Henkilö, Kaupunki, Museo, Näyttely, Valokuvaus

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta.

Loviisan kaupungin museossa on mielenkiintoinen näyttely loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan. Hänen hengenheimolaisekseen voitaneen lukea turkulainen Timo Saarniemi, joka kuvasi paikallista musiikkikulttuuria.

Paparazzi-näyttelyn esittelytekstiä.

Loviisan kaupungin museossa on esillä Aatos Åkerblomin jäämistöstä löytyneitä valokuvia. Ne on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce, loviisalainen keräilijä. Näyttely on saanut nimen Paparazzi.

Åkerblom oli kameroineen kaikkialla

Aatos Åkerblomin välineistöä näyttelyn vitriinissä.
Aatos Åkerblomilla oli käytössään myös vakoilukamera.

Vaikka Loviisassa ei tainnut olla juurikaan julkisuuden henkilöitä valokuvattaviksi, Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Aatos Åkerblomin takki ja liivit. Taustalla omakuva.

Hän kuvasi kaikenlaisia ihmisiä lapsista ja nuorista alkoholisteihin ja kaupan myyjistä herrakerholaisiin. Hänestä kerrotaan myös: ”Aatos Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa tapahtui. Hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit. Hän pääsi aina kaikkialle ja oli useimmiten ensimmäisenä paikalla. Kun presidentti Kekkonen oli metsästysretkellä Loviisan metsissä, oli Aatos Åkerblom metsästysseurueen mukana.”

Aatos Åkerblomin omakuva.
Nuori nainen muovikasseineen. Housujen lahkeen leveydestä päätellen kuva on 1970-luvulta.
Valokuvaaja on tarttunut valppaana hetkeen.
Miesten arkipäivää.
Aatos Åkerblomin ikuistamaa nuorisoa.

Juuri metsästys olikin Aatos Åkerblomin toinen harrastus, luvalla ja luvatta. Hän harrasti myös mehiläisten hoitoa, josta tuli myös hänen elantonsa. Hän rakennutti 21-vuotiaan mehiläispaviljongin, kaksi- ja puolikerroksisen pikku talon hunajalinkoineen ja lukuisine mehiläispesineen.

Erakko ja kummajainen

Aatos Åkerblom oli myös erakko, mutta joitakin ystäviä hänellä oli. Häntä pidettiin kummajaisena ja outona, mutta kilttinä. Toisinaan hän saattoi olla kameransa kanssa liian tungettelevainen. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, joihin hän sai apua sairaalasta. Kamera kulki sinnekin. Hän myös matkusteli laajalti Euroopassa.

Hänen jäämistössään on paitsi valokuvia, myös paljon kirjeenvaihtoa. Nekin ovat nyt Eddie Brucen hallussa, joka ei ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkea aineistoaan.

Huvudstadsbladetin näyttelyä koskeva artikkeli sai otsikon: Lovisas Andy Warhol. Siinä todetaan, ettei Aatos Åkerblom saanut eläissään 15 minuutin julkisuuttaan, mutta runsain mitoin sitä monta vuotta kuolemansa jälkeen.

Huvudstadsbladetin toimittaja oli vaikuttunut näyttelystä.

Eddie Bruce piti museossa marraskuun alussa luennon Valokuvaaja Aatos Åkerblom – vastakohtien mies. Siitä on peräisin osa tämän postauksen tiedoista. Luento on nähtävissä ainakin jonkin aikaa museon YouTube-kanavalla.

Timo Saarniemi, hengenheimolainen Turusta

Aatos Åkerblomin tarinaan tutustuessani tuli mieleeni, että loviisalaisella kameramiehellä on ollut jossain mielessä hengenheimolainen Turussa, jossa vaikutti rockantropologiksi mainittu Timo Saarniemi (1942–2005). Hän oli mustine nahkahousuineen, kameroineen ja polkupyörineen tuttu näky osakunnissa, klubeilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen hänet itsekin nähnyt osakuntakeikoilla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Timo Saarniemi toimi äidinkielen opettajana Espoossa, mutta vapaa-aika kuului ”menossa ja meiningissä” Turussa. Hän talletti laajasti Ruisrockin historiaa aina sen alusta asti. Hän sai tittelin ”stranger in the night”, yön muukalainen, joksi hän itsekin tunnustautui. Hänet tunnettiin myös ahkerana mielipidekirjoittajana.

Facebookissa on hänelle omistettu sivu The Legacy of Timo Saarniemi, jossa julkaistaan hänen ottamiaan valokuvia. Hänen aihepiirinsä on toinen kuin pikkukaupungin arkipäivää kuvanneen Aatos Åkerblomin. Valokuvat ovat impressioita turismista, rockista, festareista ja nuorisomuodista 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Saarniemen kokoelma valokuvineen on Kansallisarkiston Turun toimipaikan (aik. Turun maakunta-arkiston) omistuksessa. Hänen tuotantoaan löytyy runsaasti myös Turun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmasta. Hänen keräämäänsä materiaalia oli esillä Impressiot ovat minun!” -näyttelyssä Turussa vuonna 2012. Hänestä löytyy myös haastattelu YouTubesta.

Paparazzi 4.5.2021–27.2.2022

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
Avoinna ti–pe, su klo 12–16
kesä–elokuu ti–su klo 11–17

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Normaali
Kilpailu, Kuva, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vuoden Luontokuva -gaalassa Finlandia-talossa 23.10.2021 esiintyi kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista maineikasta luontokuvaajaa. Heidän esityksensä veivät katsojat suomalaiseen vanhaan metsään ja vedenalaiseen maailmaan, ruotsalaisiin lintumaisemiin sekä ihastelemaan kiinalaista eläimistöä.

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo tunnetaan tummien metsien tulkkina. Hän kuvaa mielellään vanhan metsän elämää ja tunnelmaa eli sellaisen metsän, joka on ohittanut suositellun hakkuuajan ja jossa on paljon lahopuuta ja päällyskasveja.

Heikki Willamo on kiinnostunut myös muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Samoin häntä kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys niin nykyisin kuin myös menneinä aikoina.

Hömötiaisen muotokuva

Heikki Willamo on tehnyt yksin tai yhteistyönä muiden kanssa parikymmentä valokuvateosta, kuten Myyttinen matka, Vuosi metsässä sekä Viimeiset vieraat – elämää autiotalossa. Hän on pitänyt valokuvanäyttelyitä, kuvaesityksiä ja luentoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän myös kirjoittaa ja kuvittaa lehtiartikkeleita.

Heikki Willamon esityksen nimenä oli Metsä minussa, joka on myös hänen viimeisimmän kirjansa nimi. Esitys päättyi hömötiaisen muotokuvaan. Linnun hän löysi vanhan metsän ja avohakkuualueen rajalta. Jos katsoo kuvaa tarkkaan, voi nähdä linnun pupillista heijastuvan aution maiseman – mitä lie lintu tuumaa, kun sen elinympäristö tuhoutuu? Jos ei ole metsää hömötiaiselle, ei ole kohta hömötiaistakaan, joka luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.

Kuva – © Heikki Willamo: Hömötiainen.

Kohtaamisia veden alla

Toisena kotimaisena esiintyjänä oli yli kolmekymmentä vuotta vedenalaista luontoa kuvannut Pekka Tuuri. Se on hänelle harrastus ja intohimo, johon liittyy uteliaisuus ja halu tietää enemmän. Hän kuvaa luontoa ja vedenalaista maailmaa käyttämällä snorkkelia ja sukelluslaitteita.

Pekka Tuuri avaa kuvillaan katselijoille aivan uuden ja kiehtovan maailman ja tuo eteemme järviemme, jokiemme ja meriemme eliölajeja. Hänen esityksensä oli nimeltään Kohtaamisia veden alla. Hän on kuvannut niin vesikasveja, hylkyjä, kaloja ja muita vedessä eläviä.

Kuva – © Pekka Tuuri: Sammakko.

Tänä vuonna Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin hieno vedenalaiskuva Liskomies, jossa on kuvattuna manteri, vesilisko. Pekka Tuuri on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian viides kuvaaja, joka on uusinut voittonsa. Aiempi voitto tuli vuonna 2010 Kasvit-sarjan kuvalla Kohti valoa.

Kuva – © Pekka Tuuri: Liskomies.

Pekka Tuurin kirja Vedenalainen Suomi ilmestyi vuonna 2013 WSOY:n kustantamana. Kirjasta sanotaan näin: ”Vedenalainen Suomi tarjoaa ainutlaatuisen laajan näkökulman katseilta kätkettyihin maailmoihin. Poikkeuksellisen hieno valokuvateos antaa kattavan käsityksen vesistöjen väriloistosta, niiden monimuotoisesta faunasta, maisemista ja tuhansien hylkyjen hautausmaista. Asiantuntevat tekstit selittävät ja syventävät katselukokemuksen visuaalista lumoa.”

Vedenalainen Suomi on myös Pekka Tuurin ylläpitämä Facebook-sivu.

Seuraavassa kirjassaan Pekka Tuuri esittelee kaikki suomalaiset kalalajit. Kirjan nimenä tullee olemaan Kalojen kauneus.

Yön saalistaja ja muita lintuja

Ruotsalainen Canon Ambassador Jonas Classon esiintyi etäyhteyden välityksellä, mikä sujui hyvin. Hän kuuluu Euroopan nuorten lintukuvaajien parhaimmistoon ja on saavuttanut runsaasti tunnustusta kyvyllään vangita kuvaan linnun luonne ja persoonallisuus.

Jonas Classon sai kunniamaininnan kuvallaan Night Hunter Lontoon Natural History Museumin järjestämässä Wildlife Photographer of the Year 2020 -kilpailussa. Kuvassa on lapinpöllö kuutamossa.

Kuva – © Jonas Classon: Night Hunter.

Night Hunter (Yön saalistaja) oli myös hänen esityksensä nimi.
– Lintujen kuvaaminen on aina ollut tärkein tavoitteeni ja sen saavuttaminen on ollut pitkä ja hidas prosessi. Nyt elän unelmaani todeksi, sanoi Jonas.

Hänen tavoitteenaan on vahvistaa ihmisen ja luonnon välistä sidettä kuviensa, luentojensa, kirjojensa ja näyttelyidensä kautta. Hän on esittänyt vuodesta 2016 saakka kuviaan Marieberg Galleriassa Örebrossa.

Jonas on nuoresta iästään huolimatta julkaissut jo kaksi kirjaa. Niistä ensimmäinen on nimeltään Svart album, joka kertoo valosta pimeässä. Se kertoo siitä, kuinka luonnosta, linnuista ja valokuvauksesta tuli valo teini-ikäiselle Jonakselle vaikeana aikana, jolloin hän vietti useamman vuoden sairaalassa.

Kuva – © Jonas Classon: Metso (Tjädertupp).

Toinen kirjoista on aivan uusi, lokakuussa ilmestynyt Lappuggla – skogens dolda väsen. Kirjan tekstit ovat kirjailija Anna Frosterin.

Luonnonihmeitä Kiinassa

Ruotsalainen valokuvaaja Staffan Widstrand on palkittu monissa kansainvälisissä kuvakilpailuissa. Hän käyttää myös titteleitä National Geographic Explorer sekä Sony Europe Imaging Ambassador.

Staffan Widstrandkin on tehnyt useita valokuvakirjoja, joista yhdessä valokuvaaja Magnus Lundgrenin kanssa tehty Papua – bland paradisfåglar och djävulsrockor valittiin lokakuussa Vuoden 2022 Pandakirjaksi; valitsijana oli Ruotsin WWF. Suomessa valitaan Vuoden luontokirja.

Staffan Widstrand on Wild Wonders of China -hankkeen johtaja ja yksi sen perustajista. Hankkeessa toimivat useat kansainväliset ja kiinalaiset luonnonvalokuvaajat sekä Wild Wonders of Europe -hanke, WWF ja Sony Europe Imaging Ambassadors.Wild Wonders -alueita on Kiinan ja Euroopan lisäksi Papua sekä kansainvälinen alue, Wild Wonders International.

Staffan Widstrand kertoi tämän päivän Kiinasta sekä sen ainutlaatuisesta luonnosta ja kulttuuriperinnöstä – kuvia eläimistä  ja linnuista, joita emme ole aikaisemmin nähneet ja jotka tuntuvat epätodellisilta. Hänen esityksensä nimi oli Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable (Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön, yllättävä, unohtumaton).

Kiina sai ainakin minun mielessäni uusia ulottuvuuksia, kun Staffan Widstrand kertoi, että Kiinassa on enemmän suojeltuja alueita prosentteina pinta-alasta kuin Ruotsissa ja Suomessa.

Himalajantragopaani. Tangjiahen kansallinen suojelualue, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.
Gaoligongshanin puusammakko, Gaoligongshan-vuoret, Yunnan, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Ensi vuonna 22.10.2022

Vuonna 2022 järjestetään 42. Vuoden Luontokuva -kilpailu. Sen tulokset julkistetaan festivaalissa, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Laita päivä jo kalenteriin ja tule katsomaan upeita kuvia niin kilpailuun osallistuneiltakin ja gaalaesiintyjiltä.

Kilpailukuvien latausaika alkaa tammikuussa ja kestää tammi-helmikuun vaihteeseen. Seuraa Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkosivuja ja somekanavia.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.

Normaali
Kilpailu, Kuva, Luonto, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Liskomies voitti Vuoden Luontokuva -kilpailun

Liskomies voitti Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri voitti luontokuvakilpailun vesiliskosta otetulla kuvalla. Kilpailuun osallistui yhteensä 13 110 kuvaa.

Vuoden Luontokuva -kilpailun tulokset julkistettiin lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa. Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin Liskomies-kuva, jonka eksoottisesta tilanteesta ja tunnelmasta tuomaristo viehättyi.

Kilpailun tuomaristo kehui kuvaa näin:
– Vesiliskon maailma avautuu kuvassa hienona kokonaisuutena. Hääasuinen liskokoiras leijuu kutulammikossaan kuin avaruudessa. Vedenpinnan tuolla puolen maisemaksi piirtyy eläimen arkisempi ympäristö. Kuvaan on upeasti saatu mukaan myös vedenpäällistä maisemaa pilviä myöten. Taustan metsä ja tumma ranta täyttävät kuva-alan hyvin. Eläin sijoittuu kuvassa oikeaan kohtaan ja sen asento on mainio sormia ja hännänpäätä myöten.

Pekka Tuuri on kokenut ja menestynyt vedenalaiskuvaaja, joka on harrastanut lajiaan noin 30 vuotta. Edellinen kilpailuvoitto tuli 11 vuotta sitten Kasvit-sarjassa kuvalla Kohti valoa.Vuoden Luontokuva -kilpailun kahden kokonaisvoiton ohella hän on saavuttanut vuosien varrella viisi muuta sarjavoittoa.

Kuva: Pekka Tuuri – Liskomies.

Kilpailun parhaimmisto valittiin yli 13 000 kuvan joukosta

Vuoden Luontokuva -kilpailu keräsi tänä vuonna 13 110 kuvaa kaikkiaan 826 eri kuvaajalta. Kilpailussa on yhdeksän sarjaa. Yksi sarjavoittajista valitaan Vuoden Luontokuvaksi.

Tuomaristo valitsi semifinalisteiksi yhteensä 1 197 kuvaa 450 kuvaajalta. Niistä palkintosijoista kisaamaan ja finalistikuvien joukkoon pääsi 251 kuvaa 149 kuvaajalta. Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, siis yhteensä 90 kuvaa.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin myös suosikkikuvaäänestys Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmän jäsenille. Yleisö valitsi suosikikseen Hannu Männyn Isi, munkin on nälkä!

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Heidän lisäkseen viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeet kuvat pisteytti Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsenäänestykseen osallistunut jäsenistö.

Sarjojen voittajat

Muut eläimet, Vuoden Luontokuva
Pekka Tuuri
                  

Kasvit ja sienet                               
Timo Vesterinen

Kuva: Timo Vesterinen – Lehdet ja etana.

Linnut                                            
Stefan Gerrits

Kuva: Stefan Gerrits – Kamppailu.

Maisemat                                        
Aku Kankaanpää

Kuva: Aku Kankaanpää – Vesihämähäkit.

Nisäkkäät                                       
Heikki Suoraniemi

Kuva: Heikki Suoraniemi – Keskellä ei mitään.

Luonnon yksityiskohdat ja muodot
Juhani Kosonen

Kuva: Juhani Kosonen – Viimeinen laskeutuminen.

Luonto ja ihminen                          
Jussi Ahokas

Kuva: Jussi Ahokas – Suomalaista elämää.

Nuoret (alle 18 v)
Julius Isotalo

Kuva: Ladon kehykset – Julius Isotalo.

Vapaa ja luova
Hannu Ahonen

Kuva: Hannu Ahonen – Sydämeni on kevyt kuin perhonen.

Vuoden Luontokuva -kilpailun pääpalkinto on 10 000 euroa. Kaikkiaan kilpailussa jaettavien palkintojen ja julkaisupalkkioiden yhteisarvo on yli 40 000 euroa. Valokuvien parhaimmisto julkaistaan Vuoden Luontokuva -kirjassa ja -kalenterissa.

Kaikki palkitut 37 kuvaa ovat nähtävissä verkossa osoitteessa www.vuodenluontokuva.fi.

Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Vuoden Luontokuvasta, kilpailun sarjavoittajista sekä muista kilpailussa palkituista kuvista muodostuu Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttelykokonaisuus, joka kiertää seuraavan vuoden ajan ympäri Suomea.

26.10–5.12.2021
Luonnontieteellinen museo, museokahvila
Pohjoinen Rautatiekatu 15, 00100 Helsinki
Avoinna ti-ke klo 9–17, to klo 12–20, pe klo 12–19,
La klo 10–17, su klo 10–16

27.10.2021–9.1.2022
Suomen luontokeskus Haltia
Nuuksiontie 84, 02820 Espoo
Avoinna ti-su klo 10–17, suljettu 23.–27.12.

3.11.2021–2.1.2022
Yllästunturin luontokeskus Kellokas
Tunturintie 54, 95970 Äkäslompolo
Avoinna 1.–28.11. ma–su klo 9–16, 29.11.–31.12. ma-su klo 9–17
Suljettu 24.–25.12.

4.–5.12.2021
Tampereen Kirjamessut – Kirjafestarit
Tampere-talo, Yliopistonkatu 55, 33100 Tampere
Avoinna la klo 9–19, su klo 9–17

10.12.2021–9.1.2022
Heinolan Lintuhoitola
A. F. Aironkatu 3, 18100 Heinola
Avoinna ma-to klo 7–16, pe-su klo 7–14

Vuoden Luontokuva -kilpailun tavoitteena on kertoa suomalaisen luonnon moni-ilmeisyydestä sekä kuvaajien luonnossa kokemista elämyksistä ja oivalluksista. Vuoden Luontokuva on visuaalisesti näyttävä valokuva, joka osoittaa valokuvaamisen taitoa ja jonka keskeisenä sanomana on suomalainen luonto.

Vuoden Luontokuva -kilpailun järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry. Yhdistykseen kuuluu noin 3 000 harrastajaa ja ammattilaista. Vuoden Luontokuva -festivaali on Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.

Normaali
Näyttely, Nostalgiaa, Tapahtuma, Teemapäivä, Viestintä

Postikortin juhlaa: 150 vuotta

Kuva: Oberholster VenitaPixabaysta.

Postikortti täyttää tänään 150 vuotta Suomessa. Vieläkö lähetät matkoiltasi kortteja?

Postikortilla on juhlapäivä. Se täyttää 150 vuotta tänään 10.10.2021. Ensimmäinen avoimena, ilman kuorta postitettava ehiöpostikortti otetiin käyttöön 1871. Tuolloin oli mullistava ajatus postittaa viesti ilman kuorta.

Aluksi virallisia, kuvattomia kortteja

Ehiöpostikortti tarkoittaa korttia, jossa on painettu merkintä osoittamassa, että postimaksu on valmiiksi maksettu. Usein on käytetty myös nimitystä ’virallinen postikortti’ tai ’kirjeenvaihtokortti’.

Kirjailija Sakari Topelius otti nopeasti tämän uuden viestintätavan käyttöönsä. Hän lähetti serkulleen Vaasaan kortin 10.10.1871. Kortti löytyy Postimuseon kokoelmista.

Postikortit olivat aluksi kuvattomia. Vähitellen ne muuttuivat kuvallisiksi valokuvauksen ja painotekniikan kehittymisen myötä. Postikorteista tuli suosittuja ja aikansa pikaviestimiä. Tätä edesauttoi kirjoitustaidon kehittyminen ja se, että postikortin lähettäminen oli edullisempaa kuin kirjeen postittaminen.

Mikä on postikortti?

Kuva: M. H. Pixabaysta.

Jos lähdetään perusteellisesti alusta ja mietitään lähemmin postikorttia, niin miten sen voisi määritellä? Yhden yrityksen on tehnyt Hannu Rantala Suomen Postikorttiyhdistys Apollosta: ”Postitse (1) ilman suojusta (2) lähetettäväksi tarkoitettu (3) esine, tunnusomaisimmillaan suorakaiteen (4) muotoon rajattu kaksipuolinen (5) (kuvallinen) tasopinta (6), jonka lähettämisen tarkoituksena on kuljettaa viesti (7).”

Kutakin numeroitua kohtaa Hannu Rantala kuvailee tarkemmin. Ensimmäisen kohdan reunahuomautuksena on: ”Mikä tahansa kuvallinen kortti, kirjanmerkki, pelikortti, hartaudenharjoitukseen tarkoitettu pyhimyskuva, ex libris, mainos- tai keräilykuva ei siis ole postikortti, koska sitä ei ole tarkoitettu postitettavaksi. Itse postittaminen on tulkittava väljästi (lue: eteenpäin toimitettavaksi!). Postilaitoksellakaan ei ole aina ja kaikkialla monopoliasemaa.”

Ei ehkä olisi äkkiseltään tullut mieleen noin montaa kohtaa, jotka on täytettävä ollakseen postikortti.

Ehjänä perillä

Postikortti välitti kätevästi tervehdyksiä, onnitteluja ja muistamisia. Vielä 1960–70-luvuilla postikortti oli pikaviestin, jolla kerrottiin tulemisista ja menemisistä muutaman päivän varoitusajalla. Postikortteja on käytetty myös mielenilmauksiin, uutisointiin, propagandaan ja mainontaan.

Suvussamme kulkee tarina eräästä 1960-luvun postikortista. Kurejoen kylästä Alajärveltä, Etelä-Pohjanmaalta Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan lähtenyt setäni Tuure Seppä-Lassila oli lähettänyt kotona käyntinsä jälkeen Espoosta vanhemmilleen kortin. Kortin viesti on omaa lajiaan nasevuudessaan ja ytimekkyydessä. Siinä luki vain ”Ehjänä perillä. Tuure.”

Tuosta lausahduksesta on tullut oman perheeni kesken elävää perinnettä. Nyt viestiä ei kirjoiteta enää postikorttiin, vaan tekstariin ja nykyisin WhatsApp-viestiin. Ehjänä perillä -viestin voi lähettää niin päästyään perille matkakohteeseen kuin palattuaan kotiin.

Kuva: Karolina Grabowska Pixabaysta.

Sähköinen viestintä korvannut postikortteja

Postikortin merkitys on muuttunut puhelimen ja internetin myötä. Enää postikorttia ei tarvita tiedonantoihin tai uutisointiin, vaan se on tunteiden tulkki ja välittäjä.

Nuoremmat sukupolvet eivät ole ehkä koskaan lähettäneet korttia. Mitäs kun on Messenger, WhatsApp, TikTok ja mitä kaikkia niitä nyt on. Korttien lähettäminen on vähentynyt sitä mukaa kun sähköinen viestintä on yleistynyt.

Postikortin lähettäminen on kuitenkin edelleenkin mukava tapa ilahduttaa sukulaista tai ystävää ja siitä on iloa vielä pitkään sen lähettämisen jälkeen. Monesti se laitetaan talteen. Minullakin lienevät tallessa lähes kaikki saamani postikortit.

Kortteja tervehdyksenä matkoilta

Postikortteja maailmalta Suomen merimuseossa Kotkassa.

Entä kuinka postikortti liittyy matkustamiseen? No, matkoilta lähetettävien korttien vuoksi. Aikoinaan oli tapana ja ehkä vähän velvollisuutenakin lähettää postikortti perheenjäsenille ja ystäville ainakin ulkomaanmatkoilta. Vähitellen tuo tapa on unohtunut, kun käytössä on paljon helpompi ja nopeampi konsti: sosiaalinen media jakaa lomakokemuksemme välittömästi ja ilman kortin hankkimisen ja kirjoittamisen vaivaa ja kustannuksia.

Milloin sinä olet viimeksi lähettänyt postikortin matkaltasi? Minä muistan oman tapaukseni hyvin, sillä se oli torstaina 23.9. Lappeenrannasta ystävälleni Suelle Lontooseen. Hämmästykseni oli suuri, sillä hän viestitti saaneensa kortin jo lauantaina 25.9. Kirjeenvaihdostani Suen kanssa olen kertonut aikaisemmin postauksessani Ensin lensivät kirjeet.

Parhain terveisin -näyttelyssä postikortin historiaa

Postimuseon Parhain terveisin -näyttely esittelee suomalaisen postikortin historiaa ja käyttötapoja teemojen kautta. Kortit ovat peräisin Postimuseon 220 000 korttia kattavasta kokoelmasta 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Näyttely oli avoinna Tampereella toukokuussa ja on sittemmin kiertänyt muutamissa paikoissa ympäri Suomea. Sen voi vielä nähdä 1.–31.12. Haminan kirjastossa. Siellä voi katsoa myös viisi postikortin historiasta kertovaa videota.

Parhain terveisin -näyttelyn avajaisten virtuaaliesitykseen voi tutustua Postimuseon YouTube-kanavalla.

Kuva: Vinson Tan ( 楊 祖 武 ) from Pixabay.
Normaali
Kilpailu, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma, Valokuva, Valokuvaus

Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali 23.10.2021

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma Vuoden Luontokuva 2021 -festivaali järjestetään lauantaina 23.10.2021 Finlandia-talossa, Helsingissä. Tule katsomaan upeita kuvia Suomen luonnosta.

Kuva: Arja Vesterholm – Tukka hyvin – kaikki hyvin (VLK2021-semifinalisti).

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden Luontokuva 2021 sekä muut kilpailussa palkitut kuvat, yhteensä 37 kuvaa.

13 110 kuvasta valittiin 90 loppukilpailuun

Kilpailuun toimitettiin 13 110 kuvaa yhteensä 826 kuvaajalta. Tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 197 semifinalistikuvaa 450 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon selvisi 251 kuvaa 149 kuvaajalta.

Tuomaristo pisteytti finalistikuvat, ja jokaisesta sarjasta pääsi loppukilpailuun 10 parasta, yhteensä 90 kuvaa. Ne tuomaristo pisteytti vielä uudelleen.

Kilpailun tuomareina toimivat Paavo Hamunen Kuusamosta, Jukka Palm Vantaalta, Antti Siponen Riihimäeltä ja Tiina Törmänen Kemistä. Lisäksi Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö antoi loppukilpailuun päässeille kuville omat pisteensä.

Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Gaalassa kotimaisia ja ulkomaisia huippukuvaajia

Vuoden Luontokuvat 2021 -gaalassa Finlandia-talolla esiintyvät kotimaiset ja ruotsalaiset huippukuvaajat: valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo ja vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri sekä Ruotsista luontokuvaaja, Canon Ambassador Jonas Classon ja Sony Europe Imaging Ambassador, luontokuvaaja, National Geographicin tutkimusmatkaaja ja kirjailija Staffan Widstrand. Sekä Classonin että Widstradin esityskielenä on englanti.

Ohjelma

12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat

12.30 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 1, kesto 20 minuuttia)

13.00 Vuoden Luontokuva 2021 -kilpailun semifinalisteja (multimedia 2, kesto 20 minuuttia)

13.20 Tauko

Gaala

14.00 Canon Ambassador Jonas Classon (etäyhteys): Night hunter – Yön saalistaja

14.30 Valokuvataiteilija, luontokuvaaja, ja kirjailija Heikki Willamo: Metsä minussa

15.15 Tauko

15.45 Vedenalaismaailman erikoiskuvaaja Pekka Tuuri: Kohtaamisia veden alla

16.30 National Geographic Explorer, Sony Europe Imaging Ambassador Staffan Widstrand:
Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable
Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön , yllättävä, unohtumaton

17.15 Tauko

18.00 Vuoden Luontokuva 2021:
Voittajan julkistus ja palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus

19.00 Tilaisuus päättyy

Kuva: Pertti Rasp – Biodiversiteetti (VLK2021-semifinalisti).

Messualueella esittelyjä ja näyttelyitä

Tapahtuman messualueella on nähtävänä muun muassa uutuuskameroita ja muita kuvausvälineitä, piilokojuja, luontokirjallisuutta sekä luontokuvanäyttelyitä. Messualueelle vapaa pääsy.

Esittely- ja näyttelyalueella (lista voi vielä täydentyä):

  • Artest Oy / Jari Nieminen
  • Artic Camera / Jouni Männistö
  • Canon
  • Finnature
  • Jaana Kotamäki (kirjamyynti)
  • Eija Kujansuu (näyttely)
  • Kuusamo Nature Photography
  • Naturkai / Kai Hypen (kirjamyynti)
  • Olympus
  • Rajala Pro Shop
  • Reaxon
  • Sony
  • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry
  • Suomen Luonto
  • Vuoden Luontokuvat 2021 -näyttely

Finlandia-talolla: Gaala-yleisön suosikkikuvaäänestys. Osallistuneiden kesken arvotaan Rajala Pro Shopin 300 €:n arvoinen lahjakortti.

Lisätiedot: www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi.

Liput: lippu.fi ja paikan päältä klo 12–16. Liput alkaen 11,50 €.

Itselle tai lahjoiksi kirjoja ja kalentereita

Vinkki: hanki joululahjat jo hyvissä ajoin. 41. Vuoden Luontokuvat (2021) -kirjoja ja Luontokuva 2022 -kalentereita voi ostaa Finlandia-talolta. Kilpailun parhaimmiston osuus on laaja: kirjassa on mukana lähes 200 kilpailukuvaa ja sivuja on sama määrä.

Vuoden Luontokuvat 2021 -kilpailun sadosta on koostettu tyylikäs seinäkalenteri.

Kirjoja ja kalentereita voi ostaa myös Luontokuvan kaupasta.

Kuva: Jaana Paasovaara – Valmiina talveen (VLK2021-semifinalisti).

Normaali
Elokuvat, Kaupunki, Kulttuuri, Museo, Näyttely, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma, Teatteri

Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa syyskuussa 2021

Kymmenen poimintaani Turun kulttuuririennoista syyskuun aikana. Tapahtumiin on kirjattu nykyinen tilanne, joten tarkista tilanne järjestäjän omilta verkko- tai Facebook-sivulta, jos aiot osallistua.

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu – joka on jo alkanut – näyttää olevan aikamoinen superviikonloppu tapahtumien suhteen. On mistä valita elokuvista performanssiin ja taiteilijoiden työhuoneisiin tutustumiseen. Riittää kulttuurimenoa loppukuuhunkin.

Suomalaisen elokuvan festivaali 2.–5.9.

Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään kolmannenkymmenennen kerran torstaista sunnuntaihin 2.–5. syyskuuta 2021. Tapahtuma tuo tarjolle annoksen kotimaista elokuvaa, lyhytelokuvia, teemasarjoja sekä mielenkiintoisia vieraita ja elokuvantekijöitä. Ohjaajavieraiksi saapuvat aviopari Aleksi Salmenperä ja Mia Halme.

Bonuksena on lauantaina 4.9. klo 22.30 epätavallisten elokuvien ja yllätysten yönäytös, joka on nimeltään Mieletön, mieletön Suomi.

Tapahtumapaikkana on Logomo ja sen Kino-Sali (Köydenpunojankatu 14, 20100 Turku). Festivaalin iltaklubit järjestetään Bar Ö:ssä (Linnankatu 7).

New Performance Turku Festival 3.–5.9.

New Performance Turku Festivaali on Suomen suurin säännöllisesti järjestettävä performanssitaiteeseen keskittynyt festivaali. Tapahtuma taiteilijoineen ja teoksineen jalkautuu erilaisiin paikkoihin Turun keskustassa perjantaista sunnuntaihin 3.–5.9. Esityksiä on Manillan ympäristön ja Vanhan Viinatehtaan lisäksi esimerkiksi jokirannassa, Samppalinnan puistossa, Paavo Nurmen Stadionilla sekä WAMin Ekoluodolla.

Kymmenvuotisjuhlavuottaan viettävän festivaalin teemana on Survival (selviytyminen), joten taiteilijat käsittelevät teoksissaan erilaisia selviytymisen ja selviämisen teemoja ja keinoja. Katso ohjelma.

Suurin osa teoksista vaatii ennakkoilmoittautumisen.

Elokuvapäivä 4.9.

Elokuvapäivänä lauantaina 4.9. pääsee taas nauttimaan maksuttomista elokuvanäytöksistä erikoisissa paikoissa. Valkokankaita pystytetään tänä vuonna ainakin Seikkailupuistoon, Hotel Kakolan kirkkoon, Turun pääkirjastoon sekä Suomen Joutsenen edustalle.

Hansailmiötä viettänyt Hansatori muuntautuu Elokuvapäivän kunniaksi kaupunkilaisten omaksi elokuvateatteriksi. Ilmaisnäytöksessä nähdään klo 20.15 Bohemian Rhapsody. Näytökseen tulee ilmoittautua etukäteen.

Katsomopaikkojen määrää on rajattu turvallisuussyistä. Osaan näytöksistä tulee myös varata oma paikka ennakkoon.

Konstrundan 4.–5.9.

Taidetapahtuma Konstrundanin aikana yhtenä syyskuun viikonloppuna taiteen, käsityön ja muotoilun ammattilaiset avaavat ovensa yleisölle. Keskeinen tavoite on tarjota keskusteluja, työnäytöksiä ja voimaannuttavia kokemuksia kävijöille.

Valtakunnalliseen tapahtumaan osallistuu yhteensä 490 luovaa tekijää. Taiteilijoiden työhuoneisiin pääsee tutustumaan lauantaina ja sunnuntaina 4.–5.9. Turussa avoimia ateljeetiloja löytyy muun muassa Logomosta ja Leaf Centeristä. Katso avoimet ateljeet Konstrundanin sivuilta. Vierailuilla on mahdollisuus ostaa taidetta kotiin suoraan taiteilijalta.

Turun taidemuseon näyttelyt 12.9. saakka

Turun taidemuseon näyttelyt vaihtuvat pian, mutta vielä on mahdollisuus tutustua Michael Schilkinin, Lotta Mattilan ja Maria Stereon taiteeseen.

Venäläissyntyinen Michael Schilkin (1900–1962) on tunnettu suurista, julkisivuihin toteutetuista teoksistaan, tarinallisista reliefeistä, joita on nähtävillä Helsingissä muun muassa Arabian tehtaan ja Helsingin Kauppakorkeakoulun entisen päärakennuksen julkisivuissa.

Michael Schilkin tunnetaan myös pienistä, sympaattisista eläinveistoksista, jotka tuovat esiin eläimen liikkeen ja luonteen. Näitä veistoksia on nyt esillä Turun taidemuseossa, jonka näyttelyn on kuratoinut keramiikan ja eläinaiheiden parissa työskentelevä nykytaiteilija Lotta Mattila (s. 1986). Näiden kahden taiteilijan eläinveistosten välille syntyy kohtaamisia.

Michael Schilkin: Kirahvi.

Maria Stereon näyttely on Studiossa. Teosten materiaalina ovat hajotetut posliini- ja keramiikkaesineet. Maria Stereo on luonut koosteveistoksia ja mosaiikkireliefejä sattumanvaraisiksi paloiksi rikkoontuneista posliinisista kissa-, koira- ja ihmisfiguureista.

Maria Stereon teos.

Michael Schilkin feat. Lotta Mattila 11.6.–12.9.2021.
Maria Stereo: Suloinen melankolia 11.6.–12.9.2021.

Turun taidemuseon tulevia näyttelyitä ovat Royal Salute 1.10.2021–9.1.2022 ja Studiossa Axel Straschnoyn Permikauden joukkotuho 1.10.–14.11.2021.

Muita taidenäyttelyitä syyskuussa

Wäinö Aaltosen museo

4.6.–19.9. Anu Pentik: Alussa oli siemen. Lue lisää postauksesta Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa.

Ars Nova

9.6.–26.9. Sydän auki taiteelle. Niemistön kokoelma Turussa.

9.6.–26.9. Guido van der Werve: Nummer veertien, home.

Titanik

3.–26.9. Kristiina Koskentola with guests from Eurasia.

30.9.–3.10. Milka Luhtaniemi.

Turun Taidehalli

3.9.–3.10. Sami Lukkarinen & Roope Mokka: Unelma ihmisestä.

3.9.–3.10. Mikki Nordman: Enter: Pastoral.

3.9.–3.10. Jonne Pitkänen & Eeva-Liisa Puhakka: Milky Way.

Galleria Joella

5.9. asti Heli Penttinen.

8.9.–3.10. Hannu Riikonen.

Tehdasfestivaali Manifesti 8.–22.9.

Turkulainen nykytanssiryhmä ja tanssiteatteri Aurinkobaletti saa syyskuussa vieraakseen Tehdasfestivaali Manifestin, monitaidetapahtuman. Sen ohjelmassa nähdään mm. nykytanssin ja -sirkuksen vierailuja, muuta esittävää taidetta sekä kuvataidetta. Tutustu ohjelmaan Tehdasfestivaali Manifestin sivulla.

Turun päivä 19.9.

Turun päivä, koko Turun yhteinen juhlapäivä 19.9., kerää jälleen koko kaupungin täyteen juhlahumua, tapahtumia, avoimia ovia ja kulttuuritapahtumia. Vanhalla Suurtorilla on toritapahtuma toimipisteineen ja esiintymislavoineen, ja Kupittaan siirtolapuutarhaan pääsee tutustumaan oppaan kanssa. Päivän päätteeksi perinteinen ilotulitus klo 21 Samppalinnanmäeltä. Tapahtumia löytyy kalenterista.

Farssia ja vakavampaa Turun Kaupunginteatterissa

Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin kirjoittama ja Mikko Koivusalon suomentama brittifarssi Tämä on ryöstö (The Comedy About A Bank Robbery, 2016) saa ensi-iltansa 10.9.2021 Turun Kaupunginteatterin Suurella näyttämöllä. Ohjaajana on Snoopi Siren.

Tämä on ryöstö. Kuva: Marita Koivisto / Turun Kaupunginteatteri-

Pienellä näyttämöllä nähdään Kullervo 3.9.2021 alkaen. Näytelmä on Kalevalasta tuttu, mutta ohjaaja Linda Wallgren on modernisoinut sen. Näytelmä nostaa esiin yli sukupolvien periytyvän vihan ja väkivallan sukupuolittuneisuuden.

Vanja-eno Åbo Svenska Teaterissa 16.9. alkaen

Åbo Svenska Teaterissa saa ensi-iltansa 16.9.2021 uusi ja moninäkökulmainen sovitus Anton Tšehovin Morbror Vanjasta (Vanja-eno). Teatterin mukaan ”melankoliaa ja huumoria hienosti yhdistelevä tarina on ylistys ihmiselle, joka haluaa tehdä työtä ja rakastaa, mutta ei aina voi haluamallaan tavalla ja haluamassaan järjestyksessä.”

Ohjaus ja käsikirjoituksen muokkaus Tuomo Rämö.

Normaali
Kirjailija, Matkakertomus, Matkakohde, Näyttely, Tapahtuma

Poikkeusajan Kirjapäivät

Vanhan kirjallisuuden päivät pidettiin poikkeusoloissa poikkeusaikaan Sastamalassa. Paikkakunnalta löytyy paljon muuta nähtävää. Yllättävän paljon ehdimme katsomaan ja kokemaan vierailullamme lauantaista sunnuntaihin.

Vanhan kirjallisuuden päivät pidettiin tänä vuonna poikkeukselliseen aikaan 30.–31.7.2021. Kirjapäivät järjestetään normaalisti viikko juhannuksen jälkeen.

Viime vuonna tapahtumaa ei järjestetty lainkaan Sylvään koululla, vaan verkossa oli muun muassa kirjailijahaastatteluja. Lisäksi Vanhan kirjallisuuden päivät 1985–2020 -näyttelyssä Kulttuuritalo Jaatsissa olivat esillä mm. 36 vuoden julisteet ja lisäksi kirjanmyyntipiste, valokuvia ym. tapahtumaan liittyvää.

Teemana vale

Järjestäjien mukaan vuoden 2021 Kirjapäivät onnistuivat oikein hyvin haastavasta tilanteesta huolimatta. Paikalla oli noin kolmasosa normaalivuosien kävijämäärästä. Tiloissa olikin harvinaisen väljää. Näytteilleasettajia oli noin puolet normaalivuosien määrästä. Kävijöiden olikin helppo tutkia myyntipöytien tarjontaa ilman tungosta ja he tekivät kauppiaiden palautteen mukaan runsaasti hankintoja. Ilman ostoksia en minäkään selvinnyt, neljä kirjaa tarttui mukaan.

Ohjelman teemana oli Vale ja sitä käsiteltiin monipuolisesti. Ohjelmassa oli perinteisten osuuksien lisäksi uusia tuttavuuksia; uutta oli muun muassa ohjelman hajauttaminen Sylvään koulun lisäksi Kirjakorttelin Funkkistaloon. Kuuntelin esityksiä vain Sylvään koululla; kävin Funkkistalon kahvilassa ja galleriassa myöhemmin.

Takapotku menee aina ohi – Kaari Utrio

Mielenkiintoista oli kuulla Kaari Utrion haastattelu otsikolla Takapotku menee aina ohi. Se täytyy vain kestää, harjata hame ja jatkaa matkaa. Haastattelijana oli Päivi Istala. Keskustelussa he käsittelivät muun muassa naisliikettä, naisten asemaa ja Utrion kirjailijan uraa. Alussa puheena oli se, millaista naisten elämä oli vielä 1960-luvulla.

Istalan kysymykseen, miten tai miksi Kaari Utrio alkoi kirjoittaa, tekijän vastaus oli samoilla linjoilla Antti Tuiskun kanssa: Rahan takii. Vuonna 1968 ilmestyneestä esikoisteoksesta Kartanonherra ja kaunis Kirstin tuli suosittu, joten Kaari Utrio saattoi ostaa haluamansa pesukoneen lisäksi myös pakastimen.

Niin alkoi tuottelias ura. Kaari Utrio on kirjoittanut kolmekymmentäseitsemän romaania ja parikymmentä populaaria tietokirjaa. Hänen ensimmäisestä tietokirjastaan Eevan tyttäret tuli menestysteos. Hän on kirjoittanut myös tv- ja radiokäsikirjoituksia, artikkeleita ja kolumneja. Lisäksi hän on ollut ahkera yhteiskunnallinen keskustelija.

Enää hän ei kuulemma kirjoita romaaneja, mutta hänen tarinoitaan ja kuulumisiaan voi seurata Facebookissa.

Kaari Utrio on ajankohtainen, sillä tänä vuonna on ilmestynyt toimittaja Anna-Liisa Haavikon kirjoittama KAARI-teos, Kaari Utrion elämäkerta Kustannusosakeyhtiö Siltalan julkaisemana.

Kaari on Kaari Utrion elämäkerta. Kuva: Kustannusosakeyhtiä Siltala.

Veli-Pekka Leppäsen ja Marisha Rasi-Koskisen tietokirjat

Veli-Pekka Leppänen (oik.) kertoo Karo Hämäläiselle elämänsä tietokirjoista.

Kuuntelin myös kaksi aiemmista vuosista tuttua ohjelmaosuutta eli Elämäni tietokirjat -sarjaan kuuluvia haastatteluja, joissa tunnetut suomalaiset kertovat, mitkä ovat heille kymmenen tärkeää tietokirjaa elämän varrelta.

Ensimmäisessä haastattelussa historiantutkija ja kriitikko Veli-Pekka Leppästä jututti Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen ja toisessa haastattelussa viestintäpäällikkö Anne Rutanen keskusteli kirjailija Marisha Rasi-Koskisen kanssa. Molempien haastateltavien kirjalistoista nousee esille laaja oman aihepiirin kirjallisuuden lukeneisuus.

Marisha Rasi-Koskinen (vas.) kertoo elämänsä tietokirjoista Anne Rutaselle.

Suurin osa ohjelmasta striimattiin ja ne ovat edelleen katsottavissa Vanhan kirjallisuuden päivien YouTube-kanavalla, myös tuo Kaari Utrion haastattelu ja nuo Elämäni tietokirjat -haastattelut.

Marc Chagallia Kivinavetassa

Kirjapäivien lisäksi ehdimme tutustumaan Tyrvään Pappilan vanhassa Kivinavetassa olleeseen Marc Chagall -näyttelyyn. Kesän ajan avoinna olleessa taidenäyttelyssa on Chagallin taidegrafiikkaa vuosilta 1928–1984 yli 160 teoksen verran.

Vedokset ovat kuvituksia Chagallilta tilatuista taidekirjoista kuten Daphnis & Chloé, Bible, The Story of the Exodus, L’Odyssée ja Songes. Muita esille olevia teossarjoja ovat De Mauvais Sujets, Cirque, Sur la terre des dieux ja Celui qui dit les choses sans rien dire. Osa esillä olevista teoksista on täysin uniikkeja ja ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.

Näyttely viimeisen päivän piti olla 15.8., mutta se on auki vielä ylimääräisen viikonlopun 21.–22.8. Näyttely on avoinna lauantaina klo 12–18 ja sunnuntaina klo 12–16.

Marc Chagall -näyttely on avoinna vielä ylimääräisen viikonlopun 21.–22.8.
Cirque-sarjaan kuuluva työ.

Pukstaavista Laiturikahvilaan

Kävimme myös Suomalaisen kirjan museo Pukstaavissa, Lähetyksen Löytötupa -kirpputorilla, Tyrvään kirjakaupassa ja erityisesti sen Kirjakellarissa sekä Sastamalan Kallialassa vanhassa tehdasmiljöössä sijaitsevissa Salon Lakkitehtaan tehtaanmyymälässä (tästä on tulossa oma postaus) sekä Casa Rosalin -lifestylemyymälässä, jonka laaja tuotevalikoima ulottuu vaatteista valaisimiin ja kengistä koruihin.

Casa Rosalindin tuotevalikoimaa.

Poikkesimme myös Funkkistalon kahvilassa ja galleriassa, jossa on esillä neljän kuvataiteilijan Pälvi Hannin, Sauli Iso-Lähteenmäen, Janne Laineen ja Anne Mäkelän taidegrafiikan yhteisnäyttely vielä 9.9.2021 saakka. Galleriassa on teoksia myös myytävänä.

Funkkistalo on vuodelta 1938, ja sen remontti on valmistunut vuonna 2020. Talossa on kahvila, musiikkisali ja näyttelytila.

Istuimme yhden olutlasillisen verran paikallisessa, siis Walter’s Pub Tyrwäässä, jossa tunnelma oli – paikallista.

Vakituisena käyntipaikkana oli tori, jonne tulee Kirjapäivien aikana paljon kirjojen myyjiä asiaan vihkiytyneiden kävijöiden toivossa sekä tuttu lounaspaikka Ravintola Laiturikahvila. Majoittajana oli hyväksi havaittu Putiikkihotelli Pyynpesä, jonka aamiainen tarjoillaan alakerrassa sijaitsevassa Pyymäen Konditoriassa.

Ensi vuonna heinäkuun alussa

Vuoden 2022 Vanhan kirjallisuuden päivät järjestetään jälleen totuttuun tapaan juhannuksen jälkeen perjantaina ja lauantaina 1.–2.7.2022.

Lue lisää Chagallista postauksesta Museosta museoon Nizzassa.

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Taideteos, Tapahtuma

Taidetta ja luontoa Helsinki Biennaalissa

Hyvä ja mielenkiintoinen retkikohde niin helsinkiläisille kuin matkailijoillekin on Helsinki Biennaali Vallisaaressa. Siellä voi käydä, vaikkei olisikaan nykytaiteen ystävä. Nähtävää riittää myös luonnossa ja aiemmin puolustusvoimien käytössä olleissa rakennuksissa ja rakennelmissa.

Taiteilija Meiju Niskala kutsuu Helsinki Biennaaliin.

Helsingin Vallisaari on lyhyen venematkan päässä kaupungin rannoista. Se sijaitsee Suomenlinnan naapurissa. Vallisaari on syyskuun loppupuolelle täynnä taiteilijoiden työn tuloksia, kun nykytaidetapahtuma Helsinki Biennaali toteutuu siellä. Biennaalin nimenä on Sama meri.

Erikoinen yhdistelmä taidetta, luontoa ja rappeutuneita rakennuksia

Biennaalissa on mukana 41 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää sekä Suomesta että maailmalta. Teoksista 75 prosenttia on täysin uusia ja ennennäkemättömiä. Mukana on niin kuva- ja äänitaidetta kuin installaatioita, veistoksia, videoita, elokuvia ja performansseja.

Helsinki Biennaalin teosten teemoina ovat muun muassa luontoyhteys, rajat ja identiteetit, aika ja sen kerrostumat sekä empatia ja yhteisöllisyys.

Jaakko Niemelä: Laituri 6, 2021. Tämä oli näyttelyn ajatuksia herättävin teos.

Helsinki Biennaali Vallisaaressa oli erikoinen yhdistelmä taidetta, luontoa ja ihmisen rakentamaa, osin jo ränsistynyttä rakennuskantaa. Saari kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Välillä tuntui, että luonto sellaisenaan on paras taideteos ja jossain paikoissa rippeet ihmisen tekemistä rakennelmista muodostivat taideteoksen luonnon keskelle.

Tässäkin on melko taiteelllnen kokonaisuus, vai mitä?
Tuleeko tästä jotain mieleen? Minulle tulee mieleen Microsoftin Windows XP-käyttöjärjestelmän oletustaustakuva.
Taustalla näkyy Tadashi Kawamatan teos Vallisaaren majakka.

Biennaalin taideteokset löytyvät merkityn reitiltä varrelta. Teoksia on sekä ulkona että historiallisissa rakennuksissa, ruutikellareissa ja autioituneissa asuinrakennuksissa. Päänäyttelyä täydentävät koko kesän ajan lukuisat taiteilijoiden performanssit, työpajat ja keskustelut.

Kolmen kilometrin kokonaisuus

Tästä alkaa kierros.

Tutustuin Helsinki Biennaaliin jo ennen sen avaamista pressipäivän aikana 9.6. Yleisöruuhkia ja jonotusta en siis joutunut kokemaan, vaan sain kuljeskella suurimman osan ajasta omassa rauhassani.

Reitti on noin kolme kilometriä pitkä. Taideteokset eivät sijoitu sille tasaisesti, vaan usein ne ovat ryppäissä ja välillä voi olla pitkäkin matka, jolloin ihasteltavana on vain luonto.

Taustalla näkyy Suomenlinnan rakennuksia.
Opasteet näyttävät kiertosuunnan.
Osa teoksista maastoutuu. Puun takana näkyy Alicja Kwaden teos Pars pro Toto, 2018. Se koostuu kahdeksasta erikokoisesta planeettaa muistuttavasta pyöreästä kappaleesta. Materiaalina käytetyt luonnonkivet ovat peräisin eri puolilta maapalloa ja toimivat samalla maanosien symboleina.

Kannattaa siis varustautua sopivalla vaatetuksella, hyvillä kengillä ja reippaalla mielellä. Vesipullo on tietysti ehdoton matkakumppani. Ruoka- ja juomatäydennystä saa kahviloista, mutta niitä ei välttämättä satu matkan varrelle janon yllättäessä. Ajankohdaksi kannattaa valita joku arkipäivä, silloin lienee vähemmän kävijöitä kuin viikonloppuisin.

Yksi oppaista kertoi, että jos katsoo kaikki biennaalin taideteokset kokonaisuudessaan videot ja performanssit mukaan luettuna, niin näkemistä riittää kahdeksi vuorokaudeksi. Kannattaa siis valikoida mielenkiintoisimmat kohteet ja jättää muita vähemmälle. Eikä mikään tietysti estä käymistä useampana päivänä, nähtävää ja koettavaa riittää.

Tiivistyksenä kokemuksestani voin sanoa, että nykytaide monissa eri muodoissaan yhdistyneenä Vallisaaren rujoon rakennuskantaan ja alkusuven kukoistavaan ja kukkivaan luontoon oli tyrmäävä yhdistelmä. Inhimillinen luovuus on rajatonta – mitä kaikkea taiteilija keksiikään? Se voi olla vaikkapa lintudisko, muovista virkattua korallia tai toiminnallinen essee.

Tuomas A. Laitinen: ΨZone, 2021.
Laura Könönen: Ei taivasta rajana, 2021.
Tadashi Kawamata: Vallisaaren majakka, 2021.
Katharina Grosse muuttaa Vallisaaren vanhan purkukuntoisen koulurakennuksen ympäristöineen maalaukseksi.
Katharina Grosse: Shutter Splinter, 2021
Tämä oli jotenkin kuvauksellisen näköinen yhdistelmä, ruostunutta rautaa ja muoviputkea.
Osa Vallisaaresta on vielä suljettu.

Teoksia myös mantereella ja digitaalisesti

Teoksia on myös saaren ulkopuolella eri puolilla Helsinkiä, kuten Helsingin taidemuseossa ja keskustakirjasto Oodissa. Taidetta ja tapahtumia voi kokea myös digitaalisesti. Digitaalisten sisältöjen avulla parannetaan biennaalin saavutettavuutta sekä taataan biennaalikokemus, vaikkei pääsisikään paikan päälle Vallisaareen.

Koko kaupungin yhteinen hanke

Helsinki Biennaali toteutetaan nimensä mukaisesti kahden vuoden välein. Se on koko Helsingin kaupungin yhteinen hanke. Tapahtuman tuotannosta ja kuratoinnista vastaa HAM Helsingin taidemuseo.

Ensimmäisen Helsinki Biennaalin pääkuraattoreina ovat toimineet Pirkko Siitari ja Taru Tappola. Heidän apunaan on ollut kuraattoritiimi. Biennaalin ohjelmaa on rakennettu myös yhdessä kaupungin palvelujen, yhteisöjen ja kaupunkilaisten kanssa.

Infoa kävijälle

Helsinki Biennial -kyltti opastaa paviljongille, jonka edestä pääsee Vallisaareen.

Helsinki Biennaali on yleisölle maksuton. Kävijät maksavat lauttalipun hinnan.

Vallisaaren reittiliikenteestä vastaa Suomen Saaristokuljetus. Reittiliikenne lähtee Helsinki Biennaali -paviljongilta, joka sijaitsee Vanhan Kauppahallin vieressä. Lisäksi JT-Line liikennöi Island Hopping -vesibussireittiä Hakaniemestä Kruunuvuorenrannan kautta Vasikkasaareen, Vallisaareen ja Lonnaan 12.6.–15.8.2021. Vallisaareen pääsee myös omalla veneellä.

Helsinki Biennaali on auki:

12.6.–29.8. ma–su klo 11–18
1.–26.9. ke–su klo 11–18.

Avuksi vierailun suunnitteluun että saarella kulkemiseen voi ottaa biennaalin selainpohjaisen mobiilioppaan. Sieltä löytyvät esimerkiksi Vallisaaren kartta, tietoa taiteilijoista ja taideteoksista sekä saaren palveluista. Mobiiliopas löytyy osoitteesta https://mobileguide.helsinkibiennaali.fi/.

Tulolaiturin lähellä on infopiste ja biennaalin oma kauppa Helsinki Biennial Shop löytyy Torpedolahdessa. Nämä palvelevat aina tapahtuman aukioloaikojen mukaan. Vallisaaresta löytyy myös useita kahviloita.

Lisätietoa: https://helsinkibiennaali.fi/kavijalle/. Sivuilta kannattaa käydä tarkistamassa tilanne; esimerkiksi osa taideteoksista voi olla tilapäisesti suljettuja ja koronaohjeistuksiakin kannattaa seurata.

Kierroksen jälkeen oli paikallaan kylmä juoma ja elämyksen kertaus muhkeasta näyttelyluettelosta, jossa on 266 sivua. Biennaali piti alunperin järjestää vuonna 2020, mutta se siirtyy tähän vuoteen koronapandemian vuoksi. Tämä kahvila on lähellä Torpedolahden laituria, josta lähdetään paluumatkalle.
Normaali
Henkilö, Kulttuuri, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa

Anu Pentikin näyttely Alussa oli siemen Wäinö Aaltosen museossa tuo esiin keraamikon taiteellisen puolen. Voikukka on pääosassa, mutta symboliikka liittyy elämänkaareen, sen alkuun ja loppuun.

Keramiikastaan tunnetun Anu Pentikin (s. 1942)  eli Anu Pentikäisen työn tuloksia löytyy monen kodin keittiöstä. Niitä on valmistettu jo viidenkymmenen vuoden ajan napapiirin tuntumassa Posiolla, maailman pohjoisimmassa keramiikkatehtaassa.

50 vuotta Pentikiä

Pentik viettää tänä vuonna juhlavuottaan; yritys sai alkunsa vuonna 1971, ja Pentikin sivuilta löytyykin juhlavuoden slogan: ”50 vuotta kauneutta koteihin.” Kaikki alkoi pienestä, eikä kaikilla ollut lujaa uskoa tekemiseen. Pankinjohtajakin tivasi: ”Onko tämä rehtorin rouvan näpertelyä vai tehdäänkö tästä bisnes?”

No, laina tuli ja bisnes kehkeytyi kansainväliseen vientiin asti. Pentik on nykyään kansainvälinen sisustusmyymäläketju. Vuonna 2019 Pentik Oy:n liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja yritys työllistää noin 250 henkilöä.

Installaatioita savesta ja puusta

Anu Pentik -Alussa oli siemen -näyttely, otsikkoteksti

Mutta millaista taidetta tekee muun muassa astioistaan tunnettu, itseoppinut taiteilija Anu Pentik, jonka juhlavuoden näyttely on parhaillaan esillä Wäinö Aaltosen museossa WAMissa Turussa? No ei mitään pikkusievää piiperrystä, vaan isoja installaatioita puusta, savesta ja posliinimassasta. WAMin sivuilla kerrotaan, että ”teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa.”

Anu Pentikin installaatio voikukista, materialina puu ja savi.
Voikukkapelto 2019-2020.

Teosten taustalla on Anu Pentikin halu ja palava innostus kokeilla keramiikan rajoja. Ratkaistavana oli muun muassa se, kuinka saadaan aikaan leijuva teos sadoista voikukan siementen muotoisista keramiikkaisista yksiköistä?

Anu Pentikin installaatioita oli esillä Helsingin Taidehallissa menestyksellisessä ja suositussa Kolme tilaa -näyttelyssä vuonna 2017. Yleisömenestyksen innoittamana Anu Pentik on työstänyt WAMissa nähtävää kokonaisuutta yli kahden vuoden ajan museon tiloihin. Näyttely siirtyi viime vuodesta tähän vuoteen koronapandemian vuoksi.

Voikukkien elämänkaari

Alussa oli siemen -näyttely on kerronnallinen kokonaisuus, jossa ”keramiikka taipuu taidokkaasti elämänkaaren teemojen mukaan leijailevista siemenistä hiiltyneiksi puiksi. Alussa on siis siemen ja sittemmin Ilon puutarha. Umpikujassakin käytiin ja välillä oli syytä muistuttaa, että aina on toivoa. Ja Anun aviopuolison Topin viisaus: ” Rauha asuu rakkauden viljapelloissa.”

Anu Pentik on kulkenut vaiheikkaan polun muotoilun ja käyttökeramiikan parista taiteelliseen työskentelyyn. Siihen hän on keskittynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Taiteilija tarkkailee ympäristöään herkin silmin, ja hänen inspiraation lähteinään ovat Lapin luonnon eläimet, värit ja muodot sekä koetun elämän eri sävyt.

Voikukka, 2019.
Ilon puutarha, 2019
Näyttelyssä on mukana myös muutamia isoja ja värikkäitä keramiikkavateja.

Pala savea kulkee aina mukana

Näyttelyssä voi katsoa myös videon, jossa Anu Pentik kertoo elämästään, työstään ja taiteestaan.

Pentikin svuilta löytyy Anun kommentti: ””Minulla on ollut 49 vuotta sama ajatus päässä herätessäni kello viideltä aamulla; Ihanaa, kohta minä saan painaa käteni saveen.”

Anu Pentikin palavaa innostusta saveen kuvaa se, että hän pitää matkoilla mukana savea – jos yllättävä inspiraatio iskee vaikka hotellissa.

Näyttelyopastuksia ja taiteilijatapaamisia

Opastukset

  • suomeksi lauantaisin klo 14
  • suomeksi sunnuntaisin klo 14 (ei 19.9.)
  • ruotsiksi 25.7. ja 29.8. klo 15

Taiteilijatapaamiset

  • lauantaina 24.7. klo 11 ja 12
  • keskiviikkona 1.9. klo 13 ja 14

Anu Pentik – Alussa oli siemen 4.6.–19.9.2021.

Anu Pentik – I början fanns ett frö 4.6–19.9.2021.

Anu Pentik – In the beginning there was a seed 4 June – 19 September 2021.

Normaali
Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Rakennus, Taideteos, Taiteilija

Kesäkohteeksi Järppilän kartano Taivassalossa

Jos olet kiinnostunut historiasta ja käden taidoista, voisi Järppilän kartano Taivassalossa olla sinulle sopiva retkikohde.

Järppilä on vuosisatoja vanha kartanoalue Suuren Postitien varrella. Voit tutustua niin kartanoon ja sen historiaan nykyisen emännän Maija Jaakkola-Angervuoren kertomana kuin esillä oleviin mielenkiintoisiin näyttelyihin.

Järppilän kartanon viihtyisää pihapiiriä.
Kartanon nykyisellä emännällä Maija Jaakkola-Angervuorella riittää kerrottavaa kartanon historiasta kuten myös Valkeasta Rouvasta, Järppilän omasta kummituksesta.

Tutustuminen joko onnistuu etukäteen varatulla ryhmäretkellä tai myös yleisöpäivillä ilman ryhmää. Seuraavia päiviä lienee tulossa elokuulle. Yleisöpäivien ajankohdat voi tarkistaa Järppilän sivuilta tai Facebookista. Alueelle ei pääsymaksua, mutta sisäänpääsy kartanoon maksaa 12 euroa. Kartanossa voi nauttia myös kakkukahvit.

Kartanon historia alkaa 1400-luvulta

Ensimmäiset merkinnät Järppilästä löytyvät 1480-luvulta. Katkeamaton haltijaluettelo on vuodesta 1570. Omistajina ovat olleet mm. Horn-suku ja Flemingit.

Järppilä valmistui 1570-luvun lopulla kolmikerroksiseksi kartanolinnaksi, mutta se tuhoutui pian rakentamisen jälkeen Ruotsin kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisessä sisällissodassa.

Tuosta kartanolinnastasta on tänä päivänä jäljellä kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitseva kivimakasiini. Se on toiminut aikoinaan viljamakasiinina, mutta on nykyisin käytössä kesäisenä näyttelytilana. Makasiinin läheisyydessä on myös jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.

Entisessä viljamakasiinissa on nyt näyttelytilaa kahdessa kerroksessa.
Viljamakasiinin läheisyydessä on jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.

Nykyinen päärakennus on keisarillista empiretyyliä ja se on rakennettu 1830-luvulla. Kellarikerros on rakennettu todennäköisesti 1600-luvulla linnan raunioista kootuista kivistä. Nämä kellarit ovat toimineet myös vankilana.

Vanhoista 1600-luvun holvikellareista on saatu viihtyisiä tiloja..

Kerrotaan, että kartanon raunioilla harhailee vieläkin kartanon kummitus, Valkea Rouva. Kummituksesta on monia tarinoita. Kartanonemäntä kuuli niitä paljon lapsuudessaan, mikä oli pelottavaa. Sittemmin hänen pelkonsa on karissut ja kartanossa on vietetty jopa yleisötilaisuuksia, Valkean Rouvan öitä.

Nykyisellä omistajasuvulla kartano on ollut vuodesta 1898 lähtien. Nykyiset omistajat ovat Maija Jaakkola-Angervuori tyttärineen. Hän on kunnostuttanut jo hyvin huonoon kuntoon menneen kartanon vähitellen ja kalustanut salit huutokauppalöydöin vuosien mittaan.

Kartanon kalustus on kerätty muun muassa huutokaupoista.

Järppilän kartanossa on esillä kesällä 2021 muutama kädentaitajien näyttely: pukusuunnittelija Kisu Korsin upeita pukuja, Raija Laineen tekemiä juhlapukuisia nukkeja ja Berit Laineen kahvipusseista tehtyjä laukkuja ja muita töitä. Viljamakasiinissa on esillä Korttien, terveisten ja lapsuusajan leikkivälineiden muistopolulla -näyttely sekä Virpi Miettisen maalauksia vielä käyntipäivänämme, mutta nyt näyttely on siirtynyt muualle.

Kymmenen Kisu Korsin uniikkipukua

Muotisuunnittelija Kisu Korsi esitteli pukujaan. Kuulimme monta hyvää juttua muun muassa presidentin linnan juhliin suunnitelluista puvuista.

Kisu Korsin kymmenen kaunista uniikkipukua on esillä kartanon saleissa. Yleisöpäivinä tekijä oli itse kertomassa puvuista ja monta tarinaa hänen esityksessään kuultiinkin. Kisu Korsi on tehnyt lukuisia pukuja myös itsenäisyyspäivän juhliin. Puvuissa on runsaasti silkkiä, tylliä, pitsikoristeita ja kirjailuja.

Suunnittelija kertoi suosivansa epäsymmetrisyyttä sekä kaksiosaisia pukuja, koska siten niistä saadaan monikäyttöisempiä.

Kisu Korsin yhden uniikkipuvun voi nähdä myös Turussa. Hänen ehdotuksensa Turku goes Couture on yksi Turun kaupungin visuaalisten alojen ammattilaisille suunnatun taidekilpailun toteutettavista teoksista. Se on couturepuku vitriinissä Turun kaupungintalon edustalla Pudelma-paviljongin vieressä.

Teoksesta kerrotaan tiedotteessa näin: ”Juhlapuku on esillä torson päällä ja tuodaan korokkeelle varta vasten sille rakennettuun lasiseen suureen vitriiniin suojaan säältä ja ilkivallalta. Puku valaistaan iltaisin helmaosan alta, jolloin helman kankaan aaltomaiset kuviot nousevat esiin. Teos on kuin moderni veistos, mutta eläväisten materiaaliensa vuoksi helpommin lähestyttävä kuin kivi- tai pronssiveistos. Samalla se herättää ajattelemaan taiteen moninaisuutta.”

Turku goes Couture -teos on nähtävillä 30.9.2021 saakka.

Raija Laineen käsintehdyt nuket juhlapuvuissaan

Juhlapukuiset Raijan Laineen tekemät sekä kartanon omat nuket odottavat vieraita Järppilässä.

Posliininukkejen valmistus on ollut Raija Laineen rakas harrastus yli 30 vuoden ajan. Hän valmistaa nuket alusta saakka valkoisesta massasta. Muottien avulla massa ensin muovataan, sitten poltetaan ja kootaan nukeiksi. Sitten vuorossa on hionta ja maalaus ihosta alkaen, meikkaus, peruukkien kampaaminen sekä vaatteiden suunnittelu ja ompeleminen. Lopputuloksena noin 30–50 tunnin jälkeen on valmis puettu posliininukke.

Raija Laine on valmistanut kymmeniä nukkeja.

Postikorttien ja lelujen muistopoluilla

Meillä on nyt sosiaalinen media; aikaisemmin käytettiin postikortteja ja kirjeitä suhteiden ylläpitoon.

Paimiolaisten Marja Mäenpään ja Anna-Liisa Järvisen näyttely koostuu postikorteista, niistä kertovista aiheista ja jutuista. Esillä on myös pieni kokoelma lapsuusajan muistoja ja lasten leikkivälineitä, muun muassa nukkeja, joille on tehty vaatteita. Sirkka-Suomi-nukella on päällään kudottu neulekokonaisuus sini-valkoisessa hengessä Suomi 100-vuotta teeman mukaan ja Eevi-nukella on yllään perinnepuku päällään, samanlainen puku on tehty Marja Mäenpäälle.

Näyytelyn puuhanaiset Anna-Liisa Järvinen ja Marja Mäenpää.

Näytteilleasettajien mukaan ”postikorteilla kuljetaan polkujen myötä teemalla Ystävyyttä yli rajojen. Postikorteilla ilmaistiin ajatuksia tunteita ja toiveita. Ne ilmaisivat osaltaan sen, minkä tänään kirjoitamme esimerkiksi tekstiviestillä, sähköpostilla tai Facebookissa. Toki vieläkin lähetetään kortteja, mutta paljon vähemmän kuin ennen.”

Esillä on erityinen Raija Halmeen pääsiäiskortti, jonka matka kesti peräti 76 vuotta. ”Täti lähetti 5-vuotiaalle Raijalle pääsiäiskortin; pääsiäinen tuolloin 23.–26.4.1943  – 76 vuotta myöhemmin eli 10.8.2019 aarre päätyi oikealle henkilölle Paimioon.”

Virpi Miettisen maalauksia

Järppilän kartanon viljamakasiinissa on esillä Virpi Miettisen korona-ajan maalauksia 2020–2021. Niissä on runsaasti kukka-aiheita, muun muassa lumpeita, unikkoja ja omenankukkia sekä maisemia, kaikkiaan yli sata maalausta.

Vuoden 1965 Miss Suomena tunnetuksi Virpi Miettinen on opiskellut maalaustaidetta, ja maalaamisesta on tullut hänelle elämän täyttävä harrastus. Öljymaalaus on hänelle mieluisinta. Virpi Miettisen ensimmäinen taidenäyttely oli Haikon kartanossa vuonna 2012.

Taiteilija itse tauluineen.
Virpi Miettinen on Miss Suomi vuodelta 1965. Ilman kauneuskilpailun voittoa hän olisi saattanut lähteä opiskelemaan taidetta.
Tämä maalaus sopisi satukirjjan kuvitukseen.

Kahvipusseista kaunista

Järppilän kartanossa on esillä myös Berit Laineen kahvipusseista valmistamia töitä, muun muassa laukkuja ja kasseja. Kahvipussithan ovat vahvaa materiaalia ja on hienoa, että niille löytyy muutakin käyttöä kuin muoviroskiin laittaminen.

Kahvipusseista on moneksi.

Järppilän kartano
Järppiläntie 64
23210 Taivassalo

Normaali