Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Valokuva

Kulttuurimatka Viroon: Tartto ja Tallinna

Exlibris Aboensiksen Viron kulttuurimatkalla vuorossa ovat Tartto ja Tallinna. Kohokohtia ovat Viron kansallismuseo Tartossa ja Fotografiska Tallinnassa.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä ja Olustveresta ja Viljandista täältä.

Elokuisen bussimatkamme reitti kulki Tallinnasta Haapsalun, Pärnun, Viljandin ja Tarton kautta takaisin Tallinnaan.

Tartossa virolaisten makujen festivaali

Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tarttoa. Se on väkiluvultaan hiukan isompi kaupunki lähes 100 000 asukkaallaan. Majoituspaikkamme oli Hotell Tartu Emajoen rannalla.

Tartossa oli juuri menossa Tarton ruoka- ja viinifestivaali (Tartu toidu- ja veinifestivalil), joka täytti keskustan myyntikojuilla ja ihmismerellä. Tarjolla oli aitoja virolaisia makuja Etelä-Viron pientuottajilta ja pop-up -ravintoloilta sekä runsas viinivalikoima.

Raatihuoneen torin suutelevat nuoret olivat yhtä intohimoisia kuin ennenkin.

Sää ei ollut paras mahdollinen, joten pakenimme kosteutta ensin Chez Andrėn terassin varjojen alle nauttimaan yhdet oluet, kunnes siirryimme sisälle lähelle leivosvitriiniä. Puhelias miestarjoilija palveli meitä auliisti. Värikäs hääseurue oli kokoontunut juhlaillalliselle viereiseen saliin.

Iäkäs Kansallismuseo modernissa rakennuksessa

Viron kansallismuseo on valmistunut vuonna 2016. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Rakennuksen nimi on Muistojen kenttä.

Lyhyeen vierailuumme mahtui vain käynti uudessa vuonna 2016 avatussa Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum, ERM). Modernista rakennuksesta on tullut kansallismuseon erottamaton vertauskuva.

Koko museon historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1909, jolloin se perustettiin kansalaisaloitteesta. Viime vuonna museo juhlikin 110-vuotista taivaltaan.

Kansallismuseo on ”virolaisuuden tulkitsija, kansan perusarvojen kantaja ja jatkuvuuden haltija. Vieraille avautuu sekä esineellinen että virtuaalinen maailma, joka kutsuu löytämään, tietämään ja osallistumaan itse kaikkeen.”

Museossa hyödynnetään tekniikkaa oivaltavasti: kävijän lippu toimii myös avaimena informaatiotauluihin; niiden teksti vaihtuu lippua näyttämällä siihen syötetyn kielikoodin mukaisesti.

Museossa on kaikkiaan 6 000 neliömetriä näyttelytilaa. Siitä suurin osa on omistettu Kohtaamisia-näyttelylle, joka esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää nykyisyydestä jääkauteen.

Toiseksi suurin pysyvä näyttely on nimeltään Uralin kaiku, joka tarjoaa tietoa suomalais-ugrilaisten kansojen elämästä ja maapallon pohjoisen osan asuttamisesta.

Kansallismuseon vaihtuvien näyttelyiden salissa on alkamassa Olipa kerran -näyttely 8. helmikuuta 2020 alkaen. Se kertoo, mistäpä muusta, kuin saduista.

Museo on saanut paljon huomiota ja tunnustusta: vuonna 2018 Viron kansallismuseo sai eurooppalaisten museopalkintojen Kenneth Hudson -erikoispalkinnon. Myös Suomen matkailutoimittajien kilta palkitsi Viron kansallismuseon vuoden 2017 parhaana ulkomaisena matkakohteena Helsingin Matkamessuilla.

Söimme museossa lounaan Ravintola Pööripäevin runsaasta buffetpöydästä hintaan 7 euroa.

Tartossa on paljon muutakin nähtävää, muun muassa Tiedekeskus Ahhaa (SA Teaduskeskus AHHAA), kasvitieteellinen puutarha sekä KGB- ja lelumuseot.

Suomalais-virolaista exlibrisvaihtoa

Illan ohjelmassa oli tapaaminen ja illallinen hotellin ravintolassa Tartu Eksliibriseklubin edustajien kanssa. Virossakin harrastajat ovat pääosin varttuneita ja iäkkäitä. Monet heistä olivat entuudestaan tuttuja meille yhdistyksen kiinteiden Viro-yhteyksien vuoksi.

Toisen sukupolven exlibrisharrastajana mukana oli Margus Annuk, joka aikoo laittaa äitinsä exlibriskokoelman verkkoon kaikkien keräilijöiden ja asiasta kiinnostuneiden nähtäville.

Põltsamaalta Paideen

Sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Põltsamaan kautta. Kävimme vuodelta 1552 peräisin olevan Lustiveren kartanon pihapiirissä. Se toimii nykyisin vanhainkotina.

Paidessa kävimme Vallitornissa, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1265. Sieltä löytyy historiakeskus Wittenstein (SA Ajakeskus Wittenstein) ja ”tornin eri kerroksissa voi perehtyä muinaisaikaan, Liivinmaan ritarikunnan aikaan, kuninkaiden ja keisarien aikaan, ensimmäiseen itsenäisyysaikaan, miehityksiin ja itsenäisyyden palauttamisen aikaan.”

Nyt kävimme vain tornin huipulla katselemassa maisemia ja jatkoimme matkaamme.

Valokuvataidetta Fotografiskassa

Iltapäivällä olimme Tallinnassa. Kun aikaa tuntui olevan, kävimme viime vuoden kesäkuussa Telliskiven alueelle avatussa Valokuvataidekeskus Fotografiskassa. Katsoimme siellä Jimmy Nelsonin, Anja Niemen ja Pentti Sammallahden näyttelyt.

Olin nyt toista kertaa Fotografiskassa. Se on hieno kokonaisuus näyttelyineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Kyllä ruotsalaiset osaavat!

Fotografiska-museoita on Tukholman ja Tallinnan lisäksi myös New Yorkissa. Lontoon museo on myös tulossa.

Fotografiskan ylimmässä kerroksessa oli ravintola terasseineen.

Näkymiä Fotografiskan ravintolan terassilta.

Katutaidetta Telliskivessä.

Illaksi kotiin

Satamaterminaalissa tuli pienenä yllätyksenä, että laivan aikataulussa oli sekaannusta. Viking XPRS porhalsi jo merellä ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Vaihdoimme sitten kulkupeliksemme Tallink Siljan laivan.

Pääsimme aloittamaan kotimatkamme jonkin verran suunniteltua myöhemmin, mutta mikä tärkeintä, ainakin suurin osa ryhmästä pääsi suunnitellusti illaksi kotiin.

Monet porukastamme ovat käynyt usein Virossa, mutta saatoimme vain todeta, että kaunis ja monipuolinen on eteläinen naapurimaamme.

Neljän päivän reissu laiva- ja bussimatkoineen sekä majoituksineen maksoi 326 euroa.

Baltian matka vuosittain – toukokuussa Pietariin

Exlibris Aboensiksella on pitkät perinteet kesäisten bussimatkojen järjestämisessä. Olen ollut mukana monilla. Etuna on se, että kaiken saa valmiina: matkajärjestelyt mielenkiintoisine tutustumiskohteineen ja tuttua seuraa. Hintakin jää yleensä edulliseksi.

Tämän vuoden matkaksi suunniteltiin käyntiä Pietarissa, mutta sille ei saatu tarpeeksi osallistujia eli kymmentä matkustajaa.

Vaihtoehtona on suositella osallistumista Turun Neva Toursin bussimatkalle Helsingin, Karjalankannaksen ja Viipurin kautta Pietariin 21.–24.5.2020. Kyseessä on helatorstaista alkava loppuviikko. Pietarissa ollaan kolme hotelliyötä. Matkan hinta on 275 euroa/2 hh. Perillä voi osallistua lisämaksusta retkiin ja mennä vaikka oopperaan tai balettiin.

