Bloggaus, Matka vuosien takaa, Tapahtuma, Teemapäivä

Sitä kokemusta en unohda

#Blogiperjantai21-teemapäivän kunniaksi kerron sanoin ja kuvin bloggaamisen mahdollistamista unohtumattomista kokemuksista. Minulla ne liittyvät matkabloggaajien kansainvälisiin konferensseihin Irlannissa ja Tšekissä.

Tänään perjantaina 4.6.2021 vietetään järjestyksessä viidettä valtakunnallista blogin ja bloggaamisen teemapäivää, virtuaalista #Blogiperjantaita. Sen järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Tänä vuonna teemapäivän aiheena on ”Sitä kokemusta en unohda”.

Valtakunnallisen #Blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä sekä kiinnittää huomiota kirjallisen ilmaisutaidon merkitykseen.

Rouva Sana johdattelee aiheeseen muun muassa näillä kysymyksillä: ”Mitä bloggaaminen on tuonut mukanaan? Millaiseen kokemukseen se on sinut johdattanut? Minkä tavoitteen olet blogisi avulla saavuttanut? Mitä hyötyä bloggaamisesta on sinulle ollut? Oletko tavannut uusia ihmisiä, joiden kohtaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman blogia? Millaista muistoa et unohda koskaan?”

Osallistuin tähän tapahtumaan viime vuonna ja kirjoitin bloggaamisen iloista ja vähän suruistakin otsikolla Bloggaaminen avaa maailmoja. Jo tuolloin mainitsin saman asian kuin tässäkin postauksessa eli matkabloggaajien konferenssit, jotka ovat minua eniten ilahduttaneet näiden reilun kuuden vuoden bloggaajaurani aikana.

Killarney ja Ostrava muistoissani

Aamusumua Killarneyn vuorilla kuvattuna The Gleneagle -hotellin ikkunasta.

Nautin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta. Olen saanut siihen tuntumaa jo ennen bloggaustakin sekä työn että harrastusten mukanaan tuomissa kansainvälisissä konferensseissa. Niissäkin on voinut tuntea yhteenkuuluvuutta, saman heimon jäsenyyttä.

Erityisen vahvaa heimotunne on ollut niissä kahdessa matkabloggaajien konferenssissa, joihin olen tähän mennessä saanut osallistua. TBEX-organisaation järjestämät matkabloggaajien konferenssit Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018 olivat upeita ja unohtumattomia kokemuksia. Vieläkin harmittaa, että huomasin Tukholmassa vuonna 2016 pidetyn konferenssin liian myöhään sinne olisi ollut helppo Turusta lähteä.

Näissä kahdessa TBEX-konferenssissa tuli selvästi esiin, että matkabloggaajiakaan ei voi karsinoida stereotyyppiseen muottiin. Joukossa ei ole vain 20–30-vuotiaita diginatiiveja kaunokaisia, vaan meissä on eri-ikäisiä teineistä ikäihmisiin, miehiä, pariskuntia, naisia ja muunsukupuolisia, heteroita ja homoseksuaaleja, pyörätuolilla liikkuvia, näkövammaisia, harrastajia ja ammattilaisia, eri maista, kielialueilta ja eri uskontokuntaan kuuluvia.

Jaettu kiinnostus matkailuun ja bloggaamiseen yhdistää, ja jokin sama ydinolemus meissä matkabloggaajissa on. Siksi olikin niin helppoa tutustua ihmisiin TBEX-tilaisuuksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

Killarneyssä vietimme avajaisiltaa raviradalla, jonne oli luotu pienimuotoiset paikallisen ruoan ja juoman messut. Maisteltavana oli muun muassa juustoja, ostereita sekä paikallista vodkaa ja giniä. Saimme seurata myös Riverdance-tanssiryhmän tunnetuksi tekemää irlantilaista tanssia, rummutus- ja tulishowta sekä hevosesitystä sekä kengitysnäytöstä.

Muina iltoina paikallisissa pubeissa ja ravintoloissa oli erikoisohjelmaa. Opettelin tekemään oikeaoppisen Irish Coffeen sekä kaatamaan hanasta Guinnessia.

Irlantilaisten musikaalisuus tuli matkan aikana hyvin esille. Elävää musiikkia oli tarjolla pienissäkin pubeissa erityisesti Dublinissa, jossa vietin yhden yön ennen ja jälkeen konferenssin.

Iltatilaisuus Killarneyn raviradalla.

Osallistuimme myös iltamyöhään järjestettyyn kummitusretkeen hautausmaakäynteineen. Retki West Corkiin tutustutti paikalliseen ruokakulttuuriin ja raaka-aineisiin – jopa niin, että bussimme sai odotella tiellä, kunnes lehmälauma oli siirtynyt laitumelleen.

Tšekin matka oli kahden viikon pituinen, sillä saimme mahdollisuuden osallistua Ostravassa ennen konferenssia järjestettyyn Colours of Ostrava -festivaaliin. Mukana oli parikymmentä bloggaaja ja pidimme toisillemme seuraa ohjelman lomassa.

Yksi Colours of Ostrava -festivaalin lukuisista lavoista. Nimekkäin esiintyjä oli Grace Jones.

