Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Taiteilija

Palava tuhka ja muita teoksia Kuortaneella

Soile Yli-Mäyryn Taidehalli

Jos ajelet kesäaikaan Kuortaneella, Etelä-Pohjanmaalla, niin poikkea Soile Yli-Mäyryn Taidehalliin.

Kesälomareissumme kotimatka kulki Kuortaneen kautta ja kävimme taiteilija Soile Yli-Mäyryn Taidehallin pihalla. En ollut tarkistanut aukioloaikoja ja totesimme, että Taidehalli aukeaa vasta kello 12. Emme malttaneet jäädä odottelemaan, vaan jatkoimme matkaamme kohti Turkua.

Olen käynyt Taidehallissa vuoden 2012 kesällä ja tapasin tuolloin myös taiteilijan. Aikaisemmin olin tavannut hänet vuonna 1993, jolloin hän oli Turun kauppakorkeakoulun yhteydessä toimineen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen järjestämän kansainvälisen konferenssin nimikkotaiteilija. Sain häneltä vuonna 1991 julkaistun Soile Yli-Mäyry -taidekirjan omistuskirjoituksin. Olen siitä saakka seurannut hänen taiteilijauraansa.

Värejä palettiveitsellä

Taiteilijan verkkosivulla kerrotaan hänestä näin: ”Soile Yli-Mäyry, kuvataiteilija, valtiotieteiden tohtori Helsingin yliopistosta, on toiminut taiteilijana noin 30 vuotta, käyttää työskentelyssään palettiveistä. Hän käyttää väriä kolmella eri tavalla: ohuena kerroksena, paksuina viiltoina ja raaputtamalla maalattuja pintoja, jolloin teos saa kolmiulotteisen vaikutelman. Pääteemana Yli-Mäyryn maalauksissa on ihmisyys ja ihmisen vieraantuminen luonnosta urbaanissa maailmassa. Stuttgartin taideakatemian opintojen (1972‒75) jälkeen hänellä on ollut 30:ssä maassa noin 300 yksityisnäyttelyä Japanissa, Kiinassa, Intiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissa.”

Soile Yli-Mäyryllä on ollut vuodesta 1993 kesänäyttely Taidehallissaan, synnyinseudullaan Kuortaneen Mäyryssä sekä pysyvä näyttely Taidelinnassaan Orimattilassa.

Taidehallin (oik.) pihapiirissä on myös tallirakennus (vas.), josta löytyy kahvio.

Taidehallin (oik.) pihapiirissä on myös tallirakennus (vas.), josta löytyy kahvio.

 

Taidehallin pihapiirissä on vanhaan talliin rakennettu kahvio, joka avoinna Taidehallin aukioloaikoina.

Taidehallin pihapiirissä on vanhaan talliin rakennettu kahvio.

 

Taidehallin pohjana on ollut vanha navetta.

Taidehallin pohjana on vanha navetta.

 

Soile Yli.Mäyryn värikkäät teokset täyttävät Taidehallin seinät.

Soile Yli-Mäyryn värikkäät teokset täyttävät Taidehallin seinät.

Punaista, keltaista, sinistä

Tohtori Barbara Strieder Kornwestheimin kaupungin galleriasta kuvailee taiteilijan värien käyttöä näin: ”Kun ensimmäistä kertaa katselette Soile Yli-Mäyryn maalauksia, Teille saattaa tulla samanlainen tunne kuin minullekin, että hänen kirkkaat, voimakkaat värinsä kiinnittävät aivan erityisesti huomiota. Usein ne ovat puhtaita perusvärejä punaista, keltaista ja sinistä, joita taiteilija asettaa vierekkäin ilman sitovia välisävyjä suurina pintoina tai myös aivan pieninä osina. Vähemmän värilliset värit musta ja valkoinen toimivat rajauksena hahmoille ja muodoille, maanväriset välisävyt puuttuvat lähes kokonaan.”

Maalaus 1

 

Maalaus 2

Taiteilijan töillä on mielenkiintoisia nimiä kuten Särkynyt lasinukke, Palettitanssi, Muurattu viiva, Asfalttisydän, Kukkiva sementti, Palava lumi, Elämää lasikaapissa, Musta aukko, Muurattu varjo, Poltettu horisontti, Palava tuhka ja Muurattu korppi.

