Bilbaon helmenä Guggenheim-museo

Bilbaon tärkein nähtävyys on Guggenheim-museo, jonka mielikuvituksellisesta arkkitehtuurista vastaa Frank Gehry.

Museo Bilbao Guggenheim sijaitsee Nervión-joen varrella. Kuva: Pixabay/Enrique.

Museon ulkoseinät on päällystetty titaanilaatoilla. Kuva: Pixabay / David Vives.

Museorakennuksen edessä vartioi isoa hämähäkkiä muistuttava veistos. Se on nimeltään Maman ja tekijänä on Louise Borgeous. Kuva: Pixabay / Javier Alamo.

Frank Gehry on saanut inspiraation titaanilevyihin kalojen suomuista.

Pohjois-Espanjassa sijaitseva Bilbao (baskiksi Bilbo) on Baskimaan itsehallintoalueen suurin kaupunki ja Biskajan maakunnan pääkaupunki. Se on tärkeä satama- ja teollisuuskaupunki, joka lienee kuitenkin tunnetuin vuonna 1997 avatusta Guggenheim-museostaan. Se lieneekin monelle matkailijalle tärkein syy tutustua kaupunkiin.

Tulin käyneeksi Bilbaossa ja tietysti myös Museo Guggenheim Bilbaossa toukokuun lopussa. Olin matkalla TBEX-konferenssiin San Sebastianiin, ja lentoyhteys Helsingistä löytyi Bilbaon kautta.

Saavuin Bilbaoon lauantai-iltana. Olin suunnitellut museoreissun sunnuntaille. Ostin 15 euron arvoisen lipun etukäteen verkosta, koska olin lukenut mahdollisista pitkistä jonoista. Pääsylipun hinta voi vaihdella sesongin ja näyttelyiden mukaan.

Tämän modernin taiteen museon on suunnitellut tunnettu kanadalais-yhdysvaltalainen arkkitehti Frank Gehry (s. 1929). Veistosmaisen rakennuksen valmistuksessa on käytetty titaania, kalkkikiveä ja lasia. Nervión-joen varrella vanhalla teollisuusalueella sijaitsevasta Guggenheim-museosta on tullut Bilbaon tunnus.

Museo sijaitsee osoitteessa Avenida Abandoibarra, 2 48009 Bilbao. Se on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10.00–19.00.

Sade ja sairaus himmensivät museokokemusta

Sisäänkäynti Bilbaon Guggenheim-museoon.

Sunnuntaipäivä oli sateinen ja se hiukan himmensi Guggenheim-museon kokemusta. Kiirehdin tihkusateessa sisälle, enkä kierrellyt kunnolla rakennusta, joten havaintoni sen erikoisesta arkkitehtuurista jäivät hiukan vajaiksi. Rakennuksen takana sijaitsevat veistokset näin sisäpuolelta sadepisaroiden täplittämän ikkunan läpi.

Anish Kapoorin veistos Tall Tree and the Eye (2009) kuvattuna sisältä (heijastuksia ikkunalasista).

Bilbaon ja San Sebastianin opaskirja neuvoo varaamaan kunnolla aikaa, jotta kävijä voisi tutkia rakennuksen muotojen ja värien muutoksia valon vaihtelussa. Aikaa kannattaa varata myös muiden taiteenharrastajien vuoksi, sillä joihinkin kohteisiin saattaa joutua jonottamaan. Nyt kävijöitä oli museossa runsaasti, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Museon aulatilassa riittää korkeutta.

Rakennuksessa riittää mielenkiintoisia muotoja niin ulkona kuin sisälläkin.

Myös lauantaina, ensimmäisenä matkapäivänä alkanut kurkkukipu ja sairauden pahenemisen pelko vaikuttivat siihen, että en saanut ihan sellaista wau-elämystä, joka olisi ollut toisenlaisessa tilanteessa mahdollinen. Olihan museo kuitenkin upea ja kokemus vaikuttava joka tapauksessa.

El Anatsui: Rising Sea (2019).

El Anatsui: Rising Sea (2019).

Sol LeWitt: Wall Drawing #831 (Geometric Forms), (1997).

Jeff Koons: Tulips.

Richard Serra: Th Matter of Time (1994–2005).

Claes Oldenburg and Coosje van Bruggen: Soft Shuttlecock (1995).

Tämäkin on taideteos. Tekijänä on Yoko Ono ja teoksen nimi on Wish Three for Bilbao (1996/2014). Tähän oliiivipuuhun ripustetaan toivomuskortteja tiettyinä päivinä.

Museo Guggenheim Bilbaossa on myös museokauppa Sen valikoimassa on muun muassa kirjoja, julisteita, t-paitoja, asusteita, astioita, sisustustavaroita, kyniä, muistikirjoja ja palapelejä.

Ruokahuollosta vastaavat Nerua Guggenheim Bilbao -ravintola sekä Bistró Bilbao Guggenheim. Nerua on yhden tähden Michelin-ravintola, jonne tarvittaneen pöytävaraus.

Museokaupan koruvalikoimaa.

Museokaupan valikoimissa oli myös kirjoja niin museosta, Bilbaosta kuin yleensä taiteesta.

Parhaillaan museossa on nähtävillä ruotsalaisen Hilma af Klintin taideteoksia 02.02.2025 saakka sekä ja japanilaisen Yoshitomo Naran taidetta 11.03.2025 saakka.

Gehryn arkkitehtuuri on vetovoimaista

Gehryn luomuksista on tullut suosittuja nähtävyyksiä. Tunnetuimpiin kuuluvat Bilbaon Guggenheim-museon lisäksi muun muassa Walt Disney Concert Hall Los Angelesissa, Dancing House Prahassa ja Vitra Design Museum Weil am Rheinissä.

Frank Gehry on suunnitellut Guggenheim-museon myös Abu Dhabiin. Se lienee avautumassa ensi vuonna 2025, melkein 20 vuotta sen jälkeen suunnitelman julkistamisen jälkeen ja 14 vuotta rakennustöiden käynnistämisestä.

Gehry on maininnut Alvar Aallon olleen hänen suurin inspiraation lähteensä (Sydney Pollack: Sketches of Frank Gehry, 2005).

