Tapahtuma

Vielä on kesää jäljellä ‒ ja tapahtumia

Moni on jo viettänyt kesälomansa ja palannut töihin. Illoista ja viikonlopuista kannattaa vielä nauttia ja etsiä niistä ilonpilkkuja elämäänsä. Tässä muutama poiminta elo- ja syyskuun tapahtumista aivan subjektiivisesti valittuna; näihin aion itsekin osallistua.

Taiteiden yö Turussa ja Helsingissä

Torstaina 17. elokuuta vietetään perinteistä Turun Taiteiden yötä, joka on kaikkien taidetoimijoiden ja yleisön yhteinen tapahtuma. Sitä koordinoi Kuninkaantien muusikot.

Ohjelmaa on monissa museoissa, muun muassa Wäinö Aaltosen museossa opastuksia, työpajoja ja muuta ohjelmaa klo 18‒23. Turun taidemuseossa vietetään pariisilaista iltaa klo 17‒22 muun muassa taidetavarakirppiksen ja ranskan kielen opettelun merkeissä. Museolla soi myös ranskalainen musette ja chanson.

Teattereissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa on myös nähtävää ja koettavaa.

Lapsille ja nuorille on Taiteiden yönä varattu merkityt esiintymispaikat Hansakorttelissa, Forumissa ja Sokos-Wiklundilla. Paikat tunnistaa Taiteiden yö -logosta. Niillä voi esiintyä vapaasti ja maksutta jonotusperiaatteella ilman erillistä varausta.

Taiteiden yönä järjestetään Aurajokivarressa myös käsityömarkkinat. Myyntialueena on Läntinen rantakatu välillä Aurakatu–Herrainpolku. Tapahtuma on suunnattu laadukkaita kotimaisia tuotteita myyville käsityöläisille sekä laadukasta lähiruokaa tarjoaville toimijoille.

Helsingissä Taiteiden yötä juhlitaan torstaina 24.8.2017.

Wanhat Talot -tapahtuma Loviisassa

Loviisan historiallisissa, yli satavuotiaissa taloissa sijaitsevat yksityiset kodit avaavat ovensa ja puutarhansa jälleen elokuun viimeisenä viikonloppuna 26.–27.8.2017 Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa.

Paikalliset asukkaat pitävät myös lukuisia kirpputoreja ja pop up -kahviloita ja samana viikonloppuna kaupungissa on paljon erilaisia tapahtumia, muun muassa tori sekä antiikki- ja käsityöläismarkkinat.

Olin tapahtumassa mukana viime vuonna ensimmäistä kertaa ja tyytyväinen näkemääni ja kokemaani. Aikaa kannattaa varata reilusti, jos haluaa tutustua useampaan kohteeseen ja nauttia myös oheistapahtumista. Minä käytin koko viikonlopun ja siitä voit lukea täältä.

Kävijt pääsevät tutustumaan loviisalaisiin puutaloihin ja puutarhoihin LWT-tapahtuman aikana.

TIETOKIRJA.FI-festivaali Helsingissä

Maksutonta ja kaikille avointa TIETOKIRJA.FI-festivaalia vietetään keskiviikkona ja torstaina 30.-31.8.2017 Tieteiden talolla Helsingissä. Osoite on Kirkkokatu 6.

Kuudetta kertaa pidettävän tapahtuman teema on Ajassa. Esillä on ajankohtaisia aiheita, muun muassa sotahistoriaa, sananvapautta ja siivousta. Tapahtumassa pyritään esittelemään päivänpolttavia puheenaiheiden lisäksi laajasti kotimaisen tietokirjallisuuden kenttää.

Mukana on yli 100 esiintyjää, muun muassa Pirjo Hiidenmaa, Juha Hurme, Henkka Hyppönen, Karo Hämäläinen, Juha Itkonen, Teemu Keskisarja, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Anna-Stina Nykänen, Tiina Raevaara, Li Andersson, Elina Grundström, Jaakko Heinimäki, Heikki Hiilamo, Koko Hubara ja Erkki Tuomioja.

Aiemmista tapahtumista tutut ohjelmanumerot Elämäni tietokirjat ja Miten minusta tuli tietokirjailija saavat myös jatkoa. Lisäksi tietokirjaraati arvioi ajankohtaisia tietokirjoja.

TIETOKIRJA.FI-festivaali järjestetään osana vuoden 2017 tietokirjaviikkoa.

Ohjelma ja esiintyjätiedot löytyvät tapahtuman verkkosivuilta www.tietokirja.fi. Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

TIETOKIRJA.FI-tapahtuman järjestävät yhteistyössä Suomen tietokirjailijat ry, Suomen Kustannusyhdistys, Tietokirjallisuuden edistämiskeskus, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Tieteellisten Seurain valtuuskunta, Bibliofiilien Seura, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Sanasto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi.

Hanko Fotofestival Hangossa

Hanko Fotofestival järjestetään viidettä kertaa lauantaina 2.9.2017. Sitä voidaan sanoa jo perinteiseksi ja kansallisesti jo merkittäväksi tapahtumaksi, jossa kuvaajat, kameravalmistajat, asiantuntijat ja valokuvauksesta kiinnostunut yleisö kohtaavat.

