Henkilö, Kulttuuri, Matkakohde, Museo, Nähtävyys, Näyttely, Taideteos, Taiteilija

Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa

Anu Pentikin näyttely Alussa oli siemen Wäinö Aaltosen museossa tuo esiin keraamikon taiteellisen puolen. Voikukka on pääosassa, mutta symboliikka liittyy elämänkaareen, sen alkuun ja loppuun.

Keramiikastaan tunnetun Anu Pentikin (s. 1942)  eli Anu Pentikäisen työn tuloksia löytyy monen kodin keittiöstä. Niitä on valmistettu jo viidenkymmenen vuoden ajan napapiirin tuntumassa Posiolla, maailman pohjoisimmassa keramiikkatehtaassa.

50 vuotta Pentikiä

Pentik viettää tänä vuonna juhlavuottaan; yritys sai alkunsa vuonna 1971, ja Pentikin sivuilta löytyykin juhlavuoden slogan: ”50 vuotta kauneutta koteihin.” Kaikki alkoi pienestä, eikä kaikilla ollut lujaa uskoa tekemiseen. Pankinjohtajakin tivasi: ”Onko tämä rehtorin rouvan näpertelyä vai tehdäänkö tästä bisnes?”

No, laina tuli ja bisnes kehkeytyi kansainväliseen vientiin asti. Pentik on nykyään kansainvälinen sisustusmyymäläketju. Vuonna 2019 Pentik Oy:n liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja yritys työllistää noin 250 henkilöä.

Installaatioita savesta ja puusta

Anu Pentik -Alussa oli siemen -näyttely, otsikkoteksti

Mutta millaista taidetta tekee muun muassa astioistaan tunnettu, itseoppinut taiteilija Anu Pentik, jonka juhlavuoden näyttely on parhaillaan esillä Wäinö Aaltosen museossa WAMissa Turussa? No ei mitään pikkusievää piiperrystä, vaan isoja installaatioita puusta, savesta ja posliinimassasta. WAMin sivuilla kerrotaan, että ”teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa.”

Anu Pentikin installaatio voikukista, materialina puu ja savi.
Voikukkapelto 2019-2020.

Teosten taustalla on Anu Pentikin halu ja palava innostus kokeilla keramiikan rajoja. Ratkaistavana oli muun muassa se, kuinka saadaan aikaan leijuva teos sadoista voikukan siementen muotoisista keramiikkaisista yksiköistä?

Anu Pentikin installaatioita oli esillä Helsingin Taidehallissa menestyksellisessä ja suositussa Kolme tilaa -näyttelyssä vuonna 2017. Yleisömenestyksen innoittamana Anu Pentik on työstänyt WAMissa nähtävää kokonaisuutta yli kahden vuoden ajan museon tiloihin. Näyttely siirtyi viime vuodesta tähän vuoteen koronapandemian vuoksi.

Voikukkien elämänkaari

Alussa oli siemen -näyttely on kerronnallinen kokonaisuus, jossa ”keramiikka taipuu taidokkaasti elämänkaaren teemojen mukaan leijailevista siemenistä hiiltyneiksi puiksi. Alussa on siis siemen ja sittemmin Ilon puutarha. Umpikujassakin käytiin ja välillä oli syytä muistuttaa, että aina on toivoa. Ja Anun aviopuolison Topin viisaus: ” Rauha asuu rakkauden viljapelloissa.”

Anu Pentik on kulkenut vaiheikkaan polun muotoilun ja käyttökeramiikan parista taiteelliseen työskentelyyn. Siihen hän on keskittynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Taiteilija tarkkailee ympäristöään herkin silmin, ja hänen inspiraation lähteinään ovat Lapin luonnon eläimet, värit ja muodot sekä koetun elämän eri sävyt.

Voikukka, 2019.
Ilon puutarha, 2019
Näyttelyssä on mukana myös muutamia isoja ja värikkäitä keramiikkavateja.

Pala savea kulkee aina mukana

Näyttelyssä voi katsoa myös videon, jossa Anu Pentik kertoo elämästään, työstään ja taiteestaan.

Pentikin svuilta löytyy Anun kommentti: ””Minulla on ollut 49 vuotta sama ajatus päässä herätessäni kello viideltä aamulla; Ihanaa, kohta minä saan painaa käteni saveen.”

Anu Pentikin palavaa innostusta saveen kuvaa se, että hän pitää matkoilla mukana savea – jos yllättävä inspiraatio iskee vaikka hotellissa.

Näyttelyopastuksia ja taiteilijatapaamisia

Opastukset

  • suomeksi lauantaisin klo 14
  • suomeksi sunnuntaisin klo 14 (ei 19.9.)
  • ruotsiksi 25.7. ja 29.8. klo 15

Taiteilijatapaamiset

  • lauantaina 24.7. klo 11 ja 12
  • keskiviikkona 1.9. klo 13 ja 14

Anu Pentik – Alussa oli siemen 4.6.–19.9.2021.

Anu Pentik – I början fanns ett frö 4.6–19.9.2021.

Anu Pentik – In the beginning there was a seed 4 June – 19 September 2021.

