kaksi vahvaa naista, Saimi Hoyer ja Johanna Oras, kertovat ystävyydestä, elämästä ja yrittäjyydestä. Huikean lisän tuo akustisella kitarallaan ikirokkari Michael Monroe.

Illemmalla kuunnellaan musiikkia ympäri taloa olevilla lavoilla. Iltabileet alkavat klo 20 ja kestävät aina aamuyöhön asti. Esiintyjinä nähdään mm. Turku Rock Academyn kasvatteja. Ohjelmassa on myös Flame Jazz -konsertti. Lisäksi Lenni-Kalle Taipale luotsaa lavalle joukon Suomen tähtiartisteja, joiden nimet paljastuvat vasta konsertissa.

Logomon tilaisuuksissa on ollut 16.11. alkaen käytössä koronapassi.

Koko vuoden 2021 ajan Turussa on juhlittu kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä kulttuuripääkaupunkivuoden hengessä lukuisine tapahtumineen ja julkisine taideteoksineen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Lisänsä ovat myös antaneet kaupungin omat kulttuurilaitokset tarjoamalla parastaan.

Vuoden tavoitteena on ollut tuoda esiin kulttuuripääkaupunkivuoden jättämiä pysyviä jälkiä sekä rakentaa siltaa vuoteen 2029, jolloin Turku täyttää 800 vuotta.

Sillasta puheen ollen

Logomonsilta häämötti keskeneräisenä vuoden 2020 kesällä.

Sopivasti ennen synttärijuhlia ehti valmistua myös paljon puheenaihetta myöhästymisensä ja kohonneiden kustannustensa vuoksi antanut ratapiha-alueen ylittävä Logomonsilta. Se otettiin käyttöön keskiviikkona 3.11. kello 14.00. Silta on tehty kävelysillaksi, jossa pyöriä tulee taluttaa.

Vuonna 2016 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti Jousi-niminen ehdotus, jonka perusteella silta on toteutettu. Voittaneen kilpailuehdotuksen oli laatinut VR Track Oy arkkitehtikumppaninaan C&J Arkkitehdit Oy. Valaistuksen on suunnitellut Lighting Design Collective Oy.

Ensikävelyni sillalla on vielä tekemättä. Kenties käytän sitä, jos menen 10-vuotisjuhliin.

Logomonsilta valmiina. Kuva: Turun kaupunki/Eelis Lynne.

Onnittelut pyöreistä vuosista, Logomo! Olkoon tulevaisuutesi valoisa ja tapahtumarikas.

Lue myös: Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali koronamoodissa.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Messut, Tapahtuma

Kohtaamisia Kirjamessuilla

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Kirjat kiinnostavat ihmisiä. Varsinkin lauantaina oli väkeä liikkeellä melko paljon.

Helsingin Kirjamessuilla tapasin monia mielenkiintoisia kirjoja ja ihmisiä. Kolmena päivänä.

Helsingin Kirjamessut katkaisi lähes kahden vuoden tauon messutapahtumissa. Osallistujat, niin kirjailijat, kustantajat ja muut näytteilleasettajat kuten myös yleisö, olivat iloisia mahdollisuudesta tapaamisiin, keskusteluihin ja vuorovaikutukseen.

Paikalla ja verkossa

Kirjamessut järjestettiin torstaista sunnuntaihin 28.–31.10.2021 Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtumaan osallistui noin 52 000 henkilöä, mikä on vähemmän kuin huippuvuosina. Kotiin jäivät ilmeisesti iäkkäämmät lukijat ja riskiryhmäläiset.

Messuohjelmaa seurattiin lisäksi verkkoyhteyden kautta lähes 4 000 päätelaitteelta. Senaatintori- ja Töölönlahti-lavan ohjelmaa voi seurata tapahtuman verkkosivuilla vielä koko marraskuun ajan sähköisellä lipulla. Jos et ostanut lippua messuille, sen voi hankkia vielä nyt messujen jälkeenkin kymmenellä eurolla. Verkosta löytyy myös osa kansainvälisten kirjailijoiden haastatteluista.

Verkosta löytyvät taltioinnit Senaatintori-lavan ohjelman esiintyjistä Jukka Viikilä, Juha Hurme, Sirpa Kähkönen, Niillas Holmberg, Hanna Brotherus, Jani Toivola, Saara Turunen, Ismo Alanko ja Katja Kettu, Jari Tervo, Laura Malmivaara, Silvia Hosseini, Miki Liukkonen ja Rosa Liksom. Taltiointeja löytyy myös muiden lavojen ohjelmista.

Vähemmän ja väljempää

Tuttu koronaohjeistus oli voimassa Kirjamessuillakin.

