Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Rakennus, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Everstin linnasta Rakkauden kahvilaan

Loviisa, Lovisa, kirkkoineen ja puutaloineen kuvattuna seinämaalaukseen.

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Toinen päivämme tutkimassa Loviisan taloja jäi lyhyeksi, mutta se oli antoisa. Aurinko paistoi, kaupunki oli täynnä ihmisiä ja päivässä oli paljon mukavia kohtaamisia.

Sunnuntaina 26.8. nautimme ystäväni Marjan kanssa hyvän aamupalan majapaikassamme Ulrikanhovissa ennen lähtöä tutustumaan Loviisan Wanhat Talot -kohteisiin.

Herkkujen puistosta chilituotteita tuliaisiksi

Meidän piti ottaa mukaan matkatavaramme ja niille piti ensin löytää väliaikainen säilytyspaikka. Se olisikin ollut pulma, mutta ratkaisuna oli jättää ne blogiystäväni Märthan ja hänen puolisonsa Berntin autoon. Heillä oli myyntipiste Herkkujen puistossa Karlskronabulevardilla ja auto oli siinä lähellä.

Märtha kirjoittaa OrdOdlaren-blogia ja olemme tavanneet ensin verkossa kommentoinnin merkeissä.

Puistossa oli paikallisia ruokatuottajia ja käsityöläisiä myymässä tuotteitaan molempina päivinä. Märtha ja Bernt myivät omaa tuotantoaan olevia Baccatum´sin chilillä maustettuja hilloja, hyytelöitä ja kastikkeita.

Marja Luttinen-Kuisma maistelee chilillä terästettyjä hilloja ja hyyteloitä. Märtha Vesterback ja Bernt Olin seuraavat tuotteidensa saamaa vastaanottoa.

Kaupunginjohtajan kivitalo

Tuliaisin varustautuneina, mutta tavaramme säilytykseen saaneina jatkoimme kohti ensimmäistä talokohdettamme Laivurinkujalla, jonne oli jonkin verran kävelymatkaa.

Kyseessä ei ollutkaan nyt puutalo, vaan vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo nimeltään Everstin linna. Se on saanut nimensä laivanvarustajan ja jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Hän osti rakennuksen aikoinaan kodiksi itselleen ja perheelleen.

Talo eli lähes Ruususen unta useita vuosikymmeniä, kunnes Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna.

Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus, jota kävijät pääsivät katsomaan. Yleisön kulkureitti oli hyvin ohjattu ja paikalla oli oppaita kertomassa talon vaiheista ja korjauksista.

Everstin linnan katto kiiltelee ja uusi pinta komeilee auringossa.

Musiikillisesta annista huolehti Arno Kantola, joka soitti talon vanhaa flyygeliä. Lisäksi oli myös ikkunoiden, ovien ja paneeleiden kunnostusnäytöksiä.

Talon lasimaalauksia korjaava Liisa Heimo-Elonen porvoolaisesta X-Glass Oy:stä oli myös esittelemässä työtään, jossa välineinä ovat muun muassa pumpulipuikot ja tislattu vesi.

Talosta tulee upea, kunhan kaikki sisustustyöt saadaan tehtyä. Nyt esillä olivat paljaat pinnat ja siellä täällä nähtävillä myös lukuisia tapettikerroksia. Pariin seinään oli upotettu kassakaappi.

Paikkakin on hulppea merenrantatontti; talon edustalla aukeaa Loviisanlahti. Ensi kesänä kaupunginjohtaja päässee vaikka nauttimaan aamukahvit parvekkeelta.

Everstin linnan seinissä on ehtinyt olla monta tapettikerrosta vuosikymmenten saatossa.

Dunderfeltin talosta Villa Hannaan

Everstin linnasta suuntasimme kaupungin suuntaan. Matkalla oli monia pihakirppiksiä. Niiden anteihin ehdimme tutustua valitettavan hätäisesti, mutta yhden seinäkellon tulin ostaneeksi. Jos olisi tarvetta kamelin hätistelyyn, niin siihenkin tarkoitettu väline olisi ollut myynnissä.

Poikkesimme myös Dunderfeltin talossa Puutarhakadulla. Talon historia ulottuu 1700-luvulle. Talosta jäivät mieleen värikkäät tapetit ja matot sekä kirjojen ja maalausten peittämät seinät.

Kävimme vielä vaaleasävyisessä Villa Hannassa, jolla myös on historiaa aina 1700-luvulle.

