Kilpailu, Matkakirja, Matkakohde

Vaelluksia Italiassa –Vuoden matkakirja 2019

Kirja saatu kustantajalta Vuoden matkakirja 2019 -julkistamistilaisuudessa.

Jos olet Italia-fani ja suunnittelet matkoja sinne, saat tästä Vaelluksia Italiassa -kirjasta hyviä ideoita ja vinkkejä.

Markku Kaskelan ja Tomi Kontion Vaelluksia Italiassa -kirja ”kokoaa suomalaisten kulttuurivaikuttajien Italian-kokemukset poluiksi syvemmälle italialaiseen kulttuuriin. Miltä Italia näyttää matkailuauton ikkunoista katsottuna, mitä lukuisat agriturismiin keskittyvät tilat tarjoavat matkailijalle tai minkälaisia historiallisia kerroksia napolilainen kirjailija löytää kuhisevasta kotikaupungistaan.”

Kaskelan ja Kontion, kirjan toimittajien, lisäksi kirjassa on tekstejä yhdeksältä muulta kirjoittajalta, jotka ovat joko asuneet tai usein vierailleet Italiassa. Heissä on kirjailijoita, kääntäjiä, toimittajia, tietokirjailijoita ja bloggaajia.

Rooma, Firenze, Napoli ja moni muu

Tomi Kontio patikoi lapsen kanssa Alpeilla, Sari Rainio kertoo rakkaudestaan Firenzeen ja antaa sinne yhdeksän tärppiä, Markku Kaskela on kävelyllä samaisessa Firenzessä asuvan Katia Bruneton kanssa, Heli Pekkarinen on vieraana vanhassa maalaistalossa, Teemu Vass kertoo italialaisista pienpanimoista ja Markku Kaskela kertoo Hilltop Brewerystä.

Brent Morrissey vaeltaa vegaanina Roomassa, Nanna Susi kertoo toisesta kotikaupungistaan Roomasta, Harry Salmenniemi kertoo, kuinka viettää täydellinen päivä – sen voi tehdä vain Roomassa.

Markku Kaskela esittelee Frederico Fellinin mieliravintolan Ristorante Cesarinan, Arto Kivimäki kertoo roomalaisista teistä ja matkustamisesta ennen vanhaan, Tomi Kontio kuljeskelee ja keskustelee Antonella Cilenton kanssa Napolissa ja Taru Nyström kertoo olevansa sisällä Italian luonnossa, kielessä ja kulttuurissa.

Markku Kaskelan tarinassa tutustutaan Pirkko ja Maurizio Rossin matkailuautoharrastukseen Italiassa. Jari Järvelä puolestaan kertoo vaelluksistaan tulivuorilla, Vesuviuksella ja Etnalla.

Kirjassa on runsaasti valokuvia, joista suuri osa on Tomi Kontion ottamia.

Vuoden matkakirja 2019

Vaelluksia Italiassa -teokselle on myönnetty Vuoden matkakirja 2019 -palkinto. Sen myönsi Matkailulehti Mondo, joka on valinnut palkittavan jo 17 vuoden ajan. Valinta tehdään kaikista toimituksen tietoon tulleista, vuoden aikana julkaistuista suomalaisista matkakirjoista. Lehden raati kävi valintaa tehdessään läpi kymmeniä erilaisia kirjoja.

– Vaelluksia Italiassa on ilahduttavan monipuolinen matkakertomusten kooste: kirjassa vaelletaan luonnossa ja upeissa kaupungeissa ja bongataan niin kulttuurilöytöjä kuin vaikkapa pienpanimo-oluita. Markku Kaskelan ja Tomi Kontion toimittamien 15 tarinan takana on lukuisia eri kirjoittajia kuvataiteilijasta runoilijoihin. He tekevät kiinnostavia havaintoja ja vievät lukijan mukanaan Italiaan, perustelee palkintoraati valintaansa.

Tomi Kontio on arvostettu ja palkittu runoilija ja kirjailija. Kontio on saanut Finlandia Junior -palkinnon teoksestaan Keväällä isä sai siivet vuonna 2000. Markku Kaskela on toimittaja, kirjailija ja runoilija. Hänet on palkittu Arvid Lydecken -palkinnolla lastenkirjasta Puistolan vihreät kunnaat vuonna 2008.

Vaelluksia Italiassa on Kaskelan ja Kontion kolmas yhteinen Italia-kirja. Avain on julkaissut aikaisemmin ilmestyneet teokset Puhuvan talon tarinoita: Nella cittá eterna (2015) ja Minun Italiani – Saapasmaan suomalaistarinat (2017).