Matka alkaa Turusta, mutta bussi pysähtyy muun muassa Kiasman edessä Helsingissä, josta voi liittyä seuraan.

Matkasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua; yhteystiedot: Saija, Turun Neva Tours, Eerikinkatu 20, 20100 Turku, p. 02 27 67 065, omatoimimatkat@nevatours.fi. Lisätietoja matkasta löytyy Neva Toursin sivuilta.

Kerro ilmoittautumisestasi myös Exlibris Aboensis -yhdistykselle (info@exl.fi), jos olet kiinnostunut osallistumaan mahdolliseen taiteilijatapaamiseen ateljeevierailuna tai muuhun vastaavaan.

En ole itse lähdössä tälle matkalle, mutta kerron vain tästä mahdollisuudesta Pietarista kiinnostuneille.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kulttuurimatka Viroon: Haapsalu ja Pärnu

Yksi bussi, kaksitoista matkustajaa ja neljä päivää Virossa reitillä Tallinna–Haapsalu–Pärnu–Viljandi–Paide–Tallinna. Matkalla nähtiin museoita, kartanoita, raunioita, rantoja, taidetta, kahviloita ja antikvariaatteja.

Exlibris Aboensis järjestää vuosittain kesäisen bussimatkan. Usein kohteena on Viro, eteläinen naapurimaamme, joka tulee monelle tutuksi lähinnä Tallinnan käynneillä. Kannattaa lähteä tutkimusmatkalle muuallekin, sillä nähtävää ja koettavaa Virossa riittää.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Tämä on ensimmäinen postaus.

Tusina matkalaisia

Osallistuin Exlibris Aboensiksen kulttuurimatkalle 31.7.–4.8.2019. Mukana oli 12 hengen matkailijajoukko, joka oli sopivan kokoinen ja ketterä kulkemaan matkanjohtaja Tauno Piiroisen laatiman ohjelman mukaan Viron kulttuurikohteesta ja kaupungista toiseen.

Matkamme tehtiin hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti: lähtö keskiviikkoiltana ja paluu sunnuntaina. Suuri osa ryhmästämme tuli Katajanokan terminaaliin Turun suunnalta, osa Keski-Suomesta tai pääkaupunkiseudulta.

Matkanjohtajamme oli selvittänyt, että Viron kuntauudistuksen 2017 jälkeen maassa on 15 kaupunkia ja 37 epäitsenäistä kaupunkia, joista pienin on 789 asukkaan Mõisaküla.
– Alkuperäinen tarkoitus oli kiertää näitä lilliputteja, mutta se olisi merkinnyt pieniä teitä ilman nähtävyyksiä, kertoi Piiroinen ohjelmakirjeessään.

Tauno Piiroinen kertoi myös, että Virossa on 128 linnoitusta, 17 ritarilinnaa, 14 piispanlinnaa ja 23 vasallilinnaa. Ohjelmaan oli poimittu muutama kartano, museo ja muu kulttuurikohde osittain yhteisenä ohjelmana ja muutoin mahdollisuuksina omatoimiseen tutustumiseen.

Tallinnasta Laikmaan taiteilijakotiin

Ensimmäisen yön vietimme Viking XPRS -laivassa. Aamu oli ankean aikainen: aamiainen klo 6.15 ja poistuminen laivasta klo 7. Söin kuitenkin tukevasti laivan runsaasta buffetaamiaispöydästä, sillä lounastaukoon oli aikaa monta tuntia.

Satamassa vastassamme oli Motorbus24 OÜ:n 16-paikkainen bussi, jolla lähdimme kiertämään ensin hiukan Tallinnaa. Ohjelmassa luki: ”Kierros Kalamajan ja Telliskiven boheemilla alueella.”

Matkasimme bussissa Sauen kartanon (Saue mõis), korjattavana olevan Padisen luostarin (Padise klooster) ja Riisiperen kartanon (Riisipere mõis) kautta kohti Haapsalua.

Vigalassa vierailimme virolaisen taidemaalarin ja impressionismin keskeisen vaikuttajan Ants Laikmaan (1866–1942) kotimuseossa (Ants Laikmaa majamuuseum). Pääsymaksu museoon oli4 euroa.

Erikoisen muotoista taloa ympäröi viehättävä puutarha, jossa oli vielä muistona ”taideteoksia” luonnonantimista taidekurssien jäljiltä. Kuulimme myös taiteilijan tyttären, näyttelijä Anu Kilpiön (Aino Maria Kilpiö 1927–1969) karusta kohtalosta.

Haapsalun rautatieasemalta Kuursaaliin

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Pohjolan Venetsiaksi mainittu viehättävä Haapsalu. Poikkesimme myös komealla rautatieasemalla. Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun 1904 ja viimeinen lähti sieltä vuonna 1995.

Kylpyläkaupunki oli Venäjän tsaarien suosima lomailupaikka, joten se tarvitsi arvovaltaisen rakennuksen. Niinpä Haapsalun rautatieasema onkin neliosainen: siellä on matkustajasali, keisaria varten rakennettu imperaattoripaviljonki, niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 metrin pituinen katettu laituri.

Paviljongissa toimii Viron rautatie- ja viestintämuseo eli Raudtee- ja Sidemuuseum.

Lounaan söimme Kuursaalin eli kasinon kahvilassa, joka sijaitsee rantakadulla, Rannapromenaadilla. Vuonna 1898 valmistunut kaunis puurakennus oli 1900-luvulla Haapsalun kesänviettokulttuurin keskipiste.

Haapsalun Kuursaalin käyntikortissa on piirros siivekkäästä merenneidosta ja slogan ”Kaunis naine on alati oodatud külaline/A pretty woman is a welcome guest.” No, saimme me muutkin ruokaa.

Jääkaru laineilla

Kuursaalin edustalla meressä oli vaikuttava jääkarhupatsas, Jääkaru. Se on muovinen kopio vuodelta 2010 samalla paikalla olleesta alkuperäisestä vuonna 1923 valmistuneesta puuveistoksesta.

Neuvostosotilaat polttivat Roman Haavamägin tekemän jääkarhun ja muut promenaadilla olleet puiset veistokset 1930-luvulla.

Ilman tätä tietoa olisi voinut ajatella, että kyseessä on moderni kannanotto ilmastonmuutokseen.

Jääkaru-veistos näkyy melkein keskellä kuvaa.

Piispanlinnasta taiteilijamuseoihin

Haapsalun nähtävyyksiin kuuluu myös 1200-luvulla perustettu piispanlinna (Haapsalu linnus), joka on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa. Päälinnoituksessa on keskiajan historiaa käsittelevä museo. Linnan eteläsiivessä on katedraali, joka on mainittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1279.

Evald Okas -museossa (Evald Okase Muuseum) voi tutustua Viron taidehistorian merkkihenkilön ja Firenzen taideakatemian kunniajäsenen tuotantoon.

Iloni on Astrid Lindgrenin kuvittajan Ilon Wiklandin lapsuudenkoti Linda- ja Rüütli-katujen kulmassa. Se on nähtävissä vain ulkopuolelta.

Taiteilijan mukaan nimetty ja hänen piirustuksiinsa perustuva lasten teemapuisto Ilonin Imedemaa on kolmikerroksinen talo, jossa on galleria, elokuva- ja näyttelysali, Karlssonin huone, Ilonin keittiö sekä leikkihuone. Kesäisin toimintaa on myös pihalla lisärakennuksineen.

Kesäpääkaupunki Pärnu

Lydia Koidulan patsas hänen nimikkopuistossaan.

