K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, silläKristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.
Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.
Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.
On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.
Ensimmäiset aiheet ovat tässä:
Keittiö
Käpy
Keskellä
Kaatunut
Kakku
Keittiö
Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.
Vietin pari kevättalvista viikkoaNorpas-residenssissäTaalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.
Käpy
Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.
Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se onTurun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.
Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.
Keskellä
Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.
Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.
Kaatunut
Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.
Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.
Kakku
Kuvassa on espanjalainen juustokakku.
Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.
Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.
Vuoden päätyttyä ja uuden alkaessa on tapana kerrata kaikkea tapahtunutta. Teen nyt samantyylisen matkaraportin viime vuodesta 2021 kuin vuosien 2019 ja 2020 menoista. Yllättävän paljon niitä olikin – vallitsevien olosuhteiden vuoksi kaikki kotimaassa.
Vuonna 2021 en matkustanut kertaakaan ulkomaille ja sama tilanne oli edellisenä vuonna. Kävin Suomen rajojen ulkopuolella sentään kaksi kertaa vuonna 2019. Matkani ovat suuntautuneet kotimaahan ja niitä on ollut yllättävänkin paljon. Välillähän oli koronan suhteen rauhallisempaa. Kotikaupunkini Turku on myös tarjonnut kokemuksia ja kulttuuria.
Itselleni merkityksellisen ja etukäteen pelottavalta tuntuvan matkan tein tammikuussa SilmäklinikalleTurun yliopistolliseen keskussairaalaan. Kerroin kokemuksestani Sairaalaretkiä-sarjassa sillä ajatuksella, että joku kaihileikkaukseen tulija saa käsityksen edessä olevasta tapahtumasta. Postaus löytyy otsikolla Sairaalaretkiä IV: Silmäklinikka, Tyks.
Tyksin Silmäklinikalla kaihileikkaus sujui hyvin; olin pelännyt turhaan.
Perinteinen tammikuun meno,Matkamessut, oli siirretty ensin toukokuuhun pitkittyvän koronatilanteen ja viranomaisrajoitusten vuoksi. Sitten messut peruttiin tai oikeammin siirrettiin tammikuuhun 2022, josta ne on nyt siirretty edelleen tammikuuhun 2023.
Jos ei voi matkustaa kauas, kannattaa nähdä lähiympäristössä kauneutta ja katsottavaa. Tammikuun puolivälissä aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle kodin lähellä olevaan puistoon. Kuvasin innoissani talvista luontoa ja postaus löytyy otsikolla Talven ihmemaa Tähkäpuistossa.
Lukuviikolla 5.–11.4. esittelin matkakirjoja; tämän blogin teemaan sisältyvät myös nojatuolimatkat. Kerroin kaikkiaan viidestä kirjasta ja vuoden mittaan olen myös postannut muista matkakirjoista.
Huhtikuun 28. päivänä kävin miehen kanssa 31. hääpäivän kunniaksi lähimatkalla Nauvossa. Päivä oli aurinkoinen, mutta kevät vielä antoi odottaa itseään. merkkipäivän lounaan nautimme L´Escal -ravintolassa. Kävimme katsastamassa myös Luovien ladyjen kesän majoituspaikan Kirjais Kursgårdin.
Onnittelin vuoden aikana kahta merkittävää persoonaa, luonnonvalokuvauksen uranuurtajaa Hannu Hautalaa sekä maailman vanhinta bloggaajaa Dagny Carlssonia postauksissa Onnea Hannu 80 vuotta! ja Onnea, Dagny!Molemmat ovat kevään lapsia.
Kesäkuun alussa oli Smakumatkalla Naantalissa, jolloin pääsin maistelemaan naantalilaisten kahviloiden ja ravintoloiden Smaku-annoksia. Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestettiin Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.
Kävin Naantalissa myös kesäkuun puolivälissä tapaamassa Satu-ystävääni Pasta la Hasta -ravintolassa. Poikkesin myös Kristiina Turtosen ateljeessa ja galleriassa ja vaihdon kuulumisia taiteilijan kanssa. Kristiina tekee maalausten lisäksi myös hämmästyttävän pikkutarkkoja lyijykynäpiirroksia.
Kristiina Turtonen ateljeessaan Naantalissa.
Helsingissä vietin turistielämää yhden kesäkuisen viikon. Tutustuin Vallisaaren vallanneeseen taidetapahtumaan ja tein postauksen Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa. Poikkesin majapaikkani lähistöllä olevaan Töölön kirjastoon. Kävin myös ystäväni Maaritin kanssa Suomenlinnassa, joka oli tosi kaunis, kaikki kukki: syreeni sinisenä ja valkoisena, hedelmäpuut valkoisena ja idänukonpalko keltaisena.
