Kulkuneuvot, Näyttely, Tapahtuma

Renaultistit Ruissalossa – 38. Grand Tour de Renault

Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Renault-harrastajien kesätapaamisessa. Se sujui autoihin tutustuen ja niitä kuvaten sekä omistajien kanssa keskustellen. Vielä en saanut ratkaistua näiden ranskalaisautojen salaisuutta ja vetovoiman syytä. Pitänee osallistua toistekin.

Parisuhteelle on kuulemma eduksi, jos puolisoilla on yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita. Niinpä tarjouduin heinäkuun lopussa aviomieheni mukaan 38. Grand Tour de Renault -tapahtumaan Ruissaloon. Hän taisi yllättyä ehdotuksestani, sillä aikaisemmin hän on tehnyt visiittejä vastaaviin tapahtumiin joko yksin tai lastemme kanssa. Turkulaisina meidän oli helppoa pistäytyä paikalla parin tunnin ajan.

Mieheni Juha Rautiainen on liputtanut Renaultien puolesta jo 1990-luvun alusta alkaen.

Olin saanut heinäkuun alussa tuntumaa kokoontumisajoihin Ruukki Picnic -harrasteajoneuvotapahtumassa Strömforsissa, jossa vietin lomaviikkoa. Siellä oli esillä amerikanrautoja, jotka pröystäilevine muotoineen ovat hyvinkin kuvauksellisia.

Lisäväriä tapahtumaan toivat omistajat, joista osa oli pukeutunut näyttävästi 1950-luvun tyyliin. Musiikki soi ja markkinatunnelma oli kesäisen iloinen.

Lapsiperheen menopelejä

En ole millään muotoa autonainen; nuoruudessa hankittu ajokorttikin on ruostunut ja tyydyn olemaan Renault Scenicissämme pelkääjän paikalla. En juurikaan kiinnitä autoihin huomiota, ja olen aivan pihalla, kun siippa mainitsee naapureita käyttäen tuntomerkkeinä heidän autojaan.

Viisihenkiseksi vuosien aikana laajentunut perheemme on ajellut Renaulteilla 1990-luvun alkupuolelta asti. En edes muista meillä olleita malleja: Renault 12, Renault 21, Laguna, Kangoo ja Scenic – nämä piti kysellä aviomieheltä.

Mistä sitten Renaultit ovat päätyneet perheellemme? Sukulaiset eivät ole olleet kovin kannustavia. Jo edesmennyt isäni sanoi vävylleen Renault-hankinnasta kuultuaan: ”Olisit hankkinut auton.” Eräs toinen sukulainen kommentoi, että ”Renuissa on pellit kuin pierunkuorta.”

Renault Mon Amour

Ruissalon Kylpylän parkkipaikan vieressä olevalla hiekkakentällä oli Renault-kansaa mukanaan vanhoja ja uudempia malleja. Monilla oli päällään harrastuksesta kertova merkkipaita ja yksi mies tunnusti julkisesti Renu-rakkauttaan Renault Mon Amour -paidallaan.

Muutamilla oli myyntipöytiä, jokunen autokin oli myynnissä ja omistajat kiertelivät katsomassa hengenheimolaistensa ajopelejä. Hyvässä maalissa kiiltelevät viimeisen päälle laitetut yksilöt keräsivät ympärilleen ihailijoita.

Yksi näistä oli mintunvärinen Estafette-pakettiauto, josta oli tehty ilmeisesti matkailuauto. Myös valkoinen Alpine, limenvihreä Renault 8S sekä kirkkaanpunainen Dauphine olivat hienoja yksilöitä. Menneiden vuosien autot ovat paljon persoonallisempia kuin nykymallit, joita en kyllä erota toisistaan.

Renault Estafette, kaunis kuin karkki.
Limenvihreä Renault 8S kiilteli upeasti.
Kauniiksi on kunnostettu tämäkin Renault Alpine.
Renault Dauphine on ilo silmälle.

On kiinnostavaa pohtia, miten ihminen leimautuu joihinkin esineisiin, harrastuksiin tai ilmiöihin. Joistakin tulee Renault-keräilijöitä autoista kaikenlaiseen brändiin liittyvään tavaraan. Jotkut keräilevät traktoreita ja perämoottoreita, toiset hajuvesipulloja, exlibriksiä tai Muumi-mukeja. Jollain tavalla nuo omaksi valikoituneet esineet koskettavat joitakin syvimpiä tuntoja.

Renuista riittää tarinoita

Kyselin kaikenlaista ihan Renu-ummikkona ja kuulin mielenkiintoisia tarinoita tämän harrastuksen parista. Moni lienee saanut virikkeitä jo lapsuudessa; vanhemmat ovat olleet Renaultin omistajia ja seuraavan sukupolven on helppoa hankkia tuttu automerkki.

Kuulin sellaisenkin tarinan, jossa Renun kertaalleen myynyt osti sen takaisin. Autolla taisi olla enemmän muisto- kuin käyttöarvoa, mutta niin se vain oli tässä kesätapaamisessa ihan priimakunnossa ihasteltavana.

Matkabloggaajana iskin silmäni heti kahteen autoon, siniseen Renault 8 Gordiniin ja keltaiseen Renault 8S:ään, joista toisen ikkunassa kerrottiin autojen matkanneen Euroopassa kesäkuun alussa yli 5 400 kilometriä ja käyneen neljä Sinisorsa Racing Team -kyytiläistä mukanaan yli kymmenessä maassa. Oli varmaan mielenkiintoinen reissu.

Nämä Renaultit seikkailivat kesäkuun alussa Euroopassa Sinisorsa Racing Team -kulkuneuvoina.

Tällaisissa tapahtumissa parasta lienee kuitenkin ihmisten kohtaaminen. Se on helppoa, koska kesäpäiville osallistujat ja muuten vain autoja katsomaan tulleet ovat jo valmiiksi virittäytyneet samalle aaltopituudelle. Heti löytyy ainakin yksi antoisa ja turvallinen keskustelun aihe: Renault Mon Amour. Samaa olen kokenut matkabloggaajien kansainvälisissä konferensseissa: on helppo ottaa kontaktia ja vaihtaa ajatuksia.

Tapaaminen Tanskassa?

