Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Matkalla Murmanskiin

Venäjän ja Murmanskin liput liehuivat Hotelli Azimutin edustalla.

Venäjän ja Murmanskin liput liehuivat Hotelli Azimutin edustalla.

Murmansk kuulostaa aika eksoottiselta paikalta enkä olisi uskonut siellä koskaan käyväni. Mutta kun tilaisuus tarjoutuu, on siitä otettava kiinni. Pidennetyn viikonlopun aikana ehti näkemään paljon Etelä-Kuolaa.

Suomen Tiedetoimittajain liitto ilmoitti viime keväänä tekevänsä opintomatkan Murmanskiin syyskuussa ja tilaa oli parillekymmenelle lähtijälle. Jos halukkaita olisi enemmän kuin paikkoja, osallistujat arvottaisiin. Olin onnekkaiden joukossa. Matkan ulkopuolelle jäi 26 liiton jäsentä.

Seurueemme oli monitieteinen: mukana oli muun muassa biologi, maantieteilijä, historioitsija, teologi, englannin kielen kääntäjä, biokemisti, humanisti, terveydenhuollon maisteri, eläintieteilijä, sosiologi, kasvatustieteilijä sekä avaruusteknologian asiantuntija: maistereita, tohtoreita ja dosentteja.

Hatuista vedettyjen joukkoon päässeen Sinin sanoihin saatoimme me muutkin yhtyä: ”Melkein mä oon itselleni kateellinen kun olen täällä.”

Bussilla Rovaniemeltä Kirovskiin

Matka Murmanskiin alkoi perjantaiaamuna 16.9.2016 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Lensimme ensin Rovaniemelle. Meitä vastassa oli matkanjohtajamme, tiedetoimittaja Satu Räsänen ja kuljettaja Tapani Kukkola linja-autoineen. Turkoosi bussi oli kulkuvälineemme ja tukikohtamme neljän päivän ajan.

Sallassa pysähdymme ostoksille; pientä evästä ja pullovettä tarvittiin. Hanaveden juominen, edes hampaiden peseminen tuolla vedellä, ei ole suositeltavaa. Tämä todetaan myös ulkoministeriön Venäjän matkustustiedotteessa.

Lounaalle menimme Sallatunturin Tupiin kuuluvaan Ravintola Kielaan. Lohikeitto maistui niin hyvin seurueellemme, että kattilan pohja tuli jo vastaan.

Rajan yli menimme Kelloselän rajanylityspaikalla. Tullissa oli hiukan jännitettävää, sillä yhden matkalaisen viisumi oli merkitty päivää liian lyhyeksi. Venäjänkielentaitoisen matkakumppanin avustuksella tilanne saatiin hoidettua siten, että viisumi piti käydä päivittämässä murmanskilaisessa pankissa ‒ maksua vastaan tietysti.

Pysähdyimme Kantalahdessa jaloittelemaan Vienanmeren rannalla. Siellä otettin monet selfiet ja maisemakuvat illan hämärtyessä.

Vienanmeri

Hotelli Severnaya Kirovskissa.

Hotelli Severnaya Kirovskissa.

Matka jatkui Apatiitin kaivoskaupungin kautta Hiipinätuntureiden kainaloon Kirovskiin, missä majoitumme Hotelli Severnayaan. Se oli Kirovskin pääkadun Lenina Prospektin varrella. Huone oli tilava ja siisti, samoin kylpyhuone, ei valittamista.

Kävimme ilallisella modernisti sisutetussa ravintolassa melko lähellä hotellia. Useimmat valisivat annoksekseen borssikeittoa.

Tässä ravintolassa muutamat seurueet pelasivat shakkia ‒ sellaista ei Suomessa taida nähdä?

Kiviä museossa ja tuntureilla

Lauantaina tutustuimme Apatit-kaivosyhtiön kivimuseoon Kirovskissa. Museossa oli nähtävillä monia paikallisia ja kauempaakin hankittuja kivilajeja ja mineraaleja, kaivostoiminnan historiaa sekä yhtiön saamia palkintoja ja lahjoja. Täälläkin tuli esille luonnon kauneus ja monimuotoisuus: kaikenlaisia kiviä sitä voikin olla olemassa.

Teimme retken Hiipinätuntureille, joiden kyljet olivat ruskan väreissä. Tunturijono sijaitsee Murmanskin alueella Kuolan niemimaan keskiosassa. Tuntureiden iän sanotaan olevan noin 350 miljoonaa vuotta.

