Julkaisin ensimmäisen Parasta lähteä nyt -blogipostauksen 8.2.2015 eli tasan yhdeksän vuotta sitten.
Ja tästä se lähti. Bloggauspäätös oli punnittu ja harkittu teko. Alussa epäilin, jaksanko kirjoitta säännöllisesti ja kuinka kauan. En ole kyllästynyt vieläkään, vaikka elämän haasteet välillä hidastavat tahtia. Näiden yhdeksän vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 744 tämä mukaan luettuna.
Nimi tälle blogille syntyi muutamia matkakirjoja selaamalla. Parasta lähteä nyt -lause löytyi Pekka Haaviston vuonna 1978 julkaistun Inter-rail-oppaan esipuheesta.
Blogin nimi löytyi Pekka Haaviston oppaasta vuodelta 1978.
Bloggaaminen on hauska harrastus, joka laajentaa omaa reviiriä, tutustuttaa uusiin ihmisiin ja paikkoihin sekä lisää tietoa, osaamista ja kokemuksia. Postauksen tekeminen on itsellistä puuhaa, mutta blogi avaa maailmoja. Olen päässyt mukaan tilanteisiin ja paikkoihin, jotka olisivat olleet ulottumattomillani ilman bloggaamista. Olen myös tutustunut suureen määrään kanssabloggaajia, hengenheimolaisia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Olen käynyt matkabloggaajien TBEX-konferensseissa Euroopassa, osallistunut PR- ja pressimatkolle kotimaassa ja Matkamessuille, viettänyt viikon Lapinjärvellä citybloggarina ja Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman VIP-bloggaajana, luennoinut matkabloggaamisesta ja joistakin matkakohteista ja ollut haastateltavana yhdessä podcast-lähetyksessä.
Eniten bloggaamisessa ilahduttaa mahdollisuus toteuttaa omia ideoita, luoda tekstistä ja kuvista kokonaisuus, etsiä tietoja ja oppia uutta. Postauksen julkaiseminen tuottaa iloa ja aikaansaamisen tunnetta. Yhtenä plussana on sekin, että näin matkoistani jää itsellenikin jonkinlainen jälki, johon on helppo palata vuosienkin jälkeen – toisin kuin katoaviin muistoihin.
Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt -sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa kirjautuneena, merkkaa blogi sydämellä).
Pysy mukana matkassani. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta (musta palkki ylhäällä, vasemmanpuoleinen painike).
Saa onnitella! Ja ensi vuonna vietetään 10-vuotissynttäreitä.
Matkabloggaajien TBEX-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkapäivineen ja retkineen olin reissussa melkein puolitoista viikkoa.
Tämä postaukseni kiinnostanee vain matkabloggaajia tai muita alan sisällöntuottajia ja ehkä sellaiseksi haluavia. Konferenssit antavat mahdollisuuden tutustua kollegoihin ympäri maailman ja päästä tutustumaan moniin sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi yksin lähdettyä.
Ilmoittauduin TBEX-konferenssiin jo joskus viime vuoden puolella. Tämä oli jo neljäs konferenssini. Aikaisemmin olen osallistunut tapahtumaan Killarneyssä, Irlannissa, Ostravassa, Tšekissä ja Marbellassa, Espanjassa.
Vuonna 2009 perustettu TBEX järjestää konferensseja myös Yhdysvalloissa sekä Aasiassa tai Afrikassa. Olen suosinut toistaiseksi vain Euroopassa järjestettyjä tilaisuuksia.
Konferenssi kestää kaksi päivää, mutta ennen varsinaisia konferenssipäiviä järjestetään retkiä lähialueille ja tapahtuman jälkeen voi hakea noin kolmen päivän tutustumismatkoille. Retkien toteuttajina ovat paikalliset matkailuorganisaatiot.
Matkabloggaajien konferenssi on ehkä hiukan yksinkertaistettu ilmaisu, sillä kohderyhmänä ovat kaikki matkailun sisällöntuottajat ja vaikuttajat bloggaajista tubettajiin ja podcastin tekijöistä toimittajiin. Toisena osallistujaryhmänä ovat matkailualan ammattilaiset kohteidensa ja brändiensä edustajina tai viestinnän ja markkinoinnin edustajina.
Näiden kahden ryhmän vuorovaikutuksen edistämiseksi ja mahdollisten yhteistyöhankkeiden solmimiseksi järjestetään ennalta aikataulutettuja, kuuden minuutin pituisia tapaamisia.
Kalamatassa oli paikalla satoja sisällöntuottajia ja matkailun ammattilaisia ympäri maailmaa.
Kohteena Kalamata, Kreikka
Kreikan lippu hulmusi Akropoliin kukkulalla.
Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten. Lensin Ateenaan lauantaina 6.5. Norwegianin lentoaika on miellyttävästi kolmen aikana iltapäivällä, joten tiedossa ei ollut inhottavaa aamulähtöä. Turusta Helsinki-Vantaan kentälle matkasin kätevästi Vainion bussilla.
Ensimmäisen illan ja seuraavan päivän vietin Ateenassa edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleen Margaritan ja hänen miehensä Paulin seurassa. Tutustuimme sunnuntaina Akropolikseen jaAkropolis-museoon. Lähdimme paikalle jo aamusta, mutta niin olivat tehneet sadat muutkin turistit. Näissä paikoissa oli jonkin verran ruuhkaa ja valokuvaus oli hankalaa, kun piti odotella sopivaa väliä, jos halusi kuvat kohteita ilman ihmisiä.
