K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste III

Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste jatkuu kolmannella osalla. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Aloitin tämän haasteen myöhässä, enkä ole vielä ottanut päiviä kiinni.

Kristiina K:n mukaan kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Yritän parhaani mukaan käyttää vain omia kuviani, mikä ei ole kaikkien aiheiden kohdalla yhtä helppoa. Toiseksi pyrin löytämään kuvia, jotka liittyvät matkoihini.

Aiheina ovat nyt:

13.2. Keramiikka
14.2. Kataja
15.2. Kannu
16.2. Köynnös
17.2. Karkki
18.2. Kivi
19.2. Kylmä

Keramiikka

Jerezin kellomuseossa oli suuri kokoelma erilaisia ajannäyttäjiä.

Keramiikka-aiheisia kuvia löytyy paljonkin astioista taide-esineisiin. Kuvan hurjannäköinen kello kuuluu kellomuseon kokoelmiin Jerezissä, Espanjassa. Paikan englanninkielinen nimi on The Palace of Time ja espanjaksi El Palacio del Tiempo.

Museon kerrotaan olevan ainoa laatuaan siinä suhteessa, että sen kellot toimivat ja käyvät siis ajassa. Kokoelma on Euroopan laajin ja esillä on lähes 300 kelloa seinä- ja pöytäkelloista rannekelloihin. Vanhimmat kellot ovat 1600-luvulta. Museo sijaitsee vuonna 1873 valmistuneessa palatsissa, jossa voidaan järjestää myös kokouksia ja tilaisuuksia.

Tutustuin kellomuseoon matkabloggaajien TBEX-konferenssin yhteydessä järjestetyllä kolmen päivän matkalla.

Kataja

Tervalepästä ja katajasta tehdyt lastat ovat osa EcoFurn®-yrityksen valikoimaa.

Kataja oli tämän kuvakokoelman vaikeimpiin kuuluva aihe. En ole ilmeisesti kuvannut kasvavia katajia, mutta melko tuoreessa muistissa olivat vielä joulukuussa 2022 Tampereen Kirjafestareista tutkimani EcoFurn®-yrityksen puiset tuotteet.

Kuvassa olevissa lastoissa materiaaleina ovat pellavaöljytty tervaleppä ja kataja. Etualalla olevat veitset ovat visakoivua. Muita yrityksen käyttämiä puulajeja ovat tammi ja saarni. Tuotevalikoima on laaja keittiövälineistä huonekaluihin ja linnunpöntöistä hyönteishotelleihin.

Kannu

Kaunis lasikannu ja muita ateriointiin tarvittavia esineitä Kastelholman linnassa Ahvenenmaalla.

Kannu oli myös vaikeasti löydettävä kohde. Kuvan kaunis sini-vihreä kannu koristaa kattausta Kastelholman linnassa. Kiinnostaisi tietää, onko se jonkun vanhan lasikannun mukaan tehty? Kala, kinkku ja muut ruoat ovat keinotekoisia ja kuvaavat menneen ajan aterioita ja ruokakulttuuria.

Kastelholman linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linna. Sen rakentaminen alkoi 1300-luvun lopulla, ja ensimmäinen maininta siitä löytyy vuodelta 1388. Se toimi puolustuslinnakkeena. Ahvenanmaa oli tuolloin itsenäinen hallintoalue ja Kastelholma oli sen keskus.

Kastelholman linnan olen tainnut nähdä ensimmäistä kertaa luokkaretkellä 1970-luvun alussa. Yllä olevan kuva on viimekeväiseltä Ahvenanmaan matkaltani. Tuolloin, toukokuun lopussa koko alue oli kukassa.

Köynnös

Muratti on yleinen kasvi vanhoilla brittiläisillä hautausmailla ja puistoissa.

Köynnöskuvia oli helppo löytää. Valitsin tämän minua puhuttelevan hautakiven kuvan, jonka mietelause ”No not grieve. We are all pilgrims on a journey towards the same destination.” laittaa ajattelemaan. Ilmaisu saattaa olla peräisin jostain tunnetusta tekstistä, mutta nyt en saanut jäljitettyä alkuperää.

Hautakivessä ei muistaakseni ollut henkilön nimeä. Tämä hauta löytyy Highgaten hautausmaalta (Highgate Cemetery) Lontoosta. Kävin siellä ystäväni Suen kanssa.

