Kulinarismia kreikkalaisittain Kalamatassa

Jatkan edellisessä postauksessa aloittamaani sarjaa kreikkalaisista makumuistoista viime vuoden toukokuulta. Tässä kerron ruoka- ja ravintolakokemuksista Kalamatasta, Peloponnesokselta, jossa vietin suurimman osan yli viikon pituisesta konferenssimatkastani.

Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla tai ehkä pikemmin saaressa. Niemimaan kapean maayhteyden Kreikan mantereeseen katkaisee Korintin kanava. Peloponnesos on jaettu seitsemään maakuntaan ja kullakin alueella on omat erityispiirteensä. Yksi maakunnista on Messinia ja Kalamata on sen pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki. Väkiluvultaan Kalamata on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.

Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia. Kalamatasta löytyy myös lentokenttä.

Vakioitu aamupala

Majoituin Filoxenia Kalamata -konferenssihotellia vaatimattomammassa, lähistöllä sijainneessa Hotel Fotinissa. Erillisestä tilauksesta siellä saattoi nauttia aamupalan. Se oli joka päivä samanlainen: kahvia tai teetä, mehua, paahtoleipää ja muuta vaaleaa leipää, juustoa, keitettyjä kananmunia, marmeladia ja voita pienissä rasioissa sekä kakkupaloja.

Täälläkin toistui sama ilmiö kuin joissain italialaisten hotellien aamupalapöydissä: tuoreita kasviksia, kuten kurkkua, tomaattia tai salaatinlehtiä ei ollut tarjolla. Luulisi, että niitä kasvaisi lämmössä runsaasti? Tiedä sitten, onko puute kasteluvedestä vai tottumuksista.

Booking.com-sivustolla aamiainen on kyllä saanut positiivista palautetta. Ja voin minäkin kehua sen puolesta, että palvelu pelasi, aamiainen tarjoiltiin pöytään ja oli sinänsä mukavaa, ettei aamulla tarvinnut heti ensi töikseen lähteä etsimään aamiaispaikkaa. Hinta-laatu-suhde oli hyvä, sillä aamiainen maksoi vain kuusi euroa.

Aamiainen Hotel Fotinin tapaan. Kuva: Hotel Fotini.

Kuuluisat Kalamatan oliivit

Jos Kalamatan nimi tuntuu tutulta, niin olet voinut nähdä sen jonkun oliivituotteen etiketissä. Kalamata on kuulu nimenomaan oliiveistaan, joita myydään sekä vihreinä että tummempina. Tummat oliivit on jätetty puuhun kypsymään, kunnes väri on violetintumma. Kalamata-oliiveilla on Euroopan unionin nimisuojaus. Alue tuottaa myös mustia viikunoita.

Kalamatalaisessa turistikaupassa oli suuri valikoima oliivituotteita, joita olisi voinut ostaa tuliaisiksi: erilaatuisia oliiviöljyjä, säilöttyjä oliiveja vihreinä ja tummina. Jossain oli tarjolla myös oliivimarmeladia.

Oliivituotteita tuliaisiksi.

Matkan aikana pääsimme tutustumaan myös oliiveja viljelevään ja jalostavaan tilaan ja maistelemaan erilaisia tuotteita. Teen siitä kokemuksesta mahdollisesti erillisen postauksen.

Oliivipuita kasvaa kaikkialla. Kuljin päivittäin erään aitauksen ohi ja siellä laidunsi valkoinen hevonen. Se näytti jotenkin surulliselta. Kavereita ei aitauksessa ollut. Ehkä sille tuli kaipaus lajitovereiden luo? Lämpimänä päivänä se haki suojaa kukkivan oliivipuun siimeksestä.

Tervehdin valkoista hevosta kulkiessani sen aitauksen ohitse.

Vaatimattoman näköiset valkoiset kukat muuttuvat vihreiksi ja myöhemmin tummiksi oliiveiksi.

Lihaa ja perunoita rantaravintolassa

Yhtenä päivänä oli mahdollisuus kuljeskella Kalamatassa, joitain hankintojakin oli mielessä. Keskustassa oli pitkä aukio suihkulähteineen varattuna kävelijöille, reunoilla oli paljon katukahviloita ja -ravintoloita. Vanhassa kaupungissa oli jonkin verran rapistumaan päässeitä taloja, toisia oli laitettu parempaan kuntoon.

Kalamatan kiertelyn lomassa oli mukavaa istahtaa kahvilan terassille nauttimaan kylmää frappea.

Kiertelyn jälkeen olin palaamassa bussilla hotellille rantakatua myöten, kun vatsa vaati ruokaa. Jäin pois kyydistä meren rannalla olevan Taverna Alkyonides -ravintolan luona. Se oli myöhään iltapäivällä melko tyhjillään.

Kalaa, lihaa vai pastaa?

Menu kertoi annoksensa kreikaksi ja englanniksi. Tarjolla oli kreikkalaisruokaa moussakasta lähtien ja lisäksi pastaruokia, jotka kuuluvat lähteenä käyttämäni keittokirjan* mukaan myös paikalliseen ruokavalikoimaan, erityisesti uunissa paistettuna ja tomaattikastikkeessa.

Annos ei ollut kauneudella pilattu, mutta vei nälän.

Valitsin lihavuoan ja pöytään tuotiin uunissa haudutettua lihaa ja ranskalaisia. Salaatti ei kuulunut tähän annokseen. Leipä tuotiin pöytään ennen ruokaa ja juomaksi valitsin paikallista olutta ja vettä.

Food Stories -ruokamessut iltaohjelmana

Paikallista elintarviketuotantoa näyttävässä esillepanossa.

Kalamatassa oli samaisena retkipäivänäni vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu TBEX-konferenssin kunniaksi Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut, joissa esiteltiin paikallisten tuottajien ruokia: juomia viineistä väkeviin, oliiveja ja kaikkea mahdollista. Tilaisuuteen tuli paikallisia meidän matkailijoiden lisäksi.

Meno oli sen verran äänekästä ja tungos kova, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.

Kalamatan kadut täyttyivät illallisvieraista.

Tässä baarissa on hyvät juomavalikoimat.

Yhden baarin tai pubin ulkopuolella oli janoisia houkuttelemassa listaus paikan valikoimista; kreikkalaisia oluita oli tarjolla yli 350 ja hanassakin oli yli 12 olutta. En kuitenkaan mennyt tähän paikkaan, vaikka hanaoluiden ystävänä minulla olisi ollut siellä runsaasti valinnanvaraa.

Lounaita Ego-ravintolassa

TBEX-konferenssi järjestettiin neljän tähden Filoxenia Kalamata -hotellissa. Konferenssipäivien lounaita emme nauttineet hotellin ravintolassa, vaan pienen kävelymatkan päässä olevassa Ego-ravintolassa meren rannalla. Olisiko lounaspaikan valinta ollut hintakysymys vai katsottiinko, että pieni ympäristönvaihdos keskellä päivää tekee hyvää? Ehkä Ego-ravintolan arvioitiin olevan rennompi ympäristö ‒ niin kuin se olikin.

Filoxenia Kalamata -hotellin ravintola valkoisessa asussaan.

Ego on ulkoilmaravintola, josta löytyi myös muutamia katettuja alueita.

Ego-ravintola sijaitsee Navarinou-rantakadun varrella, joten halutessaan voi lepuuttaa silmiään merinäköalassa.

Ruokaa oli tarjolla buffetissa ja sen suhteen ei ole mitään valittamista. Monipuolinen valikoima, paljon kasviksia ja salaatteja.

Tarjolla oli myös perinteistä possunpaistia gournopoulaa tai gourounopouloa, joka on suosittu ruoka Messiniassa ja erityisesti Kalamatassa. Possua paistetaan noin kymmenen tunnin ajan vartaassa vatsa täytettynä oreganolla ja suolalla. Paiston aikana possun painosta häviää noin puolet, mutta jäljelle jäävä liha on mehevää ja pintaan jätetty nahka rapeaa. Vähän kuin meidän joulukinkkumme?

