Kardamylistä, Manista, Peloponnesoksesta, Kreikasta löytyy viehättävä taiteilijapariskunnan kotimuseo, residenssi ja majoituspaikka.
Kävimme ennen TBEX-konferenssia päiväretkellä Kardamylin kylässä, Manissa. Siellä yhtenä kohteena oli brittiläisen kirjailijan Patrick Leigh Fermorin (1915–2011) ja hänen valokuvaajavaimonsa Joan Leigh Fermorin (1912–2003) talo (Patrick & Joan Leigh Fermor House).
Otsikko on siis harhaanjohtava, mutta en voinut vastustaa alkukirjainten sointua.
Mitähän Oikia tarkoittaa kreikaksi?
Tähän paikkaan harvempi kreikankävijä tulee ehkä menneeksi, mutta jos saarten sijasta haluaa tutustua muuhunkin Kreikkaan, niin Peloponnesoksen niemimaalta löytyy monia mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat vielä toistaiseksi välttyneet turistiryntäyksiltä. Vuokra-auto on tarpeen, koska julkista liikennettä näihin pieniin kyliin ei ole juurikaan tarjolla.
Fermorit, mielenkiintoinen taiteilijapariskunta
Joan Leigh Fermor oli varakkaan perheen tytär, joka toimi puoliammattilaisena valokuvaajana ikuistaen sotavuosina muun muassa pommitusuhan alaisia lontoolaisia rakennuksia. Hän toimi sodan alkuvuosina myös sairaanhoitotehtävissä. Myöhemmin hän sai koulutusta koodattujen viestien purkamiseen, ja hän työskenteli brittilähetystöissä Madridissa, Algeriassa ja Kairossa.
Patrick Leigh Fermor oli mukana toisessa maailmansodassa, ja toukokuussa 1945 Fermor ja kapteeni William Stanley Moss onnistuivat Kreetalla kidnappaamaan saksalaiskenraali Heinrich Kreipen ja kuljettamaan hänet Egyptiin. Tapahtumasta on tehty elokuva Kenraali katoaa(1957). Fermor oli brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri, ja helmikuussa 2007 Kreikan hallitus myönsi hänelle Feeniksin ritarikunnan komentajan arvon.
Fermorin ensimmäinen kirja The Traveller’s Tree julkaistiin vuonna 1950. Hän tuli tunnetuksi matkailuromaaneillaan, joista esille on noussut muiden muassa A Time of Gifts (1977). Ilmeisesti Fermorin kirjoja ei ole suomennettu. Hän vaikutti koko joukkoon brittiläisiä matkakirjailijoita, muun muassa Bruce Chatwiniin.
Patrick ja Joan tapasivat toisensa Kairossa vuonna 1944, mutta avioituivat vasta vuonna 1968.
Fermorit olivat aikoinaan ihastuneet Kreikkaan ja muuttivat sinne asumaan osa-aikaisesti, mutta pysyvästi. Osan vuodesta he asuivat Gloucestershire, Englannissa. Talo – tai itse asiassa kolme perinteisen kivitalon ryhmä – sijaitsee muutamien kilometrien päässä Kardamylin kylästä tontilla, jolla kasvaa oliivipuita, sypressejä, mäntyjä sekä paljon luonnonkukkia.
Fermorien talon sanotaan olevan yksi Kreikan kauneimmista rakennuksista, ja se on toteutettu harmoniassa ympäristönsä kanssa. Talon on suunnitellut ja rakennuttanut arkkitehti Nikos Hadjimichalis vuonna 1959 yhdessä Fermorin pariskunnan kanssa, joista Joanin kerrotaan rahoittaneen talon myymällä korujaan. Muutoinkin hän oli muusa, joka mahdollisti miehensä kirjailijanuran.
Olohuoneessa on tilaa isommallekin seurueelle.
Olohuoneen erkkerissä voi nauttia valosta ja merimaisemista.
Työhuone. Kyllä täällä kelpaisi kirjoittaa.
Värikäs valaisin erottuu hyvin neutraalista ja varsin kivisestä taustasta.
Tämän kivirykemän joku oli koonnut leveälle kaiteelle.
Patrick Leigh Fermorin rintakuva löytyy puutarhasta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Praxitelis Tzanoulinos.
Patrick Leigh Fermor (1915–2011)
Talossa on uima-allas sekä oma ranta. Lähimmät uimarannat ovat kahden kilometrin päässä oleva Kardhamilin ranta ja noin kolmen kilometrin päässä oleva Foneasin ranta. Kalamatan kansainväliselle lentokentälle on matkaa 47 kilometriä.
Uimari voi valita joko meren tai altaan.
Talossa voi paitsi vierailla, myös yöpyä, jos on valmis maksamaan kohtalaisen paljon. Nyt elokuussa sinne olisi voinut majoittua neljäksi yöksi hintaan 2 400 euroa.
Talo lahjoitettiin Benaki-museolle
Vuonna 1996 Fermorit testamenttasivat talonsa Benaki-museolle; heillä ei ollut omia lapsia. Lahjoittajien tahtona oli, että talo olisi heidän jälkeensä avoin vierailijoille, majoittaisi taiteilijoita ja tutkijoita yhteistyössä yliopistojen kanssa ja järjestäisi koulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Vuonna 2019 talo ja sitä ympäröivä alue oli kunnostettu uuteen käyttöön ja avattiin samana vuonna.
Jos käy Ateenassa, kannattaa tutustua sen ja koko Kreikan tunnetuimpaan ja vierailluimpaan nähtävyyteen, linnavuori Akropolikseen sekä sen tarinaa kertovaan museoon.
Akropolis on myös eurooppalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia. Se kertoo ällistyttävää tarinaa siitä, kuinka jo muinaiset ateenalaiset osasivat rakentaa mahtavia marmorisia temppeleitä upeine veistoksineen. Akropolis kuuluu myösUnescon maailmanperintökohteisiin.
Akropolis-kukkulan huipulle kuljetaan kävellen; sisäänkäynti on kuvan vasemmassa laidassa.
Akropolis, muinainen linnoitus, on rakennettu laakealle kalliolle. Se kohoaa noin 150 metriä merenpinnan yläpuolelle. Akropoliin rakennusprojekti kesti koko 400-luvun ennen ajanlaskun alkua. Siellä ovat muun muassa temppelit Parthenon, Erechtheion sekä Athena Niken temppeli. Akropoliin sisäänkäynnissä on massiivinen porttirakennus nimeltä Propylaia. Dionyssoksenteatteri on hiukan alempana Akropoliin eteläpuolella.
Pylväitä ja muita kiviesineitä näytillä matkalla Akropoliin lakea.
Dionyssoksen teatteri, varsin vaikuttava rakennelma sekin.
Parthenon.
Parthenon.
Parthenonin pylväitä.
Erechtheion-temppeli.
Erechtheion-temppelin pylväitä.
Tiheästi asutettu Ateena avautuu Akropoliilta.
Näkymää Akropoliilta Ateenaan.
Vierailijat saapuvat ja lähtevät Propylaia-porttirakennelman kautta.
Akropolis on erittäin suosittu. Vierailin siellä toukokuun alkupuolen sunnuntaina noin yhdeksän maissa. Aikaisemminkin olisi voinut mennä, sisälle pääsee jo klo 8.
Nyt ihmisten määrä oli vielä siedettävä, mutta en suosittele käymään siellä pahimpiin turistiaikoihin kesällä. Väkimäärä ja kuumuus olisi ainakin minulle kauhistus. Nytkin matkailijoita oli laumoittain ja piti odottaa vuoroaan saadakseen haluamiaan kuvakulmia rakennuksista ja näkymistä ilman ihmisiä, eikä se aina onnistunutkaan.
Lippuja voi ostaa portilta, mutta myös verkosta. Portilla on tarjolla myös yksityisiä oppaita lisämaksua vastaan.
Akropoliin päälle pääsee hissilläkin, mutta muutoin voi varautua kävelyyn nousevaa tietä pitkin. Vesipullo, hyvät kengät, aurinkolasit ja päähine ovat tarpeen. Kukkulan laelta löytyy wc (johon pitää tietysti jonottaa) ja vesipiste.
Kannattaa vierailla myös Akropolis-museossa, joka on avattu vuonna 2009. Sen on suunnitellut sveitsiläinen arkkitehti Bernard Tschumi. Museossa on paljon veistoksia ja taideteoksia Akropoliin alueelta, ravintola, kahvila sekä kaksi museokauppaa, jossa toisessa lähinnä kirjoja.
Akropolis-museon sisäänkäynti.
Museon sisäänkäynnin luona voi katsoa alempana aukeavia raunioita.
Muinaisten rakennelmien raunioita.
Joku taitaja on aikoinaan kaivertanut nämä hevoset ratsastajineen esille marmorista.
