Matkalla jossain päin Suomea

Tänä kesänä kotimaan matkailu pääsee arvoonsa. Suomesta löytyy hienoja paikkoja, joihin kannattaa tutustua.

Muistatko vielä radiosta tuon otsikossa mainitun sanonnan? Se on ajalta ennen kännyköitä, jolloin läheiset yrittivät tavoittaa kotimaassa matkailevia lomailijoita radiossa luettujen henkilökuulutusten avulla

Vaikka osa koronan aiheuttamista matkustusrajoituksista on purettu, monet valitsevat tänä kesänä kotimaisen matkakohteen ja taas ollaan matkalla jossain päin Suomea.

Kerään tähän postaukseen muutamia matkavinkkejä aiemmista jutuistani. Toivottavasti löydät jotain kiinnostavaa, jos omat menosuunnitelmasi ovat vielä avoimia. Blogistani löytyy paljon muitakin kotimaisia kohteita.

Omalaatuisia matkakohteita museoista huvipuistoihin

Suomesta löytyy vaikka mitä, kuten todetaan myös yhdysvaltalaisten Anneli S. Rufuksen ja Kristan Lawsonin matkakirjassa Europe – Off The Wall. A Guide to Unusual Sights vuodelta 1988. Oppaassa on kahdeksan sivua Suomesta ja sen omalaatuisista matkailunähtävyyksistä. Mukana ovat seuraavat paikkakunnat: Alahärmä, Turku, Helsinki, Mikkeli, Tampere, Iisalmi/Sonkajärvi, Rovaniemi ja Kuopio/Tuusniemi.

Tein tämän kirjan matkakohdemaininnoista kaksi postausta vuonna 2016 ja tutkin, mitä on jäljellä Suomesta mainituista omalaatuisista turistikohteista. Niistä osa oli lopettanut toimintansa ja osa siirtynyt toiselle paikkakunnalle. Postaukset löytyvät otsikoilla Omalaatuisia matkailukohteita I: Suomi ja Omalaatuisia matkailukohteita II: Suomi.

Mukana oli myös sellaisia kohteita tai tapahtumia, jotka ovat säilyneet muuttumattomina, kuten esimerkiksi heinäkuun 27. päivänä vietettävä Unikeonpäivä. Sen historia ulottuu Naantalissa ainakin 1880-luvulle. Päivän ohjelmaan kuuluu muun muassa aamulla alkava herätyskulkue, valtakunnan virallisen Unikeon mereen heitto, kulkue, lasten pukukilpailu, musiikki- ja teatteriesityksiä sekä markkinatori.

Unikeonpäiviä ei vietetä perinteisin menoin tänä kesänä, mutta tapahtumajärjestäjät miettivät mahdollisuuksia järjestää Unikeonmarkkinat.

Kuva: Visit Naantali.

Omalaatuisten kohteiden joukossa on monta museota, kuten Kansainvälinen pullomuseo Sonkajärvellä, Haiharan nukkemuseo, nykyisin Nukke- ja pukumuseo Tampereella,Kansainvälinen Kultamuseo Sodankylän Tankavaarassa, Mekaanisen musiikin museo  Varkaudessa, Hotelli- ja ravintolamuseo ja Helsingin yliopistomuseo Helsingissä, Valion ylläpitämä Meijerimuseo Nummi-Pusulassa (lopettanut toimintansa) sekä 1700-luvulta peräisin olevan Qwenselin talon yhteydessä toimiva Apteekkimuseo Turussa.

Off The Wall -opas esittelee myös Saunakylän, joka toimii nykyisin Jämsän Juokslahdessa. Hankkeen takana on vuonna 2011 perustettu Suomen Saunakulttuuri ry.

Koko perheen kohteista mukana ovat Visulahden matkailukeskus Vahakabinetteineen. Joulupukin löytää edelleen Napapiirillä sijaitsevasta Pajakylästään,  jossa hän tapaa ympäri maailmaa tulevia ystäviään vuoden jokaisena päivänä. Härmästä löytyy Huvivaltio Powerpark.

Salosta opas mainitsee Helisnummen siunauskappelin osoitteessa Hämeenkyläntie 2. Vuonna 1964 käyttöön vihitty kappeli on arkkitehti Eero Eerikäisen suunnittelema. Oppaasta ei selviä, miksi juuri tämä kappeli on kirjaan valittu – ilmeisesti arkkitehtuurin vuoksi.

Kotikaupungistani Turusta on mainittu myös keskiaikaiset Juhana-herttuan pidot, joita järjestetään Turun linnassa.

