Menneen ajan nostalgiaa Loviisan kaupungin museossa

*Tuote/palvelu saatu Cursor Oy:n kautta

Loviisan kaupungin museossa pääsin hetkeksi menneen maailman tunnelmiin. Kauniita interiöörejä, taidokkaasti työstettyjä esineitä ja koloistaan kurkistelevia museohiiriä.

Marraskuisella retkellä pääsin vierailemaan Loviisan kaupungin museossa, joka toimii nykyisin vuonna 1755 rakennetussa Komendantintalossa. Museo järjestää vuosittain useita vaihtuvia näyttelyitä, erilaisia tapahtumia ja esitelmiä.

Tällaisia peilejä olisi Sylvi-mummuni sanonut kruusatuiksi.

Kerroin jo aikaisemmassa postauksessani museon Paparazzi-näyttelystä, jossa on esillä Aatos Åkerblomin valokuvia Eddie Brucen kokoelmista.

Museossa oli myös viehättäviä interiöörejä ja esineitä, joista otettuja valokuvia laitan tähän postaukseen esille.

Loviisan kaupungin museon kokoelmat edustavat paikallista kaupunkikulttuuria 1700-luvun keskivaiheilta saakka. Museon perusnäyttelyssä voi tutustua muun muassa kustavilaisiin huonekaluihin, hopea- ja tinaesineisiin sekä kaupungin merelliseen historiaan liittyviin esineisiin.

Nuoren tytön huone 1800-luvulta.

Arkun kansi oli koristeltu sisäpuolelta maalauksin. Vuosiluku on 1811.

Tämä viehättävä esine on tanssikortti, johon daamit merkitsivät herroille lupaamiaan tansseja.

Komea purjelaivan pienoismalli on osa museon merellistä esineistöä.

Ikkunalle on kerätty kauniita lasipulloja ja pikareita.

Säveltäjä Jean Sibelius liittyy Loviisan kaupungin historiaan ja siitäkin museo kertoo. Kaupungissa on toiminut aikoinaan kylpylä, jonka historiaa myös valotetaan.

Museon ylimmässä kerroksesta löytyy on museon oma erikoisuus eli tinanvalajan verstas. Siellä on paikallisten tinanvalajien vuosina 1757–1882 käyttämiä muotteja ja työkaluja.

Tinanvalajan verstas.

Paikallisten valokuvaajien mainoksia ja valokuvia.

Parhaillaan museossa voi tutustua 13.1.2022 saakka siihen, kuinka joulua vietettiin ennen. Komendantintalo on koristeltu eri historiallisten ajanjaksojen perinteiden mukaisesti jouluasuun.

Täällä myös museohiiret viettävät jouluaattoa pienissä ovelissa piilopaikoissaan. Hiiret ovat pehmoleluja, joita museoon tulevat lapset saavat etsiä – oiva konsti houkutella leikin varjolla kiinnittämään heidän huomiota museon esineisiin.

Tehtävä lapsille ja lapsenmielisille: bongaa hiiri!

Loviisan kaupungin museon alaisuuteen kuuluu Komendantintalon lisäksi Strömforsin ruukin pajamuseo Ruotsinpyhtäällä sekä Viirilän kotiseutumuseo.

Talon edustalta löytyy Komendantin puutarha, jossa kasvaa vanhoja hyöty- ja koristekasveja 1700- ja 1800-luvun hengessä. Puutarhaan on istutettu mausteyrttejä ja vihanneksia, väri- ja tuoksukasveja, humalaa ja tupakkaa ja siellä on myös lääkekasvimaa. Aluetta on täydennetty hedelmäpuilla, pensasaidalla sekä koristekasveilla. Kaikkiaan kasvilajeja on yli sata.

Loviisan puutarhayhdistyksen tietojen mukaan ”linnoituksen komendantti käytti aikoinaan muun muassa salviaa ruoansulatuksen edistämiseen, laventelia unettomuuden parantamiseen ja rosmariinia painajaisten torjumiseen.”

Marraskuussa kasvit oli tietysti leikattu lähes maan tasalle, mutta keväällä ja kesällä niitä on varmaan mielenkiintoista tutkia.

Komendantin talon puutarha oli jo valmistautunut talveen.

Loviisan kaupungin museo
Komendantintalo
Puistokatu 2
07900 Loviisa
044 450 5009
museo@loviisa.fi

Museo on avoinna tiistaista perjantaihin ja sunnuntaisin kello 12–16.

*Pressimatka Loviisaan ja Kotkaan 2.–3.11.2021.

Kylässä Loviisassa

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Iso LWT-merkki opasti avoimiin taloihin.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma lauantaina ja sunnuntaina 25.–26.8.2019 oli varsinainen runsaudensarvi. Ohjelmaa ja tekemistä riitti koko viikonlopuksi niin, että piti vain valita parhaat päältä.  

Tapahtuman aikana Loviisassa oli avoinna 31 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Nikkarin torpasta Everstin linnaan.

Olen ollut kerran aikaisemmin LWT-tapahtumassa ja suunnittelin ystävälleni Marjalle ja minulle reitityksen talojen sijainnin mukaan. Liikuimme kävellen, joten etäisyydet piti ottaa huomioon. Apuna meillä oli tapahtuman kartta, johon oli merkitty talokohteet. Lisätietoja oli hyvin tapahtumalehdessä ja verkkosivuilla.

Villa Limpusta Garduelikseen

Majapaikkamme oli Ulrikanhovissa Kuhlefeltinkadulla, Loviisan linnoituksesta eteenpäin Ulrikan alueella. Lauantaina kävimme ensin läpi Garnisonin alueen talot, kohteet 1–6.

Väkeä oli liikkeellä heti aamukymmeneltä. Pihoilla oli kirppiksiä ja pop-up-kahviloita. Tarjolla olisi ollut muun muassa vanha Remington-kirjoituskone ja iso ja käyttämätön pellavaliina; kovetin sydämeni ja pidin lompakkoni kiinni.

Kaikkea vanhaa oli kannettu pihakirppiksille myyntiin. Etualalla pari koukkua. joilla on kuulemma kannettu kahvisäkkejä.

Tämä kirjottu taulu erään talon eteisessä kuvastaa Loviiisan henkeä.

Jo ensimmäisissä taloissa tuli sellainen olo, että olemme tulleet kyläilemään. On kuin koko Loviisa olisi kutsunut vierailulle vanhoista rakennuksista ja sisustuksista kiinnostuneet ulkopaikkakuntalaiset. Varmaan mukana oli myös oman kaupungin väkeä, nyt kun oli jälleen mahdollisuus käydä katsomassa, millaisia koteja muilla on.

Osa taloista oli meille tuttuja edellisestä käynnistä. Kuninkaanlampi oli yhtä kaunis kuin ennenkin niin talon kuin puutarhankin osalta. Kahvilassa olisi ollut mahdollisuus nauttia juomista ja leivonnaisista, mutta säästimme tauon myöhempään.

Pihagalleriassa oli esillä Tarja Heikkilän risutöitä ja tekijäkin oli paikalla viimeistelemässä näyttelynsä esillepanoa.

Tarja Heikkilan Risun taipuva taika -näyttely oli esillä Kuninkaanlammen pihagalleriassa.

Talon puutarha rajoittuu tummavetiseen Kuninkaan lampeen, joka on syntynyt Kaarle Kustaan aikaisten linnoitustöiden ohessa 1700-luvulla.

Villa Limpussa oli myynnissä, kuinkas muuten, isännän leipomia limppuja. Pikantteina aineksina ovat appelsiinimehu ja kaljamaltaat. Ohje löytyy taloesittelystä.

Vuonna 1920 rakennetun talon maalaisromanttisesta sisustuksesta jäi erityisesti mieleen muumimukikokoelma. Niin, voihan ne laittaa esillekin; meillä on ihan suotta piilossa kaapinoven takana.

Värikäs muumimukikokoelma on esillä keittiössä.

Vanha Viinatorni oli yhtä originelli kuin aikaisemminkin, mutta muutoksiakin on tapahtunut. Talon omistanut taiteilija Kai Nissinen maalailee nykyisin pilvenreunalla, ja talon on perinyt tyttären pojan 4-vuotias Minttu. Hänen vanhempansa pystyttävät talon torniin pysyvän muistonäyttelyn Kai-vaarin kunniaksi.

Vanhassa Viinatorni -rakennuksessa on toiminut aikoinaan viinatehdas. Sittemmin se on ollut taiteilijan ateljee ja koti.

Huset vid ån eli Talo joen varrella saattaa olla peräisin jo 1700-luvulta. Siellä oli komea vihreä kaakeliuuni ja vahvoja värejä tapeteista lattiapintoihin.

Talon emäntä on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa. Talon kuusitoista-askelmaisten sisärappusten takalautoihin hän on maalannut nelihenkisen perheensä lempikirjojen selät, muun muassa Sinuhe Egyptiläistä, Harry Potteria ja Ronja Ryövärintytärtä.

Talon ulkorakennus vaikuttaa täydelliseltä miesluolalta, mutta siellä kuulemma puuhailee myös emäntä tekemässä tiffanytöitä. Pihan koristeena oli kaunis kasvihuone karjalanneitoineen ja kurkkuineen.

Kirjalliset portaat tai romaanirappuset. Talon emännän taidonnäyte.

Kakkosasuntona toimivaa Nikkarintorppaa remontoidaan kiireettä. Sielläkin oli komea kaakeliuuni. Talvella on valmistunut lasiverannan laajennus.

Gardueliksessa oli kauniit tapetit ja rautasänky, sinisävyisiä kaikki. Talon emäntä korostaa, että talon lisäksi on suojeltava myös pihan vanhoja kasveja ja pieneliöstöä.

Gardueliksen kaunista pihapiiriä. Täälläkin oli kirpputori monine kauniine tekstiileineen ja astioineen.

Välitankkauksia ja lounastauko

Kotikahvilat olivat tervetulleita virkistyspaikkoja, sillä välillä piti päästä hetkeksi istumaan ja lepuuttamaan jalkoja. Garnisoninkadun yhden talon pihalla nautimme teetä ja tonnikalapiirakkaa. Meitä ja muita asiakkaita palveli koko talon väki nuoriso mukaan luettuna. Piha oli rauhallinen istuskelupaikka, koska se ei ollut talokohteena.

Lounastimme Locale-ravintolassa Mannerheimintiellä. Onnistuimme saamaan kahden hengen pöydän täydestä salista. Päivän kala, kirjolohi, seuranaan kanttarellignocchit sekä kanankoipi salaatin kanssa katosivat nopeasti vatsoihin viinin ja oluen ryydittämänä.

Oma koti kullan kallis

Tori oli täynnä kauppiaita ja väkeä, mutta jatkoimme päämäärätietoisesti loppupäivän kohteiden suuntaan Mannerheimintien toisella puolella. Olihan meidän nähtävä Suomen kolmanneksi kauneimmaksi kodiksi viime vuonna valittu Lilla Ljuva, jonka omistajatar on Loviisan Wanhat Talot ry:n puheenjohtaja Nina Wiklund.

Nina on viidessä vuodessa kunnostanut ja sisustanut vuonna 1902 rakennetun kotinsa vähitellen ja ihan omaan tyyliinsä. Kylpyhuoneessa on tietysti leijonantassuamme, kristallikruunu ja viherkasveja, ovi on päällystetty vanhoilla kirjan sivuilla ja kiiltokuvilla decoupage-tekniikalla ja olohuoneen seinässä on kokoelma kehystettyjä eroottisia postikortteja. Emäntä on maalannut keittiön lattian ruudulliseksi ja pieniä virkattuja mattoja on siellä täällä.

Lilla Ljuva tulee sanonnasta Hem ljuva hem eli Oma koti kullan kallis.

Lilla Ljuvan tunnelmallinen olohuone.

Kylpyhuoneenkin ovi kukkii. On siinä ollut liimaamista!

Vähäpukeiset keimailijat koristavat olohuoneen seinää.

Villat Linnea, Elma ja Armas

Villa Linneassa on hirsiseinää ja näyttäviä tapetteja, maalaisromanttista tyyliä, kaakeliuuni ja yläkerrassa lasten oma maailma kiipeilyseinineen ja prinsessakatoksineen. Talon esittelysivulta löytyy myös emännän luomuliisterin ohje.

Villa Elman vanhin osa on rakennettu jo 1800-luvulla. Talo on ehtinyt toimia myös vuokrakasarmina. Tyyli on maalaisromanttista kauniine tapetteineen ja kaakeliuuneineen. Sisältä löytyy myös vanha ulkoseinä ja monia kivoja yksityiskohtia.

Tämän ovikoristeen emäntä löysi Loviisan joulumarkkinoilta.

Villa Armas jäi päivän viimeiseksi kohteeksemme. Ihastelimme emännän työhuonetta ja esillä olevia käsitöitä, muun muassa upeita tilkkutöitä. Marja löysi korista myynnissä olevat villasukat ja lapaset. Hän kehui tekijän täydellistä värisilmää.

Tilkkutöitä oli laitettu esille yläkerran makuuhuoneen sängylle.

Tapasimme ulkona kirpputoria pitävän emännän, jolla on myös floristin koulutus. Pihakin oli kaunis kärhöineen ja katettuine oleskelutiloineen.

Kelpaa täällä viettää kesäpäivää.

Ilta terassilla – huopia ja kuumia juomia

Vaikka jalat olivat väsyneet, jatkoimme matkaa kohti Loviisanlahden Rantatietä. Päädyimme edellisestä käyntikerrastamme tuttuun paikkaan, Ölvin-ravintolan terassille.

Illan jo viilentyessä nautimme teetä ja rommitoteja. Otimme käyttöön tarjolla olevia huopia ja Marja laittoi uudet villasukat jalkaansa. Seuraksemme saimme loviisalaisen vanhemman pariskunnan, rouva on 85-vuotias ja herra parikymmentä vuotta nuorempi. Yhdeksältä soiton aloitti Hans Murobacka ja Ratsupoliisit. Musiikki ja juttelu siivittivät illan aiottua pidemmäksi.

Kävelimme jo pimentyneessä illassa seuralaistemme neuvomaa reittiä eli kävelytietä Loviisanlahden rantamilla. Loppumatkasta kuljimme Loviisan linnoitusten ohi, mikä oli hivenen aavemaista. Selvisimme urheasti Ulrikanhoviin ja sen kutsuviin vuoteisiin.

Loviisan Wanhat Talot -juttu jatkuu seuraavassa postauksessa.

 

Onnea Marja ja Pirkko!

Dunderfeltin talossa asuu kirjojen ystävä. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Loviisan Wanhat Talot -arvonnassa rannekkeen voittivat Marja ja Pirkko. Kun Onnetarta ei ollut paikalla, niin arvonnan suoritti satunnaisgeneraattori luvuille 4 ja 1.

Pyysin kommentteja unelmien vanhasta talosta. Marja on jo asunut sellaisessa, joka oli yli 100-vuotias talo Turun Pahaniemessä. Nyt Marja pääsee fiilistelemään Loviisan vanhoja taloja.

Pirkon unelmien talo on uusi, mutta hänestä on silti mukava katsella vanhoja taloja.

Onnea voittajille! Ilmoitan heille vielä henkilökohtaisesti.

Eija´s garden. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Rakkaudella kunnostetut ja persoonallisesti sisustetut vanhat talot puutarhoineen ovat avoinna yleisölle Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019.

Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Talokohteet 1–31 ovat Loviisassa, talot 32–36 Ruotsinpyhtäällä ja talot 37–39 Pernajassa. Kartat löytyvät tapahtumasivulta. Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin

Taloesittelyjä, tapahtumatietoja ja karttoja on koottu Loviisan Wanhat Talot -tapahtumalehteen. Seuraa myös Facebook-tapahtuman päivityksiä.

Lue myös vuoden 2016 tapahtumasta kirjoittamani jutut Loviisa, kuningattaren kaupunki, Kappeli, Loviisan kaunotar ja Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa.

Olen Loviisassa koko viikonlopun VIP-bloggarina. Kuvapäivityksiä tulee nopeimmin Instagram-tililleni paiviseppalassila ja mahdollisesti myös Parasta lähteä nyt -Facebook-sivulle.

Pitsiä, kristallia ja vanhoja huonekaluja Lilla ljuvanissa. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Vahvoja väreja Hused vid ån -talossa. Kuva: Maria Kalmi/Loviisan Wanhat Talot.

Osallistu Loviisan Wanhat Talot -arvontaan

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Loviisa on LWT-tapahtuman aikana täynnä toimintaa. Torilla raatihuoneen edustalla oli väkeä hyvien löytöjen toivossa (kuva vuodelta 2016).

Loviisan Wanhat Talot avaavat jälleen viehättävien vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019.

Osallistu nyt arvontaan, jossa voittoina on kaksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman ranneketta (arvo 18 €/kpl). Kommentoi blogissa, millainen olisi sinun unelmiesi vanha talo? Vai valitsetko mieluummin uuden ja modernin? Kilpailu päättyy torstaina 22.8.2019 klo 18.00.

Arvon kaikkien kommentoineiden kesken kaksi ranneketta, yhden kullekin voittajalle. Rannekkeet ovat noudettavissa Loviisan matkailutoimistosta.

Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Talokohteet 1–31 ovat Loviisassa, talot 32–36 Ruotsinpyhtäällä ja talot 37–39 Pernajassa. Kartat löytyvät tapahtumasivulta.

Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.

Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari.

Taloesittelyjä, tapahtumatietoja ja karttoja on koottu Loviisan Wanhat Talot -tapahtumalehteen. Seuraa myös Facebook-tapahtuman päivityksiä.

Lue myös vuoden 2016 tapahtumasta kirjoittamani jutut Loviisa, kuningattaren kaupunki, Kappeli, Loviisan kaunotar ja Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa.

Ehkä nähdään Loviisassa?

Talokiertelyn lomassa voi lepuuttaa jalkojaan vaikka Tuhannen tuskan kahvilassa Poikkikujalla. Tarjolla on maistuvia leivonnaisia ja kahvia ruusukupeista.

Favorit Cafe & Tea Aleksanterinkatu 6:ssa tarjoaa paikan päällä leivottua kaikkina päivinä viikossa.

Ovet avoinna Loviisan vanhoihin taloihin

Kaupallinen yhteistyö – Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma

Jos rakastat vanhoja taloja, puutarhoja, idearikasta sisustamista, pikkukaupungin tunnelmaa ja kesätapahtuman vilinää, Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma sopii sinulle.

1800-luvun alkupuolella rakennettu porttitalo Vackerbacka on pelastettu purkukuntoisesta talosta perheen kodiksi. Sen kunnostaminen alkoi vuonna 2011. Vackerbackan sisustus pursuaa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talo on käyntikohde 19 osoitteessa Puutarhakatu 34.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma avaa persoonallisten vanhojen loviisalaistalojen ja puutarhojen ovet suurelle yleisölle lauantaina ja sunnuntaina 24.–25.8.2019. Loviisa toivottaa tervetulleeksi kävijät historian, antiikin, taiteen, musiikin, hyvän ruuan ja lukemattomien kirpputorien keskelle.

Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus -tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2005. Kävijöitä on viikonlopun aikana noin 15 000–20 000 eli enemmän kuin kaupungissa on asukkaita.

Tapahtuman aikana on avoinna 39 talokohdetta Vanhasta viinatornista Pitkänpöydän taloon ja Kuukerpallista Everstin linnaan. Jälkimmäinen on vuonna 1901 rakennettu kivinen jugendtalo. Loviisan uusi kaupunginjohtaja Jan D. Oker-Blom hankki isänäidinisän talon haltuunsa viime vuonna. Linnassa on nyt meneillään mittava peruskorjaus.

Everstin linna sai nimensä omistajansa, laivanvarustajan, heimosoturin ja poliittisen taustavaikuttajan, jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordströmin mukaan. Talo on rakennettu vuonna 1901.

Talokohteet 1–31 ovat Loviisassa, talot 32–36 Ruotsinpyhtäällä ja talot 37–39 Pernajassa. Kartat löytyvät tapahtumasivulta.

Kannattaa tutustua kohteisiin etukäteen ja suunnitella reitti suosikkiensa mukaan. Kaikkia ei ehdi kuitenkaan nähdä.

Talokohteet ovat avoinna lauantaista sunnuntaihin klo 10–17. Rannekkeen hinta on 18 euroa, ja se on voimassa koko viikonlopun; alle 12-vuotiaat lapset veloituksetta ja yli 20 hengen ryhmä á 15 euroa.

Vackerbackasta löytyy soittonurkaus talon musikanteille.

Makuuhuone Vackerbackassa.

Vackerbackassa voi nukkua katosvuoteessa.

Päivien aikana on paljon oheisohjelmaa, muun muassa Aleksanterinkadun käsityömarkkinat, Keräily- ja antiikkimarkkinat, Umo Helsinki Jazz Orchestran konsertti, Herkkupuisto, kävelykierros historiallisessa alakaupungissa sekä Wanhassa Wara Parempi -seminaari, kirpputoreja, näyttelyitä ja konsertteja. Monipuolista ohjelmaa on tarjolla koko perheelle.

Perinne- ja korjausrakentamisen klinikka löytyy ravintola Loviisan Kappelista, Kuningattarenkatu 19. Klinikalla ”Talotohtori” Panu Kaila vastaa yleisön kysymyksiin lauantaina klo 15.

Professori/taiteilija Riitta Nelimarkan galleria Bongan linna Linnankujalla on avoinna lauantaina ja sunnuntaina klo 11–16. Sisäänpääsy 5 €. Olen kirjoittanut galleriasta jutun otsikolla Taidetta Bongan linnassa.

Kun on paljon ihmisiä liikkeellä yhtä aikaa, syntyy välillä ruuhkia ja kovaa kysyntää majoitus- ja ruoka- ja parkkipaikoista.

Pääparkkipaikka sijaitsee Loviisan Raviradalla, Kuningattarenkatu 52. Kulkemisen apuna on museobussi, joka ajaa läpi tapahtuma-alueen. Bussi ajaa samaa reittiä klo 10–17 noin 30 minuutin välein molempina päivinä. Museobussin tunnistaa helposti ja kyytiin sekä kyydistä pois pääsee missä vaan reitin varrella. Kuljetus on ilmainen ja bussi kulkee reittiä Ravirata–Garnisoni–Laivasilta–Myllyharjun länsipuoli–Oltermanninkatu–Ravirata.

Majoitusta lienee vaikea enää saada Loviisasta, toki kannattaa aina kysyä ja tutkia myös lähiseutujen yöpymispaikoja.

Tietoa ruokapaikoista löytyy Loviisan matkailusivustolta Visit Lovisa. Tilanne helpottanee se, että eri puolilla kaupunkia, muun muassa Suolatorilla, on myös pop up -ravintoloita ja -kahviloita. Ehkä kannattaa varautua myös omin eväin ja välipaloin? Samoin kannattaa nostaa etukäteen käteistä, pankkiautomaateilla on kuulemma jonoja.

Ohjeita  ja lisätietoja löytyy LWT-tapahtuman sivuilta.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaa järjestää samanniminen yhdistys yhteistyökumppaneiden ja tukijoiden kanssa: Loviisan kaupunki, yrityksiä, yhdistyksiä, yksityishenkilöitä, jalkapalloseura sekä suuri joukko talkoolaisia.

Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta kirjoittaa minun lisäkseni yhdeksän muuta tapahtuman valitsemaa VIP-bloggaajaa. LWT-tapahtumasta voit lukea näistä blogeista:

• Tuleentuijottaja
• Trean
• Saa kurkistaa
• Metsäemo
• Navetta ja puoli valtakuntaa
• Reijan räsymatto
• Paumau
• Mausteena vintage
• Marjon matkassa

Olen käynyt Loviisan talotapahtumassa vuonna 2016. Tuollon kirjoitin jutut Loviisa, kuningattaren kaupunki, Kappeli, Loviisan kaunotar ja Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa.

 

Kappeli, Loviisan kaunotar

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Kesäisestä Loviisan matkasta täytyy vielä erikseen mainita Ravintola Loviisan Kappeli. Se palvelee kahvila- ja ravintola-asiakkaita hiljattain palautetussa 1800-luvun asussaan.

Kappeli sijaitsee osoitteessa Kuningattarenkatu 19 ja sitä ympäröi Kappelinpuisto lampineen, suihkulähteineen ja puisine siltoineen. Kappeli oli yksi Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman julkisista kohteista.

Kappeli avattiin vuonna 1865 ja silloisen Loviisan kylpylän vieraat nauttivat sen antimista. Ravintolan avoverannalla oli paikka rentoutua punssin ja terveysvesien parissa. Kappeli oli loistossaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin muun muassa saksalaiset ja venäläiset käyttivät kaupungin palveluita. Höyrylaiva toi vieraita Helsingistä.

Sana Kappeli tulee ilmeisesti ruotsinkielisestä kapellet-sanasta, joka tarkoittaa soittokuntaa, orkesteria. Myös Loviisassa kesiään viettänyt nuori Jean Sibelius esiintyi Kappelin avoverannalla sisarustensa kanssa.

Kappeli on ainoa kylpyläkaudesta ja Loviisan kukoistuksesta jäljellä oleva rakennus. Itse kylpylä, Casino, meripaviljonki ja rautatieasema ovat poissa.

Kappelin nykyisen loiston takana on tunnettu porvoolainen restaurointi- ja ravintola-alan yrittäjä Airi Kallio, jolla on vanhassa Porvoossa muun muassa Tee– ja kahvihuone Helmi sekä Helsingissä teekauppa TeeHelmi.

Airi Kallio on palauttanut huonoon kuntoon päässeen Kappelin 1800-luvun asuun.

Airi Kallio hankki Kappelin omistukseensa elokuussa 2008 ja ryhtyi palauttamaan rapistunutta rakennusta sen historialliselle arvolle kuuluvaan kukoistukseen. Hän visioi rakennuksesta kaupunkikulttuurin keskusta.

Urakka valmistui toukokuussa 2013. Nyt asiakkaat voivat nauttia olostaan puiston keskellä kuin 1800-luvun lopun kylpylävieraat konsanaan.

Kappelin sinisen huoneen ruusukahvilassa voi nauttia suolaisia ja makeita herkkuja. Viereinen Waldemarin salonki on lämmintunnelmainen punaisine sohvineen, vihreine seinineen ja tauluasetelmineen. Kappelista löytyy myös pieni baari.

Salissa on kahvila-ravintolan myyntitiski kakkuvitriineineen.

Kappelin vaaleasävyinen sali taidenäyttelyineen.

Kappelin salissa voi viettää isommatkin juhlat, sillä sinne mahtuu kattauksesta riippuen noin 90 henkilöä.

Salin seinillä on vaihtuva taidenäyttely. Nyt elokuussa esillä oli hollantilaissyntyisen, mutta Suomessa jo pitempään asuneen Vincent Bakkumin maalauksia.

Waldemarin salongissa on menneen maailman tyyliä.

Avoverannalla on 120 istumapaikkaa ja siellä voi järjestää erilaisia tapahtumia seminaareista konsertteihin.

Mekin valitsimme ystäväni kanssa verannan istumapaikaksemme aurinkoisena elokuisena päivänä. Siellä oli mukavaa levätä varjossa katon alla puutalokierroksen välissä ja katsella ihmisiä nauttien kahvista ja kakusta.

Kappelin kakkuvitriinin runsaudesta oli vaikea valita, mutta lautaselleni päätyi lime-juustokakku.

 

Tarja Heikkilä teki Kappelin verannalla risutöitään. Jos haluaa oppia tekemään kaunista risuista, voi osallistua Tarjan kursseille tai etsiä tietoa tekniikasta hänen kirjoistaan.

Entisöijä Babsi Blomster kunnosti vanhaa tuolia työnäytöksessään.

Kappeli on auki kesäisin ja joulun alla sekä tilauksesta ympäri vuoden. Tänä syksyllä on tarjolla myös isänpäiväbrunssi sunnuntaina 13.11.2016.

Taidetta Bongan linnassa

Bongan linna löytyy Loviisan kirkon lähettyviltä osoitteesta Linnankuja 1 (sisäänkäynti Lukkarinkujalta).

Bongan linna on mielenkiintoinen käyntikohde Loviisassa kaikille taiteen ystäville.

Bongan linnassa voi tutustua kuvataiteilija, kirjailija ja animaatio-elokuvaohjaaja Riitta Nelimarkan taiteeseen. Vuosina 1904‒1906 arkkitehti Th. Hjeltin suunnitelmien mukaan rakennettu jugendlinna on muutettu myöhemmin uusklassillisuutta ja funkista myötäileväksi palatsiksi. Vuonna 1987 linnan omistajiksi tuli taiteilijapariskunta Riitta Nelimarkka ja Jaakko Seeck ja sitä on kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Bongan linnassa on yksityistiloja, ateljee ja galleria. Bongassa on esillä yli 200 Nelimarkan työtä noin 30 vuoden ajalta. Linna on avoinna muutamina kesäisinä päivinä, mutta ryhmiä otetaan vastaan ympäri vuoden sopimuksen mukaan.

Kävin Bongassa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaviikonloppuna, jolloin taiteilija oli itsekin paikalla. Avoinna oli linnan alakerta, galleria oli suljettuna.

Taiteilija, professori Riitta Nelimarkka.

Riitta Nelimarkan monipuolisessa tuotannossa on muun muassa grafiikkaa, animaatioita, videoita, maalauksia, taide- ja runokirjoja, valokuvia sekä taidetekstiilejä. Hän on pitänyt kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla.

Riitta Nelimarkalle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2008.

Animaatioklinikka (Suomen Animaationtekijät ry:n yhdistys) puolestaan myönsi hänelle vuonna 2015 arvonimen Animaation sankari ansiokkaasta toiminnasta animaation saralla.

Animaatioklinikan sanoin: ”Riitta Nelimarkka ohjasi ja toteutti yhdessä Jaakko Seeckin kanssa ensimmäisen suomalaisen pitkän animaatioelokuvan Seitsemän veljestä vuonna 1979. Elokuvaa työstettiin viisi vuotta, ja se koostui noin 450 kohtauksesta. Lisäksi hän on tehnyt useita muita animaatio-elokuvia.”

Riitta Nelimarkan työt ovat usein isoja ja hyvin värikkäitä: paljon keltaista, punaista, oranssia, pinkkiä, turkoosia ja sinistä.

Maalausten rinnalla on villareliefejä sekä sekatekniikalla tehtyjä fotomontaaseja.

Riitta Nelimarkka on nimekkään eteläpohjalaistaiteilijan, professori Eero Nelimarkan (1891‒1977) pojantytär. Nelimarkkojen yhteisnäyttely on ollut esillä  Nelimarkka-museossa Alajärvellä sekä Joensuussa.

Olen kirjoittanut aikaisemmin Nelimarkka-museosta sekä siellä pidetystä Kaarina Heikinheimon näyttelystä.

 

 

 

 

Sisäätuloaula.

Bongan linnan alakerran tilojen sisustus oli mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta, täytettyjä eläinten päitä ja taidetta.

Valokuvista päätellen Bongan linnan isäntäpari on itse ampunut ainakin osan eläimistä.

Sisustuksen yksityiskohtina olivat myös seinillä roikkuvat puvut ja hatut sekä kirjat, valokuvat ja dokumentit.

 

 

 

Loviisa, kuningattaren kaupunki

Kaunis vanhanajan ruusuinen puutarha rajoittuu 1700-luvun linnoitustöissä syntyneeseen Kuninkaanlampeen ja rauhoitetun lehdon läpi kulkevaan Ehrensvärdin luontopolkuun.

Vierailin elokuun lopussa elämäni ensimmäistä kertaa Loviisassa. Visiitin paäasiallinen syy oli tutustua Loviisan vanhoihin puutaloihin. Mitä muuta jäi mieleen kaupungista?

Ensimmäisenä ajatuksena oli se, että ei ole minulla oikein maantiede hallussa. Olin noin vain suostunut ystäväni ehdotukseen Loviisa-viikonlopusta ilman tarkkaa sijaintitietoa. Helsingistä Loviisaan on matkaa noin 90 kilometriä ja Turusta Loviisaan noin 250 kilometriä.

Kun valitsin ensimmäisen sopivan Turku-Helsinki-junamatkaani täydentävän bussin, jouduin istumaan kaksi tuntia, kun reitti kiersi Sipoon ja Pernajan kautta metsäisiä pikkuteitä myöten. No, Uusimaa tuli nähdyksi siltäkin osin.

Ravintola Bellan suomenkielisen menun kannessa on suomalaisia postimerkkejä. Mukana ainakin Urho Kekkonen ja Hanoi Rocks.

Työpäivän jälkeinen matka uuvutti ja nälkäkin vaivasi matkalaisia, Tampereelta saapunutta ystävääni ja minua. Ruokapaikka löytyi melko helposti Ravintola Bellasta kirkon läheltä.

Huomio kiinnittyi menun postimerkkisomisteiseen kanteen ja sain tietää tarjoilijalta, että suomen-, englannin- ja ruotsinkielisessä menussa on vastaavien maiden postimerkkien kuvat. Pizza Parma ja olut täyttivät vatsan.

Musiikkiakin olisi ollut tarjolla, mutta emme jääneet sitä kuuntelemaan.

Degerbystä Loviisa

Loviisa (ruots. Lovisa) perustettiin vuonna 1745. Se oli vuoteen 1752 saakka Degerby-niminen. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili tuolloin Degerbyssä ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Onkohan suomessa muita kuningattarelta nimen saaneita kaupunkeja kuin Loviisa ja Kristiinankaupunki?

K-kauppa ja Kappeli

Halusimme selvittää Loviisan Kappelin sijainnin seuraavaa päivää varten ja saimme opastuksen vastaan tulleelta nuorelta mieheltä. Olimme hieman huvittuneita, kun hän kysäisi: ”Tiedättekö, missä on K-kauppa?” Myöhemmin havaitsimme, että keskustassa ei paljon ruokakauppoja olekaan, joten kävihän marketkin maamerkiksi. Löysimme Kappelin puistoineen.

Tori täynnä tavaraa

Tori raatihuoneen edustalla oli täynnä väkeä hyvien löytöjen toivossa.

Hotellimme Degerby sijaitsi keskeisellä paikalla lähellä linja-autoasemaa ja toria, jonka yhdellä reunustalla oli vaaleanpunainen raatihuone.

Torilla oli lauantaina ja sunnuntaina antiikkimarkkinat ja kirpputorimyyntiä. Tarjolla oli paljon houkuttelevan näköistä tavaraa, mutta milläs bussilla kulkija mitään isompaa tai painavampaa ostosta mukaansa ottaisi?

Valokuvaaja Juha Metso oli myymässä tavaroitaan ja olin kiinnostunut hänellä olevasta pienestä karttapallosta ‒ minulla on jo mukava kahden karttapallon kokoelman alku ‒ mutta hintaneuvottelumme päättyivät tuloksettomina.

Taiteilija Inge Löök oli tuonut myyntiin ensi vuoden mummokalentereita molemmilla kotimaisilla kielillä.

Pistäydyimme myös Aleksanterinpihan antiikkimarkkinoilla ja löysimme korttitaiteilija Inge Löökin tuotteiden myyntipisteen.

Vuoden 2017 kalenteri mummokuvineen lähti mukaani annettavaksi lahjaksi. Inge vielä signeerasi juuri painosta tulleen kalenterin.

 

Kirkko keskellä kaupunkia

Ehdimme tutustumaan lauantaina muutaman vanhan talon lisäksi myös kirkkoon Brandensteininkadulla. Loviisan uusgoottilainen punatiilikirkko on valmistunut vuonna 186 arkkitehti G.T. Chiewitzin suunnitelmien mukaan. Kirkko on 54 metriä korkea ja sinne mahtuu noin 1 000 henkilöä.

Kaupungin edellinen puukirkko tuhoutui kaupungin palossa vuonna 1855. Tulipalosta pelastettiin irtaimistoa, joka on edelleen esillä uudessa kirkossa. Näitä ovat muun muassa vanha alttaritaulu ja krusifiksi, kello ja sakastin messinkikruunu.

 

Loviisan kirkko.

Läänin kuvernööri, paroni Wallén lahjoitti kirkkoon patsaan, joka on kipsijäljennös tanskalaisen kuvanveistajä Bertel Thorvaldsenin Kristuspatsaasta.

Kulttuuria, kulttuuria

Nuoruuden kesiään Loviisassa viettänyt Jean Sibelius on saanut kaupunkiin patsaan ja oman nimikkokadun. Sibeliuksenkatu 10:ssä sijaitsevan talon muistolaatassa todetaan, että Sibelius sävelsi siellä Kullervo-sinfonian vuonna 1892. Nykyisin talossa toimii Loviisan musiikkiopisto.

Kaupungissa vietetään myös Loviisan Sibeliuspäiviä, lämminhenkiseksi ja nuorekkaaksi mainittua kamarimusiikkifestivaalia syyskuisena viikonloppuna.

”Sibeliuksen nuorena Loviisassa viettämä aika jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen: aurinko ja meri, kesä ja valo olivat lähteitä, joista säveltäjä ammensi lopun ikänsä”, kerrotaan tapahtumasivulla.

Kulttuuri näkyy kaupungissa monin tavoin, muun muassa penkkien runolaatoissa, jotka on toteutettu Svenska Kulturfondetin varoilla. Laatoissa oli tunnettujen suomalaisrunoilijoiden tuotantoa suomeksi tai ruotsiksi.

Kulttuurin keskittymä on myös taiteilija, professori Riitta Nelimarkan Bongan linna, jossa myös kävimme.

Kiva kesäkaupunki

Loviisa antoi itsestään kesäisen ja aurinkoisen viikonlopun aikana sympaattisen ja miellyttävän kuvan. Puutaloja, kivitaloja, kaksikielisyyttä, kahviloita, puistoja lehtipuineen ja mukavia ihmisiä, jotka jäivät neuvomaan ja juttelemaan meidän satunnaisten matkailijoiden kanssa. Monet ihastelivat vilkasta vilinää, mutta totesivat että talvella on sitten hiljaisempaa.

Kesäaikaan kaupungissa on muitakin tapahtumia kuin LWT, muun muassa Loviisan Avoimet Puutarhat (Öppna Trädgårdar i Lovisa) muutamina kesäisinä päivinä.

Loviisa on ehkä jäänyt Hangon ja Porvoon varjoon, mutta on käynnin väärtti. Jos ei halua tutustua vanhoihin taloihin, kannattaa tulla kaupunkiin jonain muuna aikana kuin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Silloin saattaa olla pulaa majoitustiloista.

Veneilijöille Loviisa tarjoaa merellisen tukikohdan vierasvenesatamineen.

Mullqvistin malja

Hotelli Degerbyn baarin pöydässä silmämme osuivat Mullqvist Clubin drinkkimainokseen. Olihan sitä kokeiltava. Kyseessä on Ravintola Bellan, olut- ja viinibaari Ölvinin ja Hotelli Degerbyn yhteisesti markkinoima juoma, josta tehdään erilaisia versioita sesongeittain. Idea syntyi yrittäjien yhteisistä juhlista.

Tämän kesän drinkissä on vadelmalikööriä, Pohjan Poika -viinaa, Ginger Alea, soodaa, punaista grenadiinia ja vadelmasiirappia. Aika makea.

Mullqvist ry on loviisalainen vuonna 2015 rekisteröity yhdistys, joka fokusoi elämän pieniin iloihin. Sen tunnuslauseena ”Me ollaan Mullqvisteja kaikki kun oikein silmiin katsotaan.”

Mullqvisteja emme Loviisassa tavanneet ‒ paitsi taksinkuljettajan, jonka jouduimme soittamaan apuun, kun huomasimme, ettei paluubussimme lähtenytkään linja-autoasemalta kuten ehkä vanhojen muistijälkien mukaan voisi olettaa, vaan valtatien liittymästä.

Ei ollut pirssimiehellä tietoa Onnibussin reiteistä. Arvailujen ja pienen harhamatkan jälkeen hän jätti meidät kyytiämme odottelemaan, onneksi oikealle pysäkille. Matkailu avartaa ja opettaa.

Hurmaavia vanhoja taloja Loviisassa

Kelpaisi tällä lasiverannalla istuskella aamukahvilla.

Loviisassa oli tarjolla hieno puutalotapahtuma viimeisenä kesäviikonloppuna. Kahdessa päivässä ehti nähdä ja kokea vain murto-osan kaikesta tarjolle tuodusta.

Avoinna olevat talot oli helppo löytää karttojen ja LWT-kylttien avulla.

Omaan vuodenkiertooni on vakiintunut muutamia tapahtumia alkaen tammikuun Matkamessuista lokakuun Helsingin kirjamessuihin. Nyt kokoelmaan tuli yksi uusi tapahtuma lisää ‒ Loviisan Wanhat Talot/Lovisa Historiska Hus, jota on järjestetty vuodesta 2005.

Lähdin mukaan ystäväni houkuttelemana. Varasimme tapahtumalle ja Loviisalle koko viikonlopun perjantai-illasta 26.8. sunnuntai-iltapäivään 28.8.

Matka työpäivän jälkeen Turusta Loviisaan vei kaikkiaan 4,5 tuntia: junalla Turusta Helsinkiin ja ensimmäisellä mahdollisella linja-autolla Helsingistä Loviisaan. Jälkimmäinen osuus ei ollut nopein mahdollinen, vaan bussi kulki muun muassa Pernajan kautta ja kesti kaikkiaan kaksi tuntia.

Perinne- ja korjausrakentamisen asialla

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma (LWH) on oikeastaan Loviisan valtakunnalliset perinne- ja korjausrakentamisen päivät, joilla on varmaan paljon annettavaa omaa puutalokotiaan korjaaville ja sisustaville. Itse talotohtori Panu Kailakin oli paikalla vastaamassa yleisön kysymyksiin ja ohjelmassa oli myös lyhyt perinne- ja korjausrakentamisen seminaari.

Tapahtumalla oli hyvät esittelyaineistot: tabloidlehti infoineen, karttoineen ja lyhyine taloesittelyineen, erillinen karttaesite ja informatiiviset verkkosivut. Niiden perusteella teimme perjantaina suunnitelman tutustua taloihin kolmella erillisellä alueella: Sibeliuksen- ja Oltermanninkadun vaiheilla, Garnison puutaloalueella ja Puutarhakadulla Vanhassa kaupungissa.

LWH-tulisteeseen on poimittu muutaman talon tunnuskuvat.

Tutustumiskohteina oli kaikkiaan 48 yksityiskotia tai julkista rakennusta, joista 38 sijaitsi Loviisan keskustassa. Talot olivat avoinna sekä lauantaina ja sunnuntaina klo 10‒17. Sisänpääsyn takaavan 15 euron hintaisen rannekkeen sai ostettua muutamasta paikasta.

Kun halusimme käydä myös antiikkimarkkinoilla, kirkossa ja taiteilija Riitta Nelimarkan Bongan linnassa sekä levähtää kahviloissa ja käydä syömässä, oli aika ja voimat jaettava tarkoin; myös siksi, että kuljimme kaikki matkat jalan. Ystäväni kaipasi mukaansa vakiokulkupeliään, polkupyörää, joka olisikin ollut kätevä. Pyöriä olisi voinut myös vuokrata käyttöönsä.

Matkustajakoti ja kauppa uusiokäytössä

Puutalokierroksemme aloitimme Sibeliuksenkadulta, jossa kohteina olivat matkustajakodista kodeiksi remointoidut Helgas 1 ja Helgas 2. Niistä löytyi myös vanhan matkustajakodin nostalgisia kalusteita ja rakenteita, muun muassa eteisen puhelinkoppi.

Ehdimme katsoa muutaman kodin, jonka jälkeen kaipasimme pientä lepotaukoa. Sen vietimme inspiroivassa ja valloittavassa ympäristössä, Loviisan Kappelissa, joka on upeasti kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi ynnä kaupunkilaisten kulttuuriolohuoneeksi.

Tässäkin tapauksessa kaiken takana on nainen: porvoolainen restaurointi- ja ravintola-alan yrittäjä Airi Kallio, jonka tapasimme kahvilaa emännöimässä ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan hänen kanssaan. Kappelista lisää omassa postauksessaan.

 

Loviisan kappeli on kunnostettu kahvilaksi ja ravintolaksi.

Jatkoimme teen ja valkosuklaa-lime-piirakan ja vadelmakakun voimin kohti Garnisonia, josta löytyi usempi koti ihasteltavaksi, muun muassa Huset vid ån, Wanha kauppa, Kuninkaanlampi ja Vanha viinatorni.

Kuninkaanlammen pihapiiristä löytyi myös kahvila. Joitakin aikamatkalaisiakin näyttää tulleen paikalle.

 

Wanhassa kaupassa toimii silloin tällöin kirpputori.

 

Villiviinin peittämän rakennuksen takana näkyy Vanha viinatorni -rakennus.

 

Vanhassa viinatornissa on taiteilijan koti, työhuone ja galleria. Kuvan huone on tornissa.

Loviisassa talot eivät tunnu olevan vain rakennuksia, vaan omia persooniaan nimineen, historioineen ja tarinoineen. Osalla taloista on omat Facebook-sivut, blogi ja joidenkin menneisyys ja nykyisyys on talletettu valokuvakirjaan.

Myöhäiselle lounaalle suunnistimme Ulrikanhoviin, jossa oli tarjolla isoäidin lounas porsaanpaisteineen ja kermaperunoineen. Ulrikanhovi rakennettiin 1800-luvun lopulla köyhäintaloksi ja se on sittemmin toiminut kunnalliskotina; nykyisin se tarjoaa pedin ja puuroa matkustajille.

Ilta meren rannalla

Tiivis päivä vaati pienen lepohetken majapaikassamme Hotelli Degerbyssä. Sen jälkeen tutustuimme päällisin puolin Vanhaan kaupunkiin seuraavaa päivää varten, jolloin meillä oli aikaa tutustua taloihin vain kaksi tuntia.

Päädyimme runsaan paikallisista ja turisteista muodostuneen joukon jatkoksi Ölvin-olut- ja viinituvan piha-alueen korituoleihin kuuntelemaan Iskelmän Insinöörit -bändin soittoa pimeässä elokuun illassa. Saimme sisäpiirin tietoja samassa pöydässä istuvilta loviisalaisnaisilta, joista kumpikin oli tullut kaupunkiin muualta ‒ ja minkäs muun kuin rakkauden perässä.

Jatkoimme matkaa vielä Laivasillalle, joka on Loviisanlahden rannalla oleva tapahtuma-ja ravintola-alue samalla paikalla, jonne saapuivat ensimmäiset suolalaivat uuteen rajakaupunkiin, vuonna 1745 perustettuun Loviisaan. Laivasillan rannassa on vierasvenesatama.

Istuimme hetken ravintolassa ja katselimme ulos paviljonkiin, jonka lattialla pyörähti muutama pariskunta orkesterimusiikin tahdissä.

Lauantaina vietettiin myös muinaistulien iltaa tai venetsialaisia. Ehkä tulia olisi jossain ollutkin, mutta emme jaksaneet enää lähteä niiden perään. Laivasillan vastarannalta näkyi sentään muutama pieni loimu.

Ystävällisyyttä ja yhteishenkeä

Loviisan markkinointihenkilöitä toivottamassa kävijöitä tervetulleiksi.

Täytyy kehua tässä samassa loviisalaisia: he olivat ystävällisiä ja ryhtyivät juttusimme meidän turistien kanssa, kun kysyimme välillä neuvoa. Kaikki olivat mielissään Loviisan vilkkaasta viikonlopusta ja kaupungissa tuntui olevan mainio yhteis- ja talkoohenki.

LWH-tapahtuman aikana Loviisan noin 15 000 asukkaan väkimäärä tuplaantuu. Tilannetta kuvastaa sekin, että tulijoita neuvottiin ottamaan käteistä mukaan ‒ pankkiautomaattien rahat ovat usein loppuneet.

Mukana touhuissa olivat erilaiset järjestöt urheiluseuroista Rotareihin ja varmaan myös paljon vapaaehtoisia. Vaikka kaupunki on kaksikielinen (suomi noin 55 %, ruotsi noin 42 %), se ei tuntunut jakavan yhteisöä.

LWH:n lisäksi kaupungissa oli monia muita tapahtumia antiikkimarkkinoista keräilymessuihin, Suolatorin messuihin ja Itutoriin. Monet ottivat turistitulvan vastaan perustamalla oman pop up -kirpputorinsa tai -kahvilansa.

Sää oli mainio koko viikonlopun ajan ‒ ja niin se on ollut kuulemma kaikkina vuosina. Ihana, joskin pikainen, paluu kesään epävakaisen elokuun lopussa.

Nytpä tiedän, mitä merkitsen vuoden 2017 kalenteriin elokuun viimeiseen viikonloppuun.

Kadunvieret olivat täynnä kirpputoreja.

 

Loviisan puutaloissa näki hyvin persoonallisia sisustuksia.