Matkakirjoja messuilta II

Palvelu/tuote saatu: Into Kustannus Oy*

Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Osa kirjavinkeistä on jo julkaistu, mutta tässä tulee lisää.

Revontulibongarin opas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth, tiedetoimittaja Markus Hotakainen ja valokuvaaja Jouni Jussila ovat kirjoittaneet Revontulibongarin oppaan. Kirja on kuitenkin kansalaistieteen ilmentymä – tiedettä yhdessä suuren yleisön kanssa. Tässä tapauksessa Facebookin Revontulikyttääjät-sivuston jäsenten kanssa, joilta tuli alkukipinä kirjantekoon, sillä he kysyivät, voisiko Minna Palmroth vastata heidän kysymyksiinsä. Professori vastasi ja siitä lähti sitten myöhemmin idea kirjasta, joka palvelee laajempaa tiedonhaluisten joukkoa.

Kirja lupaa, että sen lukija onnistuu havaitsemaan ja tunnistamaan revontulia jopa Etelä-Suomessa. Teos antaa vastauksia kaikille revontulista kiinnostuneille, niin luontokuvaajille kuin satunnaisille taivaantähyilijöille.

Kirjassa on aluksi yleistajuinen taustoitus revontulista, muun muassa niiden esiintymisestä ja väreistä: vihreästä, sinisestä, punaisesta ja purppurasta. Tämän jälkeen esitellään noin 30 erilaista revontulimuotoa, joiden nimeämisessä on käytetty apuna ulkonäköä, liikettä ja muita rakenteisiin liittyviä ominaisuuksia. Muotoja ovat muun muassa revontulikaari, liikkuva kaari, revontulivyö, revontuliverho, korona, spiraali ja revontulipilari. Muotojen havaitsemista varten on lyhyet ohjeet.

Kirjassa kerrotaan myös, miten revontulinäytelmä etenee. Vinkkien avulla lukija pystyy tulkitsemaan ja ennustamaankin taivaan tapahtumia ja löytää suotuisat bongauspaikat. Kirjan esimerkkikuvat ovat peräisin revontulibongareilta. Lopussa on valokuvaus- ja varustevinkkejä kuvaamisen helpottamiseksi.

Kirjan voi ottaa mukaan revontuliretkelle tai eläytyä revontulielämykseen kotisohvalla. Kaltaiselleni tämä bongarin opas on antoisa, sillä en ole koskaan vielä nähnyt noita taivaan tulia.

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori, ja Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön johtaja. Hän on tiimeineen kehittänyt maailman johtavan lähiavaruutta mallintavan tietokonesimulaation, jonka avulla he tutkivat revontulia synnyttäviä ilmiöitä.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Markus Hotakainen on seurannut avaruusasioita kuulennoista lähtien ja kirjoittanut tähdistä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Hän on julkaissut 23 kirjaa ja tehnyt yli 40 suomennosta. Hotakainen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Mars-kirjastaan, joka on julkaistu myös Yhdysvalloissa.

Jouni Jussilaon Oulun yliopiston entinen revontulitutkija ja aktiivinen revontulien kuvaaja, joka on julkaissut jo aikaisemmin kuva- ja tietokirjan revontulista nimeltään Aurora: revontulien taivaallinen näytelmä. Työkseen hän kehittää erikoiskameroita, mutta lähiavaruuden ilmiöiden ja revontulien seuraaminen on osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.

Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas. Into Kustannus Oy. 2018.

Tammikuisia revontulia Syötteellä. Kuva: Sami Säily/Woodland Graphics.

Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Hanna Apajalahden Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas on kattava tietopaketti Lapin nähtävyyksistä ja monipuolisista kulttuurikohteista. Hiihtokeskusten, tuntureiden, porosafarien ja revontulien keskeltä löytyy myös valtavasti luksusta, siis kulttuurielämää: arkkitehtuuria, elokuvia, festivaaleja, historiallisia tarinoita, kirjallisuutta, kuvataiteen ja käsityön tekijöitä, murteita, museoita, musiikkia, mytologiaa ja ruokakulttuuria. Sekä tietysti saamelainen kulttuuri kaikessa moninaisuudessaan.

Kirja rajautuu napapiirin pohjoispuoliseen Lappiin. Kirjoittaja on jakanut alueen viiteen kulttuurialueeseen, jotka esitellään kunnittain.

Saamenmaahan kuuluvat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat. Läntiseen Tunturi-Lappiin kuuluvat Ylläksen ja Pallaksen naapurit Kittilä ja Muonio.

Tornionlaaksossa ovat Pello ja Kolari. Itä-Lappiin kuuluvat eteläinen Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla ja Kemijärvi. Rovaniemellä eletään kaupunkilappilaista kulttuuria.

Tekijän mukaan Lappi on täynnä kulttuuria ja kirjan avulla matkailija löytää parhaat paikat. Kirja on jaettu yhdeksään ”tiehen”, aihepiiriin, joita ovat museot, arkkitehtuuri, käsityöt ja design, kuvataide ja galleriat, joiku ja muu musiikki, elokuva ja teatteri, luontokohteet, ruoka ja juoma sekä huvittelu ja ajanviete.

Kirjaa selaillessa tulee auttamattakin mieleen, kuinka vähän sitä tietää kotimaastaan. Sekin on minulle uusi tieto, että saamen kieli ei ole vain yksi, vaan Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea.

Olen käynyt vain Rovaniemellä, Levillä ja Riisitunturilla lyhyitä aikoja, joten olen melko aloittelija Lapin-asioissa. Eittämättä Suomen pohjoisosista löytyisi paljon mielenkiintoista. Voisin käydä vaikka Reidar Säreistöniemen kotimuseossa, Hiljaisuus-festivaaleilla tai Sodankylän elokuvajuhlilla. Ihan vain pari kohdetta mainitakseni.

Kulttuurioppaassa on myös paljon kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä sekä auttava lappi-suomi-sanakirja ummikoille. Sanakirjasta löytyy syntyjään eteläpohjalaiselle tuttujakin sanoja, kuten alvariinsa (aina), hilla (lakka, suomuurain), häävi (ei kovin hyvä) ja vahata (katsoa tarkkaan). Lähteiden lisäksi lopussa on henkilöhakemisto ja välimatkataulukko.

Hanna Apajalahti on kulttuurista laajasti kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Hänen teoksensa Kulttuurimatkailijan Lappi ilmestyi alun perin vuonna 2017. Lappi pintaa syvemmältä on kirjan päivitetty laitos. Apajalahti itse on kustantamon mukaan syntyjään lapinhullu: äidin perintönä itälappilainen ja poromiehen lapsenlapsenlapsi; vaikuttaa siis oikealta henkilöltä kertomaan lappalaisesta kulttuurista.

Hanna Apajalahti: Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas. Into Kustannus Oy. 2021.

* Sain Into Kustannus Oy:ltä nämä esittelemäni kirjat.

Lue myös:

Matkakirjoja messuilta I

Pikapyrähdys pohjoiseen

Laskeuduttiin Leville

Marian kappeli rauhoittaa Levin turistin

Arvonta: kaksi pääsylippua Helsingin Kirjamessuille 2022

Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*

Sain Helsingin Kirjamessuilta kaksi vapaalippua arvottavaksi blogissani.