Idänukonpalko väritti Suomenlinnan rantamaisemia.
Tapasin viikon aikana myös Helena-ystävääni, joka tutustutti hauskaan Flying Dutch -laivaravintolaan Pitkäsillan kupeessa. Serkkuani Eijaa tapasin Hakaniemen torilla ja kävimme myös Hakaniemen kauppahallissa. Aleksanterinkadulta löysin Glasshouse Helsingin, jonka yläkerrassa oli taidenäyttely ja alakerrassa designtuotteiden myymälä. Kävin myös Taidehallissa katsomassa Tony Vaccaron valokuvanäyttelyn Elämä on ihanaa.
Kesäkuun toinen matka suuntautui Tampereelle, jossa Päivit juhlivat porukalla nimipäiväänsä 16.6. ja tuloksena on postaus Päivin nimipäivät manselaisittain. Juhannusta vietimme kotona ja yhdellä tuttavien mökillä Hirvensalossa.
Juhannuksena oli aikaa tarkkailla muurahaista pionin nupussa.
Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Nauvossa kymmenvuotisjuhlien merkeissä. Siitä voi lukea postauksessaLuovat ladyt Nauvossa.
Elokuun alussa vietin muutaman päivän juurillani Kurejoella, Alajärvellä. Tehtävänä oli poimia kypsät karviaiset sekä valkoiset, mustat ja punaiset viinimarjat pakastettaviksi. Yhtenä päivänä kävin ”kirkolla” sanan varsinaisessa merkityksessä eli katsoin taas Alajärven kirkon hautausmaineen sekä Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia kaupungin hallinto- ja kulttuurikeskuksessa, joita ovat muun muassa kaupungintalo, seurakuntakeskus ja kaupunginkirjasto.
Alvar Aallolla on oma nimikkotie Alajärvellä.
Elokuussa vietin kaksi hotellilomasta Helsingissä. Radisson Blu –hotelliketju mainosti heinäkuussa erittäin edullisia yöpymishintoja, joten tulin varanneeksi kaksi majoitusta. Toinen niistä oli tarkoitettu Tietokirja.fi-tapahtumaan, joka ilmoitettiin pidettäväksi 25.–26.8.2021, mutta joka sittemmin peruutettiin. Tämä ajankohta osoittautui oivalliseksi, sillä pääsimme mieheni kanssa katsomaan We Will Rock You -musikaalia Helsingin jäähalliin – sattumoisin juuri tuona iltana puoleen hintaan.
Toinen majoitus oli varattu äiti-tytär-laatuaikaan. Kuljimme Maijun toiveiden mukaan kirppiksillä ja second hand -liikkeissä ja minun toiveideni mukaan kirjakaupoissa. Onnistuimme tunnin jonotuksella pääsemään katsomaan Venäjän kuuluisimman taidemaalarin Ilja Repin -näyttelyäAteneumiin. Näin sen vielä toistamiseen Suomen tiedetoimittajien järjestämän ryhmäkäynnin ansiosta.
Kävimme myös syömässä Kaisaniemenkadulla olevassa ravintolassa, joka oli aikaisemmin nimeltään Lost in Helsinkija josta tein postauksen paikan mielenkiintoisen sisustuksen vuoksi. Ravintola oli nimeltään Meet Sally ja sisustus oli nyt paljon maltillisempi, ellei peräti tylsempi.
Tätä kirjoittaessani huomasin, että ravintola on saanut jälleen uuden nimen, Sortavala ja se kertoo olevansa ”hyvän oluen ja ruoan, kulttuurin ja yhdessäolon paikka.” Sen kahdessatoista oluthanassa on säännöllisesti vaihtuva valikoima kotimaisilta pienpanimotuottajilta. Ravintola haluaa panostaa myös estetiikkaan, joten Sortavala on ”sisustettu alan käsityöläisten tekemillä metalliornamenteilla sekä sävytetty lämpimillä, kauniilla väreillä.”
Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussaBooktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla ja Puutori Blues sekä elokuussa Taiteiden yö.
Vuoden 2021 aikana olin mukana juhlissa, joista kaksi iloisissa tunnelmissa ylioppilasjuhlissa Ravintola Juliniassa Turussa ja isän edelliseltä kesältä siirretyissä 80-vuotisjuhlissa Krookilan Wanhassa Tuvassa, joka on tunnelmallinen lounas- ja juhlapaikka Raisiossa. Surullinen juhla oli jäähyväisten jättäminen Tuula-tädilleni Honkanummen hautausmaalla ja Paavalinkirkon seurakuntasalissa.
