Kaupunki, Kuva, Maisema, Matkakohde, Valokuva

Elokuinen aamu Aurajoen rannassa

Kuva
H niin kuin hotelli, Kaupunki, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Puisto

Paluu Rondaan

Ronda on erikoinen kaupunki andalusialaisessa vuoristossa. Se on historian saatossa kokenut valloittajan toisensa perään. Erilaiset kulttuurivaikutteet ovat osa Rondan viehätystä. Sijainti syvän El Tajo -rotkon kahta puolta tekee siitä uniikin käyntikohteen.

Rondan vaakuna.

Ennen TBEX Europe 2022 -konferenssia saimme valita kaksi kokopäiväretkeä muutamasta Andalusian kohteesta. Valitsin Mijaksen ja Rondan, vaikka olen jälkimmäisessä käynyt aikaisemminkin. Ehkä sen valinnassa painoi tutustuminen paikalliselle viinitilalle maistelutilaisuuksineen? Mijaksesta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa Valkoisten talojen Mijas.

Kaupunki vuoristossa

Espanjan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Rondaan meidät kuljetti tilausbussi, joka suoriutui hyvin vuoristoisesta ja mutkaisesta tiestä. Kaupunki sijaitsee Málagan maakunnan luoteisnurkassa noin 54 kilometriä Marbellasta ja noin 110 kilometriä Málagan lentokentältä.

Rondassa voi puhua huoleti tyyliin ”jo roomalaisten aikana”, sillä kaupunki oli heidän kauppapaikkansa, tosin tuolloin nimellä Arunda. Sittemmin sen valloittivat ainakin muslimit, maurit ja katoliset. Historian kerroksellisuus on läsnä kaupungissa.

Ronda on Serranía de Rondan vuorien ympäröimässä syvänteessä, ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko. Sen pohjalla virtaa Guadalevinjoki.

Ronda on kuuluisa rotkon yli 1700-luvulla rakennetusta Puente Nuevo -sillastaan, joka onkin vaikuttava näky. Se on korkeudeltaan 98 metriä. On vaikea kuvitella, miten se on saatu rakennettu silloisilla menetelmillä.

Puento Nuevo -silta yhdistää Rondan eri puolet. Sillan vasemmalla puolella oleva rakennus on Rondan kongressipalatsi.

Olimme Rondassa vain lyhyen aikaa ja teimme siellä kävelykierroksen oppaan kanssa. Ohitimme yhden Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka on vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Nykyaikainen härkätaisteluperinne on saanut alkunsa juuri Rondassa ja paljon aikaisemmin, vuonna 1572 perustetussa kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa Real Maestranza de Caballería de Rondassa.

Plaza de Toros de Ronda -härkätaisteluareenan etuosasta löytyy teemaan sopiva patsas.

Katselimme 1800-luvulla rakennetusta Alameda del Tajo -puistosta vaikuttavia näkymiä laaksoon.

Alameda del Tajo -puisto oli rehevä ja viihtyisä kukkineen, puineen ja patsaineen.
Näkymiä Alameda del Tajo -puistosta.
Puisto on reunustettu koristeellisella aidalla.
Kesäkuun alussa kukkivat puut – lajia en tiedä.
Alameda del Tajo -puistoa leveine käytävineen.

Parador-hotelleista yksi on Rondassa

Ohitimme myös maineikkaan espanjalaisen Parador-ketjun hotellin. Parador de Ronda sijaitsee entisessä kaupungintalossa. Olin kuullut näistä hotelleista espanjan kieltä ja kulttuuria harrastavalta ystävältäni Tuijalta. Parador-hotellien ketjuun kuuluu lähes sata hotellia manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla sekä Pohjois-Afrikassa.

Parador-hotellit sijaitsevat linnoissa, luostareissa, palatseissa ja muissa historiallisissa rakennuksissa usein hyvillä paikoilla. Jos sattuu kohdalle, niin niissä voi poiketa vaikka kahvilla tai ravintolassa, ellei halua sijoittaa melko hintavaan majoitukseen.

Hauska sattuma osui kohdalle, kun olin pääsiäisenä käymässä Maarianhaminassa ja poikkesin paikallisella Emmaus-kirpputorilla. Sen hyllyiltä löysin kauniisti kuvitetun kirjan Parador-hotelleista. Ostin sen ja lahjoitin Tuijalle.

Puente Nuevo -sillalta La Ciudadiin

Puente Nuevo -sillalta on mahtavat näkymät alas rotkoon.
Näkymä Puente Nuevo -sillalta.

Kuljimme myös leveän Puente Nuevo -sillan yli. Saimme nauttia katutaitelijan kitaransoitosta ihaillessamme rotkon maisemia entisen luostarirakennuksen (Convento de Santo Domingo) luona; se toimii nykyisin kongressipalatsina (Palacio de Congresos de Ronda).

Rakennukseen kiinnitetystä mainoksesta sain tietää, että Rondassa järjestetään kesäkuun alussa vuosittain kansainvälinen kitarafestivaali Ronda International Guitar Festival (El Festival Internacional de Guitarra de Ronda), joka kestää viikon verran. Se voisi olla elämys musiikin ja erityisesti espanjalaisen kitaramusiikin ystävälle.

