Bloggaus, Haaste, Juomakulttuuri, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Matkavalmistelut, Matkustaminen, Ruokakulttuuri

Sukunimeni ensimmäinen kirjain (S) -haaste I

Nyt matkabloggaaja lipeää aihepiirinsä laidoille tai jopa tyystin ulkopuolelle. Tämä Marjon matkassa -blogista poimittu haaste tuntui sen verran hauskalta, että päätin kokeilla. Tehtävänä on käyttää oman sukunimen ensimmäisellä kirjaimella alkavaa sanaa vastauksena annettuun sanaan. Mikä tulee ensimmäisenä mieleen?  Ja kyllä tässä matkustetaankin – Petseristä Champagneen ja Houtskarista Dijoniin.

Tarinaa syntyi sen verran, että julkaisen tekstin kahdessa osassa. Tässä tulee ensimmäinen s-alkuisten sanojen inspiroima postaus.

Vaate – saali

Wikipedian määritelmän mukaan ”saali on vaatekappale, jota pidetään löysästi olkapäiden ja ylävartalon sekä joskus pään päällä. Se on yleensä neliön tai nelikulmion muotoinen liina, joka taitetaan kolmioksi.” Sanan alkuperä on persiankielisessä sanassa shālś. Lähellä saalia on myös huivi, joka ajaa saman asian.

Matkailijan kannalta kyseessä on mitä näppärin vaatekappale. Saali menee pieneen tilaan, mutta se toimii lämmikkeenä lentokoneessa tai muussa kulkuneuvossa sekä suojaa myös auringolta.

Kilroyn matkavinkeissä todetaankin näin: ” Saronki, poncho, pyyhe, turbaani – mikä ikinä se onkaan, pidä huoli että kannat aina jonkinlaista huivia mukana! Sillä taklaat auringonpistoksen lisäksi myös monet eri kulttuuriset vaatimukset, mitä jotkin maat ja esimerkiksi kirkkokäynnit saattavat edellyttää. Maassa maan tavalla!”

Joskus kirkon eteisessä on lainattavia huiveja, mutta onhan omaa saalia tai huivia mukavampi käyttää. Tutustuessamme Abu Dhabin suureen moskeijaan pää ja ylävartalo piti verhota mustaan kaapuun.

Suureen moskeijaan menijät pukeutuivat mustaan. Omia saaleja ei ollut mukana, joten turvauduimme tyttäreni Maijun kanssa talon tarjoamiin kaapuihin. Kuva: Tatu/Arttu Seppä-Lassila.

Exlibris Aboensiksen matkaseurueen naiset muuttuivat mummoiksi saalien ja huivien avulla ennen käyntiämme Petserin luostarikirkossa.

Exlibris-lehteen 3/2009 kirjoittanut Marita Lundström kuvaili tilannetta näin: ”Petserin luostari sijaitsee kauniissa laaksossa. On kuin astuisi satukirjaan muuten harmaassa maisemassa; rakennukset ovat kirkkaan värisiä, ne näyttävät juuri maalatuilta, kulta kimaltelee, kupolit hehkuvat, kukkaistutukset on hoidettu huolella. Mutta emme päässeet pitkälle tätä ihanuutta ennen kuin naispuolisille vierailijoille ilmoitettiin, että olemme pukeutuneet sopimattomasti.

Housuasu naisilla ei käy luostarin säännöksiin ja pää piti peittää. Mutta ei huolta. Lainahuiveja löytyi yllin kyllin. Päähän toinen huivi, toinen vyötärölle peittämään kriittisiä paikkoja. Näissä kirkkovaatteissa kiersimme luostarialuetta. Näytimme omasta mielestämme lähinnä pääsiäisnoidilta, jotka ovat lähdössä virpomaan, mutta täytimme määräykset.”

Petserin luostari, munkki, mummoja

Paikalliset Petserin luostarin kävijät olivat osanneet pukeutua asianmukaisella tavalla.

Tyylistä viis, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Kuva: Marita Lundström.

Huivi naisen pukee ylhäältä alas.

Juoma – samppanja

Kuva: caterina-priesner Pixabaystä.

Nyt tulee mieleen monta hyvää s-alkuista juomaa: siideri, sima, sitruunasooda ja samppanja. Simaan liittyy opiskeluaikoihin ja seurustelun aloittamiseen liittyvä tarina; sitruunasoodaa nautittiin lapsuuden kesinä sukulaisten luona Alajärvellä.

Samppanja liittyy matkahaaveeseen päästä samppanjan tuottaja-alueelle Champagneen, Ranskaan. Siellä voisi kierrellä maistelemassa kuohuvaa juomaa. Tukikohdaksi voisi ottaa Reimsin, Troyesin tai Épernayn kaupungin.

Vanhoja rakennuksia, Troyes, Champagne, Ranska

Troyesin kaupunki vaikuttaa viehättävältä paikalta. Kuva: serge boutrou Pixabaystä.

Euroopan unioni ja jotkin muut maat ovat suojanneet samppanja-sanan tarkoittamaan vain Champagnen alueelta tulevia kuohuviinejä. Suojauksella on yllättävän pitkä historia: tuotemerkki suojattiin jo vuonna 1891 Madridin sopimuksella.

Harvemmin sitä tulee nautittua samppanjaa, useimmiten kilistellään kuohuviinillä. Toisaalta, edullisin Alkon myymä 0,75 litran kokoinen Louis Massing Champagne Brut -samppanjapullo maksaa 24,99 euroa. Sitä luonnehditaan seuraavasti: ”Erittäin kuiva, hapokas, viheromenainen, keltaluumuinen, sitruksinen, kevyen paahteinen, yrttinen, hennon mineraalinen”. Alle 30 eurolla saa tuon jo mainitun lisäksi 21 erilaista samppanjaa. Pullollinen riittää 6–7 lasilliseen.

Pitäisiköhän nyt tämän jutun innoittamana hankkia pullollinen samppanjaa juhlistamaan tiistaina 16.6. vietettävää Päivin päivää? Sitä on muutamana vuonna juhlittu Turussa usean kymmenen Päivin voimin, mutta nyt poikkeusaikana – arvasit oikein, nimipäiviä vietetään verkossa.

Paikka – saari

Matkustan mielelläni saarille tai merenrantakaupunkeihin. Mikähän niissäkin kiehtoo? Meri tietysti yhtenä elementtinä, rajattu kokonaisuus ja mielenkiintoinen historia.

