Kardamylistä, Manista, Peloponnesoksesta, Kreikasta löytyy viehättävä taiteilijapariskunnan kotimuseo, residenssi ja majoituspaikka.
Kävimme ennen TBEX-konferenssia päiväretkellä Kardamylin kylässä, Manissa. Siellä yhtenä kohteena oli brittiläisen kirjailijan Patrick Leigh Fermorin (1915–2011) ja hänen valokuvaajavaimonsa Joan Leigh Fermorin (1912–2003) talo (Patrick & Joan Leigh Fermor House).
Otsikko on siis harhaanjohtava, mutta en voinut vastustaa alkukirjainten sointua.
Mitähän Oikia tarkoittaa kreikaksi?
Tähän paikkaan harvempi kreikankävijä tulee ehkä menneeksi, mutta jos saarten sijasta haluaa tutustua muuhunkin Kreikkaan, niin Peloponnesoksen niemimaalta löytyy monia mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat vielä toistaiseksi välttyneet turistiryntäyksiltä. Vuokra-auto on tarpeen, koska julkista liikennettä näihin pieniin kyliin ei ole juurikaan tarjolla.
Fermorit, mielenkiintoinen taiteilijapariskunta
Joan Leigh Fermor oli varakkaan perheen tytär, joka toimi puoliammattilaisena valokuvaajana ikuistaen sotavuosina muun muassa pommitusuhan alaisia lontoolaisia rakennuksia. Hän toimi sodan alkuvuosina myös sairaanhoitotehtävissä. Myöhemmin hän sai koulutusta koodattujen viestien purkamiseen, ja hän työskenteli brittilähetystöissä Madridissa, Algeriassa ja Kairossa.
Patrick Leigh Fermor oli mukana toisessa maailmansodassa, ja toukokuussa 1945 Fermor ja kapteeni William Stanley Moss onnistuivat Kreetalla kidnappaamaan saksalaiskenraali Heinrich Kreipen ja kuljettamaan hänet Egyptiin. Tapahtumasta on tehty elokuva Kenraali katoaa(1957). Fermor oli brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri, ja helmikuussa 2007 Kreikan hallitus myönsi hänelle Feeniksin ritarikunnan komentajan arvon.
Fermorin ensimmäinen kirja The Traveller’s Tree julkaistiin vuonna 1950. Hän tuli tunnetuksi matkailuromaaneillaan, joista esille on noussut muiden muassa A Time of Gifts (1977). Ilmeisesti Fermorin kirjoja ei ole suomennettu. Hän vaikutti koko joukkoon brittiläisiä matkakirjailijoita, muun muassa Bruce Chatwiniin.
Patrick ja Joan tapasivat toisensa Kairossa vuonna 1944, mutta avioituivat vasta vuonna 1968.
Fermorit olivat aikoinaan ihastuneet Kreikkaan ja muuttivat sinne asumaan osa-aikaisesti, mutta pysyvästi. Osan vuodesta he asuivat Gloucestershire, Englannissa. Talo – tai itse asiassa kolme perinteisen kivitalon ryhmä – sijaitsee muutamien kilometrien päässä Kardamylin kylästä tontilla, jolla kasvaa oliivipuita, sypressejä, mäntyjä sekä paljon luonnonkukkia.
Fermorien talon sanotaan olevan yksi Kreikan kauneimmista rakennuksista, ja se on toteutettu harmoniassa ympäristönsä kanssa. Talon on suunnitellut ja rakennuttanut arkkitehti Nikos Hadjimichalis vuonna 1959 yhdessä Fermorin pariskunnan kanssa, joista Joanin kerrotaan rahoittaneen talon myymällä korujaan. Muutoinkin hän oli muusa, joka mahdollisti miehensä kirjailijanuran.
Olohuoneessa on tilaa isommallekin seurueelle.
Olohuoneen erkkerissä voi nauttia valosta ja merimaisemista.
Työhuone. Kyllä täällä kelpaisi kirjoittaa.
Värikäs valaisin erottuu hyvin neutraalista ja varsin kivisestä taustasta.
Tämän kivirykemän joku oli koonnut leveälle kaiteelle.
Patrick Leigh Fermorin rintakuva löytyy puutarhasta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Praxitelis Tzanoulinos.
Patrick Leigh Fermor (1915–2011)
Talossa on uima-allas sekä oma ranta. Lähimmät uimarannat ovat kahden kilometrin päässä oleva Kardhamilin ranta ja noin kolmen kilometrin päässä oleva Foneasin ranta. Kalamatan kansainväliselle lentokentälle on matkaa 47 kilometriä.
Uimari voi valita joko meren tai altaan.
Talossa voi paitsi vierailla, myös yöpyä, jos on valmis maksamaan kohtalaisen paljon. Nyt elokuussa sinne olisi voinut majoittua neljäksi yöksi hintaan 2 400 euroa.
Talo lahjoitettiin Benaki-museolle
Vuonna 1996 Fermorit testamenttasivat talonsa Benaki-museolle; heillä ei ollut omia lapsia. Lahjoittajien tahtona oli, että talo olisi heidän jälkeensä avoin vierailijoille, majoittaisi taiteilijoita ja tutkijoita yhteistyössä yliopistojen kanssa ja järjestäisi koulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Vuonna 2019 talo ja sitä ympäröivä alue oli kunnostettu uuteen käyttöön ja avattiin samana vuonna.
Ateenalainen kaksiosainen visiittini oli lyhyt, mutta antoisa. Näin Akropoliin ja Hadrianuksen kirjaston, vähän Plakan kaupunginosaa, söin parissa ravintolassa ja selviydyin matkoista pahamaineisessa metrossakin.
Tulin pistäytyneeksi Ateenassa, Kreikassa kahden yön ja päivän verran matkallani matkabloggaajien TBEX-konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa toukokuun alkupuolella. Aikaa oli menomatkalla lauantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan ja paluumatkalla maanantai-iltapäivästä tiistaiaamuun.
Kalamatassa on kyllä lentokenttä ja olisi voinut olla yksinkertaisempaa suunnitella matka siten, että lennon päätepiste olisi ollut suoraan siellä. Nyt lensin Norwegianilla Helsingistä Ateenaan ja sieltä takaisin, matkasin bussilla Kalamataan ja sieltä takaisin Ateenaan.
Ateena ei houkutellut
Ateena ei jostain syystä kiehtonut minua – ehkä siksi, että olin kuullut siitä varoittavia juttuja: kaupungissa on paljon kodittomia kerjäläisiä ja erityisesti metrossa menetät lompakkosi ja muut arvoesineesi. Kaupungilla yksin liikkuminen tuntui turvattomalta, vaikka olen kulkenut monissa eurooppalaisissa metropoleissa ilman huonoja kokemuksia.
Sain kuitenkin seuraa ensimmäiseksi illaksi ja seuraavaksi päiväksi edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleesta kanadalaisesta Margaritasta ja hänen miehestään Paulista. He olivat tulleet jo aikaisemmin Ateenaan ja tarjoutuivat ystävällisesti tulemaan vastaan lentokentälle. Ei siis tarvinnut selviytyä yksin sieltä kaupungille.
Meillä oli AthensApart-nimisen yrityksen vuokraama kahden makuuhuoneen huoneisto Plakassa, joka oli sijainniltaan hyvä valinta suunnitelmissa olevan Akropolis-käynnin suhteen.
To Kati Allo -taverna toivottaa tervetulleeksi. Pöytiä löytyy niin sisältä kuin ulkoakin.
