Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Risteilyt

Gloryn loistoa Itämerellä

Pohjoisen Itämeren uusin ja suurin matkustaja-autolautta M/S Viking Glory liikennöi Turusta Tukholmaan. Millainen laiva syntyi pohjoismaisena suunnitteluna ja kiinalaisena toteutuksena?

Hei, hei, Turku! Keula kohti Maarianhaminaa M/S Viking Glorylla.
Gloryn pienoismalli oli esillä laivalla.

Viking Linen uusi laiva M/S Viking Glory aloitti liikennöimisen Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan maaliskuun alussa. Vesille se laskettiin 26. tammikuuta Xiamen Shipbuilding Industry Co Ltd:n telakalla Kiinan Xiamenissa.Vesillelaskuseremonia lähettiin suorana YouTubessa.
– Viking Glory ilmentää Viking Linen uskoa Itämeren matkailun valoisaan tulevaisuuteen. Avainsanat ovat vastuullisuus, energiatehokkuus ja innovatiivinen pohjoismainen muotoilu. Viking Glory on syntynyt tiiviissä yhteistyössä suomalaisten ja pohjoismaisten kumppanien kanssa, kertoi Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses tiedotteessa.

Nimensä Glory sai nimikilpailun kautta, johon ensi vaiheessa tuli kaikkiaan 22 486 ehdotusta. Niistä karsittiin kymmenen ehdokasta yleisöäänestykseen, jonka Glory voitti. Sikäli hieno valinta, koska Glory toimii Viking Grace -laivan linjaparina – nimet sopivat hyvin yhteen.

Saaristolaismaisema avautuu isoista ikkunoista

Viking Glory on yksi maailman energiatehokkaimmista aluksista. Se käyttää polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua (LNG).

Gloryn pituus 222,6 metriä ja bruttovetoisuus 63 813 tonnia, ja se on pohjoisen Itämeren suurin autolautta. Sen rahtikapasiteetti on 1 500 kaistametriä ja jääluokka 1 A Super. Miehistöä laivalla on noin 200. Laivan hinta oli 225 miljoonaa euroa.

Gloryssä on tilaa autoille kansilla 3 ja 4, kannella 5 on sekä hyttejä että autoja, kansilla 6,7 ja 8 hyttejä, kansilla 9, 10 ja 11 ravintoloita, konferenssi- ja oleskelutiloja sekä myymälä ja kylpyläosasto.

Gloryn sisustuksen on suunnitellut ruotsalainen arkkitehtitoimisto Koncept Stockholm. Se on yhdistänyt skandinaavista keveyttä ja leikkisyyttä. Pääpaino on maailman kauneimmaksi sanotun saariston maisemilla; niitä on helppo katsella isoista panoraamaikkunoista. Muita yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Wärtsilä, ABB Marine, Kone, Almaco, Climeon, Evac, Projektia, Pointman ja Deltamarin.

Kuva: Viking Line.
Muotoilija, kuvanveistäjä ja sisustusarkkitehti Stefan Lindfors teki Viking Glorylle kolme teräksistä taideteosta. Under ytan -niminen veistos sijaitsee laivan 10. kannella.
Stefan Lindforsin teos koristaa Vista Terracea.
Osassa käytäviä oli puupanelointia.

Pääsiäisenä Maarianhaminaan

Olen matkustanut Viking Gloryllä kaksi kertaa. Ensimmäinen matkani oli pääsiäisenä, jolloin uusi laiva vei minut viettämään lomaa Maarianhaminaan. Neljän päivän vapaata olivat päättäneet hyödyntää monet muutkin ja joukossa oli paljon perheitä. Laivan matkustajakapasiteetti on 2 800 henkilöä ja tuolloin pitkäperjantain aamuna laivalla oli noin 2 770 henkeä. Varasin matkan lähellä lähtöpäivää, eikä kohtuuhintaisia hyttejä ollut enää saatavissa. Laivalla on hyttejä kaikkiaan 922. Niistä osa on sviittejä.

Valitsin aamiaispaikaksi bistrotyylisen ravintola Kobban, jossa tarjottiin Premium-aamiainen. Se sisälsi kuohuviinilasillisen, pöytään tarjottavan teen tai kahvin ja lämpimän ruoan sekä runsaan aamiaispöydän. Ravintolatiloissa oli mielenkiintoinen sisustus valaisimia myöten. Nimensä ravintola on saanut ahvenanmaalaisen saaren Kobbaklintarin mukaan.

Premium-aamiainen alkoi luohuviinilasillisella.
Lämpimänä aamiaispöytään tuotiin Eggs Floretine.
Kobbanin sisustuksessa on paljon kaarevia muotoja.
Kobbanin erikoisen valaisimen vuodot toivat mieleen Aalto-maljakon.
Tämäkin on Kobbanin sisustusta. Lintuhäkkimäinen eriö antaa seurueelle omaa rauhaa tai ainakin illuusion siitä.

Gloryn ravintoloissa on valinnanvaraa. Kobbanin yläkerrassa oli Fyren-niminen ”lasitettu ja pyörivä chambre séparée pienemmille ryhmille, jotka haluavat nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta sekä lyömättömän upeista saaristonäkymistä.” Fyrenin voi varata enintään 12 hengen aamiaista tai päivällistä varten.

Syksyllä 2022 avataan Mimmi’s-niminen ravintola, jossa tarjoillaan suosittuja bistroklassikoita kuten hampurilaisia, pihvejä, salaattia ja kalaa. Nimensä ravintola on saanut Wilhemina ”Mimmi” Widbomilta. Hän toimi meriammattilaisena 1900-luvun alussa, mikä oli tuolloin harvinaista naisille. Hänen kerrotaan kiertäneen Kap Hornin kahdeksan kertaa 1900-luvun alkupuolella.

Muita Gloryn ravintoloita ovat The Buffet, Market, Torget Café & Bar, Viking Terrace, Vista Room, Vista Deck ja Algoth’s, joka on saanut nimensä pirtukeisari Algot Niskalta.

A niin kuin Algot. Algoth´s on salakapakka.
Algoth´sissa voi nauttia drinkkejä samalla kun silmät ja sielu lepäävät merimaisemassa.
Vista Deckissä voi nauttia merituulista ja juomista.

Lapset on otettu huomioon ainakin siten, että heille on useampi leikkihuone konferenssitiloissa siten, että ne on nimetty ikäryhmittäin.

Laivalla on myös Archipelago Spa & Wellness -kylpyläosasto 11. kannella. Siellä on kaksi poreallasta, relax-allas, lumiluola ja useita saunoja, kuten höyrysauna ja panoraamasauna merinäköalalla. Spa-osaston yhteydessä on myös kunto- ja treenisali, jossa voi joogata tai tehdä HIIT-treenin virtuaalisen ohjauksen avulla. Kylpyläosasto on suunniteltu aikuisille; alle 16-vuotiaa pääsevät sinne aikuisten seurassa.

Piknikristeily äitienpäivänä

Toinen matkani oli Gloryllä äitienpäivän piknikristeily, jolloin mukana matkassa olivat iäkäs äitini sekä siskoni ja veljeni. Väkeä oli tälläkin matkalla reilusti, mutta laiva ei ollut ehkä niin täynnä kuin pääsiäisenä. Nyt sain varattuna ikkunallisen neljän hengen hytinkin, joka tarjosi lepopaikan ruokailun ja ostosten jälkeen. Aamiaisen nautimme The Buffetissa.

Vaihdoimme laivaa Maarianhaminassa Viking Graceen ja palasimme sillä takaisin Turkuun. Iloisena yllätyksenä oli yökerhon esiintyjä: Finnair Pilots’ Big Band solistinaan Veeti Kallio. Parinkymmenen muusikon orkesteri soitti komeasti.

Grace on ollut lempilaivani sen liikenteeseen tulosta saakka vuonna 2013. En osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, viekö Glory siltä suosikkiaseman. Glory on isompi, uudempi ja valoisampi, mutta jätän asian vielä hautumaan seuraavalle matkalle.

Finnair Pilots’ Big Band koostuu nimensä mukaisesti Finnairin lentäjistä. Orkesteri on perustettu vuonna 1971. Solistina rouheaääninen Veeti Kallio.
M/S Viking Glory matkalla jossain Itämerellä. Kuva: Viking Line.
Normaali
Juomakulttuuri, Kaupunki, Kulttuuri, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Teatteri

Kovaa teetä, kulttuuria ja keikkoja Kairossa

Tuote/palvelu saatu Visit Kotka-Hamina*

Pääsin näkemään legendaarisen merimieskapakka Kairon Pelle Miljoonan keikalla Kotkassa.

Kairo oli sopivan eksoottinen nimi ravintolalle 1930-luvulla.

Kairo lienee niin nimekäs kotkalainen merimies- ja kulttuuriravintola, että se tulee monilla ensin mieleen Kairo-sanan kuullessaan, eikä Egyptin pääkaupunki Kairo, jolla sentään on monituhatvuotinen historia asuttuna alueena ja kaupunkinakin vuodesta 969.

Kairo since 1932

Kotkan Kairo-ravintola on toiminut nykyisessä rakennuksessa Satamakadulla vuodesta 1938 alkaen, mutta sen tarina alkoi jo vuonna 1932 Kirkkokatu 10:ssa. Asialla oli neiti Anna Koskinen, joka perusti ”alimman hintaluokan” ravintolan.

Kairon julkisivu on säilynyt samanlaisena näihin päiviin. Kotkan kaupungin omistamissa tiloissa toimivaa ravintolaa laajennettiin ja sen taakse rakennettiin kesäterassi vuonna 2002. Sähkö- ja ilmastointiremontti oli vuorossa vuonna 2018.

Uudistuksissa säilytettiin viisaasti Kairon sisäseinien maalaukset merenneitoineen ja alastominen naisineen sekä vanhat valaisimet ja lyhdyt. Maalaukset ovat Kotkan kaupunginteatterin lavastajan Tauno Rantaruikan käsialaa 1970-luvulta.

Persoonallista ilmettä tuo myös merellinen rekvisiitta. Monissa kohdin on viittauksia Junnu Vainioon sekä Kotkan ruusuna tunnettuun Rosa Mäkiseen. Kotkan Ruusu -musiikkidraamaa esitetään parhaillaan Kotkan Kaupunginteatterissa.