Naantalista Haminaan

Naantalia voi suositella käyntikohteeksi koko perheelle muulloinkin kuin Unikeonpäivän aikaan. Se on viehättävä vanha kaupunki idyllisine puutaloineen meren rannalla. Lapsille sieltä löytyy Muumimaailma Kailon saaressa.

Valokuvia Naantalista löytyy täältä. Jutussa Naantali – kuin ulkomailla olisi kerron muutaman tunnin kesäisestä iltaretkestäni Naantaliin. Jutussa mainittu Villa Randala ei ole enää toiminnassa.

Postauksessani Jukka Rintalan Unelmien aika kerron muotitaiteilijan myyntinäyttelystä Wanhalla Raatihuoneella Naantalissa.

Tänä vuonna Jukka Rintalan tuotantoa nähdään Haminassa. Unelmien tanssiaiset -näyttelyssä on pukuja ja maalauksia.  Haminan raatihuoneen valtuustosali muuttuu tanssisaliksi, jossa designpuvut tanssivat kristallikruunujen alla. Näyttely on avoinna tiistaista sunnuntaihin 2.7.–15.8.2020.

Jukka Rintalan kädenjälki näkyy Haminassa myös toisaalla. Hänen kattausnäyttelynsä yhdessä lasitaiteilija Anne Takasen kanssa on nähtävissä Kauppatorin reunalla sijaitsevassa Sevenon lasitaideliikkeessä.

Jukka Rintala Naantalissa.

Maarianhaminasta Mathildedaliin

Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Kuin ulkomailla olisi -sarjaan kuuluu myös Ahvenanmaa ja sen pääkaupunki Maarianhamina. Olen käynyt siellä usein alkaen kansakoulun kuudennen luokan luokkaretkestä. Sittemmin olen vieraillut siellä niin ryhmissä kuin yksinkin.

Postauksia löytyy otsikoilla Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo, merenkulkumuseota ja museolaiva Pommernia esittelevä Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa sekä puutaloarkkitehtuuriin liittyvä postaus Hildan puutalot lehmusten kaupungissa. Hilda Hongell oli Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Turun saaristo on myös hieno kesäkohde. Olen kertonut Kökarista postauksessani Hyviä valoja etsimässä Kökarissa. Kyseessä oli Turun seudun luonnonvalokuvaajien matka saarelle.

Toinen samassa porukassa tehty reissu suuntautui viehättävään Mathildedaliin. Sieltä kirjoitin postaukset Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa ja Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa. Kävin paikkakunnalla myös viime juhannuksena, kun Ravintola Terhossa oli Kakkupoikien keikka – ja Loirin laulun sanoin ”oli kova meno päällänsä” kuten yleensäkin tämän bändin soitannon aikana.

Ex tempore -matkan majoitus oli hyvin hakusessa, mutta saimme huoneen Brännbodan vanhassa kansakoulussa toimivasta Bed & Breakfast -tyylisestä majoituspaikasta.

Aamiainen nautittiin Kansakoulun värikkäässä ravintolasalissa.

Yyteristä Kristiinankaupunkiin

Hiekkarantaa Yyterissä, Porissa.

Jos kaipaat hiekkaista uimarantaa, niin sellainen löytyy Yyteristä Porista. Tietoa ja tunnelmia viikonloppumatkaltani löytyy jutusta Yyterissä riittää rantaa – ja sitähän riittää kuusi kilometriä. Kuvia löytyy postauksesta Hiekkaa, merta ja aurinkoa Yyterissä.

Yyterin ranta sai hienon huomionosoituksen helmikuussa 2016, kun brittiläisessä The Guardian -lehdessä esiteltiin parhaita uimarantoja. Jutun mukaan Yyteri on kymmenen perheystävällisimmän rannan joukossa Euroopassa ja yksi hienoimmista Pohjoismaisista rannoista.

Yyteristä matka jatkui rantateitä kohti Kristiinankaupunkia. Hieno vanha merenrantakaupunki sekin. Postaus löytyy otsikolla Kauppakadulta Kissanpiiskaajankujalle.

100 syytä matkailla Suomessa sekä kurjimmat nähtävyydet

Lisää ideoita kotimaan matkailuun löytyy 100 syytä -sivustolta. Siellä voi tehdä myös matkaminätestin ja löytää sopivan kotimaan matkakohde-mätsin.

Testin mukaan olen Kulttuuri-Kaisa: ”Uit kuin kala vedessä vanhoissa kaupungeissa, Googlaat ennen matkaan lähtöä Unescon maailmanperintökohteita, museoita ja konsertteja sekä kivoja gallerioita. Meillä on sinulle uutinen: Suomen kesä on täynnä kulttuuria.” Jo vain, meni testi kohdalleen.