Villa Engelissä Rakkauden kahvila

Yhtenä kohteenamme oli Itäisellä Harjukadulla oleva Villa Engel, kauniin siniseksi maalattu vuonna 1912 rakennettu jugendhirsitalo. Isäntäväki on remontoinut talon kuorien esiin alkuperäiset lautalattiat ja helmipaneelit. Isokuvioiset tapetit, kristallikruunut ja vaaleat kalusteet muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Talon isäntä esitteli meille ystävällisesti myös yläkerran, vaikka se ei ollut yleisölle avoinna.

Villa Engelin pihalla toimi Rakkauden kahvila.

Villa Engelin emännän ja hänen ystävänsä tekemät leivonnaiset kävivät kaupaksi.

Pihalla toimi Rakkauden kahvila, jossa oli tarjolla Villa Engelissä valmistettuja suolaisia ja makeita leivonnaisia sitruuna-lakritsapalloista puolukkaleipään ja pekaanikakusta omena-toscapiiraaseen sekä kylmiä ja kuumia juomia. Väkeä riitti pihan pikku pöydissä.

Paljon oli kävijöitä sisälläkin ja valokuvaaminen oli hankalaa kuten monessa muussakin talossa.

Bellan lounaalta kotimatkalle

Haimme matkatavaramme Märthan ja Berntin hoivista ja suuntasimme lounaalle Bellaan. Se on linja-autoaseman rakennuksessa toimiva kasvisravintola. Marja nautti brunssin ja minä Talon BBQ Seitania. Yritimme mennä Bellaan jo lauantaina, mutta siellä oli kadulle asti ulottuva jono.

Bellan toisen ravintolasalin yhtä seinää koristaa Senni Koskenvesan kaunis maalaus.

Aterian jälkeen oli vuorossa kotimatka bussilla Helsingin kautta Turkuun.

Olisimme viihtyneet Loviisassa pitempäänkin. Monta taloa jäi tutkimatta ja muun muassa Loviisan Kappeli ja Bongan linna käymättä puhumattakaan kaikista kirppareista ja myyjäisistä, joita olisi ollut tarjolla.

Myös kauempana olevat kohteet Ruotsinpyhtäällä ja Pernajassa jäivät käymättä ajanpuutteen ja huonojen kulkuyhteyksien vuoksi.

Päivystävä loviisalainenkin jäi jututtamatta, mutta puhuimme monien taloaan esittelevien sekä kirppis- ja kahvilamyyjien ynnä muiden kävijöiden kanssa.

Ennätysmäärä kävijöitä

Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana ollut noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita. Tämä vuosi onnistui yli odotusten kävijämäärän ja myytyjen rannekkeiden suhteen.

Tunnelma Loviisassa oli kotoisa ja ystävällinen. Huomaa kyllä, että koko kaupunki on asialla hyvässä yhteishengessä. Pihakirppikset ja -kahvilat olivat oivallinen ja kävijöitä palveleva ja ilahduttava lisä. Tietoa tapahtumasta oli tarjolla hyvin niin Instagrammissa, Facebookissa, julkaisussa, verkkosivuilla kuin kartoissa.

Jos jotain voisi toivoa, niin pari muuta bussia kuljettamaan talojen katselijoita nyt liikennöineen museobussin lisäksi sekä matkatavarasäilytys; sellaista emme onnistuneet löytämään muualta kuin ystäviemme auton takaluukusta. Muutama lisävessakin olisi voinut olla tarpeen käytössä olleiden lisäksi.

Ensi vuonna tapahtuma järjestetään viikkoa myöhemmin eli 29.–30.8.2020.

VIP-bloggari kiittää ja kumartaa.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Matkakohde, Näyttely, Puutarha, Tapahtuma, Teemapäivä

Ovet avoinna Loviisan vanhoihin taloihin

Kaupallinen yhteistyöLoviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Jos rakastat vanhoja taloja, puutarhoja, idearikasta sisustamista, pikkukaupungin tunnelmaa ja kesätapahtuman vilinää, Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma sopii sinulle.

1800-luvun alkupuolella rakennettu porttitalo Vackerbacka on pelastettu purkukuntoisesta talosta perheen kodiksi. Sen kunnostaminen alkoi vuonna 2011. Vackerbackan sisustus pursuaa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talo on käyntikohde 19 osoitteessa Puutarhakatu 34.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma avaa persoonallisten vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019. Loviisa toivottaa tervetulleeksi kävijät historian, antiikin, taiteen, musiikin, hyvän ruuan ja lukemattomien kirpputorien keskelle.

Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita.

Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Jälkimmäinen on vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo. Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna. Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus.

Everstin linna sai nimensä omistajansa, laivanvarustajan, heimosoturin ja poliittisen taustavaikuttajan, jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Talo on rakennettu vuonna 1901.

Talokohteet 1–31 ovat Loviisassa, talot 32–36 Ruotsinpyhtäällä ja talot 37–39 Pernajassa. Kartat löytyvät tapahtumasivulta.

Kannattaa tutustua kohteisiin etukäteen ja suunnitella reitti suosikkiensa mukaan. Kaikkia ei ehdi kuitenkaan nähdä.

Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.

Vackerbackasta löytyy soittonurkaus talon musikanteille.

Makuuhuone Vackerbackassa.

Vackerbackassa voi nukkua katosvuoteessa.

Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari, kirpputoreja, näyttelyitä ja konsertteja. Monipuolista ohjelmaa on tarjolla koko perheelle.

Perinne- ja korjausrakentamisen klinikka löytyy ravintola Loviisan Kappelista, Kuningattarenkatu 19. Klinikalla ”Talotohtori” Panu Kaila vastaa yleisön kysymyksiin lauantaina klo 15.

Professori/taiteilija Riitta Nelimarkan galleria Bongan linna Linnankujalla on avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11–16. Sisäänpääsy 5 €. Olen kirjoittanut galleriasta jutun otsikolla Taidetta Bongan linnassa.

Kun on paljon ihmisiä liikkeellä yhtä aikaa, syntyy välillä ruuhkia ja kovaa kysyntää majoitus- ja ruoka- ja parkkipaikoista.

Pääparkkipaikka sijaitsee Loviisan Raviradalla, Kuningattarenkatu 52. Kulkemisen apuna on museobussi, joka ajaa läpi tapahtuma-alueen. Bussi ajaa samaa reittiä klo 10–17 noin 30 minuutin välein molempina päivinä. Museobussin tunnistaa helposti ja kyytiin sekä kyydistä pois pääsee missä vaan reitin varrella. Kuljetus on ilmainen ja bussi kulkee reittiä Ravirata–Garnisoni–Laivasilta–Myllyharjun länsipuoli–Oltermanninkatu–Ravirata.

Majoitusta lienee vaikea enää saada Loviisasta, toki kannattaa aina kysyä ja tutkia myös lähiseutujen yöpymispaikoja.

Tietoa ruokapaikoista löytyy Loviisan matkailusivustolta Visit Lovisa. Tilanne helpottanee se, että eri puolilla kaupunkia, muun muassa Suolatorilla, on myös pop up -ravintoloita ja -kahviloita. Ehkä kannattaa varautua myös omin eväin ja välipaloin? Samoin kannattaa nostaa etukäteen käteistä, pankkiautomaateilla on kuulemma jonoja.

Ohjeita  ja lisätietoja löytyy LWT-tapahtuman sivuilta.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaa järjestää samanniminen yhdistys yhteistyökumppaneiden ja tukijoiden kanssa: Loviisan kaupunki, yrityksiä, yhdistyksiä, yksityishenkilöitä, jalkapalloseura sekä suuri joukko talkoolaisia.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta kirjoittaa minun lisäkseni yhdeksän muuta tapahtuman valitsemaa VIP-bloggaajaa. LWT-tapahtumasta voit lukea näistä blogeista:

Olen käynyt Loviisan talotapahtumassa vuonna 2016. Tuollon kirjoitin jutut Loviisa, kuningattaren kaupunki, Kappeli, Loviisan kaunotar ja Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa.

 

Normaali
Arkkitehtuuri, Rakennus

Oodi kirjoille ja kirjastolaitokselle

Helsingin keskustakirjasto Oodi on omanlaistaan arkkitehtuuria. Kaiken lähtökohtana on kuitenkin toiminta ja asiakkaat. Kuva: Tuomas Uusheimo/Oodi.

Tänään 5.12.2018 on vietetty erityistä päivää, kun Helsingin keskustakirjasto Oodi avasi ovensa yleisölle heti aamulla, päivää ennen Suomen 101-vuotissyntymäpäivää. Sitä voidaan nyt pitää kaikkien kirjastojen äitinä ja suunnannäyttäjänä, joskin täysin uniikkina.