Jos listaan matkakohteitani tässä kategoriassa, niin muistan ainakin Korfun, Kyproksen, Maltan, Teneriffan, São Miguelin Azoreilla, Ison-Britannian, Jerseyn ja Guernseyn sekä kotimaasta Seilin, Ruissalon, Kökarin ja Ahvenanmaan. Kaikki kiehtovia paikkoja.

Saareen piti matkustaa maaliskuussakin, mutta juuri lähdön aikoihin kuului Italiasta koronauutisia. Sisilia ei siten ollut hyvä kohde, kuten ei sittemmin mikään muukaan paikka. Sisilian matka siirtyi aikaan parempaan. Jossain vaiheessa matkan varsinaista aihetta, TBEX-konferenssia, väläytettiin järjestettäväksi marraskuussa, toisena ajankohtana mainittiin alkuvuosi 2021 – mikä lienee koronatilanne silloin meillä ja Euroopassa.

Sisilia lieneekin ensimmäinen ulkomaankohteeni sitten kun matkustaminenon jälleen sallittua; konferenssipaikkana on Catania, mutta näemme muutakin saarta konferenssin jälkeen järjestettävillä retkillä.

Varmemmalla pohjalla on pääsyni suomalaiseen saareen ihan pian, kesä-heinäkuun vaihteessa. Kyseessä on Luovien ladyjen kesänvietto Houtskarissa, joka on ruotsiksi Houtskär. Nyt vasta huomasin, että olen koko ajan käyttänyt puhuessani paikkakunnan ruotsinkielistä nimeä – enkä edes tiedä miksi.

Luovat ladyt ovat aiemmin eli vuodesta 2012 kokoontuneet Toivonniemeen Ruissaloon, mutta nyt kesäkodin majoitustilat ovat poissa käytöstä remonttien vuoksi.

Saaristokoulu löytyi paikaksemme. On mukavaa saada vaihteluakin. Ja Houtskarissa voinkin vasta bongailla saaria, sillä se koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta. Jos lasketaan pienemmät saaret ja luodotkin mukaan, luku on 1 600. Houskari sijaitsee Turunmaan saaristossa aivan Ahvenanmaan rajalla ja osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella. Nykyisin Houtskari on osa Paraista. Naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Matka Turusta Houtskariin kestää lauttamatkoineen noin kolme tuntia ja sen varrella ovat Kaarina–Parainen–Nauvo– Korppoo–Houtskari. Reitti on osa Saariston rengastietä, jolla kulkija siirtyy saarelta saarelle välillä siltoja pitkin, välillä maantielauttojen, lossien ja yhteysalusten kyydillä. Rengastie kulkee Paraisten kaikkien pääsaarten läpi.

kartta, saaristo, Saariston rengastie

Houtskari löytyy kuvan vasemmasta laidasta. Kartta: Saariston rengastie.

sinapps, Auran Sinappi

Paras sinappi: mieto Auran Sinappi. Kuva: Oy Lunden Ab.

Ruoka – sinappi

S-alkuiseksi ruokasanaksi olisi sopinut myös soppa tai salaatti, joista molemmista löytyisi tarinoitavaa. Käväisin tutkimassa mainiota Raholan ruokasanastoa, joka antoi pitkän listan tähän kohtaan sopivia ruokia, mutta valitsin sitten sinapin.

Sinapilla ei ole aterioilla itsenäistä asemaa, se on ainainen apulainen. Mutta jotain puuttuu, jos liharuoan tai makkaran kanssa ei ole tarjolla sinappia. Sillä voi maustaa myös hernekeiton.

Mikä tahansa sinappi ei käy minulle. Olen sinappiuskollinen. Valitsin aina ennen Turun Sinapin kolmenkymmenen vuoden takaisen mainoslauseen mukaisesti: ” ”Kahta en vaihda. Toinen on Turun Sinappi ja toinen on…

Jalostaja alkoi tehdä Turun Sinappia Turussa vuonna 1948, jossa se säilyi 2000-luvun alkuun saakka. Monikansallisen Unilever siirsi valmistuksen ensin Ruotsiin ja sittemmin Puolaan. Tuote palasi takaisin Suomeen vuonna 2014; ei kuitenkaan enää alkuperäiselle paikkakunnalle. Nykyisin sitä valmistetaan Pyhännällä, Maustajan tehtailla.

Valmistuksen siirtyminen ulkomaille ärsytti monia sinapinystäviä, niin minuakin. Pro Sinappi -liike edesauttoi turkulaisen Oy Lunden Ab:n Turussa valmistaman Auran Sinapin lanseerausta – Lunden oli tehnyt sopimusvalmistajana aiemmin Turun Sinappia Unileverille. Auran Sinappi on nyt se, jota en vaihda; Lunden tekee kymmenkuntaa eri sinappilaatua makeasta tosi tuliseen. Minulle se ainoa oikea on Mieto Auran Sinappi.

Jos sinapin perässä haluaa matkustaa – Turun lisäksi – niin oikea paikkakunta on Dijon Ranskassa. Siellä on valmistettu maailman hienoimpana pidettyä sinappia jo 1200-luvulta alkaen. Saatavalla on monenlaisia variaatioita, mutta pohjana on aina sokeriton, etikkainen ja nenän aukaisevan vahva perussinappi.

Tämä matka -blogin jutussa kerrotaan, että Dijonin sinapille kävi samoin kuin Turun Sinapille, eikä ranskalaiskaupungissa enää valmisteta sinappia, mutta myydään ja markkinoidaan, totta kai.

palatsi, Dijon, Ranska

Palatsi Dijonissa. Kuva: PhilippedeDijon Pixabaystä.

 

 

 

Normaali
Bloggaus, Tapahtuma, Teemapäivä

Bloggaaminen avaa maailmoja

karttapallo,

#Blogiperjantai-teemapäivän kunniaksi kerron matkabloggaajan isoista iloista ja surujen muruista.

Mainio idea Rouva Sanalta järjestää jälleen blogin ja bloggaamisen teemapäivä 5.6.2020. Tämä on kuulemma neljäs järjestyksessään, mutta ensimmäinen, johon osallistun.

Haaste on heitetty kaikille bloggaajille tai bloggaamisesta kiinnostuneille. Tavoitteena on viedä eteenpäin kirjoittamisen ja bloggaamisen iloista sanomaa. Rouva Sanan sanoin: ”Valtakunnallisen #blogiperjantain tarkoituksena on nostaa esiin blogin ja bloggaamisen hyötyjä sekä kiinnittää huomiota kirjallisen ilmaisutaidon merkitykseen. Blogi on uusien sisältökanavien ristiaallokossa edelleen tehokas ja merkityksellinen käyttöliittymä.”