Pitkä matka Bilbaoon

Matka Turusta Bilbaoon oli aika pitkä. Finnairilla ei ole sinne suoria lentoja. Löysin keväällä pitkän hakemisen jälkeen siedettävän hintaiset lentoliput (noin 350 euroa) Lufthansalta, mutta vaihto oli Münchenissä.

Matka alkoi Turusta bussilla varttia yli kahdeksan maissa Helsinki-Vantaan lentokentälle, lento Müncheniin klo 12.45, sieltä Bilbaoon aikataulun mukaisesti klo 15.35, mutta vaihtoaikaan tuli yli tunti lisää. Lentokenttä on hervottoman iso, käytävät olivat pitkiä. Porttikin taisi vaihtua.

Perillä Bilbaossa olisin ollut aikataulun mukaan kello 17.50, mutta siitä varmaan myöhästyttiin, kun vaihto pitkittyi. Lufthansa kyllä informoi hyvin meilitse ja sovelluksen kautta.

Otin suosiolla taksin Bilbaon lentokentältä hotelliin. Bussillakin olisi päässyt keskustaan, mutta pitkän matkapäivän jälkeen ei ollut enää energiaa selvitellä reittiä majapaikkaan. Taksi maksoi 32 euroa.

Bilbaossa sai maksaa vaatimattomastakin hotellihuoneesta paljon, taisi olla ennätykseni eli kahdelta yöltä noin 400 euroa. Hotelli ei ollut kummoinenkaan, eikä hintaan sisältynyt edes aamupalaa.

Bilbaosta en kovin paljon muuta nähnytkään museon lisäksi. Matkani jatkui maanantaina San Sebastiániin bussilla.

Jeff Koons: Puppy.
Kukilla päällystetty teos on 12 metriä korkea. Se löytyy Guggenheim-museon etupihalta.

Lue myös:
Wau-arkkitehtuuria Abu Dhabiin
TBEX-konferenssi San Sebastiánissa

Onnittelut kirjamessulippujen voittajille!

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Kuva: Helsingin Messukeskus/Emmi Kähkönen.

Sain arvottavaksi kolme vapaalippua Kirjamessuille torstaista sunnuntaihin 24.10–27.10.2024 Helsingin Messukeskuksessa.

Pyysin kommentteja siitä, mikä oli mikä tuorein matkasi kotimaassa tai ulkomailla. Kiitokset kaikista vastauksista. Matkakohteina mainittiin Tammela, Tampere, Santiago de Compostella ja Turku.

Otin mukaan vain yhden vastauksen/henkilö. Lisäksi hyväksyin yhden vastauksen Facebookin kommenteista teknisten ongelmien vuoksi.

Satunnaisgeneraattori arpoi tänään luvuiksi 4, 2 ja 3. Vapaalippujen voittajat ovat siis Tanja (FB), Terhi ja nimimerkki unadulterated1c6c2e417c.

Onnittelut voittajille! Laitan meilin tulemaan viimeistään huomenna, mukana on linkki vapaalippuun.

*Sain bloggaajalipun ja arvottavaksi kolme pääsylippua.

Arvonta: kolme pääsylippua Helsingin Kirjamessuille 2024

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Kuva: Helsingin Messukeskus/Helsingin Kirjamessut, Emmi Kähkönen.

Helsingin Kirjamessut järjestetään 24.–27.10.2024. Olen menossa sinne ainakin kolmeksi päiväksi, entä sinä? Osallistu arvontaan, niin voit voittaa pääsylipun.

Jos haluat osallistua arvontaan, niin kirjoita blogin kommenttiin, mikä on tuorein tekemäsi matka kotimaassa tai ulkomailla? Vastausaikaa on keskiviikkoon 23.10.2024 klo 20 saakka.

Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana blogiin kommentin jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kolme onnettaren suosikkia saa käyttöönsä yhden lipun.

Lipun toimitan sähköpostitse. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettävilla muilla messuilla.

Helsingin Kirjamessuilla voi tavata kiinnostavimpia kirjailijoita, seurata ajankohtaisia keskusteluja ja hankkia kirjoja messuhintaan. Kirjamessujen teemana on tulevaisuus. Teema sisältää pitää toivon, jota kirjallisuus voi luoda, ja muutoksen, jonka se voi herättää.
‒ Kirjallisuuden keinoin kuvitellaan vaihtoehtoisia maailmoja, luodaan utopioita ja dystopioita. Helsingin Kirjamessut nostaa esiin kirjailijan kyvyn nähdä huomiseen ja lukijan mahdollisuuden uskoa toisenlaiseen tulevaisuuteen, kuvaa Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield teeman taustoja.

Olen tutustunut messujen 92-sivuiseen ohjelmalehteen; tarjonta on kasvanut entisestään. Vaikka itse tykkään kulkea messuilla ilman kiinteää aikataulua tai lukujärjestystä, niin nyt tuli sellainen olo, että jonkinlainen suunnitelma messupäivään on paikallaan. Käyn vielä läpi alustavat kruksaukseni ja poimin kalenteriini ne esitykset, jotka ainakin haluan nähdä.

Helsingin Kirjamessuilla voi tutustua myös antikvariaattien tarjontaan, sillä antikvariaattialueella on tarjolla noin 35 yrityksen valikoimat. Kirjamessujen yhteydessä on myös Levymessut ja Postimerkkimessut.

Samaan aikaan samalla lipulla myös Viini & Ruoka -tapahtuma (K18) sekä Lautasella-erityisruokavaliomessut (la-su).

Tutustu messuohjelmaan täältä verkossa. Tästä linkistä pääset selailemaan messulehteä.

Messujen aukioloajat:
Torstai 24.10.2024 klo 10–20
Perjantai 25.10.2024 klo 10–20
Lauantai 26.10.2024 klo 10–20
Sunnuntai 27.10.2024 klo 10–18.

Jos onni ei suosi arvonnassa ja olet menossa messuille, niin liput kannattaa ostaa ennakkoon edullisemmin messujen verkkokaupasta. Sieltä ostettuihin pääsylippuihin sisältyy messukäynnin lisäksi katseluoikeus verkko-ohjelmaan (Senaatintori- ja Hakaniemi-lavojen ohjelma).

