Matkakirjoja messuilta II

Palvelu/tuote saatu: Into Kustannus Oy*

Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Osa kirjavinkeistä on jo julkaistu, mutta tässä tulee lisää.

Revontulibongarin opas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth, tiedetoimittaja Markus Hotakainen ja valokuvaaja Jouni Jussila ovat kirjoittaneet Revontulibongarin oppaan. Kirja on kuitenkin kansalaistieteen ilmentymä – tiedettä yhdessä suuren yleisön kanssa. Tässä tapauksessa Facebookin Revontulikyttääjät-sivuston jäsenten kanssa, joilta tuli alkukipinä kirjantekoon, sillä he kysyivät, voisiko Minna Palmroth vastata heidän kysymyksiinsä. Professori vastasi ja siitä lähti sitten myöhemmin idea kirjasta, joka palvelee laajempaa tiedonhaluisten joukkoa.

Kirja lupaa, että sen lukija onnistuu havaitsemaan ja tunnistamaan revontulia jopa Etelä-Suomessa. Teos antaa vastauksia kaikille revontulista kiinnostuneille, niin luontokuvaajille kuin satunnaisille taivaantähyilijöille.

Kirjassa on aluksi yleistajuinen taustoitus revontulista, muun muassa niiden esiintymisestä ja väreistä: vihreästä, sinisestä, punaisesta ja purppurasta. Tämän jälkeen esitellään noin 30 erilaista revontulimuotoa, joiden nimeämisessä on käytetty apuna ulkonäköä, liikettä ja muita rakenteisiin liittyviä ominaisuuksia. Muotoja ovat muun muassa revontulikaari, liikkuva kaari, revontulivyö, revontuliverho, korona, spiraali ja revontulipilari. Muotojen havaitsemista varten on lyhyet ohjeet.

Kirjassa kerrotaan myös, miten revontulinäytelmä etenee. Vinkkien avulla lukija pystyy tulkitsemaan ja ennustamaankin taivaan tapahtumia ja löytää suotuisat bongauspaikat. Kirjan esimerkkikuvat ovat peräisin revontulibongareilta. Lopussa on valokuvaus- ja varustevinkkejä kuvaamisen helpottamiseksi.

Kirjan voi ottaa mukaan revontuliretkelle tai eläytyä revontulielämykseen kotisohvalla. Kaltaiselleni tämä bongarin opas on antoisa, sillä en ole koskaan vielä nähnyt noita taivaan tulia.

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori, ja Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön johtaja. Hän on tiimeineen kehittänyt maailman johtavan lähiavaruutta mallintavan tietokonesimulaation, jonka avulla he tutkivat revontulia synnyttäviä ilmiöitä.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Markus Hotakainen on seurannut avaruusasioita kuulennoista lähtien ja kirjoittanut tähdistä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Hän on julkaissut 23 kirjaa ja tehnyt yli 40 suomennosta. Hotakainen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Mars-kirjastaan, joka on julkaistu myös Yhdysvalloissa.

Jouni Jussilaon Oulun yliopiston entinen revontulitutkija ja aktiivinen revontulien kuvaaja, joka on julkaissut jo aikaisemmin kuva- ja tietokirjan revontulista nimeltään Aurora: revontulien taivaallinen näytelmä. Työkseen hän kehittää erikoiskameroita, mutta lähiavaruuden ilmiöiden ja revontulien seuraaminen on osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.

Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas. Into Kustannus Oy. 2018.

Tammikuisia revontulia Syötteellä. Kuva: Sami Säily/Woodland Graphics.

Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Hanna Apajalahden Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas on kattava tietopaketti Lapin nähtävyyksistä ja monipuolisista kulttuurikohteista. Hiihtokeskusten, tuntureiden, porosafarien ja revontulien keskeltä löytyy myös valtavasti luksusta, siis kulttuurielämää: arkkitehtuuria, elokuvia, festivaaleja, historiallisia tarinoita, kirjallisuutta, kuvataiteen ja käsityön tekijöitä, murteita, museoita, musiikkia, mytologiaa ja ruokakulttuuria. Sekä tietysti saamelainen kulttuuri kaikessa moninaisuudessaan.

Kirja rajautuu napapiirin pohjoispuoliseen Lappiin. Kirjoittaja on jakanut alueen viiteen kulttuurialueeseen, jotka esitellään kunnittain.

Saamenmaahan kuuluvat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat. Läntiseen Tunturi-Lappiin kuuluvat Ylläksen ja Pallaksen naapurit Kittilä ja Muonio.

Tornionlaaksossa ovat Pello ja Kolari. Itä-Lappiin kuuluvat eteläinen Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla ja Kemijärvi. Rovaniemellä eletään kaupunkilappilaista kulttuuria.

Tekijän mukaan Lappi on täynnä kulttuuria ja kirjan avulla matkailija löytää parhaat paikat. Kirja on jaettu yhdeksään ”tiehen”, aihepiiriin, joita ovat museot, arkkitehtuuri, käsityöt ja design, kuvataide ja galleriat, joiku ja muu musiikki, elokuva ja teatteri, luontokohteet, ruoka ja juoma sekä huvittelu ja ajanviete.

Kirjaa selaillessa tulee auttamattakin mieleen, kuinka vähän sitä tietää kotimaastaan. Sekin on minulle uusi tieto, että saamen kieli ei ole vain yksi, vaan Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea.

Olen käynyt vain Rovaniemellä, Levillä ja Riisitunturilla lyhyitä aikoja, joten olen melko aloittelija Lapin-asioissa. Eittämättä Suomen pohjoisosista löytyisi paljon mielenkiintoista. Voisin käydä vaikka Reidar Säreistöniemen kotimuseossa, Hiljaisuus-festivaaleilla tai Sodankylän elokuvajuhlilla. Ihan vain pari kohdetta mainitakseni.

Kulttuurioppaassa on myös paljon kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä sekä auttava lappi-suomi-sanakirja ummikoille. Sanakirjasta löytyy syntyjään eteläpohjalaiselle tuttujakin sanoja, kuten alvariinsa (aina), hilla (lakka, suomuurain), häävi (ei kovin hyvä) ja vahata (katsoa tarkkaan). Lähteiden lisäksi lopussa on henkilöhakemisto ja välimatkataulukko.

Hanna Apajalahti on kulttuurista laajasti kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Hänen teoksensa Kulttuurimatkailijan Lappi ilmestyi alun perin vuonna 2017. Lappi pintaa syvemmältä on kirjan päivitetty laitos. Apajalahti itse on kustantamon mukaan syntyjään lapinhullu: äidin perintönä itälappilainen ja poromiehen lapsenlapsenlapsi; vaikuttaa siis oikealta henkilöltä kertomaan lappalaisesta kulttuurista.

Hanna Apajalahti: Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas. Into Kustannus Oy. 2021.

* Sain Into Kustannus Oy:ltä nämä esittelemäni kirjat.

