Haaste, Kuva, Valokuva

K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste IV

Kristiina K. -blogia pitävän Kristiinan kuvahaaste helmikuulle jatkuu neljänteen ja viimeiseen osioon. Hän antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja. Aloitin haasteen myöhässä, joten lopetus jäi maaliskuun puolelle.

Aiheina ovat nyt:

20.2. Kuivunut
21.2. Kala
22.2. Kalenteri
23.2. Kiiltävä
24.2. Katos
25.2. Keltainen
26.2. Kori
27.2. Katu
28.2. Kesä

Kuivunut

Käärme meni menojaan, vanha nahka jäi Toivonniemen rannalle.

Käärme luo nahkansa, senhän me tiedämme. Mitä luodulle nahalle tapahtuu? Se jää jonnekin maastoon ja vähitellen katoaa sinne. Tämä nahka pääsi hetkeksi ihmeteltäväksi ja kuvattavaksi Turun Ruissalossa sijaitsevan Toivonniemen kesäkodin pöydälle.

Käärme lienee rantakäärme; niitä ainakin on nähty saunalle vievän rantatien kivikossa.

Kala

Kalasta oli vähän kuvia kokoelmissani. Joudun turvautumaan nyt kuvaan, jossa kala on joutunut jo ruoanlaittovaiheeseen. Kyseessä on Saimaasta Lappeenrannan läheltä pyydetty hauki, josta veljeni Juha valmisti haukimureketta. Sain sitä parilla illallisella syyskuussa 2020, kun olin muutaman päivän vierailulla. Oli maukasta. Olen itse tosi huono kalakokki, enkä ole koskaan tehnyt haukimureketta.

Kalenteri

Kalenterin kuvaakaan ei ollut helppoa löytää. Mummun kalenterin olen kuvannut; se on äidilleni Anjalle tehty kalenteri, jossa on kalenterikuvina mummun lastenlapsia, joita on seitsemän. Kannessa on kuva äidistä vuonna 2018, jolloin vietettiin hänen 80-vuotispäiviään Alajärvellä. Päivänsankarin juhla-asuna on Suomi-puku.

Kiiltävä

Ritarihuoneen kullattu kattokruunu. Tarkemmin katsottuna siitä voi löytää leijonan, Suomen vaakunaeläimen.

Kiiltävää valikoitui edustamaan kattokruunu Ritarihuoneelta. Olen ollut siellä vain kerran, kun Kyproksen matkailuorganisaatio ja Kyproksen suurlähetystö kutsuvat vieraita Ritarihuoneelle iltatilaisuuteen, jossa juhlistettiin Pafoksen nimittämistä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017.

Katos

Katos on viritetty Marbellaan, kun edessä on viikon pituinen San Bernabé -juhla kesäkuun alussa. Iltaisin kaupungilla oli kaikenikäistä väkeä pukeutuneena parhaimpiinsa, osalla naisista oli värikäs flamencoasu. Ruokaa ja juomaa sekä musiikkia ja tanssia riitti.

Keltainen

Tämä iloinen ja keltainen ankka löytyi Cafe Ankan korista. Turussa Itäisen Rantakadun varrella ja lähellä Martinsiltaa sijaitseva kesäkahvila Cafe Ankka on tunnettu munkeistaan. Keväällä 2023 juhlitaan kahvilan 20-vuotissynttäreitä.

Kori

Kuvassa on valaistu pyörä Scandic Hamburger Börsin edessä Turussa, mutta onhan siinä myös kori kasveineen.

Katu

Katukuva on Läntiseltä Rantakadulta Turusta elokuussa Taiteiden yönä. Ennestäänkin värikäs katu kahviloineen, terasseineen, kukkineen ja puineen täyttyi taiteilijoista yleisöineen.

Kesä

Kesäinen päivä Menkijärvellä, Etelä-Pohjanmaalla. Kesäisiä kuvia olisi ollut paljonkin, mutta tämä kuva ja paikka liittyy lapsuuteni kesiin. Perheemme vietti heinäkuiset lomat isän vanhempien luona Kurejoella, Alajärvellä.