La Ciudad -kaupunginosa sijaitsee Rondan vanhalla puolella. Siellä on suurin osa monumenteista, museoista ja kaupungin kiinnostavista rakennuksista. Yksi Rondan tärkeimmistä uskonnollista monumenteista on Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko. Se oli alkuaan moskeija 1300-luvulla ja sitä ennen paikalla oli roomalaisten temppeli.

Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko.
Ikkunoiden ja pervekkeiden somisteena on usein kiemuraista takorauta-aitaa.
Punaiset pelargoniat värittävät valkoista taloa puisine ovineen.
Rondassakin pääsee ajelemaan hevoskärryillä. Rakennus on Palacio de Mondragón, jossa toimii kaupungin museo.
Rondasta löytyy hiukan rapistuneessakin kunnossa olevia taloja. Katua somistavat valkoisin liinoin koristellut narut.
Puutarhaa erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan talon edustalla.
Talon seinää oli somistettu värikkäin keramiikkalaatoin.

Ronda innoitti Rilkeä ja Hemingwayta

Ronda on innoittanut muutamia taiteilijoita. Itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) sai takaisin luomisvoimansa Rondassa. Hän on sanonut: ”Olen etsinyt kaikkialta unelmieni kaupunkia ja olen lopulta löytänyt sen Rondasta.”

Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan härkätaisteluita myöten. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Kierroksemme Rondassa päättyi ja palasimme bussiin, joka kuljetti meidät tutustumaan Joaquín Fernandezin viinitilaan muutaman kilometrin päässä kaupungista. Se onkin sitten seuraavan postauksen aihe.

Bodega Joaquín Fernandez valmistaa luomuviinejä.

Ronda on kaupunki, jossa voisin käydä kolmannenkin kerran, sillä olen nähnyt ja kokenut vain pieniä hetkiä kaupungissa, jossa riittäisi tutkittavaa viikoksi tai kahdeksikin.

Jos Ronda kiinnostaa vielä, niin voit lukea postauksen aikaisemmasta vierailustani kaupungissa vuonna 2008 otsikolla Ronda rotkon reunalla. Tuolloin otettuja kuvia löytyy lisää erillisestä Ronda-kuvagalleriasta.

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys

Valkoisten talojen Mijas

Mijas ja sen historillinen keskus Mijas Pueblo on viehättävä, joskin kovin suosittu retkikohde lähellä Marbellaa ja Fuengirolaa valkoisine taloineen, kukkineen ja kapeine kujineen.

”Hengitä tätä kristallin kaltaista hiljaisuutta rikkomatta sitä.” (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)

Ennen TBEX-konferenssia osallistujat saivat valita kaksi kokopäivän retkikohdetta. Valitsin Mijaksen ja Rondan.

Mijas sijaitsee Aurinkorannikolla noin 30 kilometriä Málagasta lounaaseen. Sen naapurikaupunkeja ovat Marbella ja Fuengirola. Matkasimme Mijakseen bussilla oppaan johdolla. Historiallinen keskus Mijas Pueblo sijaitsee vuorenrinteessä yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutamia neulansilmäkäännöksiä olikin matkallamme.

Aasilla vai apostolinkyydillä?

Mijaksen keskusta on suljettu autoilta. Jos paikkaan tutustuminen jalkaisin ei kiinnosta, voi vuokrata itselleen aasin tai hevosen rattaineen. Aasien ”taksiasema” löytyy läheltä matkailuinfoa. Aasitaksi kiertelee ympäri Mijasta ja kyyti maksaa yhdeltä henkilöltä 15 euroa ja kahdelta 20 euroa. Kierros kestää noin 15–20 minuuttia.

Kyytiläisiä odotellessa.

Jos suosit mieluummin paikallaan pysyvää aasia, niin voit kiivetä matkailuneuvonnan vieressä olevan pronssisen aasipatsaan selkään. Se on suosittu valokuvauspaikka, joka saa hieman varttuneemmankin matkailijan hulluttelemaan.

Aasipatsaan portailla varoitetaan pronssin kuumuudesta.

Kuvauksellinen kohde

Mijas on muutoinkin kuvauksellinen: maisemaa vuoristoon ja merelle, valkoisia taloja, seiniin kiinnitettyjä pelargoniaruukkuja, kauniita puistoja kukkineen. Opas kertoi Mijaksen valkoisten talojen salaisuuden: ne maalataan kaksi kertaa vuodessa.

Matkailutoimistosta käteeni osui esite, joka on tehty varta vasten selfieiden ottajille; siihen on piirretty kartta ja listattu kuvauksellisimmat paikat. Luotin kyllä omiin silmiini ja kuvasin mieluisia kohteita.

Näköalaa matkailuneuvonnan vieressä olevalta tasanteelta.
Maisemaa El Compas -näköalapaikalta.

