Matkakohde, Tapahtuma, Teemavuosi

Juhliva Ahvenanmaa on loistava lomakohde

Ahvenanmaa lienee monen matkailukohteena tänä vuonna, kun suomalaiset suosivat vielä kotimaisia paikkoja. Ruotsinkielinen maakunta sopii tähän tarkoitukseen hyvin – siellä tulee olo kuin ulkomailla olisi jo toisen kotimaisen kielen vuoksi. Kokosin tämän postauksen loppuun luettelon omista Ahvenanmaa-aiheisista jutuistani vinkiksi matkalaisille.

Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaan maakunta juhlii koko vuoden ajan ainutlaatuista itsehallintoratkaisua, joka täyttää 100 vuotta 9. kesäkuuta 2022. Juhlinta aloitettiin jo tämän vuoden kesäkuun 9. päivänä. Vuoden teemoina ovat rauha, demokratia ja kestävä kehitys.
Juhlavuotemme on täynnä kulttuuria, merenkulkua, erilaisia ruokatapahtumia, urheilua, kansainvälisiä kohtaamisia, historiallisia saavutuksia ja paljon uskoa tulevaisuuteen. Käsittelemme aiheina niin kestävää kehitystä kuin rauhan rakentamistakin unohtamatta tietenkään, miten valmistaudumme tulevaisuuteen, kertoo Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlavuoden projektipäällikkö Tiina Björklund Ahvenanmaan maakuntahallituksesta.

Suomen itsehallintoalueeksi vuonna 1921

Ahvenanmaan rauhanomainen ratkaisu solmittiin Genevessä 24. kesäkuuta 1921, kun Kansainliitto päätti Ahvenanmaan kuuluvan Suomelle Ruotsin sijasta. Taustalla oli Venäjän keisarikunta kaatuminen ja Suomi itsenäistyminen vuonna 1917. Maakunta kuului Ruotsille ennen vuosien 1808–1809 sotaa, jonka seurauksena siitä tuli osa Venäjää.

Sopimuksessa Suomen valtio velvoitettiin takaamaan maakunnan asukkaille oikeudet ruotsin kieleen, kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin. Itsehallinto on menestyksekäs esimerkki kansainvälisestä konfliktin hallinnasta. Se ratkaisi aikoinaan haastavan tilanteen Suomen ja Ruotsin välillä. Ahvenanmaan esimerkkiä (“Ålandsexempel”) on hyödynnetty monissa kansainvälisissä kriiseissä. Ahvenanmaa on myös demilitarisoitu alue, jossa sotilaallinen läsnäolo on kielletty.

Helsingin kaupunki liputti Ahvenanmaan itsehallinnon vuosipäivänä 9. kesäkuuta 2021.

Ahvenanmaa-postauksia matkavinkkien etsijöille

Olen käynyt Ahvenanmaalla ensimmäisen kerran kuudennen luokan luokkaretkellä vuonna 1973 ja sen jälkeen erilaisten ryhmien kanssa ja myös yksin ja ystävien seurassa.

Ahvenanmaa-aiheisia postauksia tuoreimmista vanhempiin:

Ajelulla Ahvenanmaalla

Kulinaristin Ahvenanmaa

Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla

Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana

Laivalla korona-aikana

Maarianhaminan kirjallisuuspäivät 25–28.3.2021

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo

Hildan puutalot lehmusten kaupungissa

Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa

Maarianhamina – Mariehamn (valokuvia)

Normaali
Kirkko, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Ravintola, Taiteilija

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.
Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.
Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.
Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.
Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.
Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.
Normaali
Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”ObiMarquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.

Normaali
Luonto, Matkakertomus, Matkakohde

Aatamin ja Eevan jäljillä Ahvenanmaalla

Seljakämmekkä tunnetaan ruotsiksi nimellä Adam och Eva. Tämä rauhoitettu laji kasvaa lähinnä saaristossa. Toukokuinen Ahvenanmaan matkamme oli sopiva ajankohta etsiä kasvia luonnosta. Tämä postaus juhlistaa omalta osaltani tänään 20.6. vietettävää Luonnonkukkien päivää.

Seljäkämmeköiden ja kevätesikoiden kirjomaa lehdesniittyä Nåtössä.
Seljakämmekkä kukkii sekä purppuranpunaisena että kellanvaaleana.