Ennen konferenssia oli monia retkiä Ostravassa ja lähistöllä ja usean päivän retkiä konferenssin jälkeen. Hienoja tutustumiskohteita Itä-Tšekissä ja kiva kymmenen hengen porukka, jonka jäsenet tulivat Tšekin ja Suomen lisäksi Irlannista, Ranskasta, Yhdysvalloista ja Australiasta.

Käytössämme oli opas ja pikkubussi. Kävimme muun muassa linnoissa, kullanhuuhdontapaikassa, tippukiviluolassa, urkuparvella, kaivosmuseossa ja sen kaivoksessa, fine dining -ravintolassa, kuulapelipaikassa, kylpylässä tai oikeastaan vesihoitoihin erikoistuneessa parantolassa, paperimuseossa ja oopperassa.

Konferenssipäivät olivat uuden oppimisen aikaa ja väliajoilla tutustuttiin toisiimme.

Konferenssi pidettiin Dolní Vítkovicen entisellä kaivos- ja teollisuusalueella. Pyöreä rakennus oli saneetattu konferenssitiloiksi.
Tiivisohjeimaisen konferenssin tauoilla pääsi hetkeksi hengähtämään.
Tutustuimme tšekkiläiseen ruokakulttuuriin.
Sidonie-hotellin allasosasto. Tämä ylellinen kylpylähotelli löytyy Sobotínin kunnasta Šumperkin alueella Olomoucissa.
Javoříčkon luolien tippukiviä. Luolat sijaitsevat Tšekin itäosassa Lukán kunnassa olevalla Špraněkin luonnonsuojelualueella.
Illallinen vuoden 2018 parhaaksi ravintolalso valitussa Entréessä, Ostravassa.

Seuraavaksi Cataniaan, Sisiliaan?

Aion osallistua säännöllisesti ainakin Euroopassa järjestettäviin konferensseihin, ellei jokin sen estä. Viime vuonna, juuri Cataniassa, Sisiliassa, järjestettävän konferenssin alla koronapandemia alkoi jyllätä Italiassa. Se oli jo niin lähellä, mutta päivä päivältä kävi ilmeisemmäksi, ettei matkaan voi lähteä.

Tein ikävän päätöksen melko varhaisessa vaiheessa ja sittemmin konferenssi peruutettiin tai oikeastaan siirrettiin tuntemattomaan tulevaisuuteen. Tuoreen tiedon mukaan uudesta ajankohdasta neuvotellaan, mutta ilmeisesti vuoteen 2022 on suunnitelmissa jokin muu alue.

Bloggaaminen rikastaa elämää

Bloggaaminen on tuonut elämääni uusia tuttavuuksia ympäri maailman ja hienoja kokemuksia, joita vailla olisin ilman blogiani. Ihan helposti en tästä harrastukseni luovu.

Killarneyn konferenssiin liittyvät jutut:

Pitkä matka Killarneyyn

Vuorien ja järvien Killarney

Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa

Kuinka tavallisesta marketkäynnistä tehtiin bloggaritapahtuma?

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Kun maito muuttuu giniksi – Bertha´s Revenge

Oluen ystävänä Irlannissa

Ostravan konferenssiin liittyvät jutut:

Täältä tullaan, Ostrava

Ostrava!!!

Kuinka täällä kuljetaan?

Värikäs festari Ostravassa

Ostravan unikeot

PechaKuchaa Ostravan yössä ‒ ja vähän muuallakin

Puoli päivää palomiehen matkassa Ostravassa

Olutnautintoja Tšekissä

Olomouc ‒ kaupunkien kaunotar

Miten ennen tehtiin paperia?

Normaali
Bloggaus, Elokuvat, Henkilö, Kirja, Kirjailija, Matkustaminen

Onnea, Dagny!

Korkki poksahtaa kuohuviinipullosta, näkyvissä myös tähtisadetta
Kuva: Myriams-Fotos Pixabaystä.

Maailman vanhin bloggaaja Dagny Carlsson täyttää tänään 109 vuotta. Onnittelut hänelle!

Ruotsalainen Dagny Carlsson viettää tänään syntymäpäiviään. Hänen kerrotaan olevan ei pelkästään Ruotsin, vaan koko maailman vanhin bloggaaja. Häntä on kutsuttu myös Ruotsin moderneimmaksi eläkeläiseksi. Hän täyttää tänään, toukokuun 8. päivänä 2021, kunnioitettavat 109 vuotta. Onnittelut, Dagny!

Bloggaajaksi 100-vuotiaana

Jos et ole vielä ryhtynyt bloggaamaan, sinua ehkä lohduttaa, että harrastuksen voi aloittaa vielä kypsällä iällä. Dagny sai ensimmäisen tietokoneensa 93-vuotiaana – käytetyn sisareltaan Majkenilta, joka sai vuorostaan uudemman käytetyn pojaltaan. Tietokonekurssille Dagny meni 99-vuotiaana. Hän aloitti bloggaamisen 100-vuotiaana uteliaisuuttaan ja siksi, ettei halunnut olla huonompi kuin ulkoministeri Carl Bildt, jolla on oma blogi.

Blogin perustamisesta alkoi Dagnyn uusi elämänsä. Hänen mukaansa kolmen ehdon pitäisi täyttyä, jotta voi blogata: on oltava tietokone, jotain sanottavaa ja on hankittava lukijoita. Hänellä niitä on riittänyt ihan miljoonamäärin. Fanit seuraavat hänen toimintaansa myös Facebookissa. Pääset Dagnyn blogiin tästä linkistä.