Kävimme illalla syömässä vaatimattomassa, kreikkalaista kotiruoan tapaista tarjoavassa To Kati Allo -tavernassa (Chatzichristou 12). Ystäväni tiesivät paikasta etukäteen suosituksen perusteella ja Tripadvisorissa siitä onkin paljon kehuvia mainintoja. Myös yhdysvaltalainen Eurooppaan erikoistunut matkakirjailija Rick Steves suosittelee paikkaa vuosina 2011-2023, tästä on maininta ravintolan ulkopuolella olevassa menussa.
Valitsin moussakaa ja tilasimme pöytään myös oliiveja ja tsatsikia sekä paikallista olutta. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Tavernan Kostas-isäntä oli välitön paikallinen ja hänen Jennifer-vaimonsa oli kotoisin Irlannista. He kertoivat loppuillasta ravintola-alan pulmista ja selviytymisestään korona-ajasta.
Akropolin alapuolella olevalla kadulla oli monenlaista myyjää. Tämän soturin kanssa pääsi poseeraamaan pientä maksua vastaan.
Akropoliin juurella myytiin kaikenlaista cd-levyistä ja koruista keramiikkaan ja matkamuistoihin. Soittajat ja maalarit yrittivät myös saada esityksistään ja tuotteistaan rahaa. Sokeroituja munkkirinkilän näköisiä leivonnaisia oli myös tarjolla.
Nähtävyyksien jälkeen istuimme hetken lepuuttamassa jalkojamme ja nauttimassa olutta majapaikkamme lähellä olevassa ravintolassa.
Matkalaukkumme olimme jättäneet huoneistohotellin alakerrassa oleviin lukittuihin kaappeihin. Haimme tavaramme ja suuntasimme metromatkalle kohti lentokenttää, josta meillä oli bussikuljetus Kalamataan. Metrossa piti vaihtaa linjaa ainakin kerran. Olin iloinen, että sain seikkailla siellä seurassa.
Hotellivalinnassa tärkeintä oli sijainti
Toisella vierailukerrallani sainkin pärjätä yksin Ateenassa, joka pelotti jotenkin käsittämättömän paljon. Minimoin pulmia ottamalla taksin linja-autoasemalta hotelliin. Taksijono oli noin neljän maissa aika pitkä, joten jouduin hiukan aikaa odottamaan.
Taksikuski vaikutti pahantuuliselta ja epäkohteliaalta. Jossain vaiheessa matkaa hän avautui ja kertoi, että Ateenan liikenne on ruuhka-aikaan hermoja koettelevaa. Juttua riitti sen jälkeen ja pääsin turvallisesti hotelliin. Maksu oli 20 euroa, jonka annoin ilomielin, kun vältyin bussi- ja metrosuunnistukselta matkalaukkuni kanssa.
Viralliset taksit ovat keltaisia.
Hotel Plakan (7, Kapnikareas & Mitropoleos St.) olin puolestaan valinnut sijainnin perusteella: sieltä oli lyhyt matka Monastiraki-aukion metroasemalle, josta pääsisin suoraan lentokentälle sinistä metrolinja kolmosta pitkin.
Hotellihuone oli pienehkö, mutta ihan kelvollinen. Parasta oli näköala, minulla oli siis a room with a view: Akropolis. Ensin kävi mielessäni, etten lähde ollenkaan kaupungille, vietän illan hotellissa ja sen mainostamassa kattoravintolassa.
Hotel Plakan kattoterassilta saattoi ihailla Acropolista pimenevässä illassa.
Hotellin respassa minut vastaanottanut asiakaspalvelija oli auliisti kertonut sopivan metroajan aamulla, jolla ehtisin klo 11.20 lennolle: klo 8.14.
Halusin varmistaa reitin metroasemalle, joten uskaltauduin kuitenkin kulkemaan Plakan ravintola-alueen läpi Monastiraki-aukion metroasemalle. Selvisi, että metrolippu pitää ostaa automaatista. Tuumasin, että on parempi ostaa lippu valmiiksi aamua varten. Onneksi automaatti oli helppokäyttöinen ja se sylkäisi sisuksistaan yhdeksän euron arvoisen lipun.
Metrolipun sai ostettua helposti automaatista.
Ostoksestani rohkaistuneena päätin hiukan kävellä lähistöllä. Päädyin Hadrianuksen kirjaston raunioille ja tutustuin alueeseen. Piirrokset kuvittivat sitä, mitä paikalla oli ollut kaksi tuhatta vuotta sitten. Nyt on jäljellä vain muutamia pystyssä olevia pylväitä, paljon kiviä ja hiukan lattioiden mosaiikkia.
Hadrianuksen kirjastoon laskeudutaan portaita pitkin, lipunmyynti on niiden vieressä. Pääsymaksu oli kuusi euroa.
Piirroskuva Hadrianuksen kirjastosta.
Osa pylväistä on säilynyt huonommin, osa paremmin.
Yksityiskohta pylväästä.
Hadrianuksen kirjasto oli itse asiassa yleiskäyttöisempi julkinen tila, aukio ja kulttuurikeskus.
Osa lattioiden mosaiikeista on säilynyt.
Ole hyvä, kiitos!
Edellisestä ateriasta oli jo aikaa, oli ehkä hotellin aamiainen, joten kun päädyin kävelylläni kreikkalaista ruokaa tarjoavan Taverna Acropoliin (10 Panos St. & Epaminonda) luokse, istahdin puun varjostamaan nurkkapöytään. Ravintolan naapurina korkean metalliaidan takana on Roomalainen agora, tori, joka oli antiikin aikaisen Ateenan toinen agora (tai forum) ja Akropolis näkyy omassa ylhäisyydessään.
Taverna Acropolin terassi on kadunvarressa.
Taverna tarjoaa kreikkalaista ruokaa.
Sain menun ja hetken kuluttua kerroin tilaukseni. Tarjoilija alkoi sirottelemaan suomenkielisiä sanoja puheeseensa. Kyselin tietysti uteliaana, mistä hän tietää, että olen suomalainen. Hän ei suostunut kertomaan.
Tavernan pöydissä oli vielä vapaita paikkoja, ja tarjoilijat yrittivät ahkerasti saada ohikulkijoista, erityisesti naisista, uusia asiakkaita. Osa sisäänheittoyrityksistä onnistui, osa ei.
Pöytään tuli pyytämättä iso vesipullo ja vaaleaa leipää ja tilaamani olut. Ruokaakin sain, lihapullia tomaattikastikkeessa. Maksaessani laskua tarjoilija kertoi syyn kansallisuuteni tunnistamiseen: englannin ääntämiseni. No, onhan kieleni vähän sellaista rallienglantia, mutta olin yllättynyt hänen tarkkakuuloisuudestaan.
Kiertelin vielä hiukan Plakaa ja katselin matkamuistomyymälöiden antia sortumatta ostoksiin. Poikkesin vielä hotellin kattobaariin ihailemaan näkymia Akropoliille ja muualle Ateenaan. Loppuilta sujui pakkaamisen viimeistelyssä.
Yöelämää Hotel Plakan lähistöllä.
Pidä lompakostasi kiinni!
Näistä porteista pääsi siniselle linjalle, joka vie lentokentälle.
Aamulla olin tyytyväinen, että tiesin, minnepäin lähteä kohti metroasemaa ja lippukin oli valmiina. Aika paljon sai kulkea maanalaisia käytäviä ennen kuin olin metroradan varressa.
Historia on läsnä Ateenassa kaikkialla. Nämä rauniot tulivat vastaan metrolinjan kaivauksissa.
Lentokentälle vievä metrolinja oli täynnä ihmisiä tiistaiaamuna. Osa matkustajista käytti maskia, osa ei.
Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja heistä monet käyttivät maskia. Minulla oli niitä mukana, mutta ei missään helposti otettavassa paikassa. Metrovaunu oli aivan täyteen tupattu ja maski olisi voinut olla paikallaan. Ja nyt vasta huomasin opaslehtisestä, että matkustajien pitäisi käyttää maskeja ateenalaisissa liikennevälineissä ja -asemilla. Mielestäni asemalla ei näkynyt asiasta opasteita tai ohjeita.
Koko matkalla en päässyt istumaan. Monastirakista lentokentälle on noin parikymmentä metroasemaa ja matka kesti noin puoli tuntia. Kaduin jo valintaani, olisiko sittenkin pitänyt valita taksi?
Matkan aikana yksi varttuneempi nainen huusi jotain kreikaksi. Vieressäni ollut nuori nainen kertoi ystävällisesti minulle, että nainen oli varoittanut: Watch your wallet! Ilmeisesti huutaja oli nähnyt jonkun ryöstöyrityksen tai epäilyttävän tilanteen. Tiesin, että lompakkoni oli hyvässä turvassa.
Ulkoministeriön Kreikkaa koskevassa matkustustiedotteessa neuvotaan noudattamaan tavanomaista varovaisuutta. Mainittuina ovat myös maanjäristykset, maastopalot ja tulvat. Tiedotteessa todetaan myös: ”Turistikauden alkaessa myös taskuvarkaudet Ateenassa lisääntyvät selvästi. Kannattaa olla varovainen erityisesti Ateenan ruuhkaisissa julkisissa kulkuvälineissä – metrossa ja busseissa – sekä keskustan vilkkailla turistien suosimilla alueilla.”
Ilmaisessa Athens Guide -oppaassa kerrotaan, että taskuvarkaudet ovat tavallisia. Matkailijoita neuvotaan käyttämään rahavyötä ja pitämään arvoesineet repussa ja kalliit korut on syytä jättää kotiin. Erityisen pahoja paikkoja ovat Omonia,Monastiraki, Piraeus, Syntagma ja Acropolis eli erityisen paljon turisteja keräävät paikat.
Lentoasemalle pääseminen oli helpotus ja loppumatka sujuikin Helsinkiä ja Turkua kohti ihan mukavasti. Päivä oli tosin pitkä: varhainen herääminen, matka metrolla lentoasemalle, lento klo 11.20–15.30, bussi Turkuun klo 17.00, kotona klo 19.30 maissa. Loppuviikolla oli kyllä sitten sellainen olo, että reissattu on kymmenen päivän verran.
Ateenaa Akropoliilta nähtynä.
Pysy kanavalla, tulossa on postauksia Kalamatasta ja muualta Peloponnesoksen alueelta, muun muassa Manin niemimaalta.
Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.
Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.
Härkälän kartanonhistoria ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.
1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.
Kartano taiteelle ja juhlille
Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.
Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.
Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.
Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.
Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.
Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.
Keräilykokoelmien koti
Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.
Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.
Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.
Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.
Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.
Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.
Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.
Osa Barbi-kokoelmaa.
Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.
Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.
Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.
Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa
Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.
Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.
Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.
Näyttelyitä ja konsertteja
Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.
Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.
Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), MikkoKuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).
Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.
Luovat ladyt lomailivat heinäkuisen viikon Kirjais Kursgårdissa Nauvossa seutuun tutustuen. Vietimme myös kymmenvuotisjuhlaamme hippi- ja Flower Power-teemoilla.
Luovat ladyt -nimellä tunnettu naisjoukko on viettänyt jo kahdeksana vuonna heinäkuista lomaviikkoa Ruissalossa, Turussa. Vakiopaikkamme Toivonniemen Kesäkoti jäi kuitenkin jo viime vuonna pois majoituspaikkamahdollisuuksista laajojen remonttien vuoksi, jotka jatkuvat vielä tänäkin vuonna.
Viime kesänä löysimme lomapaikaksemme Saaristokoulun Houtskarista. Tänä vuonna meidät vastaanottiKirjais Kursgård Nauvossa. Se on osa Kirjais Nature Inn and Villas -yritystä.
Kirjais Kursgård on myös ollut alun perin koulu, joka majoitti kaukaa saaristosta tulevia lapsia. Koulunkäynti alkoi elokuussa 1923 ja toiminta jatkui 1960-luvun puoleen väliin, kunnes lapsia ei ollut enää tarpeeksi.
Erinäisten vaiheiden jälkeen paikasta tuli Kirjais Kursgård, jota käytetään nykyisin leiri-, ryhmä- ja aamiaismajoituksiin. Kirjais Nature Inn and Villas -yritykseen kuuluu myös 1990-luvulla rakennettu Villa Diana sekä kolme vuonna 2005 rakennettua täysin varusteltua talviasuttavaa mökkiä.
Kirjais, suomeksi Kirjainen, on saari ja kylä Nauvon pääsaarten eteläpuolella Paraisilla. Saaresta on siltayhteys Sommarön kautta Pikku-Nauvoon, (ruots. Lillandet) eli pienempään Nauvon pääsaarista, jolle puolestaan pääsee lautalla Paraisilta. Kirjaisissa on vierasvenesatama, ravintola ja kyläkauppa.
Kirjaisten kylän palveluita.
Koko kurssikeskus oli käytössämme ja majoittauduimme yhden, kahden tai kolmen hengen huoneisiin. Alakerrassa on iso luokkahuone, joka toimi muun muassa maalaus- ja työtilana. Pääsimme valmiiseen aamiaispöytään, jonka meille oli kattanut paikan emäntä Camilla, joka on toiminut tässä majoituspaikassa yrittäjänä vuodesta 2019.
Kahden ladyn huone.
Luovan ladyn työpöytä.
Luovasti ja rennosti
Kirjaisiin tuli kaikkiaan 15 naista, osa lyhyemmäksi ajaksi, suurin osa vietti siellä koko viikon. Luovat ladyt -leirin tarkoituksena on, että jokainen voi toteuttaa itseään ja viettää edullisen loman hyvässä seurassa. Mukaan oli otettu entiseen tapaan maalaus- ja kontaktivärjäystarvikkeita, luonnoslehtiöitä, läppäreitä, kameroita sekä muuta välineistöä luovuuden toteuttamiseen.
Ladyt eivät kuitenkaan ole millään muotoa suorituskeskeisiä – jokainen tekee sitä, mikä sattuu huvittamaan ja josta saa iloa. Paljon aikaa menee myös kuulumisten vaihtamiseen ja maailmanparantamiseen.
Ulla Pyysalo opettelee uutta tekniikkaa Taina Leskisen ja Leena Mäki-Ketelän opastuksella.
Kymmenen vuotta eikä suotta
Osan ajasta veivät 10-vuotisjuhlan valmistelut lauantaina 10.7. Pari ladya kävi poimimassa luonnonkukkia seppeleitä varten, synttärikakku leivottiin ja koristeltiin, samoin ruokasali. Jokainen laittautui hippi- ja Flower Power -teeman mukaisesti kukkamekkoihin. Loppusilaus saatiin hiuskoristeista ja koruista.
Eira-Erika Piironen valmistautumassa iltapäivän juhliin, mutta maalaustapahtumaan liittyvä työ pitää vielä viimeistellä.
Ulla Leino (vas.) ja Marja Koivisto tekivät itselleen upeat luonnonkukkaseppeleet juhlapäivän kunniaksi. Taustalla Marja Tuohimaa ja Ritva Lamberg maalaamassa.
Juhla-ateria nautittiin Hotel Strandbon yhteydessä toimivassa ravintola Strandkrogenissa Nauvossa. Parhaimpana loma-aikana hotellin ja vierasvenesataman tienoo kuhisi väkeä, mutta meillä oli onneksi varaus tehtynä. Saimme pitkän pöydän terassilta.
