Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?