Henkilö, Kaupunki, Museo, Näyttely, Valokuvaus

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta.

Loviisan kaupungin museossa on mielenkiintoinen näyttely loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan. Hänen hengenheimolaisekseen voitaneen lukea turkulainen Timo Saarniemi, joka kuvasi paikallista musiikkikulttuuria.

Paparazzi-näyttelyn esittelytekstiä.

Loviisan kaupungin museossa on esillä Aatos Åkerblomin jäämistöstä löytyneitä valokuvia. Ne on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce, loviisalainen keräilijä. Näyttely on saanut nimen Paparazzi.

Åkerblom oli kameroineen kaikkialla

Aatos Åkerblomin välineistöä näyttelyn vitriinissä.
Aatos Åkerblomilla oli käytössään myös vakoilukamera.

Vaikka Loviisassa ei tainnut olla juurikaan julkisuuden henkilöitä valokuvattaviksi, Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Aatos Åkerblomin takki ja liivit. Taustalla omakuva.

Hän kuvasi kaikenlaisia ihmisiä lapsista ja nuorista alkoholisteihin ja kaupan myyjistä herrakerholaisiin. Hänestä kerrotaan myös: ”Aatos Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa tapahtui. Hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit. Hän pääsi aina kaikkialle ja oli useimmiten ensimmäisenä paikalla. Kun presidentti Kekkonen oli metsästysretkellä Loviisan metsissä, oli Aatos Åkerblom metsästysseurueen mukana.”

Aatos Åkerblomin omakuva.
Nuori nainen muovikasseineen. Housujen lahkeen leveydestä päätellen kuva on 1970-luvulta.
Valokuvaaja on tarttunut valppaana hetkeen.
Miesten arkipäivää.
Aatos Åkerblomin ikuistamaa nuorisoa.

Juuri metsästys olikin Aatos Åkerblomin toinen harrastus, luvalla ja luvatta. Hän harrasti myös mehiläisten hoitoa, josta tuli myös hänen elantonsa. Hän rakennutti 21-vuotiaan mehiläispaviljongin, kaksi- ja puolikerroksisen pikku talon hunajalinkoineen ja lukuisine mehiläispesineen.

Erakko ja kummajainen

Aatos Åkerblom oli myös erakko, mutta joitakin ystäviä hänellä oli. Häntä pidettiin kummajaisena ja outona, mutta kilttinä. Toisinaan hän saattoi olla kameransa kanssa liian tungettelevainen. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, joihin hän sai apua sairaalasta. Kamera kulki sinnekin. Hän myös matkusteli laajalti Euroopassa.

Hänen jäämistössään on paitsi valokuvia, myös paljon kirjeenvaihtoa. Nekin ovat nyt Eddie Brucen hallussa, joka ei ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkea aineistoaan.

Huvudstadsbladetin näyttelyä koskeva artikkeli sai otsikon: Lovisas Andy Warhol. Siinä todetaan, ettei Aatos Åkerblom saanut eläissään 15 minuutin julkisuuttaan, mutta runsain mitoin sitä monta vuotta kuolemansa jälkeen.

Huvudstadsbladetin toimittaja oli vaikuttunut näyttelystä.

Eddie Bruce piti museossa marraskuun alussa luennon Valokuvaaja Aatos Åkerblom – vastakohtien mies. Siitä on peräisin osa tämän postauksen tiedoista. Luento on nähtävissä ainakin jonkin aikaa museon YouTube-kanavalla.

Timo Saarniemi, hengenheimolainen Turusta

Aatos Åkerblomin tarinaan tutustuessani tuli mieleeni, että loviisalaisella kameramiehellä on ollut jossain mielessä hengenheimolainen Turussa, jossa vaikutti rockantropologiksi mainittu Timo Saarniemi (1942–2005). Hän oli mustine nahkahousuineen, kameroineen ja polkupyörineen tuttu näky osakunnissa, klubeilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen hänet itsekin nähnyt osakuntakeikoilla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Timo Saarniemi toimi äidinkielen opettajana Espoossa, mutta vapaa-aika kuului ”menossa ja meiningissä” Turussa. Hän talletti laajasti Ruisrockin historiaa aina sen alusta asti. Hän sai tittelin ”stranger in the night”, yön muukalainen, joksi hän itsekin tunnustautui. Hänet tunnettiin myös ahkerana mielipidekirjoittajana.

Facebookissa on hänelle omistettu sivu The Legacy of Timo Saarniemi, jossa julkaistaan hänen ottamiaan valokuvia. Hänen aihepiirinsä on toinen kuin pikkukaupungin arkipäivää kuvanneen Aatos Åkerblomin. Valokuvat ovat impressioita turismista, rockista, festareista ja nuorisomuodista 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Saarniemen kokoelma valokuvineen on Kansallisarkiston Turun toimipaikan (aik. Turun maakunta-arkiston) omistuksessa. Hänen tuotantoaan löytyy runsaasti myös Turun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmasta. Hänen keräämäänsä materiaalia oli esillä Impressiot ovat minun!” -näyttelyssä Turussa vuonna 2012. Hänestä löytyy myös haastattelu YouTubesta.

Paparazzi 4.5.2021–27.2.2022

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
Avoinna ti–pe, su klo 12–16
kesä–elokuu ti–su klo 11–17

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Henkilö, Kirjailija, Matka vuosien takaa, Matkakohde, Museo, Rakennus, Taiteilija

William Morris ja hänen galleriansa Lontoossa

1800-luvulla eläneeseen ja vaikuttaneeseen sisustusalan guruun William Morrisiin sekä hänen taiteeseensa ja tuotantoonsa voi tutustua William Morris Gallery -museossa Lontoossa.

Tämä nykyisin museona toimiva talo oli William Morrisin perheen kotina vuosina 1848–1856.
William Morris Gallery.

Taidehistoriaan ja sisustukseen liittyvistä asioista perillä olevat tunnistavat William Morrisin nimen. Tämä 1800-luvulla elänyt britti on tunnettu erityisesti tapeteistaan. Olen tässä pientä pintaremonttia suunnitellessani selaillut erinäisinä tapettinäytteitä ja tapettitalojen sivustoja ja hänen nimissään kulkevat mallit ovat tulleet esiin. Nuo värikkäät, luontoteemaiset tapetit voivat hyvinkin kohta somistaa paria seinääni. Hänen työnsä tulokset ovat siis edelleen käytettävissä.

William Morrisin Trellis-niminen tapetti.

Muistui mieleeni, että olen käynyt useammankin kerran Lontoon Walthamstow´ssa sijaitsevassa William Morris Gallery -museossa. Sainkin idean kirjoittaa tästä mahdollisesta vierailukohteesta Lontoon-kävijöille, koska en ole sitä aikaisemmin tehnyt.

Teologiasta taiteeseen

William Morrisin kuva muraalina museon lähellä olevan rakennuksen seinässä.

William Morris syntyi vuonna 1834 varakkaan pörssimeklarin perheeseen kolmantena lapsena. Myöhemmin perhe kasvoi kaikkiaan yhdeksänlapsiseksi. Hän opiskeli Oxfordissa teologiaa, ja tutustui siellä Edvard Burne-Jonesiin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja liikekumppaninsa. Pian heidän mielenkiintonsa suuntautui jumaluusopin sijasta taiteeseen ja arkkitehtuuriin taidekriitikko John Ruskinin ajatusten ja hänen perustamansa arts and crafts -liikkeen innoittamana. Morrisin omien sanojen mukaan hän halusi nuoruuden ylimielisyydellä ei vähempää kuin muuttaa maailman kauneudella.

William Morris avioitui Jane Burdenin kanssa, ja he rakennuttivat punatiilisen Red House -nimisen talon Bexleyheathiin, Lontooseen. William Morris löysi lahjakkuutensa sisustussuunnittelijana tämän oman talon luomisen myötä. Hän oli monipuolinen henkilö: muun muassa arkkitehti, graafikko, idealistinen ajattelija ja sosialisti, kirjailija-runoilija, kirjapainon perustaja ja arts and crafts -liikkeen johtohahmo. Liike suosi käsityötä, luonnonmukaisuutta ja yksinkertaisia muotoja.

Kotiin vain kaunista ja hyödyllistä

Tapettunäytteitä William Morris Galleryssa.

