Kirja, Kulkuneuvot, Lainattua

Rouva McGillicuddy asemalaiturilla

Laiturilla numero 1 ei ollut sillä hetkellä liiemmälti väkeä, koska juna oli juuri lähtenyt, mutta laiturin takana ei kenenkään maalla ryntäili tungeksiva ihmisjoukko samanaikaisesti moneen suuntaan, kulki edestakaisin maanalaisen, matkatavaroiden säilytyspaikan, teehuoneiden ja tiedonantotoimistojen ovista, poikkeili ilmoitustauluille ja puikahteli kahdesta aukosta ‒ Saapuvat junat ja Lähtevät junat ‒ ulkopuoliseen maailmaan.

Rouva McGillicuddy ja hänen pakettinsa heilahtelivat sinne tänne, mutta hän saapui lopulta laiturin numero 3 portille ja laski yhden paketin jalkojensa juureen etsiäkseen käsilaukustaan matkalippua, joka oikeuttaisi hänet astumaan portilla seisovan tuimannäköisen virkapukuisen vartijan ohi laiturille.

Sillä hetkellä muuan ääni, käheä, mutta hienostunut, puhkesi puhumaan hänen päänsä yläpuolella.
‒ Juna, joka seisoo laiturissa 3, ääni tiedotti hänelle, ‒ lähtee 16.50 Brackhamptoniin, Milchesteriin, Waverstoniin, Carvilliin, Junctioniin ja Roxeteriin, pääteasemana Chadmouth. Brackhamptoniin ja Milchesteriin matkustavia pyydetään sijoittumaan junan loppupäähän.

Kysymys: Mistä Agatha Christien kirjoittamasta kirjasta lainaus on peräisin?

Tähän arvoitukseen innoitti VI kansainvälinen Agatha Christie -festivaali Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla, 6.‒12.11.2017. Pez Azur -hotellini kirjahyllystä löysin kaksi suomenkielistä tämän dekkarikuningattaren kirjaa. Toisesta nappasin tuon sitaatin.

Mainokset
Normaali
Kirja, Matkakirja, Matkaopas

Turku ‒ kaupunkiopas on Vuoden matkakirja 2017

Matkailulehti Mondo on valinnut Vuoden matkakirjaksi 2017 Helena Kulmalan, Rauno Lahtisen ja Aleks Talven teoksen Turku kaupunkiopas.

‒ Tämän kirjan kanssa tekee mieli lähteä Turkuun. Opaskirja auttaa löytämään tutusta kaupungista uutta koettavaa ja on tyyliltään rennon hauska. Tällaisia kirjoja lisää Suomen kaupungeista, perustelee raati valintaansa.

Kirjan kustantaja on turkulainen Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Kirjan saa nyt edullisesti Sammakon verkkokaupasta hintaan 10 euroa.

Mondo jakoi Vuoden matkakirja -palkinnon nyt 15. kerran Helsingin kirjamessuilla.

Rennon hauska kaupunkiopas valittiin Vuoden matkakirjaksi.

Kunniamaininnat Lappi- ja Italia-aiheisille kirjoille

Mondo jakoi myös kaksi kunniamainintaa.

Toinen kunniamaininnalla palkittu on Hanna Apajalahden teos Kulttuurimatkailijan Lappi. Kirjan kustantaja on Into Kustannus.
Lapista on kirjoitettu paljon matkakirjallisuutta, mutta Kulttuurimatkailijan Lappi nostaa ansiokkaasti esiin paikallista kulttuuria saamelaiskulttuureista taiteeseen. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa tutustua Lappiin pintaa syvemmältä, kerrotaan perustelussa.

Tammen kustantama Ella Kannisen ruokakirja Ella – Kotona Italiassa sai toisen kunniamaininnan.
‒ Kotona Italiassa tarjoaa hersyvän matkan italialaiseen keittiöön ja samalla kulttuuriin. Kirja on hyvä esimerkki siitä, että keittokirjakin voi olla matkakirjallisuutta – onhan ruoka jokaisen kulttuurin keskiössä. Tämän teoksen parissa viihtyy ja Italian eri alueiden ruokaperinteitä esittelevistä osuuksista on varmasti hyötyä seuraavalla matkalla, sanoo raati.

Näitä kunniamaininnalla palkittuja kirjoja en ole vielä lukenut, mutta Turku ‒ kaupunkioppaasta olen kirjoittanut jo aiemmin.

 

Normaali
Kirja, Matkaopas, Matkustaminen

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripersoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.

Normaali
Kirja, Matkakohde, Tutkimus

Hyggeä Tanskasta

Jos voisit lähteä onnen maahan, niin mihin suuntaisit? Mistä lähtisit etsimään? Entä voisitko lisätä elämääsi onnellisuutta matkustamatta minnekään? Vastaus löytyy Tanskasta: hygge.

denmark-1487004_960_720

Tanska, onnellisuuden pieni, suuri maa. Kuva: Pixabay.

Matka Onnelaan ei ole kovin pitkä, sillä tutkimuksen mukaan Tanska on maailman onnellisin maa. Asiaa on selvittänyt YK:n perustama kestävän kehityksen tutkijaryhmä SDSN (Sustainable Development Solutions Network) ja Columbian yliopiston Earth Institute. World Happiness Report 2016 -raportti julkaistiin maaliskuussa.