Markku Kaskela ja Tomi Kontio: Vaelluksia Italiassa. Avain. 2019.

Normaali
Kirja, Kulkuneuvot, Matka, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Matkakirja, Matkustaminen, Nostalgiaa

Täältä tullaan, Eurooppa!

Kirja saatu kustantajalta.

Perhe pakkaa Peugeotin ja ajaa Euroopan halki kohti Italiaa. Matkaa suunnitellaan jo keväällä ja reissun jälkeen valokuvat, liput ja laput taltioidaan tarkasti albumeihin.

Miten matkustettiin ennen edullisia pakettimatkoja? Miten koko perhe reissasi? Omissa muistoissani ovat auto- ja telttailureissut kotimaan teillä ja yöpymiset teltassa leirintäalueilla.

Perhematkoja pikkuautolla Euroopassa

Helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija Ilpo Salonen on kokenut perhematkoja Peugeot-pikkuautossa Euroopan teillä. Hän on koonnut vanhempiensa värikkäistä matkaselostuksista, kuvista ja omista muistoistaan kirjan Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971.

Vanhempien mielestä matkailu oli hyvä investointi ja samaa mieltä on Salonenkin. ”Hauskuus alkaa suunnittelusta, sitten tulee itse matka, ja jälkeenpäin matkaan voi palata muistoissa, valokuvissa ja ruokaelämyksissä.”

Perhe oli tien päällä kolmella vuosikymmenellä kaikkiaan yksitoista kertaa. Kolmeen osaan jaetussa kirjan perustana ovat Ilpon isän Paavo Salosen tunnolliset matkapäiväkirjat ja filmikameralla otetut kuvat sekä Ilpon äidin Kaisa Salosen alkuvuosien tapahtuma- ja tunnelmakuvaukset.

Kirjassa on runsas kuvitus: valokuvia, postikortteja, lippuja, kirjeitä, piirroksia, lehtileikkeitä. Kun Salosten lapset kävivät läpi vanhempiensa jäämistöä, kävi ilmi, etteivät he olleet heittäneet mitään pois. Näin ollen Ilpo Salosella oli käytössään runsaasti materiaalia.

Ensimmäisessä osassa Ilpo Salonen kertoo vuosien 1963–71 matkoista, joiden pääasiallisena kohteena oli Italia. Siellä kirjoittaja kävi perheensä kanssa kaikkiaan yhdeksän kertaa ja matkat kestivät noin kuukauden.

Toinen osa kertoo autoilun teknisistä puolista ja 1960-luvun matkaoppaiden ja lehtijuttujen neuvoista ja vinkeistä.

Kolmannessa osassa on kerrottu matkoista vuosina 1954 ja 1956 ennen Ilpo Salosen syntymää, jolloin mukana oli perheen kolme vanhinta lasta.

Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka

Matkoilla sattui kaikenlaista: äidin vakava sairastuminen, ryöstö ja sadekelejä. Jos hankaluuksia olikin, niistä syntyvät parhaimmat tarinat ja ”tuloksena on erilaisia tarinoita kuin täydellisistä matkoista, joilla aurinko paistoi koko ajan.”

Äiti on summasi erään reissun lopputulosta: ”Kokonaisuudessaan ihmeen onnistunut matka: ei mitään muita vastoinkäymisiä kuin sateet. Palasimme reippaina ja hyvinvoivina.”

Kirja on myös nostalgiaa. Matkat tehtiin aikana ennen internetiä, sosiaalista mediaa ja digikameroita. Matkavalmistelut olivat oma taiteenlajinsa. Matkoilta lähetettiin vielä postikortteja, eivätkä pizza ja pasta olleet vielä valloittaneet Pohjolaa.

Sain Ilpo Saloselta omistuskirjoituksen Turun kirjamessuilla: ”Päiville antoisaa matkaa menneen ajan Eurooppaan.” Kiitos, historian havinaa riitti.

Matkat, elämäni rikkaus

Kirja päättyy Ilpo Salosen isän tekstiin otsikolla Matkat, elämäni rikkaus. Hänelle kertyi kaikkiaan yli 70 matkaa mukaan luettuna opintomatkat ja vierailut lasten ja tuttavien luo. Perheen automatkat vaihtuivat myöhemmin  senioreiden Interrail -matkoihin ja pitempiin oleskeluihin Espanjassa.