Navetassa oli lehmiä ja yksi hevonenkin, joten työvoimamme oli tarpeen heinäpellolla. Silloin timoteit koottiin vielä seipäille ja kuivuttuaan latoon. Siellä oli hauskaa pomppia ja tiivistää heinää. Joskus pakkauduttiin autoon ja suunnattiin lähimmälle järvelle, noin seitsemän kilometrin päässä olevalle Menkijärvelle. Olipa mahtava tunne päästä hikisenä ja pölyisenä uimaan järviveteen.

Kuvahaasteeseen olen nyt vastannut. Pääsin tavoitteisiin ja pystyin käyttämään omia kuviani, joskin parissa kohtaa hiukan kaukaa hakien. Kuvista olisi riittänyt pitempiäkin tekstejä, mutta päätin pitää ne melko lyhyinä.

Lue myös:

Lomanen Lappeenrannassa

Ritarihuoneen kultakruunujen alla

Pafos Euroopan kulttuuripääkaupunkina 2017

Matkabloggaajat Marbellassa

Paluu lapsuuden kesäkokemuksiin

Normaali
Ajanjakso, Bloggaus, Haaste, Kuva, Matka, Matkakohde, Puisto, Tapahtuma, Valokuva

K niin kuin kuva –helmikuun kuvahaaste I

K niin kuin kuva tai K niin kuin Kristiina, sillä Kristiina K -blogin pitäjä antoi kuvahaasteen helmikuulle. Jokaiselle kuukauden päivälle pitää löytää oma k-kirjaimella alkava kuva. Keittiöstä lähdetään ja kesään päädytään.

Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana K-kirjaimella alkavia asioita tai esineitä. Hän ja moni muu on jo ehtinyt julkaista useamman postauksen, joiden keskiössä ovat näin valitut kuvat. Huomasin kyllä haasteen tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en heti tarttunut siihen. Nyt aloitan vähän jälkijättöisesti, mutta ehkä se ei haittaa.

Kristiina antoi jokaiselle kuukauden päivälle oman aiheen. Hän ohjeisti, että kuvat voivat olla vanhoja tai uusia taikka kuvia piirroksesta. Myös kuvapankkien kuvat ovat sallittuja.

On mielenkiintoista, löydänkö kaikkiin aiheisiin kuvan omista otoksistani vai täytyykö turvautua muiden kuviin. Tämän ensimmäisen viiden kuvan erän valokuvat ovat omiani. Tarkoitus on myös, että ne liittyisivät jotenkin matkoihini tai käymiini paikkoihin.

Ensimmäiset aiheet ovat tässä:

  1. Keittiö
  2. Käpy
  3. Keskellä
  4. Kaatunut
  5. Kakku

Keittiö

Norpas-residenssin keittiö oli kokkauspaikkani maaliskuussa 2021. Puutalon toisen kerroksen asuntoon ei tullut eikä sieltä mennyt vettä, joka oli tietysti outo kokemus kaltaiselleni kerrostaloasujalle.

Vietin pari kevättalvista viikkoa Norpas-residenssissä Taalintehtaalla. Se oli mukavaa vaihtelua korona-aikana. Tein siellä etätöitä ja illalla edistin omia kirjoitusprojektejani. Vesi piti kantaa asuntoon ja viedä sieltä pois ämpäreissä. Yhteiskäytössä olevat vessat sekä suihku- ja saunatilat olivat alakerrassa. Pattereiden lisäksi lämmintä sai puuhellasta ja pönttöuunista.

Käpy

Käpykuvia lienee muitakin, mutta tämä löytyi helposti. Kuvauspaikkana on Toivonniemi Ruissalossa.

Kuulun Luovat ladyt -ryhmään, joka kokoontuu heinäkuun alussa viettämään yhteistä lomaviikkoa. Alkuvuosina paikka oli aina sama eli Kesäkoti Toivonniemi Ruissalossa. Se on Turun Seudun Hengitysyhdistyksen ylläpitämä. Majoitustilat ovat vaatimattomia ja täälläkin mukavuuslaitokseen täytyy erikseen lähteä; mäntyjen takana pilkottaa ulkohuussi.