Geomatkailijan opas kertoo tuntureista seuraavaa: ”Hiipinätunturit on Kuolan niemimaan suurin yhtenäinen vuoristoalue. Valtaosa sen tuntureista ja vuorista  on  tasahuippuisia. Hiipinätuntureiden korkein huippu, Yudychvumchorr-vuori, on 1 200 m korkea. Tunturialueen syvät rotkot ja niiden jyrkät  seinämät ovat jylhiä ja vaarallisia. Hiipinätunturit ovat lumen peitossa lokakuusta kesäkuuhun ja syvissä rotkoissa lumi säilyy vuoden ympäri.

Alueella on monipuolinen kasvillisuus ja eläimistö, joista  monet lajit ovat harvinaisia ja suojeltuja. Hiipinätunturien  alue on erittäin tunnettu upeista maisemistaan, geologiastaan ja mineralogiastaan.
‒ ‒ Alueelta tunnetaan yli 500 eri mineraalia, joista yli 100 on kuvattu  ensimmäistä kertaa Hiipinätunturien alueelta.” (Peter Johansson, Laura S. Lauri and Yury L. Voytekhovsky: Geomatkailijan Barentsin kierros. 2014.)

Ajoimme Malyi Vudyarv -järven lähelle ja kuljeskelimme sen lähistöllä. Pari patikointia harrastavaa kiipesi jonkun matkaa jyrkästi kohoavaa tunturia ylöspäin. Me muut tyydyimme ihastelemaan maisemia syksyisine väreineen.

Hiipinätuntureillä/järvi

Hiipinätuntureita Malyi Vudyarv -järven lähellä.

Kävimme maailman toiseksi pohjoisimman Kasvitieteelliseen puutarhan porteilla (pohjoisin on nykyisin Tromssassa). Oppaan mukaan puutarhassa ei ole tähän aikaan mitään nähtävää, joskin kasvihuoneiden pitäisi olla ympäri vuoden auki.

Tunturit olivat nähtävissä hotellilta. Pohjoisen kaupungeissa harrastetaan taloissa voimakkaita värejä.

Tunturit olivat nähtävissä hotellilta. Pohjoisen kaupungeissa harrastetaan taloissa voimakkaita värejä.

Seurueemme palasi lounaalle Hotelli Severnayaan. Tilattuja aterioita ei jostain syystä ollut tarjolla. Hetken hämmennyksen jälkeen ravintola lupasi kuitenkin ruokkia joukkomme salaatilla ja liha- tai kanakeitolla. Otin jälkimmäisen ja se olikin mielenkiintoinen: kirkkaassa liemessä oli sekä kanaa että keitettyjä kananmunanpaloja.

Lähdimme jatkamaan pohjoista kohti Montšegorskin kaupungin kautta. Pysähdyimme kahvitauolle. Oppaamme Olga Petrova tarjosi vaihtoehdoiksi Statoilin huoltoasemaa tai hienoa kahvilaa. Hiukan yllättäen päädyimme kuitenkin nuoriso- tai monitoimitalolta näyttävän rakennuksen värikkäästi sisustettuun kahvioon. Kahvikoneella valmistaen annosten saaminen isolle seurueellemme kesti hyvän tovin.

Satavuotias Murmansk

Hotelli Azimut

Hotelli Azimut on helppo löytää Murmanskin keskustasta. Yläkerran ravintolasta näkee hyvin Murmanskin maisemia

Illalla saavumme Murmanskiin ja majoitumme Hotelli Azimutiin. Se sijaitsee Murmanskin keskustassa aivan Tsentralny-puiston vieressä. Kerroksia hotellissa on 19.

Ylhäällä sijaitsee ravintola 7 Nebo, josta on hyvät näköalat kaupungille. Moderniin sisustukseen kuuluvat myös Eero Aarnion pallotuolit ‒ tai niiden kopiot.

Matkan kolmannen päivän, sunnuntain, aamupäivä oli varattu vapaalle tutustumiselle Murmanskiin. Kaupunki viettää parhaillaan juhlavuottaan; 4.10.2016 se täyttää sata vuotta.

Vierailumme osui myös äänestyspäivään, mutta muutamia vaalimainoksia lukuunottamatta tätä ei huomannut katukuvassa.

Murmansk on Venäjän pohjoisin kaupunki ja maailman suurin pohjoisen napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Asukkaita on noin 300 000. Murmanskin elinkeinoina ovat kalastus ja kalanjalostus, kaivosteollisuus sekä merenkulku.

