Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.

Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.

Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”Obi” Marquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.

Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.

Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.

Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.

Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.

Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?

 

Jaa

1. Maarianhaminaan minut kuljetti Viking Galaxy -laiva.

2. Saaristomaisemia matkalla Turusta Maarianhaminaan.

Maarianhamina perustettiin 21. helmikuuta 1861. Kaupunki on saanut nimensä Maria Aleksandrovnan, Venäjän keisari Aleksanteri II:n puolison mukaan.

4. Sea, meri, on maarianhaminalaisten elementti.

Merikortteli, Sjökvarteret, on mielenkiintoinen tutustumiskohde.

8. Pub Niska Maarianhaminan merikorttelissa, Sjökvarteret -alueella.

Pub Niska odottelee kesää.

Merikorttelin merenkulkijakappeli.

Monista Maarianhaminan puutaloista löytyy niiden alkuperästä ja historiasta kertovia kylttejä.

Hilda Hongellin suunnittelema talo.

Hilda Hongellin käsialaa.. on myös tämä puutalokaunotar.

Veranna ja parveke Hilda Hongellin tyyliin.

Maarianhaminan keskustasta on Cape Horniin 8 160 meripeninkulmaa.

Pommernin keulakuva esittää Mnemeä, muistin jumalatarta.

Herzogin Cecilien keulakuva.

Laiva, jonka lapset saavat ottaa haltuunsa merenkulkumuseon Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa -näyttelyssä.

Merenkulkumuseon kokoelmissa on monenlaisia merenkulkuun liittyviä esineitä.

Merenkulkua maakravuille Maarianhaminassa

Ahvenanmaan merenkulkumuseo on oivallinen tutustumiskohde.

Jos käyt Maarianhaminassa, niin kannattaa ehdottomasti käydä myös tutustumassa Ahvenanmaan merenkulkumuseoon ja museolaiva Pommerniin.

Merenkulkumuseo ja maailman ainut alkuperäisessä kunnossaan säilytetty nelimastoinen rahtipurjelaiva s/v Pommern sijaitsevat Maarianhaminan Länsisatamassa Hamngatanilla. Sinne on vain 500 metriä lauttaterminaalista. Maarianhaminan keskustasta museoon kävelee vartissa.

Merenkulkumuseo sisältää perusnäyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyitä. Vuonna 1954 valmistunut museo on rakennettu sisältä laivanmuotoiseksi. Rakennus on peruskorjattu ja laajennettu vuosina 2008–2012.

Merenkulkumuseon seinassä oleva teos havainnollistaa museon teemoja.

Kuriositeeteista kaphornareihin

Museon esineistöön kuuluu keulakuvia, yli 200 laivamaalausta, navigointivälineitä ja laivojen pienoismalleja. Lisäksi kokoelmissa on arkistomateriaalia, valokuvia ja kirjoja, jotka kaikki ovat osa Ahvenanmaan merenkulkuperintöä.

Suurin osa esineistöstä on saatu museoon lahjoituksina yksityishenkilöiltä, laivanvarustamoilta ja yrityksiltä. Vapaaehtoisten lahjoitusten ansiosta Ahvenanmaan merenkulkumuseon kokoelmista on tullut museon oman arvion mukaan yksi maailman parhaista.

Museon kokoelmat on sijoitettu teemoittain: navigointi, merellinen Maarianhamina, elämää laivalla, viimeiset purjealukset, maapallon ympäri, talonpoikaismerenkulku, A. I. C. H. Kap Horn, kuriositeettien kabinetti, koneellinen merenkulku, meriturvallisuus ja laivanrakennus.

A. I. C. H. Kap Horn viittaa ranskalaisen merikapteenin perustamaan kansainväliseen kerhoon Association Amicale Internationale des Capitaines au Long-Cours-Cap Horniers. Yhdistyksen jäseniksi pääsivät Kap Hornin purjelaivalla kiertäneet merikapteenit. Kerho on jo lakkautettu.

Isokokoinen valokuva merimiehistä toivottaa tervetulleeksi museoon.

Herzogen Cecilie, karille ajanut kaunotar

Museosta löytyy myös esineistöä maineikkaasta nelimastoparkista, Herzogen Ceciliesta, joka oli syvänveden rahtipurjelaiva. Laivan voitti neljä kertaa kuuluisan Sinisen nauhan ns. Grain Race -viljapurjehduskilpailussa Australiasta Englantiin.