Näkökulmaa kotimaan nähtävyyksiin tarjoaa myös Veikkauksen X-asiakaslehti, jossa on julkaistu juttu otsikolla Suomen kurjimmat nähtävyydet. Jutussa toivotetaan tervetuloa ”matkalle Suomen keskipisteeseen, kurjiin nähtävyyksiin ja kansalliseen melankoliaan. Kartta käteen ja tutkimusmatkalle!”

Anneli S. Rufus & Kristan Lawson: Europe Off the Wall: A Guide to Unusual Sights. John Wiley & Sons. 1988.

Missä kuljin kerran vuonna 2019?

Kuva Mohamed Hassan Pixabaystä.

Vuoden päättyessä on tapana kerrata kaikkea sitä, mitä se on tuonut tullessaan. Useimmiten minulta matkabloggaajana kysytään siitä, kuinka paljon matkustan. Usein kuulen myös sen, että olen aina menossa. Tässä siis matkaraporttini.

Voikin olla hauskaa myös omaksi ilokseen listata vuoden 2019 matkat. Tiedän kyllä jo etukäteen, että suurin osa reissuistani suuntautui kotimaahan. Tein vain yhden matkan lentäen ja toinen ulkomaanmatkani toteutui bussilla Virossa.

Osasta matkoista olen kirjoittanut postauksen, osasta en. Olen linkittänyt postauksia tähän juttuun, mutta jos en ole tehnyt tänä vuonna kirjoitusta, olen saattanut linkata vanhempaan postaukseen.

Matkamessuilta someristeilylle

Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui torstaina 10.1. Helsinkiin Pekka Haaviston Eurooppa raiteilla -kirjan julkistamistilaisuuteen ja myöhemmin illalla erään yhdistyksen seminaariin. Illaksi kotiin ja seuraavana päivänä toisen yhdistyksen hallitukseen kokoukseen Tammelaan.

Seuraavalla viikolla olikin Matkamessujen vuoro, joten lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Kävin myös Maata pitkin -matkamessuilla.

Keskiviikkona 23.1.2019 matkustin bussilla Raumalle palauttamaan työläppärin ja puhelimen syksyisen lyhyen pätkätyön jäljiltä. Paluumatkalla kävin kuuntelemassa Saarekkeessa Mynämäen iltakoulussa luennon mehiläisten kasvatuksesta. Sain näin tuntumaa omaan matkabloggaamista käsittelevään esitykseeni maaliskuussa.

Sunnuntaina 27.1.lähdin yhteisö- ja somemanagereille tarkoitetulle CMADFI-risteilylle oppimaan lisää someasioita. Lyhenne tulee sanoista Community Manager Appreciation Day, jota vietetään joka  vuoden neljäntenä maanantaina. Paluu oli seuraavan päivän iltana.

Risteilyn aikana opin monenlaista uutta muun muassa yhteisöllisyydestä, analytiikasta ja videoiden tekemisestä. Saimme tutustua Viking Grace -laivaan opastetusti ja illalla kuuntelimme iki-iskussa olevaa Paula Koivuniemeä.

Taidekoti, keräilijäristeily ja luento matkabloggaamisesta

Taidekoti Kirpilässä on esillä Juhani Kirpilän kokoamaa maalaus- ja veistostaidetta.

Helmikuu alkoi Helsingin matkalla, jonka aiheena oli Suomen Tiedetoimittajien liiton Valon päivän juhla. Sitä ennen meillä oli opastettu kierros Taidekoti Kirpilässä. Tiistaina 5.2. reissasin jälleen Helsinkiin UusioUra-rekrytointitilaisuuteen. Tiistaina 12.2. osallistuin Exlibris Aboensis -yhdistyksen järjestämään Keräilijäristeilyyn. Sunnuntaina ulkoilin Ruissalossa.

Maaliskuun ensimmäinen matka vei Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäiville Hotel Rantapuistoon Helsinkiin. Saman yhdistyksen toimintaan liittyi päivystäminen Kuva & Kamera -messujen ständillä Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun puolivälissä.

Keskiviikkona 20.3. matkustin Mynämäelle pitämään luennon Saaren kartanon järjestämässä iltakoulussa aiheesta Harrastuksena matkabloggaaminen. Viikonlopun 23.–24.3. vietin eräässä koulutustilaisuudessa Helsingissä.

