Paluu Rondaan

Ronda on erikoinen kaupunki andalusialaisessa vuoristossa. Se on historian saatossa kokenut valloittajan toisensa perään. Erilaiset kulttuurivaikutteet ovat osa Rondan viehätystä. Sijainti syvän El Tajo -rotkon kahta puolta tekee siitä uniikin käyntikohteen.

Rondan vaakuna.

Ennen TBEX Europe 2022 -konferenssia saimme valita kaksi kokopäiväretkeä muutamasta Andalusian kohteesta. Valitsin Mijaksen ja Rondan, vaikka olen jälkimmäisessä käynyt aikaisemminkin. Ehkä sen valinnassa painoi tutustuminen paikalliselle viinitilalle maistelutilaisuuksineen? Mijaksesta olen kirjoittanut aikaisemmin postauksessa Valkoisten talojen Mijas.

Kaupunki vuoristossa

Espanjan vanhimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Rondaan meidät kuljetti tilausbussi, joka suoriutui hyvin vuoristoisesta ja mutkaisesta tiestä. Kaupunki sijaitsee Málagan maakunnan luoteisnurkassa noin 54 kilometriä Marbellasta ja noin 110 kilometriä Málagan lentokentältä.

Rondassa voi puhua huoleti tyyliin ”jo roomalaisten aikana”, sillä kaupunki oli heidän kauppapaikkansa, tosin tuolloin nimellä Arunda. Sittemmin sen valloittivat ainakin muslimit, maurit ja katoliset. Historian kerroksellisuus on läsnä kaupungissa.

Ronda on Serranía de Rondan vuorien ympäröimässä syvänteessä, ja kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo -rotko. Sen pohjalla virtaa Guadalevinjoki.

Ronda on kuuluisa rotkon yli 1700-luvulla rakennetusta Puente Nuevo -sillastaan, joka onkin vaikuttava näky. Se on korkeudeltaan 98 metriä. On vaikea kuvitella, miten se on saatu rakennettu silloisilla menetelmillä.

Puento Nuevo -silta yhdistää Rondan eri puolet. Sillan vasemmalla puolella oleva rakennus on Rondan kongressipalatsi.

Olimme Rondassa vain lyhyen aikaa ja teimme siellä kävelykierroksen oppaan kanssa. Ohitimme yhden Espanjan vanhimmista härkätaisteluareenoista, joka on vuonna 1785 valmistunut Plaza de Toros de Ronda. Nykyaikainen härkätaisteluperinne on saanut alkunsa juuri Rondassa ja paljon aikaisemmin, vuonna 1572 perustetussa kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa Real Maestranza de Caballería de Rondassa.

Plaza de Toros de Ronda -härkätaisteluareenan etuosasta löytyy teemaan sopiva patsas.

Katselimme 1800-luvulla rakennetusta Alameda del Tajo -puistosta vaikuttavia näkymiä laaksoon.

Alameda del Tajo -puisto oli rehevä ja viihtyisä kukkineen, puineen ja patsaineen.

Näkymiä Alameda del Tajo -puistosta.

Puisto on reunustettu koristeellisella aidalla.

Kesäkuun alussa kukkivat puut – lajia en tiedä.

Alameda del Tajo -puistoa leveine käytävineen.

Parador-hotelleista yksi on Rondassa

Ohitimme myös maineikkaan espanjalaisen Parador-ketjun hotellin. Parador de Ronda sijaitsee entisessä kaupungintalossa. Olin kuullut näistä hotelleista espanjan kieltä ja kulttuuria harrastavalta ystävältäni Tuijalta. Parador-hotellien ketjuun kuuluu lähes sata hotellia manner-Espanjassa ja Kanarian saarilla sekä Pohjois-Afrikassa.

Parador-hotellit sijaitsevat linnoissa, luostareissa, palatseissa ja muissa historiallisissa rakennuksissa usein hyvillä paikoilla. Jos sattuu kohdalle, niin niissä voi poiketa vaikka kahvilla tai ravintolassa, ellei halua sijoittaa melko hintavaan majoitukseen.

Hauska sattuma osui kohdalle, kun olin pääsiäisenä käymässä Maarianhaminassa ja poikkesin paikallisella Emmaus-kirpputorilla. Sen hyllyiltä löysin kauniisti kuvitetun kirjan Parador-hotelleista. Ostin sen ja lahjoitin Tuijalle.

Puente Nuevo -sillalta La Ciudadiin

Puente Nuevo -sillalta on mahtavat näkymät alas rotkoon.

Näkymä Puente Nuevo -sillalta.

Kuljimme myös leveän Puente Nuevo -sillan yli. Saimme nauttia katutaitelijan kitaransoitosta ihaillessamme rotkon maisemia entisen luostarirakennuksen (Convento de Santo Domingo) luona; se toimii nykyisin kongressipalatsina (Palacio de Congresos de Ronda).

Rakennukseen kiinnitetystä mainoksesta sain tietää, että Rondassa järjestetään kesäkuun alussa vuosittain kansainvälinen kitarafestivaali Ronda International Guitar Festival (El Festival Internacional de Guitarra de Ronda), joka kestää viikon verran. Se voisi olla elämys musiikin ja erityisesti espanjalaisen kitaramusiikin ystävälle.

La Ciudad -kaupunginosa sijaitsee Rondan vanhalla puolella. Siellä on suurin osa monumenteista, museoista ja kaupungin kiinnostavista rakennuksista. Yksi Rondan tärkeimmistä uskonnollista monumenteista on Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko. Se oli alkuaan moskeija 1300-luvulla ja sitä ennen paikalla oli roomalaisten temppeli.

Iglesia de Santa María la Mayor -kirkko.

Ikkunoiden ja pervekkeiden somisteena on usein kiemuraista takorauta-aitaa.

Punaiset pelargoniat värittävät valkoista taloa puisine ovineen.

Rondassakin pääsee ajelemaan hevoskärryillä. Rakennus on Palacio de Mondragón, jossa toimii kaupungin museo.

Rondasta löytyy hiukan rapistuneessakin kunnossa olevia taloja. Katua somistavat valkoisin liinoin koristellut narut.

Puutarhaa erään vanhassa kaupungissa sijaitsevan talon edustalla.

Talon seinää oli somistettu värikkäin keramiikkalaatoin.

Ronda innoitti Rilkeä ja Hemingwayta

Ronda on innoittanut muutamia taiteilijoita. Itävaltalainen runoilija Rainer Maria Rilke (1875–1926) sai takaisin luomisvoimansa Rondassa. Hän on sanonut: ”Olen etsinyt kaikkialta unelmieni kaupunkia ja olen lopulta löytänyt sen Rondasta.”

Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway (1899–1961) oli perehtynyt espanjalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan härkätaisteluita myöten. Hän on kirjoittanut kirjaansa Kenelle kellot soivat (For Whom The Bell Tolls) kohtauksia, jossa kaupungin keskusaukiolta heitettiin vääräuskoisia alas jyrkänteeltä varmaan kuolemaan.

Kierroksemme Rondassa päättyi ja palasimme bussiin, joka kuljetti meidät tutustumaan Joaquín Fernandezin viinitilaan muutaman kilometrin päässä kaupungista. Se onkin sitten seuraavan postauksen aihe.

Bodega Joaquín Fernandez valmistaa luomuviinejä.

Ronda on kaupunki, jossa voisin käydä kolmannenkin kerran, sillä olen nähnyt ja kokenut vain pieniä hetkiä kaupungissa, jossa riittäisi tutkittavaa viikoksi tai kahdeksikin.

Jos Ronda kiinnostaa vielä, niin voit lukea postauksen aikaisemmasta vierailustani kaupungissa vuonna 2008 otsikolla Ronda rotkon reunalla. Tuolloin otettuja kuvia löytyy lisää erillisestä Ronda-kuvagalleriasta.

Hotelli Pommern Ahvenanmaan matkan tukikohtana

Hotelli Pommern tarjosi meille sopivan majapaikan toukokuisella lyhyellä matkallamme.

Maarianhaminan keskustassa sijaitseva Hotelli Pommern on majoittanut matkailijoita 1960-luvun lopusta lähtien. Se palveli meitä kahden vuorokauden ajan lyhyellä Ahvenenmaan visiitillämme.

Uusittu hotelli

Hotellin peruskorjaus on valmistunut vuonna 2015. Sekä oleskelutilat että huone vaikuttivat kuitenkin uudemmilta kuin kuusi vuotta sitten tehdyiltä. Hotellissa on nyt 95 korkeatasoista huonetta, avara lounge, viinibaari sekä Kvarter 5 –ravintola.

Hotellin esittelysivulla todetaan: ”Huoneiden sisustuksessa yhdistyvät modernin tyylikäs toiminnallisuus ja viihtyisyys.” Se olikin totta, mutta toisaalta väritys oli hiukan masentavan beigesävyinen pintamateriaaleja, vuoteita ja verhoja myöten.

Hotellista löytyy perheille huoneita, joista osa on Muumi-teemaisia.

Olimme hotellissa hiukan ennen virallista huoneenluovutusaikaa, mutta saimme kuitenkin omamme neljännestä kerroksesta.

Sinänsä kekseliäs ratkaisu oli kaappiin integroitu lisävuode, joka tarjosi kapean laskutason, mutta oli otettavissa käyttöön. Vuoteiden vieressä oli kätevät lokeroyöpöydät ja kunnon lukulamput. Oleskeluun oli kaksi nojatuolia ja pieni pöytä.

Pieniä mukavuustekijöitä: lukuvalo ja yöpöytä. Vasemmalla kuvan ulkopuolella on seinälle nostettu lisävuode.

Kvarter 5 -ravintola palvelee aamuin illoin

Buffetaamiainen oli tarjolla Kvarter 5 -ravintolassa. Tarjolla oli riittävän monipuolinen valikoima syötävää ja juotavaa. Haudutettua teetä sai valitsemalla irtoteetä teepalloon. Harvassa ravintolassa on valmiina haudutettua teetä valmiina. Käytimme hotellin ravintolapalveluja vain aamiaisilla.

Kvarter 5 -ravintolasta todetaan: ”Keittiömestari Peter Norellin keittiöfilosofia perustuu pitkälti paikallisiin raaka-aineisiin aasialaisin vivahtein, sekä kastikkeiden ja liemipohjien valmistamiseen alusta saakka.” Ruokatarjonnassa otetaan huomioon satokauden vaihtelut ja tarjolla on sekä perinteisiä à la carte -annoksia että viinibaarin pikkuannoksia.

Joutsen-merkitty hotelli ja ravintola

Sekä hotelli Pommern että sen Kvarter5 -ravintola ovat Joutsen-merkittyjä. Tämä tarkoittaa, että hotelli tai ravintola ottaa ympäristön kokonaisvaltaisesti huomioon ja täyttää Joutsenmerkin tiukat vaatimukset muun muassa jätemäärien, energian- ja vedenkulutuksen, kemiallisten aineiden käytön suhteen. Ravintola puolestaan noudattaa raaka-aineiden hankintaa ja käyttöä koskevia tiukkoja ympäristövaatimuksia, siellä on aina tarjolla kasvisruokaa ja se käyttää runsaasti luomua, vastuullisia kaloja ja tuntee aina pääraaka-aineidensa alkuperän.

Maskeja käytettiin liikuttaessa salissa ja muutoinkin koronan karkotustoimet oli huomioitu. Hotellin sauna ei ollut käytössä.

Kätevästi keskustassa

Hotelli tarjosi sopivan tukikohdan. Sijainti keskustassa oli kätevä ja autolle löytyi pihalta maksuton parkkipaikka.

Ålandhotelsilla on kolme hotellia Maarianhaminassa – Hotelli Pommern, Hotelli Savoy ja Hotelli Adlon, joista viimeksi mainittu sijaitsee lähellä satamaa.

Ahvenanmaan punainen graniitti sävyttää teitä. Näitä huristelimme ristiin rastiin yhden päivän aikana.

Lomanen kotikaupungin Scandic Plaza Turussa

Kovassa matkakuumeessa omakin kotikaupunki kelpaa reissukohteeksi. Staycation antaa mukavan pienen vaihtelun koronakotoiluun. Joulukuisen hotelliyöpymisen kohteeksi valikoitui Scandic Plaza Turku.

Voitin jo aikoja sitten lahjakortin, joka oikeutti yöpymiseen Scandic-hotellissa. Olin säästänyt sitä odottamaan sopivaa hetkeä, retkeä jonnekin kotikaupungin ulkopuolelle. Viime vuoden maaliskuun jälkeen sopivaa tilaisuutta ei tullutkaan. Ei tullut reissuja Helsinkiin, Tampereelle, mihinkään. Jäisikö lahjakortti käyttämättä? No, eipä tietenkään.

