Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa

Jatkan edellisessä postauksessa aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Kalamatasta, Peloponnesokselta, jossa vietin suurimman osan yli viikon pituisesta konferenssimatkastani.

Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla tai ehkä pikemmin saaressa. Niemimaan kapean maayhteyden Kreikan mantereeseen katkaisee Korintin kanava. Peloponnesos on jaettu seitsemään maakuntaan ja kullakin alueella on omat erityispiirteensä. Yksi maakunnista on Messinia ja Kalamata on sen pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki. Väkiluvultaan Kalamata on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.

Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia. Kalamatasta löytyy myös lentokenttä.

Vakioitu aamupala

Majoituin Filoxenia Kalamata -konferenssihotellia vaatimattomammassa, lähistöllä sijainneessa Hotel Fotinissa. Erillisestä tilauksesta siellä saattoi nauttia aamupalan. Se oli joka päivä samanlainen: kahvia tai teetä, mehua, paahtoleipää ja muuta vaaleaa leipää, juustoa, keitettyjä kananmunia, marmeladia ja voita pienissä rasioissa sekä kakkupaloja.

Täälläkin toistui sama ilmiö kuin joissain italialaisten hotellien aamupalapöydissä: tuoreita kasviksia, kuten kurkkua, tomaattia tai salaatinlehtiä ei ollut tarjolla. Luulisi, että niitä kasvaisi lämmössä runsaasti? Tiedä sitten, onko puute kasteluvedestä vai tottumuksista.

Booking.com-sivustolla aamiainen on kyllä saanut positiivista palautetta. Ja voin minäkin kehua sen puolesta, että palvelu pelasi, aamiainen tarjoiltiin pöytään ja oli sinänsä mukavaa, ettei aamulla tarvinnut heti ensi töikseen lähteä etsimään aamiaispaikkaa. Hinta-laatu-suhde oli hyvä, sillä aamiainen maksoi vain kuusi euroa.

Aamiainen Hotel Fotinin tapaan. Kuva: Hotel Fotini.

Kuuluisat Kalamatan oliivit

Jos Kalamatan nimi tuntuu tutulta, niin olet voinut nähdä sen jonkun oliivituotteen etiketissä. Kalamata on kuulu nimenomaan oliiveistaan, joita myydään sekä vihreinä että tummempina. Tummat oliivit on jätetty puuhun kypsymään, kunnes väri on violetintumma. Kalamata-oliiveilla on Euroopan unionin nimisuojaus. Alue tuottaa myös mustia viikunoita.

Kalamatalaisessa turistikaupassa oli suuri valikoima oliivituotteita, joita olisi voinut ostaa tuliaisiksi: erilaatuisia oliiviöljyjä, säilöttyjä oliiveja vihreinä ja tummina. Jossain oli tarjolla myös oliivimarmeladia.

Oliivituotteita tuliaisiksi.

Matkan aikana pääsimme tutustumaan myös oliiveja viljelevään ja jalostavaan tilaan ja maistelemaan erilaisia tuotteita. Teen siitä kokemuksesta mahdollisesti erillisen postauksen.

Oliivipuita kasvaa kaikkialla. Kuljin päivittäin erään aitauksen ohi ja siellä laidunsi valkoinen hevonen. Se näytti jotenkin surulliselta. Kavereita ei aitauksessa ollut. Ehkä sille tuli kaipaus lajitovereiden luo? Lämpimänä päivänä se haki suojaa kukkivan oliivipuun siimeksestä.

Tervehdin valkoista hevosta kulkiessani sen aitauksen ohitse.

Vaatimattoman näköiset valkoiset kukat muuttuvat vihreiksi ja myöhemmin tummiksi oliiveiksi.

Lihaa ja perunoita rantaravintolassa

Yhtenä päivänä oli mahdollisuus kuljeskella Kalamatassa, joitain hankintojakin oli mielessä. Keskustassa oli pitkä aukio suihkulähteineen varattuna kävelijöille, reunoilla oli paljon katukahviloita ja -ravintoloita. Vanhassa kaupungissa oli jonkin verran rapistumaan päässeitä taloja, toisia oli laitettu parempaan kuntoon.

Kalamatan kiertelyn lomassa oli mukavaa istahtaa kahvilan terassille nauttimaan kylmää frappea.

