Epidemia, Luonto, Matkustaminen, Puisto

Parasta pysyä kotona

Nyt ei voi matkustaa minnekään. Parasta siis nauttia kodista ja lähiympäristöstä.

Siirtolavan varoitus on tehty muunlaista tilannetta varten, mutta tämä on nyt syytä pitää mielessä.

Kuva: THL.

Huomasin tässä yhtenä päivänä, että Parasta lähteä nyt -blogini nimi on tällä hetkellä kaikkien ohjeiden ja neuvojen vastainen. Nyt ei nimenomaan kuulu lähteä minnekään, vaan pysytellä pandemiaa paossa neljän seinän sisällä, kotona. Ulkoilla voi, kunhan välttää ihmisjoukkoja ja pitää turvavälin. Jos on yli 70-vuotias ja/tai riskiryhmään kuuluva, määräys on entistä tiukempi: pysy kotona.

Kuva: THL.

Viikon kohokohtana piknik lähipuistossa

Olen noudattanut sääntöä täsmällisesti ja elämä on ollut hyvin rajoittunutta: etätöitä ja vapaa-aikaa kotona, hiukan ulkoilua, pari kauppareissua.

Viime viikolla kävin reippailemassa Ruissalossa. Arkisesta iltapäivästä huolimatta luonnonkauniilla saarella oli runsaasti ulkoilijoita. Etäältä kuitenkin ohitimme toisemme. Sää oli puuskainen, mutta se jotenkin sopi pään tuulettamiseen.

Ruissalon Kolkassa oli ulkoilijoiden lisäksi kalastajia.

Ruissalon Kolkasta löytyy mielenkiintoisia kivikasoja. Samanlaisia olen nähnyt Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla.

Sunnuntain huvina oli pikniktapaaminen ystävän kanssa Tähkäpuistossa. Teetä, ruissämpylää ja kuohuviiniä menneen merkkipäivän kunniaksi. Välillä paistoi aurinko kylmässä kevätsäässä ja hetken saimme rakeitakin pöydällemme. Oli kuitenkin vaihtelua normipäivään hiukan absurdilla juhlahetkellämme ja väkisinkin nauratti.

Lämpimiä vaatteita, teetä, ruissämpylöitä ja kuohuviiniä – niistä se on maaliskuinen piknikretki tehty. Ystäväni Marja yrittää poksauttaa pullon auki.

Tekemisestä ja ajankulusta ei ole puutetta. Kirjojakin on kerääntynyt hyllyihin mukavaksi kotivaraksi, lehtiä samoin.

Surettaa tietysti kaikki kivat kevään menot, jotka ovat peruuntuneet ja samoin voi käydä kesäriennoille. Ehkä jotain kivaa tulee tilalle? Mutta monella on paljon isompia huolia työn tai yritystoiminnan menettämisestä ja taloudellisesta ahdingosta.

Tauteja taiteessa

Tällaiseen tilanteeseen ei monenkaan mielikuvitus riittänyt – paitsi kirjailijoilla ja elokuvantekijöillä.  Jos olisin kova scifikirjallisuuden harrastaja, olisin saattanut lukea jonkun pandemiaromaanin, mutta olen jättänyt tämän lajin väliin. John Suitsin ohjaama ja Dustin T. Bensonin kirjoittama Pandemicelokuva julkaistiin vuonna 2016. Katsoin hiukan traileria, mutta enpä välitä nähdä elokuvaa. Lieneepä noita scifikirjoja tehty paljon muitakin.

Nyt esille on noussut myös englantilaisen kirjailijan Daniel Defoe kirjoittama Ruttovuosi (1722), jossa kuvaillaan ruton leviämistä 1660-luvulla Lontoossa. Kirjailija tunnetaan paremmin Robinson Crusoe -kirjastaan.

Tietoa ja toivoa

Suomessa on nyt 1 446 varmistettua koronavirustapausta (COVID-19). Niistä suurin osa eli 931 on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella (HUS). Tilannetta voi seurata THL:n koronakartasta.

John Hopkins -yliopiston COVID-19-seurannan mukaan maailmassa on todettu yli 887 067 tartuntaa. Kuolleita on 44 264 ihmistä ja parantuneita 185 541 (lukujen tilanne 1.4.2020).

Tietoa on tarjolla runsaasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on koonnut paljon infoa sivulle Ohjeita kansalaisille koronaviruksesta ja ulkoministeriön sivuilta löytyy muun muassa matkustustiedotteet ja Kysymyksiä ja vastauksia matkustamisesta ja koronaviruksesta -sivu.

Uutisissakin aihe on päivästä päivään. Seurasin mediaa ahkerasti maaliskuun alussa, kun vielä eli ajatus Sisilian matkasta – kuulostaa nyt oudolta. Olen harventanut uutisten seuraamista pariin kertaan päivässä plus aamun sanomalehdet päälle. Päivällä kuuntelen etätyön ratoksi CD-levyjä.

Suosittu bloggaaja, kolumnisti, kirjailija ja psykologi Maaret Kallio korostaa Ylen haastattelussa toivon merkitystä. Hänen mukaansa vaikeina aikoina kannattaa muistaa kaksi tärkeää sääntöä: Älä jää yksin, äläkä jätä yksin.

