Matkavalmistelut, Matkustaminen

Puhelin soi ja rikkoo lumouksen, lentoni on peruttu. Minun täytyy ehtiä aikaisempaan koneeseen. Puen ripeästi ylleni, soitan taksin, sujautan tietokoneen suojakoteloon, kameran kassiin ja sullon loput tavarat matkalaukkuun. Taksi tulee liian nopeasti, sillä tajuan, etten ole vielä päättänyt mitä kirjoja ottaisin mukaan. Ajatus lentomatkasta ilman kirjaa saa minut äkillisen paniikin valtaan. Oikein valittu kirja voi toimia eräänlaisena oppaana, antaa matkalle oman sävynsä, jopa muuttaa matkasuunnitelmia. Vilkuilen epätoivoisesti ympärilleni huoneessa, kuin etsien pelastavaa oljenkortta upottavasta suosta. Litteiden mappien päällä on pino lukemattomia kirjoja, kuten Francine du Plessix Grayn monografia Simone Weilistä sekä Modianon Pedigree, jonka kannessa tekijä poseeraa hämmentyneen näköisenä. Kahmaisen ne mukaani, hyvästelen pienen abessinialaisen kissani ja suuntaan lentoasemalle.

Patti Smith: Omistautuminen. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki, 2018. S. 19.

Omistautuminen on alun perin ilmestynyt Why I Write -sarjassa, joka perustuu Yalen yliopistossa Windham-Campbell-kirjallisuuspalkinnon jakamisen yhteydessä pidettyihin luentoihin.

Kirjoja lentomatkalle

Lainaus
Luonto, Matkakohde, Näyttely, Puutarha, Tapahtuma, Teemapäivä

Tutustu puutarhoihin sunnuntaina 7.7.

Pionin kukinta-aika ainakin Etelä-Suomessa on jo ohi. Tämä kaunotar on peräisin Ruissalosta.

”Puutarha ei ole koskaan valmis, mutta aina kokemisen arvoinen.” Tämä on Avoimet Puutarhat -tapahtuman teemana tänä vuonna. Jos olet kiinnostuut kasveista, puutarhoista ja pihapiireistä, heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina siihen on hyvä mahdollisuus.

Yksityiset ja julkiset puutarhat ovat avoinna tutustumista varten 7.7.2019. Avoimet Puutarhat -tapahtuma järjestetään kahdeksatta kertaa. Viime vuonna kävijöitä oli noin 70 000.

Tietoa tapahtumapäivästä löytyy verkkosivuilta www.avoimetpuutarhat. Sieltä löytyy myös puutarhamatkailukohteita, jotka ovat avoinna myös ympäri vuoden.

Tänä vuonna avoinna on 410 puutarhaa ympäri Suomea. Omasta maakunnastani Varsinais-Suomesta mukana on 53 puutarhaa, muun muassa Hilkan puutarha, Merimasku; Kuusiston kartanopuutarha, Kaarina; Villi ja vapaa, Paattinen; Monnanpelto, Kuusjoki; Rövikin puutarha, Taalintehdas; Savikulma, Mynämäki ja Hongiston taimisto, Koski Tl, Kesäkahvila Salainen puutarha, Turku, Illoisten siirtolapuutarha, Turku ja Ritvan tomaattitarha, Turku.

Uudellamaalla on avoinna 102 puutarhaa.

Luova puutarhuri ottaa kukkaistutuksiin käyttöönsä vaikka kottikärryt.

Tapahtuman tärkeintä antia ovat kohtaamiset: harrastajien tapaaminen ja mahdollisuus oman puutarhan esittelyyn kävijöille. Teemapäivän aikana halutaan myös edistää suomalaisten puutarhaharrastamista ja -kulttuuria. Kotimaisissa puutarhoissa yhdistyy upea luonto ja kansainväliset puutarhatrendit.

