Matkustaminen

Perunankuoripaistoksen saari

Vietin viikonlopun Guernseyn saarella. Se on maailmanlaajuiseen suosioon nousseen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -tarinan syntysija.

Aamu valkenee Guernseyssä. Edessä vasemmalla Castle Cornet -linnoitus, joka on puolustanut saarta yli 800 vuoden ajan. Näkymä Pandora-hotellin ikkunasta.

Eräs Facebook-ystäväni julkaisi sivullaan kysymyksen: ”Mikä on vaikuttavin lukemasi kirja?” Olen lukenut vuosien varrella moniakin vaikuttavia kirjoja, mutta nyt tuohon kysymyksiin pitänee vastata: Mary Ann Shafferin ja Anne Barrowsin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 2008 ja suomeksi vuonna 2010.

Luin kirjan jo parisen vuotta sitten. Se nousi uudelleen ajankohtaiseksi siitä tehdyn elokuvan myötä. Näin sen viime kesäkuussa.

Miehitetty saari Kanaalissa

Kirjan ja elokuvan koskettava tarina ja sen tapahtumapaikka Guernseyn saari Englannin kanaalissa nousi mieleeni, kun suunnittelin kielikurssille lähtemistä. Tässäpä oiva, hiukan erilainen ja tuntematon paikka, jossa yhdistyisi brittiläinen kielialue ja ranskalaisvaikutteet, saari, monivivahteinen historia ja kaunis luonto rantoineen ja kivineen.

Päädyin parin mutkan kautta kuitenkin Jerseyn saarelle, mutta vietin Guernseyssä yhden viikonlopun.

Otan tähän uudelleen jo aikaisemmin käyttämäni lainauksen kirjan esittelystä:

”Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista. Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kirjan nimessä oleva perunankuoripaistos viittaa kirjallisen piirin suosikkitarjottavaan. Ruoka-aineistahan oli pulaa ja mielikuvitusta oli käytettävä aterioden suhteen. Perunasoseesta ja perunankuorista saatiin aikaiseksi jonkinlainen paistos tai piiras.

Sattumalta Lontoosta Guernseyhin

Kirjan synty on monen sattuman summa. West Virginiassa, Yhdysvalloissa, vuonna 1934 syntynyt Mary Ann Shaffer työskenteli kustannustoimittajana, kirjastonhoitajana ja myyjänä kirjakaupoissa. Toisen kirjansa taustatyön vuoksi Lontooseen vuonna 1976 matkustanut Shaffer sai tietoa saksalaisten miehitysajasta Guernseyn saarella.

”Lensin mielijohteesta Guernseylle ja lumouduin lyhyen vierailuni aikana saaren historiasta ja kauneudesta”, kertoo kirjailija teoksensa Kiitokset-osuudessa.

Shaffer jäi saarelle jumiin, koska kaikki lento- ja laivaliikenne keskeytettiin sankan sumun vuoksi. Odotellessaan paluumatkaansa hän luki lentoasemalta saatavissa olleita kirjoja, joiden joukossa oli muun muassa Jersey Under the Jack-Boot. Kirjan saksalaismiehityksen ajasta on kirjoittanut Reginald Charles Fulke Maugham.

Etsiessään kirjallisuuspiirinsä yllyttämänä aihetta omalle kirjalleen vuosia myöhemmin Shaffer muisti Guernseyn.

Shafferin teos on kirjoitettu kokonaan kirjeiden muotoon. Kirjailija on joutunut tutustumaan perusteellisesti aiheeseensa ja tarinansa tapahtumapaikkaan. Tapasin Guernseyssä yhden hänen haastateltavistaan.

Miehitys oli arkea Margaretin lapsuudessa

Margaret Le Cras piti Castle Cornet -linnassa esityksen kyseisestä kirjasta, sen syntyvaiheista ja omista kokemuksistaan saarella osana Living history -esityksiä.

Noin 80 prosenttia lapsista ja lähes puolet koko väestöstä lähti pois Guernseystä ennen miehityksen alkua. Lapset lähetettiin Englantiin kokonaisina koululuokkina. Margaret perheineen jäi saarelle. Hänen isänsä valitsi sopeutumistaktiikan: perheessä ei harrastettu mitään saksalaisten kieltämää.

Margaret Le Cras oli muutaman vuoden ikäinen saksalaismiehityksen aikana 1940‒1945. Se oli hänen lapsuutensa arkea.

Moneen kertaan kuollut porsas

Shafferin kirjan toinen päähenkilö on sikafarmari Dawsey Adams. Porsaat ja porsaanpaisti ovatkin kirjassa osa tarinaa: kaikkihan alkoi kielletystä illallisesta.

Margaret Le Cras kertoi, että saksalaiset pitivät lukua saarelaisten hallussa olevista kotieläimistä. Tietty osuus eläimistä piti luovuttaa heille.

Porsaita kuoli aina silloin tällöin ja eläin piti käydä näyttämässä saksalaisille. Jotta saarelaiset olisivat saaneet itsekin nauttia liha-aterioista, he alkoivat käyttää samaa kuollutta porsasta todisteena: porsas kiersi talosta talon ja kävi kirjattavana saksalaisten tilinpitoon. Jonkin aikaa tämä onnistui, kunnes huijaus paljastui ja porsaita ryhdyttiin merkitsemään maalilla.