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Merten ihmeitä San Sebastiánin akvaariossa

San Sebastiánin sataman perukoilta löytyy yksi paikkakunnan suosituimmista nähtävyyksistä, Aquarium San Sebastián. Siellä voi ihailla vedenalaisen maailman ihmeellisyyksiä pienimmistä olioista mustekaloihin ja haihin.

San Sebastiánin akvaario löytyy sataman perukoilta.
Kuva: Aquarium San Sebastián.

San Sebastiánin akvaario on vanhimpia eurooppalaisia akvaarioita. Sitä ylläpitää The Gipuzkoa Oceanographic Society, joka on perustettu vuonna 1908. Akvaariorakennus The Palacio del Mar-Aquarium valmistui vuonna 1928.

Kuva: Aquarium San Sebastián.

Akvaariossa on kalojen ja muiden merenelävien lisäksi merenkulkuun liittyvä esineistöä. Akvaarion asukkaat ovat eläviä esimerkkejä luonnon monimuotoisuudesta; monta aika kummallisenkin näköistä olioita uiskentelee lasiseinän toisella puolella. Kaikkiaan nähtävillä on noin 200 eri lajia akvaarioissaan.

Kaloja pääsee ihailemaan myös Oceanariumissa, tunnelissa, kun hait ja muut kalat uivat pään päällä. Tunnelin lävistämässä tankissa on 1 500 000 litraa vettä ja yli 40 kalalajia, joista viisi on hailajia.

Oceanariumissa, yhden akvaarion läpi kulkevassa tunnelissa, voi ihailla turvallisesti haiden uiskentelua.
Kuva: Aquarium San Sebastián.

Esillä on myös mustavalaan eli pohjanmustavalaan (Eubalaena glacialis) luuranko. Se on peräisin vuodelta 1878. Valaan pyydysti Zarautzin kaupungista lähtöisin olevan miehistön jäsen Roque Echave. Hänen kerrotaan olevan ensimmäinen, joka pyydysti valaan harppuunalla.

Nykyisin mustavalas on kaikkein uhanalaisin valaslaji. Niitä on jäljellä noin 350 yksilöä Pohjois-Atlantilla.

Pohjanvalaan luuranko on nostettu nähtäville.
Kuva: Aquarium San Sebastián.

Akvaario on avoinna kymmenestä seitsemän tai kahdeksaan riippuen viikonpäivästä ja vuodenajasta. Lippukassa ja sisäänpääsy sulkeutuu tuntia ennen sulkemisaikaa. Lipun voi ostaa etukäteen verkkokaupasta.

Ruoka-aika! Tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 12 voi seurata haiden ruokintaa.
Kuva: Aquarium San Sebastián.

Akvaario on mainio kohde lapsiperheille ja erityisesti vähän huonommassa säässä. Aikuinenkin viihtyy pitkään luonnon luomusten parissa. Täytyy oikein ihmetellä, kuinka monenlaisissa muodoissa elämä ilmenee. Useiden lajien väritkin ovat upeita, joten silmänruokaa riittää.

Akvaariosta löytyy pieni kauppa, jossa on kaikenlaisia kaloihin ja mereen liittyviä tuotteita. Kahvilaa sen sijaan ei ole, mutta satamassa on useampi ravintola ja vanhan kaupungin ruoka- ja juomapaikat ovat lähellä.

Akvaarion verkkosivuilta löytyy kuvia ja videoita, joita voi katsella, jos haluaa tutustua etukäteen paikkaan taikka jos ei ole tiedossakaan matkaa San Sebastiániin.

Aquarium San Sebastián
Plaza de Carlos Blasco Imaz, 1
20003 Donostia-San Sebastián, Gipuzkoa

Katso myös:
Monacon merimuseo
Makeaa elämää Monacossa

Pintxoja pieneen nälkään

San Sebastiánissa voi viettää mukavan hetken tutustumalla pieniin suupaloihin, pintxoihin ja lasillisiin. Missä tarjotaan parhaat pintxot?

Parsaa, oliiveja ja anjovista tikutettuna pintxoksi.

Pintxo on baskilainen alkupala, joka on usein pujotettu tikkuun. Pintxo on baskin kieltä, ja se tarkoittaa tikkua, esp. pincho. Tapa (mon. tapas) on pintxon espanjalainen vastine. Suomessa puhutaan sapaksista.

Kyseessä ovat eräänlaiset minivoileivät, sormisyötävät. Niiden päälle tulee mereneläviä, sieniä, lihaa tai kasviksia. Tapana on kiertää useassa pintxopaikassa, maistella pari suupalaa juoman kanssa ja jatkaa kierrosta. Lasissa voi olla kuohuviiniä, olutta tai paikallista siideriä, joka on vähemmän makeaa kuin meillä yleensä nautitut.

Nämä pintxot nautin Nueve Leguas -ravintolassa Monte Igueldo -vuorella.

TBEX-konferenssimatkallani San Sebastiánissa kävin muutamassa ravintolassa, joissa oli pintxoja tarjolla. Gandarias-ravintolassa oli laskujeni mukaan 29 erilaista pintxoa näytillä vitriinissä. Mielikuvitus ja monipuoliset raaka-aineet antavat mahdollisuuden kehitellä erilaisia vaihtoehtoja. Ne voivat olla kylmiä tai lämpimiä.

Gandarias-ravintolassa oli monipuolinen pintxovalikoima.

Yhden ravintolan ruokalista oli mielenkiintoinen: pintxoille oli eri hinnat tarjoilupaikan mukaan. Baarissa nautittujen pintxojen hinnat olivat 2,80–3,50 euroa ja terassilla 3,70–4,60 euroa. Toisen ravintolan hintahaitari pintxoille oli 4,50–5,95 euroa.

Pintxoravintoloita löytyy erityisesti vanhastakaupungista eli Parte Viejasta, joka sijaitsee San Sebastiánin sataman läheisyydessä.