Lue myös:

Matkakirjoja messuilta I

Pikapyrähdys pohjoiseen

Laskeuduttiin Leville

Marian kappeli rauhoittaa Levin turistin

Matkakirjoja messuilta I

Kiertelin esittelypöytiä ja tutkin kirjapinoja Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista. Tässä valikoima uusista ja hiukan vanhemmistakin kirjoista. Olen ryhmitellyt kirjat teemojen mukaan. Mukana on pyöräilyyn, Helsinkiin, kansallispuistoihin, pyhiinvaellukseen sekä retkeilyyn liittyviä kirjoja. Tulossa on vielä toinen lista.

Pyöräillen Suomessa

Monista pyöräillen tehdyistä matkakirjoistaan tuttu Matti Rämö antaa Pyöräillen Suomessa -kirjassaan ohjeita pitkille retkille: pyöräretken suunnittelu ja valmistelu, minne mennä, mitä ottaa mukaan, miten huomioida sää, mitä syödä, missä yöpyä, pitääkö pyörää osata korjata. Kirja on samalla myös matkakertomus kahden viikon pyöräilymatkasta Saimaalta Sallaan. Matkakirjailijan mukaan tarttuu tarinoita tien päältä.

Matti Rämö: Pyöräillen Suomessa. Minerva. 2020.

Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä

Matti Rämö on aikaisemmin julkaissut kahdeksan kirjaa pyöräilymatkoiltaan maailmalla, mutta nyt hän polkee vaihteeksi kotimaan maisemissa Helsingistä napapiirille ja takaisin. Osan matkasta hän pyöräilee puolisonsa kanssa.

Matti Rämö: Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä. Minerva 2019.

Symbolien Helsinki

Symbolitutkija Liisa Väisäsen opaskirja Symbolien Helsinki johdattaa lukijan retkelle Helsingin historiaan ja pääkaupungin vanhojen rakennuksien symboliikkaan. Kirjan kymmenen kävelyreittiä johdattavat Helsingin eri kaupunginosiin. Teos nostaa esiin rakennuksia, joissa on kiinnostava symbolinen sanoma, ja kertoo tarinat niiden taustalta. Liisa Väisänen on tuttu Ylen tv-sarjasta Merkkien salat.

Liisa Väisänen: Symbolien Helsinki. SKS Kirjat. 2022.

Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas

Vantaanjoki virtaa yli sata kilometriä kuudessa kunnassa Hausjärveltä Helsinkiin. Sen ranta tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ulkoiluun, seikkailuun ja harrastamiseen.

Hanna Apajalahden uutuuskirja Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas kutsuu virkistäytymään joelle. Kirja vinkkaa eri reittiosuuksien parhaat lintubongaus- ja kalannarrauspaikat, hienoimmat kosket ja uimarannat, kauneimmat lehdot ja luontopolut sekä matkan varrelle osuvat kahvilat ja piknikpöydät. Se opastaa lukijan kartanokierrokselle, hiihtoladuille ja kanoottireiteille, kertoen samalla kiinnostavasti seudun historiasta.

Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas. SKS Kirjat 2022.

Reppuretki kansallispuistoon

Reppuretki kansallispuistoon -kirja on kattava kansallispuisto-opas, kokeneen eräoppaan reissutarina sekä näyttävä valokuvakirja samojen kansien välissä. Reppuretki-sivuston ylläpitäjien, eräopas Olli Järvenkylän ja valokuvaaja Tomi Rantasen, kirja vie lukijan Suomen komeimpiin maisemiin ja esittelee kaikki 41 kansallispuistoa. Tekijät ovat tutustuneet kansallispuistoihin eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina patikoiden, pyöräillen, meloen, hiihtäen ja lumikengillä.

Olli Järvenkylä ja Tomi Rantanen: Reppuretki kansallispuistoon. Readme.fi. 2022.

Kansallispuistojen kutsu

Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsu -kirja sopii kaikille luonnossa liikkuville. Se tarjoaa vinkkejä patikointireissuille, henkeäsalpaavia maisemia ja hymyn huulille tuovaa tarinointia eräreissuilta. Kirja syntyi kirjailijan kiinnostuksesta kansallispuistoja kohtaan sekä isän ja pojan yhteisestä harrastuksesta.

Kirjan esittelytekstissä todetaan, että kansallispuistot eivät ole pelkästään eräjormien valtakuntaa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen aktiviteettiin kaiken kuntoisille ja -ikäisille ihmisille.

Kirja on valittu Vuoden matkakirjaksi 2020.

Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu. Avain. 2020.

Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot

Jos on ehtinyt koluta kaikki Suomen kansallispuistot, voi bongausta laajentaa muualle Pohjois- ja Itä-Eurooppaan. Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot –kirja sisältää National Geographicin asiantuntijoiden kattavat esittelyt alueen kansallispuistoista.

Kirjassa tutustutaan Euroopan henkeäsalpaavan kauniisiin maisemiin, ainutlaatuisiin kulttuuriaarteisiin sekä historiallisiin maamerkkeihin. Siinä esitellään 340 kansallispuiston kasvistoa, eläimistöä, historiaa sekä kauneimpia retkeilyreittejä. Suomen kansallispuistojen lisäksi kirjassa on tutustutaan esimerkiksi Pohjoismaiden sekä Baltian maiden kansallispuistoihin.

National Geographic: Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot. Tammi. 2022.

Vaellusvarusteet

Mitä vaellukselle kannattaa pakata mukaan? Kuinka valita oikeanlaiset retkeilyvarusteet tai vaelluskengät ja miten varautua metsässä yöpymiseen? Retkeilytoimittaja ja eräopas Ossi Määtän Vaellusvarusteet–kirja on perusteellinen varusteopas. Kirja käy läpi kaikki retkeilijän ja vaeltajan eri olosuhteissa tarvitsemat vaatteet ja välineet sekä opastaa niiden käytössä ja huollossa.

Mukana on myös hyödyllisiä varustelistoja, jotka tekevät pakkaamisesta helpompaa. Määtän tuotesuosituksien ja ohjeiden avulla jokainen retkeilijä oppii valitsemaan juuri itselleen sopivat varusteet. Suosituksissa on huomioitu sekä käytännöllisyys ja mukavuus että turvallisuus.

Ossi Määttä: Vaellusvarusteet. SKS Kirjat. 2022.

Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki tutkivat teoksessa Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa pyhiinvaeltajan seitsemää avainsanaa. Ne ovat kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Avainsanat viitoittavat tietä pyhiinvaeltajan mielenmaisemaan.

Kirjassa on upeita luontokuvia ja se tarjoaa elämyksellisiä matkakertomuksia ja tuoreita näkökulmia kotimaan matkailijoille – niin luontokohteista kuin historiallisista paikoista kiinnostuneille. Teoksen lopussa on poimintoja uusista ja vanhoista kotimaisista vaellusreiteistä.

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki (kuvitus): Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa. Kirjapaja 2022.

Le Keittokirja vie lukijan Ranskan maaseudulle

Kaupallinen yhteistyö: Teresa Välimäki/Readme.fi.*

Kokki ja ruoka-alan monitoiminainen Teresa Välimäki työskenteli lounaisranskalaisen majatalon keittiössä muutamana kesänä. Rakkaimmista resepteistä syntyi Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja.

Teresa Välimäki haaveili elämästä Ranskassa ja päätti toteuttaa toiveensa. Niinpä hän työskenteli kolmena kesänä lounaisranskalaisen The Happy Hamlet -majatalon keittiössä.

