Alkuperäinen Badding-kioski löytyy osoitteesta Helsingintie 920, Somero.
Kioski on hyvä taukopaikka kesän matkailijoille.
Jos reissusi kulkee kesällä Someron kautta, niin pidä tauko Badding-kioskilla ja muistele paikkakunnan maineikasta laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea.
Laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Rauli ”Badding” Somerjoki(1947–1987) on jäänyt muistoihimme musiikillaan. Fiilaten ja höyläten, Paratiisi, Bensaa suonissa, Ikkunaprinsessa, Tähdet, tähdet, Valot, Laivat ja monet muut laulut soivat edelleen radioasemilla, karaokessa, tanssilavoilla ja Spotifyssa.
Baddingiä pidetään suomalaisen rockin uranuurtajana. Hän esiintyi ensimmäisillä Ruisrock-festivaaleilla Turun Ruissalossa elokuussa vuonna 1970. Esikois-lp ilmestyi vuonna 1971, mutta vasta Jarkko Laineen sanoittama Fiilaten ja höyläten nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1973. Hän kuului nuoruuteni artisteihin Kirkan, Hectorin, Juicen ja Elton Johnin ja David Bowien tavoin.
Rauli Somerjoki oli kotoisin Somerolta ja eli siellä lapsuutensa ja nuoruutensa, myöhemmin hänen kotipaikkansa oli Helsinki ja siellä erityisesti Alppiharju. Hänet on haudattu Someron hautausmaalle. Hänet muistetaan yhä ja fanit tuovat haudalle kukkia, patsaita ja tähtitarroja.
Myös Somerjokien aikoinaan pyörittämä lippakioski kerää edelleen Raulia muistavia. Sen vierestä löytyy Someron yrittäjien ylläpitämä modernimpi kioski ja pari pöytää penkkeineen. Tarjolla on muun muassa kahvia, Baddingin mukaan nimettyjä korvapuusteja, virvokkeita, jäätelöä ja fanituotteita. Kioskin aukioloajat voi tarkistaa Facebook-sivuilta.
Kesän 2022 aukioloajat.
Somerjokien pitämä kioski kunnostettuna. Baddingin kuva löytyy ovesta.
Someron yrittäjien kioski löytyy alkuperäisen kioskin vierestä.
Someron yrittäjät ovat myös kunnostaneet Rauli Badding Somerjoen kotitalon, jonne kuljetaan kioskilta pientä metsäpolkua. Talo on perikunnan hallussa ja käytössä, mutta jos portti on auki, niin pihallekin voi mennä.
Rauli Somerjoen kotitalo on kunnostettu. Portaiden vieressä olevasta vihreästä postilaatikosta löytyy vieraskirja, johon kävijöiden toivotaan laittavan nimikirjoituksensa.
Jos siis kulkusi käy Suomen suvessa tietä Somerolle pitkin, niin pysähdy kahville ja vaikkapa Badding-puustille muistelemaan Someron legendaarista laulajaa Rauli ”Badding” Somerjokea. Osoite on Helsingintie 920, Somero.
Baddingin mukaan nimetty korvapuusti.
Someron Yrittäjät ry on myös rekisteröinyt Badding-sanan Rauli Somerjoen perikunnan pyynnöstä. Rauli Somerjoesta tuli jo keskikouluaikoinaan Badding-nimen keksi hänen kaverinsa Rauli ”Rafe” Tanskanen.
Someron keskustasta löytyy Badding-muistomerkki. Se pystytettiin vuonna 2015. Muistomerkin suunnittelivat kuvanveistäjä Seppo Manninen ja graafikko Heikki Paakkanen.
Someron keskustassa oleva Badding-muistomerkki on kuin pysäkki.
Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.
Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.
Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.
Luomuviljelyssä muinaisviljoja
Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.
Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.
Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.
Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto
Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.
Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittainLuomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.
Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.
Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.
Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.
Panimosta palkittuja oluita
Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.
Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.
Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.
Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.
Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awards –kilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.
Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).
Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.
Puoti täynnä maalaistuotteita
Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.
Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.
Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.
Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.
Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.
Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.
Kartano, ei vaan linna
Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty. Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.
Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.
Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?
Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.
Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.
Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksenretkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.
Kivileijonia ja simpukoita puistossa
Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.
Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius–jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija – ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.
Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.
Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.
Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.
Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.
Syyskuussa tutustuin parin päivän aikanaLappeenrantaan. Kuljeskelin kaupungilla, satamassa ja Linnoituksella.
Lappeenranta lienee yksi niistä monista kaupungeista, jotka ovat parhaimmillaan kesällä. Suomen suurin järvi Saimaa veneineen, risteilyaluksineen ja ravintolalaivoineen, Hiekkalinnan alue sekä puistot ja tori ovat lehmusten kaupungin tapaamispaikkoja.
Mihin suuntaan tästä lähtisi?
Syksyn värejä Saimaalla.
Poikkesin kaupungissa syyskuun lopussa, eikä sekään ollut hullumpi aika. Sää oli vielä mukavan leppoisa ja puolipilvinen, välillä aurinkoinenkin.
Lappeenrannan perusti vuonna 1649 Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vuonna 1649. Nimeksi tuli Villmanstrand eli Villimiehenranta – kuningatar Kristiinan kaupungille antamassa sinetissä oli villi metsäläinen; hän esiintyy edelleen kaupungin vaakunassa.
Lehmusten kaupunki? Sellaisen nimen Lappeenranta on saanut Laila Hirvisaarenkirjoittamassa seitsenosaisessa romaanisarjassa, jonka vuonna 1972 ilmestyneen ensimmäisen osan nimi oli juuri Lehmusten kaupunki. Nimelle on perusteita, sillä kaupungin keskustassa ja rannoilla kerrotaan olevan yli 10 000 lehmusta. Niistä osa on vanhoja, muun muassa sataman lehmukset ovat peräisin Viipurin lähistöltä ennen sotia.
Lappeenrannan mainitaan olevan yksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista. Se viettää parhaillaan voittovuotta European Green Leaf -palkinnon myötä. Kyseessä on Euroopan komission myöntämästä palkinnosta, jolla nostetaan esiin vihreitä edelläkävijäkaupunkeja Euroopassa: ”European Green Leaf Award on Euroopan Komission vuosittain järjestämä kilpailu alle 100 000 asukkaan kaupungeille, joiden ilmastotoimet ovat esimerkillisiä ja edistyksellisiä ja jotka panostavat vihreään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen.”
Lappeenrannassa vuoden 2021 pääteemoina ovat luonto, vesi, vihreä sähköistyminen ja ilmastonmuutos. Se on nimetty myös Suomen ilmastopääkaupungiksi.
Lappeenrannan suosituimpia nähtävyyksiä ovat muun muassa Linnoitus, Suomen vanhin ortodoksinen kirkko, satamatori, Saimaan kanava ja Suomen suurin hiekkalinna, joka rakennetaan kesäisin sataman alueelle.
Linnoitukselle Viipurin portin kautta.