Akropolis-museossa oli näytteillä paljon veistoksia – tai sitä, mitä niistä on enää jäljellä.
Marmoriin veistettyjä seppeleitä teksteineen.
Kasveista muotokielensä saanut upea veistos Akropolis-museossa.
Legoista voi rakentaa myös Akropoliin rakennuksineen. Teos on lahjoitus Nicholson-museosta Sydneystä.
Akropoliin 6 000 vuoteen voi tutustua tässä museon sivuilta löytyvässä kymmenen minuutin videossa (tekstit kreikaksi ja englanniksi).
Acropolis by night. Kuva on otettu majapaikastani Hotel Plakasta. Kerrankin kunnon maisemat hotellihuoneesta.
Jos liikut lomareissullasi Someron suunnalla ja nautit menneen ajan nostalgiasta ja historiasta, niin käypä tutustumassa Härkälän kartanoon. Voit poiketa siellä ihailemassa kartanorakennusta ja tutkia sen monia, vuosikymmenten keräilyn tuloksena kertyneitä kokoelmia. Jos kaipaat yöpymispaikkaa, niin sekin järjestyy kartanon huoneissa tai viereisessä puutarhahuvila Oxwillessa.
Härkälän kartano on tarjonnut sloganinsa mukaan ”elämyksiä ja kulttuuria vuodesta 1593”.
Härkälän kartanonhistoria ulottuu 1500- ja 1600-luvuille. Härkälän kylässä oli 1500-luvun lopussa kolme taloa, mutta ne kaikki autioituvat, sillä asukkaat kuolivat ruttoon vuonna 1580. Nuo talot yhdistettiin vuonna 1593 ratsumestari Antti eli Anders Larsonin/Laurinpojan omistamaksi kartanoksi. Näin Somerolle syntyi Puolan ja Ruotsin kuninkaan Sigismundin (1566–1632) aikaan ensimmäinen säterikartano, Härkälän kartano. Se pysyi Larsonista periytyneen aatelissuvun hallussa aina vuoteen 1746 saakka.
1600-luvulla Somerolle perustettiin seitsemän muuta säterikartanoa. Suurin osa kartanoista on yksityisomistuksessa, mutta ainakin juuri Härkälän ja Hovilan kartanoihin pääsee tutustumaan aukioloaikoina.
Kartano taiteelle ja juhlille
Härkälän kartanon nykyinen, vuonna 1882 rakennettu päärakennus ehti olla jossain vaiheessa myös kunnalliskotina. Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat huonokuntoisen kartanon vuonna 2005 ja peruskorjasivat sitä perinteitä ja historiaa kunnioittaen. He aloittivat yritystoiminnan vuonna 2008. Härkälän kartano on ollut Someron ensimmäinen Museokorttikohde vuodesta 2019.
Härkälän kartano palkittiin Varsinais-Suomen Yrittäjägaalassa Someron Vuoden Yrityksenä 2021. Sille on myönnetty myös Green Start -merkki toukokuussa 2021.
Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme kartanon terassilla. Taustalla on puutarhaa, joka ulottuu Kirkkojärveen saakka.
Härkälän kartano toimii käyntikohteena kesän näyttelypäivinä, tilauksesta ryhmien vierailukohteena huhtikuusta lokakuuhun, majoituspaikkana sekä taidenäyttelyiden ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikkana. Päärakennuksen saleissa voi myös järjestää perhejuhlia ja muita tilaisuuksia; sisätilat soveltuvat parhaiten 20‒90 henkilölle.
Härkälän isäntä ja Ylen pitkäaikainen radiotoimittaja, Metsäradion äänenä tunnettu Raino Hurme kertoo opastetuilla 60–90 minuutin pituisilla kierroksilla kartanosta ja sen värikkäästä historiasta. Niiden aikana tutustutaan kartanon lukuisiin saleihin ja monipuolisiin näyttelyihin.
Juhlien tarjottavat katetaan näille pöydille.
Keräilykokoelmien koti
Kartano on täynnä viehättäviä interiöörejä ja kauniita esineitä.
Vuonna 2010 otettiin käyttöön juhlasali, jota koristaa upea kristallikruunu.
Kartanon kauniissa saleissa on esillä kotimaista ja ulkomaista taidetta ja antiikkia. Kartanossa voi tutustua myös Kiinasta ja Japanista peräisin oleviin esineisiin. Japani-näyttelyssä on muun muassa kimonoita, japanilaisia nukkeja, lakkatöitä ja samuraihaarniskoja. Kiina-näyttelyssä on esillä veistoksia, maalauksia ja huonekaluja sekä vanhaa keramiikkaa ja posliinia.
Japani-kokoelmaan kuuluva nukke kimonossaan.
Kiina-kokoelma on laaja ja monipuolinen patsaineen, veistoksineen ja koriste-esineineen.
Jos luulet, että tässä on vanha leipä, niin arvasit väärin. Tämä on dinosauruksen munan fossiili, jolla on ikää miljoonia vuosia. Kartanon keräilijaparille se tuli viitisen vuotta sitten Ruotsista.
Yläkerran huoneista löytyy vanhoja leluja sekä yli 200 nuken Barbi-kokoelma seitsemältä vuosikymmeneltä. Alakerran vitriineissä on esillä miniatyyrimaalauksia Keski-Euroopan ja Pohjolan hoveista sekä Suomen ainut hattuneulakokoelma 1800-luvulta 1960-luvulle.
Osa Barbi-kokoelmaa.
Hattuneulat ovat sieviä ja koristeellisia tarve-esineitä, joilla saatiin hattu kiinnitettyä pysymään paikoillaan kampauksen kruununa. Nämä hattuneulat ovat 1800 ja 1900-lukujen vaihteesta.
Härkälän kartanoa ympäröivä englantilainen puisto, jossa on muun muassa 400 vuotta vanha tammi ja patsaspuisto. Rannassa on kirsikkapolku.
Näkymä kartanon terassilta puistoon ja Kirkkojärvelle.Kartanoa ympäröi rehevä puutarha, jonka nurmikon pitää siistinä robottileikkuri.
Yövy kartanossa tai puutarhahuvilassa
Jos haluat viettää Härkälässä yön, voit majoittua joko päärakennuksessa tai puutarhahuvilassa. Päärakennuksessa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone. Kahden hengen vierashuoneet voi yhdistää tarvittaessa 1–4 hengen sviitiksi, jossa on oma saunaosasto. Kaikista vierashuoneista on kaunis näkymä puistoon ja Kirkkojärvelle. Aamiainenkin järjestyy tilauksesta.
Visteria-huone on yksi päärakennuksen majoitushuoneista.Lisää majoitustilaa löytyy puutarhahuvila Oxwillesta.
Puutarhahuvila Oxwillestä löytyvät kartanon vanhimmat rakenteet, sillä sen kohdalla sijaitsi aikoinaan kartanon ensimmäinen päärakennus. Sen harvinaiset holvikellarit 1500-luvun lopulta entisöitiin yhteistyössä Turun maakuntamuseon kanssa. Myös huvila kunnostettiin muutama vuosi sitten ja se henkii menneen maailman tunnelmaa. Huvilassa on kaksi kahden hengen huonetta ja yksi yhden hengen huone.
Näyttelyitä ja konsertteja
Parhaillaan kartanon yläkerran näyttelytilassa voi tutustua Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttelyyn. Kuvaajana on ammattiluontokuvaaja Päivi Arvonen, joka on ikuistanut tunnelmia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta. Näyttely on avoinna 21.8.2022 saakka.
Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiä -valokuvanäyttely on avoinna vielä elokuussa.
Unto ja Uusikuu – Vanhan tanssimusiikin aarteita -konsertti järjestetään kartanossa sunnuntaina 21.8.2022 klo 14. Uusikuu on suomalais-saksalainen, Saksassa majaansa pitävä kvintetti, jonka kokoonpanossa ovat mukana Laura Ryhänen (laulu), MikkoKuisma (viulu ja laulu), Norbert Bremes (haitari) ja Florian Dohrmann (kontrabasso).
Ohjelmisto koostuu vanhan suomalaisen tanssimusiikin helmistä, mukana on tietysti myös somerolaisen Unto Monosen sävellyksiä.
Näissä juhlissa on helppo muistaa muiden osallistujien etunimi.
Päivit viettävät jo perinteiseksi muodostunutta nimipäiväänsä 16.6.2022 Paimion parantolassa.
Päivi, tule viettämään kaikkien Päivien yhteistä nimipäiväjuhlaa torstaina 16.6.2022 Paimion parantolaanosoitteessa Alvar Aallon tie 275, Paimio.
Yhteinen kokoontuminen on klo 17, jolloin vuorossa ovat tervetulotoivotukset ja ruokailu Ravintola Toivossa. Illan aikana parantolan noin kaksi kilometriä pitkä polku odottaa Päivejä metsäretkelle. Päivin päivään ei tällä kertaa myydä lippuja, vaan tilaisuutta vietetään omakustanteisesti.