Alussa oli kulttuuriministeri Claes Anderson, vuosi 1998 ja ehdotus uuden citykirjaston rakentamisesta Helsingin keskustaan. Tarvittiin 20 vuotta tämän ehdotuksen toteuttamiseen.

Oodi on uuden ajan kirjasto, elävä ja toiminnallinen kohtaamispaikka sekä julkinen kaupunkitila Kansalaistorilla, aivan Eduskuntataloa vastapäätä. Se tarjoaa kävijöilleen paikan oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan tarjoamalla tietoa, tiloja sekä uusinta teknologiaa vapaasti kaikkien käyttöön. Oodiin odotetaan 2,5 miljoonaa kävijää vuodessa.

Oodi ankkurina demokratiaan

Oodi on tarkoitettu kaikille lapsenmielisistä mielensäpahoittajiin. Tekstit löytyvät Oodin kierreportaista.

‒Oodi symboloi yhteiskuntamme tärkeimpiä arvoja, kuten koulutusta, sivistystä, tasa-arvoa ja avoimuutta. Näiden arvojen edistäminen on erityisen tärkeää tässä epävarmuuden leimaamassa ajassa. Oodi ankkuroi meidät demokratian puolustuksen etuvartioon, sanoi Helsingin pormestari Jan Vapaavuori Oodin lehdistötilaisuudessa 30.11.2018.

‒Oodi sijaitsee Helsingin sydämessä ympärillään modernin liberaalin demokratian instituutiot: eduskunta, vapaa lehdistö, taide ja museot. Toivon, että Oodi tuo ihmisiä ja instituutioita yhteen sekä luo uutta vuorovaikutusta ja ymmärrystä, sanoi apulaispormestari Nasima Razmyar.

Oodi on sekä kirjallisuuden talo että monipuolinen kaupunkikokemus. Oodista löytyy perinteisten kirjastopalvelujen lisäksi esimerkiksi kaksi kahvilaa, ravintola, elokuvateatteri, taidetta, studiotiloja ja kaupunkiverstas. Oodissa voi osallistua monipuolisiin tapahtumiin ja työpajoihin, seurata luentoja sekä inspiroitua mediataiteesta.

Tummanpuhuvat kierreportaat vievät ensimmäisestä kerroksesta aina kolmannen kerroksen Kirjataivaaseen. Matkalla voi bongailla omaa viiteryhmäänsä.

Wc-tiloissakin on uudenlaista ajattelua.

Kumppani ja suunnannäyttäjä

Oodi on myös kirjastopalvelujen edelläkävijä, joka toimii suunnannäyttäjänä koko kirjastomaailmalle. Siellä on esimerkiksi hyödynnetty uusinta robottiteknologiaa.

Oodissa asiakkaita palvelevat Kansallisen audiovisuaalisen instituutin elokuvateatteri Kino Regina, leikkipuisto Loru, Helsinki-Info, kaupunkiympäristön toimialan osallisuustila Brygga sekä EU-tietoa tarjoava EU@Oodi. Toimintaa suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä Töölönlahden alueen naapureiden eli Nykytaiteen museo Kiasman, Musiikkitalon ja Sanomatalon kanssa.

EU-asioista voi ottaa selvää ensimmäinen kerroksen EU@Oodi-pisteessä.

Kahvila- ja ravintolapalveluita ensimmäisessä ja kolmannessa kerroksessa tarjoaa Fazer.

Oodin tiloja viimeistellään vielä, joten osa tiloista ja palveluista saadaan asiakkaiden käyttöön tulevien kuukausien aikana.

Kolmen kerroksen kirjasto

Oodissa on kolme erityyppistä kerrosta, joista jokainen on tunnelmaltaan omanlaisensa.

Ensimmäinen kerros on nopeatempoinen ja muuntuva tila, jossa sijaitsevat erilaisia tapahtumia palveleva avara aula, kirjaston infopiste ja kirjojen palautus, kahvila ja elokuvateatteri ja monitoimisali.

Toisen kerroksen Kaupunkiverstaalla voi luoda uutta ja tuunata vanhaa. Käytössä on laaja valikoima välineitä 3D-printteristä saumuriin ja laserleikkurista tarratulostimeen. Toisessa kerroksessa sijaitsevat myös huippuluokan studiot soittamista, äänittämistä, kuvaamista ja editoimista varten. Lisäksi toinen kerros tarjoaa tiloja opiskeluun ja työskentelyyn.

