Henkilö, Luonto, Tapahtuma, Teemapäivä

Meillä kaikilla oli niin mukavaa – Päivin nimipäivä 16.6.2018

Kapris, pyörökapris, kukkii kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa, joihin oli myös mahdollisuus tutustua.

Päivien päivää vietettiin Turun yliopiston kasvitieteeellisessä puutarhassa mainiossa säässä ja seurassa.

Kaikkien Päivi-nimisten omaa juhlapäivää vietettiin aurinkoisena ja lämpimänä lauantaipäivänä kesäisen kauniissa ja vehreässä ympäristössä, olihan tapahtumapaikaksi valittu Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa, Turussa.

Me, noin kaksikymmentä juhlijaa, kokoonnuimme Cafe Vanhan Tammen yhteydessä olevaan luentosaliin. Yksi kokoonkutsujista, Päivi Fagerström, toivotti Päivit tervetulleiksi ja kertoi tilaisuuden juurista: pienen Päivi-porukan nimipäivistä on kasvanut hiukan isommat kekkerit jo toista kertaa. Viime vuonnahan kokoonnuttiin Suomi 100 -juhlavuoden hengessä ja mukana oli puolensataa nimipäiväsankaria. Toisena organisaattorina on Päivi Leinonen.

Päivi Fagerström toivotti kaikki Päivit tervetulleiksi.

Telkät, lumpeet ja muut luonnon ihmeet

Tutustuimme aluksi puutarhaan noin tunnin ajan. Siinä ehti tehdä vain pienen katselukierroksen. Puutarhan ulkoalue on kooltaan noin 23 hehtaaria ja siellä kasvaa yli 3 000 kasvilajia ja -lajiketta. Ulkopuutarha on auki vuoden ympäri ja sieltä löytyy kukkivia kasveja huhtikuulta marraskuulle.

Monet meistä pysähtyivät itämaisen lammen luokse, jossa telkkäemo uiskenteli muutaman poikasensa kanssa. Pikkutelkät olivat suloisia höyhenpalleroita, jotka touhusivat emonsa ympärillä ja vähän kauempanakin ottaen välillä nopeita spurtteja.

Toisena erityisesti houkuttelevana kohteena olivat lummelammet valkoisine ja vaaleanpunaisine kukkineen.

Itämainen lampi on rehevä keidas kasvitieteellisessä puutarhassa.

Passionleivos Päiveille

Palasimme takaisin saliin nauttimaan kahvitarjoilusta Päivi-leivoksineen. Tänä vuonna leivos oli keltainen, aurinkoinen passionleivos koristeenaan päivänkakkara. Ohjeen on kehittänyt Päivi leipoo -blogin pitäjä.

Outoa olla Päivien ympäröimänä

Juhlapuheen piti toimittaja ja teatteriohjaaja, ”radiosta tuttu” Päivi Istala. Hän kertoi muun muassa suhteestaan nimeensä. Hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan se oli harvinainen; hän oli luultavasti koulukaupunkinsa Kokkolan ainut Päivi.

Päivi Istala tivasi äidiltään selityksiä outoon nimeensä. Ne liittyvät Päivin, kevään lapsen syntymäaikaan, päivän pitenemiseen sekä hänen äitinsä ihaileman Saima Harmajan runoon Ensimmäinen kevätpäivä.

Kovin erilainen suhde oli siis juhlapuhujallamme nimeensä kuin meillä 1960-luvun Päiveillä, joilla oli useampia kaimoja luokallaan ‒ jopa 5‒7 Päiviä. Opettajan piti ottaa käyttöön lempinimiä sekaannusten välttämiseksi.

Istalaa helpotti vasta opiskeluvuosina Helsingissä, kun hän tutustui toiseen samannimiseen, joka oli Päivi Paunu, sittemmin tunnettu laulaja.

Juhlapuhuja Päivi Istala kertoi muisteluja omaan nimeensä liittyvistä tuntemuksista vuosien varrelta.

