Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola

Kotpotia ja soppaa, fiilausta ja höyläystä

Syyskuisen viikonloppumatkani aikana olin Hangon ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistojen varassa. Elävästä musiikkista pääsin nauttimaan paikallisessa pubissa.

Kesää oli vielä jäljellä Hangossa syyskuun alussa – ainakin veneilijöille. Matkailijoitakin tuntui olevan liikkeellä.

Hangon Itäsataman ravintolat olivat jo syyskauteen siirtyneitä. Ruokaa olisi ollut tarjolla iltaisin ainoana ympäri vuoden auki olevassa Origossa sekä Makasiinissa, Makaronitehtaassa ja Bravas Pinchos Y Vinossa.

Makasiini on tuttu monien valokuvafestivaalien Fotodinnereiltä. Niin järjestäjät, esiintyjät kuin osallistujatkin kokoontuvat yhteisten pöytien ääreen kolmen ruokalajin illalliselle.

Perjantai-iltana valitsin Origon, joka on kynttilävalaistuksineen tunnelmallinen paikka. Se tuntui olevan monen muunkin suosiossa. Minun jälkeeni ilman pöytävarausta tulleita pyydettiin saapumaan myöhemmin.

Origon lista oli suppeahko ja valitsin luomuhärkäburgerin, joka harvemmin on valintani. Se oli ihan kelvollinen, joskaan ei mikään erinomaisen herkullinen hampurilainen.

Ravintolapöytä, kynttilöitä, kivistä muurattu seinä

Origossa voi tunnelmoida kynttilöiden valossa.

Pubista putkaan

Pub Grönanissa on läsnä nimekkäitä muusikkoja – ainakin hengessä mukana baaria koristavassa maalauksessa.

Jatkoin perjantai-iltaa Pub Grönanissa, Hangon legendaariseksi mainitussa pubissa. Väkeä ei ollut paljon tuolloin vielä alkuillasta. Pubi muistuttaa englantilaispubeja, mutta ilmeisesti sen juuret ovat enemmältikin Atlantin takana.

Pub Grönanin alkuperäisen perustajan visio omasta pubista syntyi 1980-luvulla kalifornialaisten pubien ja arizonalaisen pubin yhdistelmäksi ”The Rattlesnake Saloonista”. Pubin sivuilla paikkaa luonnehditaan nyt näin ” Pub Grönanissa paikallinen kulttuuri ja perinne yhdessä amerikkalaisten impulssien kanssa muodostavat mielenkiintoisen ilmapiirin.”

Pubin mietelausetaulujen antia saattoi pohdiskella olutta siemaillessa.

Ja sitten yhden oluen jälkeen päädyin pubista putkaan nukkumaan. Hangon majoitusmaailmaa tuntemattomille tarkennettakoon, että kyseessä on entisestä poliisitalosta hotelliksi muuntuneen Hotel Bulevardin huone.

Hotel Bulevardin putkahuone on kompakti, mutta toimiva.

Kotpotia melussa

Lauantai-illalla suuntasin nälkäisenä Itäsatamaan. Olisin mennyt vaihteeksi Makasiiniin, vanhaan tuttuun paikkaan Hanko Fotofestivalien Fotodinnereiltä, mutta se oli täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa jonkun aikaa.

Valitsin naapurissa olevan Makaronitehtaan, joka tarjoaa nimensä mukaisesi pastaruokia vanhassa satamamakasiinissa. Olin siinä luulossa, että paikalla on ollut joskus oikea makaronitehdas, mutta onneksi eräs hankolainen ehti valistamaan, että kyseessä on ravintolaketju. Se on kyllä saanut alkunsa Hangossa.

Ravintolan sivujen mukaan Makaronitehdas ”keskittyy yhteen asiaan: Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta pastaa. Lisäaineettoman pastan viimeistelemme herkullisilla lisukkeilla, pastakastikkeilla ja keittiöissämme valmistuvilla makkaroilla. Pastan tekeminen on meille vakava asia, josta palkintona on asiakkaidemme iloiset ilmeet.”

Nälkäisen asiakkaan onneksi ruoka tuli pöytään nopeasti. Kotpot-nimisessä pastassa oli muun muassa valkosipuliöljyssä tiristettyä kanaa kookosmaidossa, korianteria, inkivääriä, chili, kalalientä ja limeä.

Kotpot-annos oli maukasta ja katosi nopeasti vatsaan kuten myös sitä ennen tarjoiltu leipäannos. Olutvalikoimassa ei ollut yhtään hanaolutta ja pieni lasillinen IPAa oli kallista. Eniten tunnelmaa latisti noin kaksikymmenhenkisen seurueen äänekäs puheensorina. Desibelejä oli ilmassa melkoisesti. Suoriuduinkin nopeasti aterioinnista ja jatkoin matkaa.

Pub Grönanissa fiilattiin ja höylättiin

Kävelyäni siivitti ilotulitus. Se tuli Casinon suunnasta ja arvelen, että se oli järjestetty siellä häitään viettävän tuoreen avioparin kunniaksi.

Pub Grönanissa oli lauantai-iltojen tapaan elävää musiikkia, joten suuntasin sinne. Lavalle nousi iltakymmenen jälkeen Rauli ”Badding” Somerjoen musiikista ammentava bändi Raulin Stones, Somerolta sekin. Bändissä soittavat Kari Luoto (laulu ja kitara), Vesa Toukkari (sähkökitara), Kari Caven (basso) ja Tuukka Lyly (rummut). Yleisöä oli paikalla reilunpuoleisesti. Pääsymaksu oli maltillinen: viisi euroa.

Olin valinnut istumapaikakseni ison nojatuolin aika läheltä lavaa. Tanssijat aloittivat heti ensimmäisestä kappaleesta ja illan mittaan lattialla nähtiin melko persoonallisia esityksiä niin yksin kuin pareittain. Hetken jo ajattelin, että jos olisin kirjailija, saisin monenlaista inspiraatiota ja ainesta ihmiskuvauksiin. Ilmapiiri oli Pub Grönanin esittelyssä luvatun mukaisesti ”mielenkiintoinen.”