Margaret ja muut koulun lapset lähetettiin kotiin kesken koulupäivän, kun saaren vapauttamispäivä koitti toukokuun 9. päivänä vuonna 1945. Margaret kertoi olleensa hämmennyksissä, koska pääsi liian aikaisin kotiin ja kirkonkellot kilkattivat. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut niiden soittoa. Väki ryntäsi kaupungille juhlimaan niin kauan odottamaansa vapautta.

Tuotteistettu tarina

Elokuvamainos toivottaa tervetulleeksi saarelle Guernseyn lentoasemalla.

Guernsey hyödyntää matkailussaan maailmanlaajuisen suosion saanutta kirjaa ja elokuvaa. Lentoasemalla on iso juliste ja Potato Peel Pie Society -aiheisia tuotteita löytyy muistikirjoista suklaaseen ja jääkaappimagneeteista mukeihin. Luonnollisesti kirjaa on myytävänä monissa paikoissa.

Shafferin kannalta on harmi, ettei hän ehtinyt näkemään kirjaansa valmiina. Hän sairastui ja kuoli ennen sen ilmestymistä. Hänen sisarentyttärensä Anne Barrows viimeisteli kirjan julkaisukuntoon.

Shaffer ei myöskään nähnyt kirjan pohjalta vuonna 2018 julkaistua elokuvaa, puhumattakaan kaikesta siitä, miten kirja on vaikuttanut tapahtumapaikan matkailuun. Saarella järjestetään muun muassa opastettuja kiertokäyntejä kirjan tapahtumapaikoille.

Olin hiukan pettynyt, kun kuulin Jerseyssä ollessani, ettei elokuvaa olekaan kuvattu tarinan autenttisilla paikoilla. Kustannussyistä Guernseytä vastaavat kuvauspaikat on haettu Englannista: Devonista, Bristolista ja Cornwallista. Lontoo on luonnollinen ja oikea kuvauspaikka kirjailija Juliet Ashtonin elinympäristönä.

Tarinalla on kuitenkin alkujuurensa pienen ja kauniin saaren sodanaikasessa historissa.

Guernsey on paikka, jossa mielihyvin viettäisin viikon tai parikin.

 

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Viikonlopuksi Guernseyn saarelle

Matkustin Englannin Kanaalissa olevasta Jerseystä Guernseyhyn viettämään viikonloppua. Mennessä matkasin lentäen ja palasin laivalla.

Kanaalisaarille ja sieltä muualle matkustetaan vain, jos sää niin sallii. Laivavuoro peruutetaan, mikäli ilma on myrskyinen. Kovan tuulen lisäksi lentoliikenteen haittana on toisinaan sumu.

Ketterästi kentällä

Olisin halunnut matkustaa Guernseyhyn (virallisesti Guernseyn voutikunta, Bailiwick of Guernsey) jo edellisenä viikonloppuna, mutta silloin sinne ei mennyt ainakaan Condor Ferriesin laivoja.

Ostin laivaliput viikonlopuksi perjantaista sunnuntaihin 28.‒30.9.2018. Lähtöä edellisenä päivänä Condor Ferries ilmoitti tekstiviestillä, että vuoro oli peruttu teknisten syiden vuoksi.

Koska tuo viikonloppu oli osaltani viimeinen mahdollisuus Guernseyn matkaan Jerseyssä oleskeluni aikana, ostin perjantain menomatkan Flyben lennolle puolenpäivän aikaan perjantaina. Ostaminen verkossa oli helppoa, samoin lähtöselvityksen teko. Matka maksoi 68 puntaa.

Sujuvaa oli myös lentokentälle meno. Isäntäperheeni au pair kyyditsi minut Jerseyn kentälle, jossa olimme jo noin 10 minuutin päästä.

Matkalaukun jättäminen ja turvatarkastuskin sujui pienellä kentällä ripeästi, vaikka päädynkin aina erikseen tarkastukseen. Polvissa oleva rauta hälyttää ja sitten joudunkin kopeloitavaksi. Matka majapaikasta kentälle ja pakolliset muodollisuudet hoituivat puolessa tunnissa. Se oli ilahduttavaa.

Ryhdyinkin jo ideoimaan, että jatkossa valitsisin matkakohteeni siten, että sen kenttä olisi pieni ja yksinkertainen. Sellainen on kotikaupunkini Turun lentoasema, mutta sen kohdevalikoima on vielä suhteellisen vaatimaton.

Jerseystä lennetään muun muassa Alderneyn ja Guernseyn naapurisaarille sekä Isoon-Britanniaan.

Lyhyt lento Guernseyn saarelle

Flybe lensi Guernseyhyn Blue Islands -yhtiön potkuriturbiinikoneella. Lento kesti noin 20 minuuttia. Koneessa ei tarjoiltu eikä myyty mitään.

Guernseyn oma lentoyhtiö Aurigny lentää 13 kohteeseen, mutta ei Jerseyhin.

Blue Islandsin kone on valmiina saarihyppelyyn.

Guernseyn oman lentoyhtiön kohteet ovat Isossa-Britanniassa ja Euroopassa.

Lentokentällä oli infopiste, josta sain bussiaikataulun ja esitteitä. Kuulin myös tiedon siitä, että voin ostaa bussista kahden päivän lipun 7,50 puntalla. Sen voimassaoloaikana voi kiertää saarta niin paljon kuin ehtii.

Tälläkin Kanaalisaarella on Jerseyn tapaan hyvin organisoitu julkinen linja-autoliikenne. Myös takseja oli runsaasti lentoaseman ulkopuolella.