Toinenkin lokakuun vakiotapahtumani liittyy valokuvaukseen eli Hanko Fotofestival. Se osui harmittavasti samaan viikonloppuun kuin Turun Kirjamessut, jotka jätin väliin. Helsingin kirjamessuilla pääsin käymään useamman päivän ajaksi, ja siitä voit lukea postauksessa Kohtaamisia Kirjamessuilla.
Lokakuun lopussa oli vuoden toinen laivamatka nyt risteilynä Viking LinenAmorellalla ystäväni Tuijan kanssa. Halusimme hyödyntää saamani lahjakortit, joilla sai maksuttoman matkan. Reissun päätarkoituksena oli viettää eräänlaista kirjoitusretriittiä ja Tuijan tulevan blogin suunnittelutyöpajaa. Väkeä laivalla oli yllättävänkin paljon, pääasiassa perheitä ja eläkeläisiä.
Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:llä oli Tampereen Kirjafestareilla messuosasto sekä Vuoden Luontokuva 2021 -näyttely.Kuva: Gordon Johnson/ Pixabay.
Minne matka vuonna 2022?
Mutta mitä tuo vuosi 2022 tullessaan? Toivon, että TBEX–organisaation maaliskuussa Marbellaan, Espanjaan pidettäväksi suunniteltu matkabloggaajien konferenssi voidaan toteuttaa. Nyt koronaviruksen omikronmuunnoksen jyllätessä en jaksa kuitenkaan olla kovinkaan toiveikas. Parista pandemiavuodesta olen oppinut, että suunnitelmia voi tehdä, mutta pitää varautua niiden muutokseen.
Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa kesäkuussa, Luovat ladyt -viikko Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäivät, Loviisan Wanhat Talot elokuussa, Hanko Fotofestival syyskuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessut lokakuussa, Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät ja Vuoden Luontokuva -festivaalit Helsingissä – nyt täytyy vain seurata, toteutuvatko nämä tapahtumat
Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2022.
Lumi kuorruttaa kaupunkipuiston aivan toisen näköiseksi. Kauneutta kasveissa on keväällä ja kesälläkin, mutta talvinen maisema lumoaa valollaan ja pehmeillä muodoillaan.
Talvi yllätti taas suomalaiset. Täällä etelässäkin on maa valkoisenaan ja puidenkin oksat kantavat lumikuorrutuksen. Tiistaina 12.1.2021 puhkunut Toini-myrsky teki tuhojaan ja liikenteessä on ollut paljon kolareita ja muita pulmia. Urheiluvälineliikkeet ovat myyneet hyllyt tyhjiksi talviurheiluvälineistä. Sosiaalisen median kanavat ovat kuitenkin täyttyneet kauniista talvikuvista ja ihastuneista kommenteista.
Kuljin kuin Liisa Ihmemaassa
En ole talven suuri ystävä. Kylmyys, lumi, jää ja liukkaus ovat tuntuneet enemmän hankaluuksilta kuin ilon aiheilta. Kokemusta on liukastumisesta ja tahattomasta spagaatista, jota seurasi leikkaus ja kolmen kuukauden sairasloma. Käytänkin uskollisesti nastakenkiä.
Eilinen aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle Tähkäpuistoon. Ja siellähän olin kuin Liisa Ihmemaassa ja otin kännykälläni kymmeniä kuvia. Kädet olivat kohmeessa, kun en malttanut laittaa niitä välillä hansikkaisiin.
Koivujen riippaoksissa oli kuin timantteja, jotka säihkyivät varhaisen iltapäivän viistossa valossa. Isoiksi kasvaneet vuorimännyt olivat lumikuorrutteen alla. Pensaiden oksat olivat valkoisenaan. Penkit olivat paksun lumipeitteen alla. Liekö Toini-myrsky antanut kuoliniskun puulle, joka lepäsi nyt maassa? Myös pihamme tuomen yksi isommista oksista retkotti katkenneena.
Puiston perennapenkkien jälkeinen polku tuntui oudolta, sillä se oli jotenkin omituisesti kaventunut, ikään kuin puut ja pensaat olisivat lähentyneet toisinaan. Vaikutelman ehkä synnytti puiden ja pensaiden lumen painosta alas taipuneet oksat.
Kävelin pienen kaarisillan jälkeen metsään, jossa osa polusta on päällystetty pitkospuilla. Siellä piti askeltaa varovasti, että pysyi puiden päällä, eikä osunut niiden välisiin rakoihin. Saattoi olla hyvää tasapainoiluharjoittelua.
