Kirja, Matkakirja, Matkaopas, Matkustaminen

Matkalla – kirjojen siivin maailmalle

Turun kaupunginkirjasto oli laittanut esille joukon matkakirjoja - lisää oli tarjolla hyllykössä. Esitteeseen oli koottu lista kirjoista.

Turun kaupunginkirjasto oli laittanut esille joukon matkakirjoja – lisää oli tarjolla hyllykössä. Esitteeseen oli koottu lista kirjoista.

Matkabloggarina löydän usein ideoita sieltä sun täältä – viimeksi huomasin Turun pääkirjastossa käydessäni esille laitetun pienimuotoisen näyttelyn. Hylly päälle oli nostettu muutamia kirjoja ja niiden vieressä oli kyltti ja esitteitä otsikolla Matkalla. Kirjasto siis tarjoaa matka-aiheisia kirjoja asiakkailleen. Tässä myös aihe blogikirjoitukseen.

Mikäs sen sopivampaa näin kesäkuukausina. Monet ihmiset matkustavat mielellään lomallaan, kun siihen on aikaa. Tai jos ei ole mahdollisuuksia tai halua reissaamiseen, kesällä voi käyttää tavallista enemmän aikaa lukemiseen.

Dekkarit mielletään kevyeksi lomalukemiseksi, mutta yhtä hyvin voi poimia mukaansa matkakirjan. Niissä ei liene mukana väkivaltaa ja oma tietämys maailmasta laajenee mukavasti. Ei tarvitse nähdä pakkaamisen ja matkustamisen vaivaa, vaan voi kirjailijan lauseiden siivittämänä kulkea mielikuvituksessaan matkalla mukana – oman nojatuolin tai sohvan uumenissa, riippumatossa, rannalla, puistossa tai missä sitten ikinä kirjaa lukeekaan. Eikä tarvitse tuntea lähtökatumustakaan.

Otin esitteen tietysti mukaan. Siihen on luokiteltu matka-aiheisia kirjoja kuuden otsikon alle ja jokaisen otsikon alle muutamia kirjoja.

Matkalla maailmalla

Etta ja Otto ja Russell ja James

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James. Kuva: Gummerus Kustannus.

Matkalla maailmalla -otsikon alta löytyvät muun muassa seuraavat kirjat:
•    Alessandro Baricco: Silkki, 1996.
•    Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea, 2013.
•    Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James, 2015.
•    Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin, 2008.
•    Rosa Liksom, Hytti nro 6, 2011.
•    Peter Mayle, Vuosi Provencessa, 1990.

Peter Maylen kansainväliseksi bestselleriksi nousseen kirjan olen saattanut lukea, mutta Ridley Scottin ohjaaman elokuvan A Good Year – Mainio vuosi olen ainakin nähnyt.

Poimin heti itselleni hyllyn päältä löytyneen Emma Hooperin kirjan, joka vaikuttaa lupaavalta. Kirjan päähenkilö, 82-vuotias Etta, jättää miehelleen Otolle kirjeen: ”Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.”

Kirjan takakansitekstin mukaan ”Etta ottaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle.” Kirjan tarinan mukaan ”koskaan ei ole liian myöhäistä viimeiselle suurelle seikkailulle.” Kuulostaa kiinnostavalta, tartun kirjaan luultavasti jo tänä iltana.

Pakomatkalla ja seikkailulla

Pakomatkalla-otsikon alla on muun muassa nämä kirjat:
•    Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe, 2015.
•    Haruki Murakami: Kafka rannalla, 2002.
•    John Steinbeck: Vihan hedelmät, 1939
•    Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista, 2012.

Seikkailulla-otsikon alle on merkitty muun muassa seuraavat kirjat:
•    Cervantes: Don Quijote, 1605.
•    J.R.R. Tolkien: Hobitti, 1937.
•    Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen, 1864/Maailman ympäri 80 päivässä, 1873.