Näkymä hotelllin 12. kerroksesta Murmanskiin,

Näkymä hotelllin 12. kerroksesta Murmanskiin. Oikealla ylhäällä mäen päällä on Aljosha-patsas ja oikealla etualalla taidemuseo. Taustalla Murmanskin satamaa.

Murmanskia kuvattuna hotellihuoneesta. Suurin osa kaupunkilaisista asuu isoissa kerrostaloalueissa. Eräässäkin keskittymässä asuu 13 000 ihmistä.

Murmanskia kuvattuna hotellihuoneesta. Suurin osa kaupunkilaisista asuu isoissa kerrostaloalueissa. Eräässäkin keskittymässä asuu 13 000 ihmistä.

Osa meistä tutustui Pohjoisen laivaston merimuseoon, joku Murmanskin aluemuseoon ja minä ja muutama muu taidemuseoon, jossa oli Tretjakovin gallerian kokoelmista koottu kukkataulunäyttely.

Näyttelyn maalaukset olivat venäläistaiteilijoiden, joista en tuntenut nimeltä muita kuin Ilja Repinin. Osa maalauksista oli hämmästyttävän valokuvamaisia. Kukkien osuus tauluissa vaihteli, joissain tauluissa pääosassa oli ihminen ja kukkia oli vain somisteena seppeleessä tai kimpussa.

Tutustuimme myös maailman ensimmäiseen ydinjäänmurtaja Leniniin, joka toimi tehtävässään 1950-luvulta 1980-luvulle. Nyt se on museolaivana ja sen yhteydessä on tiedekeskus.

Näkymä satamaan vastapäätä ydinjäänmurtaja Leniniä.

Näkymä satamaan vastapäätä ydinjäänmurtaja Leniniä.

Iltapäivällä teimme kiertoajelun Murmanskiin ja sen ympäristöön oppaanamme Sari Pöyhönen, joka työskentelee Murmanskissa Suomen konsulaatissa konsulin kulttuuri- ja media-asioiden avustajana.

Aljosha-patsasKävimme katsomassa yli 35-metristä Aljosha-patsasta, joka on pystytetty vuonna 1974. Se sijaitsee mäellä, yli 173 metriä merenpinnan yläpuolella.

Patsas on toisen maailmansodan ajan muistomerkki neuvostosotilaille, jotka puolustivat Neuvostoliiton pohjoista aluetta saksalaisia vastaan vuosina 1941‒1945. Patsaan juuressa oli monia muovisia kukkaseppeleitä ja sen edessä paloi ikuinen tuli.

Kävimme myös ortodoksessa Vesillä pelastumisen kirkossa, joka on pyhitetty vesillä menehtyneille, erityisesti merimiehille ja kalastajille.

Kirkon alapuolella on Majakka-muistomerkki. Sen vieressä on Kursk-sukellusveneen osa, joka toimii muistomerkkinä kyseisessä sukellusveneessä menehtyneille. Ydinsukellusvene Kursk upposi Barentsinmerellä elokuussa vuonna 2 000 ja onnettomuudessa menehtyi 118 miehistön jäsentä.

Illalla nautimme päivällisen ravintola Tsarskaja Ohotassa. Ravintola sijaitsi tavallisen kerrostalon alakerrassa, mutta se oli sisustettu metsästysmajan tyyliin monine täytettyine eläimineen ahmoista karhuihin.

Murmanskista Ivaloon

Maanantai oli viimeinen matkapäivämme. Aamupäivällä konsuli Pirkko Mäkikokkila kertoi toiminnasta Pietarin pääkonsulaatin alaisessa Murmanskin toimipisteessä.

Kuulimme myös tutkimusjohtaja Olav Titovin esityksen PINROn (The Polar Research Institute of Marine Fisheries and Oceanography) toiminnasta. Instituutti tutkii pohjoisia merialueita kuten Vienanmeri, Barentsinmeri ja PohjoisAtlantti.

Iltapäivällä lähdimme noin 300 kilometrin paluumatkalle Murmanskista Ivaloon. Näimme myös Suomen entisen rajan.

Ihastelimme matkan varrella laajoja jäkäläkenttiä, jotka hohtivat vaaleina. Suomen puolellahan porot syövät kaiken jäkälän. Näimme myös metsäpaloalueita kummitusmaisine puunrunkoineen. Maisemat olivat välillä kauniita tuntureineen ja järvineen, joihin maisema peilautui. Paljon oli toki suo- ja metsätaivaltakin.