Pitäisikö olla huolissaan? Tämä oli kuukauden sisällä jo toinen autotapahtumani. Joskus voisi olla mukavaa lähteä johonkin alan kansainväliseen tapahtumaan, harrastajia kun on ainakin ympäri Eurooppaa. Sellaiseen mieheni ei ole vielä tullut lähteneeksi. Reissussa yhdistyisivät matkabloggaajan kiinnostus uusiin paikkoihin ja mieheni Renault-harrastus. Ensi vuonna 2023 järjestyksessä on jo 30. pohjoismainen tapaaminen joissain Tanskanmaalla.

Tämä juttu julkaistaan myös piakkoin ilmestyvässä Renaultist 2/2022 -lehdessä.

Normaali
Arvonta, Kilpailu, Messut, Tapahtuma

Kirjamessuliput 2022 arvottu

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Sain Helsingin Kirjamessuilta vapaalippuja arvottavaksi blogissani.

Vapaaliput Helsingin Kirjamessuille 27.10.‒30.10.2022 on nyt arvottu. Lupasin kaksi, mutta laitoinkin nyt kolme lippua arvottavaksi. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettävillä Ruoka & Viini -messuilla. Sähköinen pääsylippu oikeuttaa seuraamaan myös Kirjamessujen verkkosisältöä.

Pyysin arvontaan osallistujaa kommentoimaan, minkä matkakirjan tai -oppaan hän on lukenut viimeksi taikka minkä hän haluaisi lukea.

Satunnaisgeneraattori arpoi vapaaliput Tiuhtille, Airille ja Pilville.

Voittajat ovat jo saaneet lippunsa. Onnittelut ja mielenkiintoisia messuja kaikille! Aion itsekin viettää siellä kolme päivää eli torstaista lauantaihin.

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.

Helsingin Kirjamessut on Suomen suurin kirja-alan tapahtuma ja valtakunnallisesti merkittävä kulttuurifoorumi. Helsingin Messukeskus järjestää Helsingin Kirjamessut to-su 27. – 30.10.20222 Messukeskuksessa yhteistyökumppaneinaan Suomen Kustannusyhdistys ja Kirjakauppaliitto. Helsingin Kirjamessujen yhteydessä on Antikvaariset Kirjamessut, jotka järjestetään yhteistyössä Suomen Antikvariaattiyhdistyksen kanssa. Messuilla on myös Postimerkkimessut ja Levymessut. Helsingin Kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään Viini & Ruoka -tapahtuma.

Helsingin Kirjamessut
27.–30.10.2022, Messukeskus
Avoinna to-la klo 10–20, su klo 10–18
http://www.helsinginkirjamessut.fi

#kirjamessut #helsinginkirjamessut

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Normaali
Arvonta, Kulttuuri, Messut, Tapahtuma

Arvonta: kaksi pääsylippua Helsingin Kirjamessuille 2022

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Sain Helsingin Kirjamessuilta kaksi vapaalippua arvottavaksi blogissani.

Yksi vapaalippu oikeuttaa kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla taikka messujen seuraamiseen verkossa 27.10.–30.10.2022.

Jos haluat osallistua arvontaan, niin kirjoita blogin kommenttiin, minkä matkakirjan tai -oppaan olet lukenut viimeksi taikka minkä haluaisit lukea? Vastausaikaa on tiistaihin 25.10.2022 klo 18.

Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana blogiin kommentin jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kaksi onnettaren suosikkia saa käyttöönsä yhden lipun (fyysinen tapahtuma + verkkotapahtuma).

Lipun toimitan sähköpostitse. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettäville Viini & Ruoka -messuille. Sähköinen pääsylippu oikeuttaa seuraamaan myös Kirjamessujen verkkosisältöä, joten sillä on käyttöä, vaikka et tulisikaan messuille paikan päälle.

Mereta Mazzarella. Kuva: © Christoffer Westerlund.
Michael Monroe. © Kuva: Bo Stranden.
Terhi Rannela. © Laura Vesa.

Onnea arvontaan!

Helsingin Kirjamessut on Suomen suurin kirja-alan tapahtuma ja valtakunnallisesti merkittävä kulttuurifoorumi. Helsingin Messukeskus järjestää Helsingin Kirjamessut to-su 27. – 30.10.20222 Messukeskuksessa yhteistyökumppaneinaan Suomen Kustannusyhdistys ja Kirjakauppaliitto. Helsingin Kirjamessujen yhteydessä on Antikvaariset Kirjamessut, jotka järjestetään yhteistyössä Suomen Antikvariaattiyhdistyksen kanssa. Messuilla on myös Postimerkkimessut ja Levymessut. Helsingin Kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään Viini & Ruoka -tapahtuma.

Helsingin Kirjamessut
27.–30.10.2022, Messukeskus
Avoinna to-la klo 10–20, su klo 10–18
http://www.helsinginkirjamessut.fi

#kirjamessut #helsinginkirjamessut

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Heli Laaksonen. Kuva: © Otava.
Normaali
Kilpailu, Luonto, Messut, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2022 -festivaali 22.10.

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala järjestetään lauantaina 22.10.2022 Suomen luontokeskus Haltiassa, Nuuksiossa, Espoossa. Tule katsomaan upeita kuvia Suomen luonnosta.

Vuoden Luontokuva 2022 -tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa Suomen luontokeskus Haltiassa, Nuuksiossa, Espoossa lauantaina 22.10.2022 klo 12–18. Järjestäjänä on Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry.

Kuvia lähes 14 000

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden 2022 Luontokuva, kaikki sarjavoittajat sekä Vuoden Luontokuva -kilpailussa palkitut kuvat.

Vuoden Luontokuva 2022 -kilpailuun osallistuneista 13 970 kuvasta tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 377 semifinalistikuvaa 4 570 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon ja palkintosijoista kisaamaan selvisi 439 kuvaa 217 kuvaajalta.

Kilpailun tuomareina toimivat Kari Auvinen Espoosta, Juhani Kosonen Kotkasta, Arto Leppänen Turusta ja Nina Mönkkönen Espoosta. Heidän lisäkseen antoi viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö. Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Huippukuvaajien esityksiä ja kuvakilpailun parhaat ja palkitut

Vuoden Luontokuvat 2022 -gaalassa esiintyvät huippukuvaajat: luontokuvaaja Benjam Pöntinen, Sony Europe Imaging Ambassador Melissa Schäfer arktisilla Huippuvuorten kuvillaan, luontokuvaaja Sami Säily ja Canon Ambassador Christian Ziegler.

