Bloggaus, Kaupunki, Matkakertomus, Tapahtuma

Matkabloggaajat Marbellassa

Osallistuin TBEX-organisaation Europe 2022 -konferenssiin, joka järjestettiin 6.–9.6.2022 Marbellassa, Espanjassa. Vihdoinkin neljän vuoden odottamisen jälkeen oli aika tavata entisiä tuttuja ja uusia, matkailusta kiinnostuneita ihmisiä.

Kolme konferenssia, kolme tähteä.

Olen osallistunut TBEX-konferenssiin aikaisemmin Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018. Tiedän näistä aikaisemmista kokemuksista, että tapahtumassa voi oppia paljon uutta alasta, tavata aikaisemmista konferensseista tuttuja ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tutustua uusiin.

Korona peruutti konferenssin

Monet TBEX-yhteisön jäsenet kokivat maaliskuussa 2020 suunnitelmien kariutumisen. Tuon vuoden Euroopan konferenssin oli määrä olla maaliskuussa Cataniassa, Sisiliassa. Sinne minäkin olin menossa. Outo kiinalainen virus oli levinnyt Euroopassa, muun muassa Milanossa.

Vähän ajan päästä tulikin tieto, että konferenssi on peruttu. Sen jälkeen ei tapahtumaa yritettykään järjestää ennen kuin tämän vuoden maaliskuussa, josta se vielä siirrettiin kesäkuuhun.

Marbella kutsui matkabloggaajia

Tämän vuoden tapahtumaan Marbellassa osallistui noin 300 matkabloggaajaa tai muuta sisällöntuottajaa sekä matkakohteiden ja markkinointiorganisaatioiden edustajia. Paikkana oli El Palacio de Congresos, Ferias y Exposiciones de Marbella eli Marbellan messu- ja konferenssikeskus.

Meitä suomalaisia oli paikalla tietääkseni vain kaksi: Roomassa asuva Heli Pekkarinen (Näkymiä vihreältä kukkulalta) ja minä. Myös muista Pohjoismaista oli vähän osallisttujia. Yhdysvaltalaisia oli mukana runsaasti.

Marbellan messu- ja konferenssikeskus kuvattuna hotellihuoneeni parvekkeelta. Ostravan konferenssikokemuksesta viisastuneena varasin majoituksen läheltä tapahtumapaikkaa.
Tervetuloa TBEX-konferenssiin.

Perinteiseen tapaan ohjelmaan kuuluvat retket ennen konferenssia; tarjolla oli tutustumista muun muassa Mijakseen, Rondaan, Granadaan ja Málagaan.

Konferenssin jälkeen järjestettäviin tutustumisretkiin pitää hakea ja kertoa bloginsa tunnuslukuja, ja organisaattorit valitsevat osallistujat hakijoiden joukosta. Nämä kahden päivän matkat ovat osallistujille maksuttomia kuten myös ennen konferenssia järjestettävätkin retket.

Matkabloggaaja maksaa itse osallistumiseen, matkoihin ja majoitukseen liittyvät kustannukset. Alle 200 euron osallistumatka kattaa ohjelman aterioineen, iltatilaisuuksineen ja retkineen.

Päivät täynnä ohjelmaa

Konferenssin sponsoreina olivat Marbellan, Costa Del Solin ja Andalucian matkailuorganisaatiot.
Avauspuheenvuorossa Alistair McKenzie haastatteli Mansoureh Farahania ja Mark Bakeria.

Konferenssin alustuksissa keskityttiin esityksiin, jotka oli kerätty kahdeksan teeman alle, neljä kullekin päivälle: sosiaalinen media, brändit ja brändäys, markkinointi verkossa ja matkailun tulevaisuus, sisällöntuotannolla ansaitseminen, kirjoittaminen, liiketoimintastrategia sekä verkkosisällöt. Minua kiinnostivat eniten matkailun tulevaisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät esitykset.

Silvia Romao, Mark Baker ja Max Hartshorne kertoivat kirjoittamisesta.
Konferenssin lounastarjoilu sujui hyvin ja pöydässä oli paljon valinnanvaraa.

Iltaisin juhlintaa

Konferenssin virallisen ohjelman lisäksi järjestetään iltajuhlia. Tänä vuonna aloitusjuhla järjestettiin Marbellan vanhassa kaupungissa eräällä aukiolla. Sinne oli järjestetty baari ja osallistujat tulivat tapaamaan toisiaan ja nauttimaan tervetulodrinkeistä.

Vanhaan kaupungin aukiolle oli tehty tilapäinen baari konferenssin avajaisillaksi.

Päätösjuhlan pitopaikkana oli Cortijo de Cortes -ravintola, joka oli kuin maatalon pihapiiri. Se oli huikea kokemus vieraanvaraisuudesta. Heti sisäänkäynnin luona oli mustapukuisia tarjoilijoita juomatarjottimineen ja pari flamencoasuista naista ojentamassa tulijoille punaisia neilikoita. Orkesteri loihti tunnelmaa sävelin, kinkunleikkaaja teki Jamon-kinkusta lautasille ohuita siivuja ja juomanlaskija otti viinitynnyristä tarkoitukseen kehitetyn ottimen avulla näytösluontoisesti sherryä. Baari oli auki ja tarjolla oli sangriaa, viiniä, olutta ja virvoitusjuomia. Vatsantäytteeksi saimme pieniä tapaksia ja myöhemmin paellaa.

Illemmalla juhlaväki kutsuttiin läheiselle areenalle, jossa saimme nauttia hevos- ja flamencotanssinäytöksestä. Myöhemmin kokoonnuimme vielä ravintolan sisätiloihin näyttämön eteen. Esiintyjinä oli kitaristi, laulaja ja neljä flamencotanssijaa.

Vieraat kukitettiin neilikoilla.
Pöytä on katettu laseilla ja juomilla.
Saisiko olla sangriaa?
Juomanlaskijalta sai sherryä. Oppaalta kuulemani tiedon mukaan tuon ottimen varsi on tehty valaan viiksestä.
Jamonista, ilmakuivatusta kinkusta, leikattiin ohuita siivuja.
Orkesteri siivitti juhlatunnelmaan.
Cortijo de Cortes -ravintolan sisäpiha toimi alkuillasta juhlatilana, myöhemmin siirryimme sisälle.
Hevoset esiintyivät musiikin tahdissa. Hieno show. Retkillämme pääsimme näkemään muitakin esityksiä ja tutustumaan hevosten kasvatus- ja koulutuspaikkoihin.
Estradilla oli myös flamencotanssija.
Illan päätteeksi menimme ravintolan sisätiloihin katsomaan flamencoesitystä.