Nämä meriaiheiset somisteet löytyvät Kairon jyrkkien portaiden yläpuolelta.
Portaita reunustavat seinät ovat täynnä kävijöiden nimiä ja viestejä sekä tapahtumiin liittyviä lehtileikkeitä.
Mielenkiintoinen installaatio Kairon portaiden ylätasanteella.

Teetä ja pirtua rantaporukalle

Kairon perustaminen sijoittuu samaan vuoteen 1932 kuin kieltolain päättyminen. Ehkä sieltä sai noina aikoina vielä ns. kovaa teetä, jolloin lasissa oli puolet teetä ja puolet 96-prosenttista pirtua sekä muutama lusikallinen sokeria. Väkijuoma oli peräisin Suursaaresta, josta se kuljetettiin Kotkaan. Merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu ”rantaporukka” toivat osan tienesteistään kapakan kassaan.

Merimiehiä ei Kairossa enää näy. Satamatoiminta on siirtynyt Kotkan Mussaloon ja laiva-ammattilaisten työolosuhteet ovat muuttuneet. Laivatytötkin ovat siirtyneet muualle.

S/s Navigator-taulun on maalannut kotkalainen Matti Masalin. Laiva liittyy Junnu Vainion säveltämään ja sanoittamaan lauluun Albatrossi, jossa hänen ystävänsä lähti Tornatorin matkaan Kotkan satamasta. Laiva oli oikeasti S/s Navigator – Tornator sopi sanoittajan mielestä paremmin tekstiin.
Laivarekvisiittaa löytyy Kairon eteistiloista.
Maalaus läpinäkyvään huiviin sonnustauneesta naisesta löytyy Kairon ravintolaseinän peräseinältä. Se on hän – Kotkan Ruusu.

Keikkoja, jazzkonsertteja ja teatteria

Kairo – kaikille rauhan etsijöille.

Kairon liiketoiminnasta on vastannut vuodesta 1991 Crestamar Oy. Ravintola kutsuu itseään tanssi-, jazz-, teatteri- ja tilausravintolaksi. Se on avoinna ainoastaan tapahtumapäivinä sekä tilauksesta; samoin keittiö on avoinna ainoastaan ennakkotilauksesta ja teatteripäivinä.

Nykyisin Kairo toimii muun muassa Kotkan kaupunginteatterin yhtenä näyttämönä sekä keikka- ja tanssipaikkana. Teatterin ja ravintolan yhteistyö alkoi vuonna 1986 Maratontanssit-esityksellä. Sittemmin siellä on esitetty monia musiikkiteatteriesityksiä, kuten Cabaret sekä Albatrossi ja Heiskanen.

Kairon teatteriesityksistä kertovia lehtileikkeitä löytyy eteisen seinältä.

Kotka Jazzin East Coast Jazz Club järjestää Kairossa konsertteja joka maanantai klo 19–21. Muutoin kannattaa seurata tapahtuma- ja keikkailmoituksia Kairon verkkosivuilta sekä Kotkan Kaupunginteatterin sivuilta.

Tänä syksynä ja ensi keväänä teatterin Kairossa esitettävässä ohjelmistossa on Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest – Finland 12 points! -esitys, jota kuvaillaan teatterin sivuilla näin:”Luvassa glitteriä, lentävää läppää, taidokasta tanssia, simaa suulle, silmille ja sielulle – niin ja tietysti euroviisuhistorian parhaimmat biisit livebändin kera! Mukana showryhmä Nemesis.”

Euroviisufanit pääsevät tunnelmaan ennen ensi toukokuuta Kotkan Kairossa. Kuva: Kotkan Kaupunginteatteri.

Ravintolan ruokalistalla on pääruokina muun muassa katkarapusalaattia, Kairon broilersalaattia, porokeittoa, Aurabroileria, rannikon lohta sekä kasvisannoksena härkäpapupihvejä.

Kairossa on asiakaspaikkoja sisätiloissa yhteensä 245, joista salissa 170 ja aulabaarissa 75. Lisäksi kesäterassilla on 150 asiakaspaikkaa.

Tutustu kairoamisen sääntöihin

Kairossa käymiseen eli kairoamiseen on tehty myös omat sääntönsä. Ne kannattaa ehkä lukea ennen visiittiä, niin ei erehdy ylipukeutumaan tai aiheuttamaan muunlaista häiriötä.

Sääntöjen mukaan ”Juomia ei tarvitse nauttia pikkurilli pystyssä, pääasia on, että itse pysyy pystyssä” sekä ”Yllätyksistä ei pidä yllättyä liikaa, sillä ne kuuluvat talon tapoihin ja ovat osa sen normaalia elämää.” Säännöt löytyvät Kairon verkkosivuilta.

Pelle Miljoona villitsi entiset nuoret

Lava odottaa vielä soittajia.
Pelle Miljoona on yhtyeen solisti, mutta hän soittaa myös kitaraa.

Yllätys sen sijaan ei ollut se, että Pelle Miljoona bändeineen sai yleisön villiintymään – no, melko sievästi kuitenkin, kun kyseessä oli pääasiassa entisiä nuoria, ehkä juuri meitä, jotka olemme nuoruudessamme kuunnelleet Moottoritie on kuuma -, Tahdon rakastella sinua – ja Juokse villi lapsi –biisejä. Eturivissä seisoi myös yksi nuori mies irokeesikampauksessaan.

Pelle Miljoona Bandin kerrotaan olevan ” suomirockin ja -punkin ikitoteemin uusin kokoonpano”, jonka soittajia ovat Pellen (laulu) lisäksi Hapa Tyni (kitarat), Timo Hyle (bassot) ja Jusa Lampikari (rummut). Kairon keikalla soitti myös viides mies.

Yhtyeeltä ilmestyy ihan pian, 22.10.2021, neljän biisin EP-levy Manifesti 21 seitsemän tuuman vinyylinä ja verkossa.

Kairon salissa oli pöytäpaikat, mutta suurin osa yleisöstä valitsi seisomisen mahdollisimman läheltä bändiä. Riemukas tunnelma saattoi johtua myös pitkästä, keikattomasta ajasta koronapandemian aikana. Musiikkia ja rentoa tunnelmaa ihan kuin ennen vanhaan.

Keikka alkoi inhimilliseen aikaan noin klo 20, eikä puolilta öin, kuten joissakin paikoissa on tapana. Valmista oli jo puoli kymmenen maissa.

Kairon sääntöjen kuudes pykälä kuuluu: ”Poistuminen Kairosta tapahtuu iloisesti keinahdelle joko e. Vm. tai j. Vm.*), sillä sulkemisaikaan mielenkiintoisin vaihe on juuri portaat. Ne kannattaakin laskeutua kohtuullisen arvokkaasti, sillä siten saattaa kuulla kuinka historian aallot kohisevat seiniin muistoksi kirjoitetuista laivojen nimistä. *) e. Vm. = ennen valomerkkiä, j. Vm. = jälkeen valomerkin.”

Yhteystiedot, pöytävaraukset ja tilaukset:
Ravintola Kairo
Satamakatu 7, 48100 Kotka
Puh. 0400 507 188
kairo@kymp.net

*Pressimatka Kotkaan 8.–9.10.2021.

Normaali
Kirkko, Kulkuneuvot, Matkakertomus, Matkakohde, Matkustaminen, Museo, Ravintola, Taiteilija

Ajelulla Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa on sopivan kompakti paikka lyhyeen vierailuun. Päivässäkin ehtii näkemään paljon, jos ottaa avuksi auton.

Toukokuisen parin vuorokauden matkamme yksi kului kierrellen punertavia teitä. Väri on peräisin ahvenanmaalaisesta rapakivigraniitista.

Ahvenanmaan kokonaispinta-ala 6 787 neliökilometriä ja siihen kuuluu yhteensä yli 6 700 saarta, joista asuttuja on 60. Lukuun on laskettu vain vähintään 0,25 hehtaarin kokoiset saaret. Pienempien saarten ja luotojen määrä on 20 000.

Ahvenanmaan kartta. Kuva: Visit Åland.

Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, joista Manner-Ahvenanmaalla ovat Maarianhamina (kaupunki), Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund; muilla saarilla, siltayhteydessä Manner-Ahvenanmaan kanssa: Eckerö, Lemland, Lumparland ja muilla saarilla ilman siltayhteyttä: Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga ja Vårdö.

Ihan kattavasti emme saaristomaakunta ehtineet koluamaan, mutta ajoimme etelästä pohjoiseen eli Maarianhaminasta Hammarlandin kautta Getaan ja sieltä Finströmin kautta Sundiin, Lemlandiin ja Jomalaan ja illalla takaisin Maarianhaminaan. Kilometrejä ei tullut lasketuksi. Mittakaavasta kertoo se, että Maarianhaminasta Getaan on noin 40 kilometriä.

40 vuotta sitten pyöräiltiin

Olen käynyt aikaisemmin lähinnä vain Maarianhaminassa. Nuoruudessa pyöräilimme Ahvenanmaalla silloisen seurustelukumppanini ja nykyisen aviomieheni kanssa. Oli outoa huomata, miten hän muisti yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyn fillariretken paljon paremmin kuin minä: millaisia maisemia on missäkin ja missä olemme käyneet. Niinpä hän kuskina ajelikin osittain tuolloista reittiämme.

Tien vierellä kulki monessa kohtaa pyörätie, joten tilanne on kohentunut paljon nuoruusreissumme ajankohdasta. Paljon oli vielä rakenteilla. Toivottavasti pyörätiet on jo saatu tai saadaan kesäkaudeksi kuntoon – voisi melkein veikata, että maakunnan pyöräteillä nähdään tänä kesänä ennätysmäärä pyöräretkeläisiä. Ahvenanmaan vetovoimaa lisännee entisestään kesäkuussa alkanut itsehallinnon 100-vuotisjuhlavuosi sekä pandemian kasvattama kotimaan matkailu.

Pyöräretkeläisille tarpeellinen oma kaista rakentumassa toukokuussa.

Kaunis Hammarlandin kirkko

Kirkkoon johdatti hiekkatie ja sen molemmilla puolin oli värikäs tulppaanirivistö.
Hammarlandin kirkossa on erityisen kaunis alttariseinä ja saarnastuoli.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Hammarlandin kirkko, joka sijaitsee vanhan Postitien varressa. Kirkko oli hämmästykseksemme auki, joten pääsimme käymään sisällä. Ilmoitustauluun kiinnitetyn lapun mukaan kirkko on avoinna 15.5.–31.8. klo 9–15.