Esiintyjinä ovat valokuvaaja Serkan Günes, valokuvataiteilija ja taiteilijaprofessori Ritva Kovalainen, valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo, valokuvaaja Oscar Keserci ja luonnonvalokuvaaja Lars Sundström.

Tänä vuonna teemana on Visual overload – täydellisen kuvan metsästys. Teemasta kerrotaan näin: ”Ylivisuaalisessa maailmassamme metsästämme kuva kuvalta täydellisyyttä. Ylimääräiset filtterit korostuvat tuntemattomien tykkäysten keräilyhimossa. Loputon kuvavirta on samanaikaisesti kenties visuaalisesti köyhempi kuin koskaan. Mikä kuva saa sinut pysähtymään?”

Ennen varsinaista tapahtumaa järjestetään pienet juhlat jo perjantaina 1.9. Tilaisuudessa muun muassa katsellaan Hanko-aiheisia valokuvia. Osana festivaalia on myös Fotodinner, jonne osallistujat esiintyjistä yleisöön kokoontuvat yhteiselle illalliselle lauantaina.

Tapahtuman ja siihen liittyvän valokuvauskilpailun järjestää Hanko Foto Festival r.y.

Olen ollut mukana kaikissa Hanko Fotofestival -tapahtumissa.

Tapahtumia riittää

Lisää tapahtumia löytyy Rantapallon listauksesta sekä Tapahtumainfon sivuilta.

 

 

Normaali
Henkilö, Kulkuneuvot, Matkakohde, Puisto, Tapahtuma

Ikuisesti nuori Jarno Saarinen Aurajoen rannassa

Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari Jarno Paroni Saarinen on saanut patsaan Barkerin puistoon Aurajoen rantaan Turkuun.

Italialainen kuvanveistäjä Elia Alunni Tullini on tehnyt pronssisen näköispatsaan ihailemalleen Jarno Saariselle.

Muistatko vielä, missä olit toukokuun 20. päivänä vuonna 1973? Moni muistaa hetken, kun uutinen ratamoottoripyöräilijä Jarno Saarisen kuolemasta tavoitti Suomen. Hän kuoli MM-osakilpailussa Monzan radalla 27-vuotiaana. Saarinen oli voittanut ensimmäisenä suomalaisena lajinsa maailmanmestaruuden vuonna 1972.

Olen ollut toukokuussa 1973 peruskoulun ala-asteen kuudesluokkalainen ja varmaan jo odottanut kesälomaa. Mielenkiintoni veivät kirjat, rock ja iskelmät. Tuolloin suosiossa olivat muun muassa The Osmonds, Kirka ja Muska, Elton John ja Rauli Badding Somerjoki. Omakohtaista muistikuvaa Saarisesta tai uutisesta hänen kuolemastaan minulla ei siten ole.

Sen sijaan mieheni kuuluu Jarno Saarisen ihailijoihin. Ostin hänelle toivelahjana vuonna 2012 ilmestyneen Arto Terosen kirjan Ikuisesti nuori ‒ Jarno Saarista etsimässä (Suomen Urheilumuseo).

Saarinen tunnettiin lempinimellä Paroni ja ulkomailla hänestäa käytettiin lempinimiä The Baron ja Flying Finn (”Lentävä suomalainen”). Jarno Saarinen oli matkalla tähtiin, mutta matka katkesi onnettomuuteen Monzassa.  Hänestä on syntynyt legenda. Saarista pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista ratamoottoripyöräilijistä, joka kehitti uuden ajotavan. Hänet valittiin MotoGP Hall of Fameen vuonna 2009.

Petrignano di Assississa Italiassa toimii moottoripyöräkerho Motoclub Jarno Saarinen. Siellä avattiin Saarisen muistoksi puisto kesäkuussa 2014. Kaksi vuotta myöhemmin puistossa paljastettiin kuvanveistäjä Elia Alunni Tullinin veistämä pronssinen näköispatsas. Hän on paitsi taiteilija, myös moottoripyöräilija ja Jarno Saarisen fani.

Tuon patsaan kaksoiskappale saatiin myös Turkuun 2.7.2017. Sen paikkana on Aurajoen rannassa oleva Barkerin puisto, joka tunnetaan motoristien kokoontumispaikkana. En päässyt paikalle, mutta mieheni siellä oli yhtenä noin 3 000‒5 000 patsaan paljastustilaisuuteen osallistuneesta katselijasta.

‒ Legendat elävät ikuisesti, sanoi Jarno Saarisen leski Soili Karme tilaisuudessa.

Tall Ships Races -laivoja katsellessani pääsin tutustumaan myös Saarisen patsaaseen. Siellä hän hymyili ja tervehti kilpailevia purjelaivoja.

Jarno Saarinen on saanut patsaan kotikaupunkinsa Turun puistoon, paikkaan, johon motoristit tapaavat kokoontua.

Jarno Saarista voi muistella myös Turun vanhalla hautausmaalla.