Raulin Stones soitti paljon nimikkolaulajansa tunnetuksi tekemiä biisejä Ikkunaprinsessasta Valoihin. Ja välillä bändi soitti tymäkämpää rokkia. Ja arvaatko, mikä musiikki soi tätä kirjoittaessani Spotifysta?

Raulin Stones viihdytti mukaansatempaavasti ja sai yleisön tanssimaan.

Soppaa sunnuntailounaaksi

Sunnuntaina hain hotellista tavarani ja suuntasin kohti hiljaista Vuorikatua. Hotellista saamani tiedon mukaan kadulta löytyisi auki oleva kahvila, Satu’s Deli & Mini Cafe. Paikka on tosiaan nimensä veroinen, tarjolla on vain kolme pöytää, mutta ulkona oli myös istumapaikkoja.

Kahvilanpitäjä Satu Yli-Peltola on ryhtynyt vasta viime keväänä yrittäjäksi. Kesäkaudellahan Hangossa riittää asiakkaita, mutta kuinka on hiljaisena talvikautena? No, tuoreella yrittäjällä tuntuu olevan ideoita ja kokeilunhalua; tehdään sitä, mikä toimii.

Iloinen yllätys oli lihakeittotarjous: lautasellinen keittoa santsimahdollisuudella viidellä eurolla. Hyvähän se oli lounas syödä ennen kotimatkaa.

Soppa maistui muillekin ja sitä syötiin paikan päällä ja otettiin mukaankin. Lihakeitosta olivat kiitollisia myös isovanhemmat, joilla oli hoidettavanaan sairaudesta toipuva, ruoasta aiemmin kieltäytynyt leikki-ikäinen lapsi. Pari annosta hyvin maistunutta keittoa lähti vielä lastenhoitajien mukaan.

Satu Yli-Peltola tarjosi matkalaiselle lihasoppaa. Joona Nevanperä myhäilee taustalla.

Hanko-jutut jatkuvat vielä; seuraavaksi vuorossa ovat pitsihuvilat ja muut rakennukset sekä pari patsasta.

Normaali
H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Herkuttelua Hyppeisissä

Rantaa, tuoleja ja pöyytiä, venevaja

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Vaalea vanha puurakennus

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Rantaa, venelaituri

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Ravintolasali

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Vaaleaa leipää. voita

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

  • sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
  • grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
  • mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Ruoka-annos lautasella, sitruunamarinoitua kirjolohta

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoka, dry-aged härän ulkofilee

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoka, mansikkapavlova

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat

  • karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
  • hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
  • rikkaat ritarit.
Alkuruoka, karitsatartar

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Hiilostettua lohta

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruoka, rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Liitutaulu, kirjoitettu raaka-aineiden hankintapaikat

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Ravintola

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Naisia ravintolapöydässä

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

Rantaa, vierasvenesatama, venevajoja

 

Normaali
Juomakulttuuri, Ravintola

Salaa kapakkaan

Trillby & Chadwick -nimen taakse kätkeytyy salainen baari Katariinankadulla Helsingissä.

Torstai-illan ohjelma vaihtui yllättäen, kun joku seurueestamme päätti järjestää koko ryhmälle vaihtoehtoista toimintaa tylsäksi osoittautuneen tapahtuman tilalle. Suuntana oli salakapakka Helsingin keskustassa. Tiedossa oli osoite, jonka mukaiseen nimikoimattomaan oveen kolkutimme ja se aukeni meille.

Ilta oli vielä nuori, eikä paikalla ollut muita. Iso porukkamme valtasi kaksi istumaryhmää sohvineen ja tuoleineen. Menneen ajan eleganssia huokuva tila oli viihtyisä. Tutkimme tarkoin englanninkielistä menukirjaa outoine nimineen ja tarinoineen. Drinkkilista näytti tosiaan painetulta kirjalta.

Kamerat kassiin

Kirjan alusssa oli kolme sääntöä asiakkaille: 1) Ei valokuvausta 2) Ei pöydän vaihtoa 3) Poistuminen salakapakasta mustan verhon takaa.

Siis ei valokuvausta? Hiukan vaikeaa tehdä blogijuttua. Tarkistin vielä tarjoilijalta asian ja näin asia kuulemma on. Salakapakka haluaa säilyä salaisena ja salaperäisenä.

Valitsin juoman nimen perusteella ja valitsin ensimmäiseksi Grand Old Lady -nimisen drinkin. Se tarjoiltiin matalasta valkoisesta kupista ja mukana oli kaurakeksi. Juoman aineksina ovat tumma rommi Ron Zacapa, hedelmätisle Blanche de Normandie, katkero, kaneli, sitruuna ja kananmunanvalkuainen.

Piipusta tai kylpyammeesta

Toinen tilaamani drinkki oli Smokey Monkey. Sen ainesosina oli muun muassa Lagavulin– ja Bushmills-viskiä. Drinkki tarjoiltiin lasisesta, piipun mallisesta lasista. Tosiaan harmi, ettei voinut ottaa valokuvia.

Yhden pöytäseurueeseemme kuuluvan drinkki tarjoltiin pienestä vanhanaikaisesta kylpyammeesta – siis ihan pienestä.

Cocktailit ovat hinnaltaan noin 12 eurosta ylöspäin. Hinnat olivat samaa luokkaa kuin turkulaisissa pop up -salakapakoissa kahtena edellisenä vuodenvaihteessa.

Kuvituskuva: Pixabay.

Son of a Punch ja viisi ravintolaa

Salakapakan nimi on Trillby & Chadwick ‒ etsivätoimisto tarinoineen ‒ ja se sijaitsee osoitteessa Katariinankatu 3. Paikkaan tehdään pöytävaraus puhelimitse tai sähköpostitse, seurueen vähimmäiskokona on neljän henkeä.