Pyhän Katariina Aleksandrialaisen kirkko (ruots. Sankta Catharina kyrka i Hammarland) on keskiaikainen harmaakivikirkko. Sen kirkkolaiva rakennettiin 1200-luvulla ja holvit ovat 1300-luvulta. Torni sijaitsee poikkeuksellisesti kirkon eteläpuolelle.

Hammarlandin kirkon kattoon ja seiniin on maalattu köynnösornamentiikkaa ja tiiliskiviä imitoivia maalauksia. Alttarimaalauksen on tehnyt Robert Wilhelm Ekman vuonna 1869 ja se on nimeltään Kristuksen kirkastus.

Getasta Lemlandiin

Ajoimme kohti Ahvenanmaan pohjoisinta kuntaa Getaa, jonka vuoret ovat jo kauan olleet tunnettu matkailukohde. Vuorten korkein kohta ulottuu 107 metriin merenpinnasta ja sieltä avautuvat laajat näköalat länteen ja pohjoiseen Selkämerelle; kiipeämällä 15 metrin korkuiseen näkötorniin maisema avautuisi vielä paremmin.

Vuorilla olevat näkötorni sekä ravintola ja matkailumaja on rakennettu 1930-luvun alussa arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Soltuna Restaurang & Café ei ollut auki, näkötorniin emme kiivenneet, emme myöskään ryhtyneet pelaamaan frisbeegolfia. Lasten peikkopolunkin jätimme väliin.

Lounaan söimme Pub Stallhagenissa, pistäydyimme myös Smakbynissä ja Ålands Distilleryssä. Näistä voit lukea erillisessä postauksessa Kulinaristin Ahvenanmaa.

Käväisimme myös 1300-luvun lopulta peräisin olevassa Kastelholman linnassa, jota emme kiertäneet kokonaisuudessaan, vaan tyydyimme pariin oikean päädyn näyttelyhuoneeseen, jossa kerrottiin linnan vaiheista. Kastelholman linna oli Ruotsin kuningasvallan vahva jalansija Ahvenanmaalla ja toimi maakunnan hallinnollisena keskuspaikkana lähes 300 vuotta.

Kastelholman linnasta ovat jäljellä enää vain restauroidut rauniot, mutta nekin kertovat tarinaa entisaikojen elämästä.
Toukokuinen luonto viheriöi linnan ympärillä.
Kastelholman linnan opas kehräsi lankaa erikoisella tavalla, ilman rukkia.

Aikoinaan Ahvenanmaan mahtavimmasta rakennelmasta, Bomarsundin linnoituksesta, on jäljellä vain osa seinistä. Venäläiset rakensivat linnoitusta vuosina 1829–1854. Opastaulun piirroskuva kertoo, miten valtavan massiivinen rakennelma se on ollut. Se tuhoutui Krimin sodassa vuonna 1854, asialla olivat englantilais-ranskalaiset joukot.

Mahtavasta linnoituksesta on enää jäljellä osa seinää siellä täällä.
Etsimiäni seljakämmeköitä löytyi raunioiden luota kuten oli luvattukin matkailuinfossa.

Färjsundin silta oli korjattavana ja sen viereen oli rakennettu tilapäinen silta, jota pitkin jatkoimme hetken matkaamme, kunnes palasimme takaisinpäin kohti Jomalaa.

Ihailimme hetken Lemströmin kanavan kauniita maisemia ja nautimme jäätelöt kanavan rannalla olevan kioskin penkeillä.

Vene on alittanut Lemströmin kanavan kääntösillan.

Taitelijasiirtokunnan museossa Önningebyssä

Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun tiiistaista sunnuntaihin klo 11-16. Toukokuussa se olia voinna vain lauantaisin.

Kävimme myös Önningebyn museossa. Sen osoite on Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala. Tämä taide- ja kulttuurihistoriallinen museo avattiin vuonna 1992 Jonesasin tilan vanhassa navetassa. Museota laajennettiin vuonna 1999.

Museo kertoo taidemaalari ja professori Victor Westerholmin taiteilijasiirtokunnan (1886–1914) tarinaa. Yhteisö sai alkunsa sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885.

Siirtokunta kokosi lähes 30 vuoden ajan Ahvenanmaalla yhteen suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita vuoteen 1914 saakka. Yhteisöön kuuluivat mm. Elin Danielson, Hanna Rönnberg, J.A.G. Acke ja Edvard Westman.

Museossa on taiteen lisäksi esillä esineitä ja kuvia, jotka kertovat taiteilijoiden luomismiljööstä ja siellä myös pieni museokauppa.

Emil Wikström: Flicka med flätor. Tämä kipsinen veistos puhuttelee herkkyydellään.

Önningebyn museo oli pienoinen pettymys, sillä siellä oli oikeastaan enemmän kirpputorimyyntiä kuin museoesineitä. Pari kirjaa taisin sieltä ostaa.

Museossa oli myytävänä myös kirpputoritavaraa huonekaluista koriste-esineisiin.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Toukokuinen iltamme oli dramaattisen pilvinen.

Illalla autoajelun vastapainoksi kävelimme Maarianhaminassa. Ihailimme hetken Mariehamns Seglarföreningenin vierasvenesatamassa synkänväristä taivasta ja venerivistöä.

Päädyimme istuskelemaan F.P. von Knorring -laivaravintolan pubiin. Laiva löytyy osoitteesta Ångbåtsbron, Östra Hamnen, Mariehamn.

Laivalla on pitkä historia ennen ravintolaksi päätymistä. Se rakennettiin höyrylaivaksi vuonna 1928 Arnhemissa, Hollannissa ja tunnettiin nimellä Jan Nieveen. Sitä käytettiin muun muassa rahtialuksena Amsterdamiin ja Lemmernin välillä ja sodassa sitä käytettiin kuljetustehtäviin.

Jan Nieveen teki viimeisimmän matkan höyrylaivana vuonna 1951, minkä jälkeen se muutettiin moottoriveneeksi.

Erilaisten vaiheiden ja omistajanvaihdosten jälkeen laiva päätyi Ahvenanmaalle vuonna 1989. Laiva nimettiin F. P. von Knorringiksi kirkkoherra ja opettaja Frans Peter von Knorringin (1792–1875) mukaan. Hänet tunnetaan myös Ahvenanmaan koululaitoksen isänä ja maakunnan ensimmäisen sanomalehden (1868) perustajana. Nykyiset omistajat Kim ja Karin Harju-Jeanty ostivat laivan vuonna 2002.

Laivalta löytyy À la carte -ravintola sekä pubi. Laivaravintola mainitsee erikoisuudekseen ahvenanmaalaiset jokiravut, joita on tarjolla ravustuskauden alkaessa 21. heinäkuuta.

Istuskelimme yhden oluen verran pubissa paikallisen nuorison kanssa. meno oli perjantai-illaksi rauhallista.

Entinen höyrylaiva toimii nyt laivaravintolanana Itäsatamassa.
Laivaravintolan pubin pöytää koristi kimppu kevätesikoita, Ahvenanmaan maakuntakukkia.
Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri, Tapahtuma, Teemaviikko

Smakumatkalla Naantalissa

Kaupallinen yhteistyö Smakun ja Visit Naantalin kanssa.*

Jos haluat viettää mukavan ja herkullisen kesäpäivän, niin tässä ehdotus: matkusta Naantaliin, kiertele viehättävässä merenrantakaupungissa ja poikkea välillä kahviloihin ja ravintoloihin maistelemaan Smakuannoksia. Voit laajentaa reissuasi myös Velkualle.

Naantalissa voi viettää rennon kesäpäivän. Tekemistä, nähtävää sekä ruokaa ja juomaa riittää.

Paikallista ruokakulttuuria ja lähituottajien laadukkaita raaka-aineita tutuksi tekevä kesäinen ruokatapahtuma Smaku järjestetään Naantalissa jo kolmatta kertaa ajalla 28.6.–10.7.2021.

Smakun aikana on mahdollisuus kierrellä maistelemassa ravintoloiden ja kahviloiden herkullisia Smakuannoksia edulliseen hintaan (5–7 euroa). Jokainen ravintola toteuttaa tapahtumaa varten maisteluversion vähintään yhdestä alku-, pää- tai jälkiruoka-annoksesta.

Naantalin Smakussa on mukana seitsemän kahvilaa tai ravintolaa. Ne sijaitsevat Naantalin vanhankaupungin rannassa, hiukan kauempana Naantalissa ja yksi Velkualla.

Restaurant Snickari ja After Sail 714 vanhassa kaupungissa

Naantalin rannasta mukana Smakussa ovat tunnelmallinen Restaurant Snickari sekä vierasvenesataman ravintola After Sail 714.

Restaurant Snickari on mukana Smakussa kolmella annoksella. Alkupalaksi sopii Ginger Tuna Tartare, lempeästi inkiväärillä marinoitu tuore tonnikala (7 €). Makuhermoja kutkuttelee myös BBQ Brisket & Kimchi eli miedosti savuista naudanrintaa kimchillä höystettynä (7 €). Kimchi on kiinankaalista tai muista kasviksista hapatettu korealainen ruokalaji.

Jälkiruoaksi voi valita Snickarin oman leipomon ranskalaisen pannukakun, Amaretto Clafoutien, jossa mukana on Stracciatella-jäätelöä sekä italialaisia kirsikoita (7 €).

Ginger Tuna Tartare.
BBQ Brisket & Kimchi.
Amaretto Clafoutie.

Restaurant Snickari, Mannerheiminkatu 2, http://www.snickari.fi.
Avoinna: joka päivä klo 16.00–23.00. Huom. ravintola on mahdollisesti auki myös aikaisemmin.

After Sail 714:ssä smakuilijoita odottava annos on savustettu kana eli  itse savustettu kanan reisipaisti, joka tarjoillaan hunaja-yrttikasvisten ja bearnaisemajoneesin kanssa (7 €).

Savustettua kanaa.

After Sail 714, Nunnakatu 18, http://www.naantalinvierasvenesatama.fi/ravintola-as714.
Avoinna: ma-la klo 10.00–22.00.

Taidekahvila Café Akseli torin laidalla

Cafe Akselissa tarjolla on savuporopiirasta sekä juutos- ja britakakkuja.