San Sebastiánissa ja varmaan muuallakin baskialueella voi osallistua pintxoretkiin, jolloin paikallinen opas kierrättää muutamassa hyväksi havaitussa pintxoja tarjoilevissa ravintolassa. Jos haluaa kotona paneutua asiaan, voi ostaa tuliaisiksi pintxoaiheisen keittokirjan.

Tämä kirja esittelee 100 ravintolaa ja niiden pintxoreseptejä San Sebastiánissa.

Lue myös:
Saisiko olla sapas?

Paseo con sombrero – hattupäisten juhla

Parasta matkoilla on, jos pääsee osallistumaan paikallisten ihmisten suosimaan tapahtumaan. Sellainen minulle oli Paseo con sombrero San Sebastianissa, Pohjois-Espanjassa.

San Sebastianissa ollessani pääsin osallistumaan paikalliseen tapahtumaan nimeltään Paseo con sombrero, joka kääntyy englanniksi Walk with hat. Tilaisuus järjestettiin Palacio de Miramar -rakennuksen pihalla ja tarjoiluja löytyi sisältä: kuohuviiniä, kahvia ja teetä pientä maksua vastaan. Ihmiset kerääntyvät paikalle hatuissaan ja osa oli pukeutunut historialliseen asukokonaisuuteen.

Palacio de Miramar -palatsin portilla kävijät saivat pinssin ja tarvittaessa valkoisen hatun.

Palacio de Miramar valmistui vuonna 1893 kuningatar María Cristinan kesäpalatsiksi.

Juuret New Yorkissa

Tapahtuma järjestettiin San Sebastianissa nyt toista kertaa, mutta sillä on monivuotinen historia sellaisissa kaupungeissa kuin New York, Barcelona ja Argentiina. Paseo con sombrero -tapahtuma on kuulemani tiedon mukaan alkujaan lähtöisin New Yorkin hatuntekijöiltä, jotka varmaan halusivat esitellä luomuksiaan ja edistää myös niiden kysyntää.

Sain tästä tilaisuudesta vinkin eräältä paikalliselta, joka oli mukana matkailualan TBEX:n konferenssissa. Hän informoi Paseo con sombrero -tapahtumasta jo ennen touko-kesäkuun vaihteessa ollutta konferenssia, joten osasin varautua siihen ottamalla mukaan mustan lierihattuni.

Hattu päähän ja hengailemaan

En ole ollenkaan hattuihmisiä, päinvastoin. Välttelen talvella päähinettä ja korvaan sen kovimmilla pakkasilla hupulla tai huivilla, mutta idea oli jotenkin niin absurdi, että olin valmis menemään mukaan leikkiin.

Hellehattujen lisäksi omistan vain yhden erääseen esitykseen hankkimani hatun. Onneksi se on kevyt, mustaa sifonkia tai taftia, joka ei laittanut pahakseen, vaikka jouduin litistämään sen matkalaukkuuni. Hattuun sopivaksi asuksi valitsin pitkän mekon, joka sekin on minulle harvinainen vaate.

Musta hattuni oli sopivasti matkalaukkuun mahtuva, eikä se kärsinyt väliaikaisesta litistyksestä.

Olin selvillä joten kuten, millä bussilla pääsen lähelle palatsia ja missä pitää jäädä pois, mutta tilannetta helpotti, kun huomasin bussissa hattupäisen nuoren. Päätin seurata häntä, varmistin hänen määränpäänsä ja löysimme hyvin perille. Hän oli paikallisia, mutta kotoisin Marokosta ja oli toiminut usein erään suunnittelijan hattumallina.

Paikallinen oppaani, jonka kanssa kuljin loppumatkan palatsille.

Koko perheen tapahtuma

Palatsin pihalle kerääntyi suuri joukko osallistujia toinen toistaan hienoimmissa kostyymeissä. Yhden herran asua täydensi vanhanaikainen polkupyörä, jossa oli suuri etupyörä.

Mukana oli myös lapsia ja koiria, kyseessä oli siis koko perheen tilaisuus. Siellä oli tarkoitus olla hattu päässä, mutta jos sellaista ei ollut, niin portilta sai valkoisen hatun. Paikalla oli myös valokuvaaja, jonka ikuistamaksi pääsi halutessaan.

Tämän herran pyörä on 1800-luvun loppupuolella käytettyä mallia.

Daameja päästä varpaisiin historiallisissa asuissaan.

Ohjelmassa oli alkuun puheita, joista en ymmärtänyt mitään, kun espanja ei kuulu kielivalikoimaani. Lisäksi esiintyi nuorten ryhmä, joka esitti perinteistä baskitanssia. Se muistutti hiukan irlantilaista tanssia, jonka Riverdance-esitys on tehnyt tunnetuksi. Myös rumpuorkesteri paukutti rytmejään. Kun kaiuttimista soi swing-tyylinen musiikki, ryhmä lindy hop -tanssijoita täytti esiintymistilan.

Tanssia ja musiikkia katsojien viihdyttämiseksi.

Herraväkeä juhlavaatteissaan.

Koirakin oli somistettu päähineellä.

Tämä herraseurue taisi olla mukana järjestelyissä; keskellä tilaisuuden juontaja.

Tämä upea daami oli myös mukana tilaisuuden järjestelyissä.

Erikoisesti asustautuneet nuorukaiset vaikuttivat olevan jonkin yhtyeen jäseniä,
mutta en huomannut heidän esiintyvän.

Keskellä suunnittelija ympärillään hänen hattujaan esitteleviä malleja.

Ohjelmaa oli muuallakin kaupungilla, mutta siihen en osallistunut. Palacio de Miramarista väki lähti ohjelman jälkeen kulkueena Paseo de la Concha -rantakatua pitkin.

Pintxoja tarjoushintaan

Muutamat pintxo-paikat olivat ilmoittaneet, että hattupäiset saavat annoksista alennuksen. Pintxo on baskin kieltä, ja se tarkoittaa tikkua, esp. pincho. Pintxo on baskilainen alkupala, joka on usein pujotettu tikkuun. Tapa (mon. tapas) on pintxon espanjalainen vastine. Nautinpa minäkin pari pintxoa ja olutta rantaravintolassa.