Päivit kuuntelevat Päiviä. Edessä oikealla sinisessä mekossa Päivi Leinonen.

Tango Päiveille?

Muuten mainiona lauluntekijänä pitämälleen Göstä Sundqvistille Päivi Istala ei anna anteeksi tämän Poika nimeltä Päivi -laulua. ”Miten kohtalo voikaan olla näin julma,” kysyi puhujamme toivottuaan vuosikausia kaunista nimikkolaulua.

Mutta kukapa toteuttaisi Päivi Istalan ja varmaan meidän muidenkin toiveen omasta laulusta, mieluiten tangosta? Tässsäpä haastetta biisinikkareille, hyvin ehtii vielä vaikka ensi vuoden juhliin.

Hyvvee matkoo vuan

Lopuksi Päivi Istala esitti Heli Laaksosen runon Itäse ihmise – sellainen hän on itsekin, syntyisin Imatralta.

Itäse ihmise,
kui hee ollenka mailmas pärjäävä?
Hee jättävä syräme avame kynnysmato al,
nii et tiäl saak näkky.
Ei hee murhetu
ei hee hualetu
ei hee pelkkä;
sanova vaa:
Ee kun hyvvee matkoo vuan.
Oot kuun valon kanssa kulun piällä.
Mikä heit vaiva.
Ei mee krymppy ottas syntyne oikken käsitet,
et jolla o ain valop pääl.

Hän kävi myös läpi Wikipediasta löytyvän listan tunnetuista Päiveistä, joissa on muun muassa poliitikkoja, taiteilijoita, urheilijoita, tiedenaisia ja johtajia. Listasta löytyy myös Päivi Istala.

Päivi Istalan juhlapuhe löytyy Facebookin Parhaita Päiviä -sivulta. Siellä on muuten jo yli 300 tykkääjää.

Päivit kokoontuivat yhteispotrettiin. Kuva: Lauri Poutanen.

Ristivetoa ja lempinimiä

Puheen ja sen jatko-osien jälkeen kuulimme hiukan Päivin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa toimittaman Ristivetoa-ohjelman mielenkiintoisista vaiheista. Ohjelmalla saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, että vuosi 1969 oli Päivi-nimen huippuvuosi, jolloin se oli suosituin nimi alle 10-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa.

Loppukeskustelussa tuli esiin myös niitä Päivien lempinimiä: muun muassa Bäki, Päbä ja Pällä.

Saimme myös ideoita tuleviksi Päivi-tuotteiksi, muun muassa kangaskassi päivänkakkarapainatuksella; viime vuonna saimme putkihuivin ja tänä vuonna puuhelmistä tehdyn rannerenkaan.

Päivit saivat muistoksi puuhelmistä kootun rannekorun, jonka on suunnitellut ja toteuttanut Päivi Leinonen.

Kävi myös ilmi, että etunimestämme on myös yrityksen nimeksi, esimerkkinä vaikkapa Päivin Grilli ja Päivin Liikenne Oy. Tiedätkö muita?

Kaikesta ulkona kävelemisestä ja puhumisesta tulikin nälkä ja osa Päiveistä suuntasi meren rantaan Ruissalon Telakalle Sergio´s al Mare -ravintolaan pizzalle.

Tapaamisiin ensi vuonna?

Kiitokset kaikille mukana olleille, erityisesti juhlapuhujallemme Päivi Istalalle. Jäämme nyt sitten odottamaan ensi vuoden juhlia ‒ nyt vain keksimään päivimäisiä ideoita.

Vuoden 2017 nimipäiväjuhlista voit lukea täältä.

Normaali
Matkakertomus, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija, Tapahtuma

Hattuja häihin ja hevoskilpailuihin

Pistäytyminen brittiläiseen kulttuuriin toi esille asian, jolle ei täällä kotimaassa tule suoneeksi ajatustakaan ‒ hatut.

Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista suhdetta hattuihin. Kovilla pakkasilla suojaan pääni hupulla tai huivilla ja joskus ulkomailla olen ostanut hellehatun, joka suodattaa kuumimman auringonpaahteen pois. Missään juhlassa en ole pitänyt hattua. Häissäni tosin käytin tekemääni valkoista, helmi- ja rusettikoristeltua hiuspantaa.

Hattuja pop up -kaupassa

Hattuja mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa.

Punainen piste i:n päälle?

Lontoossa sain Facebookin tapahtumissa vinkin eräästä pop up -hattukaupasta ja tulin sinne lähteneeksi huvin, uteliaisuuden ja estetiikan vuoksi.

Monique Lee Millinery ja X Terrace Fashion Platform järjestivät hattujen pop up -kaupan The Old Brompton Gallery -nimiseen tilaan Lontoon Kensingtoniin. Organisaattorina on London School of Fashionista valmistunut Monique Lee Hylands-White. Kauppa on auki vain kuukauden sopivasti ennen Britannian tunnetuinta hevostapahtumaa, Ascotin laukkakilpailuja 19.‒23.6.2018.

Royal Ascotissa ihmisten ja median huomio kiinnittyy hevosurheilun tulosten lisäksi naisten mielikuvituksellisiin hattuihin. Hattu tai päähine on mainittu tapahtuman pukukoodissa ja hyvinkin tarkasti: naisilla tulee olla hattu tai vaihtoehtoisesti hatun korvike, jonka pohjan halkaisijan tulee olla vähintään kymmensenttinen. Miehiltä edellytetään saketin ja silinterihatun käyttöä.

Myös brittihäissä naisten pukeutumiseen kuuluu hattu, kuten näimme prinssi Harryn ja Meghan Marklen häissä.

Niinpä kauppa olikin nimetty näiden hattutarpeiden mukaan: Royal Ascot and Summer Wedding 2018 Pop-up Shop.

Hattuluomuksia ympäri maailman

Hattukaupan myyjinä toimivat Jacinth Devakiruba (vas.) ja Temitope Famaderoq (oik.).

Näyteikkunaan valikoitui nyt punaisia hattuja.

Kaupassa oli kaksi nuorta, ystävällistä myyjää, jotka antoivat minun kuvailla ja kokeillakin hattuja. He käyttivät paljon aikaa myös hattujen esillepanoon näyteikkunassa.

Hattuja voi somistaa vaikka riikinkukkojen sulilla.

Romanttisen tyylin ystävälle?

Runsas, mutta kevyt hattu tyllisomistein.

Tämä oli yksi erikoisimmista hatuista. Koristeet ovat saaneet aiheen kiinalaisesta ruoasta.

Tämä oli valikoiman kallein hattu, hintaa 2 300 puntaa.

Pop up -kaupan valikoimissa oli kaikkiaan noin 400 hattua ja pääkoristetta noin 60 eri modistilta ympäri maailman. Värejä ja materiaaleja oli laidasta laitaan. Edullisin asuste taisi olla 15 euron ja kallein noin 2 300 euron hintainen.

Jos kuninkaalliset hatut kiinnostavat, niin niille löytyy oma blogikin, Royal Hats. Myös Hovikirjeenvaihtaja-blogi kommentoi kuninkaallisten pukeutumista Ascotissa.

Nyt sitten vain seuraamaan Royal Ascot -tapahtumaa ja veikkaamaan, minkä väristä hattua kuningatar Elisabeth käyttää ensimmäisenä kilpailupäivänä.

 

Normaali
Kaupunki, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Puutarha, Tapahtuma

London calling: puutarhoja, konsertteja ja kirjakauppoja

Matkaa on vajaa 2 000 kilometriä ja lentoaikaa kolme tuntia

Kesäkuinen matka Lontooseen tarjoaa aisti-iloja niin silmille, nenälle kuin korvillekin. Avoimet puutarhat pursunnevat värejä ja tuoksuja. Musiikkia on tarjolla ainakin yhden konsertin verran.