Avoimet puutarhat -tapahtuman järjestää Puutarhaliitto ry yhteistyössä Svenska trädgårdsförbundet rf:n, Kotipuutarha-lehden sekä Nikolai ja Ljudmila Borisoffin ja Maiju ja Yrjö Rikalan säätiöiden kanssa.

Yhteistyökumppaneina ovat: Fiskars, Biolan sekä Allergia-, Iho- ja Astmaliitto. jonka kampanjana on Ota luontoaskel! Luontoyhteys, terveys ja vieraslajitalkoot.

Lisätietoja: www.avoimetpuutarhat.fi.

Lontoon avoimista puutarhoista voit lukea näistä postauksista: Lontoon puutarhat avautuvat yleisölle ja Lontoon salaiset puutarhat kutsuvat. Ensi vuonna lontoolaispuutarhoihin pääsee tutustumaan 6.-7.6.2020.

Rautalehti on peräisin englantilaisesta puutarhasta ja tuttu myös joulunajan kuvituksista.

Mikä lienee tämä valkoinen kaunotar, joka on kuvattu lontoolaisesta puutarhasta?

Normaali
Matkakertomus

Hilpeitä ja hämmentäviä hetkiä Jerseyssä

Yksi matkojen viehätyksestä ovat erilaiset kohtaamiset. Ne voivat olla ohikiitäviä, sanattomia, ehkä vain katseita tai hymyjä, mutta jostain syystä mieliinjääviä. Kerron tässä kahdesta tapauksesta viimesyksyiseltä Jerseyn matkaltani.

Tätä katua pitkin kuljin lukuisia kertoja kuukauden olekeluni aikana; bussipysäkille ja takaisin.

Route Orange oli kielikurssimatkani kotikatu.

Kävelin majapaikastani Route Orange -katua pitkin kohti bussipysäkkiä sunnuntaisena aamupäivänä. Kuulin moottoripyörän ääntä ja vastaani ajoi yksi, kaksi, monta menopeliä.

Sadan harrikan ohiajo

Vastaani tuli arviolta noin 100 Harley-Davidsonia. En tosin tullut laskeneeksi moottoripyöriä, mutta letka oli pitkä. Osalla istui joku takapenkillä, useimmiten nainen.

Kuljettajat ja kyytiläiset näyttivät pääosin entisiltä nuorilta. Heissä oli hippimäistä rentoutta. Olin kuin yhden naisen vastaanottokomitea muutoin hiljaisella kadulla. Teki mieleni vilkuttaa heille ja niin teinkin. Moni vilkutti takaisin hilpeästi ja hymyillen.

Kohtaaminen oli jotenkin riemastuttava ja tulin siitä hyvälle tuulelle. Minä olin matkalla omaan kohteeseeni, heillä oli menossa The Jersey HOGS Around the Rock -kokoontuminen, kuten nyt sain selville googlaamalla. Kyseessä oli joka toinen vuosi järjestettävä viikonlopun pituinen moottoripyörätapahtuma. Tästä videosta pääsee tunnelmaan.

HOG tarkoittaa Harley Owners Group -ryhmää (H.O.G). Se on organisaatio, jonka Harley-Davidson perusti merkkinsä moottoripyörän omistajille vuonna 1983. Nykyisin se on maailman suurin valmistajan organisoima moottoripyöräorganisaatio ja ryhmään kuuluu yli 1 200 000 jäsentä.

Jersey sai oman The Jersey Chapter of H.O.G. -yhdistyksensä vuonna 1999.

En ole tainnut koskaan olla moottoripyörän kyydissä, enkä enää uskaltaisikaan kokeilla vauhdin hurmaa kaksipyöräisen päällä. Siitä huolimatta jokin tuossa harrastuksessa viehättää. Ehkä vapauden ja vauhdin illuusio?

Kuva steven underhill Pixabaystä.

Mehän olemme tavanneet jo aikaisemmin?