William Morris korosti taiteen ja kauneuden merkitystä elämässä. Hänen neuvonsa kodinsisustajille oli: ”Älä ota kotiisi mitään, mitä et tiedä hyödylliseksi tai usko kauniiksi”. Tämä sopii edelleen meille, jotka kamppailemme jatkuvan tavaramäärän kanssa kodeissamme. Jos karsimme kaikki hyödyttömät ja rumat tavarat, luomme itsellemme viihtyisän kodin. Yksinkertainen neuvo, mutta käytännössä kuitenkin niin vaikea.

William Morris pahoitteli sitä, että hänen suunnittelemansa tuotteet olivat niin kalliita ja halusi luoda yhteiskunnan, jossa jokainen voi elää mukavasti kauniissa ympäristössä.

Oma paino kirjataiteen luomiseksi

William Morris perusti ensin taidekäsityöyhdistyksen vuonna 1859, joka muuttui muutamaa vuotta myöhemmin Morris, Marshall, Faulkner & Co. – ja sittemmin taiteilijan yksin omistamaksi ja johtamaksi Morris & Co. -yritykseksi. Siellä suunniteltiin sisustuksia, koriste- ja lasimaalauksia, tapetti- ja kangasmalleja.

William Morris oli kiinnostunut kirjataiteestakin, joten hän perusti vuonna 1891 Kelmscott Press -kirjapainon, jossa hän halusi tuottaa kauniita ja arvokkaita teoksia. Hän kehitti myös omia fontteja, jotka ovat edelleen käytettävissä.

William Morrisin luoma fontti.

William Morris oli myös matkailija, sillä hän kävi kaksi kertaa Islannissa, jonka maisemat ja saagat kiehtoivat häntä. Saagat ovat Islannissa 1100–1400-luvuilla tuntemattomien kirjoittajien kansankielisiä kaunokirjallisia proosakertomuksia. Niissä kuvataan muun muassa Islannin asuttamista, skandinaavisia kuninkaita, sankareita ja pyhimyksiä. William Morris käänsi niitä englanniksi, kuvitti ja painatti kirjapainossaan.

William Morrisin kahden Islannin matkan reitit on merkitty karttaan.

Huomispäivän uutisia

William Morris kirjoitti myös teoksen News from nowhere vuonna 1892. Teos on suomennettu vuonna 1900 nimellä Ihannemaa ja vuonna 2008 nimellä Huomispäivän uutisia (Ville-Juhani Sutinen, Savukeidas). Se sijoittuu kirjallisuudessa luokkaan spekulatiivinen fiktio.

Vaski-kirjaston kuvauksen mukaan ”Morris kirjoitti 2000-luvun alun Lontooseen sijoittuvan kaunokirjallisen pääteoksensa viestiksi aikalaisilleen ja etenkin tuleville sukupolville. Teknologinen konservatiivi ja nostalginen utopisti Morris sommittelee teollistuneen ja itsekkään uhkapelien maailman vastineeksi ekologisen sosialistisen utopian, jossa kapitalismin sairaudesta on parannuttu uuteen yhteisöllisyyteen. Kaunokirjallinen kerronta yhdistyy dialogiseen filosofiaan ja yhteiskuntateoriaan, lopputuloksena on teos, joka rakentaa uuden Lontoon myös oman tärvellyn nykyisyytemme kääntöpuoleksi.”

Kaiken kaikkiaan tämä William Morris on hämmästyttävän monipuolinen ja tuottelias. Hänen on sanottu vaikuttaneen vallankumouksellisella tavalla viktoriaanisen ajan taidemakuun.

Elämäntyö esillä William Morris Galleryssa

William Morrisiin ja hänen elämäntyöhönsä voi tutustua William Morris Galleryssa, joka on ainut hänen elämäntyölleen omistettu julkinen museo. Se sijaitsee osoitteessa Lloyd Park, Forest Road, Walthamstow, London. Paikka on Itä-Lontoossa, ja sinne pääsee muun muassa jäämällä pois Victoria-metrolinjan Blackhorse Road – tai Walthamstow Central –asemalla, joiden lähistöltä voi jatkaa matkaa bussilla tai kävellen. Museo suosittelee käyttämään julkisia kulkuneuvoja ja sen verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset saapumisohjeet.

Pohjakerroksessa on näyttelyhuoneiden lisäksi tila vaihtuville näyttelyille, pieni myymälä ja kahvio. Ensimmäisessä kerroksessa on lisää näyttelyhuoneita. Museossa on myös kirjasto. Taloa ympäröi kaunis puutarha. Museossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia ja koulutuksia kaikenikäisille.

Sisääntuloaulassa toimii pieni myyymälä, josta voi ostaa tuliaisia.
Museon näyttelytiloja.
Morrisin yrityksen luomia tapetteja on edelleen saatavissa.

William Morris Galleryyn on vapaa pääsy, mutta se ottaa vastaan mielellään lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–17 ja kahvio/teehuone (The Tea Room) on avoinna samoina päivinä, mutta se suljetaan jo klo 16.30.

Kahvilassa voi virkistäytyä museokierroksen jälkeen.

William Morris Galleryn sivuilta löytyy myös pitkä luettelo muita paikkoja, jotka voivat kiinnostaa kävijöitä, muun muassa The Red House, josta kaikki alkoi ja Victoria and Albert Museum, josta löytyy Morrisin yrityksen suunnittelema The Green Dining Room sekä tuotteita huonekaluista tekstiileihin.

Normaali
Kaupunki, Kulttuuri, Matkakohde, Museo, Tapahtuma, Teemapäivä

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turun päivänä 19.9.2021

Syyskuun kolmantena sunnuntaina 19.9.2021 järjestettävä Turun päivä tarjoaa taas runsaasti nähtävää ja koettavaa ympäri kaupunkia.

Tämän toivotuksen kuvasin Joella-gallerian ikkunassa.

Turun päivää on vietetty vuodesta 1961 lähtien monipuolisella ohjelmalla. Perinnettä on myös ilotulitus Samppalinnanmäellä klo 21.00.

Vuoden 2021 Turun päivänä tarjolla on yli 90 tapahtumaa. Kotiseutupäivän ohjelmassa on mukana kulttuuria, tutustumistilaisuuksia ja avoimia ovia. Moniin museoihin on vapaa pääsy. Turun kaupungin lisäksi tapahtumia järjestävät paikalliset yhdistykset, yritykset ja seurat.

Poimin Turun päivän runsaasta tarjonnasta kymmenen kivaa tärppiä.

Kakola Brewing Companyn panimokierrokset

Kakola Brewing Company järjestää sunnuntaina 19.9. kolme avointa kierrosta. Ne ovat maksuttomia ja niiden aikana vierailijat pääsevät tutustumaan tiloihin, tuotteisiin ja toimintaan.

Panimokierrosten ajat:
12.00–12.45
14.00–14.45
16.00–16.45

Kierroksille otetaan enintään 10 etukäteen ilmoittautunutta henkilöa. Ilmoittautua voi joko sähköpostitse osoitteessa info@kakolabrewing.com tai paikan päällä KBC Taproomissa. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä, enintään kaksi henkilöä per ilmoittautuminen.

Panimokierrosten lisäksi tarjolla on Turun päivän -nimikkopizzapaloja ja tietenkin turkulaisia oluita.

KBC Taproom on auki Turun päivänä klo12–20 ja osoite on Graniittilinnankatu 2, Kakolan sisäpiha.

Kulttuurin ja kulinaristin päivä, keskisyksyn kuunjuhla

Liên Tâm -luostarissa järjestetään vietnamilainen Kulttuurin ja kulinaristin päivä sekä Keskisyksyn kuunjuhla musiikin ja ruoan kera. Tapahtuma ja ruokailubuffet on kaikille avoin ja velotukseton.

Ohjelma:

11.00             Lyhyt resitaatio

12.30–13.30  Kulttuurillinen kulinaristinen juhla

13.45             Lumileijonatanssi keskisyksyn kuunjuhlan kunniaksi

15.00             Tapahtuman päätös.

Klo 10.00–15.00 Liên Tâm -luostari, Moisiontie 225.