Yhtenä matkan tavoitteenani oli löytää muualla Suomessa harvinaisen ja maassamme rauhoitetun orkidealajin, seljakämmekän kukintoja (Dactylorhiza sambucina). Kasvia esiintyy suuressa osassa Eurooppaa, mutta Suomessa vain lähinnä Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Se kukkii touko-kesäkuussa sekä kellanvalkoisena että purppuranpunaisena.

Tietooni seljakämmekkä tuli viimekesäisellä Houtskarin lomallani, sillä se on Houtskärin pitäjänkukka. Se esiintyy myös paikkakunnan kirkon alttaritaulussa. Taidemaalari Viktor Westerholmin vuonna 1887 maalaama taulu kuvaa Kristusta Getsemanessa. Oivaltavana yksityiskohtana maalauksessa on Houtskärin pitäjänkukka Adam och Eva (Dactylorhiza sambucina) eli seljakämmekkä. En olisi osannut sitä tunnistaa, mutta seurakuntamuusikko Ulla-Maija Söderlund mainitsi asian.

Alttaritaulu, Kristus Getsemanessa
Viktor Westerholm on maalannut vaalean seljakämmekän Getsemanen puutarhaan.

Nåtön rehevä lehdesniitty

Kävimme torstaina heti matkamme alkuvaiheessa turisti-infossa saamassa vinkkejä lyhyeen vierailuumme. Olin jo ennen lähtöä tiedustellut paria asiaa, mutta nyt saimme runsaasti neuvoja, karttoja ja esitteitä. Seljakämmeköiden löytämiseksi meille neuvottiin Nåtön luontopolku. Se sijaitsee Lemlandissa ja on pituudeltaan 2–3,3 km.

Aluetta kuvaillaan näin: ”Nåtö on lehdesniitty, joka on Ahvenanmaan luontotyypeistä lajirikkain. Lehdesniityt olivat vielä 1800-luvulla luonnollinen osa ahvenanmaalaista kulttuurimaisemaa. Luontopolun varrella on lehdestettyjä laidunhakoja, värikkäitä kukkaniittyjä kämmekkäkasveineen, vehreitä pähkinäpensaslehtoja ja rantaniittyjä. Heinäkuussa niityt niitetään perinteisellä tavalla. Alueella on rikas linnusto. Täällä pesii myös Suomessa melko harvinainen pähkinähakki sekä ontoissa puissa pesiviä lintulajeja.”

Lehdestäminen lienee monelle kaupunkilaiselle – minullekin vieras sana. Wikipediassa asia on määritelty näin: ”Lehdestys on perinteisessä karjataloudessa tavallisesti puita latvomalla harjoitettua karjan, kuten lehmien, lampaiden ja vuohien, talviravinnon keruuta leikkaamalla ja kuivattamalla lehteviä versoja ja oksia kasvavista puista lehdeskimpuiksi eli kerpuiksi.”

Valkovuokot, kevätesikot ja seljakämmekät kukassa

Nåton luontopolulla saattoi ihailla niin seljakämmeköiden kuin kevätesikoidenkin kukintaa.

Polku löytyi helposti ja ihan sen alussa hiukan kuivalta kallioalueelta löytyivät ensimmäiset punaiset seljakämmekät. Syvemmälle lehtomaiseen maastoon mentäessä löytyi rehevämpää kasvillisuutta kevätesikoineen, valkovuokkoineen ja seljakämmeköineen; valkoinenkin versio löytyi.

Siellä täällä maassa näkyi mustia, pitkiä pökäleitä – jonkun eläimen jätöksiä. Ne kyllä liikkuivat, joten tarkemmin niitä katsoessa tunnistin ne etanoiksi. Verkosta löydetty kuvaus sopisi mustasiruetanoihin.

Myöhemmin löysimme kämmeköitä vielä Bomarsundin linnoituksen läheltä. Siellä ne ovat helpommassa paikassa kuin Nåtössä, vaikkei sitäkään ollut erityisen vaikeaa löytää.

Seljakämmekkä kukkii touko-kesäkuussa, joten vielä voi olla mahdollisuuksia nähdä sitä luonnossa, jos matkasi suuntautuu Ahvenanmaalle.

Nåtössö kasvoi paljon myös valkovuokkoja.

