Mainokset
Matkakertomus, Matkakohde, Valokuva

Maarianhamina – Mariehamn

Galleria
Matkakertomus, Matkakohde, Museo

Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa

Ahvenanmaan merenkulkumuseo on oivallinen tutustumiskohde.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo on oivallinen tutustumiskohde.

Jos käyt Maarianhaminassa, niin kannattaa ehdottomasti käydä myös tutustumassa Ahvenanmaan merenkulkumuseoon ja museolaiva Pommerniin.

Merenkulkumuseo ja maailman ainut alkuperäisessä kunnossaan säilytetty nelimastoinen rahtipurjelaiva s/v Pommern sijaitsevat Maarianhaminan Länsisatamassa Hamngatanilla. Sinne on vain 500 metriä lauttaterminaalista. Maarianhaminan keskustasta museoon kävelee vartissa.

Merenkulkumuseo sisältää perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Vuonna 1954 valmistunut museo on rakennettu sisältä laivanmuotoiseksi. Rakennus on peruskorjattu ja laajennettu vuosina 2008–2012.

Merenkulkumuseon seinassä oleva teos havainnollistaa museon teemoja.

Merenkulkumuseon seinassä oleva teos havainnollistaa museon teemoja.

Kuriositeeteista kaphornareihin

Museon esineistöön kuuluu keulakuvia, yli 200 laivamaalausta, navigointivälineitä ja laivojen pienoismalleja. Lisäksi kokoelmissa on arkistomateriaalia, valokuvia ja kirjoja, jotka kaikki ovat osa Ahvenanmaan merenkulkuperintöä.

Suurin osa esineistöstä on saatu museoon lahjoituksina yksityishenkilöiltä, laivanvarustamoilta ja yrityksiltä. Vapaaehtoisten lahjoitusten ansiosta Ahvenanmaan merenkulkumuseon kokoelmista on tullut museon oman arvion mukaan yksi maailman parhaista.

Museon kokoelmat on sijoitettu teemoittain: navigointi, merellinen Maarianhamina, elämää laivalla, viimeiset purjealukset, maapallon ympäri, talonpoikaismerenkulku, A. I. C. H. Kap Horn, kuriositeettien kabinetti, koneellinen merenkulku, meriturvallisuus ja laivanrakennus.

A. I. C. H. Kap Horn viittaa ranskalaisen merikapteenin perustamaan kansainväliseen kerhoon Association Amicale Internationale des Capitaines au Long-Cours-Cap Horniers. Yhdistyksen jäseniksi pääsivät Kap Hornin purjelaivalla kiertäneet merikapteenit. Kerho on jo lakkautettu.

Isokokoinen valokuva merimiehistä toivottaa tervetulleeksi museoon.

Isokokoinen valokuva merimiehistä toivottaa tervetulleeksi museoon.

Herzogen Cecilie, karille ajanut kaunotar

Museosta löytyy myös esineistöä maineikkaasta nelimastoparkista, Herzogen Ceciliesta, joka oli syvänveden rahtipurjelaiva. Laivan voitti neljä kertaa kuuluisan Sinisen nauhan ns. Grain Race -viljapurjehduskilpailussa Australiasta Englantiin.

Laiva ajoi karille Englannin kanaalissa huhtikuun 25. päivänä 1936. Laivan omistaja Gustaf Eriksson määräsi kaiken laivasta pelastettavissa olevan rahdattavaksi Maarianhaminaan. Museossa on esillä Herzogen Cecilien kapteeninsali, makuuhytti, konttori ja apukeittiö.

Herzogen Cecilien maalasi Dennis Adams Sydneyssä vuonna 1977.

Herzogen Cecilien maalasi Dennis Adams Sydneyssä vuonna 1977.

Merirosvolipusta matkamuistoihin

Museon matkamuistojen kokoelmasta saattaa moni pikkupoika löytää ihailtavakseen ihka oikean merirosvolipun, joita on maailmassa tiettävästi tallessa ja esillä vain kaksi. Lippu on 1700-luvulta ja se on peräisin Pohjois-Afrikan rannikolta. Lipun mustaan pohjaan on applikoitu vaalea pääkallon kuva. Pääkallon lisäksi merirosvojen tunnuksina lipuissa olivat luuranko, aseet ja tiimalasi. Entä missä se toinen lippu on? Sitä pääsee katsomaan floridalaisessa merihistoriallisessa museossa.