Seuraavat Lafayettessa ja Phuketissa

TBEX järjestää vuosittain kolme konferenssia, joista yksi on Pohjois-Amerikassa, yksi Aasiassa tai Afrikassa ja yksi Euroopassa. Lokakuussa on vuorossa TBEX North America -konferenssi Lafayettessa, Louisianassa ja marraskuussa TBEX Asia 2022 Phuketissa, Thaimaassa.

Jännityksellä odotan, missä paikassa järjestetään ensi vuoden Euroopan konferenssi. Sinne aion mennä.

Lue myös: Sitku Sisiliaan.

Seuraavissa postauksissa tunnelmia ja kuvia Marbellasta, Mijaksesta, Rondasta ja Jerezistä.

Normaali
Kulttuuri, Matkakohde, Nähtävyys, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma

Taidetta Kivimeijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolta löytyy taidetta meijerillisen verran. Kesänäyttelyssä voi tutustua 15 taiteilijan töihin.

Kesäkuun alussa Kivinavetan ovella ei ihan vielä näyttänyt taidenäyttelyltä.

On hienoa, että rakennukset saavat uutta elämää sen jälkeen, kun alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu. Näin on käynyt Somerolla. Valtionmeijeristi Alfred von Schraderin piirsi vuonna 1905 jyhkeän kivirakennuksen toimimaan ensin kartanoiden meijerinä. Sittemmin se oli viljavarastona ja putkiliikkeen käytössä, mutta nyt sen vankkojen seinien sisältä löytyy taidetta.

Kivinavetan takapiha toimii kesällä keramiikkakurssitilana polttouuneineen.

Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry:n toiminta Someron Kivimeijerissä alkoi 2010, jolloin sinne perustettiin näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus. Rakennuksessa on näyttelytilaa melkein Helsingin taidehallin verran, 560 m2. Yhdistys on järjestänyt useita valtakunnallisia kesänäyttelyitä sekä kursseja valokuvauksesta, maalauksesta, kirjallisuudesta ja keramiikasta.

Kävin paikalla kesäkuun alussa, jolloin isäntänä ja esittelijänä oli taiteilija Antero Kare. Paikalla oli jo taideteoksia, mutta ihan valmista ei vielä ollut tulevaa kesänäyttelyä varten. Go, Somero, Go Go -näyttely avautui 18.6. ja siihen voi tutustua 14.8.2022 mennessä. Näyttelyssä on esillä Somerolle muuttaneiden taiteilijoiden töitä.

Taiteilija Antero Kare teoksensa edessä.

Somerolle on tiensä löytänyt laaja joukko taiteilijoita muun muassa paikkakunnan edullisten kiinteistöhintojen ja sijainnin vuoksi. Kulttuuriyhdistyksen mukaan ”ennestään musiikista, lavatansseista ja kesäteattereista tunnettu kulttuuri-ilmapiiri on nyt voimakkaan visuaalinen. Työhuoneet täyttyvät veistoksista, maalauksista, installaatioista, kuvituksista, logoista, käyttögrafiikasta, kirjoista, keramiikkavadeista, ruukuista, käyttöesineistä, performansseista, videoista, elokuvista, lavasteista.”

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat:

Antero Kareen teoksen edessä on joukko Tommi Toijan ”pikku ukkeleita”.
Tommi Toijan teos.
Antero Kareen veistoksia.
Antero Kareen teos.
Yksityiskohta Antero Kareen teoksesta.
Vanhan Kivimeijerin seinätkin ovat hyvin taiteellisen näköisiä.

Kivimeijerin lisäksi teosten esittelyyn käytetään ulkotilaa. Piha-alueelle yhdistys rakentaa myös seitsemän keramiikka-uunin patteriston ja teosten valmistamista varten teltta-alueen. Kurssit ja luennot ovatkin olleet näyttelyjen ohella yhdistyksen vetonauloja.

Tänä vuonna on tarjolla keramiikkakursseja, maalauskurssi ja työsymposiumeja. Klassikkoperinteenä ovat Rakufestivaalit, joiden ajankohta tänä vuonna on 15.–17.7. Paikalle pääsee myös työskentelemään omatoimisesti.

Uuni keramiikan mustasavupoltolle.

Someron Kivimeijerin osoite on Turuntie 1034, Pyöli (vanhaa Turuntietä, Hämeen Härkätietä, noin 11 km Somerolta.)

Kivimeijeri on avoinna joka päivä klo 12.00–18.00.

Pääsymaksut: aikuiset 10 euroa, lapset 5 euroa, alle 7 v. ilmaiseksi.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Matkakohde, Rakennus, Sairaala, Tapahtuma, Teemapäivä

Päivin nimipäivät Paimion parantolassa

Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.

Päivit viettävät jo perinteiseksi muodostunutta nimipäiväänsä 16.6.2022 Paimion parantolassa.

Päivi, tule viettämään kaikkien Päivien yhteistä nimipäiväjuhlaa torstaina 16.6.2022 Paimion parantolaan osoitteessa Alvar Aallon tie 275, Paimio.

Yhteinen kokoontuminen on klo 17, jolloin vuorossa ovat tervetulotoivotukset ja ruokailu Ravintola Toivossa. Illan aikana parantolan noin kaksi kilometriä pitkä polku odottaa Päivejä metsäretkelle. Päivin päivään ei tällä kertaa myydä lippuja, vaan tilaisuutta vietetään omakustanteisesti.

Paikalle voi tulla jo aikaisemminkin ja tutustua vaikka Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaan funkkisarkkitehtuurin helmeen. Nuorten arkkitehtien tuberkuloosiparantolaksi 1930-luvulla suunnittelema läpimurtoteos on nyt avoinna vierailijoille ja uusille toimijoille.

Paimion parantolaan voi tulla käymään aukioloaikojen mukaisesti eli kesäkuun alusta elokuun loppupuolelle tiistaista sunnuntaihin klo 11–19. Tutustumiskierrokselle kannattaa varata liput etukäteen.

Paimion parantola on mainio päiväretkikohde, mutta myös yöpyminen on mahdollista. Hoitajien asuntolaan Mäntylään on tehty yksilöllisiä huoneistoja, joissa on pieni keittiö ja kylpyhuone. Varustelutaso vaihtelee huoneistoittain. 

Paimon parantolan funktionalistista arkkitehtuuria edustava potilassiipi. Kuva: Maija Holma, Alvar Aalto -museo.
Paimion parantolan värikkäästä portaikosta avautuu näkymä ympäröivään luontoon. Kuva: Maija Holma, Alvar Aalto -museo.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset Parhaita päiviä -sivulla Facebookissa.