Tämän kesäkuisen noin viikon pituisen matkani varsinaisena syynä on australialaisen sisarusparin Angus ja Julia Stonen konsertti kesäkuun 10. päivänä Royal Albert Hallissa. Tarina olisi pitkä, miksi juuri tämä konsertti, joten jätetään se tässä vaiheessa kertomatta. Lontoolainen ystäväni Sue lupautui tulemaan seurakseni.

Puutarhoja ja Picassoa

Sue on järjestänyt tuohon samaiseen viikonloppuun meidät vapaaehtoisiksi Open Garden Squares Weekend -tapahtumaan.

Pienen työrupeaman jälkeen saamme vapaaliput ja pääsemme tutustumaan itsekin puutarhoihin, jotka ovat yleensä yleisön ulottumattomissa. Yhteensä noin 200 puutarhaa on avoinna tuon viikonlopun aikana.

Haluaisin tutustua myös Kew Gardensiin ja erityisesti Marianne North -galleriaan sekä mahdollisesti myös London Wetlands -kosteikkoon. British Libraryssäkin voisin  käydä sekä tietysti muutamassa kirjakaupassa. Tate Modern -taidemuseossa on Picasson näyttely, joka sekin voisi olla tutustumisen arvoinen.

Liikuntarajoitteinen matkailija miljoonakaupungissa

Tämä matka on myös kokeilua. Millaista on kulkea liikuntarajotteisena suurkaupungissa? Kuinka pärjään, kun käytän yhtä kyynärsauvaa huhtikuisen polvileikkauksen jälkeen? Miten kanssakulkijat suhtautuvat, ovatko avuliaampia vai tylympiä kuin suomalaiset?

Entä kuinka selviän matkatavaroiden kanssa ‒ minä, jolla on vielä opettelua kevyin kantamuksin reissaamiseen? Hankin tätä ja muitakin reissuja varten rinkan, jolloin toinen käsi jää vapaaksi. Täytyy vielä ratkaista käsimatkatavarana kulkevan pienen repun kohtalo, missä se kulkee parhaiten.

Tämä on siis myös testimatka esteettömän matkailun suhteen.

Heathrown lentoasemalta matkustan noin 30 metroaseman verran kohti Pohjois-Lontoota. Matkan varrella on onneksi vain yksi vaihto metrolinjalta toiselle.

National Gallery -taidemuseo Trafalgar Squarella. Ehkä sielläkin tulee poikettua, jos sattuu sopivasti matkan varrelle.

Aion myös nauttia ainakin yhden fish & chips -annoksen ja tuopillisen paikallista olutta.

 

Normaali
Luonto, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Normaali
Henkilö, Kahvila, Matkakohde, Puutarha, Tapahtuma

Päivit juhlivat kukkien keskellä 16.6.2018

Kaikki Päivit juhlimaan!

Päivien päivää vietetään 16.6.2018 Turun yliopiston kasvitieteeellisessä puutarhassa.

Kaikkien Päivi-nimisten omaa juhlapäivää vietetään kesäisen kauniissa ja vehreässä ympäristössä, Ruissalossa.

Tapahtumapaikaksi on valittu luonnonkauneutta ja tiedettä pursuileva paikka, Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha. Se tarjoaa paljon virkistävää silmänruokaa niin sisällä kasvihuoneissa kuin laajalla ulkoalueella.

Tuhansia kasvilajeja

Solanum quitoense eli naranjilla kukassa.

Kasvitieteellisen puutarhan kuudessa kasvihuoneessa on noin 2 000 kasvilajia ja -lajiketta. Kasvihuoneissa tapaa eksoottisia erikoisuuksia sekä monia asuinhuoneista ja etelänmatkoilta tuttuja koriste- ja hyötykasveja.