Julkkis ja vaikuttaja

Kansikuva kirjasta Livet enligt Dagny
Kuva: Älska pocket.

Dagny Carlsson myös julkaisi kirjan Livet enligt Dagny eli Elämä Dagnyn mukaan. Kirjan alaotsikkona on I huvudet på en 104-åring. Sen hän kirjoitti yhdessä toimittaja Helén Bjurbergin kanssa.

Hänestä on tehty myös ja lukemattomia lehtijuttuja sekä dokumenttielokuvia. Ruotsin television SVT:n Åsa Blanckin dokumentti näytettiin Suomessakin vuonna 2016. Se on nimeltään Ei ole hullumpaa olla vanha – Dagny Carlsson (Det är inte så dumt att bli gammal). Toinen dokumentti on samalta ohjaajalta: Dagny – om jag sätter mig ner nu dör jag. Dokumenttien tiedot löytyvät vielä Areenasta, mutta ne eivät ole enää katsottavissa.

Dokumentit ja lehtijutut ovat tehneet Dagnystä tähden Ruotsissa ja myös kansainvälisesti. Hän hämmentyi tullessaan julkkikseksi  yli satavuotiaana, mutta toteaa tyynesti: ”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.”

Dagny Carlsson on myös vaikuttaja, kuten bloggaajia ja muita somettajia nykyisin kutsutaan. Hänet pyydettiin apuun, koska SJ (Ruotsin VR) halusi käyttää hänen apuaan innostamaan varttunutta väkeä käyttämään digitaalisia palveluita. Tuolloin 105-vuotias Dagny Carlsson näyttää SJ:n teettämässä mainosfilmissä kädestä pitäen nuoremmilleen, miten matkavarausten teko verkossa onnistuu.

Dagnyn matkaunelmana Kiinan muuri

Dagnylla on yhä matkaunelmia, joista Kiinan muurin näkeminen on toivelistalla ykkösenä. Sen lisäksi hän haluaisi käydä myös Taivaallisen rauhan aukiolla sekä toivoo näkevänsä vielä Aleksanteri Nevskin katedraalin Sofiassa, Bulgariassa. Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, toiveenaan hän haluaisi nähdä keskiyön auringon – pohjoisin paikka jossa hän on käynyt omassa maassaan on Uumaja.

Dagny vieraili Oodissa Helsingissä vuonna 2019, jolloin Kino Reginassa ohjelmassa oli Dagnystä tehtyjä elokuvia ja hänen haastattelujaan.

Dagny kuuluu siihen ihastuttavaan naisten joukkoon, joka todellakin näyttää toteen kuluneen fraasin ”Ikä on vain numeroita.”

Kiinan muuri, vihreää metsää ja sinistä taivasta valkoisine pilvineen
Kuva: Kuva David Mark Pixabaystä.

Dagny Carlsson & Helen Bjurberg: Livet enligt Dagny. I huvudet på en 104-åring. Alska pocket. 2017.

Normaali
Bloggaus, Teemapäivä

Kuusi vuotta bloggausta

Kullanvärinen numero kuusi piirretyn ja koristeellisen kukkaseppeleen keskellä.

Kuva: Kuva JL G Pixabaystä.

Julkaisin ensimmäisen Parasta lähteä nyt -blogipostauksen 8.2.2015 eli tasan kuusi vuotta sitten.

Tänään on tasan kuusi vuotta siitä, kun aloitin Parasta lähteä nyt -blogin. On siis syntymäpäivä. Juhlahumu ei ole kummoistakaan, mutta sen verran irrottelin, että meni Cafe Artiin nauttimaan paikan antimista ja ystävän kanssa jutustelusta. Puhuttiin tosin aika paljon kaikesta muusta kuin syntymäpäiväsankarista. Aiheet taisivat painottua enemmän koronaan ja etätyöhön.

Lohivoileipä, juustokakku ja kupillinen teetä.

Parasta lähteä nyt -blogin syntymäpäivän kunniaksi nautin Bengtskärin lohileipää, Irish-juustokakkua ja Aurajoen rannalla -teetä hyvässä seurassa Cafe Artissa.

Kävijämäärät vähenivät

WordPressin tilastoinnin mukaan blogin vuosittaiset näyttökerrat ja kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta, mutta viime vuosi oli poikkeuksellinen. Luvut olivat pienempiä kuin edellisenä vuonna ja itse asiassa ne olivat samalla tasolla kuin kolmantena vuonna.

Luonnollinen selitys lienee siinä, ettei matkailu ole ihmisten elämässä samoin tavoin kuin aikaisemmin. Ainahan voi suunnitella ja haaveilla, mutta eihän se pidemmän päälle innosta. Vapaamman liikkumisen aika karkaa aina vain eteenpäin.

606 postausta

Näiden kuuden vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 606 (kuinkas sattuikaan) tämä mukaan luettuna. Vuositasolla postauksia on ollut hiukan alle tai hiukan yli 100.

Olen kertonut tämän harrastuksen iloista Bloggaaminen avaa maailmoja -tekstissä 5.6.2020 Rouva Sanan blogiteemapäivän innoittamana. Kerroin muun muassa, että ”Eniten bloggaamisessa ilahduttaa mahdollisuus toteuttaa omia ideoita, luoda tekstistä ja kuvista kokonaisuus, etsiä tietoja ja oppia uutta. Postauksen tekeminen on itsellistä puuhaa, mutta blogi avaa maailmoja.” Tuosta postauksesta voit lukea, minne kaikkialle harrastus on minua kuljettanut.

Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt -sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa kirjautuneena, merkkaa blogi sydämellä). Parasta lähteä nyt -blogi on tämän sivuston matkablogilistauksissa sijalla 12.

Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta (musta palkki ylhäällä, vasemmanpuoleinen painike).

Leivos, jonka päällä on kynttilä, joka on numero kuuden mallinen.

Kuva: sh_988 Pixabaystä.

 

Normaali
Bloggaus

600 postausta

Kuva: Pixabay.

Parasta lähteä nyt -blogin postauksia on jo 600. 

Julkaisin Parasta lähteä nyt -blogin 600. postauksen sunnuntaina 10.1.2021. Sen otsikkona oli Lomanen kotikaupungin Scandic Plaza Turussa. Edellinen sataluku eli 500 postausta tuli täyteen tiistaina 26.11.2019.

Kuukausittain bloggauksia on muutamasta kymmenkuntaan. Poikkeuksena ovat marraskuut, jolloin olen ottanut vastaan haasteen blogata joka päivä. Minään vuotena en ole ihan siihen yltänyt, mutta aika lähelle kuitenkin.

Avainsanapilvestä katsottuna suosituimpia aiheitani ovat edelleen Turku, Ruissalo, Suomi, Lontoo, Helsinki, Hanko, Matkamessut ja Teneriffa. Ei siis mitään kovin eksoottista.

Viime vuoden aikana kirjoitin parista kotimaan matkasta, Turusta, tein Kymmenen kivaa -listauksia, vanhemmista matkoista, joista oli jäänyt postaus tekemättä ja hiukan koronan vaikutuksista.

Varastossa on vielä jutunaiheita ja Turustakin riittäisi kerrottavaa. Mutta olisihan se hienoa päästää taas matkaan ja tuoreiden aiheiden ääreen.

Suosituimmat postaukset vuoden ajalta olivat seuraavat:

  1. Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa ja lähiympäristössä elokuussa
  2. Kolmen lautan taktiikalla Houtskäriin
  3. Oluen ystävänä Irlannissa
  4. Kappeli, Loviisan kaunotar
  5. Luovat ladyt Houtskärissä
  6. Agatha Christie Teneriffalla
  7. Sairaalaretkiä I: Heideken
  8. Reissunaisia – seikkailijoita, tutkijoita ja edelläkävijöitä
  9. Kymmenen kivaa tapahtumaa Turussa syys-lokakuussa
  10. Palava tuhka ja muita teoksia Kuortaneella

Kiitoksia lukijoille, pysykää mukana matkassa!

Helmikuussa blogi juhliikin 6-vuotissynttäreitään.

Kuva: Pixabay.

Normaali
Bloggaus, Haaste, Tapahtuma

Taas blogataan

Kuva: Wokandapix Pixabaystä.

Marraskuu mataa, mutta sujuisiko se paremmin kirjoittamalla, bloggaamalla?

Onkohan marraskuulla ystäviä? Aika monen mielestä vuoden yhdestoista kuukausi on kylmä, pimeä, synkkä, märkä ja raskas. Vielä eivät joulun valot sitä valaise. Nyt lisärasitusta tuo koronatilanne, jolloin sosiaalisen etäisyyden pitäminen on hyve.

Marraskuu ei liene tänä vuonna seesteinen Yhdysvalloissakaan. Siellä osa ihmisistä keskittää energiansa aiempien vuosien tapaan kirjoittamiseen. Vuonna 1999 alkanut kirjoitushaaste National Novel Writing Month (NaNoWriMo) on kasvanut maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi. Tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani. Aluksi mukana oli 21 kirjoittajaa. Nyt osallistujien määrä on satoja tuhansia eri puolilla maailmaa. NaNoWriMo onkin maailman suurin kirjoitustapahtuma.

Romaaninkirjoitushaaste on saanut rinnalleen muita vastaavia tapahtumia muun muassa tietokirjoittamisen, näytelmäkirjoittamisen ja piirtämisen saralla.

Myös bloggaajille oli oma kisansa marraskuun ajaksi eli National Blog Posting Month (NaBloPoMo), joka oli aikansa voimissaan BlogHer-sivuston aktivoimana. Sittemmin muut sosiaalisen median ryhmät ottivat tehtävän itselleen. Nyt nämäkin aktivointiryhmät ovat hiipuneet.

Viisi marraskuuta blogaten

Olen tarttunut bloggaushaasteeseen viitenä vuotena vaihtelevalla menestyksellä. Joka päivä en suinkaan kirjoita pitkää postausta, vaan välillä jaan vain yhden valokuvan tai matkailuun liittyvän lainatun tekstin.

Viime marraskuussa kirjoitin muun muassa Hangon ja Tallinnan elokuvafestivaaleista, kirjakauppiaan elämästä Skotlannissa, valokuvaajasta matkoilla ja keittiössä (Caj Bremer), teatterista ja katutaiteesta Lontoossa, Sutherlandiin, Skotlannin Ylämaille sijoittuvasta Edie-elokuvasta, Lontoon vihreästä keitaasta Holland Parkista, Täältä tullaan, Eurooppa! -kirjasta, Lontoon pubeista, reissunaisista, Mujista, Vaelluksia Italiassa – Vuoden matkakirja 2019 ja 500 postauksen täyttymisestä.

