Lainattua, Matkustaminen

Englannin sana travel tarkoittaa matkustamista. Alun perin se on merkinnyt kidutusta. Sanan taustana on latinan tripalium, joka on kolmen paalun muodostama kidutuslaite.
‒  ‒  ‒
Miksi ihmiset matkustavat? Miksi minä matkustan? John L. Crompton on jakanut nykyaikaiset matkustusmotiivit yhdeksään luokkaan. Ne ovat: pako jokapäiväisestä ympäristöstä, itsensä tutkistelu ja arviointi, rentoutuminen, statuksen hankkiminen, pyrkimys regressiokäyttäytymiseen eli ”irrotteluun”, sukulaisuussuhteiden parantaminen, uusien ihmisten tapaaminen, uutuuden kokeminen ja koulutus. Motiivit ovat varmasti tuttuja kaikille ja jokainen voi niistä tunnistaa ainakin pari omaansa. Paria tärkeää perustetta Crompton ei mainitse. Monella on lomamatkallakin halu oppia uutta, edes jotakin. Ja last but not least: kukapa (mies) ei olisi ainakin joskus pyrkinyt ottamaan etäisyyttä, suomeksi sanottuna häipymään.

Matti Paloheimo: Matkamiehen muistelmat. Tammi. 2000. S. 7 ja 9.

Mainokset

Miksi ihmiset matkustavat?

Lainaus
Henkilö, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Taiteilija, Teatteri

Teatterituristina Tampereella

Huhtikuista maisemaa Tammerkoskelta Hämeensillalta kuvattuna.

Joskus voi lähteä teatteriin ex tempore ‒ vaikka Manseen.

Turun Sanomissa oli perjantaina 6.4.2018 syntymäpäivähaastattelu 60 vuotta täyttävästä näyttelijä Jukka Leististä. Hän on myös matkailua harrastava; jutussa todettiin, että ”ennen merkkipäiväänsä näyttelijä Jukka Leisti käy lataamassa akkuja Madeiralla. Loma koostuu kävelystä levadoilla ja elämän pohtimisesta auringonlaskussa viinilasin äärellä.”

Haastattelussa mainittiin Tampereen teatterissa sunnuntaina 8.4. järjestettävä Jukka Leisti melkein 100 vuotta -juhla.

Koska olen ollut jo pitkään kyseisen herran ihailija, päätin siltä lukemiselta lähteä mukaan tapahtumaan. Onneksi lippujen hankkiminen on nykyisin helppoa – läppäri vain auki ja lippu.fi-sivulle ‒ ja kas kummaa, koko salissa oli vain yksi paikka vapaana ja sekin parvekkeen viimeisellä rivillä.

No, päätin ottaa tilaisuudesta vaarin, siis lipun. Olisin voinut houkutella mukaani seuraakin, mutta kun ei ollut lippujakaan tarjolla, niin yksin oli lähdettävä.

Näytöksen jälkeen olisi ollut mahdollisuus jäädä nauttimaan buffetillallista teatterin ravintolaan, mutta jätin sen väliin.

Näyttelijä Jukka Leistiä on kutsuttu viihteen monitoimimieheksi ja Suomen parhaaksi komedianäyttelijäksi. Kuva: Harri Hinkka. Tampereen Teatteri.

Suunnittelematta paras

VR:n tarjonnasta löytyi sopivasti säästöliput, kohtuullisesti alle kymmenen euroa/suunta. Lähtöajaksi valitsin Turusta klo 9.05 ja paluuajaksi Tampereelta klo 19.09.

Pikaisen suunnittelusession tuloksena oli, että päätin olla suunnittelematta sen kummemmin päivää. Matka-ajat olivat tiedossa ja samoin teatterinäytöksen alkaminen klo 15, muu matkaosuus vapaavalintaisesti fiilisten mukaan. Olisihan Tampereella nähtävää, mutta joskus on mukavaa kuljeskella ja antaa sattumille ja mielijohteille tilaisuuksia.

Rautatieasemalta lähdin Hämeenkadulle, jossa aukeni valtaisa työmaa. Mylläys on melkoista Mansessa. Tulevaa ratikkalinjaa valmistellaan. Sama on kohta edessä Turussa, kun toriparkki etenee toteutukseen.