Puutarhan ulkoalue on kooltaan noin 23 hehtaaria ja siellä kasvaa yli 3 000 kasvilajia ja -lajiketta. Ulkopuutarha on auki vuoden ympäri ja sieltä löytyy kukkivia kasveja huhtikuulta marraskuulle.

Kukkia, kahvia ja Päivi-leivos

Vanhan Tammen Kahvilan väki kattaa Päiveille juhlapöydän.

Ohjelmassa ainakin puutarhaan tutustumista ja nimipäiväkahvittelut Päivi-leivoksella tietenkin. Pääsymaksu 12 € kattaa tarjoilukulut ja hintaan sisältyy pieni yllätyslahja. Osta lippu ennakkoon verkkokaupasta.

Suosittelemme ennakkomaksua, jotta pystymme varautumaan oikein – ja että Cafe Vanha Tammi tietää varata riittävästi nimikkoleivoksiamme.

Paikan päällä ostettuna lipunhinta on 15€.

Kerro tästä Päiville!

Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.

Jos ystävä- ja tuttavapiirissäsi on Päivi-nimisiä, niin vinkkaa heille tapahtumasta. Juhlaan kannattaa tulla kauempaakin ja vaikka viettää kesäisessä Turussa koko viikonloppu. Muusta Turun tarjonnasta voi lukea Visit Turku -sivuilta.

Kasvitieteelliseen puutarhaan pääsee hyvin Föli-bussillakin.

Katso lisätiedot tapahtumasivulta ja ilmoittaudu mukaan 1.6. mennessä!

Viime vuoden nimipäiväjuhlasta voit lukea täältä ja kasvitieteellisestä puutarhasta täältä.

Tervetuloa!

Kasvitieteellisen puutarhan lummelammikkoa heinäkuussa 2017.

Normaali
Henkilö, Luonto, Matkustaminen, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Naiset, jotka kulkevat omia luontopolkujaan II

Nainen, kamera ja saappaat, jotka ovat luotu kulkemaan. Askeleet voivat viedä lähimetsään tai kauemmas eksoottisen luonnon jäljille Huppuvuoria ja Grönlantia myöten.

1980-luvun Camel Bootsin mainosslogania mukaileva otsikko on lainattu Sari Suonpään esityksestä Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivillä Tuusulassa lauantaina 10.3.2018. Siellä kuultiin kaikkiaan kymmenen naisen tarinoita kuvineen. Heistä osa on valokuvauksen ammattilaisia ja osa harrastajia.

Halusin esitellä näitä valokuvaavia ja upeiden luontokohteiden perässä reissaavia naisia. Jaoin esittelyt kahteen postaukseen, joista ensimmäinen löytyy täältä. Tässä toisessa osassa esittelen kuvaajat Pirjo Lindfors, Kaisa Peltomäki, Tea Ahjosaari ja Kirsi MacKenzie.

Jääkarhuja valtakunnassaan

Luonnolla on tärkeä rooli helsinkiläisen Pirjo Lindforsin elämässä. Hän vaeltaa mielellään metsissä ja vuorilla sekä jokien ja merten rannoilla etsimässä luonnonvalon kauneutta. Valokuvaus on antanut hänelle uusia tapoja tutkia luontoa kaikessa sen monimuotoisuudessa.

Pirjo Lindfors esitti kuvia ja multimediaesityksen Jääkarhun valtakunnasta. Hän oli kuvaamassa arktisen alueen luontoa viime vuoden kesäkuussa Huippuvuorilla.

Matkalaiset kulkivat Origo-laivan kyydissä, mutta tekivät sieltä käsin muutaman tunnin kumiveneretkiä. Joskus herätys saattoi tulla keskellä yötä, jos näköpiirissä oli jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Jäävuoret, pohjoinen valo ja eläimet tekivät Pirjoon vaikutuksen.

