Nyt luetaan! Menossa on Lukuviikko. Jospa uppoutuisit hyvän mielen kirjaan ja unohtaisit hetkeksi arjen?
Valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään 22.–28.2.2024. Se on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, jonka järjestäjänä on Lukukeskus. Viikko antaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kaikenikäiset kirjojen pariin.
Tänä vuonna Lukuviikon teemana on kohtaaminen. Teemasta kerrotaan näin: ”Lukukokemusten myötä maailmat kohtaavat, opimme uutta ja ymmärrys, solidaarisuus ja empatia kasvavat. Ihmisten kohtaaminen voi tapahtua niin fyysisessä tilassa kuin virtuaalisestikin, esimerkiksi lukupiirissä, kirjailijavierailulla tai sosiaalisessa mediassa.”
Hyvän mielen kirjaristeilyltä lukuvinkkejä
Kuva: Hyvän mielen kirjaristeily/WSOY/Eckerö Line.
Risteilyllä olivat mukana kirjailijat Maija Kajanto, Liina Putkonen, Hanna Velling, Ilona Tuominen, Helena Steen, Oona Pohjolainen ja R. M. Rosenberg. Aiheina olivat muun muassa pikkupaikkakuntien viehätys, itsensä löytäminen, historian havina, rakkaus ja lukeminen. Juontajana ja haastattelijana oli toimittaja Minna Kuukka. Myynnissä oli näiden ja muiden kirjailijoiden teoksia.
Hyvän mielen kirjaristeilyn ohjelma.
Kirjoja oli myynnissä koko pöydän täydeltä, hinnat 10 eurosta 20 euroon. Osallistujat saivat mukaansa lahjakassin, jossa oli kaksi pokkaria.
Minulle kirjailijoista oli tuttu vain Maija Kajanto, jolta olen lukenut pari kirjaa. Hän on toimittaja ja viestinnän ammattilainen, jonka Kahvila Koivu -sarjassa ovat ilmestyneet kirjat Korvapuustikesä, Taatelitalvi, Sahramisyksy, Sitruunakevät ja Kardemummajoulu (marraskuussa 2024).
Helena Steen on Englannissa asuva suomalainen filosofian maisteri ja perheenäiti, joka kirjoittaa 1930-luvun Englantiin sijoittuvaa Parempaa väkeä -sarjaa. Siitä on ilmestynyt jo kolme osaa: Paikka hyvässä perheessä (Minerva, 2021) ja Herrasväen kartanossa (Minerva, 2022) ja Tehtailijan rouva (Minerva, 2024).
R. M. Rosenberg (Riikka-Maria Rosenberg) on historioitsija ja kirjailija, jonka tuoreinta tuotantoa ovat Hakoisten naiset -sarjassa julkaistut osat Hakoisten Anna (Tammi, 2022) ja Vapaaherratar (Tammi, 2024). Kirjat sijoittuvat 1700-luvulle.
Minna Kuukka haastattelee R. M. Rosenbergia ja Helena Steenia historiallisten romaanien kirjoittamisesta.
Liina Putkonen on Helsingissä asuva toimittaja ja monipuolinen kirjailija, joka aloitti uransa dekkarilla, mutta kirjoittaa nyt maalaisromanttista Kielokoski-sarjaa, jossa ovat ilmestyneet kirjat, Unohdettujen unelmien kirjasto, (Tammi, 2023), Varastettujen hetkien puutarha, (Tammi, 2024), Hiljaisten tarinoiden tupa, (Tammi, 2024).
Helsinkiläinen Hanna Velling on muun muassa vapaa toimittaja. Häneltä on ilmestynyt useita hyvän mielen romaaneja. Velligin uusimpia teoksia ovat Välikausia (Bazar, 2022). Siivousta ja sydämen asioita (Bazar), Pieni puoti Punavuoressa (Bazar, 2024) ja Pikkupakkasia ruukkikylässä (Bazar, 2024).
Turkulainen opettaja Ilona Tuominen kirjoitti ensin pari trilleriä, mutta vaihtoi sitten lajia. Kortteli-nimisen hyvän mielen romaanisarjan aloitti Seurustelusalaliitto (Bazar, 2023). Sarjan toinen osa Normipäivä (Bazar, 2024) jatkaa tätä sarjaa, jossa kerrotaan turkulaisen puutaloyhteisön elämästä.
Ilona Tuominen signeerasi kirjaansa.
Kuopiolaislähtöinen Oona Pohjolainen on media-alan ammattilainen ja kirjailija, jolta on julkaistu aikaisemmin Adile Sevimlin kanssa kirjoitettu palkittu Kärsimyskukkauuteaddiktio (Otava, 2022). Pohjolaisen tänä vuonna ilmestynyt romaani Äkkimakea (Kosmos, 2024) kartoittaa julkkiskulttuurin pimeitä puolia.
Ensi syksynä dekkariristeily
Useissa keskusteluissa tuli esille lukeminen tapana rentoutua ja palautua arjen stressistä. Hyvän mielen kirjallisuus, tai usein käytetyt englantilaiset termit chick lit – ja feelgood-kirjallisuus, suo eräänlaisen pakopaikan ja ovat eskapismia, jolle on nykypäivänä entistä enemmän tarvetta, kun uutiset meiltä ja maailmalta meinaavat musertaa mielen.
Hyvän mielen kirjaristeily oli hyvä tapa tutustua uusimpaan kevyen kirjallisuuden valikoimaan. Paikkana oli M/S Finlandian Bar Nosturi. Etualan pöydät oli varattu kirjaohjelman seuraajille. Äänentoisto oli hyvää ja haastattelut kuuluivat, mutta niiden seuraamista haittasi hiukan muun baariyleisön keskustelun sorina.
Aikaisemmin on järjestetty dekkariaiheinen risteily ja sellainen on tulossa myös ensi syyskuussa (14.9).
Uppoudu vaihteeksi kirjaan
Jos kirjat ovat unohtuneet sinulta viime aikoina tv-sarjojen tai äänikirjojen vuoksi, niin kokeile, miltä tuntuu uppoutua kirjaan. Voin suositella.
Lukuviikolla on pitkät perinteet, sillä sitä on juhlittu jo yli 40 vuotta. Perinne aloitettiin Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997.
Löydät tästä blogista kirjavinkkejä lähinnä matkakirjallisuuteen. Vuoden 2021 Lukuviikon kunniaksi esittelin yhden matkakirjan päivässä. Niistäkin postauksista voit löytää lukuvinkkejä.
Turussa on tarjolla kevään ja kesän aikana runsaasti kulttuurin iloja niin teattereissa, taidemuseoissa, festareilla kuin muissakin tapahtumissa. Tässä pieni poiminta kiinnostavasta hengenravinnosta.
Monipuolisessa näyttelyssä nähdään valokuvia, videoita, installaatioita, piirroksia ja veistoksia taiteilijan koko uran ajalta. Näyttelyn tiedotteessa todetaan: ”Susirajan teosten keskiössä ovat arkipäiväiset esineet, joiden kautta syntyy teosten omaperäinen huumori ja surrealistista lähestyvä tunnelma, mitä oivaltavat teosnimet vahvistavat.”
Iiu Susiraja asuu ja työskentelee Turussa. Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta vuonna 2012 ja Kuvataideakatemiasta vuonna 2018.
Näyttelyn yleisöopastuksia on tarjolla suomeksi sunnuntaisin klo 14 ja ruotsiksi vielä 28.4. ja 12.5. klo 15.
Alvar Gullichsenin näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa
Aboa Vetus & Ars Nova -museossa on esillä 19.5.2024 saakka kuvataiteilija, muusikko ja tuottaja Alvar Gullichsenin Kosmos-näyttely. Hän on viimeisen kymmenen vuoden ajan hän on maalannut geometrisia tilallisia maalauksia.
Kosmos-näyttely on esillä Aboa Vetus Ars Nova -museon kahdessa kerroksessa. Se on poikkeuksellisen laaja katsaus Gullichsenin tuotantoon, mukana on yli 70 teosta: varhaisia sarjakuvamaisia maalauksia, lujitemuoviveistoksia, luonnosmaisia guassimaalauksia, suurikokoisia geometrisia maalauksia sekä veistoksia.
Lou Salomé -näytelmä Turun Kaupunginteatterissa
Kuva: Turun kaupunginteatteri.
Turun Kaupunginteatteri nostaa esiin historian unohtaman anarkistin, Lou Salomén (1861–1937). Aina Bergrothin kirjoittama näytelmä kertoo edelläkävijästä, joka oli radikaali ajattelija, oman elämäntapansa valinnut ja tiensä älykköpiireihin raivannut filosofi, psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän lienee vaikuttanut aikalaistensa Nietzschen, Freudin, Réen ja Rilken historiaan jääneisiin ajatuksiin. Nimiroolissa nähdään Linda Hämäläinen ja ohjaajana on Liisa Mustonen.
Lou Salomé ei jäänyt historiankirjoihin ja hänen jälkeensä jäi hiljaisuus ja hyvä kysymys: Miksi me emme tunne Lou Saloméa? Ja ajatusta voi jatkaa siihen suuntaan, että keitä muita omaan aikaansa vaikuttaneita naisia emme tunne?
Tubecon
Turusta tulee Suomen somepääkaupunki, kun Tubecon rantautuu Logomoon lauantaina 4.5.2024. Tapahtuma rakentuu YouTuben ympärille, ja siellä YouTubeen videoita tekevät henkilöt eli tubettajat ja heidän faninsa kohtaavat.
Koko perheen tapahtumassa fanit pääsevät tapaamaan vaikuttajia reaalimaailmassa. Mukana ovat muun muassa Ella ja Helmi, Cessunen + Sari Aalto, KOUKUS, Toimistopojat, Lakko, Satusetä + Branu, KakkuH, Applezz, MrRockis, Jennysvoices, Namikolinx, Carola ja Berta, Robbe ja Aino Hyöky, Niko ja Santtu, Paqpa ja Iha Just Imus. Ja juu, valehtelisin, jos väittäisin tuntevani nämä vaikuttajat; en liene heidän kohderyhmäänsä.
Tubecon viettää nyt 10-vuotisjuhlavuottaan ja ohjelma kerrotaan olevan todella runsas. Ovet aukeavat klo 9.00 ja tapahtuma päättyy klo 19.00.
Perjantaina 3.5.2024 Logomossa järjestetään Suomen suurin vaikuttajagaala Tubecon Awards 2024, jossa palkitaan vuoden parhaat vaikuttajat, sisällöntuottajat ja muita alan ammattilaisia.
