Henkilö, Museo, Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Hashimoton paluu Turkuun

Hashimoton teos On the Material Aspect of Dislocation, Magic, and Possibility itself.

Yksityiskohta teoksesta On the Material Aspect of Dislocation, Magic, and Possibility itself.

Jacob Hashimoton teoksia on nähtävissä jälleen Turussa huhtikuusta kesäkuuhun.

Kävitkö katsomassa yhdysvaltalaisen Jacob Hashimoton taidetta Wäinö Aaltosen museossa vuonna 2017? Niin kävi moni muukin. Siihen tutustui yli 80 000 ihmistä. Näyttely oli WAM:n ylivoimaisesti suosituin kautta aikain. Kävin siellä minäkin ja kirjoitin postauksen.

Nyt Hashimoto on palannut Turkuun pienimuotoisemmilla teoksillaan, joita on esillä MAKASIINI CONTEMPORARYn The Infinite Curve -myyntinäyttelyssä Turussa 12.4.—20.6.2019.

Tee vaikka leijoja

Hashimoto on tullut tunnetuksi vaikuttavista reliefeistä ja installaatioista, joiden materiaalina ovat riisipaperiset pienoisleijat. Niiden syntyhistoria liittyy Hashimoton kadonneeseen motivaatioon taideopinnoissaan. Isä neuvoi: ”Tee mitä tahansa, kokoa vaikka lentokoneiden pienoismalleja tai rakenna leijoja.”

Tässä näyttelyssä on esillä myös aivan uudella tekniikalla tehtyjä teoksia.
‒ Suurten The Hashimoto Index I-II -teosten lähtökohta on perinteinen xylografia, jonka tietokoneohjatussa versiossa kohopainolaattaa leikkaa CNC-reitittimen ohjaama sorvi. Näistä otettuja vedoksia Hashimoto kutsuu puukaiverrusreliefeiksi, kertoo galleristi Frej Forsblom.

The Hashimoto Index II -teos koostuu 96 osasta.

Yksityiskohta The Hashimoto Index II -teoksesta.

Moduuleja ja pikseleitä

Gallerian tiedotteessa kuvaillaan Hashimoton taidetta näin: ”Formalistisen luennan mukaan teoksissa on kyse taiteilijan pitkäaikaisesta kiinnostuksesta maalauksen ja veistoksen sekä maiseman ja abstraktion risteys- ja leikkauspisteitä kohtaan. Hashimoton taidetta voi tarkastella myös suhteessa virtuaalitodellisuuteen; hänen installaatioidensa estetiikka on ankkuroitunut analogiseen maailmaan ja arkkitehtooniseen tilaan, mutta sen logiikka on saanut vaikutteita digitaalisen 3D-maailman visuaalisuudesta. Pelkistäen voi todeta, että Hashimoton leijamaiset moduulit ovat pikseliin vertautuvia kuva-alkioita.”

Kansainvälisesti arvostettu taiteilija

Hashimoto on arvostettu taiteilija. Hänen töitään on ollut viimeksi esillä muun muassa Venetsiassa, Dubaissa, Veronassa, New Yorkissa, Tukholmassa ja Dallasissa.

Tässä Turun näyttelyssä on kaikkiaan 14 teosta. Niiden hinnat ovat 13 000‒95 000 euroa. Edullisimmillaan Hashimotoa saa seinälleen, jos ostaa neljä Index-teokseen kuuluvaa vedosta (á 350 euroa, minimiostos neljä vedosta, yhteensä 1 400 euroa).

MAKASIINI CONTEMPORARY kustantaa näyttelyyn liittyen myös taidekirjan Jacob Hashimotosta. Sen tekstin on kirjoittanut taidehistorioitsija Lars Saari. Kirja ilmestyy toukokuussa.

Galleria löytyy osoitteesta Tuomiokirkonkatu 6, Turku. Se on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11‒18, lauantaisin klo 11‒16 ja sunnuntaisin klo 12‒16 (tarkista juhlapyhien poikkeavat aukioloajat).

Caesura I.

Normaali
Henkilö, Kirja, Kirjailija, Matkakertomus, Matkakirja

Varovainen matkailija Mazzarella

Merete Mazzarella kirjoittaa Varovainen matkailija -kirjassaan risteilyistä ja matkoistaan Australiaan, mutta paljon myös eletystä elämästä.