Guernseyssä saarten luonne muistutti itsestään. Tuuli oli puuskaista ja piti varoa jättämästä matkalaukkua itsekseen; se olisi lähtenyt rullaamaan pyörillään tuulen voimasta.

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa bussia, kunnes paikalle tuli sellainen, joka menee St. Peter Portiin, saaren pääkaupunkiin ja sen pääteasemalle, josta käytettiin nimitystä Bus Terminus. Kyse ei ollut linja-autoasemasta, vaan kadunpätkästä, jonne kaikki bussit päätyvät ja josta ne taas lähtevät uudelle vuorolle.

Vietin Guernseyssä perjantai-iltapäivästä puoleen päivään sunnuntaina. Kirjoitan siellä vierailusta erilliset postaukset.

Tervetuloa, toivottaa Guernsey.

Bussikatos suojasi tuulelta, joka oli saapumispäivänäni aika navakkaa.

Paluu Liberation-laivalla

Condor Ferries liikennöi muun muassa Guernseyn ja Jerseyn välilä sekä Jerseyn ja Sarkin sekä Jerseyn ja ranskalaisen satamakaupungin St. Malon välillä.

Condor Ferries ei onneksi lähettänyt peruutusviestiä sunnuntain paluuvuorosta, joten suunnistin kohti matkustajasatamaa St. Peter Portissa. Kaupungin edustalla on laaja satama-alue yksityisine moottori- ja purjeveneineen sekä matkustajaliikenteen laivoineen.

Samaan hallintoalueeseen kuuluvat myös pienemmät saaret Alderney, Sark, Herm, Jethou, Brecqhou ja Burhou. Guernseystä voi matkata Jerseyn lisäksi ainakin kolmeen ensiksi mainittuun saareen.

Löysin helposti terminaaliin kartan ja viitoitusten avulla. Laivayhtiön ohjeiden mukaan ilman autoa tulevien matkustajien mukaan piti olla paikalla viimeistään 40 minuuttia ennen laivan lähtöä.

Maihinnousukortin sai matka-asiakirjoja vastaan asiakaspalvelutiskiltä. Isommat laukut piti jättää laitettavaksi erillisiin kuljetusvaunuihin.

Liberation-laivaan käveltiin autokannen kautta. Jokaisen matkustajan maihinnousukorttiin oli merkitty istumapaikan numero. Maksamalla noin kymmenen puntaa enemmän olisi päässyt laivan etuosan näköalapaikoille. Peruslipun hinta oli 32,50 puntaa.

Isommat matkalaukut kuljetettiin erikseen laivaan.

Libaration-laivaan kuljettiin autokannen kautta.

St. Peter Portin maalauksellinen satama jäii taaksemme.

Näkemiin, Guernsey.

Laivassa oli pieni tax free -myymälä, kahvio ja eräänlainen kanttiini, josta sai ostaa lämpimiä aterioita. Minulle jäi epäselväksi, missä ruoka oli tarkoitus syödä, ilmeisesti istumapaikoilla, sillä pöytiä ei ollut käytettävissä.

Matka kesti Guernseystä Jerseyhin vain tunnin. Se kului nopeasti aluksi kannella maisemia ihaillen ja valokuvaten. Lähisaari Sark oli hyvin näkyvissä ja Jerseyn saari häämötti ylös kohoavana tasaisena laattana hiukan kauempana.

Kävin katsomassa kaupan valikoimat, mutta vältin sinnikkäästi kaikki ostohoukutukset. Hetken ajan ehdin istua paikallani, kunnes lähdin taas kannelle katselemaan satamaan saapumista. Jerseyn sataman lähistöllä olevaa Elisabeth Castlea pääsi nyt katselemaan eri suunnasta kuin aikaisemmin.

Satamasta ei lähde paikallisliikenteen busseja, joten kävelin kohti Liberation Stationin linja-autoasemaa.

Normaali
Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Rakennus

Elizabeth Castle, Jerseyn puolustaja

Yksi Jerseyn nähtävyyksistä on Elisabeth Castle, Elisabethin linna. Se on rakennettu pienelle saarelle St. Aubinin lahteen.

Linna kuvattuna aallonmurtajalta. Ylhäällä tornissa liehuu Jerseyn lippu.

Elisabethin linna on puolustanut Jerseytä yli 300 vuoden ajan. Linna on nimetty sen rakennusaikana hallinneen Englannin kuningatar Elisabeth I:n mukaan.

Kulku linnaan vuoroveden ehdoilla

Elisabethin linnaan pääsee joko kävellen hiekkarantaa ja betonista pengertietä tai käyttämällä linnan ja rannan väliä kulkevaa ajoneuvoa, joka pystyy kulkemaan sekä maalla että vedessä. Se on siis joko lautta tai bussi.

Pääsylippuja linnaan ja ajoneuvoon voi ostaa West Parkin rannalta tai linnan myymälästä. Ajoneuvo kulkee puolen tunnin välein.

Kulku linnaan saattaa estyä kokonaan joinakin aikoina joko sään tai vuoroveden vuoksi. Linnan myymälässä on kyltti, joka ilmoittaa, milloin pengertie peittyy nousuveteen.

Linnan muurit ovat 1590-luvulta. Linnoituksen keskivaiheilla on aukio, Parade Ground. Puolenpäivän aikaan on keskipäivän paraati ja kello yhden maissa kuulee kanuunan laukauksia. Musketilla ammutaan kello 14.

