Kartanotunnelmaa Härkälässä

Tuote/palvelu saatu VisitSomero*

Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.

Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.

Härkälän kartanon historia ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.

1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.

Kartano taiteelle ja juhlille

Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.

Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.

Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.

Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.

Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.

Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.

Keräilykokoelmien koti

Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.

Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.

Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.

Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.

Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.

Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.

Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.

Osa Barbi-kokoelmaa.

Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.

Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.

Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.

Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.

Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa

Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.

Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.

Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.

Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.

Näyttelyitä ja konsertteja

Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.

Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.

Ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen näyttelynsä avajaisissa 29.6.2022.

Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), Mikko Kuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).

Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.

Juhlasalia valaiseva patsas lamppuineen.

Härkälän kartano
Soili Suominen-Hurme & Raino Hurme
Härkälänkuja 33, 31400 Somero
http://www.harkalankartano.fi
+358 (0)50 5706226
harkalankartano(a)gmail.com

*Bloggaajamatkamatka Somerolle 3.–4.6.2022.

Luovat ladyt Nauvossa

Luovat ladyt lomailivat heinäkuisen viikon Kirjais Kursgårdissa Nauvossa seutuun tutustuen. Vietimme myös kymmenvuotisjuhlaamme hippi- ja Flower Power-teemoilla.

Luovat ladyt -nimellä tunnettu naisjoukko on viettänyt jo kahdeksana vuonna heinäkuista lomaviikkoa Ruissalossa, Turussa. Vakiopaikkamme Toivonniemen Kesäkoti jäi kuitenkin jo viime vuonna pois majoituspaikkamahdollisuuksista laajojen remonttien vuoksi, jotka jatkuvat vielä tänäkin vuonna.

Viime kesänä löysimme lomapaikaksemme Saaristokoulun Houtskarista. Tänä vuonna meidät vastaanotti Kirjais Kursgård Nauvossa. Se on osa Kirjais Nature Inn and Villas -yritystä.

Kirjais Kursgård majoitti 15 ladyä heinäkuiseksi viikoksi.

Saaristokoulusta kurssikeskukseksi

Kirjais Kursgård on myös ollut alun perin koulu, joka majoitti kaukaa saaristosta tulevia lapsia. Koulunkäynti alkoi elokuussa 1923 ja toiminta jatkui 1960-luvun puoleen väliin, kunnes lapsia ei ollut enää tarpeeksi.

Erinäisten vaiheiden jälkeen paikasta tuli Kirjais Kursgård, jota käytetään nykyisin leiri-, ryhmä- ja aamiaismajoituksiin. Kirjais Nature Inn and Villas -yritykseen kuuluu myös 1990-luvulla rakennettu Villa Diana sekä kolme vuonna 2005 rakennettua täysin varusteltua talviasuttavaa mökkiä.

Kirjais, suomeksi Kirjainen, on saari ja kylä Nauvon pääsaarten eteläpuolella Paraisilla. Saaresta on siltayhteys Sommarön kautta Pikku-Nauvoon, (ruots. Lillandet) eli pienempään Nauvon pääsaarista, jolle puolestaan pääsee lautalla Paraisilta. Kirjaisissa on vierasvenesatama, ravintola ja kyläkauppa.

Kirjaisten kylän palveluita.

Koko kurssikeskus oli käytössämme ja majoittauduimme yhden, kahden tai kolmen hengen huoneisiin. Alakerrassa on iso luokkahuone, joka toimi muun muassa maalaus- ja työtilana. Pääsimme valmiiseen aamiaispöytään, jonka meille oli kattanut paikan emäntä Camilla, joka on toiminut tässä majoituspaikassa yrittäjänä vuodesta 2019.

Kahden ladyn huone.

Luovan ladyn työpöytä.

Luovasti ja rennosti

Kirjaisiin tuli kaikkiaan 15 naista, osa lyhyemmäksi ajaksi, suurin osa vietti siellä koko viikon. Luovat ladyt -leirin tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman hyvässä seurassa. Mukaan oli otettu entiseen tapaan maalaus- ja kontaktivärjäystarvikkeita, luonnoslehtiöitä, läppäreitä, kameroita sekä muuta välineistöä luovuuden toteuttamiseen.

Ladyt eivät kuitenkaan ole millään muotoa suorituskeskeisiä – jokainen tekee sitä, mikä sattuu huvittamaan ja josta saa iloa. Paljon aikaa menee myös kuulumisten vaihtamiseen ja maailmanparantamiseen.

Ladyt osallistuivat myös 10.7. järjestettyyn Suureen Maalaustapahtumaan, jota vietettiin Helene Schjerfbeckin syntymäpäivän ja Kuvataiteen päivän kunniaksi. Tapahtumaa koordinoiva Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry kannusti osallistujia ympäri Suomen lähtemään ulos maalaamaan, mutta ladyt maalasivat kurssikeskuksen luokassa Leena Mäki-Ketelän hankkimille pohjille käyttäen myös hänen värejään.

Ulla Pyysalo opettelee uutta tekniikkaa Taina Leskisen ja Leena Mäki-Ketelän opastuksella.

Kymmenen vuotta eikä suotta

Osan ajasta veivät 10-vuotisjuhlan valmistelut lauantaina 10.7. Pari ladya kävi poimimassa luonnonkukkia seppeleitä varten, synttärikakku leivottiin ja koristeltiin, samoin ruokasali. Jokainen laittautui hippi- ja Flower Power -teeman mukaisesti kukkamekkoihin. Loppusilaus saatiin hiuskoristeista ja koruista.

Eira-Erika Piironen valmistautumassa iltapäivän juhliin, mutta maalaustapahtumaan liittyvä työ pitää vielä viimeistellä.

Ulla Leino (vas.) ja Marja Koivisto tekivät itselleen upeat luonnonkukkaseppeleet juhlapäivän kunniaksi. Taustalla Marja Tuohimaa ja Ritva Lamberg maalaamassa.

Juhla-ateria nautittiin Hotel Strandbon yhteydessä toimivassa ravintola Strandkrogenissa Nauvossa. Parhaimpana loma-aikana hotellin ja vierasvenesataman tienoo kuhisi väkeä, mutta meillä oli onneksi varaus tehtynä. Saimme pitkän pöydän terassilta.

Nyt saisi jo tuoda ruokaa.

Ulla Leino ja Ulla Pyysalo kukkaseppeleissään.

Juhlakahvit, kuohuviinit ja kakku nautittiin kurssikeskuksessa. Marja Koiviston loihtimasta ja upeasti koristelemasta mansikka-valkosuklaakakusta ei jäänyt muruakaan seuraavaan kertaan.

Parhaan asun palkinto päätettiin suljetulla lippuäänestyksellä ja voiton vei Heidi Kymäläinen, jonka salaisena aseena oli Gudrun Sjödén. Hän sai palkinnokseen Ritva Lambergin tekemän ja lahjoittaman unisiepparin.

Katsoimme myös Eira-Erika Piirosen kokoamaa kuvaesitystä Luovien ladyjen kymmenestä vuodesta. Monenlaista on näihin kesäviikkoihin mahtunut ja leiriviikon ideamme on hyväksi havaittu.

