Tämä postaus käsittelee päähineitä ja niiden valmistamista. Heinäkuussa sattui Sastamalassa retkikohteeksi Salon Lakkitehdas, joka oli minulle ennestään tuttu. Tarina alkaa kuitenkin jo kahden vuoden takaa.
En ole missään määrin hattuihminen – talvellakin suojaan pääni mieluiten hupulla tai huivilla, mutta joskus tulee akuutti hatuntarve. Näin kävi toukokuussa 2019.
Hattu Hélènelle
Alustus hattuihin on pitkähkö, mutta näin se menee: ystäväni Tuire And sai suostuteltua minut teosofi ja konsulinna Hélène Jacobssonin (1854–1928) rooliin esittämään monologia, joka oli Tuire kirjoittama, hänen uskontotieteen opintoihinsa liittyvä ”ote Hélènen päiväkirjasta levottomana syksynä 1917”.
Teksti oli määrä esittää suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi Ett Hem -museon portailla osana esoteerista kävelykierrosta. Esoteerisuus tarkoittaa salaista ja piilotettua tietoa. Ensin vuorossa oli kaikille avoin kenraaliharjoitus, johon osallistui yli 40 Turun esoteerisesta historiasta kiinnostunutta henkilöä.
Varsinaisen kävelykierroksen yleisönä oli kansainvälinen uskontotieteilijöiden väki. Kyseessä oli Approaching Esotericism and Mysticism -symposium, joka toteutettiin Uuden etsijät -hankkeen ja Donner-instituutin yhteistyönä.
Kurssin vetäjänä ja kävelykierroksen ohjaajana oli uskontotieteen yliopistonlehtori, FT, dosentti Tiina Mahlamäki. Hän kuvaa blogitekstissään kävelykierroksen syntyä ja toteutumista: Paras projekti ikinä: Esoteerinen kävelykierros.
Hattu tulee mukaan, kun piti miettiä rooliasua. Hélène Jacobssonin asuksi löytyi vaatekaapeistani musta pliseerattu hame vuodelta 1989, musta pusero, hiekanvärinen pliseerattu jakku, kirjailtu ruskea käsilaukku ja pitsikäsineet. Lisäksi hankin pilailukaupasta ohuesta metallista tehdyt pyöreät silmälasit.
Hienon rouvan asusteisiin kuuluivat Hélènen aikaan käsilaukun ja käsineiden lisäksi hattu, jolla ratkaisee kätevästi myös hiusten tilanteen; ei tarvitse värkätä ajanmukaista kampausta.
Mutta hattu – millainen ja mistä sen saisin? Noudatin teinien mainitsemaa KVG-menetelmää ja päädyin Salon Lakkitehtaan sivuille. Taisin soittaakin asiakaspalveluun. Tutkin valikoimaa ja valitsin mustan Franca-nimiseen naisten juhlahatun. Se maksoi 23,50 euroa ja paketti tuli nopeasti postitse. Tämä oli siis ensikontaktini Salon Lakkitehtaaseen.
Hauskana yhteensattumana oli, että minulle tuli mahdollisuus käydä tehtaassa ja sen myymälässä heinäkuisella Sastamalan matkallani. Toimitusjohtaja Ville Nuutinen esitteli auliisti tehdasta, sen historiaa ja valikoimaa.
Salon Lakkitehtaan tarina vie vuoteen 1952. Perustajana oli Reino K. Salo (1926–2000) Kaustiselta. Hänen veljensä oli valmistanut karvalakin metsästämänsä eläimen turkiksesta ja tästä Reino sai kimmokkeen lakkitehtaan perustamiseen. Tehtaan päätuotteena olivatkin pitkään turkislakit, joita vietiin ulkomaille Keski-Eurooppaa ja Neuvostoliittoa myöten.
Jossain vaiheessa tehdas siirtyi perustajansa muuton myötä Vammalaan, joka tunnetaan nykyisin Sastamalana.
1980-luvulla kangaslakit ja myös ylioppilas– ja valmistujaislakit tulivat tuotantoon. Nykyään viralliset Salon Design from Finland -merkin saaneet valmistujaislakit kattavat kaikki ylioppilastutkinnot, toisen asteen ammattitutkintoalat sekä ammattikorkeakoulututkinnot. Valikoima on tässä hämmästyttävän laaja; mukana on yli 400 viralliselle tutkintonimikkeelle kohdistettua ja värikoodattua tutkintolakkia.
