Loviisan kaupungin museossa pääsin hetkeksi menneen maailman tunnelmiin. Kauniita interiöörejä, taidokkaasti työstettyjä esineitä ja koloistaan kurkistelevia museohiiriä.
Marraskuisella retkellä pääsin vierailemaan Loviisan kaupungin museossa, joka toimii nykyisin vuonna 1755 rakennetussa Komendantintalossa. Museo järjestää vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä, erilaisia tapahtumia ja esitelmiä.
Tällaisia peilejä olisi Sylvi-mummuni sanonut kruusatuiksi.
Kerroin jo aikaisemmassa postauksessani museon Paparazzi-näyttelystä, jossa on esillä Aatos Åkerblomin valokuvia Eddie Brucen kokoelmista.
Museossa oli myös viehättäviä interiöörejä ja esineitä, joista otettuja valokuvia laitan tähän postaukseen esille.
Loviisan kaupungin museon kokoelmat edustavat paikallista kaupunkikulttuuria 1700-luvun keskivaiheilta saakka. Museon perusnäyttelyssä voi tutustua muun muassa kustavilaisiin huonekaluihin, hopea- ja tinaesineisiin sekä kaupungin merelliseen historiaan liittyviin esineisiin.
Nuoren tytön huone 1800-luvulta.
Arkun kansi oli koristeltu sisäpuolelta maalauksin. Vuosiluku on 1811.Tämä viehättävä esine on tanssikortti, johon daamit merkitsivät herroille lupaamiaan tansseja.Komea purjelaivan pienoismalli on osa museon merellistä esineistöä.
Ikkunalle on kerätty kauniita lasipulloja ja pikareita.
Säveltäjä Jean Sibelius liittyy Loviisan kaupungin historiaan ja siitäkin museo kertoo. Kaupungissa on toiminut aikoinaan kylpylä, jonka historiaa myös valotetaan.
Museon ylimmässä kerroksesta löytyy on museon oma erikoisuus eli tinanvalajan verstas. Siellä on paikallisten tinanvalajien vuosina 1757–1882 käyttämiä muotteja ja työkaluja.
Tinanvalajan verstas.
Paikallisten valokuvaajien mainoksia ja valokuvia.
Parhaillaan museossa voi tutustua 13.1.2022 saakka siihen, kuinka joulua vietettiin ennen. Komendantintalo on koristeltu eri historiallisten ajanjaksojen perinteiden mukaisesti jouluasuun.
Täällä myös museohiiret viettävät jouluaattoa pienissä ovelissa piilopaikoissaan. Hiiret ovat pehmoleluja, joita museoon tulevat lapset saavat etsiä – oiva konsti houkutella leikin varjolla kiinnittämään heidän huomiota museon esineisiin.
Tehtävä lapsille ja lapsenmielisille: bongaa hiiri!
Talon edustalta löytyy Komendantin puutarha, jossa kasvaa vanhoja hyöty- ja koristekasveja 1700- ja 1800-luvun hengessä. Puutarhaan on istutettu mausteyrttejä ja vihanneksia, väri- ja tuoksukasveja, humalaa ja tupakkaa ja siellä on myös lääkekasvimaa. Aluetta on täydennetty hedelmäpuilla, pensasaidalla sekä koristekasveilla. Kaikkiaan kasvilajeja on yli sata.
Loviisan puutarhayhdistyksen tietojen mukaan ”linnoituksen komendantti käytti aikoinaan muun muassa salviaa ruoansulatuksen edistämiseen, laventelia unettomuuden parantamiseen ja rosmariinia painajaisten torjumiseen.”
Marraskuussa kasvit oli tietysti leikattu lähes maan tasalle, mutta keväällä ja kesällä niitä on varmaan mielenkiintoista tutkia.
Komendantin talon puutarha oli jo valmistautunut talveen.
Loviisan kaupungin museo Komendantintalo Puistokatu 2 07900 Loviisa 044 450 5009 museo@loviisa.fi
Museo on avoinna tiistaista perjantaihin ja sunnuntaisin kello 12–16.
Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.
Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.
Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.
Luomuviljelyssä muinaisviljoja
Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.
Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.
Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.
Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto
Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.
Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittainLuomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.
Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.
Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.
Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.
Panimosta palkittuja oluita
Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.
Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.
Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.
Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.
Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awards –kilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.
Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).
Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.
Puoti täynnä maalaistuotteita
Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.
Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.
Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.
Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.
Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.
Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.