Flaneerausta ja hiukan harhailua
Vierailupaikkani ja tukikohtani oli Tirilänkadulla, noin kolme kilometrin päässä keskustasta. Pääsin sinne mukavasti Joukolla eli lappeenrantalaisella joukkoliikennebussilla. Hauskasti keksitty nimi. Turussahan ovat Föli-bussit ja Tampereella Nysset. Mitä lie muita nimiä olemassa busseille?
Tämä bussi tuli kuljettamaan matkustajia rautatieasemalta keskustaan.
Olen käynyt Lappeenrannassa muutaman kerran aikaisemminkin, mutta silloin on ollut kuljetus paikasta toiseen, joten ei ole itse tarvinnut huolehtia katujen nimistä ja reiteistä.
Lähdin ensimmäisenä päivänä matkaan vain kännykän kartan avulla ja olin vähän aikaa hiukkasen hukassa. Pienestä ruudusta ei näe kunnolla kokonaisuutta. Flaneerasin muun muassa Rakuunamäellä, joka onkin kuulemma kehittyvä alue myös matkailuun. Lappeenrannan Upseerikerho houkutteli lounaalle, mutta jatkoin vielä matkaa.
Löysin onneksi Lappeenrannan matkailuneuvonnan Kauppakeskus IsoKristiinasta, josta sain karttoja ja opaslehtisiä. Paperikartalla pystyin paremmin orientoitumaan kaupunkiin ja sen suuntiin.
Sisäänheitto sushibuffettiin
Tutkailin hiukan kauppakeskusta ja päädyin terhakkaan sisäänheittäjärouvan avustuksella LuckieFun´s-nimisen ravintolan sushibuffetiin, jossa oli tarjolla myös aasialaisen keittiön lämpimiä ruokia. Ajattelin antaa sushille mahdollisuuden. En ole riisin ystävä, joten sushi ei ole mielestäni erityisen herkullista ruokaa.
Muutamia LuckieFun´sin susheja.
Ravintolassa oli mukavan väljää. No, söin niin kevätrullia sekä muita lämpimiä ruokia ja maistelin muutamia sushilajeja: nigirejä, makeja sekä gunkaneita. Ei meistä nytkään ystäviä tullut, mutta vatsa tuli kyllä täyteen. Ateriaan kuului buffetin lisäksi vielä kahvi tai tee ja jäätelöä. Buffetin hinta oli 12,90 euroa.
LuckieFun´s näyttääkin olevan ketjuravintola, jolla on toimipaikkoja 14 kaupungissa Espoosta Ouluun. Turussa ravintola sijaitsee kauppakeskus Skanssissa. Enpä muista, koska olen siellä käynyt, joten eipä ihme, että ketju on jäänyt minulle tuntemattomaksi.
Monipuolinen Linnoitusalue
Kapusin ylös Linnoitukselle sataman suunnasta. Linnoitusalue näyttää mielenkiintoiselta ja sieltä löytyy muun muassa museoita, kahviloita, putiikkeja, taidegalleria ja käsityömyymälä. Linnoituksessa näkyi olevan myös asuntoja ja pieniä palveluyrityksiä.
Tuttujen satujen hahmot olivat ikääntyneet. Oletko koskaan miettinyt, miltä Peppi Pitkätossunäyttäisi vanhana? No, Kerttu Horila on ja tulos oli nähtävissä näyttelyssä – vanhentunut Peppi istui lattialla jalat suorina ja katsoi kohti kirkkain silmin. Kypsään ikään varttunut Prinsessa Ruusunen istui silmät kiinni ikiunessaan.
Kerttu Horila: Maailman vahvin mummo.
Lounas Kehruuhuoneella
Kehruuhuone palvelee nykyisin lounas- ja tilausravintolana.
Kehruuhuone on lounaspaikka, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on perustettu vuonna 1816, mutta aloitti toimintansa maan ainoana naisvankien työ- ja ojennuslaitokseksena kolme vuotta myöhemmin. Vanhimmat nykyistä Kehruuhuonetta koskevat arkkitehti C. A. Gustavssonin piirustukset ovat vuodelta 1838.
Laitokseen tuotiin rikoksista tuomittuja naisia sekä pahatapaisia ja joutilaita irtolaisnaisia. Kehruuhuone-nimi tulee siitä, että siellä tehtävät työt olivat karstausta, langan kehräystä, höyhenien riivintää sekä sukkien ja kankaan kudontaa. Työ oli sekä rangaistus- että kasvatuskeino ja päivät olivat kymmentuntisia.
Myöhemmin Kehruuhuone muuttui miespuolisia irtolaisia varten tarkoitetuksi työvankilaksi, sittemmin Lappeenrannan keskusvankilaksi ja sotavankilaksi.
Ruokailutilaa on vielä isossa salissa seinän toisella puolella.
Kehruuhuone toimii nykyisin lounas- ja tilausravintolana, jossa voi järjestää myös konsertteja ja näyttelyitä. Se mainostaa lounaitaan Lappeenrannan parhaiksi. Annoksena tarjottavan lounasruoan lisäksi ruokailijan käytössä on salaattibuffet ja jälkiruoaksi kahvi/tee ja pieni makea. Valittavissa on joko keittolounas hintaan 10,80 euroa ja pääruokalounas 13,50 euroa maanantaista perjantaihin klo 11–14.
Aterian nautin veljenpoikani ja hänen avovaimonsa kanssa. Kiitokset heille paikan vinkkaamisesta. Tiedän mennä toistekin.
Lehmus Roastery ja Makea Coffee – parhaiksi paahtimoiksi ja kahviloiksi valitut
Kahviosta voi kurkata paahtimon puolelle. Pavut tulevat paahtimoon juuttisäkeissä.
Ruokailun jälkeen jatkoin matkaani Linnoitusalueelle ja tavoitteenani oli löytää LehmusRoastery, jonka maine on kiirinyt perhepiiriimme. Paahtimon verkkokaupasta on tilattu muutama papupussi ja teepakkaus. Halusin nähdä omin silmin tämän paikan sekä myös hankkia kahvia lahjaksi syksyn synttärisankareille.
Paahtimon yhteydessä oli mukava kahvio, jossa nautin talon kahvia ja valkosuklaamustikkaisen raakakakun. Kahvila kuten paahtimokin on pokannut Suomen paras -mainintoja Helsinki Coffee Festivalin kisassa. Paahtimokäynnistäni olen kertonut postauksessaVaaleaa ja tummaa paahtoa Satamatiellä.
Toinen lappeenrantalaispaahtimo Makea Coffee on rankattu paahtimoista kolmannelle sijalle ja sen samoin sen Kahvilounge kahviloiden kolmannelle sijalle. Tuotteita voi ostaa joko verkosta tai paikan päältä. Makea Coffee järjestää myös kahvikursseja eri teemoista.
Makea Coffeen tuotevalikoimaa.
Makea Coffeen Kahvilounge sijaitsee osoitteessa Kauppakatu 29-31.