Lisäksi tuotannossa ja myynnissä on laaja valikoima naisten ja miesten lakkeja, hattuja ja pipoja. Erikoisuutena ovat metsästäjille tehdyt pipot ja lakit. Oranssi hirvipipo näkyy kauas. Kätevältä vaikuttaa metsävihreä lippalakki, jonka päällysosan alta löytyy oranssi kangas; kääntölakki siis.
Salon Lakkitehtaan myymiä tuotteita valmistetaan Sastamalassa sekä pitkään toimineiden yhteistyökumppaneiden tehtaissa Euroopassa, Australiassa sekä Aasiassa. Kotimaan lisäksi tehtaan tuotteita viedään myös Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan.
Tehtaanmyymälä retkikohteeksi
Salon Lakkitehtaan tuotteet ovat myynnissä omassa verkkokaupassa, tehtaanmyymälässä Sastamalassa sekä jälleenmyyjien kivijalkakaupoissa ympäri Suomen. Tehtaanmyymälä sijaitsee Seututie 249:n varrella ja se on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9–15.
Salon Lakkitehdas toivottaa myös ryhmät tervetulleiksi. Tehtaan väki järjestää ryhmille mielellään esittelyn, ohjelmaa ja haluttaessa tutustumismahdollisuuden myös tehdastiloihin.
Yhteystiedot:
Sastamalankatu 39
38210 Sastamala
salon@salon.fi
Puhelin +358 3 512 9000
Lue myös toinen hattujuttuni: Hattuja häihin ja hevoskilpailuihin.
Vanhan kirjallisuuden päivät toivat minut Sastamalaan. Lue myös juttu Poikkeusajan Kirjapäivät.
Luostarinmäki tarjosi oivallisen ympäristön kansallispukujen tuuletukselle.
Keskiviikkona 5.8.2020 Luostarinmäellä nähtiin paljon kansallispukuisia kävijöitä. Kyseessä oli asun syntymäpäivään liittynyt Kansallispukujen tuuletus -tapahtuma.
Tapahtumaan sai osallistua pukeutumalla kansallispukujen osiin tai muunnelmiin tai tuunauksiin. Luostarinmäki tarjosi vapaan sisäänpääsyn koko päivän ajan kaikille kansallispuvussa saapuneille. Toki tapahtumaan saattoi osallistua tavallisissakin vaatteissa kuten minäkin tein.
Vinkkinä oli annettu ottaa mukaan piknik-kori vaikkapa pullakahveineen. Ohjelmassa oli mukavaa yhdessäoloa, värikkäitä pukuja ja hyvää seuraa.
Kutsua oli noudattanut muutama kymmen osallistujaa, joista monet tuntuivat olevan jonkun kuoron tai kansantanssiryhmän jäseniä. Paikalla oli muutamia lapsia ja miehiä, muutoin joukko oli naisvaltaista.
Paikka oli tapahtumaan mitä mainioin. Aikaisemmin pukuja on tuuletettu muun muassa Tuomiokirkkopuistossa.
Edina Ahlgrénin yllä on Puulaveden kansallispuku.
Mira Niittymäen päällä on vanha Viipurin puku (vas.), Anne Elosella Tuuterin puku ja Taina Snellillä Kaukolan puku.
Raila Huitilla (vas.) on yllään Peräpohjolan puku. Marja Nummelan asuna on Kaukolan puku.
Emmi Paavilaisen puku on peräisin 1900-luvun alusta ja se on Vanha Karjalan puku.
Kansallispukujen tuuletuspiknikit eri paikkakunnilla ovat osa Euroopan kulttuuriympäristöpäivien ohjelmaa, jota koordinoi Suomessa Kotiseutuliitto.
Tuuletuspäivää ovat järjestämässä Suomen kansallispukujen ystävät ry., ja mukana olivat myös Kalevalaisten Naisten Liitto, Karjalan liitto, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito, Raita ry., Suomen kotiseutuliitto, Suomen nuorisoseurat, Seurasaarisäätiö, Suomalaisen kansantanssiystävät ja Föreningen Brage sekä Kansallispukujen tuuletuspiknikien ”äiti” Soja Murto.
Tuuletuspäivät vaihtelevat eri puolilla Suomea. Useimmat tapahtumat järjestettiin merkkipäivänä 5.8., mutta Helsingissä tuuletettiin vielä tänään sunnuntaina 9.8.