Kartano, ei vaan linna
Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty. Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.
Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.
Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?
Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.
Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.
Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksenretkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.
Kivileijonia ja simpukoita puistossa
Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.
Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius–jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija – ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.
Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.
Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.
Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.
Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.
Päivien yhteistä nimipäiväjuhlaa vietettiin tänä vuonna Tampereella, josta löytyi aika hyvä ote rentoon, päivimäiseen yhdessäoloon.
Päivänkakkara on sopiva nimikkokukka Päiveille.
Päivin päivää 16.6. on aikaisemmin juhlittu Päivien yhteisvoimin Turussa, mutta tänä vuonna löytyi Tampereelta aktiivisia Päivejä järjestämään nimipäiväämme, muun muassa Päivi Rantanen, Päivi Seppä, Päivi Vuorinen ja Päivi Kyssä.
Paikaksi organisaattorit olivat valinneet Hatanpään arboretumin. Tähän alueeseen kuulu oikeastaan kolme puistoa: Hatanpään kartanoa ympäröivä puisto (Hatanpäänpuisto – Kartano), varsinainen arboretum eli puulajipuisto (Hatanpäänpuisto – Arboretum) sekä Vihilahdenpuisto.
Harisoninruusu Aurora oli ainut ruusuista, jota ehdin ihailla kahvilan kupeessa.
Me noin tusina Päiviä olimme kartanon puistoalueella, jonka nurmikolle Tampereen Päivit olivat koonneet iloisen värisiä vilttejä istuma-alustoiksi.
Käsittämättömässä ohjelmassa (saattaa sisältää päivityksiä) oli nimipäiväjuhlien äiteihin kuuluvan Päivi Fagerströmin tervetulopuhe ja alkoholiton nimppariskumppa koristellusta muovipikarista. Nimipäivärunon eli Päivänkakkararunon esitti Päivi Seppä.
”Kaikille meille hyvänlaisille, koska ilman meitä mikään ei päivittyisi”, lausui Päivi Seppä.
Nimipäiväruno meille kaikille Päivielle; sanojen takana on Päivi Seppä.
Kahvilla kävimme Kahvila Arboretum Cafessa, joka toimii 1920-luvulla rakennetussa sairaalan entisessä saunarakennuksessa Hatanpään kartanon takana olevan ruusutarhan kupeessa.
Sul on aika hyvä ote
Pääsimme juhlapäivän kunniaksi keikalle. Mies ja kitara – Jukka Törmä.
Tamperelainen muusikko, lauluntekijä ja trubaduuriJukka Törmäviihdytti meitä musiikillaan ja jutuillaan.
Omimme heti Jukan omaa tuotantoa olevan laulun Aika hyvä ote, jonka kertosäe on kuin Päiveille tehty:
”Sul on aika hyvä ote sul on aika hyvä tatsi kaikessa mitä sä teet.”
Jukka Törmä yleisöineen.
Päivi Oikarinen ja kaimansa kuuntelivat trubaduurin esitystä. Ja hei, meillä kaikilla Päiveillähän on aika hyvä ote?
Välillä laitettiin jalalla koreasti.
Tiäräks tätä?
Musiikin jälkeen oli vuorossa Tiäräks tätä? -tietokilpailu ja aiheena oli mikäs muu kuin Päivi-tietous. Kymmenen kysymystä nimemme vaiheilta. Paras Päivi-tietäjä oli Päivi Mikkonen, joka sai palkinnokseen Bella Ella Peach Zero –kuohuviiniä ja Päivi (Marianne) -karkkipussin.
Fazer lanseerasi Marianne-nimikampanjan vuonna 2019, jolloin perinteistä suklaakarkkia sai myös muille nimille ja tämä kampanja jatkuu tänäkin vuonna kesän ajan. Kaupoista kannattaa siis etsiä näitä nimikoituja pusseja, mikäli haluaa ilahduttaa saajaa. Nimiä löytyy Päivin lisäksi aikamoinen valikoima.
Päivi Mikkonen oli päivittänyt parhaiten Päivi-tietoutensa.
Ohjelmaan oli optimistisesti merkitty arboretumin ihailua koko yön ajan, mutta vapaan yhdessäolon, jutustelun ja päivittelyn jälkeen keräsimme itsemme ja tavaramme ja suuntasimme kotimatkalle, kuka Tampereelle, kuka Turkuun ja muualle Suomeen.