Linnan järeää puolustuskalustoa.

Ajanmukaiseen asuun pukeutunut muskettisoturi esitteli 1700-luvulla käytössä ollutta asetta.

Parade Groundia reunustavissa rakennuksissa on näyttelyitä ja lähistoltä löytyy kahvila.

Jos haluat ihastella näkäaloja St. Aubinin lahdelle ja St. Helieriin, voit kiivetä linnan korkeimmalle kohdalle, torniin.

Kierreportaat vievät linnan korkwimpaan kohtaan, torniin. Rannalla St. Helierin rakennuksia.

Helier-erakon kotisaari

Elisabeth Castlessa on nähtävissä myös saarella 500-luvulla eläneen Helier-erakon luola. Hän oli tullut nykyisen Belgian suunnalta etsien rauhallista paikkaa, jossa voisi rukoilla ja paastota. Hän asui saarella 15 vuotta. Merirosvot surmasivat Helierin vuonna 555 jKr.

Helier julistettiin myöhemmin pyhimykseksi ja hänen mukaansa on nimetty Jerseyn pääkaupunki, St. Helier.

Helierin asumus on myöhemmin rakennetun pienen kappelin sisällä.

Kivessä oleva onkalo oli Helierin suojapaikka.

Linnoituksesta löytyy myös toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita saksalaisten miehityksen jäljiltä.

Saaren jatkeeksi on rakennettu aallonmurtaja.

Elisabeth Caslessa on paljon portaita, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille henkilöille.

Vasemmalla Helierin asuinpaikka. Aallonmurtaja jatkuu pitkälle sen jälkeen.

Saaren kivikoista löytyy monenlaista kasvillisuutta kuten nämä keltaiset kukat.

Pienistälin kivenkoloista nousee esiin kasvillisuutta. Nämä vaaleanpunaiset kukat koristivat tornia.

Tämä kulkuneuvo vei takaisin St. Helierin rannalle.

 

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Tapahtuma

Valkoista, punaista ja sinistä taivaalla

Red Arrows -taitolentoryhmä piirteli taivaalle kuvioita St. Aubin´s -lahden yläpuolella.

Jerseyssä on järjestetty lentonäytöksiä jo yli 60 vuoden ajan. Tapahtuma tunnetaan nimellä Jersey International Air Display.

Lentonäytös järjestettiin tänä vuonna torstaina 13.9.2018 klo 12.45‒17 St. Aubin´s Bayssa. Päivää pidetään niin merkittävänä, että koululaiset saavat sen vapaaksi.

Väkeä oli kerääntynyt runsaasti eteläistä ranta-aluetta kiertävälle kadulle St. Aubinista St. Helieriin. Paikalla näytti olevan perheitä isovanhempineen ja koirineen; ilmassa oli suuren kansanjuhlan tuntua. Monilla oli mukanaan telttatuolit, piknikvarusteet, kiikarit ja kamerat. Osa kuunteli selostusta radiosta. Koko ranta oli suljettu näytöksen ajaksi.

Merenrantatalojen asukkaat olivat perustaneet parvekkeille kisakatsomoita perheilleen ja ystävilleen. Yrityksillä oli omia katsomoita vierailleen. Rannan kioskit, kahvilat ja ravintolat olivat varustautuneet erityisellä Air Display -menulla.

Lentonäytöksen juuret ovat toisen maailmansodan aikaisessa taistelussa Britanniasta (The Battle of Britain). Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat (Royal Air Force eli RAF) ja natsi-Saksan Luftwaffe sotivat heinäkuun alkupuolelta lokakuun loppuun 1940. Taistelu Britanniasta päättyi brittien voittoon. Sen virallinen muistopäivä on 15. syyskuuta.

Lentonäytöksen yksi ohjelmanumero olikin tuon taistelun muistolento.

Näytöksessä oli mukana paljon lentokoneita Thunderbolteista, Viggeneistä, Drakeneista ja Spitfireista lähtien. Yksittäiset sotalentokoneet eivät sinänsä minua kiinnostaneet.

Näytöksen paras osuus oli lopussa, jolloin oli Britannian Kuninkaallisten ilmavoimien Red Arrows -taitolentoryhmän vuoro (The Royal Air Force Aerobatic Team). Paikalliset kehuivat keitä jo etukäteen:”They are the best.”

Yhdeksän koneen muodostelma lensi ajoittain hyvin lähellä toisiaan jakaantuen sitten etäämmälle ja piirtäen kauniita valkoisia vanoja taakseen. Taivaalle piirtyi myös numero 100 ja sydän. Välillä osalla koneista oli valkoinen, osalla punainen ja osalla sininen vana tai oikeammin sanottuna tiivistymisjuova.

Jerseyn näytös oli osa kuninkaallisten ilmavoimien 100-vuotisjuhlavuotta.

Red Arrows -koneet nähtiin myös Helsingissä Suomen Ilmailumuseon järjestämässä Kaivopuiston lentonäytöksessä 9.6.2017, jolloin he onnittelivat 100-vuotiasta itsenäistä Suomea.

Red Arrows. Kaivopuisto Air Show Press Photos. Kuvaaja: Tuomo Salonen /SIM.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

Red Arrows, St. Aubin Bay, Jersey.

London Science Museumin videon avulla pääset seuraamaan näkymiä Red Arrow -koneen ohjaamosta.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen

Matkalla Jerseyn saarelle

Jersey, virallisesti englanniksi Bailiwick of Jersey, on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut erillisalue.