Turun Antikvaariset Kirjamessut

Turun Antikvaariset Kirjamessut järjestetään nyt toista kertaa. Tapahtuma tarjoaa hienon mahdollisuuden löytää antikvariaattien ihmeitä: kirjoja, lehtiä ja muuta vanhaa paperitavaraa ihan Turun ydinkeskustassa. Tilaisuuteen pääsee maksutta. Paikalla on myyjiä ympäri Suomen.

Lauantaina 18.9. klo 10–18 ja sunnuntaina 19.9. klo 10.00–15.00, Aurelia, Aurakatu 18.

Avoimet ovet Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon

Qwenselin talossa on 1700-luvun säätyläiskoti ja 1800-luvun apteekki. Se on Turun vanhin säilynyt puutalo.

Klo 10.00–18.00, Läntinen Rantakatu 13b.

Apteekkimuseo kertoo, millainen oli entisaikain lääketarjonta.

Mahdollisuuksien tori

Brinkkalan talon sisäpihalla on monikulttuurista basaaritunnelmaa. Voit kierrellä järjestöjen kojuilla ja maistella eri maiden makuja pop up -ruokakojuilla. Brinkkalan lavalla ja Raatihuoneen salissa (3. krs.) on erilaista ohjelmaa, muun muassa teatteria, tanssia, musiikkia sekä yhdistysten esittelyjä.

Klo 10.00–18.00, Brinkkalan sisäpiha.

Ett hem -museossa avoimet ovet Turun päivänä

Ett hem on kotimuseo, jonka konsuli Alfred Jacobsson ja hänen vaimonsa Hélène lahjoittivat Åbo Akademin säätiölle. Museon taide- ja esinekokoelmat ovat perittyjä ja Jacobssonin pariskunnan ostamia antiikkiesineitä.

Klo 11.00–16.00, Piispankatu 14.

Tunturi – Turun Pyörä 99 vuotta

Tunturi-pyörien kokoontuminen Forum Marinumin piha-alueelle. Tunturipyörät pysäköidään esittelyrivistöön. Voit tuoda omasi näytille oli se alkuperäiskunnossa tai erikoisella tavalla muokattu. Ansiokkain tai erikoisin pyörä palkitaan Tunturin yllätyspalkinnolla.

Klo 12.00–14.00, Forum Marinum, Linnankatu 72.

Aurajokea siivotaan sukeltaen ja Siisti Biitsi -talkoot

Aurajokea siivotaan sukeltaen Turun päivänä. Sukeltajaliiton ympäristöpalkinnon vuonna 2018 saanutta tempausta on toteutettu Turussa jo parinkymmenen vuoden ajan. Sukeltajat nostavat pareittain sameasta jokivedestä kaikkea mahdollista sinne heitettyä materiaa. Käy rannalla katsomassa, nouseeko joesta tänä vuonna romuja vai rikkauksia.

Voit ottaa osaa Aurajokivarren siivoukseen Siisti Biitsi -talkoissa ja samalla seurata Aurajoen sukellustempausta.

Klo 12.00–14.00, Tuomiokirkkosillan kupeessa.

Vartin opastuksia jokirannassa

Turun matkailuoppaat tarjoavat noin vartin kestäviä opastuksia. Lähtöpaikka Kirjastosillan päädyssä Läntisen Rantakadun puolisessa päässä. Opastukset ovat vaihtelevista aiheista, joten voit kuulla jotain aivan uutta ja yllättävää, tai ehkä jopa jotain tuttuakin.

15.00–17.00, Kirjastosilta, Läntinen Rantakatu.

Venäjän keisarin Aleksanteri I ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana tapasivat toisensa Turussa yli 200 vuotta sitten. Tilanne ikuistettiin patsaaseen Aurajoen rannassa. Teoksen on toteuttanut taiteilija Andrei Kovaltšuk. Kertovatkohan oppaat lisätietoja tästä patsaasta?

Tulishow: Kajastuksia

Aura Companyn sirkustaiteilijat toteuttavat Turun Tuomikirkon edustalla uuden tulitaide-esityksensä Kajastuksia. Kajastuksia on kolmen turkulaisen sirkustaiteilijan uusi tunnelmallinen tulitaide-esitys. Esitys vie katsojan visuaaliselle matkalle esinemanipulaation ja jongleerauksen maailmaan tulitaiteen eri keinoin.

Klo 20.00–20.30, Turun Tuomiokirkon edusta.

Päivän päätteeksi ilotulitus

Turun päivän kruunaa perinteinen ilotulitus Samppalinnanmäeltä. Ilotulituksen näkee hyvin Aurajoen länsirannalta kaupungintalon ja Kristiinankatu 1:n väliseltä alueelta, teatterisillalta ja myös itärannalta.

Klo 21.00 alkaen, Samppalinnanmäki.

Poikkeustilanteen järjestelyt

Poikkeusaikana tapahtumassa noudatetaan tietysti asianmukaisia järjestelyjä. Muista pitää riittävä turvaväli (yli 2 metriä) muihin osallistujiin ja pysy kotona, jos tunnet itsesi sairaaksi. Turun päivässäkin voimassa ovat THL:n sekä AVIn ohjeistuksia. Lisätietoja: www.turku.fi/korona.

Tarjolla on myös muutamia virtuaalitapahtumia, joita voi seurata kotoa.

Kaikki Turun päivän tapahtumat löytyvät Turkukalenterista aihetunnisteella ”Turun päivä”. Verkosta löytyy myös Turun päivän käsiohjelma (pdf).

Programmet på svenska: turku.fi/sv/abodagen
The program in English: turku.fi/en/turku-day

Yksi kaikkien ja kaikki Turun puolesta.

Normaali
Elokuvat, Kaupunki, Kulttuuri, Museo, Näyttely, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma, Teatteri

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa syyskuussa 2021

Kymmenen poimintaani Turun kulttuuririennoista syyskuun aikana. Tapahtumiin on kirjattu nykyinen tilanne, joten tarkista tilanne järjestäjän omilta verkko- tai Facebook-sivulta, jos aiot osallistua.

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu – joka on jo alkanut – näyttää olevan aikamoinen superviikonloppu tapahtumien suhteen. On mistä valita elokuvista performanssiin ja taiteilijoiden työhuoneisiin tutustumiseen. Riittää kulttuurimenoa loppukuuhunkin.

Suomalaisen elokuvan festivaali 2.–5.9.

Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään kolmannenkymmenennen kerran torstaista sunnuntaihin 2.–5. syyskuuta 2021. Tapahtuma tuo tarjolle annoksen kotimaista elokuvaa, lyhytelokuvia, teemasarjoja sekä mielenkiintoisia vieraita ja elokuvantekijöitä. Ohjaajavieraiksi saapuvat aviopari Aleksi Salmenperä ja Mia Halme.

Bonuksena on lauantaina 4.9. klo 22.30 epätavallisten elokuvien ja yllätysten yönäytös, joka on nimeltään Mieletön, mieletön Suomi.

Tapahtumapaikkana on Logomo ja sen Kino-Sali (Köydenpunojankatu 14, 20100 Turku). Festivaalin iltaklubit järjestetään Bar Ö:ssä (Linnankatu 7).

New Performance Turku Festival 3.–5.9.

New Performance Turku Festivaali on Suomen suurin säännöllisesti järjestettävä performanssitaiteeseen keskittynyt festivaali. Tapahtuma taiteilijoineen ja teoksineen jalkautuu erilaisiin paikkoihin Turun keskustassa perjantaista sunnuntaihin 3.–5.9. Esityksiä on Manillan ympäristön ja Vanhan Viinatehtaan lisäksi esimerkiksi jokirannassa, Samppalinnan puistossa, Paavo Nurmen Stadionilla sekä WAMin Ekoluodolla.

Kymmenvuotisjuhlavuottaan viettävän festivaalin teemana on Survival (selviytyminen), joten taiteilijat käsittelevät teoksissaan erilaisia selviytymisen ja selviämisen teemoja ja keinoja. Katso ohjelma.

Suurin osa teoksista vaatii ennakkoilmoittautumisen.

Elokuvapäivä 4.9.

Elokuvapäivänä lauantaina 4.9. pääsee taas nauttimaan maksuttomista elokuvanäytöksistä erikoisissa paikoissa. Valkokankaita pystytetään tänä vuonna ainakin Seikkailupuistoon, Hotel Kakolan kirkkoon, Turun pääkirjastoon sekä Suomen Joutsenen edustalle.

