Kaupunki, Matka, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija, Tapahtuma

Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Haaste, Kaupunki, Kulkuneuvot, Luonto, Matkakohde, Matkustaminen

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste II

Matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle tämän Marjon matkassa -blogista poimitun haasteen myötä. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee toinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus. Ensimmäisen voit lukea täältä.

Eläin – saimaannorppa

Eläimeksi valitsen pulskan ja sympaattisen saimaannorpan (Pusa hispida saimensis). Se on pieni hylje: pituutta on yleensä alle 1,5 metriä ja painoa alle 90 kiloa. Saimaannorppa on valitettavasti myös erittäin uhanalainen. Niitä arvioidaan olevan nykyisin noin 410.

Yksi lajin suojelijoista, WWF Suomi, kertoo, että ”Saimaannorppa on yksi maailman harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä. Se jäi eristyksiin Suomen suurimpaan järveen noin 8 000 vuotta sitten, kun Saimaan ja Itämeren välinen yhteys katkesi jääkauden jälkeen maankohoamisen myötä. Saimaannorppa kehittyi omaksi alalajikseen vuosituhansien saatossa, mutta on edelleen läheistä sukua itämerennorpalle. Saimaannorppa on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs.”

Jos saimaannorppa häviää Suomesta, se häviää koko maailmasta.

Saimaannorpan ainoa vihollinen on ihminen, jonka kalanpyydykset voivat olla tuhoisia niin aikuisille norpille kuin kuuteillekin. Toinen iso uhka norpan tulevaisuudelle on ilmastonmuutos. Norppa synnyttää poikasensa luolamaiseen pesään lumikinokseen. Ilman lumi ja jäätä kuuteilla ei ole suojaa.

WWF Suomi on suojellut saimaannorppaa aktiivisesti vuodesta 1979. Lajin suojeluun voi osallistua ryhtymällä saimaannorpan kummiksi. Tukisummaksi voi valita 12, 18 tai 27 euroa kuukaudessa tai vapaavalintaisen summan.

Toisena suojelijana on Suomen Luonnonsuojeluliitto. Oman lahjoituksen voi kohdistaa saimaannorpan suojeluun ja kuukausimaksuksi voi valita 10, 15 tai 25 euroa tai vapaavalintaisen summan.

Muita tapoja auttaa ovat Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi liittyminen, talkoisiin osallistuminen, norpalle vaarallisen kalastuksen välttäminen Saimaalla sekä tiedon jakaminen saimaannorpan suojelusta.

Norppa, saimaannorppa

Jokaisella saimaannorpalla on turkissaan kuvioita, jotka ovat yksilöllisiä kuten ihmisten sormenjäljet. Kuva: Juha Taskinen/Suomen Luonnonsuojeluliitto.

Kukka – syreeni

Kukaksi valitsen ajankohtaisen syreenin, joka kukkii parhaillaan violetein tai valkoisin kukin. Tuoksu on huumaama. Sen päihittää vain toinen parhaillaan kukkiva kasvi, kielo, jonka tuoksu on ehkä hienostuneempi.

Lähin syreeni kasvaa taloyhtiömme pihalla. Muita lähellä ohikulkijoiden matkaa sulostuttavia syreenejä löytyy Tähkäpuistosta; siellä lajeja taitaa olla useampiakin.

Toisinaan kasvista kuulee käytettävän sanaa sireeni. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sireeni on arkikielessä käytetty ilmaus, syreeni puolestaan yleiskielisempi. Sana syreeni juontuu ruotsin kielen sanasta syren sekä kasvin latinankielisestä nimestä syringa.

Wikipedian mukaan syreenit (Syringa) ovat öljypuukasveihin (Oleaceae) kuuluva puuvartinen kasvisuku, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Lajeja on parikymmentä, joiden lisäksi on hybridejä eli kahden syreenilajin risteymiä. Suomessa tavallisin laji on pihasyreeni (Syringa vulgaris). Lisäksi näkee hybridejä sekä unkarinsyreeniä (Syringa josikaea).

Violetti syreeni

Syreeni kukkii Tuomiokirkonpuistossa Turussa.

Ammatti – somettaja

Olen toiminut kahdessa s-alkuisessa ammatissa tai pikemmin työssä. Olin kesätyössä saunanhoitajana Kesärannassa Luonnonmaalla, Naantalissa; tosin Raision kaupungin palveluksessa. Tehtävänä oli lämmittää ja siivota raisiolaisten virkistyspaikan saunaa sekä rahastaa maksut. Lisäksi työtehtäviin kuului myös kioskin ylläpito myynteineen.

Toinenkin s-alkuinen työ ansioluettelostani löytyy. Olin ainakin yhtenä kesänä siivoojana rakennustyömaalla. Siitä jäi muistoksi betonin ja betonipölyn tuoksu.

S-alkuinen ammatti löytyy myös sukunimestäni – seppä. Tein muutamia vuosia sitten yhtenä opiskeluun liittyvänä portfoliona Someseppä-nimisen sivuston, jossa kerroin, mitä olin sen koulutuksen aikana oppinut sosiaalisesta mediasta.

Nyt valitsisin sanaksi kuitenkin somettajan. Se ei ole virallinen ammattinimeke, mutta on oma harrastukseni, joka toisinaan käy hiukan työstäkin.

Nyt somettajia kutsutaan vaikuttajiksi. Sellaiseksi en itseäni miellä, mutta olen kuitenkin Turun lähettiläs. Turun kaupunki on koonnut someaktiivisia asukkaita ja työntekijöitä ryhmään, jonka tavoitteena on tehdä Turkua ja kaikkea turkulaista yhä paremmin tutuksi niin omassa kaupungissa kuin muuallakin. Vuonna 2018 alkaneessa toiminnassa on nyt mukana noin sata innokasta kaupunkilaista ja someaktiivia.

Sometan tähän blogiin, Facebookiin kahdella tilillä, Twitteriin, Instagramiin ja LinkedIniin. Mielenkiinto vaihtelee tilanteen mukaan. Ykkösenä on tietysti tämä blogi, Facebook on kakkosena. Sijoitustaan on parantanut Twitter, jonka olen löytynyt kunnolla vasta tänä vuonna.

Tytön nimi – Silja

Nimeksi valitsen Siljan. Ainut tuntemani Silja on ystäväni, jonka kanssa tutustuimme 1960-luvun loppupuolella ja kävimme yhdessä opintiellä kansakoulusta rippikouluun ja lukioon.

Wikipedian mukaan Silja on alkuperältään Cecilian kansanomainen lyhentymä, joka perustuu nimen vanhaan ääntämistapaan ”Sesilja”. F. E. Sillanpään (1888–1964) vuonna 1931 ilmestynyt romaani Nuorena nukkunut lisäsi nimen suosiota; päähenkilönä oli piikatyttö Silja Salmelus. Myöhemmin tarina sai elokuvan muodon nimellä Silja, nuorena nukkunut. Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1939.

Silja-nimi liittyy kiinteästi myös matkailuun: Silja Line on nykyisin Tallink Silja Oy:n laivojen markkinointinimi, joka esiintyy myös laivojen nimissä, kuten M/S Silja Europa, M/S Silja Festival ja M/S Silja Serenade.