Kulttuuriympäristömme-sivulta löytyy selitys myös kansallispuvun syntymäpäivälle:
”Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna olivat vierailulla Lappeenrannassa 5.8.1885. Suomen naisten lahjana keisarinnalle annettiin soutuvene. Veneen souti juhlapaikalle kahdeksan neitoa kansallispuvuissa, perää piti neito Jääsken puvussa. Soutajien puvut edustivat Suomen eri maakuntia. Hallitsijaparia oli vastassa rannalla yli satahenkinen kansallispukuinen joukko. Tämä oli kansallispukujen ensimmäinen suuri julkinen esiintyminen ja sitä voidaan pitää kansallispuvun syntymäpäivänä.”
Kansallispuku on juhlatilaisuuksissa käytettävä kansanpuku tai sen mukaelma. Sitä käytetään myös esimerkiksi kansantanssi- ja kansanmusiikkiryhmien esiintymisasuna. Puku valmistetaan kansanomaisin työtavoin eli käsin ompelemalla. Kansallispuku on kokonaisuus, johon kuuluvat puvun osien lisäksi päähin, kengät ja korut.
Suomen kansallispukukeskus esittelee, suunnittelee ja tallentaa suomalaisia kansallispukuja sekä muuta perinteistä pukeutumista sekä neuvoo niiden käytössä. Keskus toimii Jyväskylässä Suomen käsityön museon yhteydessä.
Turun palosta vuonna 1827 säästynyt Luostarinmäki on nykyisin vireä museokortteli. 80-vuotisen toiminnan kunniaksi järjestetään elokuussa yleisöopastuksia, perinteisiä Käsityötaidon päiviä ja syyskuussa soi Luostarinmäki Folk.
Turku paloi poroksi vuonna 1827. Kaupungin lähes täydellisesti 4.–5. syyskuuta 1827 tuhonnut suurpalo sai alkunsa kauppias Carl Gustav Hellmanin talosta Aninkaistenmäeltä, nykyisen Puutorin laidalta, osoitteessa Maariankatu 2. Tois puol jokke sijaitseva paikka on merkitty muistolaatalla.
Turun palossa tuhoutui noin 2 500 kotia ja kodittomaksi jäi lähes 11 000 turkulaista. Palossa kuoli muutamia kymmeniä kaupunkilaisia. Myös Turun Akatemia paloi mukanaan huikea määrä vanhoja kirjallisia lähteitä.
Laitakaupungin Luostarinmäki säästyi palolta
Aika on pysähtynyt Luostarinmäellä jonnekin kahden sadan vuoden päähän. Alue on kuitenkin vireä museokortteli.
Ainoana yhtenäisenä puutaloalueena säilyi silloisen kaupungin laidalla ja täl puol jokke sijainnut Luostarinmäki, joka oli vähävaraisten asuinaluetta.
Vahingosta viisastuneena Turkuun laadittiin paloturvallisuutta korostava asemakaava vuonna 1828 tekijänään Carl Ludvig Engel. Koko tiheään rakennettu Luostarinmäki määrättiin jo purettavaksi. Asukkaat muuttivat pois alueelta ja kaupunki lunasti rakennuksia.
Vähitellen alueesta muodostui käsityöläismuseo, jollaisena se on toiminut jo 80 vuoden ajan. Museon avajaisia vietettiin 29.6.1940, muutamia kuukausia talvisodan päättymisen jälkeen. Museokortteli löytyy osoitteesta Vartiovuorenkatu 2, Turku.
Museo on auki kesäkaudella 31.8.2020 saakka maanantaista sunnuntaihin klo 10.00–18.00 ja syyskuussa tiistaista sunnuntaihin klo 09.00–17.00. Museo on auki lisäksi muutamien juhlapyhien aikaan.
Luostarinmäellä on tarjolla yleisöopastuksia 1.8.–30.8. päivittäin suomeksi klo 10.30 ja 15.30, ruotsiksi lauantaisin klo 12 ja englanniksi päivittäin klo 14.30.