Vuoren neitsyen kappeli

Yksi Mijaksen nähtävyyksistä on vuoreen 1600-luvulla kaivettu kappeli. Kappeli sijaitsee puistossa, jonka toiselta laidalta aukeaa näköalapaikka laajoihin rannikkomaisemiin. Se on omistettu Vuoren neitsyelle (Ermita de la Virgen de la Peña), joka on myös mijasilaisten suojeluspyhimys.

Vuoren neitsyelle omistettu kappeli El Compas -näköalatasanteella.
Kappelin vieresä oleva matkamuistomyymälä.

Syyskuussa järjestetään nimikkopyhimykselle omistettu juhla Mijas Feria. Se alkaa yleensä toisena syyskuun lauantaina ja se kestää seuraavaan keskiviikkoon asti. Juhlassa Mijaksen keskusaukiolle tulee pop up -baareja ja -ravintoloita, jotka tarjoavat ruokaa ja juomaa, erityisesti paikallista sherryä, lisäksi nähtävillä on espanjalaisia hevosia ja flamencotanssia.

Mijasista löytyy myös Espanjan ainut ovaalinmuotoinen härkätaisteluareena Plaza de Toros. Se on rakennettu vuonna 1900. Areenan yhteydessä on museo, jossa on nähtävillä muun muassa härkätaistelijoiden pukuja.

Mijasissa on myös muita kappeleita ja kirkkoja sekä modernin taiteen museo, etnografinen museo sekä miniatyyrimuseo.

Matkailijoita riittää

Mijas saa elantonsa nykyisin matkailusta. Onpa se omistanut yhden syksyisen päivän Turistin päiväksi, jolloin kaupungintalolla juhlitaan viinin ja tanssin merkeissä. Mijas tunnetaan myös golfista: kaupungissa on yksitoista golfkenttää.

Kesäkuun alussa Mijaksessa oli matkailijoita, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Tuli siellä mieleeni, että enpä välittäisi olla paikalla heinä-elokuussa, jolloin paikka lienee kansoitettu. Kuumuuskin olisi riesana.

Koronasta varoitetaan kauppahallin seinustalla. Kesäkuun alussa julkisissa liikennevälineissä oli maskipakko, myös lentokoneessa Málagaan mennessä.
Matkamuistoiksi on tarjolla värikästä keramiikkaa.
Aurinkohatuissa on valinnanvaraa.

Älä eksy ryhmästä

Vierailimme Mijaksessa vain muutaman tunnin ajan. Osa tuosta ajasta meni minulta hukkaan, sillä jouduin selvittämään sijaintini omatoimisesti. Eksyin oppaan johdattamasta ryhmästä. Jossain vaiheessa huomasin, että seuraan aivan väärää porukkaa.

Ei muuta kuin kohti matkailuinfoa. Sain neuvojien avullaan selvitettyä, mihin aikaan pitäisi olla bussilla, joka jatkaisi matkaa kohti kauempana olevaa lounaspaikkaa – iltapäivän ohjelma ei ollut tarkasti tiedossani. Onneksi oli yhteys myös yhteen konferenssiosallistujaan WhatsAppin kautta.

Sain tästä yhden kohdan suunnittelemaani postauksen, johon kerään Älä tee -vinkkejä omien kokemusteni perusteella: Älä eksy ryhmästä.

Selvitettyäni bussin lähtöajan ja -paikan istahdin terassille ja nautin paikallista olutta.
Oluen kanssa tarjottiin sipsejä.
Elä, tunne ja rakasta vapaasti. (Vapaasti suomentanut Tuija, kiitokset.)
Normaali
Bloggaus, Kaupunki, Matkakertomus, Tapahtuma

Matkabloggaajat Marbellassa

Osallistuin TBEX-organisaation Europe 2022 -konferenssiin, joka järjestettiin 6.–9.6.2022 Marbellassa, Espanjassa. Vihdoinkin neljän vuoden odottamisen jälkeen oli aika tavata entisiä tuttuja ja uusia, matkailusta kiinnostuneita ihmisiä.

Kolme konferenssia, kolme tähteä.

Olen osallistunut TBEX-konferenssiin aikaisemmin Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018. Tiedän näistä aikaisemmista kokemuksista, että tapahtumassa voi oppia paljon uutta alasta, tavata aikaisemmista konferensseista tuttuja ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tutustua uusiin.

Korona peruutti konferenssin

Monet TBEX-yhteisön jäsenet kokivat maaliskuussa 2020 suunnitelmien kariutumisen. Tuon vuoden Euroopan konferenssin oli määrä olla maaliskuussa Cataniassa, Sisiliassa. Sinne minäkin olin menossa. Outo kiinalainen virus oli levinnyt Euroopassa, muun muassa Milanossa.

Vähän ajan päästä tulikin tieto, että konferenssi on peruttu. Sen jälkeen ei tapahtumaa yritettykään järjestää ennen kuin tämän vuoden maaliskuussa, josta se vielä siirrettiin kesäkuuhun.