Hautausmaalta ovat viimeisen leposijansa saaneet monet tunnetut henkilöitä. Heistä kuuluisin heistä lienee Karl Marx. Myös brittiläisen punkbändi Sex Pistolsin ja New York Dollsin manageri Malcolm McLaren sekä kirjailija Douglas Adams on haudattu Highgaten hautausmaalle.

Köynnös on muratti. Niitä on useita lajeja, ja ne ainavihantia, ilmajuuriensa avulla tukea pitkin kiipeileviä ja suikertelevia köynnöskasveja. Englantilaisissa puistoissa sitä näkee paljon.

Karkki

Herkkutarjotin odotti bloggaajia Muotiputiikki Helmessä Somerolla.

Vaaleanpunainen kuohuviini ja vaahtokarkit odottivat meitä bloggaajia, kun menimme tutustumaan somerolaiseen Muotiputiikki Helmeen, joka kertoo olevansa 1950-luvun tyylinen elämyskohde. Vaaleanpunainen taitaa olla liikkeen omistajan Anita Hallapellon lempiväri, sillä hänen autonsakin on sen värinen ‒ Cadillac.

Kivi

Kiveä monessa muodossa Katariinan Meripuistossa.

Katariinan Meripuisto on yksi monista Kotkan hienoista viheralueista. Sieltä löytyy kiviä niin luonnonmukaisessa kuin jalostetussakin muodossa. Tämän seitsemästä erilaisesta graniittilaadusta koostuvan pöydän ääreen mahtuu jopa 50 henkilöä.

Kylmä

Banana Split jerseyläiseen tapaan. Alkuperäisen yhdysvaltalaisen ohjeen mukaan jälkiruokaan
kuuluu vanilja-, suklaa- ja mansikkajäätelöä.

Kylmää ei voi vangita kuvaan, mutta voi valita kuvattavaksi kylmiä asioita. Olisin voinut etsiä talvi- jää- tai lumikuvia, mutta lähdin hakemaan jäätelökuvia. Niitä olisi ollut muitakin kuin tämä Banana Split -annos, joka on kuvattu Les Jardins de la Mer
-puistossa Jerseyssä. Vietin saarella hienoja syys- ja lokakuisia viikkoja vuonna 2018.

Wikipedia kuvailee tätä jäätelöannosta näin: ”Banana Split on jäätelöstä valmistettava jälkiruoka, joka nimensä mukaisesti sisältää banaania. Jäätelön ja banaanin lisäksi se sisältää usein kermavaahtoa, ananasta, vohvelia, mansikoita, pähkinöitä, suklaakastiketta ja kirsikoita.”

Lue myös:

Ajelulla Ahvenanmaalla

Hurmaava Helmi – muotiputiikki meijerissä

Puistot Kotkan nähtävyyksinä

Matkalla Jerseyn saarelle

Alussa oli siemen – Anu Pentik WAMissa

Anu Pentikin näyttely Alussa oli siemen Wäinö Aaltosen museossa tuo esiin keraamikon taiteellisen puolen. Voikukka on pääosassa, mutta symboliikka liittyy elämänkaareen, sen alkuun ja loppuun.

Keramiikastaan tunnetun Anu Pentikin (s. 1942)  eli Anu Pentikäisen työn tuloksia löytyy monen kodin keittiöstä. Niitä on valmistettu jo viidenkymmenen vuoden ajan napapiirin tuntumassa Posiolla, maailman pohjoisimmassa keramiikkatehtaassa.

50 vuotta Pentikiä

Pentik viettää tänä vuonna juhlavuottaan; yritys sai alkunsa vuonna 1971, ja Pentikin sivuilta löytyykin juhlavuoden slogan: ”50 vuotta kauneutta koteihin.” Kaikki alkoi pienestä, eikä kaikilla ollut lujaa uskoa tekemiseen. Pankinjohtajakin tivasi: ”Onko tämä rehtorin rouvan näpertelyä vai tehdäänkö tästä bisnes?”

No, laina tuli ja bisnes kehkeytyi kansainväliseen vientiin asti. Pentik on nykyään kansainvälinen sisustusmyymäläketju. Vuonna 2019 Pentik Oy:n liikevaihto oli 30 miljoonaa euroa ja yritys työllistää noin 250 henkilöä.