Lue tunnelmia edellisiltä nimipäiviltä:
Päivin nimipäivät manselaisittain
Pannu kuumana Päivin päivänä 16.6.2019
Meillä kaikilla oli niin mukavaa – Päivin nimipäivä 16.6.2018
Päivinpäiviä Päivänkakkaran juurella

Normaali
Arkkitehtuuri, Konsertti, Kulttuuri, Matkakohde, Rakennus, Tapahtuma, Teemapäivä

Onnea Logomo, 10 vuotta!

Logomo. Kuva: Logomo/Riikka Kyläheiko.

Luovien alojen tapahtumakeskus Logomon 10-vuotissyntymäpäiviä ja samalla Turku 2011 -merkkipäivää vietetään 20.11.2021. Olen ollut viettämässä Logomossa niin perheen kohokohtia, työhön liittyviä palavereja ja tapahtumia kuin konsertteja ja muita vapaa-ajan tapahtumia.

Kymmenen vuotta sitten Turku vietti Euroopan kulttuurikaupunkivuottaan. Kaupunki sai uuden tapahtumapaikan, kun tuolloin otettiin käyttöön vuonna 1876 rakennetusta entisestä VR:n konepajasta muokattu monitoimitila. Siitä tuli kulttuurin, taiteen ja luovien alojen tapahtumakeskus Logomo. Euroopan kulttuuripääkaupunkistatukseen liittynyt Turku 2011 -ohjelma tarvitsi toteutuakseen uusia ja muuntautumiskykyisiä tiloja.

Logomo hallinnoi ja vuokraa tiloja sekä pitkäaikaiseen toimitilakäyttöön että lyhytaikaisille tapahtumille. Pitkäaikaista vuokrattavaa tilaa löytyy noin 10 000 neliötä. Konttori– ja Byrå-toimitiloista löytyy noin 80–90 yritystä ja 400 työntekijää. Sieltä löytyy tilaa myös taiteilijoille; näiden vuokrauksesta ja hallinnoinnista vastaa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö.

Logomon päädystä pääsee Konttorin tiloihin. Kuva: Logomo/Aino Suni.
Logomon rouheaa seinäpintaa.
Talven tunnelmaa Logomon pihalla.
Monet askeleet vievät Logomoon.

Tapahtumakeskuksessa on kaksi ravintolaa. Kitchenissä on tarjolla arkisin lounasta ja lauantaisin brunssia ja Teatro palvelee tapahtumien etkoilla ja jatkoilla.

Punahehkuinen lupaus Theatron seinällä.
Theatrosta löytyy myös Äkkilähtökioski.

Tiimipalavereja, kokouksia ja juhlia

Itselläni on paljon muistoja Logomosta. En enää muista, milloin kävin siellä ensimmäistä kertaa ja miksi. Työhön liittyviä tilaisuuksia ovat ainakin olleet monet tiimipalaverit ja yhteistyökumppaneiden kanssa pidetyt kokoukset sekä yhden hankkeen päätöstilaisuuskin tuli sinne järjestettyä. Noin vuoden ajan olin myös vuokralaisena Logomon Byråssa, kun tartuin edulliseen tarjoukseen työtilasta tai oikeammin pöytäpaikasta.

Tilojen esittelyn yhteydessä pääsimme käymään myös sellaisissa paikossa, joihin yleisö ei normaalisti pääse. Tuolloin näimme muun muassa Voice of Finland -lähetystä varten valmiina olevan lavan ja pääsin istahtamaan hetkeksi tähtivalmentaja Michael Monroen tuoliin.

Televisiosta tuttu Voice of Finland -kilpailun esiintymislava ja katsomo päiväasussaan.
Pääsin istahtamaan tähtivalmentajan tuoliin. Kuvan otti tiloja esitellyt logomolainen.

Logomon lavalla on myös keskimmäinen lapseni Arttu saanut päähänsä ylioppilaslakin, ja me olemme päässeet tunnelmoimaan Gaudeamus igitur -laulun myötä. Nuorin lapsemme Maiju vietti Logomossa vanhojen tanssejaan ja me valtasimme eturivin paikat hyvissä ajoin.

Lakit ovat valmiina ojennettaviksi Kupittaan koulun ylioppilasjuhlassa.
Logomo-salin lattia odottaa Puolalan koulun ”vanhoja” pyörähtelemään. Me valtasimme hyvissä ajoin eturivin paikat.
Maiju-tyttäreni poseerasi vanhojen tanssien jälkeen ikimuistoisen päivän päätteeksi.

Konsertteja ja tapahtumia

Konserteista mieleen ovat jääneet Hectorin konsertti sekä The Simon & Garfunkel Story.

Hectorin konserttiin luotiin tunnelmaa taustakuvilla ja valoilla.
Lava odottaa The Simon & Garfunkel Storyn esiintyjiä.
Logomossa järjestettiin Kulttuurigaala vuonna 2017. Kuva: Logomo/Ralph Larmann.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Vuoden Luontokuva -festivaali on pidetty Logomossa vuonna 2016 sekä viime vuonna poikkeusjärjestelyin iskusanoina käsidesi, maskit ja turvavälit.

Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Logomossa vuonna 2016.

Koronakesinä 2020 ja 2021 Logomon terassilla eli ulkoalueella järjestettiin konsertteja niin, että yleisöllä oli pöytäpaikat. Kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa trioa Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki. Se oli oiva tilaisuus kuivan ja eristäytyneen koronakevään jälkeen ja tuntui, että esiintyjätkin olivat iloisia keikastaan.

Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki Trio esiintyi Logomon terassikesässä vuonna 2020.

Logomo ja Turku 2011 juhlivat 20.11.2011

Logomon syntymäpäiväjuhlia ja samalla myös Turku 2011 -merkkipäivää vietetään lauantaina 20.11.2021. Talo on täynnä ohjelmaa aamusta yömyöhään. Päivällä vietetään avoimien ovien päivää, joka sisältää taikuutta, sirkusta, elokuvaa ja taidetta klo 10–15.

Klo 15 on Logi salissa mielenkiintoinen tilaisuus nimellä Saimi ja Johanna – Kaikilla väreillä feat. Michael Monroe. Siinä kaksi vahvaa naista, Saimi Hoyer ja Johanna Oras, kertovat ystävyydestä, elämästä ja yrittäjyydestä. Huikean lisän tuo akustisella kitarallaan ikirokkari Michael Monroe.

Illemmalla kuunnellaan musiikkia ympäri taloa olevilla lavoilla. Iltabileet alkavat klo 20 ja kestävät aina aamuyöhön asti. Esiintyjinä nähdään mm. Turku Rock Academyn kasvatteja. Ohjelmassa on myös Flame Jazz -konsertti. Lisäksi Lenni-Kalle Taipale luotsaa lavalle joukon Suomen tähtiartisteja, joiden nimet paljastuvat vasta konsertissa.