Huippuvuorilla asuu enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Kameran muistiin tallentuikin kuvia näistä isoista valkoisista karhuista, mutta myös muun muassa huippuvuortenpeuroista, myrskylinnuista, jäälokeista, partahylkeistä, mursuista ja ryhävalaista.

Jääkarhujen jäljillä kulkeminen ei ole vaaratonta puuhaa. Niinpä retkikuntien mukana täytyy olla aina opas kivääri aseenaan.

Kuva: Pirjo Lindfors. Jääkarhut taistelevat saaliista.

Mantsuriankurkia Hokkaidolla

Kuva: Kaisa Peltomäki. Valkoista valkosella. Mantsuriankurjista piirtyvät vain musta-punaiset yksityiskohdat lumista taustaa vasten.

Oululainen Finnature Oy:n toimitusjohtaja Kaisa Peltomäki esitteli lintukuviaan lähinnä yrityksensä järjestämältä kuvausmatkalta Hokkaidon saarelta Japanista. Siellä voi kuvata muun muassa mantsuriankurkia, laulujoutsenia ja kuningasmerikotkia.

Kaisa suosii lintukuvissaan taiteellista otetta, ei niinkään tarkkoja lentokuvia. Perusta hänen mieltymykselleen luotiin jo lapsuudessa, jolloin Kaisa harrasti maalausta ja kävi kuvataidenäyttelyissä.

Kaisa on ihastunut niin sanottuihin yläsävy- eli high key -kuviin. Nämä antavat kohteelleen valokylvyn. Kuvan pitää olla yhtä aikaa kirkas ja osin ylivalotettu, mutta tummissa sävyissä tulee näkyä sävyeroja. Kuvat näyttävät kevyiltä ja ilmavilta.

Talvipäivillä järjestetyn perinteisen kuvakisan voitti juuri Kaisa. Kilpailukuvakseen hän oli valinnut kotinsa takapihalta otetun tilhikuvan.

Arktinen hulluus vie vaikka Grönlantiin

Turkulaisen Tea Ahjosaaren esitys oli nimeltään Kuvia reissuiltani. Kuvista Tea tunnistaa myös sielunmaisemiaan.

Tea kertoi kiiinnostuneensa ensin luonnossa liikkumisesta. Ensimmäisen vaelluksen jälkeen siitä tuli hänelle elämäntapa. Hänelle on mieluista viettää viikonloppu patikoimalla vaikkapa kansallispuistoissa. Myös ulkosaaristo keväisin ja syksyisin viehättää Teaa.

Teaa kiehtovat myös meret, vuoret ja jäätiköt. Hän onkin reissannut muun muassa Sarekin kansallispuistossa Pohjois-Ruotsissa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Tea tunnistaa omakseen jonkinlaisen ”arktisen hulluuden”. Hän vietti viime kesänä 27 päivää Itä-Grönlannissa, jota Tea kuvasi huikean kauniiksi ja hänet täysin lumonneeksi paikaksi.

Teaa ei kylmyys pelota. Eikä hyinen vesikään, sillä Tea liikkuu mielellään myös melomalla. Grönlannissa hän teki kaksi kahdeksan päivän melontaretkeä, joista toinen suuntautui Kulusukista pohjoiseen ja koilliseen Sermiligaq-vuonon pohjukkaan ja toinen Ammassalikin saaren ympäri.

Valokuvaaminen on tullut mukaan vähitellen ja osaksi retkiä lähinnä kauniiden maisemien tallentamiseen.

Kuva: Tea Ahjosaari. Maisemaa Grönlannin länsirannikolta, Ilulissatin jäävuonon jäävuorista.

Pohjolan maagiset maisemat

Helsinkiläinen kieltenopettaja Kirsi MacKenzie aloitti valokuvauksen vuonna 2011. Hän on jo nimekäs, erityisesti unenomaisista maisemakuvistaan tunnettu kuvaaja, joka on palkittu myös kansainvälisissä kilpailuissa.