Finfringe-festivaali 2024
Kuudetta kertaa järjestettävä kansainvälinen ja moniääninen itsenäisen esittävän taiteen Finfringe–festivaali nähdään jälleen Turussa keskiviikosta sunnuntaihin 8.5.2024–12.5.2024. Se on yllättävä esitysfestivaali lukuisine kansainvälisine ja kotimaisine esityksineen. Viiden päivän aikana on tarjolla enintään tunnin pituisia esityksiä teatteria, tanssia, sirkusta, stand-uppia, komediaa, monitaidetta ja performansseja.
Esityksiä nähdään Åbo Svenska Teaterissa (ÅST), Turun Kaupunginteatterissa, Linnateatterissa ja Hansakorttelissa. Lisäksi Turun Kauppatorille nousee festivaalinäyttämönä toimiva teltta.
Kuva: Finfringe / Jussi Virkkumaa.
Turun Vartiovuoren kesäkonsertit
Turun Kesäteatterin tiloissa Vartiovuorella järjestetään kuusi kesäkonserttia. Sunnuntaisin alkuillasta järjestettävissä konserteissa esiintyvät Kaseva, Antti Railio, Heikki Silvennoinen, Sir Elwoodin hiljaiset värit, Diandra ja Pauli Hanhiniemi. Ensimmäinen konsertti pidetään sunnuntaina 30. kesäkuuta ja viimeinen sunnuntaina 11. elokuuta.
Turun kesäteatterin näyttämö ja katettu katsomo yhdessä Vartiovuorenpuiston kanssa tarjoavat oivat puitteet kesäkonserttien järjestämiselle.
Konserttien kahvilapalveluista vastaa suosittu Cafe Ankka, joka on tunnettu muun muassa Turun parhaina pidetyistä munkeistaan. Tänä vuonna 20-vuotissyntymäpäiviään juhliva kesäkahvila jatkaa lisäksi toimintaansa normaalisti Martinsillan kupeessa Aurajoen rannalla.
Konsertit järjestää turkulainen ohjelmatoimisto GramoPop Oy yhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa. . Sunnuntaisin järjestetävät konsertit alkavat klo 17.
30.6. Kaseva Tänään – Eilen 50 vuotta -kiertue
7.7. Antti Railio
14.7. Heikki Silvennoinen 70 v. juhlakonsertti
28.7. Sir Elwoodin hiljaiset värit
4.8. Diandra
11.8. Pauli Hanhiniemi
Kasevaa voisi mennä kuuntelemaan ihan vain nuoruusvuosien nostalgian vuoksi.
Musiikkinäytelmä perustuu norjalaisen Thorbjørn Egnerin vuonna 1955 kirjoittaman lastenromaaniin. Klassikkoseikkailu kertoo rauhaisasta Kardemumman kaupungista asukkaineen. Kardemummassa hiippailee kuitenkin kolme veijaria. Rosvojen rooleissa velmuilevat mainiot veijarit Markus Niemi (Kasper), Thomas Dellinger (Jesper) ja Joonatan Perälä (Joonatan).
Ensi-ilta on 14.6.2024 ja esitykset 10.6.–10.8.2024. Liput ovat myynnissä Lippupisteen kautta.
Tall Ship Race
Aluksia Aurajoessa. Kuva: Turun kaupunki, Seilo Ristimäki.
Turku on yksi kuudesta Itämeren Tall Ships Races’n isäntäsatamasta, kun suuret purjelaivat saapuvat Aurajokeen torstaista sunnuntaihin 18.–21.7.2024. Tapahtuma-alue Aurajoen alajuoksulla avataan yleisölle jo tiistaina 16.7.
Maailman merillä järjestettävä tapahtuma saapuu Itämerelle joka neljäs vuosi. Turkuun on ilmoittautunut saapuvaksi jo yli 60 alusta. Aluksilla on toukokuuhun asti aikaa ilmoittautua tapahtumaan.
Tapahtumaan odotetaan jälleen jättiyleisöä. The Tall Ships Races näyttäytyy Aurajoen alueen lisäksi Turun keskustan tuntumassa. Luvassa on perinteisesti miehistön kilpailuja ja paraati, mutta myös kaksipäiväinen Slot Festival-musiikkifestivaali.
Slot Festival
Turun linna. Kuva: Turun kaupunki / Mika Kurkilahti.
Ensimmäistä kertaa järjestettävä Slot Festival valtaa Turun Linnanpuiston 19.–20.7.2024. Festivaalin ohjelmassa on kansainvälisiä tähtiartisteja ja kovia kotimaisia esiintyjiä, joissa on mukana myös hieman nostalgiaa.
Perjantaina 19.7.2024: Sugababes, Paloma Faith, Hanson, Egotrippi, Vesterinen Yhtyeineen, Scandinavian Music Group & Ikuiset ystävät
Lauantaina 20.7.2024: The Cardigans, Aqua, Jake Shears, Don Huonot, Kwan ja Titiyo X Sunnan
Don Huonot. Kuva: Ville Juurikkala.
Taiteiden yö
Turun Taiteiden yö järjestetään tänä kesänä jo 35. kerran, ja se on kestoltaan pisin yhtäjaksoisesti Turussa järjestetty taidetapahtuma. Ajankohtana on torstai 15. elokuuta. Tapahtumia on laajasti ulko- ja sisätiloissa. Erityisesti voin suositella nykyisen Grädda-ravintolan piha-aluetta, jossa järjestetään ruotsinkielistä Konstens Natt -ohjelmaa.
Konstens Natt -ohjelmaa järjestetään Piispankadulla Grädda-ravintolan suojaisessa pihapiirissä.
Suomen tiedekustantajien opintomatka Lontooseen oli kirjanystävän toivematka. Tutkimme kirjoja kirjamessujen lisäksi myös kirjakaupoissa.
Olympia London -messukeskus täyttyi kustantajista ja muusta kirja-alan väestä 12.‒14.3.2024.
Olimme opintomatkalla tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024. Keskiviikkoaamuna suuntasimme kirjamessuille. The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa (Hammersmith Road). Ovella oli melkoinen jono jo heti yhdeksän jälkeen, mutta pääsimme kulkemaan näytteilleasettajien sivuovesta.
Tulijoilla piti olla mukanaan tulostettu nimilappu, johon sai kotelon kaulanauhoineen. Kotelon materiaali oli fiksusti ruskeaa pahvia tavanomaisen muovin sijasta. Takin jättäminen säilytykseen maksoi kaksi puntaa. Narikkalappua ei annettu, vaan kävijä kirjasi puhelinnumeronsa tablettiin ja sai kohta tekstiviestin, joka toimi kuittina ja ”narikkalappuna”. Innovatiivista tämäkin.
Kävijäkortti muodostui kotona tulostetusta nimilapusta ja pahvisesta kotelosta.
Ammattilaisille suunnatuilla Lontoon kirjamessut on tarjolla myös paljon oheisohjelmaa seminaareista kirjailijahaastatteluihin. Osallistuimme torstaina Research and Scholarly Publishing Forum -konferenssiin. Kolmen päivän messulippu maksoi 86,40/96 puntaa ja konferenssiin osallistuminen 246 puntaa.
Kirja-alan globaali markkinapaikka
Puolan osasto oli näyttävä. Tarjolla oli kirjainfon lisäksi meheviä ja isoja omenoita.
Lontoon kirjamessut ovat globaali kirja-alan markkina- ja verkostoitumispaikka. Niille osallistuu vuosittain noin tuhat näytteilleasettajaa eri puolilta maailmaa, tänä vuonna luku oli 1 030. Messuosastoja on kahdessa kerroksessa.
Kiinalla ja eräillä Lähi-idän mailla oli näyttävät osastot. Maakohtaisia osastoja oli ainakin Virolla, Italialla, Saksalla, Puolalla, Romanialla ja Yhdysvalloilla. Suomi näkyi messuilla vain parin näytteilleasettajan verran (Aatos Editions, Bonnier Rights Finland ja Elina Ahlbäck Literary Agency).
Mikael Lilius esitteli messuilla Aatos Editions -kustantamonsa kirjoja, jotka julkaistaan englanniksi.
Messujen pressihuoneessa tapasin Lotta-Sofia Saahkon, joka kertoo olevansa globaali tarinankertoja. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa karjalaisuudesta ja ulkosuomalaisuudesta, joista viisi aikuisille ja kaksi lapsille. Kirjamessuille hän kertoi tulleensa oppiakseen alaa.
Kustantajien rinnalla esillä olivat myös omakustanteita tekeviä kirjailijoita palvelevia yrityksiä. Näytteillä oli satoja kirjoja, jotka oli saatettu valmiiksi ilman kustantamoa.
Omakustannekirjoja.
Suositut esitykset
Messujen seminaarit ja esitykset olivat hyvin suosittuja ja siihen nähden esiintymispaikat olivat suhteettoman pieniä. Main Stage -esityspaikka veti vain 170 henkeä ja sinne halukkaista kertyi kymmenien metrien jono hyvissä ajoin ennen esitystä. Luovuin heti kättelyssä menemästä tekoälyn vaikutusta käsittelevään tilaisuuteen (Transforming the Future of the Written Word with Artificial Intellligence (AI)).
Toivoin vielä pääseväni Cover Meeting -tilaisuuteen, jossa käsiteltiin kirjojen kansien roolia ja suunnitteluprosessia, mutta tilan istumapaikat olivat jo täynnä. Jäin hetkeksi seisomaan ja kuuntelemaan, mutta luovutin melko pian.
Cover Meeting -esitykseen oli tarjolla enää seisomapaikkoja.
Kirjabisnes on vielä voimissaan
Kävijämäärää ei ole tiedossa, mutta väkeä oli paikoin tungokseen saakka. Se tiesi jonottamista niin kahviloihin kuin vessoihinkin. Paikalla ei ollut riittävästi kävijöille tarkoitettuja tuoleja ja pöytiä ja niinpä taukoa pitävät istuivatkin kursailematta lattialla siellä missä siihen oli tilaa.
Lontoon kirjamessut näyttivät sen, että vaikka puhutaan kirjan kuolemasta, lukemisen vähenemisestä ja kirjoitustaitojen ruostumisesta, niin kirjat ja kirjabisnes ovat vielä voimissaan. Mikä lieneekään se kirjojen määrä, joka oli messuilla esillä? Myytävää siellä ei juuri ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka olivat lähinnä omakustantajien tarjolle tuomia teoksia.
The London Book Fair järjestetään ensi vuonna 11.–13.3.2025.
Steve ”Mr. Pineapple” Mathieu esitteli värikkäällä ja aiheen mukaisesti koristellulla osastollaan kustantamiaan kirjoja.