Merirosvolippu on osa kuriositeettien kokoelmaa, johon kuuluu merimiesten ympäri maailmaa hankkimia outoja ja eksoottisia matkamuistoja simpukkakoristeisista rasioista täytettyyn kilpikonnaan.

Museossa on myös useita vuorovaikutteisia näyttelykohteita sekä mahdollisuus löytää uusia ja erilaisia näkökulmia merenkulkuun, historiaan ja kulttuuriperintöön. Näyttelyissä voit kulkea eri aikoihin ja paikkoihin, esimerkiksi raakapurjealuksen isomastoon, matkustajalautan karaokebaariin ja öljytankkerin komentosillalle.

Kuriositeettien kabinetti sisältää merimiesten tuomia matkamuistoja ympäri maailmaa.

Kuriositeettien kabinetti sisältää merimiesten tuomia matkamuistoja ympäri maailmaa.

Erityisesti lapsille suunnattu näyttely perustuu Sally Jones -kirjaan.

Erityisesti lapsille suunnattu näyttely perustuu Sally Jones -kirjaan.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa

Merenkulkumuseossa on parhaillaan sekä lapsille että aikuisille sopiva erikoisnäyttely täynnä jännittäviä seikkailuja ja mielikuvituksellisiä leikkejä satujen maailmasta. Näyttely on nimeltään Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa.

Näyttely perustuu ruotsalaiskirjailijan Jakob Wegeliuksen lastenkirjaan Legenden om Sally Jones. Kirja sisältää monta hienoa kuvausta merenkulusta ja merimieselämästä. Päähenkilönä on gorilla nimeltä Sally Jones, joka elää tapahtumarikasta ja traagista elämää. Kun Sally Jones joutuu merelle, hän tapaa suomalaisen konemestarin ja heistä tulee elinikäinen ystävä.

Näyttely koostu muun muussa isosta höyrylaivasta, viidakosta ja satama-alueesta. Kaikkeen saa koskea ja lapsilla on mahdollisuus aktiiviseen leikkiin. Näyttelyn teemoja ovat kirjaan perustuen kauppareitit, työt laivalla, satamaelämä ja salakuljetus. Kirjassa voi myös aavistaa syvemmän tarinan ulkopuolisuudesta ja koti-ikävästä; näyttely myös herättää ajatuksia kodista ja miten sinne löytää.

Samppanjaa 1800-luvulta

Museossa on myös Ahvenanmaan museon tuottama näyttely Samppanjakaljaasi. Siinä voi tutustua mielikuvitusta kutittavaan tarinaan salaperäisestä hylystä, joka löytyi 6. heinäkuuta 2010 Ahvenanmaan eteläisestä saaristosta.

Sukeltajat havaitsivat aluksessa useita tunnistettavia esineitä, muun muassa samppanjapulloja muistuttavia esineitä. Pullot sisälsivät hyvin säilynyttä kuohuvaa samppanjankaltaista nestettä. Korkkien mukaan kolme samppanjataloa oli edustettuina lastissa: Juglar, Veuve Clicquot ja Heidsieck. Juglar oli lopettanut toimintansa vuonna 1829.

Osa pullojen sisällöistä kuuluu maailman vanhimpiin juotavaksi kelpaaviin samppanjoihin.

Merimiehet tekivät vapaa-aikoinaan köysikäsitöitä.

Merimiehet tekivät vapaa-aikoinaan köysikäsitöitä.

Osmanrinkejä ja apinannyrkkejä

Museon Pienessä galleriassa on vielä toukokuun puoliväliin (14.5.2015) saakka näyttely Osmanrinkejä ja apinannyrkkejä, joka tuo esiin perinteistä köysikäsityötä. Näyttely on tehty yhteistyössä Merimiespalvelutoimiston kanssa.