Kymmenvuotissynttärit jatkuivat ravintolareissun jälkeen kurssikeskuksessa.

Mansikka-valkosuklaakakku näyttää herkulliselta ja sitä se olikin. Osa luovista ladyistä on myös käteviä emäntiä.

Heidi Kymäläinen iloitsee voitostaan.

Kirppiksiä, kulinaristimia ja geokätköilyä

Kävimme viikon aikana etsimässä geokätköjä, Nauvon vierasvenesatamassa putiikkeineen, parissa ravintolassa, kaupoissa, Villa Vintagessa ja Simonby Outletissa, Ravintola Glödissa sekä Kirjaisten kyläyhdistyksen ylläpitämässä kirjastossa. Kirjasto sijaitsee vanhaa myllyä muistuttavassa pyöreässä rakennuksessa korkealla mäellä, ja sieltä on kirkkaalla säällä näkymä Kemiöön asti. Sinne voi tuoda itselleen ylimääräiseksi jääneitä kirjoja ja ottaa mukaan mieleisiään. Kirjoja en tiennyt tuoda, mutta mukaani taisi tarttua neljä teosta.

Tuolta jostain se geokätkö löytyy, tietävät asiaa harrastavat ladyt.

Ravintola Glödin katkarapusalaatti oli runsas ja herkullinen.

Villa Vintagen tarjontaa Nauvon vierasvenesatamassa olevassa pienessä putiikissa. Kävimme myös varsinaisessa myymälässä Käldingentiellä.

Simonby Outletissa oli myynnissä kaiken tavarapaljouden lisäksi myös kirjoja.

Tämä kirjasto on aina avoinna, samoin näköalaterassi.

Kirjavalikoima oli melkoinen. Suurin osa kirjoista oli ruotsinkielisiä.

Näköala kirjaston terassilta vierasvenesataman suuntaan.

Yhtenä päivänä poikkesimme pienellä porukalla Gammelgård Pizza & Padel Resortiin pizzan innoittamina. Yritys toimii vanhan kunnalliskodin tiluksilla.

Gammelgård Pizza kertoo yhdistävänsä täyteläisiä italialaisia makuja saariston tuoreisiin ja maukkaisiin raaka-aineisiin ja tekijät lupaavat tehdä Nauvon parasta pizzaa. Nimet ainakin ovat mielenkiintoisia: söin Sjung Hopp Faderallan Lej -nimistä pizzaa, jossa oli muun muassa mozzarellaa ja pecorinojuustoa, kirsikkatomaatteja, rapuja ja ananasta.

Gammelgård Pizza & Padel Resortista löytyy nimen mukaisesti pizzeria ja Nauvon ensimmäinen padelkenttä, mutta myös majoitusta Gammelgårdin majatalosta. Tarjolla on huoneita, huoneistoja ja asuntoautopaikkoja. Tässä on siis yöpymismahdollisuus Saariston Rengastien kulkijoille.

Gammelgård Pizzan ravintolasali oli tyhjillään, koska asiakkaat valitsivat ulkoterassin kuten me ladytkin.

Illan ohjelma: saunaan ja grillaamaan

Saunan lämmitimme joka ilta. Lauantai-illan kunniaksi käytössämme oli myös lämmin palju. Reippaimmat kävivät uimassa aamuisinkin talon lainapyörillä Kirjaisten kylällä noin kilometrin päässä.

Leiriviikon aikana katsoimme myös jalkapallon EM-pelejä, pelasimme Alfapet-peliä, luimme kirjoja, grillasimme joka ilta ja nautimme kaikin puolin kesäisestä saaristosta.

Paljuun mahtui kerrallaan neljä ladyä.

Ketettu grillikatos toimi iltaravintolanamme.

Taisimme saada viikon aikana yliannostuksen makkaraa. Tulilla oli välillä myös kasviksia ja hedelmiä.

Kurssikeskuksen lampaat olivat persoja meloninkuorille.

Idea vapaasti käytettävissä

Kirjoitin tämän postauksen ainakin kahdesta syystä. Teksti ja kuvat ovat meille mukana olleille ladyille muistoksi. Tähän voi palata joskus syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kutsua luokseen kesäisen kauniita hetkiä ja tunnelmia.

Toisena syynä on tarjota lukijoille valmis ja hyväksi havaittu malli järjestää jollekin porukalle kiva lomaviikko. Tarvitaan vain joukko samanhenkisiä tai ainakin toistensa kanssa viihtyviä tyyppejä, sopiva majoituspaikka ja puuhaihminen, joka huolehtii käytännön järjestelyistä ja viestittelystä. Meillä on Facebook- ja WhatsApp-ryhmät sekä sähköposti tiedonjakokanavina. Kysy lisätietoja, jos olet kiinnostunut järjestämään tällaisen lomaviikon.

Ensi vuonna uudet kujeet. Onko paikka tuttu Toivonniemi Ruissalossa vai jokin uusi saaristokohde? Tai kenties ladyt kokoontuvat jossain ihan muualla.

Joutsenen tavoin ladytkin nauttivat merestä ja uimassa käytiin joka päivä. Kirjaisissa luotnto tuli lähelle. Yhtenä päivänä taivaalla liiteli merikotka.

Viikon aikan saimme nauttia kauniista merimaisemista. Tämä kuva on lauttamatkalta Paraisilta Nauvoon, joka on tosin nykyisillään osa Paraista.

Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana

Hotelli Pommern tarjosi meille sopivan majapaikan toukokuisella lyhyellä matkallamme.

Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Hotelli Pommern on majoittanut matkailijoita 1960-luvun lopusta lähtien. Se palveli meitä kahden vuorokauden ajan lyhyellä Ahvenenmaan visiitillämme.

Uusittu hotelli

Hotellin peruskorjaus on valmistunut vuonna 2015. Sekä oleskelutilat että huone vaikuttivat kuitenkin uudemmilta kuin kuusi vuotta sitten tehdyiltä. Hotellissa on nyt 95 korkeatasoista huonetta, avara lounge, viinibaari sekä Kvarter 5 –ravintola.

Hotellin esittelysivulla todetaan: ”Huoneiden sisustuksessa yhdistyvät modernin tyylikäs toiminnallisuus ja viihtyisyys.” Se olikin totta, mutta toisaalta väritys oli hiukan masentavan beigesävyinen pintamateriaaleja, vuoteita ja verhoja myöten.

Hotellista löytyy perheille huoneita, joista osa on Muumi-teemaisia.

Olimme hotellissa hiukan ennen virallista huoneenluovutusaikaa, mutta saimme kuitenkin omamme neljännestä kerroksesta.

Sinänsä kekseliäs ratkaisu oli kaappiin integroitu lisävuode, joka tarjosi kapean laskutason, mutta oli otettavissa käyttöön. Vuoteiden vieressä oli kätevät lokeroyöpöydät ja kunnon lukulamput. Oleskeluun oli kaksi nojatuolia ja pieni pöytä.