Logomon tilaisuuksissa on ollut 16.11. alkaen käytössä koronapassi.

Koko vuoden 2021 ajan Turussa on juhlittu kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä kulttuuripääkaupunkivuoden hengessä lukuisine tapahtumineen ja julkisine taideteoksineen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Lisänsä ovat myös antaneet kaupungin omat kulttuurilaitokset tarjoamalla parastaan.

Vuoden tavoitteena on ollut tuoda esiin kulttuuripääkaupunkivuoden jättämiä pysyviä jälkiä sekä rakentaa siltaa vuoteen 2029, jolloin Turku täyttää 800 vuotta.

Sillasta puheen ollen

Logomonsilta häämötti keskeneräisenä vuoden 2020 kesällä.

Sopivasti ennen synttärijuhlia ehti valmistua myös paljon puheenaihetta myöhästymisensä ja kohonneiden kustannustensa vuoksi antanut ratapiha-alueen ylittävä Logomonsilta. Se otettiin käyttöön keskiviikkona 3.11. kello 14.00. Silta on tehty kävelysillaksi, jossa pyöriä tulee taluttaa.

Vuonna 2016 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti Jousi-niminen ehdotus, jonka perusteella silta on toteutettu. Voittaneen kilpailuehdotuksen oli laatinut VR Track Oy arkkitehtikumppaninaan C&J Arkkitehdit Oy. Valaistuksen on suunnitellut Lighting Design Collective Oy.

Ensikävelyni sillalla on vielä tekemättä. Kenties käytän sitä, jos menen 10-vuotisjuhliin.

Logomonsilta valmiina. Kuva: Turun kaupunki/Eelis Lynne.

Onnittelut pyöreistä vuosista, Logomo! Olkoon tulevaisuutesi valoisa ja tapahtumarikas.

Lue myös: Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali koronamoodissa.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Messut, Tapahtuma

Kohtaamisia Kirjamessuilla

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Kirjat kiinnostavat ihmisiä. Varsinkin lauantaina oli väkeä liikkeellä melko paljon.

Helsingin Kirjamessuilla tapasin monia mielenkiintoisia kirjoja ja ihmisiä. Kolmena päivänä.

Helsingin Kirjamessut katkaisi lähes kahden vuoden tauon messutapahtumissa. Osallistujat, niin kirjailijat, kustantajat ja muut näytteilleasettajat kuten myös yleisö, olivat iloisia mahdollisuudesta tapaamisiin, keskusteluihin ja vuorovaikutukseen.

Paikalla ja verkossa

Kirjamessut järjestettiin torstaista sunnuntaihin 28.–31.10.2021 Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtumaan osallistui noin 52 000 henkilöä, mikä on vähemmän kuin huippuvuosina. Kotiin jäivät ilmeisesti iäkkäämmät lukijat ja riskiryhmäläiset.

Messuohjelmaa seurattiin lisäksi verkkoyhteyden kautta lähes 4 000 päätelaitteelta. Senaatintori- ja Töölönlahti-lavan ohjelmaa voi seurata tapahtuman verkkosivuilla vielä koko marraskuun ajan sähköisellä lipulla. Jos et ostanut lippua messuille, sen voi hankkia vielä nyt messujen jälkeenkin kymmenellä eurolla. Verkosta löytyy myös osa kansainvälisten kirjailijoiden haastatteluista.

Verkosta löytyvät taltioinnit Senaatintori-lavan ohjelman esiintyjistä Jukka Viikilä, Juha Hurme, Sirpa Kähkönen, Niillas Holmberg, Hanna Brotherus, Jani Toivola, Saara Turunen, Ismo Alanko ja Katja Kettu, Jari Tervo, Laura Malmivaara, Silvia Hosseini, Miki Liukkonen ja Rosa Liksom. Taltiointeja löytyy myös muiden lavojen ohjelmista.

Vähemmän ja väljempää

Tuttu koronaohjeistus oli voimassa Kirjamessuillakin.

Kirjamessuilla oli aikaisempaa väljempää. Väkeä oli toki vähemmän, mutta myös tilojen suunnittelussa oli huomioitu terveysturvallisuus. Ohjelmalavojen yhteyteen oli rakennettu entistä isommat katsomot ja siellä täällä oli istuskelupaikkoja. Toivottavasti nämä järjestelyt säilyvät tulevinakin vuosina. Lisäksi muu ohjeistus koronamaskeista käsidesiin oli käytössä.

Järjestäjien mukaan messulla myytiin paljon kirjoja ja jotkut näytteilleasettajat ylittivät jopa edellisen tapahtuman myyntiluvut. Yhdessä kohtaa ihmettelin pitkää jonoa, kunnes huomasin, että kyseessä oli signeerausjono, joka vei kohti Ismo Alankoa ja Katja Kettua, jotka ovat tehneet yhdessä muusikon elämäkerran. Ainakin tuota kirjaa myytiin siis hyvin.

Messuilla kuulin myös erään kustantajan osastolla keskustelua kirjan lyhyestä elämänkaaresta, joka on kuulemma vain muutaman kuukauden ikäinen. Sitten teos voi päätyä vaikka myytäväksi kustantajien loppueriä myyvän yrityksen laareihin viiden tai kolmen euron hintaan. Noita laareja oli messuilla paljon ja ne myös kiinnostivat ihmisiä. Löysin sieltä minäkin muutaman kirjan. Enemmän otin kuitenkin kirjoista kuvia muistaakseni hankkia ne myöhemmin kirjastosta.

Vitosella kirja kuin kirja.
Kahden euron kolikollakin heltisi kirja.

Ihmisiä ja kirjoja

Parasta antia messuilla ovat ihmiset ja kirjat. Tai kirjat ja ihmiset. En ole varma, kumpi järjestys on oikea. Kirjoja on hauskaa hypistellä ja ihmetellä, mitä kaikkea löytyykään kirjan muodossa – mikään inhimillisen elämän osa-alue ei ole vierasta.

Tapasin messuilla paljon tuttuja, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Yksi heistä oli bloggaajaystäväni Märtha Vesterback OrdOdlaren-blogista, jonka kanssa meillä oli sovittu tapaaminen. Hän toi minulle tilauksesta mainiota chilillä terävöitettyä appelsiinihilloaan. Tutkimme myös yhdessä ruotsinkielisten kirjojen ja lehtien osastoa, josta otin mukaani muutaman puutarha-aiheisen näytelehden. Märthan kirjoituksia oli niissäkin.

Mukavia kohtaamisia oli myös Exlibris Åboensiksen osastolla niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Matkatoveri Ullan kanssa päivitettiin kuulumisia lounastapaamisilla.