Ratkaisuna oli staycation, hotelliloma kotikaupungissani Turussa. Täällä voi valita kolmesta Scandic-hotellista: Scandic Atrium, Scandic Julia ja Scandic Plaza Turku. Voi, jospa Scandic Hamburger Börs olisi ollut valmis, niin olisin valinnut sen. Börsiin pääsee vasta tänä syksynä 2021, kun se valmistuu uudistamisen ja uudelleenrakentamisen jälkeen kauppatorin vierelle.

Kätevästi kävelykadulla

Niinpä valitsin kävelykadun varrella sijaitsevan Scandic Plazan. Se on suojeltu, 1920-luvun funktionalismia edustava, hiljattain restauroitu rakennus Yliopistonkadulla Turun keskustassa. Sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman vuonna 1929. Rakennuksessa oli alun perin Turun lähetysseuran hotelli ja liikerakennus Hospits Betel. Bryggman pääsi toteuttamaan rakennusta voittamalla hankkeen suunnittelukilpailun.

Naapuriin hän oli suunnitellut Asunto-osakeyhtiö Atriumin (1927) ja myöhemmin vielä Betel-kirkon kellotornin (1929). Näistä muodostuva kokonaisuus rakennusten väliin jäävine Bryggmanin nimeä kantavine aukioineen huokuu italialaista tunnelmaa. Se on Museoviraston inventoima valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Scandic Plazassa olin joskus ollut tutustumiskäynnillä. Hotellin Deli-kahvilan olen valinnut useasti, jos olen kaivannut lepo- ja kahvihetkeä tai lounasta asioinnin lomaan.

Seurakseni sain tyttäreni Maijun, joka oli pienen virkistyshetken tarpeessa ahkeroituaan koko syksyn yliopisto-opinnoissa.

Kirjauduimme hotelliin heti alkuiltapäivästä. Koronatodellisuus läjähti vastaan hotellin aulassa: maskeja, käsidesiä ja turvaväli-infoja.

Huoneemme oli pienehkö Standard-luokan kahden hengen huone, mutta täysin toimiva.

Lähdimme pian ostoksille; molemmilla oli muutamia hankittavia juttuja. Stockmann ja muut Hansa-korttelin kaupat olivat ihan tuntumassa. Kävelykadulla oli Joulun polku -teemakokonaisuuteen liittyvän Tue turkulaista -kampanjan ohjelmaa. Tapasimme Lumikuningattaren ja joukon touhukkaita huskykoiria, joihin saattoi tutustua. Yksi huskyista oli pörröinen ja söpö 12-viikkoinen pentu, jota jäimme hetken seuraamaan.

Lumikuningatar hohti jäistä valoaan lämpimän hymyn kera.

Merellistä pastaa Nomadissa

Nomad Food & Wine -ravintolan tunnelmallista sisustusta. Kas, tyynyillä voi koristaa seinän.

Seuraavana ohjelmassamme oli ruokailu. Mietimme muutamaa ravintolaa ihan lähietäisyydeltä. Yksi oli Scandic Plazan oma ravintola Bryggman´s Restaurant & Deli, joka olisi ollut helppo ratkaisu. Halusimme kuitenkin lähteä hotellin ulkopuolelle.

Kristiinankadulta löytyy montakin ruokaravintolaa. Gastropubi Aune on niistä yksi ja kävimme ovella, jossa portsari ilmoitti ravintolan olevan täynnä. Viereinen ravintola Nomad Food & Wine, joka oli jo ennalta Maijun ehdokaslistalla, oli myös kansoitettu, mutta sieltä löytyi kuitenkin pöytä kahdelle.

Nomad on uudehko ravintola, jonka menu on italialaisen, afrikkalaisen ja pohjoismaisen ruokakulttuurin fuusio. Nomadin perustaja Paco Ndiaye on kasvanut italialaisessa ja senegalilaisessa kulttuurissa, juuret ovat Dakarissa. Keittiömestarikoulutuksensa hän on saanut ALMA Scuola Internazionale di Cucina Italiana -oppilaitoksessa Colornossa, Parmassa.

Nomadin menulistalla on alkuruokia, pastaa, pääruokia ja jälkiruokia. Valitsimme molemmat pasta-annoksen Pasta mare, finferli e curry, jossa oli linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya. Juomaksi otimme tarjoilijan suosittelemaa valkoviiniä.

Ennen pääruokaa saimme yllätykseksemme keittiön tervehdyksenä pienen lautasellisen vaaleanpunaista punajuurikeittoa, jonka keskellä oli gnocchipalanen, lisänä pieniä sämpylöitä tai leipiä.

Alkupalaksi saimme keittiön tervehdyksenä punajuurella maustettua kasviskeittoa tai -sosetta. Näyttää hiukan vispipuurolta.

Tämä korillinen pieniä sämpylöitä tai leipäsiä katosi kokonaan nälkäisiin vatsoihimme.

Linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya.

Nomadin annokset olivat pienehköjä, mutta kyllä niillä nälkä lähti.

Ravintola on viihtyisästi sisustettu ja ilmeisesti melko suosittu; pöytäseurueet olivat enimmäkseen nuorten aikuisten kaveriporukoita tai pariskuntia.

Illallisen jälkeen kuljeskelimme hetken pitkin Aurajoen rantaa. Liikkeellä oli aika paljon väkeä ihastelemassa muun muassa Teatterisiltaa jouluasussaan.

Teatterislta on saanut koristeensa ja äänimaailmansa Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin innoittamana.

Ilon kautta Fredrikiin

Jatkoimme vielä iltaa täysinäisten vatsojen turvin maaliskuussa avattuun seurusteluravintola Fredrikiin. Ravintola toimii Turun Säästöpankki – Sparbanken i Åbo -pankin käyttöön vuonna 1891 valmistuneessa liikepalatsissa osoitteessa Linnankatu 18. Uusrenessanssityylisen talon suunnitteli arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennusta on laajennettu vuonna 1912. Koristeellinen ja suojeltu pankkisali on muutettu tyylikkääksi seurustelubaariksi vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.

Fredrik huokuu menneen ajan eleganssia.

Fredrikissä kannattaa katsoa kattoa.

Fredrikin baaritiskillä on kokoa ja näköä.

Haimme juomat baaritiskiltä maskit kasvoilla. Fredrikissä oli vain muutamia seurueita, joten väljyys säilyi. Ilta oli tosin nuori, tiedä sitten, millaista menoa siellä oli myöhemmin lauantai-iltana. Baarin ikäraja on 22. Perjantaisin on tarjolla elävää musiikkia, muutoin soi levymusiikki.