Pieniä mukavuustekijöitä: lukuvalo ja yöpöytä. Vasemmalla kuvan ulkopuolella on seinälle nostettu lisävuode.

Kvarter 5 -ravintola palvelee aamuin illoin

Buffetaamiainen oli tarjolla Kvarter 5 -ravintolassa. Tarjolla oli riittävän monipuolinen valikoima syötävää ja juotavaa. Haudutettua teetä sai valitsemalla irtoteetä teepalloon. Harvassa ravintolassa on valmiina haudutettua teetä valmiina. Käytimme hotellin ravintolapalveluja vain aamiaisilla.

Kvarter 5 -ravintolasta todetaan: ”Keittiömestari Peter Norellin keittiöfilosofia perustuu pitkälti paikallisiin raaka-aineisiin aasialaisin vivahtein, sekä kastikkeiden ja liemipohjien valmistamiseen alusta saakka.” Ruokatarjonnassa otetaan huomioon satokauden vaihtelut ja tarjolla on sekä perinteisiä à la carte -annoksia että viinibaarin pikkuannoksia.

Joutsen-merkitty hotelli ja ravintola

Sekä hotelli Pommern että sen Kvarter5 -ravintola ovat Joutsen-merkittyjä. Tämä tarkoittaa, että hotelli tai ravintola ottaa ympäristön kokonaisvaltaisesti huomioon ja täyttää Joutsenmerkin tiukat vaatimukset muun muassa jätemäärien, energian- ja vedenkulutuksen, kemiallisten aineiden käytön suhteen. Ravintola puolestaan noudattaa raaka-aineiden hankintaa ja käyttöä koskevia tiukkoja ympäristövaatimuksia, siellä on aina tarjolla kasvisruokaa ja se käyttää runsaasti luomua, vastuullisia kaloja ja tuntee aina pääraaka-aineidensa alkuperän.

Maskeja käytettiin liikuttaessa salissa ja muutoinkin koronan karkotustoimet oli huomioitu. Hotellin sauna ei ollut käytössä.

Kätevästi keskustassa

Hotelli tarjosi sopivan tukikohdan. Sijainti keskustassa oli kätevä ja autolle löytyi pihalta maksuton parkkipaikka.

Ålandhotelsilla on kolme hotellia Maarianhaminassa – Hotelli Pommern, Hotelli Savoy ja Hotelli Adlon, joista viimeksi mainittu sijaitsee lähellä satamaa.

Ahvenanmaan punainen graniitti sävyttää teitä. Näitä huristelimme ristiin rastiin yhden päivän aikana.

Residenssielämää Taalintehtaalla

Bruksvikenin vierasvenesatamaa. Taustalla 1800-luvun alussa rakennettuja rantamakasiineja, joissa nyt toimii ravintoloita ja elokuvateatteri.

Etätyöläinen kaipaa vuoden kotikoloelämän jälkeen hiukan vaihtelua. Pääsin Norpas ry:n residenssiin Taalintehtaalle. Viikko aivan erilaisessa ympäristössä toi kaivattua virkistystä.

Löysin internetin ihmemaasta tiedon siitä, että Norpas-residenssissä olisi peruutuspaikkoja kevättalvella. Kotona vuoden kökkinyt matkabloggaaja tarttui haasteeseen. Olisihan se erilaista olla etätyössä ja asumassa hetken aivan uudessa ympäristössä; samaa sosiaalisesti rajoittunutta elämää voisi viettää muuallakin kuin Turussa.

Täytin hakemuksen ja sain pian tiedon vapaista ajoista maaliskuulle 2.–7.3. ja 15.–19.3. Tartuin tilaisuuteen ja pakkasin laukkuni.

Residenssi taiteilijoille

Nybyggningen  on 1890-luvulla rakennettu luhtikäytävätalo.

Tässä Nybyggningen-rakennus Hertsbölentien puolelta. Tämä on kuvattu opastauluista, joita löytää sieltä täältä Taalintehtaalta.

Osa Nybyggningen-rakennuksen alakerran ovista ja ikkunoista oli koristeltu valoin. Viehättävä näkymä pimeässä kevättalven illassa.

Norpas-residenssi on kemiönsaarelaisen kulttuuriyhdistys Norpas ry:n ylläpitämä puutaloasunto Nybyggningen-nimisessä luhtikäytävätalossa Taalintehtaalla. Talo on paikkakunnalle omaleimainen kaksikerroksinen luhtitalo, jollaisia rakennettiin alun alkaen työläisasunnoiksi 1800-luvun lopulla. Norpaksen taiteilijaresidenssitoiminta alkoi vuonna 2018.

Residenssin seinää koristaa Norpas-festivaalin juliste vuodelta 2017.

Norpas-residenssi on tarkoitettu taiteilijoille kahden viikon–kuukauden mittaisiin työskentelyjaksoihin. Toiminnan tavoitteena on tarjota heille antoisa työskentelyperiodi ja autenttinen residenssielämys Saaristomeren ruukkikylällä, lisätä taide- ja kulttuurialan merkityksellisyyttä Taalintehtaalla, Kemiönsaarella sekä laajemmin Turunmaalla sekä tuottaa ympäristötaidetta/julkista taidetta Taalintehtaalle. Viimeksi mainittu on osa yhdistyksen tavoitteita; tuloksia on nähtävillä alueella.

Puulämmitystä ja vedenkantoa

Ei taikauskoisille?

Keittiö on valoisa ja tilava.

Residenssi on tehty yhdistämällä kaksi alkuperäistä työläisasuntoa, yhteensä noin 64 m². Onpa perheillä ollut pieni koti. Asunnossa on keittiö sekä kaksi huonetta, joissa molemmissa on sängyt yhteensä viidelle hengelle, yksi on kerrossänky – sopii siis myös perheelle.

Keittiössä on sekä puu- että sähköliesi, makuu-/työhuoneessa pönttöuuni ja toisessa makuuhuoneessa kamina. Asuntoa lämmitetään sähköpattereilla ja tulisijoilla.

Toisessa makuuhuoneessa on tilaa myös työpöydälle.

Saniteettitilat löytyvät alakerrasta, jossa ovat yhteiskäyttöiset wc:t, suihkut ja sauna sekä astianpesupaikka. Vessassa on kullekin asunnolle oma paikka vessapaperille ja käsipyyhkeelle. Vesi tuodaan asuntoon kanistereilla ja ämpäreillä ja viedään omalla ämpärillä alakertaan.

Ikänsä kerrostalossa asuneelle tällainen asunto on aika eksoottinen. Vettä tulee käytettyä paljon vähemmän kuin kotona. Vessakäynnit harvenevat ja siihen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Astiat peseytyvät joko alakerrassa tai asunnossa tiskivadeissa; valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Tiskatessani aloin jo hiukan odottaa, että saisin kirjallisia älynväläyksiä kädet saippuavedessä kuten dekkarikuningatar Agatha Christie, jonka kerrotaan todenneen, että uuden kirjan juoni kehittyy parhaiten tiskatessa.