Teoksen bloggaajatapaamisessa esittäytyi joukko kirjailijoita uusimpien teostensa kanssa: Juha Hurme (nykysuomennos Aleksis Kiven klassikkoromaanista Seitsemän veljestä), E. L. Karhu (Veljelleni), Marjo Niemi (Kuuleminen), Matias Riikonen (Matara) ja Alexandra Salmela (56, oletan). Saimme ottaa mukaamme yhden kirjan mukana olleiden kirjailijoiden uutuuksista.

Valintani oli Juha Hurmeen modernisoima Kiven klassikko. Hurmeella oli jo hiukan kiire junalle, mutta hän suostui signeeraamaan teokseni. Kynää hänellä ei ollut matkassa, joten kaivoin käsilaukusta omani. Hurme kehui sitä hyväksi ja oivalsin vinkin. Lahjoitin siis kynättömälle kirjailijalle kirjoitusvälineen.

Kuuntelin myös muutamia kirjailijaesityksiä, muun muassa Anja Snellmanin ja Saku Tuomisen haastattelut. Yrittäjä, luova johtaja, ravintoloitsija ja tietokirjailija Saku Tuominen kertoi Juha Roihan haastattelussa uusimmasta kirjastaan Kuinka puut kasvavat ja mitä me voimme oppia siitä. Kirja lähestyy maailmaa ja elämää, luontoa ja etenkin ihmismieltä monesta yllättävästä näkökulmasta. Kirjoittaja pohdiskelee sitä, voisimmeko oppia luonnolta paljon nykyistä enemmän.

Saku Tuominen on ollut tuottelias tietokirjailija. Uutuus taisi olla jo hänen viidestoista kirjansa joko yksin tai yhdessä toisen tekijän kanssa kirjoittamansa. Hän sai Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinnon tänä keväänä.

Juha Roiha ja Saku Tuominen keskustelivat messuilla ihmisen ja luonnon suhteesta.

Paula Havaste haastatteli Juha Itkosta, Paula Norosta ja Kaija Rantakaria Kirjailijaliiton järjestämässä keskustelussa Kysy kirjailijalta. Kuulijoita oli salin täydeltä ja yleisön etukäteen toimittamat kysymykset liittyivät muun muassa siihen, mikä on parasta kirjailijan ammatissa, tarvitseeko kirjailija oman huoneen, missä muussa työssä kukin kirjailijoista voisi toimia ja miten pääsee parhaiten alkuun kirjailijan uralle. Jälkimmäiseen kysymykseen annettiin klassinen vastaus: lukemalla ja kirjoittamalla paljon.

Sisarukset uskalsivat tulla yhdessä halaamaan Herra Hakkaraista, Mauri Kunnaksen luomaa hahmoa.

Tapaamisiin ensi vuonna 27.–30.10.2022

Helsingin Kirjamessut 2022 järjestetään torstaista sunnuntaihin 27.–30.10.2022. Tuolloin kirjamessujen rinnalla järjestetään myös Viini & Ruoka -tapahtuma. Laita päivät jo kalenteriisi, niin minäkin tein.

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Normaali
Kilpailu, Kuva, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vuoden Luontokuva -gaalassa Finlandia-talossa 23.10.2021 esiintyi kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista maineikasta luontokuvaajaa. Heidän esityksensä veivät katsojat suomalaiseen vanhaan metsään ja vedenalaiseen maailmaan, ruotsalaisiin lintumaisemiin sekä ihastelemaan kiinalaista eläimistöä.

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo tunnetaan tummien metsien tulkkina. Hän kuvaa mielellään vanhan metsän elämää ja tunnelmaa eli sellaisen metsän, joka on ohittanut suositellun hakkuuajan ja jossa on paljon lahopuuta ja päällyskasveja.

Heikki Willamo on kiinnostunut myös muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Samoin häntä kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys niin nykyisin kuin myös menneinä aikoina.

Hömötiaisen muotokuva

Heikki Willamo on tehnyt yksin tai yhteistyönä muiden kanssa parikymmentä valokuvateosta, kuten Myyttinen matka, Vuosi metsässä sekä Viimeiset vieraat – elämää autiotalossa. Hän on pitänyt valokuvanäyttelyitä, kuvaesityksiä ja luentoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän myös kirjoittaa ja kuvittaa lehtiartikkeleita.

Heikki Willamon esityksen nimenä oli Metsä minussa, joka on myös hänen viimeisimmän kirjansa nimi. Esitys päättyi hömötiaisen muotokuvaan. Linnun hän löysi vanhan metsän ja avohakkuualueen rajalta. Jos katsoo kuvaa tarkkaan, voi nähdä linnun pupillista heijastuvan aution maiseman – mitä lie lintu tuumaa, kun sen elinympäristö tuhoutuu? Jos ei ole metsää hömötiaiselle, ei ole kohta hömötiaistakaan, joka luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.

Kuva – © Heikki Willamo: Hömötiainen.

Kohtaamisia veden alla

Toisena kotimaisena esiintyjänä oli yli kolmekymmentä vuotta vedenalaista luontoa kuvannut Pekka Tuuri. Se on hänelle harrastus ja intohimo, johon liittyy uteliaisuus ja halu tietää enemmän. Hän kuvaa luontoa ja vedenalaista maailmaa käyttämällä snorkkelia ja sukelluslaitteita.

Pekka Tuuri avaa kuvillaan katselijoille aivan uuden ja kiehtovan maailman ja tuo eteemme järviemme, jokiemme ja meriemme eliölajeja. Hänen esityksensä oli nimeltään Kohtaamisia veden alla. Hän on kuvannut niin vesikasveja, hylkyjä, kaloja ja muita vedessä eläviä.

Kuva – © Pekka Tuuri: Sammakko.

Tänä vuonna Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin hieno vedenalaiskuva Liskomies, jossa on kuvattuna manteri, vesilisko. Pekka Tuuri on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian viides kuvaaja, joka on uusinut voittonsa. Aiempi voitto tuli vuonna 2010 Kasvit-sarjan kuvalla Kohti valoa.

Kuva – © Pekka Tuuri: Liskomies.

Pekka Tuurin kirja Vedenalainen Suomi ilmestyi vuonna 2013 WSOY:n kustantamana. Kirjasta sanotaan näin: ”Vedenalainen Suomi tarjoaa ainutlaatuisen laajan näkökulman katseilta kätkettyihin maailmoihin. Poikkeuksellisen hieno valokuvateos antaa kattavan käsityksen vesistöjen väriloistosta, niiden monimuotoisesta faunasta, maisemista ja tuhansien hylkyjen hautausmaista. Asiantuntevat tekstit selittävät ja syventävät katselukokemuksen visuaalista lumoa.”