Nyt saisi jo tuoda ruokaa.
Ulla Leino ja Ulla Pyysalo kukkaseppeleissään.
Juhlakahvit, kuohuviinit ja kakku nautittiin kurssikeskuksessa. Marja Koiviston loihtimasta ja upeasti koristelemasta mansikka-valkosuklaakakusta ei jäänyt muruakaan seuraavaan kertaan.
Parhaan asun palkinto päätettiin suljetulla lippuäänestyksellä ja voiton vei Heidi Kymäläinen, jonka salaisena aseena oli Gudrun Sjödén. Hän sai palkinnokseen Ritva Lambergin tekemän ja lahjoittaman unisiepparin.
Katsoimme myös Eira-Erika Piirosen kokoamaa kuvaesitystä Luovien ladyjen kymmenestä vuodesta. Monenlaista on näihin kesäviikkoihin mahtunut ja leiriviikon ideamme on hyväksi havaittu.
Kymmenvuotissynttärit jatkuivat ravintolareissun jälkeen kurssikeskuksessa.
Mansikka-valkosuklaakakku näyttää herkulliselta ja sitä se olikin. Osa luovista ladyistä on myös käteviä emäntiä.
Heidi Kymäläinen iloitsee voitostaan.
Kirppiksiä, kulinaristimia ja geokätköilyä
Kävimme viikon aikana etsimässä geokätköjä, Nauvon vierasvenesatamassa putiikkeineen, parissa ravintolassa, kaupoissa, Villa Vintagessa ja Simonby Outletissa, Ravintola Glödissasekä Kirjaisten kyläyhdistyksen ylläpitämässä kirjastossa. Kirjasto sijaitsee vanhaa myllyä muistuttavassa pyöreässä rakennuksessa korkealla mäellä, ja sieltä on kirkkaalla säällä näkymä Kemiöön asti. Sinne voi tuoda itselleen ylimääräiseksi jääneitä kirjoja ja ottaa mukaan mieleisiään. Kirjoja en tiennyt tuoda, mutta mukaani taisi tarttua neljä teosta.
Tuolta jostain se geokätkö löytyy, tietävät asiaa harrastavat ladyt.
Ravintola Glödin katkarapusalaatti oli runsas ja herkullinen.
Villa Vintagen tarjontaa Nauvon vierasvenesatamassa olevassa pienessä putiikissa. Kävimme myös varsinaisessa myymälässä Käldingentiellä.
Simonby Outletissa oli myynnissä kaiken tavarapaljouden lisäksi myös kirjoja.
Tämä kirjasto on aina avoinna, samoin näköalaterassi.
Kirjavalikoima oli melkoinen. Suurin osa kirjoista oli ruotsinkielisiä.
Näköala kirjaston terassilta vierasvenesataman suuntaan.
Yhtenä päivänä poikkesimme pienellä porukalla Gammelgård Pizza & Padel Resortiinpizzan innoittamina. Yritys toimii vanhan kunnalliskodin tiluksilla.
Gammelgård Pizza kertoo yhdistävänsä täyteläisiä italialaisia makuja saariston tuoreisiin ja maukkaisiin raaka-aineisiin ja tekijät lupaavat tehdä Nauvon parasta pizzaa. Nimet ainakin ovat mielenkiintoisia: söin Sjung Hopp Faderallan Lej -nimistä pizzaa, jossa oli muun muassa mozzarellaa ja pecorinojuustoa, kirsikkatomaatteja, rapuja ja ananasta.
Gammelgård Pizza & Padel Resortista löytyy nimen mukaisesti pizzeria ja Nauvon ensimmäinen padelkenttä, mutta myös majoitusta Gammelgårdin majatalosta. Tarjolla on huoneita, huoneistoja ja asuntoautopaikkoja. Tässä on siis yöpymismahdollisuus Saariston Rengastien kulkijoille.
Gammelgård Pizzan ravintolasali oli tyhjillään, koska asiakkaat valitsivat ulkoterassin kuten me ladytkin.
Illan ohjelma: saunaan ja grillaamaan
Saunan lämmitimme joka ilta. Lauantai-illan kunniaksi käytössämme oli myös lämmin palju. Reippaimmat kävivät uimassa aamuisinkin talon lainapyörillä Kirjaisten kylällä noin kilometrin päässä.
Leiriviikon aikana katsoimme myös jalkapallon EM-pelejä, pelasimme Alfapet-peliä, luimme kirjoja, grillasimme joka ilta ja nautimme kaikin puolin kesäisestä saaristosta.
Paljuun mahtui kerrallaan neljä ladyä.
Ketettu grillikatos toimi iltaravintolanamme.
Taisimme saada viikon aikana yliannostuksen makkaraa. Tulilla oli välillä myös kasviksia ja hedelmiä.
Kurssikeskuksen lampaat olivat persoja meloninkuorille.
Idea vapaasti käytettävissä
Kirjoitin tämän postauksen ainakin kahdesta syystä. Teksti ja kuvat ovat meille mukana olleille ladyille muistoksi. Tähän voi palata joskus syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kutsua luokseen kesäisen kauniita hetkiä ja tunnelmia.
Toisena syynä on tarjota lukijoille valmis ja hyväksi havaittu malli järjestää jollekin porukalle kiva lomaviikko. Tarvitaan vain joukko samanhenkisiä tai ainakin toistensa kanssa viihtyviä tyyppejä, sopiva majoituspaikka ja puuhaihminen, joka huolehtii käytännön järjestelyistä ja viestittelystä. Meillä on Facebook- ja WhatsApp-ryhmät sekä sähköposti tiedonjakokanavina. Kysy lisätietoja, jos olet kiinnostunut järjestämään tällaisen lomaviikon.
Ensi vuonna uudet kujeet. Onko paikka tuttu Toivonniemi Ruissalossa vai jokin uusi saaristokohde? Tai kenties ladyt kokoontuvat jossain ihan muualla.
Joutsenen tavoin ladytkin nauttivat merestä ja uimassa käytiin joka päivä. Kirjaisissa luotnto tuli lähelle. Yhtenä päivänä taivaalla liiteli merikotka.
Viikon aikan saimme nauttia kauniista merimaisemista. Tämä kuva on lauttamatkalta Paraisilta Nauvoon, joka on tosin nykyisillään osa Paraista.
Hotelli Pommern tarjosi meille sopivan majapaikan toukokuisella lyhyellä matkallamme.
Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Hotelli Pommern on majoittanut matkailijoita 1960-luvun lopusta lähtien. Se palveli meitä kahden vuorokauden ajan lyhyellä Ahvenenmaan visiitillämme.
Uusittuhotelli
Hotellin peruskorjaus on valmistunut vuonna 2015. Sekä oleskelutilat että huone vaikuttivat kuitenkin uudemmilta kuin kuusi vuotta sitten tehdyiltä. Hotellissa on nyt 95 korkeatasoista huonetta, avara lounge, viinibaari sekä Kvarter 5 –ravintola.
Hotellin esittelysivulla todetaan: ”Huoneiden sisustuksessa yhdistyvät modernin tyylikäs toiminnallisuus ja viihtyisyys.” Se olikin totta, mutta toisaalta väritys oli hiukan masentavan beigesävyinen pintamateriaaleja, vuoteita ja verhoja myöten.
Hotellista löytyy perheille huoneita, joista osa on Muumi-teemaisia.
Olimme hotellissa hiukan ennen virallista huoneenluovutusaikaa, mutta saimme kuitenkin omamme neljännestä kerroksesta.