Marbella kutsui matkabloggaajia

Tämän vuoden tapahtumaan Marbellassa osallistui noin 300 matkabloggaajaa tai muuta sisällöntuottajaa sekä matkakohteiden ja markkinointiorganisaatioiden edustajia. Paikkana oli El Palacio de Congresos, Ferias y Exposiciones de Marbella eli Marbellan messu- ja konferenssikeskus.

Meitä suomalaisia oli paikalla tietääkseni vain kaksi: Roomassa asuva Heli Pekkarinen (Näkymiä vihreältä kukkulalta) ja minä. Myös muista Pohjoismaista oli vähän osallisttujia. Yhdysvaltalaisia oli mukana runsaasti.

Marbellan messu- ja konferenssikeskus kuvattuna hotellihuoneeni parvekkeelta. Ostravan konferenssikokemuksesta viisastuneena varasin majoituksen läheltä tapahtumapaikkaa.
Tervetuloa TBEX-konferenssiin.

Perinteiseen tapaan ohjelmaan kuuluvat retket ennen konferenssia; tarjolla oli tutustumista muun muassa Mijakseen, Rondaan, Granadaan ja Málagaan.

Konferenssin jälkeen järjestettäviin tutustumisretkiin pitää hakea ja kertoa bloginsa tunnuslukuja, ja organisaattorit valitsevat osallistujat hakijoiden joukosta. Nämä kahden päivän matkat ovat osallistujille maksuttomia kuten myös ennen konferenssia järjestettävätkin retket.

Matkabloggaaja maksaa itse osallistumiseen, matkoihin ja majoitukseen liittyvät kustannukset. Alle 200 euron osallistumatka kattaa ohjelman aterioineen, iltatilaisuuksineen ja retkineen.

Päivät täynnä ohjelmaa

Konferenssin sponsoreina olivat Marbellan, Costa Del Solin ja Andalucian matkailuorganisaatiot.
Avauspuheenvuorossa Alistair McKenzie haastatteli Mansoureh Farahania ja Mark Bakeria.

Konferenssin alustuksissa keskityttiin esityksiin, jotka oli kerätty kahdeksan teeman alle, neljä kullekin päivälle: sosiaalinen media, brändit ja brändäys, markkinointi verkossa ja matkailun tulevaisuus, sisällöntuotannolla ansaitseminen, kirjoittaminen, liiketoimintastrategia sekä verkkosisällöt. Minua kiinnostivat eniten matkailun tulevaisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät esitykset.

Silvia Romao, Mark Baker ja Max Hartshorne kertoivat kirjoittamisesta.
Konferenssin lounastarjoilu sujui hyvin ja pöydässä oli paljon valinnanvaraa.

Iltaisin juhlintaa

Konferenssin virallisen ohjelman lisäksi järjestetään iltajuhlia. Tänä vuonna aloitusjuhla järjestettiin Marbellan vanhassa kaupungissa eräällä aukiolla. Sinne oli järjestetty baari ja osallistujat tulivat tapaamaan toisiaan ja nauttimaan tervetulodrinkeistä.

Vanhaan kaupungin aukiolle oli tehty tilapäinen baari konferenssin avajaisillaksi.

Päätösjuhlan pitopaikkana oli Cortijo de Cortes -ravintola, joka oli kuin maatalon pihapiiri. Se oli huikea kokemus vieraanvaraisuudesta. Heti sisäänkäynnin luona oli mustapukuisia tarjoilijoita juomatarjottimineen ja pari flamencoasuista naista ojentamassa tulijoille punaisia neilikoita. Orkesteri loihti tunnelmaa sävelin, kinkunleikkaaja teki Jamon-kinkusta lautasille ohuita siivuja ja juomanlaskija otti viinitynnyristä tarkoitukseen kehitetyn ottimen avulla näytösluontoisesti sherryä. Baari oli auki ja tarjolla oli sangriaa, viiniä, olutta ja virvoitusjuomia. Vatsantäytteeksi saimme pieniä tapaksia ja myöhemmin paellaa.

Illemmalla juhlaväki kutsuttiin läheiselle areenalle, jossa saimme nauttia hevos- ja flamencotanssinäytöksestä. Myöhemmin kokoonnuimme vielä ravintolan sisätiloihin näyttämön eteen. Esiintyjinä oli kitaristi, laulaja ja neljä flamencotanssijaa.

Vieraat kukitettiin neilikoilla.
Pöytä on katettu laseilla ja juomilla.
Saisiko olla sangriaa?
Juomanlaskijalta sai sherryä. Oppaalta kuulemani tiedon mukaan tuon ottimen varsi on tehty valaan viiksestä.
Jamonista, ilmakuivatusta kinkusta, leikattiin ohuita siivuja.
Orkesteri siivitti juhlatunnelmaan.
Cortijo de Cortes -ravintolan sisäpiha toimi alkuillasta juhlatilana, myöhemmin siirryimme sisälle.
Hevoset esiintyivät musiikin tahdissa. Hieno show. Retkillämme pääsimme näkemään muitakin esityksiä ja tutustumaan hevosten kasvatus- ja koulutuspaikkoihin.
Estradilla oli myös flamencotanssija.
Illan päätteeksi menimme ravintolan sisätiloihin katsomaan flamencoesitystä.