Kirsin mukaan valokuvasta tulee puhutteleva, kun siihen liittyy tarina. Hänelle on tärkeää näkeminen, uteliaisuus ja seikkailu.

Viime vuonna ilmestyi Kirsin kirja, Docendon kustantama Pohjolan maagiset maisemat. Siinä on kuvia Jyllannin dyyneiltä Grönlannin jäätiköille, Skånen pyökkimetsistä Lofoottien vuonoille ja Kolin kansallismaisemasta Islannin laavakentille. Kirsi on siis matkustanut maisemiensa perässä Pohjoismaissa.

Teos toimii myös luontokuvaajan oppaana avaten uusia näkökulmia. Kirsi neuvoo, kuinka syntyy sommittelultaan upea maisemakuva valoa ja luovia tekniikoita hyödyntäen. Kirjan tekstit ovat sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kirsin Pohjolan maagiset maisemat -valokuvia voi käydä ihastelemassa Galleria Verandassa, Finlandia-talossa 14.5.2018 saakka.

Kuva: Kirsi McKenzie. Baikalin järvi, Siperia, Venäjä, maaliskuu 2018.

 

 

Normaali
Henkilö, Kaupunki, Kirjailija, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma

Agatha Christie Teneriffalla

Marraskuinen äkkilähtö Puerto de la Cruziin, Teneriffalle, sai lisäsäväyksen, kun kaupungilla oli tuon tuostakin mainoksia kansainvälisestä Agatha Christie -festivaalista juuri matkaviikkoni aikana.

Rikoskirjallisuuden grand old lady ja myyntitilastojen kuningatar Agatha Christie oli myös innokas matkailija. Oleskelu ja vierailut muihin maihin heijastuvat hänen dekkareihinsa, mutta hänen matkailijaluonteensa ei välttämättä tule esiin kaikessa laajuudessaan yksittäisten kirjojen lukijoille.

Agatha Christien matkat ulottuivat myös Teneriffalle, Kanarian saarille. Puerto de la Cruzissa vietettiin kansainvälistä Agatha Christie -festivaalia 6.‒12.11.2017. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi ja nyt oli vuorossa jo kuudes kerta. Dekkaristin vierailusta kaupunkin tuli kuluneeksi 90 vuotta, sillä hän oleskeli siellä huhtikuussa 1927.

Festivaali näkyi monin mainoksin kaupungilla. Tiedä sitten, paljonko tapahtuma toi kaupunkiin matkailijoita.

Agatha Christie -viikon markkinointi tavoitti hyvin matkailijan.

Viikon festivaali

Viikkoon sisältyi englantilaisten ja espanjalaisten kirjailijoiden ja Agatha Christie -asiantuntijoiden luentoja sekä elokuvia, teatteria, musiikkia, iltaretki Teidelle, näyttely ennen julkaisemattomin valokuvin, vanhojen autojen näyttely sekä avointen ovien päivä kasvitieteelllisessä puutarhassa Jardín Botánicossa.

Muun muassa Agatha Christien salaisista muistikirjoista kirjoittanut tohtori John Curran piti luennon aiheesta The Influence on Travel on Agatha Christie vanhassa linnoituksessa Castillo San Felipessä. Hänen luettelonsa kirjailijan ulkomaanmatkoista oli hämmästyttävän pitkä. Agatha Christie matkusti sekä yksin että molempien aviomiestensä kanssa niin työ- kuin lomamatkoilla.

Samassa luentotilaisuudessa kirjailija ja toimittaja Andrew Wilson esitteli uutta kirjaansa A Talent for Murder, joka perustuu Agatha Christien katoamiseen vuonna 1926.