Kirjamessuilla oli aikaisempaa väljempää. Väkeä oli toki vähemmän, mutta myös tilojen suunnittelussa oli huomioitu terveysturvallisuus. Ohjelmalavojen yhteyteen oli rakennettu entistä isommat katsomot ja siellä täällä oli istuskelupaikkoja. Toivottavasti nämä järjestelyt säilyvät tulevinakin vuosina. Lisäksi muu ohjeistus koronamaskeista käsidesiin oli käytössä.

Järjestäjien mukaan messulla myytiin paljon kirjoja ja jotkut näytteilleasettajat ylittivät jopa edellisen tapahtuman myyntiluvut. Yhdessä kohtaa ihmettelin pitkää jonoa, kunnes huomasin, että kyseessä oli signeerausjono, joka vei kohti Ismo Alankoa ja Katja Kettua, jotka ovat tehneet yhdessä muusikon elämäkerran. Ainakin tuota kirjaa myytiin siis hyvin.

Messuilla kuulin myös erään kustantajan osastolla keskustelua kirjan lyhyestä elämänkaaresta, joka on kuulemma vain muutaman kuukauden ikäinen. Sitten teos voi päätyä vaikka myytäväksi kustantajien loppueriä myyvän yrityksen laareihin viiden tai kolmen euron hintaan. Noita laareja oli messuilla paljon ja ne myös kiinnostivat ihmisiä. Löysin sieltä minäkin muutaman kirjan. Enemmän otin kuitenkin kirjoista kuvia muistaakseni hankkia ne myöhemmin kirjastosta.

Vitosella kirja kuin kirja.
Kahden euron kolikollakin heltisi kirja.

Ihmisiä ja kirjoja

Parasta antia messuilla ovat ihmiset ja kirjat. Tai kirjat ja ihmiset. En ole varma, kumpi järjestys on oikea. Kirjoja on hauskaa hypistellä ja ihmetellä, mitä kaikkea löytyykään kirjan muodossa – mikään inhimillisen elämän osa-alue ei ole vierasta.

Tapasin messuilla paljon tuttuja, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Yksi heistä oli bloggaajaystäväni Märtha Vesterback OrdOdlaren-blogista, jonka kanssa meillä oli sovittu tapaaminen. Hän toi minulle tilauksesta mainiota chilillä terävöitettyä appelsiinihilloaan. Tutkimme myös yhdessä ruotsinkielisten kirjojen ja lehtien osastoa, josta otin mukaani muutaman puutarha-aiheisen näytelehden. Märthan kirjoituksia oli niissäkin.

Mukavia kohtaamisia oli myös Exlibris Åboensiksen osastolla niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Matkatoveri Ullan kanssa päivitettiin kuulumisia lounastapaamisilla.

Teoksen bloggaajatapaamisessa esittäytyi joukko kirjailijoita uusimpien teostensa kanssa: Juha Hurme (nykysuomennos Aleksis Kiven klassikkoromaanista Seitsemän veljestä), E. L. Karhu (Veljelleni), Marjo Niemi (Kuuleminen), Matias Riikonen (Matara) ja Alexandra Salmela (56, oletan). Saimme ottaa mukaamme yhden kirjan mukana olleiden kirjailijoiden uutuuksista.

Valintani oli Juha Hurmeen modernisoima Kiven klassikko. Hurmeella oli jo hiukan kiire junalle, mutta hän suostui signeeraamaan teokseni. Kynää hänellä ei ollut matkassa, joten kaivoin käsilaukusta omani. Hurme kehui sitä hyväksi ja oivalsin vinkin. Lahjoitin siis kynättömälle kirjailijalle kirjoitusvälineen.

Kuuntelin myös muutamia kirjailijaesityksiä, muun muassa Anja Snellmanin ja Saku Tuomisen haastattelut. Yrittäjä, luova johtaja, ravintoloitsija ja tietokirjailija Saku Tuominen kertoi Juha Roihan haastattelussa uusimmasta kirjastaan Kuinka puut kasvavat ja mitä me voimme oppia siitä. Kirja lähestyy maailmaa ja elämää, luontoa ja etenkin ihmismieltä monesta yllättävästä näkökulmasta. Kirjoittaja pohdiskelee sitä, voisimmeko oppia luonnolta paljon nykyistä enemmän.

Saku Tuominen on ollut tuottelias tietokirjailija. Uutuus taisi olla jo hänen viidestoista kirjansa joko yksin tai yhdessä toisen tekijän kanssa kirjoittamansa. Hän sai Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinnon tänä keväänä.

Juha Roiha ja Saku Tuominen keskustelivat messuilla ihmisen ja luonnon suhteesta.