Soile Yli-Mäyry on tehnyt myös lasitaidetta. Lasiteokset valmistuvat Muranossa, Italiassa, jossa hänellä on toinen koti; toinen on Lahdessa.

Lasiveistos 1

 

Lasiveistos 2

 

Taidehallissa vietetään kesänäyttelyn avajaisia kesäkuun alussa ja taiteilija järjestää siellä myös konsertteja. Tänä kesänä oli vuorossa Saara Aallon ja Teemu Roivaisen Tango Classica -konsertti.

Mäyrystä maailmalle

Soile Yli-Mäyryllä on ollut poikkeuksellinen elämä lapsesta saakka. Hänen kuurot vanhempansa hoitivat viittä lastaan ja maatilaansa. Soile löysi väreistä maailman, jolla hän ilahdutti elämäänsä.

Soile Yli-Mäyry näki nuorena taidelehden, jossa kerrottiin itävaltalaisen taiteilijan Oskar Kokoschkan Hampurin näyttelystä mustavalkoisine piirroksineen. Hän vaikuttui niin, että halusi lähteä Itävaltaan. Sinne hän pääsikin 15-vuotiaana. Isä otti pankista lainaa ostaakseen Soilelle menolipun.

Soile Yli-Mäyry päätyi myöhemmin Stuttgartin taideakatemiaan. Hän rahoitti elämäänsä ja opiskelujaan työskentelemällä muun muassa sairaalassa ja restauroimalla barokkilinnaa.

Yhdessä lehtihaastattelussa taiteilija sanoo, että intohimo, sitkeys ja pelottomuus ovat olleet hänen uransa salaisuus. Tämä on helppo uskoa. Moniko nuori lähtisi varattomasta kodista tänä päivänäkään tuntemattomaan maahan 15-vuotiaana? Ja moniko vanhempi uskaltaisi lapsensa noin lähettää maailmalle pelkällä menolipulla?

Soile Yli-Mäyryn sanomaa:

”Luova ihminen on yksinäinen susi. Hän on imupaperi, johon jää kaiken aikaa jälkeä. Taideopiskelu antaa eväät, mutta taiteilijaksi kasvaa pitkällä aikavälillä tai sitten ei kasva.”

”Taide ei synny teorioista, vaan rajusta elämästä. Se on sitä, että kyseenalaistaa itsensä joka hetki. Se on aikamoinen riski; tavallaan siinä uhraa koko elämänsä. Mutta elämähän on riskin arvoinen. Pyrin vastaamaan töilläni elämän antamiin haasteisiin. Pitää olla vähän hullu, että pysyisi järjissään tässä maailmassa.”

”Ei pidä kysellä, mitä elämä mahtaisi itselle tarjota. ‒ Päin vastoin: elämälle on velkaa.”

Väitöstutkimus omasta taiteesta

Soile Yli-Mäyryn sosiologian väitöstutkimus tarkastettiin vuonna 2011. Se on nimeltään Esteettinen kokemus kulttuurisiltana ‒ Soile Yli-Mäyryn taide kiinalaisen,  japanilaisen ja suomalaisen yleisön kokemana.

 

Lainaukset taiteilijan verkkosivuilta ja teoksesta Matti Pukkila ja Pentti Koivunen (toim.): Soile Yli-Mäyry. 1991.
Taideteosten ja Taidehallin sisäkuvat vuodelta 2012, ulkokuvat pääosin vuodelta 2016.

 

Normaali
Lainattua

Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa.

Ralph L. Woods

Passikuva

Quote
Matkakertomus

Pellavaa päälle ja peffan alle

Hyvät tuotteet pysyvät ja paranevat ‒ kuten eteläpohjalaista tuotantoa olevat pellavafroteepyyhkeet. Kesälomalla tarjoutui tilaisuus ostaa uusi pyyhe suoraan valmistajalta.