Vasilis Makris paloitteli vartaassa kypsynyttä possua, gournopoulaa.

Jälkiruoat tarjottiin pienistä annosmaljoista.

Oluenystäville festarit elokuussa

Kalamatassa järjestetään koko saaresta nimensä ottanut olutfestivaali Peloponnese Beer Festival Expo elokuun alussa 2.‒4.8.2024. Paikalle tulee panimoiden edustajia ilmeisesti koko Kreikasta ja esillä on noin 350 olutmerkkiä.

Festivaalialue aukeaa iltaisin seitsemältä ja jatkuu pitkälti aamuyöhön. Kävijöitä viihdyttävät monet rock- ja kansanmusiikkiyhtyeet ja tarjolla on myös ruokaa. Videosta päätellen kyseessä on aika massiivinen tapahtuma.

Paikallista olutta.

*Lähde: Kristina Likidis-Köningsfeld. 1997. Maailman keittiöitä. Kreikka. Alkuperäisiä ruokaohjeita ja katsaus Kreikan eri alueisiin ja niiden asukkaisiin. Helsinki: Tammi.
(Ainut hyllyssäni oleva kreikkalaisten ruokien keittokirja. En ole tainnut kokeilla yhtään sen reseptiä, mutta nyt tätä tehdessäni kokkaushalut kasvoivat.)

Lue myös:
Kulinarismia kreikkalaisittain Ateenassa
Konferenssimatkalla Kalamatassa
Askeleita Ateenassa
Kuljeskelua Kalamatassa

Missä kuljin kerran vuonna 2023?

Vuodenvaihteessa on tapana kerrata kokemuksia, palata menneeseen ja arvioida sitä. Olen tehnyt muutamana vuonna raportin kuluneen vuoden matkoista ja postauksista ja niin teen nytkin. Vuosi 2023 oli matkojen suhteen ehkä hiukan vilkkaampi kuin edellinen, mutta bloggaamisen suhteen taisin olla yhtä saamaton kuin edellisenä vuonna.

Vuonna 2023 tein kolme matkaa ulkomaille, muuten reissuni suuntautuivat kotimaahan ja oikeastaan alle 400 kilometrin säteelle kotikaupungistani Turusta. Matkasuunnitelmistani kirjoitin ihan vuoden alussa postauksessa Minne matka vuonna 2023? Kaikki suunnitelmani eivät vielä toteutuneet, mutta jotain uuttakin tuli mukaan.

Matkamessut ovat omiaan synnyttämään kaukokaipuuta.

Vuosina 2021‒2022 ei järjestetty ollaankaan Matkamessuja, vaan ne oli siirretty koronatilanteen vuoksi tammikuuhun 2023. Sinne piti tietysti päästä, varsinkin kun Kreikka oli messujen partnerimaa. Minulla oli tiedossa TBEX–organisaation järjestämä matkabloggaajien konferenssi toukokuun alussa Kalamatassa, Kreikassa. Tein messuista lippuarvonta- ja koostepostaukset sekä pari postausta messuilta löytämistäni kirjoista. Tammikuussa esittelin myös Etelä-Amerikkaan liittyvän matkakirjan postauksessa Salsaa ja mojitoa – matkoilla Etelä-Amerikassa.

Tammikuussa käytimme vihdoin mieheni kanssa lapsilta saamamme lahjakortin Nooa-ravintolaan (Läntinen Rantakatu 57, Turku). Se olisi pitänyt käyttää jo vuoden 2022 puolella, mutta sain soittamalla lisää armonaikaa. Valitsimme maistelumenun, josta Nooa kertoo seuraavasti: ”Yllätyksellinen menukokonaisuus, josta voit nauttia kiireettä. Pienistä alkupaloista ja neljästä annoksesta koostuva menu, jossa tarjoilemme kauden upeita raaka-aineita.” Oli mukava kokemus nauttia kiireettömästi taidolla tehdyistä ja kauniisti koristelluista pienistä ruoka-annoksista.

Ravintola Nooa on Aurajoen varressa.

Nooan maistelumenu päättyi kukkakoristeiseen jälkiruokaan.

Helmikuussa innostuin kuvahaasteesta. Kristiina K. nimeään kantavasta blogista haastoi julkaisemaan helmikuun aikana kuvia K-kirjaimella alkavista asioista tai esineistä. Tein neljä postausta otsikolla K niin kuin kuva – helmikuun kuvahaaste (osat I-IV). Juttuihin valitut kuvat liittyivät kyllä tekemiini matkoihin ja löysin kaikki K-aiheiset kuvat omista valokuvistani.

Maaliskuun alkupuolella vietin viikonlopun Murikanrannassa Tampereen Teiskossa, jossa järjestettiin Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät. Olen osallistunut tähän tapahtumaan yli kymmenen vuoden ajan. Viikonloppu oli jälleen täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja sen aikana tuli katsottua useampi tuhat upeaa valokuvaa.

Maaliskuun lopussa esittelin yhdysvaltalaiselle Lynn Christinelle Turkua, Naantalia ja Turun saaristoa. Päivät olivat vielä talvisia, mutta vieraani halusi tulla vihdoinkin käymään kotikulmillani, kun olin häntä aikani kutsunut. Lynn oli ollut töissä Helsingissä kolmisen vuotta, mutta Turku oli jäänyt näkemättä ja hänellä oli edessään muutto Singaporeen toukokuun alussa.

Kiersimme Lynnin kanssa hiukan Turun keskustaa, kävimme kahvilla Qwenselissä, syömässä Trapissa Naantalissa ja illalla Earth Hour -konsertissa Turun tuomiokirkossa, joka pimennettiin teeman mukaisesti; yleisöä kehotettiin ottamaan taskulamput mukaan.

Maaliskuinen Turku näytti talviset kasvonsa. Kuva on Cafe Qwenselin pihalta.

Turun tuomiokirkossa vietettiin Earth Hour -hetkeä hämärässä.

Toinen Lynn Christinen vierailupäivä kului piknikristeilyllä Turusta Maarianhaminaan ja takaisin; menomatkalla laivamme oli M/S Viking Glory ja paluumatkalla M/S Viking Grace.

Päivän piknikmatka oli oivallinen keino nähdä Turun saaristoa.

Toukokuussa valmistauduin lähtemään TBEX-konferenssimatkalla Kalamataan, Kreikkaan ja pohdiskelin tulevaa matkantekoa postauksessa Lentoon lähdössä. Lähdin matkaan lauantaina 6.5. ja reissu kesti melkein puolitoista viikkoa.

Ensimmäinen Kreikka-postaukseni oli nimeltään Konferenssimatkalla Kalamatassa. Kirjoitin matkastani kesän mittaan myös muita postauksia: Askeleita Ateenassa, Ateenan Akropolis ja sen museo, Epäonnea matkalla, Kuljeskelua Kalamatassa ja Kirjailijan kivilinna Kardamylissä. Kreikasta olisi ollut paljon muutakin kirjoitettavaa ja lukuisia kuvia, mutta ne ovat jääneet vielä hyödyntämättä. Ehkä palaan niihin vielä talven pitkinä iltoina.

Merta ja vuoria Manin niemimaalla.

Fetasalaatti maistui aina vaan uudelleen, vaikka aika monta kertaa sitä oli pöydässä.

Pääsimme käymään oliivien viljely- ja tuotantotilalla Manin niemimaalla.

Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi järjestetään toukokuun lopussa 28.‒31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Lipun olen sinne jo ostanut. Lentomatkan kohteena voisi olla Bilbao, josta on lyhyt matka tapahtumapaikalle.

Toukokuun lopussa vietin yhden etätyöviikon Alajärvellä. Kevät oli kauneimmillaan ja pelto kukki keltaisenaan voikukkaa. Talo otettiin taas talven jälkeen käyttöön, joskin ehdimme olemaan siellä kesällä liian vähän aikaa meistä riippumattomista syistä.

Kukassa on niin tuomi kuin voikukatkin.