Vedenalainen Suomi on myös Pekka Tuurin ylläpitämä Facebook-sivu.

Seuraavassa kirjassaan Pekka Tuuri esittelee kaikki suomalaiset kalalajit. Kirjan nimenä tullee olemaan Kalojen kauneus.

Yön saalistaja ja muita lintuja

Ruotsalainen Canon Ambassador Jonas Classon esiintyi etäyhteyden välityksellä, mikä sujui hyvin. Hän kuuluu Euroopan nuorten lintukuvaajien parhaimmistoon ja on saavuttanut runsaasti tunnustusta kyvyllään vangita kuvaan linnun luonne ja persoonallisuus.

Jonas Classon sai kunniamaininnan kuvallaan Night Hunter Lontoon Natural History Museumin järjestämässä Wildlife Photographer of the Year 2020 -kilpailussa. Kuvassa on lapinpöllö kuutamossa.

Kuva – © Jonas Classon: Night Hunter.

Night Hunter (Yön saalistaja) oli myös hänen esityksensä nimi.
– Lintujen kuvaaminen on aina ollut tärkein tavoitteeni ja sen saavuttaminen on ollut pitkä ja hidas prosessi. Nyt elän unelmaani todeksi, sanoi Jonas.

Hänen tavoitteenaan on vahvistaa ihmisen ja luonnon välistä sidettä kuviensa, luentojensa, kirjojensa ja näyttelyidensä kautta. Hän on esittänyt vuodesta 2016 saakka kuviaan Marieberg Galleriassa Örebrossa.

Jonas on nuoresta iästään huolimatta julkaissut jo kaksi kirjaa. Niistä ensimmäinen on nimeltään Svart album, joka kertoo valosta pimeässä. Se kertoo siitä, kuinka luonnosta, linnuista ja valokuvauksesta tuli valo teini-ikäiselle Jonakselle vaikeana aikana, jolloin hän vietti useamman vuoden sairaalassa.

Kuva – © Jonas Classon: Metso (Tjädertupp).

Toinen kirjoista on aivan uusi, lokakuussa ilmestynyt Lappuggla – skogens dolda väsen. Kirjan tekstit ovat kirjailija Anna Frosterin.

Luonnonihmeitä Kiinassa

Ruotsalainen valokuvaaja Staffan Widstrand on palkittu monissa kansainvälisissä kuvakilpailuissa. Hän käyttää myös titteleitä National Geographic Explorer sekä Sony Europe Imaging Ambassador.

Staffan Widstrandkin on tehnyt useita valokuvakirjoja, joista yhdessä valokuvaaja Magnus Lundgrenin kanssa tehty Papua – bland paradisfåglar och djävulsrockor valittiin lokakuussa Vuoden 2022 Pandakirjaksi; valitsijana oli Ruotsin WWF. Suomessa valitaan Vuoden luontokirja.

Staffan Widstrand on Wild Wonders of China -hankkeen johtaja ja yksi sen perustajista. Hankkeessa toimivat useat kansainväliset ja kiinalaiset luonnonvalokuvaajat sekä Wild Wonders of Europe -hanke, WWF ja Sony Europe Imaging Ambassadors.Wild Wonders -alueita on Kiinan ja Euroopan lisäksi Papua sekä kansainvälinen alue, Wild Wonders International.

Staffan Widstrand kertoi tämän päivän Kiinasta sekä sen ainutlaatuisesta luonnosta ja kulttuuriperinnöstä – kuvia eläimistä  ja linnuista, joita emme ole aikaisemmin nähneet ja jotka tuntuvat epätodellisilta. Hänen esityksensä nimi oli Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable (Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön, yllättävä, unohtumaton).

Kiina sai ainakin minun mielessäni uusia ulottuvuuksia, kun Staffan Widstrand kertoi, että Kiinassa on enemmän suojeltuja alueita prosentteina pinta-alasta kuin Ruotsissa ja Suomessa.

Himalajantragopaani. Tangjiahen kansallinen suojelualue, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.
Gaoligongshanin puusammakko, Gaoligongshan-vuoret, Yunnan, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Ensi vuonna 22.10.2022

Vuonna 2022 järjestetään 42. Vuoden Luontokuva -kilpailu. Sen tulokset julkistetaan festivaalissa, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Laita päivä jo kalenteriin ja tule katsomaan upeita kuvia niin kilpailuun osallistuneiltakin ja gaalaesiintyjiltä.

Kilpailukuvien latausaika alkaa tammikuussa ja kestää tammi-helmikuun vaihteeseen. Seuraa Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkosivuja ja somekanavia.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.

Normaali
Kilpailu, Kuva, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun

Liskomies voitti Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri voitti luontokuvakilpailun vesiliskosta otetulla kuvalla. Kilpailuun osallistui yhteensä 13 110 kuvaa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun tulokset julkistettiin lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa. Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin Liskomies-kuva, jonka eksoottisesta tilanteesta ja tunnelmasta tuomaristo viehättyi.

Kilpailun tuomaristo kehui kuvaa näin:
– Vesiliskon maailma avautuu kuvassa hienona kokonaisuutena. Hääasuinen liskokoiras leijuu kutulammikossaan kuin avaruudessa. Vedenpinnan tuolla puolen maisemaksi piirtyy eläimen arkisempi ympäristö. Kuvaan on upeasti saatu mukaan myös vedenpäällistä maisemaa pilviä myöten. Taustan metsä ja tumma ranta täyttävät kuva-alan hyvin. Eläin sijoittuu kuvassa oikeaan kohtaan ja sen asento on mainio sormia ja hännänpäätä myöten.

Pekka Tuuri on kokenut ja menestynyt vedenalaiskuvaaja, joka on harrastanut lajiaan noin 30 vuotta. Edellinen kilpailuvoitto tuli 11 vuotta sitten Kasvit-sarjassa kuvalla Kohti valoa.Vuoden Luontokuva -kilpailun kahden kokonaisvoiton ohella hän on saavuttanut vuosien varrella viisi muuta sarjavoittoa.

Kuva: Pekka Tuuri – Liskomies.

Kilpailun parhaimmisto valittiin yli 13 000 kuvan joukosta

Vuoden Luontokuva -kilpailu keräsi tänä vuonna 13 110 kuvaa kaikkiaan 826 eri kuvaajalta. Kilpailussa on yhdeksän sarjaa. Yksi sarjavoittajista valitaan Vuoden Luontokuvaksi.

Tuomaristo valitsi semifinalisteiksi yhteensä 1 197 kuvaa 450 kuvaajalta. Niistä palkintosijoista kisaamaan ja finalistikuvien joukkoon pääsi 251 kuvaa 149 kuvaajalta. Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, siis yhteensä 90 kuvaa.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin myös suosikkikuvaäänestys Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmän jäsenille. Yleisö valitsi suosikikseen Hannu Männyn Isi, munkin on nälkä!