#Blogiperjantai-teemapäivän järjestävät yhteistyössä Sisältötoimisto Rouva Sana ja Bloggaajan käsikirja. Käsikirja on kirjahyllyssäni kuten kymmenkunta muutakin bloggausaiheista kirjaa.

Nimi blogille löytyi Pekka Haaviston Interrail-oppaasta vuodelta 1978.

Hitaasti haudutettu

Oman blogini tarina alkaa 8.2.2015. Oikeastaan se alkaa jo paljon aikaisemmin. Pohdiskelin ja kypsyttelisin blogin aloittamista pitkään, saattoi siinä mennä vuosikin. Lähtökohtana oli kiinnostus kirjoittamiseen ja valokuvaukseen, ja blogissahan nämä kaksi yhdistyvät mainiosti toisiaan täydentäen. Halusin tehdä jotain ”omaa.”

Mutta sitten piti pohtia: Haluanko? Ehdinkö? Jaksanko? Innostun helposti uusista asioista, joista saattaa sittemmin tulla rasite.

Suunnittelin blogiaiheita ja tavoittelin jotain, mikä ei olisi vallan tavallinen. Löysinkin yhden vaihtoehdon – jonka pidän edelleen varalla ja omana tietonani – mutta valitsin kuitenkin matkailun. Sain siis kahden kiinnostuksen kohteeni rinnalle kolmannen.

Matkablogeja tosin on runsaasti, muun muassa blogit.fi-sivuston 5 000 blogista noin 500 käsittelee matkailua ja Suomalaiset matkablogit -sivustolle on listattu 324 blogia.

Blogi avaa maailmoja

Eniten bloggaamisessa ilahduttaa mahdollisuus toteuttaa omia ideoita, luoda tekstistä ja kuvista kokonaisuus, etsiä tietoja ja oppia uutta. Postauksen tekeminen on itsellistä puuhaa, mutta blogi avaa maailmoja.

Bloggaajana olen:

  • omakätisesti kaatanut itselleni Guinness-tuopillisen irlantilaisessa pubissa maksutta – laulua vastaan (yleensä en ikinä laula julkisesti; laulu oli Kalliolle, kukkulalle).
  • viettänyt puoli päivää ostravalaisen palomiehen kanssa tutustuen paikalliseen palo- ja pelastustoimintaan palomuseosta 112-hälytyskeskukseen.
  • osallistunut myöhäisillan kummitusretkeen raunioituneessa luostarissa ja sen hautausmaalla Killarneyssä, Irlannissa.
  • tutustunut tšekkiläisen pyöräilyseuran yöpukuajon osallistujiin Ostravassa – Unikeonpäivänä.
  • osallistunut VIP-bloggaajana Loviisan Wanhat Talot -päiville.
  • viettänyt viikon citybloggaajana asuen järvenrantamökissä Lapinjärven kunnan kutsumana.
  • osallistunut vuosittain bloggaajapassilla Matkamessuille sekä Turun ja Helsingin Kirjamessuille.
  • ollut haastateltavana Uusimaa-lehdessä ja Loviisan Sanomissa, Ilta-Sanomien soolomatkailujutussa sekä suositellut kotimaan matkakohteita Kotivinkki-lehteen.
  • ollut esittelyssä viikon bloggaajana ja kirjoittanut pari juttua Turusta Blogger Voice -sivustolle (sittemmin lakkautettu).
  • pitänyt matkabloggaamisesta esityksen Mynämäen Iltakoulussa.
  • osallistunut viisi kertaa marraskuussa järjestettävään National Blog Posting Month (NaBloPoMo) -tapahtumaan, jossa postataan joka päivä.
  • osallistunut kahteen TBEX-matkabloggaajakonferenssiin (Killarney, Irlanti ja Ostrava, Tšekki); kolmas odottaa Cataniassa, Sisiliassa, sitten kun korona suo.
  • saanut lukuisia matkabloggaajakavereita niin Suomesta kuin maailmaltakin. Yhteyksiä pidetään muun muassa Facebookissa.
  • ollut vapaaehtoisena avoimet puutarhat -tapahtumassa Lontoossa (Open Garden Squares Weekend).
  • osallistunut neljän päivän bloggaajamatkaan Tšekin itäosassa (Olomouc, Jeseniky-vuoristo).
  • kulkenut kyynärsauvan kanssa Kökarissa ja Lontoossa.
  • kirjoittanut 538 postausta reilun viiden vuoden aikana; osa niistä on lainauksia matkailuaiheisista teksteistä ja osa valokuvia.

Ostravalaiset pyöräilijät tekivät kierroksen kaupungilla yöpuvuissaan sopivasti Unikeonpäivänä.

Bloggaaminen rikastaa elämää

Jos kysytään, kuinka bloggaaminen rikastaa elämää, niin vastauksessa ei ole euromäärää, vaan muun muassa:

  • Rikkaus kokemuksina, ei euroina.
  • Kiva harrastus, ei ”vapaa-ajan ongelmia”.
  • Uusia ystäviä, verkostoja niin kotimaassa kuin ulkomailla.
  • Laajentaa omia tietoja ja yleissivistystä.
  • Kehittää kirjoittamista ja kielitaitoa.
  • Tapa perehtyä somemaailmaan. Blogin lisäksi myös somekanavat tarpeen.
  • Bloggaajapasseja, -matkoja, -kutsuja ja -konferensseja.
  • Vierailuja erilaisissa kuplissa, laajentaa elämänpiiriä.
  • Mediajulkisuutta (joka tuo lisää lukijoita).
  • Mahdollisuus osallistua erilaisiin kilpailuihin ja kampanjoihin (Vuosi Clarionissa, Taivastelija Seinäjoella, Citybloggarit Lapinjärvellä).
kesämökki

Lapinjärvi majoittu citybloggarin viikon ajaksi tähän järvenrantamökkiin.

Unohtumattomia kokemuksia konferensseissa

Eniten minua on ilahduttanut matkabloggaajille niin luonteva kansainvälinen toiminta. Tutustuin jossain vaiheessa TBEX-organisaatioon, joka järjestää vuosittain kaksi tai kolme konferenssia.

Nautin kansainvälisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta ja niinpä Killarneyssä 2017 ja Ostravassa 2018 järjestetyt matkabloggaajien konferenssit olivat upeita ja unohtumattomia kokemuksia. Aion osallistua säännöllisesti Euroopassa järjestettäviin konferensseihin, ellei jokin sen estä. Tänä keväänä se oli juuri konferenssiajan alla puhjennut pandemia.