Merete Mazzarella on kirjoittanut kirjan matkustamisesta, vaikka hän päätti diplomaattiperheen tyttärenä 15-vuotiaana, ettei haluaisi aikuisena matkustaa.

Merete Mazzarella toteaa: ”Tämä kirja käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa. Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin vaan myös muihin paikkoihin. – – Samalla matkustan myös ajassa, takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten luokse joita ei enää ole.”

Amazonilta Australiaan

Kirjassaan Merete Mazzarella kertoo kokemuksistaan risteilymatkustajana norjalaisen varustamon Braemar-aluksessa. Toinen puoli kirjasta kertoo Australian matkoista.

Mazzarellalla on paljon kokemuksia risteilyistä ja ristiriitainen suhtautuminen niihin. Toisaalta risteilyt kiehtovat häntä, mutta toisaalta ne tympäisevät. Hän sanoo olevansa risteilyveteraani. Nyt hän kirjoittaa pääosin 14 päivän risteilystä Amazon-joella. Syynä juuri tämän risteilyn valintaan oli se, ettei hän ollut koskaan käynyt Etelä-Amerikassa.

Ensimmäinen Australian matka johtui siitä, että Mazzarellan miehelle tarjottiin kuuden viikon vierailijaprofessuuria Queenslandin yliopistossa. He asuivat Brisbanessa, mutta vierailivat myös Melbournessa ja Adelaidessa.

Ensimmäisen matkansa päätteeksi Mazzarellan mieleen tulee ajatus: ”Nyt minua mietityttää, miten surullista olisi, ellen enää ikinä saisi nähdä jakarandapuiden kukkivan.” Näin ei käy, sillä Mazzarella palaa Australiaan vielä kahdesti. Hän käy myös Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa.

Australiakin herättää ristiriitaisia tuntemuksia niin historiansa kuin nykyisyytensä vuoksi. Ja varovainen matkailija kun on, myös mantereen villi ja vaarallinen luonto huolestuttaa Mazzarellaa.

Matkoja ja elämää

Matkakokemusten lisäksi kirjailija ujuttaa sujuvasti mukaan muisteluksiaan sisäoppilaitosvuosistaan, vanhemmistaan ja aviomiehistään. Sellaistahan se on, elämä on matka ja matkat ovat elämää. Hän kirjoittaa myös matkustamisesta ja sen historiasta, lähtemisestä ja palaamisesta, kanssamatkustajista, risteilymatkan rutiineista sekä Australian historiasta ja nykypäivästä.

YK:n ilmastoraportti julkaistiin juuri ennen Mazzarellan kolmatta Australian matkaa. Hän päätyy toteamaan kirjan loppusanoissa: ”Ei, meidän ei tosiaan pitäisi enää lähteä risteilylle. Mutta niin paljon kuin lentäminen hävettääkin, en tiedä, miten pystyisin olemaan lentämättä.”

Minulla on paljon Merete Mazzarellan kirjoja. Kun Varovainen matkailija -kirja tuli kauppoihin alkuvuodesta, niin olihan matkabloggaajan se ostettava. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa monipolvisesti ja juoksuttaen tarinaa erilaisista aineksista.

Merete Mazzarella (s. 1945) on filosofian tohtori, suomenruotsalainen kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Hän on julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia. kaksi romaania sekä kirjoittanut paljon kritiikkejä ja kolumneja.

”Matkalla oleminen on ennen muuta yritystä kuvitella aivan toisenlaisia elämiä.”

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija. Tammi. 2019.

Merete Mazzarella

Merete Mazzarella. Kuva: Cata Portin/Tammi.

 

Normaali
Henkilö, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Kirpilä ‒ koti taiteelle

Töölöläisen funkistalon asunnosta löytyy taidemuseo, joka esittelee keräilijän kokoelmia. Taidekoti Kirpilän seinät ovat täynnä pääosin kotimaista 1800- ja 1900-lukujen maalaustaidetta.

Kirpilän juhlaolohuone.

Taidekoti Kirpilä sijaitsee Helsingissä osoitteessa Pohjoinen Hesperiankatu 7. Museota ei huomaa sattumalta, sillä vain pieni kyltti kertoo siitä ulko-ovella.

Kirpilä on reumalääkäri Juhani Kirpilän (1931‒1988) entinen lähes 350 neliön suuruinen koti, jossa on yli 500 taideteoksen kokoelma. Kirpilä muutti tähän töölöläiseen funkistalon asuntoon vuonna 1979 elämänkumppaninsa Karl Rosenqvistin kanssa.