Paula Havaste haastatteli Juha Itkosta, Paula Norosta ja Kaija Rantakaria Kirjailijaliiton järjestämässä keskustelussa Kysy kirjailijalta. Kuulijoita oli salin täydeltä ja yleisön etukäteen toimittamat kysymykset liittyivät muun muassa siihen, mikä on parasta kirjailijan ammatissa, tarvitseeko kirjailija oman huoneen, missä muussa työssä kukin kirjailijoista voisi toimia ja miten pääsee parhaiten alkuun kirjailijan uralle. Jälkimmäiseen kysymykseen annettiin klassinen vastaus: lukemalla ja kirjoittamalla paljon.

Sisarukset uskalsivat tulla yhdessä halaamaan Herra Hakkaraista, Mauri Kunnaksen luomaa hahmoa.

Tapaamisiin ensi vuonna 27.–30.10.2022

Helsingin Kirjamessut 2022 järjestetään torstaista sunnuntaihin 27.–30.10.2022. Tuolloin kirjamessujen rinnalla järjestetään myös Viini & Ruoka -tapahtuma. Laita päivät jo kalenteriisi, niin minäkin tein.

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Normaali
Auringonlaskun aikaan Juha Vainion kadun varrella.

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*
*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Kaupunki, Maisema, Matkakohde, Valokuva

Ilta saapuu Kotkaan

Kuva
Kaupunki, Luonto, Maisema, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Puisto

Puistot Kotkan nähtävyyksinä

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Kotkasta löytyy monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja tapahtumia, mutta käymisen arvoisia ovat myös kaupungin monipuoliset puistot.

Katariinan Meripuisto toukokuussa.

Kotka, Kymenlaakson toiseksi suurin, noin 52 000 asukkaan kaupunki on kuulu meri- ja jokiympäristöistään Suomenlahden rannikolla, Kymijoen suistossa. Satama, Meripäivät sekä paljon erilaisia palkintoja saaneet puistot ovat myös tuoneet kaupungille mainetta ja kunniaa.

Kotkan puistoja on määrätietoisesti kehitetty 1980-luvulta saakka. Kaupungissa on yhteensä noin 1 400 hehtaaria viheralueita, joista rakennettuja puistoja on  noin 170 hehtaaria. Puutarhaneuvos ja Kotkan puistojen ”isä” ja kehittäjä, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen, lainaa Puistojen Kotka -esitteessä Viherympäristöliiton sanoja: ”Kotka on maan ainoa todellinen puistokaupunki.”

Kaupunki listaakin omissa matkailumainoksissaan tärkeimmiksi nähtävyyksiksi Merikeskus Wellamon, Kotkan puistot, Akvaariotalo Maretariumin, Varissaaren ja Langinkosken keisarillisen kalastusmajan. Ne ovat paikallisten kuin matkailijoidenkin suosimia käyntikohteita, ja puistoissa vierailee myös puutarha-alan ammattilaisia ja harrastajia.

Puistoja keväisessä ja syksyisessä asussaan

Veteen varisseita kukkia Sapokan Vesipuistossa toukokuussa.

Olen varmaan joskus aikaisemminkin käynyt Kotkassa, mutta vaikuttavimmin mieleeni on jäänyt vierailuni erään ryhmän mukana toukokuussa vuonna 2019. Kiersimme silloin muiden nähtävyyksien lisäksi myös Sapokan Vesipuistossa sekä Katariinan Meripuistossa.

Kevät sai luonnon viheriöimään ja kukkimaan ja meri oli syvänsininen. Ihastelin jo silloin noiden puistojen upeutta ja sitä, että pahoin saastunut lahdenpoukama sekä hylätty öljysataman alue oli muutettu kaupunkilaisten ja matkailijoidenkin virkistysalueeksi.

Katariinan Meripuisto toukokuussa.

Pääsin lokakuun alussa tutustumaan uudestaan noihin puistoihin, joiden värit olivat muuttuneet vihreän lisäksi ruskeiksi, punaisiksi, oransseiksi ja keltaisiksi. Maisema oli hiukan erilainen kuin aikaisemmalla käynnillä, mutta edelleen viehättävä.

Suomen palkituin lajissaan: Sapokan Vesipuisto

Sapokan Vesipuisto lokakuussa.
Puistossa on myös noin 20 metriä korkealta kalliolta syöksyvä vesiputous.

Sapokan Vesipuisto sijaitsee osoitteessa Tallinnankatu 11. Puisto rakentaminen aloitettiin vuonna 1990. Nimi Sapokka tullee venäjän sanasta sapog (saapas), jota Sapokanlahti muodoltaan muistuttaa. Siellä on sovitettu yhteen rakennettu ympäristö ja luonto. Puistossa riittää nähtävää kaikkina vuodenaikoina. Puuveneillä on puistossa oma laituri.