Kiertelyn jälkeen olin palaamassa bussilla hotellille rantakatua myöten, kun vatsa vaati ruokaa. Jäin pois kyydistä meren rannalla olevan Taverna Alkyonides -ravintolan luona. Se oli myöhään iltapäivällä melko tyhjillään.

Kalaa, lihaa vai pastaa?

Menu kertoi annoksensa kreikaksi ja englanniksi. Tarjolla oli kreikkalaisruokaa moussakasta lähtien ja lisäksi pastaruokia, jotka kuuluvat lähteenä käyttämäni keittokirjan* mukaan myös paikalliseen ruokavalikoimaan, erityisesti uunissa paistettuna ja tomaattikastikkeessa.

Annos ei ollut kauneudella pilattu, mutta vei nälän.

Valitsin lihavuoan ja pöytään tuotiin uunissa haudutettua lihaa ja ranskalaisia. Salaatti ei kuulunut tähän annokseen. Leipä tuotiin pöytään ennen ruokaa ja juomaksi valitsin paikallista olutta ja vettä.

Food Stories -ruokamessut iltaohjelmana

Paikallista elintarviketuotantoa näyttävässä esillepanossa.

Kalamatassa oli samaisena retkipäivänäni vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu TBEX-konferenssin kunniaksi Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut, joissa esiteltiin paikallisten tuottajien ruokia: juomia viineistä väkeviin, oliiveja ja kaikkea mahdollista. Tilaisuuteen tuli paikallisia meidän matkailijoiden lisäksi.

Meno oli sen verran äänekästä ja tungos kova, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.

Kalamatan kadut täyttyivät illallisvieraista.

Tässä baarissa on hyvät juomavalikoimat.

Yhden baarin tai pubin ulkopuolella oli janoisia houkuttelemassa listaus paikan valikoimista; kreikkalaisia oluita oli tarjolla yli 350 ja hanassakin oli yli 12 olutta. En kuitenkaan mennyt tähän paikkaan, vaikka hanaoluiden ystävänä minulla olisi ollut siellä runsaasti valinnanvaraa.

Lounaita Ego-ravintolassa

TBEX-konferenssi järjestettiin neljän tähden Filoxenia Kalamata -hotellissa. Konferenssipäivien lounaita emme nauttineet hotellin ravintolassa, vaan pienen kävelymatkan päässä olevassa Ego-ravintolassa meren rannalla. Olisiko lounaspaikan valinta ollut hintakysymys vai katsottiinko, että pieni ympäristönvaihdos keskellä päivää tekee hyvää? Ehkä Ego-ravintolan arvioitiin olevan rennompi ympäristö ‒ niin kuin se olikin.

Filoxenia Kalamata -hotellin ravintola valkoisessa asussaan.

Ego on ulkoilmaravintola, josta löytyi myös muutamia katettuja alueita.

Ego-ravintola sijaitsee Navarinou-rantakadun varrella, joten halutessaan voi lepuuttaa silmiään merinäköalassa.

Ruokaa oli tarjolla buffetissa ja sen suhteen ei ole mitään valittamista. Monipuolinen valikoima, paljon kasviksia ja salaatteja.

Tarjolla oli myös perinteistä possunpaistia gournopoulaa tai gourounopouloa, joka on suosittu ruoka Messiniassa ja erityisesti Kalamatassa. Possua paistetaan noin kymmenen tunnin ajan vartaassa vatsa täytettynä oreganolla ja suolalla. Paiston aikana possun painosta häviää noin puolet, mutta jäljelle jäävä liha on mehevää ja pintaan jätetty nahka rapeaa. Vähän kuin meidän joulukinkkumme?

Vasilis Makris paloitteli vartaassa kypsynyttä possua, gournopoulaa.

Jälkiruoat tarjottiin pienistä annosmaljoista.

Oluenystäville festarit elokuussa

Kalamatassa järjestetään koko saaresta nimensä ottanut olutfestivaali Peloponnese Beer Festival Expo elokuun alussa 2.‒4.8.2024. Paikalle tulee panimoiden edustajia ilmeisesti koko Kreikasta ja esillä on noin 350 olutmerkkiä.

Festivaalialue aukeaa iltaisin seitsemältä ja jatkuu pitkälti aamuyöhön. Kävijöitä viihdyttävät monet rock- ja kansanmusiikkiyhtyeet ja tarjolla on myös ruokaa. Videosta päätellen kyseessä on aika massiivinen tapahtuma.

Paikallista olutta.