Toivonniemessä olemme viikon lähellä luontoa. Saunomme, uimme, grillaamme ja vietämme kesän parasta aikaa joko omassa tai muiden seurassa luovien puuhien tai laiskottelun merkeissä. Kolmena viime vuotena olemme viettäneet viikkomme muualla Toivonniemen remonttien vuoksi, mutta ensi kesänä meidän on tarkoitus palata taas Toivoniemeen.

Keskellä

Hangon Casinon edustalla on pyöreä vesiallas, jonka keskellä on suihkulähde. Juhannussalko koristaa hiekkarantaa.

Hanko on yksi lempipaikoistani. Olen käynyt siellä useita kertoja, pääosin syksyisin, jolloin olen osallistunut Hanko Fotofestivaliin. Ensi syyskuussa vietetään festivaalin kymmenvuotisjuhlia, joiden ajankohta on saamani tiedon mukaan 9.9.2023. Blogistani löytyy paljon Hanko-postauksia.

Kaatunut

Kaatunut puu lumikerroksen alla Tähkäpuistossa, Turussa.

Kuva kaatuneesta löytyi tammikuisista Tähkäpuiston kuvista. Blogini nimen loppuosa on ”matkoja lähelle ja kauas”. Tähkäpuisto onkin kotiani lähin paikka, josta olen tehnyt postauksia. Sitä kutsutaan myös Ruusupuistoksi, sillä siellä kasvaa muun muassa satoja ruusupensaita, lajikkeita on 400.

Kakku

Kuvassa on espanjalainen juustokakku.

Matkabloggaajien ja matkakohteiden markkinoijien TBEX-konferenssi järjestettiin viime vuonna Marbellassa kesäkuun alkupuolella. Kakkukuvia minulla olikin yllättävän paljon, mutta valitsin tämän kuvan koska se liittyy viime vuoden upeimpaan matkaani.

Ennen varsinaista konferenssia ohjelmassa oli kaksi retkipäivää, ja toisen päivän lounaan nautimme The Beach Club Higuerón -rantaravintolassa (Av. del Sol 225, Playa de Carvajal, 29631 Benalmádena, España). Kuvan juustokakku kruunasi monesta pienestä annoksesta koostuneen aterian.

Lue myös:

Residenssielämää Taalintehtaalla

Luovat ladyt Toivonniemessä

Minun Hankoni on syksyinen

Talven ihmemaa Tähkäpuistossa

Matkabloggaajat Marbellassa

Normaali
Ajanjakso, Bloggaus, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen

Missä kuljin kerran vuonna 2022?

Kuva: Gerd Altmann Pixabaystä.

Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Teen nyt samantyylisen matkaraportin tästä vuodesta 2022 kuin parin aikaisemman vuoden menoista. Kulunut vuosi oli matkojen suhteen köyhempi kuin edeltäjänsä, ja minä olin bloggaamisen suhteen saamattomampi.

Tänä vuonna tein yhden matkan ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta.

Perinteinen tammikuun meno, Matkamessut, oli siirretty tammikuuhun 2023. Pääsen siis pian tutkimaan matkailumaailmaa pitkän tauon jälkeen. Kreikka on tämänvuotinen messujen partnerimaa, ja se sopii minulle oivallisesti. Toivon, että voin osallistua TBEX-organisaation järjestämään matkabloggaajien konferenssiin toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Olen hankkinut sinne jo lipun, mutta muut matkavalmistelut ovat tekemättä.

Alajärveltä Kotkaan, Maarianhaminasta Paimioon

Torstaina 3. helmikuuta liputetaan arkkitehtuurin ja muotoilun kunniaksi Alvar Aallon syntymäpäivänä. Tein jutun Lippu salkoon Alvar ja Aino Aallon kunniaksi osittain siksi, että Aalto liittyy syntymäkuntaani Alajärveen, joka on osa valtakunnallista Alvar Aalto -kaupunkiverkostoa.