Kesän alussa kirjoitin Turun ruokaviikkojen tapahtumista otsikolla Kymmenen kivaa ruokatapahtumaa Turussa kesäkuussa. Kesäkuukausina reissasin pääosin kotimaassa, muun muassa Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla sekä pressimatkalla Kotkan seudulla. Sain siellä tutustua Kotkaan kuuluvaan Haapasaareen ja Pyhtääseen kuuluvaan Kaunissaareen.

Jälkimmäisellä saarella järjestetään ensi kesänä toista kertaa pienimuotoinen akustinen festari Blueberry Day 5.‒6.7.2024. Esiintyjiä ei ole vielä julkaistu, mutta mukana lienee edelleen Tuure Kilpeläinen. Jos kiinnostaa, niin liput, lauttamatkat ja majoitus kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Osallistujamäärä on sadoissa, ei tuhansissa.

Haapasaari.

Kaunisssaari on nimensä veroinen.

Kaunissaaren karua rantaa.

Kävin myös vakiotapahtumassani Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Halusin käydä Alajärvelle mentäessä myös Ruovedellä uuden elämän saaneessa Vinhan kirjakaupassa. Tuttu kesämeno oli myös heinäkuussa Booktori eli vanhojen kirjojen myyntitapahtuma Läntisellä Rantakadulla Turussa.

Vuonna 1903 perustettu Vinhan kirjakauppa on noussut uuteen kukoistukseen tänä vuonna tuoreiden yrittäjien myötä.

Heinäkuun toisen viikon vietin Luovien ladyjen kanssa Toivonniemessä, Ruissalossa. Sieltä tein päivämatkoja geokätköilyä harrastavan Ritvan kanssa Vahdolle, Ruskolle ja Kustaviin, jossa osallistuin ensimmäistä kertaa Volter Kilpi -kirjallisuusviikkoon.

Elokuuhun kertyi kuitenkin kaksi ulkomaanmatkaa, tosin lähialueille eli Tallinnaan, Viroon ja Tukholmaan, Ruotsiin. Sisareni Jaana oli saanut veljeltään Juhalta ja minulta lahjaksi viikonloppumatkan matkabloggaajan seurassa ja hän valitsi kohteeksi Tallinnan. Matka toteutui aikataulujen sovittelemisen jälkeen lopulta samalla viikolla, jolloin oli vuorossa kirjoittajatapahtuma Writers Festival Tukholmassa, jonne olin ilmoittautunut jo keväällä.

Kun oli myös tarkoitus käydä yhdessä Alajärvellä vapaa-ajanpaikaksemme jäämässä olevassa isämme kotitalossa, niin syntyi kokeneelle matkustajallekin hiukan haastava reissurypäs: lauantaiaamuna Helsinkiin, josta laivalla Tallinnaan; paluu sieltä maanantai-iltana, yöpyminen Helsingissä, tiistaina junalla Tampereen kautta Seinäjoelle, josta bussilla Alajärvelle, torstaiaamuna bussilla Seinäjoelle, josta junalla Turkuun. Illalla lähtö Tukholmaan, jonne saavuin perjantaiaamuna. Writers Festival alkoi perjantaina alkuillasta. Viikonloppu Tukholmassa ja sunnuntai-illalla laivalla Turkuun, perillä maanantaiaamuna ja suoraan töihin. Melkoista menoa, mutta kaikki sujui hyvin.

Tukholmasta ja kirjoittajatapahtumasta tein postaukset Turistina Tukholmassa ja Kirjoittajat koolla Tukholmassa. Tallinnastakin olisi kirjoitettavaa ja kuvia, mutta ehkä pääsen tämänkin aiheen pariin tulevina kuukausina.

Elokuun lopussa osallistuin ties monettako kertaa Tietokirjafestarit-tapahtumaan, joka on toteutettu aikaisemmin nimellä Tietokirja.fi. Se järjestetään joka toinen vuosi Tieteiden talolla Helsingissä.

Syyskuussa oli vuorossa nyt kymmenettä kertaa järjestetty Hanko Fotofestival, josta kirjoitin postauksen Täysi kymppi – Full tia: Hanko Fotofestival. Syyskuussa kävin myös yhtenä päivänä Turun Kirjamessuilla ja lokakuussa vietin kolme päivää Helsingin Kirjamessuilla, joista voit lukea postauksestani Kolme päivää kirjakuplassa.

Vietin marraskuisen viikonlopun Tampereella ja satuin käymään myös Käsityötaidon Messuilla ensimmäistä kertaa. Olipas innostava kokemus. Olen harrastanut nuoruudessani muun muassa ompelua, joten löysin kyllä messuilta paljon mielenkiintoista. Viime aikoina on käynyt mielessä sekin, että pitäisikö aloittaa ompeluharrastus uudelleen sisareni Jaanan tavoin. Toisinaan on vaikeaa löytää sopivia vaatteita, kun sekä kankaan kuosin, värin ja materiaalin että vaatteen mallin ja hinnan pitäisi osua kohdilleen.

Olisin siis ompelun paluuharrastaja. Tämä kuuluu Sit kun eläkkeellä -suunnitelmaani. Jaana on jo valmiiksi huoltanut saumurini. Pääsen vapaaksi taiteilijaksi lokakuun alusta ja uusia lomapäiviä käyttäen jo ehkä syyskuun puolella.

Messukäyntiin jäi harmittavasti aikaa vain muutama tunti ja ehdin silmäillä vain pintapuolisesti osan messuständeistä. Monenlaista uutta ja hämmentävääkin näin ja koin. Lisämausteena oli mukavia kohtaamisia messuesittelijöiden kanssa. Voisin mennä näille messuille uudestaankin ja järjestetäänhän sellaiset Turussakin eli Kädentaitomessut 16.-17.3.2024.

Vuoteen sisältyi myös muutamia teatteri-iltoja, taidenäyttelyitä ja konsertteja. Kulttuuritalolle suuntasin kesä- ja joulukuussa, kun lavalla olivat rockin grand old ladyt Patti Smith ja Suzi Quatro. Molemmat ovat yli 70-vuotiaita, mutta erittäin still going strong. Keikoilla oli paljon kaltaisiani entisiä nuoria.

Ostin Patti Smithin keikan jälkeen hänen uusimman teoksensa Päivien kirja. Hän olisi ollut keikan jälkeisenä päivänä Oodissa signeeraamassa kirjojaan. Harkitsin sinne menemistä, mutta luovuin sitten ajatuksesta.

Olen harjoitellut muutaman kerran ns. hissipuheita, mutta en sellaista, joka olisi sopinut Patti Smithin kanssa hississä -tilanteeseen. Sellainen nimittäin osui kohdalle Scandic Simonkentän hississä. Olin lähdössä hotellista ja menossa alaspäin 6. kerroksesta, Patti Smith ylöspäin 7. kerrokseen, jonne hissi ensin meni.

Kiitin eilisestä konsertista ja kerroin ostaneeni hänen kirjansa. Hän kysyi, että oliko konsertissa mukavaa, ja minä myöntelin. Hän kertoi menevänsä tänään signeeraustilaisuuteen. Sitten hissi olikin jo seitsemännessä kerroksessa ja hän poistui. Olisin vielä jatkanut keskustelua kysymällä, voisiko hän saman tien signeerata minun kirjani, mutta emmin asiaa sekunnin liikaa; en ehtinyt. Arvaa, harmittiko?

Patti Smithin kirjassa on hänen ottamiaan valokuvia ja lyhyitä tekstejä.

Soile Yli-Mäyryn Taidehalli Kuortaneella oli yksi käyntikohteemme kesäisellä Etelä-Pohjanmaan reissuilla. Taiteilija oli itse paikalla esittelemässä töitään.

Tämä postaus kertoo matkoistani, mutta sitä voi lukea niinkin, että se sisältää vinkkejä tapahtumista, joihin voi osallistua ja paikoista, joissa voi käydä. Ehkä saat poimittua jonkun idean ensi vuoden suunnitelmiisi?

Suosittelen myös edelleen, että käyt sellaisessa paikassa tai tapahtumassa, joka on itsellesi hiukan outo tai vieras, ehkä jopa siellä monesti mainitulla epämukavuusalueella. Tapaat ehkä ihmisiä, joilla on ihan kummallisia harrastuksia. Sellainen on omiaan rikastuttamaan elämääsi.