Tampereen keskusta valmistautuu raitiovaunujen tuloon.

Shoppailua ja panimoravintolaa

Stockmannin edessä oli muutaman kymmenen ihmisen jono ennen tavaratalon aukeamista kello 11. Jotenkin jouduin joukon jatkoksi. Kävin katsastamassa kevätmuodin tarjontaa sekä valikoimia Akateemisen kirjakaupan osastolla.

Vältyin heräteostoilta, vaikka sovitin paria kukikasta tunikaa. Kirjat jäivät hyllyyn, mutta otin muutamista kansista kuvia muistilapuiksi ‒ voi sitten tilata kotikaupungin kirjastosta tai hankkia verkkokaupasta, jos kirja jää kovasti kiinnostamaan.

Lounaspaikan etsiminen oli seuraava tehtävä. Suuntasin Finlaysonin entiseen tehdasrakennukseen ja siellä ennestään tuttuun Panimoravintola Plevnaan. Pippurisen kana-annoksen seuraksi valitsin Petulintu-oluen. Se on panimon omaa kausioluttuotantoa.

Aikaa oli sopivasti jäljellä siten, että suuntasin jo teatteriin. Tampereen teatteri sijaitsee mukavasti Hämeenkadun kupeessa, joten sitä ei tarvinnut kauempaa etsiä. Ehdin tilaamaan juoman väliajaksi ennen esityksen alkua.

Panimoravintola Plevnan sydämessä sijaitseva Koskipanimo Oy valmistaa lähes kahtakymmentä tuotetta: oluita, siideriä ja panimosimaa. Vuosittain valmistuu myös useita kausi- ja erikoistuotteita.

Keskustorilla sijaitseva teatterirakennus valmistui vuonna 1912. Se toimii edelleen teatterin päänäyttämönä.

Kaunis yksityiskohta Kauno S. Kallion ja Oiva Kallion suunnitteleman Tampereen Teatterin julkisivusta.

Olavi Virrasta Tuttiritariin

Ennen esitystä lasin kuohuvaa tarjosi Tampereen teatterin Naisyhdistys ry.

Jukka Leisti melkein 100 vuotta -esityksessä oli lavalla syntymäpäiväsankarin lisäksi hänen näyttelijä- ja muusikkoystäviään, muun muassa Kari Arffman, Tuija Vuolle, Antti Tiensuu, Seppo Mäki, Pia Piltz, Päivi Lepistö, Mikko Alatalo, Heikki Hela ja Pate Mustajärvi.

Vaikuttavimpia esityksiä olivat Sami Hintsasen tulkinnat Juice Leskisen  Musta aurinko – ja Simon & Garfunkelin The Sound of Silence -lauluista.

Tuttiritarikin nähtiin lavalla Rusinante-ratsuineen. Tätä Leistin luomaa ja näyttelemää lasten suosikkia seurattiin joskus 1990‒2000-lukujen vaihteessa Huvitutti-ohjelmassa, kun omat lapset olivat otollisessa iässä.

Laulu jäi soimaan mieleen: ”Aina ritareita tarvitaan, ratsuinensa auttamaan. Me heikoimpia näin jelpataan ja tilanteita ratkaistaan, mukaani vaan!”

Tuttiritariin voi tutustua Yle Areenan ohjelmassa.

Jukka Leisti viime vuonna esitetyssä Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus -seikkailumusikaalissa. Kuva: Harri Hinkka. Tampereen Teatteri.

Esityksen aikana isolle näytölle heijastettiin kuvia Leistin lapsuudesta ja nuoruudesta. Tilaisuus oli Jukka Leistin juhlaa, mutta olin hiukan pettynyt siitä, että hän esiintyi suhteellisen vähän aikaa ja siitäkin suuren osan laulamassa alun Olavi Virran Hopeisesta kuusta lähtien. Ja ihan ensiksi kuultiin, satavuotisjuhlissa kun oltiin, Finlandia.

Esitys päättyi puolisen tuntia annettua aikaa myöhemmin. Olin tyytyväinen, että kotimatkalle ei kuitenkaan tarvinnut kiirehtiä.