Alvar Aallolla on Alajärvellä oma tie lähellä suunnittelemiaan rakennuksia.
Tuusulanjärvi houkutteli jäälleen paljon ulkoilijoita maaliskuisena sunnuntaina.

Maaliskuussa vietin viikonlopun Gustavelundissa, Tuusulassa, jossa järjestettiin Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät. Olen osallistunut niihin noin kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu on täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tulee katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.

Huhtikuussa kirjoitin Merikeskus Vellamosta, joka on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa. Olin käynyt siellä jo syksyllä 2021, mutta hauduttelin juttua muutaman kuukauden.

Pääsiäistä vietin Maarinhaminassa ikään kuin omatoimisessa retriitissä, mutta siltä reissulta ei syntynyt postausta. Tosin laivamatka Glory-laivalla tuli mukaan toukokuun postauksessa Gloryn loistoa Itämerellä. Tein tuolla Viking Linen uudella aluksella reissun myös äitienpäivän aikoihin äitini ja sisarusteni kanssa.

Glory matkalla Turusta Tukholmaan.
Algoth’s on legendaarisen pirtukeisarin, Algoth Niskan nimikkobaari.
Aurajoen rannan kirsikkapuut kukkivat toukokuun puolivälissä.
Taiteen talon avajaisissa pääsi tutustumaan taiteilijoiden työtiloihin.

Toukokuussa ihastelin Aurajoen rantojen kirsikkapuiden kukintaa ja tutustuin Taiteen taloon sen avajaisissa. Se on taiteen ja kulttuurin koti taiteen tekijöille, kaupunkilaisille ja matkailijoille. Taiteen talo sijaitsee Rettigin vanhassa tupakkatehtaassa osoitteessa Nunnankatu 4 keskellä Turun Vanhaakaupunkia.

Kutsuin myös kaimojani nimipäiväjuhliin 16.6.2022 postauksessa Päivin nimipäivät Paimion parantolassa.

Alvar Aallon suunnittelema kansainvälisesti tunnettu Paimion parantola on mielenkiintoinen käyntikohde.
Alppiruusupuistossa on suomalaisia ja ulkolaisia alppiruusuja yhteensä 1 860 kappaletta. Lajikkeita on yhteensä 218, joista kotimaisia 31.

Kesäkuussa vierailin vihdoin entisen kotikuntani Raision nähtävyydessä, Alppiruusupuistossa. Komeasti kukkivia pensaita metsän suojissa.

Kirjoitin myös juttuja Somerolta oltuani siellä bloggaajamatkalla. Postauksia siltä reissulta ovat Taidetta Kivimeijerissä, Somero vaalii Baddingin muistoa, Kartanotunnelmaa Härkälässä, Kaija Aarikka – nappikauppiaasta muotoilijaksi ja Hurmaava Helmi – muotiputiikki meijerissä.

Konferenssimatka Aurinkorannikolle

Tutustuimme noin viikon verran ajan espanjalaiseen kulttuuriin flamencoineen, hevosineen,
viineineen ja tapaksineen.

Kesäkuun alussa tein ainoan ulkomaanmatkani Marbellaan, Espanjaan, jossa järjestettiin matkabloggaajien konferenssi. Tuon matkan aineistosta syntyivät postaukset Matkabloggaajat Marbellassa, Paluu Rondaan, Valkoisten talojen Mijas ja Viiniä maistelemassa Rondassa.

Tuoreen lentomatkakokemuksen innoittamana avauduin aiheesta Pakkaamisen viheliäisyys.

Taidetta ja kulttuuria

Luovien ladyjen lomaviikko järjestettiin viime vuonna Villa Vallattomassa Strömforsissa. Tämän majapaikan emäntä Petra Pekkarinen houkutteli minut vieraaksi Pipa ja Papi -podcastiinsa, ja voit kuunnella jutteluamme Luovista ladyistä, bloggaamisesta, vanhoista taloista ja matkustamisesta täältä.