Kolmannessa kerroksessa on Kirjataivas, jossa on mahtavan avoin ja valoisa tila lukemiseen, oppimiseen ja rentoutumiseen. Hyllyistä löytyy noin 100 000 lainattavaa teosta. Lasten maailmassa voi uppoutua tarinoihin ja mielikuvitusleikkeihin. Sieltä löytyy myös sisukseltaan kurpitsamainen satuhuone, jonne pääsee kirjahyllyyn kätkeytyvän salaoven kautta.

Kolmannen kerroksen kirjataivas on valoisa ja yhtenäinen tila. Kuva: Tuomas Uusheimo/Oodi.

Kirjataivaasta löytyy paljon houkuttelevaa istumatilaa kirjoihin syventymiselle. Tilaa elävoittää yhdeksan bucida buceras -puuta, joita voi kutsua mustiksi oliivipuiksi.

Oodin lasisesta kulmasta kirjaston henkilökunta veikkaa suosittua selfiepaikkaa – ja heti idea toteutuikin jo pressitilaisuudessa.

Lasten erityinen pesämäinen satuhuone tarjoaa hienon ympäristön lukuhetkille.
Kuva: Andrey Shadrin/Oodi.

Kansalaisparvekkeella voi kesäkaudella ihailla Töölönlahden puistoa ja kaupungin keskustaa. Eduskuntatalokin on ihan silmien edessä. Välillä voi nauttia virvokkeita kahvilassa.

Toteuttajina ALA ja YIT

Oodin pää- ja arkkitehtisuunnittelusta on vastannut Arkkitehtitoimisto ALA ja rakennusurakoinnista YIT. ALAn ehdotus voitti kaksivaiheisen arkkitehtuurikilpailun kesäkuussa 2013. Kilpailuun saapui 544 ehdotusta eri puolilta maailmaa.

‒ Nähdäksemme valmis rakennus vastaa kilpailuehdotusta ja alkuperäistä ideaa erinomaisesti, ja maltamme tuskin odottaa, miten kaupunkilaiset ottavat rakennuksen haltuunsa, kuvaavat Oodia Arkkitehtitoimisto ALAn osakkaat Juho Grönholm, Antti Nousjoki ja Samuli Woolston.

YIT aloitti keskustakirjasto Oodin rakentamisen syyskuussa 2015. Taloon sisältyy monia omaperäisiä, rakentajalta erityisosaamista vaativia ainutlaatuisia ratkaisuja, kuten kaksi teräskaarta, joiden varassa rakennus lepää. Teräksen lisäksi rakennuksessa on käytetty paljon lasia ja puuta.

Oodi on ollut Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden merkkihanke, jota voidaan pitää valtion ja Helsingin lahjana suomalaisille ja satavuotiaalle Suomelle. Kokonaiskustannus on 98 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on noin 30 prosenttia.

‒Kirjasto lahjana Suomen itsenäisyydelle symboloi suomalaista sivistysihannetta ja kuvastaa aivan erityistä suhdettamme kirjastolaitokseen, sanoi eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho lehdistötilaisuudessa.

Aion käyttää ahkerasti lahjaani. Yritän varata Helsingin matkojen yhteyteen oman Oodi-hetken.

Oodi on avoinna joka päivä, viikolla kello 8‒22 ja viikonloppuisin kello 10‒20.

Oodissa on kaarevia pintoja niin katossa kuin lattiassakin.

 

 

Normaali

Helsingin keskustakirjasto Oodi avautuu yleisölle 5.12.2018. Upeita tiloja kolmessa kerroksessa. Kuva on ylimmän kerroksen Kirjataivaasta.

Arkkitehtuuri, Kaupunki, Nähtävyys, Rakennus, Valokuva

Oodi

Kuva
Arkkitehtuuri, Matkakertomus, Taiteilija, Tapahtuma, Valokuva

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Olen ollut innoissani PechaKucha-esityksistä heti niihin tutustuttuani. Löysin ilokseni PechaKucha-illan paikallisen musiikkifestivaalin ohjelmasta.

Colours of Ostrava -festivaali Tšekissä 18.‒21.7.2018 oli paljon muutakin kuin musiikkia. Sen yhteydessä järjestettiin kolmatta kertaa kansainvälinen Meltingpot keskustelufoorumi teemalla Ideoita ilman rajoja luentoineen, teatteriesityksineen ja elokuvineen.