*Lähde: Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi.
(Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)

Lue myös:
Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa

Kirjailijan kivilinna Kardamylissä

Kardamylistä, Manista, Peloponnesoksesta, Kreikasta löytyy viehättävä taiteilijapariskunnan kotimuseo, residenssi ja majoituspaikka.

Kävimme ennen TBEX-konferenssia päiväretkellä Kardamylin kylässä, Manissa. Siellä yhtenä kohteena oli brittiläisen kirjailijan Patrick Leigh Fermorin (1915–2011) ja hänen valokuvaajavaimonsa Joan Leigh Fermorin (1912–2003) talo (Patrick & Joan Leigh Fermor House).

Otsikko on siis harhaanjohtava, mutta en voinut vastustaa alkukirjainten sointua.

Mitähän Oikia tarkoittaa kreikaksi?

Tähän paikkaan harvempi kreikankävijä tulee ehkä menneeksi, mutta jos saarten sijasta haluaa tutustua muuhunkin Kreikkaan, niin Peloponnesoksen niemimaalta löytyy monia mielenkiintoisia kohteita, jotka ovat vielä toistaiseksi välttyneet turistiryntäyksiltä. Vuokra-auto on tarpeen, koska julkista liikennettä näihin pieniin kyliin ei ole juurikaan tarjolla.

Fermorit, mielenkiintoinen taiteilijapariskunta

Joan Leigh Fermor oli varakkaan perheen tytär, joka toimi puoliammattilaisena valokuvaajana ikuistaen sotavuosina muun muassa pommitusuhan alaisia lontoolaisia rakennuksia. Hän toimi sodan alkuvuosina myös sairaanhoitotehtävissä. Myöhemmin hän sai koulutusta koodattujen viestien purkamiseen, ja hän työskenteli brittilähetystöissä Madridissa, Algeriassa ja Kairossa.

Patrick Leigh Fermor oli mukana toisessa maailmansodassa, ja toukokuussa 1945 Fermor ja kapteeni William Stanley Moss onnistuivat Kreetalla kidnappaamaan saksalaiskenraali Heinrich Kreipen ja kuljettamaan hänet Egyptiin. Tapahtumasta on tehty elokuva Kenraali katoaa (1957). Fermor oli brittiläisen imperiumin ritarikunnan upseeri, ja helmikuussa 2007 Kreikan hallitus myönsi hänelle Feeniksin ritarikunnan komentajan arvon.

Fermorin ensimmäinen kirja The Traveller’s Tree julkaistiin vuonna 1950. Hän tuli tunnetuksi matkailuromaaneillaan, joista esille on noussut muiden muassa A Time of Gifts (1977). Ilmeisesti Fermorin kirjoja ei ole suomennettu. Hän vaikutti koko joukkoon brittiläisiä matkakirjailijoita, muun muassa Bruce Chatwiniin.

Patrick ja Joan tapasivat toisensa Kairossa vuonna 1944, mutta avioituivat vasta vuonna 1968.

Kakkosasunto Kreikassa

Sisäänkäynti on somistettu kivimosaiikilla.

Rappuset puutarhaan ja uima-altaalle.

Vaaleansiniset ikkunaluukut värittävät neutraalia kivipintaa.

Fermorit olivat aikoinaan ihastuneet Kreikkaan ja muuttivat sinne asumaan osa-aikaisesti, mutta pysyvästi. Osan vuodesta he asuivat Gloucestershire, Englannissa. Talo – tai itse asiassa kolme perinteisen kivitalon ryhmä – sijaitsee muutamien kilometrien päässä Kardamylin kylästä tontilla, jolla kasvaa oliivipuita, sypressejä, mäntyjä sekä paljon luonnonkukkia.

Fermorien talon sanotaan olevan yksi Kreikan kauneimmista rakennuksista, ja se on toteutettu harmoniassa ympäristönsä kanssa. Talon on suunnitellut ja rakennuttanut arkkitehti Nikos Hadjimichalis vuonna 1959 yhdessä Fermorin pariskunnan kanssa, joista Joanin kerrotaan rahoittaneen talon myymällä korujaan. Muutoinkin hän oli muusa, joka mahdollisti miehensä kirjailijanuran.

Olohuoneessa on tilaa isommallekin seurueelle.

Olohuoneen erkkerissä voi nauttia valosta ja merimaisemista.

Työhuone. Kyllä täällä kelpaisi kirjoittaa.

Värikäs valaisin erottuu hyvin neutraalista ja varsin kivisestä taustasta.

