Nyt luetaan! Menossa on Lukuviikko. Jospa uppoutuisit hyvän mielen kirjaan ja unohtaisit hetkeksi arjen?
Valtakunnallista Lukuviikkoa vietetään 22.–28.2.2024. Se on vuosittainen lukemisen ja lukutaidon teemaviikko, jonka järjestäjänä on Lukukeskus. Viikko antaa näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kaikenikäiset kirjojen pariin.
Tänä vuonna Lukuviikon teemana on kohtaaminen. Teemasta kerrotaan näin: ”Lukukokemusten myötä maailmat kohtaavat, opimme uutta ja ymmärrys, solidaarisuus ja empatia kasvavat. Ihmisten kohtaaminen voi tapahtua niin fyysisessä tilassa kuin virtuaalisestikin, esimerkiksi lukupiirissä, kirjailijavierailulla tai sosiaalisessa mediassa.”
Hyvän mielen kirjaristeilyltä lukuvinkkejä
Kuva: Hyvän mielen kirjaristeily/WSOY/Eckerö Line.
Risteilyllä olivat mukana kirjailijat Maija Kajanto, Liina Putkonen, Hanna Velling, Ilona Tuominen, Helena Steen, Oona Pohjolainen ja R. M. Rosenberg. Aiheina olivat muun muassa pikkupaikkakuntien viehätys, itsensä löytäminen, historian havina, rakkaus ja lukeminen. Juontajana ja haastattelijana oli toimittaja Minna Kuukka. Myynnissä oli näiden ja muiden kirjailijoiden teoksia.
Hyvän mielen kirjaristeilyn ohjelma.
Kirjoja oli myynnissä koko pöydän täydeltä, hinnat 10 eurosta 20 euroon. Osallistujat saivat mukaansa lahjakassin, jossa oli kaksi pokkaria.
Minulle kirjailijoista oli tuttu vain Maija Kajanto, jolta olen lukenut pari kirjaa. Hän on toimittaja ja viestinnän ammattilainen, jonka Kahvila Koivu -sarjassa ovat ilmestyneet kirjat Korvapuustikesä, Taatelitalvi, Sahramisyksy, Sitruunakevät ja Kardemummajoulu (marraskuussa 2024).
Helena Steen on Englannissa asuva suomalainen filosofian maisteri ja perheenäiti, joka kirjoittaa 1930-luvun Englantiin sijoittuvaa Parempaa väkeä -sarjaa. Siitä on ilmestynyt jo kolme osaa: Paikka hyvässä perheessä (Minerva, 2021) ja Herrasväen kartanossa (Minerva, 2022) ja Tehtailijan rouva (Minerva, 2024).
R. M. Rosenberg (Riikka-Maria Rosenberg) on historioitsija ja kirjailija, jonka tuoreinta tuotantoa ovat Hakoisten naiset -sarjassa julkaistut osat Hakoisten Anna (Tammi, 2022) ja Vapaaherratar (Tammi, 2024). Kirjat sijoittuvat 1700-luvulle.
Minna Kuukka haastattelee R. M. Rosenbergia ja Helena Steenia historiallisten romaanien kirjoittamisesta.
Liina Putkonen on Helsingissä asuva toimittaja ja monipuolinen kirjailija, joka aloitti uransa dekkarilla, mutta kirjoittaa nyt maalaisromanttista Kielokoski-sarjaa, jossa ovat ilmestyneet kirjat, Unohdettujen unelmien kirjasto, (Tammi, 2023), Varastettujen hetkien puutarha, (Tammi, 2024), Hiljaisten tarinoiden tupa, (Tammi, 2024).
Helsinkiläinen Hanna Velling on muun muassa vapaa toimittaja. Häneltä on ilmestynyt useita hyvän mielen romaaneja. Velligin uusimpia teoksia ovat Välikausia (Bazar, 2022). Siivousta ja sydämen asioita (Bazar), Pieni puoti Punavuoressa (Bazar, 2024) ja Pikkupakkasia ruukkikylässä (Bazar, 2024).
Turkulainen opettaja Ilona Tuominen kirjoitti ensin pari trilleriä, mutta vaihtoi sitten lajia. Kortteli-nimisen hyvän mielen romaanisarjan aloitti Seurustelusalaliitto (Bazar, 2023). Sarjan toinen osa Normipäivä (Bazar, 2024) jatkaa tätä sarjaa, jossa kerrotaan turkulaisen puutaloyhteisön elämästä.
Ilona Tuominen signeerasi kirjaansa.
Kuopiolaislähtöinen Oona Pohjolainen on media-alan ammattilainen ja kirjailija, jolta on julkaistu aikaisemmin Adile Sevimlin kanssa kirjoitettu palkittu Kärsimyskukkauuteaddiktio (Otava, 2022). Pohjolaisen tänä vuonna ilmestynyt romaani Äkkimakea (Kosmos, 2024) kartoittaa julkkiskulttuurin pimeitä puolia.
Ensi syksynä dekkariristeily
Useissa keskusteluissa tuli esille lukeminen tapana rentoutua ja palautua arjen stressistä. Hyvän mielen kirjallisuus, tai usein käytetyt englantilaiset termit chick lit – ja feelgood-kirjallisuus, suo eräänlaisen pakopaikan ja ovat eskapismia, jolle on nykypäivänä entistä enemmän tarvetta, kun uutiset meiltä ja maailmalta meinaavat musertaa mielen.
Hyvän mielen kirjaristeily oli hyvä tapa tutustua uusimpaan kevyen kirjallisuuden valikoimaan. Paikkana oli M/S Finlandian Bar Nosturi. Etualan pöydät oli varattu kirjaohjelman seuraajille. Äänentoisto oli hyvää ja haastattelut kuuluivat, mutta niiden seuraamista haittasi hiukan muun baariyleisön keskustelun sorina.
Aikaisemmin on järjestetty dekkariaiheinen risteily ja sellainen on tulossa myös ensi syyskuussa (14.9).
Uppoudu vaihteeksi kirjaan
Jos kirjat ovat unohtuneet sinulta viime aikoina tv-sarjojen tai äänikirjojen vuoksi, niin kokeile, miltä tuntuu uppoutua kirjaan. Voin suositella.
Lukuviikolla on pitkät perinteet, sillä sitä on juhlittu jo yli 40 vuotta. Perinne aloitettiin Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997.
Löydät tästä blogista kirjavinkkejä lähinnä matkakirjallisuuteen. Vuoden 2021 Lukuviikon kunniaksi esittelin yhden matkakirjan päivässä. Niistäkin postauksista voit löytää lukuvinkkejä.
Turussa on tarjolla kevään ja kesän aikana runsaasti kulttuurin iloja niin teattereissa, taidemuseoissa, festareilla kuin muissakin tapahtumissa. Tässä pieni poiminta kiinnostavasta hengenravinnosta.
Monipuolisessa näyttelyssä nähdään valokuvia, videoita, installaatioita, piirroksia ja veistoksia taiteilijan koko uran ajalta. Näyttelyn tiedotteessa todetaan: ”Susirajan teosten keskiössä ovat arkipäiväiset esineet, joiden kautta syntyy teosten omaperäinen huumori ja surrealistista lähestyvä tunnelma, mitä oivaltavat teosnimet vahvistavat.”
Iiu Susiraja asuu ja työskentelee Turussa. Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta vuonna 2012 ja Kuvataideakatemiasta vuonna 2018.
Näyttelyn yleisöopastuksia on tarjolla suomeksi sunnuntaisin klo 14 ja ruotsiksi vielä 28.4. ja 12.5. klo 15.
Alvar Gullichsenin näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa
Aboa Vetus & Ars Nova -museossa on esillä 19.5.2024 saakka kuvataiteilija, muusikko ja tuottaja Alvar Gullichsenin Kosmos-näyttely. Hän on viimeisen kymmenen vuoden ajan hän on maalannut geometrisia tilallisia maalauksia.
Kosmos-näyttely on esillä Aboa Vetus Ars Nova -museon kahdessa kerroksessa. Se on poikkeuksellisen laaja katsaus Gullichsenin tuotantoon, mukana on yli 70 teosta: varhaisia sarjakuvamaisia maalauksia, lujitemuoviveistoksia, luonnosmaisia guassimaalauksia, suurikokoisia geometrisia maalauksia sekä veistoksia.
Lou Salomé -näytelmä Turun Kaupunginteatterissa
Kuva: Turun kaupunginteatteri.
Turun Kaupunginteatteri nostaa esiin historian unohtaman anarkistin, Lou Salomén (1861–1937). Aina Bergrothin kirjoittama näytelmä kertoo edelläkävijästä, joka oli radikaali ajattelija, oman elämäntapansa valinnut ja tiensä älykköpiireihin raivannut filosofi, psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän lienee vaikuttanut aikalaistensa Nietzschen, Freudin, Réen ja Rilken historiaan jääneisiin ajatuksiin. Nimiroolissa nähdään Linda Hämäläinen ja ohjaajana on Liisa Mustonen.
Lou Salomé ei jäänyt historiankirjoihin ja hänen jälkeensä jäi hiljaisuus ja hyvä kysymys: Miksi me emme tunne Lou Saloméa? Ja ajatusta voi jatkaa siihen suuntaan, että keitä muita omaan aikaansa vaikuttaneita naisia emme tunne?
Tubecon
Turusta tulee Suomen somepääkaupunki, kun Tubecon rantautuu Logomoon lauantaina 4.5.2024. Tapahtuma rakentuu YouTuben ympärille, ja siellä YouTubeen videoita tekevät henkilöt eli tubettajat ja heidän faninsa kohtaavat.
Koko perheen tapahtumassa fanit pääsevät tapaamaan vaikuttajia reaalimaailmassa. Mukana ovat muun muassa Ella ja Helmi, Cessunen + Sari Aalto, KOUKUS, Toimistopojat, Lakko, Satusetä + Branu, KakkuH, Applezz, MrRockis, Jennysvoices, Namikolinx, Carola ja Berta, Robbe ja Aino Hyöky, Niko ja Santtu, Paqpa ja Iha Just Imus. Ja juu, valehtelisin, jos väittäisin tuntevani nämä vaikuttajat; en liene heidän kohderyhmäänsä.
Tubecon viettää nyt 10-vuotisjuhlavuottaan ja ohjelma kerrotaan olevan todella runsas. Ovet aukeavat klo 9.00 ja tapahtuma päättyy klo 19.00.
Perjantaina 3.5.2024 Logomossa järjestetään Suomen suurin vaikuttajagaala Tubecon Awards 2024, jossa palkitaan vuoden parhaat vaikuttajat, sisällöntuottajat ja muita alan ammattilaisia.