Tällä ruukkipaikkakunnallakin oli nähtävää, mutta ajelimme sieltä myös Porvooseen, Loviisaan ja Kotkaan muun muassa kirppareille. Kävimme myös Keisarillisessa kalamajassa Langinkoskella, Olgan farmilla Sääksjärvellä mainio kohde lapsiperheille sekä Stockforsin tehdasalueella Pyhtäällä.

Villa Vallaton tarjosi oivallisen lomapaikan ja tukikohdan tusinalle Luovia ladyja.*
Strömforsin ruukkialue kuvastui hienosti jokeen heinäkuisena aamuna.
Luovat ladyt aloittivat aamunsa pulahtamalla kunnan uimapaikan veteen.
Strömforsin kaunis, vanha kirkko kätkee harvinaisen aarteen: Helena Schjerfbeckin maalaaman alttaritaulun.

Elokuussa oli vuorossa taide eri muodoissaan. Kirjoitin postaukset Elämänpuu ja muita kollaaseja sekä Pinnan alla – lasista kauneutta taidenäyttelyn avajaisten innoittamana.

Tuttuja kesämenoja olivat myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla, Puutori Bluestapahtuma nimensä mukaisesti Puutorilla sekä elokuinen Taiteiden yö monine esityksineeen eri puolilla Turkua. Näistä ei nyt syntynyt postauksia.

Syyskuussa kulttuuririennot jatkuivat nyt teatteriin ja kirjoitin postauksen Aavikon kuningatar Priscilla on ylistyslaulu suvaitsevuudelle Helsingin kaupunginteatterin musikaalista. Hanko Fotofestivalissa kävin myös kuten myös Turun ja Helsingin Kirjamessuilla; lokakuussa piipahdin myös Tampereen Kirjafestareilla.

Pieni juhlahetki oli siinäkin kun tämän Parasta lähteä nyt -blogin 700 postausta tuli täyteen 18.9.2022.

Lokakuussa infosin Helsingin Kirjamessuista ja Vuoden Luontokuva -festivaalista. Marraskuussa muistelin heinäkuista autotapahtumaa postauksessani Renaultistit Ruissalossa – 38. Grand Tour de Renault.

Joulukuussa pohdin erilaisia tapoja viettää vuoden suurinta juhlaa postauksessa Missä vietät joulusi tänä vuonna? Oman jouluni vietin kotona perheen parissa.

Poimi vinkit ja vieraile ensi vuonna jossain oudossa kuplassa

Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun vinkin ensi vuoden suunnitelmiisi.

Suosittelen myös, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia.

Minulle tällaisia paikkoja ja tapahtumia olivat Espanjan hevospaikat (näistä toivottavasti kirjoitan myöhemmin) sekä Strömforsissa ruukissa Ruotsinpyhtäällä järjestetty Ruukki Picnic, joka on ollut vuosien aja Itä-Uudenmaan suurin kesäinen koko perheen harrasteajoneuvotapahtuma ja Ruissalossa, Turussa järjestetty Grand Tour de Renault -tapahtuma. On virkistävää ja mieltä avartavaa vierailla omien kupliensa ulkopuolella.

Vierailin kesäkuussa Espanjassa kahdessa hevosia jalostavassa, kasvattavassa ja kouluttavassa paikassa.
Ruukki Picnic toi Strömforsiin paljon amerikanautoja harrastajineen.

Sisällöntuotanto sakkaa surussa

Isä saateltiin viimeiselle matkalleen helmikuussa.

Olen ollut tänä vuonna vähemmän tuottelias kuin aikaisempina vuosina raskaan elämäntilanteen vuoksi. Isäni kuoli tammikuussa 81-vuotiaana ja äitini jäi leskeksi ja apua tarvitsevaksi. Aikaa ja energiaa kirjoittamiseen tuntuu olevan nyt aikaisempaa vähemmän. Tänä vuonna en osallistunut myöskään Yhdysvalloista lähtöisin olevaan National Blog Posting Month (NaBloPoMo) -haasteeseen, jossa blogataan joka päivä.