Kuuden kirjakaupan kierros
Torstaina lähdimme messupäivän jälkeen neljän hengen porukassa kirjakauppakierrokselle. Joukossa oli niin antikvariaatteja kuin tavallisia kirjakauppoja.
The Skoop Books -antikvariaatin nimi oli kirjoitettu eteisen lattian mosaiikkiin.
The Skoop Books -antikvariaatissa kävijälle tuli olo, että täältähän voi löytyä mitä vain.
Aloitimme Skoob Books -antikvariaatista (66 The Brunswick), josta jotkut ryhmäläisistämme teki löytöjä. Minäkin kuvasin muutaman kirjan kannen muistilapukseni kuten on usein tapanani.
Toisena kohteenamme oli London Review Bookshop (14 Bury Place), joka on pienehkö, kahdessa tasossa toimiva kirjakauppa. Sen toiminta liittyy kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvään The London Review of Books -lehteen, joka kertoo olevansa Euroopan johtava kulttuurijulkaisu.
London Review Bookshopissa oli kirjoja kahdessa kerroksessa.
Princess Louise -pubia on kutsuttu kauneimmaksi viktoriaalisen ajan pubeista. Kannattaa poiketa sisään levähtämään ja nauttimaan samalla silmänruokaa.
Virkistystauon pidimme viehättävässä ja koristeellisesti sisustetussa Princess Louise -pubissa (208 High Holborn) yhden seurueemme jäsenen vinkistä. Pubi on vuodelta 1872 ja sen sisustus on viimeistelty mosaiikilla, lasimaalauksilla, koristeellisilla kaakeleilla ja kaiverretuilla peileillä. Topatut nahkasohvat ja puiset kalusteet luovat hämyisää tunnelmaa. Princess Louisen on sanottu olevan parhaiten säilyneitä viktoriaanisen ajan pubeja.
Princess Louise -pubin seinien värikkäitä kaakelilaattoja.
Seuraavana kohteena oli Foyles (107 Charing Cross Road, Soho), josta löytyy kirjoja neljässä kerroksessa. Siellä olisi riittänyt tutkittavaa vaikka kuinka kauaksi, mutta meillä taisi olla aikaa vain vartin verran.
Foyles on monipuolinen kirjakauppa, jonka yläkerrassa on myös kahvila, The Café at Foyles.
Tyydyimme katselemaan vain Sotheran’s Rare Books & Prints -kirjakaupan (2 Sackville St), ikkunaa, koska kenelläkään ei tainnut olla kovin suurta harrastuneisuutta harvinaisiin kirjoihin ja aikamme kävi vähiin.
Kävimme pikaisesti myös Waterstones-kirjakaupassa (203‒206 Piccadilly, St. James’s), joka on kahdeksalla kerroksellaan Euroopan suurin kirjakauppa ja Waterstones on Iso-Britannian suurin kirjakauppaketju.
Seuraavaksi kävimme Hatchards Bookshop -kirjakaupassa (106 Piccadilly, St. James´s). Vuonna 1797 perustetussa kaupassa on panostettu kirjojen esillepanoon pienille pöydille, joita koristavat kukka-asetelmat.
Kukkia ja kirjoja Hatchardsin tapaan.
Kovin ostajamme sai täyteen pari kassillista kirjoja ja minä taisin hankkia neljä. Yksi meistä oli varovainen hankinnoissaan, koska matkusti pelkillä käsimatkatavaroilla. Hänenkin piti luovuttaa seuraavana päivänä, koska Bysantin historiaa käsittelevä kirja oli jäänyt hänen mieleensä ‒ hän lähti ostamaan sen ennen paluuta lentokentälle.
Minulla on jo nyt ikävä Lontooseen.
Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkiläisillemme, oli mukavaa tutustua.
Vuosi on jo hyvässä alussa, mutta matkasuunnitelmani ovat vain mielessäni. Osa reissujen hauskuutta on niiden suunnittelemisessa ja arjen askareita keventää tieto siitä, että tulevaisuudessa on jotain kivaa odotettavaa. Matka- ja tapahtumalistani näyttää tosin melko samanlaiselta kuin viime vuonna.
Kuva: Bob/Pixabay.
Matkamessut olivat ensimmäinen vuoden tapahtuma kuten jo niin monena vuonna aikaisemminkin. Varasin aikaa kaikkiaan neljä päivää, mutta loppujen lopuksi käytin niistä kaksi messuille ja kaksi muuhun. Messuissa viehättää se, että lyhyessä ajassa ja rajatussa tilassa on mahdollisuus hankkia paljon tietoja ja vinkkejä sekä tavata ihmisiä, joilla on tietoa matkakohteista. Kiva on nähdä myös tuttavia.
Paha tapani on haalia mukaan esitteitä ja karttoja, joita voi sitten hyödyntää myöhemmin suunnittelussa ja ideoinnissa. Huono puoli siinä on se, että en raaski nopeasti luopua papereista ja niitä on kertynyt arkistoihini aikamoiset määrät.
Väriä ja valoa Ateneumissa
Kävin lauantaina myös Ateneumin Väriä & valoa – impressionismin perintö -näyttelyssä. Se esittelee impressionistista ja uusimpressionistista taidetta vuosilta 1860–1916, jolloin suomalainen väritaide eli lyhyttä, mutta intensiivistä kukoistuskautta. Tuolloin myös teoksissa saivat tilaa uudet aihepiirit: keskiluokkaisen elämän mukavuudet, puistot, auringonotot ja alastomuus.
Magnus Enckell: Kukkia 1912-1913.
Näyttelyssä on esillä teoksia kansainvälisiltä taiteilijoilta Claude Monet, August Renoir, Alfred Sisley, Camille Pissarro, Alfred William Finch, Paul Signac ja Theo van Rysselberghe. Kotimaisista taiteilijoista esillä ovat muun muassa Alvar Cawén, Antti Favén, Magnus Enckell, Pekka Halonen, Ellen Thesleff, Verner Thóme, Yrjö Ollila, Tyko Sallinen ja Wilho Sjöström.
Verner Thomé tuli tutuksi ollessani citybloggaajana Lapinjärvellä. Sain kirjoittaa hänestä esittelyn paikallisen kirjaston näyttelyyn.
Claude Monetin neuvo vuodelta 1890 antaa hyvän kuvauksen impressionistisesta suuntauksesta:
”Kun lähdet ulos maalaamaan, yritä unohtaa silmiesi edessä oleva kohde, olipa se puu, talo, pelto tai mikä tahansa. Ajattele vain, että tuossa on pieni neliö sinistä, tuossa pitkähkö vaaleanpunainen, tuossa keltainen juova, ja maalaa aihe juuri siltä kuin se näyttää, juuri saman väriseksi kuin muotoiseksi, kunnes se vastaa omaa naiivia vaikutelmaasi edessä olevasta maisemasta.”
Näyttelyn kauniit ja värikkäät teokset tuovat iloa tänä synkkien uutisten aikana, joten kannattaa käydä sitä ammentamassa. Näyttely on avoinna 25.2.2024 saakka. Parasta olisi, jos voit mennä Ateneumiin jonain muuna aikana kuin viikonloppuna, jos on suinkin mahdollista, sillä ainakin tammikuisena lauantaina saleissa kulki paljon väkeä.
Helmikuussakin on luvassa pari pikaista matkaa Helsinkiin. Talvilomaa ei ole nyt tiedossa, vapaan vuoro on hiukan myöhemmin.
Lontoon kirjamessuille maaliskuussa
Tuoreen tiedon mukaan pääsin mukaan Suomen tiedekustantajien liiton kirjamessumatkalle 16 hengen ryhmässä Lontooseen 12.–15.3.2024. Lontoon kirjamessut ovat luonteeltaan erilaiset kuin mitä messut Turussa ja Helsingissä; kohderyhmänä ovat ammattilaiset.
Messuihin sisältyy laaja seminaariohjelmisto eri teemoista. Minua kiinnostaisivat eniten teemat Emerging Trends in Academic Publishing, Content Creators in Today’s Publishing Industry ja Authors ‒ Central to Our Business.
Olen käynyt Lontoon kirjamessuilla omatoimisesti vuonna 2014, joten jotain tuttua on kuitenkin vastassa. Lontoossa asuva ystäväni Sue on muuttanut Lontoon ulkopuolelle, joten on epävarmaa, ehdinkö tapaamaan häntä.
Haag houkuttelee
Kirjoitin jo viime vuonna toivelistalleni vierailun Jaana-sisareni nykyisessä kotikaupungissa Haagissa. Se on Alankomaiden hallintokaupunki maan länsiosassa Pohjanmeren rannalla. Sielläkin riittää varmaan nähtävää, muun muassa Mauritshuisin taidemuseo.
Tänä keväänä siellä on näyttely maisemamaalarina tunnetun Roelant Saveryn (1578‒1639) teoksista. Saveryn teoksissa on myös kukka-, eläin- ja ihmisaiheita. Roelant Savery’s Wondrous World-näyttely on avoinna 8.2.‒20.5.2024.
Roelant Savery, Two Horses and Grooms, 1628. City Collection, Abby Kortrijk.
Mauritshuisin museossa voi nähdä myös hollantilaisen taidemaalari Johannes Vermeerin (1632‒1675) kuuluisan teoksen Turbaanipäinen tyttö, joka tunnetaan myös nimellä Tyttö ja helmikorvakoru. Olisi myös houkuttelevaa vierailla muissa lähellä olevissa paikoissa, ehkä meillä vielä tuntemattomissa vanhoissa pikkukaupungeissa.
Yksi houkuttelevista käyntikohteista olisi Johannes Vermeerin kotikaupunki Delft.Toinen tämän kaupungin kuuluisuus on kauppias ja solubiologian tutkija Antoni van Leeuwenhoek. Hänet tunnetaan saavutuksistaan solubiologian perustamiseksi. Hän valmisti mikroskooppeja, joiden avulla hän havaitsi lihassyitä, bakteereita ja veren virtausta kapillaarisuonissa.
Delft on kuuluisa myös käsinmaalatusta ”Delftin sinisestä” keramiikasta (Delfts blauw). Sitä on valmistettu kaupungissa vuodesta 1653 alkaen.
En ole vielä ottanut askeleita tämän matkan toteutumiseen, mutta voin sen tehdä aika nopeallakin aikataululla. Paras ajankohta lienee kevät tai alkusyksy, joskin keväässä on jo kaksi ulkomaanmatkaa. Amsterdamiakin voisi samalla reissulla vilkasta, mutta se on kuulemma turistien ylikansoittama paikka ja pahimmillaan varmaan kesällä.