Laiva ajoi karille Englannin kanaalissa huhtikuun 25. päivänä 1936. Laivan omistaja Gustaf Eriksson määräsi kaiken laivasta pelastettavissa olevan rahdattavaksi Maarianhaminaan. Museossa on esillä Herzogen Cecilien kapteeninsali, makuuhytti, konttori ja apukeittiö.

Herzogen Cecilien maalasi Dennis Adams Sydneyssä vuonna 1977.

Merirosvolipusta matkamuistoihin

Museon matkamuistojen kokoelmasta saattaa moni pikkupoika löytää ihailtavakseen ihka oikean merirosvolipun, joita on maailmassa tiettävästi tallessa ja esillä vain kaksi. Lippu on 1700-luvulta ja se on peräisin Pohjois-Afrikan rannikolta. Lipun mustaan pohjaan on applikoitu vaalea pääkallon kuva. Pääkallon lisäksi merirosvojen tunnuksina lipuissa olivat luuranko, aseet ja tiimalasi. Entä missä se toinen lippu on? Sitä pääsee katsomaan floridalaisessa merihistoriallisessa museossa.

Merirosvolippu on osa kuriositeettien kokoelmaa, johon kuuluu merimiesten ympäri maailmaa hankkimia outoja ja eksoottisia matkamuistoja simpukkakoristeisista rasioista täytettyyn kilpikonnaan.

Museossa on myös useita vuorovaikutteisia näyttelykohteita sekä mahdollisuus löytää uusia ja erilaisia näkökulmia merenkulkuun, historiaan ja kulttuuriperintöön. Näyttelyissä voit kulkea eri aikoihin ja paikkoihin, esimerkiksi raakapurjealuksen isomastoon, matkustajalautan karaokebaariin ja öljytankkerin komentosillalle.

Kuriositeettien kabinetti sisältää merimiesten tuomia matkamuistoja ympäri maailmaa.

Erityisesti lapsille suunnattu näyttely perustuu Sally Jones -kirjaan.

Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa

Merenkulkumuseossa on parhaillaan sekä lapsille että aikuisille sopiva erikoisnäyttely täynnä jännittäviä seikkailuja ja mielikuvituksellisiä leikkejä satujen maailmasta. Näyttely on nimeltään Matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa.

Näyttely perustuu ruotsalaiskirjailijan Jakob Wegeliuksen lastenkirjaan Legenden om Sally Jones. Kirja sisältää monta hienoa kuvausta merenkulusta ja merimieselämästä. Päähenkilönä on gorilla nimeltä Sally Jones, joka elää tapahtumarikasta ja traagista elämää. Kun Sally Jones joutuu merelle, hän tapaa suomalaisen konemestarin ja heistä tulee elinikäinen ystävä.

Näyttely koostu muun muussa isosta höyrylaivasta, viidakosta ja satama-alueesta. Kaikkeen saa koskea ja lapsilla on mahdollisuus aktiiviseen leikkiin. Näyttelyn teemoja ovat kirjaan perustuen kauppareitit, työt laivalla, satamaelämä ja salakuljetus. Kirjassa voi myös aavistaa syvemmän tarinan ulkopuolisuudesta ja koti-ikävästä; näyttely myös herättää ajatuksia kodista ja miten sinne löytää.

Samppanjaa 1800-luvulta

Museossa on myös Ahvenanmaan museon tuottama näyttely Samppanjakaljaasi. Siinä voi tutustua mielikuvitusta kutittavaan tarinaan salaperäisestä hylystä, joka löytyi 6. heinäkuuta 2010 Ahvenanmaan eteläisestä saaristosta.

Sukeltajat havaitsivat aluksessa useita tunnistettavia esineitä, muun muassa samppanjapulloja muistuttavia esineitä. Pullot sisälsivät hyvin säilynyttä kuohuvaa samppanjankaltaista nestettä. Korkkien mukaan kolme samppanjataloa oli edustettuina lastissa: Juglar, Veuve Clicquot ja Heidsieck. Juglar oli lopettanut toimintansa vuonna 1829.

Osa pullojen sisällöistä kuuluu maailman vanhimpiin juotavaksi kelpaaviin samppanjoihin.

Merimiehet tekivät vapaa-aikoinaan köysikäsitöitä.

Osmanrinkejä ja apinannyrkkejä

Museon Pienessä galleriassa on vielä toukokuun puoliväliin (14.5.2015) saakka näyttely Osmanrinkejä ja apinannyrkkejä, joka tuo esiin perinteistä köysikäsityötä. Näyttely on tehty yhteistyössä Merimiespalvelutoimiston kanssa.