Seuraavat Lafayettessa ja Phuketissa

TBEX järjestää vuosittain kolme konferenssia, joista yksi on Pohjois-Amerikassa, yksi Aasiassa tai Afrikassa ja yksi Euroopassa. Lokakuussa on vuorossa TBEX North America -konferenssi Lafayettessa, Louisianassa ja marraskuussa TBEX Asia 2022 Phuketissa, Thaimaassa.

Jännityksellä odotan, missä paikassa järjestetään ensi vuoden Euroopan konferenssi. Sinne aion mennä.

Lue myös: Sitku Sisiliaan.

Seuraavissa postauksissa tunnelmia ja kuvia Marbellasta, Mijaksesta, Rondasta ja Jerezistä.

Normaali
Henkilö, Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Somero vaalii Baddingin muistoa

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Alkuperäinen Badding-kioski löytyy osoitteesta Helsingintie 920, Somero.
Kioski on hyvä taukopaikka kesän matkailijoille.

Jos reissusi kulkee kesällä Someron kautta, niin pidä tauko Badding-kioskilla ja muistele paikkakunnan maineikasta laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea.

Laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Rauli ”Badding” Somerjoki (1947–1987) on jäänyt muistoihimme musiikillaan. Fiilaten ja höyläten, Paratiisi, Bensaa suonissa, Ikkunaprinsessa, Tähdet, tähdet, Valot, Laivat ja monet muut laulut soivat edelleen radioasemilla, karaokessa, tanssilavoilla ja Spotifyssa.

Baddingiä pidetään suomalaisen rockin uranuurtajana. Hän esiintyi ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Ruissalossa elokuussa vuonna 1970. Esikois-lp ilmestyi vuonna 1971, mutta vasta Jarkko Laineen sanoittama Fiilaten ja höyläten nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1973. Hän kuului nuoruuteni artisteihin Kirkan, Hectorin, Juicen ja Elton Johnin ja David Bowien tavoin.

Rauli Somerjoki oli kotoisin Somerolta ja eli siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, myöhemmin hänen kotipaikkansa oli Helsinki ja siellä erityisesti Alppiharju. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle. Hänet muistetaan yhä ja fanit tuovat haudalle kukkia, patsaita ja tähtitarroja.

Myös Somerjokien aikoinaan pyörittämä lippakioski kerää edelleen Raulia muistavia. Sen vierestä löytyy Someron yrittäjien ylläpitämä modernimpi kioski ja pari pöytää penkkeineen. Tarjolla on muun muassa kahvia, Baddingin mukaan nimettyjä korvapuusteja, virvokkeita, jäätelöä ja fanituotteita. Kioskin aukioloajat voi tarkistaa Facebook-sivuilta.

Kesän 2022 aukioloajat.
Somerjokien pitämä kioski kunnostettuna. Baddingin kuva löytyy ovesta.
Someron yrittäjien kioski löytyy alkuperäisen kioskin vierestä.

Someron yrittäjät ovat myös kunnostaneet Rauli Badding Somerjoen kotitalon, jonne kuljetaan kioskilta pientä metsäpolkua. Talo on perikunnan hallussa ja käytössä, mutta jos portti on auki, niin pihallekin voi mennä.

Rauli Somerjoen kotitalo on kunnostettu. Portaiden vieressä olevasta vihreästä postilaatikosta löytyy vieraskirja, johon kävijöiden toivotaan laittavan nimikirjoituksensa.

Jos siis kulkusi käy Suomen suvessa tietä Somerolle pitkin, niin pysähdy kahville ja vaikkapa Badding-puustille muistelemaan Someron legendaarista laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea. Osoite on Helsingintie 920, Somero.

Baddingin mukaan nimetty korvapuusti.

Someron Yrittäjät ry on myös rekisteröinyt Badding-sanan Rauli Somerjoen perikunnan pyynnöstä. Rauli Somerjoesta tuli jo keskikouluaikoinaan Badding-nimen keksi hänen kaverinsa Rauli ”Rafe” Tanskanen.

Someron keskustasta löytyy Badding-muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 2015. Muistomerkin suunnittelivat kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen.

Someron keskustassa oleva Badding-muistomerkki on kuin pysäkki.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Lue myös: Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Normaali
Bloggaajat tutustuivat kesäkuun alussa Someroon. Vasemmalla Kirsti Sergejeff (Mummo matkabloggaa), Elisa Julin (Travelisa), Merja Kukkonen (Merjan matkassa) ja Muotiputiikki Helmen omistaja Anita Hallapelto. Mukaan matkallemme liittyi myöhemmin Eveliina Korhonen (Reissukuume).

Seuraavat postaukset tulevat siis Somerolta, joka yllätti meidät kaikki.
Tuote/palvelu saatu VisitSomero* *Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.
Bloggaus, Kaupunki, Matkakohde, Pukeutuminen ja muoti

Ihanat naiset Somerolla

Kuva
Kaupunki, Kuva, Matkustaminen, Valokuva

Kevättä odotellessa

Kuva
Henkilö, Kaupunki, Museo, Näyttely, Valokuvaus

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta.