Ensi vuonna Paseo con sombrero -tapahtuma järjestetetään 1.6.2025.

Lue myös:

TBEX-konferenssi San Sebastiánissa
Rantaelämää San Sebastiánissa

Hattuja häihin ja hevoskilpailuihin
Hattuja Hélènelle, valmistuville, metsästäjille ja kaikille muillekin

Funikulaarilla näköalapaikalle San Sebastiánissa

Jos haluaa päästä näköalapaikalle ihailemaan San Sebastiánia rantoineen kauempaa, voi tehdä retken Monte Igueldo -vuorelle.

Funikulaari vietti 100-vuotisjuhliaan vuonna 2012.

Monte Igueldo -vuoren juurelle pääsee bussilla numero 16, joka lähtee Alameda del Boulevard -kadun loppupäästä. Kaupunkibusseissa voi maksaa matkakortilla tai myös lähimaksullinen pankkikortti käy.
Bussi pysähtyy funikulaarin lähtöpaikan luona. Funikulaari lähtee vartin välein. Edestakainen matka maksaa 4,5 euroa.

Vihreistä ovista mennään sisään funikulaarin lähtöhalliin.

Funikulaarin vaunu on puinen.

Funikulaari silloin joskus ja nykyisin.

San Sebastiánin rinnehissi on yli sadan vuoden ikäinen. Se on toiminut vuodesta 1912, ja kuulemma moitteettomasti. Puiset vaunut ovat ruotsalaisten valmistamia, mutta kone on saksalainen, samanlainen kuin on Barcelonassa. Kotikaupunkini Turun hiljattain viisi vuotta täyttänyt italialaisvalmisteinen funikulaari on maankuulu toimimattomuudestaan.

Monte Igueldo -vuoren huipulta löytyy lasten seikkailumaa, joka tosin näyttää parhaat päivänsä nähneeltä. Muulloin kuin kesäisin huvipuisto on auki vain viikonloppuisin.

Perillä on myös ravintola Nueve Leguas, pari ruoan ja juoman myyntipistettä, neljän tähden hotelli Mercure San Sebastián Monte Igueldo ja aikaisemmin majakkana toiminut näköalatorni museoineen, Tower of Monte Igueldo.

Näkötornista olisi voinut olla vielä huikeammat näköalat, mutta siellä
ja sen museossa jäi nyt käymättä.

Nautin ravintolassa pari pintxosta, jotka ovat alueen perinteisiä sormisyötäviä suupaloja ja oluen, mutta muuten tyydyin vain katselemaan näköalaa La Concha Bayn suuntaan.

Oluen kyytipoikana kaksi pintxosta, pientä suolapalaa.

Näköalapaikkaa kiertävät koristeelliset rautakaiteet.

Alhaalla La Concha Bay hiekkarantoineen.

La Concha Bayn hiekkaranta on 1,5 kilometrin mittainen.

San Sebastiánia La Concha Bayn takana.

Näköalapaikan toisella puolella voi ihailla aavaa merta.

Rantaelämää San Sebastiánissa

San Sebastián tai baskikielellä Donostia Pohjois-Espanjassa on tunnettu lomapaikka 1800-luvun loppupuolelta. Meri ja hiekkarannat houkuttelevat vesielämään mieltyneitä uimaan, melomaan, surffaamaan, purjehtimaan tai kävelemään vesirajassa tai rantakadulla.

Zurriolan puolella on erityisesti surffareiden suosiossa oleva lähes kilometrin pituinen ranta Playa de la Zurriola. Jos ei ole omaa surffilautaa mukana, niin sellaisen ja märkäpuvun voi vuokrata monista läheisistä liikkeistä rantakadun toiselta puolelta. Aloittelijoille ja taitojensa kohentajille on surffauskouluja.

Pitkä hiekkaranta houkuttelee muitakin liikkujia kuin surffareita.

Surffaten tai surffareita seuraten

Vaahtopäiset aallot lyövät rantaan ja surffareita näkyy mustina pisteinä niiden välissä. Välillä joku heistä nousee laudalle ja ratsastaa aalloilla. Usein hän putoaa hetken kuluttua mereen.

Meren mustat pisteet ovat surffareita.

Surffarit ovat kaikenikäisiä, mutta enemmistö heistä on nuoria. He tulevat rannalle paljain jaloin lautaa kantaen, kulkevat hiekkarannan kautta mereen ja nauttivat vesiurheilusta. Palatessaan he käyvät suihkun alla huuhdellen meren ja hiekan pois puvustaan ja laudaltaan.

Playa de la Zurriola on surffareiden suosiossa.

Lähistöllä on useita surffausvälineitä vuokraavia liikkeitä.

Ranta kerää etenkin iltaisin kivimuurin luokse katselijoita. On rentouttavaa, suorastaan meditatiivista katsella alati rantaan lyöviä aaltoja ja kohdistaa katse johonkuhun surffariin ja seurata, kuinka kauan hän pysyy pinnalla.

Rannalla on myös auringonottajia jopa yläosattomissa sekä kävelijöitä ja hölkkääjiä. Koirat juoksevat ilman hihnaa ja kisailevat keskenään.

Rannasta nauttivat ihmisten lisäksi myös heidän karvakaverinsa.

Pitkä kivimuuri jatkuu pitkälle rannan toiseen päähän. Erityisesti iltaisin sen päällä istutaan ja seurataan rannan elämää.

La Concha uimareille

Vanhan kaupungin puolella on puolestaan 1,3 kilometrin pituinen La Concha -hiekkaranta lähinnä uimareille. Sinne tullaan perhekunnittain. Touko-kesäkuun lopussa ei vielä ollut tarjolla aurinkotuoleja, mutta uimarit toivat mukanaan retkivilttejä ja muita alustoja.

Hiekkaa, hiekkaa, hiekkaa ja merta. Kesäkuun alussa La Concha -ranta oli vielä väljä,
mutta heinä-elokuussa se ruuhkautunee.

Paseo de la Concha -katu reunustaa rantaa.