Iloa ja valoa vuoteen 2024!

Epäonnea matkalla

Matkat ovat suotuisaa maaperää kaikenlaiselle ikävälle, kun liikutaan uusissa ympäristöissä, huomio kiinnittyy välillä vääriin asioihin ja matkailija ei osaa varoa kaikkia vaaroja.

Vahinkoja ja tapaturmia sattuu kotonakin, joka on todettu tapaturmien osalta vaarallisimmaksi paikaksi. 80 % vammaan johtaneista tapaturmista ja 90 % tapaturmaisista kuolemista sattuu kotona ja vapaa-ajalla.

Tässä postauksessa kerron muutamasta epäonnisestä tapauksesta, joita näin, koin tai joista kuulin matkabloggaajien TBEX-konferenssissa 8.–11.5.2023 Kalamatassa, Kreikassa.

Tapahtumaan osallistui satoja henkilöitä ympäri maailman, niin sisällöntuottajia kuin matkakohteiden markkinoijia. Kyseessä oli kokeneita matkailijoita, mutta kyllä vain heillekin sattui ja tapahtui kaikenlaista.

Väärä passi mukana

Parasta muistaa ottaa passi mukaan – oma passi.
Kuva: Mohamed Hassan Pixabaysta.

Yksi yhdysvaltalainen nuori mies koki hankalan lentomatkan alun kotimaastaan Kreikkaan. Mukaan oli tullut vahingossa avopuolison passi. Liekö ollut kova kiire matkavalmisteluissa? Tarkempia yksityiskohtia en tiedä, mutta jotenkin hän siitä selvisi, mutta lento oli tullut kalliiksi ja vei aikaa alkuperäistä enemmän.

Passi on tietysti ihan ykkönen matkavarusteissa. Kerran koin muutamia hikisiä hetkiä Helsinki-Vantaan lentokentällä, kun kävi mielessä, että muistinkohan ottaa passini pois kopiokoneesta. Ohjehan on, että passista kannattaa ottaa paperikopioita ja/tai kuvia, joiden avulla uuden passin hankkiminen kadonneen tilalle on helpompaa. No, oli onneksi passini oli mukana.

Vihkisormus unohtui

Yksi nainen kadotti matkalla vihkisormuksensa. Olosuhteissa ei ollut mitään epäilyttää. Päivä oli aurinkoinen, hän ryhtyi laittamaan aurinkovoidetta ja laski sormuksensa jonnekin saadakseen kädetkin hyvin rasvattua. Yhtäkkiä jokin pistävä hyönteinen iski hänen niskaansa.

Huitomiseksihan se meni ja siinä hössäkässä sormus unohtui. Hiukan sormuksenhukkaajaa lohdutti se, ettei kyseessä ollut kovin arvokas sormus. Vihkisormus kuitenkin tunnearvoineen. Hän kyseli jälkeenpäin sen perään, mutta ei onnistunut saamaan sitä takaisin.

Yksi tuttu mies kadotti melko tuoreen kultaisen vihkisormuksen uimarannan hiekkaan, kun oli ottanut sen pois sormestaan ennen uimareissua. Mikähän logiikka siinäkin oli? No, hänen vasemmassa nimettömässään ei ole sen koomin ollut sormusta, vaikka avioliitto vielä jatkuu.

Ikuisen rakkauden tunnus saattaa jäädä matkalle.
Kuva: Pixabay.

Reppu jäi ravintolan pöydän alle

Yksi osallistuja oli illallisella Kalamatan rantakadun varrella olevassa ravintolassa. Siellä oli pitkä pöydällinen konferenssiväkeä. Käsilaukku pysyi lähietäisyydellä, mutta repun tämä nainen laittoi pöydän alle.

Poissa silmistä, poissa mielestä -sananparsi toteutui, kun hän huomasi hotellihuoneeseen tultuaan, että reppu puuttui. No, hän viestitteli heti ravintolaan iltaa istumaan jääneille tutuilleen unohduksestaan ja varmemmaksi vakuudeksi soitti ravintolaan.

Nainen sai omaisuutensa takaisin seuraavana aamuna. Opetus osui mukavasti sellaiseen paikkaan, jossa hän oleskeli muutaman päivän. Vaikeampaa olisi ollut saada reppu takaisin bussiretkeltä, jonne olisi ollut vaikea palata myöhemmin ilman kulkuneuvoa.

Jesarilla* kengät kasaan

Yhden osallistujan maiharityyppinen kenkä hajosi päiväretkellä. Tilanne oli hiukan tukala, koska kyseessä olivat hänen ainoat kenkänsä. Jostain hän sai käsiinsä teippiä tai liimaa, jolla hän sai jalkineensa pysymään kasassa ainakin sen matkan ajan. (*jesari= ilmastointiteippi, jeesusteippi)

Ehkä matkalaukussa pitäisi olla toisetkin kengät tällaisten tilanteiden taikka kenkien kastumisen varalta.

Vanhat kengät ovat matkalla mukavat, mutta ehkä on liian optimistista
lähteä reissuun yhdellä kenkäparilla.
Kuva: Manfred Antranias Zimmer Pixabaysta.

Puhelin varastettiin lentokentällä

Yksi matkalainen koki tilanteen, josta varoitellaan paljon: joku varasti hänen puhelimensa lentokentällä. Puhelin on nykyisin sellainen monitoimilaite, että sen kadottaminen aiheuttaa suuria pulmia.

Kreikassa taskuvarkaista varoitellaan opaslehtisissäkin. Erityisesti Ateenan metro on huonossa maineessa: turistin omaisuus päätyy hässäkkäharhautuksin ja uskomattoman taitavin kädenliikkein rosvoille.

Tätä tilannetta pelkäsin järjettömästi Ateenassa, mutta selvisin myös metromatkoista ilman takaiskua. Tosin olin tilanteeseen varautunut ja aikamoinen fakiiri olisi saanut olla anastaaksen lompakkoni tai puhelimeni.

Puhelin on matkalla välttämätön, mutta sen kanssa kannattaa olla huolellinen.
Kuva: Tumisu Pixabaystä.

Yöllinen kolaus lattialle ja jalka kipsiin

Yksi reissaaja koki yöllä äkillisen herätyksen pudottuaan leveästä sängystä lattialle. Hän ei voi itsekään ymmärtää, kuinka niin kävi; oliko sängynreuna jotenkin petollisen luisuva vai uni levotonta, kuka tietää. Suurempaa vahinkoa ei kuitenkaan tullut, mitä nyt ylpeys sai kolauksen.

Isomman vamman sai kokea nuori nainen, joka kävellessään kaatui ja loukkasi jalkansa. Hänet toimitettiin hoidettavaksi ja hän palasi konferenssipaikalle pyörätuolissa jalka kipsissä. Kotimatkaan yli Atlantin tuli lisää vaikeusasteita.

Muista neljä ämmää (4M)

Tässä on nyt tullut mainittua vain muutamia esimerkkejä haasteellisista tilanteista matkoilla. Parhaillaan on menossa maastopaloja Rodoksella ja muilla Kreikan saarilla sekä muualla Välimeren maissa. Luonnonkatastrofit, onnettomuudet, terrorismi, sairaudet…kaikenlaista voi tulla reissussa vastaan.

Matkalle ei tietenkään ole kiva lähteä pelosta jäykkänä kaikenlaisia piruja seinälle maalaten, mutta viisas varautuu.

Ulkoministeriön sivuilta saa hyödyllistä tietoa, jonka voi tiivistää merkintään neljä ämmää, 4M: matkustustiedotteet, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirjat.

Näihin asioihin kannattaa tutustua ulkoministeriön sivuilla ennen kuin lähtee seuraavan kerran reissuun. Lisäksi voi kerrata muita ohjeita ja vinkkejä turvalliseen matkustamiseen.

Minulle sattui kaksi tässä postauksessa kerrottua vahinkoa. Arvaatkohan, mitkä?