Yksi vapaalippu oikeuttaa kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla taikka messujen seuraamiseen verkossa 27.10.–30.10.2022.

Jos haluat osallistua arvontaan, niin kirjoita blogin kommenttiin, minkä matkakirjan tai -oppaan olet lukenut viimeksi taikka minkä haluaisit lukea? Vastausaikaa on tiistaihin 25.10.2022 klo 18.

Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana blogiin kommentin jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kaksi onnettaren suosikkia saa käyttöönsä yhden lipun (fyysinen tapahtuma + verkkotapahtuma).

Lipun toimitan sähköpostitse. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettäville Viini & Ruoka -messuille. Sähköinen pääsylippu oikeuttaa seuraamaan myös Kirjamessujen verkkosisältöä, joten sillä on käyttöä, vaikka et tulisikaan messuille paikan päälle.

Mereta Mazzarella. Kuva: © Christoffer Westerlund.

Michael Monroe. © Kuva: Bo Stranden.

Terhi Rannela. © Laura Vesa.

Onnea arvontaan!

Helsingin Kirjamessut on Suomen suurin kirja-alan tapahtuma ja valtakunnallisesti merkittävä kulttuurifoorumi. Helsingin Messukeskus järjestää Helsingin Kirjamessut to-su 27. – 30.10.20222 Messukeskuksessa yhteistyökumppaneinaan Suomen Kustannusyhdistys ja Kirjakauppaliitto. Helsingin Kirjamessujen yhteydessä on Antikvaariset Kirjamessut, jotka järjestetään yhteistyössä Suomen Antikvariaattiyhdistyksen kanssa. Messuilla on myös Postimerkkimessut ja Levymessut. Helsingin Kirjamessujen kanssa samaan aikaan järjestetään Viini & Ruoka -tapahtuma.

Helsingin Kirjamessut
27.–30.10.2022, Messukeskus
Avoinna to-la klo 10–20, su klo 10–18
http://www.helsinginkirjamessut.fi

#kirjamessut #helsinginkirjamessut

*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.

Heli Laaksonen. Kuva: © Otava.

Aavikon kuningatar Priscilla on ylistyslaulu suvaitsevuudelle

Palvelu/tuote saatu: Helsingin Kaupunginteatteri*

Maailmalla hulvattoman suosion saavuttanut Priscilla on vihdoin ja viimein karauttanut Helsinkiin kyydissään Tick, Adam ja Bernadette sekä koko vauhdikas ja värikäs bileporukka. Kaksi ja puoli tuntia tämän seurueen mukana irrottaa katselijan latteasta arjestaan, mutta antaa myös ajattelemisen aihetta. Sokka irti ja korkkarit kattoon!

Bling-blingiä löytyy Priscillan käsiohjelman kannestakin. 40-sivuinen ja runsaasti kuvitettu ohjelma esittelee perusteellisesti koko tuotantoryhmän sekä kertoo Priscilla-elokuvasta, dragin historiasta, Suomen ensimmäisestä drag-taitelija Reijo Paukusta ja Australiasta.

Musikaali on teatterin muoto, joka kohottaa takuuvarmasti ihmisen arkisesta elostaan toisiin sfääreihin ja saa unohtamaan murheet. Bilemusikaaliksi mainittu Priscilla – aavikon kuningatar on juuri tällainen. Se on tunnettu diskohiteistään ja näyttävistä puvuistaan.

Drag queenit Australian aavikolla. Kuva Helsingin Kaupunginteatterin valomainoksesta.

Kinky Bootsin seuraaja

Musikaalin ohjaajana on Samuel Harjanne, joka on myös aikaisemman Kinky Boots -menestysmusikaalin takana. Sitä esitettiin ensin Helsingin Kaupunginteatterissa, josta se siirtyi Tampereen Työväenteatteriin. Priscillassa on mukana monia muitakin Kinky Bootsin tekemiseen osallistuneita.
– Kiinnostus musikaalia kohtaan kielii ihmisten tarpeesta positiiviseen ja ilontäyteiseen yhteisölliseen tapahtumaan. Muutamien viime vuosien ankeuksien jälkeen on jo korkea aika räjäyttää bilehitit taivaalle, ja sitoa ne tarinaan, joka keskustelee niin ennakkoluuloista, vanhemmuudesta kuin siitä miten me jokainen kuulumme tälle planeetalle. Priscilla yllättää ajankohtaisuudellaan, ja saa takuuvarmasti jokaisen tanssijalan, jos ei polkemaan, niin ainakin vipattamaan, lupaa ohjaaja Samuel Harjanne.

Musikaalin rooleissa nähdään mm. Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni, Niki Rautén, Risto Kaskilahti, Tiina Peltonen, Jennie Storbacka, Johanna Försti ja Maria Lund.

Kapellimestari Eeva Kontu johtaa kahdeksanhenkistä orkesteria ja 30-henkisen näyttelijäensemblen koreografina toimii Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastuksen on suunnitellut Peter Ahlqvist, puvut Tinja Salmi ja naamioinnin Aino Hyttinen. Valo- ja videosuunnittelusta vastaavat William Iles ja Toni Haaranen ja äänisuunnittelusta Kai Poutanen. Musikaalin ovat suomentaneet Kari Arffman ja Sanna Niemeläinen.

Kengurutkin ovat päässeet lavalle. Kuva Robert Seger.

Elokuvasta musikaaliksi

Stephan Elliottin ja Allan Scottin käsikirjoittama Priscilla, aavikon kuningatar (Priscilla, Queen of the Desert, 2006) perustuu samannimiseen Stephan Elliotin elokuvaan, jota esitettiin jo vuonna 1994. Se sai Oscar-palkintoja ja nousi kulttimaineeseen. Tuona ajankohtana aids aiheutti suurta pelkoa ja eristäytymistä.

Stephan Elliot halusi tehdä vapauttavan, rohkean ja itsevarman road movien. Pääosan esittäjiksi hän kirjoitti kaksi drag queeniä ja transnaisen. Elokuvan kerrotaan muuttaneen monen katsojan elämän konkreettisesti – monet tulivat ulos kaapista.

Lukuisia palkintoja ja palkintoehdokkuuksia kerännyt musikaali sai kantaesityksensä Lyric Theatressa Sydneyssä, Australiassa lokakuussa 2006. Lontoon Westendissä se oli ohjelmistossa 2009–2011, New Yorkin Broadwaylla 2011–2012 ja Tukholmassa vuonna 2013. Esityspaikkoja on ollut vuosien mittaan ympäri maailmaa.

Aavikon halki kotia kohti

Tarinassa on kyse road tripistä. Lämminsydäminen sydneyläinen drag queen Tick (Lauri Mikkola) houkuttelee ystävänsä Adamin (Niki Rautén) ja Bernadetten (Clarissa Jäärni) mukaansa esiintymismatkalle Australian takamaille. Adamia kuvaillaan nuoreksi, sanavalmiiksi ja taitavaksi drag queeniksi, joka ei kaihda hauskanpitoa, vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Bernadette puolestaan on tyylikäs, loistavan uran jo taakseen jättänyt entinen drag queen, joka suree puolisonsa kuolemaa.