Ilpo Salonen on helsinkiläinen toimittaja ja tietokirjailija. Hän on aiemmin kirjoittanut mm. matkaoppaan Lontoon mitalla sekä matkailu-, ympäristö-, terveys- ja tiedejuttuja. Hänen ykkösharrastuksenaan on edelleen matkailu Euroopassa.

Ilpo Salonen: Täältä tullaan, Eurooppa! Perhe autoon ja menoksi 1954–1971. Avain. 2019.

Kuva Pexels Pixabaystä.

Normaali
Henkilö, Kirja, Kirjailija, Matkakertomus, Matkakirja

Varovainen matkailija Mazzarella

Merete Mazzarella kirjoittaa Varovainen matkailija -kirjassaan risteilyistä ja matkoistaan Australiaan, mutta paljon myös eletystä elämästä.

Merete Mazzarella on kirjoittanut kirjan matkustamisesta, vaikka hän päätti diplomaattiperheen tyttärenä 15-vuotiaana, ettei haluaisi aikuisena matkustaa.

Merete Mazzarella toteaa: ”Tämä kirja käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa. Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin vaan myös muihin paikkoihin. – – Samalla matkustan myös ajassa, takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten luokse joita ei enää ole.”

Amazonilta Australiaan

Kirjassaan Merete Mazzarella kertoo kokemuksistaan risteilymatkustajana norjalaisen varustamon Braemar-aluksessa. Toinen puoli kirjasta kertoo Australian matkoista.

Mazzarellalla on paljon kokemuksia risteilyistä ja ristiriitainen suhtautuminen niihin. Toisaalta risteilyt kiehtovat häntä, mutta toisaalta ne tympäisevät. Hän sanoo olevansa risteilyveteraani. Nyt hän kirjoittaa pääosin 14 päivän risteilystä Amazon-joella. Syynä juuri tämän risteilyn valintaan oli se, ettei hän ollut koskaan käynyt Etelä-Amerikassa.

Ensimmäinen Australian matka johtui siitä, että Mazzarellan miehelle tarjottiin kuuden viikon vierailijaprofessuuria Queenslandin yliopistossa. He asuivat Brisbanessa, mutta vierailivat myös Melbournessa ja Adelaidessa.

Ensimmäisen matkansa päätteeksi Mazzarellan mieleen tulee ajatus: ”Nyt minua mietityttää, miten surullista olisi, ellen enää ikinä saisi nähdä jakarandapuiden kukkivan.” Näin ei käy, sillä Mazzarella palaa Australiaan vielä kahdesti. Hän käy myös Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa.

Australiakin herättää ristiriitaisia tuntemuksia niin historiansa kuin nykyisyytensä vuoksi. Ja varovainen matkailija kun on, myös mantereen villi ja vaarallinen luonto huolestuttaa Mazzarellaa.

Matkoja ja elämää

Matkakokemusten lisäksi kirjailija ujuttaa sujuvasti mukaan muisteluksiaan sisäoppilaitosvuosistaan, vanhemmistaan ja aviomiehistään. Sellaistahan se on, elämä on matka ja matkat ovat elämää. Hän kirjoittaa myös matkustamisesta ja sen historiasta, lähtemisestä ja palaamisesta, kanssamatkustajista, risteilymatkan rutiineista sekä Australian historiasta ja nykypäivästä.

YK:n ilmastoraportti julkaistiin juuri ennen Mazzarellan kolmatta Australian matkaa. Hän päätyy toteamaan kirjan loppusanoissa: ”Ei, meidän ei tosiaan pitäisi enää lähteä risteilylle. Mutta niin paljon kuin lentäminen hävettääkin, en tiedä, miten pystyisin olemaan lentämättä.”

Minulla on paljon Merete Mazzarellan kirjoja. Kun Varovainen matkailija -kirja tuli kauppoihin alkuvuodesta, niin olihan matkabloggaajan se ostettava. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa monipolvisesti ja juoksuttaen tarinaa erilaisista aineksista.

Merete Mazzarella (s. 1945) on filosofian tohtori, suomenruotsalainen kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Hän on julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia. kaksi romaania sekä kirjoittanut paljon kritiikkejä ja kolumneja.

”Matkalla oleminen on ennen muuta yritystä kuvitella aivan toisenlaisia elämiä.”

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija. Tammi. 2019.

Merete Mazzarella

Merete Mazzarella. Kuva: Cata Portin/Tammi.