Lappeenrannasta on siis muodostunut vahva kahvikaupunki.
Kaunis Veera ja Prinsessa Armaada
Lappeenrantaan liitetään Kaunis Veera, kaunis kahvinkeittäjä elokuvasta Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta. Ville Salmisen vuonna 1950 ohjaama elokuva perustuu Tatu Pekkarisen laulelmaan. Kaunis Veera -patsas katselee satamaan päin lehmuskujalla Rantapuistossa. Sen toteutti kotkalainen kuvanveistäjä Markku Hirvelä lappeenrantalaisen liikemiehen Ossi Vilhun tilauksesta vuonna 2020.
Kaunis Veera -patsas silmäilee sataman suuntaan.
Prinsessa Armaadakin löytyy edelleen Lappeenrannan satamasta osoitteesta Satamatori 10, nyt ravintolalaivana. Nimi on sama kuin elokuvan laivalla, mutta kyseessä on sisaralus, joka oli aluksi nimeltään S/s Suomi, sittemmin Pikisaari 4. Se on rakennettu Joroisissa vuonna 1902.
Prinsessa Armaada on laivatyypiltään höyrylotja, jota kutsutaan myös tervahöyryksi. Sillä on ollut monivaiheinen elämä: rahdinkuljetusta Saimaalla aina Viipuriin ja Pietariin asti, upotus Turun Aurajokeen vuonna 1918, omistajan- ja nimenmuutoksia ja lopulta eläkevirka ravintolalaivana. Se on lajissaan Suomen vanhin: se aloitti toimintansa Lappeenrannan Halkosaaressa jo vuonna 1967.
Lappeenrannassa käydessäni Prinsessa Armaada valmisteltiin jo talvikauteen.
Prinsessa Armaada odottelee jo ensi kesää. Sen edessä on Maalaistenlaituri. Pappilanniemen satamassa näkyi jo syksyisiä sävyjä.
Voisi olla hauskaa vierailla Lappeenrannassa kesällä, ei ehkä vilkkaimpaan turistiaikaan, mutta vaikka ennen juhannusta. Nyt jäivät lappeenrantalaiset grilliruoat vety ja atomikin maistamatta.
Käymme Kansainvälisen kahvin päivän kunniaksi palkitussa paahtimossa ja kahvilassa Lappeenrannan Satamatiellä.
Osoite on antanut nimen kahvila-tehtaanmyymälä-tapahtumakeitaalle Satamatie 6:lle.
Lappeenrannan historiallisella Linnoituksen alueella punatiilisessä rakennuksessa, 150 neliön tiloissa toimii monipuolinen Satamatie 6 -niminen kahvila sekä vuonna 2016 toimintansa aloittanut paahtimo Lehmus Roastery. Tila on ollut alun perin hevostalli vuodelta 1914. Suosittu kahvila laajenee kesäaikaan terassille.
Suomen paras kahvila
Kesällä kahvilan tuotteista voi nauttia ulkona. Pöytiä on vielä lisää tämän kuvan ulkopuolella.
Satamatie 6 on äänestetty Helsinki Coffee Festivalissa Suomen parhaaksi kahvilaksi vuosina 2018 ja 2020. Tämän vuoden festivaali on siirtynyt ensi vuoteen, samoin kahvilakilpailu.
Kahvila on kalustettu osin retrokalustein, sohvin ja nojatuolein ja osassa tilaa on korkeampia pöytiä baarijakkaroineen. Viherkasvit tuovat luontevaa pehmeyttä. Jos valitsee kahvilan nurkasta korotetun osan, lavanakin toimivan alueen, voi katsella suoraan Saimaalle.
Satamatie 6:n rouheat kahvilatilat.
Satamatie-kahvilan valikoimissa on itse tehtyjä raakakakkuja, brownieita ja kakkuja, croissanteja, granolakippoja ja grillattavia leipiä. Tuotteet valmistetaan kahvilassa ja lisäksi yhteistyötä tehdään paikallisleipomo Rikkilän leivän kanssa. Valikoimissa on myös artesaanioluita, luomuviinejä ja cocktaileja.
Lehmus Roastery tummapaahtoista kahvia ja mustikka-valkosuklaaraakasuklaakakkua.
Satamatie 6 ei ole vain kahvila, vaan myös tehtaanmyymälä ja tapahtumakeidas. Se tarjoaa (normaalioloissa) myös monipuolisia tapahtumia, muun muassa työpajoja, luentoja, keikkoja ja tietovisoja. Tiloja voi myös vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin kahvilan omien aukioloaikojen ulkopuolella.
Tehtaanmyymälässä tarjolla on luonnollisesti paahtimon omia kahvi- ja teelaatuja. Myös kahvisäkkejä saa ostaa niiden tyhjennettyä.
Lehmus Roasterysta laatukahveja kaikille
Kahvit on nimetty lappeenrantalaisten paikannimien mukaan.
Lehmus Roastery kertoo tuovansa laatukahvit kaikkien ulottuville. Sitä se tekeekin verkkokauppansa kautta. Kuulin tästä paahtimosta vuosi tai pari sitten, kun aikuiset poikani tilasivat kahvinsa – papuina tietenkin – tästä Lehmus Roastery -paahtimosta.
Olen itse kahvin ja teen sekakäyttäjä – teetä aamulla, hiukan myöhemmin kahvia, päivällä kahvia, illalla teetä – ja sain syntymäpäivälahjaksi muutaman teelaadun paketin samaisesta paikasta.
Teen tie -sarjan teet on pakattu mukaviin pahvisiin, pyöreisiin rasioihin ja niiden nimiksi on valittu paikallisia teiden nimiä kuten Tykkitee, Kuuutostee, Hyväntuulentee, Vanha Happotee, Lentäjäntee ja Satamatee.
Vuonna 2016 perustettu Lehmus Roastery paahtaa erikoiskahveja vaaleasta tummaan asti. Paahtimossa tunnetaan kaikkien raakakahvien alkuperä tila- ja viljelijäkohtaisesti.
Valikoimista löytyy useita eri paahtoja sekä suosittu viiden kahvin Maistelupakki. Kahvit on nimetty lappeenrantalaisten paikkojen mukaan kuten Sammonlahti, Kimpinen, Pusupuisto, Kanava, Myllysaari ja Muukko.
Lehmus Roastery on valittu Suomen parhaaksi paahtimoksi vuosina 2017, 2018 ja 2020 – ensimmäinen tunnustus tuli siis vuosi aloittamisen jälkeen.
Paahtimossa on käytössä 30 kilon (kuvassa) ja 15 kilon paahtimet. Pavut toimitetaan kahviviljelmiltä perinteisissä juuttisäkeissä.
Lehmus Roastery kertoo tekevänsä lesompaa (=leuhkempaa, ylpeämpää) kahvia. Kehystetty kahvisäkki on kunniapaikalla paahtimon seinälle. Pavut ovat peräisin brasilialaiselta kahviviljelmältä.