 

 

 

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Tapahtuma

Suuret purjelaivat ihasteltavina Turussa

Turkulaiset ja turistit saivat ihailla jälleen purjelaivoja Aurajoessa ja Airistolla. Euroopan suurin kansainvälinen purjehdustapahtuma ja Suomen kesän suurin yleisötapahtuma  The Tall Ships Races järjestettiin Kotkassa 13.–16.7. ja Turussa 20.–23.7.

The Tall Ships Races -tapahtuma starttasi Ruotsin Halmstadista 30.6.2017, josta alukset purjehtivat Kotkaan. Sieltä ne saapuvat Turkuun, josta matka jatkui Liettuan Klaipedaan. Kilpailun päätesatamaan Puolan Szczeciniin laivat saapuvat 8.8.2017.

The Tall Ships Races on koko perheen tapahtuma, mutta myös purjehduskisa, johon osallistuu purjehtijoita eri puolilta maailmaa. Kilpailu järjestetään kerran vuodessa. Joka neljäs vuosi kisataan Itämerellä.

Tapahtuman pääpaino ei ole kuitenkaan kilpailussa, vaan nuorisotoiminnassa, kansainvälisyydessä ja ympäristönsuojelussa. Vähintään puolet alusten miehistöstä tulee olla nuoria, 15‒25-vuotiaita.

Kaikkiaan 96 alusta

Aluksia oli tapahtumassa kaikkiaan 96 ja 21 eri maasta, mm. Englannista, Belgiasta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Virosta, Venäjältä ja Puolasta. Suurin Turkuun saapuneista laivoista oli 122,3 metriä pitkä venäläinen Sedov, jonka kotisatama on Murmanskissa.

Muita suuria Turussa nähtyjä aluksia olivat nelimastoparkki Kruzenshtern (Venäjä, 113 m), Dar Mlodziezy (Puola, 109 m) ja Mir (Venäjä, 109 m). Aluksista vanhin oli 15-metrinen englantilainen kahvelikutteri Leila, jonka rakennusvuosi on 1892.

Turussa kävijöitä oli ensimmäisten arvioiden mukaan ennätykselliset 544 000 henkilöä. Tapahtuma on järjestetty aikaisemmin Turussa vuosina 1996, 2003, 2009 ja 2011. Turusta tuli viidennen tapahtuman myötä koko Itämeren alueella eniten isännyyksiä saanut kaupunki.

Purjelaivoja aamun valossa

Romanian laivaston käyttöön valmistunut 96,29 metrinen Mircea.

Turussa oli Aurajoen varrella varmaan tunnelmaa laivojen saavuttua laituripaikoilleen. Ohjelmaakin oli järjetetty konserteista ilotulotukseen.

Facebook-seinäni täyttyi kavereiden purjelaivapäivityksistä samalla kun olin itse matkalla Vilnassa ja lauantaina kotimatkalla Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. Kotiuduin viimeiseltä bussimatkaosuudelta puolenyön maissa.

Koska en erityisemmin pidä suurista ihmismassoista ja tungoksesta, oli ainut mahdollisuus nähdä laivakaunottaria sunnuntaiaamuna. Puoli kahdeksan jälkeen sai kuljeskella ja kuvailla laivoja lähes omassa rauhassaan. Muutamia muitakin aamuvirkkuja oli liikkeellä ja katselijat lisääntyivät parin tunnin aikana. Tunnelma oli silti hyvin rauhallinen. Laivoillakin päivä käynnistyi ja miehistö nautti aamupalaansa, kokoontui yhteen tai nosti lipun salkoon.

Jos olisi ollut nuori ja vailla erityistä tekemistä heinä-elokuussa, olisi voinut liittyä purjelaivan miehistöön ‒ pari laivaa ilmoitteli vapaasta paikasta.

Purjeiden paraati Airistolla

Purjelaivat matkasivat kohti Airistoa ja Utötä.

Suuret purjelaivat irrottivat ankkurinsa sunnuntaina iltapäivällä ja luvassa oli purjeiden paraati eli Parade of Sails Airistolla noin  kello 14.30‒18. Sepä sai turkulaiset liikkeelle ja Ruissalo oli suosittu kohde. Siellä kun voi ihastella ohi lipuvia laivoja saaren rannoilta Kansanpuistosta tai Kuuvasta. Liikenne ruuhkautui Patterihaassa, Ruissalon sillalla ja Ruissalon puistotiellä.

Meillä pääränpäänä oli Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkoti Toivonniemi, jonka ohi purjelaivat matkasivat kohti etelää. Saman paikan oli keksinyt moni muukin ja tuolit oli aseteltu riviin rannalle. Parkkipaikoista alkoi olla pulaa ja myynnissä olevat grillimakkarat tekivät kauppansa.

Toivonniemestä löytyi oivallinen kisakatsomo.

Airistolta alukset suuntasivat kohti Utötä. Kilpailun lähtö kohti Liettuan Klaipedaa alkoi maanantaina 24.7. kello 12.

Meneekin tovi ennen kuin suuria purjelaivoja nähdään seuraavan kerran Turussa ‒ mahdollisesti vasta vuonna 2025 tai sitäkin myöhemmin vuonna 2029, kun Turku täyttää 800 vuotta.

Lisää kuvia laivoista kuvagalleriassa.