Pidin Mynämäen iltakoulussa luennon matkabloggaamisesta harrastuksena. Esityksen alaotsikkona oli Kaikki, mitä olet aina halunnut tietää matkabloggaamisesta, mutta et ole uskaltanut kysyä. Mukana oli myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Huhtikuu oli reissujen puolesta rauhallinen. Pääsiäisenä kävin sentään Kustavissa tuttavia tapaamassa. Tiistain ja keskiviikon 23.–24.4. vietin Tampereella. Kävin muun muassa katsomassa Tampereen teatterissa Rakkauskirjeitä–näytelmän. Loppuviikosta matkasin jälleen pääkaupunkiin kokouksen vuoksi.

Lontoo kutsuu

Vapunaattona 30.4.2019 lähdin Lontooseen noin viikon matkalle. Tein British Librarystä jutun Turun Sanomiin ynnä muutaman blogipostauksen. Majoituin ystäväni Suen luokse Pohjois-Lontooseen ja ehdin viikon aikana nähdä ja kokea monenmoista musikaaleista museoihin ja kirjakaupoista pubeihin.

Lontoo on aina yhtä sykähdyttävä. Se on valtavan kokoinen ja tarjoaa niin paljon koettavaa ja katsottavaa.

Vauhdikas tanssiesitys keräsi katsojia Piccadilly Circuksessa.

Mathildedalista Lappeenrantaan

Käväisin kotona purkamassa laukun ja pesemässä pyykit ennen viikonloppureissua Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien kevätretkelle Mathildedaliin 11.–12.5.2019. Se olikin hurmaava paikka.

Maanantaina matkasin taas Helsinkiin ollakseni valmiina tiistain retkelle Kotkaan. Sieltä jäivät parhaiten mieleen hieno Merikeskus Vellamo,  Sapokan  Vesipuisto ja Katariinan Meripuisto. Seuraavana viikonloppuna 18.–19.5. menin Helsinkiin erään yhdistyksen 30-vuotisjuhliin ja Espooseen rippijuhliin.

Torstaina 23.5. matkustin Loviisaan ollakseni siellä seuraavan päivänä Loviisan Wanhat Talot -bloggaajien infotilaisuudessa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli vuorossa Lappeenranta ja veljentyttären ylioppilasjuhlat.

Nimipäivät, konsertteja ja keikkoja

Kesäkuun alussa kävin ystävää tapaamassa Naantalissa, tuossa iki-ihanassa, merellisessä pikkukaupungissa. Lauantaina 15.6. oli vuorossa Sunrise Avenuen konsertti Telia 5G -areenalla Helsingissä. Seuraavana päivänä vietettiin Päivin nimipäivää kahvimuseossa Liedossa. Tiistaina 18.6. matkasin taas Helsinkiin osallistuakseni PING Helsingin tilaisuuteen.

Juhannussuunnitelmat muuttuivat extempore, kun päätimme lähteä Kakkupoikien keikalle Mathildedaliin. Viime hetken majapaikka löytyi Bed & Breakfast Kansakoulusta Kemiönsaarelta.

Vanhaa kirjallisuutta ja luovia ladyja

Kesäkuun lopussa oli perinteinen reissu Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan. Yöpaikaksi oli varattu jo vuotta ennen Putiikkihotelli Pyynpesästä.

Lähes yhtä perinteistä on viettää heinäkuun ensimmäistä viikkoa Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä Ruissalossa. Sieltä käsin lähdimme Exlibris Aboensiksen järjestämälle bussimatkalle Billnäsin ja Fiskarsin Antiikkipäiville.

Naantalissa käväisin tapaamassa ystävää keskiviikkona 17.7. ja enon syntymäpäivillä Paraisilla sunnuntaina 21.7. Heinäkuun lopussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien järjestämät Kesäpäivät Eerikkilässä, Tammelassa.

Heinäkuun päätti lähtö Helsingin kautta Exlibris Aboensiksen järjestämälle kulttuurimatkalle Viroon 31.7.–4.8. Reittinämme oli Tallinna–Haapsalu–Tartto–Pärnu–Viljandi–Tallinna.

Elokuussa 7.7. –13.7. tein matkan synnyinseudulleni Alajärvelle, jossa vanhempani viettävät osan ajastaan isäni kotitalossa. Pääasiallisena syynä oli auttaminen marjasadon keräämisessä. Mustaherukoiden ja karviaisten poimimisen lomassa ehdin käydä katsomassa Nelimarkka-museossa Eero Nelimarkka – Pohjanmaa jalkain alla -näyttelyä sekä Alajärven kirkkoa ja keskustan Alvar Aalto -rakennuksia.

Yhtenä tutustumiskohteena Loviisassa oli Vanha viinatorni -niminen rakennus. Vuonna 1876 viinatehtaaksi rakennettu talo toimi sittemmin taiteilija Kai Nissisen kotina.