Hito hyvä Lappeenranta
Satamatie 6:ssa myydään myös maakuntabrändi Hito hyvän tuotteita: kaupungin oivaltavimmiksi mainittuja t-paitoja, Pantteri-boksereita, Vety-stringejä ”kaikin maustein”, postikortteja sekä Norppa-juomia, joiden tuotosta osa lahjoitetaan Suomen Luonnonsuojeluliitolle.
Hito hyvä on valittu vuonna 2015 Vuoden positiivisimmaksi lappeenrantalaiseksi. Verkkosivuilta voi lukea, mitä kaikkea Hito hyvä -kaksikko on puuhaillut; ideoista Samu Koskisella ja Arttu Muukkosella – joka on myös Lehmus Roasteryn toimitusjohtaja – ei ainakaan ole pulaa. Heidän mielestään Lappeenrannan kuuluu saada tuotteita, jotka ovat idän Monacon arvoisia ja tyylisiä. – Sillä onhan tämä kaupunki kaikesta huolimatta hito hyvä, miehet tuumivat.
Arttu Muukkonen on valittu Vuoden kahvivaikuttajaksi 2020 Helsinki Coffee Festivalissa. Tämän monitoimimiehen mietteitä voi kuunnella Akonniemen Avara Luonto-podcastin osasta 30, jossa hän keskustelee Antti Akonniemen kanssa muun muassa kahvista ja työn rytmittämisestä.
Tänään 1. lokakuuta vietetään Kansainvälistä kahvin päivää. Monissa maissa vietettiin omia kansallisia kahvin päiviä. Maaliskuussa 2014 kansainvälisen kahviorganisaationThe International Coffee Organization (ICO) jäsenvaltiot päättivät valita yhteiseksi, maailmanlaajuiseksi päiväksi lokakuun ensimmäisen päivän.
Kansainvälisen kahvin päivän avulla halutaan juhlia kahvialan monimuotoisuutta, laatua ja intohimoa. Teemapäivä tarjoaa kaikille mahdollisuuden jakaa rakkautensa kahvia kohtaan sekä tukea miljoonia kahvinviljelijöitä, joiden toimeentulo riippuu tästä aromaattisesta viljelykasvista.
Lisää kahvitietoutta etsiville voin vinkata Pauligin sivuston, josta nuo yllä olevat kuvat ovat peräisin. Jos olet kiinnostunut kahvidrinkeistä, niin voit lukea Irish Coffeen tarinan täältä.
Päivien yhteistä nimipäiväjuhlaa vietettiin tänä vuonna Tampereella, josta löytyi aika hyvä ote rentoon, päivimäiseen yhdessäoloon.
Päivänkakkara on sopiva nimikkokukka Päiveille.
Päivin päivää 16.6. on aikaisemmin juhlittu Päivien yhteisvoimin Turussa, mutta tänä vuonna löytyi Tampereelta aktiivisia Päivejä järjestämään nimipäiväämme, muun muassa Päivi Rantanen, Päivi Seppä, Päivi Vuorinen ja Päivi Kyssä.
Paikaksi organisaattorit olivat valinneet Hatanpään arboretumin. Tähän alueeseen kuulu oikeastaan kolme puistoa: Hatanpään kartanoa ympäröivä puisto (Hatanpäänpuisto – Kartano), varsinainen arboretum eli puulajipuisto (Hatanpäänpuisto – Arboretum) sekä Vihilahdenpuisto.
Harisoninruusu Aurora oli ainut ruusuista, jota ehdin ihailla kahvilan kupeessa.
Me noin tusina Päiviä olimme kartanon puistoalueella, jonka nurmikolle Tampereen Päivit olivat koonneet iloisen värisiä vilttejä istuma-alustoiksi.
Käsittämättömässä ohjelmassa (saattaa sisältää päivityksiä) oli nimipäiväjuhlien äiteihin kuuluvan Päivi Fagerströmin tervetulopuhe ja alkoholiton nimppariskumppa koristellusta muovipikarista. Nimipäivärunon eli Päivänkakkararunon esitti Päivi Seppä.
”Kaikille meille hyvänlaisille, koska ilman meitä mikään ei päivittyisi”, lausui Päivi Seppä.
Nimipäiväruno meille kaikille Päivielle; sanojen takana on Päivi Seppä.
Kahvilla kävimme Kahvila Arboretum Cafessa, joka toimii 1920-luvulla rakennetussa sairaalan entisessä saunarakennuksessa Hatanpään kartanon takana olevan ruusutarhan kupeessa.
Sul on aika hyvä ote
Pääsimme juhlapäivän kunniaksi keikalle. Mies ja kitara – Jukka Törmä.
Tamperelainen muusikko, lauluntekijä ja trubaduuriJukka Törmäviihdytti meitä musiikillaan ja jutuillaan.
Omimme heti Jukan omaa tuotantoa olevan laulun Aika hyvä ote, jonka kertosäe on kuin Päiveille tehty:
”Sul on aika hyvä ote sul on aika hyvä tatsi kaikessa mitä sä teet.”
Jukka Törmä yleisöineen.
Päivi Oikarinen ja kaimansa kuuntelivat trubaduurin esitystä. Ja hei, meillä kaikilla Päiveillähän on aika hyvä ote?
Välillä laitettiin jalalla koreasti.
Tiäräks tätä?
Musiikin jälkeen oli vuorossa Tiäräks tätä? -tietokilpailu ja aiheena oli mikäs muu kuin Päivi-tietous. Kymmenen kysymystä nimemme vaiheilta. Paras Päivi-tietäjä oli Päivi Mikkonen, joka sai palkinnokseen Bella Ella Peach Zero –kuohuviiniä ja Päivi (Marianne) -karkkipussin.
Fazer lanseerasi Marianne-nimikampanjan vuonna 2019, jolloin perinteistä suklaakarkkia sai myös muille nimille ja tämä kampanja jatkuu tänäkin vuonna kesän ajan. Kaupoista kannattaa siis etsiä näitä nimikoituja pusseja, mikäli haluaa ilahduttaa saajaa. Nimiä löytyy Päivin lisäksi aikamoinen valikoima.
Päivi Mikkonen oli päivittänyt parhaiten Päivi-tietoutensa.
Ohjelmaan oli optimistisesti merkitty arboretumin ihailua koko yön ajan, mutta vapaan yhdessäolon, jutustelun ja päivittelyn jälkeen keräsimme itsemme ja tavaramme ja suuntasimme kotimatkalle, kuka Tampereelle, kuka Turkuun ja muualle Suomeen.
Hatanpää on nyt sellainen paikka, jonne tiedän suunnata seuraavalla Tampereen matkallani. Olisi siellä ollut nähtävää.
Juhlia Turussa, Tampereella ja verkossa – missä vuonna 2022?
Viime vuosi 2020 oli tunnetusta syystä poikkeuksellinen. Ilman nimipäivääjuhlaa emme jääneet, mutta se toteutettiin verkossa.