Sinänsä kekseliäs ratkaisu oli kaappiin integroitu lisävuode, joka tarjosi kapean laskutason, mutta oli otettavissa käyttöön. Vuoteiden vieressä oli kätevät lokeroyöpöydät ja kunnon lukulamput. Oleskeluun oli kaksi nojatuolia ja pieni pöytä.
Pieniä mukavuustekijöitä: lukuvalo ja yöpöytä. Vasemmalla kuvan ulkopuolella on seinälle nostettu lisävuode.
Kvarter 5 -ravintola palvelee aamuin illoin
Buffetaamiainen oli tarjolla Kvarter 5 -ravintolassa. Tarjolla oli riittävän monipuolinen valikoima syötävää ja juotavaa. Haudutettua teetä sai valitsemalla irtoteetä teepalloon. Harvassa ravintolassa on valmiina haudutettua teetä valmiina. Käytimme hotellin ravintolapalveluja vain aamiaisilla.
Kvarter 5 -ravintolasta todetaan: ”Keittiömestari Peter Norellin keittiöfilosofia perustuu pitkälti paikallisiin raaka-aineisiin aasialaisin vivahtein, sekä kastikkeiden ja liemipohjien valmistamiseen alusta saakka.” Ruokatarjonnassa otetaan huomioon satokauden vaihtelut ja tarjolla on sekä perinteisiä à la carte -annoksia että viinibaarin pikkuannoksia.
Joutsen-merkitty hotelli ja ravintola
Sekä hotelli Pommern että sen Kvarter5 -ravintola ovat Joutsen-merkittyjä. Tämä tarkoittaa, että hotelli tai ravintola ottaa ympäristön kokonaisvaltaisesti huomioon ja täyttää Joutsenmerkin tiukat vaatimukset muun muassa jätemäärien, energian- ja vedenkulutuksen, kemiallisten aineiden käytön suhteen. Ravintola puolestaan noudattaa raaka-aineiden hankintaa ja käyttöä koskevia tiukkoja ympäristövaatimuksia, siellä on aina tarjolla kasvisruokaa ja se käyttää runsaasti luomua, vastuullisia kaloja ja tuntee aina pääraaka-aineidensa alkuperän.
Maskeja käytettiin liikuttaessa salissa ja muutoinkin koronan karkotustoimet oli huomioitu. Hotellin sauna ei ollut käytössä.
Kätevästi keskustassa
Hotelli tarjosi sopivan tukikohdan. Sijainti keskustassa oli kätevä ja autolle löytyi pihalta maksuton parkkipaikka.
Bruksvikenin vierasvenesatamaa. Taustalla 1800-luvun alussa rakennettuja rantamakasiineja, joissa nyt toimii ravintoloita ja elokuvateatteri.
Etätyöläinen kaipaa vuoden kotikoloelämän jälkeen hiukan vaihtelua. Pääsin Norpas ry:n residenssiin Taalintehtaalle. Viikko aivan erilaisessa ympäristössä toi kaivattua virkistystä.
Löysin internetin ihmemaasta tiedon siitä, että Norpas-residenssissä olisi peruutuspaikkoja kevättalvella. Kotona vuoden kökkinyt matkabloggaaja tarttui haasteeseen. Olisihan se erilaista olla etätyössä ja asumassa hetken aivan uudessa ympäristössä; samaa sosiaalisesti rajoittunutta elämää voisi viettää muuallakin kuin Turussa.
Täytin hakemuksen ja sain pian tiedon vapaista ajoista maaliskuulle 2.–7.3. ja 15.–19.3. Tartuin tilaisuuteen ja pakkasin laukkuni.
Residenssi taiteilijoille
Nybyggningen on 1890-luvulla rakennettu luhtikäytävätalo.
Tässä Nybyggningen-rakennus Hertsbölentien puolelta. Tämä on kuvattu opastauluista, joita löytää sieltä täältä Taalintehtaalta.
Osa Nybyggningen-rakennuksen alakerran ovista ja ikkunoista oli koristeltu valoin. Viehättävä näkymä pimeässä kevättalven illassa.
Norpas-residenssi on kemiönsaarelaisen kulttuuriyhdistys Norpas ry:n ylläpitämä puutaloasunto Nybyggningen-nimisessä luhtikäytävätalossa Taalintehtaalla. Talo on paikkakunnalle omaleimainen kaksikerroksinen luhtitalo, jollaisia rakennettiin alun alkaen työläisasunnoiksi 1800-luvun lopulla. Norpaksen taiteilijaresidenssitoiminta alkoi vuonna 2018.
Residenssin seinää koristaa Norpas-festivaalin juliste vuodelta 2017.
Norpas-residenssi on tarkoitettu taiteilijoille kahden viikon–kuukauden mittaisiin työskentelyjaksoihin. Toiminnan tavoitteena on tarjota heille antoisa työskentelyperiodi ja autenttinen residenssielämys Saaristomeren ruukkikylällä, lisätä taide- ja kulttuurialan merkityksellisyyttä Taalintehtaalla, Kemiönsaarella sekä laajemmin Turunmaalla sekä tuottaa ympäristötaidetta/julkista taidetta Taalintehtaalle. Viimeksi mainittu on osa yhdistyksen tavoitteita; tuloksia on nähtävillä alueella.
Puulämmitystä ja vedenkantoa
Ei taikauskoisille?
Keittiö on valoisa ja tilava.
Residenssi on tehty yhdistämällä kaksi alkuperäistä työläisasuntoa, yhteensä noin 64 m². Onpa perheillä ollut pieni koti. Asunnossa on keittiö sekä kaksi huonetta, joissa molemmissa on sängyt yhteensä viidelle hengelle, yksi on kerrossänky – sopii siis myös perheelle.
Keittiössä on sekä puu- että sähköliesi, makuu-/työhuoneessa pönttöuuni ja toisessa makuuhuoneessa kamina. Asuntoa lämmitetään sähköpattereilla ja tulisijoilla.
Toisessa makuuhuoneessa on tilaa myös työpöydälle.
Saniteettitilat löytyvät alakerrasta, jossa ovat yhteiskäyttöiset wc:t, suihkut ja sauna sekä astianpesupaikka. Vessassa on kullekin asunnolle oma paikka vessapaperille ja käsipyyhkeelle. Vesi tuodaan asuntoon kanistereilla ja ämpäreillä ja viedään omalla ämpärillä alakertaan.
Ikänsä kerrostalossa asuneelle tällainen asunto on aika eksoottinen. Vettä tulee käytettyä paljon vähemmän kuin kotona. Vessakäynnit harvenevat ja siihen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Astiat peseytyvät joko alakerrassa tai asunnossa tiskivadeissa; valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Tiskatessani aloin jo hiukan odottaa, että saisin kirjallisia älynväläyksiä kädet saippuavedessä kuten dekkarikuningatar Agatha Christie, jonka kerrotaan todenneen, että uuden kirjan juoni kehittyy parhaiten tiskatessa.
Hiljaista ja rauhallista
Talossa on harvinaisen rauhallista. Osa asunnoista lienee vain kesäisin tai loma-aikoina käytössä. Asukkaita ei juurikaan kuule eikä tapaa. Naapurissa on portaat vintille ja tuon asukkaan kengänkopinaa kuulin silloin tällöin.
Alakerrassa olen törmännyt vain muutamaan asukkaaseen; talonmieheen useamman kerran. Hänen kissansa olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ja tulla asuntoonkin, mutta jätin hänet hiukan tylysti ulkopuolelle.