Naantalin keskustassa sijaitsevassa taidekahvila Café Akselissa saat smakuannosten lisäksi myös silmänruokaa kuukausittain vaihtuvan taidenäyttelyn muodossa. Akselissa voi maistella savuporopiirasta, joka on täyteläisen juustoinen, paprikalla ja savuisella poronlihalla höystetty suolainen piirakka (5 €).

Makeana vaihtoehtona tarjolla on raikasta marmoroitua juustokakkua, jonka täytteet vaihtelevat mustikan, vadelman, mangon ja raparperin välillä (5 €)  ja kesäistä britakakkua, jossa on kakkupohjalla sesonkimarjoja ja kermarahkaa ja rapea marenkipinta (5 €).

Cafe Akseli, Tullikatu 13, http://www.kahvilanaantali.fi.
Avoinna: ma-pe 8.30–15.00, la-su suljettu.

Metsätähti, Ravintola Venka ja Kuulas Garden Grill & Cafe

10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta löytyvät lähituotantoa suosiva Naantalin Metsätähti, omenapuiden katveessa toimiva ravintola Venka sekä idyllinen, vanhaa aikaa huokuva Kuulas Garden Grill & Cafe.

Naantalin Metsätähti on pieni kahvila-ravintola Soinisten asuinalueella. Metsätähden annoksena on ruokaisa Kesähelmi-salaatti, jossa maistuvat Sorrin salaatit, varhaisperunat, Mikolan luomuvihannekset, Inkisen kuivatut tomaatit, Saloniemen juustolan juusto sekä Vallan Maukas possu. Rapeutta salaattiin tuovat Kallelan härkäpavut ja salaatin maustaa ryytisinappikastike (7 €).

Kesähelmi-salaattia.

Ravintola Naantalin Metsätähti, Immasentie 1, http://www.naantalinmetsatahti.fi.
Avoinna: ti-pe 11.00–16.00 ja lounasaika klo 11.00–14.30.

Ravintola Venka sijaitsee Aurinko Golfin yhteydessä vain parin kilometrin päässä Metsätähdestä. Venka tarjoaa Smakuilijoille Palan Saaristomerta, joka sisältää paahdettua lohta, kevätsipulihollandaisea, saaristolaisleipää, parsaa sekä uuden sadon perunaa (7 €).

Pala Saaristomerta.

Ravintola Venka, Aurinko Golf, Vengantie 58, http://www.aurinkogolf.fi/palvelut/ravintola-venka.
Avoinna: joka päivä 08.00–21.00 (à la carte 11.00–20.00)

Tänä keväänä avattu Kuulas Garden Grill & Cafe on makumatka vanhaan aikaan. Kuulaksen tarina alkoi yli 100 vuotta sitten, kun entisen Tammiston maanviljelystilan päärakennus rakennettiin ja puutarhaan istutettiin omenapuita.

Kuulaksen Smakuannokset ovat vegaaninen Moderni maamies, jossa on teriyaki-omena-glaseeratuttua nyhtökauraa, grillattua kesäkurpitsaa ja melonia (7 €) sekä makea herkku Maamiehen mielitietty, jossa on speltticrepesin lisäksi omenaa, valkosuklaa-speltticrumblea ja maitojäätelöä (5 €).  

Moderni maamies.
Maamiehen mielitietty.

Kuulas Garden Grill & Cafe, Tammistontilankatu 3, http://www.tammiston.com/kuulas.
Avoinna: joka päivä klo 14.00–21.00 (keittiö avoinna klo 20.00 asti).

Café Laiturissa tapaksia

Palvan saarella Velkualla lossimatkan takana sijaitsee lämminhenkinen kahvila Café Laituri, joka tarjoilee Smakuannoksena Laiturin Tapaksia, joissa on tilli-Koskenkorva-marinoitua silakkaa, Uotilan maitojuustoa yrttiöljyllä sekä Kotasavun meetvurstia ja marinoitu punasipulia. Lisäksi mukana leipäviipaleet, myös gluteenittomalla vaihtoehdolla (7 €).

Cafe Laiturio saapui Naantaliin kesäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Smakun annoksia esiteltiin medialle. Smakuviikkojen aikana ja muulloin kahvilan löytää Palvan saarelta.
Laiturin tapaksia.

Cafe Laituri, Voiponlahdentie 37, Velkua, Naantali, http://www.cafelaituri.fi.
Avoinna: joka päivä 11.00–19.00.

Kartta mukaan ja kiertelemään

Saat Smakukartan mukaasi mistä tahansa mukana olevasta ravintolasta. Voit kierrellä porukassa, kaksin tai yksin omassa tahdissa ja äänestää omaa suosikkiannostasi Smakun verkkosivuilla.

Kaikki mukana olevat ravintolat ja kahvilat annostietoineen sekä äänestysohjeineen löydät Smakun sivuilta: www.smakufestivals.com

Mitäs muuta Naantalissa voi tehdä kuin syödä? Tutki vaihtoehtoja Visit Naantalin sivuilta: http://www.visitnaantali.com.

*Tutustuin ravintoloihin ja annoksiin mediapäivässä 1.6.2021.

Normaali
Juomakulttuuri, Kahvila, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Kulinaristin Ahvenanmaa

Ruokamatkailu on nyt nosteessa ja hyvä kohde suun ja vatsan iloja hellivälle voi olla Ahvenanmaa. Kävimme toukokuussa Smakbynissä, Stallhagenissa ja Ålands Distilleryssä.

Ahvenanmaan ruokakulttuuri on kehittynyt perinteisestä, joka pohjautuu kalaan, etenkin silakkaan. Saarilla kasvavat myös lampaat, omena ja peruna. Maakunnan ruokaperinteestä tunnetaan erityisesti ruismaltaita ja -jauhoja sisältävä mustaleipä sekä Ahvenanmaan pannukakku, jossa on muun muassa riisi- tai mannapuuroa ja kardemummaa. Mitä muuta saaristomaakunnasta löytyy?

Aurinkoinen paikka viljelyyn

Peltoa Stallhagenin naapurissa.

Ahvenanmaan sanotaan olevan Pohjoismaiden aurinkoisin paikka, joten olosuhteet ovat suotuisat kasvisten, hedelmien ja marjojen kasvulle. Suuri osa monista Suomessa tuotettavista kasviksista ja hedelmistä kasvatetaan Ahvenanmaalla, erityisesti nämä: 100 prosenttia salottisipuleista, 90 prosenttia parsasta, 80 prosenttia päärynöistä, 72 prosenttia omenoista ja 30 prosenttia sipuleista.

Ahvenanmaalla valmistetaan muun muassa perunalastuja ja muita perunatuotteita sekä juustoja, kalatuotteita ja makkaraa. Omenoista jalostuu myös omenaviiniä ja -brandyä ja juomista voidaan mainita myös olut sekä gini.

Kävimme lyhyellä toukokuisella matkallamme muutamassa ruoka- ja juomakohteessa eli Michael Björklundin luotsaamassa Smakbynissä, mantereellakin tuotteistaan tunnetuksi tulleessa Stallhagenin panimossa sekä Ålands Distilleryn kahvila-ravintolassa.

Smakbynin ruokakeidas

Michael Björklundin ruokakeidas sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa.
Paikan isännän näköispatsas tervehtii tulijoita.

Smakbyn eli makujen kylä sijaitsee Ahvenanmaan rannikolla Kastelholman linnan kupeessa. Saman katon alta löytyy niin krouvi, puoti ja tislaamo. Myös karamellitehdas Ålands Karamelleriet löytyy Smakbynistä.

Tämä vuonna 2012 avattu paikka onkin tarkoitettu ruokakeitaaksi, joka ”tarjoilisi hyvää ruokaa ja juomaa, ja jossa olisi tarjolla ja myynnissä pientuottajien tuotteita. Smakbyn perusajatus on kyetä aina tarjoamaan jotakin uutta, hyvää ja innoittavaa kävijöillemme. Tarjolla on uusia makuja, klassikoita, hienoja raaka-aineita ja elämyksiä – niin kaukaa kuin lähempääkin tuleville vieraillemme.”

Ravintolasali oli iso, valoisa ja viihtyisä. Avokeittiöön oli näkymä, joten halutessaan voi seurata kokkien työskentelyä. Smakbynin ravintolassa emme syöneet, sillä olimme nauttineet hiljattain lounaan Stallhagenin pubissa.

Smakbynin ravintolasali.
Smakbynissä olisi voinut maistaa Ahvenanmaan pannukakkua.

Paikan omassa tislaamossa valmistuu Smakbynin omenalikööriä ja muita juomia. Niiden valmistusprosessia mäskitankkien kautta aina tislauspannusta tippuvaan kirkkaaseen viinatisleeseen ja pullotukseen saakka voi seurata tislaamossa. Pääsimme seuraamaan kullankeltaisen juoman pullotusta.

Jos juomat ja niiden maistelu kiinnostavat enemmänkin, niin Smakbyn järjestää tislaamossa ja viileässä kellarivarastossaan opastettuja käyntejä.

Tässä pullotettaneen Appleaud-omenalikööriä.

Paikan isännästä Mickestä eli Michael Björklundista kerrotaan näin: ”Michael Björklund on tunnetuimpia pohjoismaisia kokkeja. Hänen juurensa ovat Ahvenanmaalla. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuksi monista suosituista ruokaohjelmista jo 90-luvulta alkaen, lisäksi hän on pidetty ravintoloitsija ja aktiivinen hyvän lähiruoan puolestapuhuja. Michael Björklund on myös menestynyt Bocuse d’Or-kilpailussa sekä Suomen että Ruotsin Vuoden Kokki -kilpailuissa. Ahvenanmaalla Michael on paikallisten ja tuhansien vierailijoiden tuntema vieraanvarainen ravintoloitsija ja kokki.”

Michael Björklundin mukaan ruuanlaitto on hänelle intohimo, joka hallitsee hänen koko elämäänsä. Kuva: Smakbyn.

Michael Björklundin ansiot konkretisoituvat seinällä, jossa oli vieri vieressä erilaisia kunniakirjoja.

Seurasin niin innokkaasta karamellinvalmistusta lasiruudun takaa Ålands Karamellerietin luona, etten kiinnittänyt huomiota mieheen, joka kulki ohi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että hän taisi olla paikan ansioitunut isäntä. Olisinkohan päässyt selfiekuvaan yhdessä Michael Björklundin kanssa? No, tämän potentiaalisen tilaisuuden menetin.