Hatanpää on nyt sellainen paikka, jonne tiedän suunnata seuraavalla Tampereen matkallani. Olisi siellä ollut nähtävää.
Juhlia Turussa, Tampereella ja verkossa – missä vuonna 2022?
Viime vuosi 2020 oli tunnetusta syystä poikkeuksellinen. Ilman nimipäivääjuhlaa emme jääneet, mutta se toteutettiin verkossa.
Päivit ovat yhteydessä toisiinsa nimipäivien välilläkin omassa Parhaita Päiviä -Facebook-ryhmässä. Liity siihen, jos olet Päivi, niin saat päivityksiä siitä, mitä ja missä tapahtuu vuonna 2022. ja tarjolla on muutakin päivimäistä sisältöä. Ryhmässä on nyt 493 jäsentä – kukahan on 500. Päivi?
Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.
Päivien yhteistä nimipäiväjuhlaa vietetään tänä vuonna Tampereella.
Kokoonnumme ulkoilmassa upeassa Hatanpään arboretumissa keskiviikkona 16.6.2021 kello 18. Hatanpään arboretum sijaitsee noin kolme kilometriä etelään Tampereen keskustasta Hatanpään niemellä, Pyhäjärven rannalla. Arboretumin alueeseen kuuluu kolme eri puistoa. Mahdolliset kokoontumisrajoitukset huomioidaan.
Kokoonnutaan joukolla taas juhlimaan. Ilmoittaudu ja hanki osallistumislippu 8.6.2021 mennessä. Lippu maksaa 10 euroa. Saat sillä muun muassa nimipäiväkuoharia ja elävää musiikkia. Osta lippu täältä: https://holvi.com/shop/parhaitapaivia/
Ohjelmassa alkoholiton nimppariskumppa, Päivin päivän runo esittäjänään Päivi Seppä, trubaduuri Jukka Törmän musiikkia ja laulua, yllätysohjelmaa (ota kynä mukaan!) ja vapaata yhdessäoloa ja jutustelua ja tietysti: päivittelyä.
Bussiyhteydet Tampereen rautatieasemalta Hatanpään arboretumiin, ks. täältä ja Ratinasta linja-auto aseman vieressä Hatanpään arboretumiin, ks. täältä.
Päivien ryhmä alkoi muotoutua vuonna 2010 pienimuotoisesti. Vuonna 2017 kokoonnuimme yli 50 Päivin voimin viettämään nimipäivää Turkuun aurinkoisena perjantaina 16.6.2017 ja juhlistimme näin Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä ja upeaa suomalaista nimeämme.
Nyt Tampereelta löytyi aktiivisia Päivejä järjestämään nimipäiväjuhlaa. Kiitokset heille. Seuraa Parhaita Päiviä -sivua Facebookissa.
Voit lukea aikaisemmista juhlista näistä postauksista:
Lumi kuorruttaa kaupunkipuiston aivan toisen näköiseksi. Kauneutta kasveissa on keväällä ja kesälläkin, mutta talvinen maisema lumoaa valollaan ja pehmeillä muodoillaan.
Talvi yllätti taas suomalaiset. Täällä etelässäkin on maa valkoisenaan ja puidenkin oksat kantavat lumikuorrutuksen. Tiistaina 12.1.2021 puhkunut Toini-myrsky teki tuhojaan ja liikenteessä on ollut paljon kolareita ja muita pulmia. Urheiluvälineliikkeet ovat myyneet hyllyt tyhjiksi talviurheiluvälineistä. Sosiaalisen median kanavat ovat kuitenkin täyttyneet kauniista talvikuvista ja ihastuneista kommenteista.
Kuljin kuin Liisa Ihmemaassa
En ole talven suuri ystävä. Kylmyys, lumi, jää ja liukkaus ovat tuntuneet enemmän hankaluuksilta kuin ilon aiheilta. Kokemusta on liukastumisesta ja tahattomasta spagaatista, jota seurasi leikkaus ja kolmen kuukauden sairasloma. Käytänkin uskollisesti nastakenkiä.
Eilinen aurinkoinen sää ja luminen maisema kutsuivat luokseen sunnuntaikävelylle Tähkäpuistoon. Ja siellähän olin kuin Liisa Ihmemaassa ja otin kännykälläni kymmeniä kuvia. Kädet olivat kohmeessa, kun en malttanut laittaa niitä välillä hansikkaisiin.
