Kaupunki, Matkakohde, Museo, Näyttely, Taiteilija, Tapahtuma, Teatteri

Kymmenen kivaa kesätapahtumaa Turussa

Turkua ilmasta käsin. Kuva: Turun kaupunki.

Turku on tapahtumien kaupunki ja varsinkin kesällä riittää koettavaa, nähtävää ja kuultava. Tässä koosteessa on poimintoja loppukesään ja syyskuuhun musiikin, kirjojen ja taiteen ystäville. Mukana on myös pari menovinkkiä koko perheelle.

Kävelykierroksia Turussa toukokuusta syyskuuhun

Turun matkailuoppaiden suositut kävelykierrokset avaavat yksittäisille matkailijoille ja tietenkin myös turkulaisille mahdollisuuden tutustua Turkuun kävellen ja tarinoita kuunnellen.

Kierrosten teemat vaihtelevat Mauno Koivistosta merelliseen Turkuun ja Kupittaalta Turun paloon. Kierroksilla tutustutaan paikkoihin, joita et ehkä omin päin löytäisi ja kuullaan unohdettuja tarinoita varjoisilta kujilta.

Kävelykierroksia järjestetään ohjelman mukaisesti 1–2 kertaa viikossa touko–syyskuun aikana. Kierroksen hinta on kuusi (6) euroa ja se maksetaan käteisellä, mielellään tasarahalla. Kierrokset lähtevät eräitä poikeuksia lukuunottamatta Vanhalta Suurtorilta, joenpuoleisesta päädystä.

Järjestäjänä on Turun Matkailuoppaat ry.

Matkakuumetta -näyttely 27.4.−30.9.2018

Kokoelmanäyttely Matkakuumetta tarkastelee Aboa Vetus & Ars Nova -museon taidekokoelmaa matkanteon teemoista muun muassa liikkeen, ajan kulumisen, sisäisten matkojen ja kaukokaipuun kautta. Näyttelyssä nousevat esiin Pariisi ja Firenze inspiroivina taiteilijoiden opintomatkojen kohteina ja taidekeskuksina.

Matkakuumetta -näyttely esittelee teoksia yli 30 taiteilijalta, joiden joukossa ovat muun muassa Petri Ala-Maunus, Karel Appel, Saara Ekström, Simo Hannula, David Hockney, Kaisu Koivisto, Ahti Lavonen, Kauko Lehtinen, Leena Luostarinen, Pablo Picasso, Kain Tapper, Ellen Thesleff ja Andy Warhol.

Lisätietoja syyskuun loppuun asti auki olevasta näyttelystä löytyy museon sivuilta.

Samalla käynnillä voi tutustua myös Maria Prymatšenkon (1908–1997) satumaiseen maailmaan. Hän on Ukrainassa suuresti arvostettu ja rakastettu itseoppinut taiteilija. Prymatšenkon värikästä ja iloa herättävää tuotantoa nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa nyt Turussa. Näyttely on avoinna 2.9.2018 saakka.

Aboa Vetus & Ars Novassa on mielenkiintoisia näyttelyitä ja tapahtumia.
Kuva: Turun kaupunki/Antti Korpinen.

Hauskat ja hurjat hyönteiset -näyttely 1.6.–30.9.

Turun Biologisen museon Hauskat ja hurjat hyönteiset -näyttelyssä on tarkkoja lähikuvia toinen toistaan uskomattomimmista hyönteisistä.

Miltä näyttää hirvikärpäsen passikuva? Entä hyönteisten tuntosarvet? Mitä kaikkia hyönteisiä löytyy tutkijan naamakirjasta? Esillä on  huipputarkkoja kerrosvalokuvia valeskorpioneista, punkeista ja muista suomalaisista ihmeellisistä pikkuotuksista.

Näyttelyyn liittyy lasten työpajoja 4.7., 11.7., 18.7. ja 25.7.

Biologinen museo löytyy osoitteesta Neitsytpolku 1. Pääsyliput, aukioloajat ja muut tarkemmat tiedot löytyvät museon verkkosivuilta.

Taikuri Oz 12.6.‒11.8.2018

Kesällä 2018 Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella nähdään Taikuri Oz. Kyseessä on suuri seikkailu sateenkaaren tuolla puolen sekä valloittava ja vauhdikas tarina ystävyydestä, oman arvonsa löytämisestä sekä arvoituksellisesta Ozista. Tarinan päähenkilönä on kansasilaistyttö Dorothy.

Turkulaisen näyttelijän ja ohjaajan Tom Petäjän dramatisoima ja ohjaama versio yhdysvaltalaisen kirjailija L. Frank Baumin klassikosta Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz).  Lastenkirja on peräisin vuodelta 1900. Näytelmä on toiminnantäyteisen ja hauskan esitys koko perheelle. En ole nähnyt näytelmää, mutta voisin mennä katsomaan sitä, vaikka mukana ei lapsia olisikaan.

Lisätietoja Turun kesäteatterin sivuilta.

Leijona (Samu Loijas), Dorothy (Maiju-Riina Huttunen), Variksenpelätin (Elviira Kujala) sekä Peltinen (Thomas Dellinger) ovat löytäneet tiensä Smaragdikaupungin portille ja portinvartijan (Markus Niemi) puheille. Kuva: Turun Kesäteatteri/Mikko Vihervaara.