Laiva, Silja Line, Baltic Princess

Silja Linen Baltic Princess matkalla Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan.

Pojan nimi – Santeri

Pojan nimeksi valitsen Santerin. Se on esikoispoikani Tatun toinen nimi. Santeri on lyhentymä Aleksanterista, jonka kreikkalainen alkuperäismuoto Aleksandros tarkoittaa puolustajaa tai suojelijaa. Nimen erikielisiä muunnoksia ovat käyttäneet lukuisat hallitsijat ja kahdeksan paavia. Oman nimipäivänsä Santeri sai vuonna 1929.

Matkailullisesti nimi voisi johdattaa Aleksandrian kaupunkiin Egyptissä Välimeren rannalla. Kaupunki sai nimensä Aleksanteri Suuren mukaan. Hän perusti Alexandrian tammikuussa 331 eaa. Se on nykyisin Egyptin toiseksi suurin kaupunki Kairon jälkeen.

Bibliotheca Alexandrina, vuonna 2002 rakennettu uusi Aleksandrian kirjasto- ja museorakennus, houkuttelee kävijöitä edeltäjänsä tavoin ympäri maailmaa. Se kunnioittaa legendaarisen vuonna 295 eaa perustetun Aleksandrian kirjaston muistoa ja on rakennettu suunnilleen samalle paikalle kuin antiikin ajan suuri kirjasto.

Alexandrian kirjasto

Vuonna 2002 rakennettu uusi Aleksandrian kirjasto- ja museorakennus. Kuva: Bibliotheca Alexandrina.

Kuvaus henkilöstä – sanavalmis

Mieleeni tulivat myös s-alkuiset luonnehdinnat suora, säkenöivä ja sofistikoitunut.

Valitsen kuitenkin sanan sanavalmis. Tällainen henkilökin on helppo löytää läheltä: tyttäreni Maiju. Olen aina silloin tällöin kirjoittanut hänen kommenteistaan Facebookin ja sieltä ne tulevat aina vuosittain esiin muistojen joukossa. Tässä pari esimerkkiä, toinen vuodelta 2016 ja toinen vuodelta 2014. Maiju oli tuolloin teini-ikäinen (17- ja 15-vuotias).

”Istuttiin perheen kanssa ruokapöydässä ja juttu kulki kesän rippijuhlakutsusta jotenkin 1980-luvun hääreissuun Keski-Suomessa, jota Juha kuvaili yksityiskohtaisesti.

Maiju hämmästeli isälleen: ”Miten sulla voi olla noin hyvä retrospektiivinen muisti ja sitten kun pyytää tuomaan lehtikaalia, sitä tulee vasta kolmannella kauppareissulla?”

Toinen tapaus liittyy kodin työnjakoon:

”Annoin aamulla hiukan palautetta perheelle kotitalouden hoitoon liittyvistä laiminlyönneistä. Maiju totesi hiukan aikaa kuunneltuaan: ”Mut tiedäks mitä? Onneks sä olet kuuma kuin hella kutosella.”

Sitä voi ihminen iloita monenlaisista asioista. Myös sanavalmiista lapsistaan.”

Joka kodissa – sauna

Sauna, vihta

Leppeät löylyt ja koivuista vihdan tuoksua, mikäs sen parempaa? Kuva: mikkooja1977 Pixabaystä

Sauna joka kodissa on tietysti hiukan liioiteltu yleistys, mutta jos todetaan, että melkein joka kodissa on sauna – kun lasketaan mukaan myös taloyhtiön ja mökkien saunat – niin voidaan olla aika lähellä totuutta.

Sauna on upea keksintö: rentouttava, puhdistava, virkistävä sekä onnellisuutta ja terveyttä edistävä. Saatan käydä saunassa useammankin kerran viikossa; joinain päivinä jopa kaksi kertaa – jos olen käynyt aamulla uimassa ja uimahallin saunassa perjantaina, kun illalla on vakiovuoromme taloyhtiön saunassa.

Kesällä parhaat saunakokemukset saa Toivonniemen saunassa Ruissalossa tai vanhempien vapaa-ajan paikassa Kurejoella, jossa molemmissa on puilla lämpiävä sauna.

Ja mikäs sopii paremmin tämän s-haasteen loppuun kuin sauna – vietetäänhän tätä kirjoittaessani 13.6. suomalaisen saunan päivää. Kesäkuun toista lauantaita on vietetty suomalaisen saunan päivänä vuodesta 1986.

Tämän vuoden joulukuussa ratkeaa, pääseekö saunominen mukaan Unescon kansainväliseen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon: Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity. Luetteloinnilla pyritään nostamaan tietoisuutta aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja tekemään kulttuuriperinteitä näkyväksi.

Saunaseuran mukaan ”Saunominen Unescoon -hankkeen tavoitteena on vaalia saunaperinteen jatkuvuutta, vahvistaa saunakulttuurin elinvoimaa ja nostaa esiin suomalaisen saunakulttuurin merkityksellisyyttä. Hankkeen taustalla on laaja joukko suomalaisia saunayhteisöjä, sekä muita saunakulttuuria kehittäviä toimijoita.”

Unescon listalta löytyy 549 kohdetta 127 maasta, muun muassa jooga Intiasta, reggae-musiikki Jamaikalta, flamenco Espanjasta ja Välimeren ruokavalio. Listalla ei ole yhtään suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvaa asiaa, mutta Viro on ehtinyt sinne jo Võrun maakunnan savusaunallaan. Toivottavasti Unesco kertoo hyviä uutisia vuoden lopussa.

 

Normaali
Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali

Brahen patsas, puisto

Kaupunki, Puisto

Tulppaanit kaunistavat Brahenpuistoa

Kuva
Arkkitehtuuri, Kaupunki, Lainattua, Matkakohde, Matkustaminen, Rakennus

Siinä, missä suomalainen on tehnyt pikavoittoja purkamalla ja rakentamalla paikalle mitäänsanomattomia laatikkoja tai jopa paikkaan sopimattomia torneja, jättänyt jälkipolvet vaille historiaa ja sylin täydeltä ongelmarakennuksia, on muualla Euroopassa vanhat, pommituksilta säilyneet rötisköt otettu hyvään bisneskäyttöön.

Juuri ne houkuttelevat. Kannattaa käydä yöpymässä Strasbourgin Hôtel du Corbeaussa ja nähdä, miksi. Hotellin aulassa on kuva siitä rauniokasasta, josta tämä Euroopan hotellien helmi päätettiin nostaa.

Vanhan purkamisvimmassaan Suomi on menettänyt suuren matkailuvaltin, mutta vähissä jäljellä olevissa pitäisi viimeinkin nähdä mahdollisuus. Lähimatkailu nostaa päätään, ja suomalainenkin olisi halukas nauttimaan myös kotimaassa siitä, mitä se löytää muualta Euroopasta. Ei vanhaa kannata virastokäyttöön kunnostaa, vaan panna investointi tuottamaan strasbourgilaisten tavoin.

Jotkut ovat jo hoksanneet: menkää ja yöpykää ihastuttavassa Langin kauppahuoneessa Raahessa, herkutelkaa viikonloppuna ainutlaatuisessa Loviisan Kappelissa ja nauttikaa suussa sulavista kakuista Porvoon Helmi-kahvilan idyllissä. Niissä on vanhasta osattu tehdä valtti. Niihin vien tai neuvon aina nirppanokat ranskalaisetkin – ja aina saan ihastuneita kiitoksia.