Hiljaisuus alkaa sääntöjen mukaan kello 23 ja talossa on tosiaan äänetöntä jo paljon sitä ennen. Etätyöhön asunto sopii mainiosti. Hiljaisuutta ja rauhaa yllin kyllin. Verkkoyhteys on jaettava omasta puhelimesta, mutta kaikki toimi mainiosti.
Kylältä Kasnäsiin
Strandhotellet palveli residenssiläistä lounasaikaan ja pari kertaa muinakin aikoina.
Ravintolasalista on näkymä vierasvenesatamaan (vasemmalla).
Päivällä lähdin lounaalle kylälle nyt kun se oli vielä mahdollista. Sitä oli tarjolla ainakin Strandhotelletissa. Siellä kävin useamman kerran; listalla oli makkarakeittoa, janssoninkiusausta ja porsaanleikettä. Asiakkaat olivat lähinnä vanhempaa väkeä ja haalaripukuisia miehiä; ruotsin kieli kaikui.
Torin laidassa oelvassa Café Four C:ssä kävin torstaina lohikeitolla. Sen kanssa tarjottiin tummaa saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Lounaspaikoissa olivat voimassa koronan torjuntakeinot käsideseistä maskeihin.
Lohisoppaa Cafe Four C:n tapaan.
Taalintehtaaseen ehdin tutustua aika vähän. Lounasaikojen lisäksi kävin parina iltana kauppa-asioilla ja kävelyllä. Ruokakauppoja on kaksi, K-market ja Sale; lisäksi muuta tavaraa löytyy Wahlstenin tavaratalosta ja Aha-sekatavarakaupasta. Myös apteekki ja Alko löytyvät Taalintehtaalta.
Lauantaina tein pidemmän reissun kylänraitilla, mutta kovin paljon ei ole paikkoja auki. Kojanissa kävin uudemman kerran; se on antikvariaatti sekä paperi- ja lahjapuoti, joka on tähän aikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ostin yhden kirjan ja vanhoja sisustuslehtiä.
Kojanista löytyy muun muassa luettavaa sekä teetä ja tuliaisia. Se on talvisaikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Perjantaina työpäivän jälkeen ajelimme paikalle tulleen mieheni kanssa kylää ympäriinsä. Poikkesimme myös kirjastoon, joka on auki vain lyhyitä käyntejä varten. Eteisessä oli poistokirjoja hintaan yksi euro. Valitsimme sieltä yhteensä neljä kirjaa. Juttelimme hetken kirjastonhoitajan kanssa; kirjastokortinkin olisimme saaneet.
Kävimme myös Kasnäsissa, jossa poikkesimme rantaan. Sieltä pääsee yhteysaluksilla Taalintehtaalle, Hiittisiin, Rosalaan ja Öröhön. Laskevan auringon värit meren jäällä olivat kauniit.
Kasnäsistä pääsee jatkamaan saaristoreissuja moneen suuntaan.
Kävimme myös Kasnäsin kylpylän vastaanotossa tutkailemassa tilannetta. Siellä valmistauduttiin 8.3. alkaneeseen sulkuun. Majoitukseen pääsee, mutta kylpylä on suljettuna. Ravintolat ovat myös kiinni ja aamiaisen saa noutaa pussissa.
Taalintehtaalle palatessamme löysimme vastauksen aiemmin askarruttaneeseen kysymykseen: mistä yhteysalukset lähtevät? No, ihan vierasvenesataman rannasta. Siellä M/s Stella otti matkustajia kyytiin; määränpäänä muun muassa Kasnäs.
Luovuutta kuplassa
Residenssihakemusta tehdessäni olin vailla työtä ja suunnittelin tekeväni erilaisia kirjallisia töitä. Määräaikainen sijaisuus alkoi ennen reissua ja jatkui sen aikana, joten suuri osa ajasta meni työntekoon. Iltaisin ja viikonloppuna oli toki vapaavalinnaista aikaa.
Tällainen muualla kuin kotona asuminen on siitä hyvä, ettei ole tehtävissä tavanomaisia puuhia. Sitä on entistä enemmän omassa kuplassaan ja enemmän tietoinen vaihtoehtoisista toimintatavoista. Ehkä se voi jotenkin virittää luovuuttakin?
Mielenkiintoista oli päästä tutustumaan uuden paikkakunnan historiaan ja kulttuuriin. Mielelläni tulen tänne uudestaankin – ja niinhän tulenkin maaliskuun puolivälissä.
Talvi pitää vielä otteessaan.
Auringonlaskun aikaan Taalintehtaan taivas värjäytyi vaaleanpunaiseen.
Kovassa matkakuumeessa omakin kotikaupunki kelpaa reissukohteeksi. Staycation antaa mukavan pienen vaihtelun koronakotoiluun. Joulukuisen hotelliyöpymisen kohteeksi valikoitui Scandic Plaza Turku.
Voitin jo aikoja sitten lahjakortin, joka oikeutti yöpymiseen Scandic-hotellissa. Olin säästänyt sitä odottamaan sopivaa hetkeä, retkeä jonnekin kotikaupungin ulkopuolelle. Viime vuoden maaliskuun jälkeen sopivaa tilaisuutta ei tullutkaan. Ei tullut reissuja Helsinkiin, Tampereelle, mihinkään. Jäisikö lahjakortti käyttämättä? No, eipä tietenkään.
Ratkaisuna oli staycation, hotelliloma kotikaupungissani Turussa. Täällä voi valita kolmesta Scandic-hotellista: Scandic Atrium, Scandic Julia ja Scandic Plaza Turku. Voi, jospa Scandic Hamburger Börs olisi ollut valmis, niin olisin valinnut sen. Börsiin pääsee vasta tänä syksynä 2021, kun se valmistuu uudistamisen ja uudelleenrakentamisen jälkeen kauppatorin vierelle.
Kätevästi kävelykadulla
Niinpä valitsin kävelykadun varrella sijaitsevan Scandic Plazan. Se on suojeltu, 1920-luvun funktionalismia edustava, hiljattain restauroitu rakennus Yliopistonkadulla Turun keskustassa. Sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman vuonna 1929. Rakennuksessa oli alun perin Turun lähetysseuran hotelli ja liikerakennus Hospits Betel. Bryggman pääsi toteuttamaan rakennusta voittamalla hankkeen suunnittelukilpailun.
Naapuriin hän oli suunnitellutAsunto-osakeyhtiö Atriumin (1927) ja myöhemmin vielä Betel-kirkon kellotornin (1929). Näistä muodostuva kokonaisuus rakennusten väliin jäävine Bryggmanin nimeä kantavine aukioineen huokuu italialaista tunnelmaa. Se on Museoviraston inventoima valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Scandic Plazassa olin joskus ollut tutustumiskäynnillä. Hotellin Deli-kahvilan olen valinnut useasti, jos olen kaivannut lepo- ja kahvihetkeä tai lounasta asioinnin lomaan.
Seurakseni sain tyttäreni Maijun, joka oli pienen virkistyshetken tarpeessa ahkeroituaan koko syksyn yliopisto-opinnoissa.
Kirjauduimme hotelliin heti alkuiltapäivästä. Koronatodellisuus läjähti vastaan hotellin aulassa: maskeja, käsidesiä ja turvaväli-infoja.
Huoneemme oli pienehkö Standard-luokan kahden hengen huone, mutta täysin toimiva.
Lähdimme pian ostoksille; molemmilla oli muutamia hankittavia juttuja. Stockmann ja muut Hansa-korttelin kaupat olivat ihan tuntumassa. Kävelykadulla oli Joulun polku -teemakokonaisuuteen liittyvän Tue turkulaista -kampanjan ohjelmaa. Tapasimme Lumikuningattaren ja joukon touhukkaita huskykoiria, joihin saattoi tutustua. Yksi huskyista oli pörröinen ja söpö 12-viikkoinen pentu, jota jäimme hetken seuraamaan.