Ruotsalais-saksalaista inspiraatiota karkkitehtaalle

Ålands Karamellerietin isäntäpariskunta, Johanna ”Anna” ja Tobias ”ObiMarquardt on kotoisin Saksasta. Annan perhe isovanhemmista lähtien on viettänyt kesälomiaan Ahvenanmaalla.

Vakituinen pysähdyskohde matkalla Saksasta Ahvenanmaalle oli ruotsalaiskaupunki Gränna, jossa valmistetaan puna-valkoisia polkagris-piparminttutankoja. Annan vanhemmat Sabine ja Andreas päättivät avata oman karkkitehtaansa Bremer Bonbon Manufakturin vuonna 2009. Nyt Annalla ja Obilla on oma karkkitehtaansa Smakbynissä. Se on avattu viime vapun aikaan.

Katselin hetken Tobias Marquardtin karamellimassan käsittelyä. Pienet karkit ovat käsityön tulosta. Karamellimassa muovautuu pitkiksi pötköiksi, jotka saavat leikkurissa tyynymäisen muotonsa.

Sain myös maistiaisia. Karkkeja on monen makuisia ja oma herkkunsa on omistettu 100-vuotias itsehallintoaan juhlivalle Ahvenanmaalle.

Tobias Marquardt muovaa karamellimassasta pitkiä pötköjä, jotka sitten pätkitään tyynymäisiksi karkeiksi.
Ahvenanmaa sai oman juhlavuoden karamellin.

Olimme sikälikin huonoja turisteja, että emme ostaneet tuliaisia, vaikka niitä olisi ollut runsain mitoin tarjolla Smakbynin puodissa karamelleista keittokirjoihin. Michael Björklundin keittokirjoja ovat ainakin Lähiruokaa, Micken kalaherkut, Micken makeat, Micken villiruoka ja Purtavaa Pohjolasta yhdessä toimittaja Sonja Kailassaaren kanssa.

Åland Distillerystä makeaa ja väkevää

Åland Distillery toivottaa tervetulleeksi.
Åland Distillerystä löytyy asiakaspaikkoja niin sisältä kuin ulkoakin.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola sijaitsee kiinteistössä, jossa aiemmin toimi Jan Karlsgårdens Wärdshus. Viihtyisä kahvila isoine ulkoterasseineen löytyy aivan ulkoilmamuseo Jan Kalsgårdenin naapurista osoitteesta 133 Slottsvägen, Kastelholm, Åland Smakbynin läheisyydestä, tien toiselta puolelta.

Kahvila-ravintolassa on tarjolla voileipiä, kahvileipiä, Ahvenanmaan pannukakkua, kevyttä lounasta, kahvia ja juomia.

Åland Distilleryn kahvila-ravintola oli viihtyisä taukopaikka. Seinillä on Gustav Franzénin luontovalokuvia.
Minä valitsin tyrnileivoksen, miehelle maistui suklaakakku.

Kahvila-ravintolan seinät toimivat galleriatilana valokuvaaja Gustav Franzénin luontovalokuville kesän aikana.

Tislaamossa on mahdollisuus katsoa miten esimerkiksi giniä tislataan tai maistella juomia. Nautimme kahvilassa kuitenkin vain kakkukahvit ja ostin mukaan pari pulloa paikan lonkeroa.

Åland Distillery on auki joka päivä kello vähintään klo 10–17, mutta aukioloajat vaihtelevat ja tapahtumailtoina paikka on auki pitempään.

Åland Distillery on yhteistyö Smakbyn, Stallhagenin, Silverskärin, Ålands Utveckling Ab:n ja Havsviken Investin välillä.

Stallhagen – mainio käyntikohde

Ahvenanmaalaiset oluenystävät perustivat Stallhagen Ab -pienpanimon vuonna 2004. Se on nykyisin Ahvenanmaan vanhin ja suurin olutpanimo. Nimi Stallhagen tulee kuninkaankartanosta, jonka mailla panimo sijaitsee 18 km päässä Maarianhaminasta osoitteessa Getavägen 196, Godby.

Stallhagenin uusi, nykyaikainen, tuotantolaitos valmistui vuonna 2018 ja siellä valmistuu nykyään yli 2,5 miljoonaa litraa olutta vuodessa. Ahvenanmaan lisäksi panimon olutta myydään Manner-Suomessa, Ruotsissa ja Itämeren risteilyaluksilla, mutta tuotetta on viety myös Japaniin ja Belgiaan.

Stallhagen valmistaa panimomestari Mats Ekholmin johdolla 12–20 eri olutlaatua vuodessa. Tunnetuimmat ovat Delikat, Hunajaolut, Baltic Porter, US Red Ale ja Julbock.

Jos olet kiinnostunut oluenvalmistuksesta, raaka-aineista sekä oluen historiasta ja oluttrendeistä, voit varata opastetun panimovierailun olutmaistajaisineen. Kierroksia järjestetään ryhmille ympäri vuoden suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Ryhmien minimikoko opastuksesta ja tarjoiluista riippuen on 6–10 henkeä ja hinnat 18–69 euroa.

Panimon yhteydessä toimii Green Key -ympäristösertifioitu Pub Stallhagen, joka tarjoaa ruokaa, panimokierroksia ja olutmaistajaisia. Pubilla on iso terassi, mutta me istuimme sisällä viihtyisässä, hiukan englantilaispubia muistuttavassa ravintolassa.

Söimme lounaan, joka oli herkullinen; minulla paahtopaistia ja perunoita valkosipulivoilla höystettynä, seuralaisella lämminsavustettua lohta ja perunamuusia rakuunalla ja sinapilla maustetun remouladekastikkeen kanssa.

Pubista sai paikallista olutta kahdestatoista hanasta. Hanaoluen ystävänä se ilahdutti; yleensä Stallhagenin olutta saa vain pullosta tai tölkistä. Vesikin maistui ja huomasin, että pub käyttää ilmeisesti Svenskt Vattenin luomaa Kranmärkt-merkkiä ilmoittaakseen, että se tarjoilee hanavettä, ei pullotettua. Ihan fiksua – säästää luonnonvaroja.

Paahtopaistia lounaaksi.
Pubissa oli monipuolinen valikoima oman panimon tuotteita.
Hanaveden lisäksi nautin lasillisen Stallhagenin olutta.

Panimomyymälästä voi ostaa Stallhagenin olutta, paikallisia ruokatuotteita, hunajaa ja lahjatavaroita.

Stallhagenin pihamyymälästa helposti hankkia mukaan tuliaisia.

Hiukan matkan päässä pubi- ja myymälärakennuksesta oli rakenteilla erikoinen, puolipallon muotoinen paikka puusta ja lasista, vähän kuin pyöreämuotoinen kasvihuone. Siitä on ilmeisesti tulossa juhlatilaisuuksien pitopaikka; lienee käytössä jo tänä kesäkautena.

Kävin tutustumassa paikkaan ja juttelin rakentajan kanssa. Hän sanoi puhuvansa vain vähän suomea ja minä puhun huonosti ruotsia, mutta pystyimme jotenkin kommunikoimaan. Vastaavanlainen rakennelma löytyy kuulemma ainakin Kööpenhaminasta.

Tästä on tulossa juhlatila.

Ahvenanmaasta jäi hyvä maku suuhun.

Normaali
H niin kuin hotelli, Kaupunki, Majoitus, Matkakertomus, Matkustaminen, Ravintola

Lomanen kotikaupungin Scandic Plaza Turussa

Kovassa matkakuumeessa omakin kotikaupunki kelpaa reissukohteeksi. Staycation antaa mukavan pienen vaihtelun koronakotoiluun. Joulukuisen hotelliyöpymisen kohteeksi valikoitui Scandic Plaza Turku.

Voitin jo aikoja sitten lahjakortin, joka oikeutti yöpymiseen Scandic-hotellissa. Olin säästänyt sitä odottamaan sopivaa hetkeä, retkeä jonnekin kotikaupungin ulkopuolelle. Viime vuoden maaliskuun jälkeen sopivaa tilaisuutta ei tullutkaan. Ei tullut reissuja Helsinkiin, Tampereelle, mihinkään. Jäisikö lahjakortti käyttämättä? No, eipä tietenkään.

Ratkaisuna oli staycation, hotelliloma kotikaupungissani Turussa. Täällä voi valita kolmesta Scandic-hotellista: Scandic Atrium, Scandic Julia ja Scandic Plaza Turku. Voi, jospa Scandic Hamburger Börs olisi ollut valmis, niin olisin valinnut sen. Börsiin pääsee vasta tänä syksynä 2021, kun se valmistuu uudistamisen ja uudelleenrakentamisen jälkeen kauppatorin vierelle.

Kätevästi kävelykadulla

Niinpä valitsin kävelykadun varrella sijaitsevan Scandic Plazan. Se on suojeltu, 1920-luvun funktionalismia edustava, hiljattain restauroitu rakennus Yliopistonkadulla Turun keskustassa. Sen suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman vuonna 1929. Rakennuksessa oli alun perin Turun lähetysseuran hotelli ja liikerakennus Hospits Betel. Bryggman pääsi toteuttamaan rakennusta voittamalla hankkeen suunnittelukilpailun.

Naapuriin hän oli suunnitellut Asunto-osakeyhtiö Atriumin (1927) ja myöhemmin vielä Betel-kirkon kellotornin (1929). Näistä muodostuva kokonaisuus rakennusten väliin jäävine Bryggmanin nimeä kantavine aukioineen huokuu italialaista tunnelmaa. Se on Museoviraston inventoima valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.

Scandic Plazassa olin joskus ollut tutustumiskäynnillä. Hotellin Deli-kahvilan olen valinnut useasti, jos olen kaivannut lepo- ja kahvihetkeä tai lounasta asioinnin lomaan.

Seurakseni sain tyttäreni Maijun, joka oli pienen virkistyshetken tarpeessa ahkeroituaan koko syksyn yliopisto-opinnoissa.

Kirjauduimme hotelliin heti alkuiltapäivästä. Koronatodellisuus läjähti vastaan hotellin aulassa: maskeja, käsidesiä ja turvaväli-infoja.

Huoneemme oli pienehkö Standard-luokan kahden hengen huone, mutta täysin toimiva.