Helena Petäistö: Kaikki rötisköt matkailukäyttöön. Eurooppalaisia silmäniskuja. Apu 20.8.2019, s. 11.

Lue lisää Loviisan Kappelista jutustani Kappeli, Loviisan kaunotar.

Vanhasta on osattu tehdä valtti

Lainaus
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Valokuva

Kulttuurimatka Viroon: Tartto ja Tallinna

Exlibris Aboensiksen Viron kulttuurimatkalla vuorossa ovat Tartto ja Tallinna. Kohokohtia ovat Viron kansallismuseo Tartossa ja Fotografiska Tallinnassa.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Alkumatkan tunnelmista Haapsalussa ja Pärnussa voit lukea täältä ja Olustveresta ja Viljandista täältä.

Elokuisen bussimatkamme reitti kulki Tallinnasta Haapsalun, Pärnun, Viljandin ja Tarton kautta takaisin Tallinnaan.

Tartossa virolaisten makujen festivaali

Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tarttoa. Se on väkiluvultaan hiukan isompi kaupunki lähes 100 000 asukkaallaan. Majoituspaikkamme oli Hotell Tartu Emajoen rannalla.

Tartossa oli juuri menossa Tarton ruoka- ja viinifestivaali (Tartu toidu- ja veinifestivalil), joka täytti keskustan myyntikojuilla ja ihmismerellä. Tarjolla oli aitoja virolaisia makuja Etelä-Viron pientuottajilta ja pop-up -ravintoloilta sekä runsas viinivalikoima.

Raatihuoneen torin suutelevat nuoret olivat yhtä intohimoisia kuin ennenkin.

Sää ei ollut paras mahdollinen, joten pakenimme kosteutta ensin Chez Andrėn terassin varjojen alle nauttimaan yhdet oluet, kunnes siirryimme sisälle lähelle leivosvitriiniä. Puhelias miestarjoilija palveli meitä auliisti. Värikäs hääseurue oli kokoontunut juhlaillalliselle viereiseen saliin.

Iäkäs Kansallismuseo modernissa rakennuksessa

Viron kansallismuseo on valmistunut vuonna 2016. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Dan Dorell, Lina Ghotmeh ja Tsuyoshi Tane. Rakennuksen nimi on Muistojen kenttä.

Lyhyeen vierailuumme mahtui vain käynti uudessa vuonna 2016 avatussa Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum, ERM). Modernista rakennuksesta on tullut kansallismuseon erottamaton vertauskuva.

Koko museon historia ulottuu kuitenkin vuoteen 1909, jolloin se perustettiin kansalaisaloitteesta. Viime vuonna museo juhlikin 110-vuotista taivaltaan.

Kansallismuseo on ”virolaisuuden tulkitsija, kansan perusarvojen kantaja ja jatkuvuuden haltija. Vieraille avautuu sekä esineellinen että virtuaalinen maailma, joka kutsuu löytämään, tietämään ja osallistumaan itse kaikkeen.”

Museossa hyödynnetään tekniikkaa oivaltavasti: kävijän lippu toimii myös avaimena informaatiotauluihin; niiden teksti vaihtuu lippua näyttämällä siihen syötetyn kielikoodin mukaisesti.

Museossa on kaikkiaan 6 000 neliömetriä näyttelytilaa. Siitä suurin osa on omistettu Kohtaamisia-näyttelylle, joka esittelee Viron kulttuurihistoriaa ja jokapäiväistä elämää nykyisyydestä jääkauteen.

Toiseksi suurin pysyvä näyttely on nimeltään Uralin kaiku, joka tarjoaa tietoa suomalais-ugrilaisten kansojen elämästä ja maapallon pohjoisen osan asuttamisesta.

Kansallismuseon vaihtuvien näyttelyiden salissa on alkamassa Olipa kerran -näyttely 8. helmikuuta 2020 alkaen. Se kertoo, mistäpä muusta, kuin saduista.

Museo on saanut paljon huomiota ja tunnustusta: vuonna 2018 Viron kansallismuseo sai eurooppalaisten museopalkintojen Kenneth Hudson -erikoispalkinnon. Myös Suomen matkailutoimittajien kilta palkitsi Viron kansallismuseon vuoden 2017 parhaana ulkomaisena matkakohteena Helsingin Matkamessuilla.

Söimme museossa lounaan Ravintola Pööripäevin runsaasta buffetpöydästä hintaan 7 euroa.

Tartossa on paljon muutakin nähtävää, muun muassa Tiedekeskus Ahhaa (SA Teaduskeskus AHHAA), kasvitieteellinen puutarha sekä KGB- ja lelumuseot.

Suomalais-virolaista exlibrisvaihtoa

Illan ohjelmassa oli tapaaminen ja illallinen hotellin ravintolassa Tartu Eksliibriseklubin edustajien kanssa. Virossakin harrastajat ovat pääosin varttuneita ja iäkkäitä. Monet heistä olivat entuudestaan tuttuja meille yhdistyksen kiinteiden Viro-yhteyksien vuoksi.

Toisen sukupolven exlibrisharrastajana mukana oli Margus Annuk, joka aikoo laittaa äitinsä exlibriskokoelman verkkoon kaikkien keräilijöiden ja asiasta kiinnostuneiden nähtäville.

Põltsamaalta Paideen

Sunnuntaina lähdettiin paluumatkalle Põltsamaan kautta. Kävimme vuodelta 1552 peräisin olevan Lustiveren kartanon pihapiirissä. Se toimii nykyisin vanhainkotina.

Paidessa kävimme Vallitornissa, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1265. Sieltä löytyy historiakeskus Wittenstein (SA Ajakeskus Wittenstein) ja ”tornin eri kerroksissa voi perehtyä muinaisaikaan, Liivinmaan ritarikunnan aikaan, kuninkaiden ja keisarien aikaan, ensimmäiseen itsenäisyysaikaan, miehityksiin ja itsenäisyyden palauttamisen aikaan.”

Nyt kävimme vain tornin huipulla katselemassa maisemia ja jatkoimme matkaamme.

Valokuvataidetta Fotografiskassa

Iltapäivällä olimme Tallinnassa. Kun aikaa tuntui olevan, kävimme viime vuoden kesäkuussa Telliskiven alueelle avatussa Valokuvataidekeskus Fotografiskassa. Katsoimme siellä Jimmy Nelsonin, Anja Niemen ja Pentti Sammallahden näyttelyt.

Olin nyt toista kertaa Fotografiskassa. Se on hieno kokonaisuus näyttelyineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Kyllä ruotsalaiset osaavat!

Fotografiska-museoita on Tukholman ja Tallinnan lisäksi myös New Yorkissa. Lontoon museo on myös tulossa.

Fotografiskan ylimmässä kerroksessa oli ravintola terasseineen.

Näkymiä Fotografiskan ravintolan terassilta.

Katutaidetta Telliskivessä.