Metsää kotimatkalla

Metsämaisemaa kotimatkalla bussin ikkunan läpi kuvattuna.

Rajan ylitimme Raja-Joosepissa. Oli helpottavaa, kun monet passintarkastukset olivat ohi. Ennen varsinaista passintarkastusta matkustusasiakirjat näytettiin bussiin tulleelle virkailijalle kolmeen kertaan. Korjattu viisumi aiheutti tietenkin keskustelua ja viivytystä tullissa. Suomen tullissa kaikki sujui vain passia vilauttamalla.

Ennen lentomatkaa vahvistimme itseämme pizzalla ja oluella ivalolaisessa ravintolassa, Pubi.fi:ssä, joka suostui joustavasti ottamaan ison seurueemme ruokittavakseen vielä vähän ennen sulkemisaikaa. Kiitos siitä!

Finnairin lento Ivalosta Helsinkiin lähti puoliltaöin ja perillä olimme noin puoli kahdelta.

Tiivistetty kokemus

Neljä päivää, 1 100 kilometriä bussissa, 1 697 kilometriä lentokoneessa, monta uutta tuttavaa, lukemattomia hauskoja tarinoita ja muutama sata valokuvaa. Monista meistä tuntui, että matkamme oli paljon pidempi kuin nuo viikonlopun päivät, sillä näimme ja koimme niin paljon: rumaa ja kaunista, luontoa ja ihmisen rakentamaa, uutta ja vanhaa.

Kohtasimme muutamia pieniä vastoinkäymisiä, mutta niistä selvittiin venäjäntaitoisten matkatoverien, ammattitaitoisen bussikuskin ja huumorin avulla. Joku muisti näyttelijä Ville Haapasalon lauseen: ”Venäjällä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy”.

Kerron seuraavissa postauksissani lisää matkasta sanoin ja kuvin: Kirovskista ja sen kivimuseosta, Hiipinätuntureista ja Murmanskista.

Normaali

hiipina-tunturit

Matkakohde, Valokuva

Hiipinätunturit

Image
Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde

Kappeli, Loviisan kaunotar

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Kesäisestä Loviisan matkasta täytyy vielä erikseen mainita Ravintola Loviisan Kappeli. Se palvelee kahvila- ja ravintola-asiakkaita hiljattain palautetussa 1800-luvun asussaan.

Kappeli sijaitsee osoitteessa Kuningattarenkatu 19 ja sitä ympäröi Kappelinpuisto lampineen, suihkulähteineen ja puisine siltoineen. Kappeli oli yksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman julkisista kohteista.

Kappeli avattiin vuonna 1865 ja silloisen Loviisan kylpylän vieraat nauttivat sen antimista. Ravintolan avoverannalla oli paikka rentoutua punssin ja terveysvesien parissa. Kappeli oli loistossaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin muun muassa saksalaiset ja venäläiset käyttivät kaupungin palveluita. Höyrylaiva toi vieraita Helsingistä.

Sana Kappeli tulee ilmeisesti ruotsinkielisestä kapellet-sanasta, joka tarkoittaa soittokuntaa, orkesteria. Myös Loviisassa kesiään viettänyt nuori Jean Sibelius esiintyi Kappelin avoverannalla sisarustensa kanssa.

Kappeli on ainoa kylpyläkaudesta ja Loviisan kukoistuksesta jäljellä oleva rakennus. Itse kylpylä, Casino, meripaviljonki ja rautatieasema ovat poissa.

Kappelin nykyisen loiston takana on tunnettu porvoolainen restaurointi- ja ravintola-alan yrittäjä Airi Kallio, jolla on vanhassa Porvoossa muun muassa Teeja kahvihuone Helmi sekä Helsingissä teekauppa TeeHelmi.

Airi Kallio on palauttanut huonoon kuntoon päässeen Kappelin 1800-luvun asuun.

Airi Kallio on palauttanut huonoon kuntoon päässeen Kappelin 1800-luvun asuun.

Airi Kallio hankki Kappelin omistukseensa elokuussa 2008 ja ryhtyi palauttamaan rapistunutta rakennusta sen historialliselle arvolle kuuluvaan kukoistukseen. Hän visioi rakennuksesta kaupunkikulttuurin keskusta.

Urakka valmistui toukokuussa 2013. Nyt asiakkaat voivat nauttia olostaan puiston keskellä kuin 1800-luvun lopun kylpylävieraat konsanaan.