Trillby & Chadwickin taustalla on vuonna 2011 toimintansa aloittanut Son of a Punch, jolla on viisi ravintolaa. Muut neljä ravintolaa ovat: Pizzeria via tribunali, joka tarjoilee autenttista napolilaista pizzaa Torikortteleissa, Sofiankatu 4; Liberty or death -cocktailbaari, Erottajankatu 5, 100 Dogs -hot dog – ja cocktailravintola, Malminrinne 1 ja Books & Antiques -cocktailbaari, Malminrinne 1. SOAP Catering hoitaa tilauksesta juomat tilaisuuksiin.

Tämän salakapakkavierailun perusteella haluaisin käydä muissakin Son of a Punch -ravintoloissa.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Ravintola, Ruokakulttuuri

Cocktaileja laboratoriossa

Mitä saadaan, kun yhdistetään cocktailit ja laboratorio? No, siitä tulee Bar4:n pop up -baari L.A.B.O.R.A.T.O.R.Y., joka löytyy turkulaisen Ludu-ravintolan yhteydestä.

Cocktailien sekoittamisen tiedettä ja taidetta.

Ravintola Ludun takaosasta sermin takaa löytyy Bar 4:n toteuttama ”salakapakka” eli muutama pöytä. Tila on sisustettu kekseliäästi ja tunnelmallisesti.

Vettä tarjoiltiin ja nautittiin ruskeista apteekkipulloista. Sikarilaatikossa oli koeputkiloita. Kynttilänjalkana toimi Hendrick’s ginipullo.

Pop up -cocktailbaarin seinäsomisteita.

Kun on kyse kolmatta kertaa toteutetusta pop up -cocktailbaarista, voidaan puhua jo perinteistä. Kahtena edellisenä vuonna väliaikainen baari toteutettiin Ravintola Kaskiksen tiloihin paikan ollessa vuodenvaihteen tauolla. Ensimmäisellä kerralla baarin nimenä oli Kaskizzio ja viime vuonna Shhh.

Nyt nimenä on L.A.B.O.R.A.T.O.R.Y. (Ludu And Bar4 Official Research Area for Tinctures Of Rare Yield). Vesi tarjoillaan ja nautitaan ruskeista apteekkipulloista ja baarimestarit, ”tohtorit”, ovat pukeutuneet tyylikkäästi ‒ asun kruunaa rusetti ja valkoinen takki.

Drinkit on nimetty päivämäärien mukaan, jotka liittyvät tiedemiesten elämään, muun muassa fyysikko Niels Bohr, luonnontieteilijä Charles Darwin, matemaatikko ja insinööri James Watt sekä fyysikko ja tähtitieteilijä Isaac Newton on mainittu.

Ehdin jo uudenvuodenaattona etsiä tätä baaria, mutta se on aloittanut vasta 1.1.2018. Laboratoriobaari on avoinna joka päivä klo 17‒24. Maisteluannoksia saa klo 22 saakka ja Ludun normaali menu on tarjolla tiistaista lauantaihin.

Listalla on muutama cocktail. Juomat ovat hintavia, 12,5 euroa kappaleelta, ja mukana on yksi, joka on kahden hengen annos tuplahintaan.

Tämän drinkin nimenä on November 5th of 1754. Ainesosina ovat vermutti Cinzano Rosso ja skottiviski Octomore.

Tämä cocktail on nimeltään Januay 11th of 1932, jossa on mukana Zinzano-vermuttia, Heindrich”sin giniä ja Cointreau-likööriä.

Maisteluannoksia listalla on kolme ja hintana on 5 euroa.  Mukana on etanakeitto (snail soup) ‒ ei äkkiseltään kuulosta herkulliselta, mutta voi sitä ollakin ‒ ja paahdettuja kasviksia (party veggies); annoksessa oli muun muassa friteerattuja suolakurkkuja.

Makeana annoksena oli vaniljajäätelöä keksin ja säilöttyjen basilikan siementen kanssa (sweet & salty); kastikkeeksi oli tarjolla oliiviöljyä pienestä pipetistä . Yllättävä makuyhdistelmä, mutta ei ollenkaan hullumpi.

Juureksia ja friteerattuja suolakurkkuja.

Yllättäviä yhdistelmiä: vaniljajäätlöä, suolainen keksi, basilikan siemeniä ja oliiviöljyä.

Pop up -baari on auki 14.1.2018 asti ja osoitteena on Linnankatu 17, Turku. Kannattaa poiketa, luvassa on kokonaisvaltainen elämys.

Normaali
Juomakulttuuri, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Museo, Ravintola

Irish Coffee ‒ Foynesista maailmalle

Vaikka ei pitäisikään viskistä, voi siitä nauttia osana Irish Coffee -drinkkiä. Juoman alkuperä yhdistyy helposti Irlantiin, mutta miten lentomatkustaminen liittyy tähän suosittuun kuumaan cocktailiin?

Irlanti on tarinankertojien maa ja oma tarinansa liittyy myös irlantilaiseen kahviin (iiriksi Caife Gaelach). Se sai alkunsa pienestä kylästä Foynesista, joka oli 1930‒1940-luvuilla Atlantin ylittävien lentoyhteyksien keskus Irlannissa. Tuolloin matkustettiin lentoveneillä ‒ näistä en ole ennen kuullutkaan. Yankee Clipper lensi Atlantin yli New Yorkista Southamptoniin pysähtyen muun muassa Foynesissa.

Ravintolan kokki Joseph Sheridan keksi tarjoilla viskillä terästettyä kahvia niille New Yorkiin menossa olleille matkustajille, jotka joutuivat palaamaan takaisin Foynesiin huonon sään vuoksi eräänä talvi-iltana vuonna 1943. Lämmin cocktail oli ikään kuin parempi versio irlantilaisten suosimasta terästetystä teestä.