Puutori Blues 12.‒14.7.2018

Puutori Blues -tapahtuma järjestetään jo kymmenettä kertaa ravintola Waterloon (entinen Puutorin Vessa) edustalla  torstaista lauantaihin 12.‒14.7.2018. Mukana on monia Turun ja lähiseutujen tunnettuja bluestaitajia sekä rhythm and blues -kokoonpanoja, rehtiä rock´n rollia hyljeksimättä.

Juhlavuoden esiintyjinä ovat torstaina West Coast Blues Duo, Traveling Jones sekä Eero Raittinen & Traveling Jones, perjantaina Swamp Dog, Makkonen Blues Band ja Dead Doors Duo ja launtaina Simple Rock, Sam Ranieri Trio, Jo Buddys Organ Trio ja DP/ Vaakku & Patterihaukat.

Soitto alkaa kello klo 18. Tarkempia tietoja saanee tapahtuman Facebook-sivulta.

Booktori 12.‒14.7.2018 ja Kovan Rahan Kirjapäivä 15.7.2018

Puutori Bluesin kanssa samoina päivinä järjestetään jo 18. kerran antikvaarinen koko perheen kirja-ja keräilytapahtuma Booktori. Paikkana on myös Puutori ja tapahtuma-aikana torstai‒lauantai 12.‒14.7.2018.

Tämän vuoden teemana on sarjakuvat. Sivujuonteena kauppiaat aikovat panostaa dekkareihin ja pokkareihin.

Lauantaina lavalla ovat muun muassa kirjailija Reijo Mäki sekä Turun sarjakuvaseura Markku Heikkilän haastatteluissa. Livestreamiakin on luvassa, mutta tulemalla paikan päälle pääsee paremmin tunnelmaan sekä hypistelemään kirjoja ja muita tuotteita.

Sunnuntaina 15.7.2018 tapahtuma muuttuu Kovan Rahan Kirjapäiväksi, mikä tarkoittaa, että kirjoja voi ostaa kolikoilla.

Kansainväliset Suurmarkkinat 18.‒22.7.2018

Jo aiemmilta vuosilta tuttu myyntitapahtuma Kansainväliset Suurmarkkinat järjestetään Turussa parhaimpaan loma-aikaan 18‒22.7. 2018. Tapahtuma-alueena on Läntinen ja Itäinen rantakatu. Kojut ovat avoinna keskiviikosta lauantaihin klo 10‒20 ja sunnuntaina klo 10‒18.

Markkinoilla on tarjolla eri maiden ja maakuntien erikoistuotteita valmistajien tai kasvattajien myyminä. Viime vuoden kiertueella oli mukana 120 yrittäjää yli 30 eri maasta.

Markkinoiden virallinen teema on makujen maailma. Mukana on lukuisia ruokaosastoja tarjoten syötävää jokaiseen makuun.

Ruokatuotteiden lisäksi rarjolla on runsaasti esimerkiksi käsitöitä ja reilun kaupan tuotteita sekä jättikokoinen hollantilainen kukkakauppa. Myös Suomen eri maakuntien erikoistuotteita on näyttävillä osastoilla mukana.

Markkinat järjestetään Turun lisäksi 15 muussa kaupungissa. Markkinoiden järjestäjä on TMK Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy.

Kansainvälisillä Markkinoilla riittää vilinää.
Kuva: Turun kaupunki/Joonas Mäkivirta.

Country Club Festival 4.‒5.8.2018

Country Club Festival, ilmainen juurimusiikkitapahtuma, järjestetään jo viidettä vuotta ravintola RantaKertun terassilla osoitteessa Läntinen rantakatu 55, Turku. Järjestäjänä on Country Club Turku ja Grasshammer Deluxe.

Perjantaina esiintyvät klo 17 alkaen  Severi Peura & Selvänäkijät, Port Arthur Bluegrass Band, Traveling Jones feat. Eero Raittinen, Whale and the Village ja Rob Coffinshaker’s Country Rock Revue.

Lauantaina kello 14 alkaen lavalle nousevat Fiola, Mirjam, Eden Prairie,  Pekko Käppi, Grasshammer Deluxe, Slomen Trickery, Sammal ja viimeisenä Honey B. Family.

Festivaaliin on ilmainen sisäänpääsy.

Turun Taiteiden yö 16.8.2018

Torstaina 16. elokuuta vietetään jälleen perinteistä Turun Taiteiden yö -tapahtumaa. Tapahtuma järjestetään jo 29. kerran.

Taiteiden yö on koko taidekentän, kaikkien toimijoiden ja yleisön yhteinen tapahtuma. Tapahtumaa koordinoi Kuninkaantien muusikot.

Vuoden 2018 Taiteiden yö -tapahtuman yhteydessä järjestetään Aurajokivarressa myös käsityömarkkinat. Myyntialue tulee sijoittumaan Läntiselle rantakadulle välille Aurakatu–Herrainpolku. Tapahtuma on suunnattu laadukkaita kotimaisia käsitöitä myyville käsityöläisille sekä laadukasta lähiruokaa tarjoaville toimijoille.

Taiteiden yö näkyy myös Turun kaupunginkirjastossa. Kirjojen ystävien kannattaa silloin hankkiutua Poistokirjamarkkinoille klo 16‒19 Kirjastopihalle. Tunnelmaa lisää musiikkiosaston ”tiskijukkien” soittama taustamusiikki.

Klo 17–19 Kirjastopihalla on myös Biisisanoittamo (sateella musiikkiosastolla). Lisäksi tarjolla on myös musiikkia sekä lapsille että jazzin ystäville.

Klo 18–19 FT Päivi Lipponen kertoo pääkirjaston Studiossa sisällissota-aiheisesta romaanistaan Ihmisyyden vuoksi.