Istahdin odottelemaan ennestään tuttuun Food Factory -ravintolaan, joka toimii Scandic Tampere Cityn yhteydessä. Salissa oli pari isompaa seuruetta, joten minulle ei luvattu ripeää ruokatarjoilua. Nautin vain oluen ja lähdin etsimään junaa Turkuun.

Normaali
Bloggaus, Kilpailu

Open World -kilpailun finalistit

Matkahakusivusto momondon kilpailussa etsittiin maailmaa avaavia tarinoita, jotka inspiroivat matkustamaan ja sanomaan kyllä uusille kokemuksille. Yhteensä 127 bloggaria, vloggaria tai muuta sosiaalisen median vaikuttajaa jakoi tarinansa siitä, miten kohtaaminen matkalla on muuttanut heidän maailmaansa.

Finalistit valittiin yleisöäänestyksen perusteella. Lisäksi momondon tuomaristo valitsi finaaliin kaksi suosikkiaan. Momondo Open World 2018 -kilpailun finalistit löytyvät täältä (satunnaisessa järjestyksessä).

Kiitokset kaikille Ensin lensivät kirjeet -postaustani äänestäneille. Sillä ei nyt lennetty finaaliin, mutta kisajännityksestä pääsin osalliseksi. Kiitokset vielä Suelle avusta ja mukana olemisesta. Kesäkuussa tavataan taas Lontoossa!

Sue ja amiraali Horatio Nelson (1758–1805) Greenwichissä, Lontoossa.

 

Normaali
Bloggaus, Kilpailu, Matkustaminen

Tarinani on mukana Momondo Open World Awards -kilpailussa

Äänestä tarinaani Ensin lensivät kirjeet (linkki alla tekstissä). Äänestysaikaa on 15.4.2018 saakka.

Matkahakusivusto momondo on aloittanut Bloggers Open World Awards 2018 -kilpailun, jossa etsitään maailmaa avaavia tarinoita. Postaukseni on mukana kilpailussa.

Olen mukana kilpailussa Ensin lensivät kirjeet -tarinallani, joka alkaa aikana ennen sosiaalista mediaa ja matkailun yleistymistä. Pääset kilpailusivulleni tästä linkistä. Sivulla kysytään nimesi ja sähköpostiosoitteesi. Sinun tulee vielä käydä meilissä rekisteröimässä äänesi klikkaamalla painiketta.

Näin momondo kertoo kilpailusta: ”Uteliaisuus vie parhaille matkoille, ja matkustaminen laajentaa ymmärrystämme maailmasta. Halu seikkailla ja tutustua eri kulttuureihin ja uusiin ihmisiin tekee maailmastamme paremman ‒ maailmamme avartuu, kun kohtaamme erilaisia ihmisiä, joiden kanssa jaamme suuria ja pieniä hetkiä. Kilpailussa etsitään maailmaa avaavia tarinoita, jotka inspiroivat muitakin matkustamaan ja sanomaan kyllä uusille kokemuksille.”

Kilpailuun osallistuu noin 130 bloggaajaa tai vloggaajaa. Finaaliin pääsevät 10 eniten yleisöääniä saanutta kilpailusisältöä ja lisäksi kaksi tuomariston valitsemaa sisältöä. Tuomaristo valitsee ensimmäisen ja toisen sijan voittajat. Kolmannen sijan voittajaksi valikoituu eniten yleisöääniä saanut sisältö.

Voittajille on luvassa matkoja, digitaalisen markkinoinnin workshop momondon toimistolla Kööpenhaminassa ja pääsy kutsuvieraana Ping Festivaaleille Helsingissä toukokuussa 2018.

Momondo on ilmainen ja riippumaton matkahakusivusto, joka toimii 35 markkina-alueella mahdollistaen lentojen, hotellien ja vuokra-autojen etsimisen ja vertailun ympäri maailman.

Kiitän jo etukäteen tuestasi!

Kirjeenvaihtomme Sue kanssa alkoi vuonna 1973. Tapasimme ensimmäistä kertaa jossain lontoolaisessa pubissa vuonna 1988. Olemme yhteyksissä edelleen. Hän on upea oppaani Lontooseen. Kuva: Päivin kotialbumi.