Elokuussa matkustin VIP-bloggaajan roolissani Loviisaan. Kiertelin parin päivän ajan ihastelemassa Loviisan Wanhoja Taloja 23. –25.8. Kuukauden päätteeksi reissasin taas Helsinkiin kuuntelemaan Tietokirja.fi-tapahtumaa Tieteiden talolle 28. –29.8.

Syyskuun alussa oli aika matkustaa Hankoon. En mennyt sinne Kasmirin tavoin vadelmaveneellä, vaan junalla. Osallistuin Hanko Fotofestivaliin 6. –8.9.

Torstaina 12.9. matkasin jälleen Helsinkiin ollakseni ajoissa ennen seuraavan päivän Professional Diploma in Digital Marketing -testiä. Keskiviikkona 25.9. kävin Aalto-yliopiston kampuksella Espoossa.

Lokakuussa oli vuorossa Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivät Gustavelundissa, Tuusulassa. Teimme sieltä päiväreissun Vuoden Luontokuva -gaalaan Finlandia-talolle Helsinkiin.

Seuraavalla viikolla taas Hesaan monipäiväiselle reissulle, jossa oli putkeen digimarkkinointiaiheisen webinaarin tekoa Soveltossa, Helsingin Kirjamessut, Kaj Chydeniuksen konsertti sekä PING Helsingin tilaisuus.

Marraskuun puolivälissä kävin eräässä seminaarissa Tampereella ja 21.–22.11. Suomen tiedetoimittajien kansallisessa tiedekonferenssissa sekä vuosikokouksessa. Mujin uuden myymälänkin näin samalla reissulla.

Hiipuikohan reissausinto vuoden loppua kohti, kun joulukuussa pysyttelin tiiviisti Turussa? Pientä matkavirittelyä oli Tallinnan suuntaan, mutta se jäi toteutettavaksi myöhäisempänä ajankohtana.

Reissuni olivat lähinnä kulttuuriin, yhdistystoimintaan ja sukulaisiin liittyviä lyhyitä matkoja muun muassa Helsinkiin, Espooseen, Tampereelle ja Alajärvelle. Matkoja ulkomaille on vain kaksi. Onkohan blogini nimen loppuosa katteeton – matkoja lähelle ja kauas? Milloin lienee kaukomatkojen vuoro?

Kaikista matkoistani en ole vielä kirjoittanut ja monta hyvää aihetta odottaa vielä julkaisemistaan.

Minne matka vuonna 2020?

Mutta mitä tuo vuosi 2020 tullessaan? Toivoakseni ainakin maaliskuisen matkan Cataniaan, Sisiliaan, jossa järjestetään TBEX-konferenssi matkabloggaajille. Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, joita listasin jo Kymmenen kivaa tapahtumaa 2020 -postaukseen.

Minne sinä aiot matkustaa alkavana vuotena? Vai pysytteletkö kotiseudulla? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2020.

Jaa

Kuvauksellista luontoa Mathildedalissa

Kuva: Risto Savolainen.

Ryhmä luonnonvalokuvaajia tutustui Teijon kansallispuiston maisemiin ja Mathildedalin kylän palveluihin. Moni meistä lupasi itselleen palata alueelle paremmalla ajalla.

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajat ry ja retkivastaava Jaana Kotamäki olivat valinneet tämänvuotiseksi kohteeksi Teijon kansallispuiston. Yhdistys tekee perinteisesti keväällä viikonloppuretken johonkin kuvaukselliseen paikkaan. Viime vuonna kävimme Kökarissa.

Kylänraiteilla ja luontoreiteillä

Teimme retkemme toukokuun toisena viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin. Majoituksemme oli Matildan, ruotsiksi Mathildedalin kylässä. Käytän jatkossa ruotsinkielistä nimitystä, koska se näyttää olevan enemmän käytössä.

Kylä sijaitsee Salon kaupungin Perniössä, Halikonlahden itärannalla ja Teijon kansallispuiston länsipuolella.

Mathildedal tarjoaa paitsi vireän ja viehättävän maalaisidyllin, myös luontoa kansallispuistoineen, merenrantoineen ja järvineen. Valinnanvaraa löytyi siis kuvaajillemme, joita oli tällä kertaa pieni joukko; Jaanan lisäksi viisi yhdistyksen jäsentä.

Kohde oli meille sikäli oivallinen, että se tarjosi niin luontoa kuin urbaanimpia kuvaus- ja tutustumiskohteita. Minä kuljin enimmäkseen kylällä tutustuen Mathildedalin tarjontaan ja yrittäjiin puoteineen ja muut viisi suuntasivat järvi- ja suomaisemiin Sahajärvelle ja Matildanjärvelle.