Tapahtumia on illan täydeltä ympäri kaupunkia. Lisätietoja löytyy tapahtuman verkkosivuilta.

Eikä tässä vielä kaikki

Tässä hyvin subjektiivisin perustein valitussa listauksessa ei ole mukana vakintuneita ja jo ennestään hyvin tiedettyjä kesätapahtumia kuten Ruisrock, Down by the Laituri, Ilmiö, Aurafest, Turun Musiikkijuhlat ym.

Lisätietoja löytyy ko. tapahtumien sivuilta, Turun kaupungin tapahtumakalenterista ja VisitTurku-sivuilta.

Loppuvuoden tapahtumia löytyy vielä aikaisemmasta tapahtumapostauksesta.

 

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Puisto, Puutarha, Valokuvaus

Luontoa museossa ja puutarhassa

Pääsisäänkäynti museoon.

Natural History Museum Lontoossa on oiva kohde lapsiperheille ja kaikille museoiden ystäville. Siellä voi ihmetellä luonnon monimuotoisuutta ja kehitystä.

Natural History Museum sijaitsee Cromwell Roadilla, Etelä-Kensingtonissa. Se on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1881. Roomalaista tyyliä edustavan päärakennuksen on suunnitellut brittiläinen arkkitehti Alfred Waterhouse. Aikaisemmin kokoelmia oli osana British Museumia.

Naapurissa Exhibition Roadilla on tiede- ja tekniikkamuseo Science Museum ja maailman suurin sisustusesineiden museo Victoria and Albert Museum.

80 miljoonan kokoelma

Luonnonhistoriallisen museon pääkokoelmat ovat kasvitiede, hyönteistiede, geologia, paleontologia ja eläintiede. Kaikkiaan museon kokoelmissa on yhteensä 80 miljoonaa näytettä tai esinettä, muun muassa kasveja, eläimiä, fossiileja, kiviä, mineraaleja sekä kirjoja ja taideteoksia.

Museoon tutustuu noin viisi miljoonaa kävijää vuosittain. Se on Iso-Britannian kolmanneksi suosituin käyntikohde ja Lontoon toiseksi isoin museo.

Museo on myös  Euroopan arvostetuin systemaattisen biodiversiteettitutkimuksen keskus, jossa tutkitaan muun muassa biolääketieteeseen, maapallon kehitykseen, ekologisiin prosesseihin, kasvi- ja eläinkuntaan sekä evoluutioon liittyviä asioita.

Museoon on vapaa pääsy. Ennen sisäänpääsyä on turvatarkastus.

Näin vain pienen osan museosta. Se tarjoaa tutkittavaa ja katseltavaa tuntikausiksi. Museosta löytyy myös ravintola ja kahviloita, joissa voi levätä ja saada syötävää ja juotavaa. Museokaupasta voi ostaa matkamuistoja ja tuliaisia.

Luonnonvalokuvien näyttely

Nähtävillä olisi ollut myös mielenkiintoinen Wildlife Photographer of the Year 2017 -näyttely, jossa on esillä 100 parasta ko. kilpailuun osallistunutta työtä. Kaiken kaikkiaan kilpailussa oli mukana noin lähes 50 000 valokuvaa ja kuvaajia 92 maasta.

Näyttely on enää vain hetken Lontoossa, jonka jälkeen se lähtee kiertämään Isoon-Britanniaan ja ulkomaille.

Laitan tämän museon nähtävyyslistalle seuraavaa Lontoon matkaa varten.

Moderni lisärakennus täydentää vanhaa rakennusta.

Elävää luontoa takapihalla

Museon takana voi tutustua pieneen Wildlife Garden -alueeseen. Se oli mukana London Open Square Gardens -tapahtumassa. Sinne olinkin varsinaisesti menossa. Lisää juttua avoimista puutarhoista voit lukea täältä.

Puutarha on avattu vuonna 1995 ja siellä on yli 3 130 kasvi- ja eläinlajia.

Puutarhassa oli pieni lammikko lumpeineen ja vesilintuasukkaineen.

Normaali
Arkkitehtuuri, Henkilö, Keräily, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Taiteilija

Didrichsenin taidemuseossa

Didrichsenin taidemuseo on kahden taiteenkeräilijän entinen koti galleriatiloineen, jossa on esillä pysyvän kokoelman lisäksi vaihtuvia näyttelyitä.

Ahti ja Maija Lavosen taidetta on ollut esillä Didrichsenin museossa alkuvuoden ajan.

Laila Pullisen kaksoismuotokuva Didrichsenin pariskunnasta.

Kävin ensimmäistä kertaa Didrichsenin taidemuseossa Exlibris Aboensiksen kevätkokouksen myötä. Didrichsenin museo sijaitsee meren äärellä Kuusisaaressa, osoitteessa Kuusilahdenkuja 1, Helsinki.

Taidemuseo oli mielenkiintoinen ja viihtyisä kohde. Silmä poimi taideteosten lisäksi yksityiskohtia kodista: ikkunoista aukeavan merimaiseman, kätevästi sisustetun baarikaapin, värikkään kirjahyllyn, Ahti Lavosen Didrichseneille lähettämän postikortin ja valokuvan Didrichsenin nelilapsisesta perheestä. Lapsista yksi, Peter, toimii museon johtajana.

Englantilaisen kuvanveistäjä Henry Mooren veistoksia on esillä niin sisätiloissa kuin myös patsaspuistossa.

Matalaan tasoon on sisustettu kätevä baarikaappi.