Tässä kuussa kirjoittanen paljon paikallisista eli turkulaisista asioista ja tapahtumista sekä muutamasta matkakirjasta. Saatan myös muistella menneitä matkoja ja luoda katsauden toivorikkaasti vuoden 2021 tapahtumiin.

Action for Happiness -organisaation julkaisemassa kalenterissa alkanut kuukausi on nimetty mahdollisuuksien marraskuuksi. Ottakaamme se sellaisena.

Kuva: Action for Happiness.

 

Twitter-tuttuni Sirkku Vahtera kirjoittelee silloin tällöin hänelle tarjotuista sanoista pienen runon. Tänään ehdotin sanaksi tietysti marraskuuta ja näin Sirkku sanaili:

”Marraskuu on kuoleman kuukausi.
Anna siis kaiken tarpeettoman
nukkua ikiuneen ja pitäydy siinä,
mikä on tärkeää:
Lämpimissä sanoissa,
kohtaavassa kosketuksessa
ja armollisuudessa
ensisijaisesti itseäsi kohtaan.”

Tämähän on hieno evästys. Pitäytykäämme bloggaamisessa, jos se on tärkeää, mutta olkaamme itsellemme armollisia, jos haasteeseen vastaaminen ei onnistu joka päivä.

Toisaalta, Action for Happiness-kalenterin kuukauden mietelauseena on: ”Et saa koskaan tietää mihin kykenet, ellet yritä.” C. S. Lewis

Normaali
Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali
Bloggaus, Tapahtuma, Teemapäivä

Bloggaaminen avaa maailmoja

karttapallo,

#Blogiperjantai-teemapäivän kunniaksi kerron matkabloggaajan isoista iloista ja surujen muruista.

Mainio idea Rouva Sanalta järjestää jälleen blogin ja bloggaamisen teemapäivä 5.6.2020. Tämä on kuulemma neljäs järjestyksessään, mutta ensimmäinen, johon osallistun.

Haaste on heitetty kaikille bloggaajille tai bloggaamisesta kiinnostuneille. Tavoitteena on viedä eteenpäin kirjoittamisen ja bloggaamisen iloista sanomaa. Rouva Sanan sanoin: ”Valtakunnallisen #blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä sekä kiinnittää huomiota kirjallisen ilmaisutaidon merkitykseen. Blogi on uusien sisältökanavien ristiaallokossa edelleen tehokas ja merkityksellinen käyttöliittymä.”

#Blogiperjantai-teemapäivän järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Käsikirja on kirjahyllyssäni kuten kymmenkunta muutakin bloggausaiheista kirjaa.

Nimi blogille löytyi Pekka Haaviston Interrail-oppaasta vuodelta 1978.

Hitaasti haudutettu

Oman blogini tarina alkaa 8.2.2015. Oikeastaan se alkaa jo paljon aikaisemmin. Pohdiskelin ja kypsyttelisin blogin aloittamista pitkään, saattoi siinä mennä vuosikin. Lähtökohtana oli kiinnostus kirjoittamiseen ja valokuvaukseen, ja blogissahan nämä kaksi yhdistyvät mainiosti toisiaan täydentäen. Halusin tehdä jotain ”omaa.”

Mutta sitten piti pohtia: Haluanko? Ehdinkö? Jaksanko? Innostun helposti uusista asioista, joista saattaa sittemmin tulla rasite.

Suunnittelin blogiaiheita ja tavoittelin jotain, mikä ei olisi vallan tavallinen. Löysinkin yhden vaihtoehdon – jonka pidän edelleen varalla ja omana tietonani – mutta valitsin kuitenkin matkailun. Sain siis kahden kiinnostuksen kohteeni rinnalle kolmannen.

Matkablogeja tosin on runsaasti, muun muassa blogit.fi-sivuston 5 000 blogista noin 500 käsittelee matkailua ja Suomalaiset matkablogit -sivustolle on listattu 324 blogia.

Blogi avaa maailmoja

Eniten bloggaamisessa ilahduttaa mahdollisuus toteuttaa omia ideoita, luoda tekstistä ja kuvista kokonaisuus, etsiä tietoja ja oppia uutta. Postauksen tekeminen on itsellistä puuhaa, mutta blogi avaa maailmoja.

Bloggaajana olen:

  • omakätisesti kaatanut itselleni Guinness-tuopillisen irlantilaisessa pubissa maksutta – laulua vastaan (yleensä en ikinä laula julkisesti; laulu oli Kalliolle, kukkulalle).
  • viettänyt puoli päivää ostravalaisen palomiehen kanssa tutustuen paikalliseen palo- ja pelastustoimintaan palomuseosta 112-hälytyskeskukseen.
  • osallistunut myöhäisillan kummitusretkeen raunioituneessa luostarissa ja sen hautausmaalla Killarneyssä, Irlannissa.
  • tutustunut tšekkiläisen pyöräilyseuran yöpukuajon osallistujiin Ostravassa – Unikeonpäivänä.
  • osallistunut VIP-bloggaajana Loviisan Wanhat Talot -päiville.
  • viettänyt viikon citybloggaajana asuen järvenrantamökissä Lapinjärven kunnan kutsumana.
  • osallistunut vuosittain bloggaajapassilla Matkamessuille sekä Turun ja Helsingin Kirjamessuille.
  • ollut haastateltavana Uusimaa-lehdessä ja Loviisan Sanomissa, Ilta-Sanomien soolomatkailujutussa sekä suositellut kotimaan matkakohteita Kotivinkki-lehteen.
  • ollut esittelyssä viikon bloggaajana ja kirjoittanut pari juttua Turusta Blogger Voice -sivustolle (sittemmin lakkautettu).
  • pitänyt matkabloggaamisesta esityksen Mynämäen Iltakoulussa.
  • osallistunut viisi kertaa marraskuussa järjestettävään National Blog Posting Month (NaBloPoMo) -tapahtumaan, jossa postataan joka päivä.
  • osallistunut kahteen TBEX-matkabloggaajakonferenssiin (Killarney, Irlanti ja Ostrava, Tšekki); kolmas odottaa Cataniassa, Sisiliassa, sitten kun korona suo.
  • saanut lukuisia matkabloggaajakavereita niin Suomesta kuin maailmaltakin. Yhteyksiä pidetään muun muassa Facebookissa.
  • ollut vapaaehtoisena avoimet puutarhat -tapahtumassa Lontoossa (Open Garden Squares Weekend).
  • osallistunut neljän päivän bloggaajamatkaan Tšekin itäosassa (Olomouc, Jeseniky-vuoristo).
  • kulkenut kyynärsauvan kanssa Kökarissa ja Lontoossa.
  • kirjoittanut 538 postausta reilun viiden vuoden aikana; osa niistä on lainauksia matkailuaiheisista teksteistä ja osa valokuvia.

Ostravalaiset pyöräilijät tekivät kierroksen kaupungilla yöpuvuissaan sopivasti Unikeonpäivänä.

Bloggaaminen rikastaa elämää

Jos kysytään, kuinka bloggaaminen rikastaa elämää, niin vastauksessa ei ole euromäärää, vaan muun muassa:

  • Rikkaus kokemuksina, ei euroina.
  • Kiva harrastus, ei ”vapaa-ajan ongelmia”.
  • Uusia ystäviä, verkostoja niin kotimaassa kuin ulkomailla.
  • Laajentaa omia tietoja ja yleissivistystä.
  • Kehittää kirjoittamista ja kielitaitoa.
  • Tapa perehtyä somemaailmaan. Blogin lisäksi myös somekanavat tarpeen.
  • Bloggaajapasseja, -matkoja, -kutsuja ja -konferensseja.
  • Vierailuja erilaisissa kuplissa, laajentaa elämänpiiriä.
  • Mediajulkisuutta (joka tuo lisää lukijoita).
  • Mahdollisuus osallistua erilaisiin kilpailuihin ja kampanjoihin (Vuosi Clarionissa, Taivastelija Seinäjoella, Citybloggarit Lapinjärvellä).

kesämökki

Lapinjärvi majoittu citybloggarin viikon ajaksi tähän järvenrantamökkiin.

Unohtumattomia kokemuksia konferensseissa

Eniten minua on ilahduttanut matkabloggaajille niin luonteva kansainvälinen toiminta. Tutustuin jossain vaiheessa TBEX-organisaatioon, joka järjestää vuosittain kaksi tai kolme konferenssia.

Nautin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta ja niinpä Killarneyssä 2017 ja Ostravassa 2018 järjestetyt matkabloggaajien konferenssit olivat upeita ja unohtumattomia kokemuksia. Aion osallistua säännöllisesti Euroopassa järjestettäviin konferensseihin, ellei jokin sen estä. Tänä keväänä se oli juuri konferenssiajan alla puhjennut pandemia.

Näissä kahdessa TBEX-konferenssissa tuli selvästi esiin, että matkabloggaajiakaan ei voi karsinoida stereotyyppiseen muottiin, vaan meissä on eri-ikäisiä teineistä ikäihmisiin, miehiä, pariskuntia, naisia ja muunsukupuolisia, heteroita ja homoseksuaaleja, pyörätuolilla liikkuvia, näkövammaisia, harrastajia ja ammattilaisia, eri maista, kielialueilta ja eri uskontokuntaan kuuluvia, mutta yhteinen kiinnostus yhdistää.

Jokin sama ydinolemus meissä matkabloggaajissa on ja siksi olikin niin helppoa tutustua ihmisiin TBEX-tilaisuuksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

TBEX Ireland -konferenssin avajaisiltaa vietettiin Killarneyn raviradalla. Illan ohjelmassa on tutustumista paikallisiin ruoka- ja juomatuotteisiin, hevosiin ja irlantilaiseen tanssiin.

Kateutta ja kustannuksia

Entä ne huonot hetket? Niitäkin tietenkin on, kuten:

  • Teenkö turhaa työtä? Lukeeko kukaan blogia? Miksi teen tätä? Miksi käytän tähän aikaani?
  • Matkakustannukset maksettava pääosin itse.
  • Kustannuksia myös blogialustasta, laitteista, mahdollisesta webhotellista ja markkinoinnista.
  • Osa kommenteista voi olla ilkeitä (en ole kokenut).
  • Voi saada osakseen kateutta. Ulkopuolinen/lukija näkee lopputuloksen, ei kaikkea työtä ja vaivaa. Pilkoin kerran yhtä esitystä varten blogipostauksen vaiheet ja löysin niitä 18 ideasta julkaisemiseen.