Teijon kansallispuistossa on luontoreitistöä yhteensä 50 kilometriä. Siellä on myös tauko- ja tulentekopaikkoja, keittokatoksia ja laavuja, kuivakäymälöitä, vuokrattavia eräkämppiä ja vuokrasauna, tentsile- eli puumajoitusta, matkailuvaunualue sekä kanoottien ja soutuveneiden vuokrausta.

Kylänraitilla saattoi ihastella vanhoja, kunnostettuja taloja hyvinhoidettuine pihapiireineen. Joukossa oli muutama tyyliin sopiva uudempikin rakennus.

Majapaikkoja, ravintoloita ja putiikkeja

Tässä rakennuksessa voi vaikka järjestää juhlat.

Alakerrassa on Hotel & Café Mathildedalin vastaanotto, kahvila ja myymälä, yläkerrassa hotellihuoneita.

Hotel & Café Mathildedalin kahvila toimi myös mymälänä moniine paikallisine tuotteineen. Takaosasta löytyi kyläyhdistyksen kirjahylly, josta saattoi ostaa käytettyjä kirjoja.

Majoituimme Hotel & Café Mathildedalissa, joka sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla ruukkitehtaiden alueella. Vähän rapistuneen näköisen rakennuksen toisessa kerroksessa on kauniisti sisustettuja hotellihuoneita. Alakerran kahvila toimii myös hotellin vastaanottona, lahjatavaramyymälänä ja ruokailupaikkana.

Samassa rakennuksessa on vielä Ravintola Ruukin Krouvi, jossa nautimme ensimmäisen päivän lounaan. Rannalla on Mathildan Marina, jonka ravintolassa söimme yhden illallisen.

Lähellä on myös muutama mielenkiintoinen myymälä, joiden valikoimissa on muun muassa alpakanvillatuotteita, lasten ja naisten asusteita, kudottuja käsitöitä sekä vanhaa tavaraa. Näistä voit lukea lisää täällä.

Vierasvenesatamassa oli vain muutama alus, mutta voi vain kuvitella paikan pursuavan ihmisiä ja veneitä, kun lomakausi alkaa.

Tyyni ilta sai purjeveneet kuvastumaan veteen.

Kylän olohuone Terho

Kylän olohuoneeksi kutsuttu Terho-ravintola ruokki meidät lankkupitsoin ja kyläpanimon oluin. Viihdyin siellä molempina iltoina. Paikassa oli mukavaa englantilaisen pubin tunnelmaa.

Terhossa oli myös laaja terassialue takapihalla, Beer Garden. Nyt toukokuun illat olivat viileitä, joten asiakkaat nauttivat enimmäkseen sisätilojen lämmöstä sekä isosta näytöstä, josta saattoi seurata jääkiekon MM-kisoja.

Kävin tutustumassa myös PetriS Chocolate Room -kahvilaan, joka sijaitsee vanhassa kyläkoulussa. Haudetettu tee ja juustokakku maistuivat hyviltä kävelyretken jälkeen.

Kaksoisvalotuskuvia ja puunhalaajia

Metsää järven rannalla. Kuva: Hannele Putus.

Risto Savolainen on löytänyt jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Kuva: Hannele Putus.

Sillä välin, kun minä astelin pitkin kylänraittia, muu seurue kulki vaelluskengissään ja valokuvausvarusteissaan järvenrantoja. Yksi ryhmän jäsenistä oli jo aikaisemmin tutustunut alueeseen kuvausreissuillaan, joten hän toimi oppaana muille.

Ympäristö, seura tai mikä lie innoitti kuvaajia kokeilemaan kaksoisvalotuskuvia, joissa on nimen mukaisesti kaksi kuvaa päällekkäin. Tulokset olivat hyvinkin taiteellisen näköisiä. Kaikissa kameroissa ei ole tätä kuvausmahdollisuutta.

Otoksiin tallentui muun muassa puita halaavia kuvaajakavereita, monelle mieluinen vesi eri ilmenemismuodoissaan puroissa, lammissa, järvissä sekä metsä toukokuisessa, tuoreen keväisessä asussaan.

Kuvia kuulemma kertyi kameroihin melkoinen määrä; yhdelle retkeläiselle jopa tuhat kuvaa. Niitä hän tosin on karsinut kovalla kädellä jättäen vain kymmenesosan. Ne ilmentävät hänen mukaansa parhaiten retken tunnelmaa.