Harmillisesti myös osa aineistosta on jäänyt vielä julkaisematta. Muun muassa osa Espanjan matkan annista on jäänyt kertomatta kuten myös muutamasta kotimaan reissustakin. Ehkä kirjoitan niistä vielä seuraavia matkoja odotellessa.

Iloa ja valoa vuoteen 2023!

*Lue lisää Luovista ladyista postauksesta Luovat ladyt Nauvossa.

Normaali
Bloggaus, Kaupunki, Matkakertomus, Tapahtuma

Matkabloggaajat Marbellassa

Osallistuin TBEX-organisaation Europe 2022 -konferenssiin, joka järjestettiin 6.–9.6.2022 Marbellassa, Espanjassa. Vihdoinkin neljän vuoden odottamisen jälkeen oli aika tavata entisiä tuttuja ja uusia, matkailusta kiinnostuneita ihmisiä.

Kolme konferenssia, kolme tähteä.

Olen osallistunut TBEX-konferenssiin aikaisemmin Killarneyssä, Irlannissa vuonna 2017 ja Ostravassa, Tšekissä vuonna 2018. Tiedän näistä aikaisemmista kokemuksista, että tapahtumassa voi oppia paljon uutta alasta, tavata aikaisemmista konferensseista tuttuja ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tutustua uusiin.

Korona peruutti konferenssin

Monet TBEX-yhteisön jäsenet kokivat maaliskuussa 2020 suunnitelmien kariutumisen. Tuon vuoden Euroopan konferenssin oli määrä olla maaliskuussa Cataniassa, Sisiliassa. Sinne minäkin olin menossa. Outo kiinalainen virus oli levinnyt Euroopassa, muun muassa Milanossa.

Vähän ajan päästä tulikin tieto, että konferenssi on peruttu. Sen jälkeen ei tapahtumaa yritettykään järjestää ennen kuin tämän vuoden maaliskuussa, josta se vielä siirrettiin kesäkuuhun.

Marbella kutsui matkabloggaajia

Tämän vuoden tapahtumaan Marbellassa osallistui noin 300 matkabloggaajaa tai muuta sisällöntuottajaa sekä matkakohteiden ja markkinointiorganisaatioiden edustajia. Paikkana oli El Palacio de Congresos, Ferias y Exposiciones de Marbella eli Marbellan messu- ja konferenssikeskus.

Meitä suomalaisia oli paikalla tietääkseni vain kaksi: Roomassa asuva Heli Pekkarinen (Näkymiä vihreältä kukkulalta) ja minä. Myös muista Pohjoismaista oli vähän osallisttujia. Yhdysvaltalaisia oli mukana runsaasti.

Marbellan messu- ja konferenssikeskus kuvattuna hotellihuoneeni parvekkeelta. Ostravan konferenssikokemuksesta viisastuneena varasin majoituksen läheltä tapahtumapaikkaa.
Tervetuloa TBEX-konferenssiin.

Perinteiseen tapaan ohjelmaan kuuluvat retket ennen konferenssia; tarjolla oli tutustumista muun muassa Mijakseen, Rondaan, Granadaan ja Málagaan.

Konferenssin jälkeen järjestettäviin tutustumisretkiin pitää hakea ja kertoa bloginsa tunnuslukuja, ja organisaattorit valitsevat osallistujat hakijoiden joukosta. Nämä kahden päivän matkat ovat osallistujille maksuttomia kuten myös ennen konferenssia järjestettävätkin retket.

Matkabloggaaja maksaa itse osallistumiseen, matkoihin ja majoitukseen liittyvät kustannukset. Alle 200 euron osallistumatka kattaa ohjelman aterioineen, iltatilaisuuksineen ja retkineen.

Päivät täynnä ohjelmaa

Konferenssin sponsoreina olivat Marbellan, Costa Del Solin ja Andalucian matkailuorganisaatiot.
Avauspuheenvuorossa Alistair McKenzie haastatteli Mansoureh Farahania ja Mark Bakeria.