Ruusukahvila

Kappelin sinisen huoneen ruusukahvilassa voi nauttia suolaisia ja makeita herkkuja. Viereinen Waldemarin salonki on lämmintunnelmainen punaisine sohvineen, vihreine seinineen ja tauluasetelmineen. Kappelista löytyy myös pieni baari.

Salissa on kahvila-ravintolan myyntitiski.

Salissa on kahvila-ravintolan myyntitiski kakkuvitriineineen.

Kappelin sali

Kappelin vaaleasävyinen sali taidenäyttelyineen.

Kappelin salissa voi viettää isommatkin juhlat, sillä sinne mahtuu kattauksesta riippuen noin 90 henkilöä.

Salin seinillä on vaihtuva taidenäyttely. Nyt elokuussa esillä oli hollantilaissyntyisen, mutta Suomessa jo pitempään asuneen Vincent Bakkumin maalauksia.

Waldemarin sali

Waldemarin salongissa on menneen maailman tyyliä.

Kappelin avoveranta

Avoverannalla on 120 istumapaikkaa ja siellä voi järjestää erilaisia tapahtumia seminaareista konsertteihin.

Mekin valitsimme ystäväni kanssa verannan istumapaikaksemme aurinkoisena elokuisena päivänä. Siellä oli mukavaa levätä varjossa katon alla puutalokierroksen välissä ja katsella ihmisiä nauttien kahvista ja kakusta.

Lime-juustokakku

Kappelin kakkuvitriinin runsaudesta oli vaikea valita, mutta lautaselleni päätyi lime-juustokakku.

 

Tarja Heikkilä risutöineen

Tarja Heikkilä teki Kappelin verannalla risutöitään. Jos haluaa oppia tekemään kaunista risuista, voi osallistua Tarjan kursseille tai etsiä tietoa tekniikasta hänen kirjoistaan.

Tuolin restaurointia

Entisöijä Babsi Blomster kunnosti vanhaa tuolia työnäytöksessään.

Kappeli on auki kesäisin ja joulun alla sekä tilauksesta ympäri vuoden. Tänä syksyllä on tarjolla myös isänpäiväbrunssi sunnuntaina 13.11.2016.

Kappeli sivustapäin.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Taiteilija

Taidetta Bongan linnassa

Bongan linna löytyy Loviisan kirkon lähettyviltä osoitteesta Linnankuja 1 (sisäänkäynti Lukkarinkujalta).

Bongan linna löytyy Loviisan kirkon lähettyviltä osoitteesta Linnankuja 1 (sisäänkäynti Lukkarinkujalta).

Bongan linna on mielenkiintoinen käyntikohde Loviisassa kaikille taiteen ystäville.

Bongan linnassa voi tutustua kuvataiteilija, kirjailija ja animaatio-elokuvaohjaaja Riitta Nelimarkan taiteeseen. Vuosina 1904‒1906 arkkitehti Th. Hjeltin suunnitelmien mukaan rakennettu jugendlinna on muutettu myöhemmin uusklassillisuutta ja funkista myötäileväksi palatsiksi. Vuonna 1987 linnan omistajiksi tuli taiteilijapariskunta Riitta Nelimarkka ja Jaakko Seeck ja sitä on kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Bongan linnassa on yksityistiloja, ateljee ja galleria. Bongassa on esillä yli 200 Nelimarkan työtä noin 30 vuoden ajalta. Linna on avoinna muutamina kesäisinä päivinä, mutta ryhmiä otetaan vastaan ympäri vuoden sopimuksen mukaan.

Kävin Bongassa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaviikonloppuna, jolloin taiteilija oli itsekin paikalla. Avoinna oli linnan alakerta, galleria oli suljettuna.

Bongan linnan työtiloja.

Taiteilija, professori Riitta Nelimarkka.

Taiteilija, professori Riitta Nelimarkka.

Riitta Nelimarkan monipuolisessa tuotannossa on muun muassa grafiikkaa, animaatioita, videoita, maalauksia, taide- ja runokirjoja, valokuvia sekä taidetekstiilejä. Hän on pitänyt kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.

Riitta Nelimarkalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2008.

Animaatioklinikka (Suomen Animaationtekijät ry:n yhdistys) puolestaan myönsi hänelle vuonna 2015 arvonimen Animaation sankari ansiokkaasta toiminnasta animaation saralla.

