Matkakirjoja messuilta II

Palvelu/tuote saatu: Into Kustannus Oy*

Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Osa kirjavinkeistä on jo julkaistu, mutta tässä tulee lisää.

Revontulibongarin opas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth, tiedetoimittaja Markus Hotakainen ja valokuvaaja Jouni Jussila ovat kirjoittaneet Revontulibongarin oppaan. Kirja on kuitenkin kansalaistieteen ilmentymä – tiedettä yhdessä suuren yleisön kanssa. Tässä tapauksessa Facebookin Revontulikyttääjät-sivuston jäsenten kanssa, joilta tuli alkukipinä kirjantekoon, sillä he kysyivät, voisiko Minna Palmroth vastata heidän kysymyksiinsä. Professori vastasi ja siitä lähti sitten myöhemmin idea kirjasta, joka palvelee laajempaa tiedonhaluisten joukkoa.

Kirja lupaa, että sen lukija onnistuu havaitsemaan ja tunnistamaan revontulia jopa Etelä-Suomessa. Teos antaa vastauksia kaikille revontulista kiinnostuneille, niin luontokuvaajille kuin satunnaisille taivaantähyilijöille.

Kirjassa on aluksi yleistajuinen taustoitus revontulista, muun muassa niiden esiintymisestä ja väreistä: vihreästä, sinisestä, punaisesta ja purppurasta. Tämän jälkeen esitellään noin 30 erilaista revontulimuotoa, joiden nimeämisessä on käytetty apuna ulkonäköä, liikettä ja muita rakenteisiin liittyviä ominaisuuksia. Muotoja ovat muun muassa revontulikaari, liikkuva kaari, revontulivyö, revontuliverho, korona, spiraali ja revontulipilari. Muotojen havaitsemista varten on lyhyet ohjeet.

Kirjassa kerrotaan myös, miten revontulinäytelmä etenee. Vinkkien avulla lukija pystyy tulkitsemaan ja ennustamaankin taivaan tapahtumia ja löytää suotuisat bongauspaikat. Kirjan esimerkkikuvat ovat peräisin revontulibongareilta. Lopussa on valokuvaus- ja varustevinkkejä kuvaamisen helpottamiseksi.

Kirjan voi ottaa mukaan revontuliretkelle tai eläytyä revontulielämykseen kotisohvalla. Kaltaiselleni tämä bongarin opas on antoisa, sillä en ole koskaan vielä nähnyt noita taivaan tulia.

Minna Palmroth on Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professori, ja Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön johtaja. Hän on tiimeineen kehittänyt maailman johtavan lähiavaruutta mallintavan tietokonesimulaation, jonka avulla he tutkivat revontulia synnyttäviä ilmiöitä.

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Markus Hotakainen on seurannut avaruusasioita kuulennoista lähtien ja kirjoittanut tähdistä 1980-luvun alkupuolelta saakka. Hän on julkaissut 23 kirjaa ja tehnyt yli 40 suomennosta. Hotakainen on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Mars-kirjastaan, joka on julkaistu myös Yhdysvalloissa.

Jouni Jussilaon Oulun yliopiston entinen revontulitutkija ja aktiivinen revontulien kuvaaja, joka on julkaissut jo aikaisemmin kuva- ja tietokirjan revontulista nimeltään Aurora: revontulien taivaallinen näytelmä. Työkseen hän kehittää erikoiskameroita, mutta lähiavaruuden ilmiöiden ja revontulien seuraaminen on osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.

Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen: Revontulibongarin opas. Into Kustannus Oy. 2018.

Tammikuisia revontulia Syötteellä. Kuva: Sami Säily/Woodland Graphics.

Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas

Kuva: Into Kustannus Oy.

Hanna Apajalahden Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas on kattava tietopaketti Lapin nähtävyyksistä ja monipuolisista kulttuurikohteista. Hiihtokeskusten, tuntureiden, porosafarien ja revontulien keskeltä löytyy myös valtavasti luksusta, siis kulttuurielämää: arkkitehtuuria, elokuvia, festivaaleja, historiallisia tarinoita, kirjallisuutta, kuvataiteen ja käsityön tekijöitä, murteita, museoita, musiikkia, mytologiaa ja ruokakulttuuria. Sekä tietysti saamelainen kulttuuri kaikessa moninaisuudessaan.

Kirja rajautuu napapiirin pohjoispuoliseen Lappiin. Kirjoittaja on jakanut alueen viiteen kulttuurialueeseen, jotka esitellään kunnittain.

Saamenmaahan kuuluvat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat. Läntiseen Tunturi-Lappiin kuuluvat Ylläksen ja Pallaksen naapurit Kittilä ja Muonio.

Tornionlaaksossa ovat Pello ja Kolari. Itä-Lappiin kuuluvat eteläinen Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Salla ja Kemijärvi. Rovaniemellä eletään kaupunkilappilaista kulttuuria.

Tekijän mukaan Lappi on täynnä kulttuuria ja kirjan avulla matkailija löytää parhaat paikat. Kirja on jaettu yhdeksään ”tiehen”, aihepiiriin, joita ovat museot, arkkitehtuuri, käsityöt ja design, kuvataide ja galleriat, joiku ja muu musiikki, elokuva ja teatteri, luontokohteet, ruoka ja juoma sekä huvittelu ja ajanviete.

Kirjaa selaillessa tulee auttamattakin mieleen, kuinka vähän sitä tietää kotimaastaan. Sekin on minulle uusi tieto, että saamen kieli ei ole vain yksi, vaan Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea.

Olen käynyt vain Rovaniemellä, Levillä ja Riisitunturilla lyhyitä aikoja, joten olen melko aloittelija Lapin-asioissa. Eittämättä Suomen pohjoisosista löytyisi paljon mielenkiintoista. Voisin käydä vaikka Reidar Säreistöniemen kotimuseossa, Hiljaisuus-festivaaleilla tai Sodankylän elokuvajuhlilla. Ihan vain pari kohdetta mainitakseni.

Kulttuurioppaassa on myös paljon kirjallisuus- ja elokuvavinkkejä sekä auttava lappi-suomi-sanakirja ummikoille. Sanakirjasta löytyy syntyjään eteläpohjalaiselle tuttujakin sanoja, kuten alvariinsa (aina), hilla (lakka, suomuurain), häävi (ei kovin hyvä) ja vahata (katsoa tarkkaan). Lähteiden lisäksi lopussa on henkilöhakemisto ja välimatkataulukko.

Hanna Apajalahti on kulttuurista laajasti kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Hänen teoksensa Kulttuurimatkailijan Lappi ilmestyi alun perin vuonna 2017. Lappi pintaa syvemmältä on kirjan päivitetty laitos. Apajalahti itse on kustantamon mukaan syntyjään lapinhullu: äidin perintönä itälappilainen ja poromiehen lapsenlapsenlapsi; vaikuttaa siis oikealta henkilöltä kertomaan lappalaisesta kulttuurista.

Hanna Apajalahti: Lappi pintaa syvemmältä – matkailijan kulttuuriopas. Into Kustannus Oy. 2021.

* Sain Into Kustannus Oy:ltä nämä esittelemäni kirjat.

Lue myös:

Matkakirjoja messuilta I

Pikapyrähdys pohjoiseen

Laskeuduttiin Leville

Marian kappeli rauhoittaa Levin turistin

Matkakirjoja messuilta I

Kiertelin esittelypöytiä ja tutkin kirjapinoja Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2022. Otin talteen vinkkejä matkakirjoista ja -oppaista. Tässä valikoima uusista ja hiukan vanhemmistakin kirjoista. Olen ryhmitellyt kirjat teemojen mukaan. Mukana on pyöräilyyn, Helsinkiin, kansallispuistoihin, pyhiinvaellukseen sekä retkeilyyn liittyviä kirjoja. Tulossa on vielä toinen lista.

Pyöräillen Suomessa

Monista pyöräillen tehdyistä matkakirjoistaan tuttu Matti Rämö antaa Pyöräillen Suomessa -kirjassaan ohjeita pitkille retkille: pyöräretken suunnittelu ja valmistelu, minne mennä, mitä ottaa mukaan, miten huomioida sää, mitä syödä, missä yöpyä, pitääkö pyörää osata korjata. Kirja on samalla myös matkakertomus kahden viikon pyöräilymatkasta Saimaalta Sallaan. Matkakirjailijan mukaan tarttuu tarinoita tien päältä.

Matti Rämö: Pyöräillen Suomessa. Minerva. 2020.

Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä

Matti Rämö on aikaisemmin julkaissut kahdeksan kirjaa pyöräilymatkoiltaan maailmalla, mutta nyt hän polkee vaihteeksi kotimaan maisemissa Helsingistä napapiirille ja takaisin. Osan matkasta hän pyöräilee puolisonsa kanssa.

Matti Rämö: Polkupyörällä napapiirille – Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä. Minerva 2019.

Symbolien Helsinki

Symbolitutkija Liisa Väisäsen opaskirja Symbolien Helsinki johdattaa lukijan retkelle Helsingin historiaan ja pääkaupungin vanhojen rakennuksien symboliikkaan. Kirjan kymmenen kävelyreittiä johdattavat Helsingin eri kaupunginosiin. Teos nostaa esiin rakennuksia, joissa on kiinnostava symbolinen sanoma, ja kertoo tarinat niiden taustalta. Liisa Väisänen on tuttu Ylen tv-sarjasta Merkkien salat.

Liisa Väisänen: Symbolien Helsinki. SKS Kirjat. 2022.

Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas

Vantaanjoki virtaa yli sata kilometriä kuudessa kunnassa Hausjärveltä Helsinkiin. Sen ranta tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ulkoiluun, seikkailuun ja harrastamiseen.

Hanna Apajalahden uutuuskirja Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas kutsuu virkistäytymään joelle. Kirja vinkkaa eri reittiosuuksien parhaat lintubongaus- ja kalannarrauspaikat, hienoimmat kosket ja uimarannat, kauneimmat lehdot ja luontopolut sekä matkan varrelle osuvat kahvilat ja piknikpöydät. Se opastaa lukijan kartanokierrokselle, hiihtoladuille ja kanoottireiteille, kertoen samalla kiinnostavasti seudun historiasta.

Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas. SKS Kirjat 2022.

Reppuretki kansallispuistoon

Reppuretki kansallispuistoon -kirja on kattava kansallispuisto-opas, kokeneen eräoppaan reissutarina sekä näyttävä valokuvakirja samojen kansien välissä. Reppuretki-sivuston ylläpitäjien, eräopas Olli Järvenkylän ja valokuvaaja Tomi Rantasen, kirja vie lukijan Suomen komeimpiin maisemiin ja esittelee kaikki 41 kansallispuistoa. Tekijät ovat tutustuneet kansallispuistoihin eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina patikoiden, pyöräillen, meloen, hiihtäen ja lumikengillä.

Olli Järvenkylä ja Tomi Rantanen: Reppuretki kansallispuistoon. Readme.fi. 2022.

Kansallispuistojen kutsu

Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsu -kirja sopii kaikille luonnossa liikkuville. Se tarjoaa vinkkejä patikointireissuille, henkeäsalpaavia maisemia ja hymyn huulille tuovaa tarinointia eräreissuilta. Kirja syntyi kirjailijan kiinnostuksesta kansallispuistoja kohtaan sekä isän ja pojan yhteisestä harrastuksesta.

Kirjan esittelytekstissä todetaan, että kansallispuistot eivät ole pelkästään eräjormien valtakuntaa, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden monenlaiseen aktiviteettiin kaiken kuntoisille ja -ikäisille ihmisille.

Kirja on valittu Vuoden matkakirjaksi 2020.

Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu. Avain. 2020.

Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot

Jos on ehtinyt koluta kaikki Suomen kansallispuistot, voi bongausta laajentaa muualle Pohjois- ja Itä-Eurooppaan. Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot –kirja sisältää National Geographicin asiantuntijoiden kattavat esittelyt alueen kansallispuistoista.

Kirjassa tutustutaan Euroopan henkeäsalpaavan kauniisiin maisemiin, ainutlaatuisiin kulttuuriaarteisiin sekä historiallisiin maamerkkeihin. Siinä esitellään 340 kansallispuiston kasvistoa, eläimistöä, historiaa sekä kauneimpia retkeilyreittejä. Suomen kansallispuistojen lisäksi kirjassa on tutustutaan esimerkiksi Pohjoismaiden sekä Baltian maiden kansallispuistoihin.

National Geographic: Pohjois- ja Itä-Euroopan kansallispuistot. Tammi. 2022.

Vaellusvarusteet

Mitä vaellukselle kannattaa pakata mukaan? Kuinka valita oikeanlaiset retkeilyvarusteet tai vaelluskengät ja miten varautua metsässä yöpymiseen? Retkeilytoimittaja ja eräopas Ossi Määtän Vaellusvarusteet–kirja on perusteellinen varusteopas. Kirja käy läpi kaikki retkeilijän ja vaeltajan eri olosuhteissa tarvitsemat vaatteet ja välineet sekä opastaa niiden käytössä ja huollossa.

Mukana on myös hyödyllisiä varustelistoja, jotka tekevät pakkaamisesta helpompaa. Määtän tuotesuosituksien ja ohjeiden avulla jokainen retkeilijä oppii valitsemaan juuri itselleen sopivat varusteet. Suosituksissa on huomioitu sekä käytännöllisyys ja mukavuus että turvallisuus.

Ossi Määttä: Vaellusvarusteet. SKS Kirjat. 2022.

Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki tutkivat teoksessa Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa pyhiinvaeltajan seitsemää avainsanaa. Ne ovat kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Avainsanat viitoittavat tietä pyhiinvaeltajan mielenmaisemaan.

Kirjassa on upeita luontokuvia ja se tarjoaa elämyksellisiä matkakertomuksia ja tuoreita näkökulmia kotimaan matkailijoille – niin luontokohteista kuin historiallisista paikoista kiinnostuneille. Teoksen lopussa on poimintoja uusista ja vanhoista kotimaisista vaellusreiteistä.

Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta & Usva Torkki (kuvitus): Valo askeleillani. Pyhiinvaelluksella Suomessa. Kirjapaja 2022.

Salsaa ja mojitoa – matkoilla Etelä-Amerikassa

Palvelu/tuote saatu: Stresa Kustantamo*

Kiinnostaako Etelä-Amerikka? Suunnitteletko sinne matkaa? Jos, niin lue Toivasen pariskunnan sanallisia ja kuvallisia merkintöjä tuosta valtavasta mantereesta.

Salsaa ja mojitoa -kirja sisältää tarinoita ja kokemuksia Pirjo ja Reijo Toivasen matkoilta Etelä-Amerikassa.
Tekstin lisäksi kirjassa on paljon valokuvia.

Pirjo ja Reijo Toivanen kutsuvat lukijansa nojatuolimatkalle Etelä-Amerikkaan. Sen voi tehdä heidän Salsaa ja mojitoa -matkakirjansa avulla. Stresa Kustantamon vuonna 2021 julkaisema kirja vie Argentiinaan, Kuubaan, Meksikoon, Peruun, Chileen, Pääsiäissaarille, Kolumbiaan ja Costa Ricaan. Suunnitelmissa ollut Ecuador jäi sattuneesta syystä toiseen kertaan.

Matkustaminen on ollut Pirjo ja Reijo Toivaselle elämäntapa, ja he ovat asuneetkin useissa maissa, muun muassa Englannissa, Hollannissa, Floridassa ja Italiassa. Etelä-Amerikan matka alkoi, kun ”mieli teki maailmalle.” Toivaset halusivat pitää sapattitauon ja matkustaa jonnekin päiväntasaajan tuntumaan. ”Ei mikään ole hauskempaa, kun pyöritellä maapalloa kirjoituspöydällä”, toteaa Pirjo Toivanen. Suunnitelmia tehtiin ja maista jätettiin pois Venezuela, Nicaragua ja Brasilia.

Buenos Airesista Bosque del Caboon

Chilelle kuulivat Pääsiäissaaret eivät näy tässä kartassa. Ne sijaitsevat Eteläisellä Tyynellämerellä,
noin viiden tunnin lentomatkan päässä Santiago de Chilestä. Kartta: Google.

Matkan varrella Toivaset käyvät muun muassa Buenos Airesissa ja satamakaupunki Bocassa Argentiinassa; Iguazún putouksilla Argentiinan, Brasilian ja Paraguauyn rajalla; Havannassa, Kuubassa; Meksico Cityssä, Teotihuacánin muinaiskaupungissa ja Cancúnissa Meksikossa; Limassa, Machu Picchussa, Cuscossa ja Amazonilla Perussa; Santiagossa, Pablo Nerudan museossa ja Atacaman autiomaassa Chilessä; Pääsiäissaarilla; Bogotassa ja Nemocónin suolakaivoksessa Kolumbiassa sekä San Joséssa, Bosque del Cabossa ja Arenal-tulivuoren juurella Costa Ricassa.

Perussa sijaitseva Machu Picchu on rakennettu noin 1400-luvulla. Kuva: Amanda Kerr, Unsplash.

Kirjan tarinat alkavat Buenos Airesista, Argentiinasta lokakuussa 2010. Kirja etenee maittain, ja lukuun saattaa yhdistyä tarinoita useammaltakin reissulta vuosina 2010-2015 ja jälkeenpäin tehtyjä merkintöjä.

Kirjan teksti on Pirjon kirjoittamaa ja se perustuu suurelta osin hänen päiväkirjamerkintöihinsä. Kuvat on ottanut Reijo. Kirjassa on paljon kuvia eläimistä ja luonnosta, mutta myös kaupunkikohteista ihmisineen. Kulttuurihistoriakin kertautuu ja kirjan sivuilla tulevat esiin muun muassa Ernest Hemingway, Buena Vista Social Club, Carlos Gardel, Pablo Neruda ja Fernando Botero. Kohtaamiset ihmisten, niin paikallisten kuin matkustajien kanssa, antavat kirjalle mukavan säväyksen.

Kirjan taitto on selkeä, mukana on paljon koko sivun kuvia. Ihan alussa on kartta ja siihen on kunkin maan kohdalle merkitty, miltä sivulta sen maan teksti alkaa. Kartta korvaa tavallaan sisällysluettelon, joka olisi kuitenkin ehkä voinut olla mukana lukijan apuna, ehkä myös asiahakemisto.

Korona katkaisi matkanteon

Kirjan viimeinen merkintä on maaliskuulta 2021: ”Meidän piti lentää Quiton kaupunkiin, Ecuadoriin perjantaina 13.3.2020, mutta edellisenä yönä maailma sulkeutui. Korona iski, emmekä mekään päässeet näkemään inkojen entisiä asuinsijoja Ecuadorissa emmekä Galapagos-saarten luonnonihmeitä.”

Matkat ovat vahvistaneet pariskunnan kiinnostusta luontoon ja historiaan. ”Ihmiselämä on lyhyt muutosten ketjussa, mutta ymmärrämme, että meidän tekomme vaikuttavat tulevien polvien maailmaan. Turismi on tärkeä tulolähde monelle erityisesti kehitysmaissa. Kun pandemia taittuu, haluamme etsiä kohteita, joissa olemme enemmän hyödyksi kuin haitaksi.”

Jos mielessäsi on matka Etelä-Amerikkaan, niin voit käyttää Toivasten kirjaa suunnittelun apuna ja fiilistelyssä. Vaikka matkailuharrastukseni on suuntautunut pääasiassa Eurooppaan, niin Salsaa ja mojitoa -kirja herätti kiinnostukseni kaukaisempiinkin kohteisiin.

Matkakirjoja, romaaneja ja valokuvanäyttelyitä

Salsaa ja mojitoa on Toivasten toinen yhteinen kirja. Ensimmäinen, Proseccoa per favore, kertoo pariskunnan elämästä Stresassa, Italiassa, jonne he muuttivat kymmenisen vuotta sitten.

Pirjo Toivanen on kirjoittanut myös romaaneja: Pyhä paha perhe (2017), Siskoni Italiassa (2020) ja Rooleja vai rakkautta (2022). Kirjojen teemoina ovat adoptio, perhesuhteet ja läheisten merkitys. Lisäksi hänen novellejaan on julkaistu lehdissä ja antologioissa. Reijo Toivasen valokuvia on ollut esillä parissa näyttelyssä Helsingissä.

Mojito [mo’hi:to] on alun perin kuubalainen cocktailjuoma. Se tehdään perinteisesti
vihermintusta, rommista, sokeriruo’on mehusta, limetistä ja soodavedestä. Kuva: Paul Steuber, Pixabay.

Kuubalainen salsaorkesteri. Kuva: Rav, Pixabay.

Pirjo Toivanen ja Reijo Toivanen: Salsaa ja mojitoa. Stresa Kustannus osk, 2021.

Sain kirjan Pirjo Toivaselta Helsingin Kirjamessuilla.

Lue myös: Panamericana – autolla maailman ympäri ja Lääkäri matkalla maailman ympäri

Matkalla jossain Saksassa

Saksa on ollut turkulaisen Tuula Vainikaisen perheen matkojen vakiokohde yli 30 vuoden ajan. Viime vuonna hän ei päässyt reissuun pandemiatilanteen vuoksi, jolloin mieleen nousseista muistoista koostui Matkalla jossain Saksassa -kirja.

Kaupallinen yhteistyö: Avain.*

Tuula Vainikaisen perhe on vieraillut Saksan matkoillaan Berliinin lisäksi muun muassa Füssenissä, Bautzenissa, Quedlinburgissa, Stralsundissa ja Frankfurt an der Oderissa – ja monissa muissa kaupungeissa. Matkoilla on lomailtu, mutta vietetty myös etätyöläisen arkea ja tavattu ihmisiä.

Matkaeväistä mielen matkoihin

Matkalla jossain Saksassa -kirja on jaettu neljään osaan. Ne ovat Matkaeväitä, Matkalla lännessä ja idässä, Berliini ja Mielen matkoja.

Matkaeväitä-osassa Tuula Vainikainen kertoo taustaksi tietoja Saksasta ja sen historiasta sekä suomalaisten ja saksalaisten suhteista. Tässä ensimmäisessä osiossa kerrotaan myös matkaperinteen alkamisesta vuonna 1988. Saksa tuli Vainikaisen perheen erityiseksi matkailumaaksi sattuman kautta. Ystävä asui Ruswilin kylässä Luzernin kanttonissa Sveitsissä ja valitteli sitä, etteivät suomalaisystävät käy kylässä.

No, Vainikaiset ottivat kutsun vastaan ja lähtivät kesälomamatkalle koko perheen voimin eli tuolloin reissussa olivat vanhempien lisäksi 1,5- ja 3-vuotiaat pojat. Matkanteko ja varustukset olivat tilanteen mukaiset, eikä autossa ollut vielä ilmastointia.

Sveitsiin ja sieltä takaisin matkatessaan he mielistyivät monipuoliseen Saksaan, jonne he palasivat yhä uudestaan seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Reissuja on riittänyt niin automatkoina eri puolilla Saksaa ja koukaten myös naapurimaihin kuin pidempiaikaisena oleskeluina mm. Frankfurt an der Odenissa ja Berliinissä, jossa on vietetty myös pitkiä viikonloppuja, mutta myös pakoa taloyhtiön putkiremontista.

Lapset ovat aikuistuneet ja perheellistyneetkin, mutta Tuula Vainikainen on jatkanut Saksassa matkustamista puolisonsa kanssa. Heillä on ollut myös väliaikaisia koteja eri osoitteissa itäisessä Saksassa.
– Näihin elettyihin 32 matkavuoteen mahtuu suurin osa yhteisestä elämästämme. Toukokuussa 2019 juhlimme 39-vuotishääpäiväämme Bautzenissa ihanalla kevätkesäisellä parsa-aterialla majapaikkamme ravintolan terassilla. Olen monesti ajatellut, että onneksi meillä on yhteinen harrastus tässä matkaamisessamme, Tuula Vainikainen sanoo.

Kuva: OpenClipart-Vectors Pixabaystä.

Matka lännessä ja idässä -osiossa vieraillaan muun muassa Friedersriedissä, Wuppentalissa, Weimarissa, Bremenissä, Leipzigissä, Bautzenissa sekä kuvaillaan muutamia perheen mansikkapaikkoja.

Pääkaupunki Berliini saa oman osionsa, joka kattaa noin neljäsosan kirjasta. Siinä käsitellään muun muassa Berliinin kipeää menneisyyttä, aamiaispaikkoja (Zum Frühstück), pikalomakoteja itäpuolella, hautausmaiden rauhaa, Berliinin kirjoja sekä Jörn Donnerin Berliiniä.

Kirja on tekstipainotteinen, mutta keskiosan värillisessä kuvaliitteessä on Saksan kartta sekä valokuvia Vainikaisen perheen reissualbumeista.

Mielen matka -osiossa löytyy tekstiä Saksan tilinteosta menneisyyden kanssa sekä saksalaisista sydämessä: Tuula Vainikainen kertoo reissuilla tavatuista ihmisistä, jotka ovat olleet matkalaisista aidosti kiinnostuneita, pitäneet hyvää huolta ja jättäneet jäljen sydämeen. Tähän ryhmään kuuluu niin vuokraemäntiä kuin apteekkari, tohtori sekä televisiosta tutut ystävät.

Kirjan lopussa kerrotaan myös tuliaisista, mitä kaikkea auton mukana on kulkenutkaan vuosien aikana Saksasta kotiin. Viimeisenä kirjailijan mainitsemana kohtana on ”väsynyt, mutta onnellinen perhe, joka on pullollaan hyvää mieltä ja päätöksen lähteä seuraavana kesänä uudestaan. Kaikki ovat unohtaneet, että välillä käytiin joissakin tilanteissa myös sangen periaatteellisia keskusteluja siitä, kenen idea oikeastaan oli lähteä tänne törmäilemään.”

Ainakin vielä joskus?

Päätösluku on otsikoitu: ”Ehkä ensi kesänä –tai ainakin vielä joskus?” Seuraavilla lentomatkoilla uutta tulee olemaan ainakin se, että laskeutumispaikkana on viime vuonna valmistunut Berliinin–Brandenburgin eli Willy Brandtin lentokenttä tutun Tegelin sijasta. Myös pandemiatilanne vaikuttaa asiaan.

Toiveissa on kuitenkin matka vielä tänä vuonna. Tuula Vainikainen toivoo: ”Kuluneiden 32 vuoden aikana meillä on ollut erityinen suhde Saksaan. Toivon, ettei sen tarvitsisi päättyä vain muisteluun, vaikka muistot ovatkin useammin kultaisia.” Ja vielä: ”Deutschland ist eine (und auch viele) Reise wert.”

Löydä Saksan piilotetut helmet

Kirja on antoisa kaikille matkaa Saksaan tai sen kautta suunnitteleville. Sen avulla saa hyödyllisiä vinkkejä ja voi löytää Vainikaisen perheen hyväksi havaittuja kohteita, Saksan piilotettuja helmiä. Matkojen antoisuutta kun voi lisätä sillä, että saa tutustua sellaisiin paikkoihin, joita ei ole kulutettu puhki matkailulehdissä, -sivustoilla ja sosiaalisessa mediassa.

Omankin kokemukseni mukaan kannattaa välillä poiketa vähemmän kuljetuille teille, roads less travelled – kuinkahan saksalainen sen sanoisikaan? Tuula Vainikainen vinkkasi keskustellessamme, että kannattaa katsoa karttakirjan tähtimerkintöjä; mitä enemmän tähtiä, sitä enemmän suositusta poiketa paikkakunnalla; jotain tähdellistä sieltä löytyy.

Oma Saksan tuntemukseni on hyvin vaatimatonta. Olen käynyt Frankfurtissa lyhyellä työmatkalla, Duisburgissa tapaamassa siellä harjoittelussa ollutta Juha-veljeäni sekä matkannut Interraililla osassa maata, pysähdyspaikkana oli ainakin München. Joten nähtävää riittää runsaasti – myös Berliiniä myöten.

Tuula Vainikainen on turkulainen historian maisteri, tietokirjailija, tiedottaja, neljän aikuisen pojan äiti ja viiden lapsenlapsen mummu.

Tuula Vainikainen: Matkalla jossain Saksassa. Avain. 2021.

*Sain kirjan Tuula Vainikaiselta.

Quedlinburgin historiallinen vanhakaupunki ja linnavuori ovat olleet listattuina Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 1994 lähtien..
Kuva: rikkerst Pixabaystä.

Opas Saariston rengastielle

Kaupallinen yhteistyö: Karttakeskus *

Turun ja Ahvenanmaan välillä kiertelevä Saariston rengastie on monipuolinen matkailureitti. Karttakeskuksen uusi matka- ja retkeilyopas esittelee saaristokulttuuria ja reitin varren monipuolisia matkakohteita.

Omatoimimatkailu on Turun saaristossa helppoa. Nähtävää on paljon ja etäisyydet ovat pieniä. Noin 250 kilometrin pituinen Saariston rengastie kulkee Turun, Kaarinan, Paraisten, Kustavin, Taivassalon, Vehmaan, Mynämäen, Maskun ja Naantalin alueella.

Reitti on avoinna kokonaisuudessa ajalla 14.5.–29.8.2021, kun Iniön ja Houtskarin välillä kulkee yhteysalus. Pieni rengastie kulkee Nauvosta Rymättylän kautta lyhyemmän vaihtoehdon. Suurin osa matkailijoista kiertää tämän matkailureitin autolla, moottoripyörällä tai polkupyörällä.

Saariston rengastie – Matka- ja retkeilyopas  soveltuu hyvin sekä autolla että pyörällä liikkuville matkailijoille, mutta myös veneilijöille, sillä monet kohteista ovat vierasvenesatamien läheisyydessä. Rengastie on jaettu kirjassa seitsemään etappiin ja lisäksi Pieni rengastie esitellään erikseen.

1. Kansallispyhäköltä kalkkilouhoksen reunalle – Turun tuomiokirkolta Paraisten keskustaan 25 km.
2. Lossilla saariston sykkivään sydämeen – Paraisten keskustasta Nauvon satamaan 33 km.
3. Kohti Korppoota – Nauvosta Korppoon Galtbyn lauttarantaan 21 km.
4. Satojen saarten Houtskari – Houtskarin halki Kittuisista Mossalaan 24 km.
5. Sympaattisen Iniön kautta mantereelle – Iniön halki ja lauttarannasta Kustavin keskustaan 20 km.
6. Taivassalon tammilta Mannerheimin syntymäkodille – Kustavista Taivassalon ja Askaisten kautta Merimaskuun 58 km.
7. Ympyrä sulkeutuu – Naantalin ja Raision kautta takaisin Turkuun 23 km.
8. Pieni rengastie – Nauvosta Seilin ja Rymättylän kautta Naantaliin 25 km.

Oppaan on kirjoittanut naantalilainen tietokirjailija Tuomo Kesäläinen. Hän on kulkenut alueella noin parinkymmenen vuoden ajan ja viihtyy erityisen hyvin kallioisilla saarilla ja luontopoluilla.

Päiväretkestä pitempään lomaan

–Turun saaristo on koko maailmankin mittakaavassa upea kokonaisuus ja se tarjoaa todella paljon nähtävää ja koettavaa. Matkailupalvelut ovat monipuoliset, joten reissaajan on helppo koota juuri itseä kiinnostava kokonaisuus, Kesäläinen kertoo.

Oppaaseen on valikoitu kaikki saariston helmet: kauniit nähtävyydet, upeat luontoretkikohteet, monenlaiset majoitus-, ruokailu-, ostos- ja aktiviteettipaikat, vuokraamot ja uimarannat

Saariston rengastien tarjonnan varaan voi suunnitella useiden päivien lomamatkan, mutta opas palvelee hyvin myös päiväkävijöitä, retkeilijöitä ja veneellä saaristossa kulkevia matkailijoita.

Kätevän kokoinen kirja, kartta mukana

Kohteet on koottu tekstien ja kuvien lisäksi selkeille kartoille. Kirjan liitteenä on lisäksi erillinen taitettu kartta koko Saariston rengastien alueesta.

Kirjassa on 160 sivua ja liitteenä on erillinen taitettu kartta. Opaskirja on sopivan kokoinen (12,5 x 18 cm) mahtuakseen käsilaukkuun, repun sivutaskuun tai takin povitaskuun.

Tuomo Kesäläinen; Saariston rengastie – Matka- ja retkeilyopas. Karttakeskus. 2021.

* Sain Saariston rengastie -kirjan pyynnöstä kustantajalta.

PS. Hiukan bloggaajaa hämää, että matkailureitin loppuosa kirjoitetaan joko rengastie tai Rengastie.

Vaihtuvia maisemia maata pitkin matkailuun

Kaupallinen yhteistyö: Gummerus.*

Joko olisi pientä matkakaipuuta? Neljän seinän sisällä oleminen alkanee kohta avartua ja ainakin kotimaan matkailu on mahdollista kesän aikana. Jos tarvitset uusia ideoita, niin voit poimia niitä Kati Kelolan kirjoittamasta teoksesta.

Kati Kelola on vannoutunut junamatkailun ystävä. Hän kertoo kirjansa Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun alussa näin: ”Tekisin kaikki matkani mieluiten junalla. En tiedä juuri mitään ihanampaa kuin istua mukavasti penkissä ja katsella vaihtuvia maisemia. Lukea välillä hetki, pelata korttia, syödä eväitä tai istahtaa ravintolavaunuun.” Hän onkin junaillut niin Euroopassa kuin Japanissa, Australiassa, Intiassa ja Siperiassa.

Hitaasti maata pitkin

Moni muukin on nyt kiinnostunut maata pitkin matkustamisesta halutessaan vähentää lentämistä ja tehdä aiempaa kestävämpiä matkoja.

Kun matkustaa maitse, pääsee nauttimaan hitaasta matkanteosta, jolloin matkalla ollaan jo matkaa tehdessä, ei vasta perillä. Tuolloin myös mittakaavat ja oma sijainti kartalla asettuvat paikoilleen.

Kati Kelolan kirja tarjoaa ideoita siihen, mihin maata pitkin voisi seuraavaksi suunnata. Se antaa tietoa ja vinkkejä suunnittelun ja kestävien valintojen tueksi. Ja ennen kaikkea: miten katsoa karttaa lentoreittien ulkopuolelta.

Matkaideoita, -kertomuksia ja -tietoja sekä Top-listoja ja aikamatkoja

Kirjassa on omat lukunsa kulttuurimatkoille, luontomatkoille, kaupungeille ja kylille sekä junareiteille. Kunkin teeman sisältä löytyy matkaideoita, jotka ovat valmiita matkaehdotuksia käytettäväksi omien suunnitelmien pohjana; Minun matkani -osioita, joissa on matkakertomuksia maata pitkin reissanneilta; Top-listoja, jotka ovat asiantuntijoiden paljastamia parhaita vinkkejä; Matkatieto-osioissa on hyödyllisiä työkaluja matkan suunnitteluun sekä näkökulmia matkailuun yleisesti, kuten reitin valitsemiseen, matkailun tulevaisuuteen ja eettisen matkailun perusteisiin.

Kirjan matkaideoina on mainittu muun muassa Itä-Viron Peipsijärvi, Suomen Unesco- ja Alvar Aalto -kohteet, Kuurin kynnäs Liettuassa, Wien Euroopan unohdettuna pääkaupunkina sekä junaseikkailu Murmanskiin, Venäjälle.

Peipsijärven sipuleita. Kuva Exlibris Aboensiksen järjestämältä Viron matkalta vuonna 2013.

Näkymä Murmanskiin Azimut-hotellin ikkunasta Suomen tiedetoimittajien matkalta vuonna 2016.

Minun matkani -otsikon alta löytyvät esimerkiksi jutut Huipputaidetta Saksassa, Patikointi puolalaisessa ikimetsässä, Romanian maaseudulla voi tehdä aikamatkan menneeseen sekä Isän ja pojan reilimatka.

Top-listoista löytyvät muun muassa Euroopan ihanimmat puutarhat, kotimaan parhaat pyöräreitit, Tanskan parhaat kohteet Kööpenhaminan ulkopuolella ja Euroopan upeita maisemajunareittejä.

Matkatiedon aiheina ovat muun muassa jutut Katso karttaa uusin silmin, Miten matkustamisen päästölaskelmiin pitäisi suhtautua, Reilun matkailijan muistilista, Kauanko sinne kestää junalla ja Näin matkustamme vuonna 2050.

Aikamatkat puolestaan tarjoavat näkökulman maata pitkin matkailemisen historiallisiin ulottuvuuksiin sekä herättävät pohtimaan reissaamisen merkitystä ja syitä ennen ja nyt. Otsikkoina ovat muun muassa Hitaasti, mutta syvemmin, Miksi britit rakastavat kävelypolkuja?, Grand Tour eli suuri sivistysmatka ja Mikä on oikeastaan Idän pikajuna?

Hakemisto apuna

Lopusta löytyy lähteitä sekä maittain ja liikkumistapojen mukaan järjestetty hakemisto. Mukana on 22 Euroopan maata. Liikkumistapoina käsitellään autoilu, bussi-, juna- ja laivamatkat, melonta, patikointi sekä pyöräily.

Kirjassa ei ole ravintola- ja hotellivinkkejä, koska niiden ajantasaiset tiedot löytyvät parhaiten verkosta.

Kirjan matkaideat ja -kertomukset sekä suositukset perustuvat niin kirjailijan omiin matkoihin kuin muiden matkailijoiden kokemuksiinkin.

Tämän kirjan kanssa on hauska tehdä matkoja nojatuolissa ja suunnitella omaa reissua hyvissä ajoin ennen tulevan kesän lomakautta.

Kati Kelola on vapaa toimittaja, joka työskenteli aiemmin matkalehti Mondon päätoimittajana. Hän on tehnyt aiemmin Vastuullisen matkailijan käsikirjan (2009) yhdessä Heidi Kalmarin kanssa.

Omana matkavinkkinäni annan sen, että kannattaa liittyä mukaan yhdistyksiin, jotka järjestävät toimintaansa liittyviä matkoja. Olen päässyt nauttimaan monista Exlibris Aboensiksen ja Suomen tiedetoimittajien liiton järjestämistä reissuista. Kaikki on valmiiksi suunniteltu ja järjestetty ja matkaseurakin on mitä mainiointa.

Kati Kelola: Vaihtuvia maisemia –100 ideaa maata pitkin matkailuun. Gummerus. 2021.

* Sain Vaihtuvia maisemia -kirjan pyynnöstä kustantajalta.

Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois

Merja Mähkä kertoo kirjassaan Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois Suuresta matkastaan noin puolentoista vuoden ajalta. Alussa oli vain menolippu ja suuntana Delhi. Budjettimatkan aikana hän ehti käymään 35 maassa.

Helsinkiläisen toimittajan Merja Mähkän matka alkoi syyskuussa 2009. Mukana oli 70 litrainen rinkka, jossa oli vain parit kengät ja vaatteita. Käsimatkatavaroissa oli passin lisäksi yhdensuuntainen lentolippu Delhiin ja opaskirja Intiaan. Matkaa hän oli valmistellut puolisen vuotta myyden tai hävittäen tavaroitaan.
– Nykyään kaikki on matkaa, elämäkin. Se ei muuta sitä, että matka sanan varsinaisessa merkityksessä on edelleen matka, ja enemmänkin. Minulle tämä matka oli matka omaan itseeni, pelkoihini ja haaveisiini, kirjoittaa Merja kirjan lähtemistä kuvaavassa alkuluvussa.

Tämä Suuri matka ei ollut tietystikään Merja Mähkän ensimmäinen matka, vaan niitä on riittänyt vuosien varrella. Hän on matkustanut maailmaa ristiin rastiin ja kolunnut niin Aasiaa, Afrikkaa kuin Amerikoitakin. Joten ihan kylmiltään hän ei reissuun lähtenyt.

Etelä-Aasiasta Väli-Amerikkaan

Kirja on jaettu matkan kulkua vastaaviin lukuihin: Etelä-Aasia, Kaakkois-Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka ja Väli-Amerikka. Luvuissa kuvataan matkan etenemistä ja kaikkea sitä, mitä reissuun kuului. Alussa on karttalehti numeroitune kohteineen ja niitä yhdistävä viiva sekä maiden ja paikkakuntien nimet ja alaotsikko ja kappaleihin on merkitty myös kuukausi ja vuosi eli näin Delhi, Intia, josta matka alkaa ja jossa Intia on Intia – syyskuu 2009. Lopussa on Tulum, Meksiko, jonne matka on päättyvineen – maaliskuu 2011.

Mukana on myös vinkkejä ja ohjeita tuleville matkustajille, kuten Näin selviät pitkänmatkan bussista hengissä, Kaikkia reseptilääkkeitä ei tarvitse ostaa mukaan, Muista huolehtia tavaroistasi! ja Tarkkana rajalla! Onko sinulla paluulippu? Lopuksi päädytään Helsinkiin.

Tekstin joukossa on paljon kuvia, joiden avulla pääsee matkan tunnelmaan. Kuvaajana on matkaaja itse sekä hänen reissukaverinsa.

Kirjassa seikkaillaan läpi 35 erilaisen maan. Mähkä törmää reissullaan mitä erilaisimpiin tilanteisiin, ihmisiin ja perinteisiin. Kirja on opas matkustamiseen, mutta samalla myös kertomus siitä, kuinka matkalla voi parhaimmillaan löytää myös itsensä.

Pelkojen kohtaamista ja luonnonihmeitä

Matkan aikana Merja Mähkä joutui kohtaamaan asioita, jotka pelottivat häntä. Niiden kohtaaminen vahvisti häntä. Luonnonihmeilläkin oli oma vaikutuksensa.

– Että maailmassa voi olla niin paljon kauneutta! Että pienen arkeni ulkopuolella voikin olla jotain niin kesytöntä, niin tavoittamatonta, niin käsittämätöntä. Ja että minä sain kaikki ne ihmeet kokea. Miksi en voisi nähdä niitä arjessani, kyselee Merja Mähkä.

Ja hän jatkaa:

– Kyse ei ollut vain siitä, että pitää matkustaa kauas, että voi nähdä lähelle. Kysymys on enemmänkin asenteesta, siitä että uskoo, että pieniä ihmeitä voi tapahtua, jos haluaa niitä sellaisina pitää. Minä halua. Se tekee maailmasta kauniimman, toiveikkaan, Merja Mähkä sanoo kirjan loppuluvussa.

Merja Mähkä sanoo myös olleensa hukassa ja päässyt sieltä pois.

– Elämä toteutunee unelman jälkeen oli ihanaa. levollista. Kaikki hyvä, mikä sitä seurasi, oli enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut pyytää.

Kuukauden kulutus 1 336 euroa

Monia varmaan kiinnostaa, paljonko puolitoista vuotta ja tarkalleen 543 päivän reppumatka maksoi? Siitäkin Merja Mähkä tekee selkoa: Matkan kokonaishinta oli 24 039 euroa ja kuukautta kohti se teki 1 336 euroa. Mukana on kaikki: matkustaminen lentoineen, majoitukset, ruuat, juomat, retket ja ostokset.

Elämänmyönteinen ja rennolla otteella kirjoitettu kirja kannustaa lähtemään matkoille, avartamaan maailmankuvaa ja palaamaan kokemuksia rikkaampana kotiin.

Jos siis haikailet pitkää matkaa ja irtiottoa arjesta, niin tästä kirjasta voit lukea kokemuksista, haasteista ja tunnelmista. Mukana on paljon hyödyllisiä vinkkejä. Ehkä jonain tulevana aikana maailmantilanne on taas suopeampi reissaajille.

Voin myös tunnustaa, ettei minusta taitaisi olla tällaiselle reissulle. Kivaa on kuitenkin lukea rohkeampien seikkailuista maailmalla – omassa nojatuolissaan.

Mähkä, M. 2012. Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois: 543 päivän reppumatka. Helsinki: Tammi.

Tämä on toinen Lukuviikon matkakirjapostaus. Kerroin ideastani jutussa Lukuviikolla 5.-11.4. matkakirjoja esittelyssä.

Onnittelut, Kirsi, Maria ja Hannnna!

Kiitokset kaikille Parasta lähteä nyt -blogi on 3-vuotias -postausta kommentoineille ystävällisestä palautteesta ja ideoista.

Määräaikaan 11.2. mennessä kommentteja tuli yhteensä 12, viimeisin kuusi minuuttia ennen keskiyötä. Se ehti vielä mukaan.

Onnetar ‒ jälleen randomgeneraattori ‒ tuotti luvut 7, 3 ja 6. Nämä numerot vastaavat Kirsi Widgrenin, Maria Jukan ja Hannnnan kommentteja. Onnea siis voittajille!

Olen ilmoittanut voittajille myös sähköpostitse ja kysynyt postiosoitetta, johon voin Kustannusosakeyhtiö Sammakon lahjoittaman Turku-kaupunkioppaan lähettää.

Hauskaa huomata, että Turku ja sitä lähellä olevat kohteet kuten myös muu kotimaa kiinnostaa. Niitä esittelen siis jatkossakin ja aiheita riittää.

Varsinaisia ulkomaan reissuja en tee kuin pari-kolme vuodessa, joten tarinaa kerään myös läheltä. Kivoja matkakirjojakin olisi mukavaa esitellä. Onnekseni minulla on yleensä pitkä lista aiheita valmiina.

Osa viime vuonna tehdyistä matkoistakin tarjoaa vielä materiaalia. Luvassa on juttuja vielä Maltalta, Vilnasta ja Teneriffalta, mahdollisesti myös Irlannista. Vanhemmista matkoista tarinaa ja kuvia riittää muun muassa Arabiemiraattien kaupungeista Abu Dhabista, Al-Ainista ja Dubaista.

Tämän vuoden matkoilta teen postauksia Virosta, Lontoosta ja Thekista, mikäli suunnitelmani toteutuvat ja tietysti Turun ja kotimaan kohteista.

Vesku kannustaa kommentissaan meitä kaikkia matkustamaan: ” ”Lähe menee” ja ”Parasta lähteä nyt” ovat hyviä ohjeita myös nuorisolle – nähkää maailmaa ja tulkaa takas Suomeen! Silmät aukeaa niin vanhalla kuin nuorellakin reissun jälkeen ja voi todeta, ettei ihan jokaisesta pikkuasiasta kannata välittää…”

Niinhän se on ‒ ettei tule pidettyä kaikkea niin itsestäänselvänä. Tähänkin liittyy blogiaihe: vesi sekä sen ostaminen ja käyttö ulkomailla.

Kiitän ja toivon: Pysykää mukana matkassa!

Turku ‒ kaupunkiopas on Vuoden matkakirja 2017

Matkailulehti Mondo on valinnut Vuoden matkakirjaksi 2017 Helena Kulmalan, Rauno Lahtisen ja Aleks Talven teoksen Turku ‒ kaupunkiopas.

‒ Tämän kirjan kanssa tekee mieli lähteä Turkuun. Opaskirja auttaa löytämään tutusta kaupungista uutta koettavaa ja on tyyliltään rennon hauska. Tällaisia kirjoja lisää Suomen kaupungeista, perustelee raati valintaansa.

Kirjan kustantaja on turkulainen Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Kirjan saa nyt edullisesti Sammakon verkkokaupasta hintaan 10 euroa.

Mondo jakoi Vuoden matkakirja -palkinnon nyt 15. kerran Helsingin kirjamessuilla.

Rennon hauska kaupunkiopas valittiin Vuoden matkakirjaksi.

Kunniamaininnat Lappi- ja Italia-aiheisille kirjoille

Mondo jakoi myös kaksi kunniamainintaa.

Toinen kunniamaininnalla palkittu on Hanna Apajalahden teos Kulttuurimatkailijan Lappi. Kirjan kustantaja on Into Kustannus.
‒ Lapista on kirjoitettu paljon matkakirjallisuutta, mutta Kulttuurimatkailijan Lappi nostaa ansiokkaasti esiin paikallista kulttuuria saamelaiskulttuureista taiteeseen. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa tutustua Lappiin pintaa syvemmältä, kerrotaan perustelussa.

Tammen kustantama Ella Kannisen ruokakirja Ella – Kotona Italiassa sai toisen kunniamaininnan.
‒ Kotona Italiassa tarjoaa hersyvän matkan italialaiseen keittiöön ja samalla kulttuuriin. Kirja on hyvä esimerkki siitä, että keittokirjakin voi olla matkakirjallisuutta – onhan ruoka jokaisen kulttuurin keskiössä. Tämän teoksen parissa viihtyy ja Italian eri alueiden ruokaperinteitä esittelevistä osuuksista on varmasti hyötyä seuraavalla matkalla, sanoo raati.

Näitä kunniamaininnalla palkittuja kirjoja en ole vielä lukenut, mutta Turku ‒ kaupunkioppaasta olen kirjoittanut jo aiemmin.

 

Tutustu Turkuun

Helena Kulmala ja Rauno Lahtinen johdattavat teksteillään ja Aleks Talve kuvillaan lukijan matkalle Turkuun, Suomen vanhimpaan kaupunkiin. Kauniisti taitetussa uutuuskirjassa on esitelty yli 250 kohdetta sekä lukuisia tapahtumia.

Kaupunkiopas on mainio lisä kirjahyllyyn myös turkulaiselle.

Mukana on myös Turun historiaa, turkulaisten haastatteluja sekä kiinnostavia turkulaisia ilmiöitä.

Turun historian voidaan katsoa alkaneen 8 000 ennen ajanlaskun alkua, kun jääkausi loppui ja Turun nykyisen alueen kukkulat nousivat vähitellen merenpinnan yläpuolelle. Ja kukkuloita Turussa ‒ kuten Roomassakin ‒ on seitsemän: Vartiovuorenmäki, Samppalinnanmäki, Kakolanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Puolalanmäki ja Kerttulinmäki.

Kirjaan tekijät ovat koonneet sitä, joka Turussa on juuri nyt parasta. Mukana on elämyksellisiä pikkuliikkeitä, omaleimaisia ravintoloita ja kotoisia kulttuuritapahtumia. Turku-kaupunkiopas esittelee niin matkailijalle kuin paikalliselle lukijalle kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja museot, kiinnostavimmat ruokapaikat ja kulttuuririennot. Oppaassa tuodaan esiin monet hauskat ja erikoiset taideteokset Posankasta Päivänkakkaraan.

Kirja sisältää 13 turkulaisen haastattelut; mukana ovat muun muassa kirjailija Tommi Kinnunen, kulttuuripersoona Aiju von Schöneman, arkkitehti Benito Casagrande ja taiteilija Saara Ekström. Mukaan on päässyt myös 10-vuotias koululainen Vili Heikkinen, jonka mielestä ”Suomessa on muitakin hyviä kaupunkeja, mutta Turku on minusta tosi kiva.”

Kirjassa on Tekemistä lapsille -luku, josta vanhemmat voivat etsiä lapsilleen mukavia paikkoja tai tapahtumia kuten Koiramäen lasten kaupunkikierros, Seikkisrock tai Biologinen museo.

Teoksessa valotetaan myös lukuisia paikallisia ilmiöitä Turun taudista pääkaupunkikompleksiin ja Föristä ruotsinlaivoihin. Siinä käydään läpi myös kiista siitä, ovatko vaaleanpunaisella pomadalla kuorrutetut leivonnaiset piispan- vai berliininmunkkeja. Pohdittavana on myös se, onko Turku Suomen Pariisi vai persereikä. Tähän löytyy aivan kelpo vastaus.

Omat lisäykseni kirjaan olisivat ainakin Tähkäpuisto eli Ruusupuisto, joka on kesällä viehättävä virkistyspaikka Petreliuksessa sekä Ruissalon kahviloihin Kesäkahvila Paratiisi ja Villa Kuuva, jotka ovat idyllisiä kahvipaikkoja.

Kirja on hyvä muistutus siitä, millainen runsaudensarvi Turku onkaan. On historiaa, kulttuuria, designia ja omaleimaisia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Pitääpä ottaa tämän kesän ohjelmaan tutustuminen oman kotikaupungin kohteisiin.

Ne teistä, joilla on vielä joitain muinaisia ja mystisiä ennakkoluuloja Turkua kohtaan, tehkääpä kesäretki monien upeiden tapahtumien kaupunkiin. Täältä löytyy myös huumorintajua ja luovuutta; valittiinhan Vuoden 2016 turkulaiseksi hyväntekeväisyyshevonen Kiss My Turku.

Kirjan tekijöistä Helena Kulmala (s. 1993) on turkulainen kustannustoimittaja ja suomentaja. FT, tietokirjailija Rauno Lahtinen (s. 1968) on kirjoittanut lukuisia kirjoja Turun historiasta. Aleks Talve (s. 1993) on turkulainen valokuvaaja.

Kirjan voi hankkia muun muassa suoraan kustantajalta Sammakon kivijalkamyymälästä, Kauppiaskatu 3 tai Sammakon nettikaupasta (20 €/kpl).

Helena Kulmala, Rauno Lahtinen & Aleks Talve: Turku – kaupunkiopas. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. 2017.