Selvityksessä käytettyjä onnellisuuden mittareina olivat bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, tunne vapaudesta tehdä elämänvalintoja, vapaus korruptiosta, anteliaisuus sekä se, onko henkilöllä joku tukemassa vaikeina aikoina.

Suomi ja ylipäänsä Pohjoismaat pärjäsivät tässä kisassa hyvin, sillä ne kaikki ovat kymmenen parhaiten sijoittuneen maan joukossa. Suomi oli viides ja Ruotsi kymmenes. Yhdysvallat löytyy listalta sijalta 13. Britannia on 23., Ranska 32. ja Italia 50.

Onnellisimmat maat 2016

1. Tanska
2. Sveitsi
3. Islanti
4. Norja
5. Suomi
6. Kanada
7. Uusi-Seelanti
8. Hollanti
9. Australia
10. Ruotsi

Lähde: World Happiness Report 2016.

Hyggeä elämään

cover-jpg-rendition-460-707

Meik Viking: The Little Book of Hygge ‒ The Danish Way to Live Well. Penguin Life. 2016.

Jos nyt et lähiaikoina pääse kokemaan onnellisimman maan ilmapiiriä, niin voisitko oppia jotain tanskalaisilta? Voisimmeko jotenkin soveltaa arkeemme heidän elämäntapaansa matkustamatta minnekään?

Vastaus on hygge. Sitä on ehkä vaikea kääntää suomeksi, mutta se liittyy kodikkuuteen, viihtyisyyteen ja pienistä asioista nauttimiseen. Hygge-kirjoja tarjolla jo lukuisia ja monet aikakauslehdet ovat käsitelleet sitä artikkeleissaan.

Löysin viime viikolla Akateemisen kirjakaupan hyllystä Meik Vikingin kirjan The Little Book of Hygge ‒ The Danish Way to Live Well.

Kirjoittaja lienee hyvin asiaan perehtynyt, sillä hän on Kööpenhaminassa toimivan onnellisuutta tutkivan The Happiness Reseach Instituten toimitusjohtaja. Meik Viking on tutkinut vuosia tanskalaista elämäntyyliä.

Kirjaa on siteerattu myös Ylen tekemässä artikkelissa, joka on otsikoitu Apua kaamokseen maailman onnellisimmilta – hygge-trendi antaa luvan jäädä sohvannurkkaan. Jutun mukaan hyggeily voisi auttaa meitä vuoden pimeimmän ajan keskellä vaeltavia.

Hyggeä on ehkä vaikea kääntää, mutta sen voi tuntea. Se liittyy mukaviin, rentoihin hetkiin joko yksin ja varsinkin ystävien kesken. Hyggeen liittyvät kynttilät ja yleensäkin valaistus tunnelman luojana. Muita hyggen ominaisuuksia ovat läsnäolo (ilman älylaitteita), nautinto, tasa-arvoisuus, kiitollisuus, harmonia, mukavuus ja rentous, rauha, yhdessäolo ja turvallinen olo.

Tuli

Tulen katseleminen ja sen lämmöstä nauttiminen lisää hyggeä elämään.

Meik Viking muistuttaa kirjassaan, että parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Hidas, yksinkertainen ja vaatimaton elämä on hyggeä ‒ kuluneet villasukat, kupillinen teetä ja kotiruoka. Shampanja, osterit ja luksustuotteet ovat jotain muuta.

Vikingin kymmenen kohdan hyggelistassa ovat

  1. lautapelit
  2. nyyttikestit
  3. televisioillat ystävien kanssa
  4. naapureiden kanssa yhteinen vaihtokirjahylly rappukäytävässä
  5. petankkipelit puistossa
  6. takkatuli tai nuotio
  7. ulkoilmaelokuvat
  8. Siivouspäivät tai muu tavaroiden vaihto
  9. pulkkamäki ja
  10. kaikenlaiset pelit.

Kööpenhaminan hyggepaikkoja

Koska Meik Viking on Kööpenhaminasta ja tämä on matkablogi, poimin tähän vielä hänen vinkkinsä hyggemäisiin paikkoihin maailman onnellisimman maan pääkaupungissa.

nyhavn-district-1119123_1280

Viking mainitsee Nyhavnin, joka on 1600-luvulta peräisin oleva satama-alue ja viihde-elämän keskus. Se ulottuu Kongens Nytorvilta satamarantaan. Siellä on vanhoja värikkäitä taloja, baareja, kahviloita sekä ravintoloita. Alue toimii nykyisin perinnesatamana, jossa on esillä historiallisia puulaivoja.

Maininnan saa myös vuonna 1870 perustettu ja Tanskan vanhin konditoria, La Glace. Listalla on luonnollisesti Tivoli, jossa kannattaa käydä erityisesti marras-joulukuussa, jolloin sytytetään tuhansittain lamppuja luomaan taianomaista tunnelmaa.

A nice cup of tea on myös brittien kestolääke lievittää elämän hankalia hetkiä.

A nice cup of tea on myös brittien kestolääke lievittää elämän hankalia hetkiä. Tässä tosin Kalastajatorpan tapa tarjota haudutettua teetä aamiaisella.

Christianshav kannattaa kokea soutuveneestä käsin. Gråbrødre Torvin aukiolta löytyy monia kahviloita ja ravintoloita. Værnedamsvej-kadulla on sisustusliikkeitä, kahviloita, kukkakauppoja ja viinibaareja ja se soveltuu hyvin joutilaan iltapäivän viettopaikaksi.