Hiljaista ja rauhallista

Talossa on harvinaisen rauhallista. Osa asunnoista lienee vain kesäisin tai loma-aikoina käytössä. Asukkaita ei juurikaan kuule eikä tapaa. Naapurissa on portaat vintille ja tuon asukkaan kengänkopinaa kuulin silloin tällöin.

Alakerrassa olen törmännyt vain muutamaan asukkaaseen; talonmieheen useamman kerran. Hänen kissansa olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ja tulla asuntoonkin, mutta jätin hänet hiukan tylysti ulkopuolelle.

Hiljaisuus alkaa sääntöjen mukaan kello 23 ja talossa on tosiaan äänetöntä jo paljon sitä ennen. Etätyöhön asunto sopii mainiosti. Hiljaisuutta ja rauhaa yllin kyllin. Verkkoyhteys on jaettava omasta puhelimesta, mutta kaikki toimi mainiosti.

Kylältä Kasnäsiin

Strandhotellet palveli residenssiläistä lounasaikaan ja pari kertaa muinakin aikoina.

Ravintolasalista on näkymä vierasvenesatamaan (vasemmalla).

Päivällä lähdin lounaalle kylälle nyt kun se oli vielä mahdollista. Sitä oli tarjolla ainakin Strandhotelletissa. Siellä kävin useamman kerran; listalla oli makkarakeittoa, janssoninkiusausta ja porsaanleikettä. Asiakkaat olivat lähinnä vanhempaa väkeä ja haalaripukuisia miehiä; ruotsin kieli kaikui.

Torin laidassa oelvassa Café Four C:ssä kävin torstaina lohikeitolla. Sen kanssa tarjottiin tummaa saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Lounaspaikoissa olivat voimassa koronan torjuntakeinot käsideseistä maskeihin.

Lohisoppaa Cafe Four C:n tapaan.

Taalintehtaaseen ehdin tutustua aika vähän. Lounasaikojen lisäksi kävin parina iltana kauppa-asioilla ja kävelyllä. Ruokakauppoja on kaksi, K-market ja Sale; lisäksi muuta tavaraa löytyy Wahlstenin tavaratalosta ja Aha-sekatavarakaupasta. Myös apteekki ja Alko löytyvät Taalintehtaalta.

Lauantaina tein pidemmän reissun kylänraitilla, mutta kovin paljon ei ole paikkoja auki. Kojanissa kävin uudemman kerran; se on antikvariaatti sekä paperi- ja lahjapuoti, joka on tähän aikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ostin yhden kirjan ja vanhoja sisustuslehtiä.

Kojanista löytyy muun muassa luettavaa sekä teetä ja tuliaisia. Se on talvisaikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin.

Perjantaina työpäivän jälkeen ajelimme paikalle tulleen mieheni kanssa kylää ympäriinsä. Poikkesimme myös kirjastoon, joka on auki vain lyhyitä käyntejä varten. Eteisessä oli poistokirjoja hintaan yksi euro. Valitsimme sieltä yhteensä neljä kirjaa. Juttelimme hetken kirjastonhoitajan kanssa; kirjastokortinkin olisimme saaneet.

Kävimme myös Kasnäsissa, jossa poikkesimme rantaan. Sieltä pääsee yhteysaluksilla Taalintehtaalle, Hiittisiin, Rosalaan ja Öröhön. Laskevan auringon värit meren jäällä olivat kauniit.

Kasnäsistä pääsee jatkamaan saaristoreissuja moneen suuntaan.

Kävimme myös Kasnäsin kylpylän vastaanotossa tutkailemassa tilannetta. Siellä valmistauduttiin 8.3. alkaneeseen sulkuun. Majoitukseen pääsee, mutta kylpylä on suljettuna. Ravintolat ovat myös kiinni ja aamiaisen saa noutaa pussissa.

Taalintehtaalle palatessamme löysimme vastauksen aiemmin askarruttaneeseen kysymykseen: mistä yhteysalukset lähtevät? No, ihan vierasvenesataman rannasta. Siellä M/s Stella otti matkustajia kyytiin; määränpäänä muun muassa Kasnäs.

Luovuutta kuplassa

Residenssihakemusta tehdessäni olin vailla työtä ja suunnittelin tekeväni erilaisia kirjallisia töitä. Määräaikainen sijaisuus alkoi ennen reissua ja jatkui sen aikana, joten suuri osa ajasta meni työntekoon. Iltaisin ja viikonloppuna oli toki vapaavalinnaista aikaa.

Tällainen muualla kuin kotona asuminen on siitä hyvä, ettei ole tehtävissä tavanomaisia puuhia. Sitä on entistä enemmän omassa kuplassaan ja enemmän tietoinen vaihtoehtoisista toimintatavoista. Ehkä se voi jotenkin virittää luovuuttakin?

Mielenkiintoista oli päästä tutustumaan uuden paikkakunnan historiaan ja kulttuuriin. Mielelläni tulen tänne uudestaankin – ja niinhän tulenkin maaliskuun puolivälissä.

Talvi pitää vielä otteessaan.

Auringonlaskun aikaan Taalintehtaan taivas värjäytyi vaaleanpunaiseen.

Lomanen kotikaupungin Scandic Plaza Turussa

Kovassa matkakuumeessa omakin kotikaupunki kelpaa reissukohteeksi. Staycation antaa mukavan pienen vaihtelun koronakotoiluun. Joulukuisen hotelliyöpymisen kohteeksi valikoitui Scandic Plaza Turku.

Voitin jo aikoja sitten lahjakortin, joka oikeutti yöpymiseen Scandic-hotellissa. Olin säästänyt sitä odottamaan sopivaa hetkeä, retkeä jonnekin kotikaupungin ulkopuolelle. Viime vuoden maaliskuun jälkeen sopivaa tilaisuutta ei tullutkaan. Ei tullut reissuja Helsinkiin, Tampereelle, mihinkään. Jäisikö lahjakortti käyttämättä? No, eipä tietenkään.

Ratkaisuna oli staycation, hotelliloma kotikaupungissani Turussa. Täällä voi valita kolmesta Scandic-hotellista: Scandic Atrium, Scandic Julia ja Scandic Plaza Turku. Voi, jospa Scandic Hamburger Börs olisi ollut valmis, niin olisin valinnut sen. Börsiin pääsee vasta tänä syksynä 2021, kun se valmistuu uudistamisen ja uudelleenrakentamisen jälkeen kauppatorin vierelle.

Kätevästi kävelykadulla

Niinpä valitsin kävelykadun varrella sijaitsevan Scandic Plazan. Se on suojeltu, 1920-luvun funktionalismia edustava, hiljattain restauroitu rakennus Yliopistonkadulla Turun keskustassa. Sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman vuonna 1929. Rakennuksessa oli alun perin Turun lähetysseuran hotelli ja liikerakennus Hospits Betel. Bryggman pääsi toteuttamaan rakennusta voittamalla hankkeen suunnittelukilpailun.