Normaali
Henkilö, Keräily, Museo, Taiteilija

Kaipiaisen kiuruja ja kukkia

Turun taidemuseossa on parhaillaan esillä muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiaisen sadunhohtoista ja värikästä tuotantoa.

Kävin katsomassa Birger Kaipiaisen näyttelyn Turun taidemuseossa sunnuntaina 29.11.2020. Ja onneksi kävin; pian ovet sulkeutuivat koronarajoitusten vuoksi. Museo toivoo voivansa avata ovensa jälleen tiistaina 29.12. Café Victor on suljettu toistaiseksi. Näyttelyyn ehtii tutustumaan vielä ensi vuoden alkupuolella.

Birger Kaipiainen (1.7.1915–18.7.1988) kuuluu Suomen arvostetuimpiin ja kansainvälisesti menestyneimpiin keramiikkataiteilijoihin. Näyttely antaa kuvan hänen taiteensa kehittymisestä 1940-luvulta 1980-luvulle. Pääosa esillä olevista taideteoksista kuuluu kauppaneuvos Kyösti Kakkosen kokoelmaan. Mukana on noin 70 reliefiä, veistosta, koristelautasta ja -vatia.

Birger Kaipiainen aloitti lavastustaiteen opinnot 1933 Ateneumissa, mutta hän valmistui lopulta keramiikka- ja koristetaiteilijaksi 1937. Hän aloitti työskentelyn Arabian tehtaan taideosastolla, jossa hän sitten toimikin lähes koko elämänsä muutamia ulkomailla vietettyjä vuosia lukuun ottamatta.

Birger Kaipiainen vuonna 1945; kuva Design Museum, Helsinki/Turun taidemuseo.

Kukkia, hedelmiä ja lintuja

Seinäreliefi.

Koristelautanen 1940-luvulta.

1950-luvulla Kaipiaisen tyyli oli graafisempaa, mutta vähitellen keskeisiksi aiheiksi tulivat kukat, hedelmät ja linnut. Teokset houkuttelivat katsomisen lisäksi myös koskemaan, maistamaan ja haistamaan. Monissa töissä mukana on pieniä keramiikkahelmiä.

Innoittajina olivat lapsuuden kesät Sortavalassa; ne vaikuttivat Kaipiaisen taiteeseen, joka kehittyi vuosien mittaan yhä runsaammaksi, koristeellisemmaksi ja luonnon teemoja hyödyntävämmäksi. Kuoveja ja orvokkeja on usein esillä Kaipiaisen teoksissa.

Tarkemmin katsottuna mukana on myös kelloja. Kummallista niissä on se, että ne ovat aina varttia yli kaksitoista. Kellojen voidaan liittyä vanitas-aiheeseen, ajan kulumiseen ja kaiken katoavaisuuteen. Kerrotaan kuitenkin, että asiaan liittyy proosallisempi puoli; taiteilija ilmestyi työpaikalleen vasta puolenpäivän jälkeen.

Arjen yläpuolelle

Seinäreliefi 1950-luvulta.

Koristelautanen 1970-luvulta.

Koristelautanen 1960-luvun lopulta.

Kaipiaisen tyyli oli vastavirrassa käytännöllisyyttä ja askeettisuutta korostaneen modernismin aikakaudella. Kaipiainen piti itseään kuvataiteilijana ja erottui omintakeisella tyylillään muista. Eräässä lehtihaastattelussa hän totesi: ”Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistämistä.”

Hänen tuotantonsa kurkotti arjen yläpuolelle, päättymättömään juhlaan ja samppanjalasien kilinään. Jotain jäi kuitenkin käytettäväksi kotien arjessa ja juhlassakin: värikäs Paratiisi-astiasto ja syvän sininen Kiurujen yö -tapetti.

Kaipiaisen työ huomioitiin Milanon triennaalissa 1951 Diplôme d’Honneur -kunniapalkinnolla ja 1960 Grand Prix -palkinnolla sekä Montrealin maailmannäyttelyssä 1967 Grand Prix -palkinnolla. Kotimaassaan ”keramiikan ruhtinaalle” myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1963 ja professorin arvonimi 1977.

Eneli vuodelta 1967.

Jos haluaa perehtyä perusteellisemmin Birger Kaipiaisen taiteeseen ja tuotantoon, taidemuseosta voi hankkia FT Harri Kalhan menestyskirjan Birger Kaipiainen (2013, 2019). Runsaasti kuvitettu teos on ensimmäinen syväluotaus Birger Kaipiaisen taiteeseen. Jos haluaa jotain edullisempaa Kaipiaista, museokaupasta voi ostaa taiteilijan kuvittamia lautasliinoja ja tiskirättejä.

Näyttelyyn voi tutustua vielä 17.1.2021 saakka, jos vain museo voi avata ovensa nykyisen sulkuvaiheen jälkeen. Lisätietoja Turun taidemuseon verkkosivuilta.

Lähde: Turun taidemuseon verkkosivut, Collection Kakkonen -kokoelman verkkosivut.

Normaali

Museo, Näyttely, Taideteos, Taiteilija, Valokuva

Kello on aina 12.15

Kuva