Päivit ovat yhteydessä toisiinsa nimipäivien välilläkin omassa Parhaita Päiviä -Facebook-ryhmässä. Liity siihen, jos olet Päivi, niin saat päivityksiä siitä, mitä ja missä tapahtuu vuonna 2022. ja tarjolla on muutakin päivimäistä sisältöä. Ryhmässä on nyt 493 jäsentä – kukahan on 500. Päivi?
Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.
Kaupallinen yhteistyö Smakun ja Visit Naantalin kanssa.*
Jos haluat viettää mukavan ja herkullisen kesäpäivän, niin tässä ehdotus: matkusta Naantaliin, kiertele viehättävässä merenrantakaupungissa ja poikkea välillä kahviloihin ja ravintoloihin maistelemaan Smakuannoksia. Voit laajentaa reissuasi myös Velkualle.
Naantalissa voi viettää rennon kesäpäivän. Tekemistä, nähtävää sekä ruokaa ja juomaa riittää.
Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestetään Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.
Smakun aikana on mahdollisuus kierrellä maistelemassa ravintoloiden ja kahviloiden herkullisia Smakuannoksia edulliseen hintaan (5–7 euroa). Jokainen ravintola toteuttaa tapahtumaa varten maisteluversion vähintään yhdestä alku-, pää- tai jälkiruoka-annoksesta.
Naantalin Smakussa on mukana seitsemän kahvilaa tai ravintolaa. Ne sijaitsevat Naantalin vanhankaupungin rannassa, hiukan kauempana Naantalissa ja yksi Velkualla.
Restaurant Snickari ja After Sail 714 vanhassa kaupungissa
Naantalin rannasta mukana Smakussa ovat tunnelmallinen Restaurant Snickari sekä vierasvenesataman ravintola After Sail 714.
Restaurant Snickari on mukana Smakussa kolmella annoksella. Alkupalaksi sopii Ginger Tuna Tartare, lempeästi inkiväärillä marinoitu tuore tonnikala (7 €). Makuhermoja kutkuttelee myös BBQ Brisket & Kimchi eli miedosti savuista naudanrintaa kimchillä höystettynä (7 €). Kimchi on kiinankaalista tai muista kasviksista hapatettu korealainen ruokalaji.
Jälkiruoaksi voi valita Snickarin oman leipomon ranskalaisen pannukakun, Amaretto Clafoutien, jossa mukana on Stracciatella-jäätelöä sekä italialaisia kirsikoita (7 €).
Restaurant Snickari, Mannerheiminkatu 2, http://www.snickari.fi. Avoinna: joka päivä klo 16.00–23.00. Huom. ravintola on mahdollisesti auki myös aikaisemmin.
After Sail 714:ssä smakuilijoita odottava annos on savustettu kana eli itse savustettu kanan reisipaisti, joka tarjoillaan hunaja-yrttikasvisten ja bearnaisemajoneesin kanssa (7 €).
Cafe Akselissa tarjolla on savuporopiirasta sekä juutos- ja britakakkuja.
Naantalin keskustassa sijaitsevassa taidekahvila Café Akselissa saat smakuannosten lisäksi myös silmänruokaa kuukausittain vaihtuvan taidenäyttelyn muodossa. Akselissa voi maistella savuporopiirasta, joka on täyteläisen juustoinen, paprikalla ja savuisella poronlihalla höystetty suolainen piirakka (5 €).
Makeana vaihtoehtona tarjolla on raikasta marmoroitua juustokakkua, jonka täytteet vaihtelevat mustikan, vadelman, mangon ja raparperin välillä (5 €) ja kesäistä britakakkua, jossa on kakkupohjalla sesonkimarjoja ja kermarahkaa ja rapea marenkipinta (5 €).
Metsätähti, Ravintola Venka ja Kuulas Garden Grill & Cafe
10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta löytyvät lähituotantoa suosiva Naantalin Metsätähti, omenapuiden katveessa toimiva ravintola Venka sekä idyllinen, vanhaa aikaa huokuva Kuulas Garden Grill & Cafe.
Naantalin Metsätähtion pieni kahvila-ravintola Soinisten asuinalueella. Metsätähden annoksena on ruokaisa Kesähelmi-salaatti, jossa maistuvat Sorrin salaatit, varhaisperunat, Mikolan luomuvihannekset, Inkisen kuivatut tomaatit, Saloniemen juustolan juusto sekä Vallan Maukas possu. Rapeutta salaattiin tuovat Kallelan härkäpavut ja salaatin maustaa ryytisinappikastike (7 €).
Kesähelmi-salaattia.
Ravintola Naantalin Metsätähti, Immasentie 1, http://www.naantalinmetsatahti.fi. Avoinna: ti-pe 11.00–16.00 ja lounasaika klo 11.00–14.30.
Ravintola Venka sijaitsee Aurinko Golfin yhteydessä vain parin kilometrin päässä Metsätähdestä. Venka tarjoaa Smakuilijoille Palan Saaristomerta, joka sisältää paahdettua lohta, kevätsipulihollandaisea, saaristolaisleipää, parsaa sekä uuden sadon perunaa (7 €).
Tänä keväänä avattu Kuulas Garden Grill & Cafe on makumatka vanhaan aikaan. Kuulaksen tarina alkoi yli 100 vuotta sitten, kun entisen Tammiston maanviljelystilan päärakennus rakennettiin ja puutarhaan istutettiin omenapuita.
Kuulaksen Smakuannokset ovat vegaaninen Moderni maamies, jossa on teriyaki-omena-glaseeratuttua nyhtökauraa, grillattua kesäkurpitsaa ja melonia (7 €) sekä makea herkku Maamiehen mielitietty, jossa on speltticrepesin lisäksi omenaa, valkosuklaa-speltticrumblea ja maitojäätelöä (5 €).
Moderni maamies.Maamiehen mielitietty.
Kuulas Garden Grill & Cafe, Tammistontilankatu 3, http://www.tammiston.com/kuulas. Avoinna: joka päivä klo 14.00–21.00 (keittiö avoinna klo 20.00 asti).
Café Laiturissa tapaksia
Palvan saarella Velkualla lossimatkan takana sijaitsee lämminhenkinen kahvila Café Laituri, joka tarjoilee Smakuannoksena Laiturin Tapaksia, joissa on tilli-Koskenkorva-marinoitua silakkaa, Uotilan maitojuustoa yrttiöljyllä sekä Kotasavun meetvurstia ja marinoitu punasipulia. Lisäksi mukana leipäviipaleet, myös gluteenittomalla vaihtoehdolla (7 €).
Cafe Laiturio saapui Naantaliin kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Smakun annoksia esiteltiin medialle. Smakuviikkojen aikana ja muulloin kahvilan löytää Palvan saarelta.Laiturin tapaksia.
Cafe Laituri, Voiponlahdentie 37, Velkua, Naantali, http://www.cafelaituri.fi. Avoinna: joka päivä 11.00–19.00.