Naapuriin hän oli suunnitellut Asunto-osakeyhtiö Atriumin (1927) ja myöhemmin vielä Betel-kirkon kellotornin (1929). Näistä muodostuva kokonaisuus rakennusten väliin jäävine Bryggmanin nimeä kantavine aukioineen huokuu italialaista tunnelmaa. Se on Museoviraston inventoima valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Scandic Plazassa olin joskus ollut tutustumiskäynnillä. Hotellin Deli-kahvilan olen valinnut useasti, jos olen kaivannut lepo- ja kahvihetkeä tai lounasta asioinnin lomaan.

Seurakseni sain tyttäreni Maijun, joka oli pienen virkistyshetken tarpeessa ahkeroituaan koko syksyn yliopisto-opinnoissa.

Kirjauduimme hotelliin heti alkuiltapäivästä. Koronatodellisuus läjähti vastaan hotellin aulassa: maskeja, käsidesiä ja turvaväli-infoja.

Huoneemme oli pienehkö Standard-luokan kahden hengen huone, mutta täysin toimiva.

Lähdimme pian ostoksille; molemmilla oli muutamia hankittavia juttuja. Stockmann ja muut Hansa-korttelin kaupat olivat ihan tuntumassa. Kävelykadulla oli Joulun polku -teemakokonaisuuteen liittyvän Tue turkulaista -kampanjan ohjelmaa. Tapasimme Lumikuningattaren ja joukon touhukkaita huskykoiria, joihin saattoi tutustua. Yksi huskyista oli pörröinen ja söpö 12-viikkoinen pentu, jota jäimme hetken seuraamaan.

Lumikuningatar hohti jäistä valoaan lämpimän hymyn kera.

Merellistä pastaa Nomadissa

Nomad Food & Wine -ravintolan tunnelmallista sisustusta. Kas, tyynyillä voi koristaa seinän.

Seuraavana ohjelmassamme oli ruokailu. Mietimme muutamaa ravintolaa ihan lähietäisyydeltä. Yksi oli Scandic Plazan oma ravintola Bryggman´s Restaurant & Deli, joka olisi ollut helppo ratkaisu. Halusimme kuitenkin lähteä hotellin ulkopuolelle.

Kristiinankadulta löytyy montakin ruokaravintolaa. Gastropubi Aune on niistä yksi ja kävimme ovella, jossa portsari ilmoitti ravintolan olevan täynnä. Viereinen ravintola Nomad Food & Wine, joka oli jo ennalta Maijun ehdokaslistalla, oli myös kansoitettu, mutta sieltä löytyi kuitenkin pöytä kahdelle.

Nomad on uudehko ravintola, jonka menu on italialaisen, afrikkalaisen ja pohjoismaisen ruokakulttuurin fuusio. Nomadin perustaja Paco Ndiaye on kasvanut italialaisessa ja senegalilaisessa kulttuurissa, juuret ovat Dakarissa. Keittiömestarikoulutuksensa hän on saanut ALMA Scuola Internazionale di Cucina Italiana -oppilaitoksessa Colornossa, Parmassa.

Nomadin menulistalla on alkuruokia, pastaa, pääruokia ja jälkiruokia. Valitsimme molemmat pasta-annoksen Pasta mare, finferli e curry, jossa oli linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya. Juomaksi otimme tarjoilijan suosittelemaa valkoviiniä.

Ennen pääruokaa saimme yllätykseksemme keittiön tervehdyksenä pienen lautasellisen vaaleanpunaista punajuurikeittoa, jonka keskellä oli gnocchipalanen, lisänä pieniä sämpylöitä tai leipiä.

Alkupalaksi saimme keittiön tervehdyksenä punajuurella maustettua kasviskeittoa tai -sosetta. Näyttää hiukan vispipuurolta.

Tämä korillinen pieniä sämpylöitä tai leipäsiä katosi kokonaan nälkäisiin vatsoihimme.

Linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya.

Nomadin annokset olivat pienehköjä, mutta kyllä niillä nälkä lähti.

Ravintola on viihtyisästi sisustettu ja ilmeisesti melko suosittu; pöytäseurueet olivat enimmäkseen nuorten aikuisten kaveriporukoita tai pariskuntia.

Illallisen jälkeen kuljeskelimme hetken pitkin Aurajoen rantaa. Liikkeellä oli aika paljon väkeä ihastelemassa muun muassa Teatterisiltaa jouluasussaan.

Teatterislta on saanut koristeensa ja äänimaailmansa Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin innoittamana.

Ilon kautta Fredrikiin

Jatkoimme vielä iltaa täysinäisten vatsojen turvin maaliskuussa avattuun seurusteluravintola Fredrikiin. Ravintola toimii Turun Säästöpankki – Sparbanken i Åbo -pankin käyttöön vuonna 1891 valmistuneessa liikepalatsissa osoitteessa Linnankatu 18. Uusrenessanssityylisen talon suunnitteli arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennusta on laajennettu vuonna 1912. Koristeellinen ja suojeltu pankkisali on muutettu tyylikkääksi seurustelubaariksi vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.

Fredrik huokuu menneen ajan eleganssia.

Fredrikissä kannattaa katsoa kattoa.

Fredrikin baaritiskillä on kokoa ja näköä.

Haimme juomat baaritiskiltä maskit kasvoilla. Fredrikissä oli vain muutamia seurueita, joten väljyys säilyi. Ilta oli tosin nuori, tiedä sitten, millaista menoa siellä oli myöhemmin lauantai-iltana. Baarin ikäraja on 22. Perjantaisin on tarjolla elävää musiikkia, muutoin soi levymusiikki.

Fredrikin verkkosivuilla kuvailtiin musiikkivalikoiman painottuvan funkiin, mutta myös kotimaisiin klassikoihin. Meidän huomiomme kiinnittyi lievään musiikin ja interiöörin ristiriitaan: upeasti sisustetussa baarissa soi 1970- ja 1980-lukujen musiikki; parhaiten mieleemme jäi Fredin ja kumppaneiden euroviisulaulu Pump Pump. Tämä Suomen edustuslaulu Euroviisuissa vuodelta 1976 ei ollut tuttu Maijulle, kerroin laulun historiasta.

Mutta ehkä musiikkivalinnatkin kuvastavat Fredrikin slogania ja palvelulupausta: ”Hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa – aina ilon kautta”.

Iltaretken jälkeen oli mukavaa palata hotellihuoneeseen ja puhtaisiin lakanoihin, unten maille ja höyhensaarille.

Aamiaisen kruunasi haudutettu tee

Aamiainen aloitetaan koronaohjeiden kertauksella.

Scandic on ottanut korona-ajan huomioon aamiaisjärjestelyissään. Asiakas voi halutessaan syödä aamiaisen huoneessaan tilaamalla edellisenä iltana aterian taikka sen voi koota tarjottimelle ja viedä huoneeseen.  Vilkkaimpina aikoina aamiaisajat on myös porrastettu. Meidän vieraillessamme siellä oli käytössä normaali sunnuntaiaika klo 8.30–10.00. Menimme syömään heti ja alussa väkeä oli hyvin harvakseltaan. Suurin osa vieraista käytti maskeja liikkuessaan tarjoilujen luona, niin mekin.