Toukokuussa San Sebastiániin, Espanjaan
Toukokuun lopussa minulla on vakaat aikeet osallistua taas TBEX-konferenssiin, joka järjestetään toukokuun lopussa San Sebastiánissa, Espanjassa. Se sijaitsee Baskimaan itsehallintoalueella Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Se on Gipuzkoan maakunnan pääkaupunki ja baskiksi se on nimeltään Donostian.
Minulla on jo liput konferenssiin, mutta muutoin en ole vielä edistänyt matkaa. Helpoin tapa matkustaa San Sebastiániin lienee lentää Bilbaoon, jossa olisi hienoa viettää pari päivää ennen tai jälkeen konferenssin.
Elokuussa voisin matkata toista kertaa Writers Festivaliin Tukholmassa. Nyt osaisin varata hiukan enemmän aikaa Tukholmaan tutustumiseen.
Koristeellista arkkitehtuuria Tukholmassa.
Alajärvi, Hanko ja Ruissalo
Kurejoella voin nauttia maaseudun rauhasta.
Muutoin vuosi kulunee kotimaan matkailun merkeissä. Suuri osa loma-ajasta kulunee Kurejoella, Alajärvellä isäni kotitalossa.
Heinäkuussa olisi vuorossa Luovat ladyt -viikko ja tänä vuonna ilmeisesti jälleen Toivonniemessä, Ruissalossa.
Syyskuussa matkakohteenani onHanko Foto Festival, joka järjestetään tänä vuonna 14.9.2024.
Eläkeläisenä Kirjamessuille
Lokakuu on perinteisesti kirjamessujen aikaa. Turun Kirjamessut järjestetään 4.10.–6.10.2024 ja Helsingin Kirjamessut 24.–27.10.2024. Helsingissä ei riitä yksi päivä, vaan tarvitaan kaksi tai kolme.
Hienointa on, että lokakuussa matkalla viipyminen ei ole enää lomapäivistä kiinni. Pääsen virallisesti eläkkeelle 1.10.2024, mutta käytän uusia lomapäiviä jo syyskuussa. Huikeita mahdollisuuksia reissailuun ainakin ajan puolesta. Odotan sitä jo innolla.
Vuoden ensimmäinen vakiotapahtumani on Matkamessut. 18.-21.1.2024 Helsingin Messukeskuksessa pidetyt messut tarjosivat taas runsain mitoin ideoita poimittavaksi, ihmisiä tavattavaksi ja uusia matkakohteita tutkittavaksi.
Japanin osastolla oli värikkäitä päivänvarjoja.
Matkamessujen teemana tai sloganina oli otsikossa mainittu Kohtaa koko maailma. Ja onhan se niin, että messut ovat oiva keino saada tietoja ja ideoita kohteista, myös niistä, joihin ei ensimmäiseksi törmää matkailumainoksissa tai esitteissä.
Arvokkainta mielestäni on henkilökohtainen vuorovaikutus messuosastolla työskentelevien ja esiintyvien kanssa. Voi kysellä kaikenlaista mieleen tulevaa ja kotiin viemisiksi saa esitteitä ja karttoja, joiden avulla voi jatkaa kotona matkoista haaveilua tai jopa suunnittelua.
Messuilla oli mukana 61 maata, lähes 900 näytteilleasettajaa 7 000 neliön alueella. Uusina maina messuilla olivat Albania ja Gambia. Pitkästä aikaa mukana olivat myös Bulgaria, Moldova, Madagaskar ja Namibia. Euroopan monia houkuttelevia maita, kuten Iso-Britanniaa, Ranskaa, Alankomaita eikä Saksaa messuilla näkynyt.
Olin varannut messuille kolme päivää, mutta kaksi päivää riitti, torstain ammattilaispäivä ja perjantain ensimmäinen messupäivä. Nämä ovat mielestäni parhaat päivät, koska alueella ei ole vielä suuria ihmismääriä.
Ansaitset Espanjan
Ansaitsetko Espanjan?
Messujen partnerimaana oli Espanja, jolla oli iso osasto. Matkakohde oli valinnut sloganikseen Ansaitset Espanjan ja kyllähän tuo väite sai vahvan kannatuksen kulkijan ajatuksissa, kun tarpoi kylmässä säässä lumen ja jään peittämiä katuja liukastumista varoen.
Espanjan osasto oli ehdottomasti tutustuttavien listalla, koska olen matkustamassa toukokuussa TBEX-konferenssiinSan Sebastiániin. Se sijaitsee Baskimaan itsehallintoalueella Pohjois-Espanjassa Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Kaupungin nimi baskiksi on Donostia.
Yhtenä matkustusreittinä on lentää Bilbaoon. Niinpä kävin juttelemassa kaupungin ständillä, jossa ystävällinen ja kärsivällinen Elixabete Arbe vastasi lukuisiin kysymyksiin. Sain Bilbaon kartan ja esitteitä kaupungista, sen kulttuurista sekä ruoka- ja viinikulttuurista. Hän kertoi myös Bilbaon kuuluisan rakennuksen, Frank Gehryn suunnitteleman Guggenheim-museon synnystä.
Bilbaossa olisi mielenkiintoista viettää pari päivää ennen tai jälkeen San Sebastiánin. Kaupunkien välimatka on noin 100 kilometriä, jonka voi matkustaa junalla tai bussilla.
Elixabete Arbe kertoi Bilbaosta ja SanSebastiánista.
Suomen Saaristolla jälleen yhteisosasto
Saimaan alueen kaupunkeja ovat Imatra, Lappeenranta, Mikkeli, Savonlinna ja Varkaus.
Monet alueet luottivat isoon yhteisosastoon. Näin esimerkiksi Saimaa Lake Saimaa -osastollaan, Rovaniemi, Visit KotkaHamina ja Suomen Saaristo. Jälkimmäisessä oli mukana Turun kaupunki ja Visit Turku Archipelagosekä yhteensä kolmisenkymmentä alueen toimijaa.
Visit Turku Archipelago esitteli uutta alueellista verkkokauppaa, englanninkielistä Book Turku & Archipelago -sivustoa, jolta löytyy mun muassa matkapaketteja ja päiväkohtaisia aktiviteetteja.
Turun kaupunki puolestaan kertoi monipuolisesta kulttuuri-, ruoka- ja tapahtumatarjonnastaan. Kesän suurtapahtumana on kaupunkiin yli 60 alusta tuova Tall Ship Races Turku ajalla 18.–21.7.2024.
Suomen Saariston osastolla saatiin nauttia jousimusiikista. Aamu Airistolla soi kauniisti.
Muiden paikkakuntien tapahtumista kiinnostuin Uudenkaupungin Vanhat Talot -viikonlopusta 7.–8.92024. Olen käynyt pari kertaa vastaavassa tapahtumassa Loviisassa, mutta voisihan sitä vaihteen vuoksi tutustua kotimaakunnan tarjontaan. Taloihin pääsee etukäteen tutustumaan kahden kirjan avulla: Uudenkaupungin vanhat talot ja Uudenkaupungin vanhat talot II.
Loviisan Wanhat Talot järjestetään tänä vuonna 24.–25.8.2024 kahdettakymmenettä kertaa.
Killan palkinnot Ulko-Tammiolle, Latvialle, Sanna Kärkkäiselle ja Ritva Törmäselle
Ulko-Tammio ja Kotkan lähisaaret saivat Matkailutoimittajien Killan Kotimaan matkakohde -palkinnon.
Matkailutoimittajien Kilta jakoi perinteiseen tapaan palkintoja. Ulko-Tammio ja muut itäisen Suomenlahden saaret palkittiin vuoden kotimaan matkakohteena, Latvia kulinaarisena matkailumaana ja Visit Rovaniemen toimitusjohtaja Sanna Kärkkäinen matkailuhenkilönä.
Killan sihteerille Ritva Törmäselle myönnettiin Elämäntyöpalkinto. Hän on toiminut 30 vuotta Matkailutoimittajien Killan sihteerinä.
Ritva Törmänen sai Matkailutoimittajien Killan elämäntyöpalkinnon.
Malesian, Thaimaan ja Japanin eksotiikkaa
Malesialaista taidetta.
Aasialaisosastojen vetonauloina oli paikalliseen taiteeseen tai käsityöhön opastavia tekijöitä. Japanin osastolla saattoi osallistua Shodo-kalligrafian työpajaan, Malesian osastolla värittää perinteisiä kuvioita ja Thaimaan osastolla joukko paikallisia kutoi käsityönä eräänlaista hämähäkinverkkoa narusta, joka on perinteenä Koillis-Thaimaassa, Isaanissa.
Thaimaan osastolla esiteltiin paikallista käsityötaitoa.
Malesian osastolla pääsi värittämään kuvioita perinteisen taideilmaisun tapaan.
Malesian osastolla sain infoa kyseisestä matkakohteesta. Wikipediasta opin, että Malesia muodostuu kahdesta, vuonna 1963 yhdistyneestä osasta: Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitsevasta Länsi-Malesiasta ja Borneon saarella sijaitsevasta Itä-Malesiasta, jossa sijaitsevat Sabahin ja Sarawakin osavaltiot.
Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari, jonka vetonauloja ovat orangit, kilpikonnat ja vaeltaminen sademetsässä viidakkoheimojen mailla. En ole ollut erityisen kiinnostunut aasialaisista kohteista, mutta Itä-Malesia alkoi tuntua houkuttelevalta. Pitkä lentomatka tosin on miinusta.
Rakastu Tukholmaan
Tukholma toivoo suomalaismatkailijoiden tuloa kaupunkiin.
Tukholma oli messuilla mukana houkuttelemassa suomalaisia taas Tukholmaan vaaleanpunaiseen sävytetyllä osastollaan. Seinällä oleva lause sen kertoo: “Hey Finland, let´s fall back in love in.”
Bongasin tarjolla olevista esitteistä viinamuseosta kertovan. Spritmuseumin sanotaan olevan Tukholman piilossa oleva aarre, joka kertoo alkoholista ja siihen liittyvästä kulttuurista ja historiasta. Museosta löytyy myös Absolut Art Collection –taidekokoelma ja ravintola.
Tukholma esitteli museotarjontaansa.
Omakohtaista kokemusta Tukholmaan tutustumisesta on viime elokuulta, kun kävin siellä vuosien ellei vuosikymmenen jälkeen. Huomasin, että se on paikka, johon on syytä palata. Tukholma on helposti saavutettavissa ja se tarjoaa runsaasti mielenkiintoisia museoita ja muita tutustumiskohteita.
Firma maksaa
Rozentāls-seuran toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu kokosi Firma maksaa -kirjaansa tarinoita ja kokemuksia Latviasta.