Illaksi kotiin

Satamaterminaalissa tuli pienenä yllätyksenä, että laivan aikataulussa oli sekaannusta. Viking XPRS porhalsi jo merellä ja me jäimme rannalle ruikuttamaan. Vaihdoimme sitten kulkupeliksemme Tallink Siljan laivan.

Pääsimme aloittamaan kotimatkamme jonkin verran suunniteltua myöhemmin, mutta mikä tärkeintä, ainakin suurin osa ryhmästä pääsi suunnitellusti illaksi kotiin.

Monet porukastamme ovat käynyt usein Virossa, mutta saatoimme vain todeta, että kaunis ja monipuolinen on eteläinen naapurimaamme.

Neljän päivän reissu laiva- ja bussimatkoineen sekä majoituksineen maksoi 326 euroa.

Baltian matka vuosittain – toukokuussa Pietariin

Exlibris Aboensiksella on pitkät perinteet kesäisten bussimatkojen järjestämisessä. Olen ollut mukana monilla. Etuna on se, että kaiken saa valmiina: matkajärjestelyt mielenkiintoisine tutustumiskohteineen ja tuttua seuraa. Hintakin jää yleensä edulliseksi.

Tämän vuoden matkaksi suunniteltiin käyntiä Pietarissa, mutta sille ei saatu tarpeeksi osallistujia eli kymmentä matkustajaa.

Vaihtoehtona on suositella osallistumista Turun Neva Toursin bussimatkalle Helsingin, Karjalankannaksen ja Viipurin kautta Pietariin 21.–24.5.2020. Kyseessä on helatorstaista alkava loppuviikko. Pietarissa ollaan kolme hotelliyötä. Matkan hinta on 275 euroa/2 hh. Perillä voi osallistua lisämaksusta retkiin ja mennä vaikka oopperaan tai balettiin.

Matka alkaa Turusta, mutta bussi pysähtyy muun muassa Kiasman edessä Helsingissä, josta voi liittyä seuraan.

Matkasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua; yhteystiedot: Saija, Turun Neva Tours, Eerikinkatu 20, 20100 Turku, p. 02 27 67 065, omatoimimatkat@nevatours.fi. Lisätietoja matkasta löytyy Neva Toursin sivuilta.

Kerro ilmoittautumisestasi myös Exlibris Aboensis -yhdistykselle (info@exl.fi), jos olet kiinnostunut osallistumaan mahdolliseen taiteilijatapaamiseen ateljeevierailuna tai muuhun vastaavaan.

En ole itse lähdössä tälle matkalle, mutta kerron vain tästä mahdollisuudesta Pietarista kiinnostuneille.

Normaali
Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Kulttuurimatka Viroon: Haapsalu ja Pärnu

Yksi bussi, kaksitoista matkustajaa ja neljä päivää Virossa reitillä Tallinna–Haapsalu–Pärnu–Viljandi–Paide–Tallinna. Matkalla nähtiin museoita, kartanoita, raunioita, rantoja, taidetta, kahviloita ja antikvariaatteja.

Exlibris Aboensis järjestää vuosittain kesäisen bussimatkan. Usein kohteena on Viro, eteläinen naapurimaamme, joka tulee monelle tutuksi lähinnä Tallinnan käynneillä. Kannattaa lähteä tutkimusmatkalle muuallekin, sillä nähtävää ja koettavaa Virossa riittää.

Kulttuurimatkassamme kesällä 2019 oli sen verran kiemuroita, että tekstistä tuli pitkä. Niinpä jaoin sen kolmeen osaan. Tämä on ensimmäinen postaus.

Tusina matkalaisia

Osallistuin Exlibris Aboensiksen kulttuurimatkalle 31.7.–4.8.2019. Mukana oli 12 hengen matkailijajoukko, joka oli sopivan kokoinen ja ketterä kulkemaan matkanjohtaja Tauno Piiroisen laatiman ohjelman mukaan Viron kulttuurikohteesta ja kaupungista toiseen.

Matkamme tehtiin hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisesti: lähtö keskiviikkoiltana ja paluu sunnuntaina. Suuri osa ryhmästämme tuli Katajanokan terminaaliin Turun suunnalta, osa Keski-Suomesta tai pääkaupunkiseudulta.

Matkanjohtajamme oli selvittänyt, että Viron kuntauudistuksen 2017 jälkeen maassa on 15 kaupunkia ja 37 epäitsenäistä kaupunkia, joista pienin on 789 asukkaan Mõisaküla.
– Alkuperäinen tarkoitus oli kiertää näitä lilliputteja, mutta se olisi merkinnyt pieniä teitä ilman nähtävyyksiä, kertoi Piiroinen ohjelmakirjeessään.

Tauno Piiroinen kertoi myös, että Virossa on 128 linnoitusta, 17 ritarilinnaa, 14 piispanlinnaa ja 23 vasallilinnaa. Ohjelmaan oli poimittu muutama kartano, museo ja muu kulttuurikohde osittain yhteisenä ohjelmana ja muutoin mahdollisuuksina omatoimiseen tutustumiseen.

Tallinnasta Laikmaan taiteilijakotiin

Ensimmäisen yön vietimme Viking XPRS -laivassa. Aamu oli ankean aikainen: aamiainen klo 6.15 ja poistuminen laivasta klo 7. Söin kuitenkin tukevasti laivan runsaasta buffetaamiaispöydästä, sillä lounastaukoon oli aikaa monta tuntia.

Satamassa vastassamme oli Motorbus24 OÜ:n 16-paikkainen bussi, jolla lähdimme kiertämään ensin hiukan Tallinnaa. Ohjelmassa luki: ”Kierros Kalamajan ja Telliskiven boheemilla alueella.”

Matkasimme bussissa Sauen kartanon (Saue mõis), korjattavana olevan Padisen luostarin (Padise klooster) ja Riisiperen kartanon (Riisipere mõis) kautta kohti Haapsalua.

Vigalassa vierailimme virolaisen taidemaalarin ja impressionismin keskeisen vaikuttajan Ants Laikmaan (1866–1942) kotimuseossa (Ants Laikmaa majamuuseum). Pääsymaksu museoon oli4 euroa.

Erikoisen muotoista taloa ympäröi viehättävä puutarha, jossa oli vielä muistona ”taideteoksia” luonnonantimista taidekurssien jäljiltä. Kuulimme myös taiteilijan tyttären, näyttelijä Anu Kilpiön (Aino Maria Kilpiö 1927–1969) karusta kohtalosta.

Haapsalun rautatieasemalta Kuursaaliin

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Pohjolan Venetsiaksi mainittu viehättävä Haapsalu. Poikkesimme myös komealla rautatieasemalla. Ensimmäinen matkustajajuna saapui Haapsaluun 1904 ja viimeinen lähti sieltä vuonna 1995.

Kylpyläkaupunki oli Venäjän tsaarien suosima lomailupaikka, joten se tarvitsi arvovaltaisen rakennuksen. Niinpä Haapsalun rautatieasema onkin neliosainen: siellä on matkustajasali, keisaria varten rakennettu imperaattoripaviljonki, niitä yhdistävä katos ja ainutlaatuinen 216 metrin pituinen katettu laituri.

Paviljongissa toimii Viron rautatie- ja viestintämuseo eli Raudtee- ja Sidemuuseum.