Seljakämmekkä on luokiteltu vaarantuneeksi

Seljakämmekkä on koko maassa rauhoitettu laji, jonka elinympäristöä ovat kuivat niityt, kedot ja nummet sekä hakamaat, lehdesniityt ja metsälaitumet. Se on luokiteltu ympäristöministeriön Punaisessa kirjassa vaarantuneeksi lajiksi, koska yksilöiden määrä on vähentynyt merkittävästi.

Punainen kirja 2019 on Suomessa järjestyksessään kolmas lajien uhanalaisuusarviointi. Tarkastelluista 22 418 lajista 2 667 eli 11,9 % arvioitiin uhanalaisiksi. Uhanalaisuuden luokitukset ovat äärimmäisen uhanalaiset, erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet lajit.

Seljakämmekän uhanalaisuuteen johtaneista syistä mainitaan avoimien alueiden sulkeutuminen, metsien puulajisuhteiden muutokset sekä rakentaminen.

Toivottavasti seljakämmekkä säilyy osana saariston luontoa. Kaunis ja ylväs kasvi.
Normaali
H niin kuin hotelli, Kaupunki, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde

Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana

Hotelli Pommern tarjosi meille sopivan majapaikan toukokuisella lyhyellä matkallamme.

Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Hotelli Pommern on majoittanut matkailijoita 1960-luvun lopusta lähtien. Se palveli meitä kahden vuorokauden ajan lyhyellä Ahvenenmaan visiitillämme.

Uusittu hotelli

Hotellin peruskorjaus on valmistunut vuonna 2015. Sekä oleskelutilat että huone vaikuttivat kuitenkin uudemmilta kuin kuusi vuotta sitten tehdyiltä. Hotellissa on nyt 95 korkeatasoista huonetta, avara lounge, viinibaari sekä Kvarter 5 ravintola.

Hotellin esittelysivulla todetaan: ”Huoneiden sisustuksessa yhdistyvät modernin tyylikäs toiminnallisuus ja viihtyisyys.” Se olikin totta, mutta toisaalta väritys oli hiukan masentavan beigesävyinen pintamateriaaleja, vuoteita ja verhoja myöten.

Hotellista löytyy perheille huoneita, joista osa on Muumi-teemaisia.

Olimme hotellissa hiukan ennen virallista huoneenluovutusaikaa, mutta saimme kuitenkin omamme neljännestä kerroksesta.

Sinänsä kekseliäs ratkaisu oli kaappiin integroitu lisävuode, joka tarjosi kapean laskutason, mutta oli otettavissa käyttöön. Vuoteiden vieressä oli kätevät lokeroyöpöydät ja kunnon lukulamput. Oleskeluun oli kaksi nojatuolia ja pieni pöytä.

Pieniä mukavuustekijöitä: lukuvalo ja yöpöytä. Vasemmalla kuvan ulkopuolella on seinälle nostettu lisävuode.

Kvarter 5 -ravintola palvelee aamuin illoin

Buffetaamiainen oli tarjolla Kvarter 5 -ravintolassa. Tarjolla oli riittävän monipuolinen valikoima syötävää ja juotavaa. Haudutettua teetä sai valitsemalla irtoteetä teepalloon. Harvassa ravintolassa on valmiina haudutettua teetä valmiina. Käytimme hotellin ravintolapalveluja vain aamiaisilla.

Kvarter 5 -ravintolasta todetaan: ”Keittiömestari Peter Norellin keittiöfilosofia perustuu pitkälti paikallisiin raaka-aineisiin aasialaisin vivahtein, sekä kastikkeiden ja liemipohjien valmistamiseen alusta saakka.” Ruokatarjonnassa otetaan huomioon satokauden vaihtelut ja tarjolla on sekä perinteisiä à la carte -annoksia että viinibaarin pikkuannoksia.

Joutsen-merkitty hotelli ja ravintola

Sekä hotelli Pommern että sen Kvarter5 -ravintola ovat Joutsen-merkittyjä. Tämä tarkoittaa, että hotelli tai ravintola ottaa ympäristön kokonaisvaltaisesti huomioon ja täyttää Joutsenmerkin tiukat vaatimukset muun muassa jätemäärien, energian- ja vedenkulutuksen, kemiallisten aineiden käytön suhteen. Ravintola puolestaan noudattaa raaka-aineiden hankintaa ja käyttöä koskevia tiukkoja ympäristövaatimuksia, siellä on aina tarjolla kasvisruokaa ja se käyttää runsaasti luomua, vastuullisia kaloja ja tuntee aina pääraaka-aineidensa alkuperän.