Ahti Lavosen lähettämä postikortti Didrichseneille.

Olisin mielelläni selaillut kirjahyllyn teoksia.

Keräilijöiden kodista taidemuseoksi

Museo on alunperin tanskalaisen liikemiehen Gunnar Didrichsenin ja hänen suomen-ruotsalaisen vaimonsa MarieLouisen koti. Villa Didrichsenin innoittajana oli Maire Gullichsenin Villa Mairea Noormarkussa.

Arkkitehti Viljo Revellin suunnittelema rakennus valmistui kahdessa osa, joista ensimmäinen kodiksi vuonna 1957 ja toinen näyttelysiiveksi vuonna 1964.

Didrichsenit avasivat näyttelysiiven museoksi vuonna 1965. He toivoivat, että se voisi olla koti kaikelle kauniille: taiteelle, arkkitehtuurille ja luonnolle ja joka voisi antaa muille yhtä paljon iloa kuin se on heille tuottanut. Avioparin kuoleman jälkeen yksityinenkin puoli avattiin yleisölle vuona 1993.

Museon noin tuhannen teoksen kokoelmiin kuuluu suomalaista ja kansainvälistä kuva- ja veistotaidetta sekä muinaisten korkeakulttuurien esineistöä.

Rakennusta ympäröi julkinen veistospuisto, joka on aina avoinna. Se on ainoa laatuaan pääkaupunkiseudulla. Siellä on mun muassa Pohjoismaiden suurin Henry Moore -veistosten kokoelma.

Lavosen taiteilijapariskunnan Yhteisiä ajatuksia

Ahti Lavosen teos Keltainen.

Museossa järjestetään vuosittain 2‒3 vaihtuvaa näyttelyä. Maaliskuussa siellä oli esillä Ahti ja Maija Lavosen Yhteisiä ajatuksia -näyttely. Sen lähtökohtana on taiteilijapariskunnan yhteinen taidekäsitys: kiinnostus tilaan, materiaaliin, tunnelmaan ja henkisyyteen. Näyttely esittelee Lavoset yhdessä lähes 60 vuoden tauon jälkeen.

Esillä on Ahti Lavosen (1928–1970) maalauksia, veistoksia ja grafiikkaa 1950- ja 60-luvuilta sekä Maija Lavosen (1931–) kokeilevaa tekstiilitaidetta myöhemmiltä vuosikymmeniltä, muun muassa ryijyjä ja valokuitutekniikalla toteutettuja töitä.

Maija Lavosen ryijyn nimi on Kevätvalo.

Yksi Maija Lavosen valokaapelitöistä.

Näyttely on avoinna 13.5.2018 saakka. Museo on auki myös helatorstaina 10.5.2018 11‒18. Tuolloin museoon on vapaa pääsy ja tarjolla on myös yleisöopastus klo 13. Museokortilla pääsee aina maksutta museoon.

Kesänäyttelyssä Svensk Tenn

Lavosten näyttelyn jälkeen museossa avautuu uusi vaihtuva näyttely: Svenskt Tenn @ Didrichsen: Estrid Ericson & Josef FrankMuotoilun uudistajat. Kesänäyttely on avoinna 25.5.‒ 9.9.2018.

Näyttely esittelee ruotsalaisen designyrityksen Svenskt Tennin toimintaa ja historiaa ensimmäistä kertaa taidemuseossa Suomessa. Yrityksen perusti Estrid Ericson (1894–1981) vuonna 1924. Hän loi Ruotsin tunnetuimpiin lukeutuvan sisustusalan yrityksen yhteistyössä itävaltalaisen arkkitehti ja muotoilija Josef Frankin (1885–1967) kanssa.

Svensk Tenn esittäytyy Didrichsenin museon lisäksi myös Hanasaaressa, jossa on esillä nykymuotoilua. Kesän ajaksi avataan pop-up -myymälä Helsingin Stockmannille.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Nähtävyys

Kirjailijamuseossa Dublinissa

Writers Museum oli käyntikohteiden listallani jo ennen Dublinin matkaa. Museossa on esillä maineikkaiden irlantilaiskirjailijoiden tuotantoa, elämäntarinaa ja esineistöä.

Dublin Writers Museum löytyy osoitteesta 18 Parnell Square, Dublin.

Vietin lokakuussa pari päivää Dublinissa ennen TBEX-konferenssia Killarneyssä. Tiesin, että Irlannin pääkaupungissa riittää nähtävää, eikä tuossa lyhyessä ajassa voi ahnehtia kaikkea. Hotellini oli Temple Barissa ja liikuin pääosin kävelymatkan päässä olevissa paikoissa, kuten Trinity Collegessa ja Christ Church Cathedral -kirkossa.

Dublin on kirjallisuuskaupunki

Oli kuitenkin yksi paikka, jossa halusin vierailla ja se oli Dublin Writers Museum, Kirjailijamuseo. Melko luonnollista kirjoittamisesta kiinnostuneelle kaupungissa, joka on saanut Unescon kirjallisuuskaupungin tittelin The UNESCO Cities of Literature 27 muun kaupungin joukossa.

Tämän vuonna 1991 avatun  museon tarkoituksena on esitellä kirjallista Dublinia maailmankuuluine kirjoittajineen. Irlanti on saanut neljä kirjallisuuden Nobel-palkintoa ja maa on tuottanut lukuisia tunnettuja runoilijoita sekä romaani- ja näytelmäkirjailijoita. Museo esittelee kokoelmissaan kirjoittajien elämää ja tuotantoa noin 300 vuoden ajalta.