Purjealuksilla solmut ja erilaiset köysityöt olivat osa sekä merimiesten työtä että vapaa-aikaa. Jäännösköysiä oli aina saatavilla ja miehistön keskuudessa oli suosittua tehdä erilaisia harrastetöitä – kuten köysimattoja, lasipullojen suojuksia, työkalupusseja ja merimieskirstujen kädensijoja.

Muistoja mukaan

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa on myös lahjakauppa. Lahjatavaravalikoimassa on muun muassa perinteisillä merimiestatuointikuvioilla koristeltua posliinia, paikallisten käsityöläisten koruja, merirosvotatuointeja ja pehmoeläimiä lapsille. Tarjolla on myös t-paitoja, postikortteja, Pommern-aiheisia matkamuistoja sekä laaja valikoima merenkulkukirjallisuutta.

Museolaiva Pommern auki kesäisin

Merenkulkumuseosta matkaa voi jatkaa museolaiva Pommerniin. Se on koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki. Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka.

Merenkulkumuseo on avoinna ympäri vuoden ja Pommern toukokuusta syyskuuhun.

Aukioloajat 2015:

Syyskuu–toukukuu              joka päivä 11.00–16.00
kesäkuu–elokuu                  joka päivä 10.00–17.00

Normaali
Matkakertomus, Matkakohde

Hildan puutalot lehmusten kaupungissa

Södra gatan 15 parveke (2)

Maarianhaminan monet puuhuvilat kiinnittävät huomiota. Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda Hongell syntyi Maarianhaminassa vuonna 1867 Sjöblomien perheeseen. Hildan isä Johan Sjöblom teki rakennuspiirustuksia kasvavan kaupungin asukkaille. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli luotsivanhin.

Hilda sai jo pienestä tytöstä auttaa isää näissä puuhissa, koska hän oli lahjakas piirtäjä. Hilda oli saanut opetusta vain kansakoulun verran, kun hänen kotikaupungissaan ei tuolloin ollut tytöille tarkoitettuja kouluja.

Isä-Sjöblom kuoli vuonna 1888, minkä jälkeen Hilda jatkoi hänen työtään ja loi uransa rakennusmestarina. Ensimmäisen itsenäisen rakennuspiirustuksen hän teki vuonna 1889 ja ehti suunnitella 18 rakennusta ennen alan ammattikoulutusta.

Ensimmäinen nainen rakennusmestarina

Hilda oli uranuurtaja, ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen Helsingin teollisuuskoulusta ja alan ainut nainen 1890-luvulla. Hän valmistui vuonna 1894.

Hilda avioitui opiskelutoverinsa Sanfrid Hongellin kanssa vuonna 1887. Hilda jatkoi työtään perheen kasvettua yhdellä lapsella, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen hän lopetti uransa vuoden 1912 paikkeilla.

Hilda Hongell piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta myös muutamia julkisiakin rakennuksia. Näiden joukossa on pankkirakennus Torggatanin varrella vuodelta 1896. Rakennus oli selkeälinjainen, uusklassinen kaupunkirakennus, joka on sittemmin purettu. Toinen tärkeä tilaustyö oli Storagatanin rukoushuone, nykyinen lähetyskirkon talo.

Hilda Hongell noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Södragatanilla paljon Hongellin piirtämiä taloja

Södra gatan 16 A

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 16 A.

Södragatanilta löytyvät muun muassa Hongellin suunnittelemat talot numeroissa 21 ja 16. Talojen julkisivut ovat peilikuvia toisistaan sillä poikkeuksella, että ensin mainitussa ei ole parveketta. Södragatan 21 -talon Hilda Hongell suunnitteli vuonna 1897.

Vuosisadan vaihteen talojen omistajat olivat molemmat postinjakajia, postiljoonit Eriksson ja Sjöblom, jotka tapasivat kalastaa yhdessä – muttei koskaan sunnuntaisin.