Paikalle voi tulla jo aikaisemminkin ja tutustua vaikka Aino ja Alvar Aallonsuunnittelemaan funkkisarkkitehtuurin helmeen. Nuorten arkkitehtien tuberkuloosiparantolaksi 1930-luvulla suunnittelema läpimurtoteos on nyt avoinna vierailijoille ja uusille toimijoille.
Paimion parantolaan voi tulla käymään aukioloaikojen mukaisesti eli kesäkuun alusta elokuun loppupuolelle tiistaista sunnuntaihin klo 11–19. Tutustumiskierrokselle kannattaa varata liput etukäteen.
Paimion parantola on mainio päiväretkikohde, mutta myös yöpyminen on mahdollista. Hoitajien asuntolaan Mäntylään on tehty yksilöllisiä huoneistoja, joissa on pieni keittiö ja kylpyhuone. Varustelutaso vaihtelee huoneistoittain.
Paimon parantolan funktionalistista arkkitehtuuria edustava potilassiipi. Kuva: Maija Holma, Alvar Aalto -museo.
Merikeskus Vellamo on koko perheen käyntikohde kaikkina vuodenaikoina Kotkan Kantasatamassa.
Merikeskus Vellamo on noin on 300 metriä pitkä rakennus, jonka korkein kohta ulottuu 30 metriin maan pinnasta. Kuva: Merikeskus Vellamo. Maria Putaansuu.
Jos matkasi vie Kotkaan, niin poikkea Merikeskus Vellamossa. Tai voithan tehdä sinne matkan varta vasten. Kotkan Kantasatamassa sijaitsevassa monitoimipaikassa riittää katsottavaa ja tutkittavaa kaikenikäisille.
Suomen merimuseon, Merivartiomuseon ja Kymenlaakson museon näyttelyiden lisäksi voit poiketa ostoksille museokauppa Plootuunja nauttia lounaan tai kahvit ravintola Lankongissa. Kesäiseen aikaan voit käydä tutustumassa Vellamon vieressä olevaan jäänmurtaja Tarmoon. Voit tutustua Tarmoon virtuaalisesti tästä linkistä.
Vellamossa majailee myös Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut sekä Tietokeskus Vellamo, joka tarjoaa kirjasto-, arkisto- ja neuvontapalveluja tutkijoille ja muille tiedontarvitsijoille. Merikeskuksessa on myös opetus- ja seminaaritiloja sekä 200-paikkainen auditorio.
Museokauppa Plootun tuotevalikoima heijastelee näyttelyiden sisältöjä ja esittelee Merikeskus Vellamon arkkitehtuuria. Plootusta löytyy viemisiä, matkamuistoja, koruja ja paikallisia herkkuja.
Höyryjäänmurtaja Tarmo on avoinna 17.5.-4.9.2022.
Kuin jättimäinen aalto
Jo itse rakennus on vierailun arvoinen. Vuonna 2008 yleisölle avautuneen Vellamon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki Oypääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma.
Rakennuksen kokonaisala on 14 366 m². Museoilla on näyttelytiloja yhteensä 4 600 m². Merikeskuksen muotoa ei havaitse helpolla kokonaan muutoin kuin korkealta, vaikkapa valokuvista, joissa sen aaltomaisuus tulee esiin. Vellamon kokonaispituus on 300 metriä ja korkein kohta 30 metriä maan pinnasta. Rakennuksen katolle pääsee käymäänkin ja kattoestradilta näkee kauas kaupungin ja meren suuntaan.
Vellamon kattoestradille pääsee ihailemaan maisemia. Kuva: Merikeskus Vellamo. Jussi Tiainen.
Merikeskuksen sivuilla kuvataan Vellamon pintamateriaaleja näin: ”Merikeskus Vellamon julkisivu rakentuu peltikaseteista, silkkipainetuista lasilevyistä ja alumiiniritilöistä. Peltikasetit toistavat meren sinisiä, vihreitä ja harmaita sävyjä. Lasilevyjen kuva-aiheina on käytetty teräsparkki Favellin miehistöä (1912) ja Lavansaaren kauppalaivaston mastoja (1914). Hämärän laskeutuessa lasilevyjen taakse syttyvät valot.”
Vellamon julkisivu on mielenkiintoinen: peltiä, alumiinia ja lasia.
Merihenkisyys toistuu myös Vellamon sisustusarkkitehtuurissa: ”Rakennuksen sisustusta hallitsee tammi, jota on käytetty niin katoissa, seinissä kuin lattioissakin. Vellamon värit – lime, oranssi, syvä sininen ja tumma harmaa – sekä kuvat ja merihenkiset graafiset elementit toistuvat eri puolella taloa. Seiniltä ja ravintolan tuoleista voi löytää niin Favellin miehistöä, laivojen lastimerkkejä ja kutsutunnuksia kuin Seiskarin puumerkkejäkin.”
Merikeskus Vellamo on voittanut monia matkailu- ja rakennusalan palkintoja, muun muassa Vuoden Teräsrakenne -palkinnon 2008, Vuoden kotimaan matkailun huippukohde -valinnan 2008 sekä Vuoden valaistuskohde ulkovalaistussarjassa 2009.
Merenkulkua Pohjantähden ja Etelän ristin alla
Pohjantähti, Etelän risti-näyttelyssä voi tutustua monipuolisesti merenkulkuun: ”Merimuseon näyttelyssä liikutaan merta pitkin ajassa ja paikassa, laivoilla ja satamissa, kaukomailla ja kotirannoilla. Matkan kiintotähtinä ovat pohjoisen taivaamme Pohjantähti ja eteläisen pallonpuoliskon Etelän risti.”
Venehalliinon koottu näyttävä valikoima veneitä eri vuosikymmeniltä. Merivartiomuseo kertoo merivartijoiden työstä kieltolain ajoista nykypäivään saakka.
Kohtalona Ruotsinsalmi –näyttelyn teema on valitettavan ajankohtainen – sota. Näyttely vie kävijät 1700-luvun loppuun, jolloin Ruotsi ja Venäjä taistelivat Itämerellä, nykyisen Kotkan edustalla. Sodan jälkeen alueelle syntyi linnoituskaupunki, jonka elämää valaistaan monipuolisesti.
Näyttelyn sanotaan olevan Vellamon historian vaikuttavin näyttelyelämys. Historia herää henkiin silmien edessä muun muassa meritaistelua kuvaavan Savua aalloilla -virtuaaliesityksen avulla. Tykinkuulia, tulta, epätoivoista miehistöä, uppoavia purjelaivoja…
Kohtalona Ruotsinsalmi on avoinna 17.1.2027 saakka.
Näyttelyn ovat tuottaneet Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Suomen merimuseo on osa Suomen kansallismuseota ja Kymenlaakson museo toimii Kotkan kaupunginmuseona ja Kymenlaakson alueellisena vastuumuseona sekä ylläpitää Merivartiomuseota yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa.
Rakkauden tarinoita yli sadan vuoden ajalta
Tahdon!-näyttelyä on jatkettu 27.8.2023 asti.
Häitään suunnittelevat sekä romantikot, nostalgikot ja retroilijat sekä juhlatavoista kiinnostuneet voisivat innostua Kymenlaakson näyttelystä Tahdon! Rakkauden tarinoita, jossa ihastellaan hääpukuja ja rakkaustarinoita Kymenlaaksosta yli sadan vuoden ajalta.
Näyttely alkaa 1800-luvun talonpoikaishäistä. Tuolloin morsian pukeutui mustaan. 1900-luku taas puki morsiamen huntuun ja kokonaan valkoisiin. Esillä on pukuja ja tarinoita 1900-luvun jokaiselta vuosikymmeneltä.
Hääpari Väinö Suursoho ja Anna-Helena Harju 1920-1929, Lavansaari. Kuva: Kymenlaakson museo.
Vellamo-kanavalta löytyy paljon häihin liittyvää materiaalia, muun muassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, tulostettavat kaavat tyllihelmaiseen 1950-luvun filmitähtiunelmista vaikutteita ottaneeseen hääpukuun; kaavat ovat kopio vehkalahtelaisen Mailan hääpuvusta vuodelta 1954. Hääjuhliaan suunnittelevat löytävät myös kätevät muistilistan.
Tahdon! Rakkauden tarinoita -näyttelyn aukioloaikaa on jatkettu 27.8.2023 saakka.
Lintuja pihoilta ja mereltä
Monitoimitila Ruumassa on Timo J. Grönlundin valokuvanäyttely pääosin pihalinnuista, mutta myös merialueen siivekkäistä nimellä ”Cicero” ja muita linssiluteita. Kuudestatoista valokuvasta koostuva valokuvanäyttely lajitietoineen on avoinna Ruumassa ajalla 29.3.–22.4.2022.