Lue myös:

Kuljeskelua Kalamatassa

Askeleita Ateenassa

Kuljeskelua Kalamatassa

Kalamata saattaa kuulostaa pieneltä kylältä, mutta se on iso kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla. Sieltä löytyy rantaa, ravintoloita, kauppoja ja museoita.

Kalamatassa vietettiin Food Stories -tilaisuutta. Osallistujina oli niin TBEX:n konferenssiin osallistujia kuin paikallisia.

Osaatko sijoittaa Kalamatan kartalle? Ehkä, jos Kreikka on sinulle tuttu paikka tai jos olet oliivien ystävänä tutkinut maineikkaiden Kalamata-oliivien kasvupaikan sijainnin?

Minulla ei ollut paikasta aavistustakaan ennen kuin sisällöntuottajille ja matkailuväelle konferensseja järjestävä TBEX ilmoitti viime vuonna, että seuraava Euroopan konferenssi toukokuussa 2023 on Kalamatassa.

Kalamatassa kasvaneita oliiveja on myynnissä myös Turun Kupittaan Citymarketissa.

Konferenssihotellissamme Filoxeniassa oli tarjolla oliivibaari. Oliiveista tehdään marmeladiakin.

Mehukkailta näyttävät nämä kalamatalaiset oliivit.

Kalamata on noin 70 000 asukkaan kaupunki Peloponnesoksen niemimaalla. Se on Messinian pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki; väkiluvultaan se on Patraksen jälkeen toiseksi suurin kaupunki Peloponnesoksessa. Rantaa löytyy kilometreittäin.

Rantaravintola Kalamatassa.

Kalamatasta löytyy rantaa kilometrikaupalla.

Toukokuun alkupuolella rannoilla oli vielä tyhjää.

Kalamatassa järjestetään vuosittain kansainvälinen tanssifestivaali, International Dance Festival; tänä vuonna 14.–23. heinäkuuta. Kaupungista löytyy myös Peleponnesoksen yliopiston kampuksia.

Ateenasta Kalamataan on matkaa 238 kilometriä, ajoaika on noin kaksi ja puoli tuntia.

Bussi vei ja toi

Bussilla matka taittui varsin sujuvasti. Menomatkalla käytössä oli järjestäjän puolesta tilausbussi ja paluumatkalla matkustin Kalamata-Ateena-bussivuorolla. Lippu pitää ostaa etukäteen netistä; hinta oli 22 euroa, paikat olivat numeroidut ja kuitti tarkastettiin ennen bussiin pääsyä. Ateenasta pääsee Kalamataan myös lentäen.

Näin Kalamatasta aika pienen osuuden: rantaa Filoxenia-hotellin lähellä, vanhaa kaupunkia ja hiukan muutakin. Kuljin hotellistani kaupungille paikallisbusseilla, jotka tuntuivat toimivan hyvin.

Eräs ongelmakohta oli löytää bussipysäkki hotellini läheltä. Pysäkit voivat olla erilaisia: toisissa on katos merkintöineen, toisissa vain merkki ylempänä, jotenkin vaikeasti havaittavissa. Kuljin hotelliltani aika pitkän matkan ja ihmettelin, kun pysäkkiä ei tullut vastaan. Kun bussi oli lähestymässä, heilutin kättäni kokeeksi, josko bussi pysähtyisi, vaikka en olisi pysäkilläkään. No, kyllä se otti minut kyytiin.

Konferenssihotellimme Filoxenia Kalamata.

Filoxenia-hotellin uima-allas jäi testaamatta.

Ostosretki kaupungille

Aukio suihkulähteineen Kalamatan keskustassa.

Hattua jos jonkinlaista tarjolla.

Konferenssiviikossa oli paljon ohjelmaa retkineen ja iltatilaisuuksineen, mutta tiistaina minulla oli aikaa kuljeskella Kalamatassa ilman tiukkaa aikataulua. Päädyin keskustassa olevan aukion toiseen päähän ja lähdin sieltä käsin tutustumaan lähiympäristöön.

Oli minulla tehtäväkin: piti löytää alusvaatekauppa. Olin unohtanut kotiin vaaleat rintaliivit, joita tarvitsin valkoisen puseron kanssa. Moka mikä moka. Löysin kuitenkin aika helposti tavarataloja ja erikoisliikkeitäkin, mutta vasta kolmannesta kaupasta löysin tarvitsemani. Paikka oli vanhantavan tyylinen, täyteen tupattu ja vähän sekatavaramainen liike. Myyjä oli hyvä ja taisin löytää sopivat heti ensimmäisistä kokeilemistani rintaliiveistä. Niistä tuli lempparini vielä matkan jälkeenkin.

Kalamatan vanhassa kaupungissa oli paikoin siistejä rakennuksia, mutta osassa oli ”pientä laittoa”, mutta nekin näyttivät omalla rähjäisellä tavalla kuvauksellisilta.

Kyllä tästä vielä hyvä tulee pienellä korjauksella.

Ilta lähituottajien ruoalle ja juomalle

Lafazanisin viinitila esitteli ja tarjoili tuotteitaan.

Jos tarjolla on ilmaisia drinkkejä, niin jonoja syntyy. En jaksanut jäädä odottamaan.

Samaisena tiistaina oli vuorossa myös iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut.

Tapahtumaan osallistui TBEX-konferenssiväen lisäksi myös kaupunkilaisia.Väkeä oli melkoisesti. Tarjolla oli maistiaisiksi syötävää ja juotavaa, kun paikalliset tuottajat esittelivät valikoimaansa. Autoon rakennettu drinkkejä tarjoileva baari oli kovin suosittu, enkä jaksanut jäädä jonottamaan. Viinintuottajien pöytien luokse pääsi helpommin. Musiikkiakin oli tarjolla.

Meno oli sen verran äänekästä, että osa meistä konferenssivieraista hakeutui muualle. Vanhan kaupungit kadut olivat paikoin muuttuneet ulkoilmaravintoloiksi, pöytiä oli vieri vieressä, väliin jäi vain kapea kuja, jossa parveili paljon ihmisiä.

Löysin kuitenkin väljän paikan kapeiden katujen ulkopuolelta ja kuinka ollakkaan, sain kutsun ruotsalaisten konferenssivieraiden pöytään. Oli mukava jutella, joskin se tietysti harmittaa, että ammoinen kouluruotsi on niin pahoin ruostunut, että oli parasta jutella englanniksi.

Tämän kalamatalaisen ravintolan terassilta kulman takaa löytyi sopivasti pöytä ja
ruotsalaista juttuseuraa.

Museot jäivät näkemättä

Harmittavasti jäi näkemättä Kulttuuriperinnön museo (The Victoria G. Karelias Collection of Greek Traditional Costumes), joka on yksi kattavimmista kreikkalaisista perinnepukujen kokoelmista Kreikassa. Museon kokoelmat ovat karttuneet alun perin yksityisesti noin viidenkymmenen vuoden ajan.

Olimme saaneet sinne kutsunkin opastuksineen, mutta aika meni jonkun muun menon kanssa päällekkäin. Museossa on lukuisia asukokonaisuuksia koruineen sekä naisille että miehille kaikkialta Kreikasta. Museo kuvailee kävijän kokemusta ihastuttavaksi matkaksi kautta historian, kulttuurin, estetiikan ja taiteen.Tämän kohteen ohittaminen harmitti jo paikan päällä, ja niin se tekee vielä enemmän museon upeita kuvia katsellessa.

Näkemättä jäivät muutkin museot, kuten sotamuseo (The Military Museum of Kalamata), Messinian arkeologinen museo (Archaeological Museum of Messenia), kansanperinteen museo (Kalamata Folklore Museum) ja Kreikan ainoaksi ulkoilmamuseoksi mainittu rautatiepuisto (The Municipal Railway Park of Kalamata).

Lue myös:

Konferenssimatkalla Kalamatassa

Askeleita Ateenassa

Konferenssimatkalla Kalamatassa

Matkabloggaajien TBEX-konferenssi järjestettiin tänä vuonna Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkapäivineen ja retkineen olin reissussa melkein puolitoista viikkoa.