Näissä kahdessa TBEX-konferenssissa tuli selvästi esiin, että matkabloggaajiakaan ei voi karsinoida stereotyyppiseen muottiin, vaan meissä on eri-ikäisiä teineistä ikäihmisiin, miehiä, pariskuntia, naisia ja muunsukupuolisia, heteroita ja homoseksuaaleja, pyörätuolilla liikkuvia, näkövammaisia, harrastajia ja ammattilaisia, eri maista, kielialueilta ja eri uskontokuntaan kuuluvia, mutta yhteinen kiinnostus yhdistää.

Jokin sama ydinolemus meissä matkabloggaajissa on ja siksi olikin niin helppoa tutustua ihmisiin TBEX-tilaisuuksissa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla mukana tässä yhteisössä.

TBEX Ireland -konferenssin avajaisiltaa vietettiin Killarneyn raviradalla. Illan ohjelmassa on tutustumista paikallisiin ruoka- ja juomatuotteisiin, hevosiin ja irlantilaiseen tanssiin.

Kateutta ja kustannuksia

Entä ne huonot hetket? Niitäkin tietenkin on, kuten:

  • Teenkö turhaa työtä? Lukeeko kukaan blogia? Miksi teen tätä? Miksi käytän tähän aikaani?
  • Matkakustannukset maksettava pääosin itse.
  • Kustannuksia myös blogialustasta, laitteista, mahdollisesta webhotellista ja markkinoinnista.
  • Osa kommenteista voi olla ilkeitä (en ole kokenut).
  • Voi saada osakseen kateutta. Ulkopuolinen/lukija näkee lopputuloksen, ei kaikkea työtä ja vaivaa. Pilkoin kerran yhtä esitystä varten blogipostauksen vaiheet ja löysin niitä 18 ideasta julkaisemiseen.

Bloggauksen hieno hetki on silloin, kun saa postauksen valmiiksi ja voi julkaista sen – saa kokea aikaansaamisen iloa. Yllättävän monivaiheinen työ on takana ja juttu on luettavana. Kommenttien saaminen on ilahduttavaa, joskin niitä tulee nykyisin harvakseltaan muutamaa blogikaveria lukuun ottamatta.

Matkabloggaamista ilman matkoja?

Tämän kevään aikana on tarvittu aikaisempaa enemmän motivaatiota matka-aiheisen blogin ylläpitoon, koska omat uudet reissut on täytynyt unohtaa ja yleisön mielenkiinto on suuntautunut jonnekin muualle kuin reissaamiseen.

Ideani, aiheeni ja aineistoni eivät kuitenkaan tyhjene. Olen jo alusta saakka luonut blogilleni sellaisen konseptin, että ylenpalttinen ja kauas matkustaminen ei ole tarpeen: Parasta lähteä nyt –matkoja lähelle ja kauas. Kotikaupungistani Turusta riittää kirjoitettavaa ja esiteltävää.

Kirjoitan myös nojatuolimatkailusta eli esittelen matka-aiheisia kirjoja. Olen tehnyt postauksia myös passin uusimisesta, lähtökatumuksesta, matkasuunnitelmista ja -unelmista, tulevista tapahtumista sekä matkustusilmoituksen tekemisestä.

Kesän aikana aiheitani löytynee muun muassa Houtskäristä, Alajärveltä ja tietysti Turusta. Twitterissä joku kysyi parasta kesäkaupunkia ja vastaushan oli selvä: ”Varför Paris vi har ju Åbo. Turku. Kaikkea on: historiaa, tulevaisuutta, kulttuuria, kulinarismia, taidetta, museoita, musiikkia, hieno kirjasto, urheilua, jokiranta, jokilauttoja, ravintoloita, Ruissalo, Föli, föri, funikulaari, merta, saaristoa och samma på svenska.

Pysy siis matkassani!

Normaali
Bloggaus

Viisi vuotta – eikä suotta?

Julkaisin ensimmäisen Parasta lähteä nyt -blogipostauksen 8.2.2015 eli tasan viisi vuotta sitten. Kuva: Pixabay.

Tänään on tasan viisi vuotta siitä, kun aloitin Parasta lähteä nyt -blogin.  On siis syntymäpäivä.

Ja tästä se lähti. WordPressin tilastoinnin mukaan blogin vuosittaiset näyttökerrat ja kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Näiden viiden vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 522 tämä mukaan luettuna. Vuositasolla postauksia on ollut hiukan alle tai hiukan yli 100.

Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta.

Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt -sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa kirjautuneena, merkkaa blogi sydämellä). Parasta lähteä nyt -blogi oli tammikuussa tämän sivuston matkablogilistauksissa sijoilla 9–10, tällä viikolla sijalla 12.

Tammikuussa Parasta lähteä nyt -blogi oli TOP-10-ryhmässä Blogit.fi:n matkailublogien listalla.

Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta.

Saa kommentoida. Saa onnitella!

Kuva: Michael Bußmann Pixabaystä.

Normaali
Bloggaus

Kymmenen suosituinta postausta 2019

Kuva Miguel Á. Padriñán Pixabaystä

Kokonaisen blogivuoden jälkeen on tapana käydä läpi tilastoja ja listata suosituimmat postaukset. En ole tainnut tätä aikaisemmin tehdäkään, mutta onhan lukujen tutkiminen mielenkiintoista.

Tein viime vuonna yhteensä 85 postausta, laskennallisesti keskimäärin siis postaus joka neljäs päivä. Tosin marraskuussa postauksia oli joka päivä perinteisen haastekampanjan vuoksi ja muina kuukausina ehkä viikon välein.

Osa postauksista on vain yhden kuvan julkaisuja ja joukossa on myös Lainattua-postauksia, joihin olen poiminut lyhyitä matka-aiheisia tekstejä kirjoista tai lehdistä.

Yllättävää oli huomata, että viime vuosi oli ainakin määrällisiltä tuloksiltaan huonompi kuin kolme edellistä vuotta, jolloin olen päässyt postauksissa 100 paremmalle puolelle ja myös sanojen määrä on ollut suurempi.

Viime vuonna sanoja oli yhteensä 32 550, sanoja per postaus keskimäärin 383.