Tuttuja nimiä kaikki, mutta näistä yhtään kirjaa en ole tainnut lukea. Pidän enemmän realistisista kirjoista. En ole edes nähnyt elokuvia, mitä nyt Vernen kirjoista tehtyjä piirroselokuvia sivumennen lasten myötä. Tolkienia pidetään nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Minulla taitaa olla kirjahyllyjeni lukemattomisen kirjojen joukossa myös hänen elämäkertansa.

Roadtripit ja aikamatkailut

Päättömällä roadtripillä -otsikon alle on sijoitettu muun muassa nämä kirjat:
•    Sherman Alexie: Intiaaniblues, 1995.
•    Jack Kerouac: Matkalla, 1957.
•    John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa, 1962.
•    John Waters: Liftari, 2014.

Steinbeckin kirjan olen lukenut kahteen kertaan, joskus paljon nuorempana ja viime vuonna, jolloin tein kirjasta blogikirjoituksen.

Viidentenä otsikkona on vielä Aikamatkailua ja toisia todellisuuksia. Matkalla mahdottomassa maailmassa. Tästä ryhmästä löytyvät muun muassa nämä kirjat:
•    Charlotte Perkins Gillman: Herland, 1915.
•    Jonathan Swift: Gulliverin matkat, 1726.

Wikipedia kertoo, että Herland on feministinen utopiaromaani. Se kertoo kolmen miestutkimusmatkailijan löytämästä syrjäisestä maasta, jota asuttaa naiset ja josta miehet ovat kuolleet sukupuuttoon.

Matkakirjoja Päivin hyllystä

Islantilainen voittaa aina

Voin listata muutaman matkakirjan hyllystäni siltä varalta, että noista edellä mainituista ei löytynyt sinulle sopivaa – jos siis etsit lukuvinkkejä.

Matkakirjoja Päivin hyllystä -otsikon alle laitan nämä kirjat:
•    Wladimir Kaminer: Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle, 2008.
•    Pirkko Lindberg: Maailmanmatka, 1993.
•    Hilary Linstead ja Elisabeth Davies: Growing Old Outrageously. A memoir of travel, food and friendship, 2013.
•    David Nicholls: Yhtä matkaa, 2014.
•    Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina.Elämää hurmaavien harhojen maassa, 2015.
•    Merja Pyhälä: The Matka. Omin päin kaukomaille, 2005.
•    Jaakko Selin: Jaakon matkassa, 2013.
•    Sinikka Salokorpi: Pölysokeriin piilotettu onni. Matkatarinoita, 2001.
•    Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja, 2004.
•    Erkki Toivanen: Matkalla ranskalaisuuteen, 2008.
•    Rauli Virtanen: Reissukirja, 2014.

Reissukirja

Miksikö nämä kirjat? Kunhan nappasin hyllystä vähän erilaisia kirjoja. Osa on uudempia ja saatavissa vielä kirjakaupoista, osa vanhempia, joita voi etsiä kirjastosta tai antikvariaatista.

Rauli Virtanen kertoo Reissukirjassaan matkoistaan ulkomaantoimittajana. Kirjan takakansitietojen mukaan hän on käynyt maailman kaikissa 194 itsenäisessä valtiossa. Sain Raulin signeerauksen kirjaani Matkamessuilta.

Nichollsin kirja on romaani, joka kertoo pariskunnan ja heidän teinipoikansa matkasta Euroopassa. Villan kirja kertoo rahtilaivamatkasta Etelä-Amerikkaan ja myöhemmin kirjailijalta on ilmestynyt muitakin samantyyppisiä kirjoja. Ne kuuluvat matkakirjojen suosikkeihini.

Islantilainen voittaa aina -kirjan kirjoittaja Satu Rämö on myös bloggaaja. Hänen kuulumisiaan voi lukea blogista Salamatkustaja – hurmaavaa perhearkea Islannissa.

Lindsteadin ja Daviesin kirja kertoo kahden vanhan naisen matkoista eri puolilla maailmaa. Kirjoittajien omin sanoin:”We wrote this book as a celebration. – – But above all, a celebration of the fact that two outrageous women of advanced years can still get out and have a bloody good time. We hope our book will inspire others to live their dreams and fantasies, whatever their age.”