Normaali
Lainattua, Matkustaminen

Minä nautin matkustamisesta, ja huomasin opintovapaallani olevani reissussa joka kuukausi. Olisin voinut ajatella, että matkusteluni on ristiriidassa opiskelutavoitteitteni kanssa, mutta suurimmaksi osaksi koin asian päinvastoin. Kun sain matkustaa sydämeni kyllyydestä, koin arkisen työnteon hyvänä vastapainona kivoille reissuille. Ilman vastarintaaa tai harmittelua otin myös valikoituja opiskelutehtäviä mukaan matkoille ja tein niitä lento- ja junamatkoilla sekä valikoituina työpäivinä. Yhden matkan varasin melkein kokonaan työntekoon tehden kirjoittamistyötä kahden viikon matkasta kymmenen päivää. Tämä ei tuntunut lainkaan raskaalta, koska olin päässyt toteuttamaan työntekoa haluamalleni matkalle. En ehkä kiertänyt turistinähtävyyksiä tai ehtinyt tutustua lähiympäristöön niin paljon kuin pelkästään lomaillessa, mutta koska olin hyvällä mielellä matkasta, sujui työni helposti. En usko, että olisin saanut yhtään enempää aikaan jäämällä kotiin.

Satu Pihlaja: Aikaansaamisen taika. Näin johdat itseäsi. Atena 2018. S. 215.

Työtä matkalla

Lainaus
Henkilö, Kaupunki, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Nostalgiaa

Ensin lensivät kirjeet

Joskus matkat ovat äkkilähtöjä, toisinaan niitä valmistellaan vuosia tai vuosikymmeniä. Matkani Lontooseen ovat alkaneet kirjeenvaihdolla. Tässä poikkeuksellisen pitkässä postauksessa harrastetaankin aikamatkailua lähes viidenkymmenen vuoden ajalla.

1970-luvun sosiaalisena mediana olivat kirjeet. Jos viestit lähtivät ulkomaille, ne postitettiin ohuissa kuorissa, joissa luki Par avion. Kirjeenvaihto avasi maailmaa ja houkutti myöhemmin matkustamaan.

Minun, Ihalan kansakoulua käyvän kuudesluokkalaisen näkökenttä avartui vuonna 1973, kun parin vuoden englannin opintojen jälkeen sain nuorten osoitteita eri puolilta maailmaa.

Kirjeillä kansainvälisyyteen

Kirjeenvaihtokavereiden osoitteita välitti turkulainen International Youth Service. Se oli vuonna 1952 perustettu koululaisystäväpalvelu. Saimme ehkä englannin kielen opettajan kautta osoitteita? Niistä maksettiin muutama markka.

Kirjeenvaihto toi elämääni yllättävää kansainvälistä kosketusta aikana, jolloin televisio oli aloittanut värilähetykset, musiikkia kuunneltiin radiosta ja sitä äänitettiin C-kaseteille.

Tuolloin elettiin myös etelän- eli pakettimatkailun alkuaikoja. Keihäsmatkat lennätti suomalaisia Kanarian aurinkoon ja mainoslauseena oli ”Istutte koneeseen, otatte pienet ja olette perillä”. Perheemme matkustelu tosin rajoittui kesälomareissuihin vanhempien kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle ja satunnaisiin leirintäaluematkoihin kotimaassa.

Itseäni muutamaa vuotta vanhemmille nuorille oli Eurooppa hiljattain avautunut junamatkojen myötä, kun Kansainvälinen rautatieliitto juhlisti 50-vuotista taivaltaan lanseeraamalla Interrail-kortit vuonna 1972.

Sitkeä Sue

Monien kirjeenvaihtokavereiden kanssa kävi niin, että kirjeitä tuli yhä harvempaan ja sitten niitä ei tipahtanutkaan postiluukusta. Yhteys katkesi.

Sue (vas.) ja ystävänsä Karen koulunsa pihalla Belfastissa vuonna 1975. Kuva: Karenin kotialbumi.

Belfastista kotoisin olevan Susanin, sittemmin Suen, kanssa kirjoittaminen on jatkunut. Hän kertoi perheestään, johon kuului vanhempien lisäksi veli Peter ja minä kerroin omasta elämästäni Raisiossa nuorempien sisarusteni Jaanan ja Juhan kanssa.

Kirjoitimme koulusta, kokeista, harrastuksista, vuodenajoista juhlineen, musiikista, ystävistä ja toiveista.