Lähdimme pian ostoksille; molemmilla oli muutamia hankittavia juttuja. Stockmann ja muut Hansa-korttelin kaupat olivat ihan tuntumassa. Kävelykadulla oli Joulun polku -teemakokonaisuuteen liittyvän Tue turkulaista -kampanjan ohjelmaa. Tapasimme Lumikuningattaren ja joukon touhukkaita huskykoiria, joihin saattoi tutustua. Yksi huskyista oli pörröinen ja söpö 12-viikkoinen pentu, jota jäimme hetken seuraamaan.

Lumikuningatar hohti jäistä valoaan lämpimän hymyn kera.

Merellistä pastaa Nomadissa

Nomad-ravintolan sisustusta

Nomad Food & Wine -ravintolan tunnelmallista sisustusta. Kas, tyynyillä voi koristaa seinän.

Seuraavana ohjelmassamme oli ruokailu. Mietimme muutamaa ravintolaa ihan lähietäisyydeltä. Yksi oli Scandic Plazan oma ravintola Bryggman´s Restaurant & Deli, joka olisi ollut helppo ratkaisu. Halusimme kuitenkin lähteä hotellin ulkopuolelle.

Kristiinankadulta löytyy montakin ruokaravintolaa. Gastropubi Aune on niistä yksi ja kävimme ovella, jossa portsari ilmoitti ravintolan olevan täynnä. Viereinen ravintola Nomad Food & Wine, joka oli jo ennalta Maijun ehdokaslistalla, oli myös kansoitettu, mutta sieltä löytyi kuitenkin pöytä kahdelle.

Nomad on uudehko ravintola, jonka menu on italialaisen, afrikkalaisen ja pohjoismaisen ruokakulttuurin fuusio. Nomadin perustaja Paco Ndiaye on kasvanut italialaisessa ja senegalilaisessa kulttuurissa, juuret ovat Dakarissa. Keittiömestarikoulutuksensa hän on saanut ALMA Scuola Internazionale di Cucina Italiana -oppilaitoksessa Colornossa, Parmassa.

Nomadin menulistalla on alkuruokia, pastaa, pääruokia ja jälkiruokia. Valitsimme molemmat pasta-annoksen Pasta mare, finferli e curry, jossa oli linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya. Juomaksi otimme tarjoilijan suosittelemaa valkoviiniä.

Ennen pääruokaa saimme yllätykseksemme keittiön tervehdyksenä pienen lautasellisen vaaleanpunaista punajuurikeittoa, jonka keskellä oli gnocchipalanen, lisänä pieniä sämpylöitä tai leipiä.

Alkupalaksi saimme keittiön tervehdyksenä punajuurella maustettua kasviskeittoa tai -sosetta. Näyttää hiukan vispipuurolta.

Tämä korillinen pieniä sämpylöitä tai leipäsiä katosi kokonaan nälkäisiin vatsoihimme.

Äyriäispasta-annos

Linguinepastaa sekä äyriäisiä, jokirapuja, kantarelleja ja currya.

Nomadin annokset olivat pienehköjä, mutta kyllä niillä nälkä lähti.

Ravintola on viihtyisästi sisustettu ja ilmeisesti melko suosittu; pöytäseurueet olivat enimmäkseen nuorten aikuisten kaveriporukoita tai pariskuntia.

Illallisen jälkeen kuljeskelimme hetken pitkin Aurajoen rantaa. Liikkeellä oli aika paljon väkeä ihastelemassa muun muassa Teatterisiltaa jouluasussaan.

Teatterisiltaa koristavat punaiset valaistut pallot

Teatterislta on saanut koristeensa ja äänimaailmansa Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin innoittamana.

Ilon kautta Fredrikiin

Jatkoimme vielä iltaa täysinäisten vatsojen turvin maaliskuussa avattuun seurusteluravintola Fredrikiin. Ravintola toimii Turun Säästöpankki – Sparbanken i Åbo -pankin käyttöön vuonna 1891 valmistuneessa liikepalatsissa osoitteessa Linnankatu 18. Uusrenessanssityylisen talon suunnitteli arkkitehti Sebastian Gripenberg. Rakennusta on laajennettu vuonna 1912. Koristeellinen ja suojeltu pankkisali on muutettu tyylikkääksi seurustelubaariksi vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen.

Fredrik-baarin sisustusta

Fredrik huokuu menneen ajan eleganssia.

Fredrik-baarin koristeellinen katto

Fredrikissä kannattaa katsoa kattoa.

Fredrikin baaritiskillä on kokoa ja näköä.

Haimme juomat baaritiskiltä maskit kasvoilla. Fredrikissä oli vain muutamia seurueita, joten väljyys säilyi. Ilta oli tosin nuori, tiedä sitten, millaista menoa siellä oli myöhemmin lauantai-iltana. Baarin ikäraja on 22. Perjantaisin on tarjolla elävää musiikkia, muutoin soi levymusiikki.

Fredrikin verkkosivuilla kuvailtiin musiikkivalikoiman painottuvan funkiin, mutta myös kotimaisiin klassikoihin. Meidän huomiomme kiinnittyi lievään musiikin ja interiöörin ristiriitaan: upeasti sisustetussa baarissa soi 1970- ja 1980-lukujen musiikki; parhaiten mieleemme jäi Fredin ja kumppaneiden euroviisulaulu Pump Pump. Tämä Suomen edustuslaulu Euroviisuissa vuodelta 1976 ei ollut tuttu Maijulle, kerroin laulun historiasta.

Mutta ehkä musiikkivalinnatkin kuvastavat Fredrikin slogania ja palvelulupausta: ”Hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa – aina ilon kautta”.

Iltaretken jälkeen oli mukavaa palata hotellihuoneeseen ja puhtaisiin lakanoihin, unten maille ja höyhensaarille.

Aamiaisen kruunasi haudutettu tee

Aamiaishuoneen liitutaulun tekstissä koronaohjeita

Aamiainen aloitetaan koronaohjeiden kertauksella.

Scandic on ottanut korona-ajan huomioon aamiaisjärjestelyissään. Asiakas voi halutessaan syödä aamiaisen huoneessaan tilaamalla edellisenä iltana aterian taikka sen voi koota tarjottimelle ja viedä huoneeseen.  Vilkkaimpina aikoina aamiaisajat on myös porrastettu. Meidän vieraillessamme siellä oli käytössä normaali sunnuntaiaika klo 8.30–10.00. Menimme syömään heti ja alussa väkeä oli hyvin harvakseltaan. Suurin osa vieraista käytti maskeja liikkuessaan tarjoilujen luona, niin mekin.

Erityiskiitoksen hotelli saa siitä, se huomioi teenjuojat – tarjolla oli valmiiksi haudutettuna Orangery of Lady Grey – ja Earl Grey -teetä, muita laatuja itse haudutettavaksi sekä myös teepusseja. Tässä täyttyi siis hotellien HH-indeksini toinen puoli; henkareissa olisi vielä parantamisen varaa.

Teetarjoilua hotellin aamiaisella

Scandic Plaza Turun teevalikoima oli ilahduttavan runsas.

Aamiaistarjoilu oli monipuolinen ja ilokseni löysin myös munakokkelia, pekonia ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa – näitä nautin hotelliaamiaisilla, kun kotona tällaisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

Harmiksemme emme huomanneet ajanhenkistä riisipuurotarjoilua, joka oli katettu erilleen muista ruokatuotteista. Riisipuuro lisukkeineen olisi ilman muuta maistunut.

Riisipuurotarjoilu hotellissa

Aamiaisvieraille oli tarjolla myös riisipuuroa jouluisessa kattauksessa.

Syksyllä Hotel Hamburger Börsiin?

Aamiaisen jälkeen vietimme rauhaiseloa huoneessamme ja pakkasimme laukkumme. Yhden yön viettäminen muualla kuin kotinurkissa virkisti kummasti mieltä. Hyvä idea tuo staycation, hotelliloma omassa kaupungissa. Ei ole pitkän matkaa monine rasituksineen, ei tuntien matkustamista.

Tämän voisi tehdä joskus toistekin. Ehkä syksyllä Hotel Hamburger Börsissä?

 

Normaali
Kahvila, Kaupunki, Matkakertomus, Matkakohde, Ravintola

Kotpotia ja soppaa, fiilausta ja höyläystä

Syyskuisen viikonloppumatkani aikana olin Hangon ravintoloiden ja kahviloiden ruokalistojen varassa. Elävästä musiikkista pääsin nauttimaan paikallisessa pubissa.

Kesää oli vielä jäljellä Hangossa syyskuun alussa – ainakin veneilijöille. Matkailijoitakin tuntui olevan liikkeellä.

Hangon Itäsataman ravintolat olivat jo syyskauteen siirtyneitä. Ruokaa olisi ollut tarjolla iltaisin ainoana ympäri vuoden auki olevassa Origossa sekä Makasiinissa, Makaronitehtaassa ja Bravas Pinchos Y Vinossa.

Makasiini on tuttu monien valokuvafestivaalien Fotodinnereiltä. Niin järjestäjät, esiintyjät kuin osallistujatkin kokoontuvat yhteisten pöytien ääreen kolmen ruokalajin illalliselle.

Perjantai-iltana valitsin Origon, joka on kynttilävalaistuksineen tunnelmallinen paikka. Se tuntui olevan monen muunkin suosiossa. Minun jälkeeni ilman pöytävarausta tulleita pyydettiin saapumaan myöhemmin.

Origon lista oli suppeahko ja valitsin luomuhärkäburgerin, joka harvemmin on valintani. Se oli ihan kelvollinen, joskaan ei mikään erinomaisen herkullinen hampurilainen.

Ravintolapöytä, kynttilöitä, kivistä muurattu seinä

Origossa voi tunnelmoida kynttilöiden valossa.

Pubista putkaan

Pub Grönanissa on läsnä nimekkäitä muusikkoja – ainakin hengessä mukana baaria koristavassa maalauksessa.

Jatkoin perjantai-iltaa Pub Grönanissa, Hangon legendaariseksi mainitussa pubissa. Väkeä ei ollut paljon tuolloin vielä alkuillasta. Pubi muistuttaa englantilaispubeja, mutta ilmeisesti sen juuret ovat enemmältikin Atlantin takana.

Pub Grönanin alkuperäisen perustajan visio omasta pubista syntyi 1980-luvulla kalifornialaisten pubien ja arizonalaisen pubin yhdistelmäksi ”The Rattlesnake Saloonista”. Pubin sivuilla paikkaa luonnehditaan nyt näin ” Pub Grönanissa paikallinen kulttuuri ja perinne yhdessä amerikkalaisten impulssien kanssa muodostavat mielenkiintoisen ilmapiirin.”