Matkan määränpäänä on erämaakaupunki Alice Springs, joka on Tickin salaisuutenaan pitämän vaimon kotipaikka. Ja löytyy sieltä hänen toinenkin salaisuutensa.

Tickin (Lauri Mikkola) ja Benjin iltahetki (Kosmo Salminen). Kuva Robert Seger.

Eräällä Australian matkailusivustolla tätä ajomatkaa kuvaillaan karmivaksi: Sydneystä Alice Springsiin kilometrejä on yli lähes 2 800 ja arvioitu matka-aika on noin 30 tuntia. Lentokoneen sijasta autolla matkustavaa kuvaillaan masokistiksi.

Musikaalin tarinassa matkaa tehdään kaksi viikkoa ja pysähdyspaikkoina ovat kaivoskaupunki Broken Hill ja maailman opaalikaupungiksi kuvattu Cooper Pedy.

Priscilla kuljetti matkalaisensa Sydneystä Alice Springsiin, vaikka välillä tarvittiin mekaanikkoakin. Kuva © 2022 Google.

Kyllä maalla on mukavaa. Kuva Robert Seger.

Elämänmeno noilla paikkakunnilla on tietysti aivan erilaista kuin Australian suurimmassa kaupungissa Sydneyssä, eikä ennakkoluuloilta ja yhteydenotoilta voi välttyä. Vierailevat tähdet saavat osakseen syrjintää ja yksi heistä joutuu hakattavaksi.

Myöskään matkustajat, drag queenit, eivät ole samasta puusta. Ohjaaja Samuel Harjanteen mukaan ”Priscillan kolme näkökulmahenkilöä edustavat monella tapaa toistensa vastakohtia ja samalla he jakavat monta samaa piirrettä. He edustavat eri sukupolvia, persoonallisuuksia, tyylisuuntia ja elämänkatsomuksia.” Koetteleva matka aavikon halki välillä tenän tekevällä Priscilla-bussilla opettaa heille uutta niin toisistaan kuin elämästä.

Värikästä visuaalisuutta ja mukaansatempaavaa musiikkia

Kuvassa edessä Jack Johansson, Niki Rautén, Martti Manninen, ylhäällä Johanna Försti, Jennie Storbacka ja Maria Lund. Kuva Robert Seger.

Priscilla on työllistänyt suuren joukon tekijöitä: sekä tarpeiston että lavastuksen toteutuksessa on mukana yhdeksän ihmistä ja puvustoa ja naamiointia on valmistanut kaksitoista tekijää – siis eri tekijöitä, yhteensä yli 40 ihmistä.

Musikaalin lavasteet ja erityisesti puvut ovat mielikuvituksellisia, siis todella mielikuvituksellisia. Mukana on kaikkiaan 460 pukukokonaisuutta. Mieleen jäi ainakin varvastossuista koottu puvun laahus.

Mielessäni kävi myös, että mitä näyttelijöiden päässä liikkuu, kun he kulkevat illasta toiseen lavalla spraytölkiksi ja kakuksi naamioituneina? Ja illan aikana asuja saa vaihtaa lukuisia kertoja. Voisi joskus olla hauskaa päästä pukuhuoneisiin seuraamaan näyttelijöiden muuntautumista ripeästi hahmosta toiseen. Ei taida olla hitureiden hommaa.

Menin katsomaan esitystä tarinaan perehtymättömänä. Taisin luulla, että Priscilla on pääosan esittäjä, siis henkilö, eikä kulkuväline. Elokuvaa en muista nähneeni.

Priscillaa on kutsuttu myös jukeboximusikaaliksi, jonka partituurina käytetään tunnettuja 1970- ja 1980-luvun diskohitttejä. Niitä ovat muun muassa It’s Raining Men, Go West, I Love the Nightlife, True Colors, Venus, I Will Survive, Girls Just Want To Have Fun ja Hot Stuff. Toista tunnelmaa tuo tutun kuuloinen Thank God I’m a Country Boy, jonka Finntrio on tehnyt tutuksi nimellä Kyllä maalla on mukavaa.

Seurassani ollut 23-vuotias tyttäreni viihtyi mainiosti musikaalin parissa. Hän oli paremmin kartalla esityksen lauluista, joista osan hän kertoi olevan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville tärkeitä voimabiisejä.

Helsingin Priscilla ei kalpene kansainvälisten tuotantojen rinnalla

Kolmannen ja kaikkein painavimman mielipiteen tähän postaukseeni tuo innokas Priscillan fani ja muutoinkin musikaalien ystävä Pekka Tuominen, joka on nähnyt ja kokenut esityksen kaksi kertaa Lontoossa sekä ainakin Amsterdamissa, Madridissa, Roomassa, Tukholmassa, Münchenissä ja jopa St. Gallenissa Sveitsissä. Pekan mielestään tarina on kiehtova ja musiikki aivan mahtavaa – onhan hän elänyt parhaimpia diskovuosiaan juuri 1980-luvulla.

– Helsingin tuore versio on kaikilta osin upea. Ei ole mitään hävettävää kansainvälisiin tuotantoihin verrattuna. Varsinkin loisteliaat videotaustat erottuvat edukseen. Tässä aivan erityisesti täytekakkukohtaus nousee esiin. Musiikki soi koko ajan kauttaaltaan mahtavasti orkesterin tahdissa. Puvustus on monipuolinen ja näyttävä. Itse asiassa Priscillan esitysoikeuksiin kuuluu ilmeisesti ehto, että joka tuotannossa pitää olla aina kokonaan erilaiset asut, kommentoi Pekka.

Kakkuja, kakkuja, lisää kakkuja. Kuva Robert Seger.

Itse Priscillakin saa Pekalta kehuja.
– Bussi on Helsingissä näyttävä ja monipuolinen valoineen kaikkineen. Maalauskohtauksessa pinkit värit toimivat tehokkaasti. Muutenkin bussi saa keskeisen aseman katolta etu- ja takavaloihin asti. Bussi kääntyy moneen eri asentoon ja renkaatkin pyörivät. Katso video Priscillan valmistamisesta täältä.

Elokuvalle ja musikaalille nimensä antanut Priscilla on elokuvassa vuoden 1976 mallia oleva Hino RC320 –bussi, jonka on tehnyt japanilainen kuorma-auto- ja bussivalmistaja Hino Motors, Toyotan tytäryhtiö vuodesta 1968.

Priscilla kaikessa komeudessaan kyydissään Adam (Niki Rautén), Tick (Lauri Mikkola). Bernadette (Clarissa Jäärni) on ratin takana. Kuva Robert Seger.

Pekan mieleen on jäänyt jokunen erokin Helsingin ja muiden esityspaikkojen versioista.
– Alkupuolella soi tuttu biisi It’s Raining Men. Sveitsin ja Saksan versioissa siinä kohtaa yllättäen näyttämön yläosasta laskeutui vaijereiden varassa kymmenkunta komeaa tanssijaa sadetakeissa ja valjaissa. Niistä päästiin lattiatasolla nopeasti eroon ja meno oli hurjaa. Helsingissä tässä kohtauksessa oli mukana pelkästään näyttämön lattialla neljä miestanssijaa, Pekka kuvailee.