Taidekoti Kirpilä on siis ainutlaatuinen yksityiskodissa oleva taidemuseo, joka esittelee intohimoisen taiteenkeräilijän kokoelmaa ja yläluokkaista elämää 1900-luvun loppupuolen Helsingissä.

Juhani Kirpilä studiokuvassa 1930-luvulla.

Juhani Kirpilän isä oli kunnanlääkäri ja äiti koulutukseltaan sairaanhoitaja. He asuivat Puolangalla, Kainuussa. Juhani oli perheen ainut lapsi, joka omaksui vanhemmiltaan paitsi ammatillisen suuntautumisen, myös taiteen keräilemisen.

Juhani Kirpilä osti ensimmäisen teoksensa 23-vuotiaana lääketieteen opiskelijana. Teos oli Maria Wiikin Ohdakkeita. Juhani Kirpilä peri suhteellisen nuorina kuolleilta vanhemmiltaan noin parinkymmenen teoksen kokoelman.

Juhani Kirpilä kartutti kokoelmaansa henkilökohtaisten mieltymystensä mukaan: aluksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kotimaista taidetta, usein henkilö- ja omakuvia sekä maisemia. Maalausten lisäksi kokoelmissa on myös veistoksia.

Mattas-huoneen keskellä on Raimo Saarisen Neosgaia-teos, joka hankittiin Kirpilään vuonna 2017.

Keräilijä hankki teoksia muun muassa taiteilijoilta Åke Mattas, Pekka Halonen, Helene Schjerfbeck, Kain Tapper, Ahti Lavonen, Ilmari Nylund, Yrjö Saarinen, Aimo Kanerva, Eero Järnefelt, Hugo Simberg, Akseli Gallen-Kallela, Magnus Enckell ja Wäinö Aaltonen. Kirpilän teosluetteloon voi tutustua täällä.

Maria Wiikin teos on nimeltään Sisäkuva.

Ilmari Nylundin maalaus Tavernassa.

Juhani Kirpilä testamenttasi kokoelmansa ja omaisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1976. Ohjesäännössä Taidekoti Kirpilä määrättiin ”aikaansa seuraavaksi taidekeskukseksi suomalaisten taideharrastusten edistämiseksi.” Nimikkorahaston tuotoilla ylläpidetään Taidekoti Kirpilää ja tuetaan kuvataidetta ja sen tutkimusta.

Ruokasalin vitriinissä on kokoelma venäläistä posliinia.

Juhani Kirpilä kuoli sairaskohtaukseen 56-vuotiaana elokuussa 1988. Taidekoti avattiin yleisölle kesäkuussa 1992.

Taidekoti Kirpilässä helmikuussa ryhmäämme opastanut Karoliina Arola vinkkasi tulemaan paikalle touko-kesäkuun vaihteessa, kun Hesperian esplanadin hevoskastanjat kukkivat. Näkymää voi ihailla Kirpilän ikkunoista kuudennessa kerroksessa. Isäntäväki järjesti aikoinaan legendaarisiksi muodostuneita ”Kastanjankukkajuhlia” alkukesästä.

Juhani Kirpilä kirjoitti pitkään kolumneja Kauneus ja terveys -lehteen.

Taidekotiin on vapaa pääsy ja se on avoinna keskiviikkoisin klo 14‒18 (opastus klo 14.30) ja sunnuntaisin klo 12‒16 (opastus klo 12.30). Opastuksia voi tilata ryhmille myös muina aikoina.

Taidekodissa järjestetään myös ohjelmaa konserteista luentoihin ja teemaopastuksista lastentapahtumiin.

Lue lisää Juhani Kirpilästä ja Taidekodin historiasta Taidekoti Kirpilän ja SKS:n julkaisemasta teoksesta Taiteen koti: Juhani Kirpilän taidekokoelma (2017).

 

Normaali
Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Lenina Rautonen käy lomalla paikoissa, joita ovat koetelleet kuolema, katastrofit, sota, vankeus, taloudellinen murros tai nälkä.‒ ‒

Rautonen, 56, harrastaa synkkää turismia eli matkustaa traagisten tapahtumien paikoille. Entiset vankilat ja keskitysleirit ovat genren vakiokohteita.

”Minua kiinnostavat paikat, joissa on jännite. Niissä on omanlaisensa outo tunnelma.”