Illemmalla menimme metrolla lentokentälle, josta lähti järjestäjien bussikuljetus Kalamataan. Se sijaitseen Peloponnesoksen niemimaalla. Matkaa on 238 kilometriä ja ajoaika noin kaksi ja puoli tuntia. Bussin määränpäänä oli Filoxenia Hotel. Pyynnöstäni bussikuski vei minut omaan, vaatimattomampaan Fotini-hotelliin, joka oli noin muutaman sadan metrin päässä. Sitä olisi ollut ikävä etsiä yksin pimeässä ja oudossa paikassa.
Maanantaiaamuna päästiin ensimmäiselle retkelle, jonka kohteena oli Kardamyli-niminen kylä. Tiistaina oli ”vapaapäivä”, jonka käytin Kalamataan tutustumiseen. Se ei ole mikään pieni kylä, vaan kaupungin väkiluku on noin 70 000. Kirjoitan näistä paikoista enemmän myöhemmin.
TBEX oli vahvasti näkyvillä Food Stories -tapahtumassa.
Oppimista ja juhlintaa
Varsinaiset konferenssipäivät olivat keskiviikko ja torstai. Avauspuheen jälkeen oli rinnakkaista ohjelmaa, josta saattoi valita itselleen mieluisimmat joko videoista, hakuoptimoinnista, sisällöntuotannosta tai markkinoinnista.
Kuuntelin muun muassa norjalaista Martin Solhaugenia, jonka aiheena oli tunteiden herättäminen videoissa, yhdysvaltalaisen Keryn Meansin luentoa neuvottelutaidoista vaikuttajamarkkinoinnissa, australialaista Michael Turtlea kävijämääriä sivuilla lisäävän sisällön tuottamisesta ja Trinity Traveller-nimistä indonesialaista bloggaaja siitä, kuinka blogista voidaan tehdä kirja tai elokuva. Lisäksi sain vinkkejä yhdysvaltalaiselta Ian Clearyltä blogin toiminnan tehostamiseen.
Martin Solhagen piti konferenssissa kaksi videoihin liittyvää esitystä.
Torstai-iltana oli vuorossa päätösbileet. Paikkana oli upea vuorenrinteeseen rakennettu ravintola Kastraki-Meteora. Sadekuuro pääsi pilaamaan tunnelmaa hetkellisesti, mutta sen jälkeen tanssilattia alkoi täyttymään ja kansainvälinen väki tanssi diskobiisien tahdissa, ja loppuillasta vuorossa olivat kreikkalaiset tanssit.
Tarjolla oli cocktaileja, olutta ja viiniä. Tarjoilijat kantoivat juhlayleisölle myös pieniä ruokapaloja; loppuillasta oli tarjolla hampurilaisiakin.
Tutustumisretkelle Mániin
Perjantaina hotellin pihalla odotti toistakymmentä bussia matkalaisia ns. FAM Tripeille eli tutustumisretkille. Niille päästääkseen piti täyttää hakemus blogin tilastotiedoin ja muin perusteluin. Hakija sai asettaa kaksi kohdetta suosikeikseen, mutta järjestäjä valitsi kunkin retken osanottajat.
Minut hyväksyttiin retkelle numero 12, joka suuntautui Mániin (kreik. Μάνη). Se on Peloponnesoksen etelärannikon kolmesta niemimaasta keskimmäinen ja eteläisin.
Kolmen päivän ajan reissasimme niemimaata pohjoisesta etelään ja sitten takaisin pikkubussilla. Kyydissä oli neljä kreikkalaista ja viisi muista maista kotoisin olevaa sisällöntuottajaa paikallisen oppaan ja bussikuskin huomassa. Retki päättyi sunnuntaina Kalamataan.
Yövyin samassa hotellissa kuin aikaisemmin. Maanantaina matkustin bussilla Ateenaa, yövyin siellä yhden yön ja tein paluuta kotiin koko tiistaipäivän.
Joku kysyi Facebookissa, mikä jäi päällimmäisenä mieleen konferenssireissusta. Sitä oli vaikea tiivistää johonkin tiettyyn asiaan. Vastasin näin: ”Paljon hienoja käyntikohteita, hyvää ruokaa, varsinaisesta konferenssista mietittävää oman blogin kehittämiseen, vanhojen tuttujen tapaamista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Paljon kuvia ja aineistoa tuleviin blogi- ja Instagram-juttuihin. Kreikkalaiset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja kansainvälinen vuorovaikutus on mielenkiintoista; pientä särmääkin koettiin.”
Seuraavat konferenssit jo tiedossa
Tänä vuonna ovat jäljellä vielä Pohjois-Amerikan konferenssi 17.–20.7.2023; paikkana on Eau Claire, Wisconsin, Yhdysvallat ja Afrikan konferenssi Durbanissa, Etelä-Afrikassa 25.–27.10.2023.
Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi pidetään 28.–31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Ostin sinne jo lipun.
Seuraavissa postauksissa lisää Kreikan kuulumisia ja kokemuksia.
Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste jatkuu kolmannella osalla. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Aloitin tämän haasteen myöhässä, enkä ole vielä ottanut päiviä kiinni.
Kristiina K:n mukaan kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Yritän parhaani mukaan käyttää vain omia kuviani, mikä ei ole kaikkien aiheiden kohdalla yhtä helppoa. Toiseksi pyrin löytämään kuvia, jotka liittyvät matkoihini.