Toinen eroavaisuus tuli Pekan mieleen Saksan versiossa kohtauksessa, jossa Helsingissä lavalle tuli kolme diivaa potkulautojen kanssa.

– Münchenissä lava täyttyi samassa kohtauksessa rullaluistelijoista, joita taisi olla kymmenkunta. Meno oli lavalla erittäin vauhdikasta.

Kauan eläköön Priscilla

Kansainvälisiä tuotantoja nähnyt Priscilla-fani ei epäröi loppulausuntoaan.
– Summa summarum: kaikki on Helsingissä loisteliaasti kohdillaan. Samuel Harjanne on jälleen ohjannut – Billy Elliotin, Kinky Bootsin ja Tampereen teatterin tuoreen Anastasian lisäksi – erinomaisen esityksen, Pekka kiittelee.

Toivottavasti Priscilla säilyy Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistossa mahdollisimman pitkään niin, että kaikki sen näkemistä toivovat pääsevät katsomoon ja bilebussin kyytiin halki kuivien ja karujen Australian aavikoiden. Ehkä he musikaalin myötä voisivat tallettaa sydämeensä ohjaajan toivomuksen siitä, että ennakkoluulot ja asenteet alkaisivat murtua ja ”maailmasta tulisi sellainen, jossa niin monen ei tarvitsisi kokea häpeää siitä mitä itse edustaa tai mitä on.”

*Sain teatterista kaksi bloggaajalippua.

Paluu Rondaan

Ronda on erikoinen kaupunki andalusialaisessa vuoristossa. Se on historian saatossa kokenut valloittajan toisensa perään. Erilaiset kulttuurivaikutteet ovat osa Rondan viehätystä. Sijainti syvän El Tajo -rotkon kahta puolta tekee siitä uniikin käyntikohteen.

Rondan vaakuna.

Ennen TBEX Europe 2022 -konferenssia saimme valita kaksi kokopäiväretkeä muutamasta Andalusian kohteesta. Valitsin Mijaksen ja Rondan, vaikka olen jälkimmäisessä käynyt aikaisemminkin. Ehkä sen valinnassa painoi tutustuminen paikalliselle viinitilalle maistelutilaisuuksineen? Mijaksesta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa Valkoisten talojen Mijas.

Kaupunki vuoristossa

Espanjan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Rondaan meidät kuljetti tilausbussi, joka suoriutui hyvin vuoristoisesta ja mutkaisesta tiestä. Kaupunki sijaitsee Málagan maakunnan luoteisnurkassa noin 54 kilometriä Marbellasta ja noin 110 kilometriä Málagan lentokentältä.

Rondassa voi puhua huoleti tyyliin ”jo roomalaisten aikana”, sillä kaupunki oli heidän kauppapaikkansa, tosin tuolloin nimellä Arunda. Sittemmin sen valloittivat ainakin muslimit, maurit ja katoliset. Historian kerroksellisuus on läsnä kaupungissa.

Ronda on Serranía de Rondan vuorien ympäröimässä syvänteessä, ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko. Sen pohjalla virtaa Guadalevinjoki.

Ronda on kuuluisa rotkon yli 1700-luvulla rakennetusta Puente Nuevo -sillastaan, joka onkin vaikuttava näky. Se on korkeudeltaan 98 metriä. On vaikea kuvitella, miten se on saatu rakennettu silloisilla menetelmillä.

Puento Nuevo -silta yhdistää Rondan eri puolet. Sillan vasemmalla puolella oleva rakennus on Rondan kongressipalatsi.

Olimme Rondassa vain lyhyen aikaa ja teimme siellä kävelykierroksen oppaan kanssa. Ohitimme yhden Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka on vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Nykyaikainen härkätaisteluperinne on saanut alkunsa juuri Rondassa ja paljon aikaisemmin, vuonna 1572 perustetussa kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa Real Maestranza de Caballería de Rondassa.

Plaza de Toros de Ronda -härkätaisteluareenan etuosasta löytyy teemaan sopiva patsas.

Katselimme 1800-luvulla rakennetusta Alameda del Tajo -puistosta vaikuttavia näkymiä laaksoon.

Alameda del Tajo -puisto oli rehevä ja viihtyisä kukkineen, puineen ja patsaineen.

Näkymiä Alameda del Tajo -puistosta.

Puisto on reunustettu koristeellisella aidalla.

Kesäkuun alussa kukkivat puut – lajia en tiedä.

Alameda del Tajo -puistoa leveine käytävineen.

Parador-hotelleista yksi on Rondassa

Ohitimme myös maineikkaan espanjalaisen Parador-ketjun hotellin. Parador de Ronda sijaitsee entisessä kaupungintalossa. Olin kuullut näistä hotelleista espanjan kieltä ja kulttuuria harrastavalta ystävältäni Tuijalta. Parador-hotellien ketjuun kuuluu lähes sata hotellia manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla sekä Pohjois-Afrikassa.

Parador-hotellit sijaitsevat linnoissa, luostareissa, palatseissa ja muissa historiallisissa rakennuksissa usein hyvillä paikoilla. Jos sattuu kohdalle, niin niissä voi poiketa vaikka kahvilla tai ravintolassa, ellei halua sijoittaa melko hintavaan majoitukseen.

Hauska sattuma osui kohdalle, kun olin pääsiäisenä käymässä Maarianhaminassa ja poikkesin paikallisella Emmaus-kirpputorilla. Sen hyllyiltä löysin kauniisti kuvitetun kirjan Parador-hotelleista. Ostin sen ja lahjoitin Tuijalle.

Puente Nuevo -sillalta La Ciudadiin

Puente Nuevo -sillalta on mahtavat näkymät alas rotkoon.

Näkymä Puente Nuevo -sillalta.

Kuljimme myös leveän Puente Nuevo -sillan yli. Saimme nauttia katutaitelijan kitaransoitosta ihaillessamme rotkon maisemia entisen luostarirakennuksen (Convento de Santo Domingo) luona; se toimii nykyisin kongressipalatsina (Palacio de Congresos de Ronda).

Rakennukseen kiinnitetystä mainoksesta sain tietää, että Rondassa järjestetään kesäkuun alussa vuosittain kansainvälinen kitarafestivaali Ronda International Guitar Festival (El Festival Internacional de Guitarra de Ronda), joka kestää viikon verran. Se voisi olla elämys musiikin ja erityisesti espanjalaisen kitaramusiikin ystävälle.

La Ciudad -kaupunginosa sijaitsee Rondan vanhalla puolella. Siellä on suurin osa monumenteista, museoista ja kaupungin kiinnostavista rakennuksista. Yksi Rondan tärkeimmistä uskonnollista monumenteista on Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko. Se oli alkuaan moskeija 1300-luvulla ja sitä ennen paikalla oli roomalaisten temppeli.

Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko.

Ikkunoiden ja pervekkeiden somisteena on usein kiemuraista takorauta-aitaa.

Punaiset pelargoniat värittävät valkoista taloa puisine ovineen.