Latvian ystävienRozentāls-seuran osasto löytyi kapealta käytävältä muiden ystävyysseurojen osastojen joukossa. Siellä saattoi osallistua Latvia-tietovisaan, ostaa seuran julkaisuja sekä vaihtaa matkakokemuksia ja -suunnitelmia Latvian-reissuista.
Huomioni kiinnittyi esittelyssä olevaan Firma maksaa -kirjaan. Sen on kirjoittanut seuran toiminnanjohtaja Jenni Kallionsivu. Kirjan nimi tulee sekä suomen että latvian kielessä esiintyvästä lauseesta, joka latviaksi on muodossa firma maksā. Kirjaston kirjaesittelyssä kerrotaan: ”Kirjoittajalla on pitkä kokemus työstä ja huvista balttien parissa. Hyväntuuliset tarinat yhdistelevät niin historiaa, kansatiedettä kuin kirjoittajan omia havaintojakin. Matka kulkee Riian kadunnimistä liiviläisten kesäjuhlien kautta villihevosten pariin.”
Kirjan alaotsikkona on Löytöretki Latviaan, joten se voisi olla hyödyllistä luettavaa ennen lomareissua vaikkapa Riikaan tai muualle maahan.
Ranskalaista nougatia oli tarjolla kilokaupalla ja montaa lajia. Messuilla oli monipuolinen elintarvikkeiden myyntiosasto.
Samaan aikaan järjestettiin Helsingin Caravan-messut, joille en poikennut.
Ensi vuonna Matkamessut järjestetään yleisölle perjantaista sunnuntaihin 17.-19.1.2025, ammattilaispäivä lienee tuttuun tapaan torstaina 16.1.2025.
Sain arvottavaksi kaksi vapaalippua Matkamessuille perjantaista sunnuntaihin 19.–21.1.2024 Helsingin Messukeskuksessa.
Pyysin kommentteja siitä, mikä oli paras matkakohde viime vuonna (tai viimeisin), joko kotimaassa ja ulkomailla ‒ ja miksi? Määräaikaan mennessä sain kahdeksan kommenttia eli siis arvontaan osallistumista.
Kiitokset kaikista vastauksista. Parhaimpina kohteina mainittiin Saariselkä, Lontoo, Visby kahteen kertaan, Kainuu, Puerto de las Nievas Kanarialla, Thaimaa ja Uusi-Seelanti.
Onnittelut Pirjolle, Lauralle ja Ninalle!
Satunnaisgeneraattori arpoi tänään luvuiksi 6 ja 2. Arvoin vielä kolmannen lipun ja se menee numerolle 4. Vapaalippujen voittajat ovat siis Pirjo S., Laura ja Nina. Onnittelut voittajille! Laitan meilin tulemaan viimeistään huomenna, mukana on linkki vapaalippuun.
Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matkamessut järjestetään torstaista (ammattilaispäivä) sunnuntaihin 18.–21.1.2024 Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Caravan-messut järjestetään perjantaista sunnuntaihin 19.-21.1.2024. Molempiin tapahtumiin pääsee tutustumaan samalla pääsylipulla.
Sain Matkamessuilta kaksi vapaalippua arvottavaksi blogissani. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Matkamessuilla 19.–21.1.2024 Helsingin Messukeskuksessa.
Jos haluat osallistua arvontaan, niin kerro, mikä oli paras matkakohteesi viime vuonna, joko kotimaassa ja ulkomailla ‒ ja miksi? Ja jos et matkustanut viime vuonna, niin viimeisin paras matkakohteesi? Vastaa blogin kommentteihin. Vastausaikaa on tiistaihin 16.1.2024 klo 18 saakka.
Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana kommentin blogiin (ei siis FB-sivulle) jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kaksi onnettaren suosikkia saa kukin käyttöönsä yhden pääsylipun, jonka toimitan sähköpostitse. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin tapahtumassa.
Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matkamessut järjestetään torstaista (ammattilaispäivä) sunnuntaihin 18.–21.1.2023 Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Caravan-messut järjestetään perjantaista sunnuntaihin 19.-21.1.2023. Molempiin tapahtumiin pääsee tutustumaan samalla pääsylipulla.
Partnerimaana on Espanja.
Flamencoesitys Marbellan lähellä toukokuussa 2022.
Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Olen tehnyt muutamana vuonna raportin kuluneen vuoden matkoista ja postauksista ja niin teen nytkin. Vuosi 2023 oli matkojen suhteen ehkä hiukan vilkkaampi kuin edellinen, mutta bloggaamisen suhteen taisin olla yhtä saamaton kuin edellisenä vuonna.
Vuonna 2023 tein kolme matkaa ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta. Matkasuunnitelmistani kirjoitin ihan vuoden alussa postauksessa Minne matka vuonna 2023? Kaikki suunnitelmani eivät vielä toteutuneet, mutta jotain uuttakin tuli mukaan.
Matkamessut ovat omiaan synnyttämään kaukokaipuuta.
Vuosina 2021‒2022 ei järjestetty ollaankaan Matkamessuja, vaan ne oli siirretty koronatilanteen vuoksi tammikuuhun 2023. Sinne piti tietysti päästä, varsinkin kun Kreikka oli messujen partnerimaa. Minulla oli tiedossa TBEX–organisaation järjestämä matkabloggaajien konferenssi toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Tein messuista lippuarvonta- ja koostepostaukset sekä pari postausta messuilta löytämistäni kirjoista. Tammikuussa esittelin myös Etelä-Amerikkaan liittyvän matkakirjan postauksessa Salsaa ja mojitoa – matkoilla Etelä-Amerikassa.
Tammikuussa käytimme vihdoin mieheni kanssa lapsilta saamamme lahjakortin Nooa-ravintolaan (Läntinen Rantakatu 57, Turku). Se olisi pitänyt käyttää jo vuoden 2022 puolella, mutta sain soittamalla lisää armonaikaa. Valitsimme maistelumenun, josta Nooa kertoo seuraavasti: ”Yllätyksellinen menukokonaisuus, josta voit nauttia kiireettä. Pienistä alkupaloista ja neljästä annoksesta koostuva menu, jossa tarjoilemme kauden upeita raaka-aineita.” Oli mukava kokemus nauttia kiireettömästi taidolla tehdyistä ja kauniisti koristelluista pienistä ruoka-annoksista.
Ravintola Nooa on Aurajoen varressa.
Nooan maistelumenu päättyi kukkakoristeiseen jälkiruokaan.
Helmikuussa innostuin kuvahaasteesta. Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana kuvia K-kirjaimella alkavista asioista tai esineistä. Tein neljä postausta otsikolla K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste(osat I-IV). Juttuihin valitut kuvat liittyivät kyllä tekemiini matkoihin ja löysin kaikki K-aiheiset kuvat omista valokuvistani.
Maaliskuun alkupuolella vietin viikonlopun Murikanrannassa Tampereen Teiskossa, jossa järjestettiin Suomen LuonnonvalokuvaajienTalvipäivät. Olen osallistunut tähän tapahtumaan yli kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu oli jälleen täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tuli katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.
Maaliskuun lopussa esittelin yhdysvaltalaiselle Lynn Christinelle Turkua, Naantalia ja Turun saaristoa. Päivät olivat vielä talvisia, mutta vieraani halusi tulla vihdoinkin käymään kotikulmillani, kun olin häntä aikani kutsunut. Lynn oli ollut töissä Helsingissä kolmisen vuotta, mutta Turku oli jäänyt näkemättä ja hänellä oli edessään muutto Singaporeen toukokuun alussa.
Kiersimme Lynnin kanssa hiukan Turun keskustaa, kävimme kahvilla Qwenselissä, syömässä Trapissa Naantalissa ja illalla Earth Hour -konsertissa Turun tuomiokirkossa, joka pimennettiin teeman mukaisesti; yleisöä kehotettiin ottamaan taskulamput mukaan.
Maaliskuinen Turku näytti talviset kasvonsa. Kuva on Cafe Qwenselin pihalta.
Turun tuomiokirkossa vietettiin Earth Hour -hetkeä hämärässä.
Toinen Lynn Christinen vierailupäivä kului piknikristeilyllä Turusta Maarianhaminaan ja takaisin; menomatkalla laivamme oli M/S Viking Glory ja paluumatkalla M/S Viking Grace.
Päivän piknikmatka oli oivallinen keino nähdä Turun saaristoa.
Toukokuussa valmistauduin lähtemään TBEX-konferenssimatkalla Kalamataan, Kreikkaan ja pohdiskelin tulevaa matkantekoa postauksessa Lentoon lähdössä. Lähdin matkaan lauantaina 6.5. ja reissu kesti melkein puolitoista viikkoa.
Fetasalaatti maistui aina vaan uudelleen, vaikka aika monta kertaa sitä oli pöydässä.
Pääsimme käymään oliivien viljely- ja tuotantotilalla Manin niemimaalla.
Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi järjestetään toukokuun lopussa 28.‒31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Lipun olen sinne jo ostanut. Lentomatkan kohteena voisi olla Bilbao, josta on lyhyt matka tapahtumapaikalle.
Toukokuun lopussa vietin yhden etätyöviikon Alajärvellä. Kevät oli kauneimmillaan ja pelto kukki keltaisenaan voikukkaa. Talo otettiin taas talven jälkeen käyttöön, joskin ehdimme olemaan siellä kesällä liian vähän aikaa meistä riippumattomista syistä.
Kukassa on niin tuomi kuin voikukatkin.
Kesän alussa kirjoitin Turun ruokaviikkojen tapahtumista otsikolla Kymmenen kivaa ruokatapahtumaa Turussa kesäkuussa. Kesäkuukausina reissasin pääosin kotimaassa, muun muassa Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla sekä pressimatkalla Kotkan seudulla. Sain siellä tutustua Kotkaan kuuluvaan Haapasaareen ja Pyhtääseen kuuluvaan Kaunissaareen.
Jälkimmäisellä saarella järjestetään ensi kesänä toista kertaa pienimuotoinen akustinen festari Blueberry Day 5.‒6.7.2024. Esiintyjiä ei ole vielä julkaistu, mutta mukana lienee edelleen Tuure Kilpeläinen. Jos kiinnostaa, niin liput, lauttamatkat ja majoitus kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Osallistujamäärä on sadoissa, ei tuhansissa.
Haapasaari.
Kaunisssaari on nimensä veroinen.
Kaunissaaren karua rantaa.
Kävin myös vakiotapahtumassani Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Halusin käydä Alajärvelle mentäessä myös Ruovedellä uuden elämän saaneessa Vinhan kirjakaupassa. Tuttu kesämeno oli myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla Turussa.
