Henkilö, Konsertti, Matkakertomus, Nähtävyys, Rakennus, Taiteilija, Tapahtuma

Angus & Julia Stonen konsertti Royal Albert Hallissa

North facing entrance to the Royal Albert Hall.

The Albert Memorial -muistopatsas ja Royal Albert Hall. Kuva: © Marcus Ginns.

Angus ja Julia Stonen konsertti oli hieno elämys upeassa konserttisalissa.

Australialaisduo, sisarukset Julia ja Angus Stone, lienee Suomessa aika tuntematon, mutta heillä on kotimaassaan ja muualla maailmassa uskollisia kuuntelijoita.

Sain kuulla heistä Taivassalossa järjestetyssä Elofest-tapahtumassa elokuussa 2016. Festivaaliliput olin voittanut Varsinais-Suomen Yrittäjät -lehden Facebook-arvonnassa. Samassa pöydässä kanssamme istui nuori mies, joka kertoi pitävänsä muun muassa tämän yhtyeen musiikista. Niinpä kuuntelin sitä sittemmin itsekin. Jokin siinä viehätti.

Stonen sisarukset ovat esiintyneet Suomessa ainakin Tavastialla vuonna 2011 sekä Ilosaarirockissa vuonna 2015. Heidän musiikkiaan luonnehditaan indie- ja folkpopiksi. Tiketin teksteissä duon tuotoksia on kuvailtu ”sekoitukseksi Fleetwood Macin kultakauden eteeristä melodisuutta, Joanna Newsomin haurasta folkia ja Björkin räiskyvää poppia.”

Angus ja Julia ovat esiintyneet yhdessä vuodesta 2006. He ovat levyttäneet neljä studioalbumia: A Book Like This (2007), Down the Way (2010), Angus & Julia Stone (2014), and Snow (2017), konserttitaltiointeja sekä kumpikin kaksi soololevyä.

Samassa salissa kuin Proms

Ikkunat muokattu

Royal Albert Hall on koristeellinen rakennus monine yksityiskohtineen.

Vuoden 2017 syksyllä heillä oli laaja konserttikiertue Euroopassa, mutta en silloin saanut järjestetyksi matkaa jollekin esiintymispaikkakunnista. Houkutus oli kuitenkin suuri.

Kun sitten näin ilmoituksen heidän konsertistaan Royal Albert Hallissa, Lontoossa, päätin ostaa liput. Se oli helppoa esiintymispaikan verkkokaupassa. Vahvistus tuli samantien, mutta liput vasta lähempänä konserttia eli huhtikuun lopussa.

Royal Albert Hall kuulostaa juhlalliselta ja sitähän se onkin. Tämä Lontoon Kensingtonissa sijaitseva konserttisali on otettu käyttöön vuonna 1871. Se on omistettu kuningatar Viktorian prinssipuoliso Albertille. Saliin mahtuu 6 000 ihmistä, osa permannolle ja loput parvekkeille.

Salihan on sama, jossa järjestetään meilläkin ainakin päätösillan osalta televisioidut maailman suurimmat klassisen musiikin Proms-festivaalit. Proms tai muodollisemmin The BBC Proms tai The Henry Wood Promenade Concerts presented by the BBC on kahdeksan viikkoa kestävä konserttien sarja. Tämä kesätapahtuma on saanut alkunsa vuonna 1895.

Royal Albert Hallissa järjestetään konserttien lisäksi myös runonlausuntaa, koulutustilaisuuksia sekä baletti- ooppera- ja jopa sirkusesityksiä. Saliin ja koko taloon voi tutustua tarkemmin maksullisilla yleisökierroksilla.

BBC Proms audience at the Royal Albert Hall

Royal Albert Hall yleisöineen Proms-konsertissa. Kuva: © Chris Christodoulou.

Järjestelyt sujuivat hyvin

Royal Albert Hall ilmoitti hyvin konserttiin tuloon liittyvistä asioista, muun muassa ovella tehtävästä turvatarkastuksesta. Laukut käytiinkin läpi ennen sisäänpääsyä. Lippuun oli merkitty sisäänmeno-ovi, joka oli lähimpänä omaa paikkaa. Näin vältyttiin suurelta ruuhkalta.

Sain muutoinkin paikasta positiivisen käsityksen. Henkilökuntaa oli tarpeeksi myös auttamaan paikan löytämisessä. Meillä oli hyvät permantopaikat melko edestä ‒ olinhan ostanut liput jo puolta vuotta ennen konserttia.