Tämän kivirykemän joku oli koonnut leveälle kaiteelle.

Patrick Leigh Fermorin rintakuva löytyy puutarhasta. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Praxitelis Tzanoulinos.

Patrick Leigh Fermor (1915–2011)

Talossa on uima-allas sekä oma ranta. Lähimmät uimarannat ovat kahden kilometrin päässä oleva Kardhamilin ranta ja noin kolmen kilometrin päässä oleva Foneasin ranta. Kalamatan kansainväliselle lentokentälle on matkaa 47 kilometriä.

Uimari voi valita joko meren tai altaan.

Talossa voi paitsi vierailla, myös yöpyä, jos on valmis maksamaan kohtalaisen paljon. Nyt elokuussa sinne olisi voinut majoittua neljäksi yöksi hintaan 2 400 euroa.

Talo lahjoitettiin Benaki-museolle

Vuonna 1996 Fermorit testamenttasivat talonsa Benaki-museolle; heillä ei ollut omia lapsia. Lahjoittajien tahtona oli, että talo olisi heidän jälkeensä avoin vierailijoille, majoittaisi taiteilijoita ja tutkijoita yhteistyössä yliopistojen kanssa ja järjestäisi koulutusta sekä erilaisia tapahtumia. Vuonna 2019 talo ja sitä ympäröivä alue oli kunnostettu uuteen käyttöön ja avattiin samana vuonna.

Patrick Leigh Fermor -seura (Patrick Leigh Fermor Society) vaalii matkakirjailijan muistoa. Joanista tehty elämäkerta valottaa tämän usein miehensä varjoon jääneen naisen elämää. (Simon Fenwick: Joan – the remarkable life of Joan Leigh Fermor, London: Macmillan, 2017)

Patrick & Joan Leigh Fermor House, Kalamitsi, Kardamyli, Kreikka.

Puutarhassakin on käytetty paljon kiveä.

Kivettyä pintaa talon puutarhassa. Tähän on uponnut paljon kiviä ja aikaa.

Kuljeskelua Kalamatassa

Kalamata saattaa kuulostaa pieneltä kylältä, mutta se on iso kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla. Sieltä löytyy rantaa, ravintoloita, kauppoja ja museoita.

Kalamatassa vietettiin Food Stories -tilaisuutta. Osallistujina oli niin TBEX:n konferenssiin osallistujia kuin paikallisia.

Osaatko sijoittaa Kalamatan kartalle? Ehkä, jos Kreikka on sinulle tuttu paikka tai jos olet oliivien ystävänä tutkinut maineikkaiden Kalamata-oliivien kasvupaikan sijainnin?

Minulla ei ollut paikasta aavistustakaan ennen kuin sisällöntuottajille ja matkailuväelle konferensseja järjestävä TBEX ilmoitti viime vuonna, että seuraava Euroopan konferenssi toukokuussa 2023 on Kalamatassa.

Kalamatassa kasvaneita oliiveja on myynnissä myös Turun Kupittaan Citymarketissa.

Konferenssihotellissamme Filoxeniassa oli tarjolla oliivibaari. Oliiveista tehdään marmeladiakin.

Mehukkailta näyttävät nämä kalamatalaiset oliivit.

Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla. Se on Messinian pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki; väkiluvultaan se on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.

Rantaravintola Kalamatassa.

Kalamatasta löytyy rantaa kilometrikaupalla.

Toukokuun alkupuolella rannoilla oli vielä tyhjää.

Kalamatassa järjestetään vuosittain kansainvälinen tanssifestivaali, International Dance Festival; tänä vuonna 14.–23. heinäkuuta. Kaupungista löytyy myös Peleponnesoksen yliopiston kampuksia.

Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia.

Bussi vei ja toi

Bussilla matka taittui varsin sujuvasti. Menomatkalla käytössä oli järjestäjän puolesta tilausbussi ja paluumatkalla matkustin Kalamata-Ateena-bussivuorolla. Lippu pitää ostaa etukäteen netistä; hinta oli 22 euroa, paikat olivat numeroidut ja kuitti tarkastettiin ennen bussiin pääsyä. Ateenasta pääsee Kalamataan myös lentäen.

Näin Kalamatasta aika pienen osuuden: rantaa Filoxenia-hotellin lähellä, vanhaa kaupunkia ja hiukan muutakin. Kuljin hotellistani kaupungille paikallisbusseilla, jotka tuntuivat toimivan hyvin.