Animaatioklinikan sanoin: ”Riitta Nelimarkka ohjasi ja toteutti yhdessä Jaakko Seeckin kanssa ensimmäisen suomalaisen pitkän animaatioelokuvan Seitsemän veljestä vuonna 1979. Elokuvaa työstettiin viisi vuotta, ja se koostui noin 450 kohtauksesta. Lisäksi hän on tehnyt useita muita animaatio-elokuvia.”

Riitta Nelimarkan työt ovat usein isoja ja hyvin värikkäitä: paljon keltaista, punaista, oranssia, pinkkiä, turkoosia ja sinistä.

Maalausten rinnalla on villareliefejä sekä sekatekniikalla tehtyjä fotomontaaseja.

Riitta Nelimarkka on nimekkään eteläpohjalaistaiteilijan, professori Eero Nelimarkan (1891‒1977) pojantytär. Nelimarkkojen yhteisnäyttely on ollut esillä  Nelimarkka-museossa Alajärvellä sekä Joensuussa.

Olen kirjoittanut aikaisemmin Nelimarkka-museosta sekä siellä pidetystä Kaarina Heikinheimon näyttelystä.

Bongan linnan olohuone,

 

Tauluja ja tekstiilejä.

 

Pöytä pilareilla

 

Siveltimiä

 

Sisäätuloaula.

Sisäätuloaula.

Somistettu hirvi

Antiloopin pää.

Bongan linnan alakerran tilojen sisustus oli mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, täytettyjä eläinten päitä ja taidetta.

Valokuvista päätellen Bongan linnan isäntäpari on itse ampunut ainakin osan eläimistä.

Sisustuksen yksityiskohtina olivat myös seinillä roikkuvat puvut ja hatut sekä kirjat, valokuvat ja dokumentit.

 

 

 

Normaali
Lainattua, Matkustaminen

Uudessa paikassa on aina itseisarvoa. Tuttuihin paikkoihin ja tiloihinhan liittyy erilaisia tunteita ja muistoja, ja siksi uusi paikka on piristävä; jos kaipaa tilaa omasta arjestaan, kannattaa hakeutua uuteen paikkaan. Viimeksi löysin sellaisen niinkin läheltä kuin Samppalinnan puistosta, josta löytyi hieno keinu.

Daniil Kozlov

Roope Lipasti: Daniil Kozlovin eli runoilija Susinukke Kosolan 25, Turussa etsitään uutta. Kaupungin kosketus. Sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turussa. Turun syksy 2016. Mobilen kausijulkaisu nro 43, s. 37.

Uusi paikka

Quote
Matka, Matkakertomus, Matkakohde

Loviisa, kuningattaren kaupunki

Kuninkaanlammen talonkaunis vanhanajan ruusuinen puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöissä syntyneeseen Kuninkaanlampeen ja rauhoitetun lehdon läpi kulkevaan Ehrensvärdin luontopolkuun.

Kaunis vanhanajan ruusuinen puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöissä syntyneeseen Kuninkaanlampeen ja rauhoitetun lehdon läpi kulkevaan Ehrensvärdin luontopolkuun.

Vierailin elokuun lopussa elämäni ensimmäistä kertaa Loviisassa. Visiitin paäasiallinen syy oli tutustua Loviisan vanhoihin puutaloihin. Mitä muuta jäi mieleen kaupungista?

Ensimmäisenä ajatuksena oli se, että ei ole minulla oikein maantiede hallussa. Olin noin vain suostunut ystäväni ehdotukseen Loviisa-viikonlopusta ilman tarkkaa sijaintitietoa. Helsingistä Loviisaan on matkaa noin 90 kilometriä ja Turusta Loviisaan noin 250 kilometriä.

Kun valitsin ensimmäisen sopivan Turku-Helsinki-junamatkaani täydentävän bussin, jouduin istumaan kaksi tuntia, kun reitti kiersi Sipoon ja Pernajan kautta metsäisiä pikkuteitä myöten. No, Uusimaa tuli nähdyksi siltäkin osin.

Ravintola Bellan suomenkielisen menun kannessa on suomalaisia postimerkkejä. Mukana ainakin Urho Kekkonen ja Hanoi Rocks.

Ravintola Bellan suomenkielisen menun kannessa on suomalaisia postimerkkejä. Mukana ainakin Urho Kekkonen ja Hanoi Rocks.