Finfringe-festivaali 2024
Kuudetta kertaa järjestettävä kansainvälinen ja moniääninen itsenäisen esittävän taiteen Finfringe–festivaali nähdään jälleen Turussa keskiviikosta sunnuntaihin 8.5.2024–12.5.2024. Se on yllättävä esitysfestivaali lukuisine kansainvälisine ja kotimaisine esityksineen. Viiden päivän aikana on tarjolla enintään tunnin pituisia esityksiä teatteria, tanssia, sirkusta, stand-uppia, komediaa, monitaidetta ja performansseja.
Esityksiä nähdään Åbo Svenska Teaterissa (ÅST), Turun Kaupunginteatterissa, Linnateatterissa ja Hansakorttelissa. Lisäksi Turun Kauppatorille nousee festivaalinäyttämönä toimiva teltta.
Kuva: Finfringe / Jussi Virkkumaa.
Turun Vartiovuoren kesäkonsertit
Turun Kesäteatterin tiloissa Vartiovuorella järjestetään kuusi kesäkonserttia. Sunnuntaisin alkuillasta järjestettävissä konserteissa esiintyvät Kaseva, Antti Railio, Heikki Silvennoinen, Sir Elwoodin hiljaiset värit, Diandra ja Pauli Hanhiniemi. Ensimmäinen konsertti pidetään sunnuntaina 30. kesäkuuta ja viimeinen sunnuntaina 11. elokuuta.
Turun kesäteatterin näyttämö ja katettu katsomo yhdessä Vartiovuorenpuiston kanssa tarjoavat oivat puitteet kesäkonserttien järjestämiselle.
Konserttien kahvilapalveluista vastaa suosittu Cafe Ankka, joka on tunnettu muun muassa Turun parhaina pidetyistä munkeistaan. Tänä vuonna 20-vuotissyntymäpäiviään juhliva kesäkahvila jatkaa lisäksi toimintaansa normaalisti Martinsillan kupeessa Aurajoen rannalla.
Konsertit järjestää turkulainen ohjelmatoimisto GramoPop Oy yhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa. . Sunnuntaisin järjestetävät konsertit alkavat klo 17.
30.6. Kaseva Tänään – Eilen 50 vuotta -kiertue
7.7. Antti Railio
14.7. Heikki Silvennoinen 70 v. juhlakonsertti
28.7. Sir Elwoodin hiljaiset värit
4.8. Diandra
11.8. Pauli Hanhiniemi
Kasevaa voisi mennä kuuntelemaan ihan vain nuoruusvuosien nostalgian vuoksi.
Musiikkinäytelmä perustuu norjalaisen Thorbjørn Egnerin vuonna 1955 kirjoittaman lastenromaaniin. Klassikkoseikkailu kertoo rauhaisasta Kardemumman kaupungista asukkaineen. Kardemummassa hiippailee kuitenkin kolme veijaria. Rosvojen rooleissa velmuilevat mainiot veijarit Markus Niemi (Kasper), Thomas Dellinger (Jesper) ja Joonatan Perälä (Joonatan).
Ensi-ilta on 14.6.2024 ja esitykset 10.6.–10.8.2024. Liput ovat myynnissä Lippupisteen kautta.
Tall Ship Race
Aluksia Aurajoessa. Kuva: Turun kaupunki, Seilo Ristimäki.
Turku on yksi kuudesta Itämeren Tall Ships Races’n isäntäsatamasta, kun suuret purjelaivat saapuvat Aurajokeen torstaista sunnuntaihin 18.–21.7.2024. Tapahtuma-alue Aurajoen alajuoksulla avataan yleisölle jo tiistaina 16.7.
Maailman merillä järjestettävä tapahtuma saapuu Itämerelle joka neljäs vuosi. Turkuun on ilmoittautunut saapuvaksi jo yli 60 alusta. Aluksilla on toukokuuhun asti aikaa ilmoittautua tapahtumaan.
Tapahtumaan odotetaan jälleen jättiyleisöä. The Tall Ships Races näyttäytyy Aurajoen alueen lisäksi Turun keskustan tuntumassa. Luvassa on perinteisesti miehistön kilpailuja ja paraati, mutta myös kaksipäiväinen Slot Festival-musiikkifestivaali.
Slot Festival
Turun linna. Kuva: Turun kaupunki / Mika Kurkilahti.
Ensimmäistä kertaa järjestettävä Slot Festival valtaa Turun Linnanpuiston 19.–20.7.2024. Festivaalin ohjelmassa on kansainvälisiä tähtiartisteja ja kovia kotimaisia esiintyjiä, joissa on mukana myös hieman nostalgiaa.
Perjantaina 19.7.2024: Sugababes, Paloma Faith, Hanson, Egotrippi, Vesterinen Yhtyeineen, Scandinavian Music Group & Ikuiset ystävät
Lauantaina 20.7.2024: The Cardigans, Aqua, Jake Shears, Don Huonot, Kwan ja Titiyo X Sunnan
Don Huonot. Kuva: Ville Juurikkala.
Taiteiden yö
Turun Taiteiden yö järjestetään tänä kesänä jo 35. kerran, ja se on kestoltaan pisin yhtäjaksoisesti Turussa järjestetty taidetapahtuma. Ajankohtana on torstai 15. elokuuta. Tapahtumia on laajasti ulko- ja sisätiloissa. Erityisesti voin suositella nykyisen Grädda-ravintolan piha-aluetta, jossa järjestetään ruotsinkielistä Konstens Natt -ohjelmaa.
Konstens Natt -ohjelmaa järjestetään Piispankadulla Grädda-ravintolan suojaisessa pihapiirissä.
Suomen tiedekustantajien opintomatka Lontooseen oli kirjanystävän toivematka. Tutkimme kirjoja kirjamessujen lisäksi myös kirjakaupoissa.
Olympia London -messukeskus täyttyi kustantajista ja muusta kirja-alan väestä 12.‒14.3.2024.
Olimme opintomatkalla tiistaista perjantaihin 12.‒15.3.2024. Keskiviikkoaamuna suuntasimme kirjamessuille. The London Book Fair järjestettiin Olympia London -messukeskuksessa Kensingtonissa (Hammersmith Road). Ovella oli melkoinen jono jo heti yhdeksän jälkeen, mutta pääsimme kulkemaan näytteilleasettajien sivuovesta.
Tulijoilla piti olla mukanaan tulostettu nimilappu, johon sai kotelon kaulanauhoineen. Kotelon materiaali oli fiksusti ruskeaa pahvia tavanomaisen muovin sijasta. Takin jättäminen säilytykseen maksoi kaksi puntaa. Narikkalappua ei annettu, vaan kävijä kirjasi puhelinnumeronsa tablettiin ja sai kohta tekstiviestin, joka toimi kuittina ja ”narikkalappuna”. Innovatiivista tämäkin.
Kävijäkortti muodostui kotona tulostetusta nimilapusta ja pahvisesta kotelosta.
Ammattilaisille suunnatuilla Lontoon kirjamessut on tarjolla myös paljon oheisohjelmaa seminaareista kirjailijahaastatteluihin. Osallistuimme torstaina Research and Scholarly Publishing Forum -konferenssiin. Kolmen päivän messulippu maksoi 86,40/96 puntaa ja konferenssiin osallistuminen 246 puntaa.
Kirja-alan globaali markkinapaikka
Puolan osasto oli näyttävä. Tarjolla oli kirjainfon lisäksi meheviä ja isoja omenoita.
Lontoon kirjamessut ovat globaali kirja-alan markkina- ja verkostoitumispaikka. Niille osallistuu vuosittain noin tuhat näytteilleasettajaa eri puolilta maailmaa, tänä vuonna luku oli 1 030. Messuosastoja on kahdessa kerroksessa.
Kiinalla ja eräillä Lähi-idän mailla oli näyttävät osastot. Maakohtaisia osastoja oli ainakin Virolla, Italialla, Saksalla, Puolalla, Romanialla ja Yhdysvalloilla. Suomi näkyi messuilla vain parin näytteilleasettajan verran (Aatos Editions, Bonnier Rights Finland ja Elina Ahlbäck Literary Agency).
Mikael Lilius esitteli messuilla Aatos Editions -kustantamonsa kirjoja, jotka julkaistaan englanniksi.
Messujen pressihuoneessa tapasin Lotta-Sofia Saahkon, joka kertoo olevansa globaali tarinankertoja. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa karjalaisuudesta ja ulkosuomalaisuudesta, joista viisi aikuisille ja kaksi lapsille. Kirjamessuille hän kertoi tulleensa oppiakseen alaa.
Kustantajien rinnalla esillä olivat myös omakustanteita tekeviä kirjailijoita palvelevia yrityksiä. Näytteillä oli satoja kirjoja, jotka oli saatettu valmiiksi ilman kustantamoa.
Omakustannekirjoja.
Suositut esitykset
Messujen seminaarit ja esitykset olivat hyvin suosittuja ja siihen nähden esiintymispaikat olivat suhteettoman pieniä. Main Stage -esityspaikka veti vain 170 henkeä ja sinne halukkaista kertyi kymmenien metrien jono hyvissä ajoin ennen esitystä. Luovuin heti kättelyssä menemästä tekoälyn vaikutusta käsittelevään tilaisuuteen (Transforming the Future of the Written Word with Artificial Intellligence (AI)).
Toivoin vielä pääseväni Cover Meeting -tilaisuuteen, jossa käsiteltiin kirjojen kansien roolia ja suunnitteluprosessia, mutta tilan istumapaikat olivat jo täynnä. Jäin hetkeksi seisomaan ja kuuntelemaan, mutta luovutin melko pian.
Cover Meeting -esitykseen oli tarjolla enää seisomapaikkoja.
Kirjabisnes on vielä voimissaan
Kävijämäärää ei ole tiedossa, mutta väkeä oli paikoin tungokseen saakka. Se tiesi jonottamista niin kahviloihin kuin vessoihinkin. Paikalla ei ollut riittävästi kävijöille tarkoitettuja tuoleja ja pöytiä ja niinpä taukoa pitävät istuivatkin kursailematta lattialla siellä missä siihen oli tilaa.
Lontoon kirjamessut näyttivät sen, että vaikka puhutaan kirjan kuolemasta, lukemisen vähenemisestä ja kirjoitustaitojen ruostumisesta, niin kirjat ja kirjabisnes ovat vielä voimissaan. Mikä lieneekään se kirjojen määrä, joka oli messuilla esillä? Myytävää siellä ei juuri ollut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka olivat lähinnä omakustantajien tarjolle tuomia teoksia.
The London Book Fair järjestetään ensi vuonna 11.–13.3.2025.
Steve ”Mr. Pineapple” Mathieu esitteli värikkäällä ja aiheen mukaisesti koristellulla osastollaan kustantamiaan kirjoja.
Kuuden kirjakaupan kierros
Torstaina lähdimme messupäivän jälkeen neljän hengen porukassa kirjakauppakierrokselle. Joukossa oli niin antikvariaatteja kuin tavallisia kirjakauppoja.
The Skoop Books -antikvariaatin nimi oli kirjoitettu eteisen lattian mosaiikkiin.