Parasta kevätretkessämme oli osallistujien mukaan upea luonto, itselle tuntemattomien reittien ja maisemien kokeminen, kaunis Mathildedalin ympäristö ja mukava ‒ jo niin tutuksi tullut ‒ seura.

Monenlaista siellä opittiinkin kaksoisvalotuksen löytymisestä omasta kamerasta siihen, että ainakin jotkut osaavat ajaa pyörällä pitkospuita pitkin. Yksi kulkija havaitsi, ettei pikkusen parempi kunto ja lihasvoimat yhtään haittaisi. Hän lupasikin itselleen, että ensi kevään reissulle lähtee mukaan matkaan 10 kiloa vähemmän.

Kaksoisvalotuskuvalla saa aikaan mystistä tunnelmaa. Kuva: Risto Savolainen.

Vesi on aina mielenkiintoinen elementti. Kuva: Hannele Putus.

Sinne mennään uudestaan

Retkeläisemme panivat merkille saamamme hyvän palvelun erityisesti niin Terhossa kuin hotellissamme.

Nyt päästiin hiukan alueen makuun, mutta jouduimme lähtemään kylästä aikaisin aamulla äitienpäivämenojen takia. Yksi retkeläinen suunnitteli paluuta Mathildedalin maisemiin vaimon kanssa, toinen ainakin koiransa kanssa ilahtuneena siitä, että Terhoon olivat myös nelijalkaiset tervetulleita.

Mathildedal jätti hyvän jälkimaun.

Hotel & Café Mathildedalissa aamiainen oli koottu valmiiksi lautaselle.

Kahvila oli koristeltu liinoin ja ruusuin äitienpäivän kunniaksi.

Mainio Mathildedal ‒ kyläidylliä ja avaraa luontoa

Vietin toukokuisen viikonlopun luonnonvalokuvaajien retkellä Mathildedalissa. Se on viehättävä paikka, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Mathildedal on ollut pieni yhdyskunta entisen rautaruukin ympäristössä. Muut Teijon ruukkikylistä ovat Mutainen, Kirjakkala ja Teijo.

Mathildedal sijaitsee Salon kaupungin Perniössä, Halikonlahden itärannalla ja Teijon kansallispuiston länsipuolella. Matkaa Mathildedaliin kertyy Salosta noin 25, Turusta 85, Helsingistä 145 ja Tampereelta 205 kilometriä.

Hipsterikylässä 130 asukasta ja 40 alpakkaa

Mathildedalissa on vakituisia asukkaita vain noin 130, mutta kesäisin väkiluku moninkertaistuu kesäasukkaiden myötä. Kylä on noussut viime aikoina suosituksi virkistyskohteeksi muun muassa median nostattamana.

Helsingin Sanomien viimevuotisessa jutussa paikkaa kutsuttiin Suomen hipstereimmäksi kyläksi (HS 15.7.2018). Monet ovat muuttaneet sinne rauhallisemman elämänmuodon toivossa ja perustaneet yrityksiä.

Mathildedalista löytyy muun muassa panimo, leipomo, suklaapuoti, majoituspaikkoja ja juhlatiloja, kutomo ja mukavia pikkuliikkeitä. Kylän persoonallisuutta lisää alpakkatila asukkeineen, joita kylästä löytyy kaikkiaan 40.

Omaleimaisia pikkupuoteja

Ruukkirakennuksissa toimii muutamia puoteja. Antiikkiliike Huldan Puodissa on vanhaa tavaraa astioista huonekaluihin. Löysin puoli tusinaa matalaa ja syvää lautasta englantilaista sinivalkoista posliinia, johon olen mieltynyt. Ne lähtivät matkaani.

Second Chance -putiikin valikoimissa on naisten ja lasten vaatteita omasta, kotimaisesta tuotannosta, asusteita, vuodevaatteita sekä ranskalaista luonnonkosmetiikkaa. Vuonna 2008 alkunsa saaneen yrityksen lähtökohtana ovat eettiset, ekologiset ja pehmeät arvot.

Ruukin Kutomossa on tarjolla muun muassa huiveja, shaaleja, räsymattoja ja pellavapyyhkeitä sekä keramiikkaa.

Ruukin Kehräämössä ja Puodissa oli tarjolla paljon tuotteita alpakanvillasta, muun muassa sukkia, huiveja, puseroita sekä alpakanvillatäytteisiä täkkejä.

Perun ja Chilen rajavuoristosta Andeilta kotoisin olevat alpakat ovat sukua kamelille ja laamalle. Ne ovat ensisijaisesti villantuottajaeläimiä. Niiden villa on eräs maailman hienoimmista ja harvinaisimmista kuiduista.

