Henkilö, Kirja, Kirjailija, Matkakertomus, Matkakirja

Varovainen matkailija Mazzarella

Merete Mazzarella kirjoittaa Varovainen matkailija -kirjassaan risteilyistä ja matkoistaan Australiaan, mutta paljon myös eletystä elämästä.

Merete Mazzarella on kirjoittanut kirjan matkustamisesta, vaikka hän päätti diplomaattiperheen tyttärenä 15-vuotiaana, ettei haluaisi aikuisena matkustaa.

Merete Mazzarella toteaa: ”Tämä kirja käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa. Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin vaan myös muihin paikkoihin. – – Samalla matkustan myös ajassa, takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten luokse joita ei enää ole.”

Amazonilta Australiaan

Kirjassaan Merete Mazzarella kertoo kokemuksistaan risteilymatkustajana norjalaisen varustamon Braemar-aluksessa. Toinen puoli kirjasta kertoo Australian matkoista.

Mazzarellalla on paljon kokemuksia risteilyistä ja ristiriitainen suhtautuminen niihin. Toisaalta risteilyt kiehtovat häntä, mutta toisaalta ne tympäisevät. Hän sanoo olevansa risteilyveteraani. Nyt hän kirjoittaa pääosin 14 päivän risteilystä Amazon-joella. Syynä juuri tämän risteilyn valintaan oli se, ettei hän ollut koskaan käynyt Etelä-Amerikassa.

Ensimmäinen Australian matka johtui siitä, että Mazzarellan miehelle tarjottiin kuuden viikon vierailijaprofessuuria Queenslandin yliopistossa. He asuivat Brisbanessa, mutta vierailivat myös Melbournessa ja Adelaidessa.

Ensimmäisen matkansa päätteeksi Mazzarellan mieleen tulee ajatus: ”Nyt minua mietityttää, miten surullista olisi, ellen enää ikinä saisi nähdä jakarandapuiden kukkivan.” Näin ei käy, sillä Mazzarella palaa Australiaan vielä kahdesti. Hän käy myös Christchurchissa, Uudessa-Seelannissa.

Australiakin herättää ristiriitaisia tuntemuksia niin historiansa kuin nykyisyytensä vuoksi. Ja varovainen matkailija kun on, myös mantereen villi ja vaarallinen luonto huolestuttaa Mazzarellaa.

Matkoja ja elämää

Matkakokemusten lisäksi kirjailija ujuttaa sujuvasti mukaan muisteluksiaan sisäoppilaitosvuosistaan, vanhemmistaan ja aviomiehistään. Sellaistahan se on, elämä on matka ja matkat ovat elämää. Hän kirjoittaa myös matkustamisesta ja sen historiasta, lähtemisestä ja palaamisesta, kanssamatkustajista, risteilymatkan rutiineista sekä Australian historiasta ja nykypäivästä.

YK:n ilmastoraportti julkaistiin juuri ennen Mazzarellan kolmatta Australian matkaa. Hän päätyy toteamaan kirjan loppusanoissa: ”Ei, meidän ei tosiaan pitäisi enää lähteä risteilylle. Mutta niin paljon kuin lentäminen hävettääkin, en tiedä, miten pystyisin olemaan lentämättä.”

Minulla on paljon Merete Mazzarellan kirjoja. Kun Varovainen matkailija -kirja tuli kauppoihin alkuvuodesta, niin olihan matkabloggaajan se ostettava. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa monipolvisesti ja juoksuttaen tarinaa erilaisista aineksista.

Merete Mazzarella (s. 1945) on filosofian tohtori, suomenruotsalainen kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita. Hän on julkaissut tieteellisten teosten lisäksi muistelmia, esseekokoelmia. kaksi romaania sekä kirjoittanut paljon kritiikkejä ja kolumneja.

”Matkalla oleminen on ennen muuta yritystä kuvitella aivan toisenlaisia elämiä.”

Merete Mazzarella: Varovainen matkailija. Tammi. 2019.

Merete Mazzarella

Merete Mazzarella. Kuva: Cata Portin/Tammi.

 

Normaali
Kirja, Kirjailija, Kulkuneuvot, Matkustaminen

Haavisto raiteilla

”Yksi kesä. Yksi matka. Yksi Eurooppa.”

Politiikasta tuttu Pekka Haavisto antoi periksi matkakuumeelleen, osti Interrail-lipun ja matkusti Euroopan rautateillä heinä-elokuussa 2018.

Pekka Haavisto esitteli Eurooppa raiteilla -kirjaansa julkistamistilaisuudessa 10.1.2019 Helsingissä.

Opaskirjoja reilaajille

Pekka Haavisto teki ensimmäisen junamatkansa eurooppalaisilla kiskoilla vuonna 1974. Neljän matkan jälkeen hän teki Inter-Rail-opaskirjan ensin omatoimisesti 1977 ja WSOY:n kustantamana 1978. Nuori Eurooppa -niminen opas ilmestyi vuonna 1986.

Oppaat kuluivatkin matkustamisen makuun päässeen nuorison käsissä. Tuolloin ei ollut Internetiä, joten tiedoille ja neuvoille oli tarvetta.

Uhkarohkeasti reppureissaajaksi

Ennen uutta junamatkaansa reilaajien ensimmäiseen sukupolveen kuuluvan Haaviston piti voittaa epäilys: ”Ensin ajatus tuntui uhkarohkealta. Alkaisivatko junan penkit tuntua kovilta? Onko mukavuudenhaluni kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että reilaaminen ei onnistu? Ja mitä tututkin sanoisivat, kun heittäisin repun selkääni ja sanoisin lähteväni kuukaudeksi reilille?”pohdiskeli Haavisto aikeitaan.

Tuoreestakin junamatkastaan hän kirjoitti kirjan Eurooppa raiteilla. Sen takakansitekstissä sanotaan: ”Matka maanosamme tulevaisuuteen. Intohimoinen junamatkustaja Pekka Haavisto palaa raiteille. Matkustaessaan Gdyniasta Zagrebiin ja Barcelonasta Berliiniin hän tapaa kanssamatkustajia, kahvilafilosofeja, suunnannäyttäjiä ja uusia eurooppalaisia. Mistä Euroopan eri kulmilla keskustellaan? Mihin maanosamme on menossa?”

Päiväkirja junamatkustamisesta

Kirjassa on 384 sivua ja kaikkiaan 44 lukua. Ensimmäinen varsinainen luku on Miljardin vuoden etumatka ja viimeinen Quo vadis, Eurooppa? Lähdetään siis varsin kaukaisista ajoista maapallon, Suomen ja Euroopan historiassa ja päädytään aprikoimaan maanosamme tulevaisuutta.

Haavisto toteaa ”kirjan olevan päiväkirja: ajatusten, kokemusten ja tunteiden kirja. Se on kirjoitettu junien kolkkeessa, maisemien, kaupunkien ja majapaikkojen vaihtuessa. Se on kunnianosoitus tapaamilleni ihmisille, hyville ja syville keskusteluille.”

Kirja etenee matkan suhteen kronologisesti, mutta niin, että Haavisto kertoo aiemmistakin rautatiereisssuistaan. Mitä isoveli Juhani edellä, sitä pikkuveli Pekka perässä 16-vuotiaana.

Haaviston matkusti junalla ensin Helsingistä Hankoon ja sieltä Finnmerchant-rahtilaivalla Gdyniaan. Matka jatkui reittiä Varsova‒Katowice‒Oświęcim‒Budapest‒Wien‒Zagreb‒Belgrad‒Bar‒Budva‒Podgorica‒Tirana‒Skopje‒Thessaloniki‒Ateena‒Hydra‒Ateena‒Bar‒Rooma‒Napoli‒Firenze‒Livorno‒Bastia‒Toulon‒Perpignan‒Canet-en-Roussillon‒Port-la-Nouvelle‒Castelnous‒Eus‒Ille-sur-Tểt‒Perpignon‒Port Bou‒Barcelona‒Pariisi‒Frankfurt‒Berliini‒Hampuri‒Flensburg‒Kööpenhamina‒Malmö‒Tukholma‒Helsinki.

Haavisto matkusti myös busseilla, laivoilla, takseilla, vuokra-autoilla sekä ajoi polkupyörällä. Majoituspaikkoina olivat pääosin etukäteen varatut hotellit, hostellit ja Airbnb-huoneistot.

Keskusteluja kahviloissa

Reilaaja käytti paljon aikaansa myös paikallisten ihmisten tapaamiseen. Joukossa oli muun muassa kokkistuertti, laivan kapteeni, konepäällikkö, European Climate Foundationin edustajia, kansalais- ja ihmisoikeusaktivisteja, poliitikkoja, suurlähettiläitä ja kunniakonsuleita. Osa heistä oli matkalla tavattuja henkilöitä, osa ennestään tuttuja Haaviston ilmeisen laajasta verkostosta. Hän oli mielissään, että sai sovittua tapaamisia kesäajasta huolimatta.

Pekka Haavisto halusi kuulla ja keskustella kunkin maan tilanteesta. Millaisia ajatuksia on budapestilaisilla nuorilla, entä miltä tulevaisuus näyttää Albaniassa? Miten kreikkalaiset suhtautuvat pakolaistilanteeseen?

Roomassa löytyy myös todellinen Suomi-fani, poliitikko ja kirjailija, Italian Vihreiden Grazia Francescato. Hänen perheystävänsä on Suomen nimekkäin luonnonvalokuvaaja Hannu Hautala. Kesäisin Grazia matkustaa Hannun luokse ja pahoittelee Pekalle, ettei ole koskaan pysähtynyt Helsingissä, vaan haluaa aina suoraan Kuusamoon.

Matkatunnelmia ja yleissivistystä

Haaviston kirjassa on varsinaisen matkakuvauksen lisäksi myös paljon asiaa muun muassa Euroopan historiasta ja sodista, Euroopan unionista, mytologiasta, matkustamisen filosofiasta ja historiasta sekä kirjallisuudesta ja muusta kulttuurista.

Pekka Haavisto kävi myös monissa museoissa, muun muassa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseossa Oświęcimissa ja Nikolai Tesla -museossa Belgradissa, yleisurheilun EM-kisoissa Berliinissä sekä katsomassa I Love Piaf -musikaalia Théậtre de Lucernairessa Pariisissa.

Yhtenä kohteena oli myös kreikkalainen Hydran saari, jossa Haaviston fanittamalla laulaja-lauluntekijä Leonard Cohenilla oli asunto. Hydra oli ainoa, jonka Pekka Haavisto oli etukäteen päättänyt pakolliseksi käyntikohteekseen. Hän löysi oikean oven ja piti pienen hiljaisen hetken vuonna 2016 kuolleelle muusikolle: ”So long, Leonard.”

Tukholmassa hän tutustui pahamaineisiin lähiöihin Rinkebyssä ja Tenstassa ja toteaa: ”Kauhutarinat lähiöistä, joissa tavalliset ihmiset eivät uskaltaisi kulkea, vaikuttavat kokemani perusteella hieman liioitetuilta.”

Kirjassa on mustavalkoisia valokuvia matkan varrelta. Ne on ottanut Jeri Aalto ja Pekka Haavisto. Lisäksi lukujen alussa on Anja Reposen piirroskuva ja aiheeseen liittyvä sitaatti. Yksi suosikeistani on tämä Pyhän Augustinuksen toteamus: ”Maailma on kirja ja ne, jotka eivät matkusta, lukevat vain yhden sivun.”

Kannattiko lähteä?

Pekka Haavisto pohdiskelee lopuksi matkansa huonoja ja hyviä puolia. Aina kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Pulmia saattoi olla junayhteyksissä, lipunmyyntipisteissä ja rautatieasemien palveluissa. Positiivisina seikkoina olivat ainakin osallisuus rautatiekulttuurista ja -historiasta, pääsy suoraan kaupunkien keskustoihin, parempi omatunto kasvihuonepäästöjen suhteen, upeat maisemat sekä mukava matkaseura ja ihmisten tapaaminen.

Pekka Haavisto suosittelee myös nojatuolimatkoja: ”Maailman voi tuntea kodistaan poistumatta, hyvän kirjahyllyn äärellä.”

Parasta hänen mukaansa on kuitenkin yhdistää lukeminen oikeisiin matkoihin, joilla on mahdollisuus inhimillisiin kontakteihin: ”Ikimuistoisimmat lauseet eivtä aina löydy kirjoista. Sanat, jotka kätkemme sydämeemme ja joita kuljetamme mukanamme elämänmittaisen taipaleen, ovat usein niitä, joita elävät ihmiset ovat toisilleen lausuneet. Siksikin kannattaa matkustaa.”

Kieltämättä Pekka Haaviston kirja antaa inspiraatiota uudelle junamatkalle Eurooppaan.  Olisi hienoa kulkea Euroopassa ajan kanssa yhdestä mielenkiintoisesta paikasta toiseen. Mihin menisin, millaisia kohteita valitsisin? Palaisinko niihin paikkoihin, joissa kävin Interrail-matkallani vuonna 1988? Yksityiskohtaista reittiä en muista, mutta Ruotsin läpi matkustin kohti Duisburgia Saksassa, josta matka jatkui Ranskan kautta aikakin Unkariin ja Itavältaan.

Kiinnostuitko? Interrail Pass -lippuja on kahdenlaisia: kaikissa Interrail-maissa kelpaava Interrail Global Pass ja maakohtainen Interrail One Country Pass. Lue lisää VR:n sivuilta.

Parasta lähteä nyt

Ja mainittakoon tässä, että löysin blogini nimen Pekka Haaviston Inter-Rail-oppaasta vuodelta 1978. Sen esipuheen viimeinen lause on: ”Parasta lähteä nyt”. Tarinan blogin nimen löytymisestä voit lukea täältä.

Kohta vietetään Parasta lähteä nyt -blogin syntymäpäiviä. Merkkipäivän 8.2.2019 postaukseen liittyy arvonta. Seuraa siis blogia!

Pekka Haavisto: Eurooppa raiteilla. Nemo. 2019.

Normaali
Kirja, Kirjailija, Matkakirja, Matkustaminen, Tutkimus

Yönaisten matkassa

Mikäs sopisi matkabloggaajalle paremmin kuin paksu kirja, joka kertoo matkustavista naisista vuosisatojen saatossa? Rohkeista naisista, jotka eivät piitanneet sopivaisuussäännöistä, vaan kulkivat sinne, minne sielu ja sydän heitä johdatti? Tällainen kirja on Mia Kankimäen tänä syksynä ilmestynyt uutuuskirja Naiset joita ajattelen öisin.

Ostin kirjan heti tuoreeltaan, sillä olin pitänyt Mia Kankimäen ensimmäisestä, vuonna 2013 ilmestyneestä kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Siitä tykkäsivät moni muukin, sillä kirja oli Kanava-tietokirjapalkintoehdokas vuonna 2013 ja se nimettiin tuolloin mys Vuoden matkakirjaksi (Mondo-lehti) ja sai HelMet-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.

Otavan sivuilla kuvaillaan Mia Kankimäen kirjoitustapaa: hän ”lajityyppejä ja liikkuu omintakeisesti kauno- ja tietokirjallisuuden rajamailla. Esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vei hänet Kiotoon etsimään tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shōnagonia. Toisessa kirjassaan Naiset joita ajattelen öisin hän matkustaa inspiroivien historiallisten naisten jäljillä Afrikassa, Italiassa ja Japanissa.”

Vinkki: Osta kirja joululahjaksi. Lähipiirissäsi on varmasti joku (nainen), joka ilahtuisi tästä. Kirjassa riittää luettavaa juhlapyhiksi.

Kymmenen suojeluspyhimystä

Kirjailija kertoo kirjansa syntytarinaa: ”Olen ajatellut naisia niinä unettomina öinä kun elämä /miesasiat/ asenne ovat tolaltaan ja tuntuu, ettei se kauhea sudenhetki pääty ikinä. Noina öinä olen kerännyt itselleni näkymätöntä henkivartiokaartiota, suojeluspyhimyksiä, jotka johdattavat eteenpäin.”

”Näiden inspiroivien yönaisten elämä ei ole kulkenut perinteistä reittiä. He ovat rikkoneet rajoja ja tehneet asioita, joita heiltä ei ole odotettu. Monet heistä ovat taiteilijoita tai kirjailijoita, niitä joiden työ on yksinäistä ja sisäänpäinkääntynyttä. Useimmilla ei ole ollut perhettä tai lapsia, ja heidän miessuhtensa ovat olleet epäsovinnaisia. Monet ovat matkustelleet tai muuttaneet uuteen kulttuuriin, ja tehneet suuria elämänmuutoksia vielä kypsällä iällä.”

Unettomat yöt herättävät kysymyksiä: ”Mietin, mistä nämä naiset ammensivat rohkeutensa? Miten he neuvoisivat minua, jos voisimme tavata? Ja ennen kaikkea: Voisinko lähteä tutkimusmatkalle heidän jäljilleen?”

Mia Kankimäki lähti tutkimusmatkoilleen yönaisten seuduille. 447-sivuinen kirja jakautuu kolmeen osaan tutkittavien ja jäljitettävien yönaisten ja matkojen suhteen.

Ensimmäisessä osassa kirjailija matkustaa Afrikassa Karen Blixenin jalanjäljissä.

Toisessa osassa hänen yönaisinaan ovat tutkimusmatkailijat Isabella Bird, Ida Pfeiffer, Mary Kinsley, Alexandra David-Néel ja Nellie Bly.

Kolmannessa osassa taiteilevia yönaisia ovat Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana, Artemisia Gentileschi ja Yayoi Kusama (jonka pilkullista taidetta nähtiin HAMissa vuonna 2016).

Afrikan lisäksi kirjailija matkusti muun muassa Kööpenhaminaan, Firenzeen, Mazzenaan, Kiotoon, Tokioon ja Normandiaan.

Yönaisten neuvoja

Yönaisten tarinat ovat kiehtovia, mielenkiintoisia ja opettavaisia. Huimia matka- ja selviytymistarinoita, itsenäisyyttä ja itsepäisyyttä, uteliaisuutta ja tutkimustoimintaa.

Tässä Mia Kankimäen kokoamia yönaisten neuvoja:

  1. ”Lähde Afrikkaan.
  2. Jos kärsit masennuksesta, turhautuneisuudesta tai päänsärystä, lähde matkalle.
  3. Matkustamiseen ei tarvitse syytä. Matkusta kitubudjetilla. Pummi majapaikka, jos mahdollista.
  4. Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan ja nauraa koko matkan.
  5. Seuraa polkua joka eteesi avautuu. Jätä paluulippu käyttämättä.
  6. Panosta hyvien ideoiden keksimiseen. Matkusta yhden käsilaukun taktiikalla.
  7. Tee sinä mitä haluat. Minä maalaan.
  8. Haluatko yhdistää perheen ja uran? No problem. Voit saada kaiken.
  9. Käsittele traumasi. Surmaa Holoferneesi. Kaikki on materiaalia.
  10. Sukella siihen mitä pelkäät. Työskentele hulluna.”

Kirjansa lopussa Mia Kankimäki kiittää myös yönaisia: ”Kiitos yönaisille ‒  kaikille niille yötaivaan tähtinä loistaville valopisteille, joiden avulla tavallinen, pelokas nainen voi unettomina öinä suunnistaa.”

Mia Kankimäki. Kuva Tommi Tuomi 2013.

Mia Kankimäki on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt mainos- ja kustannustoimittajana, harrastanut Japanin kulttuuria vuosien ajan ja valmistunut Sogetsu-ikebanakoulukunnan opettajaksi.

Kankimäki on julkaissut myös useita täytettäviä kirjoja yhdessä Mikko Aarnen kanssa, muun muassa Aikuiset ystäväni (2004) ja Keski-ikäiset ystäväni (2014).

”Luulet tietäväsi, mitä matka voi tarjota,
mutta itse asiassa juuri sitä et tiedä.

Karen Blixen kirjeessä Afrikasta 18.1.1917.”

Normaali
Kirja, Kulkuneuvot, Lainattua

Rouva McGillicuddy asemalaiturilla

Laiturilla numero 1 ei ollut sillä hetkellä liiemmälti väkeä, koska juna oli juuri lähtenyt, mutta laiturin takana ei kenenkään maalla ryntäili tungeksiva ihmisjoukko samanaikaisesti moneen suuntaan, kulki edestakaisin maanalaisen, matkatavaroiden säilytyspaikan, teehuoneiden ja tiedonantotoimistojen ovista, poikkeili ilmoitustauluille ja puikahteli kahdesta aukosta ‒ Saapuvat junat ja Lähtevät junat ‒ ulkopuoliseen maailmaan.

Rouva McGillicuddy ja hänen pakettinsa heilahtelivat sinne tänne, mutta hän saapui lopulta laiturin numero 3 portille ja laski yhden paketin jalkojensa juureen etsiäkseen käsilaukustaan matkalippua, joka oikeuttaisi hänet astumaan portilla seisovan tuimannäköisen virkapukuisen vartijan ohi laiturille.

Sillä hetkellä muuan ääni, käheä, mutta hienostunut, puhkesi puhumaan hänen päänsä yläpuolella.
‒ Juna, joka seisoo laiturissa 3, ääni tiedotti hänelle, ‒ lähtee 16.50 Brackhamptoniin, Milchesteriin, Waverstoniin, Carvilliin, Junctioniin ja Roxeteriin, pääteasemana Chadmouth. Brackhamptoniin ja Milchesteriin matkustavia pyydetään sijoittumaan junan loppupäähän.

Kysymys: Mistä Agatha Christien kirjoittamasta kirjasta lainaus on peräisin?

Tähän arvoitukseen innoitti VI kansainvälinen Agatha Christie -festivaali Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla, 6.‒12.11.2017. Pez Azur -hotellini kirjahyllystä löysin kaksi suomenkielistä tämän dekkarikuningattaren kirjaa. Toisesta nappasin tuon sitaatin.

Normaali
Kirja, Matkakirja, Matkaopas

Turku ‒ kaupunkiopas on Vuoden matkakirja 2017

Matkailulehti Mondo on valinnut Vuoden matkakirjaksi 2017 Helena Kulmalan, Rauno Lahtisen ja Aleks Talven teoksen Turku kaupunkiopas.

‒ Tämän kirjan kanssa tekee mieli lähteä Turkuun. Opaskirja auttaa löytämään tutusta kaupungista uutta koettavaa ja on tyyliltään rennon hauska. Tällaisia kirjoja lisää Suomen kaupungeista, perustelee raati valintaansa.

Kirjan kustantaja on turkulainen Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Kirjan saa nyt edullisesti Sammakon verkkokaupasta hintaan 10 euroa.

Mondo jakoi Vuoden matkakirja -palkinnon nyt 15. kerran Helsingin kirjamessuilla.

Rennon hauska kaupunkiopas valittiin Vuoden matkakirjaksi.

Kunniamaininnat Lappi- ja Italia-aiheisille kirjoille

Mondo jakoi myös kaksi kunniamainintaa.

Toinen kunniamaininnalla palkittu on Hanna Apajalahden teos Kulttuurimatkailijan Lappi. Kirjan kustantaja on Into Kustannus.
Lapista on kirjoitettu paljon matkakirjallisuutta, mutta Kulttuurimatkailijan Lappi nostaa ansiokkaasti esiin paikallista kulttuuria saamelaiskulttuureista taiteeseen. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa tutustua Lappiin pintaa syvemmältä, kerrotaan perustelussa.

Tammen kustantama Ella Kannisen ruokakirja Ella – Kotona Italiassa sai toisen kunniamaininnan.
‒ Kotona Italiassa tarjoaa hersyvän matkan italialaiseen keittiöön ja samalla kulttuuriin. Kirja on hyvä esimerkki siitä, että keittokirjakin voi olla matkakirjallisuutta – onhan ruoka jokaisen kulttuurin keskiössä. Tämän teoksen parissa viihtyy ja Italian eri alueiden ruokaperinteitä esittelevistä osuuksista on varmasti hyötyä seuraavalla matkalla, sanoo raati.

Näitä kunniamaininnalla palkittuja kirjoja en ole vielä lukenut, mutta Turku ‒ kaupunkioppaasta olen kirjoittanut jo aiemmin.

 

Normaali
Kirja, Matkaopas, Matkustaminen

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripersoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.

Normaali
Kirja, Matkakohde, Tutkimus

Hyggeä Tanskasta

Jos voisit lähteä onnen maahan, niin mihin suuntaisit? Mistä lähtisit etsimään? Entä voisitko lisätä elämääsi onnellisuutta matkustamatta minnekään? Vastaus löytyy Tanskasta: hygge.

denmark-1487004_960_720

Tanska, onnellisuuden pieni, suuri maa. Kuva: Pixabay.

Matka Onnelaan ei ole kovin pitkä, sillä tutkimuksen mukaan Tanska on maailman onnellisin maa. Asiaa on selvittänyt YK:n perustama kestävän kehityksen tutkijaryhmä SDSN (Sustainable Development Solutions Network) ja Columbian yliopiston Earth Institute. World Happiness Report 2016 -raportti julkaistiin maaliskuussa.

Selvityksessä käytettyjä onnellisuuden mittareina olivat bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, tunne vapaudesta tehdä elämänvalintoja, vapaus korruptiosta, anteliaisuus sekä se, onko henkilöllä joku tukemassa vaikeina aikoina.

Suomi ja ylipäänsä Pohjoismaat pärjäsivät tässä kisassa hyvin, sillä ne kaikki ovat kymmenen parhaiten sijoittuneen maan joukossa. Suomi oli viides ja Ruotsi kymmenes. Yhdysvallat löytyy listalta sijalta 13. Britannia on 23., Ranska 32. ja Italia 50.

Onnellisimmat maat 2016

1. Tanska
2. Sveitsi
3. Islanti
4. Norja
5. Suomi
6. Kanada
7. Uusi-Seelanti
8. Hollanti
9. Australia
10. Ruotsi

Lähde: World Happiness Report 2016.

Hyggeä elämään

cover-jpg-rendition-460-707

Meik Viking: The Little Book of Hygge ‒ The Danish Way to Live Well. Penguin Life. 2016.

Jos nyt et lähiaikoina pääse kokemaan onnellisimman maan ilmapiiriä, niin voisitko oppia jotain tanskalaisilta? Voisimmeko jotenkin soveltaa arkeemme heidän elämäntapaansa matkustamatta minnekään?

Vastaus on hygge. Sitä on ehkä vaikea kääntää suomeksi, mutta se liittyy kodikkuuteen, viihtyisyyteen ja pienistä asioista nauttimiseen. Hygge-kirjoja tarjolla jo lukuisia ja monet aikakauslehdet ovat käsitelleet sitä artikkeleissaan.

Löysin viime viikolla Akateemisen kirjakaupan hyllystä Meik Vikingin kirjan The Little Book of Hygge ‒ The Danish Way to Live Well.

Kirjoittaja lienee hyvin asiaan perehtynyt, sillä hän on Kööpenhaminassa toimivan onnellisuutta tutkivan The Happiness Reseach Instituten toimitusjohtaja. Meik Viking on tutkinut vuosia tanskalaista elämäntyyliä.

Kirjaa on siteerattu myös Ylen tekemässä artikkelissa, joka on otsikoitu Apua kaamokseen maailman onnellisimmilta – hygge-trendi antaa luvan jäädä sohvannurkkaan. Jutun mukaan hyggeily voisi auttaa meitä vuoden pimeimmän ajan keskellä vaeltavia.

Hyggeä on ehkä vaikea kääntää, mutta sen voi tuntea. Se liittyy mukaviin, rentoihin hetkiin joko yksin ja varsinkin ystävien kesken. Hyggeen liittyvät kynttilät ja yleensäkin valaistus tunnelman luojana. Muita hyggen ominaisuuksia ovat läsnäolo (ilman älylaitteita), nautinto, tasa-arvoisuus, kiitollisuus, harmonia, mukavuus ja rentous, rauha, yhdessäolo ja turvallinen olo.

Tuli

Tulen katseleminen ja sen lämmöstä nauttiminen lisää hyggeä elämään.

Meik Viking muistuttaa kirjassaan, että parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Hidas, yksinkertainen ja vaatimaton elämä on hyggeä ‒ kuluneet villasukat, kupillinen teetä ja kotiruoka. Shampanja, osterit ja luksustuotteet ovat jotain muuta.

Vikingin kymmenen kohdan hyggelistassa ovat

  1. lautapelit
  2. nyyttikestit
  3. televisioillat ystävien kanssa
  4. naapureiden kanssa yhteinen vaihtokirjahylly rappukäytävässä
  5. petankkipelit puistossa
  6. takkatuli tai nuotio
  7. ulkoilmaelokuvat
  8. Siivouspäivät tai muu tavaroiden vaihto
  9. pulkkamäki ja
  10. kaikenlaiset pelit.

Kööpenhaminan hyggepaikkoja

Koska Meik Viking on Kööpenhaminasta ja tämä on matkablogi, poimin tähän vielä hänen vinkkinsä hyggemäisiin paikkoihin maailman onnellisimman maan pääkaupungissa.

nyhavn-district-1119123_1280

Viking mainitsee Nyhavnin, joka on 1600-luvulta peräisin oleva satama-alue ja viihde-elämän keskus. Se ulottuu Kongens Nytorvilta satamarantaan. Siellä on vanhoja värikkäitä taloja, baareja, kahviloita sekä ravintoloita. Alue toimii nykyisin perinnesatamana, jossa on esillä historiallisia puulaivoja.

Maininnan saa myös vuonna 1870 perustettu ja Tanskan vanhin konditoria, La Glace. Listalla on luonnollisesti Tivoli, jossa kannattaa käydä erityisesti marras-joulukuussa, jolloin sytytetään tuhansittain lamppuja luomaan taianomaista tunnelmaa.

A nice cup of tea on myös brittien kestolääke lievittää elämän hankalia hetkiä.

A nice cup of tea on myös brittien kestolääke lievittää elämän hankalia hetkiä. Tässä tosin Kalastajatorpan tapa tarjota haudutettua teetä aamiaisella.

Christianshav kannattaa kokea soutuveneestä käsin. Gråbrødre Torvin aukiolta löytyy monia kahviloita ja ravintoloita. Værnedamsvej-kadulla on sisustusliikkeitä, kahviloita, kukkakauppoja ja viinibaareja ja se soveltuu hyvin joutilaan iltapäivän viettopaikaksi.

Tanskalaisen voileivän smørrebrødin  nauttiminen snapsien ja oluen kera on myös hyggemäistä.

Plaza-hotellin Library Bar on suositeltu ja viihtyisä paikka. Siellä on toisinaan elävää musiikkia. Joulunaikaan se on somistettu joulukuusella ‒ joka roikkuu katosta ylösalaisin.

Mitkä ovat sinun tapasi lisätä hyggeä elämään? Mitkä ovat hyggeasioitasi keväällä, kesällä, syksyllä, joulunaikaan ja talvella?

 

Normaali