Jersey on yksi Kanaalisaarista. Se on pieni, mutta monipuolinen. Merellinen ympäristö, mielenkiintoinen historia sekä sekoitus brittiläistä ja ranskalaista kulttuuria tarjoavat mahdollisuuksia kiehtovaan lomaan. Nyt tulin kuitenkin saarelle pääasiassa parantamaan englannin kielen taitoani.

Olet ehkä kuullut brittiläisestä tv-sarjasta Bergerac, jota esitettiin 1980-luvulla? Jos, niin muistat varmaan, että se on kuvattu Jerseyssä. Tämä on yleensä ensimmäinen asia, joka tulee monelle mieleen pienestä saaresta Kanaalissa lähellä Ranskaa.

Sarja on minullekin tuttu ainakin nimeltä ja ehkä olen sitä joskus tullut katsoneeksikin. Bergerac ei kuitenkaan innoittanut minua matkustamaan saarelle. Tarinani on hiukan monimutkaisempi, mutta yritän kertoa lyhyesti.

Guernseyn kirjallinen piiri

Sain mahdollisuuden hankkia itselleni haluamaani koulutusta ja mietin monenlaisia vaihtoehtoja digitaalisesta markkinonnista valokuvaukseen. Olen kuitenkin jo nuoresta pitäen tuntenut lukkarinrakkautta englannin kieleen ja tämä yhdistyneenä tietoon siitä, että nykyisin monissä tehtävissä vaaditaan hyvää, sujuvaa tai erinomaista englannin kielen suullista ja kirjallista taitoa, sai minut päätymään kielikoulutukseen.

Ja miksi juuri Jerseyhin? Tämäkin osuus on hiukan erikoinen. Olen aina pitänyt jostain kummallisesta syystä saarista ja merenrantakaupungeista.

Toisena syynä on yksi kirja ja siitä tehty elokuva. Tarinan takana on yhdysvaltalaisen kirjailija Mary Ann Shafferin teos Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society). Teoksen on viimeistellyt Shafferin sairauden vuoksi hänen sisarentyttärensä Anne Barrows.

Kävin katsomassa elokuvan kesäkuussa, jolloin juuri pohdiskelin koulutusvaihtoehtoja.

Elokuva oli koskettava. Tässä tarina lyhyesti kuten se on kerrottu kirjan esittelyssä:

Lontoo 1946. Kirjailijatar Juliet Ashton on etsimässä aihetta seuraavalle teokselleen, kun hän saa kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan, jonka sisäkanteen on kirjoitettu Julietin nimi. Hän kertoo kuuluvansa kirjalliseen piiriin, joka syntyi Guernseyn saksalaismiehityksen aikana, kun joukko saarelaisia jäi salaisen porsaspaisti-illallisen päätteeksi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Juliet kirjoittaa ensin Dawseylle, sitten muillekin kirjallisuuspiirin jäsenille. Kirjeiden kautta hän saa kuulla hätkähdyttäviä ja lumoavia tarinoita Guernseystä ja sen omaperäisistä asukkaista.

Kun Juliet vihdoin päättää matkustaa saarelle, hän ei ainoastaan löydä aihetta kirjalleen, vaan paljon enemmän.”

Kielikurssille St. Brelade`s Collegeen

Etsin siis englannin kielen opiskelupaikkaa ja löysin googlaamalla International Language Schoolin. Se on eräänlainen markkinointiorganisaatio tai ympäri maailmaa olevien kielikoulujen välitystoimisto.

Kyselin mahdollisuuksista opiskella Guernseyssä, mutta siellä saattoi saada vain yksityisopetusta. Minulle tarjottiin naapurisaarta Jerseytä, joka kuulosti hyvästä vaihtoehdolta. Voisinhan tutustua Guernseyhin sieltä käsin.

Monenlaisten mutkien kautta sain varattua itselleni neljän viikon intensiivikurssin St. Brelade´s Collegesta. Olisin halunnut asuntolaan, mutta siellä ei ollut enää vapaita huoneita. Sain perhemajoituksen, joka antaa majoituksen ja päivän ateriat. Lisänä on tietysti mahdollisuus olla osa jerseyläisten arkea ja käyttää kieltä myös tuntien ulkopuolella.

Helsinki-Gatwick, Gatwick-Jersey

Helsingistä Gatwickiin pääsee muun muassa Norwegianin lennoilla.

Saarelle pääseminen tuntui ensin vaikealta. Lentäisinkö Pariisiin, sieltä junalla St. Maloon ja edelleen lautalla Jerseyhin? Tai Helsingistä Lontoon Heathrowiin, sieltä junalla tai bussilla Gatwickiin ja lentäen Jerseyn saarelle?

Onneksi löytyi yksinkertaisempi vaihtoehto: Norwegianin lento Helsingistä Gatwickiin sunnuntaina klo 8.45 ja sieltä  easyJetin lento Jerseyhin. Yhtiö lentää saarelle neljästi päivässä. Olin Gatwickissa klo 9.50 paikallista aikaa; aikaeroa on kaksi tuntia.

Aamupäivän toinen lähtö klo 11.15 olisi mahdollisesti sopinut jatkoyhteydeksi. En ollut kuitenkaan varma, ehtisinkö saamaan laukkuni, viemään sen toiselle lennolle ja menemään uuden turva- ja passintarkastuksen läpi tuossa ajassa, joten jäin suosiolla lentokentälle muutamaksi tunniksi. Laukut olisi saanut jatkolentolle suoraan kentältä, jos lentojen välissä olisi ollut vain kolme tuntia aikaa. Jätin ison matkalaukkuni säilytykseen.