Toinen mieleeni jäänyt kohtaaminen sattui, kun kävin ostamassa eräänä lauantaina lipun Jersey Opera Housen opastettuun teatterikierrokseen, ”behind the scenes”. Tutustumiseen oli paketoitu iltapäivätee; Theatre Tour and Afternoon Tea.

Lipputoimistossa oli kaksi palvelutiskiä henkilökuntineen, kaksi naista, joista molemmat olivat vapaina. Valitsin nuoremman näköisen ja juttelin hänen kanssaan muun muassa tulevasta Jersey Festival of Words 2018 -tapahtumasta ja kerroin myös olevani matkabloggaaja.

Vanhempi nainen kysyi yllättäen, että olenko Suomesta ‒ en ollut maininnut asiaa ollenkaan. Hämmästelin, kuinka hän tietää kansallisuuteni. Hän kertoi auttaneensa minua löytämään edellisenä viikonloppuna Jersey Beer & Sider -festivaaleille ja jutelleen kanssani.

En ollut tunnistanut häntä, koska hän oli tuolloin kadulla tavatessamme mies pukeutuneena mustiin farkkuihin ja takkiin. Tosin laitoin merkille pikkurillin punaisen kynsilakan. Tutkin kadulla karttaa ja hän opasti minut ystävällisesti festivaalialueelle; oikaisimme erään parkkihallin läpi.

Nyt hänellä oli pukeutunut naiseksi: pitkät hiukset, meikkiä, silmälasit, paitapusero, helmet  (ja ehkä puolihame; sitä en nähnyt, mutta olisi sopinut tyyliin). No, toinnuin jotenkin tilanteesta ja sanoin muistavani hänet.

En sitten tiedä, pukeutuuko hän naisten vaatteisiin vain töissä vai mielialan mukaan. Eikä siinä mitään, mutta hiukan hämmennyin, kun en ensin tunnistanut häntä.

Kuvastakin näkee, että päivä oli sateinen, joten kiertely oopperan kulisseissa ja iltapäivän teehetki oli mainiota ajanvietettä.

 

Normaali
Lainattua, Matka, Matkustaminen

Ajattelin, että minkälaista minulla nyt olisi jos en olisi yksin reissussa. Yksin kaikkea piti miettiä ja järjestellä paljon enemmän, ja kaikki piti muistaa ja päättää itse. Sekin puoli yksin matkustamisessa oli, että silloin tuli puhuttua paljon enemmän ihmisille. Kaverin kanssa reissatessa minä jätin aina puhumisen kaverille, niin että monet ihmiset pitivät minua melkein mykkänä, vaikka kyllä minä puhuin, mutta en päälle vaan mieluiten vuorotelle ja asiaa.

Ossi Nyman: Röyhkeys. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2017, s. 23.

Yksin reissussa

Lainaus
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde

Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa

Kuva: Risto Savolainen.

Ryhmä luonnonvalokuvaajia tutustui Teijon kansallispuiston maisemiin ja Mathildedalin kylän palveluihin. Moni meistä lupasi itselleen palata alueelle paremmalla ajalla.

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajat ry ja retkivastaava Jaana Kotamäki olivat valinneet tämänvuotiseksi kohteeksi Teijon kansallispuiston. Yhdistys tekee perinteisesti keväällä viikonloppuretken johonkin kuvaukselliseen paikkaan. Viime vuonna kävimme Kökarissa.

Kylänraiteilla ja luontoreiteillä

Teimme retkemme toukokuun toisena viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin. Majoituksemme oli Matildan, ruotsiksi Mathildedalin kylässä. Käytän jatkossa ruotsinkielistä nimitystä, koska se näyttää olevan enemmän käytössä.

Kylä sijaitsee Salon kaupungin Perniössä, Halikonlahden itärannalla ja Teijon kansallispuiston länsipuolella.

Mathildedal tarjoaa paitsi vireän ja viehättävän maalaisidyllin, myös luontoa kansallispuistoineen, merenrantoineen ja järvineen. Valinnanvaraa löytyi siis kuvaajillemme, joita oli tällä kertaa pieni joukko; Jaanan lisäksi viisi yhdistyksen jäsentä.