Esimerkiksi Leningradissa (nykyisessä Pietarissa) kuoli piiritykseen nykyarvion mukaan yli miljoona ihmistä. ”Kyllä sen vieläkin vaistoaa”, hän sanoo.

Rautonen on käynyt muun muassa Auschwitzissa kahdesti, Moldovan separistialue Transnistriassa, hylätyssä sotilaskylässä Irbenessä Latviassa, Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla, Siperiassa ja entisessä kaivoskylässä Pyramidenissa Huippuvuorilla.

Hän ei kuitenkaan halua leimata niitä vain synkiksi.

”Vaikka Siperiassa on useana ajanjaksona ollut vankileirejä, se on yllättävän upea. Voimakas tuuli puhaltaa suuren lakeuden yli, joten taivas on aina kirkas.”

Tiiamari Pennanen: Lenina Rautonen kiertää yksin hylättyjä kyliä ja vankilöita. Helsingin Sanomat 3.3.2018. S. D7.

Synkkää turismia

Lainaus
Henkilö, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Rakennus

Elizabeth Castle, Jerseyn puolustaja

Yksi Jerseyn nähtävyyksistä on Elisabeth Castle, Elisabethin linna. Se on rakennettu pienelle saarelle St. Aubinin lahteen.

Linna kuvattuna aallonmurtajalta. Ylhäällä tornissa liehuu Jerseyn lippu.

Elisabethin linna on puolustanut Jerseytä yli 300 vuoden ajan. Linna on nimetty sen rakennusaikana hallinneen Englannin kuningatar Elisabeth I:n mukaan.

Kulku linnaan vuoroveden ehdoilla

Elisabethin linnaan pääsee joko kävellen hiekkarantaa ja betonista pengertietä tai käyttämällä linnan ja rannan väliä kulkevaa ajoneuvoa, joka pystyy kulkemaan sekä maalla että vedessä. Se on siis joko lautta tai bussi.

Pääsylippuja linnaan ja ajoneuvoon voi ostaa West Parkin rannalta tai linnan myymälästä. Ajoneuvo kulkee puolen tunnin välein.

Kulku linnaan saattaa estyä kokonaan joinakin aikoina joko sään tai vuoroveden vuoksi. Linnan myymälässä on kyltti, joka ilmoittaa, milloin pengertie peittyy nousuveteen.

Linnan muurit ovat 1590-luvulta. Linnoituksen keskivaiheilla on aukio, Parade Ground. Puolenpäivän aikaan on keskipäivän paraati ja kello yhden maissa kuulee kanuunan laukauksia. Musketilla ammutaan kello 14.

Linnan järeää puolustuskalustoa.

Ajanmukaiseen asuun pukeutunut muskettisoturi esitteli 1700-luvulla käytössä ollutta asetta.

Parade Groundia reunustavissa rakennuksissa on näyttelyitä ja lähistoltä löytyy kahvila.

Jos haluat ihastella näkäaloja St. Aubinin lahdelle ja St. Helieriin, voit kiivetä linnan korkeimmalle kohdalle, torniin.

Kierreportaat vievät linnan korkwimpaan kohtaan, torniin. Rannalla St. Helierin rakennuksia.

Helier-erakon kotisaari

Elisabeth Castlessa on nähtävissä myös saarella 500-luvulla eläneen Helier-erakon luola. Hän oli tullut nykyisen Belgian suunnalta etsien rauhallista paikkaa, jossa voisi rukoilla ja paastota. Hän asui saarella 15 vuotta. Merirosvot surmasivat Helierin vuonna 555 jKr.

Helier julistettiin myöhemmin pyhimykseksi ja hänen mukaansa on nimetty Jerseyn pääkaupunki, St. Helier.

Helierin asumus on myöhemmin rakennetun pienen kappelin sisällä.

Kivessä oleva onkalo oli Helierin suojapaikka.

Linnoituksesta löytyy myös toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita saksalaisten miehityksen jäljiltä.

Saaren jatkeeksi on rakennettu aallonmurtaja.

Elisabeth Caslessa on paljon portaita, joten se ei sovellu liikuntarajoitteisille henkilöille.

Vasemmalla Helierin asuinpaikka. Aallonmurtaja jatkuu pitkälle sen jälkeen.

Saaren kivikoista löytyy monenlaista kasvillisuutta kuten nämä keltaiset kukat.

Pienistälin kivenkoloista nousee esiin kasvillisuutta. Nämä vaaleanpunaiset kukat koristivat tornia.