Royal Albert Hallin salissa oli konsertin aikana pientä liikettä, ihmisiä tuli ja meni ja sinne sai ottaa mukaan myös baarista ostettuja juomia.

Konsertin yleisö oli melko heterogeenista iän puolesta: mukana oli sekä nuoria että meitä vähän varttunempaan väkeen kuuluvia.

Juttelin ennen konserttia takanani istuvien henkilöiden kanssa, jotka ovat keskustelleet keskenään saksaksi. Kolmikossa on noin nelikymppinen mies, hänen kaverinsa ja siskonsa. He ovat tulleet varta vasten tähän konserttiin Berliinistä ja ovat kuunnelleet Stonen sisarusten musiikkia jo vuosia. Viime syksynä he kävivät konsertissa Amsterdamissa.

Elämystä kahdeksi tunniksi

Angus ja Julia Stonen konsertin lämmittelijänä toimi nuori australialainen laulaja-lauluntekijä Angie McMahon. Hän vaikutti mataline äänineen vahvalta oman tiensä kulkijalta, joka oli hieman hämillään ja otettu upeasta esiintymispaikasta ja suuresta yleisöstä. Hän suoriutui hyvin omasta osuudestaan ja sai yleisön sympatiat puolelleen. Hänen esityksensä jälkeen on puolen tunnin väliaika.

Angus ja Julia Stonen konsertissa lavalla oli kaikkiaan kymmenen muusikkoa. Esitys oli visuaalinen taustakuvineen, valoineen ja loppupuolen kullanvärisine konfetteineen.

Yhden kappaleen aikana esiintyjät pyysivät yleisöä tulemaan mukaan kännykkävaloineen ja niinhän me teimmekin: aaltoileva valomeri täytti Royal Albert Hallin.

Musiikki oli kaunista, rytmistä ja jotenkin hypnoottista. Suuri osa lauluista oli peräisin viime vuonna ilmestyneeltä Snow-albumilta. Mukaan pyytämäni ystäväni Sue piti myös musiikista.

Angus & Julia Stone jatkavat esiintymisiään Euroopassa, muun muassa Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja Turkissa heinäkuun puoliväliin saakka.

Royal Albert Hall iltavalaistuksessa. © David Iliff.

 

 

Normaali
Henkilö, Luonto, Tapahtuma, Teemapäivä

Meillä kaikilla oli niin mukavaa – Päivin nimipäivä 16.6.2018

Kapris, pyörökapris, kukkii kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa, joihin oli myös mahdollisuus tutustua.

Päivien päivää vietettiin Turun yliopiston kasvitieteeellisessä puutarhassa mainiossa säässä ja seurassa.

Kaikkien Päivi-nimisten omaa juhlapäivää vietettiin aurinkoisena ja lämpimänä lauantaipäivänä kesäisen kauniissa ja vehreässä ympäristössä, olihan tapahtumapaikaksi valittu Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa, Turussa.

Me, noin kaksikymmentä juhlijaa, kokoonnuimme Cafe Vanhan Tammen yhteydessä olevaan luentosaliin. Yksi kokoonkutsujista, Päivi Fagerström, toivotti Päivit tervetulleiksi ja kertoi tilaisuuden juurista: pienen Päivi-porukan nimipäivistä on kasvanut hiukan isommat kekkerit jo toista kertaa. Viime vuonnahan kokoonnuttiin Suomi 100 -juhlavuoden hengessä ja mukana oli puolensataa nimipäiväsankaria. Toisena organisaattorina on Päivi Leinonen.

Päivi Fagerström toivotti kaikki Päivit tervetulleiksi.

Telkät, lumpeet ja muut luonnon ihmeet

Tutustuimme aluksi puutarhaan noin tunnin ajan. Siinä ehti tehdä vain pienen katselukierroksen. Puutarhan ulkoalue on kooltaan noin 23 hehtaaria ja siellä kasvaa yli 3 000 kasvilajia ja -lajiketta. Ulkopuutarha on auki vuoden ympäri ja sieltä löytyy kukkivia kasveja huhtikuulta marraskuulle.

Monet meistä pysähtyivät itämaisen lammen luokse, jossa telkkäemo uiskenteli muutaman poikasensa kanssa. Pikkutelkät olivat suloisia höyhenpalleroita, jotka touhusivat emonsa ympärillä ja vähän kauempanakin ottaen välillä nopeita spurtteja.