Yksi matkustajista oli palannut kiittämään juomasta. Hän kysyi myös, oliko Sheridan käyttänyt brasilialaista kahvia. Kokki kiisti tämän ja tokaisi, että juomassa oli käytetty irlantilaista kahvia. Siitä tuli oitis nimi tälle kuumalle cocktailille. Irish Coffeen resepti löytyy täältä.

Irlantilaista kahvia San Fransiscossa

Irish Coffee olisi saattanut jäädä vain paikalliseksi erikoisuudeksi, mutta sen maailmanvalloitukseen tarvittiin amerikkalaisia.

Matkailutoimittaja ja kolumnisti Stanton Delaplane saanut Irish Coffeen Shannonin lentoasemalla (joka oli tullut Foynesin tilalle).  Hän kertoi irlantilaisesta kahvista ystävälleen, The Buena Vista Cafen omistajalle Jack Koepplerille. He yrittivät tehdä samanlaista juomaa.

He eivät saaneet siihen Delaplanen mielestä oikeaa makua eikä kermakaan pysynyt pinnalla. Asiaa selviteltyään he löysivät vastauksen ja juoman salaisuuden, irlantilaisen viskin. Sitä he käyttivät jatkossakin The Buena Vista Cafen Irish Coffee -annoksissa. Erona eurooppalaiseen reseptiin näyttää olevan se, että sokerina käytetään valkoista palasokeria eikä fariinisokeria. Tässä ravintolassa vietettiin Irish Coffeen 65-vuotissyntymäpäivää 10.11.2017.

Juoman synnyinsijoilla Foynesissa on nykyisin ilmailu- ja merimuseot, Foynes Flying Boat Museum  ja Maritime Museum ja Irish Coffee -keskus.

Nautitaan kuumana kerman läpi

Irish Coffeeta varten lasi lämmitetään ensin kuumalla vedellä.

Hannigans Bar & Restaurant Killarneyssä tarjosi TBEX-matkabloggaajille tuntumaa Irish Coffee -drinkin valmistamiseen. Se aloitettiin lämmittämällä lasi kuumalla vedellä. Seuraavaksi lasiin lisättiin fariinisokeria ja viskiä, kaadettiin kahvia sekä sekoitettiin ainekset keskenään. Kahvin tulee  olla vahvaa, tuoretta ja tummaa. Alkuperäiseen juomareseptiin kuuluu Powers-merkkinen viski, kertoi opastajanamme toiminut baarimestari.

Juoma-annos koristeltiin löysäksi jätetyllä kermavaahdolla, jota valutettiin pitkävartista lusikkaa pitkin. Drinkki viimeisteltiin ripottelemalla kaakaojauhetta neliapilan mallisen muotin läpi.

Juomaa ei saa enää sekoittaa, vaan se tulee nauttia siten, että viski ja kahvi juodaan kermakerroksen läpi.

International Hotel Killarneyn yhteydessä toimiva Hannigans Bar & Restaurant opetti matkabloggaajille Irish Coffeen teon.

Ihan itse tein!

Dublinista löytyy viskimuseo

Irlannissa on tehty viskiä yli 1 000 vuoden ajan. Perinne tuli saarelle kristinuskoisten munkkien mukana. Heidän viskintekotaitonsa puolestaan juontaa juurensa arabialaiseen kulttuuriin. Teollistumisen aikaan Irlannissa toimi muun muassa sellaisia maineikkaita tislaamoja kuin Jameson, Powers ja Bushmills.

The Irish Whiskey Museum tarjoaa tietoa irlantilaisesta viskihistoriasta ja kulttuurista.

Dublinissa voi osallistua myös viskikierroksiin ja tutustua viskitislaamoihin ja -museoon. Irish Whiskey Museum sijaitsee osoitteessa 119 Crafton Street vastapäätä maineikkaan Trinity Collegen pääsisäänkäyntiä.

Museossa voi maistella erilaisia viskejä, osallistua opastetuille kierroksille tai kahden tunnin kurssille. Hinnat 17‒45 euroa. Museo sijoittuu Tripadvisorin arvioinneissa 10 parhaimman kohteen joukkoon Dublinissa.

Viskimuseon sisäänkäynnissä oli tynnyri tynnyrin vieressä – irlantilaisia viskejä löytyy moneen makuun.

Normaali
Arkkitehtuuri, H niin kuin hotelli, Majoitus, Rakennus, Ravintola

Clarion rakastaa sinua

Clarion loves you.

Clarionin aulaa

Clarion Hotel Helsinki on mielenkiintoinen hotelliuutuus Jätkäsaaressa. Modernia arkkitehtuuria, designkalusteita, kansainvälisyyttä sekä palvelualttiuttta.

Clarion Hotel Helsinki on osa Nordic Choice Hotels -ketjua, jonka omistajana on norjalainen Petter Stordalen. Eräässä haastattelussa hotellimoguliksi tituleerattu Stordalen sanoo: ”Jotkut ihmiset ajattelevat, että hotelli tarjoaa vain nukkumapaikan. He ovat väärässä. Hotellit ovat taianomaisia kohtaamispaikkoja, joissa juhlistetaan elämän tärkeitä tapahtumia.”

Matkustajan kannalta on tietysti olennaista, että saa majoitukseen ja ruokailuun liittyvät tarpeensa täytetyiksi, mutta onhan aina onnellisempaa, jos hotellikokemuksessa on jotain ekstraa. Jotain erityistä. Sellaista hotellia itsekin arvostan.

Kaksi tornia ja Makasiini

Ulkopintaa

Clarion Hotel Helsingin julkisivu on lasia ja komposiittialumiinilevyä.

Clarionissa on jotain erityistä alkaen rakennuksen arkkitehtuurista: kaksi tornia, joista korkeampi on meren pinnasta laskettuna noin 77 metriä. Julkisivu on vaaleahko. Se koostuu pääosin komposiittialumiinilevystä, joiden väreinä ovat valkoinen ja harmaa. Torneja yhdistää lasinen kävelysilta sekä lasiset näköalahissit.