Kohde oli meille sikäli oivallinen, että se tarjosi niin luontoa kuin urbaanimpia kuvaus- ja tutustumiskohteita. Minä kuljin enimmäkseen kylällä tutustuen Mathildedalin tarjontaan ja yrittäjiin puoteineen ja muut viisi suuntasivat järvi- ja suomaisemiin Sahajärvelle ja Matildanjärvelle.

Teijon kansallispuistossa on luontoreitistöä yhteensä 50 kilometriä. Siellä on myös tauko- ja tulentekopaikkoja, keittokatoksia ja laavuja, kuivakäymälöitä, vuokrattavia eräkämppiä ja vuokrasauna, tentsile- eli puumajoitusta, matkailuvaunualue sekä kanoottien ja soutuveneiden vuokrausta.

Kylänraitilla saattoi ihastella vanhoja, kunnostettuja taloja hyvinhoidettuine pihapiireineen. Joukossa oli muutama tyyliin sopiva uudempikin rakennus.

Majapaikkoja, ravintoloita ja putiikkeja

Tässä rakennuksessa voi vaikka järjestää juhlat.

Alakerrassa on Hotel & Café Mathildedalin vastaanotto, kahvila ja myymälä, yläkerrassa hotellihuoneita.

Hotel & Café Mathildedalin kahvila toimi myös mymälänä moniine paikallisine tuotteineen. Takaosasta löytyi kyläyhdistyksen kirjahylly, josta saattoi ostaa käytettyjä kirjoja.

Majoituimme Hotel & Café Mathildedalissa, joka sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla ruukkitehtaiden alueella. Vähän rapistuneen näköisen rakennuksen toisessa kerroksessa on kauniisti sisustettuja hotellihuoneita. Alakerran kahvila toimii myös hotellin vastaanottona, lahjatavaramyymälänä ja ruokailupaikkana.

Samassa rakennuksessa on vielä Ravintola Ruukin Krouvi, jossa nautimme ensimmäisen päivän lounaan. Rannalla on Mathildan Marina, jonka ravintolassa söimme yhden illallisen.

Lähellä on myös muutama mielenkiintoinen myymälä, joiden valikoimissa on muun muassa alpakanvillatuotteita, lasten ja naisten asusteita, kudottuja käsitöitä sekä vanhaa tavaraa. Näistä voit lukea lisää täällä.

Vierasvenesatamassa oli vain muutama alus, mutta voi vain kuvitella paikan pursuavan ihmisiä ja veneitä, kun lomakausi alkaa.

Tyyni ilta sai purjeveneet kuvastumaan veteen.

Kylän olohuone Terho

Kylän olohuoneeksi kutsuttu Terho-ravintola ruokki meidät lankkupitsoin ja kyläpanimon oluin. Viihdyin siellä molempina iltoina. Paikassa oli mukavaa englantilaisen pubin tunnelmaa.

Terhossa oli myös laaja terassialue takapihalla, Beer Garden. Nyt toukokuun illat olivat viileitä, joten asiakkaat nauttivat enimmäkseen sisätilojen lämmöstä sekä isosta näytöstä, josta saattoi seurata jääkiekon MM-kisoja.

Kävin tutustumassa myös PetriS Chocolate Room -kahvilaan, joka sijaitsee vanhassa kyläkoulussa. Haudetettu tee ja juustokakku maistuivat hyviltä kävelyretken jälkeen.

Kaksoisvalotuskuvia ja puunhalaajia

Metsää järven rannalla. Kuva: Hannele Putus.

Risto Savolainen on löytänyt jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Kuva: Hannele Putus.

Sillä välin, kun minä astelin pitkin kylänraittia, muu seurue kulki vaelluskengissään ja valokuvausvarusteissaan järvenrantoja. Yksi ryhmän jäsenistä oli jo aikaisemmin tutustunut alueeseen kuvausreissuillaan, joten hän toimi oppaana muille.