Toisena erityisesti houkuttelevana kohteena olivat lummelammet valkoisine ja vaaleanpunaisine kukkineen.

Itämainen lampi on rehevä keidas kasvitieteellisessä puutarhassa.

Passionleivos Päiveille

Palasimme takaisin saliin nauttimaan kahvitarjoilusta Päivi-leivoksineen. Tänä vuonna leivos oli keltainen, aurinkoinen passionleivos koristeenaan päivänkakkara. Ohjeen on kehittänyt Päivi leipoo -blogin pitäjä.

Outoa olla Päivien ympäröimänä

Juhlapuheen piti toimittaja ja teatteriohjaaja, ”radiosta tuttu” Päivi Istala. Hän kertoi muun muassa suhteestaan nimeensä. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan se oli harvinainen; hän oli luultavasti koulukaupunkinsa Kokkolan ainut Päivi.

Päivi Istala tivasi äidiltään selityksiä outoon nimeensä. Ne liittyvät Päivin, kevään lapsen syntymäaikaan, päivän pitenemiseen sekä hänen äitinsä ihaileman Saima Harmajan runoon Ensimmäinen kevätpäivä.

Kovin erilainen suhde oli siis juhlapuhujallamme nimeensä kuin meillä 1960-luvun Päiveillä, joilla oli useampia kaimoja luokallaan ‒ jopa 5‒7 Päiviä. Opettajan piti ottaa käyttöön lempinimiä sekaannusten välttämiseksi.

Istalaa helpotti vasta opiskeluvuosina Helsingissä, kun hän tutustui toiseen samannimiseen, joka oli Päivi Paunu, sittemmin tunnettu laulaja.

Juhlapuhuja Päivi Istala kertoi muisteluja omaan nimeensä liittyvistä tuntemuksista vuosien varrelta.

Päivit kuuntelevat Päiviä. Edessä oikealla sinisessä mekossa Päivi Leinonen.

Tango Päiveille?

Muuten mainiona lauluntekijänä pitämälleen Göstä Sundqvistille Päivi Istala ei anna anteeksi tämän Poika nimeltä Päivi -laulua. ”Miten kohtalo voikaan olla näin julma,” kysyi puhujamme toivottuaan vuosikausia kaunista nimikkolaulua.

Mutta kukapa toteuttaisi Päivi Istalan ja varmaan meidän muidenkin toiveen omasta laulusta, mieluiten tangosta? Tässsäpä haastetta biisinikkareille, hyvin ehtii vielä vaikka ensi vuoden juhliin.

Hyvvee matkoo vuan

Lopuksi Päivi Istala esitti Heli Laaksosen runon Itäse ihmise – sellainen hän on itsekin, syntyisin Imatralta.

Itäse ihmise,
kui hee ollenka mailmas pärjäävä?
Hee jättävä syräme avame kynnysmato al,
nii et tiäl saak näkky.
Ei hee murhetu
ei hee hualetu
ei hee pelkkä;
sanova vaa:
Ee kun hyvvee matkoo vuan.
Oot kuun valon kanssa kulun piällä.
Mikä heit vaiva.
Ei mee krymppy ottas syntyne oikken käsitet,
et jolla o ain valop pääl.

Hän kävi myös läpi Wikipediasta löytyvän listan tunnetuista Päiveistä, joissa on muun muassa poliitikkoja, taiteilijoita, urheilijoita, tiedenaisia ja johtajia. Listasta löytyy myös Päivi Istala.

Päivi Istalan juhlapuhe löytyy Facebookin Parhaita Päiviä -sivulta. Siellä on muuten jo yli 300 tykkääjää.

Päivit kokoontuivat yhteispotrettiin. Kuva: Lauri Poutanen.

Ristivetoa ja lempinimiä

Puheen ja sen jatko-osien jälkeen kuulimme hiukan Päivin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa toimittaman Ristivetoa-ohjelman mielenkiintoisista vaiheista. Ohjelmalla saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, että vuosi 1969 oli Päivi-nimen huippuvuosi, jolloin se oli suosituin nimi alle 10-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

Loppukeskustelussa tuli esiin myös niitä Päivien lempinimiä: muun muassa Bäki, Päbä ja Pällä.

Saimme myös ideoita tuleviksi Päivi-tuotteiksi, muun muassa kangaskassi päivänkakkarapainatuksella; viime vuonna saimme putkihuivin ja tänä vuonna puuhelmistä tehdyn rannerenkaan.