Vellamossa käyvät lapset sekä päiväkoti- ja koululaisryhmät löytävät varmasti merikeskuksesta mielenkiinnon kohteitaan. Aika ajoin siellä on tälle ryhmälle suunniteltuja näyttelyitä, kuten viimesyksyisellä käynnillä näkemäni näyttely merimonstereista. Alle 18-vuotiaat pääsevät museoihin ilmaiseksi.
Merikeskuksen museot ja ravintola ovat avoinna ti, to-su 10–17, ke 10–20.
Malmgårdin tilan viljapeltoja marraskuun aamussa. Kartano ja sen panimo ja puoti jäävät kuvan ulkopuolelle oikealle.Malmgårdin historia ulottuu vuoteen 1606.
Malmgård on kartano Loviisan Pernajassa. Sillä on vuosisataiset perinteet, mutta moderni ote maatalouteen luomuviljelyn ja tuotekehittelyn saralla. Kartanopuodissa on myynnissä oman tilan ja panimon tuotteita. Ryhmät pääsevät kesäaikaan tilauksesta tutustumaan päärakennukseen, uusrenessanssista vaikutteensa saaneeseen linnaan.
Vierailin Malmgårdin kartanon puodissa marraskuun alussa pienessä ryhmässä. Saimme tutustua tilan tuotteisiin, joita riittää viljoista oluisiin ja hilloista lakritsaan. Kartano sijaitsee Loviisassa noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.
Tilaa ja sen tuotteita esitteli kreivi Henrik Creutz. Hän on kartanon 13. omistaja yhdessä Lontoossa asuvan veljensä Fredrikin kanssa.
Luomuviljelyssä muinaisviljoja
Malmgårdissa kasvaa mun muassa yksijyvävehnää, spelttiä, kauraa, rypsiä ja emmeriä.
Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn ja luomutuotteiden jalostukseen sekä maatiais- ja muinaisviljoihin, kuten spelttiin, yksijyvävehnään ja emmeriin. Vanhat jalostamattomat viljalajikkeet pärjäävät luomupellolla paremmin kuin jalostetut nykyviljat, ne sopivat ilmastoomme ja niissä on parempi maku.
Speltti-, emmer- ja yksijyvävehnää viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Yksijyvävehnää Henrik Creutz kutsuu maailman vanhimmaksi viljaksi. Suomessa emmeriä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa Turusta ja Paimiosta, ja vilja on ajoitettu ajalle noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Malmgårdissa peltopinta-alaa on lähes 500 hehtaaria. Kartanon muita toimialueita ovat matkailu, oluttuotanto ja metsätalous. Sähköenergiaa saadaan oman kosken vesivoimasta.
Pikkuhelmille Vuoden Luomutuote -palkinto
Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä valittiin Vuoden 2021 -luomutuotteeksi.
Malmgårdin Pikkuhelmiä-yksijyvävehnä sai Vuoden Luomutuote -palkinnon tänä vuonna kuluttajatuotteiden sarjassa. Toinen palkinnoista meni nurmijärveläisen Krannin tilan 00-tyyppiselle pizzajauholle ammattikeittiötuotteiden sarjassa. Palkinnot myöntää vuosittainLuomuliitto asiantuntijaraadin valitsemana.
Pikkuhelmiä voi käyttää niin lämpimiin ruokiin, salaatteihin kuin jälkiruokiinkin. Palkintoraadin mukaan tuote on erinomainen riisin korvike ruuanlaitossa sekä erittäin maukas raaka-aine erikoisuuksiakin hakeville maistelijoille.
Saimme kakkua, joka oli tehty emmeristä tai yksijyvävehnästä. Melkeinpä pitäisi saada sen resepti, sillä se oli suussasulavan maukasta. Maistelimme myös salaattia, johon oli käytetty pikkuhelmiä. Oluttakin oli tarjolla kartanon omasta panimosta.
Tätä kirjoittaessani silmieni eteen aukea viljatuotteiden laaja kirjo. Kun en ole ahkera leipoja enkä edes ruoanlaittaja, en ole perehtynyt viljan monipuolisiin mahdollisuuksiin. Taidanpa tutustua seuraavilla kauppareissuilla tuotevalikoimaan tarkemmalla silmällä.
Panimosta palkittuja oluita
Maistelimme Malmgårdin Emmer IPA- ja Dinkel-oluita.
Malmgårdin kartanon panimo perustettiin vuonna 2009. Se toimii yli 100-vuotiaassa entisessä navettarakennuksessa, jossa ovat panimon tuotantotilat ja 60-paikkainen pubi tilauksesta järjestettäviä olutmaistiaisia varten. Siellä juuri istuimme ja ikkunan takana näkyi teräksisiä olutsammioita.
Panimon tuotteet valmistetaan käsityönä 2 000 litran erissä ja valikoimassa on noin noin kymmenen vakituista suosikkituotetta. Niiden perustana ovat Malmgårdin puhdas lähdevesi, kotimainen ohramallas, oman pellon vilja sekä tarkoin valikoidut humalalajikkeet. Kaikki oluet ovat lisäaineettomia ja suodattamattomia pintahiivaoluita (ns. ale). Panimossa valmistetaan myös suodattamattomia ja kuivia omenasiidereitä.
Kartanon panimon tuotteita löytyy koko Suomen alueelta ja lisäksi Tallinnasta, varmimmin isojen markettien olutvalikoimista, olutravintoloista sekä luomu- ja lähituotteisiin erikoistuneista myymälöistä.
Malmgårdin Panimo on menestynyt kansainvälisessä World Beer Awards –kilpailussa. Sen X-Porter (7,0 %) valittiin maailman parhaaksi vahvaksi portteriksi sarjassa Stout & Porter vuonna 2018. Vuotta aiemmin saman tittelin voitti Guinness, yksi maailman menestyneimmistä olutmerkeistä. X-Porter oli ainut palkittu suomalaisolut kilpailussa, johon osallistui 490 panimoa 50 maasta ja kaikkiaan 2 300 olutta.
Seuraavana vuonna maailman parhaaksi vahvaksi belgialaistyyliseksi olueksi valittiin Malmgård Belge (8,0%).
Palkituksi on tullut myös koko Malmgårdin toiminta, sillä Visit Finland palkitsi Malmgårdin Suomen parhaana ruokamatkailutekona yhdessä kahden muun osallistujan kanssa Hungry for Finland -tunnustuksella vuonna 2015.
Puoti täynnä maalaistuotteita
Tilaa aikaisemmin emännöinyt kreivitär Kristina Creutz toivottaa tervetulleeksi Kartanopuotiin, jossa on myynnissä myös hänen reseptikirjojaan.
Kartanopuodon tuotevalikoima on laaja. Ylähyllyllä jouluista Piparkakkujauhoa.
Malmgårdin tuotteita myydään panimon yhteydessä toimivassa puodissa. Siellä jauhetaan ja myydään luonnonmukaisesti viljeltyjä viljatuotteita: jauhoja, puurohiutaleita, pastaa, mysliä ja valmiita leipätuotteita. Niiden lisäksi valikoimassa on myös hilloja, mehuja, viinietikkaa, rypsiöljyä, oman panimon alle 5,5 % juomia sekä muita lähialueen tuottajien tuotteita.
Kartanopuoti on auki maanantaista torstaihin klo 10–16, perjantaisin klo 10–18 ja lauantaisin klo 10–16 ja sunnuntaisin klo 11–16. Sen yhteydessä on myös pienimuotoinen kahvila, joka on auki kesäisin samoina aikoina kuin puotikin, muulloin se on tilauskahvilana ja -ravintolana ryhmille.
Malmgårdissa on järjestetty myös joulumarkkinoita, mutta niitä ei pääse kokemaan tänä vuonna. Seuraavan kerran ne pidetään 10.–11.12.2022.
Jouluisina tuotteina myynnissä on muun muassa piparkakkujauhoa, joulupuuroa varten ohraviljariisiä, aroniaglögiä, puolukkahunajaa ja jouluolutta.
Malmgårdin tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.
Kartano, ei vaan linna
Malmgårdin kartano edestäpäin, keskellä sisäänkäynti. Katso tarkkaan, niin huomaat ehkä simpukat nurmikon reunassa kuivuneiden lehtien päällä; niistä tulee maininta myöhemmin.
Sisäänkäynnin yläpuolelle on merkitty vuosi 1885.
Linnan pääty. Viljamakasiinikin on näyttävä rakennus.
Malmgårdin kartanon historia ulottuu 1600-luvun alkuun, josta lähtien se on ollut Creutzin kreivillisen suvun omistuksessa. Malmgårdia voidaan kutsua myös linnaksi. Sen on suunnitellut arkkitehti F. A. Sjöström. Vuosina1882–85 rakennettu linna edustaa hollantilaista uusrenessanssia. Talouspihan rakennukset, muun muassa viljamakasiini, ovat 1800-luvun loppupuolelta.