Eräs ongelmakohta oli löytää bussipysäkki hotellini läheltä. Pysäkit voivat olla erilaisia: toisissa on katos merkintöineen, toisissa vain merkki ylempänä, jotenkin vaikeasti havaittavissa. Kuljin hotelliltani aika pitkän matkan ja ihmettelin, kun pysäkkiä ei tullut vastaan. Kun bussi oli lähestymässä, heilutin kättäni kokeeksi, josko bussi pysähtyisi, vaikka en olisi pysäkilläkään. No, kyllä se otti minut kyytiin.

Konferenssihotellimme Filoxenia Kalamata.

Filoxenia-hotellin uima-allas jäi testaamatta.

Ostosretki kaupungille

Aukio suihkulähteineen Kalamatan keskustassa.

Hattua jos jonkinlaista tarjolla.

Konferenssiviikossa oli paljon ohjelmaa retkineen ja iltatilaisuuksineen, mutta tiistaina minulla oli aikaa kuljeskella Kalamatassa ilman tiukkaa aikataulua. Päädyin keskustassa olevan aukion toiseen päähän ja lähdin sieltä käsin tutustumaan lähiympäristöön.

Oli minulla tehtäväkin: piti löytää alusvaatekauppa. Olin unohtanut kotiin vaaleat rintaliivit, joita tarvitsin valkoisen puseron kanssa. Moka mikä moka. Löysin kuitenkin aika helposti tavarataloja ja erikoisliikkeitäkin, mutta vasta kolmannesta kaupasta löysin tarvitsemani. Paikka oli vanhantavan tyylinen, täyteen tupattu ja vähän sekatavaramainen liike. Myyjä oli hyvä ja taisin löytää sopivat heti ensimmäisistä kokeilemistani rintaliiveistä. Niistä tuli lempparini vielä matkan jälkeenkin.

Kalamatan vanhassa kaupungissa oli paikoin siistejä rakennuksia, mutta osassa oli ”pientä laittoa”, mutta nekin näyttivät omalla rähjäisellä tavalla kuvauksellisilta.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee pienellä korjauksella.

Ilta lähituottajien ruoalle ja juomalle

Lafazanisin viinitila esitteli ja tarjoili tuotteitaan.

Jos tarjolla on ilmaisia drinkkejä, niin jonoja syntyy. En jaksanut jäädä odottamaan.

Samaisena tiistaina oli vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut.

Tapahtumaan osallistui TBEX-konferenssiväen lisäksi myös kaupunkilaisia.Väkeä oli melkoisesti. Tarjolla oli maistiaisiksi syötävää ja juotavaa, kun paikalliset tuottajat esittelivät valikoimaansa. Autoon rakennettu drinkkejä tarjoileva baari oli kovin suosittu, enkä jaksanut jäädä jonottamaan. Viinintuottajien pöytien luokse pääsi helpommin. Musiikkiakin oli tarjolla.

Meno oli sen verran äänekästä, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.

Löysin kuitenkin väljän paikan kapeiden katujen ulkopuolelta ja kuinka ollakkaan, sain kutsun ruotsalaisten konferenssivieraiden pöytään. Oli mukava jutella, joskin se tietysti harmittaa, että ammoinen kouluruotsi on niin pahoin ruostunut, että oli parasta jutella englanniksi.

Tämän kalamatalaisen ravintolan terassilta kulman takaa löytyi sopivasti pöytä ja
ruotsalaista juttuseuraa.

Museot jäivät näkemättä

Harmittavasti jäi näkemättä Kulttuuriperinnön museo (The Victoria G. Karelias Collection of Greek Traditional Costumes), joka on yksi kattavimmista kreikkalaisista perinnepukujen kokoelmista Kreikassa. Museon kokoelmat ovat karttuneet alun perin yksityisesti noin viidenkymmenen vuoden ajan.

Olimme saaneet sinne kutsunkin opastuksineen, mutta aika meni jonkun muun menon kanssa päällekkäin. Museossa on lukuisia asukokonaisuuksia koruineen sekä naisille että miehille kaikkialta Kreikasta. Museo kuvailee kävijän kokemusta ihastuttavaksi matkaksi kautta historian, kulttuurin, estetiikan ja taiteen.Tämän kohteen ohittaminen harmitti jo paikan päällä, ja niin se tekee vielä enemmän museon upeita kuvia katsellessa.