Sain ylioppilaslahjaksi pellavafroteepyyhkeen. Se osoittautui huippulahjaksi: hyvä, imukykyinen pyyhe, jota tarvitaan päivittäin. Se ei jäänyt häpeilemään komeron kätköön eikä pölyttymään koriste-esinehyllyyn.

Pyyhe on vieläkin käytössä, hiukan haalistuneena ja mukavasti pehmenneenä, jo seuraavalla sukupolvella. Poikani Arttu on sen jotenkin ominut.

Kun kesälomamatka suuntautui Alajärvelle, Etelä-Pohjanmaalle, jossa tiedän pellavaa olevan myynnissä, päätin käydä hankkimassa itselleni upouuden pyyhkeen. Äitini Anjakin on hankkinut  suvun nuorisolle heidän juhlapäivinään pellavatuotteita, joten hän järjesti kanta-asiakkaana ostosreissun Hanhisalon kutomoon.

Hanhisalon Kutomo Oy kertoo olevansa kodin erikoistekstiilien valmistaja, joka on aloittanut toimintansa vuonna 1968. Kutomon tuotanto sijoittuu neljään eri ryhmään, joita ovat sisustus-, sauna-, lanka- ja nauhatuotteet. Omien mallistojen lisäksi kutomo toimii sopimusvalmistajana useille eri valmistajille sekä vähittäisliikkeille.

Lehmä-laudeliinat

Hanhisalon Kutomo

Hanhisalon Kutomolla on 2 500 neliömetrin tuotantotilat Alajärvellä.

Kutomossa ei ole varsinaista myymälää vakituisin aukioloajoin, mutta asioimaan pääsee sopimuksen mukaan. Kutomo toimittaa tuotteitaan vähittäismyyntipaikkoihin. Jos löydät kaupasta Virtuoosi-tuotemerkillä myytäviä tekstiilituotteita, niin ne ovat Hanhisalon kutomon valmistamia.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Hanhisalon Kutomon tuotteet tuntee Virtuoosi-nimestä.

Kutomon omistaja Timo Hanhisalo oli sovitusti paikalla ja esitteli meille tuotteitaan. Pellavaa jalostetaan muun muassa kylpypyyhkeiksi, saunatakeiksi, laudeliinoiksi, kietaisuvaatteiksi, pesukintaiksi sekä saunahatuiksi ja -tyynyiksi. Pellavafroteeta on myynnissä myös kankaana. Tuotteisiin saa halutessaan nimikoinnin tai yrityksen logon.

Logollisia pyyhkeitä-

Timo Hanhisalo kertoi, että heidän käyttämänsä pellava tulee Italiasta; suomalaista tuotantoa ei kuulemma ole. Kyllä nyt kelpaa kuivatella itsensä pyyhkeellä, jonka pellava on samaa kuin Bossin puvuissa. Pientä arjen ylellisyyttä.

Kutomon valikoimasta löytyy lisäksi myös paperinarutuotteita, muun muassa kaitaliinoja ja tabletteja, kuten myös kuvakudoksia ja puoliryijyjä sekä lankoja ja nauhoja.

Kaitaliinoja paperinarusta

Paperinarusta valmistettuja kaitaliinoja.

Sain pyyhkeeni ja muutama muukin tuote päätyi seurueemme kasseihin. Meillä pyyhkii siis hyvin!

Pellavafroteepyyhkeet

Pyyhkeet erottaa väreistä: minulle vaalea ja aviomiehelle tumma.

Normaali
Matkustaminen, Matkakertomus

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Menkijärvi

Järvi. Uimaranta. Hiekkaa. Sininen taivas. Poutapilviä. Onko mitään sen kesäisempää?

Pääsin heinäkuussa käymään lapsuuden hiekkarannalla ja uimaan järvessä. Paikkana oli Menkijärvi.

Wikipedia kertoo järvestä näin: ”Menkijärvi on kylä Alajärvellä Etelä-Pohjanmaalla lähellä Kuortaneen ja Lapuan rajaa. Menkijärveltä on matkaa Alajärven keskustaan noin 17 kilometriä. Kylää halkoo seututie 711. Muita kylälle tunnusomaisia piirteitä ovat kangasmetsät, peltoaukeat sekä järvet Menkijärvi ja Hirvijärvi. Kylässä sijaitsee myös Menkijärven lentokenttä, joka on sekä puolustusvoimien että ilmailuharrastajien käytössä.”