Käsityöläisten kortteli
Luostarinmäellä ovat asustelleet muun muassa suutari, parturi-peruukintekijä, savenvalaja, ylioppilas, tallirenki, viulunrakentaja, karstaaja, kaiteentekijä, leskimies, kupariseppä, kultaaja, lasimestari, läkkiseppä, kersantin leski, laudankantaja, ompelija, merimies, kutoja, puuseppä, työläisnainen, muurari, kultaseppä, korintekijä, maalari, kirjansitoja, kirvesmies, nuohooja, satulaseppä, turkkuri, nahkuri, kelloseppä sekä hansikkaan- ja kammantekijä.
Moninaiset ovat olleet ammatit aikana, jolloin tavaroita ei ostettu valmiina kaupoista, vaan tehtiin itse.
Käsityöläismuseossa on nähtävillä ammattilaisten verstaita ja heidän asuinhuoneitaan. Käsityöläisyys onkin ollut kantavia teemoja Luostarinmäellä kautta museon historian ja siellä on vietetty Käsityötaidon päiviä vuodesta 1943 alkaen.
Käsityötaidon päivät 20.–23.8.
Käsityötaidon päivillä pääsee näkemään, kuinka ennen valmistettiin tarpeelliset tavarat, kuten kengät. Kuva: Turun kaupunki/Joonas Mäkivirta.
Perinteiset käsityöammatit heräävät eloon Käsityötaidon päivillä museon verstaissa torstaista sunnuntaihin 20.–23.8. klo 10–18.
Historiantutkija Anna Niirasen luennolla lauantaina 22.8. klo 13 tarkastellaan, millaisia muutoksia suomalaisessa arki- ja juhlapukeutumisessa tapahtui 1800-luvun aikana. Luennon otsikkona on Säädyllisiä ja säädyttömiä: näkökulmia 1800-luvun suomalaiseen pukeutumiseen.
Luostarinmäen puvut pääsevät estradille muotinäytöksessä samaisena lauantaina klo 15: Muotia vuosisatojen takaa – Luostarinmäen puvut esittäytyvät.
Luostarinmäki Folk lauantaina 5.9.2020
Luostarinmäki Folk lauantaina 5.9.2020 on täynnä kaiken kansan musiikkia ja ilonpitoa. Ohjelmassa on niin perinteisempää kuin uudempaakin kansanmusiikkia. Esiintyjinä klo ovat Turku Folks! -orkesteri, Ånsemble, Säkene ja Port Arthur Bluegrass Band.
Päivän aikana voi tutustua myös soitinrakentamisen maailmaan.
Valam & Varsinaiset. Kuva: Alina Ainola.
Iltatapahtumassa voi nauttia uudemmasta kansamusiikista uniikissa museokorttelimiljöössä ja mahdollisesti myös juoda tuopillisen juhlasahtia. Tapahtumassa esiintyvät klo 19.30 Valma & Varsinaiset -trio ja noin klo 20.30 nykykansanmusiikin kärkinimeksi ja sielun veljeksi tituleerattu Antti Paalanen.
Paalasen tyyliä kuvaillaan tapahtumasivulla näin: ”Paalasen hurjan musiikin välineinä ovat suomalaisesta kansanmusiikista tutut vähäriviset hanurit. Perinteestä innoituksensa saanut Paalanen on kuitenkin luonut täysin oman musiikkimaailmansa, jossa traditioon sekoittuu transsinomainen minimalismi, elektronisen tanssimusiikin hypnoottinen poljento, siperialaisen kurkkulaulutyylin tuomat jylhät äänimaisemat sekä modernin äänitekniikan hallittu ja oivaltava käyttö.”
Antti Paalanen vauhdissa. Kuva: Sasha Perova.
Museokauppoja ja kahvila
Luostarinmäellä on myös kaksi museokauppaa ja posti. Museokauppa Hantvärkissä myydään käsityötuotteita, joista osa on valmistettu museoverstaissa. Sieltä löytyy yksilöllisiä lahjoja ja tuliaisia aikuisille ja lapsille. Kauppaan voi poiketa myös käymättä museossa.
Höökarinpuoti on 1800-luvun lopun tyyliin sisustettu sekatavarakauppa. Siellä saa suun makeaksi ja myynnissä olevat irtokaramellit on pakattu vanhanaikaisiin paperitruutteihin. Postikonttorissa on myytävänä muun muassa museon kirjapainossa tehtyjä postikortteja. Lähtevä postiin saa museon oman erikoisleiman.