Aiheina ovat nyt:
13.2. Keramiikka 14.2. Kataja 15.2. Kannu 16.2. Köynnös 17.2. Karkki 18.2. Kivi 19.2. Kylmä
Keramiikka
Jerezin kellomuseossa oli suuri kokoelma erilaisia ajannäyttäjiä.
Keramiikka-aiheisia kuvia löytyy paljonkin astioista taide-esineisiin. Kuvan hurjannäköinen kello kuuluu kellomuseon kokoelmiin Jerezissä, Espanjassa. Paikan englanninkielinen nimi onThe Palace of Timeja espanjaksi El Palacio del Tiempo.
Museon kerrotaan olevan ainoa laatuaan siinä suhteessa, että sen kellot toimivat ja käyvät siis ajassa. Kokoelma on Euroopan laajin ja esillä on lähes 300 kelloa seinä- ja pöytäkelloista rannekelloihin. Vanhimmat kellot ovat 1600-luvulta. Museo sijaitsee vuonna 1873 valmistuneessa palatsissa, jossa voidaan järjestää myös kokouksia ja tilaisuuksia.
Tutustuin kellomuseoon matkabloggaajien TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä kolmen päivän matkalla.
Kataja
Tervalepästä ja katajasta tehdyt lastat ovat osa EcoFurn®-yrityksen valikoimaa.
Kataja oli tämän kuvakokoelman vaikeimpiin kuuluva aihe. En ole ilmeisesti kuvannut kasvavia katajia, mutta melko tuoreessa muistissa olivat vielä joulukuussa 2022 Tampereen Kirjafestareista tutkimani EcoFurn®-yrityksen puiset tuotteet.
Kuvassa olevissa lastoissa materiaaleina ovat pellavaöljytty tervaleppä ja kataja. Etualalla olevat veitset ovat visakoivua. Muita yrityksen käyttämiä puulajeja ovat tammi ja saarni. Tuotevalikoima on laaja keittiövälineistä huonekaluihin ja linnunpöntöistä hyönteishotelleihin.
Kannu
Kaunis lasikannu ja muita ateriointiin tarvittavia esineitä Kastelholman linnassa Ahvenenmaalla.
Kannu oli myös vaikeasti löydettävä kohde. Kuvan kaunis sini-vihreä kannu koristaa kattausta Kastelholman linnassa. Kiinnostaisi tietää, onko se jonkun vanhan lasikannun mukaan tehty? Kala, kinkku ja muut ruoat ovat keinotekoisia ja kuvaavat menneen ajan aterioita ja ruokakulttuuria.
Kastelholman linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvun lopulla, ja ensimmäinen maininta siitä löytyy vuodelta 1388. Se toimi puolustuslinnakkeena. Ahvenanmaa oli tuolloin itsenäinen hallintoalue ja Kastelholma oli sen keskus.
Kastelholman linnan olen tainnut nähdä ensimmäistä kertaa luokkaretkellä 1970-luvun alussa. Yllä olevan kuva on viimekeväiseltä Ahvenanmaan matkaltani. Tuolloin, toukokuun lopussa koko alue oli kukassa.
Köynnös
Muratti on yleinen kasvi vanhoilla brittiläisillä hautausmailla ja puistoissa.
Köynnöskuvia oli helppo löytää. Valitsin tämän minua puhuttelevan hautakiven kuvan, jonka mietelause ”No not grieve. We are all pilgrims on a journey towards the same destination.” laittaa ajattelemaan. Ilmaisu saattaa olla peräisin jostain tunnetusta tekstistä, mutta nyt en saanut jäljitettyä alkuperää.
Hautakivessä ei muistaakseni ollut henkilön nimeä. Tämä hauta löytyy Highgaten hautausmaalta (Highgate Cemetery) Lontoosta. Kävin siellä ystäväni Suen kanssa.
Hautausmaalta ovat viimeisen leposijansa saaneet monet tunnetut henkilöitä. Heistä kuuluisin heistä lienee Karl Marx. Myös brittiläisen punkbändi Sex Pistolsin ja New York Dollsin manageri Malcolm McLaren sekä kirjailija Douglas Adams on haudattu Highgaten hautausmaalle.
Köynnös on muratti. Niitä on useita lajeja, ja ne ainavihantia, ilmajuuriensa avulla tukea pitkin kiipeileviä ja suikertelevia köynnöskasveja. Englantilaisissa puistoissa sitä näkee paljon.
Vaaleanpunainen kuohuviini ja vaahtokarkit odottivat meitä bloggaajia, kun menimme tutustumaan somerolaiseen Muotiputiikki Helmeen, joka kertoo olevansa 1950-luvun tyylinen elämyskohde. Vaaleanpunainen taitaa olla liikkeen omistajan Anita Hallapellon lempiväri, sillä hänen autonsakin on sen värinen ‒ Cadillac.
Kivi
Kiveä monessa muodossa Katariinan Meripuistossa.
Katariinan Meripuisto on yksi monista Kotkan hienoista viheralueista. Sieltä löytyy kiviä niin luonnonmukaisessa kuin jalostetussakin muodossa. Tämän seitsemästä erilaisesta graniittilaadusta koostuvan pöydän ääreen mahtuu jopa 50 henkilöä.
Kylmä
Banana Split jerseyläiseen tapaan. Alkuperäisen yhdysvaltalaisen ohjeen mukaan jälkiruokaan kuuluu vanilja-, suklaa- ja mansikkajäätelöä.