Bloggauksen hieno hetki on silloin, kun saa postauksen valmiiksi ja voi julkaista sen – saa kokea aikaansaamisen iloa. Yllättävän monivaiheinen työ on takana ja juttu on luettavana. Kommenttien saaminen on ilahduttavaa, joskin niitä tulee nykyisin harvakseltaan muutamaa blogikaveria lukuun ottamatta.

Matkabloggaamista ilman matkoja?

Tämän kevään aikana on tarvittu aikaisempaa enemmän motivaatiota matka-aiheisen blogin ylläpitoon, koska omat uudet reissut on täytynyt unohtaa ja yleisön mielenkiinto on suuntautunut jonnekin muualle kuin reissaamiseen.

Ideani, aiheeni ja aineistoni eivät kuitenkaan tyhjene. Olen jo alusta saakka luonut blogilleni sellaisen konseptin, että ylenpalttinen ja kauas matkustaminen ei ole tarpeen: Parasta lähteä nyt –matkoja lähelle ja kauas. Kotikaupungistani Turusta riittää kirjoitettavaa ja esiteltävää.

Kirjoitan myös nojatuolimatkailusta eli esittelen matka-aiheisia kirjoja. Olen tehnyt postauksia myös passin uusimisesta, lähtökatumuksesta, matkasuunnitelmista ja -unelmista, tulevista tapahtumista sekä matkustusilmoituksen tekemisestä.

Kesän aikana aiheitani löytynee muun muassa Houtskäristä, Alajärveltä ja tietysti Turusta. Twitterissä joku kysyi parasta kesäkaupunkia ja vastaushan oli selvä: ”Varför Paris vi har ju Åbo. Turku. Kaikkea on: historiaa, tulevaisuutta, kulttuuria, kulinarismia, taidetta, museoita, musiikkia, hieno kirjasto, urheilua, jokiranta, jokilauttoja, ravintoloita, Ruissalo, Föli, föri, funikulaari, merta, saaristoa och samma på svenska.

Pysy siis matkassani!

Normaali
Bloggaus

Viisi vuotta – eikä suotta?

Julkaisin ensimmäisen Parasta lähteä nyt -blogipostauksen 8.2.2015 eli tasan viisi vuotta sitten. Kuva: Pixabay.

Tänään on tasan viisi vuotta siitä, kun aloitin Parasta lähteä nyt -blogin.  On siis syntymäpäivä.

Ja tästä se lähti. WordPressin tilastoinnin mukaan blogin vuosittaiset näyttökerrat ja kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Näiden viiden vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 522 tämä mukaan luettuna. Vuositasolla postauksia on ollut hiukan alle tai hiukan yli 100.

Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta.

Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt -sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa kirjautuneena, merkkaa blogi sydämellä). Parasta lähteä nyt -blogi oli tammikuussa tämän sivuston matkablogilistauksissa sijoilla 9–10, tällä viikolla sijalla 12.

Tammikuussa Parasta lähteä nyt -blogi oli TOP-10-ryhmässä Blogit.fi:n matkailublogien listalla.

Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta.

Saa kommentoida. Saa onnitella!

Kuva: Michael Bußmann Pixabaystä.

Normaali
Bloggaus

Kymmenen suosituinta postausta 2019

Kuva Miguel Á. Padriñán Pixabaystä

Kokonaisen blogivuoden jälkeen on tapana käydä läpi tilastoja ja listata suosituimmat postaukset. En ole tainnut tätä aikaisemmin tehdäkään, mutta onhan lukujen tutkiminen mielenkiintoista.

Tein viime vuonna yhteensä 85 postausta, laskennallisesti keskimäärin siis postaus joka neljäs päivä. Tosin marraskuussa postauksia oli joka päivä perinteisen haastekampanjan vuoksi ja muina kuukausina ehkä viikon välein.

Osa postauksista on vain yhden kuvan julkaisuja ja joukossa on myös Lainattua-postauksia, joihin olen poiminut lyhyitä matka-aiheisia tekstejä kirjoista tai lehdistä.

Yllättävää oli huomata, että viime vuosi oli ainakin määrällisiltä tuloksiltaan huonompi kuin kolme edellistä vuotta, jolloin olen päässyt postauksissa 100 paremmalle puolelle ja myös sanojen määrä on ollut suurempi.

Viime vuonna sanoja oli yhteensä 32 550, sanoja per postaus keskimäärin 383.

Suosituimmat postaukset

Kymmenen suosituinta, klikatuinta ja toivottavasti myös luetuinta postausta olivat:

  1. Kymmenen kivaa tapahtumaa keräilijöille vuonna 2019
  2. Yksin matkalle?
  3. Oluen ystävänä Irlannissa
  4. Ostrava!!!
  5. Ovet avoinna Loviisan vanhoihin taloihin
  6. Kymmenen kivaa tapahtumaa vuonna 2019
  7. Matkalla Murmanskiin
  8. Päivä Lago Martiánezissa
  9. Haavisto raiteilla
  10. Agatha Christie Teneriffalla

Ostravan logossa on kolme huutomerkkiä. Kuva: Ostravan kaupunki.