Ympäristö, seura tai mikä lie innoitti kuvaajia kokeilemaan kaksoisvalotuskuvia, joissa on nimen mukaisesti kaksi kuvaa päällekkäin. Tulokset olivat hyvinkin taiteellisen näköisiä. Kaikissa kameroissa ei ole tätä kuvausmahdollisuutta.

Otoksiin tallentui muun muassa puita halaavia kuvaajakavereita, monelle mieluinen vesi eri ilmenemismuodoissaan puroissa, lammissa, järvissä sekä metsä toukokuisessa, tuoreen keväisessä asussaan.

Kuvia kuulemma kertyi kameroihin melkoinen määrä; yhdelle retkeläiselle jopa tuhat kuvaa. Niitä hän tosin on karsinut kovalla kädellä jättäen vain kymmenesosan. Ne ilmentävät hänen mukaansa parhaiten retken tunnelmaa.

Parasta kevätretkessämme oli osallistujien mukaan upea luonto, itselle tuntemattomien reittien ja maisemien kokeminen, kaunis Mathildedalin ympäristö ja mukava ‒ jo niin tutuksi tullut ‒ seura.

Monenlaista siellä opittiinkin kaksoisvalotuksen löytymisestä omasta kamerasta siihen, että ainakin jotkut osaavat ajaa pyörällä pitkospuita pitkin. Yksi kulkija havaitsi, ettei pikkusen parempi kunto ja lihasvoimat yhtään haittaisi. Hän lupasikin itselleen, että ensi kevään reissulle lähtee mukaan matkaan 10 kiloa vähemmän.

Kaksoisvalotuskuvalla saa aikaan mystistä tunnelmaa. Kuva: Risto Savolainen.

Vesi on aina mielenkiintoinen elementti. Kuva: Hannele Putus.

Sinne mennään uudestaan

Retkeläisemme panivat merkille saamamme hyvän palvelun erityisesti niin Terhossa kuin hotellissamme.

Nyt päästiin hiukan alueen makuun, mutta jouduimme lähtemään kylästä aikaisin aamulla äitienpäivämenojen takia. Yksi retkeläinen suunnitteli paluuta Mathildedalin maisemiin vaimon kanssa, toinen ainakin koiransa kanssa ilahtuneena siitä, että Terhoon olivat myös nelijalkaiset tervetulleita.

Mathildedal jätti hyvän jälkimaun.

Hotel & Café Mathildedalissa aamiainen oli koottu valmiiksi lautaselle.

Kahvila oli koristeltu liinoin ja ruusuin äitienpäivän kunniaksi.

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa

Vietin toukokuisen viikonlopun luonnonvalokuvaajien retkellä Mathildedalissa. Se on viehättävä paikka, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Mathildedal on ollut pieni yhdyskunta entisen rautaruukin ympäristössä. Muut Teijon ruukkikylistä ovat Mutainen, Kirjakkala ja Teijo.

Mathildedal sijaitsee Salon kaupungin Perniössä, Halikonlahden itärannalla ja Teijon kansallispuiston länsipuolella. Matkaa Mathildedaliin kertyy Salosta noin 25, Turusta 85, Helsingistä 145 ja Tampereelta 205 kilometriä.

Hipsterikylässä 130 asukasta ja 40 alpakkaa

Mathildedalissa on vakituisia asukkaita vain noin 130, mutta kesäisin väkiluku moninkertaistuu kesäasukkaiden myötä. Kylä on noussut viime aikoina suosituksi virkistyskohteeksi muun muassa median nostattamana.

Helsingin Sanomien viimevuotisessa jutussa paikkaa kutsuttiin Suomen hipstereimmäksi kyläksi (HS 15.7.2018). Monet ovat muuttaneet sinne rauhallisemman elämänmuodon toivossa ja perustaneet yrityksiä.