OHJELMA (Muutokset mahdollisia)

12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat

12.15 Semifinalistikuvia-esitys; Haltia-sali (kesto 20 minuuttia)

12.30 Livestriimilinkki avautuu

GAALA

13.00 Kolme vuosikymmentä liito-oravia, luontokuvaaja Benjam Pöntinen

13.30 Climate change seen through the eyes of the polar bear/Ilmastonmuutos jääkarhun silmin, Melissa Schäfer, Sony Europe Imaging Ambassador

Luontokuvaaja ja kustantaja Benjam Pöntinen on tullut tunnetuksi erityisesti liito-oravakuvistaan.

Melissa Schäfer on noussut maineeseen jääkarhukuvillaan ja niiden luonnonsuojelullisella sanomalla. Hän on työskennellyt yhdessä elämänkumppaninsa Fredrik Granathin kanssa Norjan Huippuvuorten ympäristössä jo seitsemänä vuotena.

14.15 Tauko

15.00 Kaunista valoa ja luontoa kulttuurimaisemassa, luontokuvaaja Sami Säily (etänä Liminganlahdelta)

15.30 Jungle spirits – tales from the Rainforest, Christian Ziegler, Canon Ambassador

Sami Säily tallentaa luonnossa kokemiaan hetkiä monipuolisesti maisemista lintuihin, eläimiin ja kasveihin.
Keskiössä on pohjoinen luonto ja valo. Hänen esityksensä tulee etäyhteydellä Liminganlahden luontokeskuksesta,
jonne Pohjoisen LuontokuvaajatPolku ry järjestää satelliittitapahtuman.
Christian Ziegler on luonnonhistoriaan, luonnonsuojeluun ja tiedetarinoihin erikoistunut kuvajournalisti ja elokuvantekijä.
Hänen erikoisalaa on trooppinen luonto ja sen ekologia.

16.15 Tauko

17.00 Vuoden Luontokuva 2022 – Voittajan julkistus – palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus

Tutustu messualueen tarjontaan ja näyttelyihin

Messualueella Haltian alakerrassa voi tutustua muun muassa uutuuskameroihin, kuvausvälineisiin ja monipuoliseen luontokirjallisuuteen.

Siellä voi myös katsella Vuoden Luontokuvat 2022 -näyttelyä sekä äänestää omaa suosikkikuvaa. Vuoden Luontokuvat 2022 -näyttely ja ravintola auki 12–21. Vuoden Luontokuvat 2022 -näyttely on esillä Haltiassa 8.1.2023 saakka. Lisäksi Haltian Valogalleriassa on esillä Erkko Badermannin ja Mia Surakan lintukuvia 22.10. – 27.11.2022 sekä Ursulan Kuulan näyttely Kamera kuin kaulakoru Boassu-kabinetissa 2.10.2022–6.1.2023.

Näyttelyyn ja messualueelle on vapaa sisäänpääsy.

Tule Haltiaan tai katso kotona

Tilaisuuteen voi ostaa myös lippu.fi:stä striimilipun (15 €), jolla näkee vaikka kotisohvalta muun muassa palkitut kuvat, kumppaniesittelyt, semifinalistikuvia sekä SLV ry:n esittelyn. Gaalalipun hintaan sisältyy Haltian omat näyttelyt (arvo 13 €). Myynnissä paperi- tai striimilippu 21.10 saakka.

Lisätiedot www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi. Liput: lippu.fi.

Normaali
Elokuvat, Kulttuuri, Teatteri

Aavikon kuningatar Priscilla on ylistyslaulu suvaitsevuudelle

Palvelu/tuote saatu: Helsingin Kaupunginteatteri*

Maailmalla hulvattoman suosion saavuttanut Priscilla on vihdoin ja viimein karauttanut Helsinkiin kyydissään Tick, Adam ja Bernadette sekä koko vauhdikas ja värikäs bileporukka. Kaksi ja puoli tuntia tämän seurueen mukana irrottaa katselijan latteasta arjestaan, mutta antaa myös ajattelemisen aihetta. Sokka irti ja korkkarit kattoon!

Bling-blingiä löytyy Priscillan käsiohjelman kannestakin. 40-sivuinen ja runsaasti kuvitettu ohjelma esittelee perusteellisesti koko tuotantoryhmän sekä kertoo Priscilla-elokuvasta, dragin historiasta, Suomen ensimmäisestä drag-taitelija Reijo Paukusta ja Australiasta.

Musikaali on teatterin muoto, joka kohottaa takuuvarmasti ihmisen arkisesta elostaan toisiin sfääreihin ja saa unohtamaan murheet. Bilemusikaaliksi mainittu Priscilla – aavikon kuningatar on juuri tällainen. Se on tunnettu diskohiteistään ja näyttävistä puvuistaan.

Drag queenit Australian aavikolla. Kuva Helsingin Kaupunginteatterin valomainoksesta.

Kinky Bootsin seuraaja

Musikaalin ohjaajana on Samuel Harjanne, joka on myös aikaisemman Kinky Boots -menestysmusikaalin takana. Sitä esitettiin ensin Helsingin Kaupunginteatterissa, josta se siirtyi Tampereen Työväenteatteriin. Priscillassa on mukana monia muitakin Kinky Bootsin tekemiseen osallistuneita.
– Kiinnostus musikaalia kohtaan kielii ihmisten tarpeesta positiiviseen ja ilontäyteiseen yhteisölliseen tapahtumaan. Muutamien viime vuosien ankeuksien jälkeen on jo korkea aika räjäyttää bilehitit taivaalle, ja sitoa ne tarinaan, joka keskustelee niin ennakkoluuloista, vanhemmuudesta kuin siitä miten me jokainen kuulumme tälle planeetalle. Priscilla yllättää ajankohtaisuudellaan, ja saa takuuvarmasti jokaisen tanssijalan, jos ei polkemaan, niin ainakin vipattamaan, lupaa ohjaaja Samuel Harjanne.