Ohjelmassa oli mukana myös PechaKucha Night Ostrava. Kun näin otsikon, niin päätin heti mennä katsomaan.

20 x 20

Niin, mikä PechaKucha? Kyseessä on Japanista lähtöisin oleva erityisesti luoville aloille soveltuva esitysformaatti. Se on saanut alkunsa tokiolaisesta Astrid Kleinin ja Mark Dythamin Klein Dytham -arkkitehtitoimistosta vuonna 2003. Heidän tarkoituksenaan oli luoda tapa, jolla nuoret muotoilijat voisivat tavata, verkostoitua ja esitellä töitään julkisesti. Nimi juontuu japaninkielisestä sanasta, joka kuvaa keskustelun, ”porinan”, ääntä.

PechaKucha -esitys syntyy 20 kuvasta, joita näytetään 20 sekunnin ajan. Esityksen pituus on siis 6 minuuttia 40 sekuntia. PechaKuchan voi toteuttaa ajastettuna PowerPoint-esityksenä.

Tapahtumissa on yleensä muutama kutsuttu tai ennakkoon ilmoittautunut puhuja. Esittäjät ovat usein muotoilun, arkkitehtuurin, valokuvauksen, kuvataiteiden tai muilta luovilta aloilta.

PechaKucha -esitys syntyy ennalta tehdyn esityksen ja niiden kommentoinnin pohjalta. Esittäjältä vaaditaan hyvää etukäteisvalmistelua, sillä jouhevan esityksen kannalta tarinan pitäisi kulkea samassa tahdissa kuvien kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että joko sanat loppuvat ennen seuraavaa kuvaa tai kerronta jatkuu vielä, vaikka kuva on jo vaihtunut.

Esittäjän persoonallisuus ja esiintymistapa yhdessä PechaKucha -kuvien kanssa luovat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Kiinnostavuus syntyy myös siitä, että esiintyjien ja aiheiden kirjo on laaja. Olen nähnyt kuvia muun muassa tuoli-aiheisista lumiveistoksista, New Yorkin kaupunkiolohuoneista, parkourista, Musiikki-talon suunnitelmista ja erilaisista designtuotteista.

Olen ollut seuraamassa useita esityksiä muun muassa Turussa, Helsingissä, Hangossa ja nyt Ostravassa.

Taidetta ja muotoilua

Ostravan PechaKuchan esiintyjät olivat arkkitehteja, muotoilijoita ja taiteilijoita.

Ester & Josefina (Ester Geislerová ja Josefina Bakošová) ovat nuoria vaatussuunnittelijoita, joiden mallistossa on ainakin t-paitoja, laukkuja ja kenkiä. Laukut on koristeltu applikaatioin.

Eva Urbanová esitteli NILA-nimisen yrityksensä tuotantoa. Heidän valikoimissaan on ekologisesti ja eettisesti valmistettuja asusteita ja sisustustuotteita.

Eliska Podzimkova on prahalainen valokuvaaja, animaattori ja multimediataiteilija, joka ihastui aikoinaan New Yorkiin ja pääsikin opiskelemaan sinne New York Film Academyyn.

ORA on sisustusarkkitehtuuritoimisto, jossa työskentelevät ainakin taiteen maisteri Barbora Hora sekä sisustusarkkitehdit Jan Veisser ja Jan Hora. He ovat suunnitelleet taloja, sisustuksia ja esineitä minimalistiseen tyyliinsä.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ovat prahalaisia palkittuja muotoilijoita, jotka toimivat arkkitehtuurin, graafisen suunnittelun ja designin parissa. He olivat opiskellessaan vaihto-oppilaina Aalto-yliopistossa Helsingissä. Heidän asiakkainaan ovat olleet muun muassa Adidas, Heineken, Diesel ja suomalaisista Ruukki ja Tammi.

Roman Vrtiška ja Vladimír Žák ja esittelivät suunnittelutöitään.

Patrik Kriššák on prahalainen taiteilija, jolla on ollut useita omia näyttelyitä Tšekissä, samoin yhteisnäyttelyitä. Hän esitti omaa abstraktia taidettaan.

Patrik Kriššákin taide oli värikästä ja akvarellimaista.