Kylmää ei voi vangita kuvaan, mutta voi valita kuvattavaksi kylmiä asioita. Olisin voinut etsiä talvi- jää- tai lumikuvia, mutta lähdin hakemaan jäätelökuvia. Niitä olisi ollut muitakin kuin tämä Banana Split -annos, joka on kuvattu Les Jardins de la Mer -puistossa Jerseyssä. Vietin saarella hienoja syys- ja lokakuisia viikkoja vuonna 2018.
Wikipedia kuvailee tätä jäätelöannosta näin: ”Banana Split on jäätelöstä valmistettava jälkiruoka, joka nimensä mukaisesti sisältää banaania. Jäätelön ja banaanin lisäksi se sisältää usein kermavaahtoa, ananasta, vohvelia, mansikoita, pähkinöitä, suklaakastiketta ja kirsikoita.”
Jatkan nyt Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaastetta helmikuulle.
Kristiina K. antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.
Aiheina ovat nyt:
6. Kirjava
7. Kudin
8. Kamera
9. Komea
10. Kahvi
11. Kurkku
12. Koristeellinen
Kirjava
Luova lady huovuttaa Toivonniemessä, Ruissalossa.
Tämänkertaiset aiheet ovat haastavia, kun yritän löytää kuvat omista otoksistani. Kirjavan osalta päädyin tähän Luovien ladyjen viikolta otettuun kuvaan, vaikka sellainen oli jo ensimmäisessäkin osiossa.
Yhtenä kesänä ladyt olivat kiinnostuneita huovutuksesta, ja viikon aikana syntyi pieniä huopaotuksia, laudeliinoja ja muita tuotteita. Tässä kuvassa on iloista kesätunnelmaa ja värien kirjavuutta.
En kudo itse, joten kutimia ei ole ollut lähistöllä kuvattavaksi. Tarkalleen aiheen mukaista kuvaa en löytänyt kuvistani, mutta kutimilta valmistuneita tuotteita oli näytillä ja tarjolla joulun alla muutama vuosi sitten turkulaisessa, tunnelmallisessa 1700-luvun miljöössä toimivassa kahvilassa Apteekkimuseon naapurissa eli Cafe Qwenselissä.
Kahvilan löytää Aurajoen rantamilta osoitteesta Läntinen Rantakatu 13 B, Turku. Siellä voi nauttia muuan muassa paikan päällä valmistettuja perinteisiä leivonnaisia sekä Afternoon Tea -tarjoiluja.
Kamera
Paparazzi-näyttely Loviisan museossa.
Kamerakuvia olisi löytynyt runsaastikin, mutta tämä on mielenkiintoisin. Se on peräisin Loviisan kaupungin museossa olleesta mielenkiintoisesta näyttelystä vuoden 2021 syksyllä. Se kertoi loviisalaisesta Aatos Åkerblomista ja hänen 1960- ja 1970-luvun valokuvistaan.
Näyttelyssä kerrottiin, että omalaatuinen kuvaaja Aatos Åkerblom (1916–1997) oli kuin paparazzi. Hänen toimintaansa kuvataan näin: ”Hän dokumentoi tiloja, joita kukaan muu ei ollut keksinyt valokuvata. Hän pääsi kameroineen kaikkialle ja oli aina valmiina nappaamaan kuvan ennen kuin hetki oli ohi.”
Komea
Lupiineja Kurejoella, Alajärvellä.
Komea oli näistä K-sanoista vaikein. Olen muistelevani, että synnyinseutuuni Etelä-Pohjanmaahan liittyisi jokin sananlasku, jossa käytetään komeaa, mutta en sellaista nyt löytänyt – se olisi voinut johdattaa sopivaan kuvaan.
Jotenkin päädyin sitten lupiiniin, joka on oikealta nimeltään komealupiini (Lupinus polyphyllus). Tämä Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva myrkyllinen kasvi on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Harmi, sillä onhan tämä ihan värikäs ja komea kasvi kesä-heinäkuisilla kukinnoillaan.
Kahvi
Tuhannen Tuskan Kahvilan kaunis kahvi- ja kakkutarjoilu.
Kahvikuviakin olisi löytynyt useampia, mutta valitsin koristeellisimman kuvan. Se on otettu viime kesänä Tuhannen tuskan kahvilassa Loviisassa. Se sijaitsee paikassa, jossa kieltolain aikaan toimi salakapakka; osoite on Liisantalo, Poikkikatu, Loviisa. Kävimme siellä viime heinäkuussa eräällä Luovien ladyjen päiväretkistä.
Kahvila on sisältä viihtyisä, mutta ulkonakin kelpaa istuskella kauniina kesäpäivänä. Kahvi tarjoillaan kauniista kupeista ja kakku on maistuvaa.
Kurkku
Tämä Alan´s Cafen tarjoilu taisi korvata lounaan eräällä Hangon reissullani.
Kurkusta en löytänyt kuvaa kokonaisena. Tässä tuota mainiota salaattiainesta tarjoillaan piirakan kyljessä. Jälkiruokana on kakkupala.
Paikkana on vanhasta puutalosta löytyvä Alan´s Cafe Hangossa, osoitteessa Raatihuoneentori 4. Saman katon alla on kahvila, käsityöläisten puoti sekä second hand -liike Ditt & Datt sekä antikvariaatti. Käyn siellä aina Hangon reissuillani, jos vain mahdollista.