Koivujen riippaoksissa oli kuin timantteja, jotka säihkyivät varhaisen iltapäivän viistossa valossa. Isoiksi kasvaneet vuorimännyt olivat lumikuorrutteen alla. Pensaiden oksat olivat valkoisenaan. Penkit olivat paksun lumipeitteen alla. Liekö Toini-myrsky antanut kuoliniskun puulle, joka lepäsi nyt maassa? Myös pihamme tuomen yksi isommista oksista retkotti katkenneena.
Puiston perennapenkkien jälkeinen polku tuntui oudolta, sillä se oli jotenkin omituisesti kaventunut, ikään kuin puut ja pensaat olisivat lähentyneet toisinaan. Vaikutelman ehkä synnytti puiden ja pensaiden lumen painosta alas taipuneet oksat.
Kävelin pienen kaarisillan jälkeen metsään, jossa osa polusta on päällystetty pitkospuilla. Siellä piti askeltaa varovasti, että pysyi puiden päällä, eikä osunut niiden välisiin rakoihin. Saattoi olla hyvää tasapainoiluharjoittelua.
Puistossa oli paljon kulkijoita samalla asialla kuin minä. Ja kyllä vain turkulaisetkin vastoin mainettaan juttelevat kohdatessaan. Minäkin vaihdoin muutaman sanan koiraansa ulkoiluttavan vanhemman pariskunnan sekä samaan kuvauspaikkaan osuneen nuoren miehen kanssa. Ihastelimme kaikki talven ihmemaata ja luonnon kauneutta.
Luonnon kokonaistaideteos
Koko puisto tuntui upealta kokonaistaideteokselta, jonka kauneutta korosti auringonpaiste. Päivä oli kuin lupaus siitä, että valoa kohti olemme kulkemassa. Samalla kävi mielessä sekin, että kyllä me mittaamattoman paljon menetämme, jos talven lumet ja jäät meiltä katoavat.
Tietoja Tähkäpuistosta (ruotsiksi Axparken):
Kuningas Kustaa Vaasan päätöksellä Turun kaupungin alueeksi vuonna 1530.
7,7 ha, 4,4 ha rakennettua puistoa.
Tunnetaan myös nimellä Ruusupuisto.
Puiston hoitoluokitus: A2 käyttöviheralue.
Puistossa on 37 erilaista havu- ja lehtipuuta, 110 pensasta sekä noin 90 eri lajiketta perennoja ja maustekasveja.
Rosariumissa on noin 400 ruusulajiketta.
Tähkäpuisto löytyy Turusta Petreliuksenpolulta, Uudenmaantien ja Peltolantien välissä, Henrikinkirkon vieressä.
Kauppatorilta Tähkäpuistoon pääsee helposti muun muassa busseilla 61 (Peltolantie, Henrikinkirkon pysäkki) sekä 7 ja monilla 7-alkuisilla linjoilla (Uudenmaantie, Tähkäpuiston pysäkki).
Lontoon miljoonakaupungin vilinästä saattaa välillä kaivata rauhallisempaan ympäristöön. Onneksi ruuhkaisten katujen lisäksi kaupungista löytyy myös lukuisia puistoja. Yksi niistä on Kensingtonin ja Chelsean alueen suurin puisto Holland Park.
Opastetaulusta voi tutustua puiston laajaan alueeseen palveluineen.
Hevoskastanja kukki Holland Parkissa toukokuun alussa.
Vietin Holland Parkissa viime toukokuussa muutaman hetken. Puisto löytyy osoitteesta Ilchester Place. Sinne pääsee kätevästi vaikka metrolla, kun jää pois Holland Park -asemalla.
Puisto se aukeaa päivittäin kello 7.30 ja sulkeutuu puolta tuntia ennen auringonlaskua. Tarkempi aukioloaika löytyy ainakin opastetaulusta.
Puiston alueella oli alun 1600-luvulla rakennettu kartano, joka sai sittemmin nimen Holland House. Lordi ja lady Holland järjestivät upeita juhlia.
Kartano vaurioitui pahoin toisessa maailmasodassa. Sen säilynyt osa toimii nyt nuorisohostellina ja Orangery Galleryssa järjestetään taidenäyttelyitä ja yksityistilaisuuksia, muun muassa häitä. Gallerian ulkopuolella sijaitsee upea ruusupuutarha.