Päivit saivat muistoksi puuhelmistä kootun rannekorun, jonka on suunnitellut ja toteuttanut Päivi Leinonen.

Kävi myös ilmi, että etunimestämme on myös yrityksen nimeksi, esimerkkinä vaikkapa Päivin Grilli ja Päivin Liikenne Oy. Tiedätkö muita?

Kaikesta ulkona kävelemisestä ja puhumisesta tulikin nälkä ja osa Päiveistä suuntasi meren rantaan Ruissalon Telakalle Sergio´s al Mare -ravintolaan pizzalle.

Tapaamisiin ensi vuonna?

Kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti juhlapuhujallemme Päivi Istalalle. Jäämme nyt sitten odottamaan ensi vuoden juhlia ‒ nyt vain keksimään päivimäisiä ideoita.

Vuoden 2017 nimipäiväjuhlista voit lukea täältä.

Normaali
Matkakertomus, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija, Tapahtuma

Hattuja häihin ja hevoskilpailuihin

Pistäytyminen brittiläiseen kulttuuriin toi esille asian, jolle ei täällä kotimaassa tule suoneeksi ajatustakaan ‒ hatut.

Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista suhdetta hattuihin. Kovilla pakkasilla suojaan pääni hupulla tai huivilla ja joskus ulkomailla olen ostanut hellehatun, joka suodattaa kuumimman auringonpaahteen pois. Missään juhlassa en ole pitänyt hattua. Häissäni tosin käytin tekemääni valkoista, helmi- ja rusettikoristeltua hiuspantaa.

Hattuja pop up -kaupassa

Hattuja mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa.

Punainen piste i:n päälle?

Lontoossa sain Facebookin tapahtumissa vinkin eräästä pop up -hattukaupasta ja tulin sinne lähteneeksi huvin, uteliaisuuden ja estetiikan vuoksi.

Monique Lee Millinery ja X Terrace Fashion Platform järjestivät hattujen pop up -kaupan The Old Brompton Gallery -nimiseen tilaan Lontoon Kensingtoniin. Organisaattorina on London School of Fashionista valmistunut Monique Lee Hylands-White. Kauppa on auki vain kuukauden sopivasti ennen Britannian tunnetuinta hevostapahtumaa, Ascotin laukkakilpailuja 19.‒23.6.2018.

Royal Ascotissa ihmisten ja median huomio kiinnittyy hevosurheilun tulosten lisäksi naisten mielikuvituksellisiin hattuihin. Hattu tai päähine on mainittu tapahtuman pukukoodissa ja hyvinkin tarkasti: naisilla tulee olla hattu tai vaihtoehtoisesti hatun korvike, jonka pohjan halkaisijan tulee olla vähintään kymmensenttinen. Miehiltä edellytetään saketin ja silinterihatun käyttöä.

Myös brittihäissä naisten pukeutumiseen kuuluu hattu, kuten näimme prinssi Harryn ja Meghan Marklen häissä.

Niinpä kauppa olikin nimetty näiden hattutarpeiden mukaan: Royal Ascot and Summer Wedding 2018 Pop-up Shop.

Hattuluomuksia ympäri maailman

Hattukaupan myyjinä toimivat Jacinth Devakiruba (vas.) ja Temitope Famaderoq (oik.).

Näyteikkunaan valikoitui nyt punaisia hattuja.

Kaupassa oli kaksi nuorta, ystävällistä myyjää, jotka antoivat minun kuvailla ja kokeillakin hattuja. He käyttivät paljon aikaa myös hattujen esillepanoon näyteikkunassa.

Hattuja voi somistaa vaikka riikinkukkojen sulilla.

Romanttisen tyylin ystävälle?

Runsas, mutta kevyt hattu tyllisomistein.

Tämä oli yksi erikoisimmista hatuista. Koristeet ovat saaneet aiheen kiinalaisesta ruoasta.

Tämä oli valikoiman kallein hattu, hintaa 2 300 puntaa.

Pop up -kaupan valikoimissa oli kaikkiaan noin 400 hattua ja pääkoristetta noin 60 eri modistilta ympäri maailman. Värejä ja materiaaleja oli laidasta laitaan. Edullisin asuste taisi olla 15 euron ja kallein noin 2 300 euron hintainen.

Jos kuninkaalliset hatut kiinnostavat, niin niille löytyy oma blogikin, Royal Hats. Myös Hovikirjeenvaihtaja-blogi kommentoi kuninkaallisten pukeutumista Ascotissa.