Pari puuvenettä odottaa vielä talviteloille pääsemistä Sapokan Vesipuistossa.
Lokakuun värit hehkuvat Sapokan Vesipuistossa.
Veden nainen. Eero Hiironen. 2015.
Sapokan Vesipuiston istutuksia lokakuussa.
Eero Hiironen: Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt. 2016.
Myöhäinen Peace-ruusu kukkii Sapokan Vesipuiston Ruusuterassilla.

Sapokka on Suomen palkituin puisto: se on saanut kansainvälisen tunnustuksen hyville viheralueille eli Green Flag Award -palkinnon vuosina 2019, 2020 ja 2021, Suomen paras kivityökohde -palkinnon vuonna 1996, Vuoden ympäristörakenne -palkinnon vuonna 1994 sekä Suomen paras ulkovalaistuskohde -palkinnon vuonna 1993.

Öljysatamasta virkistysalueeksi: Katariinan Meripuisto

Tämä kartta on maalattu asfaltille Katariinan Meripuistossa.

Katariinan Meripuisto sijaitsee Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä ja se löytyy osoitteesta Puistotie 32. Se on siis entinen öljysatama, josta on rakennettu monipuolinen toimintapuisto ja virkistysalue kaiken ikäisille. Alueen puhdistamisen jälkeen puiston maisemointityöt aloitettiin vuonna 2004, mutta puiston rakentaminen jatkuu edelleen.

Yli 20 hehtaarin suuruisen alueen uutuuksia ovat skeitti- ja parkouralue, muumileikkipaikka ja puistoplanetaario. Museoviraston kunnostama Ruotsinsalmen linnoituskaupungin keskuslinnoitus Fort Katariina on peräisin 1700-luvulta. Tuosta linnoituskaupungista Kotkan kaupunki sai alkunsa.

Katariinan Meripuisto toukokuisissa väreissään.
Ruska värittää Meripuistoa lokakuussa.

Alueella on myös Katariinan tervaleppälehto, joka on erittäin monipuolinen varsinkin kasvillisuuden ja linnuston osalta.

Kesäisin osassa puistoa omassa aitauksessaan asustaa lampaita. Oppaamme mukaan puiston kävijämäärä kasvaa aina eläinten saapumisen jälkeen – onhan niissä kaupunkilaislapsille ihmeteltävää.

Niemen eteläkärjestä löytyy Ankkuriluoto, jonka ankkuri on 1800-luvulla seilanneesta purjelaivasta. Luodolle johtaa metallinen kävelysilta. Ankkuriluoto on virallinen tuhkansirottelupaikka, josta sirotellaan mereen vuosittain noin sadan uurnan tuhkat.

Heikki Laaksonen: Tammisotilaat. 2020. Tilateoksessa on 28 tammipaalua, ja se kuvaa Ruotsinsalmen toista meritaistelua heinäkuussa vuonna 1790. Tammisotilaat katsovat suuntaan, johon sotalaivoja aikoinaan upotettiin. Sotilaat on tehty vuosina 1789–90 upotettujen sotalaivojen rakennusmateriaalista eli massiivitammesta. Alla on norjalaista oliivinväristä hiekkaa, kuin merta.
Ankkuriluoto.
Itäisen Suomenlahden majakoiden pienoismalleja.

Puistossa on myös esillä pienoismalleja Itäisen Suomenlahden majakoista Porkkalanniemeltä Seiskarin saareen. Kotkalainen Mikko Taskinen on valmistanut majakat, jotka valaistaan iltaisin.

Meripuistosta löytyy myös piknik-alueita pöytineen ja grilleineen sekä mietiskelylabyrintti.

Valtavan graniittipöydän ääreen mahtuu isompikin porukka.

Puisto palkittiin Euroopan viheraluerakentajien Trend Award -pääpalkinnolla vuonna 2012 sekä Vuoden Ympäristörakenne -palkinnolla vuonna 2012 sekä Green Flag Award -palkinnolla vuosina 2019, 2020 ja 2021.

Muita puistoja

Sapokan Vesipuiston ja Katariinan Meripuiston lisäksi Kotkasta löytyy jos jonkinlaista viheraluetta. Niistä löytyy tietoa Puistojen Kotka -esitteestä ja verkossa osoitteessa www.kotka.fi/puistot.

Noin viiden kilometrin kävelyllä tavoitat edellä mainittujen puistojen lisäksi vielä Sibeliuksenpuiston, Isopuiston, Veistospromenadin, Palotorninvuoren puiston, Yrttipuutarha Redutti-Kotkan, Fuksinpuiston ja Toivo Pekkasen puiston.