Vuonna 1903 perustettu Vinhan kirjakauppa on noussut uuteen kukoistukseen tänä vuonna tuoreiden yrittäjien myötä.
Heinäkuun toisen viikon vietin Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä, Ruissalossa. Sieltä tein päivämatkoja geokätköilyä harrastavan Ritvan kanssa Vahdolle, Ruskolle ja Kustaviin, jossa osallistuin ensimmäistä kertaa Volter Kilpi -kirjallisuusviikkoon.
Elokuuhun kertyi kuitenkin kaksi ulkomaanmatkaa, tosin lähialueille eli Tallinnaan, Viroon ja Tukholmaan, Ruotsiin. Sisareni Jaana oli saanut veljeltään Juhalta ja minulta lahjaksi viikonloppumatkan matkabloggaajan seurassa ja hän valitsi kohteeksi Tallinnan. Matka toteutui aikataulujen sovittelemisen jälkeen lopulta samalla viikolla, jolloin oli vuorossa kirjoittajatapahtuma Writers Festival Tukholmassa, jonne olin ilmoittautunut jo keväällä.
Kun oli myös tarkoitus käydä yhdessä Alajärvellä vapaa-ajanpaikaksemme jäämässä olevassa isämme kotitalossa, niin syntyi kokeneelle matkustajallekin hiukan haastava reissurypäs: lauantaiaamuna Helsinkiin, josta laivalla Tallinnaan; paluu sieltä maanantai-iltana, yöpyminen Helsingissä, tiistaina junalla Tampereen kautta Seinäjoelle, josta bussilla Alajärvelle, torstaiaamuna bussilla Seinäjoelle, josta junalla Turkuun. Illalla lähtö Tukholmaan, jonne saavuin perjantaiaamuna. Writers Festival alkoi perjantaina alkuillasta. Viikonloppu Tukholmassa ja sunnuntai-illalla laivalla Turkuun, perillä maanantaiaamuna ja suoraan töihin. Melkoista menoa, mutta kaikki sujui hyvin.
Tukholmasta ja kirjoittajatapahtumasta tein postaukset Turistina Tukholmassa ja Kirjoittajat koolla Tukholmassa. Tallinnastakin olisi kirjoitettavaa ja kuvia, mutta ehkä pääsen tämänkin aiheen pariin tulevina kuukausina.
Elokuun lopussa osallistuin ties monettako kertaa Tietokirjafestarit-tapahtumaan, joka on toteutettu aikaisemmin nimellä Tietokirja.fi. Se järjestetään joka toinen vuosi Tieteiden talolla Helsingissä.
Vietin marraskuisen viikonlopun Tampereella ja satuin käymään myösKäsityötaidon Messuilla ensimmäistä kertaa. Olipas innostava kokemus. Olen harrastanut nuoruudessani muun muassa ompelua, joten löysin kyllä messuilta paljon mielenkiintoista. Viime aikoina on käynyt mielessä sekin, että pitäisikö aloittaa ompeluharrastus uudelleen sisareni Jaanan tavoin. Toisinaan on vaikeaa löytää sopivia vaatteita, kun sekä kankaan kuosin, värin ja materiaalin että vaatteen mallin ja hinnan pitäisi osua kohdilleen.
Olisin siis ompelun paluuharrastaja. Tämä kuuluu Sit kun eläkkeellä -suunnitelmaani. Jaana on jo valmiiksi huoltanut saumurini. Pääsen vapaaksi taiteilijaksi lokakuun alusta ja uusia lomapäiviä käyttäen jo ehkä syyskuun puolella.
Messukäyntiin jäi harmittavasti aikaa vain muutama tunti ja ehdin silmäillä vain pintapuolisesti osan messuständeistä. Monenlaista uutta ja hämmentävääkin näin ja koin. Lisämausteena oli mukavia kohtaamisia messuesittelijöiden kanssa. Voisin mennä näille messuille uudestaankin ja järjestetäänhän sellaiset Turussakin eli Kädentaitomessut 16.-17.3.2024.
Vuoteen sisältyi myös muutamia teatteri-iltoja, taidenäyttelyitä ja konsertteja. Kulttuuritalolle suuntasin kesä- ja joulukuussa, kun lavalla olivat rockin grand old ladyt Patti Smith ja Suzi Quatro. Molemmat ovat yli 70-vuotiaita, mutta erittäin still going strong. Keikoilla oli paljon kaltaisiani entisiä nuoria.
Ostin Patti Smithin keikan jälkeen hänen uusimman teoksensa Päivien kirja. Hän olisi ollut keikan jälkeisenä päivänä Oodissa signeeraamassa kirjojaan. Harkitsin sinne menemistä, mutta luovuin sitten ajatuksesta.
Olen harjoitellut muutaman kerran ns. hissipuheita, mutta en sellaista, joka olisi sopinut Patti Smithin kanssa hississä -tilanteeseen. Sellainen nimittäin osui kohdalle Scandic Simonkentän hississä. Olin lähdössä hotellista ja menossa alaspäin 6. kerroksesta, Patti Smith ylöspäin 7. kerrokseen, jonne hissi ensin meni.
Kiitin eilisestä konsertista ja kerroin ostaneeni hänen kirjansa. Hän kysyi, että oliko konsertissa mukavaa, ja minä myöntelin. Hän kertoi menevänsä tänään signeeraustilaisuuteen. Sitten hissi olikin jo seitsemännessä kerroksessa ja hän poistui. Olisin vielä jatkanut keskustelua kysymällä, voisiko hän saman tien signeerata minun kirjani, mutta emmin asiaa sekunnin liikaa; en ehtinyt. Arvaa, harmittiko?
Patti Smithin kirjassa on hänen ottamiaan valokuvia ja lyhyitä tekstejä.
Soile Yli-Mäyryn Taidehalli Kuortaneella oli yksi käyntikohteemme kesäisellä Etelä-Pohjanmaan reissuilla. Taiteilija oli itse paikalla esittelemässä töitään.
Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun idean ensi vuoden suunnitelmiisi?
Suosittelen myös edelleen, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia. Sellainen on omiaan rikastuttamaan elämääsi.
Yhteistyössä: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut 2023*
Helsingin Kirjamessut tarjosivat jälleen mahtavan kuplan kirjaihmisille torstaista sunnuntaihin 26.–29.10.2023. Kuplassa oli niin uusia kuin vanhojakin kirjoja, mielenkiintoisia esityksiä ja kohtaamisia. Hienolla tavalla pökerryttävä kokemus.
Vietin messuilla kolme päivää, torstain, perjantain ja sunnuntain. Lauantaina ohjelmassani oli Vuoden Luontokuva -festivaali. Siis kolme päivää. Ja koko ajan oli tunne siitä, että aika loppuu kesken. En ehtinyt tutustumaan tarjontaan ja esityksiin niin perusteellisesti kuin olisin halunnut.
Kirja-alan edistämispalkinto Vinhan kirjakaupalle
Vinhan kirjakaupan Pasi Vainio onnittelukukkineen.
Torstain alkukierroksellani vastaan tuli juuri kukitettu Pasi Vainio. Hän ja Mikko Vartiainen jatkoivat tämän vuoden keväällä lopetusuhan alla ollutta Vinhan kirjakauppaa ja uudistivat sen toiminnan. Heille ja siis kirjakaupalle myönnettiin Suomen Messusäätiön rahoittama 13 000 euron Kirja-alan edistämispalkinto.
Perustelujen mukaan Vinhan kirjakauppa on paljon muutakin kuin uusien ja käytettyjen kirjojen myyjä: se on myös tapahtumakeskus ja sieltä löytyy muun muassa residenssi- ja majoitustiloja, taidegalleria ja kahvila. Lisäksi se säteilee kirjan ilosanomaa, edistää lukemista ja lisää kirjojen sekä niiden tekijöiden arvostusta ja tunnettuutta sekä tekee laajamittaista yhteistyötä.
Arvosteluperusteissa todetaan: ”Vinhan kirjakauppa ui vastavirtaan ja näyttää, että tapahtumiin ja palveluihin panostamalla saa luotua uudenlaista ja herätettyä henkiin perinteistä kirjakauppakulttuuria. Vinha sijaitsee fyysisesti Ruovedellä, mutta siitä on tullut vuodessa kokoaan suurempi ja laajempi: se on kaikkien yhteinen kirjakauppa.”
Onnittelut Vinhan kirjakaupalle ja sen innovatiivisille isännille!
Kirjailija kiittää -palkinto Turun Sanomien kulttuuritoimitukselle
Suomen Kirjailijaliiton vuosittaisen Kirjailija kiittää -palkinnon sai Tuomo Karhun johtama Turun Sanomien kulttuuritoimitus, joka on tehnyt lehdestä merkittävän kirjallisuusmedian.
Suomen Kirjailijaliiton mukaan ”Turun Sanomat on profiloitunut kirjallisuuden kantavaksi päivittäismediaksi. Tämä ei ole jäänyt kirjailijoilta huomiotta. Myös runouden ja lastenkirjallisuuden näkyvä esilläpito on ollut piristävä ruiske muuten autioituneeseen kirjallisuuskeskusteluun.”
Tuomo Karhu oli erityisen otettu siitä, tunnustus tuli nimenomaan kirjailijoilta. – Kriitikkojen ja kirjailijoiden suhde on aina ollut monisyinen, hyvässä ja pahassa, mutta näinä aikoina on yhä selvempää, että molemmat tarvitsevat toisiaan. Aivan kuten kirjailijat, kriitikot tekevät tärkeää työtä, ja tästä palkinnosta on ilman muuta kiittäminen myös meidän erinomaisia kriitikkojamme, Tuomo Karhu totesi Turun Sanomien kulttuuritoimituksen puolesta.
Kirjailijaliiton Kirjailija kiittää -palkinto on perustettu tunnustukseksi henkilölle, ryhmälle, yhteisölle tai projektille, joka on edistänyt merkittävällä tavalla suomalaista kirjallisuutta ja lukemisharrastusta sekä vaikuttanut kirjallisuuspoliittiseen keskusteluun.
Onnittelut Tuomo Karhulle ja Turun Sanomille ja kulttuuritoimitukselle!
Turun Sanomien kulttuuritoimituksen päällikkö Tuomo Karhu vastaanotti Kirjailija kiittää -palkinnon. Siihen kuuluu teos kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen Kirjailijaliitolle tekemästä grafiikkasarjasta Kirjokala. Kuva: Emmi Kähkönen / Helsingin Messukeskus.
Lukemista lapsille
Kävijät saatoivat tutustua myös Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoautoon.
Messuhulinan keskellä saattoi rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan kirjaa.