Matkamme toisen yön vietimme Pärnussa, jota kutsutaan myös Viron kesäpääkaupungiksi. Tämä vajaan 52 000 asukkaan kaupunki on suosittu matkailukohde erityisesti upean hiekkarantansa vuoksi.

Majapaikkanamme oli Pärnu Hotel osoitteessa Rüütli 44, joka sijaitsi keskeisellä paikalla aukion laidalla. Huoneeseen asettautumisen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantaa kohti.

Matkan varrella katselimme kahviloita ja Pärnun Jumalan muuttamisen apostolista ortodoksikirkkoa (Pärnu Issanda muutmise katedraalkirik) sekä Lydia Koidula -puistoa kauniine kukkaistutuksineen. Koidula (1843–1886) oli Viron kansallisrunoilija, näytelmäkirjailija ja maan sanomalehtityön uranuurtaja.

Poikkesimme myös Lonkava konna -antikvariaattiin. Siellä oli kirjojen ja lehtien lisäksi myynnissä myös muun muassa astioita ja ruokailuvälineitä runsaina asetelmina.

Päivä oli jo illassa, aurinko pilvessä ja tuuli puhalteli, joten meillä ei ollut rantakeliä. Varalta mukaan otetut uimapuvut jäivät reppujen uumeniin. Voi vain kuvitella, miten hieno ranta on kuumalla kesäkelillä. Kelpaa siellä ottaa aurinkotuoleissa lämpösäteitä, pulahtaa välillä mereen tai vain kuljeskella pitkin hiekkarantaa.

Tuli mieleen, että miksi lähteä kesällä Välimeren rannoilla, jos lähempääkin löytyy paikka rantalomalle? Tiedä sitten, millaista rannalla on heinä- ja elokuun mahdollisilla helteillä?

Jäimme istuskelemaan rantabaariin kuten monet muutkin. Oranssit Aperol Spritz -cocktailit näyttivät olevan vielä suosiossa paikallisen oluen ohella.

Kävimme myös Hotel Victorian Café Grand -ravintolassa. Siellä oli hienostunut tunnelma flyygeleineen, valkoisine liljoineen ja taidenäyttelyineen. Sikareille oli oma menunsa, jolta löytyy näitä tupakkatuotteita hintaan 12–25 euroa.

Café Grand jatkaa brittiläistä kello viiden teen perinnettä. Sitä on tarjolla joka päivä alkaen klo 17.00 ja siihen sisältyy teen ja kahvin lisäksi erilaisia maukkaita suolaisia ja makeita herkkuja hintaan 10 €/henkilö. Nyt tyydyimme vain kakkukahveihin.

Hotel Victoria Pärnussa.

Grand Cafessa on menneen maailman tyyliä.

Pärnussa voi tutustua myös nykytaiteeseen Uue kunsti muuseumissa. Sen kokoelmissa on yli 600 esittävän taiteen teosta ja videoteekissä yli 2 000 dokumenttielokuvaa. Nykytaiteen museossa järjestetään kesäisin perinteisesti kansainvälinen alastontutkielmanäyttely Mies ja nainen (Mees ja naine).

Nykytaiteen museossa järjestetään myös Pärnun elokuvafestivaali, johon kuuluu myös kansainvälinen dokumenttielokuvien kilpailu (Pärnu rahvusvaheline dokumentaal- ja teadusfilmide festival). Ensi kesänä festivaalin ajankohta on 13.-26.7.2020.

Matkamme jatkuu Olustvereen ja Viljandiin.

 

Normaali
Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Exlibristuristeina Italiassa

Kirjoittajavieras: Leena Mäki-Ketelä

Sinistä maisemaa Luinosta Lago Maggiorelle, Maggiorejärvelle.

Kansainvälinen exlibriskongressi Bodio Lomnagossa oli kahdelle suomalaisosallistujalle ikimuistoinen kokemus. Italialainen ruoka ja design, monipuoliset retket ja lämminhenkinen ilmapiiri saivat meidät viihtymään.

Italialaisen kulttuurin ystävä Leena sai houkuteltua Päivin ensimmäiselle Italian matkalleen.

Bodio Lomnagon kirjaston järjestämään kuudenteen kansainväliseen exlibriskilpailuun osallistui noin 300 taiteilijaa ympäri maailmaa. Kilpailun teemalla haluttiin juhlistaa Federico Fellinin ohjaamaa elokuvaa Ihana elämä (La dolce vita) vuodelta 1960.

Vain pienellä huomautuksella kerrottiin Exlibris Aboensis -lehdessä, että Italiassa olisi exlibrismeeting 12-13.5.2012, mutta sinne ei olisi mitään järjestettyä yhdistyksen puolesta. Otin Italiaan yhteyttä ja vastaanotto viestiini oli niin lämmin, että siitä alkoivat järjestelyni. Minusta luvattiin pitää hyvää huolta ja jopa hakea lentokentältä.

Eikä minun sitten lopulta tarvinnut yksin lähteäkään, kun Päivi Seppä-Lassila lupautui lähtemään matkaseurakseni.

Isäntämme Marco Franzetti lähetti meille ohjelma- ja retkitiedot sekä varasi majoituksen. Onko tämän parempaa tapaa matkustella, kun kaikki on järjestetty hienosti? Päivin idea oli, että majoittuisimme lentokenttähotelliin Helsinki-Vantaalla, koska lentomme oli aikaisin aamulla.

Olimme Milanon Malpesan kentällä noin kello 10 torstaiaamuna ja siellä meidän Marco jo odottikin. Ehdimme kätellä ja sitten jäimme odottamaan junalla saapuvaa vierasta. Pikkubussilla köröteltiin Bodio Lomnagoon.

Markkinointia ja vaihtoa

Exlibriskonferenssiin liittyvään kilpailuun osallistuneita töitä oli esillä Bodio Lomnagon kaupungintalossa.

Bodio Lomnago kuuluu Lombardiaan ja se sijaitsee noin 25 kilometrin päässä kentältä ja noin 35-45 kilometrin päässä Milanon keskustasta.

Majoituspaikkamme, pienehkö Hotel Montelago oli maaseudulla Comabbio-järven rannalla. Huoneemme oli maan tasalla ja pyysimme saada tuolit ja pöydän, jotta voisimme istuskella ulkona. Ensimmäinen retkemme alkoi jo klo 14.

Lauantaina meidät kuljetettiin pikkubussilla varsinaiseen kongressipaikkaan. Ravintolassa oli upeaa italialaista designia parhaimmillaan. Pöytiä ja tuoleja oli järjestetty ulos. Täysi säpinä käynnistyi heti.

Meidän ständimme, jossa ajattelimme markkinoida Exlibris Aboensiksen omaa kansainvälistä exlibriskonferenssia (FISAE) elokuussa Naantalissa, oli vielä vain ajatus. Vihdoin saimme pöydän ja pian myös Turun kongressitoimiston etukäteen lähettämän aineiston levitettyä pöydälle. Mukana oli myös kasseja, joita tarjosimme kaikille ympärillä pyöriville ja paikalle pysähtyneille. Kerroimme konferenssista ja Naantalista, Turusta ja Suomesta.

Jossain välissä sitten pääsin tekemään vaihtoja. On se uskomatonta, miten paljon osallistujilla oli exlibriksiä, pieniä grafiikan lehtiä, mukanaan. Miten upeita teoksia! Mukana oli niin keräilijöitä kuin taiteilijoita.

Pääperiaatehan on, että exlibriksiä vaihdetaan, jolloin rahaa ei tarvita. Maailmallahan liikkuu vain grafiikan lehtiä, eikä ollenkaan pieniä kirjaan liimattavia merkkejä.

Gaalaillallinen oli lauantaina. Tyypilliseen italialaiseen tapaan ateria lukuisine ruokalajeineen kesti monta tuntia.