Nyt sitten vain seuraamaan Royal Ascot -tapahtumaa ja veikkaamaan, minkä väristä hattua kuningatar Elisabeth käyttää ensimmäisenä kilpailupäivänä.

 

Normaali

Tänään 17.6.2018 vietetään pohjoismaista Luonnonkukkien päivää. Sen tavoitteena on kasvituntemuksen ja -harrastuksen edistäminen sekä yhteisten luontokokemusten tarjoaminen mahdollisimman monelle. Mikä on sinun luononvarainen lempikukkasi?

Luonto, Teemapäivä

Luonnonkukkien päivä 17.6.2018

Kuva
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Pitkä matka Blackhorse Roadille

Mosaiikkityö koristaa Blackhorse Roadin ulkoseinää.

Vietin kesäkuussa viikon Lontoossa. Matka oli kokeilua: millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Tämä oli siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen. Reissuni alkoi Turun linja-autoasemalta, jonne sain kyydin ”henkilökohtaiselta autonkuljettajaltani”.

Rinkka selkään

Varusteinani olivat kyynärsauva, iso reppu/rinkka, pienempi reppu käsimatkatavaroille, pieni olkalaukku ja kamera omassa laukussaan. Tavaroita oli hankalasti neljässä yksikossä, mutta pärjäsin kuitenkin niiden kanssa.

Rinkka painoi pakattuna toistakymmentä kiloa, reppu alle kahdeksan kiloa, mukana oli myös läppäri. Normaalista viikon reissulla on parinkymmenen kilon painoinen matkalaukku, joten olin mielestäni hyvinkin menossa kohti kevyesti matkustamista. Tosin siltä se ei tuntunut tavaroita kantaessani.

Ostin rinkan tätä ja tuleviakin matkoja varten. Arvelin, ettei normaali vedettävä matkalaukku olisi sopiva varuste, koska se varaisi toisen käden ja toisessa oli jo kyynärsauva. Olisi tarvittu kolmas käsi kiinnipitämiseen metroissa, busseissa ja liukuportaissa.

Lentoasemalla pääsin nopeasti eroon suurimmasta kantamuksesta Bag Drop -tiskillä.

Aina piippaa

Nyt käy turvatarkastuksissa niin, että metallinpaljastin hälyttää aina. Sen verran on rautaa polvissa.

Tämä tietää aina tarkempaa tarkastusta joko niin, että naispuolinen tarkastaja tutkii tai että joutuu vielä erikseen skannauslaitteeseen tai mahdollisesti molempiin.

Apua saa tilaamalla

Lentoyhtiöiltä voi tilata avustuspalvelun, jos tuntee sitä tarvitsevansa. Finnairin palveluun pitää ottaa viimeistään 48 tuntia ennen lentoa. Arvelin selviäväni itse. Koneen lähestyessä Lontoota stuertti sanoi, että voisin pyytää apua kenttähenkilökunnalta.

Samassa koneessa ollut Lontoon kautta Las Vegasiin matkalla ollut Marja-Liisa Kemistä oli pyytänyt sydänvaivojensa vuoksi avustusta. Pääsimme huristelemaan hänen kanssaan samalla kuljetusautolla Heathrowin kentällä huntupäisen naisen ajamana.

Marja-Liisa jäi sitten selvittelemään maihinnousukorttiinsa liittyviä asioita henkilökunnan kanssa. Olisin saanut kuljetuksen vielä eteenpäin, mutta jatkoin kuitenkin omin avuin passintarkastukseen ja sieltä edelleen maanalaisen palvelupisteelle.

Kätevä Oyster-matkakortti

Edellisen matkani jäljiltä Oyster-matkakortilla oli hiukan rahaa, mutta latasin sen toimimaan koko matkani ajan. Se käy maanalaisissa, busseissa ja muissa kulkuvälineissä Lontoossa määriteltyjen vyöhykkeiden sisällä.

Oyster-kortti on ehdoton hankinta – eipä tarvitse erikseen maksaa lippuja ja käteismaksun mahdollisuutta ei ole. Transportation for London -sivustolta löytyy lisätietoa eri maksuvaihtoehdoista.

Oyster Card avaa kulun metroon.

30 metroasemaa

Rinkka olikin toimiva, mutta se painoi hiukan liikaa varsinkin sen jälkeen, kun olin laittanut sinne läppärin lentomatkan jälkeen. Hyvää, kun sain lentoasemalla sen selkääni. En tuossa vaiheessa huomannut missään matkatavarakärryjä, jotka olisivat voinee auttaa tilannetta.