Koristeellinen
Saimme Instagram-hullutteluumme paikallista vahvistusta.
Tämä puna-viherkuvioinen huivi on mielestäni koristeellinen. Huivi liittyyTBEX-matkabloggaajien Ostravassa Tšekissä vuonna 2018 pidettyyn konferenssiin ja sen jälkeiseen tutustumismatkaan, johon osallistui kymmenkunta bloggaajaa. Retkeilimme kolmen päivän aikana Olomoucin alueella, muun muassa Jeseníkissä.
Tämä koristeellinen huivi sekä olkihattu kiersivät jokaisen harteilla ja päässä ja otimme Instagram-poseerauksia parodioivia kuvia. Koristeellisuutta markkeeraavassa kuvassa ei ole kuitenkaan kukaan seurueestamme, vaan kansanedustajana ja pormestarinakin toiminut herra, joka oli mukana seurueessamme Jeseníkissä.
Kuvauspaikka on kukkulalla, jonka alapuolella oleva Priessnitz-kylpylä tunnetaan yhteydestään Vincent Priessnitziin, joka oli vesiterapian varhainen kannattaja ja maailman ensimmäisen modernin vesiterapeuttisen instituutin perustaja.
Huh, selvisinpä omilla kuvillani, joskin lavealla tulkinnalla. Saas nähdä kuinka käy seuraavan erän kanssa.
K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, silläKristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.
Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.
Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.
On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.
Ensimmäiset aiheet ovat tässä:
Keittiö
Käpy
Keskellä
Kaatunut
Kakku
Keittiö
Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.
Vietin pari kevättalvista viikkoaNorpas-residenssissäTaalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.
Käpy
Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.
Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se onTurun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.
Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.
Keskellä
Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.
Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.
Kaatunut
Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.
Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.
Kakku
Kuvassa on espanjalainen juustokakku.
Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.
Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.
Parasta lähteä nyt -blogi viettää 8.2.2023 kahdeksanvuotissyntymäpäiväänsä.
Kuva: Claudio Schwarz/Unsplash.
Tänään on kahdeksan vuotta siitä, kun aloitin Parasta lähteä nyt -blogin – ensimmäinen postaus on päivätty 8.2.2015. On siis syntymäpäivä, joka kului pääosin työn merkeissä.
Kasvua ja laskua
Viime vuosi oli blogin kävijämäärien suhteen lähes samalla tasolla vuonna 2021. Vuodesta 2015 blogin vuosittaiset näyttökerrat ja kävijämäärät kasvoivat, mutta ensimmäinen koronavuosi laski määriä. Luonnollinen selitys lienee siinä, ettei matkailu ollut ihmisten mielissä ja ulottuvilla samalla tavoin kuin aikaisemmin. Ainahan voi suunnitella ja haaveilla, mutta eihän se pidemmän päälle innosta.
Viime vuonna matkustamisen mahdollisuudet koronan suhteen ehkä kasvoivat, mutta tilalle tuli paljon muita epävarmuustekijöitä, jotka taittavat vielä lähtemisen intoa.
Näyttökertoja ja kävijämääriä laski myös postausten väheneminen. Syynä tähänkin oli varmaan korona – enhän itsekään matkustanut ja yleisesti ankeat ajat varmaan vähensivät kirjoittamishalujani.
Viime vuonna postauksia oli selvästi edellisiä vuosia vähemmän oman tilanteeni vuoksi. Isäni kuoli tammikuussa; aikaa ja energiaa meni suremiseen, asioiden järjestämiseen ja leskeksi jääneen äitini auttamiseen.
Näiden kahdeksan vuoden aikana postauksia on kertynyt kaikkiaan 716 tämä mukaan luettuna. Vuositasolla postauksia on siis ollut lähemmäs 100; viime vuonna tosin vain 33.
Sanna Wallenius, jonka Walleni.us-blogi täyttää tänä vuonna 10 vuotta, kommentoi Facebook-sivullaan: – Trendiraporttien mukaan bloggaaminen on jo ihan old school -meininkiä. Tiktokin ja IG:n hassutteluvideot ovat ajaneet nettisivujen ohi.
Ahkerasti somettavalle Sannalle blogi on kuitenkin aina se rakkain lempilapsi. Hänen mukaansa se on foorumi, joka ei ole täysin mielivaltaisten algoritmien ja somejättien armoilla, ja blogin sisältöä hän pystyy hallitsemaan vielä itse.
Noista seikoista voin olla samaa mieltä, kuten myös tästä Sannan kommentista: – Työmäärällisesti bloggaamisessa ei ole tietenkään mitään järkeä. Kaikki ne tunnit, jotka olen elämästäni heittänyt tähän, olisin voinut käyttää varmasti tuloksellisemmin ja hyödyllisemmin.
Välillä mietin tätä itsekin. Kannattaako? Hyödyttääkö? Mitä välii?
Toisaalta aina uuden postauksen julkaiseminen tuottaa iloa ja aikaansaamisen tunnetta. Yhtenä plussana on sekin, että näin matkoistani jää jonkinlainen jälki, johon on helppo palata vuosienkin jälkeen – toisin kuin katoaviin muistoihin.
Positiivisin tulos bloggaamisesta on se, että se avaa maailmoja – kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin. Olen päässyt mukaan tilanteisiin ja paikkoihin, jotka olisivat olleet ulottumattomillani ilman bloggaamista. Olen myös tutustunut suureen määrään kanssabloggaajia, hengenheimolaisia, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin – erityisesti TBEX-konferenssien ansiosta.