Rondassakin pääsee ajelemaan hevoskärryillä. Rakennus on Palacio de Mondragón, jossa toimii kaupungin museo.

Rondasta löytyy hiukan rapistuneessakin kunnossa olevia taloja. Katua somistavat valkoisin liinoin koristellut narut.

Puutarhaa erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan talon edustalla.

Talon seinää oli somistettu värikkäin keramiikkalaatoin.

Ronda innoitti Rilkeä ja Hemingwayta

Ronda on innoittanut muutamia taiteilijoita. Itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) sai takaisin luomisvoimansa Rondassa. Hän on sanonut: ”Olen etsinyt kaikkialta unelmieni kaupunkia ja olen lopulta löytänyt sen Rondasta.”

Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan härkätaisteluita myöten. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Kierroksemme Rondassa päättyi ja palasimme bussiin, joka kuljetti meidät tutustumaan Joaquín Fernandezin viinitilaan muutaman kilometrin päässä kaupungista. Se onkin sitten seuraavan postauksen aihe.

Bodega Joaquín Fernandez valmistaa luomuviinejä.

Ronda on kaupunki, jossa voisin käydä kolmannenkin kerran, sillä olen nähnyt ja kokenut vain pieniä hetkiä kaupungissa, jossa riittäisi tutkittavaa viikoksi tai kahdeksikin.

Jos Ronda kiinnostaa vielä, niin voit lukea postauksen aikaisemmasta vierailustani kaupungissa vuonna 2008 otsikolla Ronda rotkon reunalla. Tuolloin otettuja kuvia löytyy lisää erillisestä Ronda-kuvagalleriasta.

Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.

Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.

Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.

Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.

Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.

Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.

Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.

Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi
+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Someron Kulttuurigalleriassa on esillä Kaija Aarikan muotoilemia esineitä. Tämänvuotisen Jäähileitä kuutamolla -näyttelyn teemana ovat erityisesti lasi- ja metalliesineet.

Kaija Aarikan tuotantoa ei ole muualla esillä tässä laajuudessa.

Kaija Aarikan (1929–2014) puukorut, metallikoristeet ja monet muut hänen muotoilemansa tuotteet ovat osa suomalaista designhistoriaa, mutta myös arkeen ja juhlaan kuuluvia esineitä. Hänen tuotantoonsa vuodesta 1954 alkaen voi tutustua Someron Kulttuurigalleriassa Aholan talossa Someron keskustassa, kaupungintalon vieressä.

Tämä Kaija Aarikan elämäntyön pysyväisnäyttely on jatkoa vuonna 2020 järjestetylle Aarikka-näyttelylle Kivimakasiinissa. Näyttelyn ovat koostaneet Kaija Aarikan tyttäret Sarianna Partanen ja Pauliina Aarikka. Nyt on esillä erityisesti lasi- ja messinkiesineitä ja näyttelyn nimenä on Jäähileitä kuutamolla. Jäähile on lasinen kynttilänjalka vuodelta 1970 ja Kuutamo on messinkinen kynttilälampetti vuodelta 1972.

Ateena 1971.

Kaiken takana on nappi

Näyttelyssä on mukana lehtileike vuodelta 1963, jossa kerrotaan taiteilija Kaija Aarikan pienestä nappikaupasta Vanhalla Kauppakujalla. Tarina alkoi jo vuonna 1950-luvun alussa, kun Ateneumin tekstiililinjalla (nykyisin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) opiskelevat Kaija Aarikka ja Elissa Salmi halusivat kehittää persoonallisia nappeja pukuihinsa. Valmistuttuaan 1954 Kaija Aarikka perusti Aarikka Ky:n yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ensimmäisen liikkeensä hän avasi vuonna 1960.

Kaija Aarikan jakkupuku vuodelta 1968 ja Heli-rintakoru vuodelta 1956.

Puunapeista valikoima laajeni muun muassa puukoruihin ja -leluihin, metallisiin purnukoihin, maustepurkkeihin ja tarjottimiin, koristeisiin, hopeakoruihin ja lasiesineisiin. Hän suunnitteli tuotteita myös Tampellalle, Humppilan Lasitehtaalle, Euran Paperille ja Hyllingen-lasitehtaalle.

Kaija Aarikka oli Somerolla tunnettu. Hän oli kasvanut Jurvalan kartanossa ja hän vietti paljon aikaa kesämökillään viimeisinä vuosinaan. Somerolaiset ovat valinneet hänet Mekkopitäjäläiseksi ja Somerniemen Torineuvokseksi. Laajempaa tunnustusta Kaija Aarikka on saanut Espan Friidu -nimityksen, Vuoden Yrittäjä -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin ja kauppaneuvoksen arvonimen myötä.

Aarikan sivuilta löytyy Aarikan virtuaalimuseo, josta on löytyy artikkeleja, mainoksia, tuotekuvia ja tarinoita Aarikan ja suomalaisen muotoilun viimeiseltä kuudelta vuosikymmeneltä.

Tutustu myös Perinnehuoneeseen ja Kaari Utrion näyttelyyn

Toinen Kulttuurigallerian pysyvä näyttely on Someron veteraanien ja sotainvalidien Perinnehuone, johon on kerätty somerolaisten lahjoittamaa aineistoa ja esineitä. Vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä somerolaisen kirjailija Kaari Utrion näyttely, jossa on esillä muun muassa hänen muistikirjojaan, lehtileikkeitä, tuotantoa ja vuosien 1968–1985 työväline, Olympia-kirjoituskone; Utrio toimii myös Kulttuurigallerian suojelijana.

Kaari Utrion kirjoituskone.

Galleriassa on esillä myös Someron kaupungin omistamaa taidetta. Kulttuurigallerian ylläpitäjänä on Someron Kulttuuri ry.

Kulttuurigalleria löytyy Aholan talosta. Rakennus on vuodelta 1867 ja siellä on toiminut aikaisemmin kauppa, kunnanlääkärin vastaanotto ja neuvola.

Someron Kulttuurigalleria
Joensuuntie 20
Somero
http://www.kulttuurigalleria

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Taidetta Kivimeijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolta löytyy taidetta meijerillisen verran. Kesänäyttelyssä voi tutustua 15 taiteilijan töihin.

Kesäkuun alussa Kivinavetan ovella ei ihan vielä näyttänyt taidenäyttelyltä.

On hienoa, että rakennukset saavat uutta elämää sen jälkeen, kun alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu. Näin on käynyt Somerolla. Valtionmeijeristi Alfred von Schraderin piirsi vuonna 1905 jyhkeän kivirakennuksen toimimaan ensin kartanoiden meijerinä. Sittemmin se oli viljavarastona ja putkiliikkeen käytössä, mutta nyt sen vankkojen seinien sisältä löytyy taidetta.

Kivinavetan takapiha toimii kesällä keramiikkakurssitilana polttouuneineen.

Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry:n toiminta Someron Kivimeijerissä alkoi 2010, jolloin sinne perustettiin näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus. Rakennuksessa on näyttelytilaa melkein Helsingin taidehallin verran, 560 m2. Yhdistys on järjestänyt useita valtakunnallisia kesänäyttelyitä sekä kursseja valokuvauksesta, maalauksesta, kirjallisuudesta ja keramiikasta.