Päärakennuksella sanotaan olevan harvoja vastineita Suomessa. Kaksikerroksinen linna on rakennettu tiilistä ja siihen liittyy kaksi yksikerroksista siipeä. Linnassa kerrotaan olevan huoneita yhtä paljon kuin on viikkoja vuodessa ja ikkunoita saman verran kun päiviä vuodessa. Eksyisiköhän sinne, jos pääsisi omin neuvoin kuljeskelemaan?
Sisätilat ovat kertaustyylisiä ja mainittavin tila on toisen kerroksen ritarisali seinä- ja kattomaalauksineen sekä Muranon lasista tehtyine kattokruunuineen.
Kartanolla on oma kummituskin, 1800-luvulla päärakennuksen palveluskunnassa työskennellyt Selma, joka isännän mukaan saattaa joskus siirrellä huonekaluja.
Olen vieraillut kartanon puolella Exlibris Aboensiksenretkellä muutamia vuosia sitten. Päärakennusta esitteli kartanon silloinen omistaja, kreivi Johan Creutz, nykyisten omistajien isä.
Kivileijonia ja simpukoita puistossa
Jyhkeä kivileijona vartioi Malmgårdin linnan puistoa katsellen päärakennukseen päin.
Rakennuksen terassi ja portaikkorakennelma liittävät sen englantilaistyyliseen maisemapuistoon, jonka ovat suunnitelleet puutarhuri M. G. Stenius–jonka mainitaan olevan ensimmäinen suomalainen muodollisen koulutuksen saanut puutarhasuunnittelija – ja maisema-arkkitehti A. F. Rydberg vuosina 1884 ja 1890.
Kiertelimme tällä reissulla vain hetken linnan edustalla. Päärakennuksen sisäänkäynnin edessä on suihkukaivo sitä reunustavine nurmikoineen. Huomioni kiinnittyi ympyränmuotoisen ruohikon reunaan asetettuihin suuriin valkoisiin simpukoihin. Erikoinen puutarhakoriste, ajattelin. Se tuo mieleeni Turun vanhalta hautausmaalta erään haudan, jonka kiven päällä lepää vuodesta toiseen samanlainen hyvin vanhalta näyttävä iso valkoinen simpukka. Hauta on merikapteenin, joten simpukka yhdistyy luontevasti hänen työhönsä valtamerillä.
Löysin selityksen simpukoille Versoileva-sivustolta Johanna Rintasen postauksesta Retkikohteena Malmgårdin kartano, jossa kirjoittaja kertoo, että suurikokoiset simpukkareunukset ovat olleet suosittuja kartanopuistoissa rokokooajalla. Ja tarkemmin asiaa pengottuani kävi ilmi, että rokokoo-sana tuleekin rocaille-sanasta, joka on alun perin tarkoittanut pientä kivistä ja simpukoista tehtyä koristeluolaa tai koristetta puutarhassa.
Valkoinen simpukka Malmgårdin linnan etupihan suihkulähdettä ympäröivän nurmikon reunalla.
Malmgård on yksityinen koti, mutta siihen voi tutustua ennakkoon sovituilla ryhmävierailuilla toukokuusta syyskuuhun.
Luovien alojen tapahtumakeskus Logomon 10-vuotissyntymäpäiviä ja samalla Turku 2011 -merkkipäivää vietetään 20.11.2021. Olen ollut viettämässä Logomossa niin perheen kohokohtia, työhön liittyviä palavereja ja tapahtumia kuin konsertteja ja muita vapaa-ajan tapahtumia.
Kymmenen vuotta sitten Turku vietti Euroopan kulttuurikaupunkivuottaan. Kaupunki sai uuden tapahtumapaikan, kun tuolloin otettiin käyttöön vuonna 1876 rakennetusta entisestä VR:n konepajasta muokattu monitoimitila. Siitä tuli kulttuurin, taiteen ja luovien alojen tapahtumakeskus Logomo. Euroopan kulttuuripääkaupunkistatukseen liittynyt Turku 2011 -ohjelma tarvitsi toteutuakseen uusia ja muuntautumiskykyisiä tiloja.
Logomo hallinnoi ja vuokraa tiloja sekä pitkäaikaiseen toimitilakäyttöön että lyhytaikaisille tapahtumille. Pitkäaikaista vuokrattavaa tilaa löytyy noin 10 000 neliötä. Konttori– ja Byrå-toimitiloista löytyy noin 80–90 yritystä ja 400 työntekijää. Sieltä löytyy tilaa myös taiteilijoille; näiden vuokrauksesta ja hallinnoinnista vastaa Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiö.
Logomon päädystä pääsee Konttorin tiloihin. Kuva: Logomo/Aino Suni.
Logomon rouheaa seinäpintaa.
Talven tunnelmaa Logomon pihalla.
Monet askeleet vievät Logomoon.
Tapahtumakeskuksessa on kaksi ravintolaa. Kitchenissä on tarjolla arkisin lounasta ja lauantaisin brunssia ja Teatro palvelee tapahtumien etkoilla ja jatkoilla.
Punahehkuinen lupaus Theatron seinällä.
Theatrosta löytyy myös Äkkilähtökioski.
Tiimipalavereja, kokouksia ja juhlia
Itselläni on paljon muistoja Logomosta. En enää muista, milloin kävin siellä ensimmäistä kertaa ja miksi. Työhön liittyviä tilaisuuksia ovat ainakin olleet monet tiimipalaverit ja yhteistyökumppaneiden kanssa pidetyt kokoukset sekä yhden hankkeen päätöstilaisuuskin tuli sinne järjestettyä. Noin vuoden ajan olin myös vuokralaisena Logomon Byråssa, kun tartuin edulliseen tarjoukseen työtilasta tai oikeammin pöytäpaikasta.
Tilojen esittelyn yhteydessä pääsimme käymään myös sellaisissa paikossa, joihin yleisö ei normaalisti pääse. Tuolloin näimme muun muassa Voice of Finland -lähetystä varten valmiina olevan lavan ja pääsin istahtamaan hetkeksi tähtivalmentaja Michael Monroentuoliin.
Televisiosta tuttu Voice of Finland -kilpailun esiintymislava ja katsomo päiväasussaan.
Pääsin istahtamaan tähtivalmentajan tuoliin. Kuvan otti tiloja esitellyt logomolainen.
Logomon lavalla on myös keskimmäinen lapseni Arttu saanut päähänsä ylioppilaslakin, ja me olemme päässeet tunnelmoimaan Gaudeamus igitur -laulun myötä. Nuorin lapsemme Maiju vietti Logomossa vanhojen tanssejaan ja me valtasimme eturivin paikat hyvissä ajoin.
Lakit ovat valmiina ojennettaviksi Kupittaan koulun ylioppilasjuhlassa.
Logomo-salin lattia odottaa Puolalan koulun ”vanhoja” pyörähtelemään. Me valtasimme hyvissä ajoin eturivin paikat.
Maiju-tyttäreni poseerasi vanhojen tanssien jälkeen ikimuistoisen päivän päätteeksi.
Suomen Luonnonvalokuvaajien Vuoden Luontokuva -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Logomossa vuonna 2016.
Koronakesinä 2020 ja 2021 Logomon terassilla eli ulkoalueella järjestettiin konsertteja niin, että yleisöllä oli pöytäpaikat. Kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa trioa Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki. Se oli oiva tilaisuus kuivan ja eristäytyneen koronakevään jälkeen ja tuntui, että esiintyjätkin olivat iloisia keikastaan.
Michael Monroe, Sami Yaffa & Costello Hautamäki Trio esiintyi Logomon terassikesässä vuonna 2020.
Logomo ja Turku 2011 juhlivat 20.11.2011
Logomon syntymäpäiväjuhlia ja samalla myös Turku 2011 -merkkipäivää vietetään lauantaina 20.11.2021. Talo on täynnä ohjelmaa aamusta yömyöhään. Päivällä vietetään avoimien ovien päivää, joka sisältää taikuutta, sirkusta, elokuvaa ja taidetta klo 10–15.
Illemmalla kuunnellaan musiikkia ympäri taloa olevilla lavoilla. Iltabileet alkavat klo 20 ja kestävät aina aamuyöhön asti. Esiintyjinä nähdään mm. Turku Rock Academyn kasvatteja. Ohjelmassa on myös Flame Jazz -konsertti. Lisäksi Lenni-Kalle Taipale luotsaa lavalle joukon Suomen tähtiartisteja, joiden nimet paljastuvat vasta konsertissa.
Logomon tilaisuuksissa on ollut 16.11. alkaen käytössä koronapassi.
Koko vuoden 2021 ajan Turussa on juhlittu kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä kulttuuripääkaupunkivuoden hengessä lukuisine tapahtumineen ja julkisine taideteoksineen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Lisänsä ovat myös antaneet kaupungin omat kulttuurilaitokset tarjoamalla parastaan.