Lounaan söimme Kuursaalin eli kasinon kahvilassa, joka sijaitsee rantakadulla, Rannapromenaadilla. Vuonna 1898 valmistunut kaunis puurakennus oli 1900-luvulla Haapsalun kesänviettokulttuurin keskipiste.

Haapsalun Kuursaalin käyntikortissa on piirros siivekkäästä merenneidosta ja slogan ”Kaunis naine on alati oodatud külaline/A pretty woman is a welcome guest.” No, saimme me muutkin ruokaa.

Jääkaru laineilla

Kuursaalin edustalla meressä oli vaikuttava jääkarhupatsas, Jääkaru. Se on muovinen kopio vuodelta 2010 samalla paikalla olleesta alkuperäisestä vuonna 1923 valmistuneesta puuveistoksesta.

Neuvostosotilaat polttivat Roman Haavamägin tekemän jääkarhun ja muut promenaadilla olleet puiset veistokset 1930-luvulla.

Ilman tätä tietoa olisi voinut ajatella, että kyseessä on moderni kannanotto ilmastonmuutokseen.

Jääkaru-veistos näkyy melkein keskellä kuvaa.

Piispanlinnasta taiteilijamuseoihin

Haapsalun nähtävyyksiin kuuluu myös 1200-luvulla perustettu piispanlinna (Haapsalu linnus), joka on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa. Päälinnoituksessa on keskiajan historiaa käsittelevä museo. Linnan eteläsiivessä on katedraali, joka on mainittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1279.

Evald Okas -museossa (Evald Okase Muuseum) voi tutustua Viron taidehistorian merkkihenkilön ja Firenzen taideakatemian kunniajäsenen tuotantoon.

Iloni on Astrid Lindgrenin kuvittajan Ilon Wiklandin lapsuudenkoti Linda- ja Rüütli-katujen kulmassa. Se on nähtävissä vain ulkopuolelta.

Taiteilijan mukaan nimetty ja hänen piirustuksiinsa perustuva lasten teemapuisto Ilonin Imedemaa on kolmikerroksinen talo, jossa on galleria, elokuva- ja näyttelysali, Karlssonin huone, Ilonin keittiö sekä leikkihuone. Kesäisin toimintaa on myös pihalla lisärakennuksineen.

Kesäpääkaupunki Pärnu

Lydia Koidulan patsas hänen nimikkopuistossaan.

Matkamme toisen yön vietimme Pärnussa, jota kutsutaan myös Viron kesäpääkaupungiksi. Tämä vajaan 52 000 asukkaan kaupunki on suosittu matkailukohde erityisesti upean hiekkarantansa vuoksi.

Majapaikkanamme oli Pärnu Hotel osoitteessa Rüütli 44, joka sijaitsi keskeisellä paikalla aukion laidalla. Huoneeseen asettautumisen ja virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantaa kohti.

Matkan varrella katselimme kahviloita ja Pärnun Jumalan muuttamisen apostolista ortodoksikirkkoa (Pärnu Issanda muutmise katedraalkirik) sekä Lydia Koidula -puistoa kauniine kukkaistutuksineen. Koidula (1843–1886) oli Viron kansallisrunoilija, näytelmäkirjailija ja maan sanomalehtityön uranuurtaja.

Poikkesimme myös Lonkava konna -antikvariaattiin. Siellä oli kirjojen ja lehtien lisäksi myynnissä myös muun muassa astioita ja ruokailuvälineitä runsaina asetelmina.

Päivä oli jo illassa, aurinko pilvessä ja tuuli puhalteli, joten meillä ei ollut rantakeliä. Varalta mukaan otetut uimapuvut jäivät reppujen uumeniin. Voi vain kuvitella, miten hieno ranta on kuumalla kesäkelillä. Kelpaa siellä ottaa aurinkotuoleissa lämpösäteitä, pulahtaa välillä mereen tai vain kuljeskella pitkin hiekkarantaa.

Tuli mieleen, että miksi lähteä kesällä Välimeren rannoilla, jos lähempääkin löytyy paikka rantalomalle? Tiedä sitten, millaista rannalla on heinä- ja elokuun mahdollisilla helteillä?

Jäimme istuskelemaan rantabaariin kuten monet muutkin. Oranssit Aperol Spritz -cocktailit näyttivät olevan vielä suosiossa paikallisen oluen ohella.

Kävimme myös Hotel Victorian Café Grand -ravintolassa. Siellä oli hienostunut tunnelma flyygeleineen, valkoisine liljoineen ja taidenäyttelyineen. Sikareille oli oma menunsa, jolta löytyy näitä tupakkatuotteita hintaan 12–25 euroa.

Café Grand jatkaa brittiläistä kello viiden teen perinnettä. Sitä on tarjolla joka päivä alkaen klo 17.00 ja siihen sisältyy teen ja kahvin lisäksi erilaisia maukkaita suolaisia ja makeita herkkuja hintaan 10 €/henkilö. Nyt tyydyimme vain kakkukahveihin.

Hotel Victoria Pärnussa.

Grand Cafessa on menneen maailman tyyliä.

Pärnussa voi tutustua myös nykytaiteeseen Uue kunsti muuseumissa. Sen kokoelmissa on yli 600 esittävän taiteen teosta ja videoteekissä yli 2 000 dokumenttielokuvaa. Nykytaiteen museossa järjestetään kesäisin perinteisesti kansainvälinen alastontutkielmanäyttely Mies ja nainen (Mees ja naine).

Nykytaiteen museossa järjestetään myös Pärnun elokuvafestivaali, johon kuuluu myös kansainvälinen dokumenttielokuvien kilpailu (Pärnu rahvusvaheline dokumentaal- ja teadusfilmide festival). Ensi kesänä festivaalin ajankohta on 13.-26.7.2020.

Matkamme jatkuu Olustvereen ja Viljandiin.

 

Normaali
Kaupunki, Matkakohde, Messut

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa 2020

Turussa riittää tapahtumia ympäri vuoden. Tässä on poimintana muutamia vuoden 2020 messuja ja kulttuuritapahtumia.

Tarjolla on vanhojen tuttujen, omien suosikkieni, lisäksi myös uusia tuttavuuksia. Poimi mielenkiintoisimmat omaan kalenteriisi.

Turun Automatkailumessut 10–12.1.

Messuohjelmassa sunnuntaina 12.1. klo 12.40: Elämyksistä ammatti YouTubella. 6 Kerros -tubettajatrio. 6 Kerros -tubettajatrio on tavattavissa messuilla esityksensä jälkeen. Kuva: ©6K Media Oy/Oskari Tempakka.

Turun Automatkailumessut 2020 järjestetään ensimmäistä kertaa Messukeskuksessa 10.–12.1. Messuilla on luvassa ideoita ja intoa matkailuun, olipa välineenä sitten matkailuauto, asuntovaunu tai henkilöauto. Tapahtuman teemoina ovat vastuullisuus, vapaus ja elämys.

Messuilla pääsee tutustumaan matkailuajoneuvoihin, karavaanitarvikkeisiin ja automatkakohteisiin sekä tien päällä viihtyvien ihmisten vauhdikkaisiin harrastuksiin. Esiintyjinä ovat muun muassa luontokuvaaja Konsta Punkka, maantiematkailun suuri ystävä, kirjailija Tomi Tölli, Vantastic-vloggaajat, nykyisin retkeilyautossaan asuvat Joni ja Sara, 6 Kerros -tubettajat eli Oskarin, VV:n ja Otson.