Joskus kirjeen mukana oli valokuvia, joitain pieniä lahjoja ja C-kasetteja. Sue muistaa saaneensa minulta kasetin, johon olin äänittänyt puhetta ja jossa kerroin nimeni. Hän oli toistanut sitä ja opetellut lausumaan pitkää ja vaikeaa nimeäni ä-kirjaimineen.

Susanille/Suelle lähettämäni rippikuva saatetekstein: ”To Susan from Päivi 4th of September 1975.” Kuva Suen valokuva-albumista.

Nykyisenä somekautena voi olla vaikea eläytyä aikaan, jolloin sait vastauksen viestiisi muutaman viikon kuluttua. Mutta olihan se upeaa ja jännittävää saada kirje kaukaa maailmalta. Tuolloin mieleen ei tullut ajatustakaan siitä, että sinne voisi joskus itse lähteä.

Harjoittelu vei Englantiin

Olin niin mieltynyt englannin kieleen, että harkitsin jopa pyrkiväni opiskelemaan sitä. Valitsin kuitenkin toisin.

Tilaisuus lyhyempiin kieliopintoihin tarjoutui kuitenkin vuonna 1988. Hain työvoimaministeriön harjoitteluohjelmaan, joka oli tarkoitettu ”nuorehkoille työssään englannin kieltä tarvitseville tai sellaisille, jotka tulevat tulevaisuudessa ko. kielitaitoa tarvitsemaan.” Toimin tuolloin amanuenssina Turun kauppakorkeakoulussa. Minähän äkkäsin korkeakoulun kansainvälistymistarpeet ja hain ohjelmaan.

Kielitaitotestin todistuksessa sanastoni ja kielioppini on arvioitu erittäin hyväksi ja ääntämiseni hyväksi. Tästä ansion saa ilman muuta, paitsi lukion ankara englannin kielen opettaja Kaarina, myös monivuotinen kirjeenvaihtoystäväni Sue.

Pääsin mukaan ohjelmaan. 28-vuotiaana lensin ensi kertaa elämässäni. Lontoosta matka jatkui Colchesteriin, noin tunnin junamatkan päähän Esssexin kreivikuntaan.

Asuin erään vanhemman pariskunnan luona. Kaksi viikkoa oli kielikurssia Colchester English Study Centressä ja neljä viikkoa työharjoittelua The George -hotellissa.

Brittiläinen elämäntapa ja kulttuuri tuli tuolloin tutuksi maitopulloineen, pubeineen ja surkeine lvi-tekniikoineen. Ikkunat taisivat olla yksinkertaiset, hanat kaksinkertaiset (eri hana kuumalle ja kylmälle vedelle) ja kylpyhuoneessa kuten muissakin huoneissa oli kokolattiamatto!

Sää oli sentään harvinaisen kaunis ennakkotiedoista poiketen eikä sateenvarjolle ollut juurikaan käyttöä.

Tapasimme Suen kanssa ensimmäistä kertaa tuon matkani yhteydessä. En muistanut sitä ollenkaan, mutta filmikameralla otettu kuva on todisteena.

Tapasimme Suen kanssa ensimmäistä kertaa jossain lontoolaisessa pubissa syksyllä 1988. Kuva: Päivin kotialbumi.

Kirjeistä sähköposteihin ja tapaamisiin

Ruuhkavuosieni aikana – työ ja kolme lasta ‒ kirjeenvaihto Suen kanssa lähes tyrehtyi, mutta yhteys säilyi ainakin joulu- ja syntymäpäiväkorttien muodossa.

Sue oli muuttanut ensin Bathiin vuonna 1978 opiskellakseen italiaa, ranskaa ja Eurooppa-asioita ja valmistumisensa jälkeen Lontooseen vuonna 1982.

Syksyllä vuonna 2009 menin työmatkalle Lontoon kautta Hitchiniin. Ennen lähtöäni olin yhteydessä Sueen. Sovimme tapaamisen  Borders-kirjakaupan yhteydessä olevaan Starbucks-kahvilaan Charing Cross Roadilla.

Paikallisopas Lontoossa

Suen takapihan puutarhassa kasvavat niin kukat kuin tomaatitkin.