Vuosina 1947–69 Södragatan 21:ssa asui runoilija ja lyseonlehtori Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Osoitteessa Södragatan 5 sijaitsevan talon Hilda Hongell piirsi vuonna 1897 kirvesmies Matts Janssonille. Sittemmin talossa ovat asuneet Venäjän punaisen armeijan kenraalina toiminut Eyolf Mattsson ja kirjailija Aili Nordgren.

Samalta vuodelta 1897 on peräisin talo Södragatan 9:ssä. Talon ensimmäinen omistaja oli Emil Karlsson, joka myöhemmin otti käyttöön sukunimen Wennström. Häntä kutsuttiin kaupunginpalvelijaksi. Aikaisemmin tontilla on ollut myös ulkorakennuksia, muun muassa navetta, jossa oli tilaa kolmelle lehmälle. Ne kuuluivat vielä 1940-luvulla pihapiirin asukkaisiin.

Södra gatan 5.

Södra gatan 5.

Hongell ja Sonck Maarianhaminan rakennussuunnittelijoina

Arkkitehti Lars Sonck on toinen Maarianhaminan kaupunkikuvaan voimakkaasti vaikuttanut suunnittelija. Hän on tunnetumpi manner-Suomen kaupunkeihin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle piirtämistään kohteista kuin Ahvenanmaalle sijoittuvista rakennuksista. Turussa muun muassa Mikaelin kirkko on lähtöisin hänen kynästään. Myös Maarianhaminaan hän suunnitteli St. Göranin kirkon, joka valmistui vuonna 1927. Hänen suunnittelemiaan ovat myös Maarianhaminan kaupungintalo ja merenkulkuoppilaitos.

Nykyisin Maarianhaminassa on jäljellä noin 50 Hongellin tai Sonckin suunnittelemaa rakennusta. Niistä suurin osa sijaitsee eteläisessä kaupunginosassa. Kävelyreittinsä voi teemoittaa arkkitehtuurikierrokseksi ihastellen näiden kahden suunnittelijan työn tuloksia.  Lisätietoja saa suomenkielisestä esitteestä Lars Sonck ja Hilda Hongell – Vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta.

Postimerkistä väitöskirjaan

Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea.

Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea.

Vuonna 2000 kaksi Hongellin piirtämää taloa pääsi Ahvenanmaan postimerkkeihin Folke Wickström piirtäminä.

Vuonna 2011 Åbo Akademissa tarkatettiin Mia Åkerfeltin (o.s. Förnäs) taidehistorian väitöskirja otsikolla För fremlingarnes trefnad. Byggmästaren Hilda Hongell och iscensättningen av badorten Mariehamn på 1890-talet.

Väitöstutkimuksen mukaan Hongellin toimijuuden mahdollisti hänen ammattimaisuutensa ja ymmärrys siitä, mitä myöhäisen 1800-luvun kylpyläperinteen tuli tarjota. Maarianhamina kasvoi nopeassa tahdissa 1800-luvun lopussa. Kaupungista haluttiin tehdä muodikas kylpyläkaupunki. Kylpylä vihittiin käyttöön vuonna 1889 ja se sai asiakkaita niin idästä kuin lännestä. Maarianhaminan nopea taloudellinen ja yhteiskunnallinen kasvu, Hongellin perhetausta ja koulutus edesauttoivat hänen uraansa.

Hilda Hongell on saanut oman kujansa, joka lähtee Neptunigatanilta. Se on pieni ja vaatimaton. Jotenkin olisi suonut, että Maarianhaminan kaupunkikuvaan niin suuresti vaikuttanut nainen olisi saanut muistokseen komeamman kadun.

Tämä komea puutalo sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 48.

Tämä komea puutalo sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 48.

 

Normaali
Matka, Matkakertomus, Matkakohde

Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo

"Olemme meren kansaa, tiemme on meri."

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.”

Ahvenanmaa, noin 6 500 saaresta muodostuva itsehallintoalue Suomen ja Ruotsin välissä, on omaleimainen sekoitus eri kulttuureista. Se on tutustumisen arvoinen kohde, joka tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa eri-ikäisille vierailijoille. Pelkästään Maarianhaminasta löytyy paljon mielenkiintoista monen päivän ajaksi.