Normaali
Kulkuneuvot, Tapahtuma

The Tall Ships Races Turussa

Galleria
Matkakertomus, Tapahtuma

Luovat ladyt Toivonniemessä

Luovat ladyt -viikko järjestettiin tänä vuonna kuudetta kertaa Ruissalossa.

Tällainen merinäköala aukeaa Toivonniemen saunarannasta.

Noin tusinan verran naisia kokoontui jälleen heinäkuun alussa Toivonniemeen, Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkotiin Ruissaloon. Osa naisista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja muut heidän ystäviään.

Mukana oli niin vanhoja konkareita kuin uusiakin jäsenä. Täytimme Valkoisen ja Punaisen talon huoneet ja pari meistä majoittui myös päärakennukseen.

Viikon tarkoituksena oli, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Mukana oli neule- tai virkkaustöitä, kamera, kirjoja ja muita viihdykkeitä. Uutena luovuuslajina oli bujo eli bullet journalin täyttely. Nautimme myös oleskelusta ja seurustelusta.

Säänmukaista pukeutumista

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli Ruissalossa vilpoinen. Kerrospukeutuminen ja villa-asusteet olivat käytössä. Nähtiinpä joidenkin ladyjen garderoobissa myös untuvatakki, pipo ja Aino-tossut.

Valkoisen talon edustalle koottu iso pöytä ei nyt soveltunutkaan ateriointiin ja askarteluun. Istuimet laitettiin aina sinne, missä kulloinkin oli lämpimintä ja aurinkoisinta. Parhaat paikat varsinkin iltapäivisin olivat päätalon edustalla.

Ruissalon luonto on rehevää.

Tarjolla oli myös iltajumppia Toivonniemen emännän Minnan Kuusiston johdolla: joogaa, kahvakuulaa ja asahia.

Kesäinen Ruissalo tarjosi jälleen mielenvirkistystä monin tavoin. Nautimme saunomisesta, uimisesta ja retkeilystä Ruissalon rehevällä saarella. Osa ladyistä teki myös retken Naantaliin ja Rymättylään.

Krottilanlahden joutsenpari oli nyt surullisesti ilman poikasia, joita aikaisempina vuosina on nähty jopa puoli tusinaa. Onkohan pesintä jotenkin epäonnistunut tai poikaset joutuneet saaliiksi aivan elämänsä alkuvaiheessa? Toivonniemeen johtavan hiekkatien varren ”tukkalehmät”, ylämaankarjan edustajat, oli nähtävästi siirretty jonnekin muualle laiduntamaan.

Saunailtoja sisältyi viikkoon neljä Toivonniemen aikataulun mukaan. Taas täyttyivät lauteet naisista. Kiuas antoi lempeät ja pehmeät löylyt. Välillä käytiin uimassa ja vilvoittelemassa laiturilla. Vesi oli tosin kylmää, joten useimmilla uiminen jäi vain lähinnä kastautumiseksi ja taisi joukossa olla muutama sellaisenkin lady, joka jätti vielä talviturkin päälleen.

Ruotsinlaivojen mennessä ohi piti pysytellä saunassa tai laiturilla, sillä niiden nostattamat aallot ja pyörteet ovat uimareille vaarallisia. Viking Linen Grace ja Tallink Siljan Baltic Princess lipuivat ohi matkallaan kohti  Turun satamaa ja sieltä taas Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Baltic Princess matkalla Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Viking Grace pääsee ihan pian perille Turun satamaan.

Ulkoruokintaa ja omia eväitä

Grilli oli käytössä melkein joka ilta.

Fish and chips Turun Pursiseuran tapaan.

IIltaisin grillasimme leipiä, makkaroita, kanaa ja kasviksia. Uutuutena olivat paahdetut vaahtokarkit.

Muutoin ruokahuolto sujui Valkoisen talon yhteiskeittiössä omin eväin tai Ruissalon ravintoloissa, muun muassa Turun Pursiseuran ravintolassa, Honkapirtissä sekä Wanhan Tammen Kahvilassa Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Ladyt kävivät myös Ruissalon upeissa kahviloissa, muun muassa Villa Kuuvassa ja Kesäkahvila Paratiisissa, joka on aivan Toivonniemen naapurissa, entisessä Ulapassa.

Ullanpäivää juhlittiin kuten aina ennenkin. Nyt tarjolla oli prinsessakakkua, kahvia ja kuohuviiniä.

Kesäteatteria ja rockia

Illallinen kaupungilla ja Samppalinnan kesäteatteri kuuluvat jo viikon perinteisiin. Ruokapaikaksi valikoitui tänäkin vuonna Ravintolalaiva Cindy (osin teatterilipun kääntöpuolelta löytyneen ilmaisen kuohuviinitarjouksen vuoksi).

Teatterin ohjelmistossa oli Heli Laaksosen ja Heikki Sankarin käsikirjoitukseen perustuva EloHeinäKesä-näytelmä. Se on suhteellinen suvikomedia suurista ikäluokista. Osa ladyistä piti näytelmästä, osa ei. Kylmääkin katsomossa oli, vaikka viileyteen oli varauduttu. Väliajalla nautimme virvokkeita omassa nimikkopöydässä.