Lisäksi vihreän alueen ystävä voi vierailla Kumparepuistossa Otsolan kaupunginosassa, Koskipuistossa Munkholmantietiellä, Jokipuistossa Karhulan kaupunginosassa.

Puutarhaneuvos Heikki Laaksonen on todennut: ”Kotkan puistot ovat kaikki erilaisia, mikäli olet käynyt yhdessä Kotkan puistossa, olet nähnyt vain yhden puiston.”

Yksi kymmenestä kansallisesta kaupunkipuistosta

Kotkan kansallisesta kaupunkipuistosta kertova pylväs Sapokan Vesipuistossa.

Vuonna 2014 Kotkaan perustettiin kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluu itäisen Suomenlahden merialueita, keskustan puistoja ja rakennettuja kortteleita sekä Kymijoen rantoja. Alueen laajuus on noin 2 400 hehtaaria.

Kansallisen kaupunkipuiston erityispiirteitä ovat joki- ja meriluonto sekä rakennushistoria, joka liittyy Kotkan teolliseen kehitykseen sekä linnoitus- ja puolustushistoriaan. Kaupunkipuisto on saanut kunniamaininnan Euroopan maisemahankekilpailussa.

Muut Suomen kansalliset kaupunkipuistot sijaitsevat Hämeenlinnassa, Heinolassa, Porissa, Hangossa, Kokkolassa, Porvoossa, Turussa, Forssassa ja Kuopiossa.

Lue myös postaus: Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa.

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Teatteri

Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.

Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.

Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.

Kairo since 1932

Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.

Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.

Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.

Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.

Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.
Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.
Mielenkiintoinen installaatio Kairon portaiden ylätasanteella.

Teetä ja pirtua rantaporukalle

Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.

Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.

S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.
Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.
Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.

Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria

Kairo – kaikille rauhan etsijöille.

Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.

Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.

Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.

Kotka Jazzin East Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.

Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”

Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.

Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.

Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.

Tutustu kairoamisen sääntöihin

Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.

Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.

Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret

Lava odottaa vielä soittajia.
Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.

Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.

Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.

Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.

Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.

Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.

Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”

Yhteystiedot, pöytävaraukset ja tilaukset:
Ravintola Kairo
Satamakatu 7, 48100 Kotka
Puh. 0400 507 188
kairo@kymp.net

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Taiteilija

Lomanen Lappeenrannassa

Syyskuussa tutustuin parin päivän aikana Lappeenrantaan. Kuljeskelin kaupungilla, satamassa ja Linnoituksella.

Lappeenranta lienee yksi niistä monista kaupungeista, jotka ovat parhaimmillaan kesällä. Suomen suurin järvi Saimaa veneineen, risteilyaluksineen ja ravintolalaivoineen, Hiekkalinnan alue sekä puistot ja tori ovat lehmusten kaupungin tapaamispaikkoja.

Mihin suuntaan tästä lähtisi?
Syksyn värejä Saimaalla.

Poikkesin kaupungissa syyskuun lopussa, eikä sekään ollut hullumpi aika. Sää oli vielä mukavan leppoisa ja puolipilvinen, välillä aurinkoinenkin.

Lappeenrannan perusti vuonna 1649 Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vuonna 1649. Nimeksi tuli Villmanstrand eli Villimiehenranta – kuningatar Kristiinan kaupungille antamassa sinetissä oli villi metsäläinen; hän esiintyy edelleen kaupungin vaakunassa.

Lappeenranta on nykyisin Suomen 13. suurin kaupunki, jossa on asukkaita 73 000. Lisäksi kaupungissa on suuri joukko opiskelijoita Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT), LAB-ammattikorkeakoulussa, Saimaan ammattiopistossa (Sampo) sekä Maasotakoulussa.

Lehmusten vihreä kaupunki

Lehmusten kaupunki? Sellaisen nimen Lappeenranta on saanut Laila Hirvisaaren kirjoittamassa seitsenosaisessa romaanisarjassa, jonka vuonna 1972 ilmestyneen ensimmäisen osan nimi oli juuri Lehmusten kaupunki. Nimelle on perusteita, sillä kaupungin keskustassa ja rannoilla kerrotaan olevan yli 10 000 lehmusta. Niistä osa on vanhoja, muun muassa sataman lehmukset ovat peräisin Viipurin lähistöltä ennen sotia.

Lappeenrannan mainitaan olevan yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Se viettää parhaillaan voittovuotta European Green Leaf -palkinnon myötä. Kyseessä on Euroopan komission myöntämästä palkinnosta, jolla nostetaan esiin vihreitä edelläkävijäkaupunkeja Euroopassa: ”European Green Leaf Award on Euroopan Komission vuosittain järjestämä kilpailu alle 100 000 asukkaan kaupungeille, joiden ilmastotoimet ovat esimerkillisiä ja edistyksellisiä ja jotka panostavat vihreään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen.”