Tämä kulkuneuvo vei takaisin St. Helierin rannalle.

 

Normaali
H niin kuin hotelli, Henkilö, Kahvila, Kaupunki, Majoitus, Matkakertomus

Nukkumatista Pyynpesään

Vanha tuttu Hotelli Nukkumatti on kokenut täydellisen muodonmuutoksen nimeä myöten uudessa omistuksessa. Putiikkihotelli Pyynpesä on kuuden huoneen majoituspaikka Pyymäen Konditorian yläkerrassa.

Hotelli Nukkumatti Sastamalassa oli monien vuosien ajan majapaikkani Vanhan kirjallisuuden päivien aikana. Se sijaitsi kätevästi keskustassa Onkiniemenkadulla, torin laidalla.

Nukkumatin omistaja Raija Ketola ehti emännöidä sitä yli 30 vuoden ajan vuodesta 1986 alkaen. Viimeisinä vuosina hän toivoi, että hotellinpito siirtyisi nuoremmille. Ostajia ei heti löytynyt. Voit lukea lisää Osta hotelli -postauksestani.

Yläkerrassa hotelli, alakerrassa konditoria

Pyynpesän avaimenperätkin ovat teeman mukaiset.

Viime vuonna hotelli sai uudet omistajat Pyymäen Leipomon pitäjistä Maarit Lujalasta ja Jouni Tuomistosta.

Ratkaisu on sikäli näppärä, että alakerrassa sijaitseva Pyymäen Konditoria toimii sekä vastaanottona että aamiaispaikkana. Sinne ilmoittaudutaan ja sieltä saadaan koodi ulko-oveen.

Huoneen avaimet löytyvät hotellin aulasta, samoin majoituslomakkeet, valikoima esitteitä lähialueen nähtävyyksistä ja vieraskirja. Ratkaisu sisältää siis jonkin verran itsepalvelua.

Pyynpesän aulaa. Pöytä toimittaa vastaanottotiskin virkaa. Avaimet löytyvät täältä.

Kaikki uusiksi

Putiikkihotelli Pyynpesä avautui viime vuoden marraskuussa täydellisen remontin jälkeen. Poissa on iso ruokasali, jonka suuren pöydän ääreen hotellivieraat kokoontuivat Raijan valmistamalle aamiaiselle.

Poissa on myös retrohenkiseltä vaikuttanut sisustus värikkäine pintoineen; ruokasali sävyttyi siniseen, muista huoneista löytyi muun muassa ruskeaa, oransssia, vihreää ja punaista.

Tilalla on moderni mustavalkoinen väritys ja huoneiden lukumäärä on pudonnut kuuteen. Ruokasalin tilalla on nyt isoin huone, sviitti, jossa on kaapistoon upotettu keittiö jääkaappeineen ja mikroineen sekä tilava saunaosasto. Halutessaan pääsee myös nauttimaan kylvystä leijonatassuiseen ammeeseen. Parvekkeelle voi mennä  vilvoittelemaan löylyjen välissä.

Tilaa yli 40 neliömetrin sviitissä on reilusti kahdelle majoittujalle, mutta nukkumapaikka löytyy neljällekin, jos varavuoteena toimiva vuodesohva otetaan käyttöön. Nyt meitä oli kolme yöpyjää.

Kyllä tässä hyvin nukuttaa.

Tilava pesupaikka. Oikealla ovi saunaosastoon, vasemmalta mennään parvekkeelle.

Rentouttavan illan olisi voinut viettää kylpyammeessa, kenties vaahtokylvyssä, mutta valitsimme saunomisen.

Teenjuoja ilahtuu aamiaisella

Pyymäen Konditoria tarjoilee runsaan aamiaisen. Se on myös kahvilan asiakkaiden käytettävissä.

Teenjuojana täytyy erityisesti mainita, että tarjolla oli haudutettua teetä jopa kahta eri laatua, mikä on ylivoimaisesti parasta saamaani palvelua tämän juoman suhteen. Suurimmassa osassa hotelleja uskotaan teepussien riittävyyteen.

Putiikkihotelli Pyynpesä yltääkin siihen harvinaiseen joukkoon hotelleja, joka täyttää oman HH-luokitukseni: haudutetun teen lisäksi matkailijan käytössä ovat myös irrotettavat henkarit. HH-indeksistä voi lukea lisää jutusta H niin kuin hotellihuone.