Pysy mukana matkassani
Matkustaminen on elämää, travel is living. Tämän pienen metallisen matkalaukun ostin Antikvariat Kojanista Taalintehtaalta. Sen valikoimissa on kirjojen lisäksi myös lahjatavaraa, kaikkea pientä kivaa.
Voit seurata blogipostauksia myös Facebookin Parasta lähteä nyt-sivulla (käy tykkäämässä) tai blogit.fi-sivuston kautta (käy seuraamassa kirjautuneena, merkkaa blogi sydämellä). Parasta lähteä nyt -blogi on kyseisen sivuston matkablogilistauksissa sijalla 56, välillä se on yltänyt jopa Top 10 -listalle. Sijoutus vaihtelee viikoittain.
Blogissani on varsinaisen blogisivun lisäksi myös muita sivuja. Mukana matkoilla -sivulla kerron hiukan itsestäni harrastuksia myöten sekä matkustustavoistani; reissaan mielelläni yksin, mutta toisinaan myös ryhmien mukana. Matkat suuntautuvat usein kotimaahan tai Eurooppaan; kaukomatkoilla olen ollut harvoin.
Pysy mukana matkassa-sivu esittelee, kuinka tämä yksipalstainen blogini toimii ja miten voit löytää asioita, jotka monissa blogeissa ovat heti näkyvissä. Sivu kertoo myös, mistä muualta minut voi löytää.
Mukana mediassa-sivu kertoo, kun olen ollut blogiin liittyvissä asioissa lehtien palstoilla, yksi podcast-vierailukin on mainittu. Olen listannut sivulle myös kirjoittamani matkustusaiheiset jutut, pitämäni luennot ja TBEX-konferenssivierailut.
Pysy mukana matkassani vielä yhdeksäntenäkin vuotena. Tiedon blogin tuoreimmasta päivityksestä voi tilata sähköpostiin. Tämä kenttä aukeaa menuvalikosta (musta palkki ylhäällä, vasemmanpuoleinen painike).
Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Teen nyt samantyylisen matkaraportin tästä vuodesta 2022 kuin parin aikaisemman vuoden menoista. Kulunut vuosi oli matkojen suhteen köyhempi kuin edeltäjänsä, ja minä olin bloggaamisen suhteen saamattomampi.
Tänä vuonna tein yhden matkan ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta.
Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty tammikuuhun 2023. Pääsen siis pian tutkimaan matkailumaailmaa pitkän tauon jälkeen. Kreikka on tämänvuotinen messujen partnerimaa, ja se sopii minulle oivallisesti. Toivon, että voin osallistua TBEX-organisaation järjestämään matkabloggaajien konferenssiin toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Olen hankkinut sinne jo lipun, mutta muut matkavalmistelut ovat tekemättä.
Alajärveltä Kotkaan, Maarianhaminasta Paimioon
Torstaina 3. helmikuuta liputetaan arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi Alvar Aallon syntymäpäivänä. Tein jutun Lippu salkoon Alvar ja Aino Aallon kunniaksiosittain siksi, että Aalto liittyy syntymäkuntaani Alajärveen, joka on osa valtakunnallista Alvar Aalto -kaupunkiverkostoa.
Alvar Aallolla on Alajärvellä oma tie lähellä suunnittelemiaan rakennuksia.
Tuusulanjärvi houkutteli jäälleen paljon ulkoilijoita maaliskuisena sunnuntaina.
Maaliskuussa vietin viikonlopun Gustavelundissa, Tuusulassa, jossa järjestettiin Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät. Olen osallistunut niihin noin kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu on täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tulee katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.
Huhtikuussa kirjoitin Merikeskus Vellamosta, joka on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa. Olin käynyt siellä jo syksyllä 2021, mutta hauduttelin juttua muutaman kuukauden.
Pääsiäistä vietin Maarinhaminassa ikään kuin omatoimisessa retriitissä, mutta siltä reissulta ei syntynyt postausta. Tosin laivamatka Glory-laivalla tuli mukaan toukokuun postauksessa Gloryn loistoa Itämerellä.Tein tuolla Viking Linen uudella aluksella reissun myös äitienpäivän aikoihin äitini ja sisarusteni kanssa.
Glory matkalla Turusta Tukholmaan.
Algoth’s on legendaarisen pirtukeisarin, Algoth Niskan nimikkobaari.
Aurajoen rannan kirsikkapuut kukkivat toukokuun puolivälissä.
Taiteen talon avajaisissa pääsi tutustumaan taiteilijoiden työtiloihin.
Toukokuussa ihastelin Aurajoen rantojen kirsikkapuiden kukintaa ja tutustuin Taiteen taloon sen avajaisissa. Se on taiteen ja kulttuurin koti taiteen tekijöille, kaupunkilaisille ja matkailijoille. Taiteen talo sijaitsee Rettigin vanhassa tupakkatehtaassa osoitteessa Nunnankatu 4 keskellä Turun Vanhaakaupunkia.
Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Villa VallattomassaStrömforsissa. Tämän majapaikan emäntä Petra Pekkarinen houkutteli minut vieraaksi Pipa ja Papi -podcastiinsa, ja voit kuunnella jutteluamme Luovista ladyistä, bloggaamisesta, vanhoista taloista ja matkustamisesta täältä.