Suosituimmat postaukset

Kymmenen suosituinta, klikatuinta ja toivottavasti myös luetuinta postausta olivat:

  1. Kymmenen kivaa tapahtumaa keräilijöille vuonna 2019
  2. Yksin matkalle?
  3. Oluen ystävänä Irlannissa
  4. Ostrava!!!
  5. Ovet avoinna Loviisan vanhoihin taloihin
  6. Kymmenen kivaa tapahtumaa vuonna 2019
  7. Matkalla Murmanskiin
  8. Päivä Lago Martiánezissa
  9. Haavisto raiteilla
  10. Agatha Christie Teneriffalla

Ostravan logossa on kolme huutomerkkiä. Kuva: Ostravan kaupunki.

Tapahtumalistaukset nousevat suosittujen joukkoon. Ehkä ne vain löytyvät verkosta Google-hakujen myötä? Olen julkaissut niitä eri versioina, tuoreimpana on Kymmenen kivaa tapahtumaa vuonna 2020. Olen luvannut myös listaukset niin Turun kuin ulkomaisten festivaalienkin tämän vuoden tapahtumista.

Yksin matkustaminen on ollut esillä myös mediassa. Aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Me Naiset, Ilta-Sanomat ja Helsingin Sanomat. Jutuissa on käytetty myös termiä määmatka, joka omiin korviini kuulostaa pahalta; soolomatkakin voisi olla parempi. Aihe on suosittu myös bloggaajien keskuudessa ja yksin matkustamiseen keskittyviä blogeja löytyy runsaasti. Yksi listaus löytyy Feedspotista: Top 100 Solo Travel Blogs And Websites To Follow in 2020.

Päädyin minäkin Ilta-Sanomien verkkosivuille yhdessä Travellover-blogin kirjoittajan kanssa jutussa Annika ja Päivi kiertävät maailmaa yksin – kertovat nyt, miksi matkustaminen yksin on parempaa kuin seurassa. No, en nyt ehkä sanoisi, että yksin reissaaminen olisi aina parempaa kuin kaverin tai isomman porukan kanssa liikkuminen, mutta omat etunsa sillä on. Niistä voi lukea postauksesta ja tuosta Ilta-Sanomien jutusta.

Yksin matkustaessa tutustuu helpommin paikallisiin asukkaisiin. Pääsin paikallisen Klub českých velocipedistů Moravan Ostrava-Hrabůvka -pyöräilyseuran jäsenten kanssa potrettiin. Lisää voit lukea jutusta Ostravan unikeot (julkaistu 9.8.2018).

Haavisto raiteilla -jutun nousuun on vaikuttanut osaltaan se, että blogikirjoitus mainittiin Uuden Suomen Puheenvuoroja-blogissa Pekka Haavistoa käsittelevässä postauksessa.

Luentoja ja lehtijuttuja

Pääsin vuoden aikana myös kertomaan matkabloggauksesta Saaren kartanon järjestämään Mynämäen iltakouluun. Kotivinkin toimittaja haastatteli kesäkuussa ilmestyneessä Oi, maamme Suomi! Vanha viehättää silmääni -jutussa kotimaan matkailuvinkeistä.

Pidin lokakuussa Auralan kansalaisopiston Matkailu-retkeily-kurssilla luennon Arabiemiraateista ja lähinnä kolmesta kaupungista: Abu Dhabista, Al Ainista ja Dubaista. Alkuvuonna 2019 tein myös kolme matkailuaiheista juttua Turun Sanomiin. Aiheina olivat kielikurssi Jerseyssä, Lontoon avoimet puutarhat ja British Library.

Olen saanut bloggaajapassin niin Matkamessuille tammikuussa kuin Turun ja Helsingin Kirjamessuille ja ollut Loviisan Wanhat Talot VIP-bloggaajana.

Ilokseni olen sijoittunut Blogit.fi-sivuston matkablogilistauksessa sijalle 19. Jossain vaiheessa olin hiukan korkeammallakin, muistaakseni sijalla 16, mutta sitten putosin alemmaksi.

Blogit.fi listaa Top-blogit aina maanantaisin. Halutessasi voit kirjautua Blogit.fi-sivustolla ja merkitä Parasta lähteä nyt -blogin seurantaan.

Synttärit helmikuussa

Viime vuoden reissuja kertasin jutussa Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kaiken kaikkiaan vuosi 2019 oli blogin kannalta mainio.

Tänä vuonna 2020 vietetäänkin 5-vuotissynttäreitä 8.2.2020. Pysythän siis seurassani?

Kuva addesia Pixabaystä.

Normaali
Bloggaus

500 postausta

Kuva: © Ally White Pixabaystä.

Tiistaina 26.11.2019 olisi voinut viettää juhlahetkeä. Parasta lähteä nyt -blogissa oli 500 postausta. Pyöreään lukuun ajoittui bloggaus aiheesta Vaelluksia Italiassa –Vuoden matkakirja 2019. Tieto tuli myöhään illalla, joten nautin vain hyvät yöunet

Kuukausittain bloggauksia on keskimäärin alle kymmenen tai alun toistakymmentä. Poikkeuksena ovat marraskuut, jolloin olen ottanut vastaan haasteen blogata joka päivä. Nyt ollaan jo haastekuukauden loppusuoralla.

Avainsanapilvestä katsottuna suosituimpia aiheitani ovat Turku, Ruissalo, Suomi, Lontoo, Helsinki, Puerto de la Cruz ja Teneriffa. Ei siis mitään kovin eksoottista.

Suosituimmat postaukset tänä vuonna ovat olleet hiukan yllättävästi Kymmenen kivaa tapahtumaa keräilijöille 2019, Yksin matkalle? ja Oluen ystävänä Irlannissa. Jos katsotaan koko aikaa helmikuusta 2015 alkaen, suosituimmat postaukset ovat olleet Matkalla Murmanskiin, Kaksi kaunista kesäkahvilaa ja Lost in Helsinki.

Kiitoksia lukijoille, pysykää mukana matkassa! Helmikuussa vietetään 5-vuotissynttäreitä.

Normaali
Bloggaus, Kilpailu, Tapahtuma

Taas kirjoitetaan marraskuussa

Kuva: ©TheOtherKev Pixabaysta.

”Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niin kuin varisparvi
raahautuu”
                                      Marraskuu. Miljoonasade/Heikki Salo

Huhtikuulla on huono maine, mutta monelle marraskuu on kuukausista julmin. On märkää, kylmää ja pimeää. Mitäs keksittäisiin? Auttaisiko kirjoittaminen, vaikka bloggaaminen?

Yhdysvalloista vuonna 1999 alkanut kirjoitushaaste National Novel Writing Month (NaNoWriMo) on kasvanut maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi. Tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani. Aluksi mukana oli 21 kirjoittajaa. Nyt osallistujien määräksi arvioidaan noin 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa. NaNoWriMo onkin maailman suurin kirjoitustapahtuma.