Nomad Food & Wine -ravintolan tunnelmallista sisustusta. Kas, tyynyillä voi koristaa seinän.
Seuraavana ohjelmassamme oli ruokailu. Mietimme muutamaa ravintolaa ihan lähietäisyydeltä. Yksi oli Scandic Plazan oma ravintola Bryggman´s Restaurant & Deli, joka olisi ollut helppo ratkaisu. Halusimme kuitenkin lähteä hotellin ulkopuolelle.
Kristiinankadulta löytyy montakin ruokaravintolaa. Gastropubi Aune on niistä yksi ja kävimme ovella, jossa portsari ilmoitti ravintolan olevan täynnä. Viereinen ravintola Nomad Food & Wine, joka oli jo ennalta Maijun ehdokaslistalla, oli myös kansoitettu, mutta sieltä löytyi kuitenkin pöytä kahdelle.
Nomad on uudehko ravintola, jonka menu on italialaisen, afrikkalaisen ja pohjoismaisen ruokakulttuurin fuusio. Nomadin perustaja Paco Ndiaye on kasvanut italialaisessa ja senegalilaisessa kulttuurissa, juuret ovat Dakarissa. Keittiömestarikoulutuksensa hän on saanut ALMA Scuola Internazionale di Cucina Italiana -oppilaitoksessa Colornossa, Parmassa.
Nomadin menulistalla on alkuruokia, pastaa, pääruokia ja jälkiruokia. Valitsimme molemmat pasta-annoksen Pasta mare, finferli e curry, jossa oli linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya. Juomaksi otimme tarjoilijan suosittelemaa valkoviiniä.
Ennen pääruokaa saimme yllätykseksemme keittiön tervehdyksenä pienen lautasellisen vaaleanpunaista punajuurikeittoa, jonka keskellä oli gnocchipalanen, lisänä pieniä sämpylöitä tai leipiä.
Alkupalaksi saimme keittiön tervehdyksenä punajuurella maustettua kasviskeittoa tai -sosetta. Näyttää hiukan vispipuurolta.
Tämä korillinen pieniä sämpylöitä tai leipäsiä katosi kokonaan nälkäisiin vatsoihimme.
Linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya.
Nomadin annokset olivat pienehköjä, mutta kyllä niillä nälkä lähti.
Ravintola on viihtyisästi sisustettu ja ilmeisesti melko suosittu; pöytäseurueet olivat enimmäkseen nuorten aikuisten kaveriporukoita tai pariskuntia.
Illallisen jälkeen kuljeskelimme hetken pitkin Aurajoen rantaa. Liikkeellä oli aika paljon väkeä ihastelemassa muun muassa Teatterisiltaa jouluasussaan.
Teatterislta on saanut koristeensa ja äänimaailmansa Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin innoittamana.
Ilon kautta Fredrikiin
Jatkoimme vielä iltaa täysinäisten vatsojen turvin maaliskuussa avattuun seurusteluravintola Fredrikiin. Ravintola toimii Turun Säästöpankki – Sparbanken i Åbo -pankin käyttöön vuonna 1891 valmistuneessa liikepalatsissa osoitteessa Linnankatu 18. Uusrenessanssityylisen talon suunnitteli arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennusta on laajennettu vuonna 1912. Koristeellinen ja suojeltu pankkisali on muutettu tyylikkääksi seurustelubaariksi vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.
Fredrik huokuu menneen ajan eleganssia.
Fredrikissä kannattaa katsoa kattoa.
Fredrikin baaritiskillä on kokoa ja näköä.
Haimme juomat baaritiskiltä maskit kasvoilla. Fredrikissä oli vain muutamia seurueita, joten väljyys säilyi. Ilta oli tosin nuori, tiedä sitten, millaista menoa siellä oli myöhemmin lauantai-iltana. Baarin ikäraja on 22. Perjantaisin on tarjolla elävää musiikkia, muutoin soi levymusiikki.
Fredrikin verkkosivuilla kuvailtiin musiikkivalikoiman painottuvan funkiin, mutta myös kotimaisiin klassikoihin. Meidän huomiomme kiinnittyi lievään musiikin ja interiöörin ristiriitaan: upeasti sisustetussa baarissa soi 1970- ja 1980-lukujen musiikki; parhaiten mieleemme jäi Fredin ja kumppaneiden euroviisulaulu Pump Pump. Tämä Suomen edustuslaulu Euroviisuissa vuodelta 1976 ei ollut tuttu Maijulle, kerroin laulun historiasta.
Iltaretken jälkeen oli mukavaa palata hotellihuoneeseen ja puhtaisiin lakanoihin, unten maille ja höyhensaarille.
Aamiaisen kruunasi haudutettu tee
Aamiainen aloitetaan koronaohjeiden kertauksella.
Scandic on ottanut korona-ajan huomioon aamiaisjärjestelyissään. Asiakas voi halutessaan syödä aamiaisen huoneessaan tilaamalla edellisenä iltana aterian taikka sen voi koota tarjottimelle ja viedä huoneeseen. Vilkkaimpina aikoina aamiaisajat on myös porrastettu. Meidän vieraillessamme siellä oli käytössä normaali sunnuntaiaika klo 8.30–10.00. Menimme syömään heti ja alussa väkeä oli hyvin harvakseltaan. Suurin osa vieraista käytti maskeja liikkuessaan tarjoilujen luona, niin mekin.
Erityiskiitoksen hotelli saa siitä, se huomioi teenjuojat – tarjolla oli valmiiksi haudutettuna Orangery of Lady Grey – ja Earl Grey -teetä, muita laatuja itse haudutettavaksi sekä myös teepusseja. Tässä täyttyi siis hotellien HH-indeksini toinen puoli; henkareissa olisi vielä parantamisen varaa.
Scandic Plaza Turun teevalikoima oli ilahduttavan runsas.
Aamiaistarjoilu oli monipuolinen ja ilokseni löysin myös munakokkelia, pekonia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa – näitä nautin hotelliaamiaisilla, kun kotona tällaisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla.
Harmiksemme emme huomanneet ajanhenkistä riisipuurotarjoilua, joka oli katettu erilleen muista ruokatuotteista. Riisipuuro lisukkeineen olisi ilman muuta maistunut.
Aamiaisvieraille oli tarjolla myös riisipuuroa jouluisessa kattauksessa.
Syksyllä Hotel Hamburger Börsiin?
Aamiaisen jälkeen vietimme rauhaiseloa huoneessamme ja pakkasimme laukkumme. Yhden yön viettäminen muualla kuin kotinurkissa virkisti kummasti mieltä. Hyvä idea tuo staycation, hotelliloma omassa kaupungissa. Ei ole pitkän matkaa monine rasituksineen, ei tuntien matkustamista.
Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.
Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.
Kansakoulusta majataloksi
Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.
Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.
Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.
Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.
Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).
Vierailevana kokkina Kasper Salomäki
Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.
Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.
Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.
Siikaa vai härkää?
Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.
Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.
Minun valintani olivat
sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
mansikkapavlova.
Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.
Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.
Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.
Jälkiruoaksi mansikkapavlova.
Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat
karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
rikkaat ritarit.
Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.
Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.
Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.
Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.
Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.
Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.
Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.
Syksyllä saaristoon?
Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.
Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.
Turunmaan saaristo on monipuolinen ja omaleimainen tutustumiskohde. Nyt vuorossa on Houtskär eli Houtskari.