Vuoden tavoitteena on ollut tuoda esiin kulttuuripääkaupunkivuoden jättämiä pysyviä jälkiä sekä rakentaa siltaa vuoteen 2029, jolloin Turku täyttää 800 vuotta.
Sillasta puheen ollen
Logomonsilta häämötti keskeneräisenä vuoden 2020 kesällä.
Sopivasti ennen synttärijuhlia ehti valmistua myös paljon puheenaihetta myöhästymisensä ja kohonneiden kustannustensa vuoksi antanut ratapiha-alueen ylittäväLogomonsilta. Se otettiin käyttöön keskiviikkona 3.11. kello 14.00. Silta on tehty kävelysillaksi, jossa pyöriä tulee taluttaa.
Vuonna 2016 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti Jousi-niminen ehdotus, jonka perusteella silta on toteutettu. Voittaneen kilpailuehdotuksen oli laatinut VR Track Oy arkkitehtikumppaninaan C&J Arkkitehdit Oy. Valaistuksen on suunnitellut Lighting Design Collective Oy.
Ensikävelyni sillalla on vielä tekemättä. Kenties käytän sitä, jos menen 10-vuotisjuhliin.
Logomonsilta valmiina. Kuva: Turun kaupunki/Eelis Lynne.
Onnittelut pyöreistä vuosista, Logomo! Olkoon tulevaisuutesi valoisa ja tapahtumarikas.
1800-luvulla eläneeseen ja vaikuttaneeseen sisustusalan guruun William Morrisiin sekä hänen taiteeseensa ja tuotantoonsa voi tutustua William Morris Gallery -museossa Lontoossa.
Tämä nykyisin museona toimiva talo oli William Morrisin perheen kotina vuosina 1848–1856.
William Morris Gallery.
Taidehistoriaan ja sisustukseen liittyvistä asioista perillä olevat tunnistavat William Morrisin nimen. Tämä 1800-luvulla elänyt britti on tunnettu erityisesti tapeteistaan. Olen tässä pientä pintaremonttia suunnitellessani selaillut erinäisinä tapettinäytteitä ja tapettitalojen sivustoja ja hänen nimissään kulkevat mallit ovat tulleet esiin. Nuo värikkäät, luontoteemaiset tapetit voivat hyvinkin kohta somistaa paria seinääni. Hänen työnsä tulokset ovat siis edelleen käytettävissä.
William Morrisin Trellis-niminen tapetti.
Muistui mieleeni, että olen käynyt useammankin kerran Lontoon Walthamstow´ssa sijaitsevassa William Morris Gallery-museossa. Sainkin idean kirjoittaa tästä mahdollisesta vierailukohteesta Lontoon-kävijöille, koska en ole sitä aikaisemmin tehnyt.
Teologiasta taiteeseen
William Morrisin kuva muraalina museon lähellä olevan rakennuksen seinässä.
William Morris syntyi vuonna 1834 varakkaan pörssimeklarin perheeseen kolmantena lapsena. Myöhemmin perhe kasvoi kaikkiaan yhdeksänlapsiseksi. Hän opiskeli Oxfordissa teologiaa, ja tutustui siellä Edvard Burne-Jonesiin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja liikekumppaninsa. Pian heidän mielenkiintonsa suuntautui jumaluusopin sijasta taiteeseen ja arkkitehtuuriin taidekriitikko John Ruskinin ajatusten ja hänen perustamansa arts and crafts -liikkeen innoittamana. Morrisin omien sanojen mukaan hän halusi nuoruuden ylimielisyydellä ei vähempää kuin muuttaa maailman kauneudella.
William Morris avioitui Jane Burdenin kanssa, ja he rakennuttivat punatiilisen Red House -nimisen talon Bexleyheathiin, Lontooseen. William Morris löysi lahjakkuutensa sisustussuunnittelijana tämän oman talon luomisen myötä. Hän oli monipuolinen henkilö: muun muassa arkkitehti, graafikko, idealistinen ajattelija ja sosialisti, kirjailija-runoilija, kirjapainon perustaja ja arts and crafts -liikkeen johtohahmo. Liike suosi käsityötä, luonnonmukaisuutta ja yksinkertaisia muotoja.
Kotiin vain kaunista ja hyödyllistä
Tapettunäytteitä William Morris Galleryssa.
William Morris korosti taiteen ja kauneuden merkitystä elämässä. Hänen neuvonsa kodinsisustajille oli: ”Älä ota kotiisi mitään, mitä et tiedä hyödylliseksi tai usko kauniiksi”. Tämä sopii edelleen meille, jotka kamppailemme jatkuvan tavaramäärän kanssa kodeissamme. Jos karsimme kaikki hyödyttömät ja rumat tavarat, luomme itsellemme viihtyisän kodin. Yksinkertainen neuvo, mutta käytännössä kuitenkin niin vaikea.
William Morris pahoitteli sitä, että hänen suunnittelemansa tuotteet olivat niin kalliita ja halusi luoda yhteiskunnan, jossa jokainen voi elää mukavasti kauniissa ympäristössä.
Oma paino kirjataiteen luomiseksi
William Morris perusti ensin taidekäsityöyhdistyksen vuonna 1859, joka muuttui muutamaa vuotta myöhemmin Morris, Marshall, Faulkner & Co. – ja sittemmin taiteilijan yksin omistamaksi ja johtamaksi Morris & Co. -yritykseksi. Siellä suunniteltiin sisustuksia, koriste- ja lasimaalauksia, tapetti- ja kangasmalleja.
William Morris oli kiinnostunut kirjataiteestakin, joten hän perusti vuonna 1891 Kelmscott Press-kirjapainon, jossa hän halusi tuottaa kauniita ja arvokkaita teoksia. Hän kehitti myös omia fontteja, jotka ovat edelleen käytettävissä.
William Morrisin luoma fontti.
William Morris oli myös matkailija, sillä hän kävi kaksi kertaa Islannissa, jonka maisemat ja saagat kiehtoivat häntä. Saagat ovat Islannissa 1100–1400-luvuilla tuntemattomien kirjoittajien kansankielisiä kaunokirjallisia proosakertomuksia. Niissä kuvataan muun muassa Islannin asuttamista, skandinaavisia kuninkaita, sankareita ja pyhimyksiä. William Morris käänsi niitä englanniksi, kuvitti ja painatti kirjapainossaan.
William Morrisin kahden Islannin matkan reitit on merkitty karttaan.
Huomispäivän uutisia
William Morris kirjoitti myös teoksen News from nowhere vuonna 1892. Teos on suomennettu vuonna 1900 nimellä Ihannemaa ja vuonna 2008 nimellä Huomispäivän uutisia(Ville-Juhani Sutinen, Savukeidas). Se sijoittuu kirjallisuudessa luokkaan spekulatiivinen fiktio.
Vaski-kirjaston kuvauksen mukaan ”Morris kirjoitti 2000-luvun alun Lontooseen sijoittuvan kaunokirjallisen pääteoksensa viestiksi aikalaisilleen ja etenkin tuleville sukupolville. Teknologinen konservatiivi ja nostalginen utopisti Morris sommittelee teollistuneen ja itsekkään uhkapelien maailman vastineeksi ekologisen sosialistisen utopian, jossa kapitalismin sairaudesta on parannuttu uuteen yhteisöllisyyteen. Kaunokirjallinen kerronta yhdistyy dialogiseen filosofiaan ja yhteiskuntateoriaan, lopputuloksena on teos, joka rakentaa uuden Lontoon myös oman tärvellyn nykyisyytemme kääntöpuoleksi.”
Kaiken kaikkiaan tämä William Morris on hämmästyttävän monipuolinen ja tuottelias. Hänen on sanottu vaikuttaneen vallankumouksellisella tavalla viktoriaanisen ajan taidemakuun.
Elämäntyö esillä William Morris Galleryssa
William Morrisiin ja hänen elämäntyöhönsä voi tutustua William Morris Galleryssa, joka on ainut hänen elämäntyölleen omistettu julkinen museo. Se sijaitsee osoitteessa Lloyd Park, Forest Road, Walthamstow, London. Paikka on Itä-Lontoossa, ja sinne pääsee muun muassa jäämällä pois Victoria-metrolinjan Blackhorse Road – tai Walthamstow Central –asemalla, joiden lähistöltä voi jatkaa matkaa bussilla tai kävellen. Museo suosittelee käyttämään julkisia kulkuneuvoja ja sen verkkosivuilta löytyvät yksityiskohtaiset saapumisohjeet.
Pohjakerroksessa on näyttelyhuoneiden lisäksi tila vaihtuville näyttelyille, pieni myymälä ja kahvio. Ensimmäisessä kerroksessa on lisää näyttelyhuoneita. Museossa on myös kirjasto. Taloa ympäröi kaunis puutarha. Museossa järjestetään myös monenlaisia tapahtumia ja koulutuksia kaikenikäisille.