Uimisen lisäksi rannalla on suosittua kävellä tai juosta paljain jaloin vesirajassa. Uskaltauduin tekemään niin, vaikka mietin, onko rannalla lasinsirpaleita. Selvisin ehjin jaloin. Rannalta löytyy vesipisteitä jalkojen huuhteluun.

La Concha -rannalla on myös ravintoloita terasseineen, muun muassa La Perla. Näköala Bahia de la Concha -lahdelle on upea.

Yksi La Perla -ravintolan kolmesta terassista.

Koristeelliset valaisimet reunustavat rannalle vievää katua.

Parque de la Alderdi Eder -puistossa kasvaa Tamarix pentandra -puita.
Niitä on istutettu puistoon jo 1800-luvun lopulla, koska ne kestävät hyvin merituulta.

Rantaa reunustaa Paseo de la Concha -katu, jota on hauska kulkea. Toisesta päästä löytyy satama-alue, josta voi lähteä pienelle veneretkelle. Satamassa on myös matkamuistomyymälä, vaateliike ja ravintoloita. Lähellä on myös akvaario (Aquarium Donostia–San Sebastián), joka on mukava käyntikohde merielämään liittyvine esineineen, kaloineen ja muine merenelävineen.

Ranta päättyy kalastajasatamaan, jossa on paljon myös huviveneitä.

Satamasta pääsee lähtemään veneretkille.

Lue myös:
TBEX-konferenssi San Sebastiánissa

TBEX-konferenssi San Sebastiánissa

Tämänvuotinen matkabloggaajille ja muille sisällöntuottajille sekä kohdemarkkinoijille suunnattu TBEX Europa 2024 -konferenssi järjestettiin San Sebastiánissa, Espanjassa.

San Sebastiániassa saattoi kastella jalkansa Atlantin aaltoihin.
Toteutin tämän idean Playa de la Conchassa.

Euroopan konferenssi on yksi TBEX:n kolmesta tapahtumasta, muut konferenssipaikat ovat Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa tai Afrikassa. Espanja on isännöinyt konferenssia aikaisemmin vuonna 2012 Gironassa, vuonna 2015 Costa Bravassa ja vuonna 2022 Marbellassa.

San Sebastián, Biskajan helmi

Biskajan lahden rannan helmeksi kutsuttu San Sebastián on baskialueella, jossa se tunnetaan nimellä Donostia. Kaupunki on ollut lomanviettopaikkana jo 1800-luvun lopusta alkaen, kun kuningatar Maria Christina hakeutui tähän rantakohteeseen terveydellisistä syistä.

Kuningatar vietti lomansa paikkakunnalla noin 40 vuoden ajan rakennuttamassaan palatsissa Palacio Miramarissa, joka valmistui 1800-luvun lopussa. Kuningattaren nimellä on myös luksushotelli Hotel Maria Christina. Se avautui vuonna 1912 ja ensimmäinen asiakas oli luonnollisesti kuningatar itse.

San Sebastián on kuuluisa hiekkarannoistaan, joista toinen, Playa de la Zurriola, on surffareiden suosiossa. Kaupunkiin tulevat myös kulinaristit, sillä siellä on useita Michelin-tähtiä saaneita ravintoloita.

Playa de la Zurriola.

San Sebastiániin saapui noin 350 osallistujaa ympäri maailman: eurooppalaisten lisäksi heitä oli muun muassa Yhdysvalloista, Kanadasta ja Australiasta. Mukana oli paljon myös ensikertalaisia, jotka tuntuivat innostuvan TBEX-hengestä.

Meitä suomalaisia oli kaksi, Sanna Kanninen Seven seas -blogista ja minä. Tämä oli minun viides konferenssini; olen ollut aiemmin Killarneyssä, Irlannissa; Ostravassa, Tšekissä; Marbellassa, Espanjassa sekä Kalamatassa, Kreikassa.

Konferenssiohjelmaa, retkiä ja juhlia

Arkkitehti Rafael Moneon suunnittelema konferenssikeskus Kursaal valmistui vuonna 1999.

Kursaal katsottuna Playa de la Zurriola -rannan puolelta.

Varsinaiset konferenssipäivät olivat torstai 30.5. ja perjantai 31.5. Paikkana oli Kursaal-konferenssikeskus. Alkuviikolla ohjelmassa oli puolen päivän tai päivän retkiä kaupunkiin tai sen lähiympäristöön sekä vapaamuotoisia, osallistujien itsensä organisoimia tapaamisia.

TBEX-konferenssilla oli paljon sponsoreita, kiitokset heille. Varsinaisten konferenssipäivien lisäksi ohjelmassa oli myös retkiä ennen ja jälkeen varsinaisen tapahtuman.

Olin tiistaina pintxo-retkellä vanhassa kaupungissa ja lauantaina Pasaiassa, jonne menimme veneellä. Siellä on valaanpyyntiin liittyvä museo ja rakenteilla oleva baskien 1500-luvulla käyttämän laivan kopio, jonka on arvioitu valmistuvan noin viiden vuoden kuluttua.

Pintxot ovat pientä syötävää. Ideana on kiertää ravintolasta toiseen ja nauttia kussakin juoma ja pintxo tai pari.

Tässä on rakenteilla Kanadan rannikolle Red Bayhin vuonna 1565 uponneen valaanpyyntialus San Juanin replika. Tämän laivan on tarkoitus valmistuttuaan matkata baskien muinaisille pyyntialueille Newfoundlandiin.

Konferenssin ohjelmaosuus jakaantui neljään aiheeseen: sisällöntuotantoon, liiketoimintamalleihin, kumppanuuksiin ja videoihin. Rinnakkaisista esityksistä voi valita mieluisimman, mutta jos myöhemmin haluaa oppia muista esityksistä, niin ne ovat katsottavissa tallenteina konferenssin jälkeen.

Ennen ensimmäistä konferenssipäivää järjestettiin avajaisjuhlat. Katsoimme ensin pari ottelua perin merkilliseltä näyttävää traditionaalista baskialueen peliä, pelotaa, jota kutsuttiin yhdysvaltalaiselta nimeltään Jai Alai. Se on squashia muistuttava peli, mutta kahden hengen joukkueita on kentällä kaksi ja tavoitteena on lyödä pallo kentän peräseinään välineellä, joka näyttää venähtäneeltä pesäpalloräpylältä. Se on nimeltään cesta. Peliä on pelattu baskialueella satoja vuosia.