Luovat ladyt -viikko osui jälleen Ruisrockin kanssa samaan viikkoon. Olemme jo tottuneet rockfestivaalin aiheuttamiin muutoksiin saaren elämässä: liikenteen tarkkkailuun ja siihen, että osa kahviloista ja ruokapaikoista on suljettuna.

Heinäkuussa 2018 tavataan

Moni lady oli lomaviikkoonsa tyytyväinen. Osa meistä ehti muiden kesärientojen vuoksi olemaan vain osan viikosta, mutta parempi hiukan ladyseuraa kuin olla kokonaan ilman sitä. Hyvä ruoka ja juoma, liikkuminen luonnonkauniissa ympäristössä ja erinomainen naisjoukko antoivat voimia syksyn ja talven varalle.

Toivottavasti tapaamme taas ensi heinäkuussa Toivonniemessä. Jos viikko ladyjen seurassa kiinnostaa, niin ota yhteyttä minuun vaikka kommenttien kautta tai paiviseppalassila(at)gmail.com.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Vanhaa kirjallisuutta Sastamalassa

Kun kerran on kirjojen ystävä, vaikkakaan ei ihan bibliofiili, niin yksi kesätapahtuma kutsuu vuosi toisensa jälkeen luokseen: Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa.

Päivät järjestetään perinteisesti juhannuksen jälkeisenä perjantaina ja lauantaina. Nyt vuorossa oli tapahtuman 33. kerta ja teemana oli Itsepäinen Suomi.

Kirjapäiville, niin kuin tapahtuman nimi lyhyemmin ilmaistaan, minut johdatti Exlibris Aboensiksen väki, joka oli ne löytänyt. Vuosilukua on muista, mutta ainakin puolessa tusinassa tapahtumia olen ollut.

Tähän pääsymaksuttomaan tapahtumaan osallistui tänä vuonna noin 40 antikvaarista kirjakauppiasta. Heidän myyntipisteensä ovat Sylvään koulun alakerrassa ja pihalle pystytetyssä Teltassa, jossa on myös ravintolapalveluita. Yläkertassa oli yli 50 eri toimijaa, joiden pöydiltä kävijät tavoittivat uusia kirjoja ja kirja-alan kuulumisia.

Perjantaiaamun avajaisissa puheenvuoroja esittivät kirja-alan asiantuntija Leena Majander-Reenpää, Sastamalan kaupungin kasvatusjohtaja Pekka Kares, näyttelijä ja näyttelijäntaiteen professori Hannu-Pekka Björkman sekä vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard. Avajaiset juonsi Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen.

Jaossa Vuoden kirjatoukka -nimitys ja Warelius-palkinnot

Suomen Antikvaariset Kirjakauppiaat ry ja Suomen Antikvariaattiyhdistys ry olivat valinneet Vuoden kirjatoukaksi Riku Jokisen, jota kuvailtiin intohimoiseksi bibliofiiliksi. Hän on Bibliophilos-lehden päätoimittaja ja toimii myös Bibliofiilien Seuran johtokunnassa.

Warelius-palkinnot saivat tänä vuonna pohjoismaisen kirjallisuuden emeritaprofessori ja kirjailija Merete Mazzarella sekä historian ja yhteiskuntaopin oppimateriaalien kehittäjä Titta Putus-Hilasvuori. Palkinnon jakoivat Suomen tietokirjailijat ry:n palkintolautakunnan puheenjohtaja Markku Monni ja toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen.

Perustelujen mukaan Mazzarella kirjoittaa tärkeistä inhimillisen elämän teemoista ja käsittelee kirjoissaan myös päivänpolttavia yhteiskunnallisia aiheita. Putus-Hilasvuori tunnetaan helposti lähestyttävänä ja asiantuntevana oppikirjailijana.

Vuodesta 1985 lähtien jaettu Warelius-palkinto myönnetään vuosittain tietokirjailijalle, jolla on laaja ja korkealaatuinen tietoteostuotanto tai jolla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen tietokirjallisuuteen. Tyrväältä kotoisin olevaa kirjailijaa ja pappia Antero Wareliusta (1821‒1904) pidetään suomalaisen tietokirjallisuuden uranuurtajana.

Olen iloinen Merete Mazzarellan palkinnosta. Minulla on useita hänen kirjojaan ja pidän hänen kirjoitustyylistään. Hän ei päässyt palkintojenjakotilaisuuteen.

Kirjallisuuslajina essee

Perjantaina ohjelmassa oli keskustelua aiheesta Essee: totuuslauseiden sarjatulta vai henkistynyttä kulttuurikirjoittelua? Ohjelmalehtisessä aihetta esiteltiin näin: ”Essee on noussut elinvoimaiseksi, luetuksi ja dynaamiseksi kirjallisuudenlajiksi. Sen dialoginen ulottuvuus kiinnostaa, sen henkilökohtaisuus vetoaa. Mikä esseessä kiehtoo kirjailijaa? Onko esseen ydin kokemuksellisuudessa vai poleemisuudessa? Onko perinteiselle humanistiselle esseelle enää tilaa?

Keskustelijoina olivat esseistit Antti Hurskainen, Matti Mäkelä ja Jaana Seppänen. Puheenjohtajana toimii kustantaja Touko Siltala.