Aloitteen museon perustamiseksi teki eräs journalisti. Hanketta on rahoittanut muun muassa Euroopan unioni.

Dublin Writers Museum sijaitsee loisteliaassa 1700-luvun lopulla rakennetussa talossa kaupungin keskustan pohjoisosassa osoitteessa 18 Parnell Square N, Rotunda, Dublin 1.

Paikka on varmaan helposti löydettävissä, mutta harrastamani intuitiivinen suunnistus vei minut alun bussimatkan jälkeen etäälle kohteestani. No, tulihan tutustuttua pariin katuun museon takana. Turvauduin Kysyvä löytää -menetelmään ja pysäyttelin vastaantulijoita kartta kädessä aivan turistina.

Jonathan Swiftistä Samuel Beckettiin

Writers Museumissa on esillä kirjoja, erityisesti ensipainoksia, kirjeitä, muotokuvia, valokuvia ja henkilökohtaisia esineitä muun muassa sellaisilta kirjailijoilta kuin Jonathan Swift (1667–1745), Peter Sheridan (1952–), George Shaw (1856–1950), Oscar Wilde (1854–1900), William Yeats (1865–1939), James Joyce (1882–1941),  Samuel Beckett (1906–1989) ja Seamus Heaney (1939–2013).

The Audience ‒ Blue -nimisessä maalauksessa ovat mukana kirjailijat James Joyce, Samuel Beckett, W. B. Yeats, Brendan Behan, Oscar Wilde, G. B. Shaw, J. M. Synge, Edna O´Brien, Seamus Heaney, Patrick Kavanagh ja Sean O´Casey. Taiteilija Mia Funk on on lahjoittanut tämän öljyvärimaalauksen museolle.

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon ovat saaneet Yeats vuonna 1923, Shaw vuonna 1925, Beckett vuonna 1969 ja Heaney vuonna 1995.

Shaw on saanut myös parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon näytelmänsä pohjalta tehdystä elokuvasta Pygmalion. Hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.

Kaksi näyttelyhuonetta

Varsinaisia näyttelyhuoneita oli kaksi, joissa ei saanut valokuvata. Ensimmäisessä huoneessa tuodaan esiin irlantilaisen runouden ja tarinankerronnan juuria sekä ensimmäisiä kansainvälisen tason kirjailijoita. Esillä on myös ensipainos AbrahamBram” Stokersin Draculasta.

Toisessa huoneessa esitellään 1900-luvun kirjailijoita. Vitriinistä löytyy muun muassa James Joycen signeeraama, vuonna 1922 julkaistu Ulysses (Odysseus).

Verkkosivujen mukaan tarjolla on opastettuja kierroksia ranskaksi, saksaksi, italiaksi, espanjaksi ja hollanniksi. Käydessäni tarjolla oli kuulokkeita, joista saattoi kuunnella tietoja valitsemallaan kielellä.

Museossa on erilaisia näyttelyitä ja kirjallisuustapahtumia. Sieltä löytyy myös oma esittelyhuone lastenkirjallisuudelle, museokauppa, Gorham Library -kirjasto sekä luento- ja näyttelytiloja, muun muassa Gallery of Writers.

Museokaupassa oli tarjolla irlantilaiskirjailijoiden tuotantoa, postikortteja, magneetteja ja erilaisia koriste-esineitä. Kirjastossa oli esillä luonnollisesti kirjailijoiden tuotantoa. Gallery of Writers oli upea tila koristeellisine kattoineen ja seinineen. Siellä oli myös James Joycen piano, jonka hän oli ostanut Triestestä vuonna 1910.

Gorham Libraryn kirjahyllyissä oli esillä irlantilaiskirjailijoiden tuotantoa ja esineistöä.

Gallery of Writersissa on esillä monia kirjailijoiden muotokuvia. James Joycen piano näkyy kuvan keskellä pylväiden välistä.

Gallery of Writers -huoneessa huomio kiinnittyy koristeelliseen valko-kultaiseen kattoon.

Museokaupassa oli valinnanvaraa tuliaisostoksiin. Kirjailija-aiheisia tuotteita löytyi myös tavallisista matkamuistomyymälöistä, muun muassa kalentereita ja muistikirjoja.

Dublin Writers Museum oli mielenkiintoinen käyntipaikka, mutta se antoi itsestään jotenkin nukkavierun ja uneliaan vaikutelman. Sisäänpääsymaksu oli seitsemän euroa.

Dublinisssa riittää tutustuttavaa kirjallisuuden ystävälle

Naapurirakennuksesta löytyy The Irish Writers’ Centre, jossa pitävät majaansa monet irlantilaiset kirjoittaja- ja kääntäjäyhdistykset. Molempien talojen kellarikerroksesta löytyy osuvasti nimetty ja useilla palkinnoilla huomioitu The Chapter One -ravintola. Museossa on ollut aiemmin kahvio, mutta sellaista en käyntini aikana löytänyt.

Dublinista voi löytää myös yksittäisten kirjailijoiden museoita, kuten The James Joyce Tower and Museum ja The James Joyce Centre sekä monia mielenkiintoisia kirjastoja. Kuvitettu  latinankielinen evankeliumikäsikirjoitus 800-luvulta, Kellsin kirja (The Book of Kells) on nähtävillä Trinity Collegen kirjastossa. Kellsin kirja on Irlannin arvokkaimpia kansallisaarteita ja kirjastokin on maailman upeimpia. Pari syytä palata joskus myöhemmin Dubliniin, kun jäivät nyt näkemättä.