Kartta mukaan ja kiertelemään
Saat Smakukartan mukaasi mistä tahansa mukana olevasta ravintolasta. Voit kierrellä porukassa, kaksin tai yksin omassa tahdissa ja äänestää omaa suosikkiannostasi Smakun verkkosivuilla.
Kaikki mukana olevat ravintolat ja kahvilat annostietoineen sekä äänestysohjeineen löydät Smakun sivuilta: www.smakufestivals.com
Mitäs muuta Naantalissa voi tehdä kuin syödä? Tutki vaihtoehtoja Visit Naantalin sivuilta: http://www.visitnaantali.com.
*Tutustuin ravintoloihin ja annoksiin mediapäivässä 1.6.2021.
Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa.Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.
Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?
Aurinkoinen paikka viljelyyn
Peltoa Stallhagenin naapurissa.
Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.
Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.
Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.
Smakbynin ruokakeidas
Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.
Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.
Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”
Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.
Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.
Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.
Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.
Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.
Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”
Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.
Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.
Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.
Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”Obi” Marquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.
Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.
Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.
Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.
Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.
Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.
Åland Distillerystä makeaa ja väkevää
Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.
Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.
Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.
Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.
Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.
Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.
Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.
Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.
Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.
Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.
Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.
Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.
Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.
Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.
Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.
Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.
Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.
Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.
Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.
Bio Pony -elokuvateatteri sekä Stall`s Bar & Food ja Ravintola Portside sijaitsevat 1800-luvulla rakennetuissa makasiineissa vierasvenesataman rannassa.
Viihdyin hyvin maaliskuussa Taalintehtaalla. Etätöiden ja omien projektieni lisäksi ehdin tutustumaan parin viikon aikana paikkakunnan elämänmenoon. Hiljaistahan se oli, mutta elettiin poikkeusaikaa. Kesällä taitaa kylän raiteilla ja rannoilla olla vilinää.
Meri oli vielä jäässä maaliskuussa.
Nybyggningen-rakennuksen yhden asunnon ikkunat ja ovet oli valaistu.
Vietin Taalintehtaalla pari viikkoa maaliskuussa Norpas ry:n residenssissä 1800-luvun lopusta peräisin olevassa Nybyggningen-rakennuksessa. Talvi piti vielä otteessaan, mutta ilmassa oli jo pieniä lupauksia keväästä. Meno oli rauhallista osittain myös koronarajoitusten vuoksi, jotka toisella viikolla sulkivat lounaspaikatkin.
Voi vain kuvitella, miten vierasvenesatamassa vilkastuu kesällä. Olisipa hauskaa palata lämpimään vuodenaikaan istuskelemaan rantaterassille, havainnoimaan kulkijoita ja lepuuttamaan silmiään vierasvenesataman värikkäässä maisemassa.
Valmiiseen lounaspöytään
Ravintola Strand tarjosi lounaita vielä maaliskuun alussa.
Ravintola Strandin ruokasali. Vasemmanpuoleisista ikkunoista on näköala merelle ja vierasvenesatamaan.
Etätyöläisen helppo lounaspaikka oli Restaurang Strand, jossa oli tarjolla lounasbuffet. Ruokailijoina oli ainakin rakennusmiehiä, eläkeläisiä ja meitä turisteja. Keskustelu soljui enimmäkseen toisella kotimaisella.
Torin reunalla sijaitsevassa Cafe Four C:ssä nautin yhtenä päivänä lohikeiton ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Sulkuviikolla hain sieltä yhtenä päivänä noutoruokaa.
Cafe Four C:n valikoimissa on suolaista ja makeaa. Lisäksi löytyy myös erillinen kalatiski keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Prinsessakakun tapainen leivonnainen on saanut jämäkämmän ulkomuodon.
Kahvilasta saa suolaisia ja makeita herkkuja ja ainakin tilauksesta poliisikakkua. Kahvilan pitäjät, kalastajaperhe Holmbergin tyttäret Clara ja Carina, ovat toimineet aikaisemmin noin 15 vuoden ajan poliiseina – siinä syy sinivalkoiseen kakkuun. Carinalla on myös monivuotinen koulutus ja työkokemus ravintola-alalta.
Cafe Four C:n erikoisuutena on kalatiski, jossa myydään kalaa pääasiassa keskiviikkoisin ja lauantaisin. Perheen vanhemmat Börje ja nyt jo edesmennyt Marianne Holmberg ovat toimineet ammattikalastajina.
Kahvila sai Vuoden kemiönsaarelainen yrittäjä -palkinnon vuonna 2020.
Cafe Four C tarjosi kylillä liikkujien käyttöön potkukelkkoja ota-ja-palauta-systeemillä. Potkukelkkojen parkkipaikka oli kahvilan takana.
Värikkäitä menopelejä lainattavaksi lumiseen aikaan. Maaliskuun alussa näille ei ollut enää käyttöä.
Hiiliuunit osana museota
Taalintehtaan rannassa on jäljellä 11 hiiliuunia.
Taalintehtaalla historia tulee vastaan melkein joka askeleella. Rannan hiiliuunit kertovat ajasta, jolloin niissä poltettiin puuhiiltä takkirautaa varten. Kylän teollisuushistoria ulottuu 1600-luvulle; ensimmäinen masuuni rakennettiin vuonna 1686.
Hiiliuuneja oli enimmillään 26, nyt niitä on jäljellä kaikkiaan 11 ja ne muodostavat ainutlaatuisen alueen, sillä tällaista määrää ei ole säilynyt missään muualla Euroopassa.
Hiiliuunien seinien slagi- eli kuonatiilissä välkähtelevät monet sinisen, violetin, vihreän ja ruskean sävyt. Tiilien materialina on raudan valmistuksen sivutuotteena syntyvä kuona-aine. Raudantekoajan rakennukset toimivat nykyisin osana Taalintehtaan Ruukinmuseota. Sinne pääsee varsinaisesti tutustumaan vasta kesällä.
Slagitiilestä on rakennettu myös talojen kivijalkoja, asuinrakennuksia ja myös kirkko on tehty tästä materiaalista.
Slagitiilet ovat värikkäitä.
Arkkitehti Karl Andströmin piirtämä Taalintehtaan kirkko rakennettiin vuosina 1921-22 alunperin metodisti-episkopaaliseurakunnalle. Rakennusmateriaalina on Taalintehtaan masuuneista saatua kuonakiveä. Vuonna 1934 kirkko vihittiin evankelis-luterilaiseksi.
Ruukinpuiston Musta leski
Ruukinpuisto odotteli vielä vihreää kukoistustaan. Suihkulähde oli peitetty. Opaskartta kertoi mielenkiintoista tarinaa ruukinkartanoiden menneisyydestä. Jos olisin kiinnostunut kummituksista, voisi tulla öiseen aikaan ihmettelemään, ilmestyykö paikalle ihka oikea aave.
Aikoinaan koko Taalintehtaan omistaneen Petersenin suvun kolmannen polven edustajan Wolter af Petersén nuoremman Charlotte-rouva eli Svarta Damen kummittelee kuulemma paikkakunnalla edelleen.