Tämä postaukseni kiinnostanee vain matkabloggaajia tai muita alan sisällöntuottajia ja ehkä sellaiseksi haluavia. Konferenssit antavat mahdollisuuden tutustua kollegoihin ympäri maailman ja päästä tutustumaan moniin sellaisiin paikkoihin, joihin ei tulisi yksin lähdettyä.

Ilmoittauduin TBEX-konferenssiin jo joskus viime vuoden puolella. Tämä oli jo neljäs konferenssini. Aikaisemmin olen osallistunut tapahtumaan Killarneyssä, Irlannissa, Ostravassa, Tšekissä ja Marbellassa, Espanjassa.

Vuonna 2009 perustettu TBEX järjestää konferensseja myös Yhdysvalloissa sekä Aasiassa tai Afrikassa. Olen suosinut toistaiseksi vain Euroopassa järjestettyjä tilaisuuksia.

Konferenssi kestää kaksi päivää, mutta ennen varsinaisia konferenssipäiviä järjestetään retkiä lähialueille ja tapahtuman jälkeen voi hakea noin kolmen päivän tutustumismatkoille. Retkien toteuttajina ovat paikalliset matkailuorganisaatiot.

Matkabloggaajien konferenssi on ehkä hiukan yksinkertaistettu ilmaisu, sillä kohderyhmänä ovat kaikki matkailun sisällöntuottajat ja vaikuttajat bloggaajista tubettajiin ja podcastin tekijöistä toimittajiin. Toisena osallistujaryhmänä ovat matkailualan ammattilaiset kohteidensa ja brändiensä edustajina tai viestinnän ja markkinoinnin edustajina.

Näiden kahden ryhmän vuorovaikutuksen edistämiseksi ja mahdollisten yhteistyöhankkeiden solmimiseksi järjestetään ennalta aikataulutettuja, kuuden minuutin pituisia tapaamisia.

Kalamatassa oli paikalla satoja sisällöntuottajia ja matkailun ammattilaisia ympäri maailmaa.

Kohteena Kalamata, Kreikka

Kreikan lippu hulmusi Akropoliin kukkulalla.

Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten. Lensin Ateenaan lauantaina 6.5. Norwegianin lentoaika on miellyttävästi kolmen aikana iltapäivällä, joten tiedossa ei ollut inhottavaa aamulähtöä. Turusta Helsinki-Vantaan kentälle matkasin kätevästi Vainion bussilla.

Ensimmäisen illan ja seuraavan päivän vietin Ateenassa edellisellä konferenssimatkalla tutuksi tulleen Margaritan ja hänen miehensä Paulin seurassa. Tutustuimme sunnuntaina Akropolikseen ja Akropolis-museoon. Lähdimme paikalle jo aamusta, mutta niin olivat tehneet sadat muutkin turistit. Näissä paikoissa oli jonkin verran ruuhkaa ja valokuvaus oli hankalaa, kun piti odotella sopivaa väliä, jos halusi kuvat kohteita ilman ihmisiä.

Illemmalla menimme metrolla lentokentälle, josta lähti järjestäjien bussikuljetus Kalamataan. Se sijaitseen Peloponnesoksen niemimaalla. Matkaa on 238 kilometriä ja ajoaika noin kaksi ja puoli tuntia. Bussin määränpäänä oli Filoxenia Hotel. Pyynnöstäni bussikuski vei minut omaan, vaatimattomampaan Fotini-hotelliin, joka oli noin muutaman sadan metrin päässä. Sitä olisi ollut ikävä etsiä yksin pimeässä ja oudossa paikassa.

Maanantaiaamuna päästiin ensimmäiselle retkelle, jonka kohteena oli Kardamyli-niminen kylä. Tiistaina oli ”vapaapäivä”, jonka käytin Kalamataan tutustumiseen. Se ei ole mikään pieni kylä, vaan kaupungin väkiluku on noin 70 000. Kirjoitan näistä paikoista enemmän myöhemmin.

Tiistai-iltana oli vuorossa iltatilaisuus Kalamatan vanhassa kaupungissa. Sinne oli loihdittu Food Stories -tilaisuus, eräänlaiset ohjelmalliset ruokamessut paikallisille tuottajille. Tapahtumaan osallistui TBEX-konferenssiväen lisäksi myös kaupunkilaisia. (Linkki lehtijuttuun, jossa on video ja paljon kuvia Food Stories -tapahtumasta.)

TBEX oli vahvasti näkyvillä Food Stories -tapahtumassa.

Oppimista ja juhlintaa

Varsinaiset konferenssipäivät olivat keskiviikko ja torstai. Avauspuheen jälkeen oli rinnakkaista ohjelmaa, josta saattoi valita itselleen mieluisimmat joko videoista, hakuoptimoinnista, sisällöntuotannosta tai markkinoinnista.

Kuuntelin muun muassa norjalaista Martin Solhaugenia, jonka aiheena oli tunteiden herättäminen videoissa, yhdysvaltalaisen Keryn Meansin luentoa neuvottelutaidoista vaikuttajamarkkinoinnissa, australialaista Michael Turtlea kävijämääriä sivuilla lisäävän sisällön tuottamisesta ja Trinity Traveller -nimistä indonesialaista bloggaaja siitä, kuinka blogista voidaan tehdä kirja tai elokuva. Lisäksi sain vinkkejä yhdysvaltalaiselta Ian Clearyltä blogin toiminnan tehostamiseen.

Martin Solhagen piti konferenssissa kaksi videoihin liittyvää esitystä.

Torstai-iltana oli vuorossa päätösbileet. Paikkana oli upea vuorenrinteeseen rakennettu ravintola Kastraki-Meteora. Sadekuuro pääsi pilaamaan tunnelmaa hetkellisesti, mutta sen jälkeen tanssilattia alkoi täyttymään ja kansainvälinen väki tanssi diskobiisien tahdissa, ja loppuillasta vuorossa olivat kreikkalaiset tanssit.

Tarjolla oli cocktaileja, olutta ja viiniä. Tarjoilijat kantoivat juhlayleisölle myös pieniä ruokapaloja; loppuillasta oli tarjolla hampurilaisiakin.

Tutustumisretkelle Mániin

Perjantaina hotellin pihalla odotti toistakymmentä bussia matkalaisia ns. FAM Tripeille eli tutustumisretkille. Niille päästääkseen piti täyttää hakemus blogin tilastotiedoin ja muin perusteluin. Hakija sai asettaa kaksi kohdetta suosikeikseen, mutta järjestäjä valitsi kunkin retken osanottajat.

Minut hyväksyttiin retkelle numero 12, joka suuntautui Mániin (kreik. Μάνη). Se on Peloponnesoksen etelärannikon kolmesta niemimaasta keskimmäinen ja eteläisin.

Kolmen päivän ajan reissasimme niemimaata pohjoisesta etelään ja sitten takaisin pikkubussilla. Kyydissä oli neljä kreikkalaista ja viisi muista maista kotoisin olevaa sisällöntuottajaa paikallisen oppaan ja bussikuskin huomassa. Retki päättyi sunnuntaina Kalamataan.

Yövyin samassa hotellissa kuin aikaisemmin. Maanantaina matkustin bussilla Ateenaa, yövyin siellä yhden yön ja tein paluuta kotiin koko tiistaipäivän.

Joku kysyi Facebookissa, mikä jäi päällimmäisenä mieleen konferenssireissusta. Sitä oli vaikea tiivistää johonkin tiettyyn asiaan. Vastasin näin: ”Paljon hienoja käyntikohteita, hyvää ruokaa, varsinaisesta konferenssista mietittävää oman blogin kehittämiseen, vanhojen tuttujen tapaamista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Paljon kuvia ja aineistoa tuleviin blogi- ja Instagram-juttuihin. Kreikkalaiset olivat ystävällisiä ja avuliaita ja kansainvälinen vuorovaikutus on mielenkiintoista; pientä särmääkin koettiin.”