Sisääntuloaulassa toimii pieni myyymälä, josta voi ostaa tuliaisia.
Museon näyttelytiloja.
Morrisin yrityksen luomia tapetteja on edelleen saatavissa.
William Morris Galleryyn on vapaa pääsy, mutta se ottaa vastaan mielellään lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10–17 ja kahvio/teehuone (The Tea Room) on avoinna samoina päivinä, mutta se suljetaan jo klo 16.30.
Kahvilassa voi virkistäytyä museokierroksen jälkeen.
William Morris Galleryn sivuilta löytyy myös pitkä luettelo muita paikkoja, jotka voivat kiinnostaa kävijöitä, muun muassa The Red House, josta kaikki alkoi ja Victoria and Albert Museum, josta löytyy Morrisin yrityksen suunnittelema The Green Dining Room sekä tuotteita huonekaluista tekstiileihin.
Kaupallinen yhteistyö: Teresa Välimäki/Readme.fi.*
Kokki ja ruoka-alan monitoiminainen Teresa Välimäki työskenteli lounaisranskalaisen majatalon keittiössä muutamana kesänä. Rakkaimmista resepteistä syntyi Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja.
Teresa Välimäki haaveili elämästä Ranskassa ja päätti toteuttaa toiveensa. Niinpä hän työskenteli kolmena kesänä lounaisranskalaisen The Happy Hamlet-majatalon keittiössä.
Teresa Välimäki kertoo keittokirjansa syntyneen rakkaudesta Ranskaan ja ranskalaiseen ruokaan. Pääosassa ovat aina maukkaat raaka-aineet, joiden tuoreus, raikkaus, aitous ja maku ovat hänelle tärkeitä. Makua korostetaan yksinkertaisilla valmistustavoilla ja maustamisella.
Rakkaimmat ranskalaiset reseptit
Le Keittokirjaan Teresa on kerännyt rakkaimmat reseptinsä Ranskasta. Hänen ruoka- ja reseptifilosofiansa mukaisesti ohjeet ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Lounaan valmistukseen saa Teresan kriteerien mukaan kulua korkeintaan tunti ja illalliseen puoli tuntia enemmän.
Le Keittokirja on jaettu päivän aterioiden mukaan: Aamu, lounas, apero, illallinen, BBQ-ilta, jälkiruoka ja juustohetki. Resepteissä on kerrottu annoskoko, joka on usein 4–6.
Teresan mukaan aamupala on päivän ihanin ateria ja jos sitä joskus on syytä juhlistaa, löytyy reseptejä kuohuviinipohjaisiin juomiin Mimosa ja Bellini. Kuohuvalle aamiaiselle sopivat Teresan mukaan hyvät croissantit ja hillo.
Aamiaisreseptejä löytyy muun muassa granolaan, viikuna-hasselpähkinä-tuorepuuroon, banaani-kaurapuuroon, aamiaistoasteihin, shakshukaan eli kasviksiin ja kananmuniin uunissa, juusto-omelettiin ja suolaiseen leipävanukkaaseen.
Kevyttä ja helppoa lounaaksi
Lämpimän kesäajan lounaat ovat usein helppoja keittoja, salaatteja ja pastoja. Salaattina voi olla vaikka tomaatti-mozzarellasalaatti ja minttuvinaigrette, maalaissalaatti tai vuohenjuustosalaatti saksanpähkinän kanssa; keittona tulinen linssikeitto, kylmä tomaattikeitto, kukkakaali-sinihomejuustokeitto, piirakkana endiivitatin tai kasviksilla täytetty socca (nizzalainen lettu tai pannukakku).
Pastaresepteinä ovat muun muassa sitruuna-fenkoli-oliivi-fenkolipasta, parsakaali-pekonipasta ja salviavoissa paistettu tagliatelle.
Aperoa ennen illallista
Le Keittokirjassa on monta outoa sanaa, joita on kiva opetella. Aperitiivi on tuttu sana, mutta apero outo. Teresan mukaan apero on mahtavan ranskalaista: ilman sitä ei illallinen ala. Siis jotain pientä purtavaa ennen illallista, vaatimattomimmin sipsejä, suolatikkuja tai oliiveja.
Teresa antaa ohjeet muun muassa marinoituihin oliiveihin, tomaattibruschettoihin, parsa-voitaikinakääröihin ja paahdettuihin retiiseihin aiolin kanssa. Muutaman aperojuoman, aperitiivin, reseptikin on mukana.
Yhtenä illallispöydän reseptinä on kesäkurpitsacarpaccio, josta Teresa toteaa: ”Tämä on niin yksinkertainen ja herkullinen ruoka, että sitä on vaikea edes ymmärtää.”
Pöytään voi kattaa myös fetagratinoitua parsaa ja porkkanaa sitruunajugurtin kanssa, salvia-sitruunavoissa paistettua siikaa ja kesäkurpitsaa, Dijonin broileria ja valkosipulipapuja tai possunkyljyksiä ja chorizoa. Mukaan mahtuu myös talon emännän Suska Karjalaisen melanzane, paistos munakoisoista, tomaateista ja mozzarellasta.
Sitten päästäänkin vihdoin jälkiruokiin ja ohjeita löytyy vadelmasorbetista rommiluumuihin. Ja vielä – jos vatsassa on enää yhtään tilaa – lopuksi esille nostetaan juustot. Hamletissa pyhitetään toisinaan juustoille brunssi tai lounas ja niiden kanssa nautitaan skonsseja ja hilloja.
En ole itse lähelläkään gourmetkokkia, mutta Le Keittokirjassa on paljon herkullisen kuuloisia ja näköisiä sekä riittävän yksikertaisia ohjeita tällaiselle välttämättömyyden edessä taipuvalle kyökkipiialle. Mistähän aloittaisi?
Tunnelmalliset kuvat vievät The Happy Hamlet -majataloon
Tunnelmaa kirjaan tuovat Hanna Hurtan kuvat paitsi ruoka-annoksista, myös The Happy Hamlet -majatalosta ympäristöineen: valkoisia rakennuksia sinisine ikkunaluukkuineen, laventelipeltoja, raaka-aineita torilta: parsaa, perunoita, mausteita, Hamletin puutarhan satoa, tunnelmakuvia rakennusten yksityiskohdista ja kattauksista.
Kirjan graafisen suunnittelun ja taiton on tehnyt Satu Kontinen. Kirja on selkeä ja kaunis isoine kuvineen. Sivujakin on muhkeat 274. Paperi on miellyttävän mattaista.
Le Keittokirja – Pieni pala ranskalaisen maaseutukeittiön tunnelmaa ja tuoksuja. Readme.fi. 2020.
granola = Granola on aamiaisruoka ja välipala, joka koostuu kaurasta, pähkinöistä, hunajasta tai muista makeutusaineista, kuten ruskeasta sokerista, jota yleensä paistetaan, kunnes se on rapea, paahdettu ja kullanruskea.
toast = Paahtoleipä.
shakshuka = Shakshuka on tunisialaista alkuperää oleva munaruoka.
vinaigrette = Kastike, joka valmistetaan viinietikasta, öljystä, pippurista, suolasta ja erilaisista mausteista.
socca = Socca on kikhernejauhoista valmistettu leipänen, jonka voi päällystää pizzan tyyliin tai herkutella keiton kanssa ilman päällisiä.
tagliatelle = Litteä nauhamakaroni.
tatin = Tarte Tatin on tunnetuin tätä lajia; eli keikauskakku on ranskalaisen keittiön klassikko. Piirakka tehdään käänteisessä järjestyksessä ja lopuksi kumotaan tarjoiluastialle ”oikein” päin.
bruschetta = Tomaatilla, valkosipulilla ja oliiviöljyllä maustettu ja päällystetty lämmin leipäpala.
aioli = Valkosipulista ja oliiviöljystä valmistettu tahna, myös valkosipulimajoneesi.
carpaccio = Alun perin mureasta, raa’ asta naudanlihasta leikattuja paperinohuita viipaleita, jotka tarjoillaan esimerkiksi hyvän oliiviöljyn ja parmesaanilastujen kera. Nykyään nimitystä käytetään muistakin raaka-aineista tehdyistä annoksista, esim. tonnikalacarpaccio.
chorizo = Espanjalainen tai latinalaisamerikkalainen chilillä, valkosipulilla ja muilla mausteilla tuimasti maustettu makkara.
melanzane = Melanzane alla parmigiana on italialainen klassikkoruoka, jossa mehevät munakoisosiivut yhdistyvät tuhtiin tomaattikastikkeeseen ja voimakkaaseen juustoon.
Lähteet: Mikael Tissari & Maria Tuominen: Keittiöslangin käsikirja. Aperoa blenderiin. Gummerus. 2004 sekä Wikipedia ym.