Hansailmiötä viettänyt Hansatori muuntautuu Elokuvapäivän kunniaksi kaupunkilaisten omaksi elokuvateatteriksi. Ilmaisnäytöksessä nähdään klo 20.15 Bohemian Rhapsody. Näytökseen tulee ilmoittautua etukäteen.

Katsomopaikkojen määrää on rajattu turvallisuussyistä. Osaan näytöksistä tulee myös varata oma paikka ennakkoon.

Konstrundan 4.–5.9.

Taidetapahtuma Konstrundanin aikana yhtenä syyskuun viikonloppuna taiteen, käsityön ja muotoilun ammattilaiset avaavat ovensa yleisölle. Keskeinen tavoite on tarjota keskusteluja, työnäytöksiä ja voimaannuttavia kokemuksia kävijöille.

Valtakunnalliseen tapahtumaan osallistuu yhteensä 490 luovaa tekijää. Taiteilijoiden työhuoneisiin pääsee tutustumaan lauantaina ja sunnuntaina 4.–5.9. Turussa avoimia ateljeetiloja löytyy muun muassa Logomosta ja Leaf Centeristä. Katso avoimet ateljeet Konstrundanin sivuilta. Vierailuilla on mahdollisuus ostaa taidetta kotiin suoraan taiteilijalta.

Turun taidemuseon näyttelyt 12.9. saakka

Turun taidemuseon näyttelyt vaihtuvat pian, mutta vielä on mahdollisuus tutustua Michael Schilkinin, Lotta Mattilan ja Maria Stereon taiteeseen.

Venäläissyntyinen Michael Schilkin (1900–1962) on tunnettu suurista, julkisivuihin toteutetuista teoksistaan, tarinallisista reliefeistä, joita on nähtävillä Helsingissä muun muassa Arabian tehtaan ja Helsingin Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen julkisivuissa.

Michael Schilkin tunnetaan myös pienistä, sympaattisista eläinveistoksista, jotka tuovat esiin eläimen liikkeen ja luonteen. Näitä veistoksia on nyt esillä Turun taidemuseossa, jonka näyttelyn on kuratoinut keramiikan ja eläinaiheiden parissa työskentelevä nykytaiteilija Lotta Mattila (s. 1986). Näiden kahden taiteilijan eläinveistosten välille syntyy kohtaamisia.

Michael Schilkin: Kirahvi.

Maria Stereon näyttely on Studiossa. Teosten materiaalina ovat hajotetut posliini- ja keramiikkaesineet. Maria Stereo on luonut koosteveistoksia ja mosaiikkireliefejä sattumanvaraisiksi paloiksi rikkoontuneista posliinisista kissa-, koira- ja ihmisfiguureista.

Maria Stereon teos.

Michael Schilkin feat. Lotta Mattila 11.6.–12.9.2021.
Maria Stereo: Suloinen melankolia 11.6.–12.9.2021.

Turun taidemuseon tulevia näyttelyitä ovat Royal Salute 1.10.2021–9.1.2022 ja Studiossa Axel Straschnoyn Permikauden joukkotuho 1.10.–14.11.2021.

Muita taidenäyttelyitä syyskuussa

Wäinö Aaltosen museo

4.6.–19.9. Anu Pentik: Alussa oli siemen. Lue lisää postauksesta Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa.

Ars Nova

9.6.–26.9. Sydän auki taiteelle. Niemistön kokoelma Turussa.

9.6.–26.9. Guido van der Werve: Nummer veertien, home.

Titanik

3.–26.9. Kristiina Koskentola with guests from Eurasia.

30.9.–3.10. Milka Luhtaniemi.

Turun Taidehalli

3.9.–3.10. Sami Lukkarinen & Roope Mokka: Unelma ihmisestä.

3.9.–3.10. Mikki Nordman: Enter: Pastoral.

3.9.–3.10. Jonne Pitkänen & Eeva-Liisa Puhakka: Milky Way.

Galleria Joella

5.9. asti Heli Penttinen.

8.9.–3.10. Hannu Riikonen.

Tehdasfestivaali Manifesti 8.–22.9.

Turkulainen nykytanssiryhmä ja tanssiteatteri Aurinkobaletti saa syyskuussa vieraakseen Tehdasfestivaali Manifestin, monitaidetapahtuman. Sen ohjelmassa nähdään mm. nykytanssin ja -sirkuksen vierailuja, muuta esittävää taidetta sekä kuvataidetta. Tutustu ohjelmaan Tehdasfestivaali Manifestin sivulla.

Turun päivä 19.9.

Turun päivä, koko Turun yhteinen juhlapäivä 19.9., kerää jälleen koko kaupungin täyteen juhlahumua, tapahtumia, avoimia ovia ja kulttuuritapahtumia. Vanhalla Suurtorilla on toritapahtuma toimipisteineen ja esiintymislavoineen, ja Kupittaan siirtolapuutarhaan pääsee tutustumaan oppaan kanssa. Päivän päätteeksi perinteinen ilotulitus klo 21 Samppalinnanmäeltä. Tapahtumia löytyy kalenterista.

Farssia ja vakavampaa Turun Kaupunginteatterissa

Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin kirjoittama ja Mikko Koivusalon suomentama brittifarssi Tämä on ryöstö (The Comedy About A Bank Robbery, 2016) saa ensi-iltansa 10.9.2021 Turun Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä. Ohjaajana on Snoopi Siren.

Tämä on ryöstö. Kuva: Marita Koivisto / Turun Kaupunginteatteri-

Pienellä näyttämöllä nähdään Kullervo 3.9.2021 alkaen. Näytelmä on Kalevalasta tuttu, mutta ohjaaja Linda Wallgren on modernisoinut sen. Näytelmä nostaa esiin yli sukupolvien periytyvän vihan ja väkivallan sukupuolittuneisuuden.

Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa 16.9. alkaen

Åbo Svenska Teaterissa saa ensi-iltansa 16.9.2021 uusi ja moninäkökulmainen sovitus Anton Tšehovin Morbror Vanjasta (Vanja-eno). Teatterin mukaan ”melankoliaa ja huumoria hienosti yhdistelevä tarina on ylistys ihmiselle, joka haluaa tehdä työtä ja rakastaa, mutta ei aina voi haluamallaan tavalla ja haluamassaan järjestyksessä.”

Ohjaus ja käsikirjoituksen muokkaus Tuomo Rämö.

Normaali
Henkilö, Kulttuuri, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa

Anu Pentikin näyttely Alussa oli siemen Wäinö Aaltosen museossa tuo esiin keraamikon taiteellisen puolen. Voikukka on pääosassa, mutta symboliikka liittyy elämänkaareen, sen alkuun ja loppuun.

Keramiikastaan tunnetun Anu Pentikin (s. 1942)  eli Anu Pentikäisen työn tuloksia löytyy monen kodin keittiöstä. Niitä on valmistettu jo viidenkymmenen vuoden ajan napapiirin tuntumassa Posiolla, maailman pohjoisimmassa keramiikkatehtaassa.

50 vuotta Pentikiä

Pentik viettää tänä vuonna juhlavuottaan; yritys sai alkunsa vuonna 1971, ja Pentikin sivuilta löytyykin juhlavuoden slogan: ”50 vuotta kauneutta koteihin.” Kaikki alkoi pienestä, eikä kaikilla ollut lujaa uskoa tekemiseen. Pankinjohtajakin tivasi: ”Onko tämä rehtorin rouvan näpertelyä vai tehdäänkö tästä bisnes?”

No, laina tuli ja bisnes kehkeytyi kansainväliseen vientiin asti. Pentik on nykyään kansainvälinen sisustusmyymäläketju. Vuonna 2019 Pentik Oy:n liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja yritys työllistää noin 250 henkilöä.

Installaatioita savesta ja puusta

Anu Pentik -Alussa oli siemen -näyttely, otsikkoteksti

Mutta millaista taidetta tekee muun muassa astioistaan tunnettu, itseoppinut taiteilija Anu Pentik, jonka juhlavuoden näyttely on parhaillaan esillä Wäinö Aaltosen museossa WAMissa Turussa? No ei mitään pikkusievää piiperrystä, vaan isoja installaatioita puusta, savesta ja posliinimassasta. WAMin sivuilla kerrotaan, että ”teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa.”

Anu Pentikin installaatio voikukista, materialina puu ja savi.
Voikukkapelto 2019-2020.