Esitysten lomassa voi kysellä matkavinkkejä asiantuntijoilta. Messuilla on myös paljon harrastuksiin liittyviä näytteilleasettajia luonnossa liikkumisesta surffaukseen.

Messuohjelmassa perjantaina 10.1. klo 11.40, lauantaina 11.1. klo 15.50 ja sunnuntaina 12.1. klo 14.00: Seikkaileva soolomatkailija. Urbaani viidakkoseikkailijatar -bloggaaja Laura Santanen. Kuva: © Sergei Bardin.

Turun Automatkailumessut 2020 Turun Messukeskuksessa, Messukentänkatu 9, 10.–12.1. Avoinna pe ja la klo 10–18 ja su klo 10–17. CaravanPark to 9.1. klo 17.00–su 12.1.2020 klo 18. Ohjelma ja lisätiedot: www.automatkailumessut.fi.

Esittävän taiteen FINFRINGE 13.−17.5.

Esittävän taiteen festivaali FINFRINGE järjestetään 13.-17.5.2020 Turussa nyt toista kertaa. Esityspaikkoina ovat muun muassa Åbo Svenska Teater ja Turun kaupunginteatteri.

”Kevyesti vastavirtaan uivalla esitysten rockfestarilla” voi nähdä kymmeniä alle tunnin mittaisia esityksiä. Tapahtuma kokoaa kiinnostavia pienten yleisöjen esityksiä suurelle yleisölle, muun muassa sirkusta, nykytanssia, teatteria, stand upia tai esittävän taiteen eri lajeja yhdistäviä teoksia.

Artistit julkaistaan maaliskuussa 2020.

Mielensäpahoittaja Samppalinnan Kesäteatterissa 11.6.‒14.8.

Tänä vuonna 60-vuotissynttäreitään juhliva Samppalinnan Kesäteatteri juhlistaa pitkää taivaltaan kotimaisella komedialla. Tämän kunnian saa Tuomas Kyrön menestysromaaneihin pohjautuva Mielensäpahoittaja. Se tullaan näkemään ensimmäistä kertaa aivan uutena musiikkikomediaversiona.

Mielensäpahoittajan roolissa nähdään Juha Muje. Musiikkikomedian ohjaa Kimmo Virtanen. Musiikki on osittain olemassa olevaa ja osittain täysin uutta, jota on säveltänyt Lauri Schreck.

Ensi-ilta on keskiviikkona 17.6. Ennen sitä on muutamia ennakkonäytöksiä torstaista 11.6 alkaen. Esityskausi jatkuu 14.8. saakka.

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun minusta mussikaalin teitte!” Kuva: © Samppalinnan Kesäteatteri.

Me Rosvolat Turun Kesäteatterissa 11.6.‒22.8.

Pahamaineinen maantierosvoperhe Me Rosvolat valtaa Turun Kesäteatterin Vartiovuorella kesällä 2020. Tarina perustuu Siri Kolun suosittuun kirjasarjaan.

Tavallisesti perhe varastaa ”karkkia ja muuta syötävää, mutta nyt lähtee mukaan vahingossa lapsi. Tarinassa korostuvat yhteisöllisyys, ystävyys, yhdessä oleminen sekä perheen tärkeys – huumoria ja vauhdikkaita tilanteita unohtamatta.”

Hulvattoman koko perheen komedian ohjaa Antti Lang. Ensi-ilta on 11.6. ja esityskausi jatkuu 22.8. saakka. Esitys on sallittu kaikenikäisille.

Turun Kesäteatterissa Vartiovuorenmäellä ollaan sateen sattuessa katoksen alla. Kuva: © Jere Satamo/Turun Kesäteatteri.

Keskiaikaiset markkinat  ja hevosturnajaiset 25.−28.6.

Keskiaikaiset markkinat järjestetään perinteiseen tapaan Turun Vanhalla Suurtorilla 25.−28.6.2020. Tähän Suomen suurimpaan keskiaika- ja muinaistapahtumaan on vapaa pääsy. Markkinamenoa on tarjolla to‒pe klo 12‒20 ja la‒su klo 12‒18.

”Luvassa on neljä päivää toritunnelmaa: vilinää ja vilskettä, juoruja ja juhlavia sanoja markkinarauhasta, arvokkaita rouvia ja kauniita neitoja, ylväitä herroja ja hulttioita, suukopua ja särvintä, torimyyjien kaupankäyntiä sekä torin täydeltä rakkautta!”

Samaan aikaan järjestetään myös Keskiaikaiset hevosturnajaiset Tuomiokirkontorilla.

Kuva: © Rohan Tallit.

Luovat ladyt 29.6.–5.7.

Luovat ladyt kokoontuvat ensi kesänä yhdeksättä kertaa ajalla 29.6.–5.7.2020 (muutokset mahdollisia, varmistuu kevään aikana). Paikkana on Turun Seudun Hengitysyhdistyksen kesäkoti Toivonniemi. Luovien ladyjen kesäisellä viikolla voi vaihtaa vapaalle ja nauttia heinäkuisesta luonnosta Ruissalossa.

Osa osallistujista on Exlibris Aboensis -yhdistyksen jäseniä ja heidän ystäviään, mutta viikko on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille naisille. Tilaa on reilulle tusinalle ladylle.

Viikon tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman meren rannalla omien toiveiden mukaan. Iltaisin on tarjolla saunomista, uimista, grillaamista ja kesäteatteriretki.

Voit lukea ladyviikosta heinäkuussa 2018 täältä.

Toivonniemi tarjoaa mahdollisuuden lepoon ja virkistymiseen Ruissalon luonnon keskellä, meren rannalla.

Taiteiden yö 13.8.

Taiteiden yö järjestetään Turussa 13.8.2020. Toivottavasti on yhtä hyvää ohjelmatarjontaa kuin vuonna 2019. Ennakkopostauksen, katsauksen kesän 2019 ohjelmatarjontaan voit lukea täältä.

Oranssi pianot värittivät Turun Taiteiden yötä kesällä 2019.

Food & Art Festival Turku 3.–6.9.

Food & Art Festival Turku 2020 järjestetään 3.–6.9.2020 jälleen Ruissalon Telakalla.

Vuoden 2020 teema on Itämeri. ”Tapahtuma on inspiroitunut Turun sijainnista Itämeren rannalla, ainutlaatuisesta saaristosta sekä koko alueen laadukkaasta ja mittavasta lähiruokatarjonnasta.”

Ohjelma julkistetaan vaiheittain kevään 2020 aikana. Tapahtuman järjestäjänä on Food Camp Finland Oy.

Kuva: © Food & Art Festival.

Kirjamessut sekä Ruoka- ja viinimessut 2.−4.10.

Kirjasyksyn kohokohtiin kuuluvat Kirjamessut sekä Ruoka- ja viinimessut 2.−4.10. Turun messukeskuksessa. Kirjamessujen teemana on musiikki. Paikalla on noin 700 esiintyjää, noin 400 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia.