Musikaalin rooleissa nähdään mm. Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni, Niki Rautén, Risto Kaskilahti, Tiina Peltonen, Jennie Storbacka, Johanna Försti ja Maria Lund.

Kapellimestari Eeva Kontu johtaa kahdeksanhenkistä orkesteria ja 30-henkisen näyttelijäensemblen koreografina toimii Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastuksen on suunnitellut Peter Ahlqvist, puvut Tinja Salmi ja naamioinnin Aino Hyttinen. Valo- ja videosuunnittelusta vastaavat William Iles ja Toni Haaranen ja äänisuunnittelusta Kai Poutanen. Musikaalin ovat suomentaneet Kari Arffman ja Sanna Niemeläinen.

Kengurutkin ovat päässeet lavalle. Kuva Robert Seger.

Elokuvasta musikaaliksi

Stephan Elliottin ja Allan Scottin käsikirjoittama Priscilla, aavikon kuningatar (Priscilla, Queen of the Desert, 2006) perustuu samannimiseen Stephan Elliotin elokuvaan, jota esitettiin jo vuonna 1994. Se sai Oscar-palkintoja ja nousi kulttimaineeseen. Tuona ajankohtana aids aiheutti suurta pelkoa ja eristäytymistä.

Stephan Elliot halusi tehdä vapauttavan, rohkean ja itsevarman road movien. Pääosan esittäjiksi hän kirjoitti kaksi drag queeniä ja transnaisen. Elokuvan kerrotaan muuttaneen monen katsojan elämän konkreettisesti – monet tulivat ulos kaapista.

Lukuisia palkintoja ja palkintoehdokkuuksia kerännyt musikaali sai kantaesityksensä Lyric Theatressa Sydneyssä, Australiassa lokakuussa 2006. Lontoon Westendissä se oli ohjelmistossa 2009–2011, New Yorkin Broadwaylla 2011–2012 ja Tukholmassa vuonna 2013. Esityspaikkoja on ollut vuosien mittaan ympäri maailmaa.

Aavikon halki kotia kohti

Tarinassa on kyse road tripistä. Lämminsydäminen sydneyläinen drag queen Tick (Lauri Mikkola) houkuttelee ystävänsä Adamin (Niki Rautén) ja Bernadetten (Clarissa Jäärni) mukaansa esiintymismatkalle Australian takamaille. Adamia kuvaillaan nuoreksi, sanavalmiiksi ja taitavaksi drag queeniksi, joka ei kaihda hauskanpitoa, vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Bernadette puolestaan on tyylikäs, loistavan uran jo taakseen jättänyt entinen drag queen, joka suree puolisonsa kuolemaa.

Matkan määränpäänä on erämaakaupunki Alice Springs, joka on Tickin salaisuutenaan pitämän vaimon kotipaikka. Ja löytyy sieltä hänen toinenkin salaisuutensa.

Tickin (Lauri Mikkola) ja Benjin iltahetki (Kosmo Salminen). Kuva Robert Seger.

Eräällä Australian matkailusivustolla tätä ajomatkaa kuvaillaan karmivaksi: Sydneystä Alice Springsiin kilometrejä on yli lähes 2 800 ja arvioitu matka-aika on noin 30 tuntia. Lentokoneen sijasta autolla matkustavaa kuvaillaan masokistiksi.

Musikaalin tarinassa matkaa tehdään kaksi viikkoa ja pysähdyspaikkoina ovat kaivoskaupunki Broken Hill ja maailman opaalikaupungiksi kuvattu Cooper Pedy.

Priscilla kuljetti matkalaisensa Sydneystä Alice Springsiin, vaikka välillä tarvittiin mekaanikkoakin. Kuva © 2022 Google.
Kyllä maalla on mukavaa. Kuva Robert Seger.

Elämänmeno noilla paikkakunnilla on tietysti aivan erilaista kuin Australian suurimmassa kaupungissa Sydneyssä, eikä ennakkoluuloilta ja yhteydenotoilta voi välttyä. Vierailevat tähdet saavat osakseen syrjintää ja yksi heistä joutuu hakattavaksi.

Myöskään matkustajat, drag queenit, eivät ole samasta puusta. Ohjaaja Samuel Harjanteen mukaan ”Priscillan kolme näkökulmahenkilöä edustavat monella tapaa toistensa vastakohtia ja samalla he jakavat monta samaa piirrettä. He edustavat eri sukupolvia, persoonallisuuksia, tyylisuuntia ja elämänkatsomuksia.” Koetteleva matka aavikon halki välillä tenän tekevällä Priscilla-bussilla opettaa heille uutta niin toisistaan kuin elämästä.

Värikästä visuaalisuutta ja mukaansatempaavaa musiikkia

Kuvassa edessä Jack Johansson, Niki Rautén, Martti Manninen, ylhäällä Johanna Försti, Jennie Storbacka ja Maria Lund. Kuva Robert Seger.

Priscilla on työllistänyt suuren joukon tekijöitä: sekä tarpeiston että lavastuksen toteutuksessa on mukana yhdeksän ihmistä ja puvustoa ja naamiointia on valmistanut kaksitoista tekijää – siis eri tekijöitä, yhteensä yli 40 ihmistä.

Musikaalin lavasteet ja erityisesti puvut ovat mielikuvituksellisia, siis todella mielikuvituksellisia. Mukana on kaikkiaan 460 pukukokonaisuutta. Mieleen jäi ainakin varvastossuista koottu puvun laahus.

Mielessäni kävi myös, että mitä näyttelijöiden päässä liikkuu, kun he kulkevat illasta toiseen lavalla spraytölkiksi ja kakuksi naamioituneina? Ja illan aikana asuja saa vaihtaa lukuisia kertoja. Voisi joskus olla hauskaa päästä pukuhuoneisiin seuraamaan näyttelijöiden muuntautumista ripeästi hahmosta toiseen. Ei taida olla hitureiden hommaa.

Menin katsomaan esitystä tarinaan perehtymättömänä. Taisin luulla, että Priscilla on pääosan esittäjä, siis henkilö, eikä kulkuväline. Elokuvaa en muista nähneeni.