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeet kuvat pisteytti Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenäänestykseen osallistunut jäsenistö.

Sarjojen voittajat

Muut eläimet, Vuoden Luontokuva
Pekka Tuuri
                  

Kasvit ja sienet                               
Timo Vesterinen

Kuva: Timo Vesterinen – Lehdet ja etana.

Linnut                                            
Stefan Gerrits

Kuva: Stefan Gerrits – Kamppailu.

Maisemat                                        
Aku Kankaanpää

Kuva: Aku Kankaanpää – Vesihämähäkit.

Nisäkkäät                                       
Heikki Suoraniemi

Kuva: Heikki Suoraniemi – Keskellä ei mitään.

Luonnon yksityiskohdat ja muodot
Juhani Kosonen

Kuva: Juhani Kosonen – Viimeinen laskeutuminen.

Luonto ja ihminen                          
Jussi Ahokas

Kuva: Jussi Ahokas – Suomalaista elämää.

Nuoret (alle 18 v)
Julius Isotalo

Kuva: Ladon kehykset – Julius Isotalo.

Vapaa ja luova
Hannu Ahonen

Kuva: Hannu Ahonen – Sydämeni on kevyt kuin perhonen.

Vuoden Luontokuva -kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa. Kaikkiaan kilpailussa jaettavien palkintojen ja julkaisupalkkioiden yhteisarvo on yli 40 000 euroa. Valokuvien parhaimmisto julkaistaan Vuoden Luontokuva -kirjassa ja -kalenterissa.

Kaikki palkitut 37 kuvaa ovat nähtävissä verkossa osoitteessa www.vuodenluontokuva.fi.

Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista kilpailussa palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttelykokonaisuus, joka kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

26.10–5.12.2021
Luonnontieteellinen museo, museokahvila
Pohjoinen Rautatiekatu 15, 00100 Helsinki
Avoinna ti-ke klo 9–17, to klo 12–20, pe klo 12–19,
La klo 10–17, su klo 10–16

27.10.2021–9.1.2022
Suomen luontokeskus Haltia
Nuuksiontie 84, 02820 Espoo
Avoinna ti-su klo 10–17, suljettu 23.–27.12.

3.11.2021–2.1.2022
Yllästunturin luontokeskus Kellokas
Tunturintie 54, 95970 Äkäslompolo
Avoinna 1.–28.11. ma–su klo 9–16, 29.11.–31.12. ma-su klo 9–17
Suljettu 24.–25.12.

4.–5.12.2021
Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Avoinna la klo 9–19, su klo 9–17

10.12.2021–9.1.2022
Heinolan Lintuhoitola
A. F. Aironkatu 3, 18100 Heinola
Avoinna ma-to klo 7–16, pe-su klo 7–14

Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu noin 3 000 harrastajaa ja ammattilaista. Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.

Normaali
Arvonta, Kilpailu, Messut, Tapahtuma, Yritysyhteistyö

Kirjamessuliput arvottu

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Kuva: © Helsingin Messukeskus/Emmi Kärkkäinen.

Sain Helsingin Kirjamessuilta vapaalippuja arvottavaksi blogissani.

Vapaaliput Helsingin Kirjamessuille 28.10.‒31.10.2021 on nyt arvottu. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettäville Viinikylä Helsingissä -messuille. Sähköinen pääsylippu oikeuttaa seuraamaan myös Kirjamessujen verkkosisältöä.

Pyysin arvontaan osallistujaa kommentoimaan, mihin kotimaan matkakohteeseen hän haluaisi seuraavaksi mennä. Kommentteja tuli mukavasti.

Matkakohteista mainittiin luonnollisesti Helsingin Kirjamessut sekä Lappi, Kittilä, Ylläs, Turku, Tampere, Puolanka, Rantasalmen Järvisydän, Koli ja Ahvenanmaa; osa näistä useampaan kertaan. Maamme rajojen ulkopuolisen maininnan sai Mustanmeren ranta.

Satunnaisgeneraattori arpoi vapaaliput Annelle, Tomille, Jarmelille, Airille ja Päivi K:lle. Niin, lupasin kaksi lippua, mutta sainkin pari lisää.

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.

Voittajat ovat jo saaneet lippunsa. Onnittelut ja mielenkiintoisia messuja kaikille! Aion itsekin viettää siellä lähipäivät.

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Normaali
Arvonta, Kilpailu, Messut, Tapahtuma

Arvonta: kaksi pääsylippua Helsingin Kirjamessuille

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Sain Helsingin Kirjamessuilta kaksi vapaalippua arvottavaksi blogissani.

Yksi vapaalippu oikeuttaa kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuille taikka messujen seuraamiseen verkossa 28.–31.10.2019.

Jos haluat osallistua arvontaan, niin kirjoita blogin kommenttiin, mihin kotimaan matkakohteeseen haluaisit seuraavaksi mennä? Vastausaikaa on keskiviikkoon 27.10.2019 klo 20.

Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana blogiin kommentin jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kaksi onnettaren suosikkia saa käyttöönsä yhden lipun.

Lipun toimitan sähköpostitse. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettäville Viinikylä Helsingissä -messuille. Sähköinen pääsylippu oikeuttaa seuraamaan myös Kirjamessujen verkkosisältöä, joten sillä on käyttöä, vaikka et tulisikaan messuille paikan päälle.

Onnea arvontaan!

Helsingin Kirjamessut järjestetään 28.–31.10.2021 Messukeskuksessa Helsingissä. Tapahtuma on avoinna torstaista lauantaihin 28.–30.10. klo 10–20 ja sunnuntaina 31.10. klo 10–18.

Liput ovelta ja tapahtuman aikana verkkokaupasta: aikuiset 20 e, lapset, opiskelijat, varusmiehet, työttömät, eläkeläiset, ryhmälippu (min 10 hlö) 14 e/hlö, perhelippu 46 e, kokoaikaliput 36 e/26 e. Lippu vain verkko-ohjelmaan 10 e.

UUTTA: Sisäänkäynneiltä voi ostaa lipun myös liikunta- ja kulttuuriedulla.

Liput ennakkoon edullisemmin verkkokaupasta http://shop.messukeskus.com

Tapahtuma järjestetään nyt 21. kertaa. Viime vuonna tapahtuma toteutettiin verkossa.

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Normaali
Näyttely, Nostalgiaa, Tapahtuma, Teemapäivä, Viestintä

Postikortin juhlaa: 150 vuotta

Kuva: Oberholster VenitaPixabaysta.