Lappeenrannassa vuoden 2021 pääteemoina ovat luonto, vesi, vihreä sähköistyminen ja ilmastonmuutos. Se on nimetty myös Suomen ilmastopääkaupungiksi.

Lappeenrannan suosituimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Linnoitus, Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, satamatori, Saimaan kanava ja Suomen suurin hiekkalinna, joka rakennetaan kesäisin sataman alueelle.

Linnoitukselle Viipurin portin kautta.

Flaneerausta ja hiukan harhailua

Vierailupaikkani ja tukikohtani oli Tirilänkadulla, noin kolme kilometrin päässä keskustasta. Pääsin sinne mukavasti Joukolla eli lappeenrantalaisella joukkoliikennebussilla. Hauskasti keksitty nimi. Turussahan ovat Föli-bussit ja Tampereella Nysset. Mitä lie muita nimiä olemassa busseille?

Tämä bussi tuli kuljettamaan matkustajia rautatieasemalta keskustaan.

Olen käynyt Lappeenrannassa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta silloin on ollut kuljetus paikasta toiseen, joten ei ole itse tarvinnut huolehtia katujen nimistä ja reiteistä.

Lähdin ensimmäisenä päivänä matkaan vain kännykän kartan avulla ja olin vähän aikaa hiukkasen hukassa. Pienestä ruudusta ei näe kunnolla kokonaisuutta. Flaneerasin muun muassa Rakuunamäellä, joka onkin kuulemma kehittyvä alue myös matkailuun. Lappeenrannan Upseerikerho houkutteli lounaalle, mutta jatkoin vielä matkaa.

Löysin onneksi Lappeenrannan matkailuneuvonnan Kauppakeskus IsoKristiinasta, josta sain karttoja ja opaslehtisiä. Paperikartalla pystyin paremmin orientoitumaan kaupunkiin ja sen suuntiin.

Sisäänheitto sushibuffettiin

Tutkailin hiukan kauppakeskusta ja päädyin terhakkaan sisäänheittäjärouvan avustuksella LuckieFun´s-nimisen ravintolan sushibuffetiin, jossa oli tarjolla myös aasialaisen keittiön lämpimiä ruokia. Ajattelin antaa sushille mahdollisuuden. En ole riisin ystävä, joten sushi ei ole mielestäni erityisen herkullista ruokaa.

Muutamia LuckieFun´sin susheja.

Ravintolassa oli mukavan väljää. No, söin niin kevätrullia sekä muita lämpimiä ruokia ja maistelin muutamia sushilajeja: nigirejä, makeja sekä gunkaneita. Ei meistä nytkään ystäviä tullut, mutta vatsa tuli kyllä täyteen. Ateriaan kuului buffetin lisäksi vielä kahvi tai tee ja jäätelöä. Buffetin hinta oli 12,90 euroa.

LuckieFun´s näyttääkin olevan ketjuravintola, jolla on toimipaikkoja 14 kaupungissa Espoosta Ouluun. Turussa ravintola sijaitsee kauppakeskus Skanssissa. Enpä muista, koska olen siellä käynyt, joten eipä ihme, että ketju on jäänyt minulle tuntemattomaksi.

Monipuolinen Linnoitusalue

Kapusin ylös Linnoitukselle sataman suunnasta. Linnoitusalue näyttää mielenkiintoiselta ja sieltä löytyy muun muassa museoita, kahviloita, putiikkeja, taidegalleria ja käsityömyymälä. Linnoituksessa näkyi olevan myös asuntoja ja pieniä palveluyrityksiä.

Lisäksi sieltä löytyvät Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo sekä Järvimaailma Saimaarium, joka kertoo olevansa ”Suomen kattavin ja kaunein järviluontonäyttely.”

Etelä-Karjalan museo.

Linnoituksen juurella sijaitsee Täky-Galleria, joka on Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry:n ylläpitämä. Siellä oli keraamikko ja kuvataitelija Kerttu Horilan näyttely Satuja – kun kaikki ei mene niin kuin on kirjoitettu (4.–27.9.2021).

Tuttujen satujen hahmot olivat ikääntyneet. Oletko koskaan miettinyt, miltä Peppi Pitkätossu näyttäisi vanhana? No, Kerttu Horila on ja tulos oli nähtävissä näyttelyssä – vanhentunut Peppi istui lattialla jalat suorina ja katsoi kohti kirkkain silmin. Kypsään ikään varttunut Prinsessa Ruusunen istui silmät kiinni ikiunessaan.

Kerttu Horila: Maailman vahvin mummo.

Lounas Kehruuhuoneella

Kehruuhuone palvelee nykyisin lounas- ja tilausravintolana.