Erityiskiitoksen hotelli saa siitä, se huomioi teenjuojat – tarjolla oli valmiiksi haudutettuna Orangery of Lady Grey – ja Earl Grey -teetä, muita laatuja itse haudutettavaksi sekä myös teepusseja. Tässä täyttyi siis hotellien HH-indeksini toinen puoli; henkareissa olisi vielä parantamisen varaa.

Scandic Plaza Turun teevalikoima oli ilahduttavan runsas.

Aamiaistarjoilu oli monipuolinen ja ilokseni löysin myös munakokkelia, pekonia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa – näitä nautin hotelliaamiaisilla, kun kotona tällaisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Harmiksemme emme huomanneet ajanhenkistä riisipuurotarjoilua, joka oli katettu erilleen muista ruokatuotteista. Riisipuuro lisukkeineen olisi ilman muuta maistunut.

Aamiaisvieraille oli tarjolla myös riisipuuroa jouluisessa kattauksessa.

Syksyllä Hotel Hamburger Börsiin?

Aamiaisen jälkeen vietimme rauhaiseloa huoneessamme ja pakkasimme laukkumme. Yhden yön viettäminen muualla kuin kotinurkissa virkisti kummasti mieltä. Hyvä idea tuo staycation, hotelliloma omassa kaupungissa. Ei ole pitkän matkaa monine rasituksineen, ei tuntien matkustamista.

Tämän voisi tehdä joskus toistekin. Ehkä syksyllä Hotel Hamburger Börsissä?

 

Herkuttelua Hyppeisissä

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

• sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
• grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
• mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat

• karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
• hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
• rikkaat ritarit.

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

 

Kolmen lautan taktiikalla Houtskäriin

Turunmaan saaristo on monipuolinen ja omaleimainen tutustumiskohde. Nyt vuorossa on Houtskär eli Houtskari.

Turkulaisena saaristo on aivan helposti ulottuvillani, mutta en ole tutustunut siihen kunnolla lukuun ottamatta muutamia matkoja Ahvenanmaalle ja pariin muuhun paikkaan, mukaan luettuna Kökar.

Nyt vuorossa on viikko Houtskärissä eli suomeksi Houtskarissa – jostain syystä ruotsinkielinen nimi on minulle tutumpi. Käytän sitä tässä tekstissäkin.

Kyseessä on kesälomareissu ja Luovien ladyjen viikko nyt uudessa paikassa. Olemme aiemmin viettäneet leirimme Ruissalossa, Turussa, mutta remonttiin menossa oleva majoituspaikkamme Kesäkoti Toivonniemi ei tarjonnut enää huoneita lomanviettäjille.

Sadoittain saaria

Houtskärin vaakunan hansalaiva viittaa sekä paikkakunnan vanhoihin merenkulkuperinteisiin että tarinaan saaren asutuksen alkuperästä. Kalat viittaavat merikalastukseen. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se oli käytössä vuosina 1951–2008.

Houtskär on entinen kunta Turun saaristossa, noin 100 kilometriä Turusta ja aivan Ahvenanmaan rajalla. Siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Paraisten saaristokaupunkia. Houtskär koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta, kuuluu Saaristomeren biosfäärialueeseen ja on osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella.

Houtskärissä on yli 500 asukasta, mutta runsaasti myös mökkiläisiä, jotka viettävät siellä vapaa-aikaansa tai asuvat osan vuotta. Asukkaista noin 83 % on ruotsinkielisiä, 15 % suomenkielisiä ja 2 % puhuu muita kieliä.

Houtskärissa on enää vain muutama ammattikalastaja ja lypsylehmätkin ovat kaikonneet saarilta. Siellä viljellään muun muassa perunaa, tomaatteja ja omenoita. Maatalous on täydentynyt kasvihuoneviljelyllä. Tärkeitä elinkeinoja ovat myös matkailu ja liikenne.

Isaksson´sin tilamyynnin valikoimassa on tomaatteja, kurkkua paprikaa, perunaa ja monia muita sesonkituotteita. Tarjonta vaihtelee satokauden mukaan. Itsepalvelulla toimiva viihtyisä myyntipaikka löytyy osoitteesta Houtskarintie 535.

Houtskarissa on myös useita elinvoimaisia kyliä. Niillä on hauskankuuloisia nimiä: Näsby (Houtskarin kirkonkylä), Storpensar, Saverkeit, Kittuis, Medelby, Hönsnäs, Berghamn, Träsk, Jervis, Hyppeis, Roslax, Kivimo, Björkö, Mossala, Äpplö ja Nåtö. Etenkin Hyppeis ja Björkö ovat tunnettuja kauniista venevajoistaan.

Houtskärin naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.

Houtskärissä on oma murteensa, jota paikkakuntalaiset käyttävät puhuessaan keskenään. Sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Murre muistuttaa germaanisia kieliä; siinä on kolme sukua kuten saksan kielessä ja verbit taivutetaan samankaltaisesti kuin saksassa.

Seljakämmekkä on pitäjäkukka

Seljakämmekän kukka on keltainen tai punainen. Kuva on ruotsalaisen kasvitieteilijän C.A.M. Lindmanin (1856–1928) kirjasta Bilder ur Nordens Flora (1901–1905) (Wikimedia Commons).

Saarilta löytyy runsaasti kasvilajeja muun muassa kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta. Orkideojen heimoon kuuluva seljakämmekkä (dactylorhiza latifolia) on harvinaisuus ja siten myös rauhoitettu. Ruotsiksi se on nimeltään Adam och Eva.

Touko- ja kesäkuussa punaisena tai keltaisena kukkivaa kasvia löytyy myös Ahvenanmaalla, mutta muualla maassamme se on harvinainen.

Matkalle monenlaisilla menopeleillä

Houtskäriin pääsee tietysti henkilöautolla. Matkan varrella on kolme lauttamatkaa: ensimmäinen Paraisilta Nauvoon, toinen Nauvosta Korppooseen ja kolmas Korppoosta Houtskäriin. Viimeisin lauttamatka kestää noin 40 minuuttia. Odotusajan voi viettää autossa tai matkustajatiloissa.

Olimme liikkeellä maanantaina puolenpäivän aikaan, ja pääsimme hyvin kaikille lautoille. Viikonloppuisin autot joutuvat jonottamaan, koska mökille menijöitä on paljon.

Houtskäriin pääsee myös ilman omaa autoa. Saaristobussin reittinä on Turku–Parainen–Nauvo–Korppoo–Houtskari linjoilla 901–904.

Houtskär on myös suosittu pyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden retkikohde sekä veneilijöiden tukikohta. Näsbystä löytyy vierasvenesatama ravintoloineen, Näsby Gästhamn.

Saariston Rengastie kulkee Houtskärin kautta.

Ladyt Saaristokoulun suojissa

Löysimme uuden paikan Luovien ladyjen viikolla Saaristokoulusta. Se tarjoaa Bed & Breakfast -majoitusta koulun tilavissa asuntoloissa 1–2 hengen huoneissa tai suuremmissa perhehuoneissa. Saaristokoulu on myös kurssi- ja majoituskeskus, jossa järjestetään myös leiri- ja rippikouluja sekä erilaisia kursseja. Tänä kesänä ja syksynä tarjolla on muun muassa sekatekniikkamaalauksen kursseja.