Huoli lukutaidon heikkenemisestä ja lukemisharrastuksen hiipumisesta on ollut jatkuvasti esillä. Niinpä olikin mukavaa huomata, että messuilla oli paljon tarjontaa lapsille, heidät oli otettu huomioon. He saattoivat muun muassa poiketa Helsingin kaupungin kirjastoautossa, lukea lukukoiralla, kuunnella tarinoita kuulokkeista puun juurella, tehdä omia hahmojaan piirtämällä, värittämällä ja leikkaamalla ja osallistua heille tarkoitettuun ohjelmaan.
Ehkä näin saatiin kylvettyä lukuharrastuksen siemeniä – toivokaamme niin.
Kirjallisuuskiihdytin – Tekstin talo
Tekstin talon tuottaja Mira Eskelinen esitteli Tekstin taloa.
Loppuvuodesta 2023 toimintansa aloittava ja vuosikymmenen verran valmisteilla ollut Tekstin talo tuo saman katon alle kirjallisuuden, tekstitaiteen ja esittävän taiteen kentän toimijoita. Tekstin talo – Textens hus ry on toiminnan takana ja se on alkuvuodesta solminut vuokrasopimuksen Helsingin Sörnäisissä nk. Elannon korttelissa sijaitsevista tiloista osoitteessa Lintulahdenkatu 3. Tämän monitoimitalon yhteensä lähes 1 800 neliömetrin tilat ovat kolmessa kerroksessa, ja niihin on tulossa yli 15 alivuokralaista.
”Tekstin talo on uudenlainen kulttuurikeskus, joka yhdistää kirjallisuudesta ja tekstistä kiinnostuneen yleisön, järjestötoiminnan ja tekstialan tekijät. Talosta löytyy työ-, koulutus-, kokous- ja tapahtumatiloja. Tekstin talo laajentaa tekstin käsitettä, ja vahvistaa kirjallisen kulttuurin asemaa pääkaupunkiseudulla,” kerrotaan talon verkkosivuilla.
Tekstin talo – Textens hus ry:n jäseniä ovat Helsinki Poetry Connection, Kriittinen korkeakoulu, Kulttuuri-, Mielipide- ja Tiedelehtien liitto Kultti, Mad House Helsinki, Nihil Interit, Nuoren Voiman Liitto, Osuuskunta Poesia, Suomen aforismiyhdistys, Suomen arvostelijain liitto (SARV), Suomen kirjailijaliitto, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat, Suomen PEN, Suomen tietokirjailijat ja Tutkijaliitto.
Jenni Kavén (Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto), Marianne Savallampi (Mad House Helsinki) ja Markku Hoikkala (Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry) kertoivat Tekstin talon syntyvaiheista ja tulevaisuudesta.
Talossa tullaan järjestämään monenlaista toimintaa. Sivuilta löytyy tieto, että pienkustantajien kirjamyyjäiset ovat tarjolla 9.–10.12.2023 klo 12–18. Tapahtumia voi seurata Tekstin talon Facebook– ja verkkosivuilta. Talon ensimmäiseen kerrokseen avautuu baari-ravintola ja kirjakauppa tämän vuoden lopussa.
Kannattiko nukkua yön yli?
Kirjoja viidellä eurolla. Melkein saman verran (4,90 €) maksaa Helsingin Sanomien arkipäivän irtonumero. Sunnuntaina messujen päätteeksi kirjoja sai jopa kahdella eurolla.
Kirjamessuilla on tarjolla paljon edullisia kirjoja hintaluokissa viisi, kahdeksan, kymmenen, viisitoista ja kaksikymmentä euroa ja siitä ylöspäin. Normaalihinnoista monet kustantajat lupasivat antaa 25 prosentin alennukseen.
Otan nykyisin usein kirjan kannesta kännykällä kuvan, joka toimii muistilappuna – varaan sitten kirjan kirjastosta. Niin tein nytkin kiinnostavien kirjojen kohdalla ja erityisesti vitosen kirjoja myyvän kauppiaan notkuvien kirjapöytien äärellä. Halusin nukkua yön yli ja palata asiaan harkittuani, olisiko juuri tämä kirja ostettava jo ennestäänkin täysien kirjahyllyjen koristeeksi.
Viitosen kirjapöytien luona ehdin tosin surra sitä, että viime vuonna uutuuksina myydyt kirjat olivat nyt päätyneet alennettuun hintaan myyjälle, joka kauppaa kustantajien jäännöseriä. Aika lyhyt on kirjan varsinainen myyntisesonki.
Palasin samaisen kauppiaan luo sunnuntaina joskus kolmen jälkeen huomatakseni ilokseni, että kaikki vitosen hintakyltit olivat vaihtuneet kahden euron kylteiksi. Sitten vain etsimään niitä kirjoja ihmisten ympäröimiltä myyntipöydiltä.
Yhden kirjan löysinkin, toista tiedustelin ja kuulin sen jo loppuneen ja sitten huomasin kassalle kiemurtelevan jonon. Kymmeniä ihmisiä käsissään paksut kirjapinot. Arvelin, ettei aikani riittäisi jonottamiseen ja luovuin kirjojen ostamisesta. Varaanpa sitten Turun kaupunginkirjastosta.
No, sikäli kannatti nukkua yön yli, että säästin useamman euron, mutta toisaalta ei, koska en saanutkaan kirjoja omakseni.
Haluatko kirjailijaksi?
Suomen Kustannusyhdistyksen järjestämä ohjelma kiinnosti monia.
Kirjan kirjoittaminen lienee monen haaveena. Suomen Kustannusyhdistyksen järjestämät Haluatko kirjailijaksi? – ja Käsikirjoituksesta kirjaksi -esitykset keräsivät tilan täydeltä yleisöä. Kustantamojen ammattilaiset Helena Kulmala, Reetta Miettinen, Aleksi Pöyry kertovat kirjailijoiksi haluaville käsikirjoitusten valinnasta ja siitä, mitä esikoiskirjailijan tulee tietää. Hyviä käytännön neuvoja alkaen siitä, että jos haluaa osata kirjoittaa, niin pitää lukea paljon.
Kustantamojen ammattilaiset Päivi Koivisto, Kaisu-Maria Toiskallio, Johanna Forss keskustelivat käsikirjoituksia käsittelevässä osuudessa muun muassa teemoista miten käsikirjoituksen tie valmiiksi kirjaksi etenee kustantamossa, mitä kustantamon työntekijät tekevät ja mihin kustantajia tarvitaan?
Sama yleisömenestys oli kolmen kirjoittajaoppaan esittelytilaisuudessa, jossa Sinä kirjoitat romaanin (Penelope, 2023), Kumma kirjoitusopas (Osuuskumma, 2022) ja Vapaan kirjoittajan anatomia (Aviador, 2023) -kirjojen tekijät antoivat vinkkejä ja vertaistukea kirjoittajalle. Kirjailijat Anne Leinonen, Mia Myllymäki, Sussu Laaksonen ja Satu Piispa-Hakala keskustelivat kirjoitusoppaiden annista ja luovan työn kehollisuudesta sekä toivat esiin uusia kirjoittamisen näkökulmia.
Uusia oppaita kirjoittamisesta kiinnostuneille.
Tuttuja tapaamassa
Kirjamessujen parhautta on myös mahdollisuus tavata ystäviä ja tuttuja. Lounastreffit ystävän kanssa järjestyivät heti ensimmäisenä päivänä ja saimme tosi hyvän idean seuraavaan kevääseen.
Tapasin myös kaksi entistä työkollegaa, Marja Kytömäen ja Eeva-Riitta Piispasen. He ovat jo päässeet siirtymään pois työelämästä vapaampaan aikaan ja mihinkäs he sitä muuhun olisivatkaan käyttäneet kuin kirjan kirjoittamiseen. HeidänPöytä puhtaaksi-kirjansa koostuu 34 kirjeestä, joita he kirjoittivat toisilleen eläkkeelle jäätyään kesäkuusta 2020 helmikuuhun 2022.
Kirja on siis aikalaiskuvaus koronapandemian aikaisesta elämästä tuoreiden eläkeläisten silmin. Kirjoittajat haluavat pyyhkiä pöydältä vanhentuneita ikäasenteita ja lisätä yhteiskuntaan enemmän ikäymmärrystä. Kirjan on toteuttanut Kustantamo etc. Kirjaa en ole vielä saanut käsiini, kirjaston varauslistalla se on.
Monta muutakin tuttua tapasin pressihuoneessa, messuosastoilla ja ravintolassa. Aina yhtä virkistävää ja mukavaa. Harmi, että seuraavia Kirjamessuja pitää odottaa kokonainen vuosi – ne järjestetään torstaista sunnuntaihin 24.-27.10.2024.
*Sain messuilta somepassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.
Hangossa kokoonnuttiin syyskuussa jälleen valokuvien äärelle. Ensimmäinen Hanko Fotofestival järjestettiin vuonna 2013. Tapahtuma on hiukan muuttanut muotoaan vuosikymmenessä, mutta valokuvauksen ystävä löytää sieltä aina paljon mielenkiintoista.
Tapahtumapaikkana on Hangon kaupungintalo.
Hanko Fotofestival vietti 10-vuotisjuhlaa lauantaina 9.9.2023. Tapahtuman ohjelmassa oli mielenkiintoisia luentoja ja näyttelyitä.
Olen ollut mukana kaikissa tapahtumissa alusta saakka. Ensimmäisellä kerralla, vuonna 2013, löysin tapahtuman sattumalta. Suunnittelin syyskuuhun viikonloppulomaa ja selasin Hangon tapahtumasivuja. Sieltä bongasin Hanko Fotofestivalin, joka järjestettiin viikkoa myöhemmin kuin aikomani loma oli, mutta valokuvauksesta kiinnostuneena muutin suunnitelmaani.
Valokuvausharrastajan huipputapahtuma
Festivaalia markkinoitiin ”valokuvausharrastajan uutena huipputapahtumana”. Tuolloin se oli vielä kaksi- tai oikeastaan kolmepäiväinen. Nimi oli muodossa Hanko Foto Festival. Ohjelmaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta perjantaina jo aloitettiin Hangon Casinossa pidettävällä Grand Opening Party -avajaistilaisuudella. Siellä järjestettiin myös pienimuotoiset valokuvausalan messut, jossa Canon, Samsung, Epson, Focus Nordic ja Interfoto esittelivät tuoteuutuuksia.
Pääluennoitsijoina olivat nimekkäät luontokuvaajat Markus Varesvuo, Heikki Willamo ja Pekka Tuuri. Tapahtumapaikkana oli tuolloin hiljattain hienoon kuntoon remontoitu Hotel Regatta. Tapahtuman järjestivät Hangö Fotoklubb yhteistyössä Suomen Fotokaupan Liiton kanssa.