Tanskalaisen voileivän smørrebrødin  nauttiminen snapsien ja oluen kera on myös hyggemäistä.

Plaza-hotellin Library Bar on suositeltu ja viihtyisä paikka. Siellä on toisinaan elävää musiikkia. Joulunaikaan se on somistettu joulukuusella ‒ joka roikkuu katosta ylösalaisin.

Mitkä ovat sinun tapasi lisätä hyggeä elämään? Mitkä ovat hyggeasioitasi keväällä, kesällä, syksyllä, joulunaikaan ja talvella?

 

Normaali
Kirja, Matkakirja, Matkaopas, Matkustaminen

Matkalla – kirjojen siivin maailmalle

Turun kaupunginkirjasto oli laittanut esille joukon matkakirjoja - lisää oli tarjolla hyllykössä. Esitteeseen oli koottu lista kirjoista.

Turun kaupunginkirjasto oli laittanut esille joukon matkakirjoja – lisää oli tarjolla hyllykössä. Esitteeseen oli koottu lista kirjoista.

Matkabloggarina löydän usein ideoita sieltä sun täältä – viimeksi huomasin Turun pääkirjastossa käydessäni esille laitetun pienimuotoisen näyttelyn. Hylly päälle oli nostettu muutamia kirjoja ja niiden vieressä oli kyltti ja esitteitä otsikolla Matkalla. Kirjasto siis tarjoaa matka-aiheisia kirjoja asiakkailleen. Tässä myös aihe blogikirjoitukseen.

Mikäs sen sopivampaa näin kesäkuukausina. Monet ihmiset matkustavat mielellään lomallaan, kun siihen on aikaa. Tai jos ei ole mahdollisuuksia tai halua reissaamiseen, kesällä voi käyttää tavallista enemmän aikaa lukemiseen.

Dekkarit mielletään kevyeksi lomalukemiseksi, mutta yhtä hyvin voi poimia mukaansa matkakirjan. Niissä ei liene mukana väkivaltaa ja oma tietämys maailmasta laajenee mukavasti. Ei tarvitse nähdä pakkaamisen ja matkustamisen vaivaa, vaan voi kirjailijan lauseiden siivittämänä kulkea mielikuvituksessaan matkalla mukana – oman nojatuolin tai sohvan uumenissa, riippumatossa, rannalla, puistossa tai missä sitten ikinä kirjaa lukeekaan. Eikä tarvitse tuntea lähtökatumustakaan.

Otin esitteen tietysti mukaan. Siihen on luokiteltu matka-aiheisia kirjoja kuuden otsikon alle ja jokaisen otsikon alle muutamia kirjoja.

Matkalla maailmalla

Etta ja Otto ja Russell ja James

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James. Kuva: Gummerus Kustannus.

Matkalla maailmalla -otsikon alta löytyvät muun muassa seuraavat kirjat:
•    Alessandro Baricco: Silkki, 1996.
•    Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea, 2013.
•    Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James, 2015.
•    Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin, 2008.
•    Rosa Liksom, Hytti nro 6, 2011.
•    Peter Mayle, Vuosi Provencessa, 1990.

Peter Maylen kansainväliseksi bestselleriksi nousseen kirjan olen saattanut lukea, mutta Ridley Scottin ohjaaman elokuvan A Good Year – Mainio vuosi olen ainakin nähnyt.

Poimin heti itselleni hyllyn päältä löytyneen Emma Hooperin kirjan, joka vaikuttaa lupaavalta. Kirjan päähenkilö, 82-vuotias Etta, jättää miehelleen Otolle kirjeen: ”Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.”

Kirjan takakansitekstin mukaan ”Etta ottaa mukaansa kiväärin, suklaata ja parhaat kenkänsä ja lähtee kävelemään 3 200 kilometrin matkaa veden äärelle.” Kirjan tarinan mukaan ”koskaan ei ole liian myöhäistä viimeiselle suurelle seikkailulle.” Kuulostaa kiinnostavalta, tartun kirjaan luultavasti jo tänä iltana.

Pakomatkalla ja seikkailulla

Pakomatkalla-otsikon alla on muun muassa nämä kirjat:
•    Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe, 2015.
•    Haruki Murakami: Kafka rannalla, 2002.
•    John Steinbeck: Vihan hedelmät, 1939
•    Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista, 2012.

Seikkailulla-otsikon alle on merkitty muun muassa seuraavat kirjat:
•    Cervantes: Don Quijote, 1605.
•    J.R.R. Tolkien: Hobitti, 1937.
•    Jules Verne: Matka maan keskipisteeseen, 1864/Maailman ympäri 80 päivässä, 1873.

Tuttuja nimiä kaikki, mutta näistä yhtään kirjaa en ole tainnut lukea. Pidän enemmän realistisista kirjoista. En ole edes nähnyt elokuvia, mitä nyt Vernen kirjoista tehtyjä piirroselokuvia sivumennen lasten myötä. Tolkienia pidetään nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Minulla taitaa olla kirjahyllyjeni lukemattomisen kirjojen joukossa myös hänen elämäkertansa.