Istumajärjestys oli vapaa. Saimme pöytäämme kiinalaisen keräilijän, shanghailaisen pariskunnan sekä turkkilaisia ja valkovenäläisiä taiteilijoita. Meillä oli hauskaa, kun puhuimme kokemuksistamme Italiassa, yritimme opetella toistemme kieltä jne. Kaikilla oli rento ote ja siksi illasta muodostui ikimuistoinen.

Korvaavaa ateriaa odotellut kala-allerginen taiteilija piirsi tuntojaan lautasliinaan illallisellamme.

Ennen erästä illallista nautittiin järven rannalle, ravintolan edustalle katetusta alkupala- ja kuohuviinitarjoilusta.

Retkiä rantakaupunkeihin

Varesen retki alkoi 1700-luvulla rakennetusta Palazzo Estensestä. Rakennuksessa sijaitsee myös Varesen kaupungintalo. Palatsia ympäröi upea ranskalainen puutarha.

Osallistuimme kaikkiin järjestettyihin retkiin:

  • Arcumeggia, Luino e Lago Maggiore. Taiteilijakylä, josta löytyi upeita maalauksia talojen ulkoseinistä. Kylässä asutaan vain kesäisin.
  • Varese: Palazzo Estense, Villa Mirabello, Church of St. Anthony Abbot. Upea linnamainen rakennus ihanine puutarhoineen.
  • Lake Maggiore by night. Yövalaistus oli hieno, mutta järven vesi oli niin likaista ja rojua täynnä. Rannan kahvilassa näimme italialaisen vanhan ajan vessan, jossa oli vain lattiassa reikä.
  • Villa Panza an Sacro Monte. Suuri italialainen puutarha ja vanhaa kylää.
  • Angera. Järvenrantakaupunki, upeaa rantabulevardia ja yhteinen ruokailuhetki paikallisessa herkkuravintolassa.
  • Santa Caterina del Sasso. Vuorenrinteeseen järven rannalle rakennettu munkkiluostari kirkkoineen. Pieni lämminhenkinen kirkko. Upeat maalaukset koristivat seiniä. Todella kaunis.
  • Sokerina pohjalla kävimme merenrantakaupunki Portofinossa. Bussi vaihtui pieneen laivaan ja rantauduimme ihanaan pieneen kylään. Isoja ja pieniä veneitä, värikkäitä taloja ja pieniä kujia. Portofino jäi mieleen kauneudellaan.

Santa Maria del Monte -kylän vanhoista rakennuksista pääsi ihailemaan maisemia.

Santa Maria del Monten kappelin kattomaalauksia.

Santa Caterina del Sasso -luostari on Maggiorejärven rannalla. Osa rakennuksesta on peräisin 1300-luvulta.

Portofino on postikorttimaisen kaunis kaupunki Italian Rivieralla, Ligurian hallinnollisella alueella. Siellä olisi viihtynyt pitempäänkin.

Milanossa italialaisella aikataululla

Näkymä Milanon tuomiokirkon katolta kirkon runsaisiin koristeisiin. Kirkon tornien lomitse näkyy Galleria Vittorio Emanuele II shoppailijoille.

Tuomiokirkon koristeellisia yksityiskohtia.

Milanon retkemme oli monella tavalla erikoinen. Lähtömme myöhästyi tunnilla, kun odotimme yhtä osallistujaa. Moottoritiellä Milanoon oli onnettomuus, jossa auton lasti oli syttynyt palamaan. Kaikki kaistat seisoivat ja ihmiset tulivat autoista ulos.

Duomon, Milanon tuomiokirkon, treffipaikalla yksi meistä eksyi ja häntä etsittiin. Aikataulumme siis heitti häränpyllyä, mutta Duomon ehdimme koluta kattoa myöten ja syödä terassiravintolassa.

Autoista aina kiinnostunut Leena iloitsi punaisen Ferrarin bongaamisesta.

Marco Polon matkat teemana vuonna 2019

Leenan Italia-rakkaus syveni hienon matkan ansiosta ja Päivikin suhtautui suopeasti saapasmaahan.

Italian matkat eivät voi olla muuta kuin hurmaavan ihania. Monenlaista tarinaa tästäkin matkasta on, mutta jokainen voi löytää oman tarinansa osallistumalla vastaavanlaiseen tapahtumaan.

Tänä vuonna exlibriskilpailu ja -konferenssi järjestetään 3.‒5.5.2019. Kilpailun aiheena on Marco Polon matkassa Silkkitiellä (In viaggio con Marco Polo sulle vie della seta). Paikkana samainen Bodio Lomnago. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi. Tietoja saa Ex libris Bodio Lomnagon Facebook-sivuilta.

Normaali
Keräily, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Teemapäivä

Antiikkkia, antiikkia Billnäsissä ja Fiskarsissa

Designlasin keräilijälle olisi ollut valinnanvaraa Billnäsin perinne- ja antiikkimarkkinoilla.

Antiikki ja muut vanhat tavarat Billnäsissä ja Fiskarsissa vetivät puoleensa niin lomalaisia kuin keräilijöitäkin heinäkuun alussa.

Osallistuin Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville torstaina 5.7.2018. Päivä osui Luovien ladyjen lomaviikolle ja Toivonniemestä lähtikin mukaan muutama nainen. Tänä vuonna retkeläisiä oli mukavasti, noin 26, kun viime vuonna vastaava matka jouduttiin perumaan lähtijöiden puutteen vuoksi.

Retki on toteutettu muutamia kertoja saman kaavan mukaan: lähtö aamulla Turun linja-autoasemalta tilausbussilla, pari tuntia Billnäsissä, kolme tuntia Fiskarsissa ja paluu Turkuun noin kello 18.

Ruukki täynnä vanhaa tavaraa

Billnäsin antiikkitapahtuma järjestetään perinteisesti heinäkuun ensimmäisellä viikolla.

Billnäsin perinne-ja antiikkipäivien paikaksi oli vaihtunut Billnäsin Ruukki. Aiemmin tapahtuma oli Billnäsin Ratsastuskeskuksessa. Ruukki tarjosi enemmän katettua tilaa myyjille. Heitä olikin paikalla mukavasti ja tavaraa oli laidasta laitaan lasista huonekaluihin ja tekstiileistä astioihin. Pääsymaksu oli viisi euroa.

Myyntipöytiä on hauska tutkia, vaikkei olisikaan tarvetta hankintoihin. Mitä kaikkea löytyy ja mihin hintaan? Välillä syntyy kiinnostavia keskusteluja myyjien kanssa.

Lasi- ja posliiniastioita oli tarjolla runsaasti. Continental-kirjoituskoneenkin olisi saanut omakseen.

Tunsin pientä kiusausta kartuttaa karttapallokokoelmaani ‒ jonka olen saanut pidettyä itsepintaisella itsekurilla vain kahden pallon kokoisena ‒ mutta sitten ajattelin kuljetusvaikeuksia: kulkisin Fiskarsissa karttapallo kädessäni ja kuljettaisin sitä myös Turun Föri-bussissa. Hieno yksilö puisella jalustalla ja metallipidikkeellä noin 1960-luvulta jäi Billnäsiin.

Tavaramarkkinat Veitsitehtaalla ja torilla

Näytteilleasettajina oli noin 70 antiikki- ja designesineiden ammattikauppiasta.

Antiikin, designin, taiteen ja vintagen perinteikäs kesätapahtuma Fiskarsin Antiikkipäivät järjestettiin Vanhalla Veitsitehtaalla. Sisäänpääsy maksoi 10 euroa.

Veitsitehtaan lisäksi myyjiä oli myös torialueella.

Tästä Studio Annukka Laineen myyntikojusta löysin upeita matkabloggaajalle sopivia mekkoja, mutta nyt niitä ei ollut saatavilla omaa  kokoani. Tyydyin ostamaan kassin ja pussukan.