Tellervo Koivisto yleisömagneettina

Lauantaina Kirjapäivien ohjelmassa oli Tellervo Koiviston haastattelu. Oli arvattavissa, että hän kiinnostaa laajaa yleisöjoukkoa. Sylvään koulun juhlasali alkoi olla melkoisen täynnä jo puoli yhdeltä ja saliin myöhemmin tulleet saivat etsiä joko hajapaikkoja tai tyytyä seisemaan.

Tellervo Koiviston kanssa keskustelivat hänen elämäkertansa kirjoittaja Anne Mattsson ja toimittaja Päivi Istala.

Se, että Tellervo Koiviston elämä on saatu kansien väliin, on Anne Mattssonin sinnikkyyden tulosta. Anne Mattsson on helsinkiläinen lukion historian- ja yhteiskuntaopinopettaja, oppikirjailija ja valtiotieteiden lisensiaatti.  Naisten elämäntarinoihin erikoistunut Anne Mattsson on kirjoittanut aikaisemmin presidentin puoliso Sylvi Kekkosen ja näyttelijä Seela Sellan elämäkerrat.

Tellervo Koivistolla on sana hallussaan ja hän nauratti moneen kertaan yleisöään. Keskustelussa kerrattiin Tellervo ja Mauno Koiviston ensitapaamista, Tellervon kotirouvavuosia, pääministerin rouvan kolumneja Suomen Kuvalehdessä, osallistumista Yhdistys 9 toimintaan sekä kansanedustajaehdokkuutta ja valintaa kansanedustajaksi. Esillä olivat myös karut lapsuudenkokemukset ja sairastuminen masennukseen.

Tellervo Koiviston haastattelu on nähtävissä kokonaisuudessaan YouTubesta otsikolla Vanhan kirjallisuuden päivät 2017: Kuinka Tellervo Koivistosta tuli Tellervo Koivisto.

Kähkösen ja Petäistön tietokirjat

Kirjapäivillä on jo useana vuonna ollut ohjelmassa Elämäni tietokirjat -sarja, jossa tunnetut suomalaiset kertovat, mitkä ovat heille kymmenen tärkeää tietokirjaa elämän varrelta. Tänä vuonna esiintyjinä olivat toimittaja, kirjailija Helena Petäistö sekä kirjailija Sirpa Kähkönen.

Sirpa Kähkönen on historiallisiin ja yhteiskunnallisiin aiheisiin keskittynyt kirjailija ja kolumnisti. Hän on julkaissut kymmenen romaania, kolme tietoteosta ja kolme näytelmää. Hänen keskeisiä teemojaan  ovat siviilien kohtalot kriisiaikoina, lasten ja naisten historia sekä suurten aatteiden ja utopioiden vaikutukset yksilöiden elämään.

Kähkösen kirjavalinnoissa tuli esiin se valtava taustatiedon määrä, jonka historiallisten romaanien kirjoittaja käy läpi etsien aihepiiriinsä liittyvää tietoa.

Suomen tietokirjailijat ry:n toiminnanjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen haastatteli Helena Petäistöä.

Petäistö on tullut tunnetuksi erityisesti Ranskan kirjeenvaihtajana. Lisäksi hän on kirjoittanut myös useita kirjoja mm. Ranskalaiset korot ja Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa. Valtaosa Petäistön valitsemista kirjoista liittyi kieleen, Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Mukana oli myös yksi keittokirja ‒ Ruutusarjan Herkkuja arkeen ja juhlaan vuodelta 1969 ‒ koska Ranskassa täytyy osata laittaa ruokaa.

Ohjelmassa oli päivien aikana paljon muitakin esityksiä sekä lapsille omat kirjapäivät.

Tapahtuma oli osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Kirjapäivien järjestäjänä on Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry.

Kaksi päivää kuluu joutuisasti

Stereovalokuvia sisältävä kirja Helsingin olympialaista oli tarjolla Antikvariaatti Living Dollin myyntipöydällä-

Jos on kiinnostunut kirjoista ja kirjallisuudesta, kannattaa varata Kirjapäiville kaksi päivää. Aikaa menee esitysten kuuntelemiseen, myyntipöytien ja -hyllyjen tutkimiseen ja ainakin minulla tuttavien tapaamiseen.

Osa tapahtuman viehätystä on penkoa niin vanhoja kuin uusiakin kirjoja löytöjen tekemisen toivossa. Tarjolla on sellaisia kirjoja, joita ei löydä enää kirjakaupoista.

Tämänkertaisia omia hankintojani olivat olivat muun muassa Olli Pellikan ja Kristian Runebergin Dublin ‒ Kulttuuriopas (1993) tulevaa Irlannin matkaa silmälläpitäen sekä Anna von Hertzenin F. E. Sillanpään Nobelin-palkinnon saanti ja Ruotsin matka vv.1939‒1940 (1955). Ostin myös Helena Petäistön kirjoittaman Pariisi, Versailles, Giverny à la Helena Petäistö, johon sain signeerauksen.