Maskeja käytettiin liikuttaessa salissa ja muutoinkin koronan karkotustoimet oli huomioitu. Hotellin sauna ei ollut käytössä.

Kätevästi keskustassa

Hotelli tarjosi sopivan tukikohdan. Sijainti keskustassa oli kätevä ja autolle löytyi pihalta maksuton parkkipaikka.

Ålandhotelsilla on kolme hotellia Maarianhaminassa – Hotelli Pommern, Hotelli Savoy ja Hotelli Adlon, joista viimeksi mainittu sijaitsee lähellä satamaa.

Ahvenanmaan punainen graniitti sävyttää teitä. Näitä huristelimme ristiin rastiin yhden päivän aikana.

Normaali
Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Laivalla korona-aikana

Olihan siinä jotain erilaista – matkustaa laivalla pandemia-aikana maskien ja käsidesin siivittämänä. Oma hytti oli mukava turvapaikka.

Mieheni totesi yhtenä toukokuisena päivänä, että olisipa kiva olla laivalla. Hän on merimatkojen ystävä, minä en niinkään. Mutta kun on ollut yli vuoden kotoilemassa ja etäilemässä, niin olisihan se mukavaa olla tosiaan jossain muualla kuin kodin seinien sisäpuolella.

Maarianhamina ja Ahvenanmaa olivat olleet jo mielessäni aiemmin keväällä. Niinpä järjestimme itsellemme kolmen päivän loman viikonlopun yhteyteen, jossa yhdistyi mieheni toivoma laivamatka ja mieleiseni matkakohde.

Turusta Maarianhaminaan Amorellalla

Matkan suunnittelimme niin, että lähtö Turusta, kotisatamasta, oli torstain aamulaivalla eli Viking Linen M/S Amorellalla klo 8.45, yöpyminen hotelli Pommernissa Maarianhaminan keskustassa ja paluu lauantaina saman laivayhtiön M/S Viking Gracella iltapäivällä klo 14.15.

Kun aikaa oli noin vähän, käytännössä iltapäivä, yksi kokonainen päivä ja aamupäivä, niin ajattelin ensin, että keskitymme vain Maarianhaminaan. Matkakumppani ei ollut koskaan ajanut autoa laivaan, joten sen kuten myös pyörän ottaminen mukaan kiinnostivat häntä. Molemmat kulkupelit olisi tietysti voinut vuokrata paikan päältä, mutta nyt ne otettiin mukaan.

Matkavarausta tehdessämme valitsimme siis myös autopaikan, ikkunalliset hytit molemmille matkoille (A4 Seaside Standard ja Seaside Four), menomatkalle meriaamiaisen ja paluumatkalle aterioinnin Ciao Frank´s -ravintolassa. Buffetillallinen ei ollut varattavissa koronatilanteen vuoksi.

Menimme hyvissä ajoin autoille opastettuun paikkaan. Lähtöselvitys sujui ripeästi. Sitten vain opastuksen mukaan sisälle laivaan, jossa piti parkkeerata aika tiiviisti.

Näin lyhyellä matkalla olisi hyvin pärjännyt ilman hyttiäkin, mutta se oli mukavuustekijä. Laivan yleisissä tiloissa piti käyttää maskia, joten hytti tarjosi mahdollisuuden hengittää vapaasti. Ja olihan siellä nautinnollista oikaista itsensä pitkäkseen.

Oli mukavaa mennä vaihteeksi valmiiseen pöytään. Ruokailua varatessa oli pitänyt valita kattausaika. Ravintolasalissa oli jonkin verran ihmisiä, mutta ei kuitenkaan ruuhkaa. Valitsimme pöydän läheltä ikkunaa aivan keulasta.

Olimme valinneet tavallisen aamiaisen kalliimman premium-vaihtoehdon sijaan. Se oli ehkä valikoimaltaan suppeampi kuin normaalisti, mutta valinnanvaraa oli kuitenkin riittävästi. Ruoka otettiin omilla ottimilla ja maskeja pidettiin liikuttaessa salissa. Käsidesiäkin oli tarjolla siellä täällä.