Vanhat astiat voi hyödyntää näinkin. Myynnissä oli ReDin eli Recycling by Dianan tuotantoa.

Yhdellä myyjällä oli tarjolla Fiskarsin omaa tuotantoa alkuperäisessä kotelossa.

Myyjiä oli myös torilla. Vanhan tavaran rinnalla oli paljon uuttakin, muun muassa käsitöitä ja koruja. Veistitehtaalle saakka en mennyt, koska katsottavaa oli muutenkin tarpeeksi lyhyeen aikaamme nähden. Osan siitä vei ruokailu. Lounaspaikaksi valitsimme Lukaalin, josta saimmekin pöydän jonottamatta.

En ole ollut Antiikkipäivillä viikonloppuisin, mutta silloin lienee vielä suurempi väenpaljous tungeksimassaa pienen paikkakunnan raitilla, kaupoissa ja myyntikojuilla. Autolle on vaikeaa saada parkkipaikkaa ja ravintolat ja kahvilat ruuhkautuvat; näin kävi nytkin. Mutta kun ottaa sopivan rennon kesäloma-asenteen, niin tuostakin selviää.

Tällä kulkupelillä ei ole taidettu vähään aikaan kulkea.

Fiskarsin joen pääsee ylittämään kaunista siltaa pitkin.

 

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Teatteri

Lomaviikko Toivonniemessä

Toivonniemessä voi viettää aikansa joko lepäillen tai aktiivisesti puuhaillen tai näitä sopivasti yhdistellen.

Heinäkuun ensimmäinen viikkoni on kulunut jo vuosien ajan Toivonniemessä, Ruissalossa. Loma saaren rehevässä vihreydessä veden äärellä hyvässä seurassa on yksi kesän parhaista tapahtumista.

Luovat ladyt -viikko järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Viisitoista naista kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin Ruissaloon.

Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään ja tuttaviaan. Joukko on muotoutunut vuosien varrella, mutta se on avoin uusille tulijoille.

Loma meren rannalla

Saunarannasta ja laiturilta on levollinen näkymä merelle.

Mukana oli yksi uusi lady, muut ovat olleet aiempinakin kesinä Toivonniemessä. Nyt ei viikkoa tarvinnut markkinoidakaan, sillä se täyttyi hyvin jo kevään aikana oman Facebook-ryhmämme sisällä. Täytimme Valkoisen ja Punaisen talon huoneet ja yksi meistä majoittui myös päärakennukseen.

Tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla haluamallaan tavalla. Mukana oli muun muassa neule-, virkkaus- ja huovutustöitä, kamera, kirjoja ja akvarellimaalaustarvikkeita.

Uutena kokeiluna yhdellä ladylla oli kontaktivärjäys, jossa akvarellipaperin väliin laitetaan vaikkapa kasvin lehti ja nämä puristetaan kahden kaakelilaatan väliin. Laatat kiinnitetään rautalangalla sitoen ja koko pakettia heitetään kattilassa, jossa on etikkavettä ja ruosteisia nauloja. Kuulostaa erikoiselta, mutta tuloksena on kasviaiheista taidetta.

Kaakelilaattojen ja paperin väliin puristetut kasvinosat piirtyvät näkyviin, kun niitä on keitetty etikkavedessä ruosteisten esineiden kanssa. Kuva: Eira-Erika Piironen

Värikästä huovutusvillaa yhdistämällä syntyy kaunis lopputulos. Tässä on tulossa laudeliina.

Nautimme myös oleskelusta ja seurustelusta. Kun ladyissä oli tälläkin kertaa kaksi Ullaa, vietimme nimipäiviä kahvin, prinsessakakun ja mansikoiden kera.

Iltaisin grilli oli kuumana, mutta ladyt eivät niinkään; erään hiukan viileän illan jälkeen joku lady kommentoi: ”Kyllä tämä toppatakki on sitten mainio keksintö.”

Luovat ladyt kokoontuivat iltapäiväkahville juhlimaan kahta Ullaa.

Iltaruokailu hoitui useamman kerran grillin ääressä.

Saunaan, uimaan ja teatteriin

Viikkoomme sisältyi neljä saunailtaa Toivonniemen aikataulun mukaan. Saunavuoromme oli kahden tunnin pituinen. Puilla lämmitettävä kiuas antoi lempeät ja pehmeät löylyt.

Välillä käytiin uimassa ja vilvoittelemassa laiturilla. Vesi oli tosin kylmää, noin 13‒15-asteista.

Kävin minäkin heittämässä talviturkin mereen, mutta tuumin kyllä, että kyseessä on jonkinlainen masokismin muoto. Saunan siunattu lämpö kuitenkin sulatti kohmeen ja olo oli löylyjen jälkeen upea.

Toivonniemen rantaa saunan kohdalla ruopattiin alkukesästä ja nyt siellä on pieni hiekkaranta, josta voi myös mennä uimaan laiturin lisäksi. Laituria on laajennettu saunan edustalla pieneksi terassiksi.

Toivonniemessä ollaan lähellä luontoa. Havaintoja voi tehdä niin joutsenista, tiiroista, lokeista, peuroista kuin ranta- ja kyykäärmeistä. Saarella on myös paljon punkkeja, mutta nyt kukaan ei tainnut joutua tekemään lähempää tuttavuutta niiden kanssa.

Hei käärme, sinulta jäi tänne nahka.

Tällainen maisema aukeaa saunan ikkunasta.

Iltauinteja täytyy rytmittää ohi kulkevien laivojen mukaan. Ne nostattavat pyörteitä, jotka voivat olla uimarille vaarallisia. Viking Linen Grace matkalla kohti Maarianhaminaa ja Tukholmaa.

Tiistaina teimme perinteisen kesäteatteriretken, mutta sitä ennen kävimme syömässä laivaravintola Svarte Rudolfissa. Sen tunnetuin a la carte -annos, paistetut silakat, vaihtuivat paistetut muikut -annokseen silakoiden loputtua.

Ladyjen ruokavalinta oli melko yksituumainen: muikkuja!

Svarte Rudolf on tunnettu paistetuista silakoistaan. Nyt saimme kuitenkin muikkuja perunamuusin kanssa. Lisukkeena oli smetanavaahtoa ja juuressipsejä.

Pelinaisia

Osasta ladyjä kuoriutui peleistä ja pelaamisesta kiinnostuneita. Jalkapallon MM-kisapelejä katsottiin television puuttuessa läppäriltä tai kännykästä. Olipa eräällä ladyistä päivitettävänä työpaikan MM-veikkauksen tulostaulukko.

Jalkapalloilijoita arvioitiin osin myös ulkopelillisin ansioin. Pelaajien liioitellut ja yliherkät reaktiot saivat aikaan kommentin: ”Aina joku itkee.”

Sanapeliklassikko Scrabblen ruotsalaisversio Alfapet sai muutamat ladyt innostumaan verbaaliseen venyttelyyn. Pelin ympärille kokoontui seurue niin päivällä auringossa kuin illalla yhteiskeittiössä.

Mukana oli myös yksi geokätköilyn harrastaja, joka kävi etsimässä saaren muutamat kätköt.

Kisakatsomon näyttö oli pieni, mutta tunnelma hieno. Bloggarin työpiste oli alhaalla oikealla.

Alfapet-peli sai muutaman ladyn koukkuunsa.

Antiikkia ja Ruisrockia

Billnäsissä oli tarjolla kaikkea vanhaa lasista huonekaluihin.

Luovien ladyjen lomaviikko, Fiskarsin ja Billnäsin Antiikkipäivät ja Ruisrock ovat perinteisesti samalla viikolla. Ovatko ne jotenkin yhdistettävissä? Hyvinkin.