Alunperin hotelli haluttiin rakentaa 33-kerroksiseksi, mutta se toteutui 16-kerroksisena. Huoneita on 425.

Hotellin suunnittelusta vastaa Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy.

Toisen tornin huipulla on maisemabaari, Sky Room. Kaksi muuta ravintolaa ovat Kitchen & Table sekä Clarion Living Room.

Toisen tornin huipulla on Roof Top Pool & Terrace. Siellä on lämmitetty ulkouima-allas, saunat ja kuntosali. Nämä ovat maksutta hotellivieraiden käytössä.

Clarion on ottanut käyttöönsä myös tyhjillään olevan, suojellun makasiinirakennuksen vuodelta 1935, johon on tehty tuhannen vieraan kongressikeskus. Se on yhdistetty hotellitorneihin lasisella käytävällä. Makasiini soveltuu muun muassa kokouksiin, kongresseihin ja juhliin.

Lars Sonckin suunnittelemassa makasiinissa on historiallista tunnelmaa sekä Clarionin mukaan ”modernia tapahtumaosaamista ja Suomen parasta kokoustekniikkaa.”

Skandinaavista designia ja pikselimaalauksia

Hotellin sisustuksessa on käytetty pääosin skandinaavista ja suomalaista designia höystettynä italialaisilla klassikoilla. Jokaisesta huoneesta löytyy Eamesin tuoli. Hotellin valaisimet ovat mielenkiintoisia. Ne ovat Philippe Starckin ja Flosin.

Hotellin huomiotaherättävät maalaukset ovat taiteilija Sami Lukkarisen. Clarionista niitä löytyy kaikkiaan yhdeksän hotellin aulasta, ravintolasta, baarista ja kongressikeskuksesta.

Taulujen pinta on pikselimäinen, mutta kauempaa maalausten henkilöt ovat tunnistettavissa: joukossa ovat muun muassa Martti Ahtisaari, Alvar Aalto, Juha Mieto ja Sofi Oksanen.

Sofi Oksanen katselee hotellin menoa aulan seinältä. Taiteilijana on Sami Lukkarinen.

Sofi Oksanen katselee hotellin menoa aulan seinältä. Taiteilijana on Sami Lukkarinen.

Ravintolassa Samuelssonin ruokafilosofiaa

Smoothieta ja juustoa

Aamupalalta löytyy myös mangosmoothieta ja juustoja.

Makasiinissa sijaitseva Kitchen & Table -ravintola on ruotsalaisen huippukokki Marcus Samuelssonin luomus. Ruokafilosofian ytimessä ovat avokeittiö, sosiaalinen syöminen, yhteisölliset pöydät ja urbaani tunnelma. Menussa on yhdistelty Manhattanin makuja suomalaisiin raaka-aineisiin ja perinteisiin.

Ravintolatila on jaettu pienempiin alueisiin koivunrungoista tehdyillä sermeillä tai avohyllyillä. Salin alkuosassa on arviolta noin viiden metrin pituinen, korkea pöytä. Sen pinta muodostuu erisävyisistä lankuista lakkapintoineen. Pöydän suunnittelijana lienee hollantilainen Piet Hein Eek, joka on erikoistunut  tekemään huonekaluja jätemateriaaleista.

Ravintolan pöydät ja tuolit ovat Alvar Aallon suunnittelemia. Pöydät olivat joko pieniä pyöreitä, kahdelle hengelle sopivia ja neliskanttisia neljän hengen pöytiä, jotka oli usein yhdistetty toisiinsa.

Lauantaiaamun vilkkaalla aamiaisella näytti siltä, että tämä tuotti pulmia, kun yhden tai kahden hengen pöytätilaa tarvitsevat hakivat paikkaansa. Kuinka liittyä jo varattuun pöytään, jossa olisi hyvinkin vielä tilaa? Juttelin tästä ravintolassa työskentelevän Vivekan kanssa ja hän myönsi, että asiasta oli tullut heille palautetta. Suomalaiset eivät ole vielä valmiita yhteisöllisiin aamiaisiin ‒ ja ehkä eivät muutkaan kansallisuudet?

Aamiaisvieraiden perusteella Clarion on onnistunut houkuttelemaan hyvin monenlaisia asiakkaita. Mukana oli niin lapsiperheitä, pariskuntia, kaveriporukoita ja varttuneempaakin väkeä useasta eri kansallisuudesta, muun muassa venäläisiä ja kiinalaisia.

Vain haudutettu tee puuttuu

Munakasstation

Munakkaita tarjoillaan arkiaamuisin.

Clarionin aamiainen on monipuolinen ja kattava: muun muassa puuroa, leipää, leikkeleitä, mangosmoothieta, pannukakkuja, croisantteja, munakasta, pekonia, jugurtteja ja hedelmiä. Arkipäivisin tarjolla on myös munakkaita tilauksen mukaan.

Ainoan miinuksen tuottaa tee, josta löytyy vain pussitettu vaihtoehto. Annoin palautteeni jo ensimmäisellä kerralla ja kerroin Vivekalle HH-indeksistäni.

Hän kertoi uudestaan tavatessamme, että asia on edennyt neuvotteluihin erään irtoteen toimittajan kanssa ja lupasi, että seuraavalla kerralla Clarionissa vieraillessani tarjolla on myös mahdollisuus teen hauduttamiseen.

Ravintolassa on isot lasi-ikkunat, joista näkyy Länsisatamaan. Kun oli oikeaan aikaan aamiaisella, sai ihastella puna-violettia taivasta vasten silhuetteina piirtyvinä nostureita.

Nosturit

Auringonnousu värjäsi Länsisataman taivaan tammikuussa violetin ja punaisen sävyihin.