Onnettoman elämänsä lopuksi Charlotte af Peterséneli eristyksissä Corps de logis -nimisessä talossa, joka oli ruukin ensimmäinen päärakennus vuodelta 1762. Se on tyypillinen herraskartanoarkkitehtuurin edustaja.
Charlotte af Petersénillä oli kolme lasta, joista molemmat pojat kuolivat jo lapsina, tytär aikuistui. Ankeaan henkilöhistoriaan liittyy myös isän mestaaminen Ruotsin kuningas Kustaa III:n käskystä ja leskeksi jääminen vuonna 1841.
Musta leski sai lempinimensä siitä, että hän pukeutui surupukuun sekä maalautti ja verhoilutti kodissaan kaiken mustaksi. Hän kuoli vuonna 1850. Mutta tarinan mukaan kummittelee Taalintehtaalla.
Keisarinnalle oma käymälä
Ruukinpuistoon liittyy myös toinen mielenkiintoinen nainen. Kuinka menetellään paikkakunnalla, jonne saapuu keisaripari vierailulle, kun pitäisi varautua myös korkea-arvoisten vieraiden ns. luonnollisiin tarpeisiin? No, rakennetaan sitä varten oma käymälä.
Keisarinnan puuceeksi nimetty pieni rakennus löytyy Ruukinpuistosta. Tarinan mukaan se on rakennettu Venäjän keisari Aleksanteri III:n puolisolle Maria Feodorovnalle / Maria Fjodorovnalle. Keisaripari vieraili Taalintehtaalla vuonna 1885.
Mukavuuslaitos hallitsijoille. Keisarinnan uusrenesanssityyliin rakennetussa puuceessä on myös miesten puoli.
Honolulusta Siperiaan
Taalintehdas tuntuu olevan mielikuvituksekkaiden ja huumorintajuisten ihmisten paikkakunta. Siellä monet paikat ja talotkin ovat saaneet kuvaavia nimiä.
Siperian talot sijaitsevat rannalla ja hatarat talot olivat kylmiä merituulen puhaltaessa – siitä nimi. Kartalla Siperiasta itään sijaitsee Jokohama ja siksi itäpuolen talot sijaitsevat sen nimisessä paikassa. Honolulunkujakin löytyy ja siellä samannimisten asuintalojen ryhmä.
Taalintehtaan talojen nimistä löytyvät myös Ikuisuus, Nälkäkuolema, Piikojen rauha, Rotanloukku, Akan kaipuu, Lapseton, Linna ja Koirankoppi.
Dalsbruks byalag – Taalintehtaan kyläyhdistys rf. on julkaissut kirjan Honolulusta Siperiaan – valokuvia Taalintehtaalta -kirjan. Sen tekijöinä ovat Leif Lindgren, Hans Ginlund, Maria Manelius ja Juha Ruusuvuori. Kirjan lopusta löytyy kuvia ja tekstejä noin 120 talosta.
Tunnustusta kylälle ja vierasvenesatamalle
Varsinais-Suomen Kylät ry valitsi Taalintehtaan Varsinais-Suomen kyläksi vuonna 2016. Seuraavana vuonna se pääsi kisaamaan valtakunnallisessa kyläkilpailussa ja sai kunniamaininnan Vuoden kylänä 2017.
Tunnustusta on saanut myös Taalintehtaan vierasvenesatama, joka nimettiin vuonna 2004 Vuoden vierasvenesatamaksi. Ja satama on nyt kohentumassa ja uudistumassa. Majakkalaiturille on tulossa ravintola ja kauppa. Maaliskuussa tästä ei ollut vielä merkkejä, mutta ehkä on rakennetaan ripeästi palvelemaan kesäkauden vierailijoita.
Satamaan on myös asennettu kaksi uutta, käveltävillä puomeilla varustettua laituria ja sitä suojaa uusi 120 metrinen aallonvaimenninlaituri, johon sijoittuvat myös päiväpaikat ja uusi imutyhjennysasema. Näihin uudistuksiin on saatu rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020. DB Marina palvelee veneilijöitä.
Jos ei ole omaa paattia, pääsee vierasvenesatamasta muualle saaristoon, muun muassa Högsåraan, Hiittisiin, Rosalaan ja Vänöhön, yhteysaluksilla. Kesällä järjestetään maksullisia risteilyjä.
Taalintehtaan meriliikenteen kalustoon kuuluva Gustland on jäissä kulkeva teräsalus. Se on valmistunut alunperin vuonna 1950 ja on toiminut aiemmin Ruotsissa luotsikutterina.
Miten käy kesän tapahtumien?
Taalintehtaalla järjestetään kesätapahtumia. Baltic Jazzin aika on 9.–11.7.2021. Sen ohjelmasta kerrotaan: ”Baltic Jazz 2021 tarjoaa kieltolain ajan tunnelmaa ja luvassa on mm. musiikkia salakapakoiden kukoistuskaudelta, tanssiesityksiä ja mykkäelokuvia live-säestyksellä. Kotimaisten muusikoiden lisäksi festivaalilla esiintyy myös kansainvälisiä artisteja Ranskasta, Virosta ja Ruotsista. Lapsiperheille järjestetään suosittu ohjelmakokonaisuus Baltic Jazz Kids.”
Lippuja tapahtumaan on jo nyt myynnissä rajoitetusti.
Monitaidetapahtuma Norpas-festivaali järjestetään kuukautta myöhemmin 4.–8.8.2021. Festivaali tarjoaa taiteellisesti korkeatasoista ei-kaupallista kulttuuria sekä järjestää taidetyöpajoja. Lue lisää tapahtumasta postauksestani Toisenlaisia todellisuuksia Festival Norpaksessa elokuussa.
September Open järjestetään 11.9.2021, jonka mainitaan olevan syksyn kohokohta Kemiönsaarella. Päivään sisältyvät niin Keskiaikaiset saaristolaismarkkinat, September Expo, Sadonkorjuumarkkinat ja September Open Kids.
Näiden kuten kaikkien muidenkin tapahtumien osalta kannattaa tietysti seurata tilannetta, joka voi muuttua koronatilanteen vaatimusten mukaisesti.
Aion ottaa Taalintehtaan kesäretkikohteeksi joko jonain sopivan aurinkoisena päivänä tai viikonloppuna tai sitten vaikka Norpas-festivaalin aikaan. Jos siis tämä on mahdollista. Turusta pääsee hyvin Taalintehtaalle bussillakin, vaihto Kemiössä.
Makasiini on tuttu monien valokuvafestivaalien Fotodinnereiltä. Niin järjestäjät, esiintyjät kuin osallistujatkin kokoontuvat yhteisten pöytien ääreen kolmen ruokalajin illalliselle.
Perjantai-iltana valitsin Origon, joka on kynttilävalaistuksineen tunnelmallinen paikka. Se tuntui olevan monen muunkin suosiossa. Minun jälkeeni ilman pöytävarausta tulleita pyydettiin saapumaan myöhemmin.