Aamiaisen jälkeen aika kului kannella maisemia kuvaten, pistäytymisellä tax free -myymälässä ja suuri osa hytissä leväten.

Laivalla oli ihmisiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Juttelimme hetken laivan työntekijän kanssa ja hänen mukaansa matkustajia oli noin 300, kun laivan mahtuisi noin 2 500 henkilöä.

Maarianhaminassa olimme klo 14.10 maissa. Vuorossa oli suunnistaminen autokannella, sieltä oman ajoneuvon löytäminen ja ajaminen ramppia alas satamaan.

Hotellivarauksen tein suoraan Ålands Hotels -sivuilta, koska siellä hinta oli edullisempi kuin Viking Linen kautta. Katsoin hintoja myös parilta matkavaraussivustolta.

Maarianhaminasta Turkuun M/S Gracella

Paluuaika oli lauantaina iltapäivällä. Nyt vuorossa oli M/S Grace, joka on itselleni mieluisin laiva.

Illallisen olimme varanneet paikat Ciao Frank´s -ravintolan buffettiin, jossa oli tarjolla italialaisherkkuja antipastoista jälkiruokaan. Alkuun mozzarellasalaattia ja leikkeleitä ja lämpimänä ruokana oli tarjolla pizzaa, pastaa ja osso buccoa. Jälkiruokapöytään oli katettu muun muassa tiramisua ja sitruuna-marenkikakkua.

Sää oli aurinkoinen, mutta jossain vaiheessa merimaisema meni tukkoon vankan sumun vuoksi. Se näytti kummalliselta, mutta laivan henkilökunnan jäsenen mukaan ilmiö on tavallinen.

Laivalla osa väestä katseli Suomi-Yhdysvallat-jääkiekkopeliä aiemmin tanssisalina toimineessa tilassa isolta näytöltä, osa nautti keulan istuimilla auringonpaisteesta, kuten minäkin jonkun aikaa. Hytti tarjosi rauhallisen paikan tälläkin matkalla.

Turkuun saavuimme noin 20.30 ja ehdimme sopivasti kotikatsomoon seuraamaan Euroviisuja.

Normaali
Kaupunki, Matka, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Näyttely, Pukeutuminen ja muoti, Taiteilija, Tapahtuma

Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Matka, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Messut, Tapahtuma

Matkamessuilta mukaan tarttunutta I

Kuva: © Matkamessut.

Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus – Matka 2020

Tämän vuoden Matkamessuilla esillä olivat niin vastuullisuus, Viro, maata pitkin matkustaminen kuin monet houkuttelevat matkakohteet ympäri maailman.

Matkailusta innostuneen yksi vuoden kohokohdista, Matkamessut, olivat ja menivät. Mukana oli 1 000 matkanjärjestäjää ja matkailualan yrittäjää 90 eri maasta.

Olin varautunut olemaan messuilla tunnelmien ja jaksamisen mukaan jopa neljä päivää, torstain 16.1. ammattilaispäivästä sunnuntaihin saakka. Nyt kävi niin, että jotenkin innostus ei noussut ensimmäisenä päivänä. Se ei tokikaan ollut messujen vika, ehkä omassa mielialassani oli jotain nuivaa.

Toisena päivänä, perjantaina, pääsin jo hiukan paremmin vauhtiin. Turnauskestävyys kuitenkin petti ja olin messuilla vain kaksi päivää, tosin aika tiiviisti ne molemmat. Mutta nyt kun kirjoitan tästä aiheesta, juttua riittää. Teen siis kaksi postausta, osat I ja II.

Aamiaisella ympäri maailman

Torstai alkoi tuttuun tapaan Destination Breakfastilla, jossa toimittajilla ja bloggaajilla on mahdollisuus tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Mukana oli kotimaisten kohteiden lisäksi 33 maan väkeä Valko-Venäjältä Madagaskariin ja Malediiveilta Ugandaan.

Tänä vuonna en jäänyt tutkimaan pitkäksi aikaa eksoottisten maiden ständeja ja osastoja, sillä reissusuunnitelmat kohdistuvat pääosin lähimatkailuun ja mahdollisesti pariin eurooppalaiseen kohteeseen.