Museokorttelin kupeessa on Kahvila Kisälli. Se sijaitsee 1850-luvulla rakennetussa puutalossa. Kahvilaan voi mennä virkistäytymään museokäynnin lomassa. Kahvila on myös suosittu juhlien ja kokousten pitopaikka. Se on avoinna 31.8. asti klo 10–17.45 ja 1.9. alkaen klo 9–17.
Mennään museoon
Poikkeuksellinen kevät ja kesä ovat lisänneet rajoitusten jälkeen kotimaista matkailua ja Museokortti on lisännyt kävijöitä. Pikainen käyntini Luostarinmäellä katsomassa kansallispukujen tuuletusta palautti tämänkin hienon paikan mieleeni.
Oman kaupungin museot ja nähtävyydet saattavat unohtua; niin minultakin. Nyt aioin käydä uudemman kerran ja paremmalla aikaa Luostarinmäellä ehkä juuri Käsityötaidon päivien aikaan ja Folk-tapahtumakin kuulosti hauskalta.
Kansallispuvut pääsivät näytille teemapäivänä 5.8., jota pidetään pukujen syntymäpäivänä.
Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.
Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla
Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.
Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.
Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin
Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.
Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.
Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.
Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.
Kuva: Visit Naantali.
Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.
Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.
Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään, jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.
Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.
Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.
Naantalista Haminaan
Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.
Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.
Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.
Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia. Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.
Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.
Jukka Rintala Naantalissa.
Maarianhaminasta Mathildedaliin
Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.
Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.
Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.
Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.
Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.
Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.
Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.
Yyteristä Kristiinankaupunkiin
Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.
Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.
Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.
Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.
100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet
Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.
Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.
Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”
Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.
Muotisuunnittelija Jukka Rintalan tuotantoa on esillä myyntinäyttelyssä heinäkuun loppuun saakka Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.
Unelmien aika ‒ Time of Dreams -näyttelyn avajaisia vietettiin torstaina 28.6. Jukka Rintala tunnetaan parhaiten muotisuunnittelijana, mutta hän on myös kuva- ja tekstiilitaiteilija, akvarellisti ja muotipiirrosten tekijä.
Wanhan Raatihuoneen saleissa oli nähtävillä Rintalan uniikkeja iltapukuja sekä valmisvaatteita, asusteita, maalauksia, sisustustekstiilejä ja kattaustuotteita.
Muotisuunnittelija Jukka Rintala on tunnettu erityisesti upeista iltapuvuistaan.
Näyttelyn on suunnitellut visualisti Matti Vaskelainen, joka toimii muutenkin työparina Studio Jukka Rintalan tuotannossa.
Näyttelyn avasi Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutanen, joka tervehti ilolla sitä, että Rintalan tuotteita on esillä Naantalissa jo viidettä kertaa. ”Jukka Rintala on vakiinnuttanut paikkansa Naantalin auringossa,” totesi Mutanen.
Naantalin kaupunginjohtaja Jouni Mutanen tervehti ilolla Jukka Rintalan uutta näyttelyä.
Raatihuoneen edustalle Mannerheimintielle oli levitetty punainen matto muotinäytöstä varten. Naantalilaisyleisö sai nähdä kavalkadin Jukka Rintalan puvuista, joista suurin osa oli täyspitkiä iltapukuja. Tunnelmaa loivat sellisti ja viulisti Abba-musiikillaan.
Iltapuvut ovat näyttäviä, osa jopa dramaattisia. Värit vaihtelivat mustasta kultaan ja valkoisesta hopeaan. Joukossa oli myös värikkäitä printtikuoseja. Kankaat ovat peräisin Ranskasta ja Italiasta, osa myös Suomesta. Rintalan iltapukuja on totuttu näkemään tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Oli hienoa nähdä, että Marjo Sjöroosin Fashion Teamin mallien joukossa oli myös varttuneempia naisia, ei kuitenkaan XL-kokoisia.
Kun kysyin Jukka Rintalalta, kuinka pukevan iltapuvun suunnitteleminen ja valmistaminen onnistuu kookkaammalle naiselle, hän vastasi: ”Kyllä onnistuu.” Nyt sitten jään odottelemaan kutsua itsenäisyyspäivän juhliin ja tilaisuutta päästä testaamaan Jukka Rintalan lupaus.
Unelmien aika – Time of dreams -myyntinäyttely on avoinna Raatihuoneella joka päivä klo 11‒19 elokuun 4. päivään saakka.
Myös miehet löytävät ostettavaa myyntinäyttelystä: solmioita ja paitoja.