Kirjoitetaan ja blogataan

Romaaninkirjoitushaaste on saanut rinnalleen muita vastaavia tapahtumia muun muassa tietokirjoittamisen, näytelmä-kirjoittamisen ja piirtämisen saralla.

Myös bloggaajille oli oma kisansa marraskuun ajaksi eli National Blog Posting Month (NaBloPoMo), joka oli aikansa voimissaan BlogHer-sivuston aktivoimana. Nyt bloggaajia yhdistävät erilaiset ryhmät muun muassa Facebookissa, kuten NaBloPoMo Revival.

Viidettä kertaa mukana

Olen tarttunut bloggaushaasteeseen neljänä vuotena vaihtelevalla menestyksellä.

Viime marraskuussa kirjoitin muun muassa teehetkestä kahvihuone Ansarissa, uudesta lentoreitistä Turusta Kaunasiin, yksin matkustamisesta, Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin-kirjasta ja Terhi Rannelan Kesyt kaipaavat, villit lentävät -matkakirjasta, Turusta Suomen glögipääkaupunkina ja runoudesta linja-autossa. Käytin paljon Lainattua-bloggauksia sekä kuvapostauksia.

Päivittäinen bloggaus ‒ vaikka vain kuvan tai lyhyen sitaatin verran ‒ tuotti välillä tuskaa ajan, energian tai molempien puutteesta. Jatkoin kuitenkin päivästä toiseen ja olin kuukauden lopussa suhteellisen tyytyväinen itseeni. Niinpä uskaltaudun taas mukaan. Saa nähdä, saanko postausmäärän nousuun.

Mitä on tulossa?

Aineistosta ei ole pulaa. Minulla on paljon käyttämättömiä valokuvia ja juttuja aikaisempien vuosien matkoiltani muun muassa Lontoosssa, Tšekissä tai Jerseyssä. Mielenkiintoisia uusia matkakirjojakin on ilmestynyt ja monta postausideaa odottaa toteutumista.

Kun ulkona on märkää ja pimeää, nauttikaamme kirjoittamisesta ja lukemisesta, jo tehtyjen matkojen muistoista ja uusien reissujen suunnittelusta. Eikä aina tarvitse lähteä kauas, kivoja paikkoja löytyy lähiympäristöstä ja koti-Suomesta.

Millaisista jutuista sinä haluaisit lukea?

Kuva: © kalhh Pixabaysta.

Normaali
Bloggaus, Tapahtuma

Iltakoulun opettajana ‒ aiheena matkabloggaaminen

Kävin kertomassa Mynämäen Iltakoulussa 20.3.2019 matkabloggaamisesta harrastuksena.

Tilaisuuden järjestäjä Sanna Vainionpää osasi tiivistää esitykseni Facebook-päivityksessään seuraavasti:

”Tänään on tarjolla Saarekkeessa, Mynämäellä erinomainen tietoisku bloggaamisesta kiinnostuneille. Päivi Seppä-Lassila kertoo omasta innostuksestaan ja inspiroitumisestaan bloggaamiseen matkailun näkökulmasta sekä kertoo tiiviin tietopaketin muodossa kaiken oleellisen kuinka bloggaajaksi ryhdytään, oli aihe mikä tahansa! Tervetuloa!”

Esitys on valmiina, kuulijoita vielä odotellaan.

Tein esitykseni neljän vuoden kokemusten perusteella. Aikaa oli vain tunti ja tilaisuutta valmistellessani mieleeni tuli niin paljon asioita, joista olisin halunnut kertoa.

Matkabloggaamisessa pääsen yhdistämään kiinnostukseni kirjoittamiseen, valokuvaukseen, uuden oppimiseen ja matkustamiseen.

Kerroin esityksessäni, kuinka ryhtyä bloggaajaksi, mitä siihen tarvitaan ja mitä se antaa? Entä miten bloggaaminen voi rikastuttaa elämää? Jälkimmäinen kysymys oli tarkoituksella provosoiva. Rikkaus ei tule euroina, vaan kokemuksina.

Bloggaaminen on monipuolinen harrastus

Kirjastooni on kertynyt myös muutama bloggaamista käsittelevä kirja. Pekka Haaviston Inter-Rail-oppaasta löysin blogilleni nimen.

Bloggaaminen on kiva harrastus, joka muun muassa tuo uusia ystäviä, verkostoja niin kotimaassa kuin ulkomailla, laajentaa tietoja ja yleissivistystä, kehittää kirjoittamista ja kielitaitoa sekä tarjoaa vierailuja erilaisissa kuplissa elämänpiiriä laajentaen ‒ kuten tämän Mynämäen Iltakoulun.

Kerroin myös bloggaamisen vaiheista eli mitä tapahtuu ennen kuin postaus valmistuu aiheesta julkaisemiseen ja toimenpiteisiin vielä senkin jälkeen. Kirjasin kaikkiaan 17 vaihetta. Ilmankos tämä tuntuu välillä hitaalta puuhalta.

Kokemukseni mukaan matkabloggaajan ei tarvitse alinomaan olla reissussa. Olen kirjoittanut muun muassa lähtökatumuksesta, passin uusimisesta, matkakirjoista, matkasuunnitelmista ja -unelmista, matkustusilmoituksen tekemisestä, matkamessuista ja tulevista tapahtumista.

Tehdyiltä matkoilta syntyy aina enemmän materiaalia kuin mitä ehtii toteuttamaan. Moni juttuaihe ja valokuva on jäänyt odottamaan julkaisemista.

Kerroin myös blogialustan, teeman ja nimen valinnasta. Toin esiin myös bloggaamisen huonoja puolia. Niitä tosin en ole juurikaan kokenut.

Paikalla oli noin kymmenen henkilöä. Liekö joku samanaikainen tapahtuma verottanut yleisöä? No, pienemmän porukan kesken kehittyi keskusteluja ja pientä innostustakin bloggaamiseen saattoi syntyä.

Saareke tarjoaa kuulijoille kahvia ja pientä purtavaa. Nyt tarjolla oli voisilmäpullia.

Saareke on yhteisöllinen tila

Saareke on Koneen Säätiön Saaren kartanon residenssin ylläpitämä yhteisöllinen tila Mynämäen keskustassa. Se sijaitsee Y-kulmassa, osoitteessa Keskuskatu 20. Tilaisuus oli maksuton ja kaikille avoin.