Toinen taiteilijaesiintyjä oli Nikolav Bozhinov, jolla oli hiukan poikkeava esitysmuoto. Hänen PechaKuchassaan oli taustana teletappimainen vihreä nurmikko ‒ yksi maailman laajimmalle levinnyt taustakuva Windows XP:stä. Siihen hän lisäsi yksi kerrallaan kuvia lähinnä poliitikoista, kuninkaallisista, taiteilijoista, uskonnollista vaikuttajista ja muista tunnetuista henkilöistä.

Nikolav Bozhinovilla oli erikoisin tulkinta PechaKucha-esityksestä.

PechaKuchaa Helsingissä ja Turussa

PechaKuchasta on tullut maailmanlaajuinen ilmiö ja iltoja vieteään jo 1 000 kaupungissa. Pecha Kuchaa  on ulottautunut myös yliopistoihin ja liike-elämään.

Eri kaupunkien tilaisuuksissa saattaa olla erilainen luonne. Esimerkiksi Helsingissä esiintyjät ovat olleet nimekkäitä henkilöitä ja tilaisuudet ovat maksullisia. Turun tilaisuuksiin on ollut matala kynnys ja esiintyjät ovat olleet ”tavallisia ihmisiä” tunnettujen kulttuuritoimijoiden rinnalla; tilaisuudet ovat olleet maksuttomia.

Turun ensimmäinen PechaKucha-ilta järjestettiin 8.4.2010 Bar Alvarissa. Järjestäjänä oli Turun seudun arkkitehdit SAFA ry.

Ilmoittauduin mukaan Turun toiseen PechaKucha -iltaan kesäkuussa 2010. Esitykseni aiheena oli Aaltoja, arkkitehtuuria ja azulejos. Se koostui Azoreilla otetuista valokuvista aiheinaan vuorotellen meri tai vesi, rakennukset ja portugalilaiseen kulttuuriin kuuluvat azulejos-keramiikkalaatat.

Semiantiikkinen seikkailijatar esitti valokuvia São Miguelin saarelta. Titteli syntyi siitä, kun olin viettämässä 50-vuotispäivääni Azoreilla.

Täma vaaleanpunainen talo Azoreilta oli yksi PechaKucha-esitykseni arkkitehtuurikuvista.

Sittemmin Turun PechaKucha-iltoja on järjestänyt Uuden muotoilun yhdistys ry. Innostus on hiipunut; viimeisin ilta on järjestetty vuonna 2015.

Helsingissä toiminta on jatkunut ja viimeisin tilaisuus on järjestetty tämän vuoden huhtikuussa Helsinki Design Weekin ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. He valitsivat yhteensä kymmenen puhujaa luovalta alalta ja tiedemaailmasta. Mukana olivat muun muassa Onar-vaatemerkin perustaja Irene Kostas, digitaalisten aineistojen tutkimuksen professori Timo Honkela, ravintolavisiönääri ja taiteilija Antto Melasniemi, teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen, infektiosairauksien professori Anu Kantele sekä taiteilija Sophia Ehrnrooth.

PechaKucha on mukana myös 1.9.2018 järjestettävän Hanko Fotofestivalin ohjelmassa. Ruotsinkielisen BioFoto Finland -luontovalokuvayhdistyksen viisi jäsentä esittelee tapahtumassa luontokuviaan PechaKucha-muodossa.

Erilaisiin maailmalla esitettyihin PechaKucha-esityksiin voi tutustua täällä.

Normaali
Arkkitehtuuri, Henkilö, Keräily, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Taiteilija

Didrichsenin taidemuseossa

Didrichsenin taidemuseo on kahden taiteenkeräilijän entinen koti galleriatiloineen, jossa on esillä pysyvän kokoelman lisäksi vaihtuvia näyttelyitä.

Ahti ja Maija Lavosen taidetta on ollut esillä Didrichsenin museossa alkuvuoden ajan.

Laila Pullisen kaksoismuotokuva Didrichsenin pariskunnasta.

Kävin ensimmäistä kertaa Didrichsenin taidemuseossa Exlibris Aboensiksen kevätkokouksen myötä. Didrichsenin museo sijaitsee meren äärellä Kuusisaaressa, osoitteessa Kuusilahdenkuja 1, Helsinki.

Taidemuseo oli mielenkiintoinen ja viihtyisä kohde. Silmä poimi taideteosten lisäksi yksityiskohtia kodista: ikkunoista aukeavan merimaiseman, kätevästi sisustetun baarikaapin, värikkään kirjahyllyn, Ahti Lavosen Didrichseneille lähettämän postikortin ja valokuvan Didrichsenin nelilapsisesta perheestä. Lapsista yksi, Peter, toimii museon johtajana.