Purjealuksilla solmut ja erilaiset köysityöt olivat osa sekä merimiesten työtä että vapaa-aikaa. Jäännösköysiä oli aina saatavilla ja miehistön keskuudessa oli suosittua tehdä erilaisia harrastetöitä – kuten köysimattoja, lasipullojen suojuksia, työkalupusseja ja merimieskirstujen kädensijoja.

Muistoja mukaan

Ahvenanmaan merenkulkumuseossa on myös lahjakauppa. Lahjatavaravalikoimassa on muun muassa perinteisillä merimiestatuointikuvioilla koristeltua posliinia, paikallisten käsityöläisten koruja, merirosvotatuointeja ja pehmoeläimiä lapsille. Tarjolla on myös t-paitoja, postikortteja, Pommern-aiheisia matkamuistoja sekä laaja valikoima merenkulkukirjallisuutta.

Museolaiva Pommern auki kesäisin

Merenkulkumuseosta matkaa voi jatkaa museolaiva Pommerniin. Se on koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki. Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka.

Merenkulkumuseo on avoinna ympäri vuoden ja Pommern toukokuusta syyskuuhun.

Aukioloajat 2015:

Syyskuu–toukukuu              joka päivä 11.00–16.00
kesäkuu–elokuu                  joka päivä 10.00–17.00

Hildan puutalot lehmusten kaupungissa

Maarianhaminan monet puuhuvilat kiinnittävät huomiota. Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda Hongell syntyi Maarianhaminassa vuonna 1867 Sjöblomien perheeseen. Hildan isä Johan Sjöblom teki rakennuspiirustuksia kasvavan kaupungin asukkaille. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli luotsivanhin.

Hilda sai jo pienestä tytöstä auttaa isää näissä puuhissa, koska hän oli lahjakas piirtäjä. Hilda oli saanut opetusta vain kansakoulun verran, kun hänen kotikaupungissaan ei tuolloin ollut tytöille tarkoitettuja kouluja.

Isä-Sjöblom kuoli vuonna 1888, minkä jälkeen Hilda jatkoi hänen työtään ja loi uransa rakennusmestarina. Ensimmäisen itsenäisen rakennuspiirustuksen hän teki vuonna 1889 ja ehti suunnitella 18 rakennusta ennen alan ammattikoulutusta.

Ensimmäinen nainen rakennusmestarina

Hilda oli uranuurtaja, ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen Helsingin teollisuuskoulusta ja alan ainut nainen 1890-luvulla. Hän valmistui vuonna 1894.

Hilda avioitui opiskelutoverinsa Sanfrid Hongellin kanssa vuonna 1887. Hilda jatkoi työtään perheen kasvettua yhdellä lapsella, mutta toisen lapsen syntymän jälkeen hän lopetti uransa vuoden 1912 paikkeilla.

Hilda Hongell piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta myös muutamia julkisiakin rakennuksia. Näiden joukossa on pankkirakennus Torggatanin varrella vuodelta 1896. Rakennus oli selkeälinjainen, uusklassinen kaupunkirakennus, joka on sittemmin purettu. Toinen tärkeä tilaustyö oli Storagatanin rukoushuone, nykyinen lähetyskirkon talo.

Hilda Hongell noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Södragatanilla paljon Hongellin piirtämiä taloja

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 16 A.

Södragatanilta löytyvät muun muassa Hongellin suunnittelemat talot numeroissa 21 ja 16. Talojen julkisivut ovat peilikuvia toisistaan sillä poikkeuksella, että ensin mainitussa ei ole parveketta. Södragatan 21 -talon Hilda Hongell suunnitteli vuonna 1897.

Vuosisadan vaihteen talojen omistajat olivat molemmat postinjakajia, postiljoonit Eriksson ja Sjöblom, jotka tapasivat kalastaa yhdessä – muttei koskaan sunnuntaisin.

Vuosina 1947–69 Södragatan 21:ssa asui runoilija ja lyseonlehtori Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Osoitteessa Södragatan 5 sijaitsevan talon Hilda Hongell piirsi vuonna 1897 kirvesmies Matts Janssonille. Sittemmin talossa ovat asuneet Venäjän punaisen armeijan kenraalina toiminut Eyolf Mattsson ja kirjailija Aili Nordgren.