En ole mitenkään irlantilaiskirjailijoiden tuntija ainakaan tässä mainittujen suhteen. Tunnustan, olen lukenut lähinnä kevyempää kirjallisuutta muun muassa sellaisilta nykykirjailijoilta kuten Maeve Binchy, Cecelia Ahern, Cathy Kelly ja Sheila O’Flanagan.

Lukematta on niin Odysseus ‒ joka kuulemma vaatiikin hiukan enemmän paneutumista (noin 700 ‒ 1 000) sivua ‒ kuin Dorian Grayn muotokuva. Mielenkiinto kuitenkin heräsi. Voisi aloittaa vaikka Joycen Dublinilaisia-novellikokoelmasta. Sieltä löytyy James Joyce -keskuksen sivuillekin lainattu sitaatti, joka sopii oivasti meille matkailijoille:

I wanted real adventures to happen to myself. But real adventures, I reflected, do not happen to people who remain at home: they must be sought abroad.

Normaali
Juomakulttuuri, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Museo, Ravintola

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Vaikka ei pitäisikään viskistä, voi siitä nauttia osana Irish Coffee -drinkkiä. Juoman alkuperä yhdistyy helposti Irlantiin, mutta miten lentomatkustaminen liittyy tähän suosittuun kuumaan cocktailiin?

Irlanti on tarinankertojien maa ja oma tarinansa liittyy myös irlantilaiseen kahviin (iiriksi Caife Gaelach). Se sai alkunsa pienestä kylästä Foynesista, joka oli 1930‒1940-luvuilla Atlantin ylittävien lentoyhteyksien keskus Irlannissa. Tuolloin matkustettiin lentoveneillä ‒ näistä en ole ennen kuullutkaan. Yankee Clipper lensi Atlantin yli New Yorkista Southamptoniin pysähtyen muun muassa Foynesissa.

Ravintolan kokki Joseph Sheridan keksi tarjoilla viskillä terästettyä kahvia niille New Yorkiin menossa olleille matkustajille, jotka joutuivat palaamaan takaisin Foynesiin huonon sään vuoksi eräänä talvi-iltana vuonna 1943. Lämmin cocktail oli ikään kuin parempi versio irlantilaisten suosimasta terästetystä teestä.

Yksi matkustajista oli palannut kiittämään juomasta. Hän kysyi myös, oliko Sheridan käyttänyt brasilialaista kahvia. Kokki kiisti tämän ja tokaisi, että juomassa oli käytetty irlantilaista kahvia. Siitä tuli oitis nimi tälle kuumalle cocktailille. Irish Coffeen resepti löytyy täältä.

Irlantilaista kahvia San Fransiscossa

Irish Coffee olisi saattanut jäädä vain paikalliseksi erikoisuudeksi, mutta sen maailmanvalloitukseen tarvittiin amerikkalaisia.

Matkailutoimittaja ja kolumnisti Stanton Delaplane saanut Irish Coffeen Shannonin lentoasemalla (joka oli tullut Foynesin tilalle).  Hän kertoi irlantilaisesta kahvista ystävälleen, The Buena Vista Cafen omistajalle Jack Koepplerille. He yrittivät tehdä samanlaista juomaa.

He eivät saaneet siihen Delaplanen mielestä oikeaa makua eikä kermakaan pysynyt pinnalla. Asiaa selviteltyään he löysivät vastauksen ja juoman salaisuuden, irlantilaisen viskin. Sitä he käyttivät jatkossakin The Buena Vista Cafen Irish Coffee -annoksissa. Erona eurooppalaiseen reseptiin näyttää olevan se, että sokerina käytetään valkoista palasokeria eikä fariinisokeria. Tässä ravintolassa vietettiin Irish Coffeen 65-vuotissyntymäpäivää 10.11.2017.

Juoman synnyinsijoilla Foynesissa on nykyisin ilmailu- ja merimuseot, Foynes Flying Boat Museum  ja Maritime Museum ja Irish Coffee -keskus.

Nautitaan kuumana kerman läpi

Irish Coffeeta varten lasi lämmitetään ensin kuumalla vedellä.

Hannigans Bar & Restaurant Killarneyssä tarjosi TBEX-matkabloggaajille tuntumaa Irish Coffee -drinkin valmistamiseen. Se aloitettiin lämmittämällä lasi kuumalla vedellä. Seuraavaksi lasiin lisättiin fariinisokeria ja viskiä, kaadettiin kahvia sekä sekoitettiin ainekset keskenään. Kahvin tulee  olla vahvaa, tuoretta ja tummaa. Alkuperäiseen juomareseptiin kuuluu Powers-merkkinen viski, kertoi opastajanamme toiminut baarimestari.

Juoma-annos koristeltiin löysäksi jätetyllä kermavaahdolla, jota valutettiin pitkävartista lusikkaa pitkin. Drinkki viimeisteltiin ripottelemalla kaakaojauhetta neliapilan mallisen muotin läpi.

Juomaa ei saa enää sekoittaa, vaan se tulee nauttia siten, että viski ja kahvi juodaan kermakerroksen läpi.

International Hotel Killarneyn yhteydessä toimiva Hannigans Bar & Restaurant opetti matkabloggaajille Irish Coffeen teon.

Ihan itse tein!

Dublinista löytyy viskimuseo

Irlannissa on tehty viskiä yli 1 000 vuoden ajan. Perinne tuli saarelle kristinuskoisten munkkien mukana. Heidän viskintekotaitonsa puolestaan juontaa juurensa arabialaiseen kulttuuriin. Teollistumisen aikaan Irlannissa toimi muun muassa sellaisia maineikkaita tislaamoja kuin Jameson, Powers ja Bushmills.