Ensimmäisessä festivaalissa oli paljon ohjelmaa.
Koronan vuoksi vuoden 2020 syksyn tapahtuma jäi toteutumatta, mutta olin silloinkin Hangossa. Hotellivarauksen olin tehnyt jo edellisenä vuonna, ja ajattelin käyttää sen joka tapauksessa. Pieni loma Hangossa on aina virkistävä.
Täyden kympin Fotofestivalin aluksi järjestelyissä mukana olleet Ilse Klockars ja Tapio Kekkonen muistelivat tapahtuman historiaa. Alun perin pontimena tapahtumalle oli pidentää Hangon matkailukautta syksyn puolelle; ensimmäinen tapahtuma järjestettiin 13.–15.9.2013. Ideana oli vallata koko Hanko, ja näyttelyitä, työpajoja, retkiä ja luentoja oli paljon.
Muistelijat kiittivät lopuksi luennoitsijoita, talkooväkeä, näytteilleasettajia, esiintyjiä, yhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Yhdessä kaikkien edellä mainittujen kanssa on saatu aikaiseksi toimiva festivaali, jolle Hangon kaupunki antoi vuoden 2022 kulttuuripalkinnon. Sen vastaanotti Hanko Fotofestival -yhdistys, joka nykyisin järjestää tapahtuman.
Kuvia Hankoniemeltä
Ensimmäinen varsinainen luennoitsija oli valokuvaaja ja kuvataiteilija Perttu Saksa, jonka esityksen aiheena oli Dawn Chorus – kuvia Hankoniemeltä. Perttu Saksa on ns. kakkoshankolainen, jolla on paikkakunnalla mummonmökki. Kuvat olivat merellisiä ja mustavalkoisia.
Saksa kertoi harrastavansa myös märkälevytekniikkaa (Wet Plate Collodion), joka vaikuttaa suhteellisen työläältä tavalta saada aikaan valokuva. Tämä paljon valoa vaativa tekniikka on kehitetty 1850-luvulla. Levyn valottamiseksi ja kuvan muodostamiseksi on käytettävän lasi- tai metallilevyn oltava kuvatessa märkä: kollodiumseos valutetaan tasaisesti levyn pinnalle.
Tämän jälkeen levy herkistetään hopeanitraatin avulla valolle. Aikaa kuvan ottamiseen on pari minuuttia aikaa ennen levyn kuivumista. Sitten mennään pimiöön ja kehitetään kuva sokerikehitteellä.
Saarni. Kuva: Perttu Saksa.
Valokuvausta ääriolosuhteissa
Toisena esiintyjänä oli minulle tuttu ammattimainen löytöretkeilijä ja palkittu puhuja Patrick ”Pata” Degerman. Hän on johtanut monia retkikuntia arktisille alueille, mutta myös esim. Amazonin ja Borneon sademetsiin. Hänen esityksensä oli nimeltään Arctic to Antarctica – valokuvaus ääriolosuhteissa.
Pata on vauhdikas ja mielenkiinnon vangitseva luennoitsija, joka kertoi esityksen otsikon mukaisesti siitä, mikä kaikkea arktisiin oloihin menevän tutkimusryhmän valokuvaajana työskentelevältä vaaditaan. Hän oli mukana muun muassa Antarktisella tutkimusta tehneen ryhmän mukana. Heidän tehtävänään oli sukeltaa ja dokumentoida merenpohjaa jäätikön alla. Huimia seikkailuja, jänniä tarinoita, upeita kuvia ja videoita – sellainen oli Patan esitys.
Lounaan jälkeen vuorossa oli Hanko Fotofestivalin järjestämän kuvakilpailun palkintojen jako. Tämän vuotisen kilpailun aihe oli juhlatilaisuuteen sopivasti Täysi kymppi.
Ensimmäiselle sijalle tuomaristo oli valinnut Ghita Thomén valokuvan, jonka nimenä on I en annan värld. Mustavalkoisessa kuvassa on sumuinen vuoristo, josta erottuu kaksi pientä ihmishahmoa. Toiselle sijalle tuomaristo nosti Viveca Rabehlin kuvan kurkiparvesta, jossa yksi linnuista on ilmassa. Kuvan nimenä on Flockens pellejöns. Kolmannelle sijalle tuli Eva Roosin kuva nimeltään I trollskogen. Tuomariston mukaan kuvaaja on saanut vaikeasta aiheesta (ryteikkö), rauhallisen ja hyvin tasapainossa olevan klassisen kuvan.
I trollskogen. Kuva: Eva Roos.
Kunniamaininnan kuvillaan saivat Minna Ihalmo-Isojunno, Reijo Kangas, Eva Roos ja Ghita Thomé. Merkille pantavaa tämän kilpailun tuloksisissa on se, että naiset menestyivät niin hyvin, mukana on vain yksi mies kunniamaininnan saajissa.
Tuomaristossa olivat Johanna Sandin, Mikael Kilpi ja Tomi Parkkonen, joiden kerrotaan olevan intohimoisesti valokuvaa rakastavia hankolaisia, jotka kaikki nauttivat paikkakunnalla asumisesta ja liikkuvat luonnossa kameran kanssa ja ilman.
Potretteja ihmisistä eri puolilta maailmaa
Vapaana taiteilijana toimivanJaakko Heikkilän esityksen aiheena oli Jeesus seisoo Ruottin puolela. Hän aloitti valokuvauksen 1990-luvun alussa Tornionjokilaaksosta ja kuvasi suomalaisia Ruotsissa.
Sittemmin Jaakko Heikkilä on kuvannut ihmisiä eri puolilla maailmaa Venetsiasta New Yorkin Harlemiin ja Armeniasta Brasiliaan. Hänen töitään on ollut esillä useimmissa eurooppalaisissa maissa sekä Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa.
Usein Jaakko Heikkilän valokuvien aiheina ovat olleet kulttuuriset identiteetit ja vähemmistöt mukaan lukien palatseissaan asuvat venetsialaiset ja rikastuneet suomalaiset. Jaakko Heikkilän puheesta ja kuvista heijastuu pehmeä, lämmin inhimillisyys. Hänen välillä tragikoomisiakin tarinoita ja sattumuksia ihmisten kohtaamisessa – aina ei ollut yhteistä kieltäkään – oli mukavaa kuunnella. Hänen kuviinsa voi tutustua monissa valokuvateoksissa.
Naomi ja Dorin, äiti ja tytär, Havanna 2012. Kuva: Jaakko Heikkilä.
Luontokuvia luovilla menetelmillä
Seuraavana esiintyjänä oli ammattivalokuvaaja, valokuvataiteilija, kirjoittaja ja valokuvauksen kouluttajaJaana Kotamäki, jolle valokuvaus on yhtä kuin intohimo ja elämäntapa. Hänen valokuviaan näimme esityksessä Unien maailma.
Jaana kuvaa luontoa taiteellisin keinoin. Hänen käytössään ovat luovat kuvaustekniikat eli kameran päällekkäisvalotustoiminnot sekä ICM-tekniikka (Intentional Camera Movement), joka tarkoittaa kameran harkittua liikuttelua. Unenomaiset, utuiset kuvat ovat syntyneet jo valmiiksi kamerassa, ei kuvankäsittelyssä.
Fantasiapuu. Kuva: Jaana Kotamäki.
Isän ja tyttären kummitustutkielmat
Aki Sinikoski tunnetaan parhaiten muotokuva- ja dokumenttivalokuvaajana muun muassa sarjoistaan Finnish Teens (2011) ja Last Machos (2016).
Hangossa Aki Sinikoski kertoi lähinnä projektistaan, jota hän on tehnyt yhdessä tyttärensä Astrid Sinikosken kanssa. Heidän esityksensä nimenä oli New Ghosts (2011–2058), Astrid oli myös mukana.
Sinisalojen kuvausprojekti on jatkunut jo vuosia ja edessä on vielä vuosikymmeniä. Kuva: Astrid ja Aki Sinisalo.
Aki valokuvaa ja Astrid esiintyy valokuvissa mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja asuissa. Ideoitaan ja kuvien asuja he suunnittelevat ja rakentavat yhdessä. Isän ja tyttären kummitustutkielma sai alkunsa myrskyisessä saaristossa vuonna 2011, kun Astrid oli vasta noin viisivuotias. Myrskyhirviö sai hahmon, jossa Astrid on verhoutunut ruskeaan huopaan kasvoinaan pahvilaatikko, johon oli leikattu kolmionmalliset silmät ja sahalaitainen suu. Taustalla aallot lyövät kallioon.
Lapsuudessa pelkoja on helppo nimetä, on se sitten myrsky tai hirviö, myöhemmin pelot ovat abstraktimpia. New Ghosts -sarjan on määrä valmistua vuonna 2058 Aki-Pekan täyttäessä 80 ja Astridin 50 vuotta. Tähän mennessä New Ghosts on ollut esillä neljällä eri mantereella.
Kuva: Aki ja Astrid Sinisalo.
Päivä jatkui valokuvanäyttelyllä ja illallisella
Ohjelma oli täyden kympin arvoinen: mielenkiintoinen ja valokuvauksen mahdollisuuksia valottava kokonaisuus, ehkä paras tähänastisista.
Tapahtuman aikana osallistujilla oli mahdollisuus tutustua useampiin näyttelyihin. Kaupungintalon aulassa oli esillä Muurlan opistonSlow photography -näyttely otsikolla Pimiöstä valoon ja kaupungintalon lämpiössä saattoi tutustua Hangon fotokerhon ja Ekenäs fotoklubbin valokuviin.
Hanko Fotofestival päättyi, mutta ilta jatkui vielä kaupungintalon galleriassa, jossa vietettiin Jaana Kotamäen Unien maailma -valokuvanäyttelyn avajaisia.
Seitsemältä kaikki esiintyjät, festivaalin järjestäjät sekä osa yleisöstä kokoontui perinteiselle Fotodinnerille Ravintola Makasiiniin. Sekin on perinteinen paikka, jolla on nyt uusi omistaja. Kolmen ruokalajin illallisen parissa viihdyttiin ja kerrattiin päivän tapahtumia.
Jatkoille moni seurueesta löysi edelleen perinteisesti Pub Grönaniin, jossa menosta vastasi Queens of Hellsinki -duo, jossa kitaroita soittava Jassi Lovacat ja Roxsy.
Queens of Hellsinki -duo vauhditti Pub Grönanin lauantai-iltaa.
Ensi vuonna Hanko Fotofestival järjestetään lauantaina 14.9.2024.
Parasta lähteä nyt 