Sain iltapäivän seurakseni ystäväni Suen Lontoosta, joten aika kului mukavasti ravintolassa istuen.

Jätin matkatavaraani säilytykseen, jotta kentällä olisi mukavampi liikkua ja viettää odotusaikaa.

Automaatio valtaa yhä enemmän matkailualaa. Hoidat itse myös matkalaukun lähettämisen lentokoneen ruumaan. Onneksi paikalla on yleensä joku henkilökunnasta neuvomassa.

Gatwickin lentokentällä on maailman suurin itsepalvelupiste matkalaukkujen jättöä varten. Onnistuin saamaan laukkuni asianmukaisin tarroin hihnalle ja mukaan lennolleni.

Gatwickissa on kaksi teminaalia, eteläinen ja pohjoinen. Niitä yhdistää lyhyt juna-/ratikkalinja. Kannattaa siis tarkistaa ajoissa, kummasta terminaalista jatkolento lähtee.

EasyJet on yksi Jerseyhin lentävistä yhtiöistä.

EasyJet palveli hyvin ja lento oli mukavan lyhyt.

Lento Gatwickista Jerseyhin kesti vain alle tunnin. Perillä minua odotti majapaikkani emäntä kahden lapsensa kanssa ja sain kyydin tulevaan ”kotiini”.

 

 

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Olomouc on tšekkiläinen kaupunki maan itäosassa. Se on viehättävä vanhoine rakennuksineen, patsaineen ja suihkulähteineen.

Olomoucin pienoismalli. Oikealla keskellä on kaupungin raatihuone ja siitä hiukan alempana Pyhän kolminaisuuden pylväs 1700-luvulta.

Tutustuin Olomouciin matkabloggaajien TBEX-konferenssin jälkeen järjestetyllä neljän päivän retkellä. Ryhmässämme oli kymmenkunta bloggaajaa ja kaksi opasta. Saimme monipuolisen kuvan kaupungista ja sen ympäristöstä.

Olomouc on Määrin ja myös Olomoucin läänin perinteinen pääkaupunki maan itäosassa Morava-joen varrella. Se on Tšekin kuudenneksi suurin kaupunki, jossa on noin 100 000 asukasta.

Olomoucin suomalainen ystävyyskaupunki on Tampere. Toivottavasti tamperelaiset ovat paremmin perehtyneitä tähän historialliseen kaupunkiin kuin minä turkulaisena, joka en ollut paikasta ennen kuullutkaan.

Olomoucissa on huomattavan paljon kauniita taloja. Kuva on raatihuoneen aukiolta.

Monta tietä Olomouciin

Lähimmät lentokentät ovat Brnossa (70 km) ja Ostravassa (80 km). Katowicen, Bratislavan, Wienin, Krakowan ja Prahan lentokentiltä on matkaa 210‒280 kilometriä.

Olomouciin pääsee Prahasta junalla. Matka kestää noin kaksi ja puoli tuntia tuntia ja valittavana on useampia junayhtiöitä. Autolla matka sujuu noin kolmessa tunnissa matkaa on 284 kilometriä. Bussimatka Brnosta Olomouciin kestää noin tunnin ja vartin. Me matkasimme Olomouciin Ostravasta tilausbussilla.

Majoituimme neljän tähden Theresian Hotel & Spa -hotelliin. Se sijaitsee kätevästi noin 320 metriä raatihuoneen aukiolta osoitteessa Javoříčská 5. Hotelli on voittanut ensimmäisen sijan World Luxury Hotel Awards -kilpailussa sarjoissa historiallinen hotelli sekä kylpylä- ja boutiquehotelli.

Tässä kermakakkumaisessa rakennuksessa oli majapaikkamme Theresian Hotel & Spa -hotelli.

Tšekin kaunein kaupunki

Matkaopaskirjoja ja digitaalisia sisältöjä julkaiseva Lonely Planet on nimennyt Olomoucin Tšekin kauneimmaksi kaupungiksi vuonna 2012, Euroopan kymmenen parhaimman matkakohteen joukkoon vuonna 2013 ja ykkössijalle Euroopan salaisten matkakohteiden joukossa vuonna 2014 (Secret Europe).

Jotain kiehtovaa tässä kaupungissa täytyy olla. Pelkästään kuljeskelu kaduilla ja vanhojen, kunnostettujen talojen katselu monine koristeellisine yksityiskohtineen oli mielenkiintoista. Kameran muistikortille taltioitui monta kuvaa.

Olomoucista löytyy muun muassa linna, katedraali, linnoitus, yliopisto, eläintarha ja vesipuisto.

Horní náměstí -aukion laidalla sijaitsevan vuonna 1378 rakennetun raatihuoneen seinustalla on astronominen kello, jonka historia ulottuu 1400- ja 1500-luvuille. Kello on muuttunut moneen kertaan ja nykyinen ulkoasu on peräinen 1950-luvulta.

Olomoucin raatihuone. Astronominen kello on tornin alaosassa.

Taiteilija Karel Svolinskýn suunnitteleman kellotaulun yläosassa ratsastaa kuningas ja alaosaan on kuvattu työläisiä.

Yksityiskohta astronomisen kellon mosaiikkipinnasta.