Järvi sijaitsee vastapäätä Menkijärven lentokenttää. Järveä reunustaa mäntymetsä ja sen ranta on hienoa hiekkaa. Uimarannalla on hyvä laituri, pukukopit, puucee ja kyläyhteisön ylläpitämä sauna.

Menkijärveen liittyy muistoja. Kävimme lapsuudessani ja nuoruudessani 1960- ja 1970-luvuilla isäni kotitalossa, mummolassa, heinätöissä. Etelässä asuva pojan perhe tuli avuksi laittamaan heinää seipäille kuivumaan. Työhön käytettiin vuoden ainut kunnon loma-aika, eikä silloin suinkaan matkustettu etelän aurinkorannikoille.

Pellolle menivät kaikki, myös lapset ja nuoriso. Nostelimme heinää seipäille ja haravoimme heinäpeltoa, kukin taitojensa mukaan. Pellolla oltiin koko päivä ja mukaan otettiin kahvia termospullossa ja ehkä voileipää ja pullaa. Maito saattoi olla ruskeassa lasipullossa eikä se ollut kaupan maitoa, vaan tilan omista lehmistä lypsettyä.

Talossa oli hevonen, Musta nimeltään, joka kuului myös työvoimaan. Sen vetämissä kärryissä kuljetettiin kuivuneet heinät latoon. Hauskinta oli hypellä heinäkasoissa ja polkea niitä tiiviimmiksi.

Järviruoko

Muistoissa ne heinäkuut oliva aina aurinkoisia ja helteisiä. Heinästä lähtevä pöly ja siemenet tarttuivat hikiseen ihoon kiinni. Mikäs olikaan työpäivän päätteeksi mukavampaa kuin ahtautua autoon ja päästä uimaan järveen? Pulahdus viileään veteen huuhteli päivän hiet pois.

Matkaa järvelle Kurejoen mummolasta oli muutama kilometri. Sinne ei välttämättä päässyt joka päivä, joten uintikerroista otettiin kaikki irti.

Järvessä kasvoi ulpukoita, joista tehtiin helminauhoja taittelemalla niiden varsia. Mistä lie sekin taito keksittiin?

Menkijärvessä on aluksi matala, loiva ranta, kunnes tietyssä kohdassa syvenee äkisti. Äitini oppi tämän kerralla. Hänellä oli jollain uimaretkellä tarkoitus olla kastamatta hiuksiaan, mutta äkisti hän olikin uppeluksissa ja kampaus katosi saman tien.

Hevosten tilalla on nykyisin traktorit ja heinät paalataan valkoisiin ‒tai vaaleanpunaisiin ‒ muovikuoriin, joten muistoni ovat pelkkää nostalgiaa ajasta, jota ei enää ole.

Järvi ja uimaranta on kuitenkin säilynyt jokseenkin samanlaisena kuin se oli lapsuudessani. Laituri on tosin uusittu ‒jos sitä tuolloin olikaan ‒ ja rannalle on rakennettu sauna. Se lämpiää maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin ja sitä voi myös tilata omaan käyttöönsä.

Uin nykyisin useimmin meressä kotikaupunkini Turun rannoilla, lähinnä Ruissalossa. Merivesi on kylmää ja tyydyn pikaiseen pulahdukseen. Siksi olikin nautinnollista uida Menkijärvessä, jossa pystyi olemaan pidemmän aikaa ja tekemään aikamatkan lapsuuteen.

Menkijärven laituri

Uimaranta

Menkijärven ranta on ihanteellinen lapsille.

Normaali
Matkakohde, Museo, Näyttely

Lumottuja veistoksia Alajärvellä

Satumetsää?

Satumetsää?

Nelimarkka-museossa on esillä Kaarina Heikinheimon Lumous-näyttely.