Työpäivän jälkeinen matka uuvutti ja nälkäkin vaivasi matkalaisia, Tampereelta saapunutta ystävääni ja minua. Ruokapaikka löytyi melko helposti Ravintola Bellasta kirkon läheltä.

Huomio kiinnittyi menun postimerkkisomisteiseen kanteen ja sain tietää tarjoilijalta, että suomen-, englannin- ja ruotsinkielisessä menussa on vastaavien maiden postimerkkien kuvat. Pizza Parma ja olut täyttivät vatsan.

Musiikkiakin olisi ollut tarjolla, mutta emme jääneet sitä kuuntelemaan.

Degerbystä Loviisa

Loviisa (ruots. Lovisa) perustettiin vuonna 1745. Se oli vuoteen 1752 saakka Degerby-niminen. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili tuolloin Degerbyssä ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Onkohan suomessa muita kuningattarelta nimen saaneita kaupunkeja kuin Loviisa ja Kristiinankaupunki?

K-kauppa ja Kappeli

Halusimme selvittää Loviisan Kappelin sijainnin seuraavaa päivää varten ja saimme opastuksen vastaan tulleelta nuorelta mieheltä. Olimme hieman huvittuneita, kun hän kysäisi: ”Tiedättekö, missä on K-kauppa?” Myöhemmin havaitsimme, että keskustassa ei paljon ruokakauppoja olekaan, joten kävihän marketkin maamerkiksi. Löysimme Kappelin puistoineen.

Tori täynnä tavaraa

Tori raatihuoneen edustalla oli täynnä väkeä hyvien löytöjen toivossa.

Tori raatihuoneen edustalla oli täynnä väkeä hyvien löytöjen toivossa.

Hotellimme Degerby sijaitsi keskeisellä paikalla lähellä linja-autoasemaa ja toria, jonka yhdellä reunustalla oli vaaleanpunainen raatihuone.

Torilla oli lauantaina ja sunnuntaina antiikkimarkkinat ja kirpputorimyyntiä. Tarjolla oli paljon houkuttelevan näköistä tavaraa, mutta milläs bussilla kulkija mitään isompaa tai painavampaa ostosta mukaansa ottaisi?

Valokuvaaja Juha Metso oli myymässä tavaroitaan ja olin kiinnostunut hänellä olevasta pienestä karttapallosta ‒ minulla on jo mukava kahden karttapallon kokoelman alku ‒ mutta hintaneuvottelumme päättyivät tuloksettomina.

Antiikkimarkkinat.

Ensi vuoden mummokalentereita oli tarjolla molemmilla kotimaisilla kielillä.

Taiteilija Inge Löök oli tuonut myyntiin ensi vuoden mummokalentereita molemmilla kotimaisilla kielillä.

Pistäydyimme myös Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilla ja löysimme korttitaiteilija Inge Löökin tuotteiden myyntipisteen.

Vuoden 2017 kalenteri mummokuvineen lähti mukaani annettavaksi lahjaksi. Inge vielä signeerasi juuri painosta tulleen kalenterin.

 

Kirkko keskellä kaupunkia

Ehdimme tutustumaan lauantaina muutaman vanhan talon lisäksi myös kirkkoon Brandensteininkadulla. Loviisan uusgoottilainen punatiilikirkko on valmistunut vuonna 186 arkkitehti G.T. Chiewitzin suunnitelmien mukaan. Kirkko on 54 metriä korkea ja sinne mahtuu noin 1 000 henkilöä.

Kaupungin edellinen puukirkko tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1855. Tulipalosta pelastettiin irtaimistoa, joka on edelleen esillä uudessa kirkossa. Näitä ovat muun muassa vanha alttaritaulu ja krusifiksi, kello ja sakastin messinkikruunu.

 

LOviisan kirkko.

Loviisan kirkko.

Loviisan kirkon urut.

Loviisan kirkon kattokruunu on vuodelta ?

Kristus-patsa.

Läänin kuvernööri, paroni Wallén lahjoitti kirkkoon patsaan, joka on kipsijäljennös tanskalaisen kuvanveistajä Bertel Thorvaldsenin Kristuspatsaasta.

Kulttuuria, kulttuuria

Jean Sibeliuksen patsas.

Nuoruuden kesiään Loviisassa viettänyt Jean Sibelius on saanut kaupunkiin patsaan ja oman nimikkokadun. Sibeliuksenkatu 10:ssä sijaitsevan talon muistolaatassa todetaan, että Sibelius sävelsi siellä Kullervo-sinfonian vuonna 1892. Nykyisin talossa toimii Loviisan musiikkiopisto.