Fredrikin verkkosivuilla kuvailtiin musiikkivalikoiman painottuvan funkiin, mutta myös kotimaisiin klassikoihin. Meidän huomiomme kiinnittyi lievään musiikin ja interiöörin ristiriitaan: upeasti sisustetussa baarissa soi 1970- ja 1980-lukujen musiikki; parhaiten mieleemme jäi Fredin ja kumppaneiden euroviisulaulu Pump Pump. Tämä Suomen edustuslaulu Euroviisuissa vuodelta 1976 ei ollut tuttu Maijulle, kerroin laulun historiasta.

Mutta ehkä musiikkivalinnatkin kuvastavat Fredrikin slogania ja palvelulupausta: ”Hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa – aina ilon kautta”.

Iltaretken jälkeen oli mukavaa palata hotellihuoneeseen ja puhtaisiin lakanoihin, unten maille ja höyhensaarille.

Aamiaisen kruunasi haudutettu tee

Aamiainen aloitetaan koronaohjeiden kertauksella.

Scandic on ottanut korona-ajan huomioon aamiaisjärjestelyissään. Asiakas voi halutessaan syödä aamiaisen huoneessaan tilaamalla edellisenä iltana aterian taikka sen voi koota tarjottimelle ja viedä huoneeseen.  Vilkkaimpina aikoina aamiaisajat on myös porrastettu. Meidän vieraillessamme siellä oli käytössä normaali sunnuntaiaika klo 8.30–10.00. Menimme syömään heti ja alussa väkeä oli hyvin harvakseltaan. Suurin osa vieraista käytti maskeja liikkuessaan tarjoilujen luona, niin mekin.

Erityiskiitoksen hotelli saa siitä, se huomioi teenjuojat – tarjolla oli valmiiksi haudutettuna Orangery of Lady Grey – ja Earl Grey -teetä, muita laatuja itse haudutettavaksi sekä myös teepusseja. Tässä täyttyi siis hotellien HH-indeksini toinen puoli; henkareissa olisi vielä parantamisen varaa.

Scandic Plaza Turun teevalikoima oli ilahduttavan runsas.

Aamiaistarjoilu oli monipuolinen ja ilokseni löysin myös munakokkelia, pekonia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa – näitä nautin hotelliaamiaisilla, kun kotona tällaisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Harmiksemme emme huomanneet ajanhenkistä riisipuurotarjoilua, joka oli katettu erilleen muista ruokatuotteista. Riisipuuro lisukkeineen olisi ilman muuta maistunut.

Aamiaisvieraille oli tarjolla myös riisipuuroa jouluisessa kattauksessa.

Syksyllä Hotel Hamburger Börsiin?

Aamiaisen jälkeen vietimme rauhaiseloa huoneessamme ja pakkasimme laukkumme. Yhden yön viettäminen muualla kuin kotinurkissa virkisti kummasti mieltä. Hyvä idea tuo staycation, hotelliloma omassa kaupungissa. Ei ole pitkän matkaa monine rasituksineen, ei tuntien matkustamista.

Tämän voisi tehdä joskus toistekin. Ehkä syksyllä Hotel Hamburger Börsissä?

 

Minun Hankoni on syksyinen

Syyskuisena perjantai-iltana meri oli tumma ja taivas harmaassa pilvessä.

Minulle on muodostunut erityinen suhde Suomen eteläisimpään kaupunkiin, Hankoon. Se on Hanko Fotofestivalin kotipaikka, merta, tuulta, pitsihuviloita, Itäsataman ravintoloita ja persoonallisia hotelleja.

Hanko on suosittu matkailukohde kesäisin, mutta minä olen käynyt siellä useimmiten syksyisin, syyskuussa ja joulukuussa. Jostain syystä en ole aikaisemmin kirjoittanut tänne blogiin Hangosta, joten päätin tuoreimman vierailuni myötä korjata tilanteen.

Ensimmäisen kerran kävin Hangossa joskus 1970-luvulla perheen kanssa. Taisimme yöpyä leirintäalueella teltassa ja vieläpä Regatan aikaan heinäkuussa. Vanhemmat eivät kuulemma paljoa nukkuneet nuorison metelöinnin vuoksi.

Itsenäisyyspäivän aikoihin vuonna 2006 tein Hankoon pidennetyn viikonloppumatkan. Majapaikaksi olin valinnut Hotel Regatan. Sain sieltä varaamani huoneen, mutta käväisin ovella ja totesin tilan ankeaksi, palasin respaan ja peruutin majoituksen. Matkailuneuvonnan kautta sain yöpaikan Villa Maijasta, jossa tosin joutui vaihtamaan huonetta kesken viikonlopun.

Villa Maija on yksi Appelgrenintien pitsihuviloista.

Valokuvaus houkutteli Hankoon

Sittemmin Hotel Regatta on saneerattu ja olen sielläkin yöpynyt pari kertaa. Viereen rakennettu kylpylä on uudistanut hotellin nimen, se on nykyisin Regatta Spa Hotel.

Vakituiseksi Hangon kävijäksi tulin vuonna 2013, jolloin järjestettiin ensimmäistä kertaa Hanko Fotofestival. Olin suunnitellut omaa Hanko-viikonloppua elo-syyskuun vaihteeseen, mutta huomasin, että kaupungissa olisi tarjolla valokuvatapahtuma viikkoa aikomaani viikonloppua myöhemmin. No, muutin matkani ajankohtaa. Tuolloin Hanko Fotofestival kesti koko viikonlopun ja tapahtumapaikkana oli hienoon kuntoon remontoitu Hotel Regatta.

Alkuvuosien jälkeen tapahtuma muuttui yksipäiväiseksi; se järjestetään lauantaina. Uutena paikkana on kaupungintalon juhlasali. Perjantaina on usein jo etkot ja tapaaminen kuvaesityksineen.

Olen siis joka vuoden syyskuussa matkustanut Hankoon osallistuakseni valokuvafestareille. Jotain oppineena olen yleensä varannut majapaikan jo seuraavaksi vuodeksi. Hotel Regatan jälkeen yöpymispaikkojani ovat olleet muun muassa Bed and Breakfast Villa Garbo Hanko ja nyt useampana vuonna Hotel Bulevard.

Pari yötä putkassa Hotel Bulevardissa

Tein jo viime vuonna majoitusvarauksen ajaksi 4.–6.9.2020. Kun Fotofestival peruttiin, lähdin kuitenkin Hankoon viikonloppumatkalle. Onhan se mukavaa saada pientä vaihtelua kotiympyröihin, joissa olen oleskellut erittäin tiivisti maaliskuusta lähtien. Poikkeuksena oli vain heinäkuinen viikko Houtskärissä.