Teosten taustalla on Anu Pentikin halu ja palava innostus kokeilla keramiikan rajoja. Ratkaistavana oli muun muassa se, kuinka saadaan aikaan leijuva teos sadoista voikukan siementen muotoisista keramiikkaisista yksiköistä?

Anu Pentikin installaatioita oli esillä Helsingin Taidehallissa menestyksellisessä ja suositussa Kolme tilaa -näyttelyssä vuonna 2017. Yleisömenestyksen innoittamana Anu Pentik on työstänyt WAMissa nähtävää kokonaisuutta yli kahden vuoden ajan museon tiloihin. Näyttely siirtyi viime vuodesta tähän vuoteen koronapandemian vuoksi.

Voikukkien elämänkaari

Alussa oli siemen -näyttely on kerronnallinen kokonaisuus, jossa ”keramiikka taipuu taidokkaasti elämänkaaren teemojen mukaan leijailevista siemenistä hiiltyneiksi puiksi. Alussa on siis siemen ja sittemmin Ilon puutarha. Umpikujassakin käytiin ja välillä oli syytä muistuttaa, että aina on toivoa. Ja Anun aviopuolison Topin viisaus: ” Rauha asuu rakkauden viljapelloissa.”

Anu Pentik on kulkenut vaiheikkaan polun muotoilun ja käyttökeramiikan parista taiteelliseen työskentelyyn. Siihen hän on keskittynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Taiteilija tarkkailee ympäristöään herkin silmin, ja hänen inspiraation lähteinään ovat Lapin luonnon eläimet, värit ja muodot sekä koetun elämän eri sävyt.

Voikukka, 2019.
Ilon puutarha, 2019
Näyttelyssä on mukana myös muutamia isoja ja värikkäitä keramiikkavateja.

Pala savea kulkee aina mukana

Näyttelyssä voi katsoa myös videon, jossa Anu Pentik kertoo elämästään, työstään ja taiteestaan.

Pentikin svuilta löytyy Anun kommentti: ””Minulla on ollut 49 vuotta sama ajatus päässä herätessäni kello viideltä aamulla; Ihanaa, kohta minä saan painaa käteni saveen.”

Anu Pentikin palavaa innostusta saveen kuvaa se, että hän pitää matkoilla mukana savea – jos yllättävä inspiraatio iskee vaikka hotellissa.

Näyttelyopastuksia ja taiteilijatapaamisia

Opastukset

  • suomeksi lauantaisin klo 14
  • suomeksi sunnuntaisin klo 14 (ei 19.9.)
  • ruotsiksi 25.7. ja 29.8. klo 15

Taiteilijatapaamiset

  • lauantaina 24.7. klo 11 ja 12
  • keskiviikkona 1.9. klo 13 ja 14

Anu Pentik – Alussa oli siemen 4.6.–19.9.2021.

Anu Pentik – I början fanns ett frö 4.6–19.9.2021.

Anu Pentik – In the beginning there was a seed 4 June – 19 September 2021.

Normaali
Kirkko, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Ravintola, Taiteilija

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.
Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.
Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.
Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.
Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.
Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.
Normaali
Matkustaminen, Museo, Näyttely, Nostalgiaa, Tapahtuma

Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Kuva: © Sibelius-museo.

Turku International Pop & Rock Festival, nykyisin tunnettu Ruisrockina, sai alkunsa vuonna 1970. Sibelius-museon näyttely kertoo siitä, kuinka sitkeiden innovaattoreiden ansiosta nuoriso sai ikioman musiikkijuhlan. Tähän postaukseen innoitti Kansainvälinen museoviikko ja museopäivä 18.5.2021.

Sibelius-museon kevään uusi näyttely kuljettaa kohti nuoruuden nostalgiaa ja Turun Ruissaloa. Vuonna 1970 Suomen ensimmäiset rockfestivaalit järjestettiin siinä muodossa, missä me festivaalit nykyäänkin tunnemme campingalueineen, ruokakojuineen ja ihmismassoineen.

Yleisö otti heti omakseen

Tapahtuman alkuperäinen nimi oli Turku International Pop & Rock Festival, joka sai lyhyemmän muodon ja lempinimen sijaintinsa mukaanRuisrock. Se oli yksi suurten ikäpolvien avainkokemuksia. YYA-Suomen Turku sai kansainvälisen tuulahduksen suuren maailman meiningistä ja tämä veti nuoria ympäri maata ja muualtakin Euroopasta. Järjestäjät odottivat 5 000 henkeä, mutta paikalle tuli peräti 38 000.

Kolmen päivän aikana festivaalilla esiintyi artisteja niin muista Pohjoismaista, Itä-Euroopasta kuin myös Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta ja tietysti myös kotimaasta. Rolling Stones -yhtyekin oli järjestäjien toiveissa, mutta he eivät lomailultaan ehtineet festareille. Yllättävä esiintyjänimi oli pohjanmaalaista kansanmusiikkia esittänyt Konsta Jylhä.

Ensimmäistä kertaa festareilla oli myynnissä olutta vasta vuonna 1989. Omia juomia lienee kuljetettu paikalle. Yhdessä kuvasuurennuksessa nuori omenaa syövä tyttö katsoo vierestä, kun poliisi kaataa viinapullon sisällön maahan.

Festivaaliin liittyi myös monenlaisia oheistapahtumia muun muassa Sibelius-museossa ja Ylioppilastalolla.

Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi kertoo, mistä festivaali sai alkunsa, miltä kaikki tuntui ja näytti tuona elokuisena viikonloppuna. Alkuperäinen ajankohta oli tosiaan 21—23.8.1970, josta tapahtuma on sittemmin siirtynyt heinäkuun ensimmäiseen viikonloppuun. Näyttelyssä kerrotaan aikajanana tapahtuman yli 50-vuotinen historia sekä se, millaista oli järjestää valtavaksi paisunut rockfestivaali vailla aikaisempaa kokemusta.

Kuva: © Sibelius-museo.

Olipa se aikaa

Aika oli silloin tyystin toinen. Kuvaavina esimerkkeinä ovat muun muassa se, että tšekkiläinen bändi jäi tulliin jumiin, koska soittajalla oli liian pitkä tukka, eikä häntä päästetty rajan yli ennen hiusten leikkaamista; keikka siirtyi perjantaista lauantaille. Perjantain juontaja jouduttiin vaihtamaan toiseen rivopuheisuutensa vuoksi.

Tietoja järjestäjiltä kysyttiin käsinkirjoitetuilla kirjeillä tähän tapaan: ”Voisitteko te ystävällisesti lähettää tietoja Turun Blues ja Rock Festivaaleilta! Keitä siellä tulee esiintymän ja paljonko liput maksavat ja täytyykö ne tilata ennakolta vai saako niitä paikan päältä? Järjestetäänkö konserttipaikan läheisyyteen mitään retkeilypaikkaa tai majoja yöpymistä varten?”

Rockin, rauhan ja rakkauden maailmaan johdattelevat Antero Laihon kotiarkiston aarteet, Jouko Kedon valokuvat, aikalaislehtimateriaali, filmipätkät sekä tietysti aikakauden musiikki.

Ruisrock on maailman toiseksi vanhin rockfestari

Nykyisin Ruisrock on maailman toiseksi vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty populaarimusiikin festivaali. Pandemia-aika tosin on nyt nakertanut kahden vuoden aukon yhtäjaksoisuuteen. Hollantilainen Pinkpop-festivaali ehti muutamaa kuukautta ennen Ruisrockia.

Festivaalin perustajajäseniä olivat muun muassa Kari Purssila, Antero Laiho, Christer Donner ja Olli Pellikka ja myöhemmin mukaan tuli myös Kalevi Kuosa. Nuoriso halusi kaupunkiinsa omaa musiikkiaan konservatiivisena pidettyjen Turun Musiikkijuhlien rinnalle. Puuha vaati useampia käyntejä apulaiskaupunginjohtaja Johannes Koikkalaisen pakeilla. Ja sitten loppu onkin historiaa.

Pienehkö, mutta nostalginen

Kuva: © Sibelius-museo.