Installaatioita savesta ja puusta

Mutta millaista taidetta tekee muun muassa astioistaan tunnettu, itseoppinut taiteilija Anu Pentik, jonka juhlavuoden näyttely on parhaillaan esillä Wäinö Aaltosen museossa WAMissa Turussa? No ei mitään pikkusievää piiperrystä, vaan isoja installaatioita puusta, savesta ja posliinimassasta. WAMin sivuilla kerrotaan, että ”teosten tekemiseen on käytetty yli 400 metriä lähes 200 vuotta vanhaa hirttä, 900 kiloa kivitavarasavea, 800 kiloa valusavea sekä 600 kiloa paperiposliinimassaa.”

Voikukkapelto 2019-2020.

Teosten taustalla on Anu Pentikin halu ja palava innostus kokeilla keramiikan rajoja. Ratkaistavana oli muun muassa se, kuinka saadaan aikaan leijuva teos sadoista voikukan siementen muotoisista keramiikkaisista yksiköistä?

Anu Pentikin installaatioita oli esillä Helsingin Taidehallissa menestyksellisessä ja suositussa Kolme tilaa -näyttelyssä vuonna 2017. Yleisömenestyksen innoittamana Anu Pentik on työstänyt WAMissa nähtävää kokonaisuutta yli kahden vuoden ajan museon tiloihin. Näyttely siirtyi viime vuodesta tähän vuoteen koronapandemian vuoksi.

Voikukkien elämänkaari

Alussa oli siemen -näyttely on kerronnallinen kokonaisuus, jossa ”keramiikka taipuu taidokkaasti elämänkaaren teemojen mukaan leijailevista siemenistä hiiltyneiksi puiksi. Alussa on siis siemen ja sittemmin Ilon puutarha. Umpikujassakin käytiin ja välillä oli syytä muistuttaa, että aina on toivoa. Ja Anun aviopuolison Topin viisaus: ” Rauha asuu rakkauden viljapelloissa.”

Anu Pentik on kulkenut vaiheikkaan polun muotoilun ja käyttökeramiikan parista taiteelliseen työskentelyyn. Siihen hän on keskittynyt viimeisen vuosikymmenen ajan. Taiteilija tarkkailee ympäristöään herkin silmin, ja hänen inspiraation lähteinään ovat Lapin luonnon eläimet, värit ja muodot sekä koetun elämän eri sävyt.

Voikukka, 2019.

Ilon puutarha, 2019

Näyttelyssä on mukana myös muutamia isoja ja värikkäitä keramiikkavateja.

Pala savea kulkee aina mukana

Näyttelyssä voi katsoa myös videon, jossa Anu Pentik kertoo elämästään, työstään ja taiteestaan.

Pentikin svuilta löytyy Anun kommentti: ””Minulla on ollut 49 vuotta sama ajatus päässä herätessäni kello viideltä aamulla; Ihanaa, kohta minä saan painaa käteni saveen.”

Anu Pentikin palavaa innostusta saveen kuvaa se, että hän pitää matkoilla mukana savea – jos yllättävä inspiraatio iskee vaikka hotellissa.

Näyttelyopastuksia ja taiteilijatapaamisia

Opastukset

• suomeksi lauantaisin klo 14
• suomeksi sunnuntaisin klo 14 (ei 19.9.)
• ruotsiksi 25.7. ja 29.8. klo 15

Taiteilijatapaamiset

• lauantaina 24.7. klo 11 ja 12
• keskiviikkona 1.9. klo 13 ja 14

Anu Pentik – Alussa oli siemen 4.6.–19.9.2021.

Anu Pentik – I början fanns ett frö 4.6–19.9.2021.

Anu Pentik – In the beginning there was a seed 4 June – 19 September 2021.

Kaipiaisen kiuruja ja kukkia

Turun taidemuseossa on parhaillaan esillä muotoilija ja keraamikko Birger Kaipiaisen sadunhohtoista ja värikästä tuotantoa.

Kävin katsomassa Birger Kaipiaisen näyttelyn Turun taidemuseossa sunnuntaina 29.11.2020. Ja onneksi kävin; pian ovet sulkeutuivat koronarajoitusten vuoksi. Museo toivoo voivansa avata ovensa jälleen tiistaina 29.12. Café Victor on suljettu toistaiseksi. Näyttelyyn ehtii tutustumaan vielä ensi vuoden alkupuolella.