Rintalan vaatteita voi nähdä myös Unikeon päivän aattona järjestettävässä gaalamuotinäytöksessä torstaina 26.7.2018 klo 18.45‒20.00 Kaivohuoneen terassin edessä. Muotinäytöksen tähtenä on sopraano Angelika Klas ja juontajana muotitoimittaja Sami Sykkö.
Jukka Rintalan näyttelystä kerroin myös vuonna 2015 postauksessa Naantali ‒ kuin ulkomailla olisi.
Pistäytyminen brittiläiseen kulttuuriin toi esille asian, jolle ei täällä kotimaassa tule suoneeksi ajatustakaan ‒ hatut.
Minulla ei ole oikeastaan minkäänlaista suhdetta hattuihin. Kovilla pakkasilla suojaan pääni hupulla tai huivilla ja joskus ulkomailla olen ostanut hellehatun, joka suodattaa kuumimman auringonpaahteen pois. Missään juhlassa en ole pitänyt hattua. Häissäni tosin käytin tekemääni valkoista, helmi- ja rusettikoristeltua hiuspantaa.
Hattuja pop up -kaupassa
Hattuja mitä mielikuvituksellisimmissa muodoissa.
Punainen piste i:n päälle?
Lontoossa sain Facebookin tapahtumissa vinkin eräästä pop up -hattukaupasta ja tulin sinne lähteneeksi huvin, uteliaisuuden ja estetiikan vuoksi.
Monique Lee Millinery ja X Terrace Fashion Platform järjestivät hattujen pop up -kaupan The Old Brompton Gallery -nimiseen tilaan Lontoon Kensingtoniin. Organisaattorina on London School of Fashionista valmistunut Monique Lee Hylands-White. Kauppa on auki vain kuukauden sopivasti ennen Britannian tunnetuinta hevostapahtumaa, Ascotin laukkakilpailuja 19.‒23.6.2018.
Royal Ascotissa ihmisten ja median huomio kiinnittyy hevosurheilun tulosten lisäksi naisten mielikuvituksellisiin hattuihin. Hattu tai päähine on mainittu tapahtuman pukukoodissa ja hyvinkin tarkasti: naisilla tulee olla hattu tai vaihtoehtoisesti hatun korvike, jonka pohjan halkaisijan tulee olla vähintään kymmensenttinen. Miehiltä edellytetään saketin ja silinterihatun käyttöä.
Myös brittihäissä naisten pukeutumiseen kuuluu hattu, kuten näimme prinssi Harryn ja Meghan Marklen häissä.
Niinpä kauppa olikin nimetty näiden hattutarpeiden mukaan: Royal Ascot and Summer Wedding 2018 Pop-up Shop.
Hattuluomuksia ympäri maailman
Hattukaupan myyjinä toimivat Jacinth Devakiruba (vas.) ja Temitope Famaderoq (oik.).
Näyteikkunaan valikoitui nyt punaisia hattuja.
Kaupassa oli kaksi nuorta, ystävällistä myyjää, jotka antoivat minun kuvailla ja kokeillakin hattuja. He käyttivät paljon aikaa myös hattujen esillepanoon näyteikkunassa.
Hattuja voi somistaa vaikka riikinkukkojen sulilla.
Romanttisen tyylin ystävälle?
Runsas, mutta kevyt hattu tyllisomistein.
Tämä oli yksi erikoisimmista hatuista. Koristeet ovat saaneet aiheen kiinalaisesta ruoasta.
Tämä oli valikoiman kallein hattu, hintaa 2 300 puntaa.
Pop up -kaupan valikoimissa oli kaikkiaan noin 400 hattua ja pääkoristetta noin 60 eri modistilta ympäri maailman. Värejä ja materiaaleja oli laidasta laitaan. Edullisin asuste taisi olla 15 euron ja kallein noin 2 300 euron hintainen.
Jos kuninkaalliset hatut kiinnostavat, niin niille löytyy oma blogikin, Royal Hats. Myös Hovikirjeenvaihtaja-blogi kommentoi kuninkaallisten pukeutumista Ascotissa.
Nyt sitten vain seuraamaan Royal Ascot -tapahtumaa ja veikkaamaan, minkä väristä hattua kuningatar Elisabeth käyttää ensimmäisenä kilpailupäivänä.
Parasta lähteä nyt 