Roadtripit ja aikamatkailut

Päättömällä roadtripillä -otsikon alle on sijoitettu muun muassa nämä kirjat:
•    Sherman Alexie: Intiaaniblues, 1995.
•    Jack Kerouac: Matkalla, 1957.
•    John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa, 1962.
•    John Waters: Liftari, 2014.

Steinbeckin kirjan olen lukenut kahteen kertaan, joskus paljon nuorempana ja viime vuonna, jolloin tein kirjasta blogikirjoituksen.

Viidentenä otsikkona on vielä Aikamatkailua ja toisia todellisuuksia. Matkalla mahdottomassa maailmassa. Tästä ryhmästä löytyvät muun muassa nämä kirjat:
•    Charlotte Perkins Gillman: Herland, 1915.
•    Jonathan Swift: Gulliverin matkat, 1726.

Wikipedia kertoo, että Herland on feministinen utopiaromaani. Se kertoo kolmen miestutkimusmatkailijan löytämästä syrjäisestä maasta, jota asuttaa naiset ja josta miehet ovat kuolleet sukupuuttoon.

Matkakirjoja Päivin hyllystä

Islantilainen voittaa aina

Voin listata muutaman matkakirjan hyllystäni siltä varalta, että noista edellä mainituista ei löytynyt sinulle sopivaa – jos siis etsit lukuvinkkejä.

Matkakirjoja Päivin hyllystä -otsikon alle laitan nämä kirjat:
•    Wladimir Kaminer: Berliinin matkaopas uteliaalle matkailijalle, 2008.
•    Pirkko Lindberg: Maailmanmatka, 1993.
•    Hilary Linstead ja Elisabeth Davies: Growing Old Outrageously. A memoir of travel, food and friendship, 2013.
•    David Nicholls: Yhtä matkaa, 2014.
•    Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina.Elämää hurmaavien harhojen maassa, 2015.
•    Merja Pyhälä: The Matka. Omin päin kaukomaille, 2005.
•    Jaakko Selin: Jaakon matkassa, 2013.
•    Sinikka Salokorpi: Pölysokeriin piilotettu onni. Matkatarinoita, 2001.
•    Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja, 2004.
•    Erkki Toivanen: Matkalla ranskalaisuuteen, 2008.
•    Rauli Virtanen: Reissukirja, 2014.

Reissukirja

Miksikö nämä kirjat? Kunhan nappasin hyllystä vähän erilaisia kirjoja. Osa on uudempia ja saatavissa vielä kirjakaupoista, osa vanhempia, joita voi etsiä kirjastosta tai antikvariaatista.

Rauli Virtanen kertoo Reissukirjassaan matkoistaan ulkomaantoimittajana. Kirjan takakansitietojen mukaan hän on käynyt maailman kaikissa 194 itsenäisessä valtiossa. Sain Raulin signeerauksen kirjaani Matkamessuilta.

Nichollsin kirja on romaani, joka kertoo pariskunnan ja heidän teinipoikansa matkasta Euroopassa. Villan kirja kertoo rahtilaivamatkasta Etelä-Amerikkaan ja myöhemmin kirjailijalta on ilmestynyt muitakin samantyyppisiä kirjoja. Ne kuuluvat matkakirjojen suosikkeihini.

Islantilainen voittaa aina -kirjan kirjoittaja Satu Rämö on myös bloggaaja. Hänen kuulumisiaan voi lukea blogista Salamatkustaja – hurmaavaa perhearkea Islannissa.

Lindsteadin ja Daviesin kirja kertoo kahden vanhan naisen matkoista eri puolilla maailmaa. Kirjoittajien omin sanoin:”We wrote this book as a celebration. – – But above all, a celebration of the fact that two outrageous women of advanced years can still get out and have a bloody good time. We hope our book will inspire others to live their dreams and fantasies, whatever their age.”

Pidätkö sinä matkakirjoista? Mikä on suosikkisi? Antoisaa lukukesää!

Growing Old Outrageously

Normaali
Kirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen, Museo, Tapahtuma

Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi

Jatkan kokeellista reissua oppaanani yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirja Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista?

Oppaassa on kahdeksan sivuja Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä.

Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä.

6 500 pullon museo

Off The Wall -opas mainitsee Kansainvälisen pullomuseon Iisalmesta. Museo sijaitsee kuitenkin edelleenkin Museokujalla Sonkajärvellä, jonne se avattiin vuonna 1986. Idean isänä oli Kuopion yliopiston fysiologian professori Osmo Hänninen. Hän oli aloittanut pullojen keräämisen 1970-luvulla.

Museossa on noin 6 500 pulloa vanhasta suomalaisesta mahapullosta kiinalaiseen akupunktio-, hajuste-, hyttyskarkotepulloon. Kokoelmaan kuuluu myös apteekkilasia ajalta, jolloin lääkkeitä säilytettiin pulloissa sekä maitopulloja eri puolilta maailmaa.

Pullokokoelmat ovat kiehtovan värikäs katsaus Suomen ja muiden maiden kulttuurihistoriaan. Suurin osa pulloista on saatu lahjoituksina eri puolilta maailmaa.

Pullomuseon verkkosivujen mukaan ”museo on esteettisesti nautittava nähtävyys. Valaistuissa vitriineissä lasin kauneus, herkät värit ja muotojen rikkaus pääsevät oikeuksiinsa. Pullojen paljoudesta johtuen kokoelmia vaihdetaan aika ajoin.”