Tällä ruukkipaikkakunnallakin oli nähtävää, mutta ajelimme sieltä myös Porvooseen, Loviisaan ja Kotkaan muun muassa kirppareille. Kävimme myös Keisarillisessa kalamajassa Langinkoskella, Olgan farmilla Sääksjärvellä – mainio kohde lapsiperheille – sekä Stockforsin tehdasalueella Pyhtäällä.
Villa Vallaton tarjosi oivallisen lomapaikan ja tukikohdan tusinalle Luovia ladyja.*
Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussaBooktorieli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla, Puutori Blues –tapahtuma nimensä mukaisesti Puutorilla sekä elokuinen Taiteiden yö monine esityksineeen eri puolilla Turkua. Näistä ei nyt syntynyt postauksia.
Joulukuussa pohdin erilaisia tapoja viettää vuoden suurinta juhlaa postauksessa Missä vietät joulusi tänä vuonna? Oman jouluni vietin kotona perheen parissa.
Poimi vinkit ja vieraile ensi vuonna jossain oudossa kuplassa
Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun vinkin ensi vuoden suunnitelmiisi.
Suosittelen myös, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia.
Minulle tällaisia paikkoja ja tapahtumia olivat Espanjan hevospaikat (näistä toivottavasti kirjoitan myöhemmin) sekä Strömforsissa ruukissa Ruotsinpyhtäällä järjestetty Ruukki Picnic, joka on ollut vuosien aja Itä-Uudenmaan suurin kesäinen koko perheen harrasteajoneuvotapahtuma ja Ruissalossa, Turussa järjestetty Grand Tour de Renault -tapahtuma. On virkistävää ja mieltä avartavaa vierailla omien kupliensa ulkopuolella.
Vierailin kesäkuussa Espanjassa kahdessa hevosia jalostavassa, kasvattavassa ja kouluttavassa paikassa.
Ruukki Picnic toi Strömforsiin paljon amerikanautoja harrastajineen.
Sisällöntuotanto sakkaa surussa
Isä saateltiin viimeiselle matkalleen helmikuussa.
Olen ollut tänä vuonna vähemmän tuottelias kuin aikaisempina vuosina raskaan elämäntilanteen vuoksi. Isäni kuoli tammikuussa 81-vuotiaana ja äitini jäi leskeksi ja apua tarvitsevaksi. Aikaa ja energiaa kirjoittamiseen tuntuu olevan nyt aikaisempaa vähemmän. Tänä vuonna en osallistunut myöskään Yhdysvalloista lähtöisin olevaan National Blog Posting Month (NaBloPoMo) -haasteeseen, jossa blogataan joka päivä.
Harmillisesti myös osa aineistosta on jäänyt vielä julkaisematta. Muun muassa osa Espanjan matkan annista on jäänyt kertomatta kuten myös muutamasta kotimaan reissustakin. Ehkä kirjoitan niistä vielä seuraavia matkoja odotellessa.
Kuukausittain bloggauksia on muutamasta kymmenkuntaan. Poikkeuksena ovat marraskuut, jolloin olen ottanut vastaan haasteen blogata joka päivä. Minään vuotena en ole ihan siihen yltänyt, mutta aika lähelle kuitenkin.
Avainsanapilvestä katsottuna suosituimpia aiheitani ovat edelleen Turku, Ruissalo, Suomi, Lontoo, Helsinki ja Matkamessut. Ei siis mitään kovin eksoottista.
Tänä ja viime vuonna olen kirjoittanut muun muassa Kotkasta, Loviisasta, Espanjasta, Vuoden Luontokuva -gaalasta, Ahvenanmaasta, Taalintehtaasta sekä muutamista näytelmistä ja näyttelyistä. Varastossa on vielä jutunaiheita ainakin Espanjasta sekä kesäviikosta Strömforsista. Turustakin riittäisi kerrottavaa.
Suosituimmat postaukset kahtena viime vuonna olivat seuraavat: 2021
Osallistuin TBEX-organisaation Europe 2022 -konferenssiin, joka järjestettiin 6.–9.6.2022 Marbellassa, Espanjassa. Vihdoinkin neljän vuoden odottamisen jälkeen oli aika tavata entisiä tuttuja ja uusia, matkailusta kiinnostuneita ihmisiä.
Kolme konferenssia, kolme tähteä.
Olen osallistunut TBEX-konferenssiin aikaisemmin Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018. Tiedän näistä aikaisemmista kokemuksista, että tapahtumassa voi oppia paljon uutta alasta, tavata aikaisemmista konferensseista tuttuja ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tutustua uusiin.
Korona peruutti konferenssin
Monet TBEX-yhteisön jäsenet kokivat maaliskuussa 2020 suunnitelmien kariutumisen. Tuon vuoden Euroopan konferenssin oli määrä olla maaliskuussa Cataniassa, Sisiliassa. Sinne minäkin olin menossa. Outo kiinalainen virus oli levinnyt Euroopassa, muun muassa Milanossa.
Vähän ajan päästä tulikin tieto, että konferenssi on peruttu. Sen jälkeen ei tapahtumaa yritettykään järjestää ennen kuin tämän vuoden maaliskuussa, josta se vielä siirrettiin kesäkuuhun.
Marbella kutsui matkabloggaajia
Tämän vuoden tapahtumaan Marbellassa osallistui noin 300 matkabloggaajaa tai muuta sisällöntuottajaa sekä matkakohteiden ja markkinointiorganisaatioiden edustajia. Paikkana oli El Palacio de Congresos, Ferias y Exposiciones de Marbella eli Marbellan messu- ja konferenssikeskus.