Torstaina samat herrat pitivät toisen luentotilaisuuden, jossa aiheena oli Agatha Christien asema rikoskirjallisudessa. Hotel Botanicossa pidetyn tilaisuuden nimenä oli Is Agatha Christie still the Queen of Crime? Tilaisuus eteni keskustelunomaisesti. Voi vain ihailla Curranin ja Wilsonin asiantuntemusta. Heillä oli hallussaan koko Christien tuotanto sekä myös kirjojen perusteella tehdyt elokuvat näyttelijöineen.

Luennoitsijat olivat vakuuttuneita Christien ykkösasemasta tässä kirjallisuudenlajista, mutta yleisön joukosta annettiin kannatusta myös Patricia Highsmithille.

Hotel Botánicossa järjestettiin yksi Agatha Christie -viikon tilaisuus.

Andrew Wilson (vas.) ja John Curran ovat ehtymätön Agatha Christie -tietopankki.

Agathan jäljillä orkideapuutarhassa

Agatha Christie vieraili useita kertoja Citio Litre -nimisessä talossa ja sen puutarhassa. Se tunnetaan nykyisin The Orchid Garden Sitio Litre -nimisenä orkideapuutarhana (Jardín Histórico y De Orquídeas de Sitio Litre).

Kirjailijan vierailut tuotiin esiin monessa kohtaa sisäänkäynnistä lähtien. Christien mukana oli tytär Rosalind.

Agatha Christie kirjoitti Puerto de la Cruzin vierailunsa aikana 4.‒27.4.1927 novellin Merestä noussut mies (The Man from the Sea), joka kuuluu kokoelmaan Herra Quin esittäytyy (The Mysterious Mr Quin) sekä viimeisteli dekkarin Sininen juna (The mystery of the blue train).

Agatha Christien ainut lapsenlapsi, Mathew Prichard istutti puun 4.11.2013 tähän puutarhaan.

Orkideapuutarha on viehättävä käyntikohde.

Orkideapuutarhasta löytyy Christien teksteihin liittyviä hahmoja.

Maailman ympäri ja muita matkoja

Vuoden 1922 Agatha ja hänen ensimmäinen aviomiehensä Archibald Christie kiersivät Britannian siirtomaita British Empire Exhibitionin mainoskiertueella Afrikassa, Aasiassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikkassa.

Matkasta Christie kertoo kirjassa Grand Tour: Matkalla maailman ympäri (The Grand Tour: Around the World with the Queen of Mystery). Agatha Christien tyttärenpoika Mathew Prichard on koonnut kuvauksen, joka paljastaa, kuinka Christien intohimo eksoottisiin juonikuvioihin ja paikkoihin alkoi tämän matkan aikana.

Erottuaan ensimmäisestä miehestään Agatha Christie matkusteli päästäkseen eroon murheellisista ajatuksistaan: ”Matkustaminen on parasta lääkettä suruun,” tuumi Christie John Curranin mukaan. Teneriffan matka ajoittuu tähän vaiheeseen.

Christie matkusti myös toisen miehensä Max Mallowanin kanssa Keski-idän arkeologisilla kaivauksilla. Matkojen kokemukset suodattuivat sellaisiin kirjoihin kuin Kuolema Niilillä, Murha Mesopotamiassa, He tulivat Bagdadiin ja Idän pikajunan arvoitus.

Agatha Christie oli ahkera kirjailija, jonka tuotantoon kuului kaikkiaan 66 dekkaria, 156 novellia, 15 näytelmää, 6 rakkaustarinaa, kaksi omaelämäkertaa ja kolme runokokoelmaa. Hänen kirjojaan on myyty vuodesta 1920 lähtien yli kaksi miljardia kappaletta ja hänen teoksiaan on käännetty useammille kielille kuin kenenkään muun kirjailijan.

Jos olet Agatha Christie -fani ja lomailet mielelläsi Kanarialla, Puerto de la Cruz vuoden 2019 marraskuussa voisi olla hyvä valinta.

Normaali