Konferenssin alustuksissa keskityttiin esityksiin, jotka oli kerätty kahdeksan teeman alle, neljä kullekin päivälle: sosiaalinen media, brändit ja brändäys, markkinointi verkossa ja matkailun tulevaisuus, sisällöntuotannolla ansaitseminen, kirjoittaminen, liiketoimintastrategia sekä verkkosisällöt. Minua kiinnostivat eniten matkailun tulevaisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät esitykset.

Silvia Romao, Mark Baker ja Max Hartshorne kertoivat kirjoittamisesta.
Konferenssin lounastarjoilu sujui hyvin ja pöydässä oli paljon valinnanvaraa.

Iltaisin juhlintaa

Konferenssin virallisen ohjelman lisäksi järjestetään iltajuhlia. Tänä vuonna aloitusjuhla järjestettiin Marbellan vanhassa kaupungissa eräällä aukiolla. Sinne oli järjestetty baari ja osallistujat tulivat tapaamaan toisiaan ja nauttimaan tervetulodrinkeistä.

Vanhaan kaupungin aukiolle oli tehty tilapäinen baari konferenssin avajaisillaksi.

Päätösjuhlan pitopaikkana oli Cortijo de Cortes -ravintola, joka oli kuin maatalon pihapiiri. Se oli huikea kokemus vieraanvaraisuudesta. Heti sisäänkäynnin luona oli mustapukuisia tarjoilijoita juomatarjottimineen ja pari flamencoasuista naista ojentamassa tulijoille punaisia neilikoita. Orkesteri loihti tunnelmaa sävelin, kinkunleikkaaja teki Jamon-kinkusta lautasille ohuita siivuja ja juomanlaskija otti viinitynnyristä tarkoitukseen kehitetyn ottimen avulla näytösluontoisesti sherryä. Baari oli auki ja tarjolla oli sangriaa, viiniä, olutta ja virvoitusjuomia. Vatsantäytteeksi saimme pieniä tapaksia ja myöhemmin paellaa.

Illemmalla juhlaväki kutsuttiin läheiselle areenalle, jossa saimme nauttia hevos- ja flamencotanssinäytöksestä. Myöhemmin kokoonnuimme vielä ravintolan sisätiloihin näyttämön eteen. Esiintyjinä oli kitaristi, laulaja ja neljä flamencotanssijaa.

Vieraat kukitettiin neilikoilla.
Pöytä on katettu laseilla ja juomilla.
Saisiko olla sangriaa?
Juomanlaskijalta sai sherryä. Oppaalta kuulemani tiedon mukaan tuon ottimen varsi on tehty valaan viiksestä.
Jamonista, ilmakuivatusta kinkusta, leikattiin ohuita siivuja.
Orkesteri siivitti juhlatunnelmaan.
Cortijo de Cortes -ravintolan sisäpiha toimi alkuillasta juhlatilana, myöhemmin siirryimme sisälle.
Hevoset esiintyivät musiikin tahdissa. Hieno show. Retkillämme pääsimme näkemään muitakin esityksiä ja tutustumaan hevosten kasvatus- ja koulutuspaikkoihin.
Estradilla oli myös flamencotanssija.
Illan päätteeksi menimme ravintolan sisätiloihin katsomaan flamencoesitystä.

Seuraavat Lafayettessa ja Phuketissa

TBEX järjestää vuosittain kolme konferenssia, joista yksi on Pohjois-Amerikassa, yksi Aasiassa tai Afrikassa ja yksi Euroopassa. Lokakuussa on vuorossa TBEX North America -konferenssi Lafayettessa, Louisianassa ja marraskuussa TBEX Asia 2022 Phuketissa, Thaimaassa.

Jännityksellä odotan, missä paikassa järjestetään ensi vuoden Euroopan konferenssi. Sinne aion mennä.

Lue myös: Sitku Sisiliaan.

Seuraavissa postauksissa tunnelmia ja kuvia Marbellasta, Mijaksesta, Rondasta ja Jerezistä.

Normaali