Mathildedalista löytyy muun muassa panimo, leipomo, suklaapuoti, majoituspaikkoja ja juhlatiloja, kutomo ja mukavia pikkuliikkeitä. Kylän persoonallisuutta lisää alpakkatila asukkeineen, joita kylästä löytyy kaikkiaan 40.

Omaleimaisia pikkupuoteja

Ruukkirakennuksissa toimii muutamia puoteja. Antiikkiliike Huldan Puodissa on vanhaa tavaraa astioista huonekaluihin. Löysin puoli tusinaa matalaa ja syvää lautasta englantilaista sinivalkoista posliinia, johon olen mieltynyt. Ne lähtivät matkaani.

Second Chance -putiikin valikoimissa on naisten ja lasten vaatteita omasta, kotimaisesta tuotannosta, asusteita, vuodevaatteita sekä ranskalaista luonnonkosmetiikkaa. Vuonna 2008 alkunsa saaneen yrityksen lähtökohtana ovat eettiset, ekologiset ja pehmeät arvot.

Ruukin Kutomossa on tarjolla muun muassa huiveja, shaaleja, räsymattoja ja pellavapyyhkeitä sekä keramiikkaa.

Ruukin Kehräämössä ja Puodissa oli tarjolla paljon tuotteita alpakanvillasta, muun muassa sukkia, huiveja, puseroita sekä alpakanvillatäytteisiä täkkejä.

Perun ja Chilen rajavuoristosta Andeilta kotoisin olevat alpakat ovat sukua kamelille ja laamalle. Ne ovat ensisijaisesti villantuottajaeläimiä. Niiden villa on eräs maailman hienoimmista ja harvinaisimmista kuiduista.

Eläimiin pääsi tutustuman rakennuksen takana olevassa aitauksessa. Sympaattisen näköisiä alpakoita oli eri väreissä valkoisesta tummanruskeaan. Lisää alpakoita on isommalla laitumella muutaman sadan metrin päässä.

Kahvia, suklaata, olutta ja leipää

Kylänraitilla, Matildan Puistotiellä sijaitsevaan Terho-ravintolaan on helppo tulla. Sitä kutsutaan kylän olohuoneeksi ja se muistuttaakin englantilaisia pubeja. Siellä voi viettää iltaa karaoken ja elävän musiikin merkeissä.

Terho ruokkii asiakkaansa salaateilla ja lankkupitsoilla ja juomaksi on tarjolla muun muassa oman kylän käsityöläispanimon oluita, kuten Mathildaa, Teijoa ja La Meriä.

Terhon yhteydessä toimii myös vuonna 2015 toimintansa aloittanut kyläpaahtimo, josta voi ostaa tuliaiset mukaan. Raakakahvi tulee paahtimolle pääosin Väli- ja Etelä-Amerikasta sekä Afrikasta joko pientiloilta tai monien viljelijöiden muodostamilta yhteisöiltä.

Kävin tutustumassa myös PetriS Chocolate Room -kahvilaan. Se sijaitsee entisessä kansakoulurakennuksessa. Siellä on myös leipomo, lounaspaikka ja muun muassa suklaa- ja konditoriatuotteiden myymälä. Vähintään kymmenen hengen ryhmät pääsevät tutustumaan tilauksesta suklaan valmistamiseen.

Sain tutustua myös yrityksen B & B-huoneisiin, joiden sisustus oli vaalea ja kutsuva. Tarjolla on kuusi huonetta. Aamiaisella tarjotaan paikallisia tuotteita ja oman puutarhan antimia.

Kylässä on myös oma leipomo, joka pääsee kesällä 2019 uusiin tiloihin Mathildedalin ruukinkartanoon. Siellä voi nauttia tuoreita leipomotuotteita, ruokaa kartanon salissa tai puutarhassa. Lauantaina on pizzapäivä. Mukaan voi ostaa juurileipää ja -pullaa ja muita elintarvikkeita.