Myös ruokailu vie oman aikansa. Teltassa on tarjolla lounasta ja välipalaa. Suuren väkimäärän vuoksi täytyy tyytyä jonottamaan niin ravintolassa kuin vessaan mennessä. Me vakikävijät käymme usein syömässä Laiturikahvilassa, josta löytyy lounaaksi niin buffetpöytä kuin ruokia listaltakin. Viehätystä lisää järvimaisema Rautavedelle.

Jos haluat kokea tapahtuman molemmat päivät, kannattaa varata majoitus hyvissä ajoin. Konkarit varaavat käyntinsä aikana hotellihuoneen jo seuraavaksi vuodeksi. Sastamalan majoituskapasiteetti on tapahtuman kokoon nähden pieni, joten lähellä tapahtumaa hotellia kyseleville tarjotaan ei-oota. Majoituspaikat löytyvät Sastamalan matkailusivuilta.

Sastamala, kirjapääkaupunki

Sastamala on julistautunut Suomen kirjapääkaupungiksi vuonna 2013. Onhan kaupungissa Vanhan kirjallisuuden päivien lisäksi myös Pukstaavi, kirjan kulttuurihistoriallinen museo. Sen ylläpitäjänä Suomen kirjainstituutin säätiö. Pukstaavi on erikoistunut suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan.

Kaupungista löytyy myös vuonna 1891 perustettu Tyrvään Kirjakauppa ja sen yhteydessä vuodesta 1969 toiminut Kirjakellari.

Tyrvään Kirjakauppa löytyy osoitteesta Marttilankatu 18.

Kirjakellarissa on myynnissä muun muassa tarjouskirjoja ja kustantajien loppueriä.

Sastamalassa törmää kirjoihin siellä täällä – myös ilmaisiin. Tästä kirjakärrystäkin tarttui mukaan yksi kirja.

Kirjoja on tarjolla torilla ja kirpputoreilla. Kannattaa tietysti markkinoida, kun kaupunki täyttyy kirjoista kiinnostuneista. Lähetyksen Löytötuvassa olikin aikamoinen valikoima kirjoja.

 

Normaali
Tapahtuma

Päivinpäiviä Päivänkakkaran juurella

Päivit juhlivat nimipäiviään 16. kesäkuuta Turussa kävelyretken, leivoskahvien ja ja juhlapuheen merkeissä.

Päivi Leinonen (vas.) ja Päivi Fagerström (oik.) suunnittelivat ja toteuttivat kaimoilleen huikean hienot nimipäiväjuhlat.

Parhaita Päiviä -yhteisön puuhanaiset Päivi Fagerström ja Päivi Leinonen päättivät muuttaa aiemmin pienimuotoiset Päivinpäiväjuhlat hiukan näyttävämpiin Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi. Tavoitteena oli saada koolle 100 Päiviä. Mikäs sopii paremmin Yhdessä-teemaan kuin nimipäivän vietto monen Päivin voimin?

Tapahtumaa oli markkinoitu Facebookissa ja uutiskynnyskin ylittyi niin, että juttu saatiin ainakin Turun Sanomiin, Aamuset-lehteen ja Yle Turun sivuille ja radio-ohjelmaan.

Kokoontumispaikaksi ja -ajaksi puuha-Päivit olivat valinneet Turun tuomiokirkon vieressä olevan Mikael Agricolan patsaan 16.6.2017 klo 17. Siellä nimipäiväsankarittaret saivat Päivi-nimilapun sekä käsinpainetun ja nimikoidun putkihuivin päivänkakkarakuvioineen.

Kaikki mukaan ilmoittautuneet Päivit saivat Päivi Leinosen painamat ja ompelemat putkihuivit muistoksi nimipäiväjuhlistaan.

Noin 50 Päiviä kokoontui Turun tuomiokirkon edustalle, josta alkoi yhteinen kävelyretki.

Pääjoukko suuntasi noin viiden kilometrin pituiselle kävelylenkille. Reitti kiersi Piispankadun ja Tuomaansillan kautta Linnankadulle ja Forum Marinumin edustalla olevan Päivänkakkara-veistoksen luo. Osa Päiveistä valitsi Fölin kyydin kuljettaen tarvikekasseja kohti juhlapaikkaa.

Päivien Päivänkakkara

Päivit valmistelevat juhlapöytää. Taustalla Päivänkakkara-veistos koko pituudessaan.

Päivi-ryhmä on syntynyt vuonna 2010 ja se on kokoontunut nimipäivän kunniaksi piknikille Päivänkakkara-veistoksen luokse. Niinpä sama paikka oli luonteva myös tähän suurempaan tapahtumaan. Päivänkakkara-teema istuu Päivien päivään hyvin. Päivänkakkara on englanniksi ’daisy’. Siinäkin sanassa päivä ja Päivi yhdistyvät.

Entä mikä on Päivänkakkaran tarina? Se on 25 metriä pitkä lasikuidusta ja puusta tehty veistos, joka lepää Suomen Joutsenen ja Forum Marinumin välisellä nurmikolla. Kukan terälehdet ovat raudalla vahvistettua lasikuitua ja auringonkeltainen keskus on veistetty puusta.