Pubin mietelausetaulujen antia saattoi pohdiskella olutta siemaillessa.

Ja sitten yhden oluen jälkeen päädyin pubista putkaan nukkumaan. Hangon majoitusmaailmaa tuntemattomille tarkennettakoon, että kyseessä on entisestä poliisitalosta hotelliksi muuntuneen Hotel Bulevardin huone.

Hotel Bulevardin putkahuone on kompakti, mutta toimiva.

Kotpotia melussa

Lauantai-illalla suuntasin nälkäisenä Itäsatamaan. Olisin mennyt vaihteeksi Makasiiniin, vanhaan tuttuun paikkaan Hanko Fotofestivalien Fotodinnereiltä, mutta se oli täynnä ja pöytää olisi pitänyt odottaa jonkun aikaa.

Valitsin naapurissa olevan Makaronitehtaan, joka tarjoaa nimensä mukaisesi pastaruokia vanhassa satamamakasiinissa. Olin siinä luulossa, että paikalla on ollut joskus oikea makaronitehdas, mutta onneksi eräs hankolainen ehti valistamaan, että kyseessä on ravintolaketju. Se on kyllä saanut alkunsa Hangossa.

Ravintolan sivujen mukaan Makaronitehdas ”keskittyy yhteen asiaan: Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta pastaa. Lisäaineettoman pastan viimeistelemme herkullisilla lisukkeilla, pastakastikkeilla ja keittiöissämme valmistuvilla makkaroilla. Pastan tekeminen on meille vakava asia, josta palkintona on asiakkaidemme iloiset ilmeet.”

Nälkäisen asiakkaan onneksi ruoka tuli pöytään nopeasti. Kotpot-nimisessä pastassa oli muun muassa valkosipuliöljyssä tiristettyä kanaa kookosmaidossa, korianteria, inkivääriä, chili, kalalientä ja limeä.

Kotpot-annos oli maukasta ja katosi nopeasti vatsaan kuten myös sitä ennen tarjoiltu leipäannos. Olutvalikoimassa ei ollut yhtään hanaolutta ja pieni lasillinen IPAa oli kallista. Eniten tunnelmaa latisti noin kaksikymmenhenkisen seurueen äänekäs puheensorina. Desibelejä oli ilmassa melkoisesti. Suoriuduinkin nopeasti aterioinnista ja jatkoin matkaa.

Pub Grönanissa fiilattiin ja höylättiin

Kävelyäni siivitti ilotulitus. Se tuli Casinon suunnasta ja arvelen, että se oli järjestetty siellä häitään viettävän tuoreen avioparin kunniaksi.

Pub Grönanissa oli lauantai-iltojen tapaan elävää musiikkia, joten suuntasin sinne. Lavalle nousi iltakymmenen jälkeen Rauli ”Badding” Somerjoen musiikista ammentava bändi Raulin Stones, Somerolta sekin. Bändissä soittavat Kari Luoto (laulu ja kitara), Vesa Toukkari (sähkökitara), Kari Caven (basso) ja Tuukka Lyly (rummut). Yleisöä oli paikalla reilunpuoleisesti. Pääsymaksu oli maltillinen: viisi euroa.

Olin valinnut istumapaikakseni ison nojatuolin aika läheltä lavaa. Tanssijat aloittivat heti ensimmäisestä kappaleesta ja illan mittaan lattialla nähtiin melko persoonallisia esityksiä niin yksin kuin pareittain. Hetken jo ajattelin, että jos olisin kirjailija, saisin monenlaista inspiraatiota ja ainesta ihmiskuvauksiin. Ilmapiiri oli Pub Grönanin esittelyssä luvatun mukaisesti ”mielenkiintoinen.”

Raulin Stones soitti paljon nimikkolaulajansa tunnetuksi tekemiä biisejä Ikkunaprinsessasta Valoihin. Ja välillä bändi soitti tymäkämpää rokkia. Ja arvaatko, mikä musiikki soi tätä kirjoittaessani Spotifysta?

Raulin Stones viihdytti mukaansatempaavasti ja sai yleisön tanssimaan.

Soppaa sunnuntailounaaksi

Sunnuntaina hain hotellista tavarani ja suuntasin kohti hiljaista Vuorikatua. Hotellista saamani tiedon mukaan kadulta löytyisi auki oleva kahvila, Satu’s Deli & Mini Cafe. Paikka on tosiaan nimensä veroinen, tarjolla on vain kolme pöytää, mutta ulkona oli myös istumapaikkoja.

Kahvilanpitäjä Satu Yli-Peltola on ryhtynyt vasta viime keväänä yrittäjäksi. Kesäkaudellahan Hangossa riittää asiakkaita, mutta kuinka on hiljaisena talvikautena? No, tuoreella yrittäjällä tuntuu olevan ideoita ja kokeilunhalua; tehdään sitä, mikä toimii.

Iloinen yllätys oli lihakeittotarjous: lautasellinen keittoa santsimahdollisuudella viidellä eurolla. Hyvähän se oli lounas syödä ennen kotimatkaa.

Soppa maistui muillekin ja sitä syötiin paikan päällä ja otettiin mukaankin. Lihakeitosta olivat kiitollisia myös isovanhemmat, joilla oli hoidettavanaan sairaudesta toipuva, ruoasta aiemmin kieltäytynyt leikki-ikäinen lapsi. Pari annosta hyvin maistunutta keittoa lähti vielä lastenhoitajien mukaan.

Satu Yli-Peltola tarjosi matkalaiselle lihasoppaa. Joona Nevanperä myhäilee taustalla.

Hanko-jutut jatkuvat vielä; seuraavaksi vuorossa ovat pitsihuvilat ja muut rakennukset sekä pari patsasta.

Normaali
H niin kuin hotelli, Majoitus, Matkakohde, Ravintola, Ruokakulttuuri

Herkuttelua Hyppeisissä

Rantaa, tuoleja ja pöyytiä, venevaja

Luovat ladyt ovat nimensä veroisia myös ruoanlaitossa, mutta ainakin kerran viikon aikana on hankkiuduttava valmiiseen pöytään hyvän aterian äärelle. Pääsimme nauttimaan Hyppeis Värdshusin vierailevan kokin aikaansaannoksista.

Luovat ladyt ovat Houtskärin leirillään välillä keittäneet uusia perunoita, tehneet salaattia tai nauttineet muita helpon kokkauksen tuloksia iltaisten grilliaterioiden lisäksi, mutta yhtenä päivänä he päättivät lähteä oikeaan ravintolaan nauttimaan kolme ruokalajin illallisen.

Kansakoulusta majataloksi

Vaalea vanha puurakennus

Hyppeis Värdshus toimii entisessä vuonna 1906 rakennetussa kyläkoulussa.

Hotelli ja ravintola Hyppeis Värdshusin nimi oli tullut jossain esiin ja sinne varasimme pöydän ja onnistuimme sen saamaan haluamaksemme illaksi. Entisessä kansakoulussa toimivan ravintolan maine on kiirinyt jo sen verran laajalle, että tulijoita riittää. Koulu lakkautettiin vuonna 1969, minkä jälkeen rakennus on ollut muun muassa erilaisessa yrityskäytössä. Nykyisillä omistajilla on menossa kolmas kesä.

Hotelli ja ravintola Värdshus toimii vaaleassa puutalossa kauniilla paikalla Hyppeisin saaressa. Talon ympärillä on puutarhaa, josta saadaan muun muassa yrttejä ravintolan käyttöön.

Värdshusin osoite on Hyppeistentie 540. Saariston Rengastielle on matkaa noin kuusi kilometriä. Polkupyörän ja auton lisäksi paikalle pääsee myös veneellä, sillä meren rannassa sijaitsevalla ravintolalla on oma venelaituri.

Hotelli on auki ympäri vuoden ja siellä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kursseja, juhlia sekä yritysten koulutus- ja virkistyspäiviä. Ravintola on auki kesäisin ja muina aikoina tilauksesta; tänä kesänä 23.8. saakka. Lounasta on tarjolla klo 11.30–14 ja illallista klo 17–22 (viimeinen kattaus klo 20).

Rantaa, venelaituri

Vierailevana kokkina Kasper Salomäki

Ravintolassa työskentelevän vakituisen henkilökunnan lisäksi Hyppeis Värdshusetissa vierailee kesän ajan kokkeja kukin viikon kerrallaan.

Meidän käynnillämme menun suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Kasper Salomäki. Hän on ollut Suomen kokkimaajoukkueessa sekä työskennellyt muun muassa Demo- ja Gate A21-ravintoloissa. Hyppeisten vierailun jälkeen Kasper toimii Ravintola Groteskin keittiössä.

Ravintolasali

Tulimme paikalle aikaisin. Illan mittaan ravintolasali täyttyi. Kannattaa tehdä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Siikaa vai härkää?

Vaaleaa leipää. voita

Juureen tehty leipä ja voi nautittiin ennen aterioita.

Osa ladyista nautti kolmen ruokalajin illallisen ja osa valitsi pääruoan. Ennen varsinaisia aterioita pöytään tuotiin juureen tehtyä vaaleaa leipää, joka oli tosi maistuvaa. Menu on suppea, valittavana on vain kaksi alkuruokaa, pääruokaa ja jälkiruokaa, mutta löysimme helposti sopivat yhdistelmät.

Minun valintani olivat

  • sitruunamarinoitu kirjolohi, tiikerirapu ja kampasimpukkamajoneesi
  • grillattu härän dry-aged ulkofilee ja rosmariiniperunagnocchit
  • mansikkapavlova.

Alkuruoka-annos oli pieni, mutta maukas. Liemen imeytin vaaleaan leipään eli söin kaiken viimeistä pisaraa myöten. Dry-aged tarkoittaa raakakypsyttämistä, jonka avulla lihaan saadaan voinen ja pähkinäinen maku sekä mureutta. Jälkiruoka oli kaunis ja herkullinen. Kolme ruokalajia täytti vatsan sopivasti.

Ruoka-annos lautasella, sitruunamarinoitua kirjolohta

Alkuruoaksi sitruunamarinoitua kirjolohta, tiikerirapua ja kampasimpukkamajoneesia.

Pääruoka, dry-aged härän ulkofilee

Pääruoaksi grillattua härän dry-aged ulkofilettä ja rosmariiniperunagnoccheja.

Jälkiruoka, mansikkapavlova

Jälkiruoaksi mansikkapavlova.