Saavuin Hankoon perjantaina illansuussa. Majoituin yhteen Hotel Bulevardin putkista – kyseessä on entinen poliisilaitos, joka on muutettu hotelliksi. Se on aloittanut toimintansa vuonna 2010. Alakerrassa on kuusi putkasta muunnettua huonetta, kolme yhden hengen ja kolme kahden hengen huonetta.

Punaiset ovet vievät putkasta majoitustiloiksi muutettuihin hotellihuoneisiin. Vasemmalla näkyy alkuperäinen, vankkarakenteinen putkan ovi.

Suomalaisten muotoilijoiden mukaan nimettyjä huoneita

Muut huoneet on nimetty suomalaisten muotoilijoiden mukaan ja sisustettu samaan henkeen. Nämä ns. designhuoneet on tehty poliisitalon vanhoihin toimisto- ja työhuonetiloihin. Jokainen huone on sisustettu yksilöllisesti.

Inspiraation hotellin ja huoneiden 1960-luvun tyyliseen sisustukseen ovat antaneet nimekkäät suomalaiset muotoilijat, kuten Tapio Wirkkala, Kaj Franck, Ilmari Tapiovaara, Nanny Still, Gunnel Nyman, Birger Kaipiainen, Erik Bruun ja Maija Isola.

Hotel Bulevardin aamiaiselta löytyy kaikki tarpeellinen, ei mitään ylenpalttisesti, mutta tarjolla on puuroa, munakokkelia, nakki- ja lihapullasekoitusta, keitettyjä kananmunia, leipää ja leikkeleitä, turkkilaista jugurttia, marjoja ja hedelmiä sekä mehuja, kahvia ja teetä.

Hotellin 25-paikkainen aulabaari, Bar Komisar, toimii aamuisin aamiaissalina, mutta se muuntautuu viikonloppuilloiksi rauhalliseksi oleskelubaariksi A-oikeuksineen. Se on avoinna kesäisin joka päivä ja talvisin viikonloppuisin. Kesällä käytössä on myös sisäpihan terassi.

Yläkerran aulaa voi varata kokouskäyttöön. Hotellissa on myös sauna.

Hotellin palvelu on ystävällistä ja siellä on kodikas tunnelma – vaikka nukkuisikin entisessä putkassa.

Hotelli Bulevardin aamiaishuoneen/aulabaarin valaisimet ovat teeman mukaiset.

Seppo on kirjoittanut hotellin vieraskirjaan: ”Kiitos hyvästä hoidosta. Kiitos myös, ettei pamputettu.”

Lisää Hanko-postauksia

Kirjoitin ensin Hanko-postaukseni viikonloppuvierailustani kronologiseen järjestykseen, mutta tekstiä tulikin yllättävän paljon. Pilkoin jutun useampaan osaan. Seuraavissa postauksissa kerron muun muassa Hangon kahviloista, pitsihuviloista, taidenäyttelyistä ja syyskuisesta iltaelämästä.

Syyskuinen ranta ei houkuttele enää uimareita. mutta merta on aina yhtä sykähdyttävää katsella.

Herkuttelua Hyppeisissä

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

• sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
• grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
• mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat

• karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
• hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
• rikkaat ritarit.

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

 

Jaa

Hotellihuaneis ei tul tylssä, jos asennoittu sihe samal taval ko terveyskeskukse orotushuanesse: hauskuus ei ol paikan tarkotus eik kuulu hintta.

Täyty ol muutaki lukemist, ko respast mukka napattu kesä-Porvoo-esite. Täyty ol kyni ja hyvä muistikirja, pensseliki voi olla ja vesifärei piän aski. Omi eväi. Oma muki. Käsityäkori. Tyäkalupakil o ain käyttö, unt orotelles voi pikkufiksata irronnei listanpätki. Ämpär (sin voi tyhjenttä ylipaksun hotellityynyn sisukse ja tunkke lähties nee takas. Taik sit voi tehrä niinko mää ja kanta oma lahnanlittana tyyny mukanas.) Kännykä laturi ei tart muist otta. Respas on pyykkikorilline viaraitte unhottami laturei, mitä voi kyssy lainaks.

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli? Mitä mää tiärän hotellimajotuksest? Seven/Kustannusosakeyhtiö Otava. 2016. S. 65.

Mitä mää tiärän hotellimajotuksest?

Nukkumatista Pyynpesään

Vanha tuttu Hotelli Nukkumatti on kokenut täydellisen muodonmuutoksen nimeä myöten uudessa omistuksessa. Putiikkihotelli Pyynpesä on kuuden huoneen majoituspaikka Pyymäen Konditorian yläkerrassa.

Hotelli Nukkumatti Sastamalassa oli monien vuosien ajan majapaikkani Vanhan kirjallisuuden päivien aikana. Se sijaitsi kätevästi keskustassa Onkiniemenkadulla, torin laidalla.

Nukkumatin omistaja Raija Ketola ehti emännöidä sitä yli 30 vuoden ajan vuodesta 1986 alkaen. Viimeisinä vuosina hän toivoi, että hotellinpito siirtyisi nuoremmille. Ostajia ei heti löytynyt. Voit lukea lisää Osta hotelli -postauksestani.

Yläkerrassa hotelli, alakerrassa konditoria

Pyynpesän avaimenperätkin ovat teeman mukaiset.

Viime vuonna hotelli sai uudet omistajat Pyymäen Leipomon pitäjistä Maarit Lujalasta ja Jouni Tuomistosta.

Ratkaisu on sikäli näppärä, että alakerrassa sijaitseva Pyymäen Konditoria toimii sekä vastaanottona että aamiaispaikkana. Sinne ilmoittaudutaan ja sieltä saadaan koodi ulko-oveen.

Huoneen avaimet löytyvät hotellin aulasta, samoin majoituslomakkeet, valikoima esitteitä lähialueen nähtävyyksistä ja vieraskirja. Ratkaisu sisältää siis jonkin verran itsepalvelua.

Pyynpesän aulaa. Pöytä toimittaa vastaanottotiskin virkaa. Avaimet löytyvät täältä.

Kaikki uusiksi

Putiikkihotelli Pyynpesä avautui viime vuoden marraskuussa täydellisen remontin jälkeen. Poissa on iso ruokasali, jonka suuren pöydän ääreen hotellivieraat kokoontuivat Raijan valmistamalle aamiaiselle.

Poissa on myös retrohenkiseltä vaikuttanut sisustus värikkäine pintoineen; ruokasali sävyttyi siniseen, muista huoneista löytyi muun muassa ruskeaa, oransssia, vihreää ja punaista.