Priscillaa on kutsuttu myös jukeboximusikaaliksi, jonka partituurina käytetään tunnettuja 1970- ja 1980-luvun diskohitttejä. Niitä ovat muun muassa It’s Raining Men, Go West, I Love the Nightlife, True Colors, Venus, I Will Survive, Girls Just Want To Have Fun ja Hot Stuff. Toista tunnelmaa tuo tutun kuuloinen Thank God I’m a Country Boy, jonka Finntrio on tehnyt tutuksi nimellä Kyllä maalla on mukavaa.

Seurassani ollut 23-vuotias tyttäreni viihtyi mainiosti musikaalin parissa. Hän oli paremmin kartalla esityksen lauluista, joista osan hän kertoi olevan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville tärkeitä voimabiisejä.

Helsingin Priscilla ei kalpene kansainvälisten tuotantojen rinnalla

Kolmannen ja kaikkein painavimman mielipiteen tähän postaukseeni tuo innokas Priscillan fani ja muutoinkin musikaalien ystävä Pekka Tuominen, joka on nähnyt ja kokenut esityksen kaksi kertaa Lontoossa sekä ainakin Amsterdamissa, Madridissa, Roomassa, Tukholmassa, Münchenissä ja jopa St. Gallenissa Sveitsissä. Pekan mielestään tarina on kiehtova ja musiikki aivan mahtavaa – onhan hän elänyt parhaimpia diskovuosiaan juuri 1980-luvulla.

– Helsingin tuore versio on kaikilta osin upea. Ei ole mitään hävettävää kansainvälisiin tuotantoihin verrattuna. Varsinkin loisteliaat videotaustat erottuvat edukseen. Tässä aivan erityisesti täytekakkukohtaus nousee esiin. Musiikki soi koko ajan kauttaaltaan mahtavasti orkesterin tahdissa. Puvustus on monipuolinen ja näyttävä. Itse asiassa Priscillan esitysoikeuksiin kuuluu ilmeisesti ehto, että joka tuotannossa pitää olla aina kokonaan erilaiset asut, kommentoi Pekka.

Kakkuja, kakkuja, lisää kakkuja. Kuva Robert Seger.

Itse Priscillakin saa Pekalta kehuja.
– Bussi on Helsingissä näyttävä ja monipuolinen valoineen kaikkineen. Maalauskohtauksessa pinkit värit toimivat tehokkaasti. Muutenkin bussi saa keskeisen aseman katolta etu- ja takavaloihin asti. Bussi kääntyy moneen eri asentoon ja renkaatkin pyörivät. Katso video Priscillan valmistamisesta täältä.

Elokuvalle ja musikaalille nimensä antanut Priscilla on elokuvassa vuoden 1976 mallia oleva Hino RC320 –bussi, jonka on tehnyt japanilainen kuorma-auto- ja bussivalmistaja Hino Motors, Toyotan tytäryhtiö vuodesta 1968.

Priscilla kaikessa komeudessaan kyydissään Adam (Niki Rautén), Tick (Lauri Mikkola). Bernadette (Clarissa Jäärni) on ratin takana. Kuva Robert Seger.

Pekan mieleen on jäänyt jokunen erokin Helsingin ja muiden esityspaikkojen versioista.
– Alkupuolella soi tuttu biisi It’s Raining Men. Sveitsin ja Saksan versioissa siinä kohtaa yllättäen näyttämön yläosasta laskeutui vaijereiden varassa kymmenkunta komeaa tanssijaa sadetakeissa ja valjaissa. Niistä päästiin lattiatasolla nopeasti eroon ja meno oli hurjaa. Helsingissä tässä kohtauksessa oli mukana pelkästään näyttämön lattialla neljä miestanssijaa, Pekka kuvailee.

Toinen eroavaisuus tuli Pekan mieleen Saksan versiossa kohtauksessa, jossa Helsingissä lavalle tuli kolme diivaa potkulautojen kanssa.

– Münchenissä lava täyttyi samassa kohtauksessa rullaluistelijoista, joita taisi olla kymmenkunta. Meno oli lavalla erittäin vauhdikasta.

Kauan eläköön Priscilla

Kansainvälisiä tuotantoja nähnyt Priscilla-fani ei epäröi loppulausuntoaan.
– Summa summarum: kaikki on Helsingissä loisteliaasti kohdillaan. Samuel Harjanne on jälleen ohjannut – Billy Elliotin, Kinky Bootsin ja Tampereen teatterin tuoreen Anastasian lisäksi – erinomaisen esityksen, Pekka kiittelee.

Toivottavasti Priscilla säilyy Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa mahdollisimman pitkään niin, että kaikki sen näkemistä toivovat pääsevät katsomoon ja bilebussin kyytiin halki kuivien ja karujen Australian aavikoiden. Ehkä he musikaalin myötä voisivat tallettaa sydämeensä ohjaajan toivomuksen siitä, että ennakkoluulot ja asenteet alkaisivat murtua ja ”maailmasta tulisi sellainen, jossa niin monen ei tarvitsisi kokea häpeää siitä mitä itse edustaa tai mitä on.”

*Sain teatterista kaksi bloggaajalippua.

Normaali
Bloggaus

700 postausta

Julkaisin Parasta lähteä nyt -blogin 700. postauksen maanantaina 15.8.2022. Kuvapostauksen otsikkona oli Elokuinen aamu Aurajoen rannassa.

Kuva Werner Moser Pixabaystä.

Edellinen sataluku eli 600 postausta tuli täyteen sunnuntaina 10.1.2021. Sen otsikkona oli Lomanen kotikaupungin Scandic Plaza Turussa.

Kuukausittain bloggauksia on muutamasta kymmenkuntaan. Poikkeuksena ovat marraskuut, jolloin olen ottanut vastaan haasteen blogata joka päivä. Minään vuotena en ole ihan siihen yltänyt, mutta aika lähelle kuitenkin.

Avainsanapilvestä katsottuna suosituimpia aiheitani ovat edelleen Turku, Ruissalo, Suomi, Lontoo, Helsinki ja Matkamessut. Ei siis mitään kovin eksoottista.

Tänä ja viime vuonna olen kirjoittanut muun muassa Kotkasta, Loviisasta, Espanjasta, Vuoden Luontokuva -gaalasta, Ahvenanmaasta, Taalintehtaasta sekä muutamista näytelmistä ja näyttelyistä. Varastossa on vielä jutunaiheita ainakin Espanjasta sekä kesäviikosta Strömforsista. Turustakin riittäisi kerrottavaa.