 

Normaali
Kirja, Kirjailija, Matkakirja, Matkustaminen, Tutkimus

Yönaisten matkassa

Mikäs sopisi matkabloggaajalle paremmin kuin paksu kirja, joka kertoo matkustavista naisista vuosisatojen saatossa? Rohkeista naisista, jotka eivät piitanneet sopivaisuussäännöistä, vaan kulkivat sinne, minne sielu ja sydän heitä johdatti? Tällainen kirja on Mia Kankimäen tänä syksynä ilmestynyt uutuuskirja Naiset joita ajattelen öisin.

Ostin kirjan heti tuoreeltaan, sillä olin pitänyt Mia Kankimäen ensimmäisestä, vuonna 2013 ilmestyneestä kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Siitä tykkäsivät moni muukin, sillä kirja oli Kanava-tietokirjapalkintoehdokas vuonna 2013 ja se nimettiin tuolloin mys Vuoden matkakirjaksi (Mondo-lehti) ja sai HelMet-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.

Otavan sivuilla kuvaillaan Mia Kankimäen kirjoitustapaa: hän ”lajityyppejä ja liikkuu omintakeisesti kauno- ja tietokirjallisuuden rajamailla. Esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vei hänet Kiotoon etsimään tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shōnagonia. Toisessa kirjassaan Naiset joita ajattelen öisin hän matkustaa inspiroivien historiallisten naisten jäljillä Afrikassa, Italiassa ja Japanissa.”

Vinkki: Osta kirja joululahjaksi. Lähipiirissäsi on varmasti joku (nainen), joka ilahtuisi tästä. Kirjassa riittää luettavaa juhlapyhiksi.

Kymmenen suojeluspyhimystä

Kirjailija kertoo kirjansa syntytarinaa: ”Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä kun elämä /miesasiat/ asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea sudenhetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä henkivartiokaartiota, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin.”

”Näiden inspiroivien yönaisten elämä ei ole kulkenut perinteistä reittiä. He ovat rikkoneet rajoja ja tehneet asioita, joita heiltä ei ole odotettu. Monet heistä ovat taiteilijoita tai kirjailijoita, niitä joiden työ on yksinäistä ja sisäänpäinkääntynyttä. Useimmilla ei ole ollut perhettä tai lapsia, ja heidän miessuhtensa ovat olleet epäsovinnaisia. Monet ovat matkustelleet tai muuttaneet uuteen kulttuuriin, ja tehneet suuria elämänmuutoksia vielä kypsällä iällä.”

Unettomat yöt herättävät kysymyksiä: ”Mietin, mistä nämä naiset ammensivat rohkeutensa? Miten he neuvoisivat minua, jos voisimme tavata? Ja ennen kaikkea: Voisinko lähteä tutkimusmatkalle heidän jäljilleen?”

Mia Kankimäki lähti tutkimusmatkoilleen yönaisten seuduille. 447-sivuinen kirja jakautuu kolmeen osaan tutkittavien ja jäljitettävien yönaisten ja matkojen suhteen.

Ensimmäisessä osassa kirjailija matkustaa Afrikassa Karen Blixenin jalanjäljissä.

Toisessa osassa hänen yönaisinaan ovat tutkimusmatkailijat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kinsley, Alexandra David-Néel ja Nellie Bly.

Kolmannessa osassa taiteilevia yönaisia ovat Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana, Artemisia Gentileschi ja Yayoi Kusama (jonka pilkullista taidetta nähtiin HAMissa vuonna 2016).

Afrikan lisäksi kirjailija matkusti muun muassa Kööpenhaminaan, Firenzeen, Mazzenaan, Kiotoon, Tokioon ja Normandiaan.

Yönaisten neuvoja

Yönaisten tarinat ovat kiehtovia, mielenkiintoisia ja opettavaisia. Huimia matka- ja selviytymistarinoita, itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä, uteliaisuutta ja tutkimustoimintaa.

Tässä Mia Kankimäen kokoamia yönaisten neuvoja:

  1. ”Lähde Afrikkaan.
  2. Jos kärsit masennuksesta, turhautuneisuudesta tai päänsärystä, lähde matkalle.
  3. Matkustamiseen ei tarvitse syytä. Matkusta kitubudjetilla. Pummi majapaikka, jos mahdollista.
  4. Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan ja nauraa koko matkan.
  5. Seuraa polkua joka eteesi avautuu. Jätä paluulippu käyttämättä.
  6. Panosta hyvien ideoiden keksimiseen. Matkusta yhden käsilaukun taktiikalla.
  7. Tee sinä mitä haluat. Minä maalaan.
  8. Haluatko yhdistää perheen ja uran? No problem. Voit saada kaiken.
  9. Käsittele traumasi. Surmaa Holoferneesi. Kaikki on materiaalia.
  10. Sukella siihen mitä pelkäät. Työskentele hulluna.”