Kävin paikalla kesäkuun alussa, jolloin isäntänä ja esittelijänä oli taiteilija Antero Kare. Paikalla oli jo taideteoksia, mutta ihan valmista ei vielä ollut tulevaa kesänäyttelyä varten. Go, Somero, Go Go -näyttely avautui 18.6. ja siihen voi tutustua 14.8.2022 mennessä. Näyttelyssä on esillä Somerolle muuttaneiden taiteilijoiden töitä.

Taiteilija Antero Kare teoksensa edessä.

Somerolle on tiensä löytänyt laaja joukko taiteilijoita muun muassa paikkakunnan edullisten kiinteistöhintojen ja sijainnin vuoksi. Kulttuuriyhdistyksen mukaan ”ennestään musiikista, lavatansseista ja kesäteattereista tunnettu kulttuuri-ilmapiiri on nyt voimakkaan visuaalinen. Työhuoneet täyttyvät veistoksista, maalauksista, installaatioista, kuvituksista, logoista, käyttögrafiikasta, kirjoista, keramiikkavadeista, ruukuista, käyttöesineistä, performansseista, videoista, elokuvista, lavasteista.”

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat:

• Seppo Manninen, monumentaalisia veistoksia
• Pekka Ervamaa, elokuvantekijä ja valokuvaaja: palavia kasveja
• Antti Laitinen, installaatioita ja valokuvia: reikä metsässä
• Hanna Saarikoski, maalauksia ja videoita: yhtäkkiä on ilta
• Tommi Toija, veistoksia, Pissapoika, Badbadboy: Muukalaiset -ryhmä
• Antero Kare, muinaisuus: suurreliefi Myanndash -joki
• Heikki Paakkanen, grafiikkaa ja esineteoksia: prässinä traktori
• Nora Paakkanen, keramiikka-artesaani: vierasjoukko
• Marika Jensen, ruukkuja ja historiallisten uunien pienoismalleja
• Pirjo Lautiainen, keramiikka-artesaani: suurvateja
• Keanne van de Kreeke, taiteilija ja kuvittaja: ihmissatuja pikkukummituksille
• Marjukka Malkki, ihmiskehon muotoja, veistoksia
• Anne Turkulainen, maalauksia, oksien elämänviivat
• Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, kuvanveistäjäliiton puheenjohtaja ex.: Autokulta
• Pilvari Pirtola, tohtorikoulutettava Taideyliopistossa.

Antero Kareen teoksen edessä on joukko Tommi Toijan ”pikku ukkeleita”.

Tommi Toijan teos.

Antero Kareen veistoksia.

Antero Kareen teos.

Yksityiskohta Antero Kareen teoksesta.

Vanhan Kivimeijerin seinätkin ovat hyvin taiteellisen näköisiä.

Kivimeijerin lisäksi teosten esittelyyn käytetään ulkotilaa. Piha-alueelle yhdistys rakentaa myös seitsemän keramiikka-uunin patteriston ja teosten valmistamista varten teltta-alueen. Kurssit ja luennot ovatkin olleet näyttelyjen ohella yhdistyksen vetonauloja.

Tänä vuonna on tarjolla keramiikkakursseja, maalauskurssi ja työsymposiumeja. Klassikkoperinteenä ovat Rakufestivaalit, joiden ajankohta tänä vuonna on 15.–17.7. Paikalle pääsee myös työskentelemään omatoimisesti.

Uuni keramiikan mustasavupoltolle.

Someron Kivimeijerin osoite on Turuntie 1034, Pyöli (vanhaa Turuntietä, Hämeen Härkätietä, noin 11 km Somerolta.)

Kivimeijeri on avoinna joka päivä klo 12.00–18.00.

Pääsymaksut: aikuiset 10 euroa, lapset 5 euroa, alle 7 v. ilmaiseksi.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Onnea Logomo, 10 vuotta!

Logomo. Kuva: Logomo/Riikka Kyläheiko.

Luovien alojen tapahtumakeskus Logomon 10-vuotissyntymäpäiviä ja samalla Turku 2011 -merkkipäivää vietetään 20.11.2021. Olen ollut viettämässä Logomossa niin perheen kohokohtia, työhön liittyviä palavereja ja tapahtumia kuin konsertteja ja muita vapaa-ajan tapahtumia.

Kymmenen vuotta sitten Turku vietti Euroopan kulttuurikaupunkivuottaan. Kaupunki sai uuden tapahtumapaikan, kun tuolloin otettiin käyttöön vuonna 1876 rakennetusta entisestä VR:n konepajasta muokattu monitoimitila. Siitä tuli kulttuurin, taiteen ja luovien alojen tapahtumakeskus Logomo. Euroopan kulttuuripääkaupunkistatukseen liittynyt Turku 2011 -ohjelma tarvitsi toteutuakseen uusia ja muuntautumiskykyisiä tiloja.

Logomo hallinnoi ja vuokraa tiloja sekä pitkäaikaiseen toimitilakäyttöön että lyhytaikaisille tapahtumille. Pitkäaikaista vuokrattavaa tilaa löytyy noin 10 000 neliötä. Konttori– ja Byrå-toimitiloista löytyy noin 80–90 yritystä ja 400 työntekijää. Sieltä löytyy tilaa myös taiteilijoille; näiden vuokrauksesta ja hallinnoinnista vastaa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö.

Logomon päädystä pääsee Konttorin tiloihin. Kuva: Logomo/Aino Suni.

Logomon rouheaa seinäpintaa.

Talven tunnelmaa Logomon pihalla.

Monet askeleet vievät Logomoon.

Tapahtumakeskuksessa on kaksi ravintolaa. Kitchenissä on tarjolla arkisin lounasta ja lauantaisin brunssia ja Teatro palvelee tapahtumien etkoilla ja jatkoilla.

Punahehkuinen lupaus Theatron seinällä.

Theatrosta löytyy myös Äkkilähtökioski.

Tiimipalavereja, kokouksia ja juhlia

Itselläni on paljon muistoja Logomosta. En enää muista, milloin kävin siellä ensimmäistä kertaa ja miksi. Työhön liittyviä tilaisuuksia ovat ainakin olleet monet tiimipalaverit ja yhteistyökumppaneiden kanssa pidetyt kokoukset sekä yhden hankkeen päätöstilaisuuskin tuli sinne järjestettyä. Noin vuoden ajan olin myös vuokralaisena Logomon Byråssa, kun tartuin edulliseen tarjoukseen työtilasta tai oikeammin pöytäpaikasta.

Tilojen esittelyn yhteydessä pääsimme käymään myös sellaisissa paikossa, joihin yleisö ei normaalisti pääse. Tuolloin näimme muun muassa Voice of Finland -lähetystä varten valmiina olevan lavan ja pääsin istahtamaan hetkeksi tähtivalmentaja Michael Monroen tuoliin.

Televisiosta tuttu Voice of Finland -kilpailun esiintymislava ja katsomo päiväasussaan.

Pääsin istahtamaan tähtivalmentajan tuoliin. Kuvan otti tiloja esitellyt logomolainen.