Suosituimmat postaukset kahtena viime vuonna olivat seuraavat:
2021

  1. Juhlitaan kirjaa 23.4.2021
  2. Pikavisiitti buddhalaiseen luostariin
  3. Luovat ladyt Nauvossa
  4. Residenssielämää Taalintehtaalla
  5. Lomanen kotikaupungin Scandic Plaza Turussa

2022

  1. Pikavisiitti buddhalaiseen luostariin
  2. Puolukkapäivistä mummotautiin – Kysy siskoilta
  3. Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa
  4. Päivin nimipäivät Paimion parantolassa
  5. Onnea, Dagny!

Helmikuussa blogi juhliikin 8-vuotissynttäreitään.

Kiitoksia lukijoille, pysykää mukana matkassa!

Kuva Davie Bicker Pixabaystä.
Normaali
Kaupunki, Kuva, Maisema, Matkakohde, Valokuva

Elokuinen aamu Aurajoen rannassa

Kuva
Kirjasto, Näyttely, Runo, Taideteos, Taiteilija, Teemaviikko

Elämänpuu ja muita kollaaseja

Mynämäen kirjastossa on esillä elokuun ajan lemulaisen Satu Haapalan taidenäyttely, jonka nimenä on Löydät jotain mitä et tiennyt etsineesi. Se koostuu kollaasitöistä ja runoista. Samalla reissulla voi tutustua Mynä-Mynä-Maahan 14.8.2022 saakka.

Näyttelyn tunnuskuvana on osa Elämänpuu-kollaasista.
Satu Haapalan kollaasit ja runot käyvät vuoropuhelua keskenään.

Elämän yllätyksellisyys

Satu Haapala käyttää töissään kierrätysmateriaaleja eli paperia muun muassa aikakauslehdistä ja mainoksista. Hän repii usein kollaaseihin tulevat palat, jotta reunat olisivat jotain muuta kuin suoria. Yksi silmää miellyttävä kuva, jokin muoto tai väri, saa rinnalleen toisia, jotka sopivat yhteen ensimmäisen palasen kanssa. Lopputulos on siten yllätyksellinen. Yllätyksellisyys on myös näyttelyn teemana: yllätyksellisyyden salliminen elämässä.

Etsi tästä kollaasista kaksi sanaa.

Yksi esillä olevista kollaaseista, nimeltään Elämänpuu, on poikkeuksellinen, sillä se lähti ajatuksesta ja materiaalin mukaisesta hahmotelmasta, mitä elämänpuu voi olla.
–Siinä voi olla värejä, muotoja, kuvioita tai hahmoja, jotka koen omakseni. Tai aarrekartan tapaan asioita, joita toivoisin elämääni, Satu Haapala kertoo.

Elämänpuu-kollaasista osa on näyttelyn tunnuskuvana.

Edullista ja rentouttavaa

Sadun mukaan kollaasin tekeminen on rentouttavaa ja rauhoittavaa. Materiaali on edullista; töihin voi käyttää kotiin tulevia lehtiä ja mainoksia ja lisää voi ostaa kirjastojen poistomyynneistä ja kirpputoreilta. Taustoiksi voi käyttää vaikkapa pakkauspahvia.

Aikaisemmin Satu on tehnyt samalla menetelmällä kortteja. Pari kollaasityötä on tehty kirjoitusalustaksi, joten ne on laminoitu.

Tätä kollaasia voi käyttää kirjoitusalustana.

Kollaasitauluihin voi liittyä myös runo, joka tuo niihin uusia sävyjä ja ulottuvuuksia. Runoja Satu on kirjoittanut jo vuosia ja julkaissutkin useamman runokokoelman.

Tämä runo kuvaa Sadun ajatuksia kollaasitöistä:

Elämä on
palasia kauniista kuvista,
epämääräisen muotoisia
onnen hetkiä
tietoisuuden tuskan välissä,
reunat niin rosoisia
ettei kauneutta niiden sisällä
aina huomaa.
Eikä niistä koostuvaa
ihmeellistä kokonaisuutta,
rikkinäisten palasten
kauneuden ketjua.

Jos sen huomaisi,
voisi jokaisen palasen
laittaa kehyksiin,
koota niistä näyttelyn
ja katsoa,
miten ainutlaatuisen elämän
on elänyt –
vinoine reunoineen,
rosoisine kuvineen,
ylijäämäpahveille koottuna.

– Satu Haapala

Kalenterituunausta kuvilla

Satu myös täydentää paperikuvioilla kalenteriaan, valitsee kuukauteen ja sen päiviin sopivia kuvia, runoja ja lauseita, millaiset nyt tuntuvat ajankohtaan sopivan. Facebookin Kalenterimaniasivusto innoitti tähän. Minä puolestani olen soveltanut Sadun ideaa omaan bullet journal -kirjaani eli täydennän käsinkirjoitettuja tekstejä lehdistä otetuin leikkein ja kuvin.

Kauniit kuvat somistavat kalenteriaukeamaa.
Kalenterin sivu on päässyt raameihin. Paperin toisellakin puolella on koristelua.

Ohjelmassa oli myös hoitavan laulun hetki. Satu pitää runo- ja äänimeditaatioita. Hän on Tunnetaitoja kaikille ry:n kouluttama Äänen hoiva ja voima -äänihoitaja. Hänen kurssilleen voi osallistua syksyllä ainakin Raisio-opistossa ja Nousiaisissa/Lemussa.

Satu Haapala näyttelynsä avajaisissa 3.8.2022 Mynämäen kirjaston galleriassa.

Näyttely on avoinna Mynämäen kirjastossa osoitteessa Keskuskatu 13, Mynämäki elokuun ajan ja avajaiset olivat osa Mynämäki-viikon ohjelmaa. Kirjasto on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 12–19, torstaisin klo 12–20, perjantaisin klo 10–16 ja lauantaina 13.8. klo 10–14.

Sadun kollaaseihin, runoihin ja muuhun luovaan toimintaan voi tutustua hänen Satunnaista-blogissaan.