Vuonna 1573 Olomouciin perustettiin yliopisto, mutta se lakkautettiin vuonna 1860. Se on Määrin alueen vanhin ja Tšekin toiseksi vanhin yliopisto. Se avattiin uudelleen vuonna 1946 František Palackýn mukaan nimettynä. Palacký oli historioitsija ja poliitikko, jota on kutsuttu tšekkiläisen historiankirjoituksen isäksi. Yliopistossa on noin 22 000 opiskelijaa kahdeksassa eri tiedekunnassa.

Pylväitä ja suihkulähteitä

Olomouciin pystytettiin 1700-luvun alkupuoliskolla Pyhän kolminaisuuden pylväs (The Holy Trinity Column) sen kunniaksi, että kaupunkia piinannut ruttoepidemia loppui. Pylväs kuuluu nykyään Unescon maailmanperintö-luetteloon. Pylvään korkeus on 35 metriä ja sen alaosassa on pieni kappeli.

Olomoucissa on myös kuusi barokkisuihkulähdettä. Niistä viisi on nimetty roomalaisten jumalien mukaan: Hercules, Jupiter, Mercurius, Neptunus ja Triton sekä yksi Julius Caesarin mukaan, joka tarinan mukaan perusti kaupungin.

Pyhän kolminaisuuden pylväs. Alaosan ovi johtaa kappeliin.

Pyhän kolminaisuuden pylväässä on paljon erilaisia veistoksia, tässä yksi niistä.

Arionin suihkulähteen veistosten tekijä on kuvanveistäjä Ivan Theimer. Suihkulähde on raatihuoneen lounaispäädyssä.

Kulinaarisia nautintoja

Olomoucissa on monia pubeja ja baareja terasseineen, musiikkiklubeja ja ravintoloita. Siellä on myös Tšekin parhaimmaksi ravintolaksi vuonna 2018 nimetty Entrée osoitteessa Ostravská 1, Olomouc.

Entréen menestyksen taustalla on muun muassa lontoolaisessa Michelin-tähden saaneessa ravintolassa työskennellyt kokki Přemek Forejt. Kerron tarkemmin illastamme tässä ravintolassa tulevassa postauksessa.

Entréessä tehdään kauniita annoksia yllättävistä yhdistelmistä. Alkuruokana on perunaa ja kaviaaria, crème fraîchea ja yrttejä.

Oluen ystävä voi yhdistää liikunnan, kaupungin historiaan tutustumisen ja paikallisen Chomout-panimon oluen maistelun kätevästi Ološlap-vaunussa. Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen.

Kaupungista löytyy myös noin 20 pienpanimoa ja joillakin niistä on oma ravintola tai pubi, jossa voi tutustua tuotteisiin. Näistä yksi on Riegrova-panimo ja -pihviravintola, jossa söimme lounaan.

Riegrovassa tarjoillaan oman panimon tuotteita.

Juuston ystävä voi maistella ja ostaa tuliaiseksi paikallista Olomoucké tvarůžky -juustoa, jonka maku on parempi kuin haju. Sillä on pitkät perinteet ja tvarůžkystä löytyy mainintoja jo 1400-luvulta.

Olomoucista löytyy konditoria, joka käyttää tuotteissaan tvarůžkya. Osoite on Denisova 13.

Lošticen kaupungissa on juustotehdas ja juustolle pyhitetty museo osoitteessa Palackého 2. Olomoucista on sinne noin 30 kilometriä.

Mozartin oopperasta urkumusiikkiin

Olomouc on kaupunki, jossa 11-vuotias W.A. Mozart sävelsi kuudennen sinfoniansa. Kaupungista löytyy filharmoninen orkesteri ja lukuisia teattereita. Barokkifestivaali Olomoucké barokní slavnosti järjestetään vuosittain ja paikkana on entinen jesuiittaluostari (Umělecké centrum UP – Jezuitský konvikt).

Tutustuimme tähän festivaaliin katsomalla viimeisenä esitysiltana W.A. Mozartin oopperan Apollo et Hyacinthus. Mozart sävelsi tämän ensimmäisen oopperansa vuonna 1767. Se on kolminäytöksinen ja perustuu antiikin Kreikan mytologiaan roomalaisen runoilija Ovidiuksen kertomana Muodonmuutoksia-teoksessaan. Esityksestä vastasi Ensemble Damian.

Apollo et Hyacinthus -ooppera esitettiin latinaksi, tekstitys oli tšekiksi.

Jesuiittaluostarin kappeli oli koristeltu maalauksin ja patsain.

Tutustuimme myös Arcidiecézní muzeum Olomouc -museoon (The Archdiocesan Museum), joka sijaitsee St Wenceslas -katedraalin vieressä osoitteessa Václavské náměstí 3. Kävimme myös katedraalissa. Kirkon historia ulottuu 1100-luvulle.

Tutustuimme myös katedraalin urkuihin ja kuulimme pienen konsertin. Eipä sitä ole tullut aikaisemmin tienneeksikään, kuinka monimutkaista urkujen soittaminen on: soitto muodostuu koskettimien, säätönuppien ja pedaalien yhteistoiminnasta, jonka urkuri saa aikaan. Myös kengillä on roolinsa: urkuri vaihtoi ennen soittamista jalkoihinsa kevyemmät nahkakengät.