Pullomuseo löytyy myös Orimattilasta hiukan pienemmällä eli 1 500 pullon kokoelmalla. Orimattilan Pullomuseo on avoinna vapunpäivänä klo 1018 sekä muulloin sopimuksen mukaan. Museota ylläpitää keräilijä, valokuvaaja ja nuohousyrittäjä Panu Hakama.

Saunakylässä savusaunoja ja saunojen kulttuurihistoriaa

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka tuolloin sijaitsi vielä Muuramessa Jyväskylän läheisyydessä. Tuolloin saunoja oli 20, joista vanhimmat olivat noin 150 vuotta vanhoja.

Saunakylä syntyi 1980-luvun alussa saunakulttuurin erikoismuseoalueeksi. Saunat oli siirretty eri puolilta Suomea. Ne edustavat erilaisia savusaunatyyppejä, pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Saunakokoelma esittelee kattavasti savusaunan kehitystä Suomessa, sen alueellisia eroja, perinteistä suomalaista hirsirakentamista sekä saunojen kulttuurihistoriaa.

Muuramesta Saunakylä on siirretty Jämsän Juokslahteen vuodesta 2015 alkaen. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Dinosauruksia ja Vahakabinetti Visulahdessa

Mikkelistä mainitaan Dinosauria, Minimaa ja Vahakabinetti Visulahdesta. Minimaasta en löytänyt mainintaa Visulahden verkkosivuilta. Vahakabinetissa on noin 80 nukkea: kaikki Suomen presidentit, valtion päämiehiä muun muassa Venäjältä ja Ruotsista, kulttuurihahmoja ja eri alojen julkkiksia, urheilijoita ja myös Joulupukki.

Saimaan rannalla sijaitsevasta Visulahden matkailukeskuksesta on muodostunut koko perheen huvipaikka, enemmän kuin pelkkä puuhapuisto. Visulahdessa on myös leirintäalue, lomamökkejä sekä ravintoloita ym.

Unikeolle kylmä kylpy Naantalissa

Unikeko

Vuoden 2014 Valtakunnan Virallinen Unikeko oli Naantalin seurakunnan kirkkomuusikko, urkuri Kari Vuola. © Naantalin Matkailu Oy, kuvaaja Esko Keski-Oja.

Naantalista mainitaan Unikeonpäivä, joka on edelleen voimissaan. Tapahtumaa vietetään tietysti unikeonpäivänä 27. heinäkuuta ja sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle.

Tapahtumassa valitaan vuosittain valtakunnan virallinen Unikeko. Perinne alkoi vuonna 1958. Ensimmäiset kymmenen vuotta Unikeon virkaa toimittivahtimestari Jaakko Sajo. Vuodesta 1970 alkaen Unikeon titteli on annettu kunnianosoituksena ja kiitoksena kaupunkilaisten hyväksi tehdystä työstä.

Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, Unikeon mereen heitto, Unikeon kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Helisnummen siunauskappeli Salossa

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema ja se vihittiin käyttöön vuonna 1964. Arkkitehti Erkki Niinistön suunnittelema kappelin laajennus ja peruskorjaus valmistui vuonna 1998.

Rakennusta hallitsee kolmio, joka on uskonnollisessa symboliikassa Pyhän Kolminaisuuden vertauskuva. Valoisan kappelin kattoa kannattaa kolmen pisteen varassa lepäävä ”himmeli”, viiden tonnin painoinen putkirakennelma. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Napapiirin Joulupukki

Joulupukki ehti vierailemaan Turussakin ainakin vuoden 2013 joulukuussa.

Joulupukki ehti vierailemaan Turussakin ainakin vuoden 2013 joulukuussa.

Off The Wall -opas mainitsee Rovaniemeltä Joulumaan, Joulupukin asuinpaikan. Hänet löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylässään. Se on kohtaamispaikka, jossa Joulupukki tapaa ympäri maailmaa tulevia satojatuhansia ystäviään vuoden jokaisena päivänä.

Jos haluat lähettää Joulupukille kirjeen, osoite on Joulupukki, Joulupukin Pääposti, 96930 Napapiiri. Voit myös tilata Joulupukilta kirjeen ilahduttamaan läheistäsi.

Suomen suurin nukkemuseo Haihara

Nukkemuseo 50 vuotta. Tiedotuskuvat, Tampereen museot.

Tyttönukke biskviiposliinia 1910-luvulta. Valmistaja Armand Marseille, Saksa. © Haiharan nukkekokoelmat, Vapriikki. Kuvaaja Saana Säilynoja.

Tampereelta mainitaan Haiharan nukkemuseo, joka on lajissaan Suomen suurin. Museon perusti kartanonrouva Gunvor Ekroos (1907–1982) ja se avasi ovensa ensimmäisen kerran Haiharan kartanon vanhassa kanalarakennuksessa syyskuussa 1966. Pukumuseo perustettiin vuonna 1972.

Gunvor Ekroosin omaisuus siirtyi Haiharan museosäätiölle vuonna 1982. Nukke- ja pukumuseo lopetti toimintansa Haiharan kartanossa 1992.

Nukkemuseo on nykyisin esillä Museokeskus Vapriikissa, joka toimii Tampellan tehtaan entisessä verstaassa Tammerkosken partaalla. Kokoelmasta vastaa Tampereen kaupungin museopalvelut.