Sue asuu Pohjois-Lontoossa rivitalossa, jossa on hyvin pieni etupiha ja takana aidattu puutarha. Alakerrassa on olohuone ja keittiö, yläkerrassa kylpyhuone ja kaksi makuuhuonetta.

Suen myötä Lontoosta on tullut paikka, jonne on helppo lähteä. Olen ollut hänen vieraanaan syyskuussa 2010 vielä toisen työmatkan yhteydessä, käydessäni Lontoon kirjamessuilla huhtikuussa 2014 ja osallistuessani luovuuskouluttaja Julia Cameronin työpajaan lokakuussa 2015.

Voin toteuttaa Lontoon matkoillani live like a local -ajatusta. Asustan hotellin sijaan Suen vierashuoneessa  ja kuljen kuin paikalliset. Kun Lontoon keskustaan on Suen luota matkaa, on metro tullut tutuksi. Laskin kerran, että toisella puolella kaupunkia sijaitsevalta Heathrowin lentoasemalta on Suen luokse 28 metroasemaa.

Sue on näyttänyt minulle muun muassa tapeteistaan tunnetuksi tulleen arkkitehti ja graafikko William Morrisin museon, Highgaten hautausmaan, Waterlow Park -puiston sekä The Old Royal Naval Collegen, Cutty Sark -purjeveneen ja markkinat Greenwichissä.

William Morris -museo sijaitsee Suen kodin lähistöllä ja olemme käyneet siellä kaksi kertaa. Kuva on museon kahvilasta.

Lisäsin yhden kynän kirjailija Douglas Adamsin kokoelmiin Highgaten hautausmaalla. Adams on tunnettu erityisesti kirjastaan Linnunradan käsikirja liftareille. Suomessa kyniä viedään ainakin kirjailija Pentti Saarikosken haudalle Valamoon, Heinävedelle.

Ylitimme Thames-joen The Emirates Air Line -köysiradalla ja alitimme sen The Thames Tunnelia pitkin. Kävimme myös Lontoossa järjestettyjen olympialaisten kisapaikoilla. Vaelsimme pitkin Southbankia ja löysimme Southbank Centre Book Marketkirjamarkkinat. Vierailimme Tate Modern -museossa sekä Shakespeare’s Globessa.

Teimme yhdessä myös päiväretken Cambridgeen.

Southbankissa kuljimme myös uhanalaisen ja skeittimaailmassa legendaarisen the Southbank Skate Spot -alueen läpi.

The Old Royal Naval College -rakennuksen upeat kattomaalaukset ovat vuosilta 1707-1726 ja sali on saanut nimensä niiden mukaan: The Painted Hall. Etualalla Sue.

The Emirates Air Line -köysiradalta voi ihastella Thames-jokea yläilmoista. Taustalla monitoimihalli The O2 Arena.

Sue vei minut myös lauantai-illan tansseihin Rivoli Ballroomiin. Rivoli on ainut tanssisali Lontoossa, jossa on säilynyt 1950-luvun interiööri puna-kultaisine sävyineen. Siellä on kuvattu paljon kuuluisien esiintyjien musiikkivideoita ja elokuvakohtauksia.

Tuolloin oli Jacky’s Jukebox -ilta, joita järjestetään joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Jacky soitti tanssimusiikkia laidasta laitaan. Siellä minäkin menin rivitanssia Suen ja ystävien kanssa vaahterapuisella lattialla, vaikka opettelin samalla askeleita.

Koska tanssilattialla oli ruuhkaista, Jacky soitti toisinaan saman kappaleen kolmeen kertaan, joista yksi oli mies-, toinen nais- ja kolmas sekapareille. Tanssijat olivat välillä lattialla kaikkien soittokertojen ajan ja vaihtoivat paria. Tunnelma oli hyvin mukaansatempaava tässä koristeellisessa ja nostalgisessa salissa.

Kesäkuussa konserttiin ja avoimiin puutarhoihin

Nyt lentoliput on ostettu kesäkuista matkaa varten. Sen varsinaisena syynä on australialaisen sisarusparin Angus ja Julia Stonen konsertti kesäkuun 10. päivänä Royal Albert Hallissa. Sue lupautui tulemaan seurakseni, vaikkei ollut aikaisemmin kuullut esiintyjistä.