Kehruuhuone on lounaspaikka, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on perustettu vuonna 1816, mutta aloitti toimintansa maan ainoana naisvankien työ- ja ojennuslaitokseksena kolme vuotta myöhemmin. Vanhimmat nykyistä Kehruuhuonetta koskevat arkkitehti C. A. Gustavssonin piirustukset ovat vuodelta 1838.

Laitokseen tuotiin rikoksista tuomittuja naisia sekä pahatapaisia ja joutilaita irtolaisnaisia. Kehruuhuone-nimi tulee siitä, että siellä tehtävät työt olivat karstausta, langan kehräystä, höyhenien riivintää sekä sukkien ja kankaan kudontaa. Työ oli sekä rangaistus- että kasvatuskeino ja päivät olivat kymmentuntisia.

Myöhemmin Kehruuhuone muuttui miespuolisia irtolaisia varten tarkoitetuksi työvankilaksi, sittemmin Lappeenrannan keskusvankilaksi ja sotavankilaksi.

Ruokailutilaa on vielä isossa salissa seinän toisella puolella.

Kehruuhuone toimii nykyisin lounas- ja tilausravintolana, jossa voi järjestää myös konsertteja ja näyttelyitä. Se mainostaa lounaitaan Lappeenrannan parhaiksi. Annoksena tarjottavan lounasruoan lisäksi ruokailijan käytössä on salaattibuffet ja jälkiruoaksi kahvi/tee ja pieni makea. Valittavissa on joko keittolounas hintaan 10,80 euroa ja pääruokalounas 13,50 euroa maanantaista perjantaihin klo 11–14.

Aterian nautin veljenpoikani ja hänen avovaimonsa kanssa. Kiitokset heille paikan vinkkaamisesta. Tiedän mennä toistekin.

Lehmus Roastery ja Makea Coffee – parhaiksi paahtimoiksi ja kahviloiksi valitut

Kahviosta voi kurkata paahtimon puolelle. Pavut tulevat paahtimoon juuttisäkeissä.

Ruokailun jälkeen jatkoin matkaani Linnoitusalueelle ja tavoitteenani oli löytää Lehmus Roastery, jonka maine on kiirinyt perhepiiriimme. Paahtimon verkkokaupasta on tilattu muutama papupussi ja teepakkaus. Halusin nähdä omin silmin tämän paikan sekä myös hankkia kahvia lahjaksi syksyn synttärisankareille.

Paahtimon yhteydessä oli mukava kahvio, jossa nautin talon kahvia ja valkosuklaamustikkaisen raakakakun. Kahvila kuten paahtimokin on pokannut Suomen paras -mainintoja Helsinki Coffee Festivalin kisassa. Paahtimokäynnistäni olen kertonut postauksessa Vaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.

Toinen lappeenrantalaispaahtimo Makea Coffee on rankattu paahtimoista kolmannelle sijalle ja sen samoin sen Kahvilounge kahviloiden kolmannelle sijalle. Tuotteita voi ostaa joko verkosta tai paikan päältä. Makea Coffee järjestää myös kahvikursseja eri teemoista.

Makea Coffeen tuotevalikoimaa.
Makea Coffeen Kahvilounge sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 29-31.

Lappeenrannasta on siis muodostunut vahva kahvikaupunki.

Kaunis Veera ja Prinsessa Armaada

Lappeenrantaan liitetään Kaunis Veera, kaunis kahvinkeittäjä elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta. Ville Salmisen vuonna 1950 ohjaama elokuva perustuu Tatu Pekkarisen laulelmaan. Kaunis Veera -patsas katselee satamaan päin lehmuskujalla Rantapuistossa. Sen toteutti kotkalainen kuvanveistäjä Markku Hirvelä lappeenrantalaisen liikemiehen Ossi Vilhun tilauksesta vuonna 2020.

Kaunis Veera -patsas silmäilee sataman suuntaan.

Prinsessa Armaadakin löytyy edelleen Lappeenrannan satamasta osoitteesta Satamatori 10, nyt ravintolalaivana. Nimi on sama kuin elokuvan laivalla, mutta kyseessä on sisaralus, joka oli aluksi nimeltään S/s Suomi, sittemmin Pikisaari 4. Se on rakennettu Joroisissa vuonna 1902.

Prinsessa Armaada on laivatyypiltään höyrylotja, jota kutsutaan myös tervahöyryksi. Sillä on ollut monivaiheinen elämä: rahdinkuljetusta Saimaalla aina Viipuriin ja Pietariin asti, upotus Turun Aurajokeen vuonna 1918, omistajan- ja nimenmuutoksia ja lopulta eläkevirka ravintolalaivana. Se on lajissaan Suomen vanhin: se aloitti toimintansa Lappeenrannan Halkosaaressa jo vuonna 1967.