Näkemättä jäivät muutkin museot, kuten sotamuseo (The Military Museum of Kalamata), Messinian arkeologinen museo (Archaeological Museum of Messenia), kansanperinteen museo (Kalamata Folklore Museum) ja Kreikan ainoaksi ulkoilmamuseoksi mainittu rautatiepuisto (The Municipal Railway Park of Kalamata).

Lue myös:

Konferenssimatkalla Kalamatassa

Askeleita Ateenassa

Ateenan Akropolis ja sen museo

Jos käy Ateenassa, kannattaa tutustua sen ja koko Kreikan tunnetuimpaan ja vierailluimpaan nähtävyyteen, linnavuori Akropolikseen sekä sen tarinaa kertovaan museoon.

Akropolis kuvattuna Akropolis-museon ravintolan terassilta.

Akropolis on myös eurooppalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia. Se kertoo ällistyttävää tarinaa siitä, kuinka jo muinaiset ateenalaiset osasivat rakentaa mahtavia marmorisia temppeleitä upeine veistoksineen. Akropolis kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin.

Akropolis-kukkulan huipulle kuljetaan kävellen; sisäänkäynti on kuvan vasemmassa laidassa.

Akropolis, muinainen linnoitus, on rakennettu laakealle kalliolle. Se kohoaa noin 150 metriä merenpinnan yläpuolelle. Akropoliin rakennusprojekti kesti koko 400-luvun ennen ajanlaskun alkua. Siellä ovat muun muassa temppelit Parthenon, Erechtheion sekä Athena Niken temppeli. Akropoliin sisäänkäynnissä on massiivinen porttirakennus nimeltä Propylaia. Dionyssoksen teatteri on hiukan alempana Akropoliin eteläpuolella.

Pylväitä ja muita kiviesineitä näytillä matkalla Akropoliin lakea.

Dionyssoksen teatteri, varsin vaikuttava rakennelma sekin.

Parthenon.

Parthenon.

Parthenonin pylväitä.

Erechtheion-temppeli.

Erechtheion-temppelin pylväitä.

Tiheästi asutettu Ateena avautuu Akropoliilta.

Näkymää Akropoliilta Ateenaan.

Vierailijat saapuvat ja lähtevät Propylaia-porttirakennelman kautta.

Akropolis on erittäin suosittu. Vierailin siellä toukokuun alkupuolen sunnuntaina noin yhdeksän maissa. Aikaisemminkin olisi voinut mennä, sisälle pääsee jo klo 8.

Nyt ihmisten määrä oli vielä siedettävä, mutta en suosittele käymään siellä pahimpiin turistiaikoihin kesällä. Väkimäärä ja kuumuus olisi ainakin minulle kauhistus. Nytkin matkailijoita oli laumoittain ja piti odottaa vuoroaan saadakseen haluamiaan kuvakulmia rakennuksista ja näkymistä ilman ihmisiä, eikä se aina onnistunutkaan.

Lippuja voi ostaa portilta, mutta myös verkosta. Portilla on tarjolla myös yksityisiä oppaita lisämaksua vastaan.

Akropoliin päälle pääsee hissilläkin, mutta muutoin voi varautua kävelyyn nousevaa tietä pitkin. Vesipullo, hyvät kengät, aurinkolasit ja päähine ovat tarpeen. Kukkulan laelta löytyy wc (johon pitää tietysti jonottaa) ja vesipiste.

Kannattaa vierailla myös Akropolis-museossa, joka on avattu vuonna 2009. Sen on suunnitellut sveitsiläinen arkkitehti Bernard Tschumi. Museossa on paljon veistoksia ja taideteoksia Akropoliin alueelta, ravintola, kahvila sekä kaksi museokauppaa, jossa toisessa lähinnä kirjoja.

Akropolis-museon sisäänkäynti.

Museon sisäänkäynnin luona voi katsoa alempana aukeavia raunioita.

Muinaisten rakennelmien raunioita.

Joku taitaja on aikoinaan kaivertanut nämä hevoset ratsastajineen esille marmorista.

Akropolis-museossa oli näytteillä paljon veistoksia  – tai sitä, mitä niistä on enää jäljellä.

Marmoriin veistettyjä seppeleitä teksteineen.

Kasveista muotokielensä saanut upea veistos Akropolis-museossa.

Legoista voi rakentaa myös Akropoliin rakennuksineen.
Teos on lahjoitus Nicholson-museosta Sydneystä.