Samalta vuodelta 1897 on peräisin talo Södragatan 9:ssä. Talon ensimmäinen omistaja oli Emil Karlsson, joka myöhemmin otti käyttöön sukunimen Wennström. Häntä kutsuttiin kaupunginpalvelijaksi. Aikaisemmin tontilla on ollut myös ulkorakennuksia, muun muassa navetta, jossa oli tilaa kolmelle lehmälle. Ne kuuluivat vielä 1940-luvulla pihapiirin asukkaisiin.

Södra gatan 5.

Hongell ja Sonck Maarianhaminan rakennussuunnittelijoina

Arkkitehti Lars Sonck on toinen Maarianhaminan kaupunkikuvaan voimakkaasti vaikuttanut suunnittelija. Hän on tunnetumpi manner-Suomen kaupunkeihin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle piirtämistään kohteista kuin Ahvenanmaalle sijoittuvista rakennuksista. Turussa muun muassa Mikaelin kirkko on lähtöisin hänen kynästään. Myös Maarianhaminaan hän suunnitteli St. Göranin kirkon, joka valmistui vuonna 1927. Hänen suunnittelemiaan ovat myös Maarianhaminan kaupungintalo ja merenkulkuoppilaitos.

Nykyisin Maarianhaminassa on jäljellä noin 50 Hongellin tai Sonckin suunnittelemaa rakennusta. Niistä suurin osa sijaitsee eteläisessä kaupunginosassa. Kävelyreittinsä voi teemoittaa arkkitehtuurikierrokseksi ihastellen näiden kahden suunnittelijan työn tuloksia.  Lisätietoja saa suomenkielisestä esitteestä Lars Sonck ja Hilda Hongell – Vanhan Maarianhaminan rakennustaidetta.

Postimerkistä väitöskirjaan

Hilda Hongellin kuja on lyhyt ja kapea.

Vuonna 2000 kaksi Hongellin piirtämää taloa pääsi Ahvenanmaan postimerkkeihin Folke Wickström piirtäminä.

Vuonna 2011 Åbo Akademissa tarkatettiin Mia Åkerfeltin (o.s. Förnäs) taidehistorian väitöskirja otsikolla För fremlingarnes trefnad. Byggmästaren Hilda Hongell och iscensättningen av badorten Mariehamn på 1890-talet.

Väitöstutkimuksen mukaan Hongellin toimijuuden mahdollisti hänen ammattimaisuutensa ja ymmärrys siitä, mitä myöhäisen 1800-luvun kylpyläperinteen tuli tarjota. Maarianhamina kasvoi nopeassa tahdissa 1800-luvun lopussa. Kaupungista haluttiin tehdä muodikas kylpyläkaupunki. Kylpylä vihittiin käyttöön vuonna 1889 ja se sai asiakkaita niin idästä kuin lännestä. Maarianhaminan nopea taloudellinen ja yhteiskunnallinen kasvu, Hongellin perhetausta ja koulutus edesauttoivat hänen uraansa.

Hilda Hongell on saanut oman kujansa, joka lähtee Neptunigatanilta. Se on pieni ja vaatimaton. Jotenkin olisi suonut, että Maarianhaminan kaupunkikuvaan niin suuresti vaikuttanut nainen olisi saanut muistokseen komeamman kadun.

Tämä komea puutalo sijaitsee osoitteessa Ålandsvägen 48.

 

Itsenäinen ja omintakeinen Ahvenanmaa – Meren kansan saaristo

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.”

Ahvenanmaa, noin 6 500 saaresta muodostuva itsehallintoalue Suomen ja Ruotsin välissä, on omaleimainen sekoitus eri kulttuureista. Se on tutustumisen arvoinen kohde, joka tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa eri-ikäisille vierailijoille. Pelkästään Maarianhaminasta löytyy paljon mielenkiintoista monen päivän ajaksi.

Saisiko olla kulttuuria, historiaa, urheilua ja ulkoilua, makuelämyksiä vai joutilasta kuljeskelua lehmusten reunustamilla kaduilla kauniita puutaloja ihaillen?

Kävelyretkiä kaupungilla

 Ahvenanmaan ainut kaupunki, Maarianhamina, tarjoaa miellyttävän ympäristön kaupungilla kuljeskeluun, flaneeraamiseen. Sitä harrastivat jo 1800-luvun loppupuolella kaupunkia asuttaneet herrasmiehet, joilla oli aamuvarhaisella tapana kuljeskella kaupungin kaduilla keskustellen ja filosofoiden. Seuruetta kutsuttiin nimellä Morgonkommittén.

