Mainokset
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria
Bloggaus

300 päivitystä

Pienen juhlan aika: blogissa yli 300 päivitystä.

300 päivitystä humpsahti ohi. Viime vuoden marraskuussa 200 postauksen kohdalla tässä blogissa alustana käyttämäni WordPress onnitteli pyöreän luvun täyttymisestä, mutta nyt mentiin 300 päivityksen yli ilman huomioimista. Nyt postauksia on kaikkiaan 314.

Aloitin blogini 8.2.2015 tekstillä Parasta lähteä nyt – bloggaamaan. Parin kuukauden päästä saadaan siis juhlia kolmivuotissynttäreitä.

Ensimmäisenä vuotena päivityksiä oli 94 ja toisena vuotena 117. Kaikkina vuosina olen osallistunut marraskuiseen NaBloPoMo-haasteeseen eli tuottamalla jotain sisältöä blogiin lähes joka päivä.

Vuonna 2015 näyttökertojen kokonaismäärä oli hiukan alle 6 000, viime vuonna se oli yli 12 000 ja tänä vuonna lähes 20 000. Kävijämäärät ovat olleet vastaavasti noin 2 000, lähes 6 000 ja lähes 12 000.

Eniten kävijöitä on Suomesta, jonkun verran myös Yhdysvalloista ja Euroopasta, eniten Ranskasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta ja Ruotsista ja kaiken kaikkiaan ympäri maailman.

Bloggaaminen on edelleen mukavaa, joskin yllättävän paljon aikaa vievää puuhaa. Se on tuonut elämääni paljon iloa ja uusia kokemuksia, tuttavia ja ystäviäkin. Minulla on vielä intoa, käyttämätöntä kuva-aineistoa ja muistoja edelleen varastossa sekä uusia matkoja suunnitelmissa.

Kommentteja tulee harvoin. Palaute olisi tervetullutta. Millaisia juttuja luet mieluiten?

Milloin saan 400 päivitystä täyteen? Ehkä joskus ensi syksynä.

Normaali
Bloggaus, Tapahtuma

Miten meni marraskuun bloggaushaaste?

Kuva Pixabay

NaBloPoMo-haaste bloggaajalle on tehdä postaus jokaisena marraskuun päivänä, joita on tasan 30. Otin jälleen haasteen vastaan kuukauden alussa. Montako postausta kertyi Parasta lähteä nyt -blogiin? Kolmas kertako toden sanoi?

Tartuin siis tähän marraskuiseen bloggaushaasteeseen ja kutsuinpa vielä bloggaajakavereita Facebookissa. Idea on peräisin Yhdysvalloista, jossa marraskuussa kirjoitetaan romaaneja (National Novel Writing Month, NaNoWriMo) tai blogataan päivittäin (National Blog Posting Month, NaBloPoMo). Bloggausten sanamäärä ei ole annettu ja myös kuvapäivitykset kelpuutetaan.

Olen tarttunut NaBloPoMoon nyt kolmena vuonna. Ensimmäisellä kerralla ja ensimmäisenä bloggausvuotena 2015 selvisin kunnialla kaikista päivista ja tein peräti 32 postausta. Viime marraskuussa sain aikaiseksi 29 postausta.

Valitettavasti laskeva suunta jatkui tänä vuonna ja tein 23 postausta. Kirjoitin tästä bloggaushaasteesta, valokuvasta, erityisesti ensimmäisestä dagerrotyyppista, eläkevuosien viettämisestä osittain lämpimissä maissa, sairaalaretkestäni Kirurgiseen sairaalaan, bloggaajatapahtumasta marketissa Skibbereenissä sekä ruokamatkailusta Irlannissa, erityisesti West Corkissa.

Käytin myös paljon Lainattua-bloggauksia sekä yhden kuvan postauksia; yksi Animoto-videokin mahtuu joukkoon.