Vaihtoehtoina ruokalistalla olivat

  • karitsatartar, pikkelöity omena ja graavattu keltuainen
  • hiillostettu siika, savuvoihollandaise ja kukkakaalipyree
  • rikkaat ritarit.

Alkuruoka, karitsatartar

Alkuruoaksi karitsatartaria, pikkelöityä omenaa ja graavattua keltuaista.

Hiilostettua lohta

Pääruoaksi hiillostettua siikaa, savuvoihollandaisekastiketta ja kukkakaalipyreetä.

Jälkiruoka, rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Jälkiruokana rikkaat ritarit. Kuva: Ritva Lamberg.

Kolmen ruokalajin menun hinta oli 54 euroa.

Juomalistalla oli viinejä, joita en sen kummemmin tutkinut; olutvalikoimassa oli Kakola Brewing Companyn tuotteita Suomen Turusta.

Liitutaulu, kirjoitettu raaka-aineiden hankintapaikat

Ravintolan raaka-aineet tulevat lähiseutujen tuottajilta.

Ravintola käyttää tuoreita, lähituottajilta peräisin olevia raaka-aineita. Lihat, kalat ja kasvikset tulevat Houtskärin eri saarilta tai naapurisaarilta. Palvelu oli ystävällistä ja miljöö viihtyisä. Ihastelimme myös rantaa venevajoineen. Iltamme oli onnistunut ja ateria juhlisti mukavasti leiriviikkoamme.

Ravintola

Etualalla oleva majatalon emäntä Outi Fagerlund palveli seuruettamme.

Naisia ravintolapöydässä

Nälkäiset luovat ladyt odottavat aterioitaan.

Syksyllä saaristoon?

Olisi joskus syksymmällä kiivaimman matkailusesongin jälkeen houkuttelevaa palata paikalle ja majoittua hotellissa vaikka viikonloppuna. Huoneita on vain kuusi. Niistä neljä on kahden hengen huoneita ja yksi perhehuone, johon mahtuu maksimissaan kuusi henkilöä. Jokaisessa huoneessa on oma suihku ja wc, hyvälaatuinen sänky, pellavavuodevaatteet ja merinäköala.

Rannassa on sauna, josta pääsee uimaan. Värdshusista voi vuokrata pyörän, kajakin, SUP-laudan tai soutuveneen. Majatalon isäntäväki korostaa paikkaansa mahdollisuutena nauttia saariston luonnosta joko aktiivisesti tai vain oleskelemalla.
– Saaristo ja sen luonto on selittämätön kaunis. Me emme ole vieläkään tottuneet siihen kauneuteen ja niihin aistimuksiin, joita saaristo tarjoaa jokaisena vuodenaikana. Siksi toivommekin, että tulet meille kiireettömästi, imet itseesi luontoelämyksiä ja jatkat matkaa levänneenä ja virkistyneenä, sanovat isäntäpari Outi ja Sam Fagerlund.

Rantaa, vierasvenesatama, venevajoja

 

Normaali
Juomakulttuuri, Ravintola

Salaa kapakkaan

Trillby & Chadwick -nimen taakse kätkeytyy salainen baari Katariinankadulla Helsingissä.

Torstai-illan ohjelma vaihtui yllättäen, kun joku seurueestamme päätti järjestää koko ryhmälle vaihtoehtoista toimintaa tylsäksi osoittautuneen tapahtuman tilalle. Suuntana oli salakapakka Helsingin keskustassa. Tiedossa oli osoite, jonka mukaiseen nimikoimattomaan oveen kolkutimme ja se aukeni meille.

Ilta oli vielä nuori, eikä paikalla ollut muita. Iso porukkamme valtasi kaksi istumaryhmää sohvineen ja tuoleineen. Menneen ajan eleganssia huokuva tila oli viihtyisä. Tutkimme tarkoin englanninkielistä menukirjaa outoine nimineen ja tarinoineen. Drinkkilista näytti tosiaan painetulta kirjalta.

Kamerat kassiin

Kirjan alusssa oli kolme sääntöä asiakkaille: 1) Ei valokuvausta 2) Ei pöydän vaihtoa 3) Poistuminen salakapakasta mustan verhon takaa.

Siis ei valokuvausta? Hiukan vaikeaa tehdä blogijuttua. Tarkistin vielä tarjoilijalta asian ja näin asia kuulemma on. Salakapakka haluaa säilyä salaisena ja salaperäisenä.

Valitsin juoman nimen perusteella ja valitsin ensimmäiseksi Grand Old Lady -nimisen drinkin. Se tarjoiltiin matalasta valkoisesta kupista ja mukana oli kaurakeksi. Juoman aineksina ovat tumma rommi Ron Zacapa, hedelmätisle Blanche de Normandie, katkero, kaneli, sitruuna ja kananmunanvalkuainen.

Piipusta tai kylpyammeesta

Toinen tilaamani drinkki oli Smokey Monkey. Sen ainesosina oli muun muassa Lagavulin– ja Bushmills-viskiä. Drinkki tarjoiltiin lasisesta, piipun mallisesta lasista. Tosiaan harmi, ettei voinut ottaa valokuvia.

Yhden pöytäseurueeseemme kuuluvan drinkki tarjoltiin pienestä vanhanaikaisesta kylpyammeesta – siis ihan pienestä.

Cocktailit ovat hinnaltaan noin 12 eurosta ylöspäin. Hinnat olivat samaa luokkaa kuin turkulaisissa pop up -salakapakoissa kahtena edellisenä vuodenvaihteessa.

Kuvituskuva: Pixabay.

Son of a Punch ja viisi ravintolaa

Salakapakan nimi on Trillby & Chadwick ‒ etsivätoimisto tarinoineen ‒ ja se sijaitsee osoitteessa Katariinankatu 3. Paikkaan tehdään pöytävaraus puhelimitse tai sähköpostitse, seurueen vähimmäiskokona on neljän henkeä.

Trillby & Chadwickin taustalla on vuonna 2011 toimintansa aloittanut Son of a Punch, jolla on viisi ravintolaa. Muut neljä ravintolaa ovat: Pizzeria via tribunali, joka tarjoilee autenttista napolilaista pizzaa Torikortteleissa, Sofiankatu 4; Liberty or death -cocktailbaari, Erottajankatu 5, 100 Dogs -hot dog – ja cocktailravintola, Malminrinne 1 ja Books & Antiques -cocktailbaari, Malminrinne 1. SOAP Catering hoitaa tilauksesta juomat tilaisuuksiin.

Tämän salakapakkavierailun perusteella haluaisin käydä muissakin Son of a Punch -ravintoloissa.

Normaali
Juomakulttuuri, Matkakertomus, Ravintola, Ruokakulttuuri

Cocktaileja laboratoriossa

Mitä saadaan, kun yhdistetään cocktailit ja laboratorio? No, siitä tulee Bar4:n pop up -baari L.A.B.O.R.A.T.O.R.Y., joka löytyy turkulaisen Ludu-ravintolan yhteydestä.

Cocktailien sekoittamisen tiedettä ja taidetta.

Ravintola Ludun takaosasta sermin takaa löytyy Bar 4:n toteuttama ”salakapakka” eli muutama pöytä. Tila on sisustettu kekseliäästi ja tunnelmallisesti.

Vettä tarjoiltiin ja nautittiin ruskeista apteekkipulloista. Sikarilaatikossa oli koeputkiloita. Kynttilänjalkana toimi Hendrick’s ginipullo.

Pop up -cocktailbaarin seinäsomisteita.

Kun on kyse kolmatta kertaa toteutetusta pop up -cocktailbaarista, voidaan puhua jo perinteistä. Kahtena edellisenä vuonna väliaikainen baari toteutettiin Ravintola Kaskiksen tiloihin paikan ollessa vuodenvaihteen tauolla. Ensimmäisellä kerralla baarin nimenä oli Kaskizzio ja viime vuonna Shhh.

Nyt nimenä on L.A.B.O.R.A.T.O.R.Y. (Ludu And Bar4 Official Research Area for Tinctures Of Rare Yield). Vesi tarjoillaan ja nautitaan ruskeista apteekkipulloista ja baarimestarit, ”tohtorit”, ovat pukeutuneet tyylikkäästi ‒ asun kruunaa rusetti ja valkoinen takki.

Drinkit on nimetty päivämäärien mukaan, jotka liittyvät tiedemiesten elämään, muun muassa fyysikko Niels Bohr, luonnontieteilijä Charles Darwin, matemaatikko ja insinööri James Watt sekä fyysikko ja tähtitieteilijä Isaac Newton on mainittu.

Ehdin jo uudenvuodenaattona etsiä tätä baaria, mutta se on aloittanut vasta 1.1.2018. Laboratoriobaari on avoinna joka päivä klo 17‒24. Maisteluannoksia saa klo 22 saakka ja Ludun normaali menu on tarjolla tiistaista lauantaihin.

Listalla on muutama cocktail. Juomat ovat hintavia, 12,5 euroa kappaleelta, ja mukana on yksi, joka on kahden hengen annos tuplahintaan.

Tämän drinkin nimenä on November 5th of 1754. Ainesosina ovat vermutti Cinzano Rosso ja skottiviski Octomore.

Tämä cocktail on nimeltään Januay 11th of 1932, jossa on mukana Zinzano-vermuttia, Heindrich”sin giniä ja Cointreau-likööriä.

Maisteluannoksia listalla on kolme ja hintana on 5 euroa.  Mukana on etanakeitto (snail soup) ‒ ei äkkiseltään kuulosta herkulliselta, mutta voi sitä ollakin ‒ ja paahdettuja kasviksia (party veggies); annoksessa oli muun muassa friteerattuja suolakurkkuja.

Makeana annoksena oli vaniljajäätelöä keksin ja säilöttyjen basilikan siementen kanssa (sweet & salty); kastikkeeksi oli tarjolla oliiviöljyä pienestä pipetistä . Yllättävä makuyhdistelmä, mutta ei ollenkaan hullumpi.

Juureksia ja friteerattuja suolakurkkuja.

Yllättäviä yhdistelmiä: vaniljajäätlöä, suolainen keksi, basilikan siemeniä ja oliiviöljyä.

Pop up -baari on auki 14.1.2018 asti ja osoitteena on Linnankatu 17, Turku. Kannattaa poiketa, luvassa on kokonaisvaltainen elämys.

Normaali