The Skoop Books -antikvariaatissa kävijälle tuli olo, että täältähän voi löytyä mitä vain.
Aloitimme Skoob Books -antikvariaatista (66 The Brunswick), josta jotkut ryhmäläisistämme teki löytöjä. Minäkin kuvasin muutaman kirjan kannen muistilapukseni kuten on usein tapanani.
Toisena kohteenamme oli London Review Bookshop (14 Bury Place), joka on pienehkö, kahdessa tasossa toimiva kirjakauppa. Sen toiminta liittyy kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvään The London Review of Books -lehteen, joka kertoo olevansa Euroopan johtava kulttuurijulkaisu.
London Review Bookshopissa oli kirjoja kahdessa kerroksessa.
Princess Louise -pubia on kutsuttu kauneimmaksi viktoriaalisen ajan pubeista. Kannattaa poiketa sisään levähtämään ja nauttimaan samalla silmänruokaa.
Virkistystauon pidimme viehättävässä ja koristeellisesti sisustetussa Princess Louise -pubissa (208 High Holborn) yhden seurueemme jäsenen vinkistä. Pubi on vuodelta 1872 ja sen sisustus on viimeistelty mosaiikilla, lasimaalauksilla, koristeellisilla kaakeleilla ja kaiverretuilla peileillä. Topatut nahkasohvat ja puiset kalusteet luovat hämyisää tunnelmaa. Princess Louisen on sanottu olevan parhaiten säilyneitä viktoriaanisen ajan pubeja.
Princess Louise -pubin seinien värikkäitä kaakelilaattoja.
Seuraavana kohteena oli Foyles (107 Charing Cross Road, Soho), josta löytyy kirjoja neljässä kerroksessa. Siellä olisi riittänyt tutkittavaa vaikka kuinka kauaksi, mutta meillä taisi olla aikaa vain vartin verran.
Foyles on monipuolinen kirjakauppa, jonka yläkerrassa on myös kahvila, The Café at Foyles.
Tyydyimme katselemaan vain Sotheran’s Rare Books & Prints -kirjakaupan (2 Sackville St), ikkunaa, koska kenelläkään ei tainnut olla kovin suurta harrastuneisuutta harvinaisiin kirjoihin ja aikamme kävi vähiin.
Kävimme pikaisesti myös Waterstones-kirjakaupassa (203‒206 Piccadilly, St. James’s), joka on kahdeksalla kerroksellaan Euroopan suurin kirjakauppa ja Waterstones on Iso-Britannian suurin kirjakauppaketju.
Seuraavaksi kävimme Hatchards Bookshop -kirjakaupassa (106 Piccadilly, St. James´s). Vuonna 1797 perustetussa kaupassa on panostettu kirjojen esillepanoon pienille pöydille, joita koristavat kukka-asetelmat.
Kukkia ja kirjoja Hatchardsin tapaan.
Kovin ostajamme sai täyteen pari kassillista kirjoja ja minä taisin hankkia neljä. Yksi meistä oli varovainen hankinnoissaan, koska matkusti pelkillä käsimatkatavaroilla. Hänenkin piti luovuttaa seuraavana päivänä, koska Bysantin historiaa käsittelevä kirja oli jäänyt hänen mieleensä ‒ hän lähti ostamaan sen ennen paluuta lentokentälle.
Minulla on jo nyt ikävä Lontooseen.
Kiitokset Suomen tiedekustantajien liitolle, uutteralle matkanjohtajallemme Mikolle ja kaikille opintoretkiläisillemme, oli mukavaa tutustua.
Yhteistyössä: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut 2023*
Helsingin Kirjamessut tarjosivat jälleen mahtavan kuplan kirjaihmisille torstaista sunnuntaihin 26.–29.10.2023. Kuplassa oli niin uusia kuin vanhojakin kirjoja, mielenkiintoisia esityksiä ja kohtaamisia. Hienolla tavalla pökerryttävä kokemus.
Vietin messuilla kolme päivää, torstain, perjantain ja sunnuntain. Lauantaina ohjelmassani oli Vuoden Luontokuva -festivaali. Siis kolme päivää. Ja koko ajan oli tunne siitä, että aika loppuu kesken. En ehtinyt tutustumaan tarjontaan ja esityksiin niin perusteellisesti kuin olisin halunnut.
Kirja-alan edistämispalkinto Vinhan kirjakaupalle
Vinhan kirjakaupan Pasi Vainio onnittelukukkineen.
Torstain alkukierroksellani vastaan tuli juuri kukitettu Pasi Vainio. Hän ja Mikko Vartiainen jatkoivat tämän vuoden keväällä lopetusuhan alla ollutta Vinhan kirjakauppaa ja uudistivat sen toiminnan. Heille ja siis kirjakaupalle myönnettiin Suomen Messusäätiön rahoittama 13 000 euron Kirja-alan edistämispalkinto.
Perustelujen mukaan Vinhan kirjakauppa on paljon muutakin kuin uusien ja käytettyjen kirjojen myyjä: se on myös tapahtumakeskus ja sieltä löytyy muun muassa residenssi- ja majoitustiloja, taidegalleria ja kahvila. Lisäksi se säteilee kirjan ilosanomaa, edistää lukemista ja lisää kirjojen sekä niiden tekijöiden arvostusta ja tunnettuutta sekä tekee laajamittaista yhteistyötä.
Arvosteluperusteissa todetaan: ”Vinhan kirjakauppa ui vastavirtaan ja näyttää, että tapahtumiin ja palveluihin panostamalla saa luotua uudenlaista ja herätettyä henkiin perinteistä kirjakauppakulttuuria. Vinha sijaitsee fyysisesti Ruovedellä, mutta siitä on tullut vuodessa kokoaan suurempi ja laajempi: se on kaikkien yhteinen kirjakauppa.”
Onnittelut Vinhan kirjakaupalle ja sen innovatiivisille isännille!
Kirjailija kiittää -palkinto Turun Sanomien kulttuuritoimitukselle
Suomen Kirjailijaliiton vuosittaisen Kirjailija kiittää -palkinnon sai Tuomo Karhun johtama Turun Sanomien kulttuuritoimitus, joka on tehnyt lehdestä merkittävän kirjallisuusmedian.
Suomen Kirjailijaliiton mukaan ”Turun Sanomat on profiloitunut kirjallisuuden kantavaksi päivittäismediaksi. Tämä ei ole jäänyt kirjailijoilta huomiotta. Myös runouden ja lastenkirjallisuuden näkyvä esilläpito on ollut piristävä ruiske muuten autioituneeseen kirjallisuuskeskusteluun.”
Tuomo Karhu oli erityisen otettu siitä, tunnustus tuli nimenomaan kirjailijoilta. – Kriitikkojen ja kirjailijoiden suhde on aina ollut monisyinen, hyvässä ja pahassa, mutta näinä aikoina on yhä selvempää, että molemmat tarvitsevat toisiaan. Aivan kuten kirjailijat, kriitikot tekevät tärkeää työtä, ja tästä palkinnosta on ilman muuta kiittäminen myös meidän erinomaisia kriitikkojamme, Tuomo Karhu totesi Turun Sanomien kulttuuritoimituksen puolesta.
Kirjailijaliiton Kirjailija kiittää -palkinto on perustettu tunnustukseksi henkilölle, ryhmälle, yhteisölle tai projektille, joka on edistänyt merkittävällä tavalla suomalaista kirjallisuutta ja lukemisharrastusta sekä vaikuttanut kirjallisuuspoliittiseen keskusteluun.
Onnittelut Tuomo Karhulle ja Turun Sanomille ja kulttuuritoimitukselle!
Turun Sanomien kulttuuritoimituksen päällikkö Tuomo Karhu vastaanotti Kirjailija kiittää -palkinnon. Siihen kuuluu teos kuvataiteilija, kirjailija Hannu Väisäsen Kirjailijaliitolle tekemästä grafiikkasarjasta Kirjokala. Kuva: Emmi Kähkönen / Helsingin Messukeskus.
Lukemista lapsille
Kävijät saatoivat tutustua myös Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoautoon.
Messuhulinan keskellä saattoi rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan kirjaa.
Huoli lukutaidon heikkenemisestä ja lukemisharrastuksen hiipumisesta on ollut jatkuvasti esillä. Niinpä olikin mukavaa huomata, että messuilla oli paljon tarjontaa lapsille, heidät oli otettu huomioon. He saattoivat muun muassa poiketa Helsingin kaupungin kirjastoautossa, lukea lukukoiralla, kuunnella tarinoita kuulokkeista puun juurella, tehdä omia hahmojaan piirtämällä, värittämällä ja leikkaamalla ja osallistua heille tarkoitettuun ohjelmaan.
Ehkä näin saatiin kylvettyä lukuharrastuksen siemeniä – toivokaamme niin.
Kirjallisuuskiihdytin – Tekstin talo
Tekstin talon tuottaja Mira Eskelinen esitteli Tekstin taloa.
Loppuvuodesta 2023 toimintansa aloittava ja vuosikymmenen verran valmisteilla ollut Tekstin talo tuo saman katon alle kirjallisuuden, tekstitaiteen ja esittävän taiteen kentän toimijoita. Tekstin talo – Textens hus ry on toiminnan takana ja se on alkuvuodesta solminut vuokrasopimuksen Helsingin Sörnäisissä nk. Elannon korttelissa sijaitsevista tiloista osoitteessa Lintulahdenkatu 3. Tämän monitoimitalon yhteensä lähes 1 800 neliömetrin tilat ovat kolmessa kerroksessa, ja niihin on tulossa yli 15 alivuokralaista.
”Tekstin talo on uudenlainen kulttuurikeskus, joka yhdistää kirjallisuudesta ja tekstistä kiinnostuneen yleisön, järjestötoiminnan ja tekstialan tekijät. Talosta löytyy työ-, koulutus-, kokous- ja tapahtumatiloja. Tekstin talo laajentaa tekstin käsitettä, ja vahvistaa kirjallisen kulttuurin asemaa pääkaupunkiseudulla,” kerrotaan talon verkkosivuilla.
Tekstin talo – Textens hus ry:n jäseniä ovat Helsinki Poetry Connection, Kriittinen korkeakoulu, Kulttuuri-, Mielipide- ja Tiedelehtien liitto Kultti, Mad House Helsinki, Nihil Interit, Nuoren Voiman Liitto, Osuuskunta Poesia, Suomen aforismiyhdistys, Suomen arvostelijain liitto (SARV), Suomen kirjailijaliitto, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat, Suomen PEN, Suomen tietokirjailijat ja Tutkijaliitto.
Jenni Kavén (Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto), Marianne Savallampi (Mad House Helsinki) ja Markku Hoikkala (Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry) kertoivat Tekstin talon syntyvaiheista ja tulevaisuudesta.