Lappeenrannassa käydessäni Prinsessa Armaada valmisteltiin jo talvikauteen.

Prinsessa Armaada odottelee jo ensi kesää. Sen edessä on Maalaistenlaituri.
Pappilanniemen satamassa näkyi jo syksyisiä sävyjä.

Voisi olla hauskaa vierailla Lappeenrannassa kesällä, ei ehkä vilkkaimpaan turistiaikaan, mutta vaikka ennen juhannusta. Nyt jäivät lappeenrantalaiset grilliruoat vety ja atomikin maistamatta.

Normaali
Kilpailu, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali järjestetään lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa, Helsingissä. Tule katsomaan upeita kuvia Suomen luonnosta.

Kuva: Arja Vesterholm – Tukka hyvin – kaikki hyvin (VLK2021-semifinalisti).

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2021 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat, yhteensä 37 kuvaa.

13 110 kuvasta valittiin 90 loppukilpailuun

Kilpailuun toimitettiin 13 110 kuvaa yhteensä 826 kuvaajalta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 197 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 251 kuvaa 149 kuvaajalta.

Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, yhteensä 90 kuvaa. Ne tuomaristo pisteytti vielä uudelleen.

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Lisäksi Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö antoi loppukilpailuun päässeille kuville omat pisteensä.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Gaalassa kotimaisia ja ulkomaisia huippukuvaajia

Vuoden Luontokuvat 2021 -gaalassa Finlandia-talolla esiintyvät kotimaiset ja ruotsalaiset huippukuvaajat: valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo ja vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri sekä Ruotsista luontokuvaaja, Canon Ambassador Jonas Classon ja Sony Europe Imaging Ambassador, luontokuvaaja, National Geographicin tutkimusmatkaaja ja kirjailija Staffan Widstrand. Sekä Classonin että Widstradin esityskielenä on englanti.

Ohjelma

12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat

12.30 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 1, kesto 20 minuuttia)

13.00 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 2, kesto 20 minuuttia)

13.20 Tauko

Gaala

14.00 Canon Ambassador Jonas Classon (etäyhteys): Night hunter – Yön saalistaja

14.30 Valokuvataiteilija, luontokuvaaja, ja kirjailija Heikki Willamo: Metsä minussa

15.15 Tauko

15.45 Vedenalaismaailman erikoiskuvaaja Pekka Tuuri: Kohtaamisia veden alla

16.30 National Geographic Explorer, Sony Europe Imaging Ambassador Staffan Widstrand:
Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable
Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön , yllättävä, unohtumaton

17.15 Tauko

18.00 Vuoden Luontokuva 2021:
Voittajan julkistus ja palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus

19.00 Tilaisuus päättyy

Kuva: Pertti Rasp – Biodiversiteetti (VLK2021-semifinalisti).

Messualueella esittelyjä ja näyttelyitä

Tapahtuman messualueella on nähtävänä muun muassa uutuuskameroita ja muita kuvausvälineitä, piilokojuja, luontokirjallisuutta sekä luontokuvanäyttelyitä. Messualueelle vapaa pääsy.

Esittely- ja näyttelyalueella (lista voi vielä täydentyä):

  • Artest Oy / Jari Nieminen
  • Artic Camera / Jouni Männistö
  • Canon
  • Finnature
  • Jaana Kotamäki (kirjamyynti)
  • Eija Kujansuu (näyttely)
  • Kuusamo Nature Photography
  • Naturkai / Kai Hypen (kirjamyynti)
  • Olympus
  • Rajala Pro Shop
  • Reaxon
  • Sony
  • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry
  • Suomen Luonto
  • Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Finlandia-talolla: Gaala-yleisön suosikkikuvaäänestys. Osallistuneiden kesken arvotaan Rajala Pro Shopin 300 €:n arvoinen lahjakortti.

Lisätiedot: www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi.

Liput: lippu.fi ja paikan päältä klo 12–16. Liput alkaen 11,50 €.

Itselle tai lahjoiksi kirjoja ja kalentereita

Vinkki: hanki joululahjat jo hyvissä ajoin. 41. Vuoden Luontokuvat (2021) -kirjoja ja Luontokuva 2022 -kalentereita voi ostaa Finlandia-talolta. Kilpailun parhaimmiston osuus on laaja: kirjassa on mukana lähes 200 kilpailukuvaa ja sivuja on sama määrä.

Vuoden Luontokuvat 2021 -kilpailun sadosta on koostettu tyylikäs seinäkalenteri.

Kirjoja ja kalentereita voi ostaa myös Luontokuvan kaupasta.

Kuva: Jaana Paasovaara – Valmiina talveen (VLK2021-semifinalisti).

Normaali