Turkulaisena saaristo on aivan helposti ulottuvillani, mutta en ole tutustunut siihen kunnolla lukuun ottamatta muutamia matkoja Ahvenanmaalle ja pariin muuhun paikkaan, mukaan luettuna Kökar.
Nyt vuorossa on viikko Houtskärissä eli suomeksi Houtskarissa – jostain syystä ruotsinkielinen nimi on minulle tutumpi. Käytän sitä tässä tekstissäkin.
Kyseessä on kesälomareissu ja Luovien ladyjen viikko nyt uudessa paikassa. Olemme aiemmin viettäneet leirimme Ruissalossa, Turussa, mutta remonttiin menossa oleva majoituspaikkamme Kesäkoti Toivonniemi ei tarjonnut enää huoneita lomanviettäjille.
Sadoittain saaria
Houtskärin vaakunan hansalaiva viittaa sekä paikkakunnan vanhoihin merenkulkuperinteisiin että tarinaan saaren asutuksen alkuperästä. Kalat viittaavat merikalastukseen. Vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se oli käytössä vuosina 1951–2008.
Houtskär on entinen kunta Turun saaristossa, noin 100 kilometriä Turusta ja aivan Ahvenanmaan rajalla. Siitä tuli kuntaliitoksen myötä osa Paraisten saaristokaupunkia. Houtskär koostuu noin 700 yli hehtaarin kokoisesta saaresta, kuuluu Saaristomeren biosfäärialueeseen ja on osittain Saaristomeren kansallispuiston alueella.
Houtskärissä on yli 500 asukasta, mutta runsaasti myös mökkiläisiä, jotka viettävät siellä vapaa-aikaansa tai asuvat osan vuotta. Asukkaista noin 83 % on ruotsinkielisiä, 15 % suomenkielisiä ja 2 % puhuu muita kieliä.
Houtskärissa on enää vain muutama ammattikalastaja ja lypsylehmätkin ovat kaikonneet saarilta. Siellä viljellään muun muassa perunaa, tomaatteja ja omenoita. Maatalous on täydentynyt kasvihuoneviljelyllä. Tärkeitä elinkeinoja ovat myös matkailu ja liikenne.
Isaksson´sin tilamyynnin valikoimassa on tomaatteja, kurkkua paprikaa, perunaa ja monia muita sesonkituotteita. Tarjonta vaihtelee satokauden mukaan. Itsepalvelulla toimiva viihtyisä myyntipaikka löytyy osoitteesta Houtskarintie 535.
Houtskarissa on myös useita elinvoimaisia kyliä. Niillä on hauskankuuloisia nimiä: Näsby (Houtskarin kirkonkylä), Storpensar, Saverkeit, Kittuis, Medelby, Hönsnäs, Berghamn, Träsk, Jervis, Hyppeis, Roslax, Kivimo, Björkö, Mossala, Äpplö ja Nåtö. Etenkin Hyppeis ja Björkö ovat tunnettuja kauniista venevajoistaan.
Houtskärin naapurikuntia ovat Brändö, Iniö, Korppoo, Kökar ja Sottunga.
Houtskärissä on oma murteensa, jota paikkakuntalaiset käyttävät puhuessaan keskenään. Sitä on ulkopuolisten vaikea ymmärtää. Murre muistuttaa germaanisia kieliä; siinä on kolme sukua kuten saksan kielessä ja verbit taivutetaan samankaltaisesti kuin saksassa.
Seljakämmekkä on pitäjäkukka
Seljakämmekän kukka on keltainen tai punainen. Kuva on ruotsalaisen kasvitieteilijän C.A.M. Lindmanin (1856–1928) kirjasta Bilder ur Nordens Flora (1901–1905) (Wikimedia Commons).
Saarilta löytyy runsaasti kasvilajeja muun muassa kalkkipitoisen maaperän sekä hyvän ilmaston ansiosta. Orkideojen heimoon kuuluva seljakämmekkä (dactylorhiza latifolia) on harvinaisuus ja siten myös rauhoitettu. Ruotsiksi se on nimeltään Adam och Eva.
Touko- ja kesäkuussa punaisena tai keltaisena kukkivaa kasvia löytyy myös Ahvenanmaalla, mutta muualla maassamme se on harvinainen.
Matkalle monenlaisilla menopeleillä
Houtskäriin pääsee tietysti henkilöautolla. Matkan varrella on kolme lauttamatkaa: ensimmäinen Paraisilta Nauvoon, toinen Nauvosta Korppooseen ja kolmas Korppoosta Houtskäriin. Viimeisin lauttamatka kestää noin 40 minuuttia. Odotusajan voi viettää autossa tai matkustajatiloissa.
Olimme liikkeellä maanantaina puolenpäivän aikaan, ja pääsimme hyvin kaikille lautoille. Viikonloppuisin autot joutuvat jonottamaan, koska mökille menijöitä on paljon.
Houtskäriin pääsee myös ilman omaa autoa. Saaristobussin reittinä on Turku–Parainen–Nauvo–Korppoo–Houtskari linjoilla 901–904.
Houtskär on myös suosittu pyöräilijöiden ja moottoripyöräilijöiden retkikohde sekä veneilijöiden tukikohta. Näsbystä löytyy vierasvenesatama ravintoloineen, Näsby Gästhamn.
Saariston Rengastie kulkee Houtskärin kautta.
Ladyt Saaristokoulun suojissa
Löysimme uuden paikan Luovien ladyjen viikolla Saaristokoulusta. Se tarjoaa Bed & Breakfast -majoitusta koulun tilavissa asuntoloissa 1–2 hengen huoneissa tai suuremmissa perhehuoneissa. Saaristokoulu on myös kurssi- ja majoituskeskus, jossa järjestetään myös leiri- ja rippikouluja sekä erilaisia kursseja. Tänä kesänä ja syksynä tarjolla on muun muassa sekatekniikkamaalauksen kursseja.
Valtasimme koko keltaisen talon, ns. tyttöjen talon. Alakerrassa on tilava luokkahuone, jota olemme käyttäneet muun muassa maalaustilana ja keittiökin on käytössämme. Rantasauna ja grilli lämpenee joka ilta.
Mukana on tusina naisia. Olemme tämän alkuviikon aikana ehtineet lepäämisen ja rentoutumisen lisäksi geokätköilemään, tutustumaan kirkonkylään, käymään urkukonsertissa, maalaamaan, lukemaan, valokuvamaan, joogaamaan, bloggaamaan sekä tekemään kanava- ja kontaktitöitä. Vielä on päiviä jäljellä.
Luovat ladyt saunovat joka ilta pari tuntia. Välillä voi vilvoitella terassilla tai uida meressä.
Hotellihuaneis ei tul tylssä, jos asennoittu sihe samal taval ko terveyskeskukse orotushuanesse: hauskuus ei ol paikan tarkotus eik kuulu hintta.
Täyty ol muutaki lukemist, ko respast mukka napattu kesä-Porvoo-esite. Täyty ol kyni ja hyvä muistikirja, pensseliki voi olla ja vesifärei piän aski. Omi eväi. Oma muki. Käsityäkori. Tyäkalupakil o ain käyttö, unt orotelles voi pikkufiksata irronnei listanpätki. Ämpär (sin voi tyhjenttä ylipaksun hotellityynyn sisukse ja tunkke lähties nee takas. Taik sit voi tehrä niinko mää ja kanta oma lahnanlittana tyyny mukanas.) Kännykä laturi ei tart muist otta. Respas on pyykkikorilline viaraitte unhottami laturei, mitä voi kyssy lainaks.
Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? Mitä mää tiärän hotellimajotuksest? Seven/Kustannusosakeyhtiö Otava. 2016. S. 65.
Parasta lähteä nyt 