Talossa tullaan järjestämään monenlaista toimintaa. Sivuilta löytyy tieto, että pienkustantajien kirjamyyjäiset ovat tarjolla 9.–10.12.2023 klo 12–18. Tapahtumia voi seurata Tekstin talon Facebook– ja verkkosivuilta. Talon ensimmäiseen kerrokseen avautuu baari-ravintola ja kirjakauppa tämän vuoden lopussa.
Kannattiko nukkua yön yli?
Kirjoja viidellä eurolla. Melkein saman verran (4,90 €) maksaa Helsingin Sanomien arkipäivän irtonumero. Sunnuntaina messujen päätteeksi kirjoja sai jopa kahdella eurolla.
Kirjamessuilla on tarjolla paljon edullisia kirjoja hintaluokissa viisi, kahdeksan, kymmenen, viisitoista ja kaksikymmentä euroa ja siitä ylöspäin. Normaalihinnoista monet kustantajat lupasivat antaa 25 prosentin alennukseen.
Otan nykyisin usein kirjan kannesta kännykällä kuvan, joka toimii muistilappuna – varaan sitten kirjan kirjastosta. Niin tein nytkin kiinnostavien kirjojen kohdalla ja erityisesti vitosen kirjoja myyvän kauppiaan notkuvien kirjapöytien äärellä. Halusin nukkua yön yli ja palata asiaan harkittuani, olisiko juuri tämä kirja ostettava jo ennestäänkin täysien kirjahyllyjen koristeeksi.
Viitosen kirjapöytien luona ehdin tosin surra sitä, että viime vuonna uutuuksina myydyt kirjat olivat nyt päätyneet alennettuun hintaan myyjälle, joka kauppaa kustantajien jäännöseriä. Aika lyhyt on kirjan varsinainen myyntisesonki.
Palasin samaisen kauppiaan luo sunnuntaina joskus kolmen jälkeen huomatakseni ilokseni, että kaikki vitosen hintakyltit olivat vaihtuneet kahden euron kylteiksi. Sitten vain etsimään niitä kirjoja ihmisten ympäröimiltä myyntipöydiltä.
Yhden kirjan löysinkin, toista tiedustelin ja kuulin sen jo loppuneen ja sitten huomasin kassalle kiemurtelevan jonon. Kymmeniä ihmisiä käsissään paksut kirjapinot. Arvelin, ettei aikani riittäisi jonottamiseen ja luovuin kirjojen ostamisesta. Varaanpa sitten Turun kaupunginkirjastosta.
No, sikäli kannatti nukkua yön yli, että säästin useamman euron, mutta toisaalta ei, koska en saanutkaan kirjoja omakseni.
Haluatko kirjailijaksi?
Suomen Kustannusyhdistyksen järjestämä ohjelma kiinnosti monia.
Kirjan kirjoittaminen lienee monen haaveena. Suomen Kustannusyhdistyksen järjestämät Haluatko kirjailijaksi? – ja Käsikirjoituksesta kirjaksi -esitykset keräsivät tilan täydeltä yleisöä. Kustantamojen ammattilaiset Helena Kulmala, Reetta Miettinen, Aleksi Pöyry kertovat kirjailijoiksi haluaville käsikirjoitusten valinnasta ja siitä, mitä esikoiskirjailijan tulee tietää. Hyviä käytännön neuvoja alkaen siitä, että jos haluaa osata kirjoittaa, niin pitää lukea paljon.
Kustantamojen ammattilaiset Päivi Koivisto, Kaisu-Maria Toiskallio, Johanna Forss keskustelivat käsikirjoituksia käsittelevässä osuudessa muun muassa teemoista miten käsikirjoituksen tie valmiiksi kirjaksi etenee kustantamossa, mitä kustantamon työntekijät tekevät ja mihin kustantajia tarvitaan?
Sama yleisömenestys oli kolmen kirjoittajaoppaan esittelytilaisuudessa, jossa Sinä kirjoitat romaanin (Penelope, 2023), Kumma kirjoitusopas (Osuuskumma, 2022) ja Vapaan kirjoittajan anatomia (Aviador, 2023) -kirjojen tekijät antoivat vinkkejä ja vertaistukea kirjoittajalle. Kirjailijat Anne Leinonen, Mia Myllymäki, Sussu Laaksonen ja Satu Piispa-Hakala keskustelivat kirjoitusoppaiden annista ja luovan työn kehollisuudesta sekä toivat esiin uusia kirjoittamisen näkökulmia.
Uusia oppaita kirjoittamisesta kiinnostuneille.
Tuttuja tapaamassa
Kirjamessujen parhautta on myös mahdollisuus tavata ystäviä ja tuttuja. Lounastreffit ystävän kanssa järjestyivät heti ensimmäisenä päivänä ja saimme tosi hyvän idean seuraavaan kevääseen.
Tapasin myös kaksi entistä työkollegaa, Marja Kytömäen ja Eeva-Riitta Piispasen. He ovat jo päässeet siirtymään pois työelämästä vapaampaan aikaan ja mihinkäs he sitä muuhun olisivatkaan käyttäneet kuin kirjan kirjoittamiseen. HeidänPöytä puhtaaksi-kirjansa koostuu 34 kirjeestä, joita he kirjoittivat toisilleen eläkkeelle jäätyään kesäkuusta 2020 helmikuuhun 2022.
Kirja on siis aikalaiskuvaus koronapandemian aikaisesta elämästä tuoreiden eläkeläisten silmin. Kirjoittajat haluavat pyyhkiä pöydältä vanhentuneita ikäasenteita ja lisätä yhteiskuntaan enemmän ikäymmärrystä. Kirjan on toteuttanut Kustantamo etc. Kirjaa en ole vielä saanut käsiini, kirjaston varauslistalla se on.
Monta muutakin tuttua tapasin pressihuoneessa, messuosastoilla ja ravintolassa. Aina yhtä virkistävää ja mukavaa. Harmi, että seuraavia Kirjamessuja pitää odottaa kokonainen vuosi – ne järjestetään torstaista sunnuntaihin 24.-27.10.2024.
*Sain messuilta somepassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.
Yhteistyössä: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut 2023*
Onnittelut voittajille:Eeva M., Jukka ja Hare.
Sain arvottavaksi kolme vapaalippua Helsingin Kirjamessuille torstaista sunnuntaihin 26.–29.1.2022 Helsingin Messukeskuksessa.
Pyysin kommentteja siitä, mihin vastaaja matkustaa seuraavaksi? Määräaikaan mennessä sain 10 kommenttia eli siis arvontaan osallistumista. Kotimaisista matkakohteista mainittiin Helsinki, Tampere, Kotka ja Lappi ja ulkomaanmatkat suuntautuivat Lontooseen, Norjaan ja Thaimaahan.
Helsingissä asuva Nina on menossa ensimmäistä kertaa Kirjamessuille ja hän sanoi hienosti: ”Joskus sitä vain ei huomaa mitä on jo ihan siinä lähellä.” Niinhän se, monesti oman kotipaikan nähtävyydet jäävät huomaamatta.
Onnittelutvoittajille
Satunnaisgeneraattori arpoi tänään luvuiksi 8, 2 ja 6, joka tarkoittaa sitä, että vapaalippujen voittajat ovat kommentointijärjestyksen mukaan Eeva M (2), Jukka (6) ja Hare (8). Onnittelut voittajille! Lähetän heille liput sähköpostitse.
Kiitokset kaikista vastauksista. Mukavia ja antoisia messupäiviä kaikille Kirjamessuille menijöille.
*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.
Palvelu/tuote saatu: Messukeskus – Helsingin Kirjamessut*
Hip hei, kirjaihmisten huipputapahtuma lähestyy. Helsingin Kirjamessut järjestetään 26.–29.10.2023. Olen menossa sinne ainakin kahdeksi päiväksi, entä sinä? Osallistu arvontaa, niin voit voittaa pääsylipun.
Jos haluat osallistua arvontaan, niin kirjoita blogin kommenttiin, minne aiot matkustaa seuraavaksi joko Suomessa tai ulkomailla? Vastausaikaa on tiistaihin 24.10.2022 klo 20 saakka.
Arvonta suoritetaan kaikkien määräaikana blogiin kommentin jättäneiden kesken. Arvonnassa siis kolme onnettaren suosikkia saa käyttöönsä yhden lipun.
Lipun toimitan sähköpostitse. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin Helsingin Kirjamessuilla sekä samaan aikaan järjestettäville muille messulle, kuten Viini & Ruoka -messuille.
Helsingin Kirjamessuilla voi tavata kiinnostavimpia kirjailijoita, seurata ajankohtaisia keskusteluja ja hankkia kirjoja messuhintaan. Tänä vuonna järjestetään yli 900 keskustelua ja kirjailijahaastattelua, joihin osallistuu yli 1 000 kirjailijaa, vaikuttajaa, tutkijaa, taiteilijaa ja poliitikkoa. Paikalla on kotimaisten huippukirjailijoiden lisäksi noin 30 kansainvälisiä kirjailijavieraista kymmenestä maasta. Teemakeskustelujen aiheena on valta kirjallisuudessa.
Olen tutustunut messujen 84-sivuiseen ohjelmalehteen ja jotenkin tuntuu, että tarjonta on kasvanut entisestään. Vaikka itse tykkään kulkea messuilla ilman kiinteää aikataulua tai lukujärjestystä, niin nyt tuli sellainen olo, että kiinnostavia esityksiä on nin paljon, että jonkinlainen suunnitelma messupäivään on paikallaan. Käyn vielä läpi alustavat kruksaukseni ja poimin kalenteriini ne esitykset, jotka ainakin haluan nähdä.
Helsingin Kirjamessuilla voi tutustua myös antikvariaattien tarjontaan, sillä antikvariaattialueella on tarjolla noin 40 yrityksen valikoimat. Lisäksi osana kirjamessuja järjestetään Levymessut ja Postimerkkimessut.
Samaan aikaan samalla lipulla myös Viini & Ruoka -tapahtuma (K18) sekä Lautasella-erityisruokavaliomessut (la-su).
Messujen aukioloajat: Torstai 26.10.2023 klo 10–20 Perjantai 27.10.2023 klo 10–20 Lauantai 28.10.2023 klo 10–20 Sunnuntai 29.10.2023 klo 10–18.
Jos onni ei suosi arvonnassa ja olet menossa messuille, niin liput kannattaa ostaa ennakkoon edullisemmin messujen verkkokaupasta. Sieltä ostettuihin pääsylippuihin sisältyy messukäynnin lisäksi kuukauden katseluoikeus verkko-ohjelmaan (Senaatintori- ja Hakaniemi-lavojen ohjelma).
*Sain somevaikuttajapassin ja arvottavia pääsylippuja.
Hangossa kokoonnuttiin syyskuussa jälleen valokuvien äärelle. Ensimmäinen Hanko Fotofestival järjestettiin vuonna 2013. Tapahtuma on hiukan muuttanut muotoaan vuosikymmenessä, mutta valokuvauksen ystävä löytää sieltä aina paljon mielenkiintoista.