Taiteilija Mao Wen Biao on loihtinyt puiston muraaleihin Holland Housessa 1870-luvulla vietettyjen puutarhajuhlien tunnelmaa. Maalaukset on tehty vuosina 1994-95.
Holland Parkista löytyy muun muassa noin 22 hehtaaria puistoa, lasten leikkipaikkoja, muun muassa The Holland Park Adventure Playground, urheilualueita, kuten tennis- jalkapallokentät, kahvila ja metsää.
Puiston ekologinen keskus järjestää erilaisia tapahtumia kaikenikäisille sekä koululaisvierailuja ja luontokerhoja lapsille.
Puiston sisällä on myös toinen puisto, Kioton kauppakamarin vuonna 1991 lahjoittama japanilainen puutarha Kyoto Garden. Sunnuntai ei ollut paras päivä tutustua puutarhaan, sillä siellä oli paljon ihmisiä. Liikkuminen ja kuvaaminen oli hiukan hidasta ja hankalaa. Parhaita kuvakulmia ottamaan piti jonottaa ja odottaa vuoroaan monien selfie- ja lapsikuvausten jälkeen.
Kaunis Kyoto Garden kyllä oli ja siellä pääsi hyvin japanilaisen puutarhaan tunnelmaan. Ihastelin lammen rannalla lintupatsasta, kunnes huomasin, että pitkän aikaa liikkumattomana seissyt hahmo olikin elävä olento, kenties harmaahaikara.
Toisaalla puistossa tepasteli riikinkukkoja. Niillä lienee alueella pitkä historia, sillä näitä koristeellisia lintuja näkyy muraalissa, johon on kuvattu 1800-luvun puistojuhlia.
Puistokäynnilläni ehdin istua myös kahvilassa sekä tutustua ukrainalaisen taiteilijan Galyna Petrovan Return to Nature -taidenäyttelyyn puiston Ice House Gallery -näyttelytilassa sekä ihastella ruusutarhaa, jossa kuljeskeli myös afrikkalainen hääseurue eksoottisen näköisissä juhlavaatteissaan.
Puiston toisessa päässä vastaan tuli Design Museum, jossa ehdin hetken kuljeskella ennen sen sulkeutumista. En päässyt enää elokuvaohjaaja Stanley Kubrikin uraa esitelleeseen The Exhibition -näyttelyyn.
Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma
Jos rakastat vanhoja taloja, puutarhoja, idearikasta sisustamista, pikkukaupungin tunnelmaa ja kesätapahtuman vilinää, Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma sopii sinulle.
1800-luvun alkupuolella rakennettu porttitalo Vackerbacka on pelastettu purkukuntoisesta talosta perheen kodiksi. Sen kunnostaminen alkoi vuonna 2011. Vackerbackan sisustus pursuaa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talo on käyntikohde 19 osoitteessa Puutarhakatu 34.
Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma avaa persoonallisten vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019. Loviisa toivottaa tervetulleeksi kävijät historian, antiikin, taiteen, musiikin, hyvän ruuan ja lukemattomien kirpputorien keskelle.
Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita.
Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdettaVanhasta viinatornistaPitkänpöydän taloon ja KuukerpallistaEverstin linnaan. Jälkimmäinen on vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo. Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna. Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus.
Everstin linna sai nimensä omistajansa, laivanvarustajan, heimosoturin ja poliittisen taustavaikuttajan, jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Talo on rakennettu vuonna 1901.
Kannattaa tutustua kohteisiin etukäteen ja suunnitella reitti suosikkiensa mukaan. Kaikkia ei ehdi kuitenkaan nähdä.
Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.
Vackerbackasta löytyy soittonurkaus talon musikanteille.
Makuuhuone Vackerbackassa.
Vackerbackassa voi nukkua katosvuoteessa.
Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari, kirpputoreja, näyttelyitä ja konsertteja. Monipuolista ohjelmaa on tarjolla koko perheelle.
Perinne- ja korjausrakentamisen klinikka löytyy ravintola Loviisan Kappelista, Kuningattarenkatu 19. Klinikalla ”Talotohtori” Panu Kaila vastaa yleisön kysymyksiin lauantaina klo 15.
Professori/taiteilija Riitta Nelimarkan galleria Bongan linna Linnankujalla on avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11–16. Sisäänpääsy 5 €. Olen kirjoittanut galleriasta jutun otsikolla Taidetta Bongan linnassa.
Kun on paljon ihmisiä liikkeellä yhtä aikaa, syntyy välillä ruuhkia ja kovaa kysyntää majoitus- ja ruoka- ja parkkipaikoista.