Näyttely on melko pienimuotoinen, pääosin yhteen saliin sijoittuva, joten sen ehtii katsomaan lyhyemmässäkin ajassa. Salin ulkopuolella olevassa vitriinissä on esillä joitakin painotuotteita ja esineitä, muun muassa turkulaisen itseoppineen muusikon ja soitinrakentaja Tommie Mansfieldin (1040–1981) kitara. Hän esiintyi ensimmäisessä Ruisrockissa yhdessä Jussi Raittisen ja Rauli Badding Somerkosken rinnalla.

Tommie Mansfieldin kitata ja muuta esineistöä.

Sibelius-museo toivottaa tervetulleeksi kokemaan festivaalitunnelmia yli 50 vuoden takaa. Tämä voi olla tosiaan aikamoinen nostalgiapläjäys tuon ja myöhempienkin aikojen nuorisolle.

Jos haluat perehtyä kunnolla rockfestivaalin menneisyyteen, voit ottaa luettavaksesi Jukka Kittilän ja Jaakko Mikkolan kirjan Ruisrock 1970–2020 –Tarinat, totuudet ja myytit. Kirjaa löytyy kirjastojen ja kirjakauppojen lisäksi myös Sibelius-museon myymälästä.

Kansi kirjasta Ruisrock 1970-2020. Tarinat, totuudet ja myytit.
Ruisrockin 50 vuoteen mahtuu monta tarinaa. Jukka Kittilä ja Jaakko Mikkola ovat koonneet niistä kirjan.

Tämän vuoden Ruisrock on peruttu ja seuraava järjestetään 8.–10.7.2022.

© Otso Kähönen / Ruisrock 2019.

Ruisrock 1970 – Miten kaikki alkoi? Sibelius-museo 5.5–30.10.2021.

Sibelius – the one and only – Sibelius ja Turku

Samalla käynnillä voi katsastaa näyttelyn Sibelius – the one and only. Se tarjoaa hieman erilaisen kuvakulman Jean Sibeliukseen. Museon mukaan ”se kertoo ihmisestä, musiikista ja arkielämästä: ystävistä, perheestä, konserttimatkoista ja luonnosta. Näyttelyssä selviää myös kansallissäveltäjämme yhteys Turkuun sekä siihen, mikä merkitys kaupungilla oli hänelle itselleen ja kuka esitti ensimmäistä kertaa Sibeliuksen musiikkia Turussa.”

Sibelius-näyttely on avoinna 8.12.2021 saakka. Myös museon perusnäyttely eli soitinnäyttely on tutustuttavissa.

Sibelius-museo löytyy Aurajoen rannasta osoitteesta Piispankatu 17, Turku. Kuva: © Nawras Odda/Sibelius-museo.

Museoviikko 17.–23.5.2021

Tein tämän postauksen meneillään olevan Kansainvälisen museoviikon kunniaksi. Teemaviikko on museoiden yhteinen tapahtumaviikko, jota vietetään 23. kerran. Nyt teemana on Tulevaisuuden museo. Kansainvälistä museopäivää vietetään tiistaina 18.5. osana Museoviikkoa. Suomen museoliitto koordinoi viikkoa, jonka tapahtumista vastaavat museot ympäri Suomen.

Normaali
Kaupunki, Kulkuneuvot, Matka vuosien takaa, Matkakertomus, Museo, Tapahtuma

Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa

Bloggaaja voi päästä tutustumaan sellaiseen paikkoihin, joihin muuten ei tulisi mentyä. Sain yksityisopastuksen Ostravan palo- ja pelastustoimintaan osana TBEX-konferenssia.

Nyt kun ei voi matkustaa, voi muistella aikaisempia kokemuksia maailmalta. Olen iloinen matkoistani, enkä vaihtaisi yhtään niistä pois. Hienojen muistojen joukossa on muun muassa kaksi reissua matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, toinen Killarneyyn, Irlantiin ja toinen Ostravaan, Tšekkiin.

Kahden varsinaisen konferenssipäivän lisäksi ohjelmassa on paljon sekä etukäteen että konferenssin jälkeen tehtäviä retkiä, joista voi valita itselleen mieluisimmat.

Retken ainut osallistuja

Tänään Kansainvälisen palomiesten päivän kunniaksi palaan aiheeseen liittyvään kokemukseeni. Olin hiukan myöhässä Ostravan retkivarausten suhteen, joten valinnanvaraa ei ollut enää kovin paljoa. Niinpä valitsin myös Firefighters in Action! -retken ihan aikaisempaan työtehtävääni liittyvästä mielenkiinnosta. Luvassa oli tutustumista paikalliseen palo- ja pelastustoimintaan, palomuseoon ja hätäkeskukseen.

Minun oli määrä mennä aamuyhdeksältä tapaamispaikkaan Ostravan kaupungintalon aulaan 25.7.2018. Mukaan mahtuisi 20 henkilöä. Kuulin infopisteestä, että olin ainut tälle retkelle ilmoittautunut.

Mietin jo hiukan toiselle retkelle menemistä – ei nyt yhden ihmisen takia kannata järjestää kierrosta – mutta paikalla oli jo Adam Hrbáč tummassa palomiehen virkapuvussaan. Hän sanoi ystävällisesti ja sujuvalla englanninkielellä, että kuljettaisi mielihyvin minua; auto odottaa pihassa ja kaikki on valmiina.

No, ei ollut varsinaisesti mitään syytä jättää tällaista yksityisopastusta väliin. Niinpä vietin puoli päivää tutustuen ohjelman mukaisesti tarjolla oleviin kohteisiin Adamin opastuksella.

Tällä ajoneuvolla Adam Hrbáč kuljetti minua Ostravan kaupungintalolta kohteesta toiseen ja takaisin lähtöpisteeseen.

Museo havainnollisti pelastustoimintaa

Ostravan palomuseossa (The Ostrava City Fire Brigade Museum; Hasičské muzeum města Ostravy) oli esillä palotoimintaan liittyvää esineistöä lipuista palomiesten pukuihin ja pelastuskalustoon eri vuosikymmeniltä. Museo on avattu vuonna 2005, mutta saksalaiset vapaapalokuntalaiset toimivat samassa rakennuksessa jo vuodesta 1905.

Ostravan kaupungin hallinnoiman museon kehityksessä oli sittemmin erilaisia vaiheita, mutta se on sikäli ainutlaatuinen, että kaikki muut tšekkiläiset palomuseot kertovat vapaapalokuntien toiminnasta ja perustuvat yksityisiin kokoelmiin.

Museossa kerrotaan palomiesten arjesta, johon voi kuulua myös juna- ja auto-onnettomuuksien uhrien pelastamista – aina ei ole kyse tulipaloista. Työtehtävänä voi olla myös ihmisten tai eläinten pelastamista korkeista, syvistä tai muuten hankalista paikoista tai öljyntorjunnasta.

Vitriiniin rakennettu pienoismalli kertoo elokuussa 2008 sattuneesta junaonnettomuudesta. EC 108 Comenius -juna Krakovasta Prahaan oli törmännyt siltatyömaalta pudonneeseen rautapalkkiin lähellä Studénkaa Tšekin itäosissa.

Wikipedian antamien tietojen mukaan ensimmäiset palomiehet olivat paikalla jo seitsemän minuuttia hälytyksestä. Onnettomuuden laajuudesta kertovat numerot: pelastustöihin osallistui 20 pelastusyksikköä, yhteensä 100 palomiestä, 40 paloautoa, 20 ambulanssia ja helikoptereita. Onnettomuudessa tai siinä saamiinsa vammoihin kuoli kahdeksan ja 64 ihmistä loukkaantui.

Pienoismalli vuoden 2008 junaonnettomuudesta.
Museoon on myös lavastettu tilanne auto-onnettomuudesta, jossa palomies antaa ensiapua kolarin uhrille. Katto on jo leikattu auki ja uhrilla on happilaite kasvoillaan.

Kävimme myös paloasemalla, jossa sain tutustua kymmeniin palo- ja pelastusautoihin. Niitä on eri tarkoituksiin ja eri tavoin varustettuna.

Kuulin, että paloautoja ja niiden varusteita huolletaan tiuhaan: kaiken pitää olla valmiina ja kunnossa, kun hälytys tulee.

Yksi lukuisista paloautoista, joihin tutustuimme paloasemalla.

Integroitu hätäkeskus

Kuva:©Integrované bezpečnostní centrum.