Vuoden Luontokuva -gaala 17.10.

Vuoden Luontokuva 2020 -gaala järjestetään lauantaina 17.10.2020 Logomossa. Tapahtuma kestää puolesta päivästä iltaan ja huipentuu Vuoden Luontokuva -kilpailun parhaimmiston esittelyyn ja voittajien julkaisemiseen.

Kilpailuun ehtii vielä osallistumaan. Kilpailukuvien lataussivut avautuvat 15.1.2020. Lue säännöt ja ohjeet täältä.

Saman viikonloppuna pidetään Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät 16. ‒18.10.2020 Linnasmäellä (Turun kristillinen opisto). Tapahtuma on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille. Jos olet kiinnostunut luonnosta ja valokuvauksesta, niin liity jäseneksi.

Tämä Ville Heikkisen Karhu ja korppi -kuva voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun vuonna 2019. Kuva: © Ville Heikkinen.

Eikä tässä vielä kaikki

Tässä hyvin subjektiivisin perustein valitussa listauksessa ei ole mukana vakiintuneita ja jo ennestään hyvin tiedettyjä kesätapahtumia kuten, Ruisrock, Aurafest, Turun Musiikkijuhlat ym.

Lisätietoja löytyy ko. tapahtumien sivuilta, Turun kaupungin tapahtumakalenterista ja VisitTurku-sivuilta.

 

Normaali
Kaupunki, Kirkko, Matkakohde, Museo, Näyttely, Tapahtuma, Teatteri

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa joulukuussa 2019

Joulupukki perheineen on tavattavissa Joulupukin pajalla Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla. Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/Arvo Malmi.

Suomen Turussa, joulukaupungissa, on paljon upeita näyttelyitä ja tapahtumia vuoden pimeimpään aikaan. Osalla on takanaan satojen vuosien perinteet, mutta mukana on paljon uuttakin. Tässä listauksessa on mukana muutamia kivoja juttuja myös lapsille.

Babe – urhea possu

Babe – urhea possu on musiikilla vauhditettu fantasiakomedia koko perheelle Turun Kaupunginteatterin Päänäyttämöllä. Teatterin mukaan ”nokkela ja aseistariisuva kasvutarina kertoo rohkeudesta, sisusta ja siitä, miten possustakin voi tulla paimenkoira, kun vain uskoo itseensä. Farmi-idylli herätetään henkiin näyttelijöiden ja nukketeatterin ammattilaisten harvinaislaatuisen laajana yhteistyönä.”

Urhea Babe heiluttaa saparoaan Heini Maarasen rakentamana nukkena. Rooleissa nähdään Turun Kaupunginteatterin näyttelijöitä ja nukketeatterin ammattilaisia, joita ohjaa Timo Väntsi. Koko esityksen ohjaajana on Milko Lehto.

Marraskuun puolivälissä alkaneita esityksiä on 14.5.2020 saakka.

Kuvassa edustalla vasemmalta: Paimenkoira Fly (Minna Hämäläinen), herra Hogget (Stefan Karlsson) ja rouva Hogget (Riitta Salminen). © Turun Kaupunginteatteri/Otto-Ville Väätäinen.

Eläinten joulu -näyttely

Biologisen museon talvisessa Eläinten joulu -näyttelyssä kerrotaan sadunomaisesti, mitä eläimet tekevät luonnossa ja pihapiirissä pimeinä keskitalven päivinä.

Näyttely on avoinna 1.12.2019–12.1.2020 ja sitä pääsee katsomaan maksamalla museon sisäänpääsymaksun.

Katettuja joulupöytiä

Katetut joulupöydät -näyttely kertoo 1700- ja 1800 -luvun vaihteen joulun vietosta säätyläisperheessä tohtori Pippingin aikana Qwenselin talossa. Jouluherkkuja on katettuina salissa ja kamareissa 1.12.2019–13.1.2020.

Turun linnan joulupöytiin voi tutustua näyttelyssä ajalla 30.11.2019–5.1.2020. Tyylihuoneiden saleissa on jouluherkkuja 1600–1800-lukujen tapaan. Uutuuksina ovat muun muassa piparkakkumestarin luomukset ja munkit.

Turun museoissa on runsaasti ohjelmaa joulukuussa ja niissä voi osallistua myös erilaisiin opastuksiin ja kursseille.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat

Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/ Erman Mete.

Vielä ehtii Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille sunnuntaina 8.12.2019 ja lauantaina ja sunnuntaina 14.–15.12.2019 klo 11–17. Markkinoilla on nähtävää ja tehtävää koko perheellae. Joululahjatoivelistan voi antaa suoraan Joulupukille, joka on perheineen tavattavissa Joulupukin pajalla.

Tarjolla on muun muassa käsityöläisten persoonallisia myyntituotteita ja jouluisia herkkuja.

Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/Eeva-Maija-Haukka.

Kuva: © Turun Suurtorin keskiaika ry/Eeva-Maija-Haukka.

Musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset virittävät tunnelmaa. Joulumarkkinanäytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Emmi Louhivuori. Näytelmässä eletään armon vuotta 1905. Suomen suurruhtinaskunnassa joulun odotusta värittävät monet ihmetyksen aiheet, kuten loka-marraskuussa koko kaupungin viikoksi seisauttanut suurlakko. Harrastajanäyttelijöiden tulkitsemat piennäytelmäkohtaukset esitetään klo 12, 13 ja 14.

Joulumarkkinat järjestää voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys Turun Suurtorin keskiaika ry. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Lumikuningatar Åbo Svenska Teaterissa

Lumikuningatar oli esillä jo Turun Taiteiden yössä elokuussa 2019.

Aurinkobaletin ja Åbo Svenska Teaterin suursuosion saanut koko perheen monikielinen yhteisteos Snödrottningen – Lumikuningatar esitetään jälleen ÅST:n Päänäyttämöllä joulukuussa 2019. Esityksiä on ajalla 10.-31.12.2019.

Hans Christian Andersenin klassikkosatuun perustuva Lumikuningatar on kasvukertomus ja sisäinen matka, jossa lapsuuden ystävyys kehittyy nuorten väliseksi rakkaudeksi. Jukka Aaltosen ohjaamassa talviseikkailussa kohdataan monia houkutuksia ja kummallisia olentoja: prinssin ja prinsessan lisäksi puhuvia variksia, ryöväreitä, poroja sekä shamaani.

Esityskieliä näyttämöllä on neljä: ruotsi, suomi, saame sekä tanssin kieli. Teos sopii niin ruotsin- kuin suomenkielisille ja esitys tekstitetään molemmilla kielillä.

Lumikuningattarena esiintyy Päivi Kujansuu. Kuva: © Åbo Svenska Teater/Pette Rissanen.

Ekumeeninen joulu

Kirkkokuntien ekumeeninen yhteisvetoomus maailman rauhan puolesta esitetään tilaisuudessa, joka alkaa Turun tuomiokirkossa keskiviikkona 11.12. 2019 klo 18. Ekumeenisen joulun teemana on Jottei kukaan jää yksin. Ajatukset suunnataan erityisesti vanhusten yksinäisyyteen.