Loviisan kaupungin museossa on mielenkiintoinen näyttely loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan. Hänen hengenheimolaisekseen voitaneen lukea turkulainen Timo Saarniemi, joka kuvasi paikallista musiikkikulttuuria.

Paparazzi-näyttelyn esittelytekstiä.

Loviisan kaupungin museossa on esillä Aatos Åkerblomin jäämistöstä löytyneitä valokuvia. Ne on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce, loviisalainen keräilijä. Näyttely on saanut nimen Paparazzi.

Åkerblom oli kameroineen kaikkialla

Aatos Åkerblomin välineistöä näyttelyn vitriinissä.
Aatos Åkerblomilla oli käytössään myös vakoilukamera.

Vaikka Loviisassa ei tainnut olla juurikaan julkisuuden henkilöitä valokuvattaviksi, Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Aatos Åkerblomin takki ja liivit. Taustalla omakuva.

Hän kuvasi kaikenlaisia ihmisiä lapsista ja nuorista alkoholisteihin ja kaupan myyjistä herrakerholaisiin. Hänestä kerrotaan myös: ”Aatos Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa tapahtui. Hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit. Hän pääsi aina kaikkialle ja oli useimmiten ensimmäisenä paikalla. Kun presidentti Kekkonen oli metsästysretkellä Loviisan metsissä, oli Aatos Åkerblom metsästysseurueen mukana.”

Aatos Åkerblomin omakuva.
Nuori nainen muovikasseineen. Housujen lahkeen leveydestä päätellen kuva on 1970-luvulta.
Valokuvaaja on tarttunut valppaana hetkeen.
Miesten arkipäivää.
Aatos Åkerblomin ikuistamaa nuorisoa.

Juuri metsästys olikin Aatos Åkerblomin toinen harrastus, luvalla ja luvatta. Hän harrasti myös mehiläisten hoitoa, josta tuli myös hänen elantonsa. Hän rakennutti 21-vuotiaan mehiläispaviljongin, kaksi- ja puolikerroksisen pikku talon hunajalinkoineen ja lukuisine mehiläispesineen.

Erakko ja kummajainen

Aatos Åkerblom oli myös erakko, mutta joitakin ystäviä hänellä oli. Häntä pidettiin kummajaisena ja outona, mutta kilttinä. Toisinaan hän saattoi olla kameransa kanssa liian tungettelevainen. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, joihin hän sai apua sairaalasta. Kamera kulki sinnekin. Hän myös matkusteli laajalti Euroopassa.

Hänen jäämistössään on paitsi valokuvia, myös paljon kirjeenvaihtoa. Nekin ovat nyt Eddie Brucen hallussa, joka ei ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkea aineistoaan.

Huvudstadsbladetin näyttelyä koskeva artikkeli sai otsikon: Lovisas Andy Warhol. Siinä todetaan, ettei Aatos Åkerblom saanut eläissään 15 minuutin julkisuuttaan, mutta runsain mitoin sitä monta vuotta kuolemansa jälkeen.

Huvudstadsbladetin toimittaja oli vaikuttunut näyttelystä.

Eddie Bruce piti museossa marraskuun alussa luennon Valokuvaaja Aatos Åkerblom – vastakohtien mies. Siitä on peräisin osa tämän postauksen tiedoista. Luento on nähtävissä ainakin jonkin aikaa museon YouTube-kanavalla.

Timo Saarniemi, hengenheimolainen Turusta

Aatos Åkerblomin tarinaan tutustuessani tuli mieleeni, että loviisalaisella kameramiehellä on ollut jossain mielessä hengenheimolainen Turussa, jossa vaikutti rockantropologiksi mainittu Timo Saarniemi (1942–2005). Hän oli mustine nahkahousuineen, kameroineen ja polkupyörineen tuttu näky osakunnissa, klubeilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen hänet itsekin nähnyt osakuntakeikoilla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Timo Saarniemi toimi äidinkielen opettajana Espoossa, mutta vapaa-aika kuului ”menossa ja meiningissä” Turussa. Hän talletti laajasti Ruisrockin historiaa aina sen alusta asti. Hän sai tittelin ”stranger in the night”, yön muukalainen, joksi hän itsekin tunnustautui. Hänet tunnettiin myös ahkerana mielipidekirjoittajana.

Facebookissa on hänelle omistettu sivu The Legacy of Timo Saarniemi, jossa julkaistaan hänen ottamiaan valokuvia. Hänen aihepiirinsä on toinen kuin pikkukaupungin arkipäivää kuvanneen Aatos Åkerblomin. Valokuvat ovat impressioita turismista, rockista, festareista ja nuorisomuodista 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Saarniemen kokoelma valokuvineen on Kansallisarkiston Turun toimipaikan (aik. Turun maakunta-arkiston) omistuksessa. Hänen tuotantoaan löytyy runsaasti myös Turun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmasta. Hänen keräämäänsä materiaalia oli esillä Impressiot ovat minun!” -näyttelyssä Turussa vuonna 2012. Hänestä löytyy myös haastattelu YouTubesta.