Nelimarkka-museossa on nähtävillä veistoksia, joiden materiaaleina ovat pääasiassa pellava, kupari, teräs ja lasi ja runkona usein rautakehikko. Isokokoisten teosten valmistuminen saattaa kestää kuukausia.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Kranssin kukat ovat virkattuja.

Näyttelyssä yhdistyvät teemat lumous ja kruunajaiset. Esillä onkin useita isokokoisia kransseja. Väreissä on voimakasta punaista, oranssia, violettia, sinistä, mutta toisaalta myös vaaleampia sävyjä.

Kannustusta jo kotoa

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Kaarina Heikinheimo veistoksineen.

Poikkesimme Nelimarkka-museossa heinäkuun lopussa pikavisiitillä, mutta ehdimme katsomaan näyttelyn teokset ja hetken juttelemaan paikalla olleen taiteilijan kanssa.

Kaarina Heikinheimo on asunut lapsuudessaan viisivuotiaaksi asti Alajärvellä.

Hänen isänsä oli kunnanlääkäri Martti Heikinheimo, joka oli itsekin kiinnostunut taiteesta, tunsi Eero Nelimarkan ja ostikin tämän teoksia.

Jo pienenä piirtämisestä innostunut Kaarina sai konkreettista tukea isältään ‒ kunnanlääkäri kuulemma teroitti ruokatunnillaan tyttärensä värikynät.

Sanallistakin kannustusta tuli.
‒Ihan kuin Åström, sanoi isä tyttären piirroksia katsellessaan. Vertailukohteena lienee ollut taidemaalari Werner Åström, joka asui 1920-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalla.

Heikinheimojen perhe muutti sittemmin Vaasaan, jossa taiteilija edelleenkin asuu. Kosketus Alajärveen on säilynyt saaressa olevan kesämökin kautta.

Kaarina Heikinheimon taiteilijanuraa on kestänyt jo yli 50 vuotta. Hänellä on ollut lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan on hankittu useisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Vaasan kaupungin ja yliopiston kokoelmiin.

Hän on tehnyt myös useita kirkkotekstiilejä.

 

Sininen kranssi

 

Vaalea kranssi

 

Sininen neliö

Herkkää ja vahvaa.

Herkkää ja vahvaa.

Kuparinen kranssi

Toisena taiteilijana Mari Hallapuro

Nelimarkka-museossa on esillä myös toisen Alajärveltä kotoisin olevan taiteilijan töitä. Mari Hallapuron grafiikantyöt ovat pienikokoisia ja yksityiskohtaisia teoksia, joiden synkkiäkin aiheita lähestytään huumorin keinoin. Hän tuo esiin ajan kulumista ja katoavaisuutta.

Kaarina Heikinheimon Lumous-tekstiilitaidenäyttely sekä museon alakerran näyttelytilassa esillä oleva Mari Hallapuron Alinen-grafiikkanäyttely ovat avoinna 4.9.2016 saakka.

Normaali
Kahvila, Matkakohde

Kaksi kaunista kesäkahvilaa

 

Turun Ruissalossa on monia persoonallisia ravintoloita ja kahviloita. Uusimpiin ja tunnelmallisimpiin kuuluvat Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva. Molemmat sijaitsevat meren rannalla vanhoissa rakennuksissa.

Kahvia ja marjapiirakkaa kiireettömästi pitsihuvilan kuistilla tai pihalla vehreässä ympäristössä, mikäs sen kesäisempää. Silmänruokaa riittää niin pikkuruutuisissa ikkunoissa kuin pihan tammissa ja kukkivissa pensaissa.

Huvilakahvila Villa Kuuva

Kyltti huvilakahvilaan

 

Villa Kuuva

 

Villa Kuuvan verannalta voi ihailla merimaisemaa.

Villa Kuuvan verannalta voi ihailla merimaisemaa.

 

Koriseelliset ikkunat luovat tunnelmaa Villa Kuuvan verannalle.

Koristeelliset ikkunat luovat tunnelmaa Villa Kuuvan verannalle.

Villa Kuuvassa toimii kahvila, joka on avoinna kesäkuukausina joka päivä klo 11‒17.30 ja syyskuussa viikonloppuisin samoina aikoina. Kahvila avautui viime vuonna.