Puistossa oli paljon kulkijoita samalla asialla kuin minä. Ja kyllä vain turkulaisetkin vastoin mainettaan juttelevat kohdatessaan. Minäkin vaihdoin muutaman sanan koiraansa ulkoiluttavan vanhemman pariskunnan sekä samaan kuvauspaikkaan osuneen nuoren miehen kanssa. Ihastelimme kaikki talven ihmemaata ja luonnon kauneutta.
Luonnon kokonaistaideteos
Koko puisto tuntui upealta kokonaistaideteokselta, jonka kauneutta korosti auringonpaiste. Päivä oli kuin lupaus siitä, että valoa kohti olemme kulkemassa. Samalla kävi mielessä sekin, että kyllä me mittaamattoman paljon menetämme, jos talven lumet ja jäät meiltä katoavat.
Tietoja Tähkäpuistosta (ruotsiksi Axparken):
Kuningas Kustaa Vaasan päätöksellä Turun kaupungin alueeksi vuonna 1530.
7,7 ha, 4,4 ha rakennettua puistoa.
Tunnetaan myös nimellä Ruusupuisto.
Puiston hoitoluokitus: A2 käyttöviheralue.
Puistossa on 37 erilaista havu- ja lehtipuuta, 110 pensasta sekä noin 90 eri lajiketta perennoja ja maustekasveja.
Rosariumissa on noin 400 ruusulajiketta.
Tähkäpuisto löytyy Turusta Petreliuksenpolulta, Uudenmaantien ja Peltolantien välissä, Henrikinkirkon vieressä.
Kauppatorilta Tähkäpuistoon pääsee helposti muun muassa busseilla 61 (Peltolantie, Henrikinkirkon pysäkki) sekä 7 ja monilla 7-alkuisilla linjoilla (Uudenmaantie, Tähkäpuiston pysäkki).
Nyt ei voi matkustaa minnekään. Parasta siis nauttia kodista ja lähiympäristöstä.
Siirtolavan varoitus on tehty muunlaista tilannetta varten, mutta tämä on nyt syytä pitää mielessä.
Kuva: THL.
Huomasin tässä yhtenä päivänä, että Parasta lähteä nyt -blogini nimi on tällä hetkellä kaikkien ohjeiden ja neuvojen vastainen. Nyt ei nimenomaan kuulu lähteä minnekään, vaan pysytellä pandemiaa paossa neljän seinän sisällä, kotona. Ulkoilla voi, kunhan välttää ihmisjoukkoja ja pitää turvavälin. Jos on yli 70-vuotias ja/tai riskiryhmään kuuluva, määräys on entistä tiukempi: pysy kotona.
Kuva: THL.
Viikon kohokohtana piknik lähipuistossa
Olen noudattanut sääntöä täsmällisesti ja elämä on ollut hyvin rajoittunutta: etätöitä ja vapaa-aikaa kotona, hiukan ulkoilua, pari kauppareissua.
Viime viikolla kävin reippailemassa Ruissalossa. Arkisesta iltapäivästä huolimatta luonnonkauniilla saarella oli runsaasti ulkoilijoita. Etäältä kuitenkin ohitimme toisemme. Sää oli puuskainen, mutta se jotenkin sopi pään tuulettamiseen.
Ruissalon Kolkassa oli ulkoilijoiden lisäksi kalastajia.
Ruissalon Kolkasta löytyy mielenkiintoisia kivikasoja. Samanlaisia olen nähnyt Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla.
Sunnuntain huvina oli pikniktapaaminen ystävän kanssa Tähkäpuistossa. Teetä, ruissämpylää ja kuohuviiniä menneen merkkipäivän kunniaksi. Välillä paistoi aurinko kylmässä kevätsäässä ja hetken saimme rakeitakin pöydällemme. Oli kuitenkin vaihtelua normipäivään hiukan absurdilla juhlahetkellämme ja väkisinkin nauratti.
Lämpimiä vaatteita, teetä, ruissämpylöitä ja kuohuviiniä – niistä se on maaliskuinen piknikretki tehty. Ystäväni Marja yrittää poksauttaa pullon auki.
Tekemisestä ja ajankulusta ei ole puutetta. Kirjojakin on kerääntynyt hyllyihin mukavaksi kotivaraksi, lehtiä samoin.
Surettaa tietysti kaikki kivat kevään menot, jotka ovat peruuntuneet ja samoin voi käydä kesäriennoille. Ehkä jotain kivaa tulee tilalle? Mutta monella on paljon isompia huolia työn tai yritystoiminnan menettämisestä ja taloudellisesta ahdingosta.