Eläimiin pääsi tutustuman rakennuksen takana olevassa aitauksessa. Sympaattisen näköisiä alpakoita oli eri väreissä valkoisesta tummanruskeaan. Lisää alpakoita on isommalla laitumella muutaman sadan metrin päässä.

Kahvia, suklaata, olutta ja leipää

Kylänraitilla, Matildan Puistotiellä sijaitsevaan Terho-ravintolaan on helppo tulla. Sitä kutsutaan kylän olohuoneeksi ja se muistuttaakin englantilaisia pubeja. Siellä voi viettää iltaa karaoken ja elävän musiikin merkeissä.

Terho ruokkii asiakkaansa salaateilla ja lankkupitsoilla ja juomaksi on tarjolla muun muassa oman kylän käsityöläispanimon oluita, kuten Mathildaa, Teijoa ja La Meriä.

Terhon yhteydessä toimii myös vuonna 2015 toimintansa aloittanut kyläpaahtimo, josta voi ostaa tuliaiset mukaan. Raakakahvi tulee paahtimolle pääosin Väli- ja Etelä-Amerikasta sekä Afrikasta joko pientiloilta tai monien viljelijöiden muodostamilta yhteisöiltä.

Kävin tutustumassa myös PetriS Chocolate Room -kahvilaan. Se sijaitsee entisessä kansakoulurakennuksessa. Siellä on myös leipomo, lounaspaikka ja muun muassa suklaa- ja konditoriatuotteiden myymälä. Vähintään kymmenen hengen ryhmät pääsevät tutustumaan tilauksesta suklaan valmistamiseen.

Sain tutustua myös yrityksen B & B-huoneisiin, joiden sisustus oli vaalea ja kutsuva. Tarjolla on kuusi huonetta. Aamiaisella tarjotaan paikallisia tuotteita ja oman puutarhan antimia.

Kylässä on myös oma leipomo, joka pääsee kesällä 2019 uusiin tiloihin Mathildedalin ruukinkartanoon. Siellä voi nauttia tuoreita leipomotuotteita, ruokaa kartanon salissa tai puutarhassa. Lauantaina on pizzapäivä. Mukaan voi ostaa juurileipää ja -pullaa ja muita elintarvikkeita.

Mathildedalin Kyläpanimo on kyläläisten perustama pienpanimo. Sen oluita voi ostaa kylältä mukaa Matildankartanon myymälästä sekä Mathildan Marinasta. Valikoimassa on perusoluiden lisäksi kausioluita. Aiemmin Terhon naapurissa toiminut Olutpuoti avautuu uuteen paikkaan kesän aikana.

Kuva: Mathildedalin Kyläpanimo.

Kesäteatterissa tankki täyteen

Kylässä toimii myös Mathildedalin kesäteatteri, joka esittää tänä vuonna näytelmää Tankki täyteen ‒ maallamuuttajat. Käsikirjoitus on Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen, ohjaajana on Teijo Eloranta.

Luvassa hulvatonta Tankki täyteen -huumoria ja menossa mukana tutut hahmot Sulo, Emmi, Juhana, Ulla ja tietysti konstaapeli Reinikainen. Vilénin huoltoasema on pakkolunastettu ja perhe suunnittelee kaupunkiin muuttamista. Tilanne muuttuu, kun Sulo tekee elämänsä suurimman heräteostoksen, maatilan.

Ensi-ilta on 12.7.2019 ja esityksiä on elokuun puoliväliin saakka.

Lisää henkilökuntaa ja olutta kesäksi

Kaikissa paikoissa palvelu oli ystävällistä ja yrittäjillä/myyjillä oli aikaa myös juttelemiseen ‒ siihen ryhdyn aina tilaisuuden tullen, utelias tai pikemminkin tiedonhaluinen kun olen.

Turun Sanomissa julkaistiin toukokuussa juttu Mathildedalissa, jossa yrittäjät kertoivat varautuneensa viime kesää paremmin matkailijoiden tuloon lisäämällä henkilökuntaa ja satsaamalla uusiin tiloihin. Olutkin pääsi loppumaan, mutta nyt ollaan hankkimassa suurempia varastoja.

Voisin hyvinkin käydä Mathildedalissa uudestaan, mutta valitsisin ajankohdan kuuman sesongin ja lomakauden ulkopuolella. Kesäkuun alku, elokuun loppu tai alkusyksy voisivat olla sopivia aikoja. Tai ehkä sitä voisi käydä kesäteatterissa ja sen jälkeen analyysioluella Terhossa.