Tapahtumapaikkana on Hangon kaupungintalo.
Hanko Fotofestival vietti 10-vuotisjuhlaa lauantaina 9.9.2023. Tapahtuman ohjelmassa oli mielenkiintoisia luentoja ja näyttelyitä.
Olen ollut mukana kaikissa tapahtumissa alusta saakka. Ensimmäisellä kerralla, vuonna 2013, löysin tapahtuman sattumalta. Suunnittelin syyskuuhun viikonloppulomaa ja selasin Hangon tapahtumasivuja. Sieltä bongasin Hanko Fotofestivalin, joka järjestettiin viikkoa myöhemmin kuin aikomani loma oli, mutta valokuvauksesta kiinnostuneena muutin suunnitelmaani.
Valokuvausharrastajan huipputapahtuma
Festivaalia markkinoitiin ”valokuvausharrastajan uutena huipputapahtumana”. Tuolloin se oli vielä kaksi- tai oikeastaan kolmepäiväinen. Nimi oli muodossa Hanko Foto Festival. Ohjelmaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina, mutta perjantaina jo aloitettiin Hangon Casinossa pidettävällä Grand Opening Party -avajaistilaisuudella. Siellä järjestettiin myös pienimuotoiset valokuvausalan messut, jossa Canon, Samsung, Epson, Focus Nordic ja Interfoto esittelivät tuoteuutuuksia.
Pääluennoitsijoina olivat nimekkäät luontokuvaajat Markus Varesvuo, Heikki Willamo ja Pekka Tuuri. Tapahtumapaikkana oli tuolloin hiljattain hienoon kuntoon remontoitu Hotel Regatta. Tapahtuman järjestivät Hangö Fotoklubb yhteistyössä Suomen Fotokaupan Liiton kanssa.
Ensimmäisessä festivaalissa oli paljon ohjelmaa.
Koronan vuoksi vuoden 2020 syksyn tapahtuma jäi toteutumatta, mutta olin silloinkin Hangossa. Hotellivarauksen olin tehnyt jo edellisenä vuonna, ja ajattelin käyttää sen joka tapauksessa. Pieni loma Hangossa on aina virkistävä.
Täyden kympin Fotofestivalin aluksi järjestelyissä mukana olleet Ilse Klockars ja Tapio Kekkonen muistelivat tapahtuman historiaa. Alun perin pontimena tapahtumalle oli pidentää Hangon matkailukautta syksyn puolelle; ensimmäinen tapahtuma järjestettiin 13.–15.9.2013. Ideana oli vallata koko Hanko, ja näyttelyitä, työpajoja, retkiä ja luentoja oli paljon.
Muistelijat kiittivät lopuksi luennoitsijoita, talkooväkeä, näytteilleasettajia, esiintyjiä, yhteistyökumppaneita ja sponsoreita. Yhdessä kaikkien edellä mainittujen kanssa on saatu aikaiseksi toimiva festivaali, jolle Hangon kaupunki antoi vuoden 2022 kulttuuripalkinnon. Sen vastaanotti Hanko Fotofestival -yhdistys, joka nykyisin järjestää tapahtuman.
Kuvia Hankoniemeltä
Ensimmäinen varsinainen luennoitsija oli valokuvaaja ja kuvataiteilija Perttu Saksa, jonka esityksen aiheena oli Dawn Chorus – kuvia Hankoniemeltä. Perttu Saksa on ns. kakkoshankolainen, jolla on paikkakunnalla mummonmökki. Kuvat olivat merellisiä ja mustavalkoisia.
Saksa kertoi harrastavansa myös märkälevytekniikkaa (Wet Plate Collodion), joka vaikuttaa suhteellisen työläältä tavalta saada aikaan valokuva. Tämä paljon valoa vaativa tekniikka on kehitetty 1850-luvulla. Levyn valottamiseksi ja kuvan muodostamiseksi on käytettävän lasi- tai metallilevyn oltava kuvatessa märkä: kollodiumseos valutetaan tasaisesti levyn pinnalle.
Tämän jälkeen levy herkistetään hopeanitraatin avulla valolle. Aikaa kuvan ottamiseen on pari minuuttia aikaa ennen levyn kuivumista. Sitten mennään pimiöön ja kehitetään kuva sokerikehitteellä.
Saarni. Kuva: Perttu Saksa.
Valokuvausta ääriolosuhteissa
Toisena esiintyjänä oli minulle tuttu ammattimainen löytöretkeilijä ja palkittu puhuja Patrick ”Pata” Degerman. Hän on johtanut monia retkikuntia arktisille alueille, mutta myös esim. Amazonin ja Borneon sademetsiin. Hänen esityksensä oli nimeltään Arctic to Antarctica – valokuvaus ääriolosuhteissa.
Pata on vauhdikas ja mielenkiinnon vangitseva luennoitsija, joka kertoi esityksen otsikon mukaisesti siitä, mikä kaikkea arktisiin oloihin menevän tutkimusryhmän valokuvaajana työskentelevältä vaaditaan. Hän oli mukana muun muassa Antarktisella tutkimusta tehneen ryhmän mukana. Heidän tehtävänään oli sukeltaa ja dokumentoida merenpohjaa jäätikön alla. Huimia seikkailuja, jänniä tarinoita, upeita kuvia ja videoita – sellainen oli Patan esitys.
Lounaan jälkeen vuorossa oli Hanko Fotofestivalin järjestämän kuvakilpailun palkintojen jako. Tämän vuotisen kilpailun aihe oli juhlatilaisuuteen sopivasti Täysi kymppi.
Ensimmäiselle sijalle tuomaristo oli valinnut Ghita Thomén valokuvan, jonka nimenä on I en annan värld. Mustavalkoisessa kuvassa on sumuinen vuoristo, josta erottuu kaksi pientä ihmishahmoa. Toiselle sijalle tuomaristo nosti Viveca Rabehlin kuvan kurkiparvesta, jossa yksi linnuista on ilmassa. Kuvan nimenä on Flockens pellejöns. Kolmannelle sijalle tuli Eva Roosin kuva nimeltään I trollskogen. Tuomariston mukaan kuvaaja on saanut vaikeasta aiheesta (ryteikkö), rauhallisen ja hyvin tasapainossa olevan klassisen kuvan.
I trollskogen. Kuva: Eva Roos.
Kunniamaininnan kuvillaan saivat Minna Ihalmo-Isojunno, Reijo Kangas, Eva Roos ja Ghita Thomé. Merkille pantavaa tämän kilpailun tuloksisissa on se, että naiset menestyivät niin hyvin, mukana on vain yksi mies kunniamaininnan saajissa.
Tuomaristossa olivat Johanna Sandin, Mikael Kilpi ja Tomi Parkkonen, joiden kerrotaan olevan intohimoisesti valokuvaa rakastavia hankolaisia, jotka kaikki nauttivat paikkakunnalla asumisesta ja liikkuvat luonnossa kameran kanssa ja ilman.
Potretteja ihmisistä eri puolilta maailmaa
Vapaana taiteilijana toimivanJaakko Heikkilän esityksen aiheena oli Jeesus seisoo Ruottin puolela. Hän aloitti valokuvauksen 1990-luvun alussa Tornionjokilaaksosta ja kuvasi suomalaisia Ruotsissa.
Sittemmin Jaakko Heikkilä on kuvannut ihmisiä eri puolilla maailmaa Venetsiasta New Yorkin Harlemiin ja Armeniasta Brasiliaan. Hänen töitään on ollut esillä useimmissa eurooppalaisissa maissa sekä Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa.
Usein Jaakko Heikkilän valokuvien aiheina ovat olleet kulttuuriset identiteetit ja vähemmistöt mukaan lukien palatseissaan asuvat venetsialaiset ja rikastuneet suomalaiset. Jaakko Heikkilän puheesta ja kuvista heijastuu pehmeä, lämmin inhimillisyys. Hänen välillä tragikoomisiakin tarinoita ja sattumuksia ihmisten kohtaamisessa – aina ei ollut yhteistä kieltäkään – oli mukavaa kuunnella. Hänen kuviinsa voi tutustua monissa valokuvateoksissa.
Naomi ja Dorin, äiti ja tytär, Havanna 2012. Kuva: Jaakko Heikkilä.
Luontokuvia luovilla menetelmillä
Seuraavana esiintyjänä oli ammattivalokuvaaja, valokuvataiteilija, kirjoittaja ja valokuvauksen kouluttajaJaana Kotamäki, jolle valokuvaus on yhtä kuin intohimo ja elämäntapa. Hänen valokuviaan näimme esityksessä Unien maailma.
Jaana kuvaa luontoa taiteellisin keinoin. Hänen käytössään ovat luovat kuvaustekniikat eli kameran päällekkäisvalotustoiminnot sekä ICM-tekniikka (Intentional Camera Movement), joka tarkoittaa kameran harkittua liikuttelua. Unenomaiset, utuiset kuvat ovat syntyneet jo valmiiksi kamerassa, ei kuvankäsittelyssä.
Fantasiapuu. Kuva: Jaana Kotamäki.
Isän ja tyttären kummitustutkielmat
Aki Sinikoski tunnetaan parhaiten muotokuva- ja dokumenttivalokuvaajana muun muassa sarjoistaan Finnish Teens (2011) ja Last Machos (2016).
Hangossa Aki Sinikoski kertoi lähinnä projektistaan, jota hän on tehnyt yhdessä tyttärensä Astrid Sinikosken kanssa. Heidän esityksensä nimenä oli New Ghosts (2011–2058), Astrid oli myös mukana.
Sinisalojen kuvausprojekti on jatkunut jo vuosia ja edessä on vielä vuosikymmeniä. Kuva: Astrid ja Aki Sinisalo.
Aki valokuvaa ja Astrid esiintyy valokuvissa mitä erilaisimmissa ympäristöissä ja asuissa. Ideoitaan ja kuvien asuja he suunnittelevat ja rakentavat yhdessä. Isän ja tyttären kummitustutkielma sai alkunsa myrskyisessä saaristossa vuonna 2011, kun Astrid oli vasta noin viisivuotias. Myrskyhirviö sai hahmon, jossa Astrid on verhoutunut ruskeaan huopaan kasvoinaan pahvilaatikko, johon oli leikattu kolmionmalliset silmät ja sahalaitainen suu. Taustalla aallot lyövät kallioon.
Lapsuudessa pelkoja on helppo nimetä, on se sitten myrsky tai hirviö, myöhemmin pelot ovat abstraktimpia. New Ghosts -sarjan on määrä valmistua vuonna 2058 Aki-Pekan täyttäessä 80 ja Astridin 50 vuotta. Tähän mennessä New Ghosts on ollut esillä neljällä eri mantereella.
Kuva: Aki ja Astrid Sinisalo.