Jai Alaissa pieni, kova pallo saattaa kulkea lyöjältä peräseinään jopa 300 kilometrin vauhdilla.

Pelin jälkeen pääsimme nauttimaan pöydän antimista Petritegi Ciderhouse -ravintolaan, siiderintuottajan ravintolaan. Lasin sai käydä täyttämässä suoraan tynnyristä valutetusta kaarevasta suihkusta. Tarjottavaa tuotiin pöytiin monta lautasellista peräjälkeen, mukana oli mureaksi paistettua lihaa – aivan liian suuret määrät, sillä sitä jäi pöytiin meidän jälkeemme.

Siideriä oli tarjolla suoraan tynnyristä. Pöydilläkin oli toki pulloja.

Konferenssi päättyi iltaan Tabakalera-rakennuksen viidennessä kerroksessa olevaan juhlatilaan, jonka laajalla terassilta oli näkymät kaupunkia halkovalle Rio Urunea -joelle. Entinen tupakkatehdas toimii nyt monipuolisena kulttuurikeskuksena. Ruokaa, juomaa, musiikkia bändin ja DJ:n voimin sekä verkostoitumista TBEX-läisten kesken; näistä muodostui hauska päätösjuhlamme.

Keskellä etualalla pyöreällä tarjottimella on paikallista, uunissa paistettua juustokakkua.

San Juan, Anchorage, Quebec City ja Donegal

TBEX järjestää North America 2024 -konferenssin San Juanissa, Puerto Ricossa 9.–12.7.2024 ja Summit-tapahtuman Anchoragessa, Alaskassa 23.–26.9.2024. San Sebastiánissa paljastettiin ensi vuoden tapahtumapaikaksi Quebec City Kanadassa; siellä konferenssi järjestetään 16.–19.6.2025.

Ensi vuoden Euroopan konferenssin isäntämaana on Irlanti, ja paikkana on Donegal 9.–12.9.2025. Maa on ottanut vastaan TBEX-konferenssin aiemmin vuonna 2013 Dublinissa ja 2017 Killarneyssä.

Aion osallistua myös tähän konferenssiin. Olin mukana Killarneyssä ja silloin jäin kaipaamaan valtamerinäkymiä. Atlantin rannan kaupunki ja maakunta tarjoavat niitäkin. Eikä Guinness maistu missään muualla niin hyvältä kuin valmistumismaassaan.

Seuraavien juttujen aiheena ovat Guggenheim-museo Bilbaossa ja kokemukset San Sebastiánista.

Lue myös:

Konferenssimatkalla Kalamatassa
Matkabloggaajat Marbellassa
Täältä tullaan, Ostrava
Pitkä matka Killarneyyn

Kulinaristimia kreikkalaisittain Mánissa

Jatkan edellisissä postauksissani aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Mánista, Peloponnesoksen eteläosista.

Noin kahdeksan TBEX-matkabloggaajaa osallistui konferenssin jälkeiseen tutustumisretkeen Peloponnesoksen eteläkärkeen Manin niemimaalle. Se kuuluu Lakonian alueeseen. Matkasimme kolmipäiväisen retkemme aikana ihan niemimaan kärkeen ja kävimme monissa viehättävissä kylissä.

Mánin tuotteita mainostettiin erään kyläkaupan seinällä.

Lounas Areópolissa

Ensimmäisenä kohteenamme oli Areópoli, joka on tunnettu vanhoista tornitaloistaan. Vaeltelimme hiukan kylän kaduilla, pistäydyimme kirkossa ja ihastelimme värikkäitä kahviloita: tuoleissa hehkuivat niin pinkki, turkoosi kuin limenvihreä.

Areópolissa oli monia viehättäviä kahviloita.

Kelpaisi tässä istuskella ja nauttia vaikka frappea tai olutta.

Areópoli tunnetaan Kreikan vapaussodan alkamisesta keväällä 1821. Kylän keskusaukiolla on vapaustaistelun johtajiin kuuluneen ja Mánin kuvernöörinä toimineen Petrómpeis Mavromicháliksen mahtipontinen patsas.

Vapaussodan johtaja Petrómpeis Mavromichális muistuttaa mahtipontisella patsaalla historiasta.

Lounastimme kylän keskustan ravintolassa ja jäimme terassille. Pöytään tuotiin monenlaista ruokaa vadeilla, joista kukin ruokailija saattoi ottaa sopivan määrän lautaselleen. Jälkiruokatarjoilussa on samantapainen ratkaisu kuin Kalamatassa: pieniä erilaisia jälkiruoka-annoksia muovimaljoissa.

Kasvispyöryköitä ja tahnaa.

Pastaa ja lihaa oliiveilla ryyditettynä.

Pieni makea kruunasi aterian.

Oman tunnelmansa ateriahetkeen toivat pöydän liepeillä kuljeksivat kissat, jotka odottelivat pääsevänsä osingoille ruoasta. Kulkukissoja ja -koiriakin näkyi monessa paikassa.

Kreikkalainen Fix-olut

Ruokajuomaksi valitsin perinteistä kreikkalaista Fix Hellas -lagerolutta, jota oli tarjolla pullossa. Saksalainen Johann Karl Fuchs, kreikkalaisittain Ioánnis Fix, saapui Münchenistä Ateenaan ja aloitti oluen panemisen ensimmäisenä Kreikassa. Perustajan sukunimen mukaan nimetty Fix-panimo voitti oluellaan ensimmäisen kultamitalinsa Milanossa 1900-luvun alussa ja on sittemmin saanut niitä paljon monissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Fix-oluella on takanaan 160-vuotinen historia, jonka aikana se on ehtinyt juurtua kreikkalaiseen kulttuuriin jopa niin, että siitä on tullut kreikkalaisen oluen synonyymi. Nykyisin sitä viedään yli 20 maahan. Fix-olutta näkyy olevan saatavissa Suomessakin ainakin K-ryhmän kaupoissa.