Kirkkokuntien ekumeenisen rauhanvetoomuksen esittävät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo, Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitaja, isä Marco Pasinato sekä Suomen vapaakristillisen neuvoston puheenjohtaja pastori Jori Brander, Suomen Metodistikirkko.

Musiikista vastaavat Turun filharmoninen orkesteri johtajanaan Pertti Pekkanen, Chorus Cathedralis Aboensis johtajanaan Märt Krell, urkuri Markku Hietaharju ja kanttori Jukka Pietilä.

YLE koostaa tilaisuudesta taltioinnin. Kuvausjärjestelyjen takia yleisöä pyydetään saapumaan kirkkoon viimeistään klo 17.40. Taltiointi esitetään TV1:ssä jouluaattona noin tuntia ennen joulurauhan julistusta.

Lucian päivä

Turun Lucia-neito siunataan ja kruunun kynttilät sytytetään tunnelmallisessa hartaudessa Turun tuomiokirkossa 13.12. klo 17.30. Ruotsinkielinen tilaisuus kestää noin 30 minuuttia. Tilaisuudessa esiintyy Lucia-kulkueen lisäksi lapsikuoro.

Paikalle kannattaa tulla ajoissa, sillä kirkko täyttyy usein jo hyvissä ajoin. Lucia-neidon kulkueineen voi nähdä myös Kauppakeskus Hansassa 13.12. klo 19.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla Lucia-neito kulkueineen laulaa sunnuntaina 15.12. klo 16 Brinkkalan parvekkeelta.

Tonttujuoksu

Viime vuonna supersuosion saavuttanut Tonttujuoksu juostaan Turun keskustassa jälleen lauantaina 14.12. Tapahtuman 10 euron suuruiset osallistumismaksut lahjoitetaan lyhentämättömänä tänä vuonna Turun Seudun Vanhustuki ry:lle.

Tapahtuman virallisina kummeina toimivat tänäkin vuonna Viestintäliigan ihmisosakkaista Selviytyjissäkin kilpaileva Juhani, Osku ja Petteri sekä koiraosakkaista esikoiskirjansa vastikään julkaissut Seppo.

Noin kolmen kilometrin pituisen matkan voi taittaa juosten, hölkäten, kävellen tai vaikka tanssien. Ilmoittaudu mukaan perheesi, yrityksesi tai kaveriporukkasi kanssa. Katso tarkempi ohjelma ja ilmoittautumisohjeet täältä.

Joulurauhan julistus

Joulurauha julistetaan jouluaattona 24.12.2019 klo 12 Vanhalla Suurtorilla perinteisin menoin.

Joulurauhan julistus johdattaa joulun viettoon ja julistaa joulun alkaneeksi. Julistus on luettu Turussa aina 1300-luvulta asti lähes katkeamattomana perinteenä eli yli 700 vuoden ajan.

Turun kaupungin protokollapäällikkö Mika Akkanen lukee joulurauhan julistuksen suomeksi ja ruotsiksi.

Turun joulurauhan julistus on radioitu vuodesta 1935 lähtien ja televisioitu vuodesta 1983 alkaen kotimaahan. Nykyisin julistusta voi seurata verkossa suorana lähetyksenä ympäri maailmaa.

Turun muita joulutapahtumia voi tutkia tapahtumakalenterista ja muuta matkailutietoa Visit Turun sivuilta.

 

Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki

Pubista pubiin Lontoossa

The Hornimans at the Hays -pubin juomavalikoimaa.

Pubien nimet ovat veikeitä. Tässä piikkisian mukaan nimetyn pubin kyltti.

Brewdog-pubissa on tarjoilua myös toisessa kerroksessa.

Jos hiukan janottaa tai nälättää Lontoossa, on apu yleensä lähellä. Pubiin on helppo poiketa.

Enpä tiedä, löytyykö jostain tilastoa, joka kertoisi Ison-Britannian pubien määrän. Yksi luku on 60 000, jossain mainitaan luvuksi 40 000. Ehkä totuus on jossain puolivälissä.

Osa pubeista on toiminut satoja vuosia, osa on uudempia. Suunta on ollut kuitenkin laskeva. Silti, edelleen, pubikulttuuri on vakiintunut osa brittiläisyyttä.

Kalaa ja perunoita tai liha-munuaispiirasta ja olutta

Pintti tai puolikas tilataan tiskiltä ja jos on kurniva vatsa, voi valita vaikka kalaa ja perunaa tai jonkun piirakan.

Fish and chips -annoksessa on uppopaistettua, leivitettyä kalaa, useimmiten koljaa, turskaa tai kampelaa, ranskalaiset perunat, soseutuja herneitä, sitruunan lohkoja ja tartarkastiketta.

Liha-munuaispiiras (steak and kidney pie) on toinen klassinen pubiruoka, täytetty ruokaisa piirakka. Myös hampurilaisannoksia löytyy ruokalistalta.

Hanaoluissa on usein paljon valinnanvaraa paikallisten panimoiden kuten Fuller’s, Camden Town Brewery, The Kernel Brewery ja monien muodikkaiden pienpanimoiden valikoimasta klassisiin vaihtoehtoihin, kuten irlantilaiseen Guinnesiin. Se lienee maailmanlaajuisesti tunnetuin stout-tyyppinen, tumma pintahiivaolut, jonka kotipaikka on Dublin Irlannissa.

Viinipullo toimii aterian tilausnumerona The Euston Flyer -pubissa.

Leppoisa lepopaikka

Sisustus on usein kodikasta: kuluneita lautalattioita, istuskeluryhmiä, kynttilöitä ja kukkia, tauluja, ja valokylttejä. Usein on tarjolla myös sanomalehtiä luettavaksi.

Pubissa voi lepuuttaa hetken kaupungilla kulkemisesta väsyneitä jalkojaan ja nauttia virvokkeita. Vessa löytyy usein joko alakerrasta tai yläkerrasta. Katutasossa on ainoastaan invavessa ja sekin useimmiten lukossa.

Viikonlopun alkaessa pubit ja pubien edustat täyttyvät ihmisistä, jotka juhlivat alkavia vapaapäiviä. Silloin pubissa on tarjolla vain seisomapaikkoja, ellei ole mennyt istuskelemaan hyvissä ajoin.

Brewdog-pubin värikästä sisustusta.

Brewdog-pubin yläkertaa.

The Euston Flyer -pub sijaitsee lähellä The British Librarya.

Tämä The Montagu Pyke -pubi on ollut aikaisemmin samannimisen miehen elokuvateatteri. Tilassa on toiminut myös kuuluisa rock-klubi The Marquee Club.

The Hornimans at the Hays -pubin seinä oli peitetty puisilla pakkauslaatikoilla.

Tämä hurjannäköinen maalaus koristaa Brewdog-pubin portaikkoa.

The Yard -pubin siniset portaat vievät toiseen kerrokseen.

5th View Bar & Food sijaitsee Waterstones-kirjakaupan viidennessä kerroksessa.

Punch & Judy -pubi sijaitsee Covent Gardenissa. Yläkerran parvekkeelta voi katsella alhaalla olevalla aukiolla, Pyhän Paavalin kirkon edustalla esiintyviä katutaiteilijoita.

Lisää pubikuvia löytyy täältä. Guinnessista ja muista irlantilaisoluista voi lukea lisää täältä.

Normaali