Päivä jatkui valokuvanäyttelyllä ja illallisella
Ohjelma oli täyden kympin arvoinen: mielenkiintoinen ja valokuvauksen mahdollisuuksia valottava kokonaisuus, ehkä paras tähänastisista.
Tapahtuman aikana osallistujilla oli mahdollisuus tutustua useampiin näyttelyihin. Kaupungintalon aulassa oli esillä Muurlan opistonSlow photography -näyttely otsikolla Pimiöstä valoon ja kaupungintalon lämpiössä saattoi tutustua Hangon fotokerhon ja Ekenäs fotoklubbin valokuviin.
Hanko Fotofestival päättyi, mutta ilta jatkui vielä kaupungintalon galleriassa, jossa vietettiin Jaana Kotamäen Unien maailma -valokuvanäyttelyn avajaisia.
Seitsemältä kaikki esiintyjät, festivaalin järjestäjät sekä osa yleisöstä kokoontui perinteiselle Fotodinnerille Ravintola Makasiiniin. Sekin on perinteinen paikka, jolla on nyt uusi omistaja. Kolmen ruokalajin illallisen parissa viihdyttiin ja kerrattiin päivän tapahtumia.
Jatkoille moni seurueesta löysi edelleen perinteisesti Pub Grönaniin, jossa menosta vastasi Queens of Hellsinki -duo, jossa kitaroita soittava Jassi Lovacat ja Roxsy.
Queens of Hellsinki -duo vauhditti Pub Grönanin lauantai-iltaa.
Ensi vuonna Hanko Fotofestival järjestetään lauantaina 14.9.2024.
Tukholma on jäänyt harvoin käydyksi paikaksi, mutta elokuun puolivälissä sain tutustua siihen parin päivän verran. Nähtävyyksiä en tutkinut, vaan luotin lähellä oleviin kohteisiin, flaneeraukseen ja sattumaan.
Sergelin torilla oli tarjolla Kulturfestivalenin ohjelmaa. Kuljin tästä vain ohi. Olen ollut samassa paikassa edellisen kerran vuonna 1995 juhlimassa Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta. Silloinen Tukholman matkani osui sattumoisin sopivaan ajankohtaan.
Näin jälkeenpäin on vaikea ymmärtää, miksi en ole käynyt enemmän Tukholmassa. Sehän olisi kätevästi saavutettavissa ilman lentämistä lahden toisella puolella. Kotikaupungistani Turusta Tukholmaan pääsee kahdella laivayhtiöllä kahdesti päivässä, aamu- ja iltalähdöillä.
En edes muista, milloin olen viimeksi vieraillut läntisen naapurimaan pääkaupungissa. Hyvin lähellä käynti oli kesällä 2016, jolloin Tukholmassa järjestettiin matkabloggaajien ja muiden sisällöntuottajien sekä matkailualan ammattilaisten TBEX-organisaation konferenssi. Epäonnekseni sain tiedon tuosta tilaisuudesta melko myöhäisessä vaiheessa, enkä onnistunut enää toteuttamaa matkaa.
Satuin viime keväänä huomaamaan jollain somekanavalla, että Tukholmassa järjestetään The Stockholm Writers Festival18.–20.8.2023. Kirjoittamisesta kiinnostuneena ilmoittauduin sinne ja sain matkalle lähdön onnistumaan pienistä hankaluuksista huolimatta.
Suurin osa viikonlopusta meni tietysti kirjoittajafestivaalin ohjelmaan osallistumiseen, joten kaupunkiin tutustuminen jäi vähäiseksi. Se, mitä ehdin näkemään ja kokemaan, vakuutti siitä, että palaan joskus paremmalla ajalla.
Kirjoittajafestivaali pidettiin Suomen Tukholman-instituutissa.
Kävellen ehtii huomaamaan kiinnostavia kohteita
Ensimmäisenä etappina sataman jälkeen oli Cityterminalen.
Viking LinenGrace kuljetti minut Turusta Tukholmaan. Hiukan pohdin, kuinka osaan kulkea kaupungilla ja löydänkö hyvin hotellini ja tapahtumapaikan Suomen Tukholman-instituutin. Olin onneksi varannut kuljetuksen satamasta Cityterminaleniin, linja-autoterminaaliin Norrmalmin kaupunginosassa.
Kävelin sieltä kohti Hotel Kung Carl -majapaikkaani. Hotellinvalintani oli yhdistelmä sijaintia ja hintaa; sieltä oli lyhyt matka festivaalipaikalle ja Viking Linen hotellipaketti laivamatkoineen ja yöpymisineen oli suhteellisen edullinen.
Reitti oli onneksi helppo, ensin Vasagatania ja sitten Kungsgatania. Hyvänä apuna oli Otavan Karttaopas Tukholma, josta sai avautumaan kätevänkokoisen kartan, välillä turvauduin puhelimen Google Mapsiin. Turhaan olin siis asiaa aprikoinut.
Kun matkan päätarkoituksena oli osallistua koko viikonlopun kestävään tapahtumaan, en yrittänytkään haalia päiviini ns. pakollisia nähtävyyksiä. Suunnittelin käyväni vain matkan varrella tai lähellä hotellia olevissa paikoissa. Sellaisiksi osoittautuivat Hötorget, Konserthuset, Adlibriksen kirjakauppa sekä Kungliga biblioteket. Tulin kulkeneeksi myös muun muassa Drottningsgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla
Sijainti oli hotellivalintani tärkein kriteeri, mutta Hotel Kung Carl oli viehättävä ja kaikin puolin toimiva majoituspaikka.
Kaunis konserttitalo
Konserttitalossa oli esillä Yanan Lin Det räda hjärtat -valokuvanäyttely, joka toimi vetonaulana taloon tutustumiseksi. Vasemmalla Carl Millesin Orpheus-veistos (Orfeus-gruppen / The Orpheus Fountain) vuodelta 1936. Sen kerrotaan olevan suosittu tapaamispaikka.
Kungsgatanilla vastaan tuli Konserthuset, jonka ulkomainokset kehottivat ”tule sisään kokemaan kaunis sisustus ja ainutlaatuiset taideaarteet Tukholman konserttitalossa, joka on yksi Ruotsin suurista arkkitehtuurin mestariteoksista.” Noudatin kutsua.
Konserttitalossa järjestetään myös erilaisia opastettuja kierroksia, mutta sellaiseen en nyt osallistunut, vaan kuljeskelin talossa itsekseni, tutustuin valokuvanäyttelyyn ja ihastelin tosiaan sisustuksen yksityiskohtia: patsaita, valaisimia ja koristeltuja kattoja.
Vuosina 1924–1926 rakennettu konserttitalo edustaa ruotsalaistan 1920-luvun klassismia ja sen idea sisustusta myöten tulee antiikin Kreikasta ja klassisesta musiikista. Kuvanveistäjä Carl Milles on luonut talon veistokset, kuten myös talon ulkopuolella olevan Orpheus-patsaan; Nils ja Robert Nilssonin käsialaa ovat säveltäjien muotokuvat ja stuccoreliefit, joita on kattoja myöten. Robert Hult on suunnitellut valaisimet, Carl Malmsten kalusteet ja Elsa Gulberg seinävaatteet.
Konserttitalossa oli paljon näyttäviä valaisimia.
Esillä oli myös kiinalaissyntyisen Yanan Linvalokuvanäyttely. Hän kuvasi konserttitalon elämää vuodesta 2019 alkaen, myös koronavuosien aikana. Hänen näyttelynsä nimi on Det röda hjärtat. Se tulee talon arkkitehdin Ivar Tengbomin konserttitalon visiolleen antamasta nimestä.
Yanan Li on opiskelut kotimaassaan alun perin elokuva-alaa, kunnes kiinnostui valokuvauksesta. Ingmar Bergmanin tuotanto sytytti hänen kiinnostuksensa Ruotsiin, jossa hän on opiskelut ja asunut vuodesta 2000 alkaen. Li on kuvannut muun muassa konserttitalon elämää, kuninkaallisen filharmonisen orkesteria, kuninkaallista perhettä ja Nobel-palkintoon liittyviä organisaatioita ja tilaisuuksia.
Isokokoisten valokuvien lisäksi näyttelyyn kuului myös video, jolla Yanan Li kertoi näyttelyyn liittyvästä työstään.
Konserthuset on paikka, jossa järjestetään fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen Nobel-palkintojen jakotilaisuus 10. joulukuuta ja vuodesta 1926 lähtien se on pidetty Tukholman konserttitalossa.
Maksuttoman valokuvanäyttelyn lisäksi vierailulla sai nauttia myös nuorten muusikkojen konsertista. Duo Love ja Junia eli Love Herrdahl ja Junia Sjögren esittivät ooppera-aarioita ja liedejä.
Tuoretta tavaraa torilta ja kauppahallista
Hötorgetin myyntipöydät olivat kukkuroillaan muun muassa marjoja ja sieniä.
Hötorget ja Hötorgshallen tarjosivat visuaalisia ja kulinaarisia nautintoja. Torilla myytiin kukkia ja elintarvikkeita, mutta yllättävästi myös matkalaukkuja.
Kauppahallin kerrotaan olevan Ruotsin suurin ruokatori ja kauppahalli, jossa on yhteensä 32 myyjää tai ravintolaa. Tiskeillä oli tarjolla muun muassa kuivattuja marjoja, pähkinöitä, oliiveja sekä kaloja ja muita mereneläviä.
Kauppahallista olisi löytynyt myös monia lounaspaikkoja.
Kalat ja muut merenelävät tuijottivat hiukan lasittunein katsein kylmällä pedillään.
Kauppahallin ravintolassa oli tarjolla myös tanskalainen aamiainen, joka ei liene aivan ravitsemussuositusten mukainen.
Kirjakauppoja ja Kuninkaallinen kirjasto
Adlibriksen kirjakaupassa oli monipuolinen tuotevalikoima kahdessa kerroksessa.
Adlibrison nimeltään tuttu kirjojen verkkokauppa – josta en ole tosin ostanut koskaan mitään – mutta en tiennyt, että sillä on myös kivijalkaliike. Se löytyi matkani varrelta osoitteesta Kungsgatan 15, toinen liike on Göteborgissa. Kirjojen lisäksi myynnissä on myös lankoja, leluja, askartelutarvikkeita, pelejä ja taidetarvikkeita. Huomioni kiinnittyi erityisesti lankoihin, joita näytti olevan hyvät valikoimat.
Kirjoja Adlibriksestä löytyi ruotsin lisäksi englanniksi, ja löysinkin yhden mielenkiintoisen lahjakirjan. Matkoilla kirjakaupat ovat aina mielenkiintoisia kohteita ja olin ilahtunut tästä löydöstäni.
Toisen löytämäni kirjakauppa oli Drottninggatans Bok & Bild, mutta se oli valikoimiltaan aika niukka ja jotenkin vanhanaikainen.