Meitä suomalaisia oli paikalla tietääkseni vain kaksi: Roomassa asuva Heli Pekkarinen (Näkymiä vihreältä kukkulalta) ja minä. Myös muista Pohjoismaista oli vähän osallisttujia. Yhdysvaltalaisia oli mukana runsaasti.
Marbellan messu- ja konferenssikeskus kuvattuna hotellihuoneeni parvekkeelta. Ostravan konferenssikokemuksesta viisastuneena varasin majoituksen läheltä tapahtumapaikkaa.Tervetuloa TBEX-konferenssiin.
Perinteiseen tapaan ohjelmaan kuuluvat retket ennen konferenssia; tarjolla oli tutustumista muun muassa Mijakseen, Rondaan, Granadaan ja Málagaan.
Konferenssin jälkeen järjestettäviin tutustumisretkiin pitää hakea ja kertoa bloginsa tunnuslukuja, ja organisaattorit valitsevat osallistujat hakijoiden joukosta. Nämä kahden päivän matkat ovat osallistujille maksuttomia kuten myös ennen konferenssia järjestettävätkin retket.
Matkabloggaaja maksaa itse osallistumiseen, matkoihin ja majoitukseen liittyvät kustannukset. Alle 200 euron osallistumatka kattaa ohjelman aterioineen, iltatilaisuuksineen ja retkineen.
Päivät täynnä ohjelmaa
Konferenssin sponsoreina olivat Marbellan, Costa Del Solin ja Andalucian matkailuorganisaatiot.Avauspuheenvuorossa Alistair McKenzie haastatteli Mansoureh Farahania ja Mark Bakeria.
Konferenssin alustuksissa keskityttiin esityksiin, jotka oli kerätty kahdeksan teeman alle, neljä kullekin päivälle: sosiaalinen media, brändit ja brändäys, markkinointi verkossa ja matkailun tulevaisuus, sisällöntuotannolla ansaitseminen, kirjoittaminen, liiketoimintastrategia sekä verkkosisällöt. Minua kiinnostivat eniten matkailun tulevaisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät esitykset.
Silvia Romao, Mark Baker ja Max Hartshorne kertoivat kirjoittamisesta.
Konferenssin lounastarjoilu sujui hyvin ja pöydässä oli paljon valinnanvaraa.
Iltaisin juhlintaa
Konferenssin virallisen ohjelman lisäksi järjestetään iltajuhlia. Tänä vuonna aloitusjuhla järjestettiin Marbellan vanhassa kaupungissa eräällä aukiolla. Sinne oli järjestetty baari ja osallistujat tulivat tapaamaan toisiaan ja nauttimaan tervetulodrinkeistä.
Vanhaan kaupungin aukiolle oli tehty tilapäinen baari konferenssin avajaisillaksi.
Päätösjuhlan pitopaikkana oli Cortijo de Cortes -ravintola, joka oli kuin maatalon pihapiiri. Se oli huikea kokemus vieraanvaraisuudesta. Heti sisäänkäynnin luona oli mustapukuisia tarjoilijoita juomatarjottimineen ja pari flamencoasuista naista ojentamassa tulijoille punaisia neilikoita. Orkesteri loihti tunnelmaa sävelin, kinkunleikkaaja teki Jamon-kinkusta lautasille ohuita siivuja ja juomanlaskija otti viinitynnyristä tarkoitukseen kehitetyn ottimen avulla näytösluontoisesti sherryä. Baari oli auki ja tarjolla oli sangriaa, viiniä, olutta ja virvoitusjuomia. Vatsantäytteeksi saimme pieniä tapaksia ja myöhemmin paellaa.
Illemmalla juhlaväki kutsuttiin läheiselle areenalle, jossa saimme nauttia hevos- ja flamencotanssinäytöksestä. Myöhemmin kokoonnuimme vielä ravintolan sisätiloihin näyttämön eteen. Esiintyjinä oli kitaristi, laulaja ja neljä flamencotanssijaa.
Vieraat kukitettiin neilikoilla.
Pöytä on katettu laseilla ja juomilla.
Saisiko olla sangriaa?
Juomanlaskijalta sai sherryä. Oppaalta kuulemani tiedon mukaan tuon ottimen varsi on tehty valaan viiksestä.
Cortijo de Cortes -ravintolan sisäpiha toimi alkuillasta juhlatilana, myöhemmin siirryimme sisälle.
Hevoset esiintyivät musiikin tahdissa. Hieno show. Retkillämme pääsimme näkemään muitakin esityksiä ja tutustumaan hevosten kasvatus- ja koulutuspaikkoihin.
Estradilla oli myös flamencotanssija.
Illan päätteeksi menimme ravintolan sisätiloihin katsomaan flamencoesitystä.
Seuraavat Lafayettessa ja Phuketissa
TBEX järjestää vuosittain kolme konferenssia, joista yksi on Pohjois-Amerikassa, yksi Aasiassa tai Afrikassa ja yksi Euroopassa. Lokakuussa on vuorossa TBEX North America -konferenssi Lafayettessa, Louisianassa ja marraskuussa TBEX Asia 2022 Phuketissa, Thaimaassa.
Jännityksellä odotan, missä paikassa järjestetään ensi vuoden Euroopan konferenssi. Sinne aion mennä.
Parasta lähteä nyt 