Kävimme myös alueen hätäkeskuksessa (Integrované bezpečnostní centrum, IBC, Integrated Safety Centre), joka on perustettu vuonna 2011. Paikalla oli myös yksikön päällikkö.

Keskus on ainutlaatuinen paitsi Tšekissä, myös muualla Euroopassa. Keskuksessa toimii niin palo- ja pelastustoiminta ja kaksi poliisilaitosta, valtakunnallinen ja kaupungin. Se palvelee 1, 2 miljoonaa asukasta 5 500 nelikilometrin alueella ja välittää viestejä muutamassa sekunnissa yhteen 30 alueellisesta keskuksesta siten, että viive avun lähettämiseen on mahdollisimman lyhyt.

Emme käyneet itse hätäpuheluita vastaanottavassa tilassa, mutta sain katsoa toimintaa kokoushuoneesta, jonka suurista ikkunoista avautui näkymä toimintahuoneeseen. Hätäkeskuspäivystäjät ottivat vastaan puheluita ja välittivät ambulansseja, poliiseja ja paloautoja kohteisiin.

Ostravan pelastuslaitoksen erityistehtävät ovat liittyneet aikaisemmin hiilikaivoksiin. Tulipalo maan alla tiesi katastrofia. Kaivostoiminta Ostravassa päättyi vuonna 1994, mutta se tulee esiin kaupungilla monin tavoin. Kävin toisella retkellä myös itse maan alla kaivosmuseossa Landek Parkissa (The Mining Museum Landek Park).

Kuva:©Integrované bezpečnostní centrum.

Pyhä Florianus suojelee palomiehiä

Kansainvälistä palomiesten päivää ryhdyttiin viettämään työssään menehtyneiden palomiesten muistoksi sen jälkeen, kun viisi palomiestä kuoli maastopaloissa Australiassa vuonna 1999.

Muistopäiväksi valittiin toukokuun neljäs, joka on palomiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Florianuksen muistopäivä. Tämä noin vuonna 304 kuollut kristillinen pyhimys on myös nuohoojien ja saippuantekijöiden sekä Linzin ja Krakovan kaupunkien suojelija. Häntä kunnioitetaan laajalti Keski-Euroopassa.

Palomuseossa oli paikalla myös Pyhä Florianus. palomiesten suojeluspyhimys.

Suomessakin on palomuseoita

Jos haluat tutustua Suomessa palomuseoihin, niin niitä löytyy useasta kaupungista kuten Helsingissä, Hämeenlinnassa, Tampereella, Porissa, Kuusankoskella, Kokkolassa, Tammisaaressa, Kuopiossa ja Turussa.

Viimeksi mainittu ei ole nimeltään palomuseo, mutta keskuspaloaseman väestönsuojelutiloista löytyvässä Museotila Kellarissa on esillä vuonna 1869 perustetun Turun vakinaisen palokunnan käytössä ollutta kalustoa.

Ehkä joku näistä palomuseoista osuu kesälomamatkan varrelle – erityisesti lapsille nämä lienevät jännittäviä paikkoja.

Toisena vaihtoehtona on tutustua paloaseman toimintaan lauantaina 27.11.2021, jolloin järjestetään Päivä Paloasemalla -tapahtuma niin perinteiseen kuin virtuaaliseenkin tapaan, mikäli koronatilanne sen salli.

Normaali
Museo, Näyttely, Taiteilija

Täti Vihreä Turun taidemuseossa

Sigrid Schaumanin maalaukset Turun taidemuseossa tuovat kevään ja kesän kaivattuja värejä katsojan silmien eteen. Vihreää, violettia, vaaleanpunaista – eläköön valo ja värit. Etenkin vihreä hehkuu kauniina taideteoksissa.

Turun taidemuseossa on esillä vielä vajaan kuukauden ajan suosittu näyttely Sigrid Schaumanin taiteesta. Viimeinen näyttelypäivä on 23.5.2021.

Taidemaalari Sigrid Schaumanin (1877–1979) tuotannon ytimessä on kolorismi ja vuosien mittaan yhä näynomaisemmaksi muuttuva ilmaisu. Taidemuseon kuvauksen mukaan hän ”ammensi ranskalaisperäisestä modernismista ja värimaalauksesta suuntautuen erityisesti impressionismiin ja jälki-impressionismiin.”

Näyttelyssä on esillä 120 maalausta vuosilta 1903–1961. Teokset ovat peräisin lainattu 40 eri taholta ympäri Suomea, suuri osa yksityiskokoelmista.

Sigrid Schaumanin värisalkku.

Värit ja valo

Maalauksista nousee esiin voimakas vihreä väri. Sopisikohan ruohonvihreä kuvaamaan sävyä? Ehkä Sigridin eniten käyttämä vihreä on kuitenkin astetta vaaleampaa ja toki sävyjä on useita.

Mieleeni tulikin ruotsalaisen lastenkirjailija Elsa Beskowin luoma hahmo Täti Vihreä, joka on alkanut seikkailunsa vuonna 1918 julkaistussa kirjassa Tant Grön, tant Brun och tant Gredelin. Suomeksi se on ilmestynyt nimellä Täti Vihreä, täti Ruskea ja täti Sinipunainen vuonna 1973. En ollenkaan tunne tarinaa, mutta kirjan nimen tiedän.

Sigrid Schaumanille tärkeintä olivat värit ja valo. Hän maalasi eniten maisemia, erityisesti kulttuurimaisemia ja löysi mieluista ikuistettavaa jo nuorena aloitetuilta Italian ja Ranskan matkoilta. Teosten nimissä esiintyvät muun muassa Menton ja Vence Ranskan Rivieralla, Rooma ja Pohjois-Italia.

Sigrid Schauman: Maisema Ranskasta, 1946.
Öljy kovalevylle 33 x 41 cm. Amos Rex. Kuva: Stella Ojala.
Sigrid Schaumanin maalaus Villa Aurelia.
Sigrid Schauman: Villa Aurelia, 1953. Öljy / Olja / Oil, 31 x 35 cm. Villa Gyllenberg / Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö. Kuva: Matias Uusikylä / Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö.

Kotimaan maisemista taiteilija kelpuutti toisen maailmansodan aikoihin eräänlaisena korvikkeena Helsingin puistot ja puutarhat, jotka saivat osakseen etelämaalaisen värihehkun. Schaumanin suosimia paikkoja olivat Helsingin Kaupunginpuutarha ja Töölö.

Sigrid Schaumanin maaalaus Helsingin kaupunginpuutarhasta.
Sigrid Schauman: Helsingin kaupunginpuutarha, 1947.
Öljy kankaalle.
Mikkelin taidemuseo, Martti Airion kokoelma.
Kuva: Harri Heinonen.

Taidekriitikko ja yksinhuoltaja

Schauman oli syntyjään ukrainalainen, mutta vietti suuren osan lapsuudestaan Puolassa. Isä oli korkea-arvoinen upseeri, joka työskenteli eri puolilla Venäjää. Sigrid Schauman ei saanut perheeltään eikä muualta kannustusta eikä rahallista tukea. Lainojen avulla hän kuitenkin matkusti opiskelemaan muun muassa Kööpenhaminaan.

Sigrid Schauman vuonna 1904 taustallaan purjeveneitä.
Sigrid Schauman sai 1904 Suomen Taideyhdistykseltä lainan ja hän saattoi matkustaa Kööpenhaminaan opiskelemaan. Kuva Helsingistä tuolta ajalta. Kuva: Åbo Akademi.

Epäonnisesta rakkaussuhteesta syntyi Elisabeth-tytär; Sigrid Schauman jäi yksinhuoltajaksi. Hän toimi taidekriitikkona kahdessa ruotsinkielisessä päivälehdessä Helsingissä saadakseen elantonsa pienelle perheelleen. Taiteelle hän saattoi omistautua pääosin kesäisin.

Runsas myöhäistuotanto

Eläkkeelle jääminen 1940-luvun lopussa antoi Sigrid Schaumanille enemmän aikaa maalaamiseen. Taidemuseon näyttelyesittelyssä todetaan: ”Tuloksena oli hämmästyttävän intensiivinen ja runsas myöhäistuotanto, joka pitää valossa kylpevien maisemien ohella sisällään pelkistettyjä, lähes näynomaisia omakuvia, muotokuvia ja alastontutkielmia.”

