Residenssielämää Taalintehtaalla

Bruksvikenin vierasvenesatamaa. Taustalla 1800-luvun alussa rakennettuja rantamakasiineja, joissa nyt toimii ravintoloita ja elokuvateatteri.

Etätyöläinen kaipaa vuoden kotikoloelämän jälkeen hiukan vaihtelua. Pääsin Norpas ry:n residenssiin Taalintehtaalle. Viikko aivan erilaisessa ympäristössä toi kaivattua virkistystä.

Löysin internetin ihmemaasta tiedon siitä, että Norpas-residenssissä olisi peruutuspaikkoja kevättalvella. Kotona vuoden kökkinyt matkabloggaaja tarttui haasteeseen. Olisihan se erilaista olla etätyössä ja asumassa hetken aivan uudessa ympäristössä; samaa sosiaalisesti rajoittunutta elämää voisi viettää muuallakin kuin Turussa.

Täytin hakemuksen ja sain pian tiedon vapaista ajoista maaliskuulle 2.–7.3. ja 15.–19.3. Tartuin tilaisuuteen ja pakkasin laukkuni.

Residenssi taiteilijoille

Nybyggningen  on 1890-luvulla rakennettu luhtikäytävätalo.

Tässä Nybyggningen-rakennus Hertsbölentien puolelta. Tämä on kuvattu opastauluista, joita löytää sieltä täältä Taalintehtaalta.

Osa Nybyggningen-rakennuksen alakerran ovista ja ikkunoista oli koristeltu valoin. Viehättävä näkymä pimeässä kevättalven illassa.

Norpas-residenssi on kemiönsaarelaisen kulttuuriyhdistys Norpas ry:n ylläpitämä puutaloasunto Nybyggningen-nimisessä luhtikäytävätalossa Taalintehtaalla. Talo on paikkakunnalle omaleimainen kaksikerroksinen luhtitalo, jollaisia rakennettiin alun alkaen työläisasunnoiksi 1800-luvun lopulla. Norpaksen taiteilijaresidenssitoiminta alkoi vuonna 2018.

Residenssin seinää koristaa Norpas-festivaalin juliste vuodelta 2017.

Norpas-residenssi on tarkoitettu taiteilijoille kahden viikon–kuukauden mittaisiin työskentelyjaksoihin. Toiminnan tavoitteena on tarjota heille antoisa työskentelyperiodi ja autenttinen residenssielämys Saaristomeren ruukkikylällä, lisätä taide- ja kulttuurialan merkityksellisyyttä Taalintehtaalla, Kemiönsaarella sekä laajemmin Turunmaalla sekä tuottaa ympäristötaidetta/julkista taidetta Taalintehtaalle. Viimeksi mainittu on osa yhdistyksen tavoitteita; tuloksia on nähtävillä alueella.

Puulämmitystä ja vedenkantoa

Ei taikauskoisille?

Keittiö on valoisa ja tilava.

Residenssi on tehty yhdistämällä kaksi alkuperäistä työläisasuntoa, yhteensä noin 64 m². Onpa perheillä ollut pieni koti. Asunnossa on keittiö sekä kaksi huonetta, joissa molemmissa on sängyt yhteensä viidelle hengelle, yksi on kerrossänky – sopii siis myös perheelle.

Keittiössä on sekä puu- että sähköliesi, makuu-/työhuoneessa pönttöuuni ja toisessa makuuhuoneessa kamina. Asuntoa lämmitetään sähköpattereilla ja tulisijoilla.

Toisessa makuuhuoneessa on tilaa myös työpöydälle.

Saniteettitilat löytyvät alakerrasta, jossa ovat yhteiskäyttöiset wc:t, suihkut ja sauna sekä astianpesupaikka. Vessassa on kullekin asunnolle oma paikka vessapaperille ja käsipyyhkeelle. Vesi tuodaan asuntoon kanistereilla ja ämpäreillä ja viedään omalla ämpärillä alakertaan.

Ikänsä kerrostalossa asuneelle tällainen asunto on aika eksoottinen. Vettä tulee käytettyä paljon vähemmän kuin kotona. Vessakäynnit harvenevat ja siihen tulee kiinnitettyä enemmän huomiota. Astiat peseytyvät joko alakerrassa tai asunnossa tiskivadeissa; valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.

Tiskatessani aloin jo hiukan odottaa, että saisin kirjallisia älynväläyksiä kädet saippuavedessä kuten dekkarikuningatar Agatha Christie, jonka kerrotaan todenneen, että uuden kirjan juoni kehittyy parhaiten tiskatessa.

Hiljaista ja rauhallista

Talossa on harvinaisen rauhallista. Osa asunnoista lienee vain kesäisin tai loma-aikoina käytössä. Asukkaita ei juurikaan kuule eikä tapaa. Naapurissa on portaat vintille ja tuon asukkaan kengänkopinaa kuulin silloin tällöin.