Osa lomalaisista osallistui Exlibris Aboensis -yhdistyksen torstaina 5.7.2018 järjestämään bussimatkaan Billnäsin perinne- ja antiikkipäiville ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Meissä ladyissä ei ollut niin innokkaita rokkareita, että olisimme tulleet hankkineeksi liput jo talvella loppuunmyytyyn Ruisrockiin. Osa odottelee sitä aikaa, että saa yli 70-vuotiaille jaettavan ilmaislipun.

Rocktapahtuma vaikuttaa olemiseemme siten, että osa kahviloista ja ravintoloista sulkee ovensa tapahtuman ajaksi ja liikennettä saareen valvotaan ‒ kulkulupa helpottaa liikennointiä; muutoin joutuu selittämään järjestyksenvalvojille määränpäänsä.

Ensi kesänä uudestaan

Suunnitelmissa on viettää lomaviikkoa ensi vuonna samaan aikaan ja samassa paikassa. Paikkoja on noin 15 ladylle. Suunnittelu aktivoituu keväällä 2019. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä tämän blogin pitäjään.

 

Normaali
Matkakertomus, Tapahtuma

Luovat ladyt Toivonniemessä

Luovat ladyt -viikko järjestettiin tänä vuonna kuudetta kertaa Ruissalossa.

Tällainen merinäköala aukeaa Toivonniemen saunarannasta.

Noin tusinan verran naisia kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin Ruissaloon. Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään.

Mukana oli niin vanhoja konkareita kuin uusiakin jäsenä. Täytimme Valkoisen ja Punaisen talon huoneet ja pari meistä majoittui myös päärakennukseen.

Viikon tarkoituksena oli, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Mukana oli neule- tai virkkaustöitä, kamera, kirjoja ja muita viihdykkeitä. Uutena luovuuslajina oli bujo eli bullet journalin täyttely. Nautimme myös oleskelusta ja seurustelusta.

Säänmukaista pukeutumista

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli Ruissalossa vilpoinen. Kerrospukeutuminen ja villa-asusteet olivat käytössä. Nähtiinpä joidenkin ladyjen garderoobissa myös untuvatakki, pipo ja Aino-tossut.

Valkoisen talon edustalle koottu iso pöytä ei nyt soveltunutkaan ateriointiin ja askarteluun. Istuimet laitettiin aina sinne, missä kulloinkin oli lämpimintä ja aurinkoisinta. Parhaat paikat varsinkin iltapäivisin olivat päätalon edustalla.

Ruissalon luonto on rehevää.

Tarjolla oli myös iltajumppia Toivonniemen emännän Minnan Kuusiston johdolla: joogaa, kahvakuulaa ja asahia.

Kesäinen Ruissalo tarjosi jälleen mielenvirkistystä monin tavoin. Nautimme saunomisesta, uimisesta ja retkeilystä Ruissalon rehevällä saarella. Osa ladyistä teki myös retken Naantaliin ja Rymättylään.

Krottilanlahden joutsenpari oli nyt surullisesti ilman poikasia, joita aikaisempina vuosina on nähty jopa puoli tusinaa. Onkohan pesintä jotenkin epäonnistunut tai poikaset joutuneet saaliiksi aivan elämänsä alkuvaiheessa? Toivonniemeen johtavan hiekkatien varren ”tukkalehmät”, ylämaankarjan edustajat, oli nähtävästi siirretty jonnekin muualle laiduntamaan.

Saunailtoja sisältyi viikkoon neljä Toivonniemen aikataulun mukaan. Taas täyttyivät lauteet naisista. Kiuas antoi lempeät ja pehmeät löylyt. Välillä käytiin uimassa ja vilvoittelemassa laiturilla. Vesi oli tosin kylmää, joten useimmilla uiminen jäi vain lähinnä kastautumiseksi ja taisi joukossa olla muutama sellaisenkin lady, joka jätti vielä talviturkin päälleen.

Ruotsinlaivojen mennessä ohi piti pysytellä saunassa tai laiturilla, sillä niiden nostattamat aallot ja pyörteet ovat uimareille vaarallisia. Viking Linen Grace ja Tallink Siljan Baltic Princess lipuivat ohi matkallaan kohti  Turun satamaa ja sieltä taas Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Baltic Princess matkalla Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Viking Grace pääsee ihan pian perille Turun satamaan.

Ulkoruokintaa ja omia eväitä

Grilli oli käytössä melkein joka ilta.

Fish and chips Turun Pursiseuran tapaan.

IIltaisin grillasimme leipiä, makkaroita, kanaa ja kasviksia. Uutuutena olivat paahdetut vaahtokarkit.

Muutoin ruokahuolto sujui Valkoisen talon yhteiskeittiössä omin eväin tai Ruissalon ravintoloissa, muun muassa Turun Pursiseuran ravintolassa, Honkapirtissä sekä Wanhan Tammen Kahvilassa Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ladyt kävivät myös Ruissalon upeissa kahviloissa, muun muassa Villa Kuuvassa ja Kesäkahvila Paratiisissa, joka on aivan Toivonniemen naapurissa, entisessä Ulapassa.

Ullanpäivää juhlittiin kuten aina ennenkin. Nyt tarjolla oli prinsessakakkua, kahvia ja kuohuviiniä.

Kesäteatteria ja rockia

Illallinen kaupungilla ja Samppalinnan kesäteatteri kuuluvat jo viikon perinteisiin. Ruokapaikaksi valikoitui tänäkin vuonna Ravintolalaiva Cindy (osin teatterilipun kääntöpuolelta löytyneen ilmaisen kuohuviinitarjouksen vuoksi).

Teatterin ohjelmistossa oli Heli Laaksosen ja Heikki Sankarin käsikirjoitukseen perustuva EloHeinäKesä-näytelmä. Se on suhteellinen suvikomedia suurista ikäluokista. Osa ladyistä piti näytelmästä, osa ei. Kylmääkin katsomossa oli, vaikka viileyteen oli varauduttu. Väliajalla nautimme virvokkeita omassa nimikkopöydässä.

Luovat ladyt -viikko osui jälleen Ruisrockin kanssa samaan viikkoon. Olemme jo tottuneet rockfestivaalin aiheuttamiin muutoksiin saaren elämässä: liikenteen tarkkkailuun ja siihen, että osa kahviloista ja ruokapaikoista on suljettuna.

Heinäkuussa 2018 tavataan

Moni lady oli lomaviikkoonsa tyytyväinen. Osa meistä ehti muiden kesärientojen vuoksi olemaan vain osan viikosta, mutta parempi hiukan ladyseuraa kuin olla kokonaan ilman sitä. Hyvä ruoka ja juoma, liikkuminen luonnonkauniissa ympäristössä ja erinomainen naisjoukko antoivat voimia syksyn ja talven varalle.

Toivottavasti tapaamme taas ensi heinäkuussa Toivonniemessä. Jos viikko ladyjen seurassa kiinnostaa, niin ota yhteyttä minuun vaikka kommenttien kautta tai paiviseppalassila(at)gmail.com.

Normaali
Matkakertomus

Luova ladyviikko Toivonniemessä

Toivonniemen laituri vie kuumasta kylmään, saunasta mereen.

Toivonniemen laituri vie kuumasta kylmään, saunasta mereen.

Luovat ladyt kokoontuivat viidettä kertaa Toivonniemeen, Ruissaloon.

Toistakymmentä naista kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Ruissaloon, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin. Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään.

Kyltit

Tänä vuonna osa aiempina vuosina joukossamme olleista ladyista ei päässyt mukaan, mutta onneksi saimme muutaman uuden osallistujan. Täytimme jälleen kerran Valkoisen ja Punaisen talon huoneet.

Luovuutta ja laiskottelua

Viikon tarkoituksena oli, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan.