Akropoliin 6 000 vuoteen voi tutustua tässä museon sivuilta löytyvässä kymmenen minuutin videossa (tekstit kreikaksi ja englanniksi).

Acropolis by night. Kuva on otettu majapaikastani Hotel Plakasta. Kerrankin kunnon maisemat hotellihuoneesta.

Konferenssimatkalla Kalamatassa

Matkabloggaajien TBEX-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkapäivineen ja retkineen olin reissussa melkein puolitoista viikkoa.

Tämä postaukseni kiinnostanee vain matkabloggaajia tai muita alan sisällöntuottajia ja ehkä sellaiseksi haluavia. Konferenssit antavat mahdollisuuden tutustua kollegoihin ympäri maailman ja päästä tutustumaan moniin sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi yksin lähdettyä.

Ilmoittauduin TBEX-konferenssiin jo joskus viime vuoden puolella. Tämä oli jo neljäs konferenssini. Aikaisemmin olen osallistunut tapahtumaan Killarneyssä, Irlannissa, Ostravassa, Tšekissä ja Marbellassa, Espanjassa.

Vuonna 2009 perustettu TBEX järjestää konferensseja myös Yhdysvalloissa sekä Aasiassa tai Afrikassa. Olen suosinut toistaiseksi vain Euroopassa järjestettyjä tilaisuuksia.

Konferenssi kestää kaksi päivää, mutta ennen varsinaisia konferenssipäiviä järjestetään retkiä lähialueille ja tapahtuman jälkeen voi hakea noin kolmen päivän tutustumismatkoille. Retkien toteuttajina ovat paikalliset matkailuorganisaatiot.

Matkabloggaajien konferenssi on ehkä hiukan yksinkertaistettu ilmaisu, sillä kohderyhmänä ovat kaikki matkailun sisällöntuottajat ja vaikuttajat bloggaajista tubettajiin ja podcastin tekijöistä toimittajiin. Toisena osallistujaryhmänä ovat matkailualan ammattilaiset kohteidensa ja brändiensä edustajina tai viestinnän ja markkinoinnin edustajina.

Näiden kahden ryhmän vuorovaikutuksen edistämiseksi ja mahdollisten yhteistyöhankkeiden solmimiseksi järjestetään ennalta aikataulutettuja, kuuden minuutin pituisia tapaamisia.

Kalamatassa oli paikalla satoja sisällöntuottajia ja matkailun ammattilaisia ympäri maailmaa.

Kohteena Kalamata, Kreikka

Kreikan lippu hulmusi Akropoliin kukkulalla.

Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten. Lensin Ateenaan lauantaina 6.5. Norwegianin lentoaika on miellyttävästi kolmen aikana iltapäivällä, joten tiedossa ei ollut inhottavaa aamulähtöä. Turusta Helsinki-Vantaan kentälle matkasin kätevästi Vainion bussilla.

Ensimmäisen illan ja seuraavan päivän vietin Ateenassa edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleen Margaritan ja hänen miehensä Paulin seurassa. Tutustuimme sunnuntaina Akropolikseen ja Akropolis-museoon. Lähdimme paikalle jo aamusta, mutta niin olivat tehneet sadat muutkin turistit. Näissä paikoissa oli jonkin verran ruuhkaa ja valokuvaus oli hankalaa, kun piti odotella sopivaa väliä, jos halusi kuvat kohteita ilman ihmisiä.

Illemmalla menimme metrolla lentokentälle, josta lähti järjestäjien bussikuljetus Kalamataan. Se sijaitseen Peloponnesoksen niemimaalla. Matkaa on 238 kilometriä ja ajoaika noin kaksi ja puoli tuntia. Bussin määränpäänä oli Filoxenia Hotel. Pyynnöstäni bussikuski vei minut omaan, vaatimattomampaan Fotini-hotelliin, joka oli noin muutaman sadan metrin päässä. Sitä olisi ollut ikävä etsiä yksin pimeässä ja oudossa paikassa.

Maanantaiaamuna päästiin ensimmäiselle retkelle, jonka kohteena oli Kardamyli-niminen kylä. Tiistaina oli ”vapaapäivä”, jonka käytin Kalamataan tutustumiseen. Se ei ole mikään pieni kylä, vaan kaupungin väkiluku on noin 70 000. Kirjoitan näistä paikoista enemmän myöhemmin.