Hymyilevää palvelua

Clarionin asiakaspalvelu on hyvin ystävällistä niin vastaanotossa kuin ravintolassakin.  Kun kysyin Vivekalta, mitä Clarion loves you -tekstiin sisältyy, hän kertoo, että hotellin asiakkaita kohdellaan kuin omaan kotiin tulevia vieraita.

Jos hotellin asiakaskunta on kansainvälistä, niin sitä on myös henkilökunta. Osa heistä puhuu vain englanniksi.

Hotellissa vastaantulevat tekstitkin ovat englanninkielisiä, joten voi olla, että kielitaidoton asiakas ei tunne oloaan kotoisaksi.

Pieni, mutta toimiva huone

Standard-luokan huone on pienehkö, joskin toimiva. Kahden hengen huoneessa ei ole yhtään liikaa tilaa, mutta ei siinä tule kuitenkaan klaustrofobista tunnetta. Samoin voi todeta vaaleasta kylpyhuoneesta suihkutiloineen.

Huoneeseen mahtuu kaksi sänkyä, yöpöydät, nojatuoli, kapea kirjoituspöytä tuoleineen ja kokoontaitettava teline matkalaukulle. Huoneessa on myös minibaari, silityslauta rautoineen, vedenkeitin tee- ja kahvitarvikkeineen ja iso taulu-tv.

Pieniä puutteita sisustussuunnittelusta tosin löytää helpostikin: vaatetanko on liian korkealla ja hyvin kapea. Kun siihen on valmiiksi ripustettuna silityslauta, niin talvitakin lisäksi naulakkoon ei muuta mahdukaan. Vaateripustimet, siis henkarit, ovat kuitenkin irrotettavia ja täyttävät siis HH-indeksini. Yöpöydällä on jalkalamppu, jonka jalkaosa täyttää suurimman osan pöydän pinta-alasta.

Hotellihuone

Kompaktiin hotellihuoneeseen on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen.

Lisää kuvia hotellista löytyy kuvagalleriasta.

Ratikalla keskustaan

Helsingin keskusta sekä metrolinja sijaitsevat kävelymatkan päässä hotellista ja raitiovaunulinja on aivan hotellin vieressä.

Linjat 6T ja 9 vievät keskustaan ja lisäksi messuvieraiden kannalta on kätevää, että linjalla 9 pääsee Messukeskukseen. Pysäkin nimi on Huutokonttori.

Osa Pohjoismaista hotelliketjua

Nordic Choice Hotels on Pohjoismaiden toiseksi suurin hotelliketju 190 hotellillaan ja 13 000 työntekijällään. Hotelleja on Pohjoismaiden lisäksi myös Baltiassa.

Ketjuun kuuluvia hotellibrändejä ovat Comfort Hotel, Quality Hotel ja Clarion Hotel sekä lisäksi 20 itsenäistä hotellia. Clarion Hotel Helsingin lisäksi Suomesta löytyy myös Clarion Hotel Helsinki Airport.

Clarion-ketju suunnittelee avaavansa Suomeen kymmenen hotellia viiden vuoden aikana. Kiinnostavina kaupunkeina on mainittu Tampere ja Turku. Toivotan Clarionin tervetulleeksi Turkuun ‒ kun tarjolla lienee hotelli, josta löytyy wau-efektejä.

Hotellin ikkunoista näkyy rakenteilla olevaa Jätkäsaarta, Länsisatamaa että keskustaa.

Hotellin ikkunoista näkyy rakenteilla olevaa Jätkäsaarta, Länsisatamaa ja keskustaa.

Olen viettänyt Clarion Hotel Helsingissä kolme yötä, kaksi tammikuussa Matkamessujen aikaan ja yhden helmikuussa. Kaksi yötä maksoin itse, kolmanteen käytin Matka2016-messuilta saamaani majoituslahjakortin.

Normaali
Ravintola, Ruokakulttuuri

Saisiko olla sapas?

Sapas

Savuporomoussea ruisnapilla.

On aina hauskaa, kun oppii uusia asioita. Kuulin tammikuussa ensimmäistä kertaa sanan sapas. Vähän niin kuin tapas….

Raholan ruokasanaston mukaan ” Espanjassa käyneet turistit tietävät, että tapas on enemmän tai vähemmän runsas kokoelma kuumia ja kylmiä pikkuruokia, snacks, kuten englanniksi sanotaan. Mutta espanjalaiselle tapas on kokonainen kulttuuri, elämäntapa – elämän tapa. Espanjalainen rakastaa älykästä keskustelua hyvässä seurassa, samalla maistellen eri tapaslajeja ja viiniä juoden.”

Tapaksista olen kirjoittanut viime vuoden kesäkuussa tapaspäivän kunniaksi.

Sapas onkin suomalainen tapas, kotimaiseen ruokaperinteeseen ankkuroitunut suupala.

Sapaksia oli tarjolla Scandic Plazassa Turussa tilaisuudessa, jossa esiteltiin hotellin uudistettuja huoneita ja ravintolan sisustusta.

Tarjolla oli seuraavanlaisia sapaksia:

  • Härkäpastramia, waldorffin salaattia ja paahdettua saaristolaisleipää
  • Savuporomoussea ruisnapilla
  • Lohitartar, sahramimajoneesia ja kaprista ruisnapilla
  • Toast Skagen yrttinapilla
  • Suklaamoussea ja mascarponemoussea muropohjalla sekä tuoreita marjoja.
Sapaksia

Lohitartar, sahramimajoneesia ja kaprista ruisnapilla.

Sapaksia.

Toast Skagen yrttinapilla.

Jälkiruokatapaksia.

Mascarponemoussea muropohjalla sekä tuoreita marjoja.

Jos haluat kokeilla sapas- tai tapasreseptejä, niitä löytyy muun muassa Kotilieden sivuilta.