Postikortti täyttää tänään 150 vuotta Suomessa. Vieläkö lähetät matkoiltasi kortteja?

Postikortilla on juhlapäivä. Se täyttää 150 vuotta tänään 10.10.2021. Ensimmäinen avoimena, ilman kuorta postitettava ehiöpostikortti otetiin käyttöön 1871. Tuolloin oli mullistava ajatus postittaa viesti ilman kuorta.

Aluksi virallisia, kuvattomia kortteja

Ehiöpostikortti tarkoittaa korttia, jossa on painettu merkintä osoittamassa, että postimaksu on valmiiksi maksettu. Usein on käytetty myös nimitystä ’virallinen postikortti’ tai ’kirjeenvaihtokortti’.

Kirjailija Sakari Topelius otti nopeasti tämän uuden viestintätavan käyttöönsä. Hän lähetti serkulleen Vaasaan kortin 10.10.1871. Kortti löytyy Postimuseon kokoelmista.

Postikortit olivat aluksi kuvattomia. Vähitellen ne muuttuivat kuvallisiksi valokuvauksen ja painotekniikan kehittymisen myötä. Postikorteista tuli suosittuja ja aikansa pikaviestimiä. Tätä edesauttoi kirjoitustaidon kehittyminen ja se, että postikortin lähettäminen oli edullisempaa kuin kirjeen postittaminen.

Mikä on postikortti?

Kuva: M. H. Pixabaysta.

Jos lähdetään perusteellisesti alusta ja mietitään lähemmin postikorttia, niin miten sen voisi määritellä? Yhden yrityksen on tehnyt Hannu Rantala Suomen Postikorttiyhdistys Apollosta: ”Postitse (1) ilman suojusta (2) lähetettäväksi tarkoitettu (3) esine, tunnusomaisimmillaan suorakaiteen (4) muotoon rajattu kaksipuolinen (5) (kuvallinen) tasopinta (6), jonka lähettämisen tarkoituksena on kuljettaa viesti (7).”

Kutakin numeroitua kohtaa Hannu Rantala kuvailee tarkemmin. Ensimmäisen kohdan reunahuomautuksena on: ”Mikä tahansa kuvallinen kortti, kirjanmerkki, pelikortti, hartaudenharjoitukseen tarkoitettu pyhimyskuva, ex libris, mainos- tai keräilykuva ei siis ole postikortti, koska sitä ei ole tarkoitettu postitettavaksi. Itse postittaminen on tulkittava väljästi (lue: eteenpäin toimitettavaksi!). Postilaitoksellakaan ei ole aina ja kaikkialla monopoliasemaa.”

Ei ehkä olisi äkkiseltään tullut mieleen noin montaa kohtaa, jotka on täytettävä ollakseen postikortti.

Ehjänä perillä

Postikortti välitti kätevästi tervehdyksiä, onnitteluja ja muistamisia. Vielä 1960–70-luvuilla postikortti oli pikaviestin, jolla kerrottiin tulemisista ja menemisistä muutaman päivän varoitusajalla. Postikortteja on käytetty myös mielenilmauksiin, uutisointiin, propagandaan ja mainontaan.

Suvussamme kulkee tarina eräästä 1960-luvun postikortista. Kurejoen kylästä Alajärveltä, Etelä-Pohjanmaalta Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan lähtenyt setäni Tuure Seppä-Lassila oli lähettänyt kotona käyntinsä jälkeen Espoosta vanhemmilleen kortin. Kortin viesti on omaa lajiaan nasevuudessaan ja ytimekkyydessä. Siinä luki vain ”Ehjänä perillä. Tuure.”

Tuosta lausahduksesta on tullut oman perheeni kesken elävää perinnettä. Nyt viestiä ei kirjoiteta enää postikorttiin, vaan tekstariin ja nykyisin WhatsApp-viestiin. Ehjänä perillä -viestin voi lähettää niin päästyään perille matkakohteeseen kuin palattuaan kotiin.

Kuva: Karolina Grabowska Pixabaysta.

Sähköinen viestintä korvannut postikortteja

Postikortin merkitys on muuttunut puhelimen ja internetin myötä. Enää postikorttia ei tarvita tiedonantoihin tai uutisointiin, vaan se on tunteiden tulkki ja välittäjä.

Nuoremmat sukupolvet eivät ole ehkä koskaan lähettäneet korttia. Mitäs kun on Messenger, WhatsApp, TikTok ja mitä kaikkia niitä nyt on. Korttien lähettäminen on vähentynyt sitä mukaa kun sähköinen viestintä on yleistynyt.

Postikortin lähettäminen on kuitenkin edelleenkin mukava tapa ilahduttaa sukulaista tai ystävää ja siitä on iloa vielä pitkään sen lähettämisen jälkeen. Monesti se laitetaan talteen. Minullakin lienevät tallessa lähes kaikki saamani postikortit.

Kortteja tervehdyksenä matkoilta

Postikortteja maailmalta Suomen merimuseossa Kotkassa.

Entä kuinka postikortti liittyy matkustamiseen? No, matkoilta lähetettävien korttien vuoksi. Aikoinaan oli tapana ja ehkä vähän velvollisuutenakin lähettää postikortti perheenjäsenille ja ystäville ainakin ulkomaanmatkoilta. Vähitellen tuo tapa on unohtunut, kun käytössä on paljon helpompi ja nopeampi konsti: sosiaalinen media jakaa lomakokemuksemme välittömästi ja ilman kortin hankkimisen ja kirjoittamisen vaivaa ja kustannuksia.

Milloin sinä olet viimeksi lähettänyt postikortin matkaltasi? Minä muistan oman tapaukseni hyvin, sillä se oli torstaina 23.9. Lappeenrannasta ystävälleni Suelle Lontooseen. Hämmästykseni oli suuri, sillä hän viestitti saaneensa kortin jo lauantaina 25.9. Kirjeenvaihdostani Suen kanssa olen kertonut aikaisemmin postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Parhain terveisin -näyttelyssä postikortin historiaa

Postimuseon Parhain terveisin -näyttely esittelee suomalaisen postikortin historiaa ja käyttötapoja teemojen kautta. Kortit ovat peräisin Postimuseon 220 000 korttia kattavasta kokoelmasta 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Näyttely oli avoinna Tampereella toukokuussa ja on sittemmin kiertänyt muutamissa paikoissa ympäri Suomea. Sen voi vielä nähdä 1.–31.12. Haminan kirjastossa. Siellä voi katsoa myös viisi postikortin historiasta kertovaa videota.

Parhain terveisin -näyttelyn avajaisten virtuaaliesitykseen voi tutustua Postimuseon YouTube-kanavalla.

Kuva: Vinson Tan ( 楊 祖 武 ) from Pixabay.
Normaali