Englantilaisen kuvanveistäjä Henry Mooren veistoksia on esillä niin sisätiloissa kuin myös patsaspuistossa.

Matalaan tasoon on sisustettu kätevä baarikaappi.

Ahti Lavosen lähettämä postikortti Didrichseneille.

Olisin mielelläni selaillut kirjahyllyn teoksia.

Keräilijöiden kodista taidemuseoksi

Museo on alunperin tanskalaisen liikemiehen Gunnar Didrichsenin ja hänen suomen-ruotsalaisen vaimonsa MarieLouisen koti. Villa Didrichsenin innoittajana oli Maire Gullichsenin Villa Mairea Noormarkussa.

Arkkitehti Viljo Revellin suunnittelema rakennus valmistui kahdessa osa, joista ensimmäinen kodiksi vuonna 1957 ja toinen näyttelysiiveksi vuonna 1964.

Didrichsenit avasivat näyttelysiiven museoksi vuonna 1965. He toivoivat, että se voisi olla koti kaikelle kauniille: taiteelle, arkkitehtuurille ja luonnolle ja joka voisi antaa muille yhtä paljon iloa kuin se on heille tuottanut. Avioparin kuoleman jälkeen yksityinenkin puoli avattiin yleisölle vuona 1993.

Museon noin tuhannen teoksen kokoelmiin kuuluu suomalaista ja kansainvälistä kuva- ja veistotaidetta sekä muinaisten korkeakulttuurien esineistöä.

Rakennusta ympäröi julkinen veistospuisto, joka on aina avoinna. Se on ainoa laatuaan pääkaupunkiseudulla. Siellä on mun muassa Pohjoismaiden suurin Henry Moore -veistosten kokoelma.

Lavosen taiteilijapariskunnan Yhteisiä ajatuksia

Ahti Lavosen teos Keltainen.

Museossa järjestetään vuosittain 2‒3 vaihtuvaa näyttelyä. Maaliskuussa siellä oli esillä Ahti ja Maija Lavosen Yhteisiä ajatuksia -näyttely. Sen lähtökohtana on taiteilijapariskunnan yhteinen taidekäsitys: kiinnostus tilaan, materiaaliin, tunnelmaan ja henkisyyteen. Näyttely esittelee Lavoset yhdessä lähes 60 vuoden tauon jälkeen.

Esillä on Ahti Lavosen (1928–1970) maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa 1950- ja 60-luvuilta sekä Maija Lavosen (1931–) kokeilevaa tekstiilitaidetta myöhemmiltä vuosikymmeniltä, muun muassa ryijyjä ja valokuitutekniikalla toteutettuja töitä.

Maija Lavosen ryijyn nimi on Kevätvalo.

Yksi Maija Lavosen valokaapelitöistä.

Näyttely on avoinna 13.5.2018 saakka. Museo on auki myös helatorstaina 10.5.2018 11‒18. Tuolloin museoon on vapaa pääsy ja tarjolla on myös yleisöopastus klo 13. Museokortilla pääsee aina maksutta museoon.

Kesänäyttelyssä Svensk Tenn

Lavosten näyttelyn jälkeen museossa avautuu uusi vaihtuva näyttely: Svenskt Tenn @ Didrichsen: Estrid Ericson & Josef FrankMuotoilun uudistajat. Kesänäyttely on avoinna 25.5.‒ 9.9.2018.

Näyttely esittelee ruotsalaisen designyrityksen Svenskt Tennin toimintaa ja historiaa ensimmäistä kertaa taidemuseossa Suomessa. Yrityksen perusti Estrid Ericson (1894–1981) vuonna 1924. Hän loi Ruotsin tunnetuimpiin lukeutuvan sisustusalan yrityksen yhteistyössä itävaltalaisen arkkitehti ja muotoilija Josef Frankin (1885–1967) kanssa.

Svensk Tenn esittäytyy Didrichsenin museon lisäksi myös Hanasaaressa, jossa on esillä nykymuotoilua. Kesän ajaksi avataan pop-up -myymälä Helsingin Stockmannille.

Normaali
Arkkitehtuuri, H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkustaminen, Rakennus

Clarion Hotel Helsinki – muutamia kuvia

Galleria