Värikuulasotaa linnoituksessa

Historia oli läsnä myös vierailullamme linnoitukseen, joka toimii nykyisin värikuulapelipaikkana. Rakennelma oli aikoinaan osa Itävalta-Unkarin keisarikunnan puolustusta. Raunioitunut linnoitus oli kuvauksellinen paikka värikkäine pintoineen, ikkuna-aukkoineen ja portaineen.

Värikuulapelipaikan rekvisiittaa. Näistä tulee jotenkin mieleen Karhu-Kopla Aku Ankasta.

Saimme erityiskohtelun, sillä pääsimme nauttimaan monipuolisen lounaan, jonka meille valmistivat Sandra Nováčková ja Josef Mrtýnek Gastro Mrtýnekistä.

Sandra ja Josef valmistivat meille monipuolisen aterian eräänlaisessa kenttäkeittiössä.

Lounaan jälkiruokana oli leivonnaisia ja mehua.

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Olutnautintoja Tšekissä

Tšekki on oivallinen kohde oluen ystävälle. Mallasjuomasta pääsee nauttimaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Olutvalikoima on monipuolinen ja hinnat edullisia.

Pilsner Urquell lienee tunnetuin tsekkiläinen olutmerkki. Lentokenttäravintolassa puoli litraa maksoi noin 3,7 euroa. Edullisimmillaan iso tuopillinen Urquellia maksoi noin 1,7 euroa.

Jos ajatellaan kansallisuuksia ja niihin yhdistyviä juomia, niin suomalaisten juoma olisi kahvi, briteillä tee, ranskalaisilla viini ja venäläisillä vodka. Tšekeillä juomana on ilman muuta olut.

Olutkulttuuri on vahvaa ja kaikkialla läsnä olevaa. Tšekkiläiset juovat eniten olutta asukasta kohden. Vuonna 2017 Tšekissä juotiin noin 140 litra olutta, kun toiseksi kulutustilastoissa tulleessa Puolassa määrä oli noin 98 litraa asukasta kohden. Kolmantena on Saksa 96 litran kulutuksessa. Itä-Euroopan maat ovat muutoinkin listan kärjessä. Suomi sijoittuu oluen kulutuksessaan jonnekin sijoille 10–20 tutkimuksesta riippuen.

Albert-olut on pienen paikallisen panimon tuote Sobotinissa, Jeseníkyn vuoristoalueella.

Tšekki = olut

Oluen lisäksi matkabloggaajille tulee mieleen Tšekistä muun muassa liha, Ostrava, linnat, tarinat, vapaus ja kauniit naiset.

Kun matkabloggaajien TBEX-konferenssiin osallistujilta kysyttiin, mikä sana kuvaa parhaiten Tšekin tasavaltaa, eniten mainintoja sai olut. Vastaus oli ehkä myös kohteliaisuus, sillä yksi konferenssin sponsoreista oli Radegast-olutta tuottava panimo. Samainen panimo sponsoroi myös Colours of Ostrava -musiikkifestivaalia.

Konferenssin ohjelmassa matkabloggaajilla oli myös mahdollisuus tiettyinä aikoina tavata eri alojen asiantuntijoita vapaamuotoisen keskustelun merkeissä. Eräät veijarit olivat perustaneet neuvontapisteen Meet the Experts – Beer. Se olikin suosittu palvelu ja keräsi pöydän ympärille monia tiedonhaluisia.

Olut oli suosittu neuvonantaja matkabloggaajien TBEX-konferenssissa.

Radegast-olutta oli tarjolla Colours of Ostrava -festivaalissa omassa pubissa ja monissa muissakin anniskelupaikoissa.

Olutta polkien tai kylpien

Oluesta voi nauttia perinteiseen tapaan ravintoloissa, pubeissa ja terasseilla, ruoan kanssa tai ilman. Kesän helteisinä päivinä tšekkiläinen olut maistui erityisen hyvältä varjoisalla terassilla.

Tämä ravintola Olomoucissa toivotti tervetulleeksi lämmitetylle terassilleen. Heinäkuinen päivä oli helteinen, joten markkinointi ei tuntunut olevan kohdallaan. Oppaamme tosin esitti, että kyseessä saattaa olla myös tsekkiläisen huumorintajun ilmentymä.

Olomoucissa pääsimme myös 10-paikkaiseen Ološlap-vaunuun, jossa maisteltiin paikallisen Chomout-panimon olutta pitäen samalla vaunua liikkeellä polkemalla. Oivallinen tapa juoda olutta ja samalla kuluttaa kaloreita.

Ološlap-vaunun voi varata joko omalle ryhmälle tai sitten voi osallistua yleiseen, 45-minuutin pituiseen nähtävyyskierrokseen. Opas kertoo kierroksen aikana Olomoucin historiasta.

Oluesta voi nauttia myös ulkoisesti ‒ kylpemällä siinä. Itse en päässyt tällaiseen hoitoon, mutta kuulin muiden kokemuksista ja näin kuvia.

Tällaisiä beer spa -paikkoja on tarjolla ainakin Prahassa. Käytännössä siis istutaan oluella täytetyssä ammeessa, jossa ollaan noin puoli tuntia. Samanaikaisesti voi juoda olutta.

Kylvyn jälkeen rentoudutaan vielä hetki ja sitten kuivatellaan. Olutta ei huuhdota pois, vaan se saa vaikuttaa iholla seuraavaan päivään. Olutkylvyn kerrotaan pehmentävän ihoa. Enpä tiedä, onkohan tuo oluen väärinkäyttöä?

 

 

 

 

 

Normaali