Mynä-Mynä-Maa-näyttely avoinna elokuun puoliväliin

Vielä hetken tämän näyttelyn katsomisen lisäksi Mynämäellä voi käydä Mynä-Mynä-Maa-näyttelyssä. Se on yhteisötaideteos, jonka ovat toteuttaneet yhteistyönä Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssi ja Mynämäen kunta.

Purkutaloon, entiseen Lizeliuskotiin, on luotu kokonaisvaltainen monitaideteos yli 250 tekijän voimin. Mynä-Mynä-Maasta löytyy muun muassa installaatioita, seinämaalauksia, veistoksia sekä kuva-, tekstiili-, savi- ja sanataidetta 72 teoksen kokonaisuutena. Teokset on tehty lähes pelkästään kierrätysmateriaaleista. Kokonaisuus ”kuljettaa kävijänsä matkalle ajassa ja tilassa maailman ympäri dinosaurusten ajasta vuoteen 2100.”

Näyttely on maksuton. Järjestäjät huomauttavat, että kyseessä on purkutalo, jossa on sisäilmaongelmia. Pitkäaikainen oleskelu tilassa voi aiheuttaa oireita. Tilassa voi vierailla omalla vastuulla ja alle 10-vuotiaat lapset voivat mennä sinne vain aikuisen seurassa.

Mynä-Mynä-Maahan voi tutustua 14.8.2022 saakka osoitteessa Kuivelantie 10, Mynämäki.

Lue myös: Miten ennen tehtiin paperia?

Rakkauden lähde.
Normaali
Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Pinnan alla – lasista kauneutta

Taidenäyttelyissä on harvemmin esillä lasiteoksia, mutta nyt on sellainen aika turkulaisessa Auran Galleriassa. Helmi Remeksen lasiteoksiin voi tutustua Pinnan alla -näyttelyssä.

Edessä oleva teos on nimeltään Pinnan alla I ja oikealla olevan nimi on Nietos.
Nietos.

En ole erityisesti perehtynyt lasitaiteeseen, mutta vaikutelma Helmi Remeksen töistä on se, että ne ovat uniikkeja, omanlaisiaan. Hän on toiminut lasitaiteen parissa kymmenen vuoden ajan. Lasintekemiseen liittyvät tekniset haasteet ovat kiehtoneet häntä, ja tavoitteena on luoda sellaisia teoksia, joita ei voisi toteuttaa muilla materiaaleilla.
– Lasi on eksklusiivinen materiaali ja isojen objektien tekeminen on siitä erittäin vaikeaa, mutta pienet tarkat yksityiskohdat ja teoksen tunnelma on mielestäni vaikuttavampaa kuin massiivisuus. Muotoilen herkkyyden olemusta, lasi on siihen paras materiaali, kertoo taiteilija.

Helmi Remes on koulutukseltaan keramiikka- ja lasialan muotoilija ja lasinpuhaltaja.

Yksityiskohtia maisemassa

Sininen hetki -teos heijastaa liukkaalta pinnaltaan myös kuvaajan ja avajaisvieraita.

Suuri osa gallerian yläkerrassa esillä olevista töistä on seinälle kiinnitettyjä pyöreitä teoksia, joiden muodolle en löydä sanaa. Ne voisivat olla vaikka lasipastilleja, kolmiulotteisia teoksia ei väreissä ja eri pintakuvioin.

Joissakin teoksissa on vapaasti aaltoileva kultajuova. Se toi mieleeni kintsugin, japanilaisen 1300-luvulla syntyneen korjaustekniikan ja taidemuodon. Konkreettisessa mielessä se on rikkoutuneen keramiikan korjausta, mutta sen takana on zenbuddhalaista filosofiaa. Sananmukaisesti kintsugi tarkoittaa yhdistymistä kullalla. No, taiteilija ei ollut itse ajatellut tätä yhteyttä. Mutta kävijän kannalta on tietysti elähdyttävää, jos teokset synnyttävät yhteyksiä aikaisemmin opittuun ja koettuun.

Yksi työ kokonaisuudesta, joka on nimeltään Kultainen keskitie II-VIII.

Pinnan alle -nimi viittaa siihen, että teoksissa ”sukelletaan pinnan alle ja tarkastellaan yksityiskohtia niin luonnossa esiintyvistä kasveista kuin oman kuoren alle kätketyistä muistoista ja tuntemuksista. Taiteilijaa kiehtoo jäätyneet lumiharjanteet tunturimaisemassa tai jään alle kuolleiden kasvien estetiikka, mutta näiden elementtien toisintamisen sijasta hän keskittyy kuvaamaan sitä miltä tuntuu kun kokee maisemaa tai löytää luonnosta jotain mitä ei ole aikaisemmin kohdannut.”

Teokset Jääheinä I-III.
Kaipuun kehän heijastuksia -teos.

Lasinpuhallustöitä filigraanitekniikalla

Helmi Remes kysyy teoksillaan myös, mitä on kauneus. Ja kauniitahan hänen teoksensa ovat, kaikki niistä, mutta erityisesti metalliin yhdistetyt lasinpuhallustyöt, joissa on valkoista piirrosmaista viivaa. Remes työskentelee yhdessä useamman puhaltajamestarin kanssa, ja teosten valmistuksessa on käytetty tarkkuutta ja taitavaa lasinpuhallustyötä vaativaa monivaiheista filigraanitekniikkaa.

Määritelmän mukaan filigraanilasi on ”väritöntä tai hennon sävyistä lasia, jonka massaan on sulatettu värikkäitä lasilankoja.” Tämä vanhalta ajalta tunnettu lasinvalmistusmenetelmä oli erityisesti suosiossa Muranon saarella Venetsiassa 1500-luvulla. Se on ollut myöhemminkin yksi venetsialaisen lasin tunnuspiirteistä. Filigraanilasin erityismuoto on verkkolasi, jossa langat menevät ristiin.

Helmi Remeksen teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä niin gallerioissa kuin museoissa Suomessa ja Euroopassa. Yksi niistä oli Fresh-yhteisnäyttely Venetsian lasiviikolla vuonna 2021. Hänen teoksiaan on hankittu Muranon lasimuseon, Suomen lasimuseon, Kiirunan modernin taiteen museon sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiön ja Suomen valtion taidekokoelmiin.