Vapriikki juhlistaa 50-vuotiasta Haiharan nukkemuseota 10.6.2016 avautuvalla Nukkekekkerit-näyttelyllä.Se tuo ihmeteltäväksi Haiharan kokoelman hienoimmat ja erikoisimmat nuket. Mukana on hahmoja, jotka olivat mukana jo museon ensimmäisessä näyttelyssä. Näyttelyn yhteydessä on myös uusi lasten leikkipaikka.

Naisvoimistelun historiaa

Toinen Tampereelta mainittu kohde on vuonna 1971 perustettu Varala-museo, Suomen ainoa liikuntamuseo. Se toimii Varalan urheiluopiston yhteydessä 1890-luvun nikkarityylisessä jugendhuvilassa osoitteessa Varalantie 36.

Museo esittelee naisvoimistelun historiaa: valokuvia, voimisteluasuja ja -välineitä.

Kultamuseo Tankavaarassa

Sodankylän Tankavaarassa sijaitseva Kansainvälinen Kultamuseo – ainoa lajissaan myös maailmanlaajuisesti – on myös mainittu oppaassa. Museota ylläpitää Kultamuseosäätiö.

Museo on edelleen olemassa osoitteessa Tankavaarantie 11 C. Sen perusnäyttely kertoo Lapin värikkäästä kultahistoriasta. Siellä voi tutustua myös yli 20 muun maan kultahistoriaan vaskoolinmuotoisessa Golden World -rakennuksessa.

Museo on kasvanut reilussa 40 vuodessa vaatimattomasta alusta kansainväliseksi tiedekeskukseksi. Kultamuseon ensimmäinen rakennus, Mutterikämppä, kuljetettiin Sompion luonnonpuistosta Tankavaaraan talvella 1974-75. Alunperin kämppä oli rakennettu 1940-luvulla malminetsijöiden tukikohdaksi.

Suomi hakee lupaa järjestää Tankavaarassa Kullanhuuhdonnan Maailmanmestaruuskisat vuonna 2019, joka on Lapin Kullan löytymisen 150. -juhlavuosi ja Lapin Kullankaivajainliiton 70. -juhlavuosi.

Juhana-herttuan pidot Turun linnassa

Turun linnassa voi päästä viettämään renesanssijuhlia 1500-luvun tyyliin.

Turun linnassa voi päästä viettämään renessanssijuhlia 1500-luvun tyyliin.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa. Pitojen nykyaikainen vietto juontaa juurensa vuoteen 1979, jolloin Turku valmistautui viettämään 750-vuotisjuhlia. Niihin haluttiin saada jotain elävöittävää toimintaa.

Juhana III oli Kustaa Vaasan poika, joka sai Suomen hallittavakseen vuonna 1556. Hän oli Suomen herttua vuoteen 1563. Hän kunnosti Turun linnan mahtavaksi renessanssipalatsikseen, jossa hän vietti ylellistä hovielämää loistokkaine pitoineen vaimonsa, puolalaisen prinsessa Katariina Jagellonican kanssa.

Turun linnan juhlatiloja.

Turun linnan juhlatiloja.

Renessanssijuhlassa vieraat siirtyvät linnan juhlakerrokseen, jossa musikantit toivottavat heidät tervetulleiksi. Illallispöydässä herkutellaan aitoon tyyliin. Herttuapari johdattaa vieraat kertomuksillaan ja lauluillaan 1560-luvulle.

Turun linna tarjoaa upean ympäristön juhliin. Kuva Turku Touringin järjestämästä markkinointitilaisuudesta vuodelta 201o.

Turun linna tarjoaa upean ympäristön juhliin. Kuva Turku Touringin järjestämästä markkinointitilaisuudesta vuodelta 201o.

Apteekkimuseo 1700-luvun puutalossa

Apteekkimuseo toimii punaisessa rakennuksessa. Kuva: © Turun kaupunki.

Toisena kohteena Turusta mainitaan Apteekkimuseo, joka toimii 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä. Museossa voi tutustua entisajan lääkekauppaan 1800-luvun apteekissa, johon kuuluu materiaali- ja yrttihuone, kaksi laboratoriota sekä offisiini tai toimitushuone, joka oli vanhanajan apteekkien asiakaspalvelutila. Apteekkimuseon offisiinissa on Suomen vanhin säilynyt apteekkisisustus.

Esillä on myös Åke Lydmanin apteekkiastioiden kokoelma, 1920-luvun lääketutkimuslaboratorio ja farmasiahistorian näyttely. Perusnäyttelyiden lisäksi museossa on vuosittain vaihtuvia pienoisnäyttelyitä ja ohjelmatoimintaa.

Posetiiveja ja orkestrioni Varkaudessa

Tuusniemellä, 130 kilometriä Kuopiosta, sijaitseva Mekaanisen musiikin museo on myös mainittu oppaassa. Nykyisin museo sijaitsee Varkaudessa osoitteessa Pelimanninkatu 8 ja se on kaupungin ykkösnähtävyys.

Museossa on koko mekaanisen musiikin historia vuodesta 1850 nykypäiviin saakka. Museossa on noin neljäsataa instrumenttia. Ne ovat seitsemässä suuressa oman aikakautensa mukaisesti sisustetussa salissa. Museon sanotaan kuuluvan lajissaan Euroopan parhaimpiin ja se mainitaan ulkomaisissa matkaopaskirjoissa Top 10 -vierailukohteena Suomessa.