Suella oli myös ehdotus tuon samaisen viikonlopun ohjelmaksi. Hän menee vapaaehtoiseksi Open Garden Squares Weekend -tapahtumaan ja ottaa minut mukaansa.

Pienen työrupeaman jälkeen saamme vapaaliput ja pääsemme tutustumaan itsekin puutarhoihin, jotka ovat yleensä yleisön ulottumattomissa. Yhteensä noin 200 puutarhaa on avoinna tuon viikonlopun aikana. Kiinnostavaa matkabloggaajalle, ilman muuta.

Haluaisin tutustua myös Kew Gardensiin ja erityisesti Marianne North -galleriaan sekä London Wetlands -kosteikkoon. British Libraryssäkin voisin taas käydä sekä muutamassa kirjakaupassa.

Paljon muutakin ehtinen tekemään viikon pituisen matkan aikana. Lontoostahan löytyy vaikka mitä. Se ei tyhjene, vaikka siellä useamman kerran kävisikin. Ja sanoihan jo englantilainen kirjailija Samuel Johnson 1700-luvulla näin: ”Kun on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään; sillä Lontoossa on kaikkea mitä elämä voi tarjota.”

50-vuotisjuhlia suunnittelemaan?

Olemme olleet Suen kanssa yhteydessä 45 vuotta. Alkuaika oli kirjeenvaihtoa, mutta lähettelemme nykyisin viestimme sähköpostissa ja tapaamme harvakseltaan Lontoossa.

En osaa sanoa, miksi yhteytemme on säilynyt. Elämäntilanteemme ovat olleet erilaiset ja se olisi voinut meidät erottaa. Sue on sinkku ja minä suurperheen äiti. Jotain antoisaa kirjeenvaihdossamme on ollut, kun se on näin sitkeästi jatkunut. Ehkä International Youth Servicen työntekijät onnistuivat hyvin osoitevalinnassaan?

Suen mukaan kirjeenvaihto on jatkunut, koska olemme molemmat kiinnostuneita kirjoittamisesta, matkustamisesta ja syvällisestä ajatusten jakamisesta. Hänen mukaansa ensi kertaa tavatessamme olimme jo tuttuja toisillemme kirjeidemme ansiosta. Ja täydennän tätä vielä sillä, että meillä on samankaltainen huumorintaju.

Olen houkutellut Suea tulemaan vuorostaan Suomeen, jolle hän on jo näyttänyt vihreää valoa. Esittelisin niin mielelläni hänelle ainakin kotikaupunkini Turun, saariston sen edustalla, Maarianhaminan sekä Helsingin.

Voimme viettää ystävyytemme 50-vuotisjuhlaa viiden vuoden kuluttua. Jotain upeaa siihen pitää kehittää. Revontulet kiehtovat Suea ja olisi mahtavaa, jos hän voisi nähdä ne Lapissa vuonna 2023. Onneksi tässä on vielä aikaa. Ehkä aloitamme suunnittelun jo kesäkuussa?

Kiitokset Suelle ja Karenille tiedoista ja valokuvista! Thank you Sue and Karen for information and photos!

Jos Lontoo kiinnostaa, niin lue lisää:

Pubista pubiin Lontoossa, Oxfordissa ja Cambridgessa

Julia Cameronin luovuusopissa Lontoossa

Maanalaista elämää Lontoossa

British Library, kestosuosikkini

Kirjakauppaturistina Englannissa

Osallistun tällä postauksella matkahakusivusto momondon järjestämään Blogger´s Open World Awards 2018 -kilpailuun.  ”Äänestysaika on 9.4.‒15.4.2018 momondon kilpailusivulla.  Yleisö voi antaa äänensä suosikkisisällölleen. Finaaliin pääsevät 10 eniten ääniä saanutta kilpailusisältöä. Lisäksi tuomaristo valitsee kaksi suosikkiaan finaaliin.”

Jos pidit tarinastani, niin äänestä. Kiitokset!

National Gallery -taidemuseo Trafalgar Squarella.

Editoitu 1.4. 2018 eräin tekstimuutoksin ja lisäämällä kuva Highgaten hautausmaalta.

Normaali

Iloista pääsiäistä. Glad påsk. Happy Easter. Kuva: Pixabay/silviarita.

Juhlapyhä, Valokuva

Hyvää pääsiäistä!

Kuva