Pidätkö sinä matkakirjoista? Mikä on suosikkisi? Antoisaa lukukesää!

Growing Old Outrageously

Mainokset
Normaali
Kirja, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen

Tuhat kilometriä kävellen Bretagnen rannikolla

Valtameri kansikuva

 

Daniel Besace kertoo yli kuukauden kestäneestä kävelyretkestään Bretagnen rannikolla kirjassaan Valtameri.

Daniel Besace, 25-vuotias nizzalainen työtön, rahaton ja rakkaudeton mies, kuuli suruviestin 18 000 kilometrin päästä, Polynesiasta. Hänen isänsä oli kuollut. Daniel ei edes tiennyt tämän olleen sairaalassa. Isä oli ”merimies, joka kuljetti ruokatarvikkeita ja muuta tarpeellista atollisaarille”.

Kuinka käsitellä surua? Danielin ratkaisu oli lähteä kävelemään pitkin Länsi-Ranskan rannikkoa, Bayonnesta Brestiin, synnyinkaupunkiinsa. Hän kulki pitkin hiekkarantoja ja entisiä tullimiespolkuja, jotka kiemurtelevat pitkin Bretagnen rannikkoa.

Täytyi oikein tutkia karttaa ja sijoittaa tuo maailmankolkka paikalleen. Aina niin avulias Wikipedia kertoo, että ” Bretagne on yksi Ranskan 18 hallintoalueesta. Se käsittää matalavuorisen niemimaan Ranskan länsirannikolla, Englannin kanaalin ja Biskajanlahden välissä. Ilmasto on kostea ja sumuinen.” Ilmankos, kun Atlantin valtameri ympäröi niemeä kolmella suunnalla.

Azorit 130

Kuvassa on Atlantin valtamerta, ei tosin Bretagnesta, vaan Azoreilta.

”Kulkisin pitkin rantoja, maan ja veden rajalla, hipoisin kuolemaa. Matka tuntui etukäteen filosofiselta koettelemukselta; horisonttiin katsominen kertoisi minulle, ettei isäni enää koskaan ylittäisi sitä rajaa, ei katsoisi minua,” Daniel Besace kirjoittaa.

Hän lähti matkaan sunnuntaina 29.6.1997 Sollies-Toucasista junalla. Paikka on Marseillen suunnalla ja Daniel matkasi yöjunalla eteläisen Ranskan läpi. Reppu painoi kolmekymmentä kiloa.

Tämä jalanjälki on ainettu hiekkaan Abu Dhabissa.

Tämä jalanjälki on painettu hiekkaan Abu Dhabissa.

Métro à Tarnos -rannalla hänellä oli ensimmäistä kertaa hiekkaa jalkojen alla. Daniel Belace käveli päivittäin noin 20‒40 kilometriä ja söi halvinta ruokaa. Hän nukkui teltassaan dyynien ja kallioiden suojassa tai puiden alla.  Hän käytti rahaa matkaansa vain noin kuutisenkymmentä euroa (tuolloin käytössä olivat vielä frangit).

Niukkuus ja pitkä matka antoivat tilaa kaiken vastaanottamiselle sellaisenaan. Kirjan suomentajan Leena Rantasen mukaan ”matkalla Danielin seuralaisina olivat hiekka, aallot, tuli, kuu, tähdet, aurinko, kukat, linnut. Hän tarkkailee pientä ja suurta.”

Matkallaan kulkija myös valokuvasi ja piirsi. Hän hahmotteli vihkoon lyijykynällä maisemia ja yksityiskohtia. Kirjassa on mukana muutama kuva Besacen muistiinpanoista ja piirroksista.

Hän myös lukee portugalilaisen runoilijan ja kirjailijan Fernando Pessoan runoja.

Kirjan teksteissä on meri mukana – ja isä.

”Kauempana meri hohtaa värittömänä kuin peili, mutta elävänä velloen. Ennen auringonlaskua sumukerros horisontin yläpuolella heijasti auringon muotoa. Sitten sumu nielaisi auringon. Majakan valo syttyy kymmentä vaille yhdeksän. Ei ole vielä yö, mutta kuitenkin valonsäde läpäisee pimeyden. Äkkiä tuntuu, että isäni on aivan lähellä.”

Kävelymatka päättyi sunnuntaina 11.8.1997 neljänkymmenen päivän vaelluksen jälkeen Saint-Malossa, josta hän jatkoi matkaansa junalla.

Atlantin valtamerta Azoreilta.

Olisi ollut mukavaa, jos kirjassa olisi ollut kartta, johon olisi merkitty Besacen päivämatkat.

Valtameri oli jollain lailla kiehtovaa luettavaa. Mies ja reppu, vaellusta meren rannalla ja luonnon ehdoilla.

Tällaista matkaa en tulisi itse tehneeksi ainakaan noin ankaralla tavalla. Voisi olla hauskaa kulkea Atlantin rannikolla pieninä päivämatkoina ja päästä yöksi aamiaismajoitusta tarjoaviin paikkoihin tai pieniin hotelleihin. Merta, hiekkaa ja aurinkoa päivisin, mutta illalla pitäisi päästä lämpimään suihkuun ja kunnon sänkyyn nukkumaan.

Daniel Besace: Valtameri (Océan. Itinérêve á pied de Bayonne á Brest). Suomentaja Leena Rantanen. Basam Books. 2014.

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen, Vinkki

Lonely Planet listasi maailman nähtävyydet

Lonely Planet on listannut ja laittanut järjestykseen maailman parhaat nähtävyydet.

Lonely Planet on listannut ja laittanut järjestykseen maailman parhaat nähtävyydet.

Jos olet joskus haaveillut näkeväsi maailman parhaimmat nähtävyydet, mutta et ole oikein tiennyt, mistä aloittaa, niin Lonely Planet on ratkaissut asian puolestasi.

Maailman 500 parasta nähtävyyttä on listattu ja laitettu vielä paremmuusjärjestykseen. Sinulle jää vain matkaan lähteminen….

Lonely Planet on maailman suurin matkaopaskirjoja ja digitaalisia sisältöjä julkaiseva yritys. Lonely Planetin omistaa BBC Worldwide.

Tässä kustantajan ensimmäistä laatuaan olevassa julkaisussa Ultimate Travelist Lonely Planetin henkilökunta ja oppaiden kirjoittajat ovat laittaneet maailman nähtävyydet järjestykseen sijoilla 1–500. Näin on luotu toivomuslista, bucket list, matkailijoille.

Lonely Planetin mukaan valitut nähtävyydet ovat kokemisen arvoisia, yllättäviä ja hämmästyttäviä. Ne ovat sellaisia, jotka herättävät ajatuksia ja tunteita, joista haluat välttämättä kertoa jollekulle.

Angkorin temppelit Kambodžassa ovat tuloksen mukaan listalla ensimmäisenä. Alueella on yli 1 000 temppeliä, alueen laajuus on yli 400 neliökilometriä ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Maailman parhaimmat nähtävyydet Ultimate Travelist -kirjan mukaan:

  1. Angkorin temppelit, Kambodža
  2. Iso valliriutta, Australia
  3. Machu Picchu, Peru
  4. Kiinan muuri, Kiina
  5. Taj Mahal, Intia
  6. Grand Canyonin kansallispuisto, Yhdysvallat
  7. Colosseum, Italia
  8. Iguassun putoukset, Brasilia-Argentiina
  9. Alhambra, Espanja
  10. Hagia Sofia, Turkki
  11. Fez Medina, Marokko
  12. Kaksitoista apostolia, Australia
  13. Petra, Jordania
  14. Tikal, Guatemala
  15. British Museum, Englanti
  16. Sagrada Família, Espanja
  17. Fiordlandin kansallispuisto, Uusi-Seelanti
  18. Santorini, Kreikka
  19. Galápagossaaret, Ecuador
  20. Mona-taidemuseo (Museum of Old & New Art), Australia

Mielenkiintoista on tietysti tutkia, mikä suomalainen kohde on päässyt maailmanlistalle? Arvaatko? Mikä on mielestäsi Suomen upein nähtävyys?

Lonely Planetin mukaan se on Temppeliaukion kirkko, Timo ja Tuomo Suomalaisen vuonna 1969 suunnittelema kallioon louhittu kirkko. Se on sijalla 311. Kuvailun mukaan se näyttää avaruusalukselta, joka on syöksynyt keskelle Helsinkiä. ”Se, että maailmassa on tarpeeksi luovuutta tällaiseen arkkitehtuurin, lohduttaa synkintäkin sielua”, todetaan kirjassa.

Muita suomalaiskohteita ei kirjasta ainakaan sisällysluetteloa tutkimalla löydy.

Jos vertaa pohjoismaisiin naapureihin, niin Ruotsista on listattu neljä kohdetta, Norjasta viisi, Islannista yhdeksän ja Tanskasta ainakin yksi, Louisiana Museum of Modern Art (sisällysluettelossa ei ole mainintaa Tanskasta, joten paremmalla lukemisella löytyy ehkä muitakin kohteita).

Tässä isokokoisessa ja painavassa kirjassa riittää tutkittavaa. Kuvat ovat isoja ja tekstin määrä on suhteellisen vähäinen. Kustantajan mukaan täydentävää tietoa kohteistä löytyy muista opaskirjoista ja verkkosivuilta.

Olisi tietysti hauskaa katsoa, mitkä kohteet on jo nähnyt ja mitkä ovat näkemättä. En kuitenkaan haluaisi matkustaa jonkun toisen tekemän listan perusteella, vaan voisin tehdä omani. 500 kohdetta on ehkä liian suureellinen, 100 voisi riittää.

Toisaalta, jos olisi uskominen Patricia Schultzin vuonna 2007 suomeksi julkaistua Maailmanmatkaajan käsikirjaa 1 000 places to see before you die, niin urakka olisi Lonely Planetin lista tuplana.

Ultimate Travelist -kirjassa on 328 sivua ja se painaa 1,7 kiloa. Siitä tehdään seuraava versio elokuussa 2019.

Kirjan löysin sattumalta Turun kaupunginkirjaston uutuushyllyköstä, joten kiitokset sinne!

Ultimate Travelist. The 500 best places on the planet…ranked. Lonely Planet Publications. 2015.

Normaali
Matka, Matkakirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen

104 mielenkiintoista kohdevinkkiä Länsi-Uudeltamaalta

Suuri osa Hangon viehätyksestä perustuu merellisyyteen.

Suuri osa Hangon viehätyksestä perustuu merellisyyteen sekä vanhoihin rakennuksiin.

Filosofian maisteri ja turkulainen matkailutoimittaja ja -kirjailija Hannu Tuominen on reissaamisen konkari. Hänen tekstejään löytyy kootusti ja helposti Matkalla Maailmalla -sivustolta.

Hannu Tuominen esiintyi toukokuun alussa Turun kaupunginkirjastossa. Hän kertoi siirtyneensä matkailussaan lähikohteisiin ja on kartoittanut niitä Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uusimaalla. Lähimatkailuaineiston hän on koonnut kahteen kirjaan, joista löytyy yli sata kohdevinkkiä historiallisiin ruukkikyliin, suosittuihin museoihin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, taiteilijakoteihin, maisemateihin ja kulttuurikohteisiin.

Länsi-Uudenmaan kirja on 122-sivuinen ja siitä löytyy yli 104 vierailukohdetta. Kutakin kohdetta esitellään sivun verran ja lopusta löytyvät osoitetiedot. Lisäksi on mainittu seitsemän sivun verran Helsingin muita tutustumiskohteita Amos Anderssonin taidemuseosta Virkin kotiin.

Tuomisen mukaan monet kohteet ovat avoinna vain kesäisin, mutta etukäteen sopimalla voi päästä tutustumiskäynnille myös muulloin. Pääsymaksut ovat usein muutaman euron luokkaa ja jotkut kohteet ovat maksuttomia.

Hannu Tuomisen mukaan Länsi-Uusimaa on matkailun kannalta todellinen runsaudensarvi. Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta löytyy eniten kohteita, muun muassa Ratikkamuseo sekä Alvar Aallon ateljee ja kotimuseo Helsingissä, Tiedekeskus Heureka, Nissbackan veistospuisto sekä Leodardo da Vilhun veistoskokoelma Vantaalla, Suomen Kellomuseo ja Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä Näyttelykeskus WeeGeessä sekä Bodomjärven mysteeri Espoossa.

Muutamia poimintoja kirjan esittelemista kohteista isojen kaupunkien ulkopuolelta: Suomen Rautatiemuseo Hyvinkäällä, Evakkomuseo Vihdissä, Meijerimuseo ja Hyrsylän Mutka Nummella, Vironperä Lohjalla, Aleksis Kiven kotina toiminut Fanjunkars Siuntiossa, Länsi-Uudenmaan sairaalamuseo Tammisaaressa sekä kokonaisuutena mainittu ja esitelty kesäkaupunki Hanko.

Hangossa riittää rantaviivaa.

Hangossa riittää rantaviivaa.

Hannu Tuomisen mukaan lomareittien varsilta löytyy todellisia helmiä: ”Yksi on kunnostanut toista sataa vanhaa traktoria, toinen on rakentanut täydellisen sotamuseon kellariinsa tai pystyttänyt puutarhaansa hienon veistospuiston. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy useita mielenkiintoisia kohteita. Milloin olet viimeksi tutustunut oman kotiseutusi museoihin? Mukavaa kotiseutumatkailua!”

Hannu Tuomisen lähimatkailukirjoja on saatavana ainakin Adlibris-verkkokaupasta ja edullisimmin tekijältä itseltään, yhteystiedot Matkalla Maailmalla -sivustolla ja Facebookissa.

Hannu Tuominen jatkaa opaskirjasarjaansa. Hänellä on nyt työstettävänä Itä-Uusimaa- ja Kymenlaakso-kirjat.

Hannu Tuominen: Länsi-Uusimaa. 104 mielenkiintoista kohdevinkkiä. Matkalla Maailmalla/Hannu Tuominen. 2015.

Normaali
Matkakirja, Matkakohde, Matkustaminen, Verkkopalvelu

130 mielenkiintoista kohdevinkkiä Varsinais-Suomesta

IMG_0712

Filosofian maisteri ja turkulainen matkailutoimittaja ja -kirjailija Hannu Tuominen on reissaamisen konkari. Hänen tekstejään löytyy kootusti ja helposti Matkalla Maailmalla -sivustolta.

Hannu Tuominen esiintyi toukokuun alussa Turun kaupunginkirjastossa. Hän kertoi siirtyneensä matkailussaan lähikohteisiin ja on kartoittanut niitä Varsinais-Suomessa ja Länsi-Uudellamaalla. Aiemmin hajallaan olevan tiedon hän on koonnut kahteen kirjaan. Niistä löytyy yli sata kohdevinkkiä historiallisiin ruukkikyliin, suosittuihin museoihin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, taiteilijakoteihin, maisemateihin ja kulttuurikohteisiin.

Varsinais-Suomen kirja on 138-sivuinen ja siinä on kerrottu yli 130 vierailukohteesta. Kutakin paikkaa esitellään sivun verran ja lopusta löytyvät osoitetiedot.

Tuomisen mukaan monet kohteet ovat avoinna vain kesäisin, mutta etukäteen sopimalla voi päästä tutustumiskäynnillä myös muulloin. Pääsymaksut ovat usein muutaman euron luokkaa ja jotkut kohteet ovat maksuttomia.

Turusta löytyy eniten kohteita, muun muassa Aurajokiranta, Ett Hem -museo sekä Apteekkimuseo. Lyhyesti omalla aukeamallaan on mainittu Turun tunnetuimmat kohteet Turun linnasta Kasvitieteelliseen puutarhaan.

Rymättylästä löytyy Silliperinnekeskus Dikseli, Askaisista Ritaripuisto, Vehmaalta Kivityömuseo, Kustavista Jeremian luolat, Uudestakaupungista Luotsimuseo, Marttilasta Nostalgiamuseo, Somerolta Sauhutupamuseo, Nauvosta Fagerlundin traktorimuseo, Paimiosta Käsityömuseo Miila, Kemiöstä Björkbodan Lukkomuseo, Muurlasta Vilho Hurmeen ateljeekoti ja Perniöstä Muovikassimuseo ja yli sata muuta kohdetta.

Vilho Hurmeen taiteilijakodin interiööriä Muurlassa.

Vilho Hurmeen taiteilijakodin interiööriä Muurlassa.

Hannu Tuomisen mukaan lomareittien varsilta löytyy todellisia helmiä: ”Yksi on kunnostanut toista sataa vanhaa traktoria, toinen on kerännyt tuhansia muovikasseja tai rakentanut itselleen linnamaisen ateljeen keskelle korpimaisemaa. Lyhyen ajomatkan päästä löytyy useita mielenkiintoisia kohteita. Milloin olet viimeksi tutustunut oman kotiseutusi museoihin? Käy tutustumassa ja ihastu näkemästäsi!”

Hannu Tuomisen lähimatkailukirjoja on saatavana ainakin Adlibris-verkkokaupasta ja edullisimmin tekijältä itseltään, yhteystiedot Matkalla Maailmalla -sivustolla ja Facebookissa.

Hannu Tuominen: Varsinais-Suomi. 130 mielenkiintoista kohdevinkkiä. Matkalla Maailmalla/Hannu Tuominen. 2015.

Normaali
Matkakertomus, Matkakirja, Matkakohde, Matkustaminen

Matka Charleyn kanssa Yhdysvaltojen ympäri

Sateisina kesän päivinä miellyttävimmät matkat lienevät nojatuolimatkoja. Ei tarvitse uhmata märkää ja tuulista säätä, vaan voi kulkea maailmalla kuivin jaloin, ehkä vielä villasukkien lämmittämänä.

Tartuin kesäkuun lopussa John Steinbeckin kirjaan Matka Charleyn kanssa – Amerikkaa etsimässä (Travels with Charley – In Search of America) vuodelta 1962. Teos on Liisa-Maria Piilan suomentama ja Tammen vuonna 1963 julkaisema. Kirja tuli vastaani Turun kaupunginkirjaston kirjavaihtohyllystä. Olen muistavinani, että olen lukenut kirjan nuoruudessani, joskaan se ei tuntunut tutulta ja luin kuin uutta tekstiä.

Kirja kertoo John Steinbeckin (27.2.1902–20.12.1968) matkasta Yhdysvalloissa. Steinbeck halusi saada tuntumaa maahansa. Hänellä oli tunne, että hän kirjoitti asioista, joista ei tiennyt mitään. Hän ei ollut muun muassa aistinut maaseutua 25 vuoteen. Steinbeck halusi saada vastauksen kysymykseen, millaisia amerikkalaiset ovat.

Matkakumppaninaan hänellä oli Charley,  ranskalainen herrasmies-villakoira, jonka oikea nimi oli Charles le Chien. Charley oli kookas ja väriltään bleu, sininen (mutta vain puhtaana) ja luonteeltaan diplomaatti – ynnä kurja tappelija. Se oli kuitenkin kelpo vahtikoira, joka osasi karjahdella kuin leijona.

Kulkuneuvokseen Steinbeck hankki erikoisvalmisteisen matkailuauton: kuorma-auton, jonka lavalle oli rakennettu retkeilymaja tai oikeammin pikku talo, jossa oli kaksoisvuode, neljän liekin kaasuliesi, lämmityslaite, jääkaappi, valaistus, vessa, vaatekomero, säilytystilaa ja hyönteisverkolla suljetut ikkunat. Tämä asuntoauto sai nimekseen Rocinante – joka oli Don Quijoten ratsun nimi.

Steinbeck lähti matkaan syyskuun alussa ja hän oli varannut matkaan aikaa kolme kuukautta. Noin 15 000 kilometrin automatka alkaa New Yorkin Long Islandilta ja kiertää Yhdysvaltojen raja-alueita pitkin ensin koilliskulman Maineen ja sieltä Niagaran putousten, Chicagon jaYellowstonen kautta Kalifornian Salinasiin, josta Steinbeck oli kotoisin. Matka jatkui Mojaven, Texasin ja New Orleansin kautta lopulta takaisin Long Islandille.

Steinbeck kertoo tarinoivaan tyyliin matkalla tapaamistaan ihmisista, maisemista ja paikoista, eri osavaltioiden tyyleistä, murteista, Charleyn edesottamuksista sekä motelleista ja hotelleista – niissäkin hän yöpyi lähinnä parempien peseytymismahdollisuuksien vuoksi.

Tekstin syntymäajoista on jo lähes 55 vuotta, mutta muutamat teemat ovat yllättävän ajankohtaisia: kaupungistuminen, rotujen väliset ristiriidat, kuluttaminen ja jätteet sekä juuret versus juurettomuus. Jätteistä Steinbeck toteaa: ”Amerikan kaupungit ovat kuin jätekehien ympäröimiä myyränkoloja – joka ainoa – romuuntuneiden ja ruostuvien autokasojen piirittämiä ja melkein kuonaan tukahtuneita. Kaikki mitä me käytämme on laatikoissa, rasioissa, tölkeissä – niinsanotussa pakkauksessa, jota suuresti rakastamme.”

Kotikulmillaan Steinbeckin valtaasi hämmennys. Kaikki oli muuttunut ja monet tutut ihmiset kuolleet. ”Kotipaikkani oli muuttunut, ja koska minä olin lähtenyt sieltä pois, en ollut muuttunut sen mukana. Muistoissani se yhä kohosi entisenlaisena, ja sen uusi ulkomuoto täytti minut hämmennyksellä ja kiukulla.”

Paluumatka muuttui Steinbeckille puuduttavaksi eikä hän pystynyt enää sulattamaan ja imemään vaikutteita kuten alussa. Texasilla oli matkaajalle erityinen merkitys, sillä hänen vaimonsa oli sieltä kotoisin ja ”maailma on Texasilla kyllästetty lähes naurettavuuteen saakka”.

Etelävaltioissa, New Orleansissa, Steinbeck joutui näkemään rotujen välisiä ristiriitoja: pari mustaa lasta kävi samaa koulua valkoisten kanssa. Tätä vastaan ”Riemunjohtajat”, keski-ikäiset valkoiset naiset osoittivat mieltään ja saivat mukaansa paljon muitakin.

Steinbeck sanoo tietävänsä tarkalleen, missä vaiheessa matka loppui – ja niin kävi jo kauan ennen kuin hän oli kotona. Kirjailija oli lähtiessään 58-vuotias eikä enää hyväkuntoinen.

Matkakirja nousi The New York Times -sanomalehden bestseller-listan ykköseksi viikon ajaksi. Tutkijat ovat myöhemmin asettaneet kyseenalaiseksi kirjan henkilöiden ja tapahtumien todenperäisyyden ja korostaneen sen olevan enemmän fiktiota kuin tarkka kuvaus matkasta. Yksi kriitikoista on Bill Steigerwald, joka on tehnyt matkan uudestaan ja kertoo siitä kirjassaan Dogging Steinbeck.

Steinbeckin kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja sai tarttumaan Yhdysvaltojen karttaan. Missä onkaan Yellowstonen kansallispuisto, Niagaran putoukset ja kuinka Maine onkaan yläosastaan Kanadan ympäröimä? Paperikartan lisäksi on käytettävissä Worcester State Collegen opiskelijoiden tekemä kartta Steinbeckin matkasta.

Steinbeck sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon muutamaa kuukautta Charley-kirjan julkaisemisen jälkeen. Hän kuoli 66-vuotiaana vuonna 1968. Rocinante-matkailuauto on näytteillä National Steinbeck Centerissä Kalifornian Salinasissa.

John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa. Tammi. 1963.

Normaali