Myöhäisempää työskentelyä vaikeutti näön heikkeneminen, jonka vuoksi myöhäiset teokset ovat hyvin suurpiirteisiä, vailla yksityiskohtia.

Hänen uransa taiteilijana kesti yli 70 vuotta. Lahjakkuuden lisäksi hänen salaisuutenaan oli peräänantamattomuus. Vielä lähes 72-vuotiaana hän lähti maalausmatkalle Etelä-Ranskaan ja vastasi ihmettelijöille: ”Täytyyhän sitä ajatella omaa kehitystään ja tulevaisuuttaan.” Tämä on hykerryttävän laittamattomasti sanottu ja aivan paikallaan. Hän maalasi vielä 90-vuotiaana ja eli 101-vuotiaaksi.

Taidehistorioitsija, taidekriitikko ja kuraattori Camilla Granbacka on kirjoittanut Sigrid Schaumanin elämäkerran, jonka nimenä on Taide ja tunteet. Se on ilmestynyt vuonna 2019 Parvs-kustantamosta.

Sigrid Schauman Söderlångvikissa.
Liki 84-vuotias Sigrid Schauman maalasi kesällä 1961 taidemesenaatti Amos Andersonin kesäasunnolla Kemiön Söderlångvikissa. Kuva: Huvudstadsbladet.

Kiitokset, Täti Vihreä, Sigrid Schauman, harmaata kevättalvea valaisseista kesäisistä sävyistä ja näkymistä.

Turun taidemuseo: Sigrid Schauman 11.2.–23.5.2021.

Turun taidemuseoon pääsee enintään 10 vierailijaa kerrallaan. Aika tulee varata ennakkoon museon sivuilla olevasta varauskalenterista. Vierailuajat alkavat tasatunnein ja kestävät 60 minuuttia siirtymineen. Jos haluat tutustua näyttelyyn kauemmin, voit varata kaksi perättäistä vierailuaikaa.

Kuvat ja kuvatekstit ensimmäistä lukuunottamatta Turun taidemuseon kuvapankista.

Normaali
Arkkitehtuuri, Kirja, Kirjailija, Museo, Tapahtuma, Teemapäivä

Juhlitaan kirjaa 23.4.2021

Kirja miehelle, ruusu naiselle. Näin vietetään Kirjan ja ruusun päivää 23.4. Päivä on myös kansainvälinen kirjan ja tekijänoikeuden päivä.

Kirja ja punainen ruusu
Kuva: Annie Spratt, Unsplash.

Perjantaina 23.4. vietetään Kirjan ja ruusun päivää. No, miten sitä voi viettää? Ajatuksena on ollut, että miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja. Kirjojen ystävänä ottaisin kuitenkin itse mieluummin kirjan, onhan siitä paljon kestävämpää iloa kuin nopeasti kuihtuvasta kukasta. Tai ehkä voisin saada molemmat?

Teemapäivän idea ei ole mikään hiljattain keksitty markkinointikikka. Ajatuksen takana on valencialainen kirjailija Vicente Clavel Andrés. Hänen alkuperäinen, vuonna 1925 esittämänsä juhlapäivä sijoittui lokakuuhun, mutta vuodesta 1930 päiväksi valikoitui nykyinen 23.4. Tuona päivänä vuonna 1616 kuoli kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijaa: Miguel de Cervantes sekä William Shakespeare.

Päivän vietto levisi yliopistokaupunkien kautta kaikkialle maailmaan. Päivä liitettiin myöhemmin myös Katalonian suojeluspyhimykseen Pyhään Yrjöön, jonka kuolinpäivä on myös 23. huhtikuuta.

Unesco eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö julisti Kirjan ja ruusun päivän kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. Järjestön mukaan ”Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina.”

Matkablogissa on syytä juhlia erityisesti matkakirjoja, koska ne voivat toimia matkustamisen korvikkeina. Jos ei itse juuri nyt pääse matkalle, voi tehdä nojatuolimatkan kirjailijan tuottaman tekstin siivin.

Kirjojen arkkitehtuuri

Seurasin verkossa Kirjan ja ruusun päivän etkoja, jonka teemana oli Kirjojen arkkitehtuuri, paikat ja maisemat. Tilaisuuden järjestäjänä olivat yhteistyössä Arkkitehtuurimuseo, Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo, Kustannusosakeyhtiö Otava ja Bookm-ark.fi.

Matkoilla ja arkkitehtuurilla on kosketusta sikäli, että matkoilla saamme tutustua paikalliseen arkkitehtuuriin. Toisaalta voi olla niinkin, että matkailija haluaa päästä näkemään tietyn kuuluisan rakennuksen, kuten vaikka Taj Mahalin Intiassa, Sagrada Famílian Espanjassa, Unescon maailmanperintökohteita taikka wau-arkkitehtuuria.

Kirjan ja ruusun päivän etkoilla juhlittiin uutta arkkitehtuurin tietokirjallisuutta ja kaunokirjoja, joissa paikan ja tilan merkitys korostuu. Illan panelisteina olivat tietokirjailijat apulaisprofessori Panu Savolainen ja professori emeritus Pekka Korvenmaa sekä kaunokirjailijat Sanna Puutonen ja Jyrki Erra. Vierailijoiden kanssa keskustelevat Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallinen johtaja Minna Castrén ja kirjakauppias, arkkitehtuurin teorian vanhempi lehtori Anni Vartola.

Tässä keskustelussa esiin tulleita kirjoja:

  • Juhana Lahti, Frans Autio (toim.): Kaikki ja ei mitään – arkkitehdit Kaija + Heikki Siren. Arkkitehtuurimuseo 2020.
  • Essi Rautiola (ed.): Finnish Architecture – Biennial Review 2020. Arkkitehtuurimuseo 2020.
  • Panu Savolainen: Matkaopas 1700-luvun Turkuun. Sammakko 2021.
  • Pekka Korvenmaa: Lars Sonck. Atlasart 2020.
  • Sanna Puutonen: Sydänmuuri. Otava 2021.
  • Jyrki Erra: Lyijynvalkoinen. Otava 20
  • Jyrki Erra: Kaunasin sivut. Otava 2012.
  • Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat. Otava 2015.
  • Markus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007.
  • Juhani Pallasmaa: Eläinten arkkitehtuuri. Suomen Rakennustaiteen Museo 1995.
  • Kjell Westö: Tritonus. Otava 2020.
  • Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet. Teos 2020.
Sydänmuuri-kirjan kansi
Sanna Puutonen voitti J.H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2018.
Lyijyvalkoinen-kirjan kansi
Jyrki Erran romaani Lyijyvalkoinen voitti Suomen Dekkariseura ry:n myöntämän Vuoden johtolanka -palkinnon 2021.

Kollektiivinen kirjalista arkkitehtuurikirjoista kaikkien lukijoiden iloksi löytyy täältä. Voit lisätä listaan oma arkkitehtuurikirjasuosikkisi lyhyen kuvauksen ja kuvan tai linkin kera. Voit myös kommentoida tai antaa oman arvosanasi muiden suosituksille.

Tulipa tässä mieleeni, että Arkkitehtuurimuseo voisi olla listalla, kun parempien aikojen koittaessa seuraavan kerran menen Helsinkiin. En ole siellä käynytkään. Museo avautuu jälleen 5.5.2021.

Kohtaamisia kirjakaupassa jatkuu 23.4.

Kustantamoiden, kirjakauppojen ja kirjailijoiden yhteishanke Kohtaamisia kirjakaupassa saa jatkoa. Se käynnistyy Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. Hanketta vietetään tänä vuonna tarjoamalla virtuaalisia kirjailijahaastatteluita ja hyviä lukuvinkkejä uutuuskirjoihin. Haastatteluita voivat järjestää sekä kirjakaupat että kustantamot ja kirjailijat. Sivusto täydentyy pitkin kevättä.

Vinkkejä kevään kirjaostoksiin

Jos kaipaat vinkkejä kirjaostoksiin, niin voit tutkia Kustantamoiden lukulahjavinkit kevään merkkipäiviin ja kesälomalle. Ne löytyvät tästä linkistä.

Lukuviikolla esittelin matkakirjoja, joten nekin kannattaa pitää mielessä.

Aiotko ostaa kirjan miehelle tai antaa ruusun naiselle – tai toisinpäin?

Kirja ja ruusu
Kuva: Thoa Ngo, Unsplash.
Normaali