Paparazzi 4.5.2021–27.2.2022

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
Avoinna ti–pe, su klo 12–16
kesä–elokuu ti–su klo 11–17

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Auringonlaskun aikaan Juha Vainion kadun varrella.

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*
*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Kaupunki, Maisema, Matkakohde, Valokuva

Ilta saapuu Kotkaan

Kuva
Kaupunki, Luonto, Maisema, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Puisto

Puistot Kotkan nähtävyyksinä

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Kotkasta löytyy monia mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja tapahtumia, mutta käymisen arvoisia ovat myös kaupungin monipuoliset puistot.

Katariinan Meripuisto toukokuussa.

Kotka, Kymenlaakson toiseksi suurin, noin 52 000 asukkaan kaupunki on kuulu meri- ja jokiympäristöistään Suomenlahden rannikolla, Kymijoen suistossa. Satama, Meripäivät sekä paljon erilaisia palkintoja saaneet puistot ovat myös tuoneet kaupungille mainetta ja kunniaa.

Kotkan puistoja on määrätietoisesti kehitetty 1980-luvulta saakka. Kaupungissa on yhteensä noin 1 400 hehtaaria viheralueita, joista rakennettuja puistoja on  noin 170 hehtaaria. Puutarhaneuvos ja Kotkan puistojen ”isä” ja kehittäjä, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen, lainaa Puistojen Kotka -esitteessä Viherympäristöliiton sanoja: ”Kotka on maan ainoa todellinen puistokaupunki.”

Kaupunki listaakin omissa matkailumainoksissaan tärkeimmiksi nähtävyyksiksi Merikeskus Wellamon, Kotkan puistot, Akvaariotalo Maretariumin, Varissaaren ja Langinkosken keisarillisen kalastusmajan. Ne ovat paikallisten kuin matkailijoidenkin suosimia käyntikohteita, ja puistoissa vierailee myös puutarha-alan ammattilaisia ja harrastajia.

Puistoja keväisessä ja syksyisessä asussaan

Veteen varisseita kukkia Sapokan Vesipuistossa toukokuussa.

Olen varmaan joskus aikaisemminkin käynyt Kotkassa, mutta vaikuttavimmin mieleeni on jäänyt vierailuni erään ryhmän mukana toukokuussa vuonna 2019. Kiersimme silloin muiden nähtävyyksien lisäksi myös Sapokan Vesipuistossa sekä Katariinan Meripuistossa.

Kevät sai luonnon viheriöimään ja kukkimaan ja meri oli syvänsininen. Ihastelin jo silloin noiden puistojen upeutta ja sitä, että pahoin saastunut lahdenpoukama sekä hylätty öljysataman alue oli muutettu kaupunkilaisten ja matkailijoidenkin virkistysalueeksi.

Katariinan Meripuisto toukokuussa.

Pääsin lokakuun alussa tutustumaan uudestaan noihin puistoihin, joiden värit olivat muuttuneet vihreän lisäksi ruskeiksi, punaisiksi, oransseiksi ja keltaisiksi. Maisema oli hiukan erilainen kuin aikaisemmalla käynnillä, mutta edelleen viehättävä.

Suomen palkituin lajissaan: Sapokan Vesipuisto

Sapokan Vesipuisto lokakuussa.
Puistossa on myös noin 20 metriä korkealta kalliolta syöksyvä vesiputous.

Sapokan Vesipuisto sijaitsee osoitteessa Tallinnankatu 11. Puisto rakentaminen aloitettiin vuonna 1990. Nimi Sapokka tullee venäjän sanasta sapog (saapas), jota Sapokanlahti muodoltaan muistuttaa. Siellä on sovitettu yhteen rakennettu ympäristö ja luonto. Puistossa riittää nähtävää kaikkina vuodenaikoina. Puuveneillä on puistossa oma laituri.

Pari puuvenettä odottaa vielä talviteloille pääsemistä Sapokan Vesipuistossa.
Lokakuun värit hehkuvat Sapokan Vesipuistossa.
Veden nainen. Eero Hiironen. 2015.
Sapokan Vesipuiston istutuksia lokakuussa.
Eero Hiironen: Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt. 2016.
Myöhäinen Peace-ruusu kukkii Sapokan Vesipuiston Ruusuterassilla.

Sapokka on Suomen palkituin puisto: se on saanut kansainvälisen tunnustuksen hyville viheralueille eli Green Flag Award -palkinnon vuosina 2019, 2020 ja 2021, Suomen paras kivityökohde -palkinnon vuonna 1996, Vuoden ympäristörakenne -palkinnon vuonna 1994 sekä Suomen paras ulkovalaistuskohde -palkinnon vuonna 1993.

Öljysatamasta virkistysalueeksi: Katariinan Meripuisto

Tämä kartta on maalattu asfaltille Katariinan Meripuistossa.