Aamukävelijöihin kuului myös lyseonlehtori ja runoilija Georg Kåhre. Juuri hänen runokokoelmastaan Staden med de tusen lindarna – tuhansien lehmusten kaupunki – lienee Maarianhamina saanut lempinimensä.

Kaupungin selkeä ruutukaava-asemakaava on peräisin vuodelta 1855 ja sen piirsi arkkitehti G.T. von Chiewitz. Leveät lehmusten reunustamat kadut jakavat kaupungin neljään osaan. Väljyys on tarkoituksenmukaista – se on suunniteltu tulipalojen varalta.

Kävelyä voi harrastaa ihan satunnaisessa järjestyksessä kadulta toiselle. Näin jää eniten tilaa yllätyksille. Matkan varrella voi löytää vaikka mielenkiintoisen divarin tai putiikin, houkuttelevan kahvilan tai kauniita puutaloja.

Hilda Hongellin piirtämä talo osoitteessa Södra gatan 9.

Hildan puutalot

Vaaleankeltaisiksi, -harmaiksi, -sinisiksi ja vihreiksi maalattuja taloja somistavat kauniit pikkuruutuiset ikkunat, koristeelliset ikkunanpuitteet, tornit, erkkerit ja parvekkeet. Viehkeän ja menneen ajan nostalgiaa huokuvan tyylin takana on Hilda Hongell. Hän on Suomen ensimmäinen rakennusmestariksi valmistunut nainen.

Hilda piirsi yli sata rakennusta Maarianhaminaan. Eniten hän piirsi asuintaloja, mutta joukossa on muutamia julkisiakin rakennuksia. Hänen piirtämänsä talot ajoittuvat vuosiin 1889–1912.

Hilda noudatteli aluksi perinteistä ahvenanmaalaista kaupunginarkkitehtuuria, mutta kehitti tyyliään vähitellen uusgotiikkaan ja -renessanssiin sekä sveitsiläistyyliin ja loppupuolella myös jugendiin.

Kylpylä Marienbad – altaita sisällä ja ulkona

Puhdistautumista, vilvoitusta ja rentoutumista etsivät niin pienemmät kuin isommatkin perheenjäsenet löytävät sitä kylpylästä, Marienbadista. Kaupungin ylläpitämä kylpylä sijaitsee Slemmernin rannalla, pienen matkan päässä keskustasta.

Kylpylässä on kahdeksan 25-metrisen kuntouintiradan lisäksi terapia-allas lämpimine 30-asteisine vesineen, rentoutumisallas suihkutuksineen ja poreineen, pore- ja ulkoaltaat, vesiliukumäki ja mahdollisuus uida myös meressä. Tavallisen saunan lisäksi on valittavissa myös höyrysauna.

Kylpylästä löytyy myös hoitola perusteellisempaan rentoutumiseen kampaamoineen, hierojineen, kosmetologeineen ja kylpylähoitoineen. Ruokaa ja juomaakin on tarjolla.

Matkalla kylpylään voi poiketa Salt-nimiseen paikallisten taidekäsityöläisten myymälään. Sieltä löytyy muun muassa vaatteita ja sisustustekstiilejä, keramiikkaa, koruja ja kynttilöitä.

Nelimastoparkki Pommern

Maamerkkejä merenkulusta kiinnostuneille

”Olemme meren kansaa, tiemme on meri.
Elämme meren kera, merestä ja merellä.
Tiedämme että meri antaa ja ottaa, eristää ja yhdistää.
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme.
Meri on tässä ja nyt.”

Teksti Maarianhaminan merimuseosta

Meri on ymmärrettävästi aina ollut ahvenanmaalaisten ympärillä ja elämää muovaavana tekijänä; ystävänä ja vihollisena. Merenkulkumuseon läheltä hiukan kaupunkiin päin löytyykin patsas, jonka graniittijalustaan on kaiverrettu lauseet Havets folk ja Vår väg är havet.

Ikiaikainen luokkaretkien kohde, museolaiva Pommern, on myös tutustumisen arvoinen paitsi nostalgisesti, myös ihan oman vaikuttavuutensa vuoksi. Tämä koko maailmassa ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki henkii mielenkiintoista merenkulun historiaa, josta maakravutkin voivat kiinnostua.

Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle. Se laskettiin vesille 1903. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Mneme. Sen keulakuvassa on Mnemosyne, muistin jumalatar.

Alkuperäinen Pommernin keulakuva sijaitsee Merimuseossa, laivan keulassa on kopio.

Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Eriksson. Pommernin ostajasta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka. Nelimastoparkki purjehti nk. vehnäreitillä Australian ja Englannin välillä.

Vuodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa museolaivana Maarianhaminan länsisatamassa sijaitsevan Ahvenanmaan merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina.

Aluksen informatiiviset kyltit ja esineistö kertovat vuosisadan alun monesti merimiesten monesti varsin karusta elämästä. Vai mitä tuumit kokin päivästä? Se alkaa herätyksellä klo 2.30 ja kahdenkymmenen limpun leipomisella, jatkuu aamiaisen, lounaan ja päivällisen valmistamisella ja päättyy yömuonan tarjoiluun klo 20.00. Tämän jälkeen on vapaata – ellei perämies vihellä kolme kertaa pilliinsä – joka tarkoittaa ”Kaikki miehet kannelle!”, myös kokki.

Kokin ei passannut olla liian leveä, sillä hänen oma hyttinsä oli pieni kapeine sänkyineen. Pommernin ensimmäinen kokki oli nainen, vuonna 1876 syntynyt Wilhelmina Widbom, muut kokit olivat vuosien saatossa miehiä.

Serafina Wilhelmina ”Mimmi” Widbom oli aikanaan harvinainen naispuolinen ammattilaismerimies. Hän työskenteli kokkina ja stuerttina useilla laivanvarustaja Gustaf Eriksonin aluksilla 1900-luvun alkupuolella. Hän kiersi Kap Hornin kahdeksan kertaa. Viimeisen matkansa aktiivisena merimiehenä hän teki vuonna 1943.

Ahvenanmaalla omat postimerkit

Itsehallintoalue Ahvenanmaalla on tosiaan omat postimerkit, joista ensimmäiset julkaistiin maaliskuun 1. päivänä 1984. Vuosittain ilmestyy noin 15 postimerkkiä, jotka kuvaavat Ahvenanmaan luontoa, kulttuuria, historiaa, yhteiskuntaa ja itsehallintoa. Vuoden 2015 alkupuolen aiheina ovat muun muassa purjealukset Leo ja Lemland sekä kurjenkellot.

Merenkulkija Wilhelmina Widbom on nyt ajankohtainen, sillä hän koristaa vuoden 2015 Minun Ahvenanmaani -postimerkkiä. Aiheen, ahvenanmaalaisen naisen, valitsi presidentti Tarja Halonen. Postimerkki ilmestyy toukokuun 8. päivänä.

Kohteliaisuutta på svenska – myös liikenteessä

Satunnaisen matkailijan huomio kiinnittyi muutaman päivän matkan aikana muun muassa kieleen ja liikennekulttuuriin.

Ahvenanmaan ainut virallinen kieli on ruotsi. Kirjakaupoista saa hakemalla hakea suomenkielisiä lehtiä, kirjoja ja kortteja. Museoissa tekstit ovat yleensä ruotsiksi ja englanniksi – ja mahdollisesti myös suomeksi. Turistioppaita on hyvin ja runsaasti tarjolla turistineuvonnan lisäksi kaupoissa ja käyntikohteissa; edellä mainittujen kielten lisäksi myös saksaksi.

Helpoimmin selviää, jos osaa ilmaista itsensä ja lukea tekstejä paikallisella kielellä på svenska. Suomellakin selviää eikä ruotsia taitamattomankaan kannata jättää viehättävään paikkaan tutustumatta kielen vuoksi.

Sosiaalisuus on kehittyneempää kuin manner-Suomessa. Kaduilla saatetaan tervehtiä tuntematontakin ja kylpylän saunassa vaihdetaan kohteliaasti muutama sana.

Liikennekulttuurissa on huomattava ero ainakin verrattaessa mantereen suuriin kaupunkeihin. Maarianhaminalaiset autoilijat antavat jalankulkijan ylittää suojatien – he jäävät jopa odottamaan, että kävelijä astuisi suojatielle. Hämmästyttävää! Pyöräilijöitä oli myös liikkeellä, mutta he puolestaan eivät olleet vielä omaksuneet kypärän käyttöä.

Blogin seuraavina aiheina ovat Hilda Hongellin puutalot ja Merimuseo.