Drottningsgatan oli kävelykatu, jota reunustivat monien tunnettujen brändien liikkeet, jotka eivät nyt tällä kertaa kutsuneet luokseen.
Tapahtumapaikkana Suomen Tukholman-instituutti
Viikonlopun festivaalipaikkana oli Suomen Tukholman-instituutti osoitteessa Snickarbacken 2–4, joka on Birger Jarlsgatan 35:n kohdalla. Instituutti sijaitsee vankassa kivitalossa. Se rakennettiin vuonna 1896 KFUM:lle (NMKY:lle).Vuonna 1970 talon osti Stiftelsen Finlands Hus, josta muodostui vuonna 1995 Stiftelsen Finlands Kulturinstitut i Sverige, joka on instituutin taustasäätiö.
Kiinteistössä on kuusi kerrosta, joista kaksi on maanpinnan alapuolella. Talossa on Suomen instituutin toimitilat, kirjasto, lukusali, näyttelytila, talvipuutarha ja sauna. Myös Tukholman Suomalainen Seura toimii talossa.
Suomen Tukholman-instituutilla on vilkasta ja monipuolista ohjelmaa, ja sen tavoitteena on luoda kohtaamisia ruotsalaisen ja suomalaisen kulttuurielämän välille.
Birger Jarlsgatanin toisella puolella aukeaa Humlegården-puisto, jonka etualalla on iso kivirakennus. Kävin tutustumassa siihen, kun huomasin sen olevan Kuninkaallinen kirjasto, Kungliga biblioteket, joka on Ruotsin kansalliskirjasto.
Ruotsin kansalliskirjaston komea kivirakennus löytyy Humlegärden-puistosta.
Vuonna 1877 käyttöön vihityn Kuninkaallisen kirjaston vaikuttavin osa oli iso ja koristeellinen Suuri lukusali (Stora läsesalen), joka on tarkoitettu kirjaston kokoelmiin kuuluvien aineistojen tutkimiseen. Sen koristeellinen katto kohoaa korkeuteen ja salista nousee vihreitä pylväitä kullattuine kapiteeleineen eli pylväänpäineen. Vihreän ja kullan lisäksi väreinä ovat valkoinen, sininen ja okra. Salia kiertävät kolmessa kerroksessa kirjahyllyt, joissa osassa on vanhoja, nahkaselkäisiä kirjoja.
Tutkijoille on vielä erikseen oma lukusalinsa. Omia kirjoja voi lukea muualla kirjaston alueella ja kirjaston käyttäjille on varattu myös tila omien eväiden syömiseen ja kahviokin löytyy. Kirjastoa on kuuden kerroksen verran, ja kävin vain pohjakerroksen tiloissa.
Suuressa lukusalissa voi tutkia kirjaston kirjoja ja muuta aineistoa.
Kansalliskirjaston nahkaselkäisiä kirja-aarteita.
Tutkijoille tarkoitettu sali on tarkoitettu pitempiaikaiseen työskentelyyn. Aineiston voi laittaa talteen lukittavaan lokeroon.
Puisto kirjaston ympärillä on suomeksi humalapuutarha, jonka kerrotaan saaneen nimensä Kustaa II Aadolfin mukaan. Kuningas oli oluen ystävä, ja hän istutti tälle paikalle humalaviljelmiä, siitä nimi puistolle. Humlegården on suosittu piknikpuisto, josta löytyy myös modernin kasvitieteen isän Carl von Linnén patsas vuodelta 1885.
Oluella Dramatenin parvekkeella
Dramatenin komeasta kivitalosta löytyy neljä näyttämöä.
Lauantai-iltana kirjoittajafestivaalin porukka lähti pubiin, mutta pitkän päivän rasitukset kallistivat ajatukseni rauhalliseen iltaan hotellihuoneessa. No, en malttanut kuitenkaan jäädä sisätiloihin, vaan päätin tehdä pienen kävelyretken pitkin Biblioteksgatania Berzeliuksenpuiston kautta Hamngatanin, Strandgatanin ja Birger Jarlsgatanin risteykseen. Sieltä löytyi komean näköinen iso rakennus, joka on Dramaten eli Kungliga Dramatiska Teatern. Sen edustalla oli kaivinkoneita ja muita työkoneita, jonkinlainen piha-alueen remontti oli käynnissä.
Näin terassiravintolan palveluja mainostavan kyltin, ja tunsin itseni heti janoiseksi. Pääsin kulkemaan punaista mattoa pitkin rakennuksen toisessa kerroksessa olevalle kukin ja valkoisin auringonvarjoin koristellulle terassille tiukkasävyisen vartijan ohjeiden mukaan.
Tilasin ruotsalaisenÅbro BryggerinArton 56 -lagerin. Olut on panimon juhlaolut vuodelta 2006, jolloin Åbro Bryggeri täytti 150 vuotta. Nautin oluestani, vieressä olevan seurueen tarkkailusta ja edessä aukeavien maisemien ja liikenteen havainnoinnista.
Näkymä Dramatenin terassilta, ylhäällä vasemmalla on Berzeliuksenpuisto.
Lauantai-illan huumaa
Kaupungilla oli paljon ihmisiä liikkeellä ja tuli mieleen ajatus, että Tukholma oli tuolloin iso huvipuisto. Ihmisiä kulki yksittäin, kaksittain ja isoissa porukoissa. Yksi ryhmä vietti jonkun syntymäpäiviä tai häitä ja pukeutumisen teemaväreinä olivat kulta ja hopea.
Menoa ei hillinnyt sekään, että tuloiltanani Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo oli nostanut terroriuhka-arvionsa tasolta kolme tasolle neljä. Arvio oli muuttunut etenkin ääri-islamilaisen terroriuhkan vuoksi. Asiasta kertoo ulkoministeriö matkustustiedotteessa.
Turvallisuustilanne oli etusivun juttu perjantaina 18.8.2023.
Kirjastossa esillä olleiden lehtien uutisissa tuli esiin näkemys siitä, että normaali elämä jatkuu, eikä pelolle anneta valtaa. No, lauantai-illan riennot jatkuivatkin joillakin aamukuuteen; kadulta kuului silloin vielä elämää, kunnes seitsemältä äänessä olivatkin jo kadunlakaisukoneet.
Sunnuntaina vain pikaisesti kotimatkalle
Sunnuntaina festivaaliohjelma jatkui viiteen saakka. Joudin lähtemään melko vilkkaasti hakeakseni laukkuni hotellista ja kulkeakseni taas tuttua reittiä pitkin Kungsgatania ja Vasagatania pitkin Cityterminaleniin, josta Viking Linen bussi kuljetti satamaan ja kotimatkalle.
Nyt laivana oli M/S Viking Glory. En jäänyt katsomaan illan ohjelmaa, vaan asetuin hyttiini levolle. Maanantaiaamuna oli paluu arkeen ja töihin – monta kokemusta ja muistoa rikkaampana.
The Stockholm Writers Festival keräsi yhteen noin sata kirjoittajaa ja kirjailijaa elokuisen viikonlopun ajaksi.
Tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 2017 lähtien.
Jossain mainos tuli vastaani, X:ssä/Twitterissä tai Facebookissa ja kiinnostuin heti. Englanninkielinen kirjoittajafestivaali Tukholmassa, jonne on helppo matkustaa kotikaupungistani Turusta: laivaan illalla, perillä aamulla. Niinpä ostin kevättalvella liput The Stockholm Writers Festivaliin, elokuiseen viikonlopputapahtumaan. Yritin houkutella muutamaa kaveria mukaani, mutta en siinä onnistunut. Yksin oli siis lähdettävä.
Turusta Tukholmaan
The Stockholm Writers Festival järjestettiin perjantaista sunnuntaihin 18.–20.8.2023. Lähdin matkaan torstai-iltana Viking Linen Gracella. En ollut yhtään tutustunut laivan viihdeohjelmistoon, ja yllätyin, kun tarjolla oli Marko VainionMiss Divet Show.
Laiva oli satamassa jo puoli seitsemän aikaan perjantaiaamuna. Olin onneksi varannut kuljetuksen kaupungille; se oli viisas ratkaisu, kun ei tarvinnut etsiä oikeaa bussia kaupunkiin. Kuljetuksen määränpää oli Cityterminalen, Tukholman linja-autoterminaali Norrmalmin kaupunginosassa. Sieltä kävelin kohti Hotel Kung Carl -majapaikkaani. Reitti oli onneksi helppo, ensin Vasagatania ja sitten Kungsgatania. Liikenne oli vielä hiljaista puoli kahdeksan maissa, joten oli mukavaa kulkea kaikessa rauhassa ja katsoa, mitä vastaan tulee.
Kun matkan päätarkoituksena oli osallistua koko viikonlopun kestävään tapahtumaan, en yrittänytkään haalia päiviini ns. pakollisia nähtävyyksiä. Suunnittelin käyväni vain matkan varrella olevissa paikoissa. Sellaisiksi osoittautuivat Högtorget, Hötorgshallen, Konserthuset, Adlibriksen kirjakauppa sekä Kungliga biblioteket. Tulin kulkeneeksi myös Drottningsgatanilla ja Birger Jarlsgatanilla.
Hotellihuonetta ei tietenkään saanut aikaisin aamupäivällä, mutta sain jätettyä matkalaukkuni säilytykseen. Huone oli saatavissa vasta kolmen maissa, joten minulla oli muutama tunti aikaa kuljeskella kaupungilla.
Perjantaina tutustuttiin ohjelmaan ja toisiimme
Malja kirjoittamiselle, kirjailijoille ja kirjoille.
Kirjoittajafestivaalin ensimmäinen ohjelmaosuus oli perjantaina alkuillasta, jolloin kokoonnuimme ns. kick off -tilaisuuteen Suomi-taloon eli Suomen Tukholman-instituuttiin (Finlandsinstitutet i Stockholm). Se sijaitsee vanhassa kivitalossa pienellä kadulla, osoite onSnickarbacken 2–4 (Birger Jarlsgatan 35:n kohdalla).
Koolla oli noin satakunta osallistujaa ja tapahtuman henkilökuntaa, myös koko festivaalin alulle laittanut Catherine Pettersson. Tarjolla oli muun muassa tietoa tulevasta viikonlopusta, alkumaljat ja tietokilpailu joukkueittain. Jatkoille mentiin Hellsten Earth Bar -baariin, joka on nimensä mukaisesti osa Hotel Hellsteniä.
Virikkeitä fiktioon
Lauantaina oli tarjolla kolme vaihtoehtoista ohjelmaa, joista ensimmäinen käsitteli kirjailijan omaa ääntä, toisessa keskusteltiin muistelmista verrattuna fiktioon, kuinka valita paras tapa kertoa oma tarina ja kolmannessa käsiteltiin kirjoittamisen sääntöjä ja kuinka rikkoa niitä.
Tapahtuman luennoitsijoiden ja esiintyjien kirjoja oli tarjolla tapahtumassa ja signeerauskin järjestyi.