The Irish Whiskey Museum tarjoaa tietoa irlantilaisesta viskihistoriasta ja kulttuurista.

Dublinissa voi osallistua myös viskikierroksiin ja tutustua viskitislaamoihin ja -museoon. Irish Whiskey Museum sijaitsee osoitteessa 119 Crafton Street vastapäätä maineikkaan Trinity Collegen pääsisäänkäyntiä.

Museossa voi maistella erilaisia viskejä, osallistua opastetuille kierroksille tai kahden tunnin kurssille. Hinnat 17‒45 euroa. Museo sijoittuu Tripadvisorin arvioinneissa 10 parhaimman kohteen joukkoon Dublinissa.

Viskimuseon sisäänkäynnissä oli tynnyri tynnyrin vieressä – irlantilaisia viskejä löytyy moneen makuun.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo

Muistojen Koulumuseo

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Ote V. A. Koskenniemen runosta Koulutie

Tämän runon palautti mieleen käynti Koulumuseossa Porlammilla, Lapinjärvellä. Museo on osa Porlammin kotiseutumuseota. Se löytyy osoitteesta Kievarintie 2. Museo on auki vain kesäisin.

Oppainani olivat museotoimikunnan jäsenet Mervi Vuorinen ja Juha Kekki.

Noin kymmenen vuotta ennen varsinaisen kansakoulun syntyä Porlammin kylään perustettiin pienten lasten koulu eli kyläkoulu. Sekin toimi tässä rakennuksessa.

Vuonna 1872 rakennetun entisen koulutalon yhteen luokkahuoneeseen on koottu eri aikojen pulpetteja ja opetusvälineistöä kartoista ja koulutauluista täytettyihin lintuihin. Vanhimmat pulpetit ovat 1800-luvulta. Edessä on opettajan kateederi, liitutaulu ja harmoni.

Ebba Masalinin muodikkaat kasvitaulut

Ebba Masalinin piirtämiä mustapohjaisia kasvitauluja oli myös esillä. Kaikkiaan museon kokoelmissa on noin 200 kuvataulua.

On aika hauska yhteensattuma, että opiskelunsa yliopistossa aloittava tyttäreni on suunnitellut hankkivansa Masalinin tauluista tehtyjä julisteita ensimmäiseen omaan kotiinsa. Vuosina 1873–1942 eläneen suomalaisen taidemaalarin, piirtäjän ja kuvittajan työt elävät siis edelleen 2000-luvun designmaailmassa. Niitä myy ainakin Taito Myymälät Oy. Julisteiden lisäksi tarjolla on muitakin tuotteita Masalinin piirroksista.

Merkkihenkilöiden katseen alla

Urho Kekkonen on tässä 60-vuotias ja presidenttivuosiensa alkuvaiheessa.

Entiset presidentit ja kulttuurihenkilöt katselevat kävijöitä. Jean Sibelius poseeraa nuoruudenkuvassaan aivan erinäköisenä kuin mitä hän on jäänyt mieleen yleisemmin esillä olleista vanhuudenkuvistaan.

Sanoin Urho Kekkonen on toisenlainen vuonna 1960 tehdyssä piirroksessa kuin myöhempien vuosien vanhana herrana, ainoana lapsuuden ja nuoruuden presidenttinä.

Eino Leino katselee täytettyjen lintujen parvea.

Porlammin suurnainen Hilda Käkikoski

Läsnä ovat myös kansakoulun isäksi tituleerattu Uno Cygnaeus ja opettaja, kirjailija ja Suomen ensimmäiseen eduskuntaan valittu kansanedustaja Hilda Käkikoski.

Käkikosken sydäntä lähellä olivat naisasia, sivistystyö ja uskonto. Hän teki aloitteen kouluruokailun järjestämisestä ja vuonna 1908 tavoite toteutui. Häntä voidaan pitää siis kouluruokailun äitinä.

Vuonna 1864 syntynyt Käkikoski on Porlammin suurnainen, jolle pystytettiin patsas koulun lähelle vuonna 1940. Tämä muistopatsas oli toinen koskaan Suomessa pystytetty muistopatsas naiselle. Vuonna 1937 Minna Canth oli saanut patsaan Kuopioon.

Poikkeukselliseksi Hildan veistoksen tekee myös sen sijainti maaseudulla.

Koulumuistot kulkevat läpi elämän

Koulumuseossa käynti herättää varmaan kävijoissä monia muistoja mukavista ikäviin. Pulpeteissa on kulutettu niin monia vuosia.

Omat kansakouluvuoteni sijoittuvat 1960-luvun loppuun. Isot kartat olivat käytössä, mutta opetustaulut ja täytetyt eläimet eivät niinkään.

Koulukirjojen lisäksi käytössä olivat sinikantiset ruutuvihot, spriimonisteet ja sinipunakynät. Kouluruokailussa juomat nautittiin teräsmukeista. Talvisin osallistuttiin kansanhiihtoon merkkaamalla suoritetut kilometrit pahvikortteihin.

Kansakoulu vaihtui kotikunnassani Raisiossa peruskouluun vuonna 1972 ja matematiikassa opeteltiin joukko-oppia.

Eniten vaikutusta siihen, millainen muisto koulusta jäi, oli kuitenkin opettajilla. Karismaattiset opettajat jäävät mieleen koko elämän ajaksi. Tällainen opettaja oli Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulussa ja Helsingin Suomalaisessa tyttökoulussa opettanut Hilda Käkikoski.