Saarekkeessa järjestetään Iltakoulun oppituntien lisäksi erilaisia työpajoja sekä Saaren kartanon residenssissä työskentelevien taiteilijoiden työskentelyn esittelyä eri muodoissa. Lisäksi Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartsch toteuttaa Saarekkeessa yhteisötaiteellisia projekteja ja työpajoja.

Iltakoulua ohjaa mynämäkeläinen kuvataiteilija ja opettaja Sanna Vainionpää. Iltakoulu-tapahtumasarja on täynnä tekemistä, tietoa ja mukavaa yhdessäoloa.

Tilaisuuksia järjestetään kerran kuukaudessa. Seuraavissa Iltakouluissa tutustutaan koruihin (17.4. Jonna Pitkäkaski, korutaiteilija, helmikorut) ja terveysliikuntaan (15.5. Goro Shintami, taiteilija, aasialainen terveysliikunta). Mynämäen iltakoulujen ohjelma vuoden loppuun saakka löytyy täältä.

Noin 8 000 asukkaan Mynämäki sijaitsee 30 kilometrin päässä Turusta valtatie 8 varressa. Kunta kuuluu Turun talousalueeseen. Uuteenkaupunkiin matkaa on 45 kilometriä ja Raumalle 60 kilometriä.

Kuva: Dariusz Sankowski, Pixabay.

Normaali
Arvonta, Bloggaus

Nyt vietetään 4-vuotissynttäreitä!

Julkaisin ensimmäisen Parasta lähteä nyt -blogipostauksen 8.2.2015 eli tasan neljä vuotta sitten. Kuva: Pixabay.

Tänään on tasan neljä vuotta siitä, kun aloitin Parasta lähteä nyt -blogin. Nyt on siis syntymäpäivä!

Ja tästä se lähti. Bloggauspäätös oli punnittu ja harkittu teko. Alussa epäilin, jaksanko kirjoitta säännöllisesti ja kuinka kauan. Vielä en ole kyllästynyt.

WordPressin tilastoinnin mukaan blogin vuosittaiset näyttökerrat ja kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Näiden neljän vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 432 tämä mukaan luettuna.

Valitsin blogiini WordPressin Ryu-teeman, joka on ehkä siitä kummallinen, että se on yksipalstainen. Kaikki valinnat löytyvät yläosan valikosta. Olethan huomannut, että blogin etusivun yläosan menuvalikosta (neliö) pääset etsimään aikaisempia kirjoituksia ajankohdan, kategorioiden tai asiasanojen mukaan? Voit myös kirjoittaa hakukenttään sanan.

Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Myös tämä kenttä aukeaa menuvalikosta.

Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt -sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa, merkkaa blogi sydämellä). Parasta lähteä nyt -blogi on tämän sivuston matkablogilistauksissa sijalla 13.

Bloggaaminen laajentaa elämänpiiriä

Bloggaaminen on hauska harrastus, joka laajentaa omaa reviiriä, tutustuttaa uusiin ihmisiin ja paikkoihin sekä lisää tietoa, osaamista ja kokemuksia.

Olen osallistunut neljä kertaa marraskuiseen bloggaajien haasteeseen, jossa tehdään postauksia päivittäin (National Blog Posting Month, NaBloPoMo). Minään vuonna en ole päässyt täydelliseen suoritukseen.

Tämän vuoden tammikuussa olin neljättä kertaa Matkamessut-bloggaajana. Se oli edelleen mielenkiintoinen kokemus, joka tarjoaa tietoa ja vinkkejä matkailumahdollisuuksista. Aina on hauskaa myös tavata tuttuja.

Heinäkuussa osallistuin matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Tšekissä. Ennen konferenssia olin mukana myös Colours of Ostrava -festivaalissa ja sen jälkeen bloggaajille järjestetyllä neljän päivän tutustumismatkalla maan vuoristoisessa itäosassa. Kaikin puolin upea kokemus.

Keskiviikkona 20.3.2019 klo 18–19 puhun matkabloggauksesta Mynämäen Iltakoulussa. Se järjestetään Saarekkeessa, osoitteessa Keskuskatu 20, Mynämäki. Tervetuloa!

Blogin nimi Haavistolta

Nimi tälle blogille syntyi muutamia matkakirjoja selaamalla. Parasta lähteä nyt -lause löytyi Pekka Haaviston vuonna 1978 julkaistun Inter-rail-oppaan esipuheesta.

Olenkin ottanut Pekka Haaviston blogini kummisedäksi. Minulla oli tänäkin vuonna mahdollisuus saada etukäteen synttärionnittelut tuohon inspiraation lähteenä olleeseen oppaaseen, kun olin Haaviston uuden kirjan julkistamistilaisuudessa tammikuussa.

Synttäriarvonnassa Haaviston Eurooppa raiteilla -kirja

Syntymäpäivän kunniaksi järjestän arvonnan, johon voi osallistua blogia kommentoimalla. Palkintona on tammikuussa ilmestynyt Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirja signeerauksella. Kirjan esittelyn voit lukea täältä.

Kerro kommentissasi,

  • millaisia juttuja toivoisit blogista löytyvän
  • miten voisin blogia kehittää tai
  • onko joku postaukseni ilahduttanut sinua erityisesti ja miksi?

Kommentoi viimeistään maanantaina 11.2. klo 24.00 mennessä. Arvon palkinnon tiistaina 12.2. ja ilmoitan voittajalle sähköpostitse ja kysyn samalla postiosoitetta.

Onnea arvontaan!

Normaali
Bloggaus, Matkustaminen

Miten sujui bloggaushaaste?

Uusia postauksia olisi pitänyt marraskuussa olla 30, mutta viisi jäi uupumaan. Kuva: Pixabay.

Marraskuussa oli tarkoituksena oli tehdä postaus joka päivä eli siis 30. Otin nyt neljättä kertaa haasteen vastaan kuukauden alussa. Montako postausta kertyi Parasta lähteä nyt -blogiin?

Tartuin siis jälleen tähän bloggaushaasteeseen ja kutsuinpa vielä bloggaajakavereita Facebookissa. Idea on peräisin Yhdysvalloista, jossa marraskuussa kirjoitetaan romaaneja (National Novel Writing Month, NaNoWriMo) tai blogataan päivittäin. Aiemmin bloggaushaastetta jakanut Blogher ei enää ollut asiaa edistämässä ja sen tilalle syntyi epävirallisia Facebook-ryhmiä.