Seuraavat konferenssit jo tiedossa

Tänä vuonna ovat jäljellä vielä Pohjois-Amerikan konferenssi 17.–20.7.2023; paikkana on Eau Claire, Wisconsin, Yhdysvallat ja Afrikan konferenssi Durbanissa, Etelä-Afrikassa 25.–27.10.2023.

Seuraava TBEX:n Euroopan konferenssi pidetään 28.–31.5.2024 San Sebastianissa, Espanjassa. Ostin sinne jo lipun.

Seuraavissa postauksissa lisää Kreikan kuulumisia ja kokemuksia.

Graffiti Ateenasta.

Lue myös:

Matkabloggaajat Marbellassa
Täältä tullaan, Ostrava
Ensimmäistä kertaa matkabloggareiden konferenssissa

Lentoon lähdössä

Lentäminen aiheuttaa monenlaisia tunteita: iloa, odotusta, pelkoa, häpeää, katumusta, stressiä, ties mitä. Mietiskelen tässä seuraavan lennon lähestyessä, kuinka suhtaudun ja samalla muistelen edellistä lentoani, josta on melkein vuosi.

Usein lentomatkustaminen näytetään mainoksissa miellyttävänä irtiottona arjesta, jolloin voi kohota siivin taivaalle ja matkustaa kauan odotetulle lomalle. Tosin joillakin lentäminen liittyy työhön, kokouksiin, tapaamisiin, messuihin ja konferensseihin.

Lensin viime kesäkuussa muutaman vuoden tauon jälkeen Helsingistä Malagaan matkabloggaajien konferenssiin. En enää muistanutkaan, miksi lentäminen tuntuu rasittavalta. Matkan valmisteluun saattaa kulua usein enemmän aikaa kuin itse lentoon. Matkatavaroiden koko ja paino on rajoitettua ja pakkaaminen on viheliäistä. Kentälle pitää saapua ajoissa, löytää oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Turvatarkastukseen vievät jonot ovat usein pitkiä ja tavaroiden esille laitto stressaavaa.

Helsinki-Vantaa – hyvin toimiva terminaali

Helsinki-Vantaa-lentoaseman uudistunutta aulaa.

Automaatteja lähtöselvitykseen.

Helsinki-Vantaan uusittu terminaali oli tosin miellyttävä yllätys. Osansa oli silläkin, ettei kentällä ollut suuria ruuhkia. Lähtöselvitysautomaatteja oli tarpeeksi ja lähettyvillä oli henkilökuntaa, jolta saattoi pyytää apua matkatavaroihin kiinnitettävän tarran tulostamiseen.

Myös turvatarkastus oli sujuvaa, sillä Finavia on hankkinut lentoaseman uuteen turvatarkastukseen huippumodernia teknologiaa. Uuden läpivalaisu- ja nesteanalysointilaitteiston ansiosta matkustaja voi jättää käsimatkatavaroihin elektroniikkaa ja nestepusseja, kone osaa ne tunnistaa.

Turvatarkastuksen jälkeen pääsee jo vapaammalle alueelle, joskin täytyy pitää itsensä aisoissa, ettei sorru kauppojen houkutuksiin.

Oikea lähtöportti täytyy löytää ja odottaa siellä samaan koneeseen menevien kanssa. Passi ja tarkastuskortti pitää ottaa esille, joskin jälkimmäinen löytyy usein puhelimesta. Oma hermoja koetteleva vaiheensa on koneeseen meneminen; pitää jonottaa ja odottaa, että edellä menneet saavat käsimatkatavaransa säilytyslokerikkoon ja pääsevät paikalleen.

Finnairilla vetiset eväät

Finnair täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Finnairin lennolla Helsingistä Malagaan koettiin sekin hetki, että heti alussa lentäjä kertoi Saksan ilmatilan rajoitteista. Hän arveli, että koneemme lähtisi noin 40 minuuttia myöhemmin. Hetken odottelimme ja kuulimme, että 15 minuutin myöhästyminen riittää. Se oli helpotus, koska tuloaika Malagaan oli jo ennestäänkin myöhäinen.

Finnairin ilmaiset tarjoilut ovat kutistuneet veteen ja mustikkamehuun. Kahvia, teetä ja muita virvokkeita voi ostaa. Ruoat on kätevintä tilata etukäteen, joskin tarjolla on vain sämpylöitä ja wrappeja. Myös verkkoyhteyden voi ostaa etukäteen; hankin sen tuolla matkalla ensimmäistä kertaa.

Aikaisemmin istuimen lokerikosta löytyi Blue Wings -lehti, joka oli Finnairin matkustamolehti. Sitä lukisin mielelläni. Vuonna 1980 perustettu Blue Wings oli yksi maailman vanhimpia matkustamolehtiä. Vielä vuonna 2018 sitä uudistettiin, mutta paperisena sen jakaminen lopetettiin sittemmin. Nyt Finnairin sivuilta löytyy Blue Wings -artikkeleita. Finnairin 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Blue Wings palautuu luettavaksi koneissa kesäkuussa.

Finnair ilmoitti 28.2.2023 lopettavansa tuotemyynnin lennollaan eli kosmetiikan, asusteiden, lahjaesineiden ja muiden tuotteiden myynnin. Ennakkotilauksia toimitettiin 18.4.2023 asti. Aterioiden, välipalojen ja juomien myynti kuitenkin jatkuu.

Tuotemyynnin lopettamista perusteltiin sillä, että sen merkitys asiakkaille on vähentynyt; lisäksi halutaan keventää koneiden painoa. En jää kaipaamaan erilaisten tuotteiden myyntiä ja markkinointia. Jotenkin tuntuu oudolta, että isojen lentokenttäputiikkien jälkeen myös koneessa pitäisi ostaa jotakin.

Kuumaa ja heittoisaa

Lennollani kaikki kolme rivini istuinta olivat käytössä, joten ikkunapaikallani oli ahtauden tuntua. Jalkatilaa on minimaalisesti. Jotenkin olin muistanut, että koneessa on kylmää, mutta nyt oli kuumaa. Mukana oli paljon perheitä ja lapset itkivät aika ajoin.

Välillä koneen turvavyömerkit syttyivät ja ilmatie oli kuoppainen. Kapteeni tai stuertti tai kuka liekään kuulutti, että nyt on ”heittoisa sää.” Lento laskeutui Malagaan noin vartin verran myöhässä.

Malagan yössä vilkkui kuitenkin muutama valopilkku. Vaikka taksijono oli kohtalaisen pitkä, se eteni hyvin. Jonon alkupäässä oli matkustajia takseihin ohjaava työntekijä, joten olin pian taksissa matkalla varsinaiseen matkakohteeseeni Marbellaan. Öisen lennon riesoja tämäkin.

Päivällä olisi selvinnyt edullisesti bussikuljetuksella; nyt jouduin maksamaan melkoisesti tästä privaatista kuljetusmuodosta. Kuski ei osannut juurikaan englantia, joten matka sujui eksoottisen musiikin siivittämä ilman puhetta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kyyti järjestyi, eikä tarvinnut jäädä odottamaan aamun ensimmäistä bussia.

Taksin sai Malagan lehtokentältä lähtötilanteeseen nähden yllättävän nopeasti.

Finnair on Pohjois-Euroopan paras lentoyhtiö

Lentomatkustajat ovat valinneet Finnairin Pohjois-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi Skytraxin World Airline Awards 2022 -tutkimuksessa. Finnair sai tämän tunnuksen nyt 12. kertaa. Tutkimus maailman suurin, vuosittainen lentomatkustajien tyytyväisyyttä mittaava tutkimus. Siinä mukana olleiden lentoyhtiöiden asiakaspalvelua arvioitiin kokonaisvaltaisesti niin lentoasemilla kuin lennon aikana.

Finnair kertoo panostavansa jatkossakin asiakaskokemukseen. Se keskittyy erityisesti operatiiviseen luotettavuuteen, digitaalisten palvelujen kehittämiseen ja valinnanvaran tarjoamiseen asiakkaille. Hiljattain tosin kuultiin uutisia, ettei asiakaspalvelijat osaa välttämättä suomea.