Tällä kertaa ladyt olivat varustautuneet hiukan aiempaa kevyemmin varustein; mukana oli ehkä neule- tai virkkaustyö, maalaustarvikkeita ja kamera. Nyt nautittiin enemmän joutilaisuudesta, auringosta ja seurustelusta. Yhtenä päivänä tehtiin aarrekarttoja.

Uusien ladyjen myötä myös harrastuksiin tuli uudistuksia; pääsin muun muassa yhden geokätköilystä kiinnostuneen ladyn matkaan ‒ hän etsi kätköjä toisen ladyn kanssa ja minä valokuvasin maisemia ja vähän etsijöitäkin.

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli Ruissalossa kovin tuulinen ja perinteinen Valkoisen talon edustalle koottu iso pöytä ei nyt soveltunutkaan ateriointiin ja askarteluun. Ladyt etsiytyivät aurinkoisempaan ja suojaisampaan paikkaan.

Yhtenä päivänä leiriläisiä ilahdutti hieroja Sara Lunkka palveluillaan. Tv-huone muuntautui hierojan vastaanottotilaksi. Tarjolla oli myös Toivonniemen iltajumppia Minnan Kuusiston johdolla: joogaa, kahvakuulaa ja asahia.

Kuuma sauna ja kylmää merivettä

Toivonniemen puulämmitteinen sauna tarjosi ladyille kuumia löylyjä neljänä iltana.

Toivonniemen puulämmitteinen sauna tarjosi ladyille kuumia löylyjä neljänä iltana.

Kesäinen Ruissalo tarjosi mielenvirkistystä monin tavoin. Luonto oli lähellä ja nautimme täysin siemauksin auringosta, saunomisesta, uimisesta ja retkeilystä Ruissalon vihreällä saarella. Käärmeitä näimme aiempaa vähemmän, vaikka sekä rantakäärmeitä ja kyitäkin on alueella tavattu.

Krottilanlahden joutsenparikin nähtiin jälkikasvuineen. Poikasia oli vielä kuusi, muttaa vääjäämättä niiden määrä vähenee kesän edetessä. Toivonniemeen johtavan hiekkatien varren ”tukkalehmät”, ylämaankarjan edustajat, olivat jälleen tutulla niityllään.

Saunailtoja sisältyi viikkoon neljä Toivonniemen aikataulun mukaan. Pienessä pukuhuoneessa ja kohtalaisen kokoisessa löylyhuoneessa oli aluksi tiivis tunnelma, kun toistakymmentä naista pakkautui sinne.

Hyvin kuitenkin mahduttiin ja alkulöylyjen jälkeen osa naisista oli vuorollaan vilvoittelemassa laiturilla ja uimassa. Vesi oli niin kylmää, että oli pakko hiukan kiljua sinne pulahtaessaan. Mittaria ei vedessä ollut, mutta eräiden ladyjen mutu-arvioiden mukaan se oli noin 17‒18-asteista.

Katselimme ohi ajavia ruotsinlaivoja, Vikingin Gracea ja Tallink Siljan Baltic Princessiä, joiden kulku osui aina saunavuoromme aikaan.

Iltaisin grilliaterioita

Ladyillä oli grillattavana myös kasviksia makkaran lisäksi.

Ladyillä oli grillattavana myös kasviksia makkaran lisäksi.

Iltaisin grillissä paahtuivat niin leivät, makkarat, halloumit, kanat, lihat ja kasvikset.

Muutoin ruokahuolto sujui Valkoisen talon yhteiskeittiössä omin eväin tai Ruissalon ravintoloissa, muun muassa Turun Pursiseuran ravintolassa, Honkapirtissä, Ruissalon kylpylän ravintolassa sekä Wanhan Tammen Kahvilassa Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ladyt kävivät myös Ruissalon upeissa kahviloissa, muun muassa Villa Kuuvassa ja Kahvila Paratiisissa, joka on aivan Toivonniemen naapurissa, entisessä Ulapassa.

Ullanpäivää juhlittiin perinteisellä kahvi- ja mansikkakakkutarjoilulla.  Eräänä iltapäivänä nostettiin kuohuviinilasilliset yhden ladyn uudelle työpaikalle.

Kahvila Paratiisi on avannut ovensa tänä kesänä. Aiemmin Ulappana tunnettu rakennus on ollut Turun kaupungin koulutoimen käytössä.

Kahvila Paratiisi on avannut ovensa tänä kesänä. Aiemmin Ulappana tunnettu rakennus on ollut Turun kaupungin koulutoimen käytössä.

Nunnia ja konnia

Illallinen kaupungilla ja Samppalinnan kesäteatteri kuuluvat jo viikon perinteisiin. Ruokapaikaksi valikoitui tänäkin  vuonna Ravintolalaiva Cindy (osin teatterilipun kääntöpuolelta löytyneen ilmaisen kuohuviinitarjouksen vuoksi).

Kesäteatterissa jännitettiin nunnien ja konnien seikkailuja taivaallisessa musiikkikomediassa. Pääroolissa yökerholaulaja Deloriksena oli Maria Lund. Väliajalla nautittiin virvokkeita omassa nimikkopöydässä.

Osa ladyistä osallistui torstaina 10.7. Exlibris Aboensiksen järjestämään retkeen Billnäsin ja Fiskarsin antiikkipäiville. Se olikin viikon ainut varsinainen sadepäivä, joka hiukan latisti tunnelmaa ja löytöjen tekemistä vanhaa tavaraa notkuvien pöytien äärellä, joista osa oli ulkona.

Billnäsissä oli tarjolla monenmoista kippoa ja kuppia.

Billnäsissä oli tarjolla monenmoista kippoa ja kuppia.

Rokkia, tangoa ja jalkapalloa

Luovat ladyt -viikko osuu jälleen Ruisrockin kanssa samaan viikkoon. No, ei meidän elämäämme häirinnyt pahemmin se, että saaren toisessa päässä oli 100 000 ihmistä kolmen päivän aikana. Tosin liikennöinti Kansanpuiston ohi oli tuttuuun tapaan tarkkailussa ja osa ruokapaikoista oli suljettuna.

Musiikkia ei niemennokkaan kuulunut ollenkaan. Osa ladyista odottelee sitä kesää, jolloin pääsee 70-vuotiaana ilmaiseksi VIP-asiakkaana rockfestareille. Nyt tyydyimme katsomaan jalkapallon EM-kisoja ja Tangomarkkinoiden kuningas- ja kuningatarvalintoja.

Moni lady oli vapaaviikkoonsa tyytyväinen. Hyvä seura, ruoka ja juoma sekä pieni puuha luonnon keskellä antoi voimia pitkälle syksyyn.

Nähdään taas ensi heinäkuussa Toivonniemessä.

Iltaruskon värejä Krottilanlahden taivaalla.

Iltaruskon värejä Krottilanlahden taivaalla.

Normaali
Keräily, Risteilyt

Onnelliset keräilijät piknikristeilyllä

Osakekirjatkin voivat olla keräilyn kohteena.

Osakekirjatkin voivat olla keräilyn kohteena.

Joskus matkalla oleminen on tärkeämpää kuin perillepääsy. Tälläinen matka oli vuorossa lauantaina 28.2.2015, kun Exlibris Aboensis järjesti perinteisen Keräilijäristeilyn Turusta Maarianhaminaan ja takaisin.

Mukana oli noin kaksikymmentä osallistujaa. Järjestäjäyhdistyksen lisäksi matkalla oli myös jäseniä Suomen Postikorttiyhdistys Apollosta, Osakekirjakeräilijöistä, Oulun Numismaattisesta kerhosta sekä Turun Postimerkkikerhosta.