Kaupungissa vietetään myös Loviisan Sibeliuspäiviä, lämminhenkiseksi ja nuorekkaaksi mainittua kamarimusiikkifestivaalia syyskuisena viikonloppuna.

”Sibeliuksen nuorena Loviisassa viettämä aika jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen: aurinko ja meri, kesä ja valo olivat lähteitä, joista säveltäjä ammensi lopun ikänsä”, kerrotaan tapahtumasivulla.

Kulttuuri näkyy kaupungissa monin tavoin, muun muassa penkkien runolaatoissa, jotka on toteutettu Svenska Kulturfondetin varoilla. Laatoissa oli tunnettujen suomalaisrunoilijoiden tuotantoa suomeksi tai ruotsiksi.

Runoja penkissä.

Kulttuurin keskittymä on myös taiteilija, professori Riitta Nelimarkan Bongan linna, jossa myös kävimme.

Kiva kesäkaupunki

Loviisa antoi itsestään kesäisen ja aurinkoisen viikonlopun aikana sympaattisen ja miellyttävän kuvan. Puutaloja, kivitaloja, kaksikielisyyttä, kahviloita, puistoja lehtipuineen ja mukavia ihmisiä, jotka jäivät neuvomaan ja juttelemaan meidän satunnaisten matkailijoiden kanssa. Monet ihastelivat vilkasta vilinää, mutta totesivat että talvella on sitten hiljaisempaa.

Kesäaikaan kaupungissa on muitakin tapahtumia kuin LWT, muun muassa Loviisan Avoimet Puutarhat (Öppna Trädgårdar i Lovisa) muutamina kesäisinä päivinä.

Loviisa on ehkä jäänyt Hangon ja Porvoon varjoon, mutta on käynnin väärtti. Jos ei halua tutustua vanhoihin taloihin, kannattaa tulla kaupunkiin jonain muuna aikana kuin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Silloin saattaa olla pulaa majoitustiloista.

Veneilijöille Loviisa tarjoaa merellisen tukikohdan vierasvenesatamineen.

Mullqvistin malja

Mullqvist-cocktail

Hotelli Degerbyn baarin pöydässä silmämme osuivat Mullqvist Clubin drinkkimainokseen. Olihan sitä kokeiltava. Kyseessä on Ravintola Bellan, olut- ja viinibaari Ölvinin ja Hotelli Degerbyn yhteisesti markkinoima juoma, josta tehdään erilaisia versioita sesongeittain. Idea syntyi yrittäjien yhteisistä juhlista.

Tämän kesän drinkissä on vadelmalikööriä, Pohjan Poika -viinaa, Ginger Alea, soodaa, punaista grenadiinia ja vadelmasiirappia. Aika makea.

Mullqvist ry on loviisalainen vuonna 2015 rekisteröity yhdistys, joka fokusoi elämän pieniin iloihin. Sen tunnuslauseena ”Me ollaan Mullqvisteja kaikki kun oikein silmiin katsotaan.”

Mullqvisteja emme Loviisassa tavanneet ‒ paitsi taksinkuljettajan, jonka jouduimme soittamaan apuun, kun huomasimme, ettei paluubussimme lähtenytkään linja-autoasemalta kuten ehkä vanhojen muistijälkien mukaan voisi olettaa, vaan valtatien liittymästä.

Ei ollut pirssimiehellä tietoa Onnibussin reiteistä. Arvailujen ja pienen harhamatkan jälkeen hän jätti meidät kyytiämme odottelemaan, onneksi oikealle pysäkille. Matkailu avartaa ja opettaa.

Normaali
Kulkuneuvot, Lainattua, Matka, Matkustaminen, Taiteilija

Juna on lempikulkuneuvoni. On mukavaa olla jonkun asian liikuteltavana niin, ettei voi oikein vaikuttaa mihinkään. Maisemat vilisevät ohi ja täytyy vain olla itsensä kanssa. Se on eräänlainen lempeä vankila. Junassa on hyvä kirjoittaa ja helppo keskittyä, se lievä tärinä on jotenkin kehtomainen.

Daniil Kozlov

Roope Lipasti: Daniil Kozlovin eli runoilija Susinukke Kosolan 25, Turussa etsitään uutta. Kaupungin kosketus. Sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turussa. Turun syksy 2016. Mobilen kausijulkaisu nro 43, s. 37.

Juna-asema

Quote