Tiesin kyllä, että marraskuu voisi olla hiukan vaikeaa aikaa säännölliseen bloggaukseen eräiden töihin liittyvien järjestelyjen takia ja loppukuuhun ajoitetun leikkauksen vuoksi.

Kuukauden alussa en tosin tiennyt äkkilähdöstäni etelään ‒ sekin vaikeutti osaltaan bloggaamista. Yleensä matkalla on niin paljon tekemistä ja kokemista, ettei varsinkaan pitemmän blogijutun tekemiseen tahdo riittää aikaa ja/tai energiaa. Pulmia oli myös  verkkoyhteyksissä – en saanut ensimmäisenä iltana salasanaa, kun hotellin tietojärjestelmät eivät pystyneet niitä tuottamaan.

Mutta hyvä näinkin ja eihän tätä kukaan muu kuin minä itse ole tutkimassa. Aihe- ja kuvavarastoni eivät vielä ehtyneet ja uuttakin kertyi kuukauden aikana. Seuraa siis blogiani.

Marraskuussa kirjoitin muun muassa ruokamatkailusta Irlannissa, erityisesti West Corkissa.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakohde, Matkustaminen, Ruokakulttuuri, Tapahtuma

Ruoka houkuttelee matkailijoita ‒ myös Irlannissa

Jos kauniit maisemat tai eksoottiset kokemukset eivät saa matkailijoita liikkeelle, niin mikä sitten? Ruoka ja juoma voivat olla vetovoimaisia houkuttimia. Kaiken nähneet ja kokeneet matkailijat saattavat kaivata makuelämyksiä paikallisten tuottajien herkkujen parissa.

Parhaita ihmisiä ovat ne, jotka rakastavat ruokaa. Ikkunakoriste erään kahvilan ikkunassa Skibbereenissä.

Joka kolmas suomalainen valitsee ulkomaan matkakohteen ruokatarjonnan perusteella. Näin tekevät erityisesti nuoret, opiskelijat, liikematkustajat, johtavassa asemassa olevat ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Kotimaan kohteen ruokatarjonnan perusteella valitsee 27 prosenttia suomalaisista.

Hyvinä ruokamatkailukohteina mainitaan muun muassa Barcelona, Berliini, Praha, Budapest, Lontoo, Tallinna ja Peking. Tiedot ilmenevät vuoden 2017 Matkamessujen Kantar TNS:ltä tilaamasta tutkimuksesta.

Ruokamatkailutrendi on maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Irlannissa turistien ruokaan ja juomaan kuluttama rahasumma on noin kaksi miljardia euroa vuodessa, kertoo Fáilte Ireland, Irlannin matkailuorganisaatio.

Suomen suhteen Fáilte Irelandilla näyttäisi olevan hiukan työtä tehtävänä, sillä suomalaiset eivät ole löytäneet vielä vihreää saarta kulinaristisena kohteena. Saaren juomat tunnetaan paremmin, erityisesti oluet ja viskit.

Ruokamatkailualueena West Cork

Lehmillä oli etuajo-oikeus Länsi-Corkin kyläteillä.

Tutustuin matkailualan TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä retkellä Länsi-Corkin (West Cork) alueeseen ja ruokatarjontaan. Länsi-Cork on nimetty Irlannin vuoden 2017 ruokamatkailualueeksi (Ireland’s Premier Foodie Destination). Nimityksen antajana on ravintolayhdistys Restaurants’ Association of Ireland (RAI) yhdessä vakuutusyritys FBD Insurancen kanssa.

Perusteluissa mainittiin Länsi-Corkin alueen tapahtumat kuten vuosittainen, syyskuussa järjestettävä monipuolinen kokonaisuus Taste of West Cork Food Festival ja Cork Character Cafes -yhteisö kuten myös se ylpeys ja intohimo, jolla paikalliset tuottajat ja kauppiaat suhtautuvat omiin ruokatuotteisiinsa.