Asiaa keräilystä, yhdistyksistä ja keräiltävistä asioista riitti laivan aamuisesta lähdöstä lähes Maarianhaminaan saapumiseen ja laivanvaihtoon saakka. Exlibris Aboensiksen puheenjohtaja Tauno Piiroinen kertoi aluksi risteilyn vaiheista. Kun matkalle ei joitakin vuosia sitten saatu tarpeeksi lähtijöitä, järjestivät muutamat innokkaimmat kuitenkin Keräilijäristeilyn muistoristeilyn, kunnes taas saatiin ryhmä koolle.

Esittäytymisen aikana kävi ilmi, että yhteisen pöydän ympärille oli kokoontunut ”samalla tavalla orientoitunutta seurapiiriä”, jolla oli kiinnostusta keräilyyn, vakavaa harrastuneisuutta tai sitten vain sellainen mielenlaatu, että esineillä on taipumusta kerääntyä luo. Erään osallistujan perhepiirissä on luonnehdittu jopa niinkin, ”ettei kyseessä ole enää keräily, vaan sairaus.”

Exlibriksistä muumitauluihin

Keräilyn kohteina oli vanhaa paperia, exlibriksiä, postikortteja ja -merkkejä, rahoja, nappeja, jääkaappimagneetteja, kirjoja, erityisesti signeerattuja kirjoja, kirjanmerkkejä, aikakauslehtiä, osakekirjoja, pöllöaiheisia esineitä, vanhaa lasia, muumitauluja, lasten astiastoja sekä hyvin yleisesti luonnehtien ”pieniä ja vähän isompia kuvia”. Postikorteista keräilyn kohteiksi paljastuivat Turku-aiheiset joulukortit sekä juna- ja kirkkokortit.

Yhdistysten esittelykierroksella kuultiin monipuolisesta toiminnasta. Hallituksen jäsen Heidi Nummila kertoi Postikorttiyhdistys Apollosta, jonka lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Isompia tapahtumia on saman verran, muun muassa tänä vuonna Suvikortin päivä 6.6.2015 Iittalassa ja Postikorttiparatiisi 5.9.2015 Hämeenlinnassa.

Postikortteja voi kerätä ilman aihetta, mutta monella harrastajalla on tietty erityisaiheensa, joita on laidasta laitaan. Jäsenlehden luettelosta poimin esimerkkejä: 1900-luvun alun taiteilijat, Alvar Aalto, Aatami ja Eeva, enkelit, erotiikka, kansanterveys, Mannerheim, Saimaan kanava, Unescon maailmanperintökohteet, Turku sekä taiteilijoista muun muassa Inge Löök, Osmo Omenamäki eli Omppu, Arnold Tilgmann, Virpi Pekkala, Mauri Kunnas ja tietysti Martta Wendelin.

Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan osakekirja vuodelta 1891.

Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan osakekirja vuodelta 1891.

Osakekirjakeräilijät ry:ssä on jäseniä noin 50. Yhdistyksen sihteerin Jorma Pellisen mukaan harrastus ei ole kovin tunnettu ja niinpä keräilykohteita voi vielä löytyä hyvinkin piironginlaatikoista, ullakoilta ja kellareista. Jokaiseen osakekirjaan liittyy tarina ja kosolti historiaa.

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun osakekirjat olivat vielä näyttäviä ja koristeellisia; sotien jälkeen niistä tuli minimalistisempia. Esimerkiksi Turun Kivipainon osakekirjat ovat suorastaan taideteoksia monivärisyydessään – upea osakekirja oli tavallaan mainosvaltti. Myös rahoja voidaan pitää taideteoksina, joissa on mukana paljon maan historiaa.

Eri keräilylajeja voi myös yhdistää ja kerätä vaikkapa samasta kohteesta sekä osakekirjan että postikortin.

Maailman suurin exlibrisyhdistys

Exlibris Aboensiksen hallituksen varajäsen Erkki Sirkiä kertoi isäntäyhdistyksen toiminnasta. Exlibris Aboensista voi kutsua maailman suurimmaksi alan yhdistykseksi; jäseniä on noin 500 eri puolilta Suomea. Jäsenlehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja kuukausittain kokoonnutaan exlibrisiltaan, jossa on usein taiteilija tai kirjailija esiintymässä. Kaksi kertaa vuodessa järjestetään exlibristen yhteispainatus, joka on helppo tapa saada oma merkki ja kokoelman alku muiden painatukseen osallistuneiden merkeistä.

Yhdistys järjestää tapahtumia, yleisötilaisuuksia ja näyttelyitä sekä on esillä monilla messuilla, muun muassa Turun ja Helsingin kirjamessuilla. Parillisina vuosina yhdistys organisoi matkan International Federation of Ex-libris Societies -maailmanjärjestön (FISAE) kongressiin. Mainittakoon, että Exlibris Aboensis järjesti maailmankogressin kesällä 2012 Naantalissa. Lisäksi tehdään kotimaan kesäretkiä ja kulttuurimatkoja lähimaihin, joista tänä vuonna vuorossa on Ruotsi.

Keräilijöiden löytöjä

Ohjelmassa oli myös esittelykierros oman keräilyalueen ulkopuolisista esineistä, joita oli pyydetty tuomaan mukaan. Näytillä oli muun muassa hollantilainen kahdesta kolikosta tehty lusikka ja pieni, vanha, puusta sorvattu nukke. Se on Kaj Frackin vuonna 1945 suunnittelema Toto-puunukke, jota on neljä erilaista eli kyläläiset Martta, Kerttu, Aaro ja Eemil. Artek on ottanut nuket uustuotantoon ja niitä myy Finnish Design Shop.

Henry Dravantti esitteli aarteenaan pienen, metallisen maapalloteroittimen. Hän oli nähnyt sen koulussa luokkakaverillaan 1960-luvun alussa, mutta ei ollut saanut sellaista omakseen. Hänen lapsuuden unelmansa täyttyi, kun hän löysi teroittimen eräästä poistolaatikosta ja osti sen itselleen. Hän muistaa lapsena haaveilleensa matkustamisesta kaikissa maissa. Se toive onkin täyttynyt muutamia maailmankolkkia lukuunottamatta.

Pieni maapallo

Onnellinen keräilijä

Esineillä on merkillinen voima. Mystistähän on sekin, miksi ihminen alkaa keräillä jotain tiettyä esinettä? Jotkut keräilevät autoja, traktoreita ja muita paljon säilytystilaa vaativia kapistuksia. Merikeskus Forum Marinum Turussa on saanut kokoelmiinsa yhden miehen perämoottorikokoelman.

Risteilyllä mainittiin myös monien harrastajien tuntema Kari Rahiala, joka on erikoistunut keräilemään kaikkea mikä ei maksa mitään ja joka on katoamassa meidän ympäristöstämme – kuten hautajaiskutsuja, partakoneen teriä, lyijykyniä, paperiservettejä, teepusseja, hotellisaippuoita ja limonaadietikettejä, kuten hän kertoo kirjassaan Onnellinen keräilijä. Tästä kirjasta mainittakoon se, että tavoittelin sitä useamman vuoden ja onnistuin löytämään pari vuotta sitten Turun kirjamessujen antikvariaattiosastolta.

Tauno Piiroinen kertoi myös vierailustaan Jaakko Nummisen luo. Osoittautui, että Numminen keräsi lehtileikkeitä. Niitä oli hyvässä järjestyksessä mapeissa, joista hän helposti löysikin etsimänsä. Mutta pihalla oli pressuilla peitetty iso kasa vielä leikkaamattomia lehtiä – ja kotipuolessa varastoa vielä parin ladollisen verran.

Ehkä onkin oivallista keräillä vain matkoihin liittyviä muistoja niin mieleensä kuin myös valokuviin ja muistikirjoihin sekä tähän blogiin. Ei tarvitse lähteä latoa vuokraamaan…

Osakekirjakin voi olla kuin taideteos.

Osakekirjakin voi olla kuin taideteos.

Normaali