Kirjailija Johnny Shaw kertoi siitä työstä, joka on edessä ensimmäisen käsikirjoitusversion valmistumisen jälkeen.
Iltapäivän aikana oli mahdollisuus ostaa puhujien kirjoja ja saada niihin omistuskirjoitus. Myöhemmin iltapäivällä oli vuorossaJohnny Shawin luento siitä, kuinka saadaan työstettyä valmista käsikirjoitusta sen toiseen tai kolmanteen versioon. Lisäksi kuultiin Jeff Bensin ohjeita, kuinka kehittää kirjan juonta kirjan päähenkilön emotionaalisesta maailmasta käsin.
Päivän päätteeksi Hans-Åke Lilja kertoi tiestään johtavaksi Stephen King -asiantuntijaksi, jonka Lilja´s Library on Kingin fanisivusto. Hän ylläpitää myös kirjailija John Ajvide Lindqvistin sivustoa. Liljalta on tulossa myös kirja myöhemmin tänä syksynä.
Professori Jeff Bens luennoi siitä, kuinka kirjailija löytää äänensä.
Lauantai oli karkkipäivä (lördagsgodis) kirjoittajillekin.
Lauantaikin päättyi Hellstenin baariin, mutta tein oman kävelyretkeni.
Kysy asiantuntijoilta
Sunnuntaipäivä aloitettiin keskusteluilla asiantuntijoiden eli luennoitsijoiden kanssa siten, että he istuivat pöydissään, joihin osallistujat menivät oman kiinnostuksensa mukaan. Kellon soitua vaihdettiin pöytää, joten lyhyessä ajassa oli mahdollista saada vastauksia omiin kysymyksiin.
Jeff Bens (vasemmalla pöydän päässä) vastailee osallistujien kysymyksiin.
Kirjailijat Sofia Löfgren ja Lukas Adamsson ovat perustaneet yhdessä kustantamon, joka on nimeltään Adamsson Löfgren Bokförlag.
Aamupäivän seuraavassa osuudessa oli valittavana kirjan rahoittamiseen, markkinointiin ja fani- tai kirjailijasivuihin liittyvät osuudet. Valitsin jälkimmäisen osuuden ja kuuntelin Hans-Åke Liljaa.
Iltapäivällä kuulimme Golnaz Hashemzadeh Bonden haastattelun. Iranissa syntynyt ja lapsena Ruotsiin vanhempiensa kanssa muuttanut kirjailijan esikoisteos vuonna 2012 oli nimeltään Hon är inte jag (She Is Not Me) . Hänen toinen kirjansa Det var vi (What We Owe) julkaistiin vuonna 2017 ja se on käännetty 25 kielelle. Suomeksi se ilmestyi vuonna 2018 nimellä Olimme kerran ja sen on kustantanut Otava.
Golnaz Hashemzadeh Bonde kertoo kirjailijanurastaan Paul Rapaciolin haastattelussa.
Myöhemmin iltapäivällä keskusteltiin kirjojen julkaisemisesta, ja erityisesti siitä, miten oman kirjansa saisi kustantamon kautta julkaistuksi. Ohjelma jatkoi tekstinäyttein, joista tuomaristo sai päättää, kauanko kunkin lukeminen kestää ja valitsivat lopuksi osallistujista voittajan.
Kirjojen julkaisemiseen liittyvässä keskustelussa oli mukana myös tapahtuman perustaja Catherine Pettersson.
Tulen varmaan toistekin
Tapahtumaan osallistuminen oli positiivinen kokemus jo pelkästään Tukholman vuoksi. Sinne haluan matkustaa uudestaankin ja väljemmällä aikataululla. Oli myös hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä, että kirjoittajia on kaikkialla. Toiseen suomalaiseen en törmännyt, joskin yksi tapahtuman organisaattoreista oli Suomesta kotoisin. Monet pohtivat samoja aiheita ja etsiä pulmiinsa vastauksia; osa löytyi ehkä Stockholm Writers Festivalista.
Lauantai-iltana tukholmalaiset olivat liikkeellä. Katunäkymä Dramaten-teatterin toisen kerroksen parvekkeelta, jossa nautin oluen ja tarkkailin suurkaupungin elämänmenoa.
Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Osa kirjavinkeistä on jo julkaistu, mutta tässä tulee lisää.
Revontulibongarin opas
Kuva: Into Kustannus Oy.
Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth, tiedetoimittaja Markus Hotakainen ja valokuvaaja Jouni Jussila ovat kirjoittaneet Revontulibongarin oppaan. Kirja on kuitenkin kansalaistieteen ilmentymä – tiedettä yhdessä suuren yleisön kanssa. Tässä tapauksessa FacebookinRevontulikyttääjät-sivuston jäsenten kanssa, joilta tuli alkukipinä kirjantekoon, sillä he kysyivät, voisiko Minna Palmroth vastata heidän kysymyksiinsä. Professori vastasi ja siitä lähti sitten myöhemmin idea kirjasta, joka palvelee laajempaa tiedonhaluisten joukkoa.
Kirja lupaa, että sen lukija onnistuu havaitsemaan ja tunnistamaan revontulia jopa Etelä-Suomessa. Teos antaa vastauksia kaikille revontulista kiinnostuneille, niin luontokuvaajille kuin satunnaisille taivaantähyilijöille.
Kirjassa on aluksi yleistajuinen taustoitus revontulista, muun muassa niiden esiintymisestä ja väreistä: vihreästä, sinisestä, punaisesta ja purppurasta. Tämän jälkeen esitellään noin 30 erilaista revontulimuotoa, joiden nimeämisessä on käytetty apuna ulkonäköä, liikettä ja muita rakenteisiin liittyviä ominaisuuksia. Muotoja ovat muun muassa revontulikaari, liikkuva kaari, revontulivyö, revontuliverho, korona, spiraali ja revontulipilari. Muotojen havaitsemista varten on lyhyet ohjeet.
Kirjassa kerrotaan myös, miten revontulinäytelmä etenee. Vinkkien avulla lukija pystyy tulkitsemaan ja ennustamaankin taivaan tapahtumia ja löytää suotuisat bongauspaikat. Kirjan esimerkkikuvat ovat peräisin revontulibongareilta. Lopussa on valokuvaus- ja varustevinkkejä kuvaamisen helpottamiseksi.
Kirjan voi ottaa mukaan revontuliretkelle tai eläytyä revontulielämykseen kotisohvalla. Kaltaiselleni tämä bongarin opas on antoisa, sillä en ole koskaan vielä nähnyt noita taivaan tulia.
Minna Palmroth on Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori, ja Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön johtaja. Hän on tiimeineen kehittänyt maailman johtavan lähiavaruutta mallintavan tietokonesimulaation, jonka avulla he tutkivat revontulia synnyttäviä ilmiöitä.
Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Markus Hotakainen on seurannut avaruusasioita kuulennoista lähtien ja kirjoittanut tähdistä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Hän on julkaissut 23 kirjaa ja tehnyt yli 40 suomennosta. Hotakainen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Mars-kirjastaan, joka on julkaistu myös Yhdysvalloissa.
Jouni Jussilaon Oulun yliopiston entinen revontulitutkija ja aktiivinen revontulien kuvaaja, joka on julkaissut jo aikaisemmin kuva- ja tietokirjan revontulista nimeltään Aurora: revontulien taivaallinen näytelmä. Työkseen hän kehittää erikoiskameroita, mutta lähiavaruuden ilmiöiden ja revontulien seuraaminen on osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.
Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas. Into Kustannus Oy. 2018.
Tammikuisia revontulia Syötteellä. Kuva: Sami Säily/Woodland Graphics.
Hanna ApajalahdenLappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas on kattava tietopaketti Lapin nähtävyyksistä ja monipuolisista kulttuurikohteista. Hiihtokeskusten, tuntureiden, porosafarien ja revontulien keskeltä löytyy myös valtavasti luksusta, siis kulttuurielämää: arkkitehtuuria, elokuvia, festivaaleja, historiallisia tarinoita, kirjallisuutta, kuvataiteen ja käsityön tekijöitä, murteita, museoita, musiikkia, mytologiaa ja ruokakulttuuria. Sekä tietysti saamelainen kulttuuri kaikessa moninaisuudessaan.
Kirja rajautuu napapiirin pohjoispuoliseen Lappiin. Kirjoittaja on jakanut alueen viiteen kulttuurialueeseen, jotka esitellään kunnittain.
Saamenmaahan kuuluvat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat. Läntiseen Tunturi-Lappiin kuuluvat Ylläksen ja Pallaksen naapurit Kittilä ja Muonio.
Tornionlaaksossa ovat Pello ja Kolari. Itä-Lappiin kuuluvat eteläinen Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla ja Kemijärvi. Rovaniemellä eletään kaupunkilappilaista kulttuuria.
Tekijän mukaan Lappi on täynnä kulttuuria ja kirjan avulla matkailija löytää parhaat paikat. Kirja on jaettu yhdeksään ”tiehen”, aihepiiriin, joita ovat museot, arkkitehtuuri, käsityöt ja design, kuvataide ja galleriat, joiku ja muu musiikki, elokuva ja teatteri, luontokohteet, ruoka ja juoma sekä huvittelu ja ajanviete.
Kirjaa selaillessa tulee auttamattakin mieleen, kuinka vähän sitä tietää kotimaastaan. Sekin on minulle uusi tieto, että saamen kieli ei ole vain yksi, vaan Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea.
Olen käynyt vain Rovaniemellä, Levillä ja Riisitunturilla lyhyitä aikoja, joten olen melko aloittelija Lapin-asioissa. Eittämättä Suomen pohjoisosista löytyisi paljon mielenkiintoista. Voisin käydä vaikkaReidarSäreistöniemen kotimuseossa, Hiljaisuus-festivaaleilla tai Sodankylän elokuvajuhlilla. Ihan vain pari kohdetta mainitakseni.
Kulttuurioppaassa on myös paljon kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä sekä auttava lappi-suomi-sanakirja ummikoille. Sanakirjasta löytyy syntyjään eteläpohjalaiselle tuttujakin sanoja, kuten alvariinsa (aina), hilla (lakka, suomuurain), häävi (ei kovin hyvä) ja vahata (katsoa tarkkaan). Lähteiden lisäksi lopussa on henkilöhakemisto ja välimatkataulukko.
Hanna Apajalahti on kulttuurista laajasti kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Hänen teoksensa Kulttuurimatkailijan Lappi ilmestyi alun perin vuonna 2017. Lappi pintaa syvemmältä on kirjan päivitetty laitos. Apajalahti itse on kustantamon mukaan syntyjään lapinhullu: äidin perintönä itälappilainen ja poromiehen lapsenlapsenlapsi; vaikuttaa siis oikealta henkilöltä kertomaan lappalaisesta kulttuurista.
Parasta lähteä nyt 