Pääparkkipaikka sijaitsee Loviisan Raviradalla, Kuningattarenkatu 52. Kulkemisen apuna on museobussi, joka ajaa läpi tapahtuma-alueen. Bussi ajaa samaa reittiä klo 10–17 noin 30 minuutin välein molempina päivinä. Museobussin tunnistaa helposti ja kyytiin sekä kyydistä pois pääsee missä vaan reitin varrella. Kuljetus on ilmainen ja bussi kulkee reittiä Ravirata–Garnisoni–Laivasilta–Myllyharjun länsipuoli–Oltermanninkatu–Ravirata.
Majoitusta lienee vaikea enää saada Loviisasta, toki kannattaa aina kysyä ja tutkia myös lähiseutujen yöpymispaikoja.
Tietoa ruokapaikoista löytyy Loviisan matkailusivustolta Visit Lovisa. Tilanne helpottanee se, että eri puolilla kaupunkia, muun muassa Suolatorilla, on myös pop up -ravintoloita ja -kahviloita. Ehkä kannattaa varautua myös omin eväin ja välipaloin? Samoin kannattaa nostaa etukäteen käteistä, pankkiautomaateilla on kuulemma jonoja.
Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaa järjestää samanniminen yhdistys yhteistyökumppaneiden ja tukijoiden kanssa: Loviisan kaupunki, yrityksiä, yhdistyksiä, yksityishenkilöitä, jalkapalloseura sekä suuri joukko talkoolaisia.
Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta kirjoittaa minun lisäkseni yhdeksän muuta tapahtuman valitsemaa VIP-bloggaajaa. LWT-tapahtumasta voit lukea näistä blogeista:
Pionin kukinta-aika ainakin Etelä-Suomessa on jo ohi. Tämä kaunotar on peräisin Ruissalosta.
”Puutarha ei ole koskaan valmis, mutta aina kokemisen arvoinen.” Tämä on Avoimet Puutarhat -tapahtuman teemana tänä vuonna. Jos olet kiinnostuut kasveista, puutarhoista ja pihapiireistä, heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina siihen on hyvä mahdollisuus.
Yksityiset ja julkiset puutarhat ovat avoinna tutustumista varten 7.7.2019. Avoimet Puutarhat -tapahtuma järjestetään kahdeksatta kertaa. Viime vuonna kävijöitä oli noin 70 000.
Tietoa tapahtumapäivästä löytyy verkkosivuilta www.avoimetpuutarhat. Sieltä löytyy myös puutarhamatkailukohteita, jotka ovat avoinna myös ympäri vuoden.
Tänä vuonna avoinna on 410 puutarhaa ympäri Suomea. Omasta maakunnastani Varsinais-Suomesta mukana on 53 puutarhaa, muun muassa Hilkan puutarha, Merimasku; Kuusiston kartanopuutarha, Kaarina; Villi ja vapaa, Paattinen; Monnanpelto, Kuusjoki; Rövikin puutarha, Taalintehdas; Savikulma, Mynämäki ja Hongiston taimisto, Koski Tl, Kesäkahvila Salainen puutarha, Turku, Illoisten siirtolapuutarha, Turku ja Ritvan tomaattitarha, Turku.
Uudellamaalla on avoinna 102 puutarhaa.
Luova puutarhuri ottaa kukkaistutuksiin käyttöönsä vaikka kottikärryt.
Tapahtuman tärkeintä antia ovat kohtaamiset: harrastajien tapaaminen ja mahdollisuus oman puutarhan esittelyyn kävijöille. Teemapäivän aikana halutaan myös edistää suomalaisten puutarhaharrastamista ja -kulttuuria. Kotimaisissa puutarhoissa yhdistyy upea luonto ja kansainväliset puutarhatrendit.
Avoimet puutarhat -tapahtuman järjestää Puutarhaliitto ry yhteistyössä Svenska trädgårdsförbundet rf:n, Kotipuutarha-lehden sekä Nikolai ja Ljudmila Borisoffin ja Maiju ja Yrjö Rikalan säätiöiden kanssa.
Viherpeukaloille paras aika matkustaa Lontooseen on kesäkuun toisena viikonloppuna. Tuolloin voi tutustua suurkaupungin yksityisiin puutarhoihin.