Eipä ole missään muualla tullut vastaan kahta laatua haudutettua teetä: mustaa teetä maustettuna vaniljalla tai kotimaisilla marjoilla. Myös kahvista löytyi kahta eri laatua, joista toinen oli luomua.

Kahvilasta voi ostaa mukaansa Pyymäen Leipomon tuotteita.

Ensi vuonna uudestaan

Hotellin muutos näkyy asiakkaalle ajanmukaisena sisustuksena; kaikki on uutta ja toimivaa.

Se, mitä on hiukan ikävä, on kodinomainen tunnelma ja Raijan, hotellin hengettären, lämmin tulohalaus, iloinen kuluneen vuoden kuulumisten vaihtaminen ja yhteisöllinen aamiainen ison pöydän ääressä.

Kiitän Raijaa yhteisistä hetkistä ja toivotan antoisia ja mukavia eläkepäiviä. Uusille omistajille toivotan onnea ja menestystä.

Sviitti on jo varattu ensi vuoden kesäkuun lopussa, kun on taas aika matkata Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan.

 

Normaali
Henkilö, Näyttely, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija

Jukka Rintalan Unelmien aika

Muotisuunnittelija Jukka Rintalan tuotantoa on esillä myyntinäyttelyssä heinäkuun loppuun saakka Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Unelmien aika  Time of Dreams -näyttelyn avajaisia vietettiin torstaina 28.6. Jukka Rintala tunnetaan parhaiten muotisuunnittelijana, mutta hän on myös kuva- ja tekstiilitaiteilija, akvarellisti ja muotipiirrosten tekijä.

Wanhan Raatihuoneen saleissa oli nähtävillä Rintalan uniikkeja iltapukuja sekä valmisvaatteita, asusteita, maalauksia, sisustustekstiilejä ja kattaustuotteita.

Muotisuunnittelija Jukka Rintala on tunnettu erityisesti upeista iltapuvuistaan.

Näyttelyn on suunnitellut visualisti Matti Vaskelainen, joka toimii muutenkin työparina Studio Jukka Rintalan tuotannossa.

Näyttelyn avasi Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutanen, joka tervehti ilolla sitä, että Rintalan tuotteita on esillä Naantalissa jo viidettä kertaa. ”Jukka Rintala on vakiinnuttanut paikkansa Naantalin auringossa,” totesi Mutanen.

Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutanen tervehti ilolla Jukka Rintalan uutta näyttelyä.

Raatihuoneen edustalle Mannerheimintielle oli levitetty punainen matto muotinäytöstä varten. Naantalilaisyleisö sai nähdä kavalkadin Jukka Rintalan puvuista, joista suurin osa oli täyspitkiä iltapukuja. Tunnelmaa loivat sellisti ja viulisti Abba-musiikillaan.

Iltapuvut ovat näyttäviä, osa jopa dramaattisia. Värit vaihtelivat mustasta kultaan ja valkoisesta hopeaan. Joukossa oli myös värikkäitä printtikuoseja. Kankaat ovat peräisin Ranskasta ja Italiasta, osa myös Suomesta. Rintalan iltapukuja on totuttu näkemään tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

Oli hienoa nähdä, että Marjo Sjöroosin Fashion Teamin mallien joukossa oli myös varttuneempia naisia, ei kuitenkaan XL-kokoisia.

Kun kysyin Jukka Rintalalta, kuinka pukevan iltapuvun suunnitteleminen ja valmistaminen onnistuu kookkaammalle naiselle, hän vastasi: ”Kyllä onnistuu.” Nyt sitten jään odottelemaan kutsua itsenäisyyspäivän juhliin ja tilaisuutta päästä testaamaan Jukka Rintalan lupaus.

Unelmien aika – Time of dreams -myyntinäyttely on avoinna Raatihuoneella joka päivä klo 11‒19 elokuun 4. päivään saakka.

Myös miehet löytävät ostettavaa myyntinäyttelystä: solmioita ja paitoja.

Rintalan vaatteita voi nähdä myös Unikeon päivän aattona järjestettävässä gaalamuotinäytöksessä torstaina 26.7.2018 klo 18.45‒20.00 Kaivohuoneen terassin edessä. Muotinäytöksen tähtenä on sopraano Angelika Klas ja juontajana muotitoimittaja Sami Sykkö.

Jukka Rintalan näyttelystä kerroin myös vuonna 2015 postauksessa Naantali ‒ kuin ulkomailla olisi.

Normaali