Juttelin muun muassa Romanian, Italian ja Viron edustajien kanssa ja otin muutaman esitteen mukaan. Romaniassa olisi tarjolla muun muassa Bucharestin nähtävyyksiä, Transilvanian kiertomatkaa Branin linnoineen Brasovin alueella. Linna on romanialainen kansallismonumentti ja maamerkki. Sitä markkinoidaan irlantilaisen kirjailija Bram Stokerin luoman kreivi Draculan linnana.

Italian edustaja vinkkasi Sisilian kysymykseeni liittyen, että löytäisin maan messuosastolta saarta tuntevia henkilöitä. Tapasinkin heidät myöhemmin ja sain heidän yhteystietonsa. Suunnittelen sinne matkaa maaliskuussa.

Viro messujen partnerimaana

Viron edustajan kanssa otin puheeksi viimekesäisen käyntini Pärnussa ja sen upeilla hiekkarannoilla. Hän vinkkasi, että Narvan edustalta löytyy vielä mahtavammat sannat Narva-Jõesuun kylpyläkaupungista, joka sijaitsee Koillis-Virossa Itä-Virumaan maakunnassa. Mäntymetsän reunustama hienohiekkainen ranta on kuulemma pisin koko Virossa: 7,5 kilometriä Suomenlahden etelärantaa.

Viro oli muutoinkin hyvin esillä messuilla, sillä se oli Matkamessujen partnerimaa. Keräsin lukuisilta osastoilta esitteitä mahdollisia tulevia matkoja varten.

Kohteenahan Viro on oivallinen: lähellä, monipuolinen ja edullinen. Olen käynyt siellä Tallinnan lisäksi myös monilla Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien järjestämillä bussimatkoilla ja aina on löytynyt uutta katseltavaa ja koettavaa.

Ainutlaatuinen saaristo

Suomen saaristolla oli messuilla tuttuun tapaan iso osasto. Sieltä saattoi bongata niin raumalaisen pitsinnyplääjän kuin naantalilaisia sukankutojia. Ihastelin hetken aikaa käsityön taitajia ja otin mukaani Rauman pitsiviikkojen ohjelman.

Tänä vuonna on juhlan aika, sillä Rauman pitsiviikkoa vietetään 50. kerran 18.–26.7. Esitteen mukaan ”juhlavuoden ohjelma on ainutlaatuinen kokonaisuus perinteitä, paikalliskulttuuria ja modernia festivaalitarjontaa”. Mustan pitsin yötä vietetään elävän musiikin ja katutaiteen siivittämänä perjantaina 24.7.2020. Asu on vapaa, kunhan se on mustaa pitsiä.

Viikon aikana pääsee tutustumaan myös yli 40 yksityiseen pihaan Vanhassa Raumassa. Talojen omistajat kertovat pihapiirinsä historiasta sekä siitä, millaista on asua Unescon maailmanperintökohteessa.

Näin syntyy perinteinen raumalainen pitsi.

Seilin infopisteelläkin kävin juttelemassa. Houkuttaisi viettää viikon retriitti Seilin saarella joskus kevättalven tai keväänkin aikana.

Mukana oli luonnollisesti myös Ahvenanmaa, joka on myös viehättävä käyntikohde. Ja mukana oli tietysti Turun saariston kuntia ja itse Suomen kulttuurin kehto, Turku.

Perinnemestari kertoo menneen maailman matkakohteista

Juttelin tovin myös Perinnemestarin osastolla päivystäneen Jaana Rinteen kanssa. Hän ja miehensä Hannu Rinne rakastavat vanhoja taloja ja ovat kunnostaneet Kiviniemen kartanon Pyhtäällä. Työ antoi heille uuden ammatin: he jakavat tietojaan Perinnemestari-kirjoissaan, verkkosivullaan ja Ylen aikoinaan esittämässä 10-osaisessa televisiosarjassa.

Perinnemestarin Matka-sivulle Rinteet kokoavat kaikki Suomen mielenkiintoiset matkakohteet, jotka liittyvät vanhoihin paikkoihin ja rakennuksiin. Mukana ovat huolella valitut ravintolat, museot, yöpymispaikat, pursiseurat, näkötornit ja muut lumoavat matkakohteet. Sivustolta löytyvät myös yllättävät ja pienet kohteet, joita ei mainita muissa matkaoppaissa –kuten kesäkahvilat ja yhden huoneen majatalot.