Alakerrassa olen törmännyt vain muutamaan asukkaaseen; talonmieheen useamman kerran. Hänen kissansa olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta ja tulla asuntoonkin, mutta jätin hänet hiukan tylysti ulkopuolelle.

Hiljaisuus alkaa sääntöjen mukaan kello 23 ja talossa on tosiaan äänetöntä jo paljon sitä ennen. Etätyöhön asunto sopii mainiosti. Hiljaisuutta ja rauhaa yllin kyllin. Verkkoyhteys on jaettava omasta puhelimesta, mutta kaikki toimi mainiosti.

Kylältä Kasnäsiin

Strandhotellet palveli residenssiläistä lounasaikaan ja pari kertaa muinakin aikoina.

Ravintolasalista on näkymä vierasvenesatamaan (vasemmalla).

Päivällä lähdin lounaalle kylälle nyt kun se oli vielä mahdollista. Sitä oli tarjolla ainakin Strandhotelletissa. Siellä kävin useamman kerran; listalla oli makkarakeittoa, janssoninkiusausta ja porsaanleikettä. Asiakkaat olivat lähinnä vanhempaa väkeä ja haalaripukuisia miehiä; ruotsin kieli kaikui.

Torin laidassa oelvassa Café Four C:ssä kävin torstaina lohikeitolla. Sen kanssa tarjottiin tummaa saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi köyhiä ritareita. Lounaspaikoissa olivat voimassa koronan torjuntakeinot käsideseistä maskeihin.

Lohisoppaa Cafe Four C:n tapaan.

Taalintehtaaseen ehdin tutustua aika vähän. Lounasaikojen lisäksi kävin parina iltana kauppa-asioilla ja kävelyllä. Ruokakauppoja on kaksi, K-market ja Sale; lisäksi muuta tavaraa löytyy Wahlstenin tavaratalosta ja Aha-sekatavarakaupasta. Myös apteekki ja Alko löytyvät Taalintehtaalta.

Lauantaina tein pidemmän reissun kylänraitilla, mutta kovin paljon ei ole paikkoja auki. Kojanissa kävin uudemman kerran; se on antikvariaatti sekä paperi- ja lahjapuoti, joka on tähän aikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Ostin yhden kirjan ja vanhoja sisustuslehtiä.

Kojanista löytyy muun muassa luettavaa sekä teetä ja tuliaisia. Se on talvisaikaan auki vain keskiviikkoisin ja lauantaisin.

Perjantaina työpäivän jälkeen ajelimme paikalle tulleen mieheni kanssa kylää ympäriinsä. Poikkesimme myös kirjastoon, joka on auki vain lyhyitä käyntejä varten. Eteisessä oli poistokirjoja hintaan yksi euro. Valitsimme sieltä yhteensä neljä kirjaa. Juttelimme hetken kirjastonhoitajan kanssa; kirjastokortinkin olisimme saaneet.

Kävimme myös Kasnäsissa, jossa poikkesimme rantaan. Sieltä pääsee yhteysaluksilla Taalintehtaalle, Hiittisiin, Rosalaan ja Öröhön. Laskevan auringon värit meren jäällä olivat kauniit.

Kasnäsistä pääsee jatkamaan saaristoreissuja moneen suuntaan.

Kävimme myös Kasnäsin kylpylän vastaanotossa tutkailemassa tilannetta. Siellä valmistauduttiin 8.3. alkaneeseen sulkuun. Majoitukseen pääsee, mutta kylpylä on suljettuna. Ravintolat ovat myös kiinni ja aamiaisen saa noutaa pussissa.

Taalintehtaalle palatessamme löysimme vastauksen aiemmin askarruttaneeseen kysymykseen: mistä yhteysalukset lähtevät? No, ihan vierasvenesataman rannasta. Siellä M/s Stella otti matkustajia kyytiin; määränpäänä muun muassa Kasnäs.

Luovuutta kuplassa

Residenssihakemusta tehdessäni olin vailla työtä ja suunnittelin tekeväni erilaisia kirjallisia töitä. Määräaikainen sijaisuus alkoi ennen reissua ja jatkui sen aikana, joten suuri osa ajasta meni työntekoon. Iltaisin ja viikonloppuna oli toki vapaavalinnaista aikaa.

Tällainen muualla kuin kotona asuminen on siitä hyvä, ettei ole tehtävissä tavanomaisia puuhia. Sitä on entistä enemmän omassa kuplassaan ja enemmän tietoinen vaihtoehtoisista toimintatavoista. Ehkä se voi jotenkin virittää luovuuttakin?

Mielenkiintoista oli päästä tutustumaan uuden paikkakunnan historiaan ja kulttuuriin. Mielelläni tulen tänne uudestaankin – ja niinhän tulenkin maaliskuun puolivälissä.

Talvi pitää vielä otteessaan.

Auringonlaskun aikaan Taalintehtaan taivas värjäytyi vaaleanpunaiseen.