1800-luvun puolivälissä rakennettu huvila on aiemmin ollut ainoastaan yksityiskäytössä käsityötaiteilija Riitta Suomen kotina. Talolla on historiaa ja jopa Venäjän keisari Aleksanteri III on käynyt siellä.

Veranta

Upea lasiveranta, josta avautuu hieno merimaisema, sopii oivallisesti pieniin virkistyshetkiin. Jos haluaa mieluummmin istua ulkona, niin pöytiä löytyy sieltäkin.

Villa Kuuvassa voi myös järjestää erilaisia juhlia häistä rapujuhliin. Kahvilan toiminnasta vastaa yrittäjä Sanna Suomi henkilökuntineen.

Vaikka Villa Kuuva sijaitsee hiukan syrjässä, on sen jo moni löytänyt. Kahvilan osoite on Kuuvantie 198.

Paikalle pääsee myös bussilla numero 8, mutta loppumatkan saa kävellä. Kävelymatkan pituus riippuu valitusta bussivuorosta, sillä vain osa Ruissalon busseista kiertää Kuuvan kautta.

Kahvilassa on tarjolla makeita ja suolaisia piirakoita, kakkuja, voileipiä ja salaatteja. Tarjoilua muunnellaan sesongin mukaan.

Ikkonoiden värilliset lasipalaset heijastuivat tummaan puulattiaan.

Ikkonoiden värilliset lasipalaset heijastuivat tummaan puulattiaan.

 

Kellokuusamat kukkivat Villa Kuuvan puutarhassa heinäkuussa.

Kellokuusamat kukkivat Villa Kuuvan puutarhassa heinäkuussa.

Kesäkahvila Paratiisi

Tänä kesänä avautui Kesäkahvila Paratiisi osoitteessa Iso-Pukintie 39.  Kaksikerroksinen Bella Vista (kaunis näkymä) on alunperin arkkitehti Helge Ranckelin kauppias A. Lindblomin perheelle suunnittelema puuhuvila.

Rakennus oli pitkään Turun kaupungin opetustoimen käytössä ja tunnettiin nimellä Ulappa. Siellä on järjestetty aikoinaan myös kesäsiirtoloita.

Bella Vista on hulppea pitsihuvila torneineen ja terasseineen.

Bella Vista on hulppea pitsihuvila torneineen ja terasseineen.

 

Huvilaa kunnostetaan vielä. Väriksi on löytynyt hento vihreä.

Huvilaa kunnostetaan vielä. Väriksi on löytynyt hento vihreä.

Huvila on siirtynyt kaupungilta uusille omistajille, jotka ovat kunnostaneet rakennusta ja avanneet siellä kesäkahvilan. Yrittäjät Marjut Urpo ja Jouni Hautala Paratiisipuu Oy:stä ovat Bella Vistan isäntäpari ja kahvilatoiminnasta vastaavat heidän tyttärensä Marianna ja Milja Urpo. Paratiisipuu Oy on sisustusalan tukku- ja maahantuontiyritys, jonka tuotteita on nähtävillä kahvilassa.

Kesäkahvila Paratiisi on avoinna maanantaista perjantaihin klo 12‒19 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo 11‒19. Tiloja voi vuokrata myös yksityiskäyttöön.

Samaisella Ruissalon bussilla numero 8 pääsee tähänkin kahvilaan. Iso-Pukintien pysäkiltä on matkaa kahvilaan noin puoli kilometriä.

Kannattaa tarkistaa sekä kahviloiden aukioloajat että tarvittaessa bussien ajoajat ennen kahvilavierailua.

 

Kahvila Paratiisin sisätiloja.

Kesäkahvila Paratiisin sisätiloja.

Bella Vistan sali.

 

Myös Kahvila Paratiisissa on viihtyisa veranta koristeellisine ikkunoineen.

Myös Kesäkahvila Paratiisissa on viihtyisä veranta koristeellisine ikkunoineen.

Bella Vista.

Normaali
Elokuu saakoon oman ruusunsa ja se on Peace.

Elokuu saakoon oman ruusunsa ja se on Peace.

Valokuva

Elokuun ruusu: Peace

Image