Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa keväällä ja kesällä 2024

Turussa on tarjolla kevään ja kesän aikana runsaasti kulttuurin iloja niin teattereissa, taidemuseoissa, festareilla kuin muissakin tapahtumissa. Tässä pieni poiminta kiinnostavasta hengenravinnosta.

Iiu Susirajan näyttely Wäinö Aaltosen museossa

Kuva: WAM / Iiu Susiraja: Travolta clean up, 2019.

Wäinö Aaltosen museossa on esillä kansainvälistä tunnustusta saaneen kuvataiteilija Iiu Susirajan Ei mikään helppo nakki -näyttely vielä sunnuntaihin 12.5.2024 saakka.

Monipuolisessa näyttelyssä nähdään valokuvia, videoita, installaatioita, piirroksia ja veistoksia taiteilijan koko uran ajalta. Näyttelyn tiedotteessa todetaan: ”Susirajan teosten keskiössä ovat arkipäiväiset esineet, joiden kautta syntyy teosten omaperäinen huumori ja surrealistista lähestyvä tunnelma, mitä oivaltavat teosnimet vahvistavat.”

Iiu Susiraja asuu ja työskentelee Turussa. Hän on valmistunut Turun taideakatemiasta vuonna 2012 ja Kuvataideakatemiasta vuonna 2018.

Näyttelyn yleisöopastuksia on tarjolla suomeksi sunnuntaisin klo 14 ja ruotsiksi vielä 28.4. ja 12.5. klo 15.

Alvar Gullichsenin näyttely Aboa Vetus & Ars Nova -museossa

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa on esillä 19.5.2024 saakka kuvataiteilija, muusikko ja tuottaja Alvar Gullichsenin Kosmos-näyttely. Hän on viimeisen kymmenen vuoden ajan hän on maalannut geometrisia tilallisia maalauksia.

Kosmos-näyttely on esillä Aboa Vetus Ars Nova -museon kahdessa kerroksessa. Se on poikkeuksellisen laaja katsaus Gullichsenin tuotantoon, mukana on yli 70 teosta: varhaisia sarjakuvamaisia maalauksia, lujitemuoviveistoksia, luonnosmaisia guassimaalauksia, suurikokoisia geometrisia maalauksia sekä veistoksia.

Lou Salomé -näytelmä Turun Kaupunginteatterissa

Kuva: Turun kaupunginteatteri.

Turun Kaupunginteatteri nostaa esiin historian unohtaman anarkistin, Lou Salomén (1861–1937). Aina Bergrothin kirjoittama näytelmä kertoo edelläkävijästä, joka oli radikaali ajattelija, oman elämäntapansa valinnut ja tiensä älykköpiireihin raivannut filosofi, psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän lienee vaikuttanut aikalaistensa Nietzschen, Freudin, Réen ja Rilken historiaan jääneisiin ajatuksiin. Nimiroolissa nähdään Linda Hämäläinen ja ohjaajana on Liisa Mustonen.

Lou Salomé ei jäänyt historiankirjoihin ja hänen jälkeensä jäi hiljaisuus ja hyvä kysymys: Miksi me emme tunne Lou Saloméa? Ja ajatusta voi jatkaa siihen suuntaan, että keitä muita omaan aikaansa vaikuttaneita naisia emme tunne?

Tubecon

Turusta tulee Suomen somepääkaupunki, kun Tubecon rantautuu Logomoon lauantaina 4.5.2024. Tapahtuma rakentuu YouTuben ympärille, ja siellä YouTubeen videoita tekevät henkilöt eli tubettajat ja heidän faninsa kohtaavat.

Koko perheen tapahtumassa fanit pääsevät tapaamaan vaikuttajia reaalimaailmassa. Mukana ovat muun muassa Ella ja Helmi, Cessunen + Sari Aalto, KOUKUS, Toimistopojat, Lakko, Satusetä + Branu, KakkuH, Applezz, MrRockis, Jennysvoices, Namikolinx, Carola ja Berta, Robbe ja Aino Hyöky, Niko ja Santtu, Paqpa ja Iha Just Imus. Ja juu, valehtelisin, jos väittäisin tuntevani nämä vaikuttajat; en liene heidän kohderyhmäänsä.

Tubecon viettää nyt 10-vuotisjuhlavuottaan ja ohjelma kerrotaan olevan todella runsas. Ovet aukeavat klo 9.00 ja tapahtuma päättyy klo 19.00.

Perjantaina 3.5.2024 Logomossa järjestetään Suomen suurin vaikuttajagaala Tubecon Awards 2024, jossa palkitaan vuoden parhaat vaikuttajat, sisällöntuottajat ja muita alan ammattilaisia.

Finfringe-festivaali 2024

Kuudetta kertaa järjestettävä kansainvälinen ja moniääninen itsenäisen esittävän taiteen Finfringe–festivaali nähdään jälleen Turussa keskiviikosta sunnuntaihin 8.5.2024–12.5.2024. Se on yllättävä esitysfestivaali lukuisine kansainvälisine ja kotimaisine esityksineen. Viiden päivän aikana on tarjolla enintään tunnin pituisia esityksiä teatteria, tanssia, sirkusta, stand-uppia, komediaa, monitaidetta ja performansseja.

Esityksiä nähdään Åbo Svenska Teaterissa (ÅST), Turun Kaupunginteatterissa, Linnateatterissa ja Hansakorttelissa. Lisäksi Turun Kauppatorille nousee festivaalinäyttämönä toimiva teltta.

Kuva: Finfringe / Jussi Virkkumaa.

Turun Vartiovuoren kesäkonsertit

Turun Kesäteatterin tiloissa Vartiovuorella järjestetään kuusi kesäkonserttia. Sunnuntaisin alkuillasta järjestettävissä konserteissa esiintyvät Kaseva, Antti Railio, Heikki Silvennoinen, Sir Elwoodin hiljaiset värit, Diandra ja Pauli Hanhiniemi. Ensimmäinen konsertti pidetään sunnuntaina 30. kesäkuuta ja viimeinen sunnuntaina 11. elokuuta.

Turun kesäteatterin näyttämö ja katettu katsomo yhdessä Vartiovuorenpuiston kanssa tarjoavat oivat puitteet kesäkonserttien järjestämiselle.

Konserttien kahvilapalveluista vastaa suosittu Cafe Ankka, joka on tunnettu muun muassa Turun parhaina pidetyistä munkeistaan. Tänä vuonna 20-vuotissyntymäpäiviään juhliva kesäkahvila jatkaa lisäksi toimintaansa normaalisti Martinsillan kupeessa Aurajoen rannalla.

Konsertit järjestää turkulainen ohjelmatoimisto GramoPop Oy yhteistyössä Turun Kesäteatterin kanssa. . Sunnuntaisin järjestetävät konsertit alkavat klo 17.

• 30.6. Kaseva Tänään – Eilen 50 vuotta -kiertue
• 7.7. Antti Railio
• 14.7. Heikki Silvennoinen 70 v. juhlakonsertti
• 28.7. Sir Elwoodin hiljaiset värit
• 4.8. Diandra
• 11.8. Pauli Hanhiniemi

Kasevaa voisi mennä kuuntelemaan ihan vain nuoruusvuosien nostalgian vuoksi.

Kolme iloista rosvoa Turun Kesäteatterissa

Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella nähdään tänä kesänä Kolme iloista rosvoa -musiikkinäytelmä. Koko perheen esityksen ohjaa näyttelijä-ohjaaja Samu Loijas.

Musiikkinäytelmä perustuu norjalaisen Thorbjørn Egnerin vuonna 1955 kirjoittaman lastenromaaniin. Klassikkoseikkailu kertoo rauhaisasta Kardemumman kaupungista asukkaineen. Kardemummassa hiippailee kuitenkin kolme veijaria. Rosvojen rooleissa velmuilevat mainiot veijarit Markus Niemi (Kasper), Thomas Dellinger (Jesper) ja Joonatan Perälä (Joonatan).

Ensi-ilta on 14.6.2024 ja esitykset 10.6.–10.8.2024. Liput ovat myynnissä Lippupisteen kautta.

Tall Ship Race

Aluksia Aurajoessa. Kuva: Turun kaupunki, Seilo Ristimäki.

Turku on yksi kuudesta Itämeren Tall Ships Races’n isäntäsatamasta, kun suuret purjelaivat saapuvat Aurajokeen torstaista sunnuntaihin 18.–21.7.2024. Tapahtuma-alue Aurajoen alajuoksulla avataan yleisölle jo tiistaina 16.7.

Maailman merillä järjestettävä tapahtuma saapuu Itämerelle joka neljäs vuosi. Turkuun on ilmoittautunut saapuvaksi jo yli 60 alusta. Aluksilla on toukokuuhun asti aikaa ilmoittautua tapahtumaan.

Tapahtumaan odotetaan jälleen jättiyleisöä. The Tall Ships Races näyttäytyy Aurajoen alueen lisäksi Turun keskustan tuntumassa. Luvassa on perinteisesti miehistön kilpailuja ja paraati, mutta myös kaksipäiväinen Slot Festival -musiikkifestivaali.

Slot Festival

Turun linna. Kuva: Turun kaupunki / Mika Kurkilahti.

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Slot Festival valtaa Turun Linnanpuiston 19.–20.7.2024. Festivaalin ohjelmassa on kansainvälisiä tähtiartisteja ja kovia kotimaisia esiintyjiä, joissa on mukana myös hieman nostalgiaa.

Perjantaina 19.7.2024:
Sugababes, Paloma Faith, Hanson, Egotrippi, Vesterinen Yhtyeineen, Scandinavian Music Group & Ikuiset ystävät

Lauantaina 20.7.2024:
The Cardigans, Aqua, Jake Shears, Don Huonot, Kwan ja Titiyo X Sunnan

Don Huonot. Kuva: Ville Juurikkala.

Taiteiden yö

Turun Taiteiden yö järjestetään tänä kesänä jo 35. kerran, ja se on kestoltaan pisin yhtäjaksoisesti Turussa järjestetty taidetapahtuma. Ajankohtana on torstai 15. elokuuta. Tapahtumia on laajasti ulko- ja sisätiloissa. Erityisesti voin suositella nykyisen Grädda-ravintolan piha-aluetta, jossa järjestetään ruotsinkielistä Konstens Natt -ohjelmaa.

Konstens Natt -ohjelmaa järjestetään Piispankadulla Grädda-ravintolan suojaisessa pihapiirissä.

Lisää menovinkkejä Turun seudun tapahtumakalenterista ja Turun seudun vapaa-ajan kalenterista. Löydätkö omat suosikkisi?

Renaultistit Ruissalossa – 38. Grand Tour de Renault

Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Renault-harrastajien kesätapaamisessa. Se sujui autoihin tutustuen ja niitä kuvaten sekä omistajien kanssa keskustellen. Vielä en saanut ratkaistua näiden ranskalaisautojen salaisuutta ja vetovoiman syytä. Pitänee osallistua toistekin.

Parisuhteelle on kuulemma eduksi, jos puolisoilla on yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksenkohteita. Niinpä tarjouduin heinäkuun lopussa aviomieheni mukaan 38. Grand Tour de Renault -tapahtumaan Ruissaloon. Hän taisi yllättyä ehdotuksestani, sillä aikaisemmin hän on tehnyt visiittejä vastaaviin tapahtumiin joko yksin tai lastemme kanssa. Turkulaisina meidän oli helppoa pistäytyä paikalla parin tunnin ajan.

Mieheni Juha Rautiainen on liputtanut Renaultien puolesta jo 1990-luvun alusta alkaen.

Olin saanut heinäkuun alussa tuntumaa kokoontumisajoihin Ruukki Picnic -harrasteajoneuvotapahtumassa Strömforsissa, jossa vietin lomaviikkoa. Siellä oli esillä amerikanrautoja, jotka pröystäilevine muotoineen ovat hyvinkin kuvauksellisia.

Lisäväriä tapahtumaan toivat omistajat, joista osa oli pukeutunut näyttävästi 1950-luvun tyyliin. Musiikki soi ja markkinatunnelma oli kesäisen iloinen.

Lapsiperheen menopelejä

En ole millään muotoa autonainen; nuoruudessa hankittu ajokorttikin on ruostunut ja tyydyn olemaan Renault Scenicissämme pelkääjän paikalla. En juurikaan kiinnitä autoihin huomiota, ja olen aivan pihalla, kun siippa mainitsee naapureita käyttäen tuntomerkkeinä heidän autojaan.

Viisihenkiseksi vuosien aikana laajentunut perheemme on ajellut Renaulteilla 1990-luvun alkupuolelta asti. En edes muista meillä olleita malleja: Renault 12, Renault 21, Laguna, Kangoo ja Scenic – nämä piti kysellä aviomieheltä.

Mistä sitten Renaultit ovat päätyneet perheellemme? Sukulaiset eivät ole olleet kovin kannustavia. Jo edesmennyt isäni sanoi vävylleen Renault-hankinnasta kuultuaan: ”Olisit hankkinut auton.” Eräs toinen sukulainen kommentoi, että ”Renuissa on pellit kuin pierunkuorta.”

Renault Mon Amour

Ruissalon Kylpylän parkkipaikan vieressä olevalla hiekkakentällä oli Renault-kansaa mukanaan vanhoja ja uudempia malleja. Monilla oli päällään harrastuksesta kertova merkkipaita ja yksi mies tunnusti julkisesti Renu-rakkauttaan Renault Mon Amour -paidallaan.

Muutamilla oli myyntipöytiä, jokunen autokin oli myynnissä ja omistajat kiertelivät katsomassa hengenheimolaistensa ajopelejä. Hyvässä maalissa kiiltelevät viimeisen päälle laitetut yksilöt keräsivät ympärilleen ihailijoita.

Yksi näistä oli mintunvärinen Estafette-pakettiauto, josta oli tehty ilmeisesti matkailuauto. Myös valkoinen Alpine, limenvihreä Renault 8S sekä kirkkaanpunainen Dauphine olivat hienoja yksilöitä. Menneiden vuosien autot ovat paljon persoonallisempia kuin nykymallit, joita en kyllä erota toisistaan.

Renault Estafette, kaunis kuin karkki.

Limenvihreä Renault 8S kiilteli upeasti.

Kauniiksi on kunnostettu tämäkin Renault Alpine.

Renault Dauphine on ilo silmälle.

On kiinnostavaa pohtia, miten ihminen leimautuu joihinkin esineisiin, harrastuksiin tai ilmiöihin. Joistakin tulee Renault-keräilijöitä autoista kaikenlaiseen brändiin liittyvään tavaraan. Jotkut keräilevät traktoreita ja perämoottoreita, toiset hajuvesipulloja, exlibriksiä tai Muumi-mukeja. Jollain tavalla nuo omaksi valikoituneet esineet koskettavat joitakin syvimpiä tuntoja.

Renuista riittää tarinoita

Kyselin kaikenlaista ihan Renu-ummikkona ja kuulin mielenkiintoisia tarinoita tämän harrastuksen parista. Moni lienee saanut virikkeitä jo lapsuudessa; vanhemmat ovat olleet Renaultin omistajia ja seuraavan sukupolven on helppoa hankkia tuttu automerkki.

Kuulin sellaisenkin tarinan, jossa Renun kertaalleen myynyt osti sen takaisin. Autolla taisi olla enemmän muisto- kuin käyttöarvoa, mutta niin se vain oli tässä kesätapaamisessa ihan priimakunnossa ihasteltavana.

Matkabloggaajana iskin silmäni heti kahteen autoon, siniseen Renault 8 Gordiniin ja keltaiseen Renault 8S:ään, joista toisen ikkunassa kerrottiin autojen matkanneen Euroopassa kesäkuun alussa yli 5 400 kilometriä ja käyneen neljä Sinisorsa Racing Team -kyytiläistä mukanaan yli kymmenessä maassa. Oli varmaan mielenkiintoinen reissu.

Nämä Renaultit seikkailivat kesäkuun alussa Euroopassa Sinisorsa Racing Team -kulkuneuvoina.

Tällaisissa tapahtumissa parasta lienee kuitenkin ihmisten kohtaaminen. Se on helppoa, koska kesäpäiville osallistujat ja muuten vain autoja katsomaan tulleet ovat jo valmiiksi virittäytyneet samalle aaltopituudelle. Heti löytyy ainakin yksi antoisa ja turvallinen keskustelun aihe: Renault Mon Amour. Samaa olen kokenut matkabloggaajien kansainvälisissä konferensseissa: on helppo ottaa kontaktia ja vaihtaa ajatuksia.

Tapaaminen Tanskassa?

Pitäisikö olla huolissaan? Tämä oli kuukauden sisällä jo toinen autotapahtumani. Joskus voisi olla mukavaa lähteä johonkin alan kansainväliseen tapahtumaan, harrastajia kun on ainakin ympäri Eurooppaa. Sellaiseen mieheni ei ole vielä tullut lähteneeksi. Reissussa yhdistyisivät matkabloggaajan kiinnostus uusiin paikkoihin ja mieheni Renault-harrastus. Ensi vuonna 2023 järjestyksessä on jo 30. pohjoismainen tapaaminen joissain Tanskanmaalla.

Tämä juttu julkaistaan myös piakkoin ilmestyvässä Renaultist 2/2022 -lehdessä.

Vuoden Luontokuva 2022 -festivaali 22.10.

Yhteistyössä: Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry

Pohjoismaiden suurin luontokuvatapahtuma ja Gaala järjestetään lauantaina 22.10.2022 Suomen luontokeskus Haltiassa, Nuuksiossa, Espoossa. Tule katsomaan upeita kuvia Suomen luonnosta.

Vuoden Luontokuva 2022 -tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa Suomen luontokeskus Haltiassa, Nuuksiossa, Espoossa lauantaina 22.10.2022 klo 12–18. Järjestäjänä on Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry.

Kuvia lähes 14 000

Tilaisuudessa julkistetaan Vuoden 2022 Luontokuva, kaikki sarjavoittajat sekä Vuoden Luontokuva -kilpailussa palkitut kuvat.

Vuoden Luontokuva 2022 -kilpailuun osallistuneista 13 970 kuvasta tuomaristo valitsi ensimmäisellä kierroksella yhteensä 1 377 semifinalistikuvaa 4 570 kuvaajalta. Niistä finalistikuvien joukkoon ja palkintosijoista kisaamaan selvisi 439 kuvaa 217 kuvaajalta.

Kilpailun tuomareina toimivat Kari Auvinen Espoosta, Juhani Kosonen Kotkasta, Arto Leppänen Turusta ja Nina Mönkkönen Espoosta. Heidän lisäkseen antoi viidentenä tuomarina loppukilpailuun päässeille kuville omat pisteensä Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n äänestykseen osallistunut jäsenistö. Loppukilpailun 90 kuvasta järjestettiin lisäksi suosikkikuvaäänestys, johon pääsivät ottamaan osaa Suomen Luonnonvalokuvaajien FB-ryhmän jäsenet.

Huippukuvaajien esityksiä ja kuvakilpailun parhaat ja palkitut

Vuoden Luontokuvat 2022 -gaalassa esiintyvät huippukuvaajat: luontokuvaaja Benjam Pöntinen, Sony Europe Imaging Ambassador Melissa Schäfer arktisilla Huippuvuorten kuvillaan, luontokuvaaja Sami Säily ja Canon Ambassador Christian Ziegler.

OHJELMA (Muutokset mahdollisia)

12.00 Näyttely ja esittelyalue aukeavat

12.15 Semifinalistikuvia-esitys; Haltia-sali (kesto 20 minuuttia)

12.30 Livestriimilinkki avautuu

GAALA

13.00 Kolme vuosikymmentä liito-oravia, luontokuvaaja Benjam Pöntinen

13.30 Climate change seen through the eyes of the polar bear/Ilmastonmuutos jääkarhun silmin, Melissa Schäfer, Sony Europe Imaging Ambassador

Luontokuvaaja ja kustantaja Benjam Pöntinen on tullut tunnetuksi erityisesti liito-oravakuvistaan.

Melissa Schäfer on noussut maineeseen jääkarhukuvillaan ja niiden luonnonsuojelullisella sanomalla. Hän on työskennellyt yhdessä elämänkumppaninsa Fredrik Granathin kanssa Norjan Huippuvuorten ympäristössä jo seitsemänä vuotena.

14.15 Tauko

15.00 Kaunista valoa ja luontoa kulttuurimaisemassa, luontokuvaaja Sami Säily (etänä Liminganlahdelta)

15.30 Jungle spirits – tales from the Rainforest, Christian Ziegler, Canon Ambassador

Sami Säily tallentaa luonnossa kokemiaan hetkiä monipuolisesti maisemista lintuihin, eläimiin ja kasveihin.
Keskiössä on pohjoinen luonto ja valo. Hänen esityksensä tulee etäyhteydellä Liminganlahden luontokeskuksesta,
jonne Pohjoisen LuontokuvaajatPolku ry järjestää satelliittitapahtuman.

Christian Ziegler on luonnonhistoriaan, luonnonsuojeluun ja tiedetarinoihin erikoistunut kuvajournalisti ja elokuvantekijä.
Hänen erikoisalaa on trooppinen luonto ja sen ekologia.

16.15 Tauko

17.00 Vuoden Luontokuva 2022 – Voittajan julkistus – palkitut kuvat, tuomariston kommentit, yleisön suosikkikuvan julkistus

Tutustu messualueen tarjontaan ja näyttelyihin

Messualueella Haltian alakerrassa voi tutustua muun muassa uutuuskameroihin, kuvausvälineisiin ja monipuoliseen luontokirjallisuuteen.

Siellä voi myös katsella Vuoden Luontokuvat 2022 -näyttelyä sekä äänestää omaa suosikkikuvaa. Vuoden Luontokuvat 2022 -näyttely ja ravintola auki 12–21. Vuoden Luontokuvat 2022 -näyttely on esillä Haltiassa 8.1.2023 saakka. Lisäksi Haltian Valogalleriassa on esillä Erkko Badermannin ja Mia Surakan lintukuvia 22.10. – 27.11.2022 sekä Ursulan Kuulan näyttely Kamera kuin kaulakoru Boassu-kabinetissa 2.10.2022–6.1.2023.

Näyttelyyn ja messualueelle on vapaa sisäänpääsy.

Tule Haltiaan tai katso kotona

Tilaisuuteen voi ostaa myös lippu.fi:stä striimilipun (15 €), jolla näkee vaikka kotisohvalta muun muassa palkitut kuvat, kumppaniesittelyt, semifinalistikuvia sekä SLV ry:n esittelyn. Gaalalipun hintaan sisältyy Haltian omat näyttelyt (arvo 13 €). Myynnissä paperi- tai striimilippu 21.10 saakka.

Lisätiedot www.luontokuva.org ja www.vuodenluontokuva.fi. Liput: lippu.fi.

Elämänpuu ja muita kollaaseja

Mynämäen kirjastossa on esillä elokuun ajan lemulaisen Satu Haapalan taidenäyttely, jonka nimenä on Löydät jotain mitä et tiennyt etsineesi. Se koostuu kollaasitöistä ja runoista. Samalla reissulla voi tutustua Mynä-Mynä-Maahan 14.8.2022 saakka.

Näyttelyn tunnuskuvana on osa Elämänpuu-kollaasista.

Satu Haapalan kollaasit ja runot käyvät vuoropuhelua keskenään.

Elämän yllätyksellisyys

Satu Haapala käyttää töissään kierrätysmateriaaleja eli paperia muun muassa aikakauslehdistä ja mainoksista. Hän repii usein kollaaseihin tulevat palat, jotta reunat olisivat jotain muuta kuin suoria. Yksi silmää miellyttävä kuva, jokin muoto tai väri, saa rinnalleen toisia, jotka sopivat yhteen ensimmäisen palasen kanssa. Lopputulos on siten yllätyksellinen. Yllätyksellisyys on myös näyttelyn teemana: yllätyksellisyyden salliminen elämässä.

Etsi tästä kollaasista kaksi sanaa.

Yksi esillä olevista kollaaseista, nimeltään Elämänpuu, on poikkeuksellinen, sillä se lähti ajatuksesta ja materiaalin mukaisesta hahmotelmasta, mitä elämänpuu voi olla.
–Siinä voi olla värejä, muotoja, kuvioita tai hahmoja, jotka koen omakseni. Tai aarrekartan tapaan asioita, joita toivoisin elämääni, Satu Haapala kertoo.

Elämänpuu-kollaasista osa on näyttelyn tunnuskuvana.

Edullista ja rentouttavaa

Sadun mukaan kollaasin tekeminen on rentouttavaa ja rauhoittavaa. Materiaali on edullista; töihin voi käyttää kotiin tulevia lehtiä ja mainoksia ja lisää voi ostaa kirjastojen poistomyynneistä ja kirpputoreilta. Taustoiksi voi käyttää vaikkapa pakkauspahvia.

Aikaisemmin Satu on tehnyt samalla menetelmällä kortteja. Pari kollaasityötä on tehty kirjoitusalustaksi, joten ne on laminoitu.

Tätä kollaasia voi käyttää kirjoitusalustana.

Kollaasitauluihin voi liittyä myös runo, joka tuo niihin uusia sävyjä ja ulottuvuuksia. Runoja Satu on kirjoittanut jo vuosia ja julkaissutkin useamman runokokoelman.

Tämä runo kuvaa Sadun ajatuksia kollaasitöistä:

Elämä on
palasia kauniista kuvista,
epämääräisen muotoisia
onnen hetkiä
tietoisuuden tuskan välissä,
reunat niin rosoisia
ettei kauneutta niiden sisällä
aina huomaa.
Eikä niistä koostuvaa
ihmeellistä kokonaisuutta,
rikkinäisten palasten
kauneuden ketjua.

Jos sen huomaisi,
voisi jokaisen palasen
laittaa kehyksiin,
koota niistä näyttelyn
ja katsoa,
miten ainutlaatuisen elämän
on elänyt –
vinoine reunoineen,
rosoisine kuvineen,
ylijäämäpahveille koottuna.

– Satu Haapala

Kalenterituunausta kuvilla

Satu myös täydentää paperikuvioilla kalenteriaan, valitsee kuukauteen ja sen päiviin sopivia kuvia, runoja ja lauseita, millaiset nyt tuntuvat ajankohtaan sopivan. Facebookin Kalenterimania–sivusto innoitti tähän. Minä puolestani olen soveltanut Sadun ideaa omaan bullet journal -kirjaani eli täydennän käsinkirjoitettuja tekstejä lehdistä otetuin leikkein ja kuvin.

Kauniit kuvat somistavat kalenteriaukeamaa.

Kalenterin sivu on päässyt raameihin. Paperin toisellakin puolella on koristelua.

Ohjelmassa oli myös hoitavan laulun hetki. Satu pitää runo- ja äänimeditaatioita. Hän on Tunnetaitoja kaikille ry:n kouluttama Äänen hoiva ja voima -äänihoitaja. Hänen kurssilleen voi osallistua syksyllä ainakin Raisio-opistossa ja Nousiaisissa/Lemussa.

Satu Haapala näyttelynsä avajaisissa 3.8.2022 Mynämäen kirjaston galleriassa.

Näyttely on avoinna Mynämäen kirjastossa osoitteessa Keskuskatu 13, Mynämäki elokuun ajan ja avajaiset olivat osa Mynämäki-viikon ohjelmaa. Kirjasto on avoinna maanantaista keskiviikkoon klo 12–19, torstaisin klo 12–20, perjantaisin klo 10–16 ja lauantaina 13.8. klo 10–14.

Sadun kollaaseihin, runoihin ja muuhun luovaan toimintaan voi tutustua hänen Satunnaista-blogissaan.

Mynä-Mynä-Maa-näyttely avoinna elokuun puoliväliin

Vielä hetken tämän näyttelyn katsomisen lisäksi Mynämäellä voi käydä Mynä-Mynä-Maa-näyttelyssä. Se on yhteisötaideteos, jonka ovat toteuttaneet yhteistyönä Koneen Säätiön Saaren kartanon taiteilijaresidenssi ja Mynämäen kunta.

Purkutaloon, entiseen Lizeliuskotiin, on luotu kokonaisvaltainen monitaideteos yli 250 tekijän voimin. Mynä-Mynä-Maasta löytyy muun muassa installaatioita, seinämaalauksia, veistoksia sekä kuva-, tekstiili-, savi- ja sanataidetta 72 teoksen kokonaisuutena. Teokset on tehty lähes pelkästään kierrätysmateriaaleista. Kokonaisuus ”kuljettaa kävijänsä matkalle ajassa ja tilassa maailman ympäri dinosaurusten ajasta vuoteen 2100.”

Näyttely on maksuton. Järjestäjät huomauttavat, että kyseessä on purkutalo, jossa on sisäilmaongelmia. Pitkäaikainen oleskelu tilassa voi aiheuttaa oireita. Tilassa voi vierailla omalla vastuulla ja alle 10-vuotiaat lapset voivat mennä sinne vain aikuisen seurassa.

Mynä-Mynä-Maahan voi tutustua 14.8.2022 saakka osoitteessa Kuivelantie 10, Mynämäki.

Lue myös: Miten ennen tehtiin paperia?

Rakkauden lähde.

Pinnan alla – lasista kauneutta

Taidenäyttelyissä on harvemmin esillä lasiteoksia, mutta nyt on sellainen aika turkulaisessa Auran Galleriassa. Helmi Remeksen lasiteoksiin voi tutustua Pinnan alla -näyttelyssä.

Edessä oleva teos on nimeltään Pinnan alla I ja oikealla olevan nimi on Nietos.

Nietos.

En ole erityisesti perehtynyt lasitaiteeseen, mutta vaikutelma Helmi Remeksen töistä on se, että ne ovat uniikkeja, omanlaisiaan. Hän on toiminut lasitaiteen parissa kymmenen vuoden ajan. Lasintekemiseen liittyvät tekniset haasteet ovat kiehtoneet häntä, ja tavoitteena on luoda sellaisia teoksia, joita ei voisi toteuttaa muilla materiaaleilla.
– Lasi on eksklusiivinen materiaali ja isojen objektien tekeminen on siitä erittäin vaikeaa, mutta pienet tarkat yksityiskohdat ja teoksen tunnelma on mielestäni vaikuttavampaa kuin massiivisuus. Muotoilen herkkyyden olemusta, lasi on siihen paras materiaali, kertoo taiteilija.

Helmi Remes on koulutukseltaan keramiikka- ja lasialan muotoilija ja lasinpuhaltaja.

Yksityiskohtia maisemassa

Sininen hetki -teos heijastaa liukkaalta pinnaltaan myös kuvaajan ja avajaisvieraita.

Suuri osa gallerian yläkerrassa esillä olevista töistä on seinälle kiinnitettyjä pyöreitä teoksia, joiden muodolle en löydä sanaa. Ne voisivat olla vaikka lasipastilleja, kolmiulotteisia teoksia ei väreissä ja eri pintakuvioin.

Joissakin teoksissa on vapaasti aaltoileva kultajuova. Se toi mieleeni kintsugin, japanilaisen 1300-luvulla syntyneen korjaustekniikan ja taidemuodon. Konkreettisessa mielessä se on rikkoutuneen keramiikan korjausta, mutta sen takana on zenbuddhalaista filosofiaa. Sananmukaisesti kintsugi tarkoittaa yhdistymistä kullalla. No, taiteilija ei ollut itse ajatellut tätä yhteyttä. Mutta kävijän kannalta on tietysti elähdyttävää, jos teokset synnyttävät yhteyksiä aikaisemmin opittuun ja koettuun.

Yksi työ kokonaisuudesta, joka on nimeltään Kultainen keskitie II-VIII.

Pinnan alle -nimi viittaa siihen, että teoksissa ”sukelletaan pinnan alle ja tarkastellaan yksityiskohtia niin luonnossa esiintyvistä kasveista kuin oman kuoren alle kätketyistä muistoista ja tuntemuksista. Taiteilijaa kiehtoo jäätyneet lumiharjanteet tunturimaisemassa tai jään alle kuolleiden kasvien estetiikka, mutta näiden elementtien toisintamisen sijasta hän keskittyy kuvaamaan sitä miltä tuntuu kun kokee maisemaa tai löytää luonnosta jotain mitä ei ole aikaisemmin kohdannut.”

Teokset Jääheinä I-III.

Kaipuun kehän heijastuksia -teos.

Lasinpuhallustöitä filigraanitekniikalla

Helmi Remes kysyy teoksillaan myös, mitä on kauneus. Ja kauniitahan hänen teoksensa ovat, kaikki niistä, mutta erityisesti metalliin yhdistetyt lasinpuhallustyöt, joissa on valkoista piirrosmaista viivaa. Remes työskentelee yhdessä useamman puhaltajamestarin kanssa, ja teosten valmistuksessa on käytetty tarkkuutta ja taitavaa lasinpuhallustyötä vaativaa monivaiheista filigraanitekniikkaa.

Määritelmän mukaan filigraanilasi on ”väritöntä tai hennon sävyistä lasia, jonka massaan on sulatettu värikkäitä lasilankoja.” Tämä vanhalta ajalta tunnettu lasinvalmistusmenetelmä oli erityisesti suosiossa Muranon saarella Venetsiassa 1500-luvulla. Se on ollut myöhemminkin yksi venetsialaisen lasin tunnuspiirteistä. Filigraanilasin erityismuoto on verkkolasi, jossa langat menevät ristiin.

Helmi Remeksen teoksia on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä niin gallerioissa kuin museoissa Suomessa ja Euroopassa. Yksi niistä oli Fresh-yhteisnäyttely Venetsian lasiviikolla vuonna 2021. Hänen teoksiaan on hankittu Muranon lasimuseon, Suomen lasimuseon, Kiirunan modernin taiteen museon sekä Jenny ja Antti Wihurin säätiön ja Suomen valtion taidekokoelmiin.

Näyttely avoinna 21.8.2022 saakka

Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka Auran Galleriassa, jonka osoite on  Yliopistonkatu 7, Turku. Galleria on avoinna 14.8. saakka kesäajoin eli tiistaista perjantaihin klo 11–17, lauantaina klo 11–14 ja sen jälkeen se on avoinna myös sunnuntaisin klo 13–16.

Vaalean lohenväristä maljaa elävoittävät pohjan herkät valkoiset lasilangat.

Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.

Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.

Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.

Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.

Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.

Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.

Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.

Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi
+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Someron Kulttuurigalleriassa on esillä Kaija Aarikan muotoilemia esineitä. Tämänvuotisen Jäähileitä kuutamolla -näyttelyn teemana ovat erityisesti lasi- ja metalliesineet.

Kaija Aarikan tuotantoa ei ole muualla esillä tässä laajuudessa.

Kaija Aarikan (1929–2014) puukorut, metallikoristeet ja monet muut hänen muotoilemansa tuotteet ovat osa suomalaista designhistoriaa, mutta myös arkeen ja juhlaan kuuluvia esineitä. Hänen tuotantoonsa vuodesta 1954 alkaen voi tutustua Someron Kulttuurigalleriassa Aholan talossa Someron keskustassa, kaupungintalon vieressä.

Tämä Kaija Aarikan elämäntyön pysyväisnäyttely on jatkoa vuonna 2020 järjestetylle Aarikka-näyttelylle Kivimakasiinissa. Näyttelyn ovat koostaneet Kaija Aarikan tyttäret Sarianna Partanen ja Pauliina Aarikka. Nyt on esillä erityisesti lasi- ja messinkiesineitä ja näyttelyn nimenä on Jäähileitä kuutamolla. Jäähile on lasinen kynttilänjalka vuodelta 1970 ja Kuutamo on messinkinen kynttilälampetti vuodelta 1972.

Ateena 1971.

Kaiken takana on nappi

Näyttelyssä on mukana lehtileike vuodelta 1963, jossa kerrotaan taiteilija Kaija Aarikan pienestä nappikaupasta Vanhalla Kauppakujalla. Tarina alkoi jo vuonna 1950-luvun alussa, kun Ateneumin tekstiililinjalla (nykyisin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) opiskelevat Kaija Aarikka ja Elissa Salmi halusivat kehittää persoonallisia nappeja pukuihinsa. Valmistuttuaan 1954 Kaija Aarikka perusti Aarikka Ky:n yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ensimmäisen liikkeensä hän avasi vuonna 1960.

Kaija Aarikan jakkupuku vuodelta 1968 ja Heli-rintakoru vuodelta 1956.

Puunapeista valikoima laajeni muun muassa puukoruihin ja -leluihin, metallisiin purnukoihin, maustepurkkeihin ja tarjottimiin, koristeisiin, hopeakoruihin ja lasiesineisiin. Hän suunnitteli tuotteita myös Tampellalle, Humppilan Lasitehtaalle, Euran Paperille ja Hyllingen-lasitehtaalle.

Kaija Aarikka oli Somerolla tunnettu. Hän oli kasvanut Jurvalan kartanossa ja hän vietti paljon aikaa kesämökillään viimeisinä vuosinaan. Somerolaiset ovat valinneet hänet Mekkopitäjäläiseksi ja Somerniemen Torineuvokseksi. Laajempaa tunnustusta Kaija Aarikka on saanut Espan Friidu -nimityksen, Vuoden Yrittäjä -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin ja kauppaneuvoksen arvonimen myötä.

Aarikan sivuilta löytyy Aarikan virtuaalimuseo, josta on löytyy artikkeleja, mainoksia, tuotekuvia ja tarinoita Aarikan ja suomalaisen muotoilun viimeiseltä kuudelta vuosikymmeneltä.

Tutustu myös Perinnehuoneeseen ja Kaari Utrion näyttelyyn

Toinen Kulttuurigallerian pysyvä näyttely on Someron veteraanien ja sotainvalidien Perinnehuone, johon on kerätty somerolaisten lahjoittamaa aineistoa ja esineitä. Vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä somerolaisen kirjailija Kaari Utrion näyttely, jossa on esillä muun muassa hänen muistikirjojaan, lehtileikkeitä, tuotantoa ja vuosien 1968–1985 työväline, Olympia-kirjoituskone; Utrio toimii myös Kulttuurigallerian suojelijana.

Kaari Utrion kirjoituskone.

Galleriassa on esillä myös Someron kaupungin omistamaa taidetta. Kulttuurigallerian ylläpitäjänä on Someron Kulttuuri ry.

Kulttuurigalleria löytyy Aholan talosta. Rakennus on vuodelta 1867 ja siellä on toiminut aikaisemmin kauppa, kunnanlääkärin vastaanotto ja neuvola.

Someron Kulttuurigalleria
Joensuuntie 20
Somero
http://www.kulttuurigalleria

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Loviisan kaupungin museossa pääsin hetkeksi menneen maailman tunnelmiin. Kauniita interiöörejä, taidokkaasti työstettyjä esineitä ja koloistaan kurkistelevia museohiiriä.

Marraskuisella retkellä pääsin vierailemaan Loviisan kaupungin museossa, joka toimii nykyisin vuonna 1755 rakennetussa Komendantintalossa. Museo järjestää vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä, erilaisia tapahtumia ja esitelmiä.

Tällaisia peilejä olisi Sylvi-mummuni sanonut kruusatuiksi.

Kerroin jo aikaisemmassa postauksessani museon Paparazzi-näyttelystä, jossa on esillä Aatos Åkerblomin valokuvia Eddie Brucen kokoelmista.

Museossa oli myös viehättäviä interiöörejä ja esineitä, joista otettuja valokuvia laitan tähän postaukseen esille.

Loviisan kaupungin museon kokoelmat edustavat paikallista kaupunkikulttuuria 1700-luvun keskivaiheilta saakka. Museon perusnäyttelyssä voi tutustua muun muassa kustavilaisiin huonekaluihin, hopea- ja tinaesineisiin sekä kaupungin merelliseen historiaan liittyviin esineisiin.

Nuoren tytön huone 1800-luvulta.

Arkun kansi oli koristeltu sisäpuolelta maalauksin. Vuosiluku on 1811.

Tämä viehättävä esine on tanssikortti, johon daamit merkitsivät herroille lupaamiaan tansseja.

Komea purjelaivan pienoismalli on osa museon merellistä esineistöä.

Ikkunalle on kerätty kauniita lasipulloja ja pikareita.

Säveltäjä Jean Sibelius liittyy Loviisan kaupungin historiaan ja siitäkin museo kertoo. Kaupungissa on toiminut aikoinaan kylpylä, jonka historiaa myös valotetaan.

Museon ylimmässä kerroksesta löytyy on museon oma erikoisuus eli tinanvalajan verstas. Siellä on paikallisten tinanvalajien vuosina 1757–1882 käyttämiä muotteja ja työkaluja.

Tinanvalajan verstas.

Paikallisten valokuvaajien mainoksia ja valokuvia.

Parhaillaan museossa voi tutustua 13.1.2022 saakka siihen, kuinka joulua vietettiin ennen. Komendantintalo on koristeltu eri historiallisten ajanjaksojen perinteiden mukaisesti jouluasuun.

Täällä myös museohiiret viettävät jouluaattoa pienissä ovelissa piilopaikoissaan. Hiiret ovat pehmoleluja, joita museoon tulevat lapset saavat etsiä – oiva konsti houkutella leikin varjolla kiinnittämään heidän huomiota museon esineisiin.

Tehtävä lapsille ja lapsenmielisille: bongaa hiiri!

Loviisan kaupungin museon alaisuuteen kuuluu Komendantintalon lisäksi Strömforsin ruukin pajamuseo Ruotsinpyhtäällä sekä Viirilän kotiseutumuseo.

Talon edustalta löytyy Komendantin puutarha, jossa kasvaa vanhoja hyöty- ja koristekasveja 1700- ja 1800-luvun hengessä. Puutarhaan on istutettu mausteyrttejä ja vihanneksia, väri- ja tuoksukasveja, humalaa ja tupakkaa ja siellä on myös lääkekasvimaa. Aluetta on täydennetty hedelmäpuilla, pensasaidalla sekä koristekasveilla. Kaikkiaan kasvilajeja on yli sata.

Loviisan puutarhayhdistyksen tietojen mukaan ”linnoituksen komendantti käytti aikoinaan muun muassa salviaa ruoansulatuksen edistämiseen, laventelia unettomuuden parantamiseen ja rosmariinia painajaisten torjumiseen.”

Marraskuussa kasvit oli tietysti leikattu lähes maan tasalle, mutta keväällä ja kesällä niitä on varmaan mielenkiintoista tutkia.

Komendantin talon puutarha oli jo valmistautunut talveen.

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
07900 Loviisa
044 450 5009
museo@loviisa.fi

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin ja sunnuntaisin kello 12–16.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Loviisan paparazzi Aatos Åkerblom

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta.

Loviisan kaupungin museossa on mielenkiintoinen näyttely loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan. Hänen hengenheimolaisekseen voitaneen lukea turkulainen Timo Saarniemi, joka kuvasi paikallista musiikkikulttuuria.

Paparazzi-näyttelyn esittelytekstiä.

Loviisan kaupungin museossa on esillä Aatos Åkerblomin jäämistöstä löytyneitä valokuvia. Ne on ottanut talteen ja digitalisoinut Eddie Bruce, loviisalainen keräilijä. Näyttely on saanut nimen Paparazzi.

Åkerblom oli kameroineen kaikkialla

Aatos Åkerblomin välineistöä näyttelyn vitriinissä.

Aatos Åkerblomilla oli käytössään myös vakoilukamera.

Vaikka Loviisassa ei tainnut olla juurikaan julkisuuden henkilöitä valokuvattaviksi, Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”

Aatos Åkerblomin takki ja liivit. Taustalla omakuva.

Hän kuvasi kaikenlaisia ihmisiä lapsista ja nuorista alkoholisteihin ja kaupan myyjistä herrakerholaisiin. Hänestä kerrotaan myös: ”Aatos Åkerblom oli kameroineen paikalla aina, kun kaupungissa tapahtui. Hän kuvasi onnettomuudet, urheilukilpailut ja kiertävät tivolit. Hän pääsi aina kaikkialle ja oli useimmiten ensimmäisenä paikalla. Kun presidentti Kekkonen oli metsästysretkellä Loviisan metsissä, oli Aatos Åkerblom metsästysseurueen mukana.”

Aatos Åkerblomin omakuva.

Nuori nainen muovikasseineen. Housujen lahkeen leveydestä päätellen kuva on 1970-luvulta.

Valokuvaaja on tarttunut valppaana hetkeen.

Miesten arkipäivää.

Aatos Åkerblomin ikuistamaa nuorisoa.

Juuri metsästys olikin Aatos Åkerblomin toinen harrastus, luvalla ja luvatta. Hän harrasti myös mehiläisten hoitoa, josta tuli myös hänen elantonsa. Hän rakennutti 21-vuotiaan mehiläispaviljongin, kaksi- ja puolikerroksisen pikku talon hunajalinkoineen ja lukuisine mehiläispesineen.

Erakko ja kummajainen

Aatos Åkerblom oli myös erakko, mutta joitakin ystäviä hänellä oli. Häntä pidettiin kummajaisena ja outona, mutta kilttinä. Toisinaan hän saattoi olla kameransa kanssa liian tungettelevainen. Hänellä oli myös mielenterveysongelmia, joihin hän sai apua sairaalasta. Kamera kulki sinnekin. Hän myös matkusteli laajalti Euroopassa.

Hänen jäämistössään on paitsi valokuvia, myös paljon kirjeenvaihtoa. Nekin ovat nyt Eddie Brucen hallussa, joka ei ole vielä ehtinyt käymään läpi kaikkea aineistoaan.

Huvudstadsbladetin näyttelyä koskeva artikkeli sai otsikon: Lovisas Andy Warhol. Siinä todetaan, ettei Aatos Åkerblom saanut eläissään 15 minuutin julkisuuttaan, mutta runsain mitoin sitä monta vuotta kuolemansa jälkeen.

Huvudstadsbladetin toimittaja oli vaikuttunut näyttelystä.

Eddie Bruce piti museossa marraskuun alussa luennon Valokuvaaja Aatos Åkerblom – vastakohtien mies. Siitä on peräisin osa tämän postauksen tiedoista. Luento on nähtävissä ainakin jonkin aikaa museon YouTube-kanavalla.

Timo Saarniemi, hengenheimolainen Turusta

Aatos Åkerblomin tarinaan tutustuessani tuli mieleeni, että loviisalaisella kameramiehellä on ollut jossain mielessä hengenheimolainen Turussa, jossa vaikutti rockantropologiksi mainittu Timo Saarniemi (1942–2005). Hän oli mustine nahkahousuineen, kameroineen ja polkupyörineen tuttu näky osakunnissa, klubeilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen hänet itsekin nähnyt osakuntakeikoilla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Timo Saarniemi toimi äidinkielen opettajana Espoossa, mutta vapaa-aika kuului ”menossa ja meiningissä” Turussa. Hän talletti laajasti Ruisrockin historiaa aina sen alusta asti. Hän sai tittelin ”stranger in the night”, yön muukalainen, joksi hän itsekin tunnustautui. Hänet tunnettiin myös ahkerana mielipidekirjoittajana.

Facebookissa on hänelle omistettu sivu The Legacy of Timo Saarniemi, jossa julkaistaan hänen ottamiaan valokuvia. Hänen aihepiirinsä on toinen kuin pikkukaupungin arkipäivää kuvanneen Aatos Åkerblomin. Valokuvat ovat impressioita turismista, rockista, festareista ja nuorisomuodista 1960-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Saarniemen kokoelma valokuvineen on Kansallisarkiston Turun toimipaikan (aik. Turun maakunta-arkiston) omistuksessa. Hänen tuotantoaan löytyy runsaasti myös Turun kaupunginkirjaston kotiseutukokoelmasta. Hänen keräämäänsä materiaalia oli esillä ”Impressiot ovat minun!” -näyttelyssä Turussa vuonna 2012. Hänestä löytyy myös haastattelu YouTubesta.

Paparazzi 4.5.2021–27.2.2022

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
Avoinna ti–pe, su klo 12–16
kesä–elokuu ti–su klo 11–17

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Suomen, Ruotsin ja Kiinan luonnonihmeitä Vuoden Luontokuva -gaalassa

Tuote/palvelu saatu: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry SLV*

Vuoden Luontokuva -gaalassa Finlandia-talossa 23.10.2021 esiintyi kaksi suomalaista ja kaksi ruotsalaista maineikasta luontokuvaajaa. Heidän esityksensä veivät katsojat suomalaiseen vanhaan metsään ja vedenalaiseen maailmaan, ruotsalaisiin lintumaisemiin sekä ihastelemaan kiinalaista eläimistöä.

Valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija Heikki Willamo tunnetaan tummien metsien tulkkina. Hän kuvaa mielellään vanhan metsän elämää ja tunnelmaa eli sellaisen metsän, joka on ohittanut suositellun hakkuuajan ja jossa on paljon lahopuuta ja päällyskasveja.

Heikki Willamo on kiinnostunut myös muinaisesta kalliotaiteesta ja myyteistä kuvien takana. Samoin häntä kiehtoo ihmisen ja eläinten välinen suhde ja yhteys niin nykyisin kuin myös menneinä aikoina.

Hömötiaisen muotokuva

Heikki Willamo on tehnyt yksin tai yhteistyönä muiden kanssa parikymmentä valokuvateosta, kuten Myyttinen matka, Vuosi metsässä sekä Viimeiset vieraat – elämää autiotalossa. Hän on pitänyt valokuvanäyttelyitä, kuvaesityksiä ja luentoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän myös kirjoittaa ja kuvittaa lehtiartikkeleita.

Heikki Willamon esityksen nimenä oli Metsä minussa, joka on myös hänen viimeisimmän kirjansa nimi. Esitys päättyi hömötiaisen muotokuvaan. Linnun hän löysi vanhan metsän ja avohakkuualueen rajalta. Jos katsoo kuvaa tarkkaan, voi nähdä linnun pupillista heijastuvan aution maiseman – mitä lie lintu tuumaa, kun sen elinympäristö tuhoutuu? Jos ei ole metsää hömötiaiselle, ei ole kohta hömötiaistakaan, joka luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.

Kuva – © Heikki Willamo: Hömötiainen.

Kohtaamisia veden alla

Toisena kotimaisena esiintyjänä oli yli kolmekymmentä vuotta vedenalaista luontoa kuvannut Pekka Tuuri. Se on hänelle harrastus ja intohimo, johon liittyy uteliaisuus ja halu tietää enemmän. Hän kuvaa luontoa ja vedenalaista maailmaa käyttämällä snorkkelia ja sukelluslaitteita.

Pekka Tuuri avaa kuvillaan katselijoille aivan uuden ja kiehtovan maailman ja tuo eteemme järviemme, jokiemme ja meriemme eliölajeja. Hänen esityksensä oli nimeltään Kohtaamisia veden alla. Hän on kuvannut niin vesikasveja, hylkyjä, kaloja ja muita vedessä eläviä.

Kuva – © Pekka Tuuri: Sammakko.

Tänä vuonna Vuoden Luontokuvaksi valittiin Pekka Tuurin hieno vedenalaiskuva Liskomies, jossa on kuvattuna manteri, vesilisko. Pekka Tuuri on Vuoden Luontokuva -kilpailun historian viides kuvaaja, joka on uusinut voittonsa. Aiempi voitto tuli vuonna 2010 Kasvit-sarjan kuvalla Kohti valoa.

Kuva – © Pekka Tuuri: Liskomies.

Pekka Tuurin kirja Vedenalainen Suomi ilmestyi vuonna 2013 WSOY:n kustantamana. Kirjasta sanotaan näin: ”Vedenalainen Suomi tarjoaa ainutlaatuisen laajan näkökulman katseilta kätkettyihin maailmoihin. Poikkeuksellisen hieno valokuvateos antaa kattavan käsityksen vesistöjen väriloistosta, niiden monimuotoisesta faunasta, maisemista ja tuhansien hylkyjen hautausmaista. Asiantuntevat tekstit selittävät ja syventävät katselukokemuksen visuaalista lumoa.”

Vedenalainen Suomi on myös Pekka Tuurin ylläpitämä Facebook-sivu.

Seuraavassa kirjassaan Pekka Tuuri esittelee kaikki suomalaiset kalalajit. Kirjan nimenä tullee olemaan Kalojen kauneus.

Yön saalistaja ja muita lintuja

Ruotsalainen Canon Ambassador Jonas Classon esiintyi etäyhteyden välityksellä, mikä sujui hyvin. Hän kuuluu Euroopan nuorten lintukuvaajien parhaimmistoon ja on saavuttanut runsaasti tunnustusta kyvyllään vangita kuvaan linnun luonne ja persoonallisuus.

Jonas Classon sai kunniamaininnan kuvallaan Night Hunter Lontoon Natural History Museumin järjestämässä Wildlife Photographer of the Year 2020 -kilpailussa. Kuvassa on lapinpöllö kuutamossa.

Kuva – © Jonas Classon: Night Hunter.

Night Hunter (Yön saalistaja) oli myös hänen esityksensä nimi.
– Lintujen kuvaaminen on aina ollut tärkein tavoitteeni ja sen saavuttaminen on ollut pitkä ja hidas prosessi. Nyt elän unelmaani todeksi, sanoi Jonas.

Hänen tavoitteenaan on vahvistaa ihmisen ja luonnon välistä sidettä kuviensa, luentojensa, kirjojensa ja näyttelyidensä kautta. Hän on esittänyt vuodesta 2016 saakka kuviaan Marieberg Galleriassa Örebrossa.

Jonas on nuoresta iästään huolimatta julkaissut jo kaksi kirjaa. Niistä ensimmäinen on nimeltään Svart album, joka kertoo valosta pimeässä. Se kertoo siitä, kuinka luonnosta, linnuista ja valokuvauksesta tuli valo teini-ikäiselle Jonakselle vaikeana aikana, jolloin hän vietti useamman vuoden sairaalassa.

Kuva – © Jonas Classon: Metso (Tjädertupp).

Toinen kirjoista on aivan uusi, lokakuussa ilmestynyt Lappuggla – skogens dolda väsen. Kirjan tekstit ovat kirjailija Anna Frosterin.

Luonnonihmeitä Kiinassa

Ruotsalainen valokuvaaja Staffan Widstrand on palkittu monissa kansainvälisissä kuvakilpailuissa. Hän käyttää myös titteleitä National Geographic Explorer sekä Sony Europe Imaging Ambassador.

Staffan Widstrandkin on tehnyt useita valokuvakirjoja, joista yhdessä valokuvaaja Magnus Lundgrenin kanssa tehty Papua – bland paradisfåglar och djävulsrockor valittiin lokakuussa Vuoden 2022 Pandakirjaksi; valitsijana oli Ruotsin WWF. Suomessa valitaan Vuoden luontokirja.

Staffan Widstrand on Wild Wonders of China -hankkeen johtaja ja yksi sen perustajista. Hankkeessa toimivat useat kansainväliset ja kiinalaiset luonnonvalokuvaajat sekä Wild Wonders of Europe -hanke, WWF ja Sony Europe Imaging Ambassadors.Wild Wonders -alueita on Kiinan ja Euroopan lisäksi Papua sekä kansainvälinen alue, Wild Wonders International.

Staffan Widstrand kertoi tämän päivän Kiinasta sekä sen ainutlaatuisesta luonnosta ja kulttuuriperinnöstä – kuvia eläimistä  ja linnuista, joita emme ole aikaisemmin nähneet ja jotka tuntuvat epätodellisilta. Hänen esityksensä nimi oli Wild Wonders of China – Unseen, Unexpected, Unforgettable (Ihmeellinen Kiina – ennennäkemätön, yllättävä, unohtumaton).

Kiina sai ainakin minun mielessäni uusia ulottuvuuksia, kun Staffan Widstrand kertoi, että Kiinassa on enemmän suojeltuja alueita prosentteina pinta-alasta kuin Ruotsissa ja Suomessa.

Himalajantragopaani. Tangjiahen kansallinen suojelualue, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Gaoligongshanin puusammakko, Gaoligongshan-vuoret, Yunnan, Kiina.
Kuva: © Staffan Widstrand/wildwondersofchina.com.

Ensi vuonna 22.10.2022

Vuonna 2022 järjestetään 42. Vuoden Luontokuva -kilpailu. Sen tulokset julkistetaan festivaalissa, joka pidetään lauantaina 22.10.2022 myöhemmin ilmoitettavassa paikassa. Laita päivä jo kalenteriin ja tule katsomaan upeita kuvia niin kilpailuun osallistuneiltakin ja gaalaesiintyjiltä.

Kilpailukuvien latausaika alkaa tammikuussa ja kestää tammi-helmikuun vaihteeseen. Seuraa Suomen Luonnonvalokuvaajien verkkosivuja ja somekanavia.

*Olen Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n hallituksen jäsen.