Jos olet kiinnostunut historiasta ja käden taidoista, voisi Järppilän kartano Taivassalossa olla sinulle sopiva retkikohde.
Järppilä on vuosisatoja vanha kartanoalue Suuren Postitien varrella. Voit tutustua niin kartanoon ja sen historiaan nykyisen emännän Maija Jaakkola-Angervuoren kertomana kuin esillä oleviin mielenkiintoisiin näyttelyihin.
Järppilän kartanon viihtyisää pihapiiriä.
Kartanon nykyisellä emännällä Maija Jaakkola-Angervuorella riittää kerrottavaa kartanon historiasta kuten myös Valkeasta Rouvasta, Järppilän omasta kummituksesta.
Ensimmäiset merkinnät Järppilästä löytyvät 1480-luvulta. Katkeamaton haltijaluettelo on vuodesta 1570. Omistajina ovat olleet mm. Horn-suku ja Flemingit.
Tuosta kartanolinnastasta on tänä päivänä jäljellä kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitseva kivimakasiini. Se on toiminut aikoinaan viljamakasiinina, mutta on nykyisin käytössä kesäisenä näyttelytilana. Makasiinin läheisyydessä on myös jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.
Entisessä viljamakasiinissa on nyt näyttelytilaa kahdessa kerroksessa.
Viljamakasiinin läheisyydessä on jäännöksiä vanhoista tynnyriholvikellareista.
Nykyinen päärakennus on keisarillista empiretyyliä ja se on rakennettu 1830-luvulla. Kellarikerros on rakennettu todennäköisesti 1600-luvulla linnan raunioista kootuista kivistä. Nämä kellarit ovat toimineet myös vankilana.
Vanhoista 1600-luvun holvikellareista on saatu viihtyisiä tiloja..
Kerrotaan, että kartanon raunioilla harhailee vieläkin kartanon kummitus,Valkea Rouva. Kummituksesta on monia tarinoita. Kartanonemäntä kuuli niitä paljon lapsuudessaan, mikä oli pelottavaa. Sittemmin hänen pelkonsa on karissut ja kartanossa on vietetty jopa yleisötilaisuuksia, Valkean Rouvan öitä.
Nykyisellä omistajasuvulla kartano on ollut vuodesta 1898 lähtien. Nykyiset omistajat ovat Maija Jaakkola-Angervuori tyttärineen. Hän on kunnostuttanut jo hyvin huonoon kuntoon menneen kartanon vähitellen ja kalustanut salit huutokauppalöydöin vuosien mittaan.
Kartanon kalustus on kerätty muun muassa huutokaupoista.
Järppilän kartanossa on esillä kesällä 2021 muutama kädentaitajien näyttely: pukusuunnittelija Kisu Korsin upeita pukuja, Raija Laineen tekemiä juhlapukuisia nukkeja ja Berit Laineen kahvipusseista tehtyjä laukkuja ja muita töitä. Viljamakasiinissa on esillä Korttien, terveisten ja lapsuusajan leikkivälineiden muistopolulla -näyttely sekä Virpi Miettisen maalauksia vielä käyntipäivänämme, mutta nyt näyttely on siirtynyt muualle.
Kymmenen Kisu Korsin uniikkipukua
Muotisuunnittelija Kisu Korsi esitteli pukujaan. Kuulimme monta hyvää juttua muun muassa presidentin linnan juhliin suunnitelluista puvuista.
Kisu Korsin kymmenen kaunista uniikkipukua on esillä kartanon saleissa. Yleisöpäivinä tekijä oli itse kertomassa puvuista ja monta tarinaa hänen esityksessään kuultiinkin. Kisu Korsi on tehnyt lukuisia pukuja myös itsenäisyyspäivän juhliin. Puvuissa on runsaasti silkkiä, tylliä, pitsikoristeita ja kirjailuja.
Suunnittelija kertoi suosivansa epäsymmetrisyyttä sekä kaksiosaisia pukuja, koska siten niistä saadaan monikäyttöisempiä.
Kisu Korsin yhden uniikkipuvun voi nähdä myös Turussa. Hänen ehdotuksensa Turku goes Couture on yksi Turun kaupungin visuaalisten alojen ammattilaisille suunnatun taidekilpailun toteutettavista teoksista. Se on couturepuku vitriinissä Turun kaupungintalon edustalla Pudelma-paviljongin vieressä.
Teoksesta kerrotaan tiedotteessa näin: ”Juhlapuku on esillä torson päällä ja tuodaan korokkeelle varta vasten sille rakennettuun lasiseen suureen vitriiniin suojaan säältä ja ilkivallalta. Puku valaistaan iltaisin helmaosan alta, jolloin helman kankaan aaltomaiset kuviot nousevat esiin. Teos on kuin moderni veistos, mutta eläväisten materiaaliensa vuoksi helpommin lähestyttävä kuin kivi- tai pronssiveistos. Samalla se herättää ajattelemaan taiteen moninaisuutta.”
Turku goes Couture -teos on nähtävillä 30.9.2021 saakka.
Raija Laineen käsintehdyt nuket juhlapuvuissaan
Juhlapukuiset Raijan Laineen tekemät sekä kartanon omat nuket odottavat vieraita Järppilässä.
Posliininukkejen valmistus on ollut Raija Laineen rakas harrastus yli 30 vuoden ajan. Hän valmistaa nuket alusta saakka valkoisesta massasta. Muottien avulla massa ensin muovataan, sitten poltetaan ja kootaan nukeiksi. Sitten vuorossa on hionta ja maalaus ihosta alkaen, meikkaus, peruukkien kampaaminen sekä vaatteiden suunnittelu ja ompeleminen. Lopputuloksena noin 30–50 tunnin jälkeen on valmis puettu posliininukke.
Raija Laine on valmistanut kymmeniä nukkeja.
Postikorttien ja lelujen muistopoluilla
Meillä on nyt sosiaalinen media; aikaisemmin käytettiin postikortteja ja kirjeitä suhteiden ylläpitoon.
Paimiolaisten Marja Mäenpään ja Anna-Liisa Järvisennäyttely koostuu postikorteista, niistä kertovista aiheista ja jutuista. Esillä on myös pieni kokoelma lapsuusajan muistoja ja lasten leikkivälineitä, muun muassa nukkeja, joille on tehty vaatteita. Sirkka-Suomi-nukella on päällään kudottu neulekokonaisuus sini-valkoisessa hengessä Suomi 100-vuotta teeman mukaan ja Eevi-nukella on yllään perinnepuku päällään, samanlainen puku on tehty Marja Mäenpäälle.
Näyytelyn puuhanaiset Anna-Liisa Järvinen ja Marja Mäenpää.
Näytteilleasettajien mukaan ”postikorteilla kuljetaan polkujen myötä teemalla Ystävyyttä yli rajojen. Postikorteilla ilmaistiin ajatuksia tunteita ja toiveita. Ne ilmaisivat osaltaan sen, minkä tänään kirjoitamme esimerkiksi tekstiviestillä, sähköpostilla tai Facebookissa. Toki vieläkin lähetetään kortteja, mutta paljon vähemmän kuin ennen.”
Esillä on erityinen Raija Halmeen pääsiäiskortti, jonka matka kesti peräti 76 vuotta. ”Täti lähetti 5-vuotiaalle Raijalle pääsiäiskortin; pääsiäinen tuolloin 23.–26.4.1943 – 76 vuotta myöhemmin eli 10.8.2019 aarre päätyi oikealle henkilölle Paimioon.”
Virpi Miettisen maalauksia
Järppilän kartanon viljamakasiinissa on esillä Virpi Miettisen korona-ajan maalauksia 2020–2021. Niissä on runsaasti kukka-aiheita, muun muassa lumpeita, unikkoja ja omenankukkia sekä maisemia, kaikkiaan yli sata maalausta.
Vuoden 1965 Miss Suomena tunnetuksi Virpi Miettinen on opiskellut maalaustaidetta, ja maalaamisesta on tullut hänelle elämän täyttävä harrastus. Öljymaalaus on hänelle mieluisinta. Virpi Miettisen ensimmäinen taidenäyttely oli Haikon kartanossa vuonna 2012.
Taiteilija itse tauluineen.
Virpi Miettinen on Miss Suomi vuodelta 1965. Ilman kauneuskilpailun voittoa hän olisi saattanut lähteä opiskelemaan taidetta.
Tämä maalaus sopisi satukirjjan kuvitukseen.
Kahvipusseista kaunista
Järppilän kartanossa on esillä myös Berit Laineen kahvipusseista valmistamia töitä, muun muassa laukkuja ja kasseja. Kahvipussithan ovat vahvaa materiaalia ja on hienoa, että niille löytyy muutakin käyttöä kuin muoviroskiin laittaminen.
Parasta lähteä nyt 