Scandic Plaza Turun pääkokin Anna-Maija Gröndahlin mukaan tämän sapastarjoilun avulla asiakkaat pääsevät maistamaan uusia makuja ravintolan tulevalta ruokalistalta hieman muunneltuna. Ravintolassa on tarjolla pohjoismaisia herkkuja ja Scandicin klassikoita.

Hotellin Bryggman´s Restaurant & Deli on mukava lounas- ja taukopaikka päivällä ja illallista saa kello 23 saakka; sunnuntaisin ravintola on suljettu. Tarjolla on myös brinner eli aamiaisherkkuja illallisella.

Normaali
Kahvila, Ravintola

Lost in Helsinki

Helsingissä kannattaa eksyä paikkaan Lost in Helsinki.

Joskus sitä haluaisikin rauhalliseen soppeen ja upata kirjaan kahvikupillisen äärellä. Lost in Helsinki -ravintolan kullattua seinää mietelauseineen.

Joskus sitä haluaisikin paeta maailmaa rauhalliseen soppeen ja upota kirjaan kahvikupillisen äärellä. Lost in Helsinki -ravintolan kullattua seinää mietelauseineen.

Lost in Helsinki -laukku

Lost in Helsinki on kahvila, baari ja ravintola ‒ kaikkea tätä ‒ vain lyhyen matkan päässä rautatieasemalta. Osoitteena on Kaisaniemenkatu 3. Jos jatkaa Ateneumista ylös Kaisaniemenkatua, niin löytää perille.

Best Western Hotel Carltonin tilat sijaitsevat ravintolan yläkerrassa. Hotellin sivujen mukaan Lost in Helsingin tilat ovat muodostuneet monelle ns. olohuoneeksi tai pistäytymispaikaksi töiden jälkeen.

Lost in Helsinki on avoinna maanantaista torstaihin klo 11.00–23.00, perjantaisin 11.00–2.00, lauantaisin klo 13.00–2.00 ja sunnuntaisin klo 13.00–23.00. Lounasta on tarjolla klo 11‒15 ja elävää musiikkia perjantai-iltaisin.

Lounaan hinta on 10,20 € ja viikon pihvin 12 €. Ruokalistalla on alkupaloja hintaan 6‒8,50 €, keittoja ja salaatteja  8‒15 €, pasta-annoksia  16‒18 € ja hampurilaisia 14‒16,90 €. Pääruokien hinnat ovat välillä 17‒27 € ja jälkiruoat maksavat 5‒7 €. Lisäksi listalta löytyy maisteluannoksia (platters) 2‒4 hengelle hintaan 14‒32 €.

Olen ollut tässä ravintolassa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla menin sinne yhden pienen porukan mukana iltaa istumaan ja keskustelemaan. Toisella kerralla poikkesin lounaalle työmatkallani. Ennen ruokailua käytin aikaa työntekoon, johon paikka oli riittävän rauhallinen. Palvelu oli ystävällistä.

Lost in Helsinki baaritiski

Lost in Helsinki oleskelunurkkaus

Lost in Helsingin sisustusta

Minuun vetosi paikan hauska ja epämuodollinen sisustus monine pienine yksityiskohtineen: kullattu seinä mietelauseineen, hapsuhelmaisia valaisimia, vanhoja nojatuoleja ja sohvia, erilaisia istuskeluryhmiä, viherkasveja, matkalaukkuja, seinien somisteena tauluja, puhelimia ja polkupyöräkin.

Ravintolatila jakautuu erilaisiin osioihin, joista voi valita kulloiseenkin mielentilaan ja seurueen koostumukseen sopivan. Ravintolasta löytyy myös kabinetti.

Lost in Helsingin Facebook-sivuilla kerrotaan ravintolan ajankohtaisista asioista ja esiintyjistä.

 

Normaali
Juomakulttuuri, Ravintola, Tapahtuma

Shhh ‒ ei kerrota tästä…

Uudenvuodenaaton juhlinnan on voinut aloittaa Turussa jo toista vuotta peräkkäin pop up -drinkkibaarissa. Tänä vuonna teemana oli salakapakka.

Maankuulu keittiömestari Erik Mansikan luotsaama Ravintola Kaskis oli suljettuna loppuvuonna. Tilan sai käytöönsä toistamiseen Bar4:n henkilökunta, joka on luonut paikasta bar-in-bar -pop up -drinkkibaarin.

Aukioloajat

Shhh ‒ kieltolain aikaan

Viime vuonna ravintolasalista oli loihdittu Kaskizzio italialaiseen tyyliin puna-valkoruudullisine pöytäliinoineen ja viinipulloissa olevine kynttilöineen. Tänä vuonna aiheena oli 1920-luvun salakapakka nimeltään Shhh.

Ikkunat oli peitetty tiiviisti verhoin ja pikkupöytien ”liinoina” oli kellastuneiden aikakauslehtien sivuja. Vanhojen kalusteiden ja kirjoista tehtyjen menukansioiden lisäksi tunnelmaa loi aikakauden musiikki. Hendrick´sin ginipullot toimivat kukkamaljakkoina ja tuikut valaisivat muutoin hämärää tilaa.

Olimme paikalla kuuden maissa ja viihdyimme noin kaksi tuntia. Monet seurueet pistäytyivät nopeammin, antoivat paikkansa tulijoille ja jatkoivat seuraavaan juhlapaikkaan, muun muassa Bore-laivalle kasaribileisiin.

Paras drinkki?

Salakapakan menussa oli seitsemän cocktailia ja muitakin juomia oli tarjolla. Testasimme kolme drinkkiä ja maistoimme toistemme laseista neljännen.

Kolmannen drinkkinsä kohdalla ystäväni Marja huudahti: ”Tämä on paras!” Siinä vaiheessa aloin epäillä, että meidän pitäisi testata kaikki listalla olevat juomat, koska mistä muuten tietäisimme, mikä on paras?

Drinkeistä kaksi oli ginipohjaisia. Salakapakka käytti Hendrick´sin ginejä.