Lontoossa vietetään jo 22. kertaa Open Garden Squares Weekend -tapahtumaa 8.‒9.6.2019. Se avaa portit moniin sellaisiin puutarhoihin, joihin yleisö ei normaalisti pääse.
Kohteita on mukana kaikkiaan yli 130. Joukossa on katto- ja siirtolapuutarhoja, perinteisiä ja kokeellisia sekä historiallisten rakennusten, instituutioiden, kahviloiden ja koulujen puutarhoja.
Osa puutarhoista on auki vain lauantaina, osa vain sunnuntaina ja jotkut molempina päivinä. Kätevintä on ostaa etukäteen 15 punnalla (17,50 eurolla) tai paikan päältä 20 punnalla (23,35 eurolla) lippu. Mukaan saa opaskirjasen, joka esittelee avoinna olevat puutarhat alueittain.
Puutarhasta saa mukaansa kätevän tietopaketin avoimista puutarhoista. Runsaasti tietoa tarjolla myös tapahtuman verkkosivuilla.
Reitti kannattaa suunnitella etukäteen, jottei suuri osa päivästä hupene välimatkoihin. Tapahtuman yksityiskohtaisilta verkkosivuilta voi etsiä puutarhoja eri kriteereiden mukaan. Kukin kohde esitellään lyhyesti ja kerrotaan aukioloajat, sijainti, kulkuyhteydet, esteettömyys, oheistapahtumat sekä lähellä olevat puutarhat.
Helpoimmalla pääsee, jos valitsee jonkun valmiiksi suunnitellun ja esitellyn reitin. Sellainen on kävely Bloomburyssä, joka vie muun muassa muutamiin 1700-luvulta peräisin oleviin puutarhoihin. Peribrittiläiseen tapaan reitti päättyy paikallisten suosimaan Holly Bush -pubiin, jossa voi nauttia vaikkapa tuopillisen olutta. Tai kenties haluaisit tehdä sunnuntaikävelyn Notting Hillissa ja Pohjois-Kensingtonissa?
Tarjolla on myös opastettuja kävely- ja pyöräilyretkiä. Puutarhoissa on myös monenlaista ohjelmaa, kuten musiikki-, runo- tai performanssiesityksiä ja tarjoiluja.
Viime vuonna tapahtumaan myytiin noin 9 000 lippua, puutarhakäyntejä oli kaikkiaan 43 600 ja vapaaehtoisia oli 300. Taustalla on London Parks and Gardens Trust -säätiö, joka haluaa tuoda esiin viheralueiden monipuolisen merkityksen suurkaupungille. Viikonlopun tuotolla tuetaan puutarhatoimintaa.
Olimme viime vuonna lontoolaisen ystäväni Suen kanssa vapaaehtoisina Open Garden Squares Weekend -tapahtumassa. Se oli hauska kokemus. Pääsin testaamaan nyt niin suosittua Live like a local -matkailua ja olla hetken paikallinen.
Saimme hoitaaksemme Ridgmount Gardens -puutarhan Bloomsburyssa. Se on aidattu ja pitkänomainen yksityisalue, joka kuuluu taloyhtiön käyttöön. Rakennus sijaitsi kadun toisella puolella ja sen asukkailla on avain puutarhan porttiin. Enpä ole törmännyt tällaiseen järjestelyyn kotimaassa.
Tehtävänämme oli toivottaa tulijat tervetulleiksi, tarkistaa liput, tilastoida kävijät sekä opastaa lähialueen muihin puutarhoihin. Työvuoromme kesti kolme tuntia ja sinä aikana puutarhaan tutustui muutamia kymmeniä ihmisiä. Oli mukavaa jutella heidän kanssaan ja monet olivat hämmästyneitä: ”Ai, Suomesta asti?”
Palkaksi saimme viikonloppulipun. Tarjolla olisi siis ollut monenlaisia puutarhoja, mutta muun ohjelman vuoksi meillä oli vain vähän aikaa tutustua niihin. Kävimme Bedford Square -puutarhassa, joka on vain asukkaiden käytössä oleva yksityispuutarha. Se on muodoltaan ovaali ja talojen reunustama. Puutarha on peräisin 1700-luvun lopussa. Kävin myös The Mosaic Rooms -taidegallerian puutarhassa ja Natural History -museon yhteydessä toimivassa puutarhassa.
Soihtuliljat eli rakettikukat olivat Ridgmount Gardensin väriläiskiä.
Parasta lähteä nyt 