Tauteja taiteessa
Tällaiseen tilanteeseen ei monenkaan mielikuvitus riittänyt – paitsi kirjailijoilla ja elokuvantekijöillä. Jos olisin kova scifikirjallisuuden harrastaja, olisin saattanut lukea jonkun pandemiaromaanin, mutta olen jättänyt tämän lajin väliin. John Suitsin ohjaama ja Dustin T. Bensonin kirjoittamaPandemic–elokuva julkaistiin vuonna 2016. Katsoin hiukan traileria, mutta enpä välitä nähdä elokuvaa. Lieneepä noita scifikirjoja tehty paljon muitakin.
Nyt esille on noussut myös englantilaisen kirjailijan Daniel Defoe kirjoittama Ruttovuosi (1722), jossa kuvaillaan ruton leviämistä 1660-luvulla Lontoossa. Kirjailija tunnetaan paremmin Robinson Crusoe -kirjastaan.
Tietoa ja toivoa
Suomessa on nyt 1 446 varmistettua koronavirustapausta (COVID-19). Niistä suurin osa eli 931 on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella (HUS). Tilannetta voi seurata THL:n koronakartasta.
John Hopkins -yliopiston COVID-19-seurannan mukaan maailmassa on todettu yli 887 067 tartuntaa. Kuolleita on 44 264 ihmistä ja parantuneita 185 541 (lukujen tilanne 1.4.2020).
Uutisissakin aihe on päivästä päivään. Seurasin mediaa ahkerasti maaliskuun alussa, kun vielä eli ajatus Sisilian matkasta – kuulostaa nyt oudolta. Olen harventanut uutisten seuraamista pariin kertaan päivässä plus aamun sanomalehdet päälle. Päivällä kuuntelen etätyön ratoksi CD-levyjä.
Suosittu bloggaaja, kolumnisti, kirjailija ja psykologi Maaret Kallio korostaa Ylen haastattelussa toivon merkitystä. Hänen mukaansa vaikeina aikoina kannattaa muistaa kaksi tärkeää sääntöä: Älä jää yksin, äläkä jätä yksin.
Maaret Kallio neuvoo, että joka päivä kannattaa myös kysyä itseltään: ” Mikä tänään on todella tärkeää? Mihin minua tänään tarvitaan? Mitä minä tarvitsen tänään itselleni?” Ja erityisen tärkeää on kysyä: ”Missä toivoni elää juuri nyt?”
Hyvä kysymys. Täytyy vain ajatella, että tämäkin menee ohi. Päivä päivältä. Tosin ei vielä olla pahimmassa tilanteessa.
Onneksi luonto herää ja sitä voi seurata ikkunoista ja parvekkeelta. Ja uloskin vielä pääsee.
Kohta on vihreää!
Kimallusta ja kasvua Tähkäpuiston pienessä matsälammikossa.
Ehkä se päivä vielä paistaa risukasaankin?
Kotimaan kohteet etusijalle
Nyt ei ole matkailun aika, mutta menneitä matkoja voi muistella ja ehkä haaveilla tulevista. No voisivat kyllä lähiaikoina suuntautua kotimaahan, jotta nyt kovilla olleet yrittäjät selviäisivät paremmin tästä kauheasta koronavuodesta.
Yritin löytää positiivisen sävyn otsikkoon, vaikka en ole oikeastaan talvi-ihminen. Olemme siirtyneet nastakenkien, heijastimien ja kerrospukeutumisen aikaan.
97. 18.8.2017 jää meille kaikille muistoihin pelon perjantaina. Lähdin hakemaan kauneutta luonnosta, halusin sulkea silmäni ja korvani hetkeksi median välittämiltä tiedoilta. Värikkäitä kukkia löytyi Tähkäpuistosta ja soliseva suihkulähde Turun hautausmaalta.
96. Suihkulähde, Turun vanha hautausmaa.
Suihkulähde Turun hautausmaan uurnahauta-alueella.
Raitakuunlilja.
Tarhapäivänlilja.
Tarhapäivänlilja.
Raitakuunliljan lehtiä aamukasteessa.
Tähkäkimikki-
Raitakuunlilja.
Kallionauhus.
Jalokello.
Tarhapäivänlilja.
Punatähkä.
Syyskaunosilmä.
Purppurapunalatva houkutteli luokseen hyönteisiä. Pehosta en saanut kuvattua siivet levällään.
Parasta lähteä nyt 