Origon lista oli suppeahko ja valitsin luomuhärkäburgerin, joka harvemmin on valintani. Se oli ihan kelvollinen, joskaan ei mikään erinomaisen herkullinen hampurilainen.
Origossa voi tunnelmoida kynttilöiden valossa.
Pubista putkaan
Pub Grönanissa on läsnä nimekkäitä muusikkoja – ainakin hengessä mukana baaria koristavassa maalauksessa.
Jatkoin perjantai-iltaa Pub Grönanissa, Hangon legendaariseksi mainitussa pubissa. Väkeä ei ollut paljon tuolloin vielä alkuillasta. Pubi muistuttaa englantilaispubeja, mutta ilmeisesti sen juuret ovat enemmältikin Atlantin takana.
Pub Grönanin alkuperäisen perustajan visio omasta pubista syntyi 1980-luvulla kalifornialaisten pubien ja arizonalaisen pubin yhdistelmäksi ”The Rattlesnake Saloonista”. Pubin sivuilla paikkaa luonnehditaan nyt näin ” Pub Grönanissa paikallinen kulttuuri ja perinne yhdessä amerikkalaisten impulssien kanssa muodostavat mielenkiintoisen ilmapiirin.”
Pubin mietelausetaulujen antia saattoi pohdiskella olutta siemaillessa.
Ja sitten yhden oluen jälkeen päädyin pubista putkaan nukkumaan. Hangon majoitusmaailmaa tuntemattomille tarkennettakoon, että kyseessä on entisestä poliisitalosta hotelliksi muuntuneen Hotel Bulevardin huone.
Hotel Bulevardin putkahuone on kompakti, mutta toimiva.
Kotpotia melussa
Lauantai-illalla suuntasin nälkäisenä Itäsatamaan. Olisin mennyt vaihteeksi Makasiiniin, vanhaan tuttuun paikkaan Hanko Fotofestivalien Fotodinnereiltä, mutta se oli täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa jonkun aikaa.
Valitsin naapurissa olevan Makaronitehtaan, joka tarjoaa nimensä mukaisesi pastaruokia vanhassa satamamakasiinissa. Olin siinä luulossa, että paikalla on ollut joskus oikea makaronitehdas, mutta onneksi eräs hankolainen ehti valistamaan, että kyseessä on ravintolaketju. Se on kyllä saanut alkunsa Hangossa.
Ravintolan sivujen mukaan Makaronitehdas ”keskittyy yhteen asiaan: Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta pastaa. Lisäaineettoman pastan viimeistelemme herkullisilla lisukkeilla, pastakastikkeilla ja keittiöissämme valmistuvilla makkaroilla. Pastan tekeminen on meille vakava asia, josta palkintona on asiakkaidemme iloiset ilmeet.”
Nälkäisen asiakkaan onneksi ruoka tuli pöytään nopeasti. Kotpot-nimisessä pastassa oli muun muassa valkosipuliöljyssä tiristettyä kanaa kookosmaidossa, korianteria, inkivääriä, chili, kalalientä ja limeä.
Kotpot-annos oli maukasta ja katosi nopeasti vatsaan kuten myös sitä ennen tarjoiltu leipäannos. Olutvalikoimassa ei ollut yhtään hanaolutta ja pieni lasillinen IPAa oli kallista. Eniten tunnelmaa latisti noin kaksikymmenhenkisen seurueen äänekäs puheensorina. Desibelejä oli ilmassa melkoisesti. Suoriuduinkin nopeasti aterioinnista ja jatkoin matkaa.
Pub Grönanissa fiilattiin ja höylättiin
Kävelyäni siivitti ilotulitus. Se tuli Casinon suunnasta ja arvelen, että se oli järjestetty siellä häitään viettävän tuoreen avioparin kunniaksi.
Pub Grönanissa oli lauantai-iltojen tapaan elävää musiikkia, joten suuntasin sinne. Lavalle nousi iltakymmenen jälkeen Rauli ”Badding” Somerjoen musiikista ammentava bändi Raulin Stones, Somerolta sekin. Bändissä soittavat Kari Luoto (laulu ja kitara), Vesa Toukkari (sähkökitara), Kari Caven (basso) ja Tuukka Lyly (rummut). Yleisöä oli paikalla reilunpuoleisesti. Pääsymaksu oli maltillinen: viisi euroa.
Olin valinnut istumapaikakseni ison nojatuolin aika läheltä lavaa. Tanssijat aloittivat heti ensimmäisestä kappaleesta ja illan mittaan lattialla nähtiin melko persoonallisia esityksiä niin yksin kuin pareittain. Hetken jo ajattelin, että jos olisin kirjailija, saisin monenlaista inspiraatiota ja ainesta ihmiskuvauksiin. Ilmapiiri oli Pub Grönanin esittelyssä luvatun mukaisesti ”mielenkiintoinen.”
Raulin Stones soitti paljon nimikkolaulajansa tunnetuksi tekemiä biisejä IkkunaprinsessastaValoihin. Ja välillä bändi soitti tymäkämpää rokkia. Ja arvaatko, mikä musiikki soi tätä kirjoittaessani Spotifysta?
Raulin Stones viihdytti mukaansatempaavasti ja sai yleisön tanssimaan.
Soppaa sunnuntailounaaksi
Sunnuntaina hain hotellista tavarani ja suuntasin kohti hiljaista Vuorikatua. Hotellista saamani tiedon mukaan kadulta löytyisi auki oleva kahvila, Satu’s Deli & Mini Cafe. Paikka on tosiaan nimensä veroinen, tarjolla on vain kolme pöytää, mutta ulkona oli myös istumapaikkoja.
Kahvilanpitäjä Satu Yli-Peltola on ryhtynyt vasta viime keväänä yrittäjäksi. Kesäkaudellahan Hangossa riittää asiakkaita, mutta kuinka on hiljaisena talvikautena? No, tuoreella yrittäjällä tuntuu olevan ideoita ja kokeilunhalua; tehdään sitä, mikä toimii.
Iloinen yllätys oli lihakeittotarjous: lautasellinen keittoa santsimahdollisuudella viidellä eurolla. Hyvähän se oli lounas syödä ennen kotimatkaa.
Soppa maistui muillekin ja sitä syötiin paikan päällä ja otettiin mukaankin. Lihakeitosta olivat kiitollisia myös isovanhemmat, joilla oli hoidettavanaan sairaudesta toipuva, ruoasta aiemmin kieltäytynyt leikki-ikäinen lapsi. Pari annosta hyvin maistunutta keittoa lähti vielä lastenhoitajien mukaan.
Satu Yli-Peltola tarjosi matkalaiselle lihasoppaa. Joona Nevanperä myhäilee taustalla.
Hanko-jutut jatkuvat vielä; seuraavaksi vuorossa ovat pitsihuvilat ja muut rakennukset sekä pari patsasta.
Parasta lähteä nyt 