Valtasimme koko keltaisen talon, ns. tyttöjen talon. Alakerrassa on tilava luokkahuone, jota olemme käyttäneet muun muassa maalaustilana ja keittiökin on käytössämme. Rantasauna ja grilli lämpenee joka ilta.

Mukana on tusina naisia. Olemme tämän alkuviikon aikana ehtineet lepäämisen ja rentoutumisen lisäksi geokätköilemään, tutustumaan kirkonkylään, käymään urkukonsertissa, maalaamaan, lukemaan, valokuvamaan, joogaamaan, bloggaamaan sekä tekemään kanava- ja kontaktitöitä. Vielä on päiviä jäljellä.

Luovat ladyt saunovat joka ilta pari tuntia. Välillä voi vilvoitella terassilla tai uida meressä.

Laskevan aurinko sävyttää maiseman punaiseen.

Jaa

Hotellihuaneis ei tul tylssä, jos asennoittu sihe samal taval ko terveyskeskukse orotushuanesse: hauskuus ei ol paikan tarkotus eik kuulu hintta.

Täyty ol muutaki lukemist, ko respast mukka napattu kesä-Porvoo-esite. Täyty ol kyni ja hyvä muistikirja, pensseliki voi olla ja vesifärei piän aski. Omi eväi. Oma muki. Käsityäkori. Tyäkalupakil o ain käyttö, unt orotelles voi pikkufiksata irronnei listanpätki. Ämpär (sin voi tyhjenttä ylipaksun hotellityynyn sisukse ja tunkke lähties nee takas. Taik sit voi tehrä niinko mää ja kanta oma lahnanlittana tyyny mukanas.) Kännykä laturi ei tart muist otta. Respas on pyykkikorilline viaraitte unhottami laturei, mitä voi kyssy lainaks.

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? Mitä mää tiärän hotellimajotuksest? Seven/Kustannusosakeyhtiö Otava. 2016. S. 65.

Mitä mää tiärän hotellimajotuksest?

Nukkumatista Pyynpesään

Vanha tuttu Hotelli Nukkumatti on kokenut täydellisen muodonmuutoksen nimeä myöten uudessa omistuksessa. Putiikkihotelli Pyynpesä on kuuden huoneen majoituspaikka Pyymäen Konditorian yläkerrassa.

Hotelli Nukkumatti Sastamalassa oli monien vuosien ajan majapaikkani Vanhan kirjallisuuden päivien aikana. Se sijaitsi kätevästi keskustassa Onkiniemenkadulla, torin laidalla.

Nukkumatin omistaja Raija Ketola ehti emännöidä sitä yli 30 vuoden ajan vuodesta 1986 alkaen. Viimeisinä vuosina hän toivoi, että hotellinpito siirtyisi nuoremmille. Ostajia ei heti löytynyt. Voit lukea lisää Osta hotelli -postauksestani.

Yläkerrassa hotelli, alakerrassa konditoria

Pyynpesän avaimenperätkin ovat teeman mukaiset.

Viime vuonna hotelli sai uudet omistajat Pyymäen Leipomon pitäjistä Maarit Lujalasta ja Jouni Tuomistosta.

Ratkaisu on sikäli näppärä, että alakerrassa sijaitseva Pyymäen Konditoria toimii sekä vastaanottona että aamiaispaikkana. Sinne ilmoittaudutaan ja sieltä saadaan koodi ulko-oveen.

Huoneen avaimet löytyvät hotellin aulasta, samoin majoituslomakkeet, valikoima esitteitä lähialueen nähtävyyksistä ja vieraskirja. Ratkaisu sisältää siis jonkin verran itsepalvelua.

Pyynpesän aulaa. Pöytä toimittaa vastaanottotiskin virkaa. Avaimet löytyvät täältä.

Kaikki uusiksi

Putiikkihotelli Pyynpesä avautui viime vuoden marraskuussa täydellisen remontin jälkeen. Poissa on iso ruokasali, jonka suuren pöydän ääreen hotellivieraat kokoontuivat Raijan valmistamalle aamiaiselle.

Poissa on myös retrohenkiseltä vaikuttanut sisustus värikkäine pintoineen; ruokasali sävyttyi siniseen, muista huoneista löytyi muun muassa ruskeaa, oransssia, vihreää ja punaista.

Tilalla on moderni mustavalkoinen väritys ja huoneiden lukumäärä on pudonnut kuuteen. Ruokasalin tilalla on nyt isoin huone, sviitti, jossa on kaapistoon upotettu keittiö jääkaappeineen ja mikroineen sekä tilava saunaosasto. Halutessaan pääsee myös nauttimaan kylvystä leijonatassuiseen ammeeseen. Parvekkeelle voi mennä  vilvoittelemaan löylyjen välissä.

Tilaa yli 40 neliömetrin sviitissä on reilusti kahdelle majoittujalle, mutta nukkumapaikka löytyy neljällekin, jos varavuoteena toimiva vuodesohva otetaan käyttöön. Nyt meitä oli kolme yöpyjää.

Kyllä tässä hyvin nukuttaa.

Tilava pesupaikka. Oikealla ovi saunaosastoon, vasemmalta mennään parvekkeelle.

Rentouttavan illan olisi voinut viettää kylpyammeessa, kenties vaahtokylvyssä, mutta valitsimme saunomisen.

Teenjuoja ilahtuu aamiaisella

Pyymäen Konditoria tarjoilee runsaan aamiaisen. Se on myös kahvilan asiakkaiden käytettävissä.

Teenjuojana täytyy erityisesti mainita, että tarjolla oli haudutettua teetä jopa kahta eri laatua, mikä on ylivoimaisesti parasta saamaani palvelua tämän juoman suhteen. Suurimmassa osassa hotelleja uskotaan teepussien riittävyyteen.

Putiikkihotelli Pyynpesä yltääkin siihen harvinaiseen joukkoon hotelleja, joka täyttää oman HH-luokitukseni: haudutetun teen lisäksi matkailijan käytössä ovat myös irrotettavat henkarit. HH-indeksistä voi lukea lisää jutusta H niin kuin hotellihuone.

Eipä ole missään muualla tullut vastaan kahta laatua haudutettua teetä: mustaa teetä maustettuna vaniljalla tai kotimaisilla marjoilla. Myös kahvista löytyi kahta eri laatua, joista toinen oli luomua.

Kahvilasta voi ostaa mukaansa Pyymäen Leipomon tuotteita.

Ensi vuonna uudestaan

Hotellin muutos näkyy asiakkaalle ajanmukaisena sisustuksena; kaikki on uutta ja toimivaa.

Se, mitä on hiukan ikävä, on kodinomainen tunnelma ja Raijan, hotellin hengettären, lämmin tulohalaus, iloinen kuluneen vuoden kuulumisten vaihtaminen ja yhteisöllinen aamiainen ison pöydän ääressä.