Tilalla on moderni mustavalkoinen väritys ja huoneiden lukumäärä on pudonnut kuuteen. Ruokasalin tilalla on nyt isoin huone, sviitti, jossa on kaapistoon upotettu keittiö jääkaappeineen ja mikroineen sekä tilava saunaosasto. Halutessaan pääsee myös nauttimaan kylvystä leijonatassuiseen ammeeseen. Parvekkeelle voi mennä  vilvoittelemaan löylyjen välissä.

Tilaa yli 40 neliömetrin sviitissä on reilusti kahdelle majoittujalle, mutta nukkumapaikka löytyy neljällekin, jos varavuoteena toimiva vuodesohva otetaan käyttöön. Nyt meitä oli kolme yöpyjää.

Kyllä tässä hyvin nukuttaa.

Tilava pesupaikka. Oikealla ovi saunaosastoon, vasemmalta mennään parvekkeelle.

Rentouttavan illan olisi voinut viettää kylpyammeessa, kenties vaahtokylvyssä, mutta valitsimme saunomisen.

Teenjuoja ilahtuu aamiaisella

Pyymäen Konditoria tarjoilee runsaan aamiaisen. Se on myös kahvilan asiakkaiden käytettävissä.

Teenjuojana täytyy erityisesti mainita, että tarjolla oli haudutettua teetä jopa kahta eri laatua, mikä on ylivoimaisesti parasta saamaani palvelua tämän juoman suhteen. Suurimmassa osassa hotelleja uskotaan teepussien riittävyyteen.

Putiikkihotelli Pyynpesä yltääkin siihen harvinaiseen joukkoon hotelleja, joka täyttää oman HH-luokitukseni: haudutetun teen lisäksi matkailijan käytössä ovat myös irrotettavat henkarit. HH-indeksistä voi lukea lisää jutusta H niin kuin hotellihuone.

Eipä ole missään muualla tullut vastaan kahta laatua haudutettua teetä: mustaa teetä maustettuna vaniljalla tai kotimaisilla marjoilla. Myös kahvista löytyi kahta eri laatua, joista toinen oli luomua.

Kahvilasta voi ostaa mukaansa Pyymäen Leipomon tuotteita.

Ensi vuonna uudestaan

Hotellin muutos näkyy asiakkaalle ajanmukaisena sisustuksena; kaikki on uutta ja toimivaa.

Se, mitä on hiukan ikävä, on kodinomainen tunnelma ja Raijan, hotellin hengettären, lämmin tulohalaus, iloinen kuluneen vuoden kuulumisten vaihtaminen ja yhteisöllinen aamiainen ison pöydän ääressä.

Kiitän Raijaa yhteisistä hetkistä ja toivotan antoisia ja mukavia eläkepäiviä. Uusille omistajille toivotan onnea ja menestystä.

Sviitti on jo varattu ensi vuoden kesäkuun lopussa, kun on taas aika matkata Vanhan kirjallisuuden päiville Sastamalaan.

 

Kun sijainti ratkaisee hotellin valinnan

Usein sanotaan, että asunnon hinnan kolme tärkeintä tekijää ovat sijainti, sijainti ja sijainti. Sama tekijä ratkaisee hotellin valinnassa, kun pitää lähteä matkalle varhaisella aamulennolla.

Helsingissä lentokenttää lähimmäs pääsee GLO Hotel Airportissa, joka sijaitsee terminaali 2:n alimmassa palvelukerroksessa palveluhissien lähellä. Turvatarkastukseen pääsee hotellin arvion mukaan kahdessa minuutissa ja sisäkäytäväyhteys on tarjolla myös terminaali 1:een.

Melko lähelle pääsee myös Hilton Helsinki Airport -hotellissa, joka on lyhyen, katetun käytävän päässä Helsinki-Vantaan lentokentän kansainvälisestä terminaalista. Myös Clarion Hotel Helsinki Airport on vain yhden juna-aseman päässä lentokentältä.

Huhtikuisen Maltan matkani lento lähti aamulla kello 5.40. Yhtenä ratkaisuna olisi ollut lähteä Turusta yöllä bussilla, mutta se ei tuntunut houkuttelevalta. Matkaa on kurja aloittaa kehnoilla ja lyhyeksi jäävillä yöunilla.

Entuudestaan tuttu Clarion-hotelli olisi ollut mieluisa vaihtoehto, mutta junia ei kulje noin aikaisin aamulla. Niinpä vertailin Hiltonin ja GLOn hintoja ja edullisimman huoneen löysin jälkimmäisestä hotellista.

Tiesin, että GLOn huone on pieni, vain 11,5 neliötä, mutta se ei haitannut. Kaikki tarvittava oli löydettävissä kompaktisti. Huone oli myös hiljainen.

Huone oli pieni, mutta ei kuitenkaan ahdistavan pieni.

WC- ja suihkutilakaan ei ollut koolla pilattu. Ainut, mitä kaipasin, oli laskutila meikkipussille.

GLOssa on myös pieni kuntosali, jos sellaista kaipaa, aulabaari sekä tietokone ja tulostin. Hotellin aulassa on myös kirjahylly, jonne matkustavaiset voivat jättää lukemansa kirjan seuraavan käyttäjän löydettäväksi. Löysin sieltä pienen Irlannin matkaoppaan, jonka otin talteen.

GLOsta on mahdollisuus saada varaustilanteesta riippuen huoneita myös päiväkäyttöön klo 9‒17 välillä.

Aamiaista ei hotellista saa, vaan asia on hoidettu siten, että asiakas saa kupongin lentokentän ravintoloihin.

Hotellin aulassa on oleskelutiloja vaihtoehtona pienelle huoneelle. Toisesta päästä löytyy myös aulabaari virvokkeineen.

Tästä hyllystä löysin pari kiinnostavaa kirjaa, mutta jätin ne kuitenkin hyllyyn, kun matkatavaroille oli kertynyt painoa jo muutenkin.

Lasiseinän takana on pieni kuntosali hotellivieraiden käyttöön.

Se, että yöni oli kuitenkin uneton, ei ollut GLOn vika. Hyvä vuode ja hiljaisuus olivat valmiina siivittämään reissunaisen toiseen todellisuuteen. Ehkä aikainen lento jännitti sen verran, että valvoin yli kahteen unta saamatta ja sitten päätin nousta ja laittaa itseni lentokenttäkuntoon.

Pääsin jonottamatta läpi sekä lähtöselvityksestä että turvatarkastuksesta. Öinen lentokenttä oli oudon autio, vain muutamia matkustajia oli liikkeellä.