Tiistai-iltana oli vuorossa iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut paikallisille tuottajille. Tapahtumaan osallistui TBEX-konferenssiväen lisäksi myös kaupunkilaisia. (Linkki lehtijuttuun, jossa on video ja paljon kuvia Food Stories -tapahtumasta.)

TBEX oli vahvasti näkyvillä Food Stories -tapahtumassa.

Oppimista ja juhlintaa

Varsinaiset konferenssipäivät olivat keskiviikko ja torstai. Avauspuheen jälkeen oli rinnakkaista ohjelmaa, josta saattoi valita itselleen mieluisimmat joko videoista, hakuoptimoinnista, sisällöntuotannosta tai markkinoinnista.

Kuuntelin muun muassa norjalaista Martin Solhaugenia, jonka aiheena oli tunteiden herättäminen videoissa, yhdysvaltalaisen Keryn Meansin luentoa neuvottelutaidoista vaikuttajamarkkinoinnissa, australialaista Michael Turtlea kävijämääriä sivuilla lisäävän sisällön tuottamisesta ja Trinity Traveller -nimistä indonesialaista bloggaaja siitä, kuinka blogista voidaan tehdä kirja tai elokuva. Lisäksi sain vinkkejä yhdysvaltalaiselta Ian Clearyltä blogin toiminnan tehostamiseen.

Martin Solhagen piti konferenssissa kaksi videoihin liittyvää esitystä.

Torstai-iltana oli vuorossa päätösbileet. Paikkana oli upea vuorenrinteeseen rakennettu ravintola Kastraki-Meteora. Sadekuuro pääsi pilaamaan tunnelmaa hetkellisesti, mutta sen jälkeen tanssilattia alkoi täyttymään ja kansainvälinen väki tanssi diskobiisien tahdissa, ja loppuillasta vuorossa olivat kreikkalaiset tanssit.

Tarjolla oli cocktaileja, olutta ja viiniä. Tarjoilijat kantoivat juhlayleisölle myös pieniä ruokapaloja; loppuillasta oli tarjolla hampurilaisiakin.

Tutustumisretkelle Mániin

Perjantaina hotellin pihalla odotti toistakymmentä bussia matkalaisia ns. FAM Tripeille eli tutustumisretkille. Niille päästääkseen piti täyttää hakemus blogin tilastotiedoin ja muin perusteluin. Hakija sai asettaa kaksi kohdetta suosikeikseen, mutta järjestäjä valitsi kunkin retken osanottajat.

Minut hyväksyttiin retkelle numero 12, joka suuntautui Mániin (kreik. Μάνη). Se on Peloponnesoksen etelärannikon kolmesta niemimaasta keskimmäinen ja eteläisin.

Kolmen päivän ajan reissasimme niemimaata pohjoisesta etelään ja sitten takaisin pikkubussilla. Kyydissä oli neljä kreikkalaista ja viisi muista maista kotoisin olevaa sisällöntuottajaa paikallisen oppaan ja bussikuskin huomassa. Retki päättyi sunnuntaina Kalamataan.

Yövyin samassa hotellissa kuin aikaisemmin. Maanantaina matkustin bussilla Ateenaa, yövyin siellä yhden yön ja tein paluuta kotiin koko tiistaipäivän.

Joku kysyi Facebookissa, mikä jäi päällimmäisenä mieleen konferenssireissusta. Sitä oli vaikea tiivistää johonkin tiettyyn asiaan. Vastasin näin: ”Paljon hienoja käyntikohteita, hyvää ruokaa, varsinaisesta konferenssista mietittävää oman blogin kehittämiseen, vanhojen tuttujen tapaamista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Paljon kuvia ja aineistoa tuleviin blogi- ja Instagram-juttuihin. Kreikkalaiset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja kansainvälinen vuorovaikutus on mielenkiintoista; pientä särmääkin koettiin.”

Seuraavat konferenssit jo tiedossa

Tänä vuonna ovat jäljellä vielä Pohjois-Amerikan konferenssi 17.–20.7.2023; paikkana on Eau Claire, Wisconsin, Yhdysvallat ja Afrikan konferenssi Durbanissa, Etelä-Afrikassa 25.–27.10.2023.

Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi pidetään 28.–31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Ostin sinne jo lipun.

Seuraavissa postauksissa lisää Kreikan kuulumisia ja kokemuksia.

Graffiti Ateenasta.

Lue myös:

Matkabloggaajat Marbellassa
Täältä tullaan, Ostrava
Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa