Ajanjakso, Bloggaus, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2022?

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä.

Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Teen nyt samantyylisen matkaraportin tästä vuodesta 2022 kuin parin aikaisemman vuoden menoista. Kulunut vuosi oli matkojen suhteen köyhempi kuin edeltäjänsä, ja minä olin bloggaamisen suhteen saamattomampi.

Tänä vuonna tein yhden matkan ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta.

Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty tammikuuhun 2023. Pääsen siis pian tutkimaan matkailumaailmaa pitkän tauon jälkeen. Kreikka on tämänvuotinen messujen partnerimaa, ja se sopii minulle oivallisesti. Toivon, että voin osallistua TBEX-organisaation järjestämään matkabloggaajien konferenssiin toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Olen hankkinut sinne jo lipun, mutta muut matkavalmistelut ovat tekemättä.

Alajärveltä Kotkaan, Maarianhaminasta Paimioon

Torstaina 3. helmikuuta liputetaan arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi Alvar Aallon syntymäpäivänä. Tein jutun Lippu salkoon Alvar ja Aino Aallon kunniaksi osittain siksi, että Aalto liittyy syntymäkuntaani Alajärveen, joka on osa valtakunnallista Alvar Aalto -kaupunkiverkostoa.

Alvar Aallolla on Alajärvellä oma tie lähellä suunnittelemiaan rakennuksia.
Tuusulanjärvi houkutteli jäälleen paljon ulkoilijoita maaliskuisena sunnuntaina.

Maaliskuussa vietin viikonlopun Gustavelundissa, Tuusulassa, jossa järjestettiin Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät. Olen osallistunut niihin noin kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu on täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tulee katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.

Huhtikuussa kirjoitin Merikeskus Vellamosta, joka on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa. Olin käynyt siellä jo syksyllä 2021, mutta hauduttelin juttua muutaman kuukauden.

Pääsiäistä vietin Maarinhaminassa ikään kuin omatoimisessa retriitissä, mutta siltä reissulta ei syntynyt postausta. Tosin laivamatka Glory-laivalla tuli mukaan toukokuun postauksessa Gloryn loistoa Itämerellä. Tein tuolla Viking Linen uudella aluksella reissun myös äitienpäivän aikoihin äitini ja sisarusteni kanssa.

Glory matkalla Turusta Tukholmaan.
Algoth’s on legendaarisen pirtukeisarin, Algoth Niskan nimikkobaari.
Aurajoen rannan kirsikkapuut kukkivat toukokuun puolivälissä.
Taiteen talon avajaisissa pääsi tutustumaan taiteilijoiden työtiloihin.

Toukokuussa ihastelin Aurajoen rantojen kirsikkapuiden kukintaa ja tutustuin Taiteen taloon sen avajaisissa. Se on taiteen ja kulttuurin koti taiteen tekijöille, kaupunkilaisille ja matkailijoille. Taiteen talo sijaitsee Rettigin vanhassa tupakkatehtaassa osoitteessa Nunnankatu 4 keskellä Turun Vanhaakaupunkia.

Kutsuin myös kaimojani nimipäiväjuhliin 16.6.2022 postauksessa Päivin nimipäivät Paimion parantolassa.

Alvar Aallon suunnittelema kansainvälisesti tunnettu Paimion parantola on mielenkiintoinen käyntikohde.
Alppiruusupuistossa on suomalaisia ja ulkolaisia alppiruusuja yhteensä 1 860 kappaletta. Lajikkeita on yhteensä 218, joista kotimaisia 31.

Kesäkuussa vierailin vihdoin entisen kotikuntani Raision nähtävyydessä, Alppiruusupuistossa. Komeasti kukkivia pensaita metsän suojissa.

Kirjoitin myös juttuja Somerolta oltuani siellä bloggaajamatkalla. Postauksia siltä reissulta ovat Taidetta Kivimeijerissä, Somero vaalii Baddingin muistoa, Kartanotunnelmaa Härkälässä, Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi ja Hurmaava Helmi – muotiputiikki meijerissä.

Konferenssimatka Aurinkorannikolle

Tutustuimme noin viikon verran ajan espanjalaiseen kulttuuriin flamencoineen, hevosineen,
viineineen ja tapaksineen.

Kesäkuun alussa tein ainoan ulkomaanmatkani Marbellaan, Espanjaan, jossa järjestettiin matkabloggaajien konferenssi. Tuon matkan aineistosta syntyivät postaukset Matkabloggaajat Marbellassa, Paluu Rondaan, Valkoisten talojen Mijas ja Viiniä maistelemassa Rondassa.

Tuoreen lentomatkakokemuksen innoittamana avauduin aiheesta Pakkaamisen viheliäisyys.

Taidetta ja kulttuuria

Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Villa Vallattomassa Strömforsissa. Tämän majapaikan emäntä Petra Pekkarinen houkutteli minut vieraaksi Pipa ja Papi -podcastiinsa, ja voit kuunnella jutteluamme Luovista ladyistä, bloggaamisesta, vanhoista taloista ja matkustamisesta täältä.

Tällä ruukkipaikkakunnallakin oli nähtävää, mutta ajelimme sieltä myös Porvooseen, Loviisaan ja Kotkaan muun muassa kirppareille. Kävimme myös Keisarillisessa kalamajassa Langinkoskella, Olgan farmilla Sääksjärvellä mainio kohde lapsiperheille sekä Stockforsin tehdasalueella Pyhtäällä.

Villa Vallaton tarjosi oivallisen lomapaikan ja tukikohdan tusinalle Luovia ladyja.*
Strömforsin ruukkialue kuvastui hienosti jokeen heinäkuisena aamuna.
Luovat ladyt aloittivat aamunsa pulahtamalla kunnan uimapaikan veteen.
Strömforsin kaunis, vanha kirkko kätkee harvinaisen aarteen: Helena Schjerfbeckin maalaaman alttaritaulun.

Elokuussa oli vuorossa taide eri muodoissaan. Kirjoitin postaukset Elämänpuu ja muita kollaaseja sekä Pinnan alla – lasista kauneutta taidenäyttelyn avajaisten innoittamana.

Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla, Puutori Bluestapahtuma nimensä mukaisesti Puutorilla sekä elokuinen Taiteiden yö monine esityksineeen eri puolilla Turkua. Näistä ei nyt syntynyt postauksia.

Syyskuussa kulttuuririennot jatkuivat nyt teatteriin ja kirjoitin postauksen Aavikon kuningatar Priscilla on ylistyslaulu suvaitsevuudelle Helsingin kaupunginteatterin musikaalista. Hanko Fotofestivalissa kävin myös kuten myös Turun ja Helsingin Kirjamessuilla; lokakuussa piipahdin myös Tampereen Kirjafestareilla.

Pieni juhlahetki oli siinäkin kun tämän Parasta lähteä nyt -blogin 700 postausta tuli täyteen 18.9.2022.

Lokakuussa infosin Helsingin Kirjamessuista ja Vuoden Luontokuva -festivaalista. Marraskuussa muistelin heinäkuista autotapahtumaa postauksessani Renaultistit Ruissalossa – 38. Grand Tour de Renault.

Joulukuussa pohdin erilaisia tapoja viettää vuoden suurinta juhlaa postauksessa Missä vietät joulusi tänä vuonna? Oman jouluni vietin kotona perheen parissa.

Poimi vinkit ja vieraile ensi vuonna jossain oudossa kuplassa

Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun vinkin ensi vuoden suunnitelmiisi.

Suosittelen myös, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia.

Minulle tällaisia paikkoja ja tapahtumia olivat Espanjan hevospaikat (näistä toivottavasti kirjoitan myöhemmin) sekä Strömforsissa ruukissa Ruotsinpyhtäällä järjestetty Ruukki Picnic, joka on ollut vuosien aja Itä-Uudenmaan suurin kesäinen koko perheen harrasteajoneuvotapahtuma ja Ruissalossa, Turussa järjestetty Grand Tour de Renault -tapahtuma. On virkistävää ja mieltä avartavaa vierailla omien kupliensa ulkopuolella.

Vierailin kesäkuussa Espanjassa kahdessa hevosia jalostavassa, kasvattavassa ja kouluttavassa paikassa.
Ruukki Picnic toi Strömforsiin paljon amerikanautoja harrastajineen.

Sisällöntuotanto sakkaa surussa

Isä saateltiin viimeiselle matkalleen helmikuussa.

Olen ollut tänä vuonna vähemmän tuottelias kuin aikaisempina vuosina raskaan elämäntilanteen vuoksi. Isäni kuoli tammikuussa 81-vuotiaana ja äitini jäi leskeksi ja apua tarvitsevaksi. Aikaa ja energiaa kirjoittamiseen tuntuu olevan nyt aikaisempaa vähemmän. Tänä vuonna en osallistunut myöskään Yhdysvalloista lähtöisin olevaan National Blog Posting Month (NaBloPoMo) -haasteeseen, jossa blogataan joka päivä.

Harmillisesti myös osa aineistosta on jäänyt vielä julkaisematta. Muun muassa osa Espanjan matkan annista on jäänyt kertomatta kuten myös muutamasta kotimaan reissustakin. Ehkä kirjoitan niistä vielä seuraavia matkoja odotellessa.

Iloa ja valoa vuoteen 2023!

*Lue lisää Luovista ladyista postauksesta Luovat ladyt Nauvossa.

Normaali
Kulttuuri, Majoitus, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Rakennus

Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.
Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.
Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.
Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.
Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.
Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.
Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.
Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi

+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Henkilö, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Nähtävyys, Näyttely, Taiteilija

Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Someron Kulttuurigalleriassa on esillä Kaija Aarikan muotoilemia esineitä. Tämänvuotisen Jäähileitä kuutamolla -näyttelyn teemana ovat erityisesti lasi- ja metalliesineet.

Kaija Aarikan tuotantoa ei ole muualla esillä tässä laajuudessa.

Kaija Aarikan (1929–2014) puukorut, metallikoristeet ja monet muut hänen muotoilemansa tuotteet ovat osa suomalaista designhistoriaa, mutta myös arkeen ja juhlaan kuuluvia esineitä. Hänen tuotantoonsa vuodesta 1954 alkaen voi tutustua Someron Kulttuurigalleriassa Aholan talossa Someron keskustassa, kaupungintalon vieressä.

Tämä Kaija Aarikan elämäntyön pysyväisnäyttely on jatkoa vuonna 2020 järjestetylle Aarikka-näyttelylle Kivimakasiinissa. Näyttelyn ovat koostaneet Kaija Aarikan tyttäret Sarianna Partanen ja Pauliina Aarikka. Nyt on esillä erityisesti lasi- ja messinkiesineitä ja näyttelyn nimenä on Jäähileitä kuutamolla. Jäähile on lasinen kynttilänjalka vuodelta 1970 ja Kuutamo on messinkinen kynttilälampetti vuodelta 1972.

Ateena 1971.

Kaiken takana on nappi

Näyttelyssä on mukana lehtileike vuodelta 1963, jossa kerrotaan taiteilija Kaija Aarikan pienestä nappikaupasta Vanhalla Kauppakujalla. Tarina alkoi jo vuonna 1950-luvun alussa, kun Ateneumin tekstiililinjalla (nykyisin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu) opiskelevat Kaija Aarikka ja Elissa Salmi halusivat kehittää persoonallisia nappeja pukuihinsa. Valmistuttuaan 1954 Kaija Aarikka perusti Aarikka Ky:n yhdessä miehensä Erkki Ruokosen kanssa. Ensimmäisen liikkeensä hän avasi vuonna 1960.

Kaija Aarikan jakkupuku vuodelta 1968 ja Heli-rintakoru vuodelta 1956.

Puunapeista valikoima laajeni muun muassa puukoruihin ja -leluihin, metallisiin purnukoihin, maustepurkkeihin ja tarjottimiin, koristeisiin, hopeakoruihin ja lasiesineisiin. Hän suunnitteli tuotteita myös Tampellalle, Humppilan Lasitehtaalle, Euran Paperille ja Hyllingen-lasitehtaalle.

Kaija Aarikka oli Somerolla tunnettu. Hän oli kasvanut Jurvalan kartanossa ja hän vietti paljon aikaa kesämökillään viimeisinä vuosinaan. Somerolaiset ovat valinneet hänet Mekkopitäjäläiseksi ja Somerniemen Torineuvokseksi. Laajempaa tunnustusta Kaija Aarikka on saanut Espan Friidu -nimityksen, Vuoden Yrittäjä -palkinnon, Pro Finlandia -mitalin ja kauppaneuvoksen arvonimen myötä.

Aarikan sivuilta löytyy Aarikan virtuaalimuseo, josta on löytyy artikkeleja, mainoksia, tuotekuvia ja tarinoita Aarikan ja suomalaisen muotoilun viimeiseltä kuudelta vuosikymmeneltä.

Tutustu myös Perinnehuoneeseen ja Kaari Utrion näyttelyyn

Toinen Kulttuurigallerian pysyvä näyttely on Someron veteraanien ja sotainvalidien Perinnehuone, johon on kerätty somerolaisten lahjoittamaa aineistoa ja esineitä. Vaihtuvana näyttelynä on tällä hetkellä somerolaisen kirjailija Kaari Utrion näyttely, jossa on esillä muun muassa hänen muistikirjojaan, lehtileikkeitä, tuotantoa ja vuosien 1968–1985 työväline, Olympia-kirjoituskone; Utrio toimii myös Kulttuurigallerian suojelijana.

Kaari Utrion kirjoituskone.

Galleriassa on esillä myös Someron kaupungin omistamaa taidetta. Kulttuurigallerian ylläpitäjänä on Someron Kulttuuri ry.

Kulttuurigalleria löytyy Aholan talosta. Rakennus on vuodelta 1867 ja siellä on toiminut aikaisemmin kauppa, kunnanlääkärin vastaanotto ja neuvola.

Someron Kulttuurigalleria
Joensuuntie 20
Somero
http://www.kulttuurigalleria

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Matkustaminen

Hurmaava Helmi – muotiputiikki meijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolla toimii maineikas Muotiputiikki Helmi, joka hurmaa kävijän kuin kävijän, oli sitten kukkamekkotyyppi tai ei. Liikkeen omistaja Anita Hallapelto antaa persoonallaan sielun ja säväyksen putiikilleen.

Tämä patsas ohjaa Muotiputiikki Helmeen.
Muotiputiikki Helmen omistajan Anita Hallapellon värikästä tyyliä.

Somerolla sijaitseva Muotiputiikki Helmi kertoo verkkosivuillaan olevansa 1950-luvun tyylinen elämyskohde. Sitä se onkin. Viisihenkinen bloggaajaseurueemme pääsi tutustumaan Helmeen ja sen omistajaan Anita Hallapeltoon kesäkuun alussa.

Bloggaajat löysivät kukkamekot

Tiivistahtisessa Somero-tutustumisohjelmassamme meillä oli aikaa Helmelle vain vajaa tunti ja melkein paniikki iski. Niin paljon nähtävää, tutkittavaa ja upea valikoima vaatteita.

Osa bloggaajista sovitteli vilkkaasti kellohelmaisia kukkamekkoja ja halusi itsensä kuvattavaksi Anitan pinkin Cadillacin vieressä. Kyseinen ajoneuvo on kuulemma Someron kuuluisin auto. Bloggaajat pääsivät moneen kuvaan ja videoon yhdessä Anitan kanssa, ja hän myös tarjosi vierailleen pienen koeajelun.

Tämä pinkki Cadillac-kaunotar kääntää taatusti päät.
Bloggaajat poseeraavat Helmen mekoissa. Vasemmalla Kirsti Sergejeff (Mummo matkabloggaa), Elisa Julin (Travelisa), Merja Kukkonen (Merjan matkassa) ja Muotiputiikki Helmen omistaja Anita Hallapelto. Mukaan matkallemme liittyi myöhemmin Eveliina Korhonen (Reissukuume).
Kirsti Sergejeff (Mummo matkabloggaa) pinkkiin Cadillaciin sointuvassa mekossaan.

Kyselin aluksi tunikoita käytettäväksi housujen kanssa ja sovitinkin joitain. Sitten minäkin, piintynyt housujen käyttäjä, loin silmäyksiä kukkamekkoihin. Anita ehdotti maksimekkoja, jotka ovat kuulemma tosi käteviä kesäasuja. Olin lähdössä Espanjaan ja arvelin, että siellä saattaisin mekkoa pitää jossain iltatilaisuudessa.

Anita loi silmäyksen muotoihini ja toi muutaman mekon sovituskoppiin. Yksi niistä oli mieluisan värinen ja sopivan kokoinen. Asusteeksi löytyi vielä väreihin sopiva hihallinen bolero. No kaupathan siitä syntyivät.

Muotia meijerissä

Muotiputiikki Helmi toimii liikkeen lisäksi myös verkkokauppana.

Vanhassa meijerissä toimivassa Helmessä on noin 500 neliötä myymälätilaa. Valikoimissa on vaatteita, asusteita, kenkiä ja lahjatavaroita naisille, miehille ja lapsille. löytyy. Kokovalikoimakin on laaja: XS–9XL.

Helmi vaatettaa monia vakioasiakkaita ja monia esiintyviä taiteilijoita. Liikkeen maine on kiirinyt laajalle monien lehtijuttujen ja somen ansiosta. Helmeen saattaa tulla joinain päivinä linja-autolasteittain kävijöitä.

Häkellyttävä valikoima mekkoja. Onneksi avulias henkilökunta auttaa löytämään sopivan.
Iltapukujen eleganssia.
Helmestä löytyy vaatteita myös lapsille ja miehille. Naisten valikoimassa on myös alusasuja ja uimapukuja.

Kauneutta, naiseutta ja iloa

Anita Hallapelto on koulutukseltaan puuseppä, mutta hän on toiminut sikatilan emäntänä. Nämä ammatit eivät tule ensiksi mieleen, kun häntä katselee. Muotiputiikki Helmi syntyi vuonna 2003 intohimosta tanssiin, hulmuhelmoihin ja kauniisiin vaatteisiin. Aluksi hän etsi itselleen ja vähitellen myös muillekin myytäväksi kauniita alusvaatteita, mutta pian tarjolla oli myös kellohameita. Monien vaiheiden jälkeen Helmi muotoutui nykyiselleen.
– Tämän saavuttamiseen olen kulkenut pitkän tien, mutta nyt elämän unelmaani. Moni löytää täällä elämäänsä uuden ilon ja naiseuden. Kyse ei ole pelkistä vaatteista, Anita Hallapelto kertoo verkkosivuillaan.

Muotiputiikki Helmi
Joensuuntie 47
Somero
www.muotiputiikkihelmi.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Kulttuuri, Matkakohde, Nähtävyys, Taideteos, Taiteilija, Tapahtuma

Taidetta Kivimeijerissä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Somerolta löytyy taidetta meijerillisen verran. Kesänäyttelyssä voi tutustua 15 taiteilijan töihin.

Kesäkuun alussa Kivinavetan ovella ei ihan vielä näyttänyt taidenäyttelyltä.

On hienoa, että rakennukset saavat uutta elämää sen jälkeen, kun alkuperäinen käyttötarkoitus ei enää toteudu. Näin on käynyt Somerolla. Valtionmeijeristi Alfred von Schraderin piirsi vuonna 1905 jyhkeän kivirakennuksen toimimaan ensin kartanoiden meijerinä. Sittemmin se oli viljavarastona ja putkiliikkeen käytössä, mutta nyt sen vankkojen seinien sisältä löytyy taidetta.

Kivinavetan takapiha toimii kesällä keramiikkakurssitilana polttouuneineen.

Pitkäjärven taide ja kulttuuri ry:n toiminta Someron Kivimeijerissä alkoi 2010, jolloin sinne perustettiin näyttely-, työskentely-, kurssi- ja residenssikeskus. Rakennuksessa on näyttelytilaa melkein Helsingin taidehallin verran, 560 m2. Yhdistys on järjestänyt useita valtakunnallisia kesänäyttelyitä sekä kursseja valokuvauksesta, maalauksesta, kirjallisuudesta ja keramiikasta.

Kävin paikalla kesäkuun alussa, jolloin isäntänä ja esittelijänä oli taiteilija Antero Kare. Paikalla oli jo taideteoksia, mutta ihan valmista ei vielä ollut tulevaa kesänäyttelyä varten. Go, Somero, Go Go -näyttely avautui 18.6. ja siihen voi tutustua 14.8.2022 mennessä. Näyttelyssä on esillä Somerolle muuttaneiden taiteilijoiden töitä.

Taiteilija Antero Kare teoksensa edessä.

Somerolle on tiensä löytänyt laaja joukko taiteilijoita muun muassa paikkakunnan edullisten kiinteistöhintojen ja sijainnin vuoksi. Kulttuuriyhdistyksen mukaan ”ennestään musiikista, lavatansseista ja kesäteattereista tunnettu kulttuuri-ilmapiiri on nyt voimakkaan visuaalinen. Työhuoneet täyttyvät veistoksista, maalauksista, installaatioista, kuvituksista, logoista, käyttögrafiikasta, kirjoista, keramiikkavadeista, ruukuista, käyttöesineistä, performansseista, videoista, elokuvista, lavasteista.”

Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat:

Antero Kareen teoksen edessä on joukko Tommi Toijan ”pikku ukkeleita”.
Tommi Toijan teos.
Antero Kareen veistoksia.
Antero Kareen teos.
Yksityiskohta Antero Kareen teoksesta.
Vanhan Kivimeijerin seinätkin ovat hyvin taiteellisen näköisiä.

Kivimeijerin lisäksi teosten esittelyyn käytetään ulkotilaa. Piha-alueelle yhdistys rakentaa myös seitsemän keramiikka-uunin patteriston ja teosten valmistamista varten teltta-alueen. Kurssit ja luennot ovatkin olleet näyttelyjen ohella yhdistyksen vetonauloja.

Tänä vuonna on tarjolla keramiikkakursseja, maalauskurssi ja työsymposiumeja. Klassikkoperinteenä ovat Rakufestivaalit, joiden ajankohta tänä vuonna on 15.–17.7. Paikalle pääsee myös työskentelemään omatoimisesti.

Uuni keramiikan mustasavupoltolle.

Someron Kivimeijerin osoite on Turuntie 1034, Pyöli (vanhaa Turuntietä, Hämeen Härkätietä, noin 11 km Somerolta.)

Kivimeijeri on avoinna joka päivä klo 12.00–18.00.

Pääsymaksut: aikuiset 10 euroa, lapset 5 euroa, alle 7 v. ilmaiseksi.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Normaali
Henkilö, Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde

Somero vaalii Baddingin muistoa

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Alkuperäinen Badding-kioski löytyy osoitteesta Helsingintie 920, Somero.
Kioski on hyvä taukopaikka kesän matkailijoille.

Jos reissusi kulkee kesällä Someron kautta, niin pidä tauko Badding-kioskilla ja muistele paikkakunnan maineikasta laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea.

Laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Rauli ”Badding” Somerjoki (1947–1987) on jäänyt muistoihimme musiikillaan. Fiilaten ja höyläten, Paratiisi, Bensaa suonissa, Ikkunaprinsessa, Tähdet, tähdet, Valot, Laivat ja monet muut laulut soivat edelleen radioasemilla, karaokessa, tanssilavoilla ja Spotifyssa.

Baddingiä pidetään suomalaisen rockin uranuurtajana. Hän esiintyi ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Ruissalossa elokuussa vuonna 1970. Esikois-lp ilmestyi vuonna 1971, mutta vasta Jarkko Laineen sanoittama Fiilaten ja höyläten nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1973. Hän kuului nuoruuteni artisteihin Kirkan, Hectorin, Juicen ja Elton Johnin ja David Bowien tavoin.

Rauli Somerjoki oli kotoisin Somerolta ja eli siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, myöhemmin hänen kotipaikkansa oli Helsinki ja siellä erityisesti Alppiharju. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle. Hänet muistetaan yhä ja fanit tuovat haudalle kukkia, patsaita ja tähtitarroja.

Myös Somerjokien aikoinaan pyörittämä lippakioski kerää edelleen Raulia muistavia. Sen vierestä löytyy Someron yrittäjien ylläpitämä modernimpi kioski ja pari pöytää penkkeineen. Tarjolla on muun muassa kahvia, Baddingin mukaan nimettyjä korvapuusteja, virvokkeita, jäätelöä ja fanituotteita. Kioskin aukioloajat voi tarkistaa Facebook-sivuilta.

Kesän 2022 aukioloajat.
Somerjokien pitämä kioski kunnostettuna. Baddingin kuva löytyy ovesta.
Someron yrittäjien kioski löytyy alkuperäisen kioskin vierestä.

Someron yrittäjät ovat myös kunnostaneet Rauli Badding Somerjoen kotitalon, jonne kuljetaan kioskilta pientä metsäpolkua. Talo on perikunnan hallussa ja käytössä, mutta jos portti on auki, niin pihallekin voi mennä.

Rauli Somerjoen kotitalo on kunnostettu. Portaiden vieressä olevasta vihreästä postilaatikosta löytyy vieraskirja, johon kävijöiden toivotaan laittavan nimikirjoituksensa.

Jos siis kulkusi käy Suomen suvessa tietä Somerolle pitkin, niin pysähdy kahville ja vaikkapa Badding-puustille muistelemaan Someron legendaarista laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea. Osoite on Helsingintie 920, Somero.

Baddingin mukaan nimetty korvapuusti.

Someron Yrittäjät ry on myös rekisteröinyt Badding-sanan Rauli Somerjoen perikunnan pyynnöstä. Rauli Somerjoesta tuli jo keskikouluaikoinaan Badding-nimen keksi hänen kaverinsa Rauli ”Rafe” Tanskanen.

Someron keskustasta löytyy Badding-muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 2015. Muistomerkin suunnittelivat kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen.

Someron keskustassa oleva Badding-muistomerkki on kuin pysäkki.

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Lue myös: Ruisrock – Miten kaikki alkoi?

Normaali
Bloggaajat tutustuivat kesäkuun alussa Someroon. Vasemmalla Kirsti Sergejeff (Mummo matkabloggaa), Elisa Julin (Travelisa), Merja Kukkonen (Merjan matkassa) ja Muotiputiikki Helmen omistaja Anita Hallapelto. Mukaan matkallemme liittyi myöhemmin Eveliina Korhonen (Reissukuume).

Seuraavat postaukset tulevat siis Somerolta, joka yllätti meidät kaikki.
Tuote/palvelu saatu VisitSomero* *Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.
Bloggaus, Kaupunki, Matkakohde, Pukeutuminen ja muoti

Ihanat naiset Somerolla

Kuva