Kiitän Raijaa yhteisistä hetkistä ja toivotan antoisia ja mukavia eläkepäiviä. Uusille omistajille toivotan onnea ja menestystä.

Sviitti on jo varattu ensi vuoden kesäkuun lopussa, kun on taas aika matkata Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan.

 

Hyviä valoja etsimässä Kökarissa

Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien perinteinen kevätretki suuntautui 18.‒20.5.2018 saaristoluontoon Kökariin.

Yhteysalus Skiftet kuljetti meidät Korppoosta Kökariin.

Matkaan lähdettiin Turusta muutamalla autolla. Korppoon Galtbyssä lastauduimme yhteysalus Skiftetiin. Matka Ahvenanmaan kohteeseemme kesti noin 2,5 tuntia.

Ruotsinkielinen Kökar on Suomen toiseksi pienin kunta, jossa on 232 asukasta. Sen pinta-ala on 2 165 km², josta vain 64 km² on maata ja loput sisävettä ja merta.

Majapaikkanamme oli idyllinen saaristohotelli Brudhäll Hotel & Restaurang, joka sijaitsee Karlbyn kylässä. Samaan kylään sijoittuu suuri osa Kökarin palveluista.

Kunta on tosin ollut ilman kauppaa muutamien kuukausien ajan, mutta rakenteilla on juhannuksena aukeava uusi valintamyymälä. Voi vain kuvitella, miten hankalaa on asua saaressa ja hankkia ruoat ja päivittäistavarat merimatkan takaa.

Brudhällin rannassa toimii myös vierasvenesatama. Sieltä pääsee lähtemään myös Källskärin retkille.

Brudhäll Hotel & Restaurang.

Brudhäll Hotel & Restaurang venesatamasta nähtynä.

Auringonlaskun ihailua kirkonmäeltä

Lauantaina majoittumisen jälkeen lähdimme Kökarin kirkolle Hamnöön saarelle. Pyhän Annan kirkko on vuonna 1784 valmistunut, pääosin harmaakivestä tehty torniton pitkäkirkko. Se on näkemisen arvoinen kuten myös kirkon takana olevat keskiajalta peräisin olevat, katetut fransiskaaniluostarin rauniot. Kirkon takana on iso kallio merimaisemineen.

Kökarin Pyhän Annan kirkko on rakennettu vanhan luostarikirkon raunioille.

Palasimme hotelliin illalliselle. Tarjolla oli alkuruokana siikatartar pohjanaan ahvenenmaalainen musta leipä, pääruokana voissa paistettua ahvenfilettä ja valkoviinikastiketta. Tyrnisorbet ja kahvi viimeistelivät aterian.

Illalla oli vielä aikaa valokuvaukselle. Ryhmä lähti uudestaan kirkonmäelle, jossa oli luvassa kuvakulmia saariston iltaan ja auringonlaskuun.

Nämä sängyt kutsuivat aikaisen aamuheräämisen vuoksi jo varhaisessa vaiheessa iltaa.

Kreivin saari Källskär

Lauantaiaamun ohjelmaan kuului retki Källskärin saareen, joka on Kökarin suosituimpia matkakohteita. Källskär on tunnettu vapaaherra, ”kreivi” Göran Åkerhielmin asumana saarena ja hänen itselleen luomana omalaatuisena maailmana rakennuksineen, vestoksineen, puutarhoineen ja satamineen.

Kuvausryhmä lähdössä päiväretkelle Källskäriin. Minä jäin rannalle ruikuttamaan kyynärsauvoineni. Saariretki olisi ollut hankala liikuntarajoitteiselle. Kuljin hotellin lähiympäristössä, nautin rauhallisesta maalaismaisemasta ja auringonpaisteesta.

Saarelle on myös tultu vuosisatojen ajan ihailemaan Källskärin kannua, joka on yksi Ahvenanmaan tärkeimmistä luonnonmuistomerkeistä. Se on noin neljän metrin korkuinen jääkauden kannun muotoon muovaama kivi, eräänlainen käänteinen hiidenkivi. Kannun näkee parhaiten veneestä.

Källskärin kannun muotoja ja värejä. Kuva: Risto Savolainen.

Viikonloppuun ajoittuivat brittien kuninkaalliset häät, jossa Meghan ja Harry saivat toisensa. Ja kyllä, oli meilläkin kisastudio kuohujuomineen.

Hotellin ystävällinen väki kantoi television yläkerrasta alakertaan hääkatsomoa varten.

Retkipäivän jälkeen maistui kananfilee rakuunakastikkeessa lohkoperunoiden kera. Jälkiruokana oli vadelmasorbet tai jäätelöä.

Illalla lähdimme vielä kuvailemaan. Olin mukana ryhmässä, joka ajeli katsomaan saaren toista reunaa. Maiseman ominaispiirteinä oli punainen maantie kivilajinaan Ahvenanmaan graniitti sekä katajat ja kivet. Pelloilla ja niityillä näimme useita kauriita hyppelemässä nopeaan tapaansa.

Karlbyn raittia venesatamasta hotellille päin.

Lähellä luontoa

Lainasin hiukan tätä terassia auringonottoon. Rauhaani häiritsi vain liian lähellä pörräävä ampiainen.

Luonto oli muutoinkin vahvava mukana koko viikonlopun ajan. Aurinkoinen sää sai meren saarineen kimmeltämään. Muutama käärmekin nähtiin, joista yksi ui hotellin rannassa. Källskärissä vilahti minkki. Punkit olivat mukana puheissa ja niistä tehtiin havaintojakin. Punkkisyyni taisi kuulua itse kunkin iltarutiiniin.

Linnuista nähtiin ainakin merikotka, mustakurkku-uikkuja, joutsenia ja tietysti lokkeja.

Keskusteluissa tuli esille, että ajan myötä ja ihmisten vanhetessa valokuvausretken luonne on muuttunut mukavuudenhaluisempaan suuntaan. Ennen suuri osa mukana olijoista olisi lähtenyt etsimään kuvattavaa hyvissä aamuvaloissa anivarhain. Nyt uni voitti ja kuvausajat olivat pääosin aamupäivällä ja illalla.

Kiitollisin mielin kotiin

Sunnuntaina nautittiin rauhassa aamupalaa Brudhällin monipuolisesta aamiaispöydästä. Osa lähti vielä ottamaan viimeisiä Kökar-kuvia. Yhdentoista jälkeen autot suuntaisivat lauttarantaan.

Jouduimme tovin odottelemaan, mutta sekin aika käytettiin joko merimaisemien tai lintujen kuvaukseen tai jutteluun pääkaupunkiseudulta tulleen toisen kuvaporukan kanssa ‒ sieltä löytyi tuttujakin.

Kotimatka kesti yhteysaluksella ja sitten autolla Korppoosta Turkuun muutamia tunteja. Tuliaisina lienee joitakin tuhansia kuvia Kökarin maisemista asukkeineen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno retkikokemus upeassa säässä luonnonkauneuden keskellä hyvin palvelevassa hotellissa maukkaine aterioineen. Minne ensi vuonna lähdetään?