Olin nyt mukana neljättä kertaa. Ensimmäisellä kerralla ja ensimmäisenä bloggausvuotenani 2015 selvisin kunnialla kaikista päivistä ja tein peräti 32 postausta. Marraskuussa 2016 sain aikaiseksi 29 postausta. Laskeva suunta jatkui viime vuonna ja tein 23 postausta.Tänä vuonna meni vähän perammin 25 postauksella. Käytin paljon Lainattua-bloggauksia sekä yhden kuvan postauksia. Väliin jäi päiviä, jolloin ei ollut aikaa tai voimia edes lyhyeen postaukseen.

Pitempiä postauksia kirjoitin teehetkestä Kahvila Ansarissa Tampereella, Turusta Kaunasiin avautuneesta lentoyhteydestä, yksin matkustamisesta, Mia Kankimäen kirjasta Naiset joita ajattelen öisin, Terhi Rannelan kirjasta Kesyt kaipaavat villit lentävät, glögipääkaupunki Turusta, runoudesta linja-autossa, kymmenestä kivasta tapahtumasta vuonna 2019, kirjamessuista sekä marraskuun bloggaushaasteesta.

Onkohan tässä mitään ideaa? En tiedä, mutta on jotenkin hauskaa haastaa itseään. Eihän tilannetta kukaan muu kuin minä itse ole tutkimassa, luulisin näin. Haastoin jälleen myös Facebookin kautta bloggaajakavereita, mutta en saanut haastetta menemään eteenpäin. Vain Kristallin kirkkaasti -blogin Krista ryhtyi leikkiin mukaan.

Nyt bloggaaminen jatkuu vaihtelevan epäsäännöllisesti. Aihe- ja kuvavarastoja sekä ideoita riittää. Jäljellä on vielä paljon kirjoitettavaa niin Tšekeistä kuin Jerseystä, muista Kanaalisaarista ja ehkä myös Virosta.

Tammikuussa olen mukana Matkamessuilla. Ensi vuoden matkat ovat vielä suunnittelematta. Odottelen tässä muiden TBEX-konferensseissa mukana olleiden tavoin sitä, missä kohteessa järjestetään vuoden 2019 TBEX-konferenssi Euroopassa.

Pysythän mukanani?

Minnehän sijoittuvat vuoden 2019 matkat? Kuva: Pixabay.

Normaali
Bloggaus, Tapahtuma

Marraskuussa kirjoitetaan

Pixabay/Free-Photos.

Kellot käyvät talviaikaa, päivät ovat lyhentyneet ja olemme joutuneet sanomaan jäähyväiset kesälle. Syksyn viimeinen kuukausi marraskuu on omiaan kirjoittamiselle. Blog like crazy haaste kutsuu bloggaajan postaamaan jokaisena marraskuun päivänä, joita on tasan 30. Otin jälleen haasteen vastaan.

Yhdysvalloista alkanut kirjoitushaaste National Novel Writing Month on kasvanut maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi. Tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana 50 000 sanan romaani. NaNoWriMo-haaste alkoi vuonna 1999 Chris Batyn ideasta. Tuolloin mukana oli 21 kirjoittajaa. Nyt osallistujien määräksi arvioidaan noin 400 000 ihmistä eri puolilla maailmaa. Suomestakin on ilmoittautunut mukaan 364 kirjoittajaa. NaNoWriMo onkin maailman suurin kirjoitustapahtuma.

Kirjoitetaan ja blogataan

Romaaninkirjoitushaaste on saanut rinnalleen muita vastaavia tapahtumia. Näistä tietokirjoittamiseen haastava National Non-Fiction Writing Month (NaNonFiWriMo) on edelleen aktiivinen, kun taas näytelmäkirjoittamiseen kannustava National Playwriting Month (NaPlWriMo) ja päivittäiseen piirtämiseen liittyvä haaste (NaNoDrawMo) ovat hiipuneet, koska sivuilla ei näytä olevan päivitettyä aineistoa

Myös bloggaajille oli oma kisansa marraskuun ajaksi eli National Blog Posting Month (NaBloPoMo). Asialla oli BlogHer-sivusto, joka on sittemmin luopunut tästä haasteesta. Yhdysvalloissa jatkuu kuitenkin myös Blog like crazy -haaste ainakin yhdessä kirjoittajaryhmässä.

Neljättä kertaa mukana

Olen tarttunut bloggaushaasteeseen kolmena vuotena. Ensimmäisellä kerralla selvisin kunnialla kaikista päivista ja tein 32 postausta. Toisena vuonna yksi päivä jäi väliin ja tein yhteensä 29 postausta. Viime vuonna suunta oli edelleen laskeva ja tein 23 postausta.

Viime marraskuussa kirjoitin bloggauskuukaudesta, valokuvasta, erityisesti ensimmäisestä dagerrotyypista, eläkevuosien viettämisestä lämpimissä maissa, sairaalaretkestäni Kirurgiseen sairaalaan, bloggaajatapahtumasta marketissa Skibbereenissä sekä ruokamatkailusta Irlannissa, erityisesti West Corkissa. Käytin paljon Lainattua-bloggauksia sekä kuvapostauksia; yksi Animoto-videokin mahtui joukkoon.

Päivittäinen bloggaus ‒ vaikka vain kuvan tai lyhyen sitaatin verran ‒ tuotti välillä tuskaa ajan, energian tai molempien puutteesta. Jatkoin kuitenkin päivästä toiseen ja olin kuukauden lopussa suhteellisen tyytyväinen itseeni. Niinpä uskaltaudun taas mukaan. Saa nähdä, saanko postausmäärän nousuun.

Mitä on tulossa?

Aineistosta ei ole ole pulaa. En ole tyhjentänyt vielä kaikkea aineistoa Lontoon, Tšekin tai Jerseyn matkoilta. Mielenkiintoisia matkakirjojakin on esittelemättä ja monta postausideaa odottaa toteutumista.

Joinakin vuosina olen haastanut bloggaajaystäviä mukaan. Nyt en laittanut ajoissa haastetta liikkeelle, mutta asiasta oli puhetta Kristallin kirkkaasti -blogin Kristan kanssa Helsingin Kirjamessuilla. Hän ehti jo mukaan postauksellaan  Jokavuotinen NaBloPoMo-haaste ‒ tai olevinaan vielä harkitsee. No niin Krista, nyt vaan blogataan hulluna, joka päivä.

Kun ulkona on märkää ja pimeää, nauttikaamme kirjoittamisesta ja lukemisesta, matkojen muistoista ja uusien reissujen suunnittelusta.

Pixabay/Engin_Akyurt.

Normaali