Hyperrealistisen Päivänkakkara-veistoksen ovat toteuttaneet kuvataiteilijat Jani Rättyä ja Antti Stöckell. Se on valmistunut vuonna 2011, jolloin Turku oli kulttuuripääkaupunki.

Veistos oli osa Turun Taiteilijaseuran järjestämää Flux Aura 2011 -ympäristötaidetapahtumaa. Taiteilijoiden mukaan teoksen turvallinen elinikä on noin viisi vuotta, joten se alkaa olla jo elinkaarensa lopussa. Mutta missäs Päivit sitten kokoontuvat, jos Päivänkakkara poistuu?

Saksaan Petra-päivä?

Etunimiyhdistyksistä Suomalainen Markku-liitto on ehkä tunnetuin. Se on perustettu jo vuonna 1996. Puuha-Päivien mukaan Markut ovat olleet tietynlaisia esikuvia. Kukaties tulevaisuudessa tehdään jotain yhteistyötä Markkujen kanssa? Myös Arjoilla on ainakin oma Facebook-ryhmä.

Päivi-nimipäivän yhteisöllisen viettämisen ideasta saattaa olla jopa vientituotteeksi. Juhlapöydän valmisteluvaiheessa paikalla tullut ja Päivien kanssa juttelemaan jäänyt Petra Münchenistä kuuli selityksen tapahtumalle ja ihasteli ideaa. Kenties hän alkaa järjestää nimipäiväjuhlaa omille kaimoilleen?

Päivästä Päiviin

Professori Päivi Lappalaisen juhlapuheessa vilahteli monta tunnettua Päiviä Istalasta Räsäseen.

Juhlapuheen piti kotimaisen kirjallisuuden professori Päivi Lappalainen Turun yliopistosta. Hän kertoi Päivi-nimen historiasta ja suosiosta.

Ensimmäinen Päivi sai nimensä jo vuonna 1901. Päivi-nimen esimuoto on suomen kielen päivä-sana. Nimi hyväksyttiin etunimenä almanakkaan vuonna 1950 Salama-nimen tilalle.

Suosioon nimi nousi 1950-luvun lopusta 1960-luvulle. Yhtenä syynä voi olla se, että kirjailija Aino Räsäsen suosittujen Helena-kirjojen sarjassa vuonna 1957 ilmestyi Päivi, Helenan tytär -kirja.

Suomessa yli 20 000 tyttöä sai nimekseen Päivin vuosina 1960–1979. Muistan olleeni kouluikäisenä hiukan nyreissäni siitä, että aina luokallani oli ainakin kaksi muuta Päiviä.

Lappalaisen juhlapuheessaan mainitsemaa Päivi-olutta valmisti skotlantilainen BrewDog-panimo kausituotteena vuonna 2014. Se kuului panimon Hello my name is -sarjaan ja sai Suomessa nimiehdotuspyyntöjen jälkeen Päivi-nimen. Se viittaa silloiseen sisäministeri Päivi Räsäseen ja tämän suhtautumiseen alkoholipolitiikkaan.

Vahva, tyrnillä maustettu olut oli suosittua eikä sitä riittänyt kaikille halukkaille ‒ ei minullekaan, vaikka soittelin Alkoonkin.

Juhlakahvit Päivi-leivoksineen

Päivi Lehtonen viimeistelemässä Päivi-leivoksia.

Päivi Lehtonen järjesti kaimoilleen juhlakattauksen kahveineen ja leivoksineen Päivänkakkara-veistoksen eteen.

Päivi-leivoksen alkuperäisohjeen kaksine versioineen kehitteli Turun tapahtuman valmistelijoiden pyynnöstä Päivi leipoo -blogin pitäjä. Toisen ohjeen tuloksena on keltainen aurinkoinen passionleivos ja toisen Suomi 100 -teemaan liittyvä mustikkaleivos.

Päivi Lehtonen kehitteli ohjetta eteenpäin. Tarjolle hän toi mustikkaisen ja sitruunaisen leivoksen, jonka koristeena on valkoinen sokerimassasta muotoiltu päivänkakkara ja Suomen lippu. Päivi-leivoksissa yhdistyy suomalaisuus ja päivimäisyys.

Päivi-leivokset kruunasivat nimipäiväkahvitarjoilun.

Ensi vuonna uudestaan?

Päivien nimipäivä jatkui pöydän antimista nauttimisen, pienien puheiden, valokuvauksen ja seurustelun merkeissä. Päivi Suomi esitteli maalaamaansa sini-turkoosisävyistä Päivi-taulua.

Päivnkakkaroita löytyy myös taiteilija Päivi Suomen maalauksesta.

 

Päiveistä on moneksi, todettiin juhlapuheessa. Myös koiranomistajiksi. Nimppareilla oli mukana näiden kahden valkoisen koiran lisäksi ainakin yksi mäyräkoira.

Päivit yhteiskuvassa Aurajoen kulttuurimaisemassa. Taustalla Suomen Joutsen ja Päivänkakkara-veistos.

Puuha-Päivejä Leinonen ja Fagerström kiiteltiin ja toivottiin, että voidaan tavata samoissa merkeissä ensi vuonna. Jospa silloin paikalle tulisi nyt tavoitteena olleet 100 Päiviä?

 

Normaali