Naisten ääni -verkkojulkaisussa Eeva Ahtisaari kertoo näin: ”Laura Harmaja on kuvannut ”Käkeä” opettajana sanalla ”ihmeellinen”: ”Kun Käki kuvasi Kalevalan elämää tai Kreikan sankareita tai renessanssia ja Michel Angelon suuruutta, tuntui siltä, kuin hän olisi siirtänyt meidät pois olevaisuudesta.” Käkikoski rakasti myös itse työtään opettajana ja antoi oppilailleen elämänohjeen: ”Valitkaa yksi aate, joku ihanne, jonka toteuttamisen otatte elämäntehtäväksenne.”

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
                          Ote V. A. Koskenniemen runosta Koulutie

 

Asun Lapinjärvellä Maalaisresidenssin citybloggarina 8.–15.7.2017.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Museo, Näyttely, Taiteilija

Leijat WAMin katossa

Jacob Hashimoton Giants and Uncertain Atmospheres -näyttely on esillä Wäinö Aaltosen museossa Turussa syyskuuhun saakka.

Taiteentekeminen voi olla työlästä. Vai mitä sanotte siitä, että yhden näyttelyn kokoamiseen tarvitaan parinkymmenen hengen työryhmä vajaan kuukauden ajaksi? Näin kävi yhdysvaltalaisen nykytaiteilijan Jacob Hashimoton Giants and Uncertain Atmospheres -näyttelyssä Wäinö Aaltosen museossa Turussa. Mukana oli kuusi henkilöä taiteilijan studiosta, museon omaa väkeä sekä Turun taideakatemian opiskelijoita.

Wäinö Aaltosen museon suuret ja valoisat salit soveltuvat hyvin Hashimoton laajoille kolmiulotteisille teoksille, jotka hän rakentaa aina kulloisenkin tilan ehdoilla.

Taiteilija Jacob Hashimoto viimeisteli pitkän salin laajuista Never Comes Tomorrow – Ei koskaan tule huominen -installaatiotaan. Se on valmistettu teräksestä, ABS-muovista, puusta ja vinyylitarroista.

Jacob Hashimoton Never Comes Tomorrow – Ei koskaan tule huominen -installaatio.

Jacob Hashimoton Never Comes Tomorrow – Ei koskaan tule huominen -installaatio.

Museon suurimmassa, yli kahdeksan metriä korkeassa salissa on esillä jättimäinen Gas Giant -teos. Sen kirkasväriset, bambusta ja riisipaperista tehdyt osat väreilevät ilmavirran mukana. Teos on aina erinäköinen riippuen mistä kohtaa sitä katsoo. Se onkin hyvin kuvauksellinen.

Gas Giant -installaatio.

Gas Giant -installaatio.

Gas Giant -installaatio.

Gas Giant -installaatio.

WAMin sivuilla kerrotaan Hashimoton töistä: ”Jacob Hashimoton teosten tekniikan voi leijojen osalta nähdä heijastelevan hänen japanilaista sukutaustaansa, joskin sisällöllisesti leija sitoutuu kulttuurisesti moniin asioihin, kuten vaikkapa leikkiin ja vapauteen. Visuaalisesti teosten voidaan ajatella olevan sukua varhaisten videopelien kineettiselle, pikseleistä koostuvalle kuvamaailmalle. Teosten muoto- ja värimaailmassa voi nähdä myös heijastumia taiteilijan kiinnostuksesta sotien jälkeiseen amerikkalaiseen abstraktiin taiteeseen.”

Jotenkin mieleen tulevat myös origami, japanilainen paperintaittelua ja sen tuloksena syntynyt paperiesine. Hauskaa, että näkee jotain uudenlaista ja erilaista. Eniten pidin juuri noista isoista installaatioista.

Purjeveneistä muodostava ”meri” lainehtii aaltojen lailla.

Näyttelyssä on esillä myös grafiikkaa ja piirustuksia sekä reliefimäisiä seinäteoksia, jotka ovat maalausten ja veistosten välimuotoja. Niissä ”toisiinsa sidotut pienikokoiset leijaelementit kerrostuvat monimuotoisiksi graafisiksi kuvakudoksiksi.” Kerroksia näytti olevan 5‒6.

Mietinkin jo taiteilijaa tekemässä kaikkia niitä taideteostensa osasia; onpa työtä kerrakseen yhdelle miehelle.  Gas Giantissakin on kuulemma 25 000 osaa. Sitten kävikin ilmi, että hänellä on studiossaan muutamia työntekijöitä. No silti, aikamoista käsityötä.

Joillakin Hashimoton teoksista on hyvin pitkät nimet, kuten Pure Reason Almost Untainted, White Light, Etcetera.

Jacob  on syntynyt vuonna 1973 Coloradossa ja hän asuu ja työskentelee New Yorkissa sekä Italian Veronassa.

Yhteistyössä Galerie Forsblomin kanssa toteutettu näyttely on esillä 24.9. asti. Wäinö Aaltosen museo löytyy osoitteesta Itäinen Rantakatu 38.

Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10‒18. Näyttelyopastuksia on suomeksi sunnuntaisin klo 14  ja ruotsiksi sunnuntaisin 30.7., 27.8. ja 24.9. klo 15.

Jacob Hashimoton näyttelyyn on korotettu pääsymaksu:  aikuiset 10 €, opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja varusmiehet 4 €. Näyttelyyn pääsee myös Museokortilla.

 

 

 

Normaali