Museon esineistö muodostuu yhden perheen, saksalais-suomalaisen Kempfin perheen yksityisestä kokoelmasta, joka on yli 30 vuotta kestäneen keräilyn tulos ja joukossa on hyvin harvinaisiakin esineitä. Mukana on soittorasioita, automaattipianoja ja -orkestereita, viuluja ja haitareita sekä posetiiveja pienestä pöytämallista aina valtaisaan Amadeukseen eli Amsterdamissa rakennettuihin katu-urkuihin saakka.

Mahtavin esine on maailman suurin orkestrioni, 75-soittajan Popper Goliath. Se on automaattisoitin, jonka äänentuotto perustuu pääasiassa urkupilleihin.

Museon väki kunnostaa näyttelyyn uusia laitteita vuosittain.

Kouvola?

Entä  Suomen nähtävyyksien esittelyssä alussa mainittu Kouvola? Se on merkitty luvun alussa olevaan karttaan numerolla kolme, mutta sen jälkeen paikkakuntaa ei mainita. Toisaalta kartasta puuttuu paikkakuntia, joista löytyy matkailukohde tekstistä.

Mutta on toki Kouvolassakin nähtävää, muun muassa Pienoisrautatiemuseo Semaforo, Arboretum Mustila, joka on Suomen suurin ja vanhin puulajipuisto sekä Kouvolan Miljöö- ja Radiomuseo eli Putkiradiomuseo.

Omakohtaista kokemusta vain Unikeonpäivistä

Entiset Unikeot heittävät vuoden 2014 Valtakunnan Virallisen Unikeon, Naantalin seurakunnan kirkkomuusikon, urkuri Kari Vuolan mereen Naantalin vierassatamassa. © Naantalin Matkailu Oy, kuvaaja Esko Keski-Oja.

Entiset Unikeot heittävät vuoden 2014 Valtakunnan Virallisen Unikeon, Naantalin seurakunnan kirkkomuusikon, urkuri Kari Vuolan mereen Naantalin vierassatamassa. © Naantalin Matkailu Oy, kuvaaja Esko Keski-Oja.

Anneli S. Rufus ja Kristan Lawson ovat onnistuneet poimimaan Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights – kirjaansa sellaisia kohteita, jotka ovat jääneet ainakin minulle vieraiksi. Esimerkiksi Ravintola Kreisistä (mainittu I-osassa) ja Helisnummen siunauskappelista en ollut kuullutkaan. Vain Naantalin Unikeonpäivät oli tuttu tapahtuma ja siihenkin olen osallistunut ehkä joskus 1980-luvulla.

Rufuksen ja Lawsonin kirjailijapariskunnan omalaatuisten matkakohteiden kirjojen tuorein opas on vuodelta 2014. Se on nimeltään Weird Europe: A Guide to Bizarre, Macabre, and Just Plain Weird Sights. Täytyypä hankkia sellainen ja tutkia, mitä kohteita Suomesta nyt mainitaan. Molemmat oppaat löytyvät ainakin Amazonin listoilla.

Tutkin vielä Off The Wall -opasta ja poimin sieltä esimerkkejä muualta Euroopasta.

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali
Kirja, Matkakohde, Matkaopas, Matkustaminen, Museo

Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi

Paljonko maailma muuttuu lähes kolmessakymmenessä vuodessa? Jos lähtisi matkaan vuonna 1988 tehdyn Eurooppa-oppaan kanssa – moniko asia pitäisi vielä paikkansa?

20160607_225844_Richtone(HDR)

Ajattelin tehdä tällaisen kokeellisen reissun oppaanani yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirja Europe Off The Wall. A Guide to Unusual Sights. Kirjan olen löytänyt Marian Antikvariaatista, Villa Orrmanista, Hangosta. Samassa vaaleassa rakennuksessa on myös mainio Alan’s Café.

Kirjan tekijät halusivat löytää Euroopasta tutustumiskohteita, jotka ovat jotain muuta kuin Big Ben, Louvre tai Oktoberfest. Paikkoja, jotka ovat ehkä vain paikallisten tiedossa, ei tavanomaisissa matkaoppaissa mainittuja. He ovat keränneet yli 750 tutustumisen arvoista museota, festivaalia, taidenäyttelyä, eläintarhaa, kirkkoa, luonnonnähtävyyttä ja muuta kohdetta 21 Euroopan maasta Isosta-Britannista Skandinaviaan ja Itä-Eurooppaan.

Kiinnostavaa tietysti on, millaisia nähtävyyksiä kirja esittelee Suomesta? Yleisesittelyssä todetaan, että Suomi on Euroopan suuri mysteeri, jolla on raja Venäjän (tuolloin Neuvostoliitto) kanssa, Napapiiri ja Itä-Suomessa on pinta-alasta enemmän vettä kuin maata. Suomesta löytyy poroja, kultaa, verilättyjä ja kalakukkoja. Mitä voitkaan sanoa tällaisista rikkauksista, oppaassa kysytään.

Suomea käsitellään kaikkiaan kahdeksan sivun verran ja mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Kouvola, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Peikkokylästä Satumaahan

Alahärmästä mainitaan Härmäland Trollpark, jonka voisi kai kääntää Peikkokyläksi. Tällaista kylää ei enää ole, mutta joitakin tiedonmurusia siitä löytyi verkosta. Kyseessä oli ilmeisesti huvipuisto ja peikkometsä.

Nykyisin Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark, jossa on Satumaa. Siellä on metsän siimeksessä Röllikylä, jossa voi tavata Röllin lisäksi Milli Menninkäisen ja muita kylän asukkaita.

Powerpark löytyy osoitteesta Puistotie 3 (tai Jorma Lillbackan tie 16), Härmä. Mies, jolla on tie omissa nimissään, on huvipuiston taustalla. Teollisuusneuvos Jorma Lillbacka on kauhavalainen konealan yrittäjä ja sijoittaja.

Röllikylä pohjautuu menestyksekkääseen Pekka Lehtovaaran ohjaamaan ja käsikirjoittamaan Röllin sydän -animaatioelokuvaan ja sitä edeltäneisiin Rölli-ohjelmiin. Rölli on näyttelijä Allan ”Allu” Tuppuraisen luoma ja näyttelemä satuhahmo.

Alahärmän Peikkokylä lienee ollut eri kuin Kuuskosken perheen luoma Peikkometsä (Peikkopuisto, Satumetsä ja Fauniland) Järvenpäästä, joka oli suosiossa 1970-luvulle saakka. Se oli huippukautenaan Suomen suosituin menokohde heti Linnanmäen jälkeen ja peikot saivat myös kansainvälistä mainetta. Äiti-Kuuskoski lapsineen on muuttanut Yhdysvaltoihin.

Huvivaltio Powerparkista löytää Satumaan. © Huvivaltio Powerpark.

Huvivaltio Powerparkista löytää Satumaan. © Huvivaltio Powerpark.

Helsingistä museoita

Helsingistä mainitaan Alkon museo Tallberginkatu 2 B:ssä. Sitäkään ei sieltä enää löydy, sillä vuonna 1982 peustettu Alkon myymälämuseo yhdistettiin Hotelli- ja ravintolamuseoon 1999. Suomalaisen ruoka- ja juomakulttuurin erikoismuseo löytyy nyt Kaapelitehtaalta osoitteessa Tallberginkatu 1 G.

Toinen oppaassa mainittu museo on Meijerimuseo osoitteessa Meijeritie 6 Valion pääkonttorin yhteydessä. Nykyisin Meijerimuseo löytyy Nummi-Pusulasta osoitteessa Hyvelänraitti 6 ja sitä ylläpitää Valio.

Jykevän 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevan jugendhenkisen rakennuksen huoneet on entisöity ajan henkeen sopiviksi. Rakennuksessa on taannoin toiminut Nummen Osuusmeijeri. Museo kertoo maidon tarinan aidossa ympäristössä. Se antaa kuvan meijeritoiminnan kehittymisestä esineistön ja kuvien avulla.

Off The Wall -oppaassa mainitaan myös Eläinlääketieteen museo osoitteessa Hämeentie 57. Tämäkin on historiaa, sillä nyt tämän museon kokoelmat löytyvät Helsingin yliopistomuseo Arppeanumista, joka on perustettu vuonna 2003.

Tämä Fabianinkatu 33:ssa sijaitseva museo syntyi yhdistämällä Helsingin yliopiston museo, Lääketieteen historian museo, Eläinlääketieteen historian museo, Hammaslääketieteen museo ja Käsityönopettajan koulutuslinjan kokoelmat.

Eläinlääketieteen historiaan liittyvät kokoelmat ovat suurimmaksi osaksi peräisin museosta, jonka Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto perusti 50-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1973. Suurin osa yksityisinä lahjoituksina karttuneista kokoelmista muodostuu eläinlääkäreiden työssään käyttämistä välineistä, lääkkeistä, laboratoriovälineistä ja instrumenteista. Kokoelmissa on myös valistustyössä käytettyjä opetustauluja ja pienoismalleja sekä palkintoja ja valokuvia.

Off The Wall -oppaan mukaan museon suosituin nähtävyys on patologian osasto, jolla voi nähdä vaikkapa jonkun eläimen kaksipäisen sikiön.

Ihan kerta kaikkiaan kreisi paikka

Oppaassa maininnan saa myös helsinkiläisravintola Kreisi osoitteesta Bulevardi 7. Nyt samaisesta osoitteesta löytyy toimistohotelli.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä on ollut juttu pääkaupungin 1980-luvun ravintoloista. Siinä siteerataan ravintolaoppaan tekstiä vuodelta 1983: ”Ihan kerta kaikkiaan kreisi paikka. Nähtävyys! Haluatko nauttia ateriasi saunassa, kirpputorilla, huvimajassa, valkosipulihuoneessa, DC-9:ssä vai jossakin muussa yhtä kreisissä paikassa?” Nyt-liitteen mukaan ”ruokailutiloja oli junavaunusta vankilaan, ja ovella kävijää tervehti tippukiviluola, jonka katossa lentelivät vampyyrit.”

Ravintola oli Satu Tiivolan ja Leo Vuoriston omistuksessa. Ravintolan muista vaiheista en löytänyt tietoja. Ehkäpä niitä löytyisi Hotelli- ja ravintolamuseosta?

Tämä tarina jatkuu toisessa kirjoituksessa.

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Normaali