Ainut löytämäni paikka, joka oli niin aikaisin aamulla auki, oli Cafe Tori, joka palvelee vuorokauden ympäri. Kupongilla saatava aamiainen ei ollut toki verrattavissa kunnon hotelliateriaan, taisi olla vain tee/kahvi, croissant ja mehu, mutta sain nyt kuitenkin jotain syötävää ennen neljän tunnin lentoa Maltalle.

Jaa

Clarion sijaitsee osoitteessa Tyynenmerenkatu 2. Ratikalla pääsee kätevästi keskustaan.

Hotellin julkisivu muodostuu komposiittialumiinilevyistä.

Aulassa on katto korkealla.

Kaasutakka luo lämpöä ja tunnelmaa aulatilaan.

Living Room Bar on yksi Clarion-hotellin kolmesta ravintolasta.

Sky Room on korekan tason baari – näkymät ovat hulppeat 16. kerroksesta.

Hotellin ympärillä on Jätkäsaaren uusia taloja.

Tammikuisen aamun tunnelmaa kattoterassilta.

Roof Top Pool & Terracelta löytyy lämmitetty ulkouima-allas, sauna sekä kuntosali.

Hotellin valaisimet Philip Starckin ja Flosin.

Näkymiä hissistä Länsisatamaan.

Kitchen & Table -ravintolan kabinetti.

Ravintolan kabinetin hauska valaisin – kuin sarja kristallimaljakoita.

Tuoreet hedelmt kuuluvat aamiaistarjoilun valikoimaan.

Alvar Aalto luo katseensa Kitchen & Table -ravintolaan, joka on sisustettu pääosin hänen suunnittelemillaan kalusteilla. Maalauksen on tehnyt taiteilija Sami Lukkarinen.

Yksityiskohta Sami Lukkarinen Alvar Aalto -pikselimaalauksesta.

Clarion-hotellin aulaa.

76. Kynttilälyhdyt luovat tunnelmaa Kitchen & Table -ravintolaan Clarion-hotellissa.

Kitchen & Table -ravintolan noin viiden metrin pituisen pöydän pinta muodostuu erisävyisistä lankuista lakkapintoineen. Sen suunnittelijana lienee hollantilainen Piet Hein Eek, joka on erikoistunut tekemään huonekaluja jätemateriaaleista.

Clarion-hotellin aulaa.

Clarion rakastaa sinua

Clarion Hotel Helsinki on mielenkiintoinen hotelliuutuus Jätkäsaaressa. Modernia arkkitehtuuria, designkalusteita, kansainvälisyyttä sekä palvelualttiuttta.

Clarion Hotel Helsinki on osa Nordic Choice Hotels -ketjua, jonka omistajana on norjalainen Petter Stordalen. Eräässä haastattelussa hotellimoguliksi tituleerattu Stordalen sanoo: ”Jotkut ihmiset ajattelevat, että hotelli tarjoaa vain nukkumapaikan. He ovat väärässä. Hotellit ovat taianomaisia kohtaamispaikkoja, joissa juhlistetaan elämän tärkeitä tapahtumia.”

Matkustajan kannalta on tietysti olennaista, että saa majoitukseen ja ruokailuun liittyvät tarpeensa täytetyiksi, mutta onhan aina onnellisempaa, jos hotellikokemuksessa on jotain ekstraa. Jotain erityistä. Sellaista hotellia itsekin arvostan.

Kaksi tornia ja Makasiini

Clarion Hotel Helsingin julkisivu on lasia ja komposiittialumiinilevyä.

Clarionissa on jotain erityistä alkaen rakennuksen arkkitehtuurista: kaksi tornia, joista korkeampi on meren pinnasta laskettuna noin 77 metriä. Julkisivu on vaaleahko. Se koostuu pääosin komposiittialumiinilevystä, joiden väreinä ovat valkoinen ja harmaa. Torneja yhdistää lasinen kävelysilta sekä lasiset näköalahissit.

Alunperin hotelli haluttiin rakentaa 33-kerroksiseksi, mutta se toteutui 16-kerroksisena. Huoneita on 425.

Hotellin suunnittelusta vastaa Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy.

Toisen tornin huipulla on maisemabaari, Sky Room. Kaksi muuta ravintolaa ovat Kitchen & Table sekä Clarion Living Room.

Toisen tornin huipulla on Roof Top Pool & Terrace. Siellä on lämmitetty ulkouima-allas, saunat ja kuntosali. Nämä ovat maksutta hotellivieraiden käytössä.

Clarion on ottanut käyttöönsä myös tyhjillään olevan, suojellun makasiinirakennuksen vuodelta 1935, johon on tehty tuhannen vieraan kongressikeskus. Se on yhdistetty hotellitorneihin lasisella käytävällä. Makasiini soveltuu muun muassa kokouksiin, kongresseihin ja juhliin.

Lars Sonckin suunnittelemassa makasiinissa on historiallista tunnelmaa sekä Clarionin mukaan ”modernia tapahtumaosaamista ja Suomen parasta kokoustekniikkaa.”

Skandinaavista designia ja pikselimaalauksia

Hotellin sisustuksessa on käytetty pääosin skandinaavista ja suomalaista designia höystettynä italialaisilla klassikoilla. Jokaisesta huoneesta löytyy Eamesin tuoli. Hotellin valaisimet ovat mielenkiintoisia. Ne ovat Philippe Starckin ja Flosin.

Hotellin huomiotaherättävät maalaukset ovat taiteilija Sami Lukkarisen. Clarionista niitä löytyy kaikkiaan yhdeksän hotellin aulasta, ravintolasta, baarista ja kongressikeskuksesta.

Taulujen pinta on pikselimäinen, mutta kauempaa maalausten henkilöt ovat tunnistettavissa: joukossa ovat muun muassa Martti Ahtisaari, Alvar Aalto, Juha Mieto ja Sofi Oksanen.

Sofi Oksanen katselee hotellin menoa aulan seinältä. Taiteilijana on Sami Lukkarinen.

Ravintolassa Samuelssonin ruokafilosofiaa

Aamupalalta löytyy myös mangosmoothieta ja juustoja.

Makasiinissa sijaitseva Kitchen & Table -ravintola on ruotsalaisen huippukokki Marcus Samuelssonin luomus. Ruokafilosofian ytimessä ovat avokeittiö, sosiaalinen syöminen, yhteisölliset pöydät ja urbaani tunnelma. Menussa on yhdistelty Manhattanin makuja suomalaisiin raaka-aineisiin ja perinteisiin.