Tarjolla oli myös paikalliseen ruokatarjontaan ja -tapahtumiin liittyviä esitteitä.

Kisan kakkoseksi tuli Boyne Valley, kolmanneksi Kilkenny, neljänneksi Kinsale ja viidenneksi West Waterford.

Kalbo’s Café oli laittanut pöydän koreaksi.

Bussilastillinen matkabloggaajia ajettiin päiväretken aikana Killarneysta Corkiin. Matkan varrella oli Skibbereenin kaupunki, jossa meille esiteltiin paikallisten tuottajien elintarvikkeita eräänlaisilla pienoismessuilla Uilinn Art Centren sisäpihalla. Samassa pihassa oleva Kalbo’s Café tarjosi maistiaisia.

Matkabloggaajille maistuivat pöytien antimet aamuisen bussimatkan jälkeen. Muistilehtiöihin kirjoitettiin tietoja tuottajista ja heidän elintarvikkeistaan ja kamerat räpsyivät. Tarjolla oli muun muassa savustettua kalaa ja ankkaa, paikallisia makkaroita (black pudding, verimakkara ja white pudding), kuivalihaa ja piiraita.

Avril Allshire-Howe

Avril Allshire-Howe Rosscarbery Recipes -perheyrityksestä esittelee osaa tuotevalikoimasta: kuivalihaa ja black pudding -verimakkaraa.

Ravintoloista esittäytyivät Pilgrim’s Rosscarberyn ja Mews Restaurant Baltimoren kylästä. Viimeksi mainittu esitteli raaka-aineenaan käyttämiään villiyrttejä ja leviä.

Mews-ravintola houkutteli Baltimoreen. Yksi ravintolan omistajista, Luke Matthews (vas.) ja ravintolan pääkokki Ahmet Dede (oik.), joka on lähtöisin Turkista.

Mews käyttää annoksiinsa myös muita meren antimia kuin kaloja.

Ruokamarkkinoilta matka jatkui Fields of Skibbereen -markettiin, joka on myös vahvasti lähiseudun tuottajien asialla.

Vietin viikon Irlannissa ja sain pelkästään hyvää ruokaa, juomista nyt puhumattakaan. Ja tiedättehän, kuinka käy, kun antaa pikkusormen…Tekisi mieli nähdä Irlannin rannikkokaupunkien kalaravintoloita ja viettää aikaa ruokafestivaaleilla.

Normaali

Juomakulttuuri, Valokuva

Hellepäivän virkistykseksi

Kuva
Juomakulttuuri, Lainattua

Vuosia sitten Liparisaarilla Sisilian edustalla eksyimme vaimon kanssa mopolla kukkulan pienelle viinitilalle. Kävi tuuri: kyseessä oli Carlo Haunerin tila, jossa viljeltiin yhtä maan vanhimmista rypälelajikkeista, malvasia delle Liparia.

Aurinkokuivatuista rypäleistä tehty makea passito-viini oli meille aikakone antiikin jumalten nektarin luo.

Lähtiessämme mopon tarakalle köytettiin laatikoittain pullotettuja matkamuistoja. Palermon lentokentällä rinkka painoi yli 50 kiloa. Virkailija uhkasi, että ylipainomaksuista ei selvittäisi välttämättä edes satasilla.

Aloin kehua sisialaista viiniä. Virkailija innostui: hänenkin suvullaan oli viinitila, he viljelivät grilloa, olimmeko kenties maistaneet sitä? Pian ylipainomaksut vaihtuivat yksimieliseen makujen ylistykseen. Kotona niitä pulloja juotiin vuosia ‒ ja joka kerta Sisiliassa, auringon laskiessa Tyrrhenanmereen.

Riku Rantala: Makumatkamuisto on paras tuliainen (kolumni). Helsingin Sanomat, 12.8.2017, s. D7.

Makumatkamuistona sisilialaista viiniä

Lainaus

Valokuva

Siellä missä kiinanruusu kukkii

Kuva