Suosisin mielelläni Finnairia, mutta en löytänyt kilpailukykyistä hintaa toukokuiselle matkalleni Ateenaan. Norwegian voitti. Lentojen hinnatkin ovat nousseet kuten kaikki muutkin. Se voi olla paikallaankin, karsii ehkä ei-niin-välttämättömiä lentoja.

Kalamataan, Kreikkaan

Norwegian kuljettaa minut Helsingistä Ateenaan.

Oma lentoni liittyy matkabloggaajien TBEX-konferenssiin Kalamatassa, Kreikassa 8.–11.5.2023. Matkaan sinne jo lauantaina 6.5. Kreikka on minulle lähes outo kohde. Olen käynyt ainoastaan Korfulla noin 30 vuotta sitten.

Lähtökatumus vuorottelee innostuksen kanssa. Aikaisempien konferenssikäyntien valossa odotan hienoa kokemusta ja tilaisuutta tutustua Peloponnesoksen alueeseen ja hiukan Ateenaankin, jossa yövyn yhden yön matkan alussa ja lopussa.

Nyt on tiedossa pakkaamisurakka, joka tuntuu työläältä. Yritän nyt jättää matkalaukkuun tilaa mahdollisille tuliaisille ja ostoksille.

Lue myös

Ainainen lähtökatumus ennen matkaa

Huonosta lähtijästä paremmaksi?

Pakkaaminen on taitolaji

Pakkaamisen viheliäisyys

Minne matka vuonna 2023?

Uusi vuosi, uudet matkat. Osa reissujen hauskuutta on niiden suunnitteleminen ja tieto siitä, että tulevaisuudessa on jotain arjesta poikkeavaa. Mitä tuonee vuosi 2023 tullessaan?

Reissuvuoteni avaa pitkästä aikaa Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa torstaista sunnuntaihin 19.–22.1.2023. Torstaina messut ovat auki ammattilaisille, joiksi bloggaajatkin luetaan. Heti aamusta on tarjolla aamiaistilaisuus, jossa on mahdollista tavata suomalaisten ja ulkomaisten turistitoimistojen ja alueorganisaatioiden edustajia. Tuona päivänä on väljää kierrellä messualueella.

Maaliskuussa on vuorossa myös Suomen Luonnonvalokuvaajien Talvipäivät 10.–12.3.2023 Kokoushotelli Murikanrannassa, Terälahdessa lähellä Tamperetta.

Suunnitellen vai fiilisten mukaan?

Olen huono tekemään tarkkoja suunnitelmia, toimin enemmän ex tempore -tyyliin, mutta joskus on tehtävä varauksia hyvissä ajoin etukäteen, jotta matkasuunnitelmat onnistuisivat.

Poikkeuksena lyhyen ajan suunnittelemiseen ovat majoitusvaraukset tapahtumiin, joihin aion tänäkin vuonna mennä. Elämä opettaa. Olen jo varannut hotellit Sastamalasta Vanhan kirjallisuuden päivien sekä Hangosta Fotofestivalin aikaan. Nämä molemmat tapahtumat ovat pienellä paikkakunnalla, jossa majoituskapasiteetti on rajallista. Näissä molemmissa paikoissa on tullut tavaksi varata yösija jo edellisenä vuonna uloskirjautuessa.

Kirjapäivät järjestetään Sastamalassa juhannuksen jälkeen perjantaina ja lauantaina 30.6.–1.7.2023. Niiden perinteinen tapahtumapaikka, Sylvään koulu, on kesällä 2023 putkiremontissa ja sen vuoksi tapahtuma siirtyy Vexve-areenan ja Vammalan ammattikoulun ympäristöön.

Hanko Fotofestival järjestetään lauantaina 9.9.2023 ja kyseessä on jo kymmenes tapahtuma, joten sitä varmaan juhlitaan. Olen ollut mukana joka kerta – ja kävin Hangossa myös sellaisena viikonloppuna, jolloin tapahtumaa ei koronan vuoksi järjestetty.

Kalamata, Haag ja Lontoo?

Kalamata, Kreikka. Kuva: Bill Ligris Pixabaysta.

Toivon myös, että voin osallistua TBEX-organisaation järjestämään matkabloggaajien konferenssiin 8.–12.5.2023 Kalamatassa, Kreikassa. Olen hankkinut sinne jo lipun, mutta muut matkavalmistelut ovat tekemättä, mutta kannattaa hoitaa pian kuntoon.

Jossain vaiheessa voisin vierailla Jaana-sisareni nykyisessä kotikaupungissa Haagissa. Se on Alankomaiden hallintokaupunki maan länsiosassa Pohjanmeren rannalla. Sielläkin riittää varmaan nähtävää, mutta olisi myös houkuttelevaa vierailla muissa lähellä olevissa paikoissa, ehkä meillä vielä tuntemattomissa vanhoissa pikkukaupungeissa.

Haag, Alankomaat. Kuva: Cor Gaasbeek Pixabaysta.

Haag, Alankomaat. Kuva: Cor Gaasbeek Pixabaysta.

Haag, Alankomaat. Kuva: Cor Gaasbeek Pixabaysta.

Alankomaiden suosituimpiin kuuluva uimaranta, Scheveningen, on Haagin historiallinen merilomakohde. Se sijaitsee Haagin itäpuolella noin 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Kuva: Olga Kropman Pixabaysta.

Yksi mahdollinen matkakohde voisi olla Lontoo, jossa asuu ystäväni Sue. Meillä on tänä vuonna juhlavuosi – tutustuimme toisiimme 50 vuotta sitten kirjeenvaihdon merkeissä. Olen käynyt useasti hänen luonaan.

Suunnittelimme, että Sue tulisi vuorostaan Turkuun ja Suomeen vuonna 2023, mutta nyt hän on arvellut, ettei se ehkä toteudukaan. Jospa voisin jälleen vierailla hänen luonaan, ja voisimme juhlia 50 puolivuosisataista kestänyttä yhteydenpitomme. Olen kertonut tarinamme postauksessa Ensin lensivät kirjeet.

Lontoo, Iso-Britannia. London Eye, maailmanpyörä.

Lontoo, Iso-Britannia. Näkymä Thames-joelle The Shard -pilvenpiirtäjän 68. kerroksesta.
Ikkunalasi hiukan heijastuu kuvaan.

Kaikki nämä reissut eivät välttämättä toteudu; ykköstoiveena on Kalamata. Olen ollut aikaisemmin kolmessa TBEX-konferenssissa ja ovat olleet sen verran huikeita kokemuksia, että saavat osallistumaan yhä uudestaan.

Muutama vakiotapahtuma on myös suunnitelmassa

Epäilemättä vietän aikaa myös Kurejoella, Alajärvellä, jossa on perheemme kesäpaikka edesmenneen isäni kotitalossa. Toivottavasti saan sinne mukaan myös sisaruksia ja lapsiamme. Vanhassa talossa saattaa olla pientä laittoa ja puutarhakin kaipaisi hortonomista hoitamista. Keväällä tai syksyllä siellä voisi olla etätöissä.

Kurejoella, Alajärvellä pääsee nauttimaan maalaismaisemista ja -elämästä.

Osallistunen edelleen moniin vakiotapahtumiini, jos ne vain saadaan järjestettyä: Luovat ladyt -viikkoon Toivonniemessä, Ruissalossa tai jossain muualla, Fiskarsin Antiikkipäiviin, Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan elokuussa, Turun ja Helsingin Kirjamessuille sekä Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäiviin ja Vuoden Luontokuva -festivaaliin lokakuussa.

Toivon myös, että pääsisin viettämään viikon jossain uudessa paikassa joko etätöissä ja vapaa-ajalla. Toiveet ovat kohdistuneet jo monena vuotena Seiliin, Örööseen tai johonkin muuhun saaristopaikkaan.

Aiotko sinä matkustaa alkavana vuotena vai pysytteletkö kotiseudulla? Mikä on kohteesi? Joka tapauksessa innostavaa, vastuullista ja ikimuistoista matkailuvuotta 2023.

Lue Hangosta: Minun Hankoni on syksyinen.