Saisiko olla kulttuuria, historiaa, urheilua ja ulkoilua, makuelämyksiä vai joutilasta kuljeskelua lehmusten reunustamilla kaduilla kauniita puutaloja ihaillen?

Kävelyretkiä kaupungilla

 Ahvenanmaan ainut kaupunki, Maarianhamina, tarjoaa miellyttävän ympäristön kaupungilla kuljeskeluun, flaneeraamiseen. Sitä harrastivat jo 1800-luvun loppupuolella kaupunkia asuttaneet herrasmiehet, joilla oli aamuvarhaisella tapana kuljeskella kaupungin kaduilla keskustellen ja filosofoiden. Seuruetta kutsuttiin nimellä Morgonkommittén.

Aamukävelijöihin kuului myös lyseonlehtori ja runoilija Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Kaupungin selkeä ruutukaava-asemakaava on peräisin vuodelta 1855 ja sen piirsi arkkitehti G.T. von Chiewitz. Leveät lehmusten reunustamat kadut jakavat kaupungin neljään osaan. Väljyys on tarkoituksenmukaista – se on suunniteltu tulipalojen varalta.

Kävelyä voi harrastaa ihan satunnaisessa järjestyksessä kadulta toiselle. Näin jää eniten tilaa yllätyksille. Matkan varrella voi löytää vaikka mielenkiintoisen divarin tai putiikin, houkuttelevan kahvilan tai kauniita puutaloja.

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 9.

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 9.

Hildan puutalot

Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta joukossa on muutamia julkisiakin rakennuksia. Hänen piirtämänsä talot ajoittuvat vuosiin 1889–1912.

Hilda noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Kylpylä Marienbad – altaita sisällä ja ulkona

Puhdistautumista, vilvoitusta ja rentoutumista etsivät niin pienemmät kuin isommatkin perheenjäsenet löytävät sitä kylpylästä, Marienbadista. Kaupungin ylläpitämä kylpylä sijaitsee Slemmernin rannalla, pienen matkan päässä keskustasta.

Kylpylässä on kahdeksan 25-metrisen kuntouintiradan lisäksi terapia-allas lämpimine 30-asteisine vesineen, rentoutumisallas suihkutuksineen ja poreineen, pore- ja ulkoaltaat, vesiliukumäki ja mahdollisuus uida myös meressä. Tavallisen saunan lisäksi on valittavissa myös höyrysauna.

Kylpylästä löytyy myös hoitola perusteellisempaan rentoutumiseen kampaamoineen, hierojineen, kosmetologeineen ja kylpylähoitoineen. Ruokaa ja juomaakin on tarjolla.

Matkalla kylpylään voi poiketa Salt-nimiseen paikallisten taidekäsityöläisten myymälään. Sieltä löytyy muun muassa vaatteita ja sisustustekstiilejä, keramiikkaa, koruja ja kynttilöitä.

Nelimastoparkki Pommern

Nelimastoparkki Pommern

Maamerkkejä merenkulusta kiinnostuneille

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.
Elämme meren kera, merestä ja merellä.
Tiedämme että meri antaa ja ottaa, eristää ja yhdistää.
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme.
Meri on tässä ja nyt.”

Teksti Maarianhaminan merimuseosta

Meri on ymmärrettävästi aina ollut ahvenanmaalaisten ympärillä ja elämää muovaavana tekijänä; ystävänä ja vihollisena. Merenkulkumuseon läheltä hiukan kaupunkiin päin löytyykin patsas, jonka graniittijalustaan on kaiverrettu lauseet Havets folk ja Vår väg är havet.

Ikiaikainen luokkaretkien kohde, museolaiva Pommern, on myös tutustumisen arvoinen paitsi nostalgisesti, myös ihan oman vaikuttavuutensa vuoksi. Tämä koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki henkii mielenkiintoista merenkulun historiaa, josta maakravutkin voivat kiinnostua.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Mneme. Sen keulakuvassa on Mnemosyne, muistin jumalatar.

Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka. Nelimastoparkki purjehti nk. vehnäreitillä Australian ja Englannin välillä.

Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa museolaivana Maarianhaminan länsisatamassa sijaitsevan Ahvenanmaan merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Aluksen informatiiviset kyltit ja esineistö kertovat vuosisadan alun monesti merimiesten monesti varsin karusta elämästä. Vai mitä tuumit kokin päivästä? Se alkaa herätyksellä klo 2.30 ja kahdenkymmenen limpun leipomisella, jatkuu aamiaisen, lounaan ja päivällisen valmistamisella ja päättyy yömuonan tarjoiluun klo 20.00. Tämän jälkeen on vapaata – ellei perämies vihellä kolme kertaa pilliinsä – joka tarkoittaa ”Kaikki miehet kannelle!”, myös kokki.

Kokin ei passannut olla liian leveä, sillä hänen oma hyttinsä oli pieni kapeine sänkyineen. Pommernin ensimmäinen kokki oli nainen, vuonna 1876 syntynyt Wilhelmina Widbom, muut kokit olivat vuosien saatossa miehiä.

Serafina Wilhelmina ”Mimmi” Widbom oli aikanaan harvinainen naispuolinen ammattilaismerimies. Hän työskenteli kokkina ja stuerttina useilla laivanvarustaja Gustaf Eriksonin aluksilla 1900-luvun alkupuolella. Hän kiersi Kap Hornin kahdeksan kertaa. Viimeisen matkansa aktiivisena merimiehenä hän teki vuonna 1943.

Ahvenanmaalla omat postimerkit

Itsehallintoalue Ahvenanmaalla on tosiaan omat postimerkit, joista ensimmäiset julkaistiin maaliskuun 1. päivänä 1984. Vuosittain ilmestyy noin 15 postimerkkiä, jotka kuvaavat Ahvenanmaan luontoa, kulttuuria, historiaa, yhteiskuntaa ja itsehallintoa. Vuoden 2015 alkupuolen aiheina ovat muun muassa purjealukset Leo ja Lemland sekä kurjenkellot.

Merenkulkija Wilhelmina Widbom on nyt ajankohtainen, sillä hän koristaa vuoden 2015 Minun Ahvenanmaani -postimerkkiä. Aiheen, ahvenanmaalaisen naisen, valitsi presidentti Tarja Halonen. Postimerkki ilmestyy toukokuun 8. päivänä.

Kohteliaisuutta på svenska – myös liikenteessä

Satunnaisen matkailijan huomio kiinnittyi muutaman päivän matkan aikana muun muassa kieleen ja liikennekulttuuriin.

Ahvenanmaan ainut virallinen kieli on ruotsi. Kirjakaupoista saa hakemalla hakea suomenkielisiä lehtiä, kirjoja ja kortteja. Museoissa tekstit ovat yleensä ruotsiksi ja englanniksi – ja mahdollisesti myös suomeksi. Turistioppaita on hyvin ja runsaasti tarjolla turistineuvonnan lisäksi kaupoissa ja käyntikohteissa; edellä mainittujen kielten lisäksi myös saksaksi.

Helpoimmin selviää, jos osaa ilmaista itsensä ja lukea tekstejä paikallisella kielellä på svenska. Suomellakin selviää eikä ruotsia taitamattomankaan kannata jättää viehättävään paikkaan tutustumatta kielen vuoksi.

Sosiaalisuus on kehittyneempää kuin manner-Suomessa. Kaduilla saatetaan tervehtiä tuntematontakin ja kylpylän saunassa vaihdetaan kohteliaasti muutama sana.

Liikennekulttuurissa on huomattava ero ainakin verrattaessa mantereen suuriin kaupunkeihin. Maarianhaminalaiset autoilijat antavat jalankulkijan ylittää suojatien – he jäävät jopa odottamaan, että kävelijä astuisi suojatielle. Hämmästyttävää! Pyöräilijöitä oli myös liikkeellä, mutta he puolestaan eivät olleet vielä omaksuneet kypärän käyttöä.

Blogin seuraavina aiheina ovat Hilda Hongellin puutalot ja Merimuseo.

Normaali