Tapahtumalistaukset nousevat suosittujen joukkoon. Ehkä ne vain löytyvät verkosta Google-hakujen myötä? Olen julkaissut niitä eri versioina, tuoreimpana on Kymmenen kivaa tapahtumaa vuonna 2020. Olen luvannut myös listaukset niin Turun kuin ulkomaisten festivaalienkin tämän vuoden tapahtumista.

Yksin matkustaminen on ollut esillä myös mediassa. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Me Naiset, Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat. Jutuissa on käytetty myös termiä määmatka, joka omiin korviini kuulostaa pahalta; soolomatkakin voisi olla parempi. Aihe on suosittu myös bloggaajien keskuudessa ja yksin matkustamiseen keskittyviä blogeja löytyy runsaasti. Yksi listaus löytyy Feedspotista: Top 100 Solo Travel Blogs And Websites To Follow in 2020.

Päädyin minäkin Ilta-Sanomien verkkosivuille yhdessä Travellover-blogin kirjoittajan kanssa jutussa Annika ja Päivi kiertävät maailmaa yksin – kertovat nyt, miksi matkustaminen yksin on parempaa kuin seurassa. No, en nyt ehkä sanoisi, että yksin reissaaminen olisi aina parempaa kuin kaverin tai isomman porukan kanssa liikkuminen, mutta omat etunsa sillä on. Niistä voi lukea postauksesta ja tuosta Ilta-Sanomien jutusta.

Yksin matkustaessa tutustuu helpommin paikallisiin asukkaisiin. Pääsin paikallisen Klub českých velocipedistů Moravan Ostrava-Hrabůvka -pyöräilyseuran jäsenten kanssa potrettiin. Lisää voit lukea jutusta Ostravan unikeot (julkaistu 9.8.2018).

Haavisto raiteilla -jutun nousuun on vaikuttanut osaltaan se, että blogikirjoitus mainittiin Uuden Suomen Puheenvuoroja-blogissa Pekka Haavistoa käsittelevässä postauksessa.

Luentoja ja lehtijuttuja

Pääsin vuoden aikana myös kertomaan matkabloggauksesta Saaren kartanon järjestämään Mynämäen iltakouluun. Kotivinkin toimittaja haastatteli kesäkuussa ilmestyneessä Oi, maamme Suomi! Vanha viehättää silmääni -jutussa kotimaan matkailuvinkeistä.

Pidin lokakuussa Auralan kansalaisopiston Matkailu-retkeily-kurssilla luennon Arabiemiraateista ja lähinnä kolmesta kaupungista: Abu Dhabista, Al Ainista ja Dubaista. Alkuvuonna 2019 tein myös kolme matkailuaiheista juttua Turun Sanomiin. Aiheina olivat kielikurssi Jerseyssä, Lontoon avoimet puutarhat ja British Library.

Olen saanut bloggaajapassin niin Matkamessuille tammikuussa kuin Turun ja Helsingin Kirjamessuille ja ollut Loviisan Wanhat Talot VIP-bloggaajana.

Ilokseni olen sijoittunut Blogit.fi-sivuston matkablogilistauksessa sijalle 19. Jossain vaiheessa olin hiukan korkeammallakin, muistaakseni sijalla 16, mutta sitten putosin alemmaksi.

Blogit.fi listaa Top-blogit aina maanantaisin. Halutessasi voit kirjautua Blogit.fi-sivustolla ja merkitä Parasta lähteä nyt -blogin seurantaan.

Synttärit helmikuussa

Viime vuoden reissuja kertasin jutussa Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kaiken kaikkiaan vuosi 2019 oli blogin kannalta mainio.

Tänä vuonna 2020 vietetäänkin 5-vuotissynttäreitä 8.2.2020. Pysythän siis seurassani?

Kuva addesia Pixabaystä.

Normaali
Bloggaus

500 postausta

Kuva: © Ally White Pixabaystä.

Tiistaina 26.11.2019 olisi voinut viettää juhlahetkeä. Parasta lähteä nyt -blogissa oli 500 postausta. Pyöreään lukuun ajoittui bloggaus aiheesta Vaelluksia Italiassa –Vuoden matkakirja 2019. Tieto tuli myöhään illalla, joten nautin vain hyvät yöunet

Kuukausittain bloggauksia on keskimäärin alle kymmenen tai alun toistakymmentä. Poikkeuksena ovat marraskuut, jolloin olen ottanut vastaan haasteen blogata joka päivä. Nyt ollaan jo haastekuukauden loppusuoralla.

Avainsanapilvestä katsottuna suosituimpia aiheitani ovat Turku, Ruissalo, Suomi, Lontoo, Helsinki, Puerto de la Cruz ja Teneriffa. Ei siis mitään kovin eksoottista.

Suosituimmat postaukset tänä vuonna ovat olleet hiukan yllättävästi Kymmenen kivaa tapahtumaa keräilijöille 2019, Yksin matkalle? ja Oluen ystävänä Irlannissa. Jos katsotaan koko aikaa helmikuusta 2015 alkaen, suosituimmat postaukset ovat olleet Matkalla Murmanskiin, Kaksi kaunista kesäkahvilaa ja Lost in Helsinki.

Kiitoksia lukijoille, pysykää mukana matkassa! Helmikuussa vietetään 5-vuotissynttäreitä.

Normaali