Aikaisemilta matkoilta oli hiukan muistijälkiä, mutta ystäväni Sue oli selvittänyt minulle reitin: lentoasemalta lähtevään Piccadilly Lineen, josta vaihto Finsbury Parkin asemalta Victoria Lineen.

Finsbury Parkissa toinen metrojuna lähti viereiseltä laiturilta, joten siirtyminen oli helppoa.

Metrojunassa istutaan seitsemän istuimen sarjoissa siten, että vastapäätä on samanlainen istuinsarja. Molemman sarjan reunimmaiset istuimet on varattu liikuntarajoitteisille, raskaana oleville tai muuten enemmän istumista tarvitseville. Lontoolaisille täytyy antaa kiitokset siitä, että he antoivat auliisti tilaa ja päästivät istumaan, niin nuoret kuin vanhemmatkin.

Istuin koko matkan rinkka selässäni, mikä oli hiukan hankalaa, mutta näin vältyin pakaasin uudelleen nostamiselta.

Matka oli melkoinen, noin 30 aseman verran ja se kesti reilun tunnin.

Melkein perillä

Blackhorse Road.

Black Horse Roadin asema oli helppo: liukuportaat ylöspäin ja ulos ilman portaita. Hiukan matkaa jouduin kävelemään päästäkseni sovittuun paikkaan, josta Sue tuli hakemaan autolla kohti Bedford Roadin majapaikkaani.

Viikon matkani aikani tulin istuneeksi sen verran metrojunista, että kokemuksesta taitaa riittää kerrottavaa vielä toiseenkin postaukseen. Metro, underground, tube, on keskeinen osa lontoolaista elämänmuotoa.

Normaali
Kaupunki, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Puutarha, Tapahtuma

London calling: puutarhoja, konsertteja ja kirjakauppoja

Matkaa on vajaa 2 000 kilometriä ja lentoaikaa kolme tuntia

Kesäkuinen matka Lontooseen tarjoaa aisti-iloja niin silmille, nenälle kuin korvillekin. Avoimet puutarhat pursunnevat värejä ja tuoksuja. Musiikkia on tarjolla ainakin yhden konsertin verran.

Tämän kesäkuisen noin viikon pituisen matkani varsinaisena syynä on australialaisen sisarusparin Angus ja Julia Stonen konsertti kesäkuun 10. päivänä Royal Albert Hallissa. Tarina olisi pitkä, miksi juuri tämä konsertti, joten jätetään se tässä vaiheessa kertomatta. Lontoolainen ystäväni Sue lupautui tulemaan seurakseni.

Puutarhoja ja Picassoa

Sue on järjestänyt tuohon samaiseen viikonloppuun meidät vapaaehtoisiksi Open Garden Squares Weekend -tapahtumaan.

Pienen työrupeaman jälkeen saamme vapaaliput ja pääsemme tutustumaan itsekin puutarhoihin, jotka ovat yleensä yleisön ulottumattomissa. Yhteensä noin 200 puutarhaa on avoinna tuon viikonlopun aikana.

Haluaisin tutustua myös Kew Gardensiin ja erityisesti Marianne North -galleriaan sekä mahdollisesti myös London Wetlands -kosteikkoon. British Libraryssäkin voisin  käydä sekä tietysti muutamassa kirjakaupassa. Tate Modern -taidemuseossa on Picasson näyttely, joka sekin voisi olla tutustumisen arvoinen.

Liikuntarajoitteinen matkailija miljoonakaupungissa

Tämä matka on myös kokeilua. Millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Entä kuinka selviän matkatavaroiden kanssa ‒ minä, jolla on vielä opettelua kevyin kantamuksin reissaamiseen? Hankin tätä ja muitakin reissuja varten rinkan, jolloin toinen käsi jää vapaaksi. Täytyy vielä ratkaista käsimatkatavarana kulkevan pienen repun kohtalo, missä se kulkee parhaiten.

Tämä on siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen.

Heathrown lentoasemalta matkustan noin 30 metroaseman verran kohti Pohjois-Lontoota. Matkan varrella on onneksi vain yksi vaihto metrolinjalta toiselle.

National Gallery -taidemuseo Trafalgar Squarella. Ehkä sielläkin tulee poikettua, jos sattuu sopivasti matkan varrelle.

Aion myös nauttia ainakin yhden fish & chips -annoksen ja tuopillisen paikallista olutta.

 

Normaali
Luonto, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Normaali