Katariinan Meripuisto sijaitsee Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä ja se löytyy osoitteesta Puistotie 32. Se on siis entinen öljysatama, josta on rakennettu monipuolinen toimintapuisto ja virkistysalue kaiken ikäisille. Alueen puhdistamisen jälkeen puiston maisemointityöt aloitettiin vuonna 2004, mutta puiston rakentaminen jatkuu edelleen.

Yli 20 hehtaarin suuruisen alueen uutuuksia ovat skeitti- ja parkouralue, muumileikkipaikka ja puistoplanetaario. Museoviraston kunnostama Ruotsinsalmen linnoituskaupungin keskuslinnoitus Fort Katariina on peräisin 1700-luvulta. Tuosta linnoituskaupungista Kotkan kaupunki sai alkunsa.

Katariinan Meripuisto toukokuisissa väreissään.
Ruska värittää Meripuistoa lokakuussa.

Alueella on myös Katariinan tervaleppälehto, joka on erittäin monipuolinen varsinkin kasvillisuuden ja linnuston osalta.

Kesäisin osassa puistoa omassa aitauksessaan asustaa lampaita. Oppaamme mukaan puiston kävijämäärä kasvaa aina eläinten saapumisen jälkeen – onhan niissä kaupunkilaislapsille ihmeteltävää.

Niemen eteläkärjestä löytyy Ankkuriluoto, jonka ankkuri on 1800-luvulla seilanneesta purjelaivasta. Luodolle johtaa metallinen kävelysilta. Ankkuriluoto on virallinen tuhkansirottelupaikka, josta sirotellaan mereen vuosittain noin sadan uurnan tuhkat.

Heikki Laaksonen: Tammisotilaat. 2020. Tilateoksessa on 28 tammipaalua, ja se kuvaa Ruotsinsalmen toista meritaistelua heinäkuussa vuonna 1790. Tammisotilaat katsovat suuntaan, johon sotalaivoja aikoinaan upotettiin. Sotilaat on tehty vuosina 1789–90 upotettujen sotalaivojen rakennusmateriaalista eli massiivitammesta. Alla on norjalaista oliivinväristä hiekkaa, kuin merta.
Ankkuriluoto.
Itäisen Suomenlahden majakoiden pienoismalleja.

Puistossa on myös esillä pienoismalleja Itäisen Suomenlahden majakoista Porkkalanniemeltä Seiskarin saareen. Kotkalainen Mikko Taskinen on valmistanut majakat, jotka valaistaan iltaisin.

Meripuistosta löytyy myös piknik-alueita pöytineen ja grilleineen sekä mietiskelylabyrintti.

Valtavan graniittipöydän ääreen mahtuu isompikin porukka.

Puisto palkittiin Euroopan viheraluerakentajien Trend Award -pääpalkinnolla vuonna 2012 sekä Vuoden Ympäristörakenne -palkinnolla vuonna 2012 sekä Green Flag Award -palkinnolla vuosina 2019, 2020 ja 2021.

Muita puistoja

Sapokan Vesipuiston ja Katariinan Meripuiston lisäksi Kotkasta löytyy jos jonkinlaista viheraluetta. Niistä löytyy tietoa Puistojen Kotka -esitteestä ja verkossa osoitteessa www.kotka.fi/puistot.

Noin viiden kilometrin kävelyllä tavoitat edellä mainittujen puistojen lisäksi vielä Sibeliuksenpuiston, Isopuiston, Veistospromenadin, Palotorninvuoren puiston, Yrttipuutarha Redutti-Kotkan, Fuksinpuiston ja Toivo Pekkasen puiston.

Lisäksi vihreän alueen ystävä voi vierailla Kumparepuistossa Otsolan kaupunginosassa, Koskipuistossa Munkholmantietiellä, Jokipuistossa Karhulan kaupunginosassa.

Puutarhaneuvos Heikki Laaksonen on todennut: ”Kotkan puistot ovat kaikki erilaisia, mikäli olet käynyt yhdessä Kotkan puistossa, olet nähnyt vain yhden puiston.”

Yksi kymmenestä kansallisesta kaupunkipuistosta

Kotkan kansallisesta kaupunkipuistosta kertova pylväs Sapokan Vesipuistossa.

Vuonna 2014 Kotkaan perustettiin kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluu itäisen Suomenlahden merialueita, keskustan puistoja ja rakennettuja kortteleita sekä Kymijoen rantoja. Alueen laajuus on noin 2 400 hehtaaria.

Kansallisen kaupunkipuiston erityispiirteitä ovat joki- ja meriluonto sekä rakennushistoria, joka liittyy Kotkan teolliseen kehitykseen sekä linnoitus- ja puolustushistoriaan. Kaupunkipuisto on saanut kunniamaininnan Euroopan maisemahankekilpailussa.

Muut Suomen kansalliset kaupunkipuistot sijaitsevat Hämeenlinnassa, Heinolassa, Porissa, Hangossa, Kokkolassa, Porvoossa, Turussa, Forssassa ja Kuopiossa.

Lue myös postaus: Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa.

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.

Normaali