Hendrick´s on osa skotlantilaista panimoyritystä William Grant & Sons Ltd, joka tuottaa monia tunnettuja viskejä, kuten Grant´s ja Glenfiddich. Hendrick´sin panimopaikkakuntana on Girvan, joka sijaitsee meren rannalla Skotlannin länsiosassa.

Aikamoinen brändi, siitä saimme kuulla jo illan aikana tarjoilijalta. Asiasta voi lukea mielenkiintoisen näköisiltä verkkosivuilta.

Menu

Salakapakkaan tarvittiin noin sata kirjaa antikvariaatista menu- ja laskukansioiksi. Pöytäliinoina oli muun muassa vanhoja Suomen Kuvalehtiä.

The Scarlet Pimpernel

Drinkkien nimet vievät mukanaan tiedon valtateille tätä juttua kirjoittaessani.

The Scarlet Pimpernel -drinkki on suomeksi Punainen neilikka, joka viittaa englantilaisen, unkarilaista syntyperää olevan paronittaren ja kirjailijan Emmuska Orczyn luomaan romaanihenkilöön. Punainen neilikka on englantilainen aatelismies, joka pelastaa ranskalaista ylimystöä vallankumouksen aikana. Hänen nimensä on Sir Percy Blakeney.

Orczy kirjoitti vuonna 1905 ilmestyneen teoksensa yhdessä miehensä kanssa. Punainen neilikka tunnetaan sekä romaanina, näytelmänä että elokuvana.

The Scarlet Pimpernel -drinkki oli koristeltu kuivuneilla ruusun terälehdillä.

The Scarlet Pimpernel -drinkin aineksina olivat Hendrick´sin gin ja seljankukalla maustettu tonic-vesi.

Afternoon Tea for Two

Tea for Two

Ei kovaa, vaan kylmää teetä. Kurkkusiivu maustoi ginijuomaa.

Afternoon Tea for Two -drinkki tarjoiltiin kahdelle Hendrick´sin omasta teekannusta ja kupeista. Kannullisesta riitti molemmille kolme kupillista. Ainesosina olivat Heindrick´s-gini, Liptonin tee ja  seljankukalla maustettu tonic-vesi. Lisukkeena tarjoiltiin kummallekin kaksi pientä kurkkuvoileipää.

Tea for Two (Teetä kahdelle) on Vincent Youmansin säveltämä ja Irving Caesarin sanoittama musiikkikappale vuodelta 1924 sekä David Butlerin ohjaama elokuvamusikaali vuodelta 1950.

Much Ado About Nothing

Much Ado About Nothing, suomeksi Paljon melua tyhjästä, on William Shakespearen noin vuonna 1598 kirjoittama romanttinen komedia. Tarinaan perustuva samannniminen elokuva julkaistiin vuonna 2012.

Drinkin aineksina ovat savunmakuinen, skotlantilainen Ailsa Bay -viski, Cinzano Rosso ja Licor 43. Jälkimmäinen on vanha espanjalainen vaniljalikööri. Siinä on 43 ainesosaa, siitä nimi. Cinzano Rosso on makea, punainen, yrteillä maustettu vermuttijuoma.

Drinkki tarjottiin kannellisesssa rasiasssa olevasta lasista. Pohjalla oli hiukan heinää tai ruohoa, joka savusi, kun tarjoilija toi juoman pöytään.

Evil Under the Sun

Evil under the Sun oli nimensä mukaisesti aurinkoisen näköinen.

Evil Under the Sun -drinkki on saanut nimensä Agatha Christien kirjoittamasta dekkarista, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Varjossa auringon alla.

Juomasekoitus  koostuu Cointreausta eli appelsiinin ja pomeranssin kuorista valmistetusta likööristä, Camparista, appelsiinimehusta ja valkuaisvaahdosta. Drinkkimenuun jälkimmäinen oli merkitty lyhenteellä EGW, mutta siihenkin saimme valaistusta tarjoilijalta.

Evil Under the Sun -drinkin kanssa tarjoiltiin pieni, appelsiinimarmeladilla päällystetty paahtoleivän palanen.

Tämä oli se ystäväni parhaaksi luokittelema drinkki. Oma lempijuomani taisi olla The Scarlet Pimpernel siitä päätellen, että pyysin lusikan voidakseni nauttia loputkin juomanrippeet.

Muut menun juomat olivat Chocolate Corrosion, 221 B Baker Street ja Twelfth Night. Nämä jäivät siis kokeilematta.

Salakapakka sulkeutui, Bar4 palvelee

Tarjoilijamme vastasi ystävällisesti lukuisiin kysymyksiimme,vaikka hänellä olisi ollut vientiä koko ajan toisiin pöytiin. Seurueet vaihtuivat, väkeä tuli ja meni ja juomia tilattiin.

Shhh-salakapakkaan ei enää pääse, mutta jos haluaa nauttia drinkeistä Turussa, voi suunnistaa niitä tarjoilevaan Bar4-nimiseen paikkaan osoitteessa Kristiinankatu 4.

Bar4 lupaa tarjota jotain vanhaa, jotain uutta, jotain tuoretta, mutta kaikkea tätä omalla tavallaan. Baari järjestää myös drinkkikoulutusta ja sieltä voi tilata juhliinsa juomatarjoilun catering-palveluna.

Yritimme udella tarjoilijalta ensi vuoden suunnitelmia, mutta ei hän niitä kertonut; ehkä suunnitelmat vasta kehittyvät vuoden mittaan. Kannattaa seurata paikallista mediaa ja baarin omaa Facebook-sivua.

Kaskizzio

Viime vuonna pop up -baarin teemana oli Italia.

Tea for Two

Salakapakan baarinurkkaus

Hendrick´sin rekvisiittaan kuuluu muun muassa täytetty majava ja oma teekalusto.

Salakapakassa laskukin kätkeytyi kirjan väliin.

 

Normaali