Näyttely avoinna 21.8.2022 saakka

Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka Auran Galleriassa, jonka osoite on  Yliopistonkatu 7, Turku. Galleria on avoinna 14.8. saakka kesäajoin eli tiistaista perjantaihin klo 11–17, lauantaina klo 11–14 ja sen jälkeen se on avoinna myös sunnuntaisin klo 13–16.

Vaalean lohenväristä maljaa elävoittävät pohjan herkät valkoiset lasilangat.
Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola

Viiniä maistelemassa Rondassa

Joaquín Fernandezin viinitila on muutaman kilometrin päässä Rondasta. Kävimme siellä tutustumaan luomutilan toimintaan ja maistelimme viinejä lounaalla.

Joaquín Fernandezin tilalla pääsee myös tutustumaan viinien tekemiseen, maistelemaan niitä, lounaalle ennakkotilauksella, järjestämään juhlia häistä yritysten tilaisuuksiin sekä myös majoittumaan. Paikka on auki vuoden jokaisena päivänä.

Tila sijaitsee mäen päällä ja sieltä aukeaa kauniit näkymät viiniviljelyksille. Kauempana siintää vuoria.

Silmä lepää tässä kauniissa maisemassa.

Teinipojan toteutunut haave

Kuusitoista vuotta sitten nykyisen viinitilan paikalla oli pelkkää peltoa. Nyt siellä on Finca Los Frutales -tila, joka on sekä Joaquin Fernandezin perheen koti että viinialan yritys.

Joaquin Fernandez kasvoi Córdobassa. Hänen isänsä oli rakennustyöläinen ja poika seurasi hänen jäljissään. Joaquín Fernandez oli 14-vuotiaana isänsä apuna tekemässä korjauksia eräällä viinitilalla. Tislaamossa leijunut tuoksu oli hänestä maaginen ja se otti hänet valtoihinsa. Hän tiesi, mitä polkua hänen pitäisi kulkea. Se tosin oli aika pitkä.

Hän teki töitä kivenhakkaajana ja säästi kolmisenkymmentä vuotta perustaakseen oman viinitilan. Samalla hän myös opiskeli viinin- ja maanviljelyä. Monikymmenvuotinen unelma alkoi toteutua vuonna 2000 säästöjen ja pankkilainan turvin. Sopiva paikka löytyi Serranía de Rondan alueelta.

Joaquín Fernandezin mukaan ihmiset hiukan kummastelevat hänen siirtymistään kivistä, erityisesti marmorista, viiniin. Hänen mukaansa kyse on samasta asiasta: jonkin arvokkaan ja kauniin aikaansaamista luonnon antimista, oli se sitten marmoria, puuta, kiviä tai rypäleitä. Tämä tarina löytyi Rondan viinitiloja esittelevältä sivustolta.

Viinejä ja paellaa

Maistelimme neljää viiniä, jotka olivat Los Frutales Rosado, Hacienda Vizcondesa (Roble), Merlot-Syrah ja Finca los Frutales Igualado. Rosado ja Roble on valmistettu Merlot-rypäleistä, Merlot-Syrah nimensä mukaisista rypäleistä ja Iguanon valmistamiseen on käytetty Cabernet-Sauvignon-, Garnacha- ja Merlot– ja Syrah-rypäleitä. Ne kypsytetään ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Viinejä maisteltiin ruoan kanssa. Alkuruokana oli juusto- ja salamisiivuja sekä salaattia, pääruokana paellaa, lisänä oli myös vaaleaa leipää. Viinit olivat maukkaita ja pidin myös punaviineistä, joiden ystävä en erityisesti ole; liharuoan kyytipoikana menee lasillinen, mutta muutoin valitsen valkoviinin tai oluen. Jätän kuitenkin juomien tarkemman arvioinnin.

Viininmaistelun voi tilata verkosta etukäteen täyttämällä lomakkeen. Tilaisuuden kesto on noin tunti ja vartti. Viinitilan verkkosivuilta en löytänyt maistelun hintaa, mutta Tripadvisorissa joku kävijä kertoi neljän viinin maistelun pienten napostelujen kanssa maksaneen 18 euroa per henkilö. Kyseiseltä sivulta löytyy lisää kuvauksia paikasta; suurin osa arvostelun kirjoittajista on antanut viinitilalle erinomaisen arvion.

Joaquin Fernandezin tilan tuotantoa, kaikki luomua.
Ravintolasta on avoimet näkymät viiniviljelmille.

Pellolta pulloihin

Kävimme katsomassa myös viininvalmistusta, jota meille esitteli Moisés Fernandez, tilan perustajan poika. Hän kertoi viininvalmistuksen monista vaiheista.

Tilalla on 9,2 hehtaaria maata luomuviinirypäleiden kasvattamiseen. Satoa saadaan noin 60 000 kiloa vuodessa. Tästä määrästä valmistetaan noin 36 000 litraa viiniä noin 50 000 pulloon. Viinirypäleiden poiminta alkaa elokuussa ja se tehdään käsin aikaisin aamulla.

Valmistushuoneissa oli isoja terässammioita, tynnyreitä ja lopulta isoja metallihäkkejä täynnä pullotettua viiniä. Seinällä on mittari, joka kertoo ilmeisesti sammioiden lämpötiloista.

Viinitynnyrit olivat muuttuneet hauskoiksi pihakoristeiksi. Taustalla rakennus, jossa viini valmistuu ja etenee terässammioista tynnyreihin ja pulloihin.
Moisés Fernandez kertoi rypäleiden monivaiheisesta matkasta pellolta pulloihin ja pöytiin.
Viininvalmistuksen lämpötilat ovat seurannassa.
Viini kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä noin vuodesta puoleentoista vuoteen. Puinen tynnyri tuo viinin aromeihin tammisuutta ja vaniljaisuutta.
Pullo poikieen valmiina maailmalle.

Tilan viineillä on Andalusian ja Euroopan luomumerkki yhtenä kolmesta rondalaisesta viinitilasta. Puna- valko- ja roséviinejä viedään muun muassa Kanadaan, Belgiaan ja Tanskaan, mutta Suomen Alkon valikoimista niitä ei löydy.

Lue lisää Rondasta: Paluu Rondaan.

Normaali