Teresa Välimäki kertoo keittokirjansa syntyneen rakkaudesta Ranskaan ja ranskalaiseen ruokaan. Pääosassa ovat aina maukkaat raaka-aineet, joiden tuoreus, raikkaus, aitous ja maku ovat hänelle tärkeitä. Makua korostetaan yksinkertaisilla valmistustavoilla ja maustamisella.

Rakkaimmat ranskalaiset reseptit

Le Keittokirjaan Teresa on kerännyt rakkaimmat reseptinsä Ranskasta. Hänen ruoka- ja reseptifilosofiansa mukaisesti ohjeet ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Lounaan valmistukseen saa Teresan kriteerien mukaan kulua korkeintaan tunti ja illalliseen puoli tuntia enemmän.

Le Keittokirja on jaettu päivän aterioiden mukaan: Aamu, lounas, apero, illallinen, BBQ-ilta, jälkiruoka ja juustohetki. Resepteissä on kerrottu annoskoko, joka on usein 4–6.

Le Keittokirja avaa oven ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Varoitus: saattaa aiheuttaa matkakuumetta. Kuva: © Readme.fi/Hanna Hurtta.

Teresan mukaan aamupala on päivän ihanin ateria ja jos sitä joskus on syytä juhlistaa, löytyy reseptejä kuohuviinipohjaisiin juomiin Mimosa ja Bellini. Kuohuvalle aamiaiselle sopivat Teresan mukaan hyvät croissantit ja hillo.

Aamiaisreseptejä löytyy muun muassa granolaan, viikuna-hasselpähkinä-tuorepuuroon, banaani-kaurapuuroon, aamiaistoasteihin, shakshukaan eli kasviksiin ja kananmuniin uunissa, juusto-omelettiin ja suolaiseen leipävanukkaaseen.

Kevyttä ja helppoa lounaaksi

Lämpimän kesäajan lounaat ovat usein helppoja keittoja, salaatteja ja pastoja. Salaattina voi olla vaikka tomaatti-mozzarellasalaatti ja minttuvinaigrette, maalaissalaatti tai vuohenjuustosalaatti saksanpähkinän kanssa; keittona tulinen linssikeitto, kylmä tomaattikeitto, kukkakaali-sinihomejuustokeitto, piirakkana endiivitatin tai kasviksilla täytetty socca (nizzalainen lettu tai pannukakku).

Pastaresepteinä ovat muun muassa sitruuna-fenkoli-oliivi-fenkolipasta, parsakaali-pekonipasta ja salviavoissa paistettu tagliatelle.

Aperoa ennen illallista

Le Keittokirjassa on monta outoa sanaa, joita on kiva opetella. Aperitiivi on tuttu sana, mutta apero outo. Teresan mukaan apero on mahtavan ranskalaista: ilman sitä ei illallinen ala. Siis jotain pientä purtavaa ennen illallista, vaatimattomimmin sipsejä, suolatikkuja tai oliiveja.

Teresa antaa ohjeet muun muassa marinoituihin oliiveihin, tomaattibruschettoihin, parsa-voitaikinakääröihin ja paahdettuihin retiiseihin aiolin kanssa. Muutaman aperojuoman, aperitiivin, reseptikin on mukana.

Yhtenä illallispöydän reseptinä on kesäkurpitsacarpaccio, josta Teresa toteaa: ”Tämä on niin yksinkertainen ja herkullinen ruoka, että sitä on vaikea edes ymmärtää.”

Pöytään voi kattaa myös fetagratinoitua parsaa ja porkkanaa sitruunajugurtin kanssa, salvia-sitruunavoissa paistettua siikaa ja kesäkurpitsaa, Dijonin broileria ja valkosipulipapuja tai possunkyljyksiä ja chorizoa. Mukaan mahtuu myös talon emännän Suska Karjalaisen melanzane, paistos munakoisoista, tomaateista ja mozzarellasta.

Tomaattibruschettaa Hamletin tapaan. Kuva: © Suska Karjalainen.

Jälkiruoasta juustohetkeen

Sitten päästäänkin vihdoin jälkiruokiin ja ohjeita löytyy vadelmasorbetista rommiluumuihin. Ja vielä – jos vatsassa on enää yhtään tilaa – lopuksi esille nostetaan juustot. Hamletissa pyhitetään toisinaan juustoille brunssi tai lounas ja niiden kanssa nautitaan skonsseja ja hilloja.

En ole itse lähelläkään gourmetkokkia, mutta Le Keittokirjassa on paljon herkullisen kuuloisia ja näköisiä sekä riittävän yksikertaisia ohjeita tällaiselle välttämättömyyden edessä taipuvalle kyökkipiialle. Mistähän aloittaisi?

Tunnelmalliset kuvat vievät The Happy Hamlet -majataloon

Tunnelmaa kirjaan tuovat Hanna Hurtan kuvat paitsi ruoka-annoksista, myös The Happy Hamlet -majatalosta ympäristöineen: valkoisia rakennuksia sinisine ikkunaluukkuineen, laventelipeltoja, raaka-aineita torilta: parsaa, perunoita, mausteita, Hamletin puutarhan satoa, tunnelmakuvia rakennusten yksityiskohdista ja kattauksista.

Kirjan graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Satu Kontinen. Kirja on selkeä ja kaunis isoine kuvineen. Sivujakin on muhkeat 274. Paperi on miellyttävän mattaista.

Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja. Readme.fi. 2020.

Ruokasanastoa:

• apero = Alkuruoka, alkupala; aperitiivi = ruokahalua herättävä alkoholiton tai alkoholillinen juoma.
• BBQ, barbeque = Kypsentää hehkuvilla hiilillä, grillata; grillikastike.
• granola = Granola on aamiaisruoka ja välipala, joka koostuu kaurasta, pähkinöistä, hunajasta tai muista makeutusaineista, kuten ruskeasta sokerista, jota yleensä paistetaan, kunnes se on rapea, paahdettu ja kullanruskea.
• toast = Paahtoleipä.
• shakshuka = Shakshuka on tunisialaista alkuperää oleva munaruoka.
• vinaigrette = Kastike, joka valmistetaan viinietikasta, öljystä, pippurista, suolasta ja erilaisista mausteista.
• socca = Socca on kikhernejauhoista valmistettu leipänen, jonka voi päällystää pizzan tyyliin tai herkutella keiton kanssa ilman päällisiä.
• tagliatelle = Litteä nauhamakaroni.
• tatin = Tarte Tatin on tunnetuin tätä lajia; eli keikauskakku on ranskalaisen keittiön klassikko. Piirakka tehdään käänteisessä järjestyksessä ja lopuksi kumotaan tarjoiluastialle ”oikein” päin.
• bruschetta = Tomaatilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä maustettu ja päällystetty lämmin leipäpala.
• aioli = Valkosipulista ja oliiviöljystä valmistettu tahna, myös valkosipulimajoneesi.
• carpaccio = Alun perin mureasta, raa’ asta naudanlihasta leikattuja paperinohuita viipaleita, jotka tarjoillaan esimerkiksi hyvän oliiviöljyn ja parmesaanilastujen kera. Nykyään nimitystä käytetään muistakin raaka-aineista tehdyistä annoksista, esim. tonnikalacarpaccio.
• chorizo = Espanjalainen tai latinalaisamerikkalainen chilillä, valkosipulilla ja muilla mausteilla tuimasti maustettu makkara.
• melanzane = Melanzane alla parmigiana on italialainen klassikkoruoka, jossa mehevät munakoisosiivut yhdistyvät tuhtiin tomaattikastikkeeseen ja voimakkaaseen juustoon.

Lähteet: Mikael Tissari & Maria Tuominen: Keittiöslangin käsikirja. Aperoa blenderiin. Gummerus. 2004 sekä Wikipedia ym.

* Sain kirjan Teresa Välimäeltä.

Lue myös: The Happy Hamlet – ranskalaista elämäniloa ja luontoa

Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla

Kaupallinen yhteistyö: Minerva Kustannus Oy.*

Matkailu ja ympäristönsuojelu eivät sulje toisiaan pois. Katja Vaulion kirja Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla nostaa mukaansatempaavasti ja värikkäitä matkailukokemuksia hyödyntäen esiin turismin iloja ja ongelmia.

Katja Vaulio on Kangasalla asuva ympäristöalan ja vastuullisen matkailun asiantuntija, kirjoittaja ja matkabloggari. Hän kuvailee teostaan näin: ”Kirjani on tarina matkailusta, rakkaudesta maailmaan, eri kulttuurien kauneudesta ja halusta muuttaa matkailua. Se on tietokirja, mutta myös rakkauskertomus.”

Katja Vaulio avaa matkailua uudesta näkökulmasta: kirjassa on tietoa ja tarinoita, muistoja ja kohtaamisia, tunnetta ja ennakkoluulojakin. Hän ei halunnut kirjoittaa kirjaa vain kertomalla faktoja vastuullisesta matkailusta; niinpä tarinat ovat osa kirjaa. Ne innostavat matkustamaan, mutta ne voivat saada myös kiinnostumaan vastuullisesta matkailusta.

Hidasta matkaa -kirja on ilmestynyt toukokuussa 2021 Minervan kustantamana.

Mikä saa ihmisen matkustamaan?

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, mikä saa ihmisen matkustamaan. Omasta puolestaan Katja Vaulio tunsi jo pienestä pitäen haluavansa ennen kaikkea nähdä maailmaa ja oppia tuntemaan sitä. Vaikutteita tuli kahdelta lähipiirin naiselta, matkailijattarilta, jotka lähettivät postikortteja eri puolilta maailmaa ja kertoivat tarinoita kaukaisista maista. Toisaalta hän haaveili myös maailman pelastamisesta.

Niinpä Katja Vaulion intohimoina ovat sekä matkailu että ympäristöasiat – jotka ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa. Hän kertoo: ”Vuodet ja nämä kokemukset ovat muovanneet minusta sen naisen, joka tänään olen. Minusta, pelokkaasta tyttölapsesta kasvoi maailmannainen, eurooppalainen, koko planeetan asukki. Venäjä ja Kreikka ujuttautuivat niin tiukasti pinnan alle, että koen olevani kolmen maan kansalainen, vaikka minulla yksi passi onkin.”

Ensimmäisestä osasta, jossa käsitellään myös matkailun historiaa, löydän tutun nimen: Marianne North (1830–1890), jonka Katja Vaulio nimeää sielunsiskokseen. Englantilainen North oli kasvitieteilijä ja taidemaalari, jonka todetaan viihtyneen paremmin Amazonin ja Borneon viidakoissa kuin teekutsuilla.

Löysin itse maininnan Marianne Northista ensimmäistä kertaa Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla ja sittemmin osasin etsiä hänen maalaustensa kokoelmaa Kew’n kasvitieteellisestä puutarhasta Lontoossa (The Royal Botanical Gardens at Kew (Kew Garden). Katso video The Remarkable Miss North.

Marianne North -galleria Kew´n puutarhassa Lontoossa.

Matkakertomuksia kahdestatoista maasta

Toisessa osassa Vaulio esittelee matkakertomuksillaan kaksitoista maata, kertoo niihin liittyviä vastuullisuusvinkkejä ja antaa lukijoille runsaasti eväitä matkailuun, joka tekee maailmasta paremman paikan.

Maat ovat Kazakstan, Turkki, Japani, Intia, Venäjä, Suomi, Kreikka, Kiina, Uusi-Seelanti, Uusi-Kaledonia, Vanuatu ja Tšekki. Katja Vaulio on asunut Suomen lisäksi Kreikassa, Venäjällä ja Tšekissä ja tehnyt paljon pitkiä, hitaita matkoja pitkin Eurooppaa, Intiaa, Uutta-Seelantia ja Aasiaa.

Muutetaan matkailua

Kolmannen osan teemana on matkailu ja ympäristöongelmat ja neljännessä osassa tekijä ehdottaa: muutetaan maailmaa ja matkailua.

Sivuillaan Katja Vaulio toteaa: ”Maailma ei muutu, jos sitä ei muuteta. Oikeastaanhan tämä on ihan yksinkertaista. Mitä enemmän näen maailmaa, vuoristoja, metsiä ja eläimiä sekä eri kulttuureja, sitä enemmän arvostan sitä kaikkea ja sitä enemmän haluan, että muutkin näkisivät niiden arvon ja ainutkertaisuuden.”

Kirjan lopussa ovat vielä kiitokset, lähteet sekä lisätietoa aiheesta ja hiilijalanjälkitestit.

Millainen on Hidasta matkaa™ -konsepti?

Katja Vaulio on myös opas, joka on kehittänyt Hidasta matkaa™-konseptin. Se muodostuu seuraavista osa-alueista:

• teetä ja tunnelmaa
• hidasta, paikallisia lähestyvää matkailua
• suvaitsevuus ja vieraan kulttuurin ymmärrys
• osa matkan tuotoista menee paikallisiin ympäristöhankkeisiin
• vastuulliset hotellit ja vastuullista liikkumista
• matkustamista sesongin ulkopuolella
• hyvinvointia ja luonnon läheisyyttä
• opiskelemme aakkoset ennen matkaan lähtöä (kreikan tai venäjän)
• mukana paikallista kieltä puhuva ja paikallista kulttuuria tunteva matkakaveri.

Katja Vaulion mukaan matkailua ei tarvitse lopettaa, mutta sen on muututtava, jotta maapallo ja ihmiset voisivat hyvin myös tulevaisuudessa. Vierailu toisissa maissa saattaa olla parhaimmillaan reissaajan maailmaa mullistava kokemus.

Kuva: Pixabay.

Rakasta ihmeellistä maailmaa

Kirjan lopussa Katja Vaulio neuvoo: ”Hidasta elämää, hidasta matkaa. Uskalla ajatella eri tavalla. Yritä ja erehdy. Ennen kaikkea, rakasta. Rakasta tätä elämää, joka on meille annettu, rakasta tätä ihmeellistä maailmaa. Rakasta sitä niin paljon, että haluat puolustaa ja suojella sitä. Sillä se on ainokaisemme.”

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä.

Katja Vaulio: Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla. Minerva Kustannus. 2021. Saatavana myös sähkökirjana.

* Sain kirjan pyynnöstäni Minerva Kustannus Oy:ltä.

Vaihtuvia maisemia maata pitkin matkailuun

Kaupallinen yhteistyö: Gummerus.*

Joko olisi pientä matkakaipuuta? Neljän seinän sisällä oleminen alkanee kohta avartua ja ainakin kotimaan matkailu on mahdollista kesän aikana. Jos tarvitset uusia ideoita, niin voit poimia niitä Kati Kelolan kirjoittamasta teoksesta.

Kati Kelola on vannoutunut junamatkailun ystävä. Hän kertoo kirjansa Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun alussa näin: ”Tekisin kaikki matkani mieluiten junalla. En tiedä juuri mitään ihanampaa kuin istua mukavasti penkissä ja katsella vaihtuvia maisemia. Lukea välillä hetki, pelata korttia, syödä eväitä tai istahtaa ravintolavaunuun.” Hän onkin junaillut niin Euroopassa kuin Japanissa, Australiassa, Intiassa ja Siperiassa.

Hitaasti maata pitkin

Moni muukin on nyt kiinnostunut maata pitkin matkustamisesta halutessaan vähentää lentämistä ja tehdä aiempaa kestävämpiä matkoja.

Kun matkustaa maitse, pääsee nauttimaan hitaasta matkanteosta, jolloin matkalla ollaan jo matkaa tehdessä, ei vasta perillä. Tuolloin myös mittakaavat ja oma sijainti kartalla asettuvat paikoilleen.

Kati Kelolan kirja tarjoaa ideoita siihen, mihin maata pitkin voisi seuraavaksi suunnata. Se antaa tietoa ja vinkkejä suunnittelun ja kestävien valintojen tueksi. Ja ennen kaikkea: miten katsoa karttaa lentoreittien ulkopuolelta.

Matkaideoita, -kertomuksia ja -tietoja sekä Top-listoja ja aikamatkoja

Kirjassa on omat lukunsa kulttuurimatkoille, luontomatkoille, kaupungeille ja kylille sekä junareiteille. Kunkin teeman sisältä löytyy matkaideoita, jotka ovat valmiita matkaehdotuksia käytettäväksi omien suunnitelmien pohjana; Minun matkani -osioita, joissa on matkakertomuksia maata pitkin reissanneilta; Top-listoja, jotka ovat asiantuntijoiden paljastamia parhaita vinkkejä; Matkatieto-osioissa on hyödyllisiä työkaluja matkan suunnitteluun sekä näkökulmia matkailuun yleisesti, kuten reitin valitsemiseen, matkailun tulevaisuuteen ja eettisen matkailun perusteisiin.

Kirjan matkaideoina on mainittu muun muassa Itä-Viron Peipsijärvi, Suomen Unesco- ja Alvar Aalto -kohteet, Kuurin kynnäs Liettuassa, Wien Euroopan unohdettuna pääkaupunkina sekä junaseikkailu Murmanskiin, Venäjälle.

Peipsijärven sipuleita. Kuva Exlibris Aboensiksen järjestämältä Viron matkalta vuonna 2013.

Näkymä Murmanskiin Azimut-hotellin ikkunasta Suomen tiedetoimittajien matkalta vuonna 2016.

Minun matkani -otsikon alta löytyvät esimerkiksi jutut Huipputaidetta Saksassa, Patikointi puolalaisessa ikimetsässä, Romanian maaseudulla voi tehdä aikamatkan menneeseen sekä Isän ja pojan reilimatka.

Top-listoista löytyvät muun muassa Euroopan ihanimmat puutarhat, kotimaan parhaat pyöräreitit, Tanskan parhaat kohteet Kööpenhaminan ulkopuolella ja Euroopan upeita maisemajunareittejä.

Matkatiedon aiheina ovat muun muassa jutut Katso karttaa uusin silmin, Miten matkustamisen päästölaskelmiin pitäisi suhtautua, Reilun matkailijan muistilista, Kauanko sinne kestää junalla ja Näin matkustamme vuonna 2050.

Aikamatkat puolestaan tarjoavat näkökulman maata pitkin matkailemisen historiallisiin ulottuvuuksiin sekä herättävät pohtimaan reissaamisen merkitystä ja syitä ennen ja nyt. Otsikkoina ovat muun muassa Hitaasti, mutta syvemmin, Miksi britit rakastavat kävelypolkuja?, Grand Tour eli suuri sivistysmatka ja Mikä on oikeastaan Idän pikajuna?

Hakemisto apuna

Lopusta löytyy lähteitä sekä maittain ja liikkumistapojen mukaan järjestetty hakemisto. Mukana on 22 Euroopan maata. Liikkumistapoina käsitellään autoilu, bussi-, juna- ja laivamatkat, melonta, patikointi sekä pyöräily.

Kirjassa ei ole ravintola- ja hotellivinkkejä, koska niiden ajantasaiset tiedot löytyvät parhaiten verkosta.

Kirjan matkaideat ja -kertomukset sekä suositukset perustuvat niin kirjailijan omiin matkoihin kuin muiden matkailijoiden kokemuksiinkin.

Tämän kirjan kanssa on hauska tehdä matkoja nojatuolissa ja suunnitella omaa reissua hyvissä ajoin ennen tulevan kesän lomakautta.

Kati Kelola on vapaa toimittaja, joka työskenteli aiemmin matkalehti Mondon päätoimittajana. Hän on tehnyt aiemmin Vastuullisen matkailijan käsikirjan (2009) yhdessä Heidi Kalmarin kanssa.

Omana matkavinkkinäni annan sen, että kannattaa liittyä mukaan yhdistyksiin, jotka järjestävät toimintaansa liittyviä matkoja. Olen päässyt nauttimaan monista Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien liiton järjestämistä reissuista. Kaikki on valmiiksi suunniteltu ja järjestetty ja matkaseurakin on mitä mainiointa.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun. Gummerus. 2021.

* Sain Vaihtuvia maisemia -kirjan pyynnöstä kustantajalta.

Onnea, Dagny!

Kuva: Myriams-Fotos Pixabaystä.

Maailman vanhin bloggaaja Dagny Carlsson täyttää tänään 109 vuotta. Onnittelut hänelle!

Ruotsalainen Dagny Carlsson viettää tänään syntymäpäiviään. Hänen kerrotaan olevan ei pelkästään Ruotsin, vaan koko maailman vanhin bloggaaja. Häntä on kutsuttu myös Ruotsin moderneimmaksi eläkeläiseksi. Hän täyttää tänään, toukokuun 8. päivänä 2021, kunnioitettavat 109 vuotta. Onnittelut, Dagny!

Bloggaajaksi 100-vuotiaana

Jos et ole vielä ryhtynyt bloggaamaan, sinua ehkä lohduttaa, että harrastuksen voi aloittaa vielä kypsällä iällä. Dagny sai ensimmäisen tietokoneensa 93-vuotiaana – käytetyn sisareltaan Majkenilta, joka sai vuorostaan uudemman käytetyn pojaltaan. Tietokonekurssille Dagny meni 99-vuotiaana. Hän aloitti bloggaamisen 100-vuotiaana uteliaisuuttaan ja siksi, ettei halunnut olla huonompi kuin ulkoministeri Carl Bildt, jolla on oma blogi.

Blogin perustamisesta alkoi Dagnyn uusi elämänsä. Hänen mukaansa kolmen ehdon pitäisi täyttyä, jotta voi blogata: on oltava tietokone, jotain sanottavaa ja on hankittava lukijoita. Hänellä niitä on riittänyt ihan miljoonamäärin. Fanit seuraavat hänen toimintaansa myös Facebookissa. Pääset Dagnyn blogiin tästä linkistä.

Julkkis ja vaikuttaja

Kuva: Älska pocket.

Dagny Carlsson myös julkaisi kirjan Livet enligt Dagny eli Elämä Dagnyn mukaan. Kirjan alaotsikkona on I huvudet på en 104-åring. Sen hän kirjoitti yhdessä toimittaja Helén Bjurbergin kanssa.

Hänestä on tehty myös ja lukemattomia lehtijuttuja sekä dokumenttielokuvia. Ruotsin television SVT:n Åsa Blanckin dokumentti näytettiin Suomessakin vuonna 2016. Se on nimeltään Ei ole hullumpaa olla vanha – Dagny Carlsson (Det är inte så dumt att bli gammal). Toinen dokumentti on samalta ohjaajalta: Dagny – om jag sätter mig ner nu dör jag. Dokumenttien tiedot löytyvät vielä Areenasta, mutta ne eivät ole enää katsottavissa.

Dokumentit ja lehtijutut ovat tehneet Dagnystä tähden Ruotsissa ja myös kansainvälisesti. Hän hämmentyi tullessaan julkkikseksi  yli satavuotiaana, mutta toteaa tyynesti: ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.”

Dagny Carlsson on myös vaikuttaja, kuten bloggaajia ja muita somettajia nykyisin kutsutaan. Hänet pyydettiin apuun, koska SJ (Ruotsin VR) halusi käyttää hänen apuaan innostamaan varttunutta väkeä käyttämään digitaalisia palveluita. Tuolloin 105-vuotias Dagny Carlsson näyttää SJ:n teettämässä mainosfilmissä kädestä pitäen nuoremmilleen, miten matkavarausten teko verkossa onnistuu.

Dagnyn matkaunelmana Kiinan muuri

Dagnylla on yhä matkaunelmia, joista Kiinan muurin näkeminen on toivelistalla ykkösenä. Sen lisäksi hän haluaisi käydä myös Taivaallisen rauhan aukiolla sekä toivoo näkevänsä vielä Aleksanteri Nevskin katedraalin Sofiassa, Bulgariassa. Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, toiveenaan hän haluaisi nähdä keskiyön auringon – pohjoisin paikka jossa hän on käynyt omassa maassaan on Uumaja.

Dagny vieraili Oodissa Helsingissä vuonna 2019, jolloin Kino Reginassa ohjelmassa oli Dagnystä tehtyjä elokuvia ja hänen haastattelujaan.

Dagny kuuluu siihen ihastuttavaan naisten joukkoon, joka todellakin näyttää toteen kuluneen fraasin ”Ikä on vain numeroita.”

Kuva: Kuva David Mark Pixabaystä.

Dagny Carlsson & Helen Bjurberg: Livet enligt Dagny. I huvudet på en 104-åring. Alska pocket. 2017.

Panamericana – autolla maailman ympäri

Kaupallinen yhteistyö: N00b-kustantamo.*

Olisiko unelmareissusi kymmeniä tuhansia kilometrejä autossa, muutamia viikkoja laivassa ja reitti maailman ympäri? Jos, niin lue ennen matkaasi Tomi Töllin kirjat Panamericana ja Länttä ja itää. Hän kertoo juuri tällaisesta kokemuksesta.

Monella voi olla haaveissa matkustaa maailman ympäri, ja useat ovat sellaisen seikkailun toteuttaneetkin. Harva kuitenkaan pyrkii tekemään reissua maata pitkin, ilman lentoja. Tomi Tölli ja kumppaninsa Jii halusivat kuitenkin saada selville, voiko maailman ympäri ajaa autolla ja pääseekö valtamerten yli yhä laivoilla?

Kulkuneuvona ja kotina Nissan-pakettiauto

Heillä oli käytössään itse kalustamansa halpa pakettiauto, tarkemmin sanottuna Nissan NV200 1,5 DCI vuosimallia 2010. Matka kesti kaikkiaan 435 päivää; lähtö oli marraskuussa 2017 ja paluu tammikuussa 2019. Matkakilometrejä kertyi kaikkiaan 81 236 ja laivamatkoja arviolta 21 000 kilometrin verran.

Matkalaiset kulkivat Euroopassa, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Amerikassa, Aasiassa sekä laivalla myös Afrikassa. Matkansa aikana he vierailivat kaikkiaan 42 maassa.

Tomi Tölli kirjoitti matkastaan kirjan Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä. (Autoillen ja lentämättä maailman ympäri, osa 1) Tässä kirjassa kerrotaan matkan ensimmäisestä vaiheesta, jonka aluksi matkalaiset reissasivat Euroopassa ennen valtameren ylittämistä: Tallinnasta Vilnaan, Lviviin, Demanovskaan, Krkiin, Prahaan, Hannoveriin ja Antwerpeniin. Euroopassa kertyi kaikkiaan 4 750 kilometriä 19 päivän aikana.

Kuusi viikkoa M/S Grande Brasilella

Matka jatkui meritse M/S Grande Brasilella kuuden viikon ajan kohti Montevideota, Uruguayta. Välisatamana oli Freetown Sierra Leonessa.

Etelä-Amerikassa ajokilometrejä kertyi yhteensä 22 950 ja päiviä 115. Matka vei Uruquayn, Brasilian, Paraquayn, Argentiinan, Chilen, Perun, Ecuadorin ja Kolumbian läpi.

Keski-Amerikassa Panamasta Guatemalaan pariskunta ajoi 3 500 kilometriä.

Mango särki tuulilasin

Matkan varrella sattui kaikenlaista: ankkurissa odottelua satamaan pääsemiseksi Afrikassa, korruptoituneita poliiseja, kapinoivia intiaaneja, vallankumous Nicaraguassa, Fuego-tulivuoren purkaus tuhkasateineen, mangon putoaminen tuulilasiin, jonka seurauksena se hajosi ja uuden saaminen ei ollut helppoa. Tämän kirjan aikana sen kohtalo ei vielä selvinnyt.

Kirjan alussa on kolme karttaa matkareitteineen ja teoksen teksti on kirjoitettu päivien ja paikkakuntien mukaan. Kirjan keskellä on kahdeksan sivun kuvaliite ja lopussa on tietoja autosta ja sen lisävarusteista.

Länttä ja itää -kirjassa matka jatkuu

Maailmanympärimatkan loppupuoli on kirjattu toiseen kirjaan, joka ilmestyi viime vuonna. Se on nimeltään Länttä ja itää – Seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä. (Autoillen ja lentämättä maailman ympäri, osa 2).

Lisää tietoa tästä matkasta löytyy N00b-kustantamon ja Havaintoja matkan varrelta -blogista.

Tomi Tölli: Panamericana: seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä. N00b kustannus 2019.

Tomi Tölli: Länttä ja itää – Seikkailuja Pohjois-Amerikan ja Siperian maanteillä. N00b kustannus 2020.

*Sain Panamericana-kirjan kustantajalta.

Juhlitaan kirjaa 23.4.2021

Kirja miehelle, ruusu naiselle. Näin vietetään Kirjan ja ruusun päivää 23.4. Päivä on myös kansainvälinen kirjan ja tekijänoikeuden päivä.

Kuva: Annie Spratt, Unsplash.

Perjantaina 23.4. vietetään Kirjan ja ruusun päivää. No, miten sitä voi viettää? Ajatuksena on ollut, että miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja. Kirjojen ystävänä ottaisin kuitenkin itse mieluummin kirjan, onhan siitä paljon kestävämpää iloa kuin nopeasti kuihtuvasta kukasta. Tai ehkä voisin saada molemmat?

Teemapäivän idea ei ole mikään hiljattain keksitty markkinointikikka. Ajatuksen takana on valencialainen kirjailija Vicente Clavel Andrés. Hänen alkuperäinen, vuonna 1925 esittämänsä juhlapäivä sijoittui lokakuuhun, mutta vuodesta 1930 päiväksi valikoitui nykyinen 23.4. Tuona päivänä vuonna 1616 kuoli kaksi maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijaa: Miguel de Cervantes sekä William Shakespeare.

Päivän vietto levisi yliopistokaupunkien kautta kaikkialle maailmaan. Päivä liitettiin myöhemmin myös Katalonian suojeluspyhimykseen Pyhään Yrjöön, jonka kuolinpäivä on myös 23. huhtikuuta.

Unesco eli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö julisti Kirjan ja ruusun päivän kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuden päiväksi. Järjestön mukaan ”Kirjat ansaitsevat erityisen päivänsä, jolloin niitä juhlitaan vapauden, yhteenkuuluvuuden ja rauhan symboleina.”

Matkablogissa on syytä juhlia erityisesti matkakirjoja, koska ne voivat toimia matkustamisen korvikkeina. Jos ei itse juuri nyt pääse matkalle, voi tehdä nojatuolimatkan kirjailijan tuottaman tekstin siivin.

Kirjojen arkkitehtuuri

Seurasin verkossa Kirjan ja ruusun päivän etkoja, jonka teemana oli Kirjojen arkkitehtuuri, paikat ja maisemat. Tilaisuuden järjestäjänä olivat yhteistyössä Arkkitehtuurimuseo, Arkkitehtuurin tiedotuskeskus Archinfo, Kustannusosakeyhtiö Otava ja Bookm-ark.fi.

Matkoilla ja arkkitehtuurilla on kosketusta sikäli, että matkoilla saamme tutustua paikalliseen arkkitehtuuriin. Toisaalta voi olla niinkin, että matkailija haluaa päästä näkemään tietyn kuuluisan rakennuksen, kuten vaikka Taj Mahalin Intiassa, Sagrada Famílian Espanjassa, Unescon maailmanperintökohteita taikka wau-arkkitehtuuria.

Kirjan ja ruusun päivän etkoilla juhlittiin uutta arkkitehtuurin tietokirjallisuutta ja kaunokirjoja, joissa paikan ja tilan merkitys korostuu. Illan panelisteina olivat tietokirjailijat apulaisprofessori Panu Savolainen ja professori emeritus Pekka Korvenmaa sekä kaunokirjailijat Sanna Puutonen ja Jyrki Erra. Vierailijoiden kanssa keskustelevat Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjallinen johtaja Minna Castrén ja kirjakauppias, arkkitehtuurin teorian vanhempi lehtori Anni Vartola.

Tässä keskustelussa esiin tulleita kirjoja:

• Juhana Lahti, Frans Autio (toim.): Kaikki ja ei mitään – arkkitehdit Kaija + Heikki Siren. Arkkitehtuurimuseo 2020.
• Essi Rautiola (ed.): Finnish Architecture – Biennial Review 2020. Arkkitehtuurimuseo 2020.
• Panu Savolainen: Matkaopas 1700-luvun Turkuun. Sammakko 2021.
• Pekka Korvenmaa: Lars Sonck. Atlasart 2020.
• Sanna Puutonen: Sydänmuuri. Otava 2021.
• Jyrki Erra: Lyijynvalkoinen. Otava 20
• Jyrki Erra: Kaunasin sivut. Otava 2012.
• Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat. Otava 2015.
• Markus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007.
• Juhani Pallasmaa: Eläinten arkkitehtuuri. Suomen Rakennustaiteen Museo 1995.
• Kjell Westö: Tritonus. Otava 2020.
• Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet. Teos 2020.

Sanna Puutonen voitti J.H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2018.

Jyrki Erran romaani Lyijyvalkoinen voitti Suomen Dekkariseura ry:n myöntämän Vuoden johtolanka -palkinnon 2021.

Kollektiivinen kirjalista arkkitehtuurikirjoista kaikkien lukijoiden iloksi löytyy täältä. Voit lisätä listaan oma arkkitehtuurikirjasuosikkisi lyhyen kuvauksen ja kuvan tai linkin kera. Voit myös kommentoida tai antaa oman arvosanasi muiden suosituksille.

Tulipa tässä mieleeni, että Arkkitehtuurimuseo voisi olla listalla, kun parempien aikojen koittaessa seuraavan kerran menen Helsinkiin. En ole siellä käynytkään. Museo avautuu jälleen 5.5.2021.

Kohtaamisia kirjakaupassa jatkuu 23.4.

Kustantamoiden, kirjakauppojen ja kirjailijoiden yhteishanke Kohtaamisia kirjakaupassa saa jatkoa. Se käynnistyy Kirjan ja ruusun päivänä 23.4. Hanketta vietetään tänä vuonna tarjoamalla virtuaalisia kirjailijahaastatteluita ja hyviä lukuvinkkejä uutuuskirjoihin. Haastatteluita voivat järjestää sekä kirjakaupat että kustantamot ja kirjailijat. Sivusto täydentyy pitkin kevättä.

Vinkkejä kevään kirjaostoksiin

Jos kaipaat vinkkejä kirjaostoksiin, niin voit tutkia Kustantamoiden lukulahjavinkit kevään merkkipäiviin ja kesälomalle. Ne löytyvät tästä linkistä.

Lukuviikolla esittelin matkakirjoja, joten nekin kannattaa pitää mielessä.

Aiotko ostaa kirjan miehelle tai antaa ruusun naiselle – tai toisinpäin?

Kuva: Thoa Ngo, Unsplash.

IndieFood – Lähiruokaopas Suomeen

IndieFood-opas esittelee lähiruokakohteita ympäri Suomen. Se toimii oppaana niin matkaajalle kuin kotikokillekin.

Laura Ertimo on koonnut vuonna 2016 julkaistuun kirjaan IndieFood – Lähiruokaopas Suomeen noin 800 kohdetta eri puolelta Suomea. Sen avulla voit löytää reittisi kotimaisten raaka-aineiden ja ruokien alkulähteille olivatpa ne luomutiloja, leipomoita tai kanaloita. Kirja toivottaa tervetulleeksi ruokamatkalle Hangosta Inariin ja Eckeröstä Ilomantsiin. Kirjaan poimitut kohteet ovat vaihtoehtoja ketjuliikkeille. Tarjolla on erilaisia ruokaa suoraan kuluttajille myyviä itsenäisiä tuottajia ja yrityksiä maatiloista kauppahalleihin ja kahviloista verkkokauppoihin.

Ostospaikat on esitelty maakunnittain ja kunnittain ja ensimmäisenä on Uusimaa Helsingin seutuineen ja viimeisenä on Lappi Inarista aloittaen.

Varsinais-Suomi esitellään näin: ”Varsinais-Suomi on riemastuttava tilkkutäkki pieniä kuntia, kekseliäitä pienyrittäjiä sekä ikivanhoja sukutiloja. Tarjolla on monipuolinen valikoima maataloustuotteita lampaanmaitojäätelöstä luonnonmukaisesti viljeltyyn kvinoaan. Perinteet eivät tällä alueella rajoita uusiutumista, vaan tarjoavat taustan ja pohjan uusille tarinoille.”

Ai, mistä sitä lampaanmaitojäätelö saa? Sitä on saanut Rymättylästä, SikkaTalun lammastilalta. Nyt tilan sivuilla mainitaan vain lampaanmaitojugurtti, joka sekin on kausituote. Kirjassa esitettyjen myyntipaikkojen tiedot tuotteineen kannattaa tarkistaa verkkosivuilta.

Laura Ertimo on ruuan alkuperästä ja ruokahuollosta kiinnostunut tietokirjailija ja maantieteilijä. Hän on julkaissut vuonna 2011 Suomen 100 Lähiruokakohteet -oppaan, joka oli kyseisen vuoden myydyimpien tietokirjojen joukossa.

IndieFood-kohdevalikoiman luomisessa on ollut mukana Lähiruoan koordinaatiohanke ja sen asiantuntijaverkosto kaikista maakunnista sekä Aitoja makuja -verkosto.
–IndieFood käsittelee jokapäiväistä aihetta, jonka taustalla on isoja kysymyksiä ruuan alkuperästä ja ihmisten toimeentulosta. Kokoan tietoa kotimaisista pientuottajista, koska haluan itse tuntea ruokani alkuperän ja myös osoittaa, että läheltä löytyy – vaikka mitä!, toteaa Laura Ertimo.

Tämän kirjan voisi ottaa mukaan vaikka tuleviin kotimaan lomareissuihin. Se voi auttaa tekemään ruokalöytöjä matkan varrelta.

Ja mitä kirjan nimi tarkoittaa? Kielitoimiston sanakirjan mukaa indie viittaa valtavirrasta poikkeaviin, riippumattomiin kulttuuri- tm. suuntauksiin (indierock, indie-elokuva).

Kuva: Carl Stridsberg Pixabaystä

Laura Ertimo: IndieFood – Lähiruokaopas Suomeen. 2016. Myllylahti Oy. 272 sivua.

Tämä on viides Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.–11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Lääkäri matkalla maailman ympäri

Stephen Fabes kyllästyi sairaalamaailmaan ja elämäänsä ja lähti maailmanympärimatkalle – polkupyörällä.

Stephen Fabes on lontoolainen lääkäri, jolla on ainainen kaukokaipuu, mutta huono suuntavaisto. Hän lähti pyöräilemään pitkälle matkalle vuonna 2010. Se kesti kaikkiaan kuusi vuotta. Hänen tavoitteenaan oli pyöräillä kuudessa maanosassa: Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Aasiassa. Hän kävi matkallaan kaikkiaan 75 maassa. Polkupyörän mittariin kertyi yli 86 209 km kilometriä.

Stephen Fabes kirjoitti kokemuksistaan kirjan Signs of Life – To the Ends of the Earth with a Doctor. Kirja on julkaistu vuonna 2020.

Matka jakautui seuraavasti pituuden ja vietetyn ajan mukaan seuraavasti:

• Eurooppa: Lontoosta Istanbuliin 5 010 kilometriä ja neljä kuukautta ja toisella kertaa 4 000 kilometriä ja 3,5 kuukautta.
• Lähi-Itä: Istanbulista Kairoon 3 236 kilometriä ja 2,5 kuukautta.
• Afrikka: Kairosta Kapkaupunkiin 14 969 kilometriä ja 9 kuukautta (Kapkaupungissa 3 kuukautta).
• Etelä-Amerikka: Ushuaiasta Cartagenaan 16 783 kilometriä ja 12,5 kuukautta.
• Keski- ja Pohjois-Amerikka: Panamasta Prudhoe Bayhin 14 331 kilometriä ja 9 kuukautta.
• Australiassa 4 116 kilometriä ja 3 kuukautta.
• Aasia: Indonesiasta ja Singaporesta Intiaan sekä Hong Kongista to Kaukasiaan 23 875 km ja 21 kuukautta.

Ensimmäisen reitin Stephen Fabes joutui tekemään kahteen kertaan, koska hän joutui keskeyttämään matkansa ja palaamaan kotimaahansa polvileikkaukseen. Siitä toivuttuaan hän jatkoi matkaansa.

Kirja jakautuu viiteen osaan alkusanojen jälkeen. Ensimmäisessä osassa Stephen Fabes matkaa Lontoosta Kapkaupunkiin, toisessa osassa Ushuaiasta Argentiinasta Deadhorseen Alaskaan, kolmannessa osassa Melbournesta Mumbaihin, neljännessä osassa Hong Kongista Calaisiin ja viidennessä osassa hän palaa kotiin.

Stephen Fabesin pyörä oli Santos Travelmaster 2.6 Cromo Rohloff. Mukana kulkevat tavarat painoivat 30–45 kiloa riippuen muun muassa veden ja ruoan määrästä. Hänen verkkosivuiltaan löytyy yksityiskohtainen luettelo varusteista, matkan reitti ja monia tilastotietoja.

Matkalla lääketiede nopeasti Stephen Fabesin mielestä. Tilalle tuli selviytyminen päivittäisistä haasteista, kun huonokuntoinen ajaja on matkalla täyteen lastatun pyörän päällä. Lääketiedettä oli kuitenkin vaikea välttää, kun hän tapasi reitillään ihmisiä, joilla oli ongelmia terveytensä kanssa. Kirjailija tuo tiivistetyn ohjeen hyväksi lääkäriksi: sulje suusi, kuuntele, tiedä ja hoida. Sama ohje pätee hänen mukaansa myös matkalla olemiseen.

Stephen Fabes työskentelee nykyisin lääkärinä St. Thomasin sairaalan ensiavussa Lontoossa. Hän myös kirjoittaa matkailu- ja pyöräilylehtiin sekä käy puhumassa muun muassa kouluissa.

Kirjassa on lähes 400 sivua. Mukana on myös kuvaliite, jossa on 31 kuvaa matkan varrelta. Stephen Fabesin verkkosivuilta löytyy lisää kuvia ja videoita sekä muuta materiaalia.

Fabes, Stephen. Signs of Life: To the Ends of the Earth with a Doctor. London: Pursuit, 2020.

Tämä on neljäs Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.–11.4. matkakirjoja esittelyssä.