Logomon lavalla on myös keskimmäinen lapseni Arttu saanut päähänsä ylioppilaslakin, ja me olemme päässeet tunnelmoimaan Gaudeamus igitur -laulun myötä. Nuorin lapsemme Maiju vietti Logomossa vanhojen tanssejaan ja me valtasimme eturivin paikat hyvissä ajoin.

Lakit ovat valmiina ojennettaviksi Kupittaan koulun ylioppilasjuhlassa.

Logomo-salin lattia odottaa Puolalan koulun ”vanhoja” pyörähtelemään. Me valtasimme hyvissä ajoin eturivin paikat.

Maiju-tyttäreni poseerasi vanhojen tanssien jälkeen ikimuistoisen päivän päätteeksi.

Konsertteja ja tapahtumia

Konserteista mieleen ovat jääneet Hectorin konsertti sekä The Simon & Garfunkel Story.

Hectorin konserttiin luotiin tunnelmaa taustakuvilla ja valoilla.

Lava odottaa The Simon & Garfunkel Storyn esiintyjiä.

Logomossa järjestettiin Kulttuurigaala vuonna 2017. Kuva: Logomo/Ralph Larmann.

Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n Vuoden Luontokuva -festivaali on pidetty Logomossa vuonna 2016 sekä viime vuonna poikkeusjärjestelyin iskusanoina käsidesi, maskit ja turvavälit.

Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Logomossa vuonna 2016.

Koronakesinä 2020 ja 2021 Logomon terassilla eli ulkoalueella järjestettiin konsertteja niin, että yleisöllä oli pöytäpaikat. Kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa trioa Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki. Se oli oiva tilaisuus kuivan ja eristäytyneen koronakevään jälkeen ja tuntui, että esiintyjätkin olivat iloisia keikastaan.

Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki Trio esiintyi Logomon terassikesässä vuonna 2020.

Logomo ja Turku 2011 juhlivat 20.11.2011

Logomon syntymäpäiväjuhlia ja samalla myös Turku 2011 -merkkipäivää vietetään lauantaina 20.11.2021. Talo on täynnä ohjelmaa aamusta yömyöhään. Päivällä vietetään avoimien ovien päivää, joka sisältää taikuutta, sirkusta, elokuvaa ja taidetta klo 10–15.

Klo 15 on Logi salissa mielenkiintoinen tilaisuus nimellä Saimi ja Johanna – Kaikilla väreillä feat. Michael Monroe. Siinä kaksi vahvaa naista, Saimi Hoyer ja Johanna Oras, kertovat ystävyydestä, elämästä ja yrittäjyydestä. Huikean lisän tuo akustisella kitarallaan ikirokkari Michael Monroe.

Illemmalla kuunnellaan musiikkia ympäri taloa olevilla lavoilla. Iltabileet alkavat klo 20 ja kestävät aina aamuyöhön asti. Esiintyjinä nähdään mm. Turku Rock Academyn kasvatteja. Ohjelmassa on myös Flame Jazz -konsertti. Lisäksi Lenni-Kalle Taipale luotsaa lavalle joukon Suomen tähtiartisteja, joiden nimet paljastuvat vasta konsertissa.

Logomon tilaisuuksissa on ollut 16.11. alkaen käytössä koronapassi.

Koko vuoden 2021 ajan Turussa on juhlittu kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä kulttuuripääkaupunkivuoden hengessä lukuisine tapahtumineen ja julkisine taideteoksineen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Lisänsä ovat myös antaneet kaupungin omat kulttuurilaitokset tarjoamalla parastaan.

Vuoden tavoitteena on ollut tuoda esiin kulttuuripääkaupunkivuoden jättämiä pysyviä jälkiä sekä rakentaa siltaa vuoteen 2029, jolloin Turku täyttää 800 vuotta.

Sillasta puheen ollen

Logomonsilta häämötti keskeneräisenä vuoden 2020 kesällä.

Sopivasti ennen synttärijuhlia ehti valmistua myös paljon puheenaihetta myöhästymisensä ja kohonneiden kustannustensa vuoksi antanut ratapiha-alueen ylittävä Logomonsilta. Se otettiin käyttöön keskiviikkona 3.11. kello 14.00. Silta on tehty kävelysillaksi, jossa pyöriä tulee taluttaa.

Vuonna 2016 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti Jousi-niminen ehdotus, jonka perusteella silta on toteutettu. Voittaneen kilpailuehdotuksen oli laatinut VR Track Oy arkkitehtikumppaninaan C&J Arkkitehdit Oy. Valaistuksen on suunnitellut Lighting Design Collective Oy.

Ensikävelyni sillalla on vielä tekemättä. Kenties käytän sitä, jos menen 10-vuotisjuhliin.

Logomonsilta valmiina. Kuva: Turun kaupunki/Eelis Lynne.

Onnittelut pyöreistä vuosista, Logomo! Olkoon tulevaisuutesi valoisa ja tapahtumarikas.

Lue myös: Vuoden Luontokuva 2020 -festivaali koronamoodissa.

Niin kuin taivaassa – teatterin lavalla ja katsomossa

Palvelu/tuote saatu: Helsingin Kaupunginteatteri*

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuvassa Tuukka Leppänen ja Oona Airola. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Helsingin Kaupunginteatterin Niin kuin taivaassa -esitys on taattua Jakob Höglund -laatua.

Ensimmäisen kirjamessupäivän torstain 28.10. jatkoksi illan ohjelmaan sopi teatteriesitys. Olin varannut majoituksen läheltä Helsingin Kaupunginteatteria, joten kulku sinne ennen ja jälkeen teatterin sujui kätevästi kävellen.

Höglundin houkuttamana

Halusin nähdä Helsingin Kaupunginteatterin musikaalin Niin kuin taivaassa. Olen nähnyt elokuvankin jo vuosia sitten, mutta suurimpana vetovoimatekijänä oli esityksen ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund, jonka aikaansaannoksia olen nähnyt aikaisemmin, Kalevalan Åbo Svenska Teaterissa ja Cabaretin Turun Kaupunginteatterissa. Olen tunnustautunut hänen fanikseen, niin upeita nuo teatterikokemukset ovat olleet.

Jakob Höglund on saanut työstään tunnustusta paitsi katsojilta, myös Svenska Kulturfondenilta. Hän sai säätiön suuren kulttuuripalkinnon vuonna 2020. Perusteluissa häntä kuvaillaan tekijäksi, joka ”ylittää rajoja ei tyyli- ja taidelajien välillä ja haastaa perinteistä teatteritaidetta.”

Ohjaaja ja koreografi Jakob Höglund. Kuva: Tage Rönnqvist.

Elokuvasta musikaaliksi

Elokuvan Niin kuin taivaassa (Så som i himmelen) ohjasi ruotsalainen Kay Pollak (s. 1938) vuonna 2004. Käsikirjoituksen siihen on tehnyt Carin Pollak yhdessä Anders Nybergin ja Ola Olssonin kanssa. Musiikin on säveltänyt Ruotsin tunnetuin Euroviisu-säveltäjä Fredrik Kempe. Laulujen sanat ovat Carin Pollakin ja Fredrik Kempen. Elokuva menestyi kansainvälisesti ja se oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi vuonna 2005.