Palvelu on vielä demokäytössä, mutta kerättävänä on kohteita matkailukesää 2020 varten.

Perinnemestarin Matka -sivusto tekee kulttuurimatkailun helpoksi kokoamalla mielenkiintoiset kohteet yhteen osoitteeseen.

Onnenpyöriä ja tarjouksia

Messuilla oli silmiinpistävää, että osastojen kiinnostavuutta yritettiin varmistaa erilaisin tarjouksin, arvonnoin ja kilpailuin. Tallink Siljan osasto keräsi pitkät jonot onnenpyörällään, liekö ollut hyvät palkinnot. Sooloiluja-blogin ja Facebookin Tallinnatärppien ”äiti” Henna Mikkilä oli myös paikalla jakamassa vinkkejä. Kävin moikkaamassa, kun ollaan somesta tuttuja.

Vähän jäi askarruttamaan, olisiko voitto osunut kohdalleni Turkish Airlinesin osastolla. Jätin lappuni arvontaan, mutta voittajan olisi pitänyt olla paikalla tiettyyn aikaan ja sen unohdin.

Ämpäreitä ei messuilla tänä vuonna jaettu omien havaintojeni mukaan.

Tapaamisia ja kohtaamisia

Parasta messuantia olikin ihmisten tapaaminen niin osastoilla kuin pressihuoneessakin sovitusti tai yllättäen: bloggaaja- ja tiedetoimittajatuttuja sekä näytteilleasettajien edustajia.

Italian osastolla tapasin kaksi naista Sisiliasta. He edustivat Ulisse-matkanjärjestäjää. Sain heidän yhteystietonsa mahdollisten tiedustelujen varalta sekä saaren kartan. Maaliskuisessa TBEX-konferenssimatkassa on vielä paljon järjesteltävää.

Yksi sovituista tapaamisesta oli OrdOdlaren-blogin Märthan kanssa. Ostin häneltä Loviisassa viime kesänä pari pientä purkillista maukasta appelsiini-chilimarmeladia, jota Märtha tekee yhdessä miehensä Berntin kanssa Baccatum´s-tuotemerkillä. Se oli niin hyvää, että marmeladi loppui nopeasti. Tilasin viisi purkillista ja sain ne messuille. Käytän marmeladia hiukan erikoisella tavalla: koristelen ohuella nauhalla aamuviilini. Se antaa mukavan kirpakan säväyksen.

Baccatum´sin Hot orange -marmeladi on kirpeää ja makeaa.

Yksi hilpeistä kohtaamisista oli tiedetoimittajista tutun Osmo Pekosen kanssa. Hän on tutkija ja tietokirjailija, kahden oppiaineen tohtorismies ja tripladosentti erityisaloinaan elämäkerrat, esseistiikka, historia, kirjallisuustiede, matematiikka ja matkakirjallisuus. Osmolla on aina hauskat jutut. Pysähdyimme tarinoimaan, mutta kun juttu vain jatkui, valtasimme lähellä olleen lähes tyhjän osaston ja sen kaksi tuolia.

Tämän monitoimimiehen voi tavata luennoitsijavieraana Cristina Linesin toukokuisella Seinen risteilyllä. Hän kertoo matkan aikana muun muassa Notre Damen vuosisadoista sekä 1700-luvulla eläneestä kreivi Gustav Philip Creutzista, suomalaismiehestä Versaillesin hovissa ja tähdestä Pariisin seuraelämässä. Turun akatemiassa opiskellut Creutz oli paitsi kansliapresidentti ja diplomaatti, myös runoilija.

Lisää messuasiaa ja vinkkejä myöhemmin julkaistavassa Matkamessuilta mukaan tarttunutta II -postauksessa.

⁎ Sain Matkamessulta bloggaajapassin ja kolme pääsylippua arvottavaksi.

Normaali
Luonto, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuvaus

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Normaali

Matkakertomus, Matkakohde, Tapahtuma, Valokuva

Sinisiä ja valkoisia kuvia ‒ onnea 100-vuotiaalle Suomelle

Galleria