Mathildedalin Kyläpanimo on kyläläisten perustama pienpanimo. Sen oluita voi ostaa kylältä mukaa Matildankartanon myymälästä sekä Mathildan Marinasta. Valikoimassa on perusoluiden lisäksi kausioluita. Aiemmin Terhon naapurissa toiminut Olutpuoti avautuu uuteen paikkaan kesän aikana.

Kuva: Mathildedalin Kyläpanimo.

Kesäteatterissa tankki täyteen

Kylässä toimii myös Mathildedalin kesäteatteri, joka esittää tänä vuonna näytelmää Tankki täyteen ‒ maallamuuttajat. Käsikirjoitus on Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen, ohjaajana on Teijo Eloranta.

Luvassa hulvatonta Tankki täyteen -huumoria ja menossa mukana tutut hahmot Sulo, Emmi, Juhana, Ulla ja tietysti konstaapeli Reinikainen. Vilénin huoltoasema on pakkolunastettu ja perhe suunnittelee kaupunkiin muuttamista. Tilanne muuttuu, kun Sulo tekee elämänsä suurimman heräteostoksen, maatilan.

Ensi-ilta on 12.7.2019 ja esityksiä on elokuun puoliväliin saakka.

Lisää henkilökuntaa ja olutta kesäksi

Kaikissa paikoissa palvelu oli ystävällistä ja yrittäjillä/myyjillä oli aikaa myös juttelemiseen ‒ siihen ryhdyn aina tilaisuuden tullen, utelias tai pikemminkin tiedonhaluinen kun olen.

Turun Sanomissa julkaistiin toukokuussa juttu Mathildedalissa, jossa yrittäjät kertoivat varautuneensa viime kesää paremmin matkailijoiden tuloon lisäämällä henkilökuntaa ja satsaamalla uusiin tiloihin. Olutkin pääsi loppumaan, mutta nyt ollaan hankkimassa suurempia varastoja.

Voisin hyvinkin käydä Mathildedalissa uudestaan, mutta valitsisin ajankohdan kuuman sesongin ja lomakauden ulkopuolella. Kesäkuun alku, elokuun loppu tai alkusyksy voisivat olla sopivia aikoja. Tai ehkä sitä voisi käydä kesäteatterissa ja sen jälkeen analyysioluella Terhossa.

Normaali
Kulkuneuvot, Lainattua, Matkustaminen

Heathrowin kiitotiellä koneentäysi ihmisiä odotti hiljaa nousua. Lentoemäntä seisoi käytävällä ja elehti apuvälineidensä kanssa nauhoitteen pyöriessä taustalla. Me istuimme tuoleihinmme köytettyinä, muukalaisten meri, vaitonaisina kuin liturgiaa kuunteleva seurakunta. Lentoemäntä esitteli pelastusliivin jossa oli pieni pilli, hätäuloskäynnit, läpinäkyvästä letkusta riippuvan happinaamion. Hän johdatti meidät läpi mahdollisen tuhon ja turman niin kuin pappi kuljettaa kuulijoitaan halki kiirastulen ja helvetin yksityiskohtien, eikä kukaan pompannut pakoon vaikka siihen olisi vielä ollut tilaisuus. Sen sijaan me kuuntelimme tai puolittain kuuntelimmme samalla kun ajattelimme muitakin asioita, ikään kuin tämä muodollisuuksien ja perikadon yhdistelmä olisi kovettanut pintamme aivan erityisellä tavalla. Kun nauhoitteessa alettiin puhua happinaamioista, hiljaisuus vain jatkui, kukaan ei väittänyt vastaan, ei noussut kapinaan kun meille sanottiin että on välttämätöntä huolehtia ensin itsestä, sitten vasta toisista. Minä en suinkaan ollut varma, pitikö se paikkansa.

Rachel Cusk: Ääriviivat, s. 6‒7. Kustantamo S & S. 2018

Turvaohjeet lentokoneessa

Lainaus