Birger Kaipiainen (1.7.1915–18.7.1988) kuuluu Suomen arvostetuimpiin ja kansainvälisesti menestyneimpiin keramiikkataiteilijoihin. Näyttely antaa kuvan hänen taiteensa kehittymisestä 1940-luvulta 1980-luvulle. Pääosa esillä olevista taideteoksista kuuluu kauppaneuvos Kyösti Kakkosen kokoelmaan. Mukana on noin 70 reliefiä, veistosta, koristelautasta ja -vatia.

Birger Kaipiainen aloitti lavastustaiteen opinnot 1933 Ateneumissa, mutta hän valmistui lopulta keramiikka- ja koristetaiteilijaksi 1937. Hän aloitti työskentelyn Arabian tehtaan taideosastolla, jossa hän sitten toimikin lähes koko elämänsä muutamia ulkomailla vietettyjä vuosia lukuun ottamatta.

Birger Kaipiainen vuonna 1945; kuva Design Museum, Helsinki/Turun taidemuseo.

Kukkia, hedelmiä ja lintuja

Seinäreliefi.

Koristelautanen 1940-luvulta.

1950-luvulla Kaipiaisen tyyli oli graafisempaa, mutta vähitellen keskeisiksi aiheiksi tulivat kukat, hedelmät ja linnut. Teokset houkuttelivat katsomisen lisäksi myös koskemaan, maistamaan ja haistamaan. Monissa töissä mukana on pieniä keramiikkahelmiä.

Innoittajina olivat lapsuuden kesät Sortavalassa; ne vaikuttivat Kaipiaisen taiteeseen, joka kehittyi vuosien mittaan yhä runsaammaksi, koristeellisemmaksi ja luonnon teemoja hyödyntävämmäksi. Kuoveja ja orvokkeja on usein esillä Kaipiaisen teoksissa.

Tarkemmin katsottuna mukana on myös kelloja. Kummallista niissä on se, että ne ovat aina varttia yli kaksitoista. Kellojen voidaan liittyä vanitas-aiheeseen, ajan kulumiseen ja kaiken katoavaisuuteen. Kerrotaan kuitenkin, että asiaan liittyy proosallisempi puoli; taiteilija ilmestyi työpaikalleen vasta puolenpäivän jälkeen.

Arjen yläpuolelle

Seinäreliefi 1950-luvulta.

Koristelautanen 1970-luvulta.

Koristelautanen 1960-luvun lopulta.

Kaipiaisen tyyli oli vastavirrassa käytännöllisyyttä ja askeettisuutta korostaneen modernismin aikakaudella. Kaipiainen piti itseään kuvataiteilijana ja erottui omintakeisella tyylillään muista. Eräässä lehtihaastattelussa hän totesi: ”Minä vihaan yksitoikkoisuutta ja pelkistämistä.”

Hänen tuotantonsa kurkotti arjen yläpuolelle, päättymättömään juhlaan ja samppanjalasien kilinään. Jotain jäi kuitenkin käytettäväksi kotien arjessa ja juhlassakin: värikäs Paratiisi-astiasto ja syvän sininen Kiurujen yö -tapetti.

Kaipiaisen työ huomioitiin Milanon triennaalissa 1951 Diplôme d’Honneur -kunniapalkinnolla ja 1960 Grand Prix -palkinnolla sekä Montrealin maailmannäyttelyssä 1967 Grand Prix -palkinnolla. Kotimaassaan ”keramiikan ruhtinaalle” myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1963 ja professorin arvonimi 1977.

Eneli vuodelta 1967.

Jos haluaa perehtyä perusteellisemmin Birger Kaipiaisen taiteeseen ja tuotantoon, taidemuseosta voi hankkia FT Harri Kalhan menestyskirjan Birger Kaipiainen (2013, 2019). Runsaasti kuvitettu teos on ensimmäinen syväluotaus Birger Kaipiaisen taiteeseen. Jos haluaa jotain edullisempaa Kaipiaista, museokaupasta voi ostaa taiteilijan kuvittamia lautasliinoja ja tiskirättejä.

Näyttelyyn voi tutustua vielä 17.1.2021 saakka, jos vain museo voi avata ovensa nykyisen sulkuvaiheen jälkeen. Lisätietoja Turun taidemuseon verkkosivuilta.

Lähde: Turun taidemuseon verkkosivut, Collection Kakkonen -kokoelman verkkosivut.

Jaa