Kantaesitys Så som i himmelen oli Oscarsteaternissa Tukholmassa vuonna 2018. Käsikirjoitus oli Kay ja Carin Pollakin ja mukana oli myös Edward af Sillén, säveltäjänä Fredrik Kempe, laulujen sanat Carin Pollak ja Fredrik Kempe ja ohjaus Markus Virta.

Kaupunginteatteria varten käsikirjoituksen on suomentanut Aino Piilola ja laulut Maija Vilkkumaa.

Suuresta maailmasta kotiseudulle

Teatterin ohjelmaesityksessä kerrotaan juonesta seuraavasti: ”Musikaali kertoo menestyneen kapellimestarin Daniel Daréuksen paluusta lapsuuden kotiseudulleen pieneen pohjoisruotsalaiseen kylään. Terveysongelmista kärsinyt huippumuusikko haluaisi elää hiljaiseloa, mutta löytää pian itsensä johtamasta kyläläisten kirkkokuoroa, ja keskeltä värikästä ja elinvoimaista yhteisöä. Monenkirjavan maalaiskuoron joukosta löytyy paitsi ystäviä, myös vanhoja haavoja ja lopulta todellinen rakkaus.”

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuvassa Tuukka Leppänen – Kuva Otto-Ville Väätäinen.

Pietarsaaressa kasvaneella Jakob Höglundilla on kokemusta kirkkokuoroista, joista hän kertoo löytäneensä yhteisöllisyyden ja ilon aivan kuin näytelmän Ljusåkerin ihmiset. Hän kertoo, että tämän musikaalin ohjaaminen on ollut hänen suuri unelmansa aina siitä lähtien, kun hän näki sen Oscarsteaternissa Tukholmassa. Tai pikemminkin pakkomielle.

Musikaalin näkeminen sai hänet ajattelemaan myös omaa tulevaisuuttaan ja hänelle oikeaa paikkaa: ulkomailla vai kotimaassa? Pohdinnat ohjasivat hänet Suomeen ja Helsingin Kaupunginteatteriin kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Hän on nyt myös Lilla Teaternin taiteellinen johtaja.

Sata tapaa käyttää pylväitä ja laatikoita

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Lavastus suurella näyttämöllä on minimalistista, mutta vaikuttavaa. Se muodostuu enimmäkseen mustista pylväistä ja valkoisista laatikoista, joista saadaan nopeasti ja näyttävästi erilaisia tiloja metsästä kirkkosaliin. Lavastajana on Sven Haraldsson, jonka kanssa ohjaaja on tehnyt aiemminkin yhteistyötä, muun muassa Turun Cabaret-esityksessä.

Yksinkertaiset elementit yhdistyvät Jakob Höglundin tekniikkaan, jossa ”näyttelijät ja esineet yhdessä muodostavat lavastuksen, ja jatkuva liike ja muuntuvat kehot luovat uusia todellisuuksia.”

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuvassa Oona Airola ja Tuukka Leppänen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Lisätehoa tuovat valot, videotehosteet ja varjoteatteri. Puvustuksesta vastaa Samu-Jussi Koski.

Musikaali – suuren ryhmän työn tulos

Teatterin musikaaliin meneminen ei ole mitenkään halpaa. Otsaan saattaa syntyä pieni ryppyjono, kun katselee teatterin hinnastoa. Niin kuin taivaassa -musikaalin lippujen hinnat permannolla hipovat jo yhdeksääkymppiä (88 €/ 83 € (parveke) / 22 € (aitiopaikat: osittainen näkörajoite). Pariskunnalta se tekee lähes 200 euroa yhden illan kulttuurinautinnosta, jos vaikka ostaa ohjelman sekä nauttii väliajalla leivoskahvit.

Hintaan suhtautuu ymmärtävämmin, kun katselee käsiohjelmasta esitykseen osallistuneiden nimilistaa. Se on suuri jo tarinan synnyttämisestä alkaen – käsikirjoittajista säveltäjiin, laulujen sanoittajiin ja suomennoksiin sekä esityksen toteutuksen suunnittelijoihin.

Näyttelijäjoukkoakin rooleissa on puolenkymmentä ja heille on vielä varanäyttelijät, ns. understudyt ja swingit. Mukana on myös lapsinäyttelijöitä, joita on kaksi tai kolme yhtä roolia kohden. Kapellimestari Eeva Konnulla on noin 20 hengen muusikkojoukko ohjattavanaan.

Lisäksi noin satakunta henkilöä on osallistunut esityksen toteuttamiseen tarpeiston, lavastuksen, puvustuksen, naamioinnin, valojen, äänen ja käsiohjelman saralla. Tarpeen ovat myös kuiskaaja sekä lastenhoitajat, kun nuorimmat lavalla olijat ovat 7-vuotiaita.

Valoja ja varjoja

Helsingin Kaupunginteatteri – Niin kuin taivaassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Musikaalin tarina korostaa musiikin voimaa, yhteisöllisyyttä, toivoa ja elämäniloa. Mukana on myös tummia sävyjä sairastumisesta, kiusaamisesta, perheväkivallasta ja uskonnollisesta ahdasmielisyydestä. Ja loppu on surullinen. Paikoin oli nenäliinalle käyttöä, se täytyy tunnustaa.

Monet koronan vuoksi teatterin väliin jättäneet saattoivat tuumia itsekseen illan aikana, että olo on kuin taivaassa. Kotoa on päästy vihdoin kulttuurin pariin.

Samassa tunnetilassa lienee koko ensemble. Jakob Höglund tiivistää käsiohjelman tekstissä esiintyjien tunnelman: ”Rakas yleisö! Tänään seisomme edessäsi ja olemme valmiita tekemään sitä, mikä on ollut niin pitkään kiellettyä. Kädet toistemme ympärillä laulamme sydämien ilossa, ja silloin katto nousee taivaisiin. Tervetuloa.”

Teatterin esittelyssä luvattiin, että ”tämä elämänvoimainen, koskettavia kohtaloita ja vapauttavaa iloa sisältävä tarina tarjoaa katsojalle lämpöä ja balsamia sielulle.” Sen se totisesti tarjosikin.

Seuraavaksi pitääkin mennä katsomaan Lilla Teaterniin Jakob Höglundin ohjaama musikaali Once.

Lue myös: Kalevala på svenska ja Mua kutsuu Cabaret.

*Sain teatterista kaksi bloggaajalippua.

Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.

Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.

Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.

Kairo since 1932

Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.

Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.

Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.

Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.

Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.

Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.

Mielenkiintoinen installaatio Kairon portaiden ylätasanteella.

Teetä ja pirtua rantaporukalle

Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.

Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.

S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.

Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.

Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.

Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria

Kairo – kaikille rauhan etsijöille.

Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.

Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.

Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.

Kotka Jazzin East Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.

Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”

Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.

Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.

Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.

Tutustu kairoamisen sääntöihin

Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.

Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.

Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret

Lava odottaa vielä soittajia.

Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.

Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.

Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.

Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.

Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.

Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.

Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”

Yhteystiedot, pöytävaraukset ja tilaukset:
Ravintola Kairo
Satamakatu 7, 48100 Kotka
Puh. 0400 507 188
kairo@kymp.net

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.