Maaret Kallio neuvoo, että joka päivä kannattaa myös kysyä itseltään: ” Mikä tänään on todella tärkeää? Mihin minua tänään tarvitaan? Mitä minä tarvitsen tänään itselleni?” Ja erityisen tärkeää on kysyä: ”Missä toivoni elää juuri nyt?”

Hyvä kysymys. Täytyy vain ajatella, että tämäkin menee ohi. Päivä päivältä. Tosin ei vielä olla pahimmassa tilanteessa.

Onneksi luonto herää ja sitä voi seurata ikkunoista ja parvekkeelta. Ja uloskin vielä pääsee.

Kohta on vihreää!

Kimallusta ja kasvua Tähäpuiston pienessä matsälammikossa.

Ehkä se päivä vielä paistaa risukasaankin?

Kotimaan kohteet etusijalle

Nyt ei ole matkailun aika, mutta menneitä matkoja voi muistella ja ehkä haaveilla tulevista. No voisivat kyllä lähiaikoina suuntautua kotimaahan, jotta nyt kovilla olleet yrittäjät selviäisivät paremmin tästä kauheasta koronavuodesta.

Mikä on sinun suosikkikohteesi Suomessa?

Normaali
Luonto, Matkakohde

Talven aurinkoa Ruissalossa

Kauniina kevättalven päivänä retki Ruissaloon piristää. Jäätä, merta, raikasta ilmaa ja aavistus seuraavasta vuodenajasta.

Ruissalon saari on monelle turkulaiselle mieluinen ulkoilualue. Tämä reilun 23 neliökilometrin kokoinen vehmas alue on suurelta osin luonnonsuojelualuetta tammimetsineen ja lehtoineen sekä monipuolisine kasvustoineen ja eliöineen.

Saareen pääsee siltaa pitkin omalla autolla tai linja-autolla ( linja 8. Puutori-Ruissalo) ja kesäisin Fölin vesibusseilla. Ruissalo on suosittu myös pyöräilyalueena. Saari on seitsemän kilometriä pitkä ja sen leveys vaihtelee vajaasta kilometristä kolmeen kilometriin.

Ruissalo on mielestäni parhaimmillaan keväällä ja kesällä, jolloin sen vihreys kukoistaa. Hieno käyntikohde on silloin Kasvitieteellinen puutarha ulkoalueineen ja kasvihuoneineen.

Ruissalo on toki talvellakin upea paikka. Sain tästä tuoreen kokemuksen sunnuntaisella ulkoiluretkellä, joka suuntautui yhteen lempipaikoistani eli Kolkkaan. Se on kapea niemi Saaronniemen päässä. Erityisesti sen kärjestä pääsee ihailemaan merta, Airistoa.

Aurinkoisena sunnuntaina voi olla varma, että moni muukin suuntaa Ruissaloon ja ainakin Saaronniemessä oli melkoinen kansainvaellus. Leirintäalueen parkkipaikka oli täynnä autoja ja liikkeellä oli kaikenikäisiä lapsiperheistä senioreihin. Mukana oli paljon myös nelijalkaisia kulkijoita.

Kolkan polkua pitkin niemeen, joka on ulkoilijoiden, lintubongareiden, kalastajien ja aikoinaan myös naturistien suosiossa.

Tie Kolkkaan oli paikka paikoin hyvin jäinen. Onneksi oli nastakengät jalassa, mutta niilläkin kuljin hyvin varovasti. Näytti liukkaus olevan puheenaiheena muillakin.

Osa merestä oli vapaana, mutta rannolla oli jäälauttoja, joista muodostui koristeellinen kuvio. Meri kuljetti niitä vauhdilla eteenpäin.

Saaronniemen rantaa.

Saaronniemen rannassa kuljin siinä kohtaa, josta on kulku saunalle. Oli hiukan hämmentävää, kun yht´äkkiä vieressä olikin bikineihin pukeutunut nuori nainen juttelemassa kaverilleen.

Kävi ilmi, että olin alueella saunan aukioloaikana ja saunasta laiturille kulki vilkkaasti avantouimareita. Tuntui olevan kovasti suosittu harrastus. Saaronnniemen talviuintikausi alkaa lokakuun alusta ja kestää huhtikuun loppuun. Saunaan pääsee lämmittelemään pientä maksua vastaan.

Näitä rappusia pääsee kastautumaan hyiseen veteen – oikealta alas ja vasemmalta ylös.

Saaronniemen rannassa oli myös nuotiopaikkoja ja savun grillatun makkaran tuoksu kulkeutui nenään. Laiturilla oli muutamia istuskelijoita silmät kiinni ja kasvot kohotettuna aurinkoon ‒ ehkä aistittavissa oli jo hiukan kevään lämpöä? Joillakin oli mukana eväitä ja termospulloja.

Jos kuumat juomat ja voileivät jäävät kotiin, niin Ruissalosta löytyy kahviloita ja ravintoloita. Talviaikaan palvelevat ainakin Honkapirtti, Cafe Vanha Tammi Kasvitieteellisessä puutarhassa ja Ruissalon kylpylän ravintola sekä viikonloppuisin Ruissalon kahvila Punainen tupa. Kesällä on lisää vaihtoehtoja, kuten tunnelmalliset Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva.

Punaisen tuvan munkkirinkilä jaettiin kahdelle.

 

Normaali