Illallista Limenin kalastajakylässä

Illalla tutustuimme noin viiden kilometrin päässä olevaan Limenin kalastajakylään, jossa nautimme illallisen Kourmas-ravintolassa. Sen ruokalista painottuu perinteisiin kreikkalaisiin ruokiin ja erityisesti kalaruokiin, joiden raaka-aineet tulevat paikallisilta kalastajilta. Tarjolla on myös hummeria, meriravun pystöjä ja katkarapuja. Ravintolan suosikkiruoka on hummeria ja pastaa.

Kourmas-ravintolassa oli mukavannäköisiä istuskelupaikkoja rannalla.

Kourmas-ravintolan pöydistä saattoi ihailla merimaisemaa katoksen alla.

Kalaa ja kasviksia.

Katkarapuja ja pastaa. Tätä ruokalajia en maistanut, joten en tiedä, oliko
parempaa kuin miltä näyttää.

Jälkiruoat tarjoiltiin lasipurkeista.

Italialainen Vine Horse -pizzaravintola on aivan meren rannalla. Kävin ihastelemassa sen tyylikkäitä pöytiä ja auringonvarjoja. Aika taisi olla vielä varhainen illalliselle, kun ravintolassa ei ollut vielä asiakkaita.

Wine Horse -ravintola oli tunnelmallinen auringonlaskun aikaan.

Gerolimenas seuraavana kohteena

Ranta on täynnä pieniä, pyöreitä kiviä. Taustalla näkyy To Akroyali Guesthouse -hotellimme.

Ravintolapöytiä oli hyvin lähellä merenrantaa.

Matkamme jatkui kohti Gerolimenas-kylää, jonka hotellissa (To Akroyali Guesthouse) yövyimme. Lounastimme hotellin ravintolan terassilla merimaisemaa ihaillen. Ranta oli täynnä pieniä pyöreitä kiviä ja lapset leikkivät ja kävivät uimassakin. Merenelävät olivat täälläkin käytössä; ravintolan ulkopuolella olevassa kylmäaltaassa oli kaloja esillä ja mustekaloja roikkui telineessä.

Akroyali-ravintolan menu.

Mustekalaa en tainnut maistaa koko matkalla.

Kaloja oli näytillä ulkona kylmäaltaassaan.

Ravintoloissa lautaset oli katettu pöytiin pohja ylöspäin – käytännöllistä, kun varsinainen pinta on suojassa pölyyntymiseltä.

Illallispaikkamme Matapan Wine Bar & Restaurant oli myös Gerolimenaksessa. Söimme ulkona jo pimentyneessä illassa. Pöytään tuotiin monenlaisia alkupaloja ja salaatteja. Pääruoaksi oli tarjolla pizzaa.

Vuosiluku viitannee rakennuksen valmistumisvuoteen?

Alkupaloiksi kinkkua ja juustoja.

Euroviisuvalvojaiset kylän baarisa

Olimme Gerolimenaksessa 13.toukokuuta 2023, jolloin Liverpoolissa järjestettiin Euroviisujen finaali. Halusimme tietysti katsoa niitä, mutta hotellissa ei ollut mitään aulaa tai yhteistilaa, jossa olisi ollut televisio.

Keksimme mennä lähistöllä olevaan baariin, jonka seinältä löytyi pienehkö televisio. Pari asiakasta oli ulkoterassilla. Sisällä ei ollut muita kuin pitäjien kaksi pientä lasta, jotka makoilivat seinän vieressä olevalla patjalla. Kävi vähän sääliksi lapsiparkoja, jotka joutuivat osallistumaan vanhempiensa pitkäksi venyneeseen työpäivään.

Selitimme tilanteemme ja valtasimme ison pöydän baarin keskeltä. Tilasimme juomia, mutta illallisen jälkeen ei ollut tarvetta ruoalle. Emäntämme toi kuitenkin pientä syötävää.

Kansainvälinen seurueemme perusti kisakatsomon kylän baariin.

Juomien lisäksi baarinpitäjä toi pöytäämme pientä syötävää.

Katsoimme esitykset, mutta emme jääneet enää seuraamaan pistelaskua ja tulosten julistamista, vaan jatkoimme lähetyksen seuraamista ja Loreenin ja Käärijän lopullisia sijoituksia omista huoneistamme. Cha Cha Cha! Toivottavasti lapset pääsivät sitten kotiinsa nukkumaan.

Kohti eteläisintä kärkeä ‒ Cape Tainaro

Seuraavana päivänä matkamme jatkui yhä etelämmäs. Kohteenamme oli manner-Kreikan eteläisin kohta Cape Tainaro eli Tainaron niemi tai toiselta nimeltäään Matapanin niemi. Tarjolla olisi ollut noin puolentoista tunnin vaellus. Se olisi tarjonnut mahdollisuuden tutustua alueen historian, luontoon ja maisemiin.

Tainaron niemi oli houkutellut muitakin retkeilijöitä kuin meidän seurueemme. Jossain niemenkärjessä on myös majakka.

Osa ryhmästämme lähti ohjelman mukaisesti kävelemään, mutta minä ja muutama muu vietimme mieluummin aikaa ravintolassa ja tutustuimme ihan lähialueeseen; koska päivä oli kuuma.

Viitseliäimmät lähtivät vaeltamaan niemelle, osa porukastamme jäi nauttimaan
terassin katoksen suojasta.

Niemimaan kärjessä oleva majakka on päässyt menun kanteen.

Cappuccino ja vähän pannukakun tapainen leivonnainen.

Lounas Porto Kagiossa

Lounaan nautimme Porto Kagion kylässä aivan meren rannalla. Akrotidi-ravintolassa oli tarjolla oli muun muassa kreikkalaista salaattia, moussakaa, pizzaa ja kalaa.

Akrotidissa oli ravintolan lisäksi myös majoitustoimintaa.

Kreikkalainen salaatti. Fetajuuusto jätetään isoksi palaksi kasvisten päälle.

Yksinkertaiset ainekset ateriaan: kalaa ja sitruunaa.

Tämä taisi olla pizzaa?

Pientä makeaa lopuksi.

Lue myös:

Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa
Kirjailijan kivilinna Kardamylissä