Ravintolatila on jaettu pienempiin alueisiin koivunrungoista tehdyillä sermeillä tai avohyllyillä. Salin alkuosassa on arviolta noin viiden metrin pituinen, korkea pöytä. Sen pinta muodostuu erisävyisistä lankuista lakkapintoineen. Pöydän suunnittelijana lienee hollantilainen Piet Hein Eek, joka on erikoistunut  tekemään huonekaluja jätemateriaaleista.

Ravintolan pöydät ja tuolit ovat Alvar Aallon suunnittelemia. Pöydät olivat joko pieniä pyöreitä, kahdelle hengelle sopivia ja neliskanttisia neljän hengen pöytiä, jotka oli usein yhdistetty toisiinsa.

Lauantaiaamun vilkkaalla aamiaisella näytti siltä, että tämä tuotti pulmia, kun yhden tai kahden hengen pöytätilaa tarvitsevat hakivat paikkaansa. Kuinka liittyä jo varattuun pöytään, jossa olisi hyvinkin vielä tilaa? Juttelin tästä ravintolassa työskentelevän Vivekan kanssa ja hän myönsi, että asiasta oli tullut heille palautetta. Suomalaiset eivät ole vielä valmiita yhteisöllisiin aamiaisiin ‒ ja ehkä eivät muutkaan kansallisuudet?

Aamiaisvieraiden perusteella Clarion on onnistunut houkuttelemaan hyvin monenlaisia asiakkaita. Mukana oli niin lapsiperheitä, pariskuntia, kaveriporukoita ja varttuneempaakin väkeä useasta eri kansallisuudesta, muun muassa venäläisiä ja kiinalaisia.

Vain haudutettu tee puuttuu

Munakkaita tarjoillaan arkiaamuisin.

Clarionin aamiainen on monipuolinen ja kattava: muun muassa puuroa, leipää, leikkeleitä, mangosmoothieta, pannukakkuja, croisantteja, munakasta, pekonia, jugurtteja ja hedelmiä. Arkipäivisin tarjolla on myös munakkaita tilauksen mukaan.

Ainoan miinuksen tuottaa tee, josta löytyy vain pussitettu vaihtoehto. Annoin palautteeni jo ensimmäisellä kerralla ja kerroin Vivekalle HH-indeksistäni.

Hän kertoi uudestaan tavatessamme, että asia on edennyt neuvotteluihin erään irtoteen toimittajan kanssa ja lupasi, että seuraavalla kerralla Clarionissa vieraillessani tarjolla on myös mahdollisuus teen hauduttamiseen.

Ravintolassa on isot lasi-ikkunat, joista näkyy Länsisatamaan. Kun oli oikeaan aikaan aamiaisella, sai ihastella puna-violettia taivasta vasten silhuetteina piirtyvinä nostureita.

Auringonnousu värjäsi Länsisataman taivaan tammikuussa violetin ja punaisen sävyihin.

Hymyilevää palvelua

Clarionin asiakaspalvelu on hyvin ystävällistä niin vastaanotossa kuin ravintolassakin.  Kun kysyin Vivekalta, mitä Clarion loves you -tekstiin sisältyy, hän kertoo, että hotellin asiakkaita kohdellaan kuin omaan kotiin tulevia vieraita.

Jos hotellin asiakaskunta on kansainvälistä, niin sitä on myös henkilökunta. Osa heistä puhuu vain englanniksi.

Hotellissa vastaantulevat tekstitkin ovat englanninkielisiä, joten voi olla, että kielitaidoton asiakas ei tunne oloaan kotoisaksi.

Pieni, mutta toimiva huone

Standard-luokan huone on pienehkö, joskin toimiva. Kahden hengen huoneessa ei ole yhtään liikaa tilaa, mutta ei siinä tule kuitenkaan klaustrofobista tunnetta. Samoin voi todeta vaaleasta kylpyhuoneesta suihkutiloineen.

Huoneeseen mahtuu kaksi sänkyä, yöpöydät, nojatuoli, kapea kirjoituspöytä tuoleineen ja kokoontaitettava teline matkalaukulle. Huoneessa on myös minibaari, silityslauta rautoineen, vedenkeitin tee- ja kahvitarvikkeineen ja iso taulu-tv.

Pieniä puutteita sisustussuunnittelusta tosin löytää helpostikin: vaatetanko on liian korkealla ja hyvin kapea. Kun siihen on valmiiksi ripustettuna silityslauta, niin talvitakin lisäksi naulakkoon ei muuta mahdukaan. Vaateripustimet, siis henkarit, ovat kuitenkin irrotettavia ja täyttävät siis HH-indeksini. Yöpöydällä on jalkalamppu, jonka jalkaosa täyttää suurimman osan pöydän pinta-alasta.

Kompaktiin hotellihuoneeseen on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen.

Lisää kuvia hotellista löytyy kuvagalleriasta.

Ratikalla keskustaan

Helsingin keskusta sekä metrolinja sijaitsevat kävelymatkan päässä hotellista ja raitiovaunulinja on aivan hotellin vieressä.

Linjat 6T ja 9 vievät keskustaan ja lisäksi messuvieraiden kannalta on kätevää, että linjalla 9 pääsee Messukeskukseen. Pysäkin nimi on Huutokonttori.

Osa Pohjoismaista hotelliketjua

Nordic Choice Hotels on Pohjoismaiden toiseksi suurin hotelliketju 190 hotellillaan ja 13 000 työntekijällään. Hotelleja on Pohjoismaiden lisäksi myös Baltiassa.

Ketjuun kuuluvia hotellibrändejä ovat Comfort Hotel, Quality Hotel ja Clarion Hotel sekä lisäksi 20 itsenäistä hotellia. Clarion Hotel Helsingin lisäksi Suomesta löytyy myös Clarion Hotel Helsinki Airport.

Clarion-ketju suunnittelee avaavansa Suomeen kymmenen hotellia viiden vuoden aikana. Kiinnostavina kaupunkeina on mainittu Tampere ja Turku. Toivotan Clarionin tervetulleeksi Turkuun ‒ kun tarjolla lienee hotelli, josta löytyy wau-efektejä.

Hotellin ikkunoista näkyy rakenteilla olevaa Jätkäsaarta, Länsisatamaa ja keskustaa.

Olen viettänyt Clarion Hotel Helsingissä kolme yötä, kaksi tammikuussa Matkamessujen aikaan ja yhden helmikuussa. Kaksi yötä maksoin itse, kolmanteen käytin Matka2016-messuilta saamaani majoituslahjakortin.