Kirjansa lopussa Mia Kankimäki kiittää myös yönaisia: ”Kiitos yönaisille ‒  kaikille niille yötaivaan tähtinä loistaville valopisteille, joiden avulla tavallinen, pelokas nainen voi unettomina öinä suunnistaa.”

Mia Kankimäki. Kuva Tommi Tuomi 2013.

Mia Kankimäki on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt mainos- ja kustannustoimittajana, harrastanut Japanin kulttuuria vuosien ajan ja valmistunut Sogetsu-ikebanakoulukunnan opettajaksi.

Kankimäki on julkaissut myös useita täytettäviä kirjoja yhdessä Mikko Aarnen kanssa, muun muassa Aikuiset ystäväni (2004) ja Keski-ikäiset ystäväni (2014).

”Luulet tietäväsi, mitä matka voi tarjota,
mutta itse asiassa juuri sitä et tiedä.

Karen Blixen kirjeessä Afrikasta 18.1.1917.”

Normaali
Kirjailija, Matkakirja, Matkustaminen

Kesyt kaipaavat, villit lentävät

Sehän on selvää, että matkustamista harrastava kirjailija julkaisee jossain vaiheessa matkakirjan. Terhi Rannelan teoksen nimi on Kesyt kaipaavat, villit lentävät.

”Vain kesyt linnut kaipaavat. Villit lentävät.” on suomenruotsalaisen kirjailijan, runoilijan ja säveltäjän Elmer Diktoniuksen miete. Poimin sen jostain nuoruuteni leike- ja runokirjaan.

Nyt samainen miete on löytänyt tiensä Terhi Rannelan viime keväänä ilmestyneeseen matkakirjaan, jonka nimi on kokonaisuudessaan Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Matkapäiväkirjani sivuilta. Ostin se heti tuoreeltaan ja luinkin nopeasti.

Kirjassa on myös kaunis kansi mustine joutsenineen. Rannela näki mustajoutsenia Rotorua-järvellä Uudessa-Seelannissa. Kannen on suunnitellut Annika Hiltunen.

Terhi Rannela (1980) on tamperelainen kirjailija, kolumnisti ja toimittaja. Hänen monipuolinen tuotantonsa sisältää historiallisia romaaneja ja nuortenkirjoja.

”Terhi Rannela harrastaa teekulttuuria ja matkustamista. Hän yrittää pitää selkäkipunsa kurissa liikkumalla paljon, ja hän reissaa Madonnan kiertueen perässä aina kun mahdollista. Kaikkein rakkain kirja Rannelalle on päiväkirja”, kerrotaan kirjailijaesittelysssä.

Kaukokaipuuta ja kulttuurishokkeja

”Rannelan omakohtainen tarinakokoelma on täynnä kaukokaipuuta ja kulttuurishokkeja”, kertoo teoksen takakansiteksti. Kirjassa on noin kolmisenkymmentä tarinaa kirjailijan matkoilta.

Kertomukset perustuvat Rannelan Kalevassa, Karjalaisessa ja Outokummun Seudussa julkaistuihin kolumneihin, joita hän on täydentänyt ja päivittänyt päiväkirjamerkintöjensä ja ystävien kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Mukana on runsaasti myös uusia matkakertomuksia.

Tarinoilla on hauskoja nimiä kuten Mitä voimme oppia virta-allilta?, Kadonnut Lenin ja muita matkamuistoja, Henkilökohtainen pergamenttimme ja Odota tiellä imettävää tammaa.

Muistot talteen matkapäiväkirjaan

Rannela kertoo, että ”matkapäiväkirja syntyy juuri siinä hetkessä, lentokoneessa, puiston penkillä, museon kahvilassa, hotellihuoneen sängyllä juuri ennen nukahtamista. Lauseet tallentavat muistiin sen, minkä nopeasti unohdamme.”

Totta. Olen vähän harmissani siitä, että olen melko huono matkapäiväkirjan pitäjä. Niin paljon unohtuu, jos kokemuksia ei taltioi teksteihin. Tästä olen kirjoittanut aiemmin blogipostauksen otsikolla Mitä matkasta jää mieleen?

Matkapäiväkirjan merkitystä korosti myös Mia Kankimäki, jota kuuntelin Rannelan tavoin Helsingin Kirjamessuilla. Hänkin kirjasi matkakokemuksensa, joita tarvitsi tulevaa ja nyt jo julkaistua kirjaansa Naiset joita ajattelen öisin. Tuonkin kirja ostin tuoreeltaan.

Suosikkikohteita ja matkaunelmia

Terhi Rannelan suosikkireissukohteita ovat Suomen Lappi, Norja, Islanti, Japani ja Saksa. Kirjassa on matkakertomuksia myös muun muassa Yhdysvalloista, Kiinasta, Skotlannista, Englannista, Ruotsista, Singaporesta, Uudesta-Seelannista, Virosta ja Kreikasta.

Ahkerasti matkustaneella Rannelalla on vielä muutama matkaunelma, joista on kymmenen kohdan lista kirjan loppupuolella. Niihin kuuluvat muun muassa Prinssi Edvardin saari ja L. M. Montgomeryn tyttökirjojen maisemat, Astrid Lindgrenin kotimuseo Tukholmassa sekä Glacier Express -maisemajunamatka Sveitsissä.

Huomaan, että olen toteuttanut yhden Rannelan matkaunelman, sillä olen tutustunut Euroopan ainoisiin teeviljelmiin Azoreilla.

Teeviljelmä Azoreilla.

Gorreanan teetehdas São Miguelin saarella Azoreilla. Täällä on viljelty ja tuotettu teetä vuodesta 1883 lähtien.

Teen myyntikuntoon saaminen vaatii myös käsityötä.

Terhi Rannela toiveena on, että ”tämä kirja saisi Sinut unelmoimaan. Eikä vain unelmoimaan, vaan ehkäpä selailemaan matkaoppaita, tutkimaan karttoja ja piirtämään omia, vertailemaan lentolippujen hintoja, etsimään eri maista kertovaa kaunokirjallisuutta ja lähtemään reissuun. Nojatuolilla tai lentokoneella.”

Terhi, tämä kyllä toteutuu.

Millaisia matkaunelmia sinulla on?

Terhi Rannela kuvaa mielenkiintoisissa teksteissään paitsi matkojaan, myös kirjoittamista ja kirjailijaelämää. Kirjan lopussa on lista kirjoista lukuvinkkeiksi. Viehätyin matkakirjasta ja sen tunnelmista. Luen sen varmaan vielä toiseenkin kertaan.

Kirjailijaan voi tutustua myös hänen bloginsa avulla.

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Matkapäiväkirjani sivuilta. Karisto 2018.

Normaali
Arvonta, Bloggaus, Matkakirja, Matkaopas

Onnittelut, Kirsi, Maria ja Hannnna!

Kiitokset kaikille Parasta lähteä nyt -blogi on 3-vuotias -postausta kommentoineille ystävällisestä palautteesta ja ideoista.

Määräaikaan 11.2. mennessä kommentteja tuli yhteensä 12, viimeisin kuusi minuuttia ennen keskiyötä. Se ehti vielä mukaan.

Onnetar ‒ jälleen randomgeneraattori ‒ tuotti luvut 7, 3 ja 6. Nämä numerot vastaavat Kirsi Widgrenin, Maria Jukan ja Hannnnan kommentteja. Onnea siis voittajille!

Olen ilmoittanut voittajille myös sähköpostitse ja kysynyt postiosoitetta, johon voin Kustannusosakeyhtiö Sammakon lahjoittaman Turku-kaupunkioppaan lähettää.

Hauskaa huomata, että Turku ja sitä lähellä olevat kohteet kuten myös muu kotimaa kiinnostaa. Niitä esittelen siis jatkossakin ja aiheita riittää.

Varsinaisia ulkomaan reissuja en tee kuin pari-kolme vuodessa, joten tarinaa kerään myös läheltä. Kivoja matkakirjojakin olisi mukavaa esitellä. Onnekseni minulla on yleensä pitkä lista aiheita valmiina.

Osa viime vuonna tehdyistä matkoistakin tarjoaa vielä materiaalia. Luvassa on juttuja vielä Maltalta, Vilnasta ja Teneriffalta, mahdollisesti myös Irlannista. Vanhemmista matkoista tarinaa ja kuvia riittää muun muassa Arabiemiraattien kaupungeista Abu Dhabista, Al-Ainista ja Dubaista.

Tämän vuoden matkoilta teen postauksia Virosta, Lontoosta ja Thekista, mikäli suunnitelmani toteutuvat ja tietysti Turun ja kotimaan kohteista.

Vesku kannustaa kommentissaan meitä kaikkia matkustamaan: ” ”Lähe menee” ja ”Parasta lähteä nyt” ovat hyviä ohjeita myös nuorisolle – nähkää maailmaa ja tulkaa takas Suomeen! Silmät aukeaa niin vanhalla kuin nuorellakin reissun jälkeen ja voi todeta, ettei ihan jokaisesta pikkuasiasta kannata välittää…”

Niinhän se on ‒ ettei tule pidettyä kaikkea niin itsestäänselvänä. Tähänkin liittyy blogiaihe: vesi sekä sen ostaminen ja käyttö ulkomailla.

Kiitän ja toivon: Pysykää mukana matkassa!

Normaali
Bloggaus, Matka, Matkakirja, Matkustaminen

Mummut matkalla maailmalla

Kuinka käy matkailun, kun vuosia karttuu? Mitä mummut haluavat matkoiltaan? Millaista on mummumatkailu?

Kuva: Pixabay.

”Etiäpäin, sanoi mummo lumessa,” on monen tuntema sanonta. Ikä ei ole hidaste talvisissa olosuhteissa eikä matkailussakaan, jos on menemään mielivän asenne ‒ oli sitten mummo tai vaari tai vain varttuneempi kansalainen.

Turussa 25.1.2018 pidetyn Mainostorstai-seminaarin puhujana oli luova johtaja Timo Kiuru, joka esityksensä loppupuolella mainitsi tulevaisuuden kaupunkien olevan täynnä vanhoja ihmisiä; siellä voi olla kokonaisia kaupunginosia senioreille. Ihmiset elävät entistä pidempään ja iläihmisten osuus väestöstä kasvaa.

Mummumatkailu?

Timo Kiuru mainitsi myös mummumatkailun. Kiinnostava sana ja aihe, jota jäin pohtimaan. Miten pitäsi suhtautua mummumatkailuun? Onko se halventava sana? Vai hauska? Viitataanko sillä laajemminkin varttuneiden henkilöiden matkailuun, mukana ovat myös papat? Näin sen tulkitsen.

Ikähaitari on aika laaja, mummoksi voi tulla vaikka 40-vuotiaana ja matkailua voi harrastaa niin kauan kuin jaksaa. Matkojen kohteet voivat vuosien saatossa muuttaa muotoaan. Pitkät lennot ja aikaeron rasitukset eivät välttämättä kiinnosta vanhemmiten.

Mummut eivät ole samanlaisia

Mummut tai mummot, eläkeläiset tai varttuneemmat ihmiset eivät ole mikään homogeeninen ryhmä. Yksi mummo pitää kylpylöistä, toinen vaeltamisesta, kolmas kaukomatkoista, neljäs rokkifestareista ja viides näistä kaikista. Tai ehkä mummu viihtyy niin hyvin kotimaisemissan, ettei halua ollenkaan matkustaa.

Merete Mazzarella kommentoi tätä asiaa kirjassaan Matkalla puoleen hintaan ‒ eläkkeellä puoleen hintaan seuraavasti:”Tämän jos minkä olen oivaltanut: että ikäihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, että ikäihmiset ovat päinvastoin keskenään erilaisempia kuin nuoret. Nykypäivän kaksikymppiset ovat hyvin samanlaisia, koska he ovat melkein kaikki terveitä. ”Minä voin niin kuin vanha voi”, on tavattu sanoa, mutta itse asiassa vanhusten vointi vaihtelee laidasta laitaan. ‒ ‒ Nykypäivän ikäihmisillä ei pelkästään ole enemmän kokemuksia, vaan heidän kokemuksensa ‒ kokemukset koulusta, työelämästä, perhe-elämästä, yhteiskunnasta ‒ ovat myös paljon kirjavampia.”

Minäkin voisin olla jo mummu, mutta sitä odotellessa…Olen vielä matkailun suhteen kaikkeen valmis; uudet maat, kulttuurit ja ilmiöt kiinnostavat. Sen verran ikä vaikuttaa kuitenkin, etten ole valmis reppureissaamiseen ja hostellien makuusaleihin. Interrailille voisin vielä lähteä, jos voisin yöpyä mukavissa hotelleissa.

Hyvää ruokaa, palvelua ja rauhaa

Petreliuksen uimahallin saunassa tekemäni pienimuotoisen gallupin (N=2) sain joitakin mielipiteitä mummumatkailuun. Vastaajat olivat arviolta noin 70-vuotiaita. He toivoivat, että saisivat majoittua hotelliin, jossa ei olisi meteliä. Iltaohjelma hotellissa tai laivalla saisi alkaa klo 20‒21, jotta ehtisi ajoissa nukkumaan. Nykyisinhän monet artistit aloittavat esiintymisen vasta puolenyön maissa.

Nämä mummut odottavat myös hyvää ruokaa ja palvelua. Totesimme myös, että esteetön liikkuminen olisi tarpeen, oli sitten kolotusta polvissa tai apuvälineiden käyttöä ‒ portaiden sijaan luiska tai hissi.

Maailmanmatkaaja Kyllikki Villa

Varsinaisesta mummomatkailijasta tulee mieleen Kyllikki Villa, joka teki töitä matkustaen rahtilaivoilla. Wikipediassa hänen sanotaan olleen maailmanmatkaaja, suomentaja ja kirjailija. Ensimmäisen merimatkansa hän teki 42-vuotiaana ‒ ei mummona, vaan 4-vuotiaan tytön yksinhuoltajana.

Kyllikki Villa saneli vuonna 1997 Chileen tekemänsä rahtilaivamatkan aikana Vanhan rouvan lokikirjan, joka palkittiin Vuoden 2004 Matkakirjana. Hän matkusti laajasti ja piti matkapäiväkirjoja. Ritva Hapuli on käynyt läpi hänen matkapäiväkirjansa ja kirjoittanut niistä esseemäisen tutkimuksen Kyllikki Villan matkoista ja vaeltavan mielen liikkeistä. Kirja on nimeltään Matkalla kotona. Kyllikki Villan matkapäiväkirjoista.

Bloggaavat mummot

Kohtasin Faith Duganin nizzalaisessa puistossa. Tapasimme pariin otteeseen myöhemminkin ja teimme muun muassa yhteisen matkan Monacoon.

Mummomatkailija voi olla myös bloggaaja, kuten Nizzassa tapaamani yhdysvaltalainen yli 70-vuotias Faith. Hän matkustelee Euroopassa aina silloin tällöin ja pitää Travel with Faith -blogia. Suomesta löytyy Mummo matkabloggaa -blogi, jota pitää mummoileva espoolainen toimittaja ja ohjelmapalveluyrittäjä Kirsti Sergejeff. Ja toki matkabloggaajissa on paljon varttuneita henkilöitä.

Ystävykset maailmalla

Olen matkakirjoja esitellessäni maininnut myös australialaisen Hilary Linsteadin ja brittiläisen Elisabeth Daviesin kirjan Growing Old Outrageously. A memoir of travel, food and friendship.

Lindsteadin ja Daviesin kirja kertoo kahden vanhan naisen matkoista eri puolilla maailmaa. Kirjoittajien omin sanoin:”We wrote this book as a celebration. – – But above all, a celebration of the fact that two outrageous women of advanced years can still get out and have a bloody good time. We hope our book will inspire others to live their dreams and fantasies, whatever their age.”

Hilary Linstead ja Elisabeth Davies matkustivat muun muassa Marokossa, Marrakechissa, Patagoniassa, Galapagos-saarilla, Istanbulissa, Kappadokiassa, Botswanassa ja Serengetissä. Kirja inspiroi kaikkia, jotka haluavat rohkaisua uskaltautua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja matkustaa eksoottisiin paikkoihin. Kirja ylistää myös ystävyyttä ja huumoria. Toisella heistä on polvivaivoja, mutta se ei estä matkustamista. He ovat hyvin kiinnostuneita maailmasta, ihmisistä ja kulttuureista ja sanovat matkustavansa niin kauan kuin mahdollista.

Näistä kahdesta matkailijasta tulee jotenkin mieleeni Inge Löökin mummokortit, jotka ovat saaneet suuren suosion. Nämä mummot lepäilevät riippumatoissa ja kattavat piknikin puna-valko-ruudulliselle liinalle, laskevat mäkeä lumista rinnettä pitkin, nauttivat kahvia runebergintorttujen kanssa, pelaavat korttia puutarhassa, istuvat puun oksalla kohotellen viinilaseja ja istuvat puistossa syöden vaaleanpunaisia hattaroita.

Kuva: Pixabay.

Fyysiset rajoitteetkaan eivät estä matkustamista. Tästä on esimerkkinä Palmuasema-blogia kirjoittava Sanna Kalmari. Hän kertoo blogistaan: ”Palmuasema on esteettömän matkailun tietolähde ja blogi, joka houkuttelee sinut maailmalle huolimatta siitä, mitä apuvälineitä matkallasi on mukana. Palmuasemalla kerron omista kokemuksistani maailmalla ja Suomessa sähköpyörätuolin kanssa matkustaessani.”

Millaisia ajatuksia tästä nousee? Ovatko